Pakkohoito

Tarvitseeko psykiatrisen hoitokulttuurin toimia, kuin joku P-Korea ja toimia sen tyylisesti? Niin, että yksilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia olla sellainen, kuin on ja tehdä nk. haluaa? En tarkoita tällä sitä, että siellä potilas saa, tai että kenelläkään pitäisi olla oikeus mellastaa, riehua, aggressiivinen, tai käyttää väkivaltaa. Kirjoitan tämän, jotta kukaan ei ymmärtäisi tahallisesti väärin ja alkaisi taas sanoa sitä samaa, mitä ennenkin, että mitä siitä tulisi jos potilaat saisi käyttäytyä miten haluavat.

Onko psykiatrinen sairaalamaailma kenties autoritäärinen ja vain sen arvoja noudattava? Missä on ihmisen arvoa kunnioittava käytös ja kohtelu?

Voisi sitä tulla sieltä kivikaudelta tähän päivään ja nykyaikaan ja muuttaa niitä paitsi kliinisiä asenteita ja kohtelua, myös vähän vapaampaan tapaan suhtautua ja kohteluun liittyviin asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitseeko psykiatrisen hoitokulttuurin toimia, kuin joku P-Korea ja toimia sen tyylisesti? Niin, että yksilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia olla sellainen, kuin on ja tehdä nk. haluaa? En tarkoita tällä sitä, että siellä potilas saa, tai että kenelläkään pitäisi olla oikeus mellastaa, riehua, aggressiivinen, tai käyttää väkivaltaa. Kirjoitan tämän, jotta kukaan ei ymmärtäisi tahallisesti väärin ja alkaisi taas sanoa sitä samaa, mitä ennenkin, että mitä siitä tulisi jos potilaat saisi käyttäytyä miten haluavat.

Onko psykiatrinen sairaalamaailma kenties autoritäärinen ja vain sen arvoja noudattava? Missä on ihmisen arvoa kunnioittava käytös ja kohtelu?

Voisi sitä tulla sieltä kivikaudelta tähän päivään ja nykyaikaan ja muuttaa niitä paitsi kliinisiä asenteita ja kohtelua, myös vähän vapaampaan tapaan suhtautua ja kohteluun liittyviin asioihin.

Lue lisää

Voisko ne ryhmäjutut ja ulkoilu olla sitä varten että on juuri sitä tekemistä ja ulkoilu tekee jokaiselle hyvää. Mutta jos haluaa homehtua sisällä eikä saada raitista ulkoilmaa ja aivoille tekemistä niin ei voi mitään. On hyvä että hoidossa on mahdollisuus ulkoiluun ja itsensä kehittämiseen. Pitäiskö sut vaan jättää sisälle homehtumaan eikä antaa virikkeitä parempaan oloon.

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitseeko psykiatrisen hoitokulttuurin toimia, kuin joku P-Korea ja toimia sen tyylisesti? Niin, että yksilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia olla sellainen, kuin on ja tehdä nk. haluaa? En tarkoita tällä sitä, että siellä potilas saa, tai että kenelläkään pitäisi olla oikeus mellastaa, riehua, aggressiivinen, tai käyttää väkivaltaa. Kirjoitan tämän, jotta kukaan ei ymmärtäisi tahallisesti väärin ja alkaisi taas sanoa sitä samaa, mitä ennenkin, että mitä siitä tulisi jos potilaat saisi käyttäytyä miten haluavat.

Onko psykiatrinen sairaalamaailma kenties autoritäärinen ja vain sen arvoja noudattava? Missä on ihmisen arvoa kunnioittava käytös ja kohtelu?

Voisi sitä tulla sieltä kivikaudelta tähän päivään ja nykyaikaan ja muuttaa niitä paitsi kliinisiä asenteita ja kohtelua, myös vähän vapaampaan tapaan suhtautua ja kohteluun liittyviin asioihin.

Lue lisää

Siis hetkinen. Eihän osastolla tarvitse käytännössä tehdä mitään muuta kuin syödä ja nukkua?

Voisitko yhtään tarkentaa, että mitä ongelmaa sinulla näiden asioiden kanssa on?

Anonyymi kirjoitti:

Voisko ne ryhmäjutut ja ulkoilu olla sitä varten että on juuri sitä tekemistä ja ulkoilu tekee jokaiselle hyvää. Mutta jos haluaa homehtua sisällä eikä saada raitista ulkoilmaa ja aivoille tekemistä niin ei voi mitään. On hyvä että hoidossa on mahdollisuus ulkoiluun ja itsensä kehittämiseen. Pitäiskö sut vaan jättää sisälle homehtumaan eikä antaa virikkeitä parempaan oloon.

Lue lisää

Tottakai kaikki mitä sairaalassa tehdään on potilaan hyväksi, mutta tämä kovanaama pitää itseään kuuluvan parempaan kastiin ei häntä määräillä ,se on aika yleistää juuri tässä sairaudessa . No saahan jäädä hoitoon pidemmäksi ajaksi .

Anonyymi kirjoitti:

Siis hetkinen. Eihän osastolla tarvitse käytännössä tehdä mitään muuta kuin syödä ja nukkua?

Voisitko yhtään tarkentaa, että mitä ongelmaa sinulla näiden asioiden kanssa on?

Lue lisää

Joitakin vaatimuksia kyllä on jotka patårantaisivat potilaan tilaa. Jos on asiat siinä mallissa että on joutunut pakkohoitoon niin on hyvin kaukana terveestä, ihmisestä. Esim ulkoilu muiden kanssa tehdään että saa raitista ilmaa, mutta kun tätä ei huvita, ei ihme että on pakkohoidossa koska hoitoon kuuluu niin monia pikku asioita mistä potilaalla ei ole aavistustakaan .no saahan olla kauemmin sitten pakkohoidossa kun ei ole kykenevä ymmärtämää. Asian tarkoitusta

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitseeko psykiatrisen hoitokulttuurin toimia, kuin joku P-Korea ja toimia sen tyylisesti? Niin, että yksilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia olla sellainen, kuin on ja tehdä nk. haluaa? En tarkoita tällä sitä, että siellä potilas saa, tai että kenelläkään pitäisi olla oikeus mellastaa, riehua, aggressiivinen, tai käyttää väkivaltaa. Kirjoitan tämän, jotta kukaan ei ymmärtäisi tahallisesti väärin ja alkaisi taas sanoa sitä samaa, mitä ennenkin, että mitä siitä tulisi jos potilaat saisi käyttäytyä miten haluavat.

Onko psykiatrinen sairaalamaailma kenties autoritäärinen ja vain sen arvoja noudattava? Missä on ihmisen arvoa kunnioittava käytös ja kohtelu?

Voisi sitä tulla sieltä kivikaudelta tähän päivään ja nykyaikaan ja muuttaa niitä paitsi kliinisiä asenteita ja kohtelua, myös vähän vapaampaan tapaan suhtautua ja kohteluun liittyviin asioihin.

Lue lisää

Minulla on tähän vaihtoehtoinen teoria. Samaan aikaan kun kaikki individualismit ja itsemääräämisoikeudet ovat lisääntyneet, niin myös ahdistus ja masennus on lisääntynyt.

Ihminen vain on liian lyhytnäköinen olento, ja kuvittelee että se on itsemääräämisoikeutta, kun roikutaan yöt somessa, ja syödään roskaruokaa ilman liikuntaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitseeko psykiatrisen hoitokulttuurin toimia, kuin joku P-Korea ja toimia sen tyylisesti? Niin, että yksilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia olla sellainen, kuin on ja tehdä nk. haluaa? En tarkoita tällä sitä, että siellä potilas saa, tai että kenelläkään pitäisi olla oikeus mellastaa, riehua, aggressiivinen, tai käyttää väkivaltaa. Kirjoitan tämän, jotta kukaan ei ymmärtäisi tahallisesti väärin ja alkaisi taas sanoa sitä samaa, mitä ennenkin, että mitä siitä tulisi jos potilaat saisi käyttäytyä miten haluavat.

Onko psykiatrinen sairaalamaailma kenties autoritäärinen ja vain sen arvoja noudattava? Missä on ihmisen arvoa kunnioittava käytös ja kohtelu?

Voisi sitä tulla sieltä kivikaudelta tähän päivään ja nykyaikaan ja muuttaa niitä paitsi kliinisiä asenteita ja kohtelua, myös vähän vapaampaan tapaan suhtautua ja kohteluun liittyviin asioihin.

Lue lisää

Yksilö joka on terve yleensä tekee sen mistä pitää, mutta jos on sairas eikä itsekkään sitä tajua niin on luotettava siihen että se mitä osastolla tehdään potilaan hyväksi on halu olla parantamassa potilaan oloa. Monet aktiviteettit antavat sentään aivojen muillekkin osille virikkeitä , ja siitä alkaa paraneminen siksi potilaita aktivoidaan että se terve osa aivoista saa tarvitsevaa stimulanssia . Silloin voi todella itsekkin olla vaikuttamassa oloonsa.
Ihminen ei aina voi mitenkään tehdä ihan kaikkea mitä haluaa , jos arvostelukyky puuttuu asioista mitä tekee ja ne asiat eivät ole oikein , niin niitä ei tehdä .
Ja sitten syytellään aina miten muka potilasta kohdellaan, henkilökunta ei kohtele mitenkään alentavasti ketään, jsein se on vaan potilaan tapa etsi pahaa sieltä missä sitä ei ole, siis väärin tulkitsemista koska oma itsetunto on alhainen niin luulee että että häntä ei kohdella kunnioitettavasti ja uskoo siihen itsekkin. Harhoja usein punotaan kun hämähäkki verkkoaan väärillä ajatuksilla .
Osasto hoito on tarkoitettu ihmistä auttamaan, mutta jos voi huonosti niin näkee pirun joka paikassa

Anonyymi kirjoitti:

Yksilö joka on terve yleensä tekee sen mistä pitää, mutta jos on sairas eikä itsekkään sitä tajua niin on luotettava siihen että se mitä osastolla tehdään potilaan hyväksi on halu olla parantamassa potilaan oloa. Monet aktiviteettit antavat sentään aivojen muillekkin osille virikkeitä , ja siitä alkaa paraneminen siksi potilaita aktivoidaan että se terve osa aivoista saa tarvitsevaa stimulanssia . Silloin voi todella itsekkin olla vaikuttamassa oloonsa.
Ihminen ei aina voi mitenkään tehdä ihan kaikkea mitä haluaa , jos arvostelukyky puuttuu asioista mitä tekee ja ne asiat eivät ole oikein , niin niitä ei tehdä .
Ja sitten syytellään aina miten muka potilasta kohdellaan, henkilökunta ei kohtele mitenkään alentavasti ketään, jsein se on vaan potilaan tapa etsi pahaa sieltä missä sitä ei ole, siis väärin tulkitsemista koska oma itsetunto on alhainen niin luulee että että häntä ei kohdella kunnioitettavasti ja uskoo siihen itsekkin. Harhoja usein punotaan kun hämähäkki verkkoaan väärillä ajatuksilla .
Osasto hoito on tarkoitettu ihmistä auttamaan, mutta jos voi huonosti niin näkee pirun joka paikassa

Lue lisää

Moni mielialaongelmista kärsivä väittää että ei tarvitse hoitoa

Se on pelkkää kognitiivista dissonanssia

Anonyymi kirjoitti:

Moni mielialaongelmista kärsivä väittää että ei tarvitse hoitoa

Se on pelkkää kognitiivista dissonanssia

Joskus on todella vaikeaa myöntää, että itsellä ei asiat ole nyt hyvin.
Joskus taustalla voi olla häpeä, hävettää kertoa, että on paha olla.
Vaikka sitä ei tosiaankaan tarvitse hävetä. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, se on vahvuus.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus on todella vaikeaa myöntää, että itsellä ei asiat ole nyt hyvin.
Joskus taustalla voi olla häpeä, hävettää kertoa, että on paha olla.
Vaikka sitä ei tosiaankaan tarvitse hävetä. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, se on vahvuus.

Lue lisää

Meidän setä kärsii epävakaasta persoonasta
Hänelle on hyvin vaikeaa myöntää että on sairas, saati se että tarvitsee hoitoa

Joskus pakko on ainoa keino

Anonyymi kirjoitti:

Meidän setä kärsii epävakaasta persoonasta
Hänelle on hyvin vaikeaa myöntää että on sairas, saati se että tarvitsee hoitoa

Joskus pakko on ainoa keino

Hoitajat käyttää pamppua
Sen jälkeen sitoo potilaan

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajat käyttää pamppua
Sen jälkeen sitoo potilaan

Miksi hoitaja tarvitsee "pamppua"?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi hoitaja tarvitsee "pamppua"?

Voihan tuo onnistua ilman pamppua

Otetaan kädet selän taakse painiotteella

Sitten nippusiteellä kädet kiinni

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajat käyttää pamppua
Sen jälkeen sitoo potilaan

Hoitajat ei pamputtele yhtään ketään, eikä oikeastaan sido kiinnikään, kuin äärimmäisessä tapauksessa.
Lepositeitä on vielä olemassa, vaikka niistäkin taidetaan haluta päästä luopumaan.
Lepositeisiin ei ihan herkästi potilasta laiteta, jos hän ei ole vaaraksi itselleen, tai muille.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajat ei pamputtele yhtään ketään, eikä oikeastaan sido kiinnikään, kuin äärimmäisessä tapauksessa.
Lepositeitä on vielä olemassa, vaikka niistäkin taidetaan haluta päästä luopumaan.
Lepositeisiin ei ihan herkästi potilasta laiteta, jos hän ei ole vaaraksi itselleen, tai muille.

Lue lisää

Itseasiassa ne hoitajat oli ne helläkätiset, sit rupes kyyti kylmenemään, kun poliisit saapu paikalle.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa ne hoitajat oli ne helläkätiset, sit rupes kyyti kylmenemään, kun poliisit saapu paikalle.

Jaa, ja millainen oli sun oma käytös siinä tilanteessa ?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, ja millainen oli sun oma käytös siinä tilanteessa ?

Kieltäydyin hoidosta. Hoitajat otti kiinni ja sitoi ja piti kiinni


Sitomisen tarkoitus on piikittää rauhoittavaa lääkettä

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajat ei pamputtele yhtään ketään, eikä oikeastaan sido kiinnikään, kuin äärimmäisessä tapauksessa.
Lepositeitä on vielä olemassa, vaikka niistäkin taidetaan haluta päästä luopumaan.
Lepositeisiin ei ihan herkästi potilasta laiteta, jos hän ei ole vaaraksi itselleen, tai muille.

Lue lisää

Entäpä jos on vaarallinen täällä muualla?en tiedä ketään 30kmppistä vaarallista,.mut yhdenlähes 50sen tiedän!

Anonyymi kirjoitti:

Entäpä jos on vaarallinen täällä muualla?en tiedä ketään 30kmppistä vaarallista,.mut yhdenlähes 50sen tiedän!

Mielisairaat tekevät 90% väkivaltarikoksista

Aloittaja ei kylläkään kiukuttele. Hänellä on oma syynsä toimia ja tehdä, nk tekee. Jokainen on omanlaisensa, hieno persoonansa.

Keskustelupalstallakaan ei tarvitse lähteä tekemään kenestäkään mitään diagnooseja. Voisi olla asiallisempikin.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei kylläkään kiukuttele. Hänellä on oma syynsä toimia ja tehdä, nk tekee. Jokainen on omanlaisensa, hieno persoonansa.

Keskustelupalstallakaan ei tarvitse lähteä tekemään kenestäkään mitään diagnooseja. Voisi olla asiallisempikin.

Lue lisää

Kertoisitko vielä mikä diagnoosi täällä mielestäsi on annettu jollekin ?
Ihan niin kuin asiallisesti.

Kannattaa noudattaa ohjeita jos haluaa normielämään.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei kylläkään kiukuttele. Hänellä on oma syynsä toimia ja tehdä, nk tekee. Jokainen on omanlaisensa, hieno persoonansa.

Keskustelupalstallakaan ei tarvitse lähteä tekemään kenestäkään mitään diagnooseja. Voisi olla asiallisempikin.

Lue lisää

Kyse ei ole pelkästään aloittajista, vaan kaikista muistakin osastolla kiukuttelijoista.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei kylläkään kiukuttele. Hänellä on oma syynsä toimia ja tehdä, nk tekee. Jokainen on omanlaisensa, hieno persoonansa.

Keskustelupalstallakaan ei tarvitse lähteä tekemään kenestäkään mitään diagnooseja. Voisi olla asiallisempikin.

Lue lisää

Ota huomioon että hän on pakkohoidossa , siksi on tärkeää nähdä se että miten kykenee olemaan toisten ihmisten kanssa. Ä mutta kun ei sairaudelta sitä ymmärrä niin omapa on asiansa . Sillä pakkohoitoon on aina voimakkaat syyt .

Anonyymi kirjoitti:

Kertoisitko vielä mikä diagnoosi täällä mielestäsi on annettu jollekin ?
Ihan niin kuin asiallisesti.

Vai ei kiukuttele , miksi hänet on viety pakkohoitoon . Silloin kun ihminen joutuu pakkohoitoon niin siihen on vakavat syyt Ja siksi yritetään saada uloskin raittiiseen ilmaan .
Sekä yhteisii; juttuihin. Sairaalan sisällä . Muta hän ei halua, siis on hieman haluttava asioita jos meinaa tulla terveeksi . Sairailla on aina jotain vänkäämistä , koska eivät ymmärrä ,hoidon kaikkia osia , ainoastaan sanoo ettei halua. Veromakjat maksavat hoidon ja silloin tehdään asioita mitä lääkäetiede on todennut mieltä piristäviksi. Mutta tänä asettaa itsensä korkealle muka sanoen ettei halua, kuusivuotiaat sanovat myös niin esikoulussa kun eivä5 oikein osaa vielä muutakaan

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei ole pelkästään aloittajista, vaan kaikista muistakin osastolla kiukuttelijoista.

Ihan niin kiukuttelua se jotenkin on kun hän on pakkohoidossa eikä katso että hänenkin velvollisuutensa on se että auttaa omaan paranemiseensa .ätietysti jokainen on omanlaisensa , vaan yhteiskunnassa on asioita mua jotka kuuluvat kaikille etekin hoito ohjelmassa jossa yritetään valmistaa potilasta yhteiskuntakelpoiseksi, henkilölöksi.
Siinä katsotaan sitäkin miten suhtautuu asioihin jota tapahtuu muiden ihmisten kanssa . Mutta tämä vaan sanoo että ,tekee kuten haluaa, siksi ehkä joutui myös pakkohoitoon myös kun elää toisella tasolla mukamas kun muut . Sairauteen kuuluu juuri tälläiset oireet
Oma minä vahvistettu väärällä tavalla.
On ajateltava että syystä on joutunut pakkohoitoon , siis ketään ei laiteta pakkohoitoon huvin vuoksi .

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin kiukuttelua se jotenkin on kun hän on pakkohoidossa eikä katso että hänenkin velvollisuutensa on se että auttaa omaan paranemiseensa .ätietysti jokainen on omanlaisensa , vaan yhteiskunnassa on asioita mua jotka kuuluvat kaikille etekin hoito ohjelmassa jossa yritetään valmistaa potilasta yhteiskuntakelpoiseksi, henkilölöksi.
Siinä katsotaan sitäkin miten suhtautuu asioihin jota tapahtuu muiden ihmisten kanssa . Mutta tämä vaan sanoo että ,tekee kuten haluaa, siksi ehkä joutui myös pakkohoitoon myös kun elää toisella tasolla mukamas kun muut . Sairauteen kuuluu juuri tälläiset oireet
Oma minä vahvistettu väärällä tavalla.
On ajateltava että syystä on joutunut pakkohoitoon , siis ketään ei laiteta pakkohoitoon huvin vuoksi .

Lue lisää

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kun ihminen on sen verran sairas, että joutuu osastohoitoon, niin hän ei todellakaan kuvittele itsensä olevan muita parempi tai ylempi, tms. ?
Sairas ihminen on henkisesti heikoilla, ja useimmiten kyllä ajattelee olevansa muita huonompi ja heikompi, ei suinkaan parempi.
Ja mistä tuo ajattelutapa tulee ? Juurikin sairaus aiheuttaa sen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kun ihminen on sen verran sairas, että joutuu osastohoitoon, niin hän ei todellakaan kuvittele itsensä olevan muita parempi tai ylempi, tms. ?
Sairas ihminen on henkisesti heikoilla, ja useimmiten kyllä ajattelee olevansa muita huonompi ja heikompi, ei suinkaan parempi.
Ja mistä tuo ajattelutapa tulee ? Juurikin sairaus aiheuttaa sen.

Lue lisää

Olen tullut ajatelleeksi, ja useampi varmaan kyllä, mutta ei kaikki.

Siksi ne änkyrävänkyrät jotka kaivaa itselleen kuoppaa on niin helppo huomata sieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei kylläkään kiukuttele. Hänellä on oma syynsä toimia ja tehdä, nk tekee. Jokainen on omanlaisensa, hieno persoonansa.

Keskustelupalstallakaan ei tarvitse lähteä tekemään kenestäkään mitään diagnooseja. Voisi olla asiallisempikin.

Lue lisää

Hänhän se tekee analyysejä hoitohenkilökunnasta joissa ei ole hiventäkään totuutta

Anonyymi kirjoitti:

Olen tullut ajatelleeksi, ja useampi varmaan kyllä, mutta ei kaikki.

Siksi ne änkyrävänkyrät jotka kaivaa itselleen kuoppaa on niin helppo huomata sieltä.

Sairaus saa heidät kaivamaan sitä kuoppaa !ja ykeensä kaiken minkä tulkitsevat väärin ja esittelevät omia ns oikeuksiaan ov sairaan ihmisen tekojahän ei voi sille mitään että on sairas

Onneks ei ole kokemusta!

Anonyymi kirjoitti:

Onneks ei ole kokemusta!

Voisin sanoa omalta kohdaltani, onneksi on kokemusta.
Muuten olisin sitä kokemusta vailla.

