Erittäin hankala tilanne 85-vuotiaan vanhanpojan elämässä.

Kiitos vastauksista. Huoli-ilmoitus ei mielestäni nyt kannata, koska veljeni huomaisi/tietäisi, jos sosiaaliviranomaiset ottaisivat yhteyttä, kuka pyynnön on tehnyt, ja saattaisi tulla totaalinen välirikko.
Ensimmäisen kommentoijan ohje lienee tässä vaiheessa paras. Eli pidän yhteyttä puhelimitse, ja tapaamisilla, jolloin saan toki kuulla syyttelyä, mutta en "lähde peliin mukaan", en missään tapauksessa ala väitellä tai edes huomioida hänen muuntuneita muistikuviaan merkittävästi. Eli kuuntelu ja keskustelun ohjailu muihin aiheisiin on paras suhtautuminen.
Minullahan ei todellakaan ole mitään veljeäni vastaan.

Hän asui äitimme kanssa, ja tapasi sinkkusiskoamme viikonloppuisin, kun siskomme kävi kotonamme auttamassa.
90-luvun alussa sisaremme kuoli, ja äitimme kuukausi myöhemmin. Se muutti veljeäni, joka oli jo 70 luvun alusta, jolloin isämme kuoli, kantanut vastuun kotimme kaikista asioista. Hän menetti perheensä.
Minulla ja toisella veljelläni oli jo vaimo ja lapset, ja elimme kaukana "kotipaikkakunnaltamme" ja vanhempaan veljeeni verrattuna aivan toisessa maailmassa.

Luulen, että samanlaisia tapauksia on Suomessa monia ja monia, joissa yksin maaseutumökkiinsä poikamieheksi jäänyt vanhin veli on vieraantunut ja kaunaantunut nuorempiin veljiinsä heidän opiskeltuaan ja muutettuaan työn perässä muualle, ja perustettuaan perheen, joka vie lopulta lähes kaiken ajan.

Onko se sitä mökkihöperyyttä?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Huoli-ilmoitus ei mielestäni nyt kannata, koska veljeni huomaisi/tietäisi, jos sosiaaliviranomaiset ottaisivat yhteyttä, kuka pyynnön on tehnyt, ja saattaisi tulla totaalinen välirikko.
Ensimmäisen kommentoijan ohje lienee tässä vaiheessa paras. Eli pidän yhteyttä puhelimitse, ja tapaamisilla, jolloin saan toki kuulla syyttelyä, mutta en "lähde peliin mukaan", en missään tapauksessa ala väitellä tai edes huomioida hänen muuntuneita muistikuviaan merkittävästi. Eli kuuntelu ja keskustelun ohjailu muihin aiheisiin on paras suhtautuminen.
Minullahan ei todellakaan ole mitään veljeäni vastaan.

Hän asui äitimme kanssa, ja tapasi sinkkusiskoamme viikonloppuisin, kun siskomme kävi kotonamme auttamassa.
90-luvun alussa sisaremme kuoli, ja äitimme kuukausi myöhemmin. Se muutti veljeäni, joka oli jo 70 luvun alusta, jolloin isämme kuoli, kantanut vastuun kotimme kaikista asioista. Hän menetti perheensä.
Minulla ja toisella veljelläni oli jo vaimo ja lapset, ja elimme kaukana "kotipaikkakunnaltamme" ja vanhempaan veljeeni verrattuna aivan toisessa maailmassa.

Luulen, että samanlaisia tapauksia on Suomessa monia ja monia, joissa yksin maaseutumökkiinsä poikamieheksi jäänyt vanhin veli on vieraantunut ja kaunaantunut nuorempiin veljiinsä heidän opiskeltuaan ja muutettuaan työn perässä muualle, ja perustettuaan perheen, joka vie lopulta lähes kaiken ajan.

Onko se sitä mökkihöperyyttä?

Lue lisää

Se voi olla "mökkihöperyyttä" mutta itselle tulee mieleen ensimmäisenä joku otsalohko dementia tyylinen tapaus. (näitä vanhuus iän dementioita mahtuu helposti kaksikymmentä tusinaan, enkä niistä niin tiedä.)

Ihminehän saa olla niin kettuuntunut elämäänsä kuin haluaa, mutta sellaiset asiat mitkä pitäisi selvittää, että hoitaako hän oikeasti raha-asiansa, syökö hän kunnolla, tai pukeutuuko kelin mukaan. JNE. Asioita jotka ovat ovat indikaattoreita siitä hänen toimintakyvystään.

Jos vastaus on ei, niin eipä siinä silloin muita vaihtoehtoja ole, kuin mennä vaikeimman kautta, ja tehdä niitä huoli ilmoituksia.

Ainoa vinkki minkä voin antaa, on se että, jos sinä et ise ole kunnossa, niin et pysty auttamaan häntä. Tässä tapauksessa tarkoitan enemmän sitä, että homma ei saa mennä liian "henkilökohtaiseksi" tai "suolaiseksi" sinulle, että jaksat ja pystyt auttamaan.

Ps. erilaisille omaisille on olemassa järjestöjä.
Muistiliitto, finfami, tulee nyt ensimmäisenä mieleen.

Itseni "kunnossa" pitämistä tietenkin ajattelelen, "on laitettava naaman eteen tipahtava happinaamari ensin itselle, ennen kuin alkaa avustaa sitä hätääntyneen ja hosuvan vieruskaverin naamalle".

Kiitos myös hauskoiksi tarkoitettuja läppiä heittäneille asiantuntijoille!

Aloittaja.