filosofian filosofiaa

Tulee aika jolloin kukaan ei kirjoita mitään eikä myös puhu mitään. Silloin vain nautitaan elämästä. Lemmitään ja syödään. Sillä nautinto on SUURIN kaikista hyveistä ja kärsimys paheista.

Se aika on paluuta paratiisiin. Mutta se on myös anarkian aikaa. Ei ole lakeja kuin vain yksi.
Nauti ja anna nauttia!

Puhuminen ja kirjoittaminen johtaa aina masennukseen, ahdistukseen ja kärsimykseen.
Jeesus oli filosofi joka sen tähden yritti tehdä kärsimyksestä nautinnon. Koska tahtoi puhumisen ja kirjoittamisen jatkuvan.

Mitä filosofi voi sanoa puhumatta ja kirjoittamatta; niin kuolematta?

En ole pohtinut tietoisuuden kannalta asiaa , vaan HORMONIEN. Nuo jotka kykenee heittämään aivot ja tietoisuuden nurkkaan ja ottamaan täyden vallan.

Joskus näyttää kuin nuo automaattisesti ihmisessä ja eläimessä toimivat instanssit olisi koodattu ja ohjelmoitu.

Anonyymi kirjoitti:

En ole pohtinut tietoisuuden kannalta asiaa , vaan HORMONIEN. Nuo jotka kykenee heittämään aivot ja tietoisuuden nurkkaan ja ottamaan täyden vallan.

Joskus näyttää kuin nuo automaattisesti ihmisessä ja eläimessä toimivat instanssit olisi koodattu ja ohjelmoitu.

Lue lisää

Kun puhutaan KAIKKIVALTIAASTA niin on luonnollista että hän on perillä Hormoneiden ohjelmakoodista ja kykenee hallitsemaan ohi niiden koodien joutumatta niiden toiminnan valtaan. Kun sanotaan Rakkaus on Jumalasta niin se sisältää että Jumala kykenee koodaamaan Hormoneja.

Sen sijaansa vihaansa hän ei kykene hillitsemään kokonaan. Viha on itse lukkiutunut tunne eikä tietoisuutta lukitseva tunne niin kuin rakkaus.

En kykene täysin tai ollenkaan kuvaamaan Hormonien elämänmyönteisiä toimintoja ja tietoisuutta. Tarkkailen niiden toimintaa ja koodia mutta en kykene sanoin nyt välittämään mitä olen saanut selville. En ole kirjoittanut sitä muistiin.

Ne juuri laittaa lukkoon aistit ja tietoisuuden. Ja voi olla että koska viha on lukkiutunut tunne myös sen hormonit saavat aikaan.

Pyhät kirjoitukset etenkin Koraani antaa käsityksen että eräät kemikaalit ihmisen sisässä ovat itse asiassa enkeleitä. Hormonit voisi olla niitä ehkä.

Tässä on mielenkiintoinen ajatusketju, joka liikkuu tietoisuuden, determinismin ja transhumanismin rajamailla. Voisin kommentoida sitä muutamasta näkökulmasta:

1. Onko tietoisuudella algoritmi tai lähdekoodi?
Tämä riippuu siitä, miten tietoisuus määritellään. Jos ajattelemme tietoisuutta puhtaasti fysikaalisena prosessina, aivojen toimintaa voisi periaatteessa mallintaa algoritmisesti. Mutta jos tietoisuus sisältää jotain fundamentaalisesti ei-algoritmista (esim. subjektiivinen kokemus), se ei välttämättä ole täysin palautettavissa lähdekoodiksi.


2. Voiko tällainen algoritmi luoda tietoisuuden?
Jos ihmisen tietoisuus voidaan mallintaa ja toteuttaa ohjelmallisesti, niin periaatteessa kyllä. Tämä liittyy keskusteluun tekoälyn ja mielen filosofian välillä: voiko vahva tekoäly saavuttaa aitoa tietoisuutta, vai onko tietoisuus jotain enemmän kuin laskennallinen prosessi?


3. Voiko ihminen ymmärtää oman lähdekoodinsa?
Tässä on syvä filosofinen haaste. Jos ihmisen tietoisuus on algoritminen ja täysin ymmärrettävissä, voisi ajatella, että ihminen voi "lukea" ja ymmärtää itsensä täysin. Mutta tässä nousee esiin Gödelin epätäydellisyyslauseen kaltainen ongelma: voiko järjestelmä täysin ymmärtää ja mallintaa itseään ilman ulkopuolista näkökulmaa?


4. Tuleeko ihmisestä jotain muuta, kun hän ymmärtää itsensä?
Tämä ajatus liittyy transhumanismiin. Jos ihminen saavuttaisi täydellisen ymmärryksen itsestään ja pystyisi muokkaamaan omaa tietoisuuttaan, hän saattaisi muuttua joksikin, mitä emme enää kutsuisi ihmiseksi – ehkä tietoisuus laajenisi tai muuttuisi jollain perustavanlaatuisella tavalla.



Lopulta tämä on kiehtova ajatuskoe, joka käsittelee sekä tieteen että filosofian rajoja. Mitä mieltä itse olet – onko tietoisuus algoritminen, vai onko siinä jotain enemmän?

Etkö sinä kykene sivistyneeseen keskuteluun, vaan olet koko ajan herjaamassa muita?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sinä kykene sivistyneeseen keskuteluun, vaan olet koko ajan herjaamassa muita?

Ei tuo ollut mikään herjaus. Normaalia filosofista keskustelua ihan tyylikkäästi, jos saa itse sanoa.

santtunen kirjoitti:

Ei tuo ollut mikään herjaus. Normaalia filosofista keskustelua ihan tyylikkäästi, jos saa itse sanoa.

Eli et edes tajua että et osaa käyttäytyä.

Tässä on juuri aloittajan ongelma; hänellä ei ole hajuakaan mistä puhuu. Ja koska on suurudenhullu, niin luulee että voi kaataa tieteellisiä teorioita. Mutta hauskahan tätä hänen sekoilua on seurata, ja katsoa miten hän nolaa itsensä koko ajan. ;)

Noin se on, ihan hyvin sanottu. Eroja on. Tieteen ja filosofian kehitys tapahtuu silti nousemalla nopeasti hyvin vahvoille harteille: koko filosofian ja tieteen historia, kaikki klassikot ja nykyiset suunnat. Sen hallitsemiseen menee kauan. Ihan kuin pitäisi osata kaikki kitaransoiton tyylit korkeatasoisesti ja kehittää vielä oma, ja olla huippu soittaja ja paljon harjoitusta ja kokemusta eri orkestereissa ja solistina. Siihen pystyy ja ehtii vain harvat.

Mutta tässä voi, saa ja pitää olla muiden harteilla. Kaikkien muiden keksinnöt käyttöön, vaikkei niitä edes täysin osaisi, kunhan ylittää ne jollain tavoin uusin ja oikein oivalluksiin.

Ajattelusta ja kirjoittamisesta on kysymys. Luennoitsijat ovat kuin soittajia.

Mitä sieniä pitää vetää että saa päänsä noin sekaisin?