Siis potilas on täydessä ymmärryksessä ollessaan esim. pahassa psykoosissa ? Että on realiteetit ihan kohdillaan ?
En tässä nyt tarkoita sitä, että täällä kellään olisi psykoosia, tuo oli vain esimerkki.

Miksi jouduit pakkohoitoon kun olit terve? Jouduit pakkohoitoon ujouden takia. Pääseekö osastolle jos on ujo. Hakiko sut joku kotoa sinne osastolle ujouden takia. Koska ujous on ollut syy joutua pakkohoitoon?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi jouduit pakkohoitoon kun olit terve? Jouduit pakkohoitoon ujouden takia. Pääseekö osastolle jos on ujo. Hakiko sut joku kotoa sinne osastolle ujouden takia. Koska ujous on ollut syy joutua pakkohoitoon?

Lue lisää

Aloittajahan mainitsi vaikea-asteisen psykoottisen masennuksen, se ei ole pelkkää ujoutta.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittajahan mainitsi vaikea-asteisen psykoottisen masennuksen, se ei ole pelkkää ujoutta.

Tämä oli tuolle toiselle kirjoittajalle jolla ujous katsottiin sairaudeksi koska ei osallistunut ryhmätoimintaan

Anonyymi kirjoitti:

Miksi jouduit pakkohoitoon kun olit terve? Jouduit pakkohoitoon ujouden takia. Pääseekö osastolle jos on ujo. Hakiko sut joku kotoa sinne osastolle ujouden takia. Koska ujous on ollut syy joutua pakkohoitoon?

Lue lisää

Miksi naljailut hänelle kun hän vaan kertoo miten oli aikaisemmin elämässä , ja teet typeriä kysymyksiä jotenkin saa lukija voikaan pahoin kun irvailet vielä että ujiudestako vietiin pakkohoitoon. Kohtele ihmistä ihmisenä ja jos et kykene näistä asioista keskustelemaan asiallisella tavalla niin jätä ilkeilyt sikseen

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli tuolle toiselle kirjoittajalle jolla ujous katsottiin sairaudeksi koska ei osallistunut ryhmätoimintaan

Ujous EI katsottu sairaudeksi hön vaan mainitsi että hön on hyvin ujo.joten menee puurot ja vellit sekaisin eräillä .

Kuka vain taitaa olla masentuneena ( jos on masentunut ) jokseenkin näköalaton, ei ole oikein uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Eikä siinä ole mitään väärää, se on masennuksen oire.
Mieliala kun alkaa ajan myötä kohoamaan, kyllä ne näköalatkin, tulevaisuuden näkymät taas löytyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka vain taitaa olla masentuneena ( jos on masentunut ) jokseenkin näköalaton, ei ole oikein uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Eikä siinä ole mitään väärää, se on masennuksen oire.
Mieliala kun alkaa ajan myötä kohoamaan, kyllä ne näköalatkin, tulevaisuuden näkymät taas löytyvät.

Lue lisää

tiedätkö mikä on psykoosi? kaikki masentuneet eivät sairastu psykoosiin vaan erottavat kyllä mikä on totta ja mikä ei. Sitä paitsi masentuneen on vaikea päästä osastolle saatika pakkohoitoon,kun sua ei huolita edes osastolle masennuksen takia.

Anonyymi kirjoitti:

tiedätkö mikä on psykoosi? kaikki masentuneet eivät sairastu psykoosiin vaan erottavat kyllä mikä on totta ja mikä ei. Sitä paitsi masentuneen on vaikea päästä osastolle saatika pakkohoitoon,kun sua ei huolita edes osastolle masennuksen takia.

Lue lisää

Kommenttini koskikin masennusta, jos et oikein ymmärtänyt lukemaasi.
Tiedän kyllä, mikä on psykoosi, itselläni oli vuosia sitten psykooseja monet kerrat. Masennuksesta sen sijaan en ole itse henkilökohtaisesti kärsinyt.
Ja aloittaja mainitsi psykoottisen masennuksen, niin eikö siinä silloin oleteta olevan myös psykoottisia oireita mukana ?
Kyllä asioista tietävä osaa erottaa psykoosin ja masennuksen toisistaan, toki ne voivat olla myös samaan aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttini koskikin masennusta, jos et oikein ymmärtänyt lukemaasi.
Tiedän kyllä, mikä on psykoosi, itselläni oli vuosia sitten psykooseja monet kerrat. Masennuksesta sen sijaan en ole itse henkilökohtaisesti kärsinyt.
Ja aloittaja mainitsi psykoottisen masennuksen, niin eikö siinä silloin oleteta olevan myös psykoottisia oireita mukana ?
Kyllä asioista tietävä osaa erottaa psykoosin ja masennuksen toisistaan, toki ne voivat olla myös samaan aikaan.

Lue lisää

Masennus ja psykoottinen masennus on kaksi eri asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

tiedätkö mikä on psykoosi? kaikki masentuneet eivät sairastu psykoosiin vaan erottavat kyllä mikä on totta ja mikä ei. Sitä paitsi masentuneen on vaikea päästä osastolle saatika pakkohoitoon,kun sua ei huolita edes osastolle masennuksen takia.

Lue lisää

Ihan totta olen kuullut myös sen ettei pääse sairaalaan sisälle masentuneena vaikka itse niin haluaisi . Sillä ihminen jolla in syvä masennus tietää milloin tarvitsisi hoitoa . Mutta kuulemma syvän masennuksen kukin pysyy itse hoitelemaan kotonaan lääkkeiden kanssa.
Siis psykiatrian pitäisi ymmärtää sitä joka itse haluaa hoitoon sillä kukaan ei varmana terveenä halua hoitoon

Anonyymi kirjoitti:

Masennus ja psykoottinen masennus on kaksi eri asiaa.

No sehän tiedetään

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta olen kuullut myös sen ettei pääse sairaalaan sisälle masentuneena vaikka itse niin haluaisi . Sillä ihminen jolla in syvä masennus tietää milloin tarvitsisi hoitoa . Mutta kuulemma syvän masennuksen kukin pysyy itse hoitelemaan kotonaan lääkkeiden kanssa.
Siis psykiatrian pitäisi ymmärtää sitä joka itse haluaa hoitoon sillä kukaan ei varmana terveenä halua hoitoon

Lue lisää

Osastolle on nykyään muutenkin vaikea päästä. On esimerkiksi pulaa paikoista.
On se lääkärillekin vaikeaa, kun hän näkee, että joku tarvitsisi hoitoa, mutta sitten ei ole paikkaa, minne voisi potilaan sijoittaa, ja joutuu lähettämään potilaan kotiin.

Anonyymi kirjoitti:

No sehän tiedetään

Miksi ne sitten aina menee täällä sekaisin?

Ohjelma osastolla: ruokailut, lääkejaot ja askartelu:D kuka aikuinen hyötyy jostain askartelusta? Muu kuin askarteluohjaaja, joka saa itselleen työpaikan. Lapset askartelee, ei aikuiset.

Anonyymi kirjoitti:

Ohjelma osastolla: ruokailut, lääkejaot ja askartelu:D kuka aikuinen hyötyy jostain askartelusta? Muu kuin askarteluohjaaja, joka saa itselleen työpaikan. Lapset askartelee, ei aikuiset.

Lue lisää

Kokeilepa joskus askartelua, se on ihan mukavaa puuhastelua.
Aikuinenkin saa askarrella, ei se ole lapsellista.
Ja osastolla ollessa taitaa tärkeintä olla se osallistuminen ja yhdessä tekeminen, jota se askarteleminenkin on.

Anonyymi kirjoitti:

Ohjelma osastolla: ruokailut, lääkejaot ja askartelu:D kuka aikuinen hyötyy jostain askartelusta? Muu kuin askarteluohjaaja, joka saa itselleen työpaikan. Lapset askartelee, ei aikuiset.

Lue lisää

Ajattele sitä enemmän pääsykokeena. Sitten kun suihkussa käynti ja askartelu alkaa sujumaan omin voimin niin alkaa olla aika lähteä kotiin.

Pikkaisen paradoksaalinen kommentti.
" Aloittajalla on vaikea-asteinen psykoosi ", kertoo siis aloittajan olevan sairas. Perään sitten kuitenkin " Miksi syöt lääkkeitä, jos olet terve ? ".
Niin mitenköhän päin tuo loppujen lopuksi sitten oli ? Sairas vai terve ?

Anonyymi kirjoitti:

Pikkaisen paradoksaalinen kommentti.
" Aloittajalla on vaikea-asteinen psykoosi ", kertoo siis aloittajan olevan sairas. Perään sitten kuitenkin " Miksi syöt lääkkeitä, jos olet terve ? ".
Niin mitenköhän päin tuo loppujen lopuksi sitten oli ? Sairas vai terve ?

Lue lisää

Aloittajahan sanoi ettei hänellä ole aistiharhoja joten eikö hän ole silloin terve kun hänellä ei ole psykoosin oireita.Miksi tervettä ihmistä pidetään pakkohoidossa jos hänellä ei ole omasta mielestää oireita. Eikö silloin ole terve? Jos tuntee olonsa terveeksi niin miksi on pakkohoidossa?

Anonyymi kirjoitti:

Aloittajahan sanoi ettei hänellä ole aistiharhoja joten eikö hän ole silloin terve kun hänellä ei ole psykoosin oireita.Miksi tervettä ihmistä pidetään pakkohoidossa jos hänellä ei ole omasta mielestää oireita. Eikö silloin ole terve? Jos tuntee olonsa terveeksi niin miksi on pakkohoidossa?

Lue lisää

Psykiatrisella osastollahan suurin osa potilaista on terveitä ( ainakin omasta mielestään ), ihan samalla tavalla ,kuin vankilatkin ovat täynnä syyttömiä ( ainakin vankien omasta mielestä ).
Ei tervettä ihmistä viedä pakkohoitoon, se on faktaa.

Voi kuule, nykyaikana ei tarvitse tehdä muuta virhettä, kuin mennä kertomaan omista tuntemuksistaan ja ahdistuneisuudesta tk: n lääkärille. Se saattaa riittää lähetteen kirjoittamiseen. Omalla kohdallani väsymys ja masennus riittivät lähetteen saamiseen psykiatrian puolelle. Oireiden kartotusta ja muiden, kuin psyykkisten sairauksien poissulkemista ei edes tehty. Tervetuloa joillekin todellisuuteen! Tätä, eli ns. jo valmiiksi olevaa asenteellisuutta lääkärien kohdalla ei ole tutkittu, eikä myöskään näin ollen tuotu julkisuuteen, Mutta kyllä sitä siellä on. Ei ole pitkä aika siitä, kun nuori nainen meni valittelemaan erikoisia oireita, mm. unettomuutta ja kuulo-ongelmia. Hänelle oltiin jo määräämässä neuroleptejä. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli MS-tauti. Kyseinen artikkeli oli iltalehdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, nykyaikana ei tarvitse tehdä muuta virhettä, kuin mennä kertomaan omista tuntemuksistaan ja ahdistuneisuudesta tk: n lääkärille. Se saattaa riittää lähetteen kirjoittamiseen. Omalla kohdallani väsymys ja masennus riittivät lähetteen saamiseen psykiatrian puolelle. Oireiden kartotusta ja muiden, kuin psyykkisten sairauksien poissulkemista ei edes tehty. Tervetuloa joillekin todellisuuteen! Tätä, eli ns. jo valmiiksi olevaa asenteellisuutta lääkärien kohdalla ei ole tutkittu, eikä myöskään näin ollen tuotu julkisuuteen, Mutta kyllä sitä siellä on. Ei ole pitkä aika siitä, kun nuori nainen meni valittelemaan erikoisia oireita, mm. unettomuutta ja kuulo-ongelmia. Hänelle oltiin jo määräämässä neuroleptejä. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli MS-tauti. Kyseinen artikkeli oli iltalehdessä.

Lue lisää

Voi kuule, minullakin oli joitain vuosia sitten tilanne, että yleislääkäri laittoi lähetteen psykiatrian puolelle, koska hänen oli vaikea suhtautua minun menneisyyteeni ( psykiatrian merkintöjä terveystiedoissa ). Olin silloin vielä psykiatrian avohoidon asiakkaana.
Psykiatrian puoli ei tosin pitänyt lähetettä tarpeellisena, koska psyykkinen vointini oli ihan hyvä. Ihmettelivät kyllä, miksi lähete, koska tosiaan olin psykiatrian asiakkaana.
Ihan tervetuloa todellisuuteen, lähete on eri asia, kuin se, että laitettaisiin psykiatriseen hoitoon osastolle saakka. Ihmisen psyykkisestä voinnista hoitoon joutuminen on kiinni, eikä jostain lähetteen tekevästä lääkäristä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, nykyaikana ei tarvitse tehdä muuta virhettä, kuin mennä kertomaan omista tuntemuksistaan ja ahdistuneisuudesta tk: n lääkärille. Se saattaa riittää lähetteen kirjoittamiseen. Omalla kohdallani väsymys ja masennus riittivät lähetteen saamiseen psykiatrian puolelle. Oireiden kartotusta ja muiden, kuin psyykkisten sairauksien poissulkemista ei edes tehty. Tervetuloa joillekin todellisuuteen! Tätä, eli ns. jo valmiiksi olevaa asenteellisuutta lääkärien kohdalla ei ole tutkittu, eikä myöskään näin ollen tuotu julkisuuteen, Mutta kyllä sitä siellä on. Ei ole pitkä aika siitä, kun nuori nainen meni valittelemaan erikoisia oireita, mm. unettomuutta ja kuulo-ongelmia. Hänelle oltiin jo määräämässä neuroleptejä. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli MS-tauti. Kyseinen artikkeli oli iltalehdessä.

Lue lisää

Niin onko psykiatrian avohoito susta huono asia. Täällä on kyllä monet saaneet toisenlaista kohtelua kuin minä psykiatrian avohoidossa. On myös kyse henkilökemioista. Mulla on tällä hetkellä menossa unilääkkeiden purku ja henkilökemiat pelaa hoitajan kanssa. Voi johtua myös siitä koska mulla on jo mt diagnoosi niin mun ei tartte miettiä että mikäköhän diagnoosi sieltä tulee. Saa olla oma itsensä kun ei ole pelkoa että leimataan hulluksi.Syksyllä kun aloitin lääkepurun niin toki hoitaja ja lääkäri pelkäsi että masennus palaa. Mutta kun sä vakuutat ja kerrot elämän muuttuneen 25 vuoden takaisesta ja osoitat sen käyttätymisellä niin sua aletaan pikkuhiljaa uskomaan. Terveydenhuollossa on välillä paha tapa siihen ettei uskota että ihmisen elämäntilanne voi muuttua. Esim suru ,pelko on ihan normaaleja reaktioita elämässä ja sen takia ei ihmistä pitäis leimata,koska sulla on ollu 25 vuotta sitten eri elämäntilanne, eri asuinympäristö, eri vaihe elämässä, menetyksiä, pettymyksiä. Se ei saisi psykiatrian puolella tarkoittaa etteikö elämä voisi muuttua ja parantua.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, nykyaikana ei tarvitse tehdä muuta virhettä, kuin mennä kertomaan omista tuntemuksistaan ja ahdistuneisuudesta tk: n lääkärille. Se saattaa riittää lähetteen kirjoittamiseen. Omalla kohdallani väsymys ja masennus riittivät lähetteen saamiseen psykiatrian puolelle. Oireiden kartotusta ja muiden, kuin psyykkisten sairauksien poissulkemista ei edes tehty. Tervetuloa joillekin todellisuuteen! Tätä, eli ns. jo valmiiksi olevaa asenteellisuutta lääkärien kohdalla ei ole tutkittu, eikä myöskään näin ollen tuotu julkisuuteen, Mutta kyllä sitä siellä on. Ei ole pitkä aika siitä, kun nuori nainen meni valittelemaan erikoisia oireita, mm. unettomuutta ja kuulo-ongelmia. Hänelle oltiin jo määräämässä neuroleptejä. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli MS-tauti. Kyseinen artikkeli oli iltalehdessä.

Lue lisää

Voi kuule, nykymaailmassa riittää näitä ihmisiä, jotka luulee että täyspäisille ihmisille voi väittää pääsevänsä noin 700€ vuorokaudessa maksavaan pakkohoitoon vain sillä että on niin uniikki lumihiutale.

Osaatko laskea, mitä se maksaa jos ihminen on hoidossa kuukauden?

Anonyymi kirjoitti:

Niin onko psykiatrian avohoito susta huono asia. Täällä on kyllä monet saaneet toisenlaista kohtelua kuin minä psykiatrian avohoidossa. On myös kyse henkilökemioista. Mulla on tällä hetkellä menossa unilääkkeiden purku ja henkilökemiat pelaa hoitajan kanssa. Voi johtua myös siitä koska mulla on jo mt diagnoosi niin mun ei tartte miettiä että mikäköhän diagnoosi sieltä tulee. Saa olla oma itsensä kun ei ole pelkoa että leimataan hulluksi.Syksyllä kun aloitin lääkepurun niin toki hoitaja ja lääkäri pelkäsi että masennus palaa. Mutta kun sä vakuutat ja kerrot elämän muuttuneen 25 vuoden takaisesta ja osoitat sen käyttätymisellä niin sua aletaan pikkuhiljaa uskomaan. Terveydenhuollossa on välillä paha tapa siihen ettei uskota että ihmisen elämäntilanne voi muuttua. Esim suru ,pelko on ihan normaaleja reaktioita elämässä ja sen takia ei ihmistä pitäis leimata,koska sulla on ollu 25 vuotta sitten eri elämäntilanne, eri asuinympäristö, eri vaihe elämässä, menetyksiä, pettymyksiä. Se ei saisi psykiatrian puolella tarkoittaa etteikö elämä voisi muuttua ja parantua.

Lue lisää

Tämä on kyllä niin totta, terveydenhuollossa ei aina ajatella, että ihmisen elämäntilanteet ja kaikki elämään liittyvä vaihtelee ajan myötä.
Se, jos/kun on saanut jonkin diagnoosin 30 vuotta aiemmin, ei todellakaan tarkoita, että kyseinen ihminen olisi aivan samanlainen nyt, kuin silloin 30 vuotta sitten.
Mutta, jos/kun lääkäri ei tunne ennestään ihmistä/potilasta, hän tekee usein oletuksensa lukemiensa terveystietojen perusteella, ja joskus jopa " tuomitsee " mielessään ihmisen olevan edelleen samanlainen.
Tämä on jonkinlainen ongelma terveydenhuollon puolella.
Jos taas on tuttu lääkäri, tuntee potilaan pitemmältä ajalta, toki näkee mahdollisen muutoksen ihmisen voinnissa. Tosin ei lääkäri-potilas hoitosuhteet kuitenkaan sitä 30 vuotta kestä, turhan usein ovat jopa liian lyhyitä, voi jäädä vain yhteen tai kahteen tapaamiskertaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, nykymaailmassa riittää näitä ihmisiä, jotka luulee että täyspäisille ihmisille voi väittää pääsevänsä noin 700€ vuorokaudessa maksavaan pakkohoitoon vain sillä että on niin uniikki lumihiutale.

Osaatko laskea, mitä se maksaa jos ihminen on hoidossa kuukauden?

Lue lisää

No eipä niitä tule laskeskeltua, kun ei tarvitse.
Mutta täyspäisiä, järjissään olevia ihmisiä ei viedä, eikä oteta laitoshoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, nykymaailmassa riittää näitä ihmisiä, jotka luulee että täyspäisille ihmisille voi väittää pääsevänsä noin 700€ vuorokaudessa maksavaan pakkohoitoon vain sillä että on niin uniikki lumihiutale.

Osaatko laskea, mitä se maksaa jos ihminen on hoidossa kuukauden?

Lue lisää

Senhän takia potilaita ainakin HUS ottaa osastolle, kun asuinkunta maksaa jokaisesta potilaasta HUSille 700€ vuorokauden ajalta. Helppoa rahaa..

Anonyymi kirjoitti:

Senhän takia potilaita ainakin HUS ottaa osastolle, kun asuinkunta maksaa jokaisesta potilaasta HUSille 700€ vuorokauden ajalta. Helppoa rahaa..

Nyt kannattaa tutustua hyvinvointialueiden rahoitukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Senhän takia potilaita ainakin HUS ottaa osastolle, kun asuinkunta maksaa jokaisesta potilaasta HUSille 700€ vuorokauden ajalta. Helppoa rahaa..

Tähän väliin tulee taas faktoja.

https://yle.fi/a/74-20127754

Siinä se järjen valo taas loistaa, niin kuin sammunut lamppu jos luulee, että tuhansia ihmisiä lomautetaan, satoja irtisanotaan ja säästetään 140 miljoonaa vain sen takia, että terveitä ihmisiä voitaisiin pistää pakkohoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on kyllä niin totta, terveydenhuollossa ei aina ajatella, että ihmisen elämäntilanteet ja kaikki elämään liittyvä vaihtelee ajan myötä.
Se, jos/kun on saanut jonkin diagnoosin 30 vuotta aiemmin, ei todellakaan tarkoita, että kyseinen ihminen olisi aivan samanlainen nyt, kuin silloin 30 vuotta sitten.
Mutta, jos/kun lääkäri ei tunne ennestään ihmistä/potilasta, hän tekee usein oletuksensa lukemiensa terveystietojen perusteella, ja joskus jopa " tuomitsee " mielessään ihmisen olevan edelleen samanlainen.
Tämä on jonkinlainen ongelma terveydenhuollon puolella.
Jos taas on tuttu lääkäri, tuntee potilaan pitemmältä ajalta, toki näkee mahdollisen muutoksen ihmisen voinnissa. Tosin ei lääkäri-potilas hoitosuhteet kuitenkaan sitä 30 vuotta kestä, turhan usein ovat jopa liian lyhyitä, voi jäädä vain yhteen tai kahteen tapaamiskertaan.

Lue lisää

Sillon viime syksynä kun halusin muutosta mun elämään eli siitä lääkepöhnästä irti. Soitin normaalisti sotekeskukseen ja halusin varata ajan lääkärille. Minulle sanottiin suoraan ettei lääkeasiat kuulu lääkärille. Olin ihmeissäni että kelle ne lääkeasiat sitten kuuluu ja laitoin palautetta. Henkilö joka minun palauteeseen vastasi oli hoitaja jonka luona olen asioinut. Joskus pitää asioita vaatia jotta asioita voi tapahtua.

Anonyymi kirjoitti:

Sillon viime syksynä kun halusin muutosta mun elämään eli siitä lääkepöhnästä irti. Soitin normaalisti sotekeskukseen ja halusin varata ajan lääkärille. Minulle sanottiin suoraan ettei lääkeasiat kuulu lääkärille. Olin ihmeissäni että kelle ne lääkeasiat sitten kuuluu ja laitoin palautetta. Henkilö joka minun palauteeseen vastasi oli hoitaja jonka luona olen asioinut. Joskus pitää asioita vaatia jotta asioita voi tapahtua.

Lue lisää

Näinhän se on, jos muutosta haluaa, on itse toimittava.
Mutta onhan tuo nyt ollut outoa, jos on sanottu, että lääkitysasiat ei kuulu lääkärille.
Vaikka on sitä tullut oudompaakin kuultua, jopa nähtyä ja koettua.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on, jos muutosta haluaa, on itse toimittava.
Mutta onhan tuo nyt ollut outoa, jos on sanottu, että lääkitysasiat ei kuulu lääkärille.
Vaikka on sitä tullut oudompaakin kuultua, jopa nähtyä ja koettua.

Lue lisää

Olihan se vähän outoa ja terveyskeskuksessa vastannut ihminen sanoi että minulla on skitsofrenia koska haluan varata ajan yleislääkärille. Minulla ei ole koskaan skitsofreniaa todettu ja tämä puhelimeen vastanneen henkilön mukaan ihmisellä on skitsofrenia koska haluaa varata ajan lääkärille paikasta jossa ihmiset tapaa lääkärin eli tässä tapauksessa kaupungin terveyskeskus. Ihmeellistä on että lääkeasiat ei kuulu lääkärille vaikka he uusivat lääkkeeni terveyskeskuksessa. Henkilö joka vastasi palautteeseeni oli mielenterveys ja päihdepuolen päällikkö. Sanoin hänelle että voivat kuunnella nauhoitteen koska kaikki puhelut tallennetaan ja voivat sieltä kuunnella miten tämä puhelu meni. Eivät voi väittää että olisin ollut psykoottinen ja keksinyt kaiken omasta päästä. Tästä ei tarvinnut sen enempää väitellä. Pääsin hoitajalle ja seuranta on tapahtunut hänen luonaan ja kun on tarvittu lääkäriä niin konsultointi ja etävastaanotto lääkäriin kun lääkitystä vähennetään.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän väliin tulee taas faktoja.

https://yle.fi/a/74-20127754

Siinä se järjen valo taas loistaa, niin kuin sammunut lamppu jos luulee, että tuhansia ihmisiä lomautetaan, satoja irtisanotaan ja säästetään 140 miljoonaa vain sen takia, että terveitä ihmisiä voitaisiin pistää pakkohoitoon.

Lue lisää

Pakkohoitoon ei ihan kevyillä perusteilla laiteta.
On tullut kuultua ihmisiltä, että vapaaehtoiseen hoitoonkaan ei meinaa päästä. Pari tuttua ainakin on kertonut, että olisivat halunneet hoitoon, kun oli vaikeaa, mutta eivät olleet päässeet.
Nyt on säästölinja, joka vaikeuttaa monia asioita, myös terveydenhuollossa. Ja takavuosina psykiatrisen hoidon laitospaikkoja muutenkin vähennettiin ympäri Suomea yli puolella, oliko se jopa suunnilleen 70%, jos en ihan väärin muista.

Anonyymi kirjoitti:

Olihan se vähän outoa ja terveyskeskuksessa vastannut ihminen sanoi että minulla on skitsofrenia koska haluan varata ajan yleislääkärille. Minulla ei ole koskaan skitsofreniaa todettu ja tämä puhelimeen vastanneen henkilön mukaan ihmisellä on skitsofrenia koska haluaa varata ajan lääkärille paikasta jossa ihmiset tapaa lääkärin eli tässä tapauksessa kaupungin terveyskeskus. Ihmeellistä on että lääkeasiat ei kuulu lääkärille vaikka he uusivat lääkkeeni terveyskeskuksessa. Henkilö joka vastasi palautteeseeni oli mielenterveys ja päihdepuolen päällikkö. Sanoin hänelle että voivat kuunnella nauhoitteen koska kaikki puhelut tallennetaan ja voivat sieltä kuunnella miten tämä puhelu meni. Eivät voi väittää että olisin ollut psykoottinen ja keksinyt kaiken omasta päästä. Tästä ei tarvinnut sen enempää väitellä. Pääsin hoitajalle ja seuranta on tapahtunut hänen luonaan ja kun on tarvittu lääkäriä niin konsultointi ja etävastaanotto lääkäriin kun lääkitystä vähennetään.

Lue lisää

Hienoa, että sulla nyt homma toimii. Olet varmaan itsekin tyytyväinen.

Kyllä niitä lääkkeitä syötetään joskus, vaikka ei olisi mitenkään pahasti mielisairas.
Etkä kyllä voi täällä ketään sairaaksi sanoa, kun et edes tunne tyyppiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitä lääkkeitä syötetään joskus, vaikka ei olisi mitenkään pahasti mielisairas.
Etkä kyllä voi täällä ketään sairaaksi sanoa, kun et edes tunne tyyppiä.

Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon? on paljon sairauksia joissa joutuu syömään lääkkeitä eikä siitä joudu pakkohoitoon. Esim jos sulla on kilpirauhaslääkitys niin ethän sä mihinkää psykiatriselle osastolle edes pääse koska sulla on lääkitys puhumattakaan pakkohoitoon. Ei diabetestä sairastavat joudu psykiatriselle osastolle pakkohoitoon vaikka heillä on lääkitys. Eli mä en usko että aloittaja on pakkohoidossa kilpirauhassairauden takia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon? on paljon sairauksia joissa joutuu syömään lääkkeitä eikä siitä joudu pakkohoitoon. Esim jos sulla on kilpirauhaslääkitys niin ethän sä mihinkää psykiatriselle osastolle edes pääse koska sulla on lääkitys puhumattakaan pakkohoitoon. Ei diabetestä sairastavat joudu psykiatriselle osastolle pakkohoitoon vaikka heillä on lääkitys. Eli mä en usko että aloittaja on pakkohoidossa kilpirauhassairauden takia.

Lue lisää

Luitko edes aloitusta kunnolla ? Hän kertoo, että joutui pakkohoitoon vaikea-asteisen psykoottisen masennuksen takia.
Ei ole ihme, että puhutaan huonosta lukutaidosta nykyään, lukutaito kun sisältää myös luetun ymmärtämisen.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko edes aloitusta kunnolla ? Hän kertoo, että joutui pakkohoitoon vaikea-asteisen psykoottisen masennuksen takia.
Ei ole ihme, että puhutaan huonosta lukutaidosta nykyään, lukutaito kun sisältää myös luetun ymmärtämisen.

Lue lisää

Kyllä minä ymmärsin mutta tuo yksi sanoi että lääkkeitä syödään vaikka ei olis mielisairas. Tämä vastaus oli hänelle. Aloittajalla on varmaa ollut jo vaikea psykoosi ennen kuin joutui pakkohoitoon koska eihän tervettä ihmistä pakkohoitoon laiteta jos on terve.

Eli tuon yhden kirjoittajan mukaan vaikeaa psykoosiin ei tarvitse lääkehoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä ymmärsin mutta tuo yksi sanoi että lääkkeitä syödään vaikka ei olis mielisairas. Tämä vastaus oli hänelle. Aloittajalla on varmaa ollut jo vaikea psykoosi ennen kuin joutui pakkohoitoon koska eihän tervettä ihmistä pakkohoitoon laiteta jos on terve.

Eli tuon yhden kirjoittajan mukaan vaikeaa psykoosiin ei tarvitse lääkehoitoa.

Lue lisää

Edellisellä on vähän turhan idealistinen kuva siitä, että lääkäri ei voi olla jo valmiiksi asenteellinen lähetettä tehdessään. Tätä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin paljon. Jo se riittää, että henkilöllä on aiemmin annettu diagnoosi, tai mt-potilashistoriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Edellisellä on vähän turhan idealistinen kuva siitä, että lääkäri ei voi olla jo valmiiksi asenteellinen lähetettä tehdessään. Tätä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin paljon. Jo se riittää, että henkilöllä on aiemmin annettu diagnoosi, tai mt-potilashistoriaa.

Lue lisää

Korjaus edelliseen: siis jo se voi riittää lähetteen kirjoittamiseen, jos potilaalla on jo aiemmin annettu mt-diagnoosi, tai mt-potilashistoriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus edelliseen: siis jo se voi riittää lähetteen kirjoittamiseen, jos potilaalla on jo aiemmin annettu mt-diagnoosi, tai mt-potilashistoriaa.

Juu, tämä on hyvinkin tuttua toimintaa, ikävä kyllä. Tausta voi joskus vaikuttaa liiankin vahvasti ( huom! joskus, ei aina ).
Kerran sairaalapäivystyksessä kun makasin kipupotilaana, lääkäri hermostui ja sanoi lähtevänsä siitä luotani katsomaan koneelta tietojani. Meni siinä odotellessa muutaman tunti, kunnes vuoteen viereen tupsahti lääkäri, sanoi olevansa päivystävä psykiatri. Päivystävä yleislääkäri oli pyytänyt häntä tulemaan katsomaan minua.
Siinä hetken juttelimme ja ihmettelimme, sitten hän sanoi lähtevänsä jatkamaan töitään.
Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, että noin tapahtuu, se on vain hyvinkin turhauttavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Edellisellä on vähän turhan idealistinen kuva siitä, että lääkäri ei voi olla jo valmiiksi asenteellinen lähetettä tehdessään. Tätä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin paljon. Jo se riittää, että henkilöllä on aiemmin annettu diagnoosi, tai mt-potilashistoriaa.

Lue lisää

Miksi se lääkäreiden asenne, on ongelma vain asenteellisille potilaille?

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon? on paljon sairauksia joissa joutuu syömään lääkkeitä eikä siitä joudu pakkohoitoon. Esim jos sulla on kilpirauhaslääkitys niin ethän sä mihinkää psykiatriselle osastolle edes pääse koska sulla on lääkitys puhumattakaan pakkohoitoon. Ei diabetestä sairastavat joudu psykiatriselle osastolle pakkohoitoon vaikka heillä on lääkitys. Eli mä en usko että aloittaja on pakkohoidossa kilpirauhassairauden takia.

Lue lisää

"Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon?"

Ei ne lääkkeet pidä kaikkia pois sairaaloista! Kaikissa masennus- ja psykoosilääkkeisä on haittana itsemurhariskin nouseminen. Psykoosilääkkeiden haitoissa lukee myös psykoosin paheneminen joillakin potilailla. Lisäksi, se tiedetään että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, ei edes pikään jatkunut psykoosilääkkeiden käyttö estä psykooseja merkittävällä prosentuaalisella osalla potilaista.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon?"

Ei ne lääkkeet pidä kaikkia pois sairaaloista! Kaikissa masennus- ja psykoosilääkkeisä on haittana itsemurhariskin nouseminen. Psykoosilääkkeiden haitoissa lukee myös psykoosin paheneminen joillakin potilailla. Lisäksi, se tiedetään että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, ei edes pikään jatkunut psykoosilääkkeiden käyttö estä psykooseja merkittävällä prosentuaalisella osalla potilaista.

Lue lisää

Niin mä en tiedä kun mulla ei ole koskaan ollut psykoosia ja en ole ollut osastolla. Mulla on kuitenkin unettomuuteen psykoosilääkkeet vaikka mulla ei ole koskaan psykoosia todettu. On olleet todellisia unilääkkeitä kun niillä ollut väsyttävä vaikutus koko vuorokauden. Ennen siihen ei kiinittänyt huomiota mutta 16 vuoden jälkeen sitä halus vaihtaa pyjaman päivävaatteisiin ennen iltapäivää. Ja sen jälkeen takasin sänkyyn. Viime syksynä kyllästyin tälläseen elämänrytmiin. Elämä parani huomattavasti lääkkeiden vähentämisen jälkeen kun sai herätä aamulla ja sai rytmiä päivään. Joillekin lääkkeiden purku voi tuoda oireita mutta mulla elämänlaatu parani ja muuttui täysin.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon?"

Ei ne lääkkeet pidä kaikkia pois sairaaloista! Kaikissa masennus- ja psykoosilääkkeisä on haittana itsemurhariskin nouseminen. Psykoosilääkkeiden haitoissa lukee myös psykoosin paheneminen joillakin potilailla. Lisäksi, se tiedetään että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, ei edes pikään jatkunut psykoosilääkkeiden käyttö estä psykooseja merkittävällä prosentuaalisella osalla potilaista.

Lue lisää

Noh noh, nyt tulee taas niin muunneltua totuutta, että tässähän meinaa ihan potilaana kuolla myötähäpeään.

Kyllä on olemassa yksittäisiä ihmisiä, joille jotkin lääkkeet aiheuttavat itsemurha herkkyyttä. Niissä tapauksissa pitää toimia samalla tavalla kuin somaattisellakin puolella, ja yritään etsiä sellainen lääke joka soveltuu. Se ei ole siis mikään tekosyy yrittää estää kaikkein muiden ihmisten hyötyminen lääkkeistä.

Psykoosi ei pahene psykoosilääkkeillä, ainoastaan psykoosisairas tajuaa olevansa sairas.

Vaikka jonkun lääkkeen tai hoidon vaikutus heikkenee vuosikymmenten saatossa, niin sekään ei taas ole tekosyy sille, etteikö ihminen saisi nauttia paremmasta elämästä sinä aikana kun hän käyttää lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon? on paljon sairauksia joissa joutuu syömään lääkkeitä eikä siitä joudu pakkohoitoon. Esim jos sulla on kilpirauhaslääkitys niin ethän sä mihinkää psykiatriselle osastolle edes pääse koska sulla on lääkitys puhumattakaan pakkohoitoon. Ei diabetestä sairastavat joudu psykiatriselle osastolle pakkohoitoon vaikka heillä on lääkitys. Eli mä en usko että aloittaja on pakkohoidossa kilpirauhassairauden takia.

Lue lisää

Psyykenlääkkeitä käytetään muissakin ongelmissa, kuin vain mt-ongelmissa/sairauksissa.
Jopa univaikeuksiin saatetaan määrätä neurolepti, kroonisen kivun hoitoon käytetään joskus mielialalääkkeitä. Eikä silloin minnekään psykiatriseen hoitoon joudu.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi se lääkäreiden asenne, on ongelma vain asenteellisille potilaille?

Ei lääkäreillä aina ole huonoa asennetta potilasta kohtaan, mutta sitäkin valitettavasti joskus tapahtuu.
Eikä potilaallakaan tarvitse olla mitään asennetta huomatakseen jonkun lääkärin mahdollisen huonon asennoitumisen.
Turhaa väittää, ettei noin muka ikinä tapahtuisi, jos ei ole minkäänlaista omaa kokemusta asiasta.
Vai satuitko jostain syystä loukkaantumaan aiheesta ?

Anonyymi kirjoitti:

"Niin mutta ei kait niiden lääkkeiden syömisen takia jouduta pakkohoitoon?"

Ei ne lääkkeet pidä kaikkia pois sairaaloista! Kaikissa masennus- ja psykoosilääkkeisä on haittana itsemurhariskin nouseminen. Psykoosilääkkeiden haitoissa lukee myös psykoosin paheneminen joillakin potilailla. Lisäksi, se tiedetään että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, ei edes pikään jatkunut psykoosilääkkeiden käyttö estä psykooseja merkittävällä prosentuaalisella osalla potilaista.

Lue lisää

On ihan eri asia, mitä haitoissa lukee, kuin se, mitä potilas kokee.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mä en tiedä kun mulla ei ole koskaan ollut psykoosia ja en ole ollut osastolla. Mulla on kuitenkin unettomuuteen psykoosilääkkeet vaikka mulla ei ole koskaan psykoosia todettu. On olleet todellisia unilääkkeitä kun niillä ollut väsyttävä vaikutus koko vuorokauden. Ennen siihen ei kiinittänyt huomiota mutta 16 vuoden jälkeen sitä halus vaihtaa pyjaman päivävaatteisiin ennen iltapäivää. Ja sen jälkeen takasin sänkyyn. Viime syksynä kyllästyin tälläseen elämänrytmiin. Elämä parani huomattavasti lääkkeiden vähentämisen jälkeen kun sai herätä aamulla ja sai rytmiä päivään. Joillekin lääkkeiden purku voi tuoda oireita mutta mulla elämänlaatu parani ja muuttui täysin.

Lue lisää

Et ole suinkaan ainoa, noin on käynyt myös joillekin toisille.

Anonyymi kirjoitti:

Noh noh, nyt tulee taas niin muunneltua totuutta, että tässähän meinaa ihan potilaana kuolla myötähäpeään.

Kyllä on olemassa yksittäisiä ihmisiä, joille jotkin lääkkeet aiheuttavat itsemurha herkkyyttä. Niissä tapauksissa pitää toimia samalla tavalla kuin somaattisellakin puolella, ja yritään etsiä sellainen lääke joka soveltuu. Se ei ole siis mikään tekosyy yrittää estää kaikkein muiden ihmisten hyötyminen lääkkeistä.

Psykoosi ei pahene psykoosilääkkeillä, ainoastaan psykoosisairas tajuaa olevansa sairas.

Vaikka jonkun lääkkeen tai hoidon vaikutus heikkenee vuosikymmenten saatossa, niin sekään ei taas ole tekosyy sille, etteikö ihminen saisi nauttia paremmasta elämästä sinä aikana kun hän käyttää lääkkeitä.

Lue lisää

Puhutko nyt omasta kokemuksesta ? Voisin ehkä hieman kyseenalaistaa sanomaasi, mutta en viitsi, jokainen saa toki olla sitä mieltä, mitä on, mitäpä siihen kukaan sanomaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitä lääkkeitä syötetään joskus, vaikka ei olisi mitenkään pahasti mielisairas.
Etkä kyllä voi täällä ketään sairaaksi sanoa, kun et edes tunne tyyppiä.

Kerro minkälainen ihminen on hyvästi sairas?

Lääkettä syötetään vain jos se lääkkeen tarve näkyy päällepäin.

Anonyymi kirjoitti:

Puhutko nyt omasta kokemuksesta ? Voisin ehkä hieman kyseenalaistaa sanomaasi, mutta en viitsi, jokainen saa toki olla sitä mieltä, mitä on, mitäpä siihen kukaan sanomaan.

Lue lisää

No sitten minä olen sitä mieltä, että minun mielipide on totuus, ja suurin osa muista ihmisistä on väärässä.

Anonyymi kirjoitti:

Kerro minkälainen ihminen on hyvästi sairas?

Lääkettä syötetään vain jos se lääkkeen tarve näkyy päällepäin.

Voi anteeksi, käytin väärää sanaa, taisin tarkoittaa sanaa " vakavasti ". Ja varmaan ymmärsitkin sen, mutta pääsitpähän huomauttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

No sitten minä olen sitä mieltä, että minun mielipide on totuus, ja suurin osa muista ihmisistä on väärässä.

Saat toki ajatella noin, jos haluat, kuka sen kieltää.
On hyvä olla tietoinen myös siitä, että aina oikeassa oleminen ( ainoastaan omasta mielestä ) voi tehdä omasta henkisestä elämisestä ja olemisesta jonkin verran hankalahkoa. Se voi myös aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei lääkäreillä aina ole huonoa asennetta potilasta kohtaan, mutta sitäkin valitettavasti joskus tapahtuu.
Eikä potilaallakaan tarvitse olla mitään asennetta huomatakseen jonkun lääkärin mahdollisen huonon asennoitumisen.
Turhaa väittää, ettei noin muka ikinä tapahtuisi, jos ei ole minkäänlaista omaa kokemusta asiasta.
Vai satuitko jostain syystä loukkaantumaan aiheesta ?

Lue lisää

Kaksi aikuista ihmistä keksii kyllä yleensä kompromisseja, kuinka edetä asioissa jos heillä on yhteinen päämäärä.

Ja vaikka maailma ei ole täydellinen, niin meillä on erittäin hyviä käytänteitä siihen, että mitä voi tehdä jos oikeasti tulee kohdelluksi huonosti hoidossa.

Enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi loukkaantua siitä, että metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan?

Anonyymi kirjoitti:

Voi anteeksi, käytin väärää sanaa, taisin tarkoittaa sanaa " vakavasti ". Ja varmaan ymmärsitkin sen, mutta pääsitpähän huomauttamaan.

Terminologiasta huolimatta, ihmisen ei tarvitse huvikseen syödä mitään lääkettä, vaan se on se lääkityksen tarve, mikä ei poistu inttämällä.

Kyllä terveetkin voi syödä lääkkeitä esim unettomuuteen. Jos on univaikeuksia ei se tarkoita etteä ihminen olisi sairas. On hienoa että elämässäsi ei ole koskaan ollut vastoinkäymisiä jotka vaikuttaisivat unen saantiin. Olet ollut hyvin onnekas ja todella psyykkisesti vahva koska et ole tarvinnut apukeinoja. Hyvä sinä.

En syö enää lääkkeitä, en ole syönyt moneen vuoteen, minulla on mt-diagnoosi.

Ainut vaan että tuo ei ollut mikään harha vaan täyttä totta.

Masentunut Mies

Kiva että olet nähnyt sammakoita ja kauriita. Sä otat viinaa lääkkeiden kanssa. Niinkö lääkäri sua opasti . Juot viinaa kun otat lääkkeesi. Onko masennus helpottanut kun juot viinaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ainut vaan että tuo ei ollut mikään harha vaan täyttä totta.

Masentunut Mies

Kauriit on kauniita eläimiä. Niitä ei vaan näy isoissa kaupungeissa

Anonyymi kirjoitti:

Kiva että olet nähnyt sammakoita ja kauriita. Sä otat viinaa lääkkeiden kanssa. Niinkö lääkäri sua opasti . Juot viinaa kun otat lääkkeesi. Onko masennus helpottanut kun juot viinaa?

Lue lisää

Miksi lääkäri määrää lääkkeitä alkoholia runsaammin käyttäville ihmisille ?
Sitä ihmettelin muutama kymmenen vuotta sitten, reseptejä sateli, vaikka oli kamala alkoholiongelma.
Ei se juominen alkoholistilta lopu siihen, että saa jotain neuroleptejä ja muita pillereitä.
Päinvastoin, elämä menee vain enemmän ja enemmän sekaisin.

Väitäkö että olen psykoosisairas? Näin oikeasti ne rupikonnat ja Kauriit. Ja nyt olen taas " järjissäni" kun selvinnyt tuosta ryyppyputkesta.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Väitäkö että olen psykoosisairas? Näin oikeasti ne rupikonnat ja Kauriit. Ja nyt olen taas " järjissäni" kun selvinnyt tuosta ryyppyputkesta.

Masentunut Mies

Onko niitä rupikonnia ja kauriita näkynyt sen jälkeen. oletko käynyt katsomassa niitä?

Miksi näin oletat, että " aina " ?
Montako psykoosisairasta olet tavannut ?
Ei pidä mennä yleistämään.

Anonyymi kirjoitti:

Väitäkö että olen psykoosisairas? Näin oikeasti ne rupikonnat ja Kauriit. Ja nyt olen taas " järjissäni" kun selvinnyt tuosta ryyppyputkesta.

Masentunut Mies

Onko sulla useinkin noita ryyppyputkia ?
Oletko miettinyt masennuksesi syitä ? Voisiko se ryyppääminen vaikuttaa siihen masennukseen ? Uskoisin kyllä, että sillä on myös osuutta asiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi näin oletat, että " aina " ?
Montako psykoosisairasta olet tavannut ?
Ei pidä mennä yleistämään.

Hyvä pointti, korjataan.

Miksi kaikki sairaudentunnottomat psykoosisairaat haluaa väittää sairastavansa vain masennusta.

Ja on tullut tavattua useampi sata.

Anonyymi kirjoitti:

Väitäkö että olen psykoosisairas? Näin oikeasti ne rupikonnat ja Kauriit. Ja nyt olen taas " järjissäni" kun selvinnyt tuosta ryyppyputkesta.

Masentunut Mies

Väitän että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta kinastella siitä, että mitä muita muotoja psykoosilla on kuin kauriit ja ryyppyputket.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti, korjataan.

Miksi kaikki sairaudentunnottomat psykoosisairaat haluaa väittää sairastavansa vain masennusta.

Ja on tullut tavattua useampi sata.

Lue lisää

Useampi sata tullut tavattua ?
Kertoo jo hieman siihen suuntaan, että kyseessä on alan ammattilainen.
Toki pitkäaikaisella potilashistorialla voisin ehkä päästä sataan, kahteensataan, ties kuinka moneen sataan tapaamaani sairaaseen, vaikkakin itse olin myös sairas, nyt jo vuosia ollut paremmassa kunnossa. Toki edelleen tuttavapiirissäni ja kavereissa on myös psyykkisesti sairaita ihmisiä. Se ei tänä päivänä ole kovin harvinaista, kun monet kärsivät jos minkälaisista mt-ongelmista.

Tiedoksi sinulle . Ennen kuin mielenterveysdiagnoosia tehdään käy potilas esim verikokeissa. Eiköhän sillä veriarvoissa näy jos sun elimistössä on tulehdus. Myös ekg otetaan jotta nähdään ettei sydämessä ole vikaa. Näin ainakin minun kaupungissa toimitaan. Jos sun sydänfilmissä ei näy poikkeavuutta niin sulla ei ole sydämessä vikaa tai jos sun verikokeessa tulehdusarvot on normaalit niin silloin sun elimistössä ei ole tulehdusta. Ja kyllä somaattiset sairaudet voi aiheuttaa psyykkisiä oireita. Onko ne psyykkiset oireet sitten erilaisia kuin mielenterveyshäiriöissä. Kun sulla on kokemusta niin miten somaattisen sairauden masennus eroaa mielentervyedellisestä masennuksesta. Eli mitä eroa noilla masennuksilla on jos kerta somaattisen sairauden masennus on eri masennusta kuin mielenterveyshäiriöoiden masennuksessa. Eli somaattisessa sairaudessa masennuksen vakuitusmekanismi aivoissa on eri kuin mielenteryshäiriössä olevan masennuksen synnyssä.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedoksi sinulle . Ennen kuin mielenterveysdiagnoosia tehdään käy potilas esim verikokeissa. Eiköhän sillä veriarvoissa näy jos sun elimistössä on tulehdus. Myös ekg otetaan jotta nähdään ettei sydämessä ole vikaa. Näin ainakin minun kaupungissa toimitaan. Jos sun sydänfilmissä ei näy poikkeavuutta niin sulla ei ole sydämessä vikaa tai jos sun verikokeessa tulehdusarvot on normaalit niin silloin sun elimistössä ei ole tulehdusta. Ja kyllä somaattiset sairaudet voi aiheuttaa psyykkisiä oireita. Onko ne psyykkiset oireet sitten erilaisia kuin mielenterveyshäiriöissä. Kun sulla on kokemusta niin miten somaattisen sairauden masennus eroaa mielentervyedellisestä masennuksesta. Eli mitä eroa noilla masennuksilla on jos kerta somaattisen sairauden masennus on eri masennusta kuin mielenterveyshäiriöoiden masennuksessa. Eli somaattisessa sairaudessa masennuksen vakuitusmekanismi aivoissa on eri kuin mielenteryshäiriössä olevan masennuksen synnyssä.

Lue lisää

Masennuksesta on tehty lääkäreiden keskuudessa aika moinen kummajainen. Taitaa olla olemassa niin monta masennusta kuin on lääkäreitäkin. Hehän voivat antaa tämän diagnoosin ihan oman harkintansa mukaan ihan mutu-tuntumalla kun eivät muuta keksi.
Uskokaa vain, näin nykyään tehdään mielenterveyspotilaita.

Alkuperäinen saattaa olla lääkkeiden aiheuttamassa psykoottisessa masennustilassa. Silloin hän itse on mieleltään terve. Kun tarpeeksi kauan syö näitä huumelääkkeitä, olemus alkaa lamaantumaan ja muistuttamaan lääkepsykoosia. Tämän kun lääkärit havaitsevat he uskovat että potilas on oikeasti sairas. Ei siinä tarvitse olla edes sekaisin kun lääkäri katsoo vanhoja potilasmerkintöjä, niin ei hän voi nähdä edessään minkäänlaista muuta ihmistä.
Jos vähentää lääkkeitä tai lopettaa, silloin vieroitusoireet saattavat tehdä psykoosin kaltaisen tilan elimistössä. Lääkärille tämä on selvä merkki oikeasta sairaudesta.

Tämä on normaalia hoitojärjestelmän toimintaa nykyään. Terve omaisemme heitettiin tähän rumbaan kun hänen vatsaongelmiaan alettiin hoitaa opamoxilla ja ssri lääkkeillä. Elimistönsä oli kuitenkin herkkä eikä lääkkeet sopineet hänelle. Tämä selvisi farmakologisella geenitestillä joka tehtiin kun häntä oli pyöritetty lääkepöhnässä vuosikausia psykiatrisessa hoitojärjestelmässä osastoilla ja sähköhoidossa.
Pakkohoitoon laitettiin kun hän kieltäytyi lähtemästä vapaaehtoisesti sähköhoitoon. Silloin hän sai myös psykoottinen masennus diagnoosin, sen varjolla voitiin viedä sähköön ilman suostumusta.
Nyt ei ole ollut enää moneen vuoteen ainuttakaan lääkettä, mutta ei silti ole masentunut, ei psykoottinen, ei ole koskaan ollutkaan psykoottinen (paitsi sairaalassa) .

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksesta on tehty lääkäreiden keskuudessa aika moinen kummajainen. Taitaa olla olemassa niin monta masennusta kuin on lääkäreitäkin. Hehän voivat antaa tämän diagnoosin ihan oman harkintansa mukaan ihan mutu-tuntumalla kun eivät muuta keksi.
Uskokaa vain, näin nykyään tehdään mielenterveyspotilaita.

Alkuperäinen saattaa olla lääkkeiden aiheuttamassa psykoottisessa masennustilassa. Silloin hän itse on mieleltään terve. Kun tarpeeksi kauan syö näitä huumelääkkeitä, olemus alkaa lamaantumaan ja muistuttamaan lääkepsykoosia. Tämän kun lääkärit havaitsevat he uskovat että potilas on oikeasti sairas. Ei siinä tarvitse olla edes sekaisin kun lääkäri katsoo vanhoja potilasmerkintöjä, niin ei hän voi nähdä edessään minkäänlaista muuta ihmistä.
Jos vähentää lääkkeitä tai lopettaa, silloin vieroitusoireet saattavat tehdä psykoosin kaltaisen tilan elimistössä. Lääkärille tämä on selvä merkki oikeasta sairaudesta.

Tämä on normaalia hoitojärjestelmän toimintaa nykyään. Terve omaisemme heitettiin tähän rumbaan kun hänen vatsaongelmiaan alettiin hoitaa opamoxilla ja ssri lääkkeillä. Elimistönsä oli kuitenkin herkkä eikä lääkkeet sopineet hänelle. Tämä selvisi farmakologisella geenitestillä joka tehtiin kun häntä oli pyöritetty lääkepöhnässä vuosikausia psykiatrisessa hoitojärjestelmässä osastoilla ja sähköhoidossa.
Pakkohoitoon laitettiin kun hän kieltäytyi lähtemästä vapaaehtoisesti sähköhoitoon. Silloin hän sai myös psykoottinen masennus diagnoosin, sen varjolla voitiin viedä sähköön ilman suostumusta.
Nyt ei ole ollut enää moneen vuoteen ainuttakaan lääkettä, mutta ei silti ole masentunut, ei psykoottinen, ei ole koskaan ollutkaan psykoottinen (paitsi sairaalassa) .

Lue lisää

Olen pahoillani että omaisellesi on käynyt noin. Kyllä minä yli 20 vuotta sitten itse hakeuduin hoitoon masennuksen takia. Minä itse kyllä tunnistin masennuksen. On toki masentuneita jotka ei itse tunnista masennustaan. Minä en ole koskaan ollut osastolla ja ei sitä minulle ole koskaan edes ehdotettu. Koska minä en usko siihen että osastohoito voi poistaa oppimisvaikeudet jotka aiheuttaa esim masennusta.

Kaikki masennuslääkkeet ei aiheuta psykoosia ja eivät aiheuta riippuvuutta. Kuten ei käynyt kohdallani.

Minä vaan ihmettelen miten aloittaja on ollut pakkohoidossa jos hänellä ei ole ollut hoitosuhdetta terveydenhuollossa. Jos sä et ole asioinut terveydenhuollossa niin ethän sä voi joutua pakkohoitoon. Ja kuka sut on hakenut kotoa sairaalaan jos sulla ei ole ollut käyntejä terveyskeskuksessa. Miten lääkäri voi laittaa lähetteen hoitoon jos potilas ei ole edes asioinut terveydenhuollossa. Ihmetteln tätä kovin. Jos aloittajall ei ole ollut diagnoosia ennen pakkohoitoa niin miten hitossa hän on pakkohoidossa ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksesta on tehty lääkäreiden keskuudessa aika moinen kummajainen. Taitaa olla olemassa niin monta masennusta kuin on lääkäreitäkin. Hehän voivat antaa tämän diagnoosin ihan oman harkintansa mukaan ihan mutu-tuntumalla kun eivät muuta keksi.
Uskokaa vain, näin nykyään tehdään mielenterveyspotilaita.

Alkuperäinen saattaa olla lääkkeiden aiheuttamassa psykoottisessa masennustilassa. Silloin hän itse on mieleltään terve. Kun tarpeeksi kauan syö näitä huumelääkkeitä, olemus alkaa lamaantumaan ja muistuttamaan lääkepsykoosia. Tämän kun lääkärit havaitsevat he uskovat että potilas on oikeasti sairas. Ei siinä tarvitse olla edes sekaisin kun lääkäri katsoo vanhoja potilasmerkintöjä, niin ei hän voi nähdä edessään minkäänlaista muuta ihmistä.
Jos vähentää lääkkeitä tai lopettaa, silloin vieroitusoireet saattavat tehdä psykoosin kaltaisen tilan elimistössä. Lääkärille tämä on selvä merkki oikeasta sairaudesta.

Tämä on normaalia hoitojärjestelmän toimintaa nykyään. Terve omaisemme heitettiin tähän rumbaan kun hänen vatsaongelmiaan alettiin hoitaa opamoxilla ja ssri lääkkeillä. Elimistönsä oli kuitenkin herkkä eikä lääkkeet sopineet hänelle. Tämä selvisi farmakologisella geenitestillä joka tehtiin kun häntä oli pyöritetty lääkepöhnässä vuosikausia psykiatrisessa hoitojärjestelmässä osastoilla ja sähköhoidossa.
Pakkohoitoon laitettiin kun hän kieltäytyi lähtemästä vapaaehtoisesti sähköhoitoon. Silloin hän sai myös psykoottinen masennus diagnoosin, sen varjolla voitiin viedä sähköön ilman suostumusta.
Nyt ei ole ollut enää moneen vuoteen ainuttakaan lääkettä, mutta ei silti ole masentunut, ei psykoottinen, ei ole koskaan ollutkaan psykoottinen (paitsi sairaalassa) .

Lue lisää

Miten ihmeessä sä voit tietää että lääkkeet on aiheuttanut aloittajalle psykoosin. Et voi sitä tietää. Psykoosi voi tulla myös ilman mitään lääkkeitä. Mutta olet hyvin varma että vaikea psykoottinen masennus on lääkkeiden vika. Ja koska aloittajalla ei ole aistiharhoja omasta mielestään niin hänen ei kuulu olla hoidossa. Jos aloittajalla ei ole omasta mielestään aistiharhoja niin mitä kamalaa on olla hoidossa. Toihan on mielenkiintoista tehdä terveenä havaintoja ympäristöstä. Kyllä se hoitohenkilökunta tunnistaa jos aloittajalla ei ole psykoosia . Kun ei ole omasta mielestä aistiharhoja niin kyllä hoitajat sen huomaa ja silloin potilas pääsee kotiin.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedoksi sinulle . Ennen kuin mielenterveysdiagnoosia tehdään käy potilas esim verikokeissa. Eiköhän sillä veriarvoissa näy jos sun elimistössä on tulehdus. Myös ekg otetaan jotta nähdään ettei sydämessä ole vikaa. Näin ainakin minun kaupungissa toimitaan. Jos sun sydänfilmissä ei näy poikkeavuutta niin sulla ei ole sydämessä vikaa tai jos sun verikokeessa tulehdusarvot on normaalit niin silloin sun elimistössä ei ole tulehdusta. Ja kyllä somaattiset sairaudet voi aiheuttaa psyykkisiä oireita. Onko ne psyykkiset oireet sitten erilaisia kuin mielenterveyshäiriöissä. Kun sulla on kokemusta niin miten somaattisen sairauden masennus eroaa mielentervyedellisestä masennuksesta. Eli mitä eroa noilla masennuksilla on jos kerta somaattisen sairauden masennus on eri masennusta kuin mielenterveyshäiriöoiden masennuksessa. Eli somaattisessa sairaudessa masennuksen vakuitusmekanismi aivoissa on eri kuin mielenteryshäiriössä olevan masennuksen synnyssä.

Lue lisää

Joissakin tapauksissa on näin käynyt, että potilaalla XY on ollut pidemmän aikaa fatiikkia, lihasheikkoutta, lihasten toiminnan pettämistä, ja yhä pahenevaa masennusta. Mutta jos taustalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi, tk: n lääkäritäti, tai setä tuijottaakin vain sitä. Eikä välttämättä yhtään sen enempää tarkentavia kysymyksiä. Potilaskaan ei aina muista kertoa kaikista oireista. Lukuisissa tapauksissa on käynyt niin, että potilas passitetaankin lähetteellä mt-oireiden perusteella psykiatriseen sairaalaan. Ilman, että tehdään välttämättä sen enempää mitään spefisiä tutkimuksia. Näin on käynyt.

Kuten edellä jo kerroin, että myös somaattisissa, autoimmuunisairauksissa on mt-oireita, kuten ahdistuneisuutta, väsymystä ja masennusta. Siinä olet oikeassa, että niiden erottaminen on pi*un vaikeaa. Mutta jos potilas tulkitaankin ja häntä pidetään vain mt-tapauksena, niin potilas ei saakaan sitä oikeaa diagnoosia, ja oikeita hoitoja, joita hänen kuuluisi saada.

Vaikka potilaalle määrättäisinkin masennuslääkkeitä, niin eihän sitä oikeaa taustalla olevaa sairautta korjaa, hoida, eikä paranna.

Erotusdiagnostiikka ja eri sairauksien poissulkeminen on tärkeää ja ratkaisevassa roolissa. Mutta jos lääkäri tuijottaakin vain niihin mt-oireisiin, niin silloin mennään vikasuuntaan. Aina ei tuota edellä mainittua asiaa jostakin syystä tehdä. Jos potilas sattuu unohtamaan mainita tiettyjä oikeaan diagnoosiin johtavia oireita. Ja lääkäri ei tee tarkentavia kysymyksiä, näinkin voi käydä.

Ja näin tapahtui minun kohdallani. Ja sillä oli seurauksia. Psykiatrisella puolella on ollut myös joskus tapana ns. uskoa lähetteen tehnyttä päivystyslääkäriä ja on lähdetty ns. pitämään potilasta vain psyykkisesti sairaana. Jopa mennen niinkin pitkälle, että potilaan oireita pidetään psykoosina. Mikä on itse asiassa aika tavallista. On määrätty joko osastolla, ja myöhemminkin käytettäväksi esim. neuroleptejä. Itselleni määrättiin jopa Leponexia, joka nosti verenpaineen ja sydämen sykkeen sfääreihin. Kyseinen lääke oli viedä jopa hengen.

Sorry, jos en ihan voi olla niin luottavainen siitä, että ne arvioinnit ja diagnosoinnit menevät aina oikeaan.

Vasta myöhemmin sain tietää, että oireiden taustalla oli muuta, kuin psyykkinen sairaus. Olen lopettanut toki turhien neuroleptien käytön. Ja olotila ja vointi on huomattavasti parempi. Eikä ole ollut, eikä tullut mitään psykooseja. Samalla loppui myös itsetuhoisuuskin, eikä ole enää tarvinnut soitella 112: een ambulanssia.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin tapauksissa on näin käynyt, että potilaalla XY on ollut pidemmän aikaa fatiikkia, lihasheikkoutta, lihasten toiminnan pettämistä, ja yhä pahenevaa masennusta. Mutta jos taustalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi, tk: n lääkäritäti, tai setä tuijottaakin vain sitä. Eikä välttämättä yhtään sen enempää tarkentavia kysymyksiä. Potilaskaan ei aina muista kertoa kaikista oireista. Lukuisissa tapauksissa on käynyt niin, että potilas passitetaankin lähetteellä mt-oireiden perusteella psykiatriseen sairaalaan. Ilman, että tehdään välttämättä sen enempää mitään spefisiä tutkimuksia. Näin on käynyt.

Kuten edellä jo kerroin, että myös somaattisissa, autoimmuunisairauksissa on mt-oireita, kuten ahdistuneisuutta, väsymystä ja masennusta. Siinä olet oikeassa, että niiden erottaminen on pi*un vaikeaa. Mutta jos potilas tulkitaankin ja häntä pidetään vain mt-tapauksena, niin potilas ei saakaan sitä oikeaa diagnoosia, ja oikeita hoitoja, joita hänen kuuluisi saada.

Vaikka potilaalle määrättäisinkin masennuslääkkeitä, niin eihän sitä oikeaa taustalla olevaa sairautta korjaa, hoida, eikä paranna.

Erotusdiagnostiikka ja eri sairauksien poissulkeminen on tärkeää ja ratkaisevassa roolissa. Mutta jos lääkäri tuijottaakin vain niihin mt-oireisiin, niin silloin mennään vikasuuntaan. Aina ei tuota edellä mainittua asiaa jostakin syystä tehdä. Jos potilas sattuu unohtamaan mainita tiettyjä oikeaan diagnoosiin johtavia oireita. Ja lääkäri ei tee tarkentavia kysymyksiä, näinkin voi käydä.

Ja näin tapahtui minun kohdallani. Ja sillä oli seurauksia. Psykiatrisella puolella on ollut myös joskus tapana ns. uskoa lähetteen tehnyttä päivystyslääkäriä ja on lähdetty ns. pitämään potilasta vain psyykkisesti sairaana. Jopa mennen niinkin pitkälle, että potilaan oireita pidetään psykoosina. Mikä on itse asiassa aika tavallista. On määrätty joko osastolla, ja myöhemminkin käytettäväksi esim. neuroleptejä. Itselleni määrättiin jopa Leponexia, joka nosti verenpaineen ja sydämen sykkeen sfääreihin. Kyseinen lääke oli viedä jopa hengen.

Sorry, jos en ihan voi olla niin luottavainen siitä, että ne arvioinnit ja diagnosoinnit menevät aina oikeaan.

Vasta myöhemmin sain tietää, että oireiden taustalla oli muuta, kuin psyykkinen sairaus. Olen lopettanut toki turhien neuroleptien käytön. Ja olotila ja vointi on huomattavasti parempi. Eikä ole ollut, eikä tullut mitään psykooseja. Samalla loppui myös itsetuhoisuuskin, eikä ole enää tarvinnut soitella 112: een ambulanssia.

Lue lisää

Onko se sitten paha asia jos henkilö passitetaan osastolle. Kyllä henkilökunta näkee jos potilas on ihan tolkuissaan. Ei pelkän alakulon takia osastolle edes pääse tai joudu. Jos potilas on selväjärkinen niin häntä ei pidetä osastolla.

Jos potilas kokee ettei ole saanut fyysiseen sairauteen oikeaa hoitoa niin hän voi tehdä muistutuksen. Näitä lomakkeita löytyy esim sairaalan omilta sivuilta. Jos masentuneella on tukiverkosto niin voi yhdessä täyttää lomakkeen. Myös kantelun voi tehdä sairaalan toiminnasta. Ohjeet löytyy sinua hoitaneen sairaalan sivuilta.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin tapauksissa on näin käynyt, että potilaalla XY on ollut pidemmän aikaa fatiikkia, lihasheikkoutta, lihasten toiminnan pettämistä, ja yhä pahenevaa masennusta. Mutta jos taustalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi, tk: n lääkäritäti, tai setä tuijottaakin vain sitä. Eikä välttämättä yhtään sen enempää tarkentavia kysymyksiä. Potilaskaan ei aina muista kertoa kaikista oireista. Lukuisissa tapauksissa on käynyt niin, että potilas passitetaankin lähetteellä mt-oireiden perusteella psykiatriseen sairaalaan. Ilman, että tehdään välttämättä sen enempää mitään spefisiä tutkimuksia. Näin on käynyt.

Kuten edellä jo kerroin, että myös somaattisissa, autoimmuunisairauksissa on mt-oireita, kuten ahdistuneisuutta, väsymystä ja masennusta. Siinä olet oikeassa, että niiden erottaminen on pi*un vaikeaa. Mutta jos potilas tulkitaankin ja häntä pidetään vain mt-tapauksena, niin potilas ei saakaan sitä oikeaa diagnoosia, ja oikeita hoitoja, joita hänen kuuluisi saada.

Vaikka potilaalle määrättäisinkin masennuslääkkeitä, niin eihän sitä oikeaa taustalla olevaa sairautta korjaa, hoida, eikä paranna.

Erotusdiagnostiikka ja eri sairauksien poissulkeminen on tärkeää ja ratkaisevassa roolissa. Mutta jos lääkäri tuijottaakin vain niihin mt-oireisiin, niin silloin mennään vikasuuntaan. Aina ei tuota edellä mainittua asiaa jostakin syystä tehdä. Jos potilas sattuu unohtamaan mainita tiettyjä oikeaan diagnoosiin johtavia oireita. Ja lääkäri ei tee tarkentavia kysymyksiä, näinkin voi käydä.

Ja näin tapahtui minun kohdallani. Ja sillä oli seurauksia. Psykiatrisella puolella on ollut myös joskus tapana ns. uskoa lähetteen tehnyttä päivystyslääkäriä ja on lähdetty ns. pitämään potilasta vain psyykkisesti sairaana. Jopa mennen niinkin pitkälle, että potilaan oireita pidetään psykoosina. Mikä on itse asiassa aika tavallista. On määrätty joko osastolla, ja myöhemminkin käytettäväksi esim. neuroleptejä. Itselleni määrättiin jopa Leponexia, joka nosti verenpaineen ja sydämen sykkeen sfääreihin. Kyseinen lääke oli viedä jopa hengen.

Sorry, jos en ihan voi olla niin luottavainen siitä, että ne arvioinnit ja diagnosoinnit menevät aina oikeaan.

Vasta myöhemmin sain tietää, että oireiden taustalla oli muuta, kuin psyykkinen sairaus. Olen lopettanut toki turhien neuroleptien käytön. Ja olotila ja vointi on huomattavasti parempi. Eikä ole ollut, eikä tullut mitään psykooseja. Samalla loppui myös itsetuhoisuuskin, eikä ole enää tarvinnut soitella 112: een ambulanssia.

Lue lisää

Joissain tapauksissa, vai sinun tapauksissa?

No niin tai näin, niin kyllä minä olisin iloinen jos saisin kunnon psykiatrisen diagnoosin, jonka kanssa voisin miettiä että johtuuko joku pakonomainen käytökseni psyykkisestä sairaudesta, vai siitä että en jaksa mitään?

Anonyymi kirjoitti:

Tiedoksi sinulle . Ennen kuin mielenterveysdiagnoosia tehdään käy potilas esim verikokeissa. Eiköhän sillä veriarvoissa näy jos sun elimistössä on tulehdus. Myös ekg otetaan jotta nähdään ettei sydämessä ole vikaa. Näin ainakin minun kaupungissa toimitaan. Jos sun sydänfilmissä ei näy poikkeavuutta niin sulla ei ole sydämessä vikaa tai jos sun verikokeessa tulehdusarvot on normaalit niin silloin sun elimistössä ei ole tulehdusta. Ja kyllä somaattiset sairaudet voi aiheuttaa psyykkisiä oireita. Onko ne psyykkiset oireet sitten erilaisia kuin mielenterveyshäiriöissä. Kun sulla on kokemusta niin miten somaattisen sairauden masennus eroaa mielentervyedellisestä masennuksesta. Eli mitä eroa noilla masennuksilla on jos kerta somaattisen sairauden masennus on eri masennusta kuin mielenterveyshäiriöoiden masennuksessa. Eli somaattisessa sairaudessa masennuksen vakuitusmekanismi aivoissa on eri kuin mielenteryshäiriössä olevan masennuksen synnyssä.

Lue lisää

Joopa joo.
Somaattisista syistä aikoinaan lääkärissä kävin, useampaan kertaan. Olisi vain yleislääkäreiden mielestä pitänyt jutella psykiatrin kanssa.
Onneksi ne veriarvot lopulta nousivat, niin uskoivat, ettei vika ollut korvien välissä.
Ihan kirurgia siihen lopulta tarvittiin, leikkasi sitten sen " psyykkisen ongelman " pois, tosin kyllä sisäelinten alueelta, ei päästä.
Se on rankkaa, kun alkuun ei niissä kokeissa ja tutkimuksissa välttämättä näy mitään, ja kaiken syytetään johtuvaksi psyykestä, eikä lopulta sitten johdukaan. Se on nimenomaan sille psyykelle jonkin verran rasittavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksesta on tehty lääkäreiden keskuudessa aika moinen kummajainen. Taitaa olla olemassa niin monta masennusta kuin on lääkäreitäkin. Hehän voivat antaa tämän diagnoosin ihan oman harkintansa mukaan ihan mutu-tuntumalla kun eivät muuta keksi.
Uskokaa vain, näin nykyään tehdään mielenterveyspotilaita.

Alkuperäinen saattaa olla lääkkeiden aiheuttamassa psykoottisessa masennustilassa. Silloin hän itse on mieleltään terve. Kun tarpeeksi kauan syö näitä huumelääkkeitä, olemus alkaa lamaantumaan ja muistuttamaan lääkepsykoosia. Tämän kun lääkärit havaitsevat he uskovat että potilas on oikeasti sairas. Ei siinä tarvitse olla edes sekaisin kun lääkäri katsoo vanhoja potilasmerkintöjä, niin ei hän voi nähdä edessään minkäänlaista muuta ihmistä.
Jos vähentää lääkkeitä tai lopettaa, silloin vieroitusoireet saattavat tehdä psykoosin kaltaisen tilan elimistössä. Lääkärille tämä on selvä merkki oikeasta sairaudesta.

Tämä on normaalia hoitojärjestelmän toimintaa nykyään. Terve omaisemme heitettiin tähän rumbaan kun hänen vatsaongelmiaan alettiin hoitaa opamoxilla ja ssri lääkkeillä. Elimistönsä oli kuitenkin herkkä eikä lääkkeet sopineet hänelle. Tämä selvisi farmakologisella geenitestillä joka tehtiin kun häntä oli pyöritetty lääkepöhnässä vuosikausia psykiatrisessa hoitojärjestelmässä osastoilla ja sähköhoidossa.
Pakkohoitoon laitettiin kun hän kieltäytyi lähtemästä vapaaehtoisesti sähköhoitoon. Silloin hän sai myös psykoottinen masennus diagnoosin, sen varjolla voitiin viedä sähköön ilman suostumusta.
Nyt ei ole ollut enää moneen vuoteen ainuttakaan lääkettä, mutta ei silti ole masentunut, ei psykoottinen, ei ole koskaan ollutkaan psykoottinen (paitsi sairaalassa) .

Lue lisää

Aikoinaan sanoin ammattilaiselle olevani silloin huolissani fyysisestä voinnistani. Hän kirjoitti terveystietoihintietoihin, että olen ahdistunut.
Kyllä ahdistus ja huolissaan oleminen on jokseenkin eri asioita. Toki myös huolestuneisuuden takia voi ahdistuakin, sitä ei voi kieltääkään.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ihmeessä sä voit tietää että lääkkeet on aiheuttanut aloittajalle psykoosin. Et voi sitä tietää. Psykoosi voi tulla myös ilman mitään lääkkeitä. Mutta olet hyvin varma että vaikea psykoottinen masennus on lääkkeiden vika. Ja koska aloittajalla ei ole aistiharhoja omasta mielestään niin hänen ei kuulu olla hoidossa. Jos aloittajalla ei ole omasta mielestään aistiharhoja niin mitä kamalaa on olla hoidossa. Toihan on mielenkiintoista tehdä terveenä havaintoja ympäristöstä. Kyllä se hoitohenkilökunta tunnistaa jos aloittajalla ei ole psykoosia . Kun ei ole omasta mielestä aistiharhoja niin kyllä hoitajat sen huomaa ja silloin potilas pääsee kotiin.

Lue lisää

Tunnen useamman ihmisen, jotka käyttävät masennuslääkkeitä, eikä heille ole mitään psykoosia tullut vuosienkaan saatossa. Ei ne lääkkeet psykoosia laukaise, kyllä se tulee muista syistä, jos on tullakseen.
Psykoosisairaudet ovat sitten erikseen.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin tapauksissa on näin käynyt, että potilaalla XY on ollut pidemmän aikaa fatiikkia, lihasheikkoutta, lihasten toiminnan pettämistä, ja yhä pahenevaa masennusta. Mutta jos taustalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi, tk: n lääkäritäti, tai setä tuijottaakin vain sitä. Eikä välttämättä yhtään sen enempää tarkentavia kysymyksiä. Potilaskaan ei aina muista kertoa kaikista oireista. Lukuisissa tapauksissa on käynyt niin, että potilas passitetaankin lähetteellä mt-oireiden perusteella psykiatriseen sairaalaan. Ilman, että tehdään välttämättä sen enempää mitään spefisiä tutkimuksia. Näin on käynyt.

Kuten edellä jo kerroin, että myös somaattisissa, autoimmuunisairauksissa on mt-oireita, kuten ahdistuneisuutta, väsymystä ja masennusta. Siinä olet oikeassa, että niiden erottaminen on pi*un vaikeaa. Mutta jos potilas tulkitaankin ja häntä pidetään vain mt-tapauksena, niin potilas ei saakaan sitä oikeaa diagnoosia, ja oikeita hoitoja, joita hänen kuuluisi saada.

Vaikka potilaalle määrättäisinkin masennuslääkkeitä, niin eihän sitä oikeaa taustalla olevaa sairautta korjaa, hoida, eikä paranna.

Erotusdiagnostiikka ja eri sairauksien poissulkeminen on tärkeää ja ratkaisevassa roolissa. Mutta jos lääkäri tuijottaakin vain niihin mt-oireisiin, niin silloin mennään vikasuuntaan. Aina ei tuota edellä mainittua asiaa jostakin syystä tehdä. Jos potilas sattuu unohtamaan mainita tiettyjä oikeaan diagnoosiin johtavia oireita. Ja lääkäri ei tee tarkentavia kysymyksiä, näinkin voi käydä.

Ja näin tapahtui minun kohdallani. Ja sillä oli seurauksia. Psykiatrisella puolella on ollut myös joskus tapana ns. uskoa lähetteen tehnyttä päivystyslääkäriä ja on lähdetty ns. pitämään potilasta vain psyykkisesti sairaana. Jopa mennen niinkin pitkälle, että potilaan oireita pidetään psykoosina. Mikä on itse asiassa aika tavallista. On määrätty joko osastolla, ja myöhemminkin käytettäväksi esim. neuroleptejä. Itselleni määrättiin jopa Leponexia, joka nosti verenpaineen ja sydämen sykkeen sfääreihin. Kyseinen lääke oli viedä jopa hengen.

Sorry, jos en ihan voi olla niin luottavainen siitä, että ne arvioinnit ja diagnosoinnit menevät aina oikeaan.

Vasta myöhemmin sain tietää, että oireiden taustalla oli muuta, kuin psyykkinen sairaus. Olen lopettanut toki turhien neuroleptien käytön. Ja olotila ja vointi on huomattavasti parempi. Eikä ole ollut, eikä tullut mitään psykooseja. Samalla loppui myös itsetuhoisuuskin, eikä ole enää tarvinnut soitella 112: een ambulanssia.

Lue lisää

Minulle kävi kerran niin päin, että yleislääkäri teki lähetteen psykiatrian puolelle, mutta psykiatrit eivät katsoneet sitä aiheelliseksi, mt-taustastani huolimatta.
Se onkin aika ristiriitaista, kun yleislääkärit ovat joskus väittäneet jonkin oireilun johtuvan psyykestä enempiä tutkimatta, mutta psykiatrit eivät ole katsoneet, että olisi psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Onko siinä sitten jonkinlaisessa välitilassa ? Vai missä lienee....

Anonyymi kirjoitti:

Onko se sitten paha asia jos henkilö passitetaan osastolle. Kyllä henkilökunta näkee jos potilas on ihan tolkuissaan. Ei pelkän alakulon takia osastolle edes pääse tai joudu. Jos potilas on selväjärkinen niin häntä ei pidetä osastolla.

Jos potilas kokee ettei ole saanut fyysiseen sairauteen oikeaa hoitoa niin hän voi tehdä muistutuksen. Näitä lomakkeita löytyy esim sairaalan omilta sivuilta. Jos masentuneella on tukiverkosto niin voi yhdessä täyttää lomakkeen. Myös kantelun voi tehdä sairaalan toiminnasta. Ohjeet löytyy sinua hoitaneen sairaalan sivuilta.

Lue lisää

Ne muistutukset eivät paranna mt-ongelmaisen terveydenhoidollisia asioita millään tavalla, päinvastoin, joskus jopa huonontavat kohtelua.
Mistäkö tiedän ? Ihan omasta kokemuksesta. Enkä ole edes ainoa, jolle käynyt noin.

Anonyymi kirjoitti:

Joissain tapauksissa, vai sinun tapauksissa?

No niin tai näin, niin kyllä minä olisin iloinen jos saisin kunnon psykiatrisen diagnoosin, jonka kanssa voisin miettiä että johtuuko joku pakonomainen käytökseni psyykkisestä sairaudesta, vai siitä että en jaksa mitään?

Lue lisää

Psyykestähän sekin usein johtuu, jos ei jaksa mitään.
Toki, jos tulee jokin diagnoosi, niin sitten on tiedossa, mitä pitäisi hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joissain tapauksissa, vai sinun tapauksissa?

No niin tai näin, niin kyllä minä olisin iloinen jos saisin kunnon psykiatrisen diagnoosin, jonka kanssa voisin miettiä että johtuuko joku pakonomainen käytökseni psyykkisestä sairaudesta, vai siitä että en jaksa mitään?

Lue lisää

Anteeksi, jos kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin, että joskus on käynyt jollekin näinkin, niinkuin minulle kävi.

Pääasiallinen elämää hankaloittava oireeni on ollut jo yli 20 vuotta krooninen väsymys, joka ajoittain pahenee jopa fatiikkimaiseksi. Eli tulee ns. joko fyysisen, tai henkisen liiallisen rasituksen jälkeen totaalista uupumusta.

En nyt muunlaista pakonomaista käytöstä itsessäni ole havainnut, kuin sen, että olen kirjoittanut näistä asioista ja kritisoinut välillä kärkevästikin ehkä liian monta vuotta, tai liian monta kertaa. Mutta niin olen muidenkin tekevän, jopa niiden, jotka ovat psykiatriaa ja alalla olevia ihannoiden ja mainostavat innokkaasti samoja sanoja, lauseita ja teemoja käyttäen.

Lieneekö meillä kaikilla palstalla kirjoittavilla sitten se mainitsemasi psyykkinen sairaus,tai psykoosi?

Mutta kyllähän sanomassasi asiassa on ehkä perää. Olen saattanut traumatisoitua tämän elämän aikana liian monta kertaa, myös hoitosysteemin taholta tehtynä.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, jos kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin, että joskus on käynyt jollekin näinkin, niinkuin minulle kävi.

Pääasiallinen elämää hankaloittava oireeni on ollut jo yli 20 vuotta krooninen väsymys, joka ajoittain pahenee jopa fatiikkimaiseksi. Eli tulee ns. joko fyysisen, tai henkisen liiallisen rasituksen jälkeen totaalista uupumusta.

En nyt muunlaista pakonomaista käytöstä itsessäni ole havainnut, kuin sen, että olen kirjoittanut näistä asioista ja kritisoinut välillä kärkevästikin ehkä liian monta vuotta, tai liian monta kertaa. Mutta niin olen muidenkin tekevän, jopa niiden, jotka ovat psykiatriaa ja alalla olevia ihannoiden ja mainostavat innokkaasti samoja sanoja, lauseita ja teemoja käyttäen.

Lieneekö meillä kaikilla palstalla kirjoittavilla sitten se mainitsemasi psyykkinen sairaus,tai psykoosi?

Mutta kyllähän sanomassasi asiassa on ehkä perää. Olen saattanut traumatisoitua tämän elämän aikana liian monta kertaa, myös hoitosysteemin taholta tehtynä.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: eli olen siis kirjoittanut ja kritisoinut ehkä liian usein mm. psykiatriaa ja alalla vallitsevia stereotypiaan liittyviä ihmisten kategorisointia, liiallista diagnoosikeskeisyyttä, ihmisen käytöksen ylitulkitsemisia, asenteellisuutta, ja kliiniseen kohteluun liittyen, joita siellä on liikaa. Mutta niin olen nähnyt monien muidenkin käyvän tällä palstalla usein ja kirjoittaen psykiatriaa puolustavia kirjoituksia. Voisihan siitäkin tehdä joku sen "tulkinnan", että se ei ole tervettä, tai että se täyttää jonkin sairauden kriteerit? Aika moni asia liittyen siihen, kenet arvioidaan mt-ongelmaiseksi, tai että kaikki oireet johtuvat jostakin m-sairaudesta ovat loppujen lopuksi jonkun tekemää tulkintaa. Mistä voi siis olla varma, että hän, oli se sitten lääkäri, tai hoitaja ei ole jo valmiiksi asenteellinen kyseistä määritelmää jostakin kohtaamastaan henkilöstä?

Ja ei tähän ei kannata vedota mihinkään lääkärin, tai hoitajan valaan. Koska sen ilmiön taustalla voi olla monia syitä. Resurssipula on yksi. Tulee halvemmaksi terveydenhuollolle se, että laitetaan ihmisiä psykalle. Koska silloin kun kyseessä ns. sairaus, jossa on monia oireita, kuten minulla oli, oli lihasheikkoutta, väsymystä, muistin heikkenemistä, lihasten toiminnan pettämistä, sen tutkiminen olisi ilmeisesti vaatinut paljon rahaa. Kyseisiä oireita on niin monessa, lihastaudeissa, hermolihastaudeissa, MS-taudissa ja ties missä. Mutta kun joku diagnosoidaan ja luokitellaan mt-sairaaksi. Siihen ei tarvita kovinkaan paljon rahaa. Ja sitten kun vielä määrätään "hoidoksi" tajuntaa ja ajattelua lamaavia ja hämärtäviä lääkkeitä, niin eihän sellainen henkilö edes tiedä tämän maailman riemuista mitään, eikä pysty enää edes ajattelemaan selkeästi, puhumattakaan terveestä kyseenalaistamisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen useamman ihmisen, jotka käyttävät masennuslääkkeitä, eikä heille ole mitään psykoosia tullut vuosienkaan saatossa. Ei ne lääkkeet psykoosia laukaise, kyllä se tulee muista syistä, jos on tullakseen.
Psykoosisairaudet ovat sitten erikseen.

Lue lisää

Ei hyvät ihmiset kaikille lääkkeitä käyttäville tule lääkepsykoosia.
Mutta liian monelle tulee. Lääkepsykoosi on lääkkeiden aiheuttama kehon toimintahäiriö. Ei ihminen itse silloin ole millään tavoin sairas, eikä hän tarvitse lisää lääkettä kuten lääkärit automaattisesti sitä tuputtavat. Jopa joidenkin lääkäreiden huonoon ammattitaitoon kuuluu se että lääkkeiden lamaannuttama ja tokkurassa oleva ihminen on heidän mielestään oikeasti sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Ei hyvät ihmiset kaikille lääkkeitä käyttäville tule lääkepsykoosia.
Mutta liian monelle tulee. Lääkepsykoosi on lääkkeiden aiheuttama kehon toimintahäiriö. Ei ihminen itse silloin ole millään tavoin sairas, eikä hän tarvitse lisää lääkettä kuten lääkärit automaattisesti sitä tuputtavat. Jopa joidenkin lääkäreiden huonoon ammattitaitoon kuuluu se että lääkkeiden lamaannuttama ja tokkurassa oleva ihminen on heidän mielestään oikeasti sairas.

Lue lisää

Tuo on tuttua, kun lääkkeet ovat lamanneet, lääkärit ovat katsoneet sairauden pahentuneen, ja määränneet vain lisää lääkkeitä. Kyllä ihmisen tokkuraan saaminen onnistuu, ainoa huono puoli on,, että usein elämänlaatu sitten kärsii entistä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Ne muistutukset eivät paranna mt-ongelmaisen terveydenhoidollisia asioita millään tavalla, päinvastoin, joskus jopa huonontavat kohtelua.
Mistäkö tiedän ? Ihan omasta kokemuksesta. Enkä ole edes ainoa, jolle käynyt noin.

Lue lisää

Kyllä minulla auttoi. Kyllä teitä on kohdelty väärin. Ettekö te osaa vaatia teille kuuluvia asioita?

Anonyymi kirjoitti:

Joopa joo.
Somaattisista syistä aikoinaan lääkärissä kävin, useampaan kertaan. Olisi vain yleislääkäreiden mielestä pitänyt jutella psykiatrin kanssa.
Onneksi ne veriarvot lopulta nousivat, niin uskoivat, ettei vika ollut korvien välissä.
Ihan kirurgia siihen lopulta tarvittiin, leikkasi sitten sen " psyykkisen ongelman " pois, tosin kyllä sisäelinten alueelta, ei päästä.
Se on rankkaa, kun alkuun ei niissä kokeissa ja tutkimuksissa välttämättä näy mitään, ja kaiken syytetään johtuvaksi psyykestä, eikä lopulta sitten johdukaan. Se on nimenomaan sille psyykelle jonkin verran rasittavaa.

Lue lisää

No ainakin minun kaupungissa tutkitaan johtuuko oireet jostain fyysisestä sairaudesta vai onko kyse mt-sairaudesta. Esimerkiksi kilpirauhanen voi aiheuttaa väsymystä ja uupumusta kuten esim masennuksessa, tai diabetes voi aiheuttaa samoja oireita kuin mt-sairauksissa. tai anemia voi aiheuttaa samoja oireita kuin mt-sairaudet. Sen takia verikokeet katsotaan jotta nähdään onko esim killpirauhasessa häikkää, verensokerissa, hemoglobiinissa , rauta arvoissa. Ymmärrätkö. Minulla on aina ollut verikokeet normaalit eli minulla masennus on johtunut psyykkeestä ei fyysisestä sairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen useamman ihmisen, jotka käyttävät masennuslääkkeitä, eikä heille ole mitään psykoosia tullut vuosienkaan saatossa. Ei ne lääkkeet psykoosia laukaise, kyllä se tulee muista syistä, jos on tullakseen.
Psykoosisairaudet ovat sitten erikseen.

Lue lisää

Minä en ole väittänyt vaan tuo yksi kirjoitti lääkepsykoosista.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani että omaisellesi on käynyt noin. Kyllä minä yli 20 vuotta sitten itse hakeuduin hoitoon masennuksen takia. Minä itse kyllä tunnistin masennuksen. On toki masentuneita jotka ei itse tunnista masennustaan. Minä en ole koskaan ollut osastolla ja ei sitä minulle ole koskaan edes ehdotettu. Koska minä en usko siihen että osastohoito voi poistaa oppimisvaikeudet jotka aiheuttaa esim masennusta.

Kaikki masennuslääkkeet ei aiheuta psykoosia ja eivät aiheuta riippuvuutta. Kuten ei käynyt kohdallani.

Minä vaan ihmettelen miten aloittaja on ollut pakkohoidossa jos hänellä ei ole ollut hoitosuhdetta terveydenhuollossa. Jos sä et ole asioinut terveydenhuollossa niin ethän sä voi joutua pakkohoitoon. Ja kuka sut on hakenut kotoa sairaalaan jos sulla ei ole ollut käyntejä terveyskeskuksessa. Miten lääkäri voi laittaa lähetteen hoitoon jos potilas ei ole edes asioinut terveydenhuollossa. Ihmetteln tätä kovin. Jos aloittajall ei ole ollut diagnoosia ennen pakkohoitoa niin miten hitossa hän on pakkohoidossa ollut.

Lue lisää

Jos on pakkomielteinen tietyissä asioissa,jotka ovat toisille vaarallisia,ei ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin.....!on syytä saada oikeaa hoitoa oloonsa sen alan asiantuntijoiden huomasa!

Usein on psykiatriseen sairaalaan joutunut potilas ollut alkuun siinä kunnossa, että suurin piirtein on vain maannut sängyssä, eikä osallistunut mihinkään. Kuitenkin sieltä pikkuhiljaa nousee ja alkaa osallistumaan. En tiedä yhtään tapausta, että joku olisi jäänyt osastolle sänkyyn makaamaan loppuiäkseen.

Kuulostaa hyvin tutulta nuo edellä kertomasi asiat. Niin se on, että jos yksi lääkäri siinä koko terveydenhuoltoketjussa, oli se sitten päivystyslääkäri, tai mikä tahansa tk: n lääkäri, päättääkin jonkun potilaan kohdalla, että eipä tutkita sen enempää, vaikka olisi mitä tahansa oireita, tai edes kysellä tarkemmin, ja lähettääkin potilaan psykiatriselle osastolle, niin ne oikeat sairaudet jäävät hoitamatta. Se on ollut tällaista tämä meno Suomessa jo yli 20 vuotta. Koska psykiatrisella puolella ei hoideta somaattisia, eikä autoimmuunisairauksia. Kaikki on niin tarkkaan jaoteltu.

Kaikista pahin tilanne on niillä, joilla on jo pohjalla se aiemmin annettu mt-diagnoosi. Heitä kohdellaan terveydenhuoltosysteemissä jo valmiiksi asenteellisesti. Joitakin lähetetään psykiatriseen sairaalaan lähetteillä lähes systemaattisesti.

Näitä asioita ei vaan tutkita, eikä tuoda tarpeeksi julkisuuteen.

Pelkästään kaatumisen ja jalan loukkaamisen takia ei laiteta ketään psykiatriselle osastolle, siihen on oltava olemassa myös jokin psyykkinen syy/tarve.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta nuo edellä kertomasi asiat. Niin se on, että jos yksi lääkäri siinä koko terveydenhuoltoketjussa, oli se sitten päivystyslääkäri, tai mikä tahansa tk: n lääkäri, päättääkin jonkun potilaan kohdalla, että eipä tutkita sen enempää, vaikka olisi mitä tahansa oireita, tai edes kysellä tarkemmin, ja lähettääkin potilaan psykiatriselle osastolle, niin ne oikeat sairaudet jäävät hoitamatta. Se on ollut tällaista tämä meno Suomessa jo yli 20 vuotta. Koska psykiatrisella puolella ei hoideta somaattisia, eikä autoimmuunisairauksia. Kaikki on niin tarkkaan jaoteltu.

Kaikista pahin tilanne on niillä, joilla on jo pohjalla se aiemmin annettu mt-diagnoosi. Heitä kohdellaan terveydenhuoltosysteemissä jo valmiiksi asenteellisesti. Joitakin lähetetään psykiatriseen sairaalaan lähetteillä lähes systemaattisesti.

Näitä asioita ei vaan tutkita, eikä tuoda tarpeeksi julkisuuteen.

Lue lisää

Minulla oli ehkä tiukin tilanne kerran, kun arvostelin yleislääkärille, kuinka vaikeaa on saada apua somaattisiin ongelmiin, kun on mt-taustaa.
Hän laittoi lähetteen psykiatrian puolelle, tekstissä luki " kyseessä ehkä alkava psykoosi ".
Pienestä on psykoosioletus kiinni, riittää kun sanoo omat mielipiteensä.
Psykiatri ei tosin lähetteestä välittänyt, kehotti vaihtamaan tuon yleislääkärin toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli ehkä tiukin tilanne kerran, kun arvostelin yleislääkärille, kuinka vaikeaa on saada apua somaattisiin ongelmiin, kun on mt-taustaa.
Hän laittoi lähetteen psykiatrian puolelle, tekstissä luki " kyseessä ehkä alkava psykoosi ".
Pienestä on psykoosioletus kiinni, riittää kun sanoo omat mielipiteensä.
Psykiatri ei tosin lähetteestä välittänyt, kehotti vaihtamaan tuon yleislääkärin toiseen.

Lue lisää

Tässä taas yksi esimerkki kuinka lääkärit diagnosoivat väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä taas yksi esimerkki kuinka lääkärit diagnosoivat väärin.

Ei siinä lääkäri tehnyt ( väärää ) diagnoosia, hän vain epäili, että minulla olisi alkava psykoosi. Olihan hänen lähetteeseen jotakin mainittava, että lähete olisi otettu vastaan.
Ei se minua kummemmin haitannut, psyykeni kyllä kesti tuonkin kolhun. Enemmänkin hämmensi lähetteen tehneen lääkärin näkemys asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli ehkä tiukin tilanne kerran, kun arvostelin yleislääkärille, kuinka vaikeaa on saada apua somaattisiin ongelmiin, kun on mt-taustaa.
Hän laittoi lähetteen psykiatrian puolelle, tekstissä luki " kyseessä ehkä alkava psykoosi ".
Pienestä on psykoosioletus kiinni, riittää kun sanoo omat mielipiteensä.
Psykiatri ei tosin lähetteestä välittänyt, kehotti vaihtamaan tuon yleislääkärin toiseen.

Lue lisää

Minä olen sanonut psykiatrian puolella tuota samaa ja en ole saanut psykoosi merkintää. Kyllä olette saanut ihmeellistä kohtelua. Jos teillä lukee että teillä on psykoosi niin vaatikaa päästä psykiatrian osastolle hoitoon. Siellä näkevät ettei ole mitään psykoosia. Minä itse sanoin avohoidossa hoitajalle että pääsisinkö osastolle diagnoosini takia. En päässyt koska minulla ei ole psykoosia. Olisin mieluusti mennyt osastolle koska itseäni kiinnostaa psykiatria ja mielenterveysasiat.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen sanonut psykiatrian puolella tuota samaa ja en ole saanut psykoosi merkintää. Kyllä olette saanut ihmeellistä kohtelua. Jos teillä lukee että teillä on psykoosi niin vaatikaa päästä psykiatrian osastolle hoitoon. Siellä näkevät ettei ole mitään psykoosia. Minä itse sanoin avohoidossa hoitajalle että pääsisinkö osastolle diagnoosini takia. En päässyt koska minulla ei ole psykoosia. Olisin mieluusti mennyt osastolle koska itseäni kiinnostaa psykiatria ja mielenterveysasiat.

Lue lisää

Jos psykiatria ja mielenterveysasiat kiinnostavat, on parempi tutustua aiheeseen muuten kuin hakeutumalla osastolle. Paremmin, ja parempaa tietoa saa lukemalla aiheesta. Ja sekin auttaa, jos tuntee mt-ongelmaisia, heiltä pystyy kuulemaan kokemuksistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli ehkä tiukin tilanne kerran, kun arvostelin yleislääkärille, kuinka vaikeaa on saada apua somaattisiin ongelmiin, kun on mt-taustaa.
Hän laittoi lähetteen psykiatrian puolelle, tekstissä luki " kyseessä ehkä alkava psykoosi ".
Pienestä on psykoosioletus kiinni, riittää kun sanoo omat mielipiteensä.
Psykiatri ei tosin lähetteestä välittänyt, kehotti vaihtamaan tuon yleislääkärin toiseen.

Lue lisää

Niinpä. Joskus se riittää, jos ja kun sanoo oman mielipiteensä. Itse asiassa tällä palstallakin sitä on näkynyt. Esim. mitään kritiikkiä psykiatriaa kohtaan ei saa esittää. Muutoin saa kuulla olevansa sairaudentunnoton, narsisti, huomionhakuinen ja ties mitä. Joskus on käynyt kyllä hieman se epäilys, että tällä palstalla pörrää itse alalla olevia. Tietty käytetty retoriikka ja kyseiseen sairaalakulttuuriin liittyvien teemojen esille tuominen ja ohjeiden antaminen viittaa siihen. Etenkin se, että kun sanotaan, että käyttäydy nyt siellä osastolla hyvin, totttele kaikessa, ota kiltisti lääkkeesi, käytä lääkkeitäsi, kyllä lääkärit tietävät kaiken, ovat niin lukeneita, ole itse mahdollisimman nöyrä, hyväksy sairautesi jne. asioiden muistuttaminen viittaavat siihen. Alalla olevat painottavat nimenomaan noita asioita.

Mutta esim. siinä tapauksessa, jos itsellä on selkeästi myös muita , kuin selvästi mt-oireita, ja sinut tulkitaankin jossakin päivystystilanteessa mt-tapauksessa, niin mitä hyötyä siitä psykiatrisen sairaalakeikan tekemisestä on? Se oikea taustalla oleva sairaus saattaa jäädä tutkimatta ja oikea hoito saamatta.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Joskus se riittää, jos ja kun sanoo oman mielipiteensä. Itse asiassa tällä palstallakin sitä on näkynyt. Esim. mitään kritiikkiä psykiatriaa kohtaan ei saa esittää. Muutoin saa kuulla olevansa sairaudentunnoton, narsisti, huomionhakuinen ja ties mitä. Joskus on käynyt kyllä hieman se epäilys, että tällä palstalla pörrää itse alalla olevia. Tietty käytetty retoriikka ja kyseiseen sairaalakulttuuriin liittyvien teemojen esille tuominen ja ohjeiden antaminen viittaa siihen. Etenkin se, että kun sanotaan, että käyttäydy nyt siellä osastolla hyvin, totttele kaikessa, ota kiltisti lääkkeesi, käytä lääkkeitäsi, kyllä lääkärit tietävät kaiken, ovat niin lukeneita, ole itse mahdollisimman nöyrä, hyväksy sairautesi jne. asioiden muistuttaminen viittaavat siihen. Alalla olevat painottavat nimenomaan noita asioita.

Mutta esim. siinä tapauksessa, jos itsellä on selkeästi myös muita , kuin selvästi mt-oireita, ja sinut tulkitaankin jossakin päivystystilanteessa mt-tapauksessa, niin mitä hyötyä siitä psykiatrisen sairaalakeikan tekemisestä on? Se oikea taustalla oleva sairaus saattaa jäädä tutkimatta ja oikea hoito saamatta.

Lue lisää

Tässä se ongelman ydin onkin. Kun on mt-puolen taustaa, joka on ollut tilanne joskus aiemmin, ja tiedot näkyvät edelleen koneella lääkärin nähtävillä, tehdään herkästi johtopäätöksiä, että olisi edelleen psyykessä se kaikki vika.

Ja mainitakseni tuosta psykiatrian puolustelusta, neuvoista, ym., sitä ei tee ainoastaan psykiatrian ammattilaiset, jotain neuvoja voi antaa myös sellaiset ihmiset, jotka ovat hoidostaan hyötyneet ja elävät nyt tyytyväisinä elämäänsä olleessaan nyt paremmassa kunnossa.
Eikä missään hoitolaitoksessa tarvitse nöyristellä, eikä alistua kaikkeen mahdolliseen, oma tahto saa olla ja näkyä, mutta sekin vaikuttaa millä tavalla sen näyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Joskus se riittää, jos ja kun sanoo oman mielipiteensä. Itse asiassa tällä palstallakin sitä on näkynyt. Esim. mitään kritiikkiä psykiatriaa kohtaan ei saa esittää. Muutoin saa kuulla olevansa sairaudentunnoton, narsisti, huomionhakuinen ja ties mitä. Joskus on käynyt kyllä hieman se epäilys, että tällä palstalla pörrää itse alalla olevia. Tietty käytetty retoriikka ja kyseiseen sairaalakulttuuriin liittyvien teemojen esille tuominen ja ohjeiden antaminen viittaa siihen. Etenkin se, että kun sanotaan, että käyttäydy nyt siellä osastolla hyvin, totttele kaikessa, ota kiltisti lääkkeesi, käytä lääkkeitäsi, kyllä lääkärit tietävät kaiken, ovat niin lukeneita, ole itse mahdollisimman nöyrä, hyväksy sairautesi jne. asioiden muistuttaminen viittaavat siihen. Alalla olevat painottavat nimenomaan noita asioita.

Mutta esim. siinä tapauksessa, jos itsellä on selkeästi myös muita , kuin selvästi mt-oireita, ja sinut tulkitaankin jossakin päivystystilanteessa mt-tapauksessa, niin mitä hyötyä siitä psykiatrisen sairaalakeikan tekemisestä on? Se oikea taustalla oleva sairaus saattaa jäädä tutkimatta ja oikea hoito saamatta.

Lue lisää

Eihän täällä kukaan pysty rakentavan kritiikin esittämistä estää, mutta en muista ihan hetkeen sellaista nähneeni. Ongelma taitaa olla enempi se sellainen "kritiikiksi naamioitu valitus" jonka tuloksena vain palvelut ja mielikuvat sairaistat ihmisistä heikkenee.

Pitäähän sen kritiikin kestää kritiikkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän täällä kukaan pysty rakentavan kritiikin esittämistä estää, mutta en muista ihan hetkeen sellaista nähneeni. Ongelma taitaa olla enempi se sellainen "kritiikiksi naamioitu valitus" jonka tuloksena vain palvelut ja mielikuvat sairaistat ihmisistä heikkenee.

Pitäähän sen kritiikin kestää kritiikkiä.

Lue lisää

Kritiikki ja valitus voivat olla aika kaukanakin toisistaan, yleensä onkin. Eri asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta nuo edellä kertomasi asiat. Niin se on, että jos yksi lääkäri siinä koko terveydenhuoltoketjussa, oli se sitten päivystyslääkäri, tai mikä tahansa tk: n lääkäri, päättääkin jonkun potilaan kohdalla, että eipä tutkita sen enempää, vaikka olisi mitä tahansa oireita, tai edes kysellä tarkemmin, ja lähettääkin potilaan psykiatriselle osastolle, niin ne oikeat sairaudet jäävät hoitamatta. Se on ollut tällaista tämä meno Suomessa jo yli 20 vuotta. Koska psykiatrisella puolella ei hoideta somaattisia, eikä autoimmuunisairauksia. Kaikki on niin tarkkaan jaoteltu.

Kaikista pahin tilanne on niillä, joilla on jo pohjalla se aiemmin annettu mt-diagnoosi. Heitä kohdellaan terveydenhuoltosysteemissä jo valmiiksi asenteellisesti. Joitakin lähetetään psykiatriseen sairaalaan lähetteillä lähes systemaattisesti.

Näitä asioita ei vaan tutkita, eikä tuoda tarpeeksi julkisuuteen.

Lue lisää

Sen vuoksi ihmisille annetaankin mt-diagnoosi. Tulee halvemmaksi kirjoittaa neuroleptejä ja valehdella potilaalle jatkossa kaikkien somaattisten vaivojen olevan harjaisuutta kuin tutkia labroilla, röntgenillä jamagneettikuvilla fyysinen terveys.

Anonyymi kirjoitti:

Sen vuoksi ihmisille annetaankin mt-diagnoosi. Tulee halvemmaksi kirjoittaa neuroleptejä ja valehdella potilaalle jatkossa kaikkien somaattisten vaivojen olevan harjaisuutta kuin tutkia labroilla, röntgenillä jamagneettikuvilla fyysinen terveys.

Lue lisää

Voisin olla kuitenkin eri mieltä, vaikkakin on tullut ajateltua samaan tyyliin.
Jos onkin jotain somaattista vaivaa, eikä tutkita ja hoideta, niin ajan myötä se voi vasta kalliiksi tullakin. Joskus vaivat pahenee, kun niille ei ajoissa tehdä mitään.
Kumpi sitten on kalliimpaa, tutkia ja hoitaa ajoissa, vai vasta sitten, kun ehkä tarvitaan jo paljon isompia tutkimuksia ja mahdollisia kalliita hoitoja ?
Siis silloin, jos tilanne menisi sellaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sen vuoksi ihmisille annetaankin mt-diagnoosi. Tulee halvemmaksi kirjoittaa neuroleptejä ja valehdella potilaalle jatkossa kaikkien somaattisten vaivojen olevan harjaisuutta kuin tutkia labroilla, röntgenillä jamagneettikuvilla fyysinen terveys.

Lue lisää

Mistä nää lääkärit tietää valehdella juuri oikealle henkilölle? Näkeekö ne vaan jonkun kauppajonossa ja ajattelee, että tuo se varmaan on se mussuttaja suomi kaksneljästä että valehellaampa sille vähäsen?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä nää lääkärit tietää valehdella juuri oikealle henkilölle? Näkeekö ne vaan jonkun kauppajonossa ja ajattelee, että tuo se varmaan on se mussuttaja suomi kaksneljästä että valehellaampa sille vähäsen?

Lue lisää

Kauan sitten, kun sain mt-diagnoosin, olin fyysisesti ihan kunnossa.
Somaattisten vaivojen takia, kun olen mennyt joskus lääkäriin, ei ne mitään uusia mt-diagnooseja ole tehnyt. Tosin ne vanhat diagnoosit saattavat joskus hieman hankaloittaa asiointia lääkärin luona, kun sitä ei niin kiinnosta " hullun " mahdolliset vaivat.
Onneksi tuota tapahtuu todella harvoin, mutta yksikin kerta on liikaa.
Kyllä terveydenhuollossa tapahtuu syrjintää milloin mistäkin syystä. On ylimainostettua, että kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla, vaikka niin sen kuuluisi mennä.
Jos tuosta ei itsellään ole mitään käsitystä, niin on täytynyt aikamoisessa omassa kuplassa elellä. Jopa monet ihmiset puhuvat, mitä/millaista heillä on ollut, milloin terveydenhuollossa, milloin missäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän täällä kukaan pysty rakentavan kritiikin esittämistä estää, mutta en muista ihan hetkeen sellaista nähneeni. Ongelma taitaa olla enempi se sellainen "kritiikiksi naamioitu valitus" jonka tuloksena vain palvelut ja mielikuvat sairaistat ihmisistä heikkenee.

Pitäähän sen kritiikin kestää kritiikkiä.

Lue lisää

Mitkä ihmeen palvelut? Mt-puolella palvelut ovat lääkeresepti ja turhat juttutuokiot hoitajan kanssa.

Mitä kukaan hyötyy jutustelusta hoitajan kanssa, varsinkin kun 90% hoitajien tehtävästä on valvoa lääkehoidon toteutumista?

Sitten jutustelee jonkun ammattikoulusta valmistuneen sosionomin kanssa tyyliin hakemuslomakkeiden täyttämisestä. Kyllä nyt kaikki tavan ihmiset osaa täyttää Kelan hakemukset ja jos ei osaa niin aina on edunvalvonta olemassa älyllisesti vajavaisille.

Mitä ne sinun mainitsemasi palvelut muka on? Palvele sitten potilaita ja anna heille vastaanotolla tila puhua traumoista, jotka ovat suurin syy mt-ingelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitkä ihmeen palvelut? Mt-puolella palvelut ovat lääkeresepti ja turhat juttutuokiot hoitajan kanssa.

Mitä kukaan hyötyy jutustelusta hoitajan kanssa, varsinkin kun 90% hoitajien tehtävästä on valvoa lääkehoidon toteutumista?

Sitten jutustelee jonkun ammattikoulusta valmistuneen sosionomin kanssa tyyliin hakemuslomakkeiden täyttämisestä. Kyllä nyt kaikki tavan ihmiset osaa täyttää Kelan hakemukset ja jos ei osaa niin aina on edunvalvonta olemassa älyllisesti vajavaisille.

Mitä ne sinun mainitsemasi palvelut muka on? Palvele sitten potilaita ja anna heille vastaanotolla tila puhua traumoista, jotka ovat suurin syy mt-ingelmiin.

Lue lisää

Mulla oli pitkään hyvä hoitaja. Hänen kanssaan puhuttiin monenlaisista asioista.
Kyllä ne hoitajat puhuu vakavistakin asioista, traumoista, ym. se vain edellyttää, että vastaanotolla oleva asiakas/potilas alkaa niistä puhumaan. Harvemmin hoitajat kovin osaavat oikeita asioita kysellä, jos eivät tunne ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli pitkään hyvä hoitaja. Hänen kanssaan puhuttiin monenlaisista asioista.
Kyllä ne hoitajat puhuu vakavistakin asioista, traumoista, ym. se vain edellyttää, että vastaanotolla oleva asiakas/potilas alkaa niistä puhumaan. Harvemmin hoitajat kovin osaavat oikeita asioita kysellä, jos eivät tunne ihmistä.

Lue lisää

Minulla on vuosien saatossa ollut lähemmäs tusina hoitajaa. Sanoisin, että he kaikki ovat olleet hyviä hoitajia, vaikka eivät olekkaan pystyneet ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Eikä minulla ole varsinaisesti pahaa sanottavaa lääkäreidenkään suhteen. Sielläkin ongelma on ollut osaamisvaje, eikä se että he olisivat jotenkin olleet pahansuopaisia.

Epäilen, että nämä kaikki "kidutustarinat" joita tänne foorumille laitetaan, johtuu hyvin pitkälle ihmiset omista sairauksista, eikä niinkään hoitajista.

Miksi syyllistät sairasta ihmistä ?
Eiköhän sille hänen pakkohoidolleen ole ollut jonkinlainen tarve.

Feikki kommentti.
On varmaan sairaalasta ja osastosta kiinni tuo laitteiden käyttö. Kyllä jossain saa olla puhelin potilaalla itsellään koko hoidon ajan, on se sitten pakkohoitoa tai vapaaehtoista.
Mistäkö tiedän ? Ei ole pitkää aikaa, kun yksi ystäväni oli pakkohoidossa.
Ainoa paikka, jossa ei vuosia sitten saanut käyttää puhelinta oli oikeuspsykiatriset osastot.
Nykyään jopa siellä on systeemit jonkin verran muuttuneet.
Mistäkö tämänkin tiedän ? Yksi kaveri on edelleen tälläkin hetkellä oikeuspsykiatrisessa sairaalassa.

Anonyymi kirjoitti:

Feikki kommentti.
On varmaan sairaalasta ja osastosta kiinni tuo laitteiden käyttö. Kyllä jossain saa olla puhelin potilaalla itsellään koko hoidon ajan, on se sitten pakkohoitoa tai vapaaehtoista.
Mistäkö tiedän ? Ei ole pitkää aikaa, kun yksi ystäväni oli pakkohoidossa.
Ainoa paikka, jossa ei vuosia sitten saanut käyttää puhelinta oli oikeuspsykiatriset osastot.
Nykyään jopa siellä on systeemit jonkin verran muuttuneet.
Mistäkö tämänkin tiedän ? Yksi kaveri on edelleen tälläkin hetkellä oikeuspsykiatrisessa sairaalassa.

Lue lisää

Kyllä siellä joissakin paikoissa on olemassa tuo kyseinen käytäntö, että puhelimet otetaan pois, ja netin käyttöä rajoitetaan.

Joskus se on tapauskohtaista ja joissakin sairaaloissa yleisempikin käytäntö.

Valitettavasti sieltä saa soitella yötä myöten, ja omaisten terrorisointi jatkuu...

Jaa, kyllä ne lääkärit syntyvät ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset.

Minkä takia menit lääkäriin? nähtävästi jonkun fyysisen vaivan takia jos et saanut siihen kerta tutkimuksia?

No kävitkö psykiatrian puolella? Kyllä sielläkin saa lääkäriltä lähetteen verikokeisiin jos niin haluat?

Anonyymi kirjoitti:

No kävitkö psykiatrian puolella? Kyllä sielläkin saa lääkäriltä lähetteen verikokeisiin jos niin haluat?

Mitähän minulta otettiin verikokeita, kun viimeksi käväisin psykan puolella? Ai niin, kaikki verikokeet koskivat alkoholin käyttöön liittyen. Mitään muita kokeita ei otettu, ei perusverenkuvaa, eikä mitään muutakaan. Kaikki koski alkoholin vaikutuksista veriarvoihin ja sisäelinten toimintoihin. Se ainakin kiinnosti kovasti. Joutuivat ilmeisesti myös vähän pettymään.

Sikäli vielä erikoisemmaksi asian se, että kyllä minä kerroin aika rehellisesti, että kuinka paljon olen käyttänyt alkoholia. Mutta sitä ( kään) ei siellä uskottu.

Asiahan on näin, että todennäköisesti niiden verikokeiden ottamisen taustalla oli tarkoitus leimata lisää, täysrapa-alkoholistiksi. Mitä en ole todellakaan ollut.

Vieläkö joku uskoo, että terveydenhuollossa toimii ns. kivoja ihmisiä, tai että he ovat rehellisiä, omaavat korkeita eettisiä ja moraalisia arvoja?

Se kuva, mikä minulle on tullut niin, se on ilmeisen huono. Mutta syystä. Koska en ole nähnyt, että siellä toimisi ihmisiä, jotka eivät tuijottaisi johonkin aiemmin annettuun, suurimmaksi osaksi jopa väärintehtyyn diagnoosiin. Mutta se, että vielä kerätään joitakin todisteita, että päästään vielä enemmän leimaamaan joksikin, on todella törkeää.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän minulta otettiin verikokeita, kun viimeksi käväisin psykan puolella? Ai niin, kaikki verikokeet koskivat alkoholin käyttöön liittyen. Mitään muita kokeita ei otettu, ei perusverenkuvaa, eikä mitään muutakaan. Kaikki koski alkoholin vaikutuksista veriarvoihin ja sisäelinten toimintoihin. Se ainakin kiinnosti kovasti. Joutuivat ilmeisesti myös vähän pettymään.

Sikäli vielä erikoisemmaksi asian se, että kyllä minä kerroin aika rehellisesti, että kuinka paljon olen käyttänyt alkoholia. Mutta sitä ( kään) ei siellä uskottu.

Asiahan on näin, että todennäköisesti niiden verikokeiden ottamisen taustalla oli tarkoitus leimata lisää, täysrapa-alkoholistiksi. Mitä en ole todellakaan ollut.

Vieläkö joku uskoo, että terveydenhuollossa toimii ns. kivoja ihmisiä, tai että he ovat rehellisiä, omaavat korkeita eettisiä ja moraalisia arvoja?

Se kuva, mikä minulle on tullut niin, se on ilmeisen huono. Mutta syystä. Koska en ole nähnyt, että siellä toimisi ihmisiä, jotka eivät tuijottaisi johonkin aiemmin annettuun, suurimmaksi osaksi jopa väärintehtyyn diagnoosiin. Mutta se, että vielä kerätään joitakin todisteita, että päästään vielä enemmän leimaamaan joksikin, on todella törkeää.

Lue lisää

Edelliseen vielä semmoinen lisäys. puhuin muuten totta. Eli kävin vielä katsomassa niitä verikokeita, joita minusta oli otettu. Ja siellä ei ollut mitään muita, kuin alkoholin käyttöön liittyviä verikokeita. Ja tämä tapahtui psykiatrian puolella.

En ihan ymmärrä sitä, miksi se kiinnosti niin kovasti. Etenkin, kun kerroin avoimesti alkoholin käytöstäni.

Se, että tässä nyt tullaan siihen, Uskotaanko potilasta terveydenhuoltojärjestelmässä ylipäätään ja koskaan?

Ei näytä siltä.

Kaikenkaikkiaan koko terveydenhuoltojärjestelmä ja kaikki sen väittämät, että siellä tehdään työtä "hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi" on pötyä.

Jollakin tavalla se näyttäytyy ajojahtina, ja että päästään leimaamaan ja etsimään syitä, jotta pääsee mm. ylenkatsomaan.

Samahan koskee myöskin sitä, että esim. jonkin tietyn diagnoosin omaava kertoo traumakokemuksistaan, häntä ei välttämättä uskota ollenkaan. Tosin eihän siellä julkisella, eikä avopuolellakaan mitään traumaterapioita annetakaan. N e palvelut on etsittävä jostakin muualta. Mutta tuota minä en edelleenkään ymmärrä, että miksi mt-taustaisia ei uskota, sitä mitä he sanovat? Että kaikki, mitä potilas sanoo, sitä kyseenalaistetaan aina?

Minun silmissäni terveydenhuoltoalaan luottaminen on täysin nollissa.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä semmoinen lisäys. puhuin muuten totta. Eli kävin vielä katsomassa niitä verikokeita, joita minusta oli otettu. Ja siellä ei ollut mitään muita, kuin alkoholin käyttöön liittyviä verikokeita. Ja tämä tapahtui psykiatrian puolella.

En ihan ymmärrä sitä, miksi se kiinnosti niin kovasti. Etenkin, kun kerroin avoimesti alkoholin käytöstäni.

Se, että tässä nyt tullaan siihen, Uskotaanko potilasta terveydenhuoltojärjestelmässä ylipäätään ja koskaan?

Ei näytä siltä.

Kaikenkaikkiaan koko terveydenhuoltojärjestelmä ja kaikki sen väittämät, että siellä tehdään työtä "hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi" on pötyä.

Jollakin tavalla se näyttäytyy ajojahtina, ja että päästään leimaamaan ja etsimään syitä, jotta pääsee mm. ylenkatsomaan.

Samahan koskee myöskin sitä, että esim. jonkin tietyn diagnoosin omaava kertoo traumakokemuksistaan, häntä ei välttämättä uskota ollenkaan. Tosin eihän siellä julkisella, eikä avopuolellakaan mitään traumaterapioita annetakaan. N e palvelut on etsittävä jostakin muualta. Mutta tuota minä en edelleenkään ymmärrä, että miksi mt-taustaisia ei uskota, sitä mitä he sanovat? Että kaikki, mitä potilas sanoo, sitä kyseenalaistetaan aina?

Minun silmissäni terveydenhuoltoalaan luottaminen on täysin nollissa.

Lue lisää

Sinä siis menit lääkäriin minkä takia? Sinulla oli joku fyysinen vaiva mikä ei liittynyt sun alkoholin käyttöön. Ymmärsinkö nyt että sinä et juo alkoholia? Ja jos juot niin olet sitä mieltä ettei alkoholi vaikuta elimistön toimintaan. Jos sä juo alkoholia niin se kyllä näkyy siellä tuloksissa eli juotko sinä alkoholia vai et?Oliko sun labra-arvot normaalit?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä semmoinen lisäys. puhuin muuten totta. Eli kävin vielä katsomassa niitä verikokeita, joita minusta oli otettu. Ja siellä ei ollut mitään muita, kuin alkoholin käyttöön liittyviä verikokeita. Ja tämä tapahtui psykiatrian puolella.

En ihan ymmärrä sitä, miksi se kiinnosti niin kovasti. Etenkin, kun kerroin avoimesti alkoholin käytöstäni.

Se, että tässä nyt tullaan siihen, Uskotaanko potilasta terveydenhuoltojärjestelmässä ylipäätään ja koskaan?

Ei näytä siltä.

Kaikenkaikkiaan koko terveydenhuoltojärjestelmä ja kaikki sen väittämät, että siellä tehdään työtä "hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi" on pötyä.

Jollakin tavalla se näyttäytyy ajojahtina, ja että päästään leimaamaan ja etsimään syitä, jotta pääsee mm. ylenkatsomaan.

Samahan koskee myöskin sitä, että esim. jonkin tietyn diagnoosin omaava kertoo traumakokemuksistaan, häntä ei välttämättä uskota ollenkaan. Tosin eihän siellä julkisella, eikä avopuolellakaan mitään traumaterapioita annetakaan. N e palvelut on etsittävä jostakin muualta. Mutta tuota minä en edelleenkään ymmärrä, että miksi mt-taustaisia ei uskota, sitä mitä he sanovat? Että kaikki, mitä potilas sanoo, sitä kyseenalaistetaan aina?

Minun silmissäni terveydenhuoltoalaan luottaminen on täysin nollissa.

Lue lisää

Eli sinä et juo alkoholia ja se näkyi myös verikokeissa ettet juo alkoholia? No mitä lääkäri sanoi kun näki ettet ole juonut alkoholia testien perusteella?

Tuo on minulle tullut kyllä tutuksi, enkä ole suinkaan ainoa.
Kyllä lääkäreilläkin on asenteellisuutta, ei tietenkään kaikilla. Jokaisella meillä ihmisillä on erilaisia asenteita erilaisia ihmisiä kohtaan. Niitä ei vaan ole aina hyvä näyttää, tuoda kohdatessa esille.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä semmoinen lisäys. puhuin muuten totta. Eli kävin vielä katsomassa niitä verikokeita, joita minusta oli otettu. Ja siellä ei ollut mitään muita, kuin alkoholin käyttöön liittyviä verikokeita. Ja tämä tapahtui psykiatrian puolella.

En ihan ymmärrä sitä, miksi se kiinnosti niin kovasti. Etenkin, kun kerroin avoimesti alkoholin käytöstäni.

Se, että tässä nyt tullaan siihen, Uskotaanko potilasta terveydenhuoltojärjestelmässä ylipäätään ja koskaan?

Ei näytä siltä.

Kaikenkaikkiaan koko terveydenhuoltojärjestelmä ja kaikki sen väittämät, että siellä tehdään työtä "hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi" on pötyä.

Jollakin tavalla se näyttäytyy ajojahtina, ja että päästään leimaamaan ja etsimään syitä, jotta pääsee mm. ylenkatsomaan.

Samahan koskee myöskin sitä, että esim. jonkin tietyn diagnoosin omaava kertoo traumakokemuksistaan, häntä ei välttämättä uskota ollenkaan. Tosin eihän siellä julkisella, eikä avopuolellakaan mitään traumaterapioita annetakaan. N e palvelut on etsittävä jostakin muualta. Mutta tuota minä en edelleenkään ymmärrä, että miksi mt-taustaisia ei uskota, sitä mitä he sanovat? Että kaikki, mitä potilas sanoo, sitä kyseenalaistetaan aina?

Minun silmissäni terveydenhuoltoalaan luottaminen on täysin nollissa.

Lue lisää

Näitä asioita ei voi yleistää. Lääkärit ja ammattilaisetkin ovat ihmisiä, heitä on erilaisia.
On parempia lääkäreitä, mutta myös niitä huonompia, enkä nyt tarkoita ammattitaitoa, vaan vaikkapa pelkästään potilaan kohtaamista.
Jos oma ajatus on, että terveydenhuollossa jotenkin vainottaisiin, niin olisi hyvä pysähtyä, onko se oikeasti niin ? Kukaan ei vainoa yhtään ketään, ei ole mitään ajojahteja.
Minulla ei ole luottamus mennyt kuin osittain, luottoa kyllä edelleen riittää, ihme kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on minulle tullut kyllä tutuksi, enkä ole suinkaan ainoa.
Kyllä lääkäreilläkin on asenteellisuutta, ei tietenkään kaikilla. Jokaisella meillä ihmisillä on erilaisia asenteita erilaisia ihmisiä kohtaan. Niitä ei vaan ole aina hyvä näyttää, tuoda kohdatessa esille.

Lue lisää

Uskoko lääkäri ettet käytä alkoholia kun testit näytti että et käytä alkoholia? Miksi verikokeisiin ei pääse vaikka et juo alkoholia? Mua kiinnostaa tämä asia.

Anonyymi kirjoitti:

Uskoko lääkäri ettet käytä alkoholia kun testit näytti että et käytä alkoholia? Miksi verikokeisiin ei pääse vaikka et juo alkoholia? Mua kiinnostaa tämä asia.

Erehdyt kommentoijasta, minä en ole valitellut mihinkään testeihin pääsemisen vaikeudesta.
Toivotaan, että hän vastaa, joka pystyy omasta puolestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Erehdyt kommentoijasta, minä en ole valitellut mihinkään testeihin pääsemisen vaikeudesta.
Toivotaan, että hän vastaa, joka pystyy omasta puolestaan.

Täällä moni alkoholin suurkuluttaja valittaa kun ei pääse tutkimuksiin . Mitataan vaan verestä alkoholia

Anonyymi kirjoitti:

Täällä moni alkoholin suurkuluttaja valittaa kun ei pääse tutkimuksiin . Mitataan vaan verestä alkoholia

Mistä sinä tiedät, kuka on alkoholin suurkuluttaja tällä palstalla?

Minua ei ainakaan uskottu osastolla, että en käytä ollenkaan alkoholia. Silti otettiin maksa-arvot ja vasta sen jälkeen uskottiin. Ei ne labrat ihan halpoja ole.

Ei potilas voi luottaa henkilökuntaan, jos henkilökunta ei luota potilaita. Luottamus on vastavuoroisesti tapahtuva toiminta.

Itse tunnen myös yksityiselämän kautta sote-alalla työskenteleviä. Tietäisit vaan kuinka paljon käyttävät itse alkoholia ja jopa yksi mt-puolella työskentelevä huumeita.

Eräs päihdepuolen hoitaja, niin omassa kodissa hänellä on hyvätasoisen baarin tasoinen baarikaappi kotona.

Kyllä se on totta, että suurin osa mt-ammattilaisista on hullumpia kuin potilaansa, projisoivat vain omat muelenvikaisuutensa potilaisiin. Tyypillinen toimintatapa sosiopaatille.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, kuka on alkoholin suurkuluttaja tällä palstalla?

Minua ei ainakaan uskottu osastolla, että en käytä ollenkaan alkoholia. Silti otettiin maksa-arvot ja vasta sen jälkeen uskottiin. Ei ne labrat ihan halpoja ole.

Ei potilas voi luottaa henkilökuntaan, jos henkilökunta ei luota potilaita. Luottamus on vastavuoroisesti tapahtuva toiminta.

Itse tunnen myös yksityiselämän kautta sote-alalla työskenteleviä. Tietäisit vaan kuinka paljon käyttävät itse alkoholia ja jopa yksi mt-puolella työskentelevä huumeita.

Eräs päihdepuolen hoitaja, niin omassa kodissa hänellä on hyvätasoisen baarin tasoinen baarikaappi kotona.

Kyllä se on totta, että suurin osa mt-ammattilaisista on hullumpia kuin potilaansa, projisoivat vain omat muelenvikaisuutensa potilaisiin. Tyypillinen toimintatapa sosiopaatille.

Lue lisää

Minä en tiedä koska en ole ollut koskaan osastolla. Kyllä avohoidossa verikokeet on ihan maksuttomia. Osastolla voi olla eri meininki kuin avohoidossa. Noinko olen sanonut. Eräs kirjoittaja kuitenkin joi mutta ei voinut minulle kertoa kuinka paljon juo alkoholia. Joku voi pitää juomismääriään pieninä vaika oikeesti ovat isoja.

Niin ja se on mun vika että ihmiset juo alkoholia ja käyttää huumeita.

Mutta avohoidossa verikokeet ei maksa sulle senttiäkään. Mulle ei ainakaan ole tullut niistä laskua.

Se että sä tunnet henkilökuntaa joka käyttää päihteitä tarkoita että kaikki hoitajat käyttää. Mulla on erittäin hyvä ja fiksu hoitaja. Susta kaikki suomen hoitajat käyttää päihteitä.

Kun sulla on huonoja kokemuksia niin kellään ei saa olla hyviä kokemuksia.

Ihan tiedoksi rasva-arvot voi nousta lääkkeistä , rasvamaksasta joka voi johtua epäterveellisetsä syömisestä.

sinä olet olet ollut osastolla jostain syystä. Minä en sitä syytä tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en tiedä koska en ole ollut koskaan osastolla. Kyllä avohoidossa verikokeet on ihan maksuttomia. Osastolla voi olla eri meininki kuin avohoidossa. Noinko olen sanonut. Eräs kirjoittaja kuitenkin joi mutta ei voinut minulle kertoa kuinka paljon juo alkoholia. Joku voi pitää juomismääriään pieninä vaika oikeesti ovat isoja.

Niin ja se on mun vika että ihmiset juo alkoholia ja käyttää huumeita.

Mutta avohoidossa verikokeet ei maksa sulle senttiäkään. Mulle ei ainakaan ole tullut niistä laskua.

Se että sä tunnet henkilökuntaa joka käyttää päihteitä tarkoita että kaikki hoitajat käyttää. Mulla on erittäin hyvä ja fiksu hoitaja. Susta kaikki suomen hoitajat käyttää päihteitä.

Kun sulla on huonoja kokemuksia niin kellään ei saa olla hyviä kokemuksia.

Ihan tiedoksi rasva-arvot voi nousta lääkkeistä , rasvamaksasta joka voi johtua epäterveellisetsä syömisestä.

sinä olet olet ollut osastolla jostain syystä. Minä en sitä syytä tiedä.

Lue lisää

Verikokeet maksavat kyllä, ei sille, jolta ne otetaan, mutta asuinkunta, tai ne hyvinvointialueet, joutuvat kyllä maksamaan joka ikisen laboratoriokokeen.

Anonyymi kirjoitti:

Verikokeet maksavat kyllä, ei sille, jolta ne otetaan, mutta asuinkunta, tai ne hyvinvointialueet, joutuvat kyllä maksamaan joka ikisen laboratoriokokeen.

Okei. Ja sun pankkitilin saldo pienenee sen takia kosa kunta ja hyvinvointialue maksaa ja voitko kertoa miten se näkyy sun pankkitilillä

Anonyymi kirjoitti:

Okei. Ja sun pankkitilin saldo pienenee sen takia kosa kunta ja hyvinvointialue maksaa ja voitko kertoa miten se näkyy sun pankkitilillä

Veroina se maksetaan. Jokainen suomalainen maksaa veroja.
Kuntavero taitaa olla se, josta menee myös terveydenhuoltoon, kuten kaikkeen muuhunkin.
Ei se näykään tilillä, koska tilillä ei näy sitä summaa, joka menee tuloista veroihin.

Oliko sulla joku fyysinen vamma jonka takia sinä menit lääkäriin? Eli mikä vaiva sulla oli kun hakeuduit terveyslääkärille? Oliko sinulla siis joku sydänjuttu? Eli susta alkoholi ei vaikuta verisuoniin? sitäkö sanot. Oliko sinulla sydänvaivoja silloin kun et juonut vai tulko nää vaivat vasta sen jälkeen kun olet alkanut juomaan?

Jos sä et juo alkoholia niin rauhotu. No kerro paljon juot alkoholia ja kuinka usein jos et ole alkoholisti? Alkoholisti voi olla vaikka sä et juo viinaa puiston penkillä . alkoholisti voi vetää viinaa myös kotonaan ei siihen puiston penkkiä tarvita

Jos sulle tulee haittavaikutuksia niin sun pitää ilmoittaa lääkärille niistä. Kai sä sen tiedät

Minä vältyin aikoinaan Leponexin käytöstä sydämen takia. Muutaman kuukauden sitä käytin, osastolla ollessani otettiin sydänfilmiä useampana päivänä. Sitten sanoivat, etten voi Leponexia käyttää, kun joku johtumisrytmi ( QT-rytmi ) piteni liikaa.

Suoraan kysymykseen suora vastaus : Ei siellä ihan aina toimita.
Hyvä kysymys kyllä.

Psykiatrian puolella, ja toki somaattisellakin, kun eivät oikein tahdo uskoa potilaan kertomaan, niin testaavat kaikenlaista.
Kerran tuli psykiatriseen sairaalaan jo lähes viisikymppinen nainen. Osastonlääkäri kysyi häneltä, voisiko olla raskauden mahdollisuutta. Nainen vastasi, ei ole.
Lääkäri otatti siitä huolimatta raskaustestin.
Ihmisiä/potilaita ei uskota, ehkä joskus harvoin.
Jos kysytään alkoholin käytöstä ja potilas rehellisesti vastaa, ettei paljon käytä, ottavat silti yleensä kokeet. Nenilleen saavat, kun näkevät, ettei toinen käytäkään paljoa alkoholia.
Rehellisyys on hyvä asia, vaikkakin joskus tuntuu turhauttavalta, ettei uskota, mutta ainakin itse tietää totuuden. Ei kaikesta tarvitse loukkaantua, ottakoot kokeita, jos ottavat.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian puolella, ja toki somaattisellakin, kun eivät oikein tahdo uskoa potilaan kertomaan, niin testaavat kaikenlaista.
Kerran tuli psykiatriseen sairaalaan jo lähes viisikymppinen nainen. Osastonlääkäri kysyi häneltä, voisiko olla raskauden mahdollisuutta. Nainen vastasi, ei ole.
Lääkäri otatti siitä huolimatta raskaustestin.
Ihmisiä/potilaita ei uskota, ehkä joskus harvoin.
Jos kysytään alkoholin käytöstä ja potilas rehellisesti vastaa, ettei paljon käytä, ottavat silti yleensä kokeet. Nenilleen saavat, kun näkevät, ettei toinen käytäkään paljoa alkoholia.
Rehellisyys on hyvä asia, vaikkakin joskus tuntuu turhauttavalta, ettei uskota, mutta ainakin itse tietää totuuden. Ei kaikesta tarvitse loukkaantua, ottakoot kokeita, jos ottavat.

Lue lisää

Niin ja se oli raskaustesti. Mitä sitten. Onko ihmiset noin herkkiä loukkaantumaan. No miksi multa ei otettu alkoholitestiä kun mä en käytä alkoholia . Multa ei ole ikinä otettu alkoholitestiä.Mä olisin mieluusti voinut mennä alkoholitestiin mutta hoitaja ei sitä testiä määrännyt. Kyllä multa saa ottaa testejä jos haluavat. Mitä pahaa on raskaustestissä. Ei siitä pidä loukkaantua.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian puolella, ja toki somaattisellakin, kun eivät oikein tahdo uskoa potilaan kertomaan, niin testaavat kaikenlaista.
Kerran tuli psykiatriseen sairaalaan jo lähes viisikymppinen nainen. Osastonlääkäri kysyi häneltä, voisiko olla raskauden mahdollisuutta. Nainen vastasi, ei ole.
Lääkäri otatti siitä huolimatta raskaustestin.
Ihmisiä/potilaita ei uskota, ehkä joskus harvoin.
Jos kysytään alkoholin käytöstä ja potilas rehellisesti vastaa, ettei paljon käytä, ottavat silti yleensä kokeet. Nenilleen saavat, kun näkevät, ettei toinen käytäkään paljoa alkoholia.
Rehellisyys on hyvä asia, vaikkakin joskus tuntuu turhauttavalta, ettei uskota, mutta ainakin itse tietää totuuden. Ei kaikesta tarvitse loukkaantua, ottakoot kokeita, jos ottavat.

Lue lisää

Jos ei käytä paljon alkoholia niin eikö se ole mielenkiintoista mitä testit osoittavat? Enhän minäkään loukkaantunut kun minulta haluttiin esim verensokeri ja kolesteroli vaikka en ole hoikka. Enkä mä siitä loukkaantunut jos hoitaja ulkomuodon perusteella ajatteli että mulla on diabetes tai kolesteroli koholla. Noi testit on ihmisen parhaaksi. Eikö se ole hyvä jos juo alkoholia niin näkee missä kunnossa elimistö on.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja se oli raskaustesti. Mitä sitten. Onko ihmiset noin herkkiä loukkaantumaan. No miksi multa ei otettu alkoholitestiä kun mä en käytä alkoholia . Multa ei ole ikinä otettu alkoholitestiä.Mä olisin mieluusti voinut mennä alkoholitestiin mutta hoitaja ei sitä testiä määrännyt. Kyllä multa saa ottaa testejä jos haluavat. Mitä pahaa on raskaustestissä. Ei siitä pidä loukkaantua.

Lue lisää

Kyse ei ollut siitä, että loukkaantuisin alkoholin käytön vaikutuksista sisäelinten toimintaan liittyvien testien ottamisesta. Vaan siitä, että terveydenhuoltosysteemissä ei uskota sitä, mitä potilas sanoo. Lisäksi määrättyjen verikokeiden rajoittaminen tiettyihin asioihin herätti kummastusta, että mikä senkin perimmäinen tarkoitus oikein oli. Jos tarkoitus on edistää hyvinvointia, niin silloin otetaan enemmän tarkempia verikokeita, jotka selventävät potilaan terveydentilaa.

Jos potilasta ei uskota, se antaa systeemistä ja siellä toimivista todella huonon kuvan. Näyttää olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus, että siellä toimitaa niin. Mitä silloin kannattaa potilaan sanoa, jos joutuu terveydenhuollon kanssa tekemisiin? Jos sanot jotakin, sinua ja sinun rehellisyyteesi ei uskota. Jos kritisoit systeemiä, tai esität vaikkapa negatiivisen kommentin pakkohoitoon liittyen, sinut tulkitaankin hoidonvastaiseksi. Teetpä miten tahansa, niin aina väärinpäin, eikä se palvele ainakaan potilaan etua.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja se oli raskaustesti. Mitä sitten. Onko ihmiset noin herkkiä loukkaantumaan. No miksi multa ei otettu alkoholitestiä kun mä en käytä alkoholia . Multa ei ole ikinä otettu alkoholitestiä.Mä olisin mieluusti voinut mennä alkoholitestiin mutta hoitaja ei sitä testiä määrännyt. Kyllä multa saa ottaa testejä jos haluavat. Mitä pahaa on raskaustestissä. Ei siitä pidä loukkaantua.

Lue lisää

Jotkut voivat loukkaantua, mitä sitten ?
Ei kai kenestäkään ole mukavaa, jos ei uskota mitä sanoo, etenkään silloin jos ihminen on aidosti rehellinen. Toki sille ei mitään voi, jos toinen ei usko, mutta siitäkin voi joku loukkaantua.
Itse en loukkaannu, mutta ymmärrän, jos joku toinen loukkaantuu, en ala asiaa vähättelemään.

Melkein olisin voinut itsekin tuota tekstiä olla kirjoittamassa, sen verran tuttua on.
Minullakin yli 20 vuoden kokemus psykiatrian puolelta, myöhemmin myös somaattiselta.
Olen myös miettinyt, josko kirjoittaisin kokemuksista laajemminkin, mutta olen päätynyt lopputulokseen, että antaa olla.
Jos epäkohdista kirjoittaa tai kertoo, monet eivät usko lainkaan. Jos jotakin asiaa kehuu, tulee jos minkälaisia kommentteja Tukholman syndroomaa myöten.
Ehkäpä on parempi pitää omat kokemukset omana muistona.
Luottamukseni ei kuitenkaan ole täysin kadonnut, jos tulisi vaikea elämäntilanne, ja psyyke alkaisi rakoilemaan, menisin kyllä juttelemaan lääkärille tai hoitajalle. Nuoruudessa tein sen virheen, etten puhunut moneen vuoteen kenellekään ongelmistani.

Vielä sen verran lisään, kun jotkut tuossa edellä kummastelivat sitä, että ollaanpa sitä oltu nyt niin kovin herkkiä siitä, että lääkäreiden taholta määräsivät sellaisia verikokeita, jotka esim. paljastavat alkoholin pidempiaikaisen käytön, tai sen vaikutukset sisäelinten ja veriarvoihin. Niin se yksi asia, mikä siinä on hivenen outoa on, että itselläni oli pahoja tulehduksia juuri ennen osastolle joutumista ja oli se oli vielä todennäköisesti vielä elimistössä päällä. Mutta yksikään määrätty verikoe ei sisältänyt esim. tulehdusarvoihin liittyviä kokeita, eikä esim. valkosolujen määrään liittyviä kokeita. Ei, vaikka mainitsinkin siitä, että minulla on ollut tulehduksia. Tästä syystä on syytäkin ihmetellä, miksi vain tuo yksi asia ( alkoholin käyttö) niin kovasti kiinnosti? Oliko siis tarkoitus kerätä lisää todisteita, että päästään leimaamaan lisää aiempien diagnoosien lisäksi? Vai että olisi ohjattu sosiaalitoimen kynsiin? Jotta olisi joutunut virkarattaiden pyöritykseen?

Monilla on aika väärä, tai illusionistinen käsitys siitä, että terveydenhuollossa uskotaan, mitä potilas sanoo, tai että ei se tavoitetekaan olisi yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä sen verran lisään, kun jotkut tuossa edellä kummastelivat sitä, että ollaanpa sitä oltu nyt niin kovin herkkiä siitä, että lääkäreiden taholta määräsivät sellaisia verikokeita, jotka esim. paljastavat alkoholin pidempiaikaisen käytön, tai sen vaikutukset sisäelinten ja veriarvoihin. Niin se yksi asia, mikä siinä on hivenen outoa on, että itselläni oli pahoja tulehduksia juuri ennen osastolle joutumista ja oli se oli vielä todennäköisesti vielä elimistössä päällä. Mutta yksikään määrätty verikoe ei sisältänyt esim. tulehdusarvoihin liittyviä kokeita, eikä esim. valkosolujen määrään liittyviä kokeita. Ei, vaikka mainitsinkin siitä, että minulla on ollut tulehduksia. Tästä syystä on syytäkin ihmetellä, miksi vain tuo yksi asia ( alkoholin käyttö) niin kovasti kiinnosti? Oliko siis tarkoitus kerätä lisää todisteita, että päästään leimaamaan lisää aiempien diagnoosien lisäksi? Vai että olisi ohjattu sosiaalitoimen kynsiin? Jotta olisi joutunut virkarattaiden pyöritykseen?

Monilla on aika väärä, tai illusionistinen käsitys siitä, että terveydenhuollossa uskotaan, mitä potilas sanoo, tai että ei se tavoitetekaan olisi yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Lue lisää

Lisäys: monilla on väärä käsitys, tai luulo siitä, että terveydenhuollossa välttämättä edes uskotaan, mitä potilas sanoo, tai että tavoite ja päämäärä olisi yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä sen verran lisään, kun jotkut tuossa edellä kummastelivat sitä, että ollaanpa sitä oltu nyt niin kovin herkkiä siitä, että lääkäreiden taholta määräsivät sellaisia verikokeita, jotka esim. paljastavat alkoholin pidempiaikaisen käytön, tai sen vaikutukset sisäelinten ja veriarvoihin. Niin se yksi asia, mikä siinä on hivenen outoa on, että itselläni oli pahoja tulehduksia juuri ennen osastolle joutumista ja oli se oli vielä todennäköisesti vielä elimistössä päällä. Mutta yksikään määrätty verikoe ei sisältänyt esim. tulehdusarvoihin liittyviä kokeita, eikä esim. valkosolujen määrään liittyviä kokeita. Ei, vaikka mainitsinkin siitä, että minulla on ollut tulehduksia. Tästä syystä on syytäkin ihmetellä, miksi vain tuo yksi asia ( alkoholin käyttö) niin kovasti kiinnosti? Oliko siis tarkoitus kerätä lisää todisteita, että päästään leimaamaan lisää aiempien diagnoosien lisäksi? Vai että olisi ohjattu sosiaalitoimen kynsiin? Jotta olisi joutunut virkarattaiden pyöritykseen?

Monilla on aika väärä, tai illusionistinen käsitys siitä, että terveydenhuollossa uskotaan, mitä potilas sanoo, tai että ei se tavoitetekaan olisi yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Lue lisää

Jos lääkäri ei voi määrätä perusverenkuvaa jossa näkyy valkosolut niin ei se minun vika ole. Minä olen saanut hyvää palvelua vaikka minulla on mt-diagnoosi. Mutta voi johtua siitä kun minun oireita ei ole ikinä potilaskertomuksiin kirjattu. Olen pahoillani että olette saaneet huonoa kohtelua. En minä voi sille että minua on kohdeltu hyvin vaikka mt diagnoosi. Ja olen myös pahoillani etten juo alkoholia. Ja olen myös pahoillani ettei minulla ole fyysisiä sairauksia vielä keski-ikäisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkäri ei voi määrätä perusverenkuvaa jossa näkyy valkosolut niin ei se minun vika ole. Minä olen saanut hyvää palvelua vaikka minulla on mt-diagnoosi. Mutta voi johtua siitä kun minun oireita ei ole ikinä potilaskertomuksiin kirjattu. Olen pahoillani että olette saaneet huonoa kohtelua. En minä voi sille että minua on kohdeltu hyvin vaikka mt diagnoosi. Ja olen myös pahoillani etten juo alkoholia. Ja olen myös pahoillani ettei minulla ole fyysisiä sairauksia vielä keski-ikäisenä.

Lue lisää

Miksi pyytelet anteeksi, " olen pahoillani " ?
Kukaan ei syytä sinua mistään, ei mikään ole sinun vikasi.
Ja siitä ei todellakaan kannata olla pahoillaan, ettei sinulla ole fyysisiä sairauksia, sehän on vain hyvä asia.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pyytelet anteeksi, " olen pahoillani " ?
Kukaan ei syytä sinua mistään, ei mikään ole sinun vikasi.
Ja siitä ei todellakaan kannata olla pahoillaan, ettei sinulla ole fyysisiä sairauksia, sehän on vain hyvä asia.

Lue lisää

Mutta kun mulle on sanottu etten voi ymmärtää jos ei ole omakohtaisia kokemuksia esim alkoholismia tai fyysisiä sairauksia. Kaikki kuulemma pitää kokea itse jotta voi ymmärtää toista.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun mulle on sanottu etten voi ymmärtää jos ei ole omakohtaisia kokemuksia esim alkoholismia tai fyysisiä sairauksia. Kaikki kuulemma pitää kokea itse jotta voi ymmärtää toista.

Lue lisää

Ei kaikkea kannata uskoa, ottaa niin todesta, mitä joku toinen sulle sanoo.
Ei kukaan näe sun pään sisälle, mitä ymmärrät, tai mitä et.
Joskus kannattaa vähän kuin ohittaa muiden kommentit, eikä kiinnittää kamalasti niihin huomiota. Ja joskus ihmiset saattaa myös sanoa jotain, mitä ne ei edes välttämättä tarkoita.
Ole itse tyytyväinen itseesi, jos tunnet ymmärtäväsi noita juttuja, vaikka ei olekaan omaa kokemusta. On ihan hienoa, jos on empatiaa sen verran, että ymmärtää toistenkin ongelmista jotain.

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Siis kirjoitan totta. Kaikki asiat, mitä toin esille, pitävät paikkansa ja ovat totta. Eikä minulla ole syytäkään valehdella.

Kerran päivystyksessä kipuja olin valittelemassa, niin yleislääkäri olikin pyytänyt psykiatrin juttelemaan kanssani. Tuli aivan yllätyksenä sekä minulle, kuin myös sille psykiatrille. En puhunut yleislääkärille psyykestäni yhtään mitään.
Myös toisella kerralla kipupotilaana, oli yleislääkäri lukenut taustatietoni, kesken kaiken alkoi kyselemään " etkö syö mitään psyykenlääkkeitä ? ". Ihmettelin vaan, kuinka se muka liittyisi siihen, miksi lääkärille olin hakeutunut.
Enemmänkin on sattunut ja tapahtunut, mutta nämä nyt esimerkkinä.
Tällä tavalla se joskus menee mt-taustalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran päivystyksessä kipuja olin valittelemassa, niin yleislääkäri olikin pyytänyt psykiatrin juttelemaan kanssani. Tuli aivan yllätyksenä sekä minulle, kuin myös sille psykiatrille. En puhunut yleislääkärille psyykestäni yhtään mitään.
Myös toisella kerralla kipupotilaana, oli yleislääkäri lukenut taustatietoni, kesken kaiken alkoi kyselemään " etkö syö mitään psyykenlääkkeitä ? ". Ihmettelin vaan, kuinka se muka liittyisi siihen, miksi lääkärille olin hakeutunut.
Enemmänkin on sattunut ja tapahtunut, mutta nämä nyt esimerkkinä.
Tällä tavalla se joskus menee mt-taustalla.

Lue lisää

Se että psykiatrian puolelta tulee joku juttelee päivystyksessä on ihan normaalia. Esim. paniikkikohtaus tai ahdistus voi aiheuttaa fyysisiä oireita ja jos sulla on diagnosoitu esim paniikkihäiriö niin se pitää tulla selvittää onko oireet siitä paniikkihäiriöstä vai fyysisestä sairaudesta. Tästä on jo vuosia kun hakeuduin päivystykseen maha-ja rintakivun takia koska välillä jotkut ruuat aiheuttaa vatsakipua josta kipu säteilee rintaan. Varsinkin viinirypäleet tekee tätä. Ja en niitä syö koska tiedän että siitä tulee mulle kipua. Olin päivystyksessä sitten pari tuntia ja sain kipulääkkeitä aina kun pyysin ja tietenkin niin usein kun oli mahdollisuus. Henkilö jolla ei ole ollut rintakipuja niin ei voi tietää sitä tunnetta kun yrittää pysyä edes tolpillaan ettei taju lähde. Minulla ei ole siis mitään sydänsairauksia. Ja kyllä ekg otettiin. Yleensä siedän kipua melko hyvin mutta silloin kun se kipu on rinnassa niin silloin kipukynnys on alhainen. Mutta pointti on että minua ei häiritse jos psykiatrian puolelta joku tulee minua haastattelee. Jos muistan oikein niin oli puhetta että siirryn psykiatrian puolelle sieltä päivystyksestä. Mutta eivät sitten huolineet minua psykiatrian osastolle. Olisin kyllä voinut mennä. Ei siinä mitään. Mielenterveys ja psykiatria on kiinnosta ala ja aihe.

Anonyymi kirjoitti:

Se että psykiatrian puolelta tulee joku juttelee päivystyksessä on ihan normaalia. Esim. paniikkikohtaus tai ahdistus voi aiheuttaa fyysisiä oireita ja jos sulla on diagnosoitu esim paniikkihäiriö niin se pitää tulla selvittää onko oireet siitä paniikkihäiriöstä vai fyysisestä sairaudesta. Tästä on jo vuosia kun hakeuduin päivystykseen maha-ja rintakivun takia koska välillä jotkut ruuat aiheuttaa vatsakipua josta kipu säteilee rintaan. Varsinkin viinirypäleet tekee tätä. Ja en niitä syö koska tiedän että siitä tulee mulle kipua. Olin päivystyksessä sitten pari tuntia ja sain kipulääkkeitä aina kun pyysin ja tietenkin niin usein kun oli mahdollisuus. Henkilö jolla ei ole ollut rintakipuja niin ei voi tietää sitä tunnetta kun yrittää pysyä edes tolpillaan ettei taju lähde. Minulla ei ole siis mitään sydänsairauksia. Ja kyllä ekg otettiin. Yleensä siedän kipua melko hyvin mutta silloin kun se kipu on rinnassa niin silloin kipukynnys on alhainen. Mutta pointti on että minua ei häiritse jos psykiatrian puolelta joku tulee minua haastattelee. Jos muistan oikein niin oli puhetta että siirryn psykiatrian puolelle sieltä päivystyksestä. Mutta eivät sitten huolineet minua psykiatrian osastolle. Olisin kyllä voinut mennä. Ei siinä mitään. Mielenterveys ja psykiatria on kiinnosta ala ja aihe.

Lue lisää

On aika turhauttavaa, jos menee kipujen takia päivystykseen, ja pyydetäänkin psykiatri paikalle, ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Se on vain sitten sille psykiatrillekin turha pyörähdys, jos ei ole tarvetta.
Ja kyllä se kertoo yleislääkärin asenteestakin jotain, jos menee pyytämään psykiatria paikalle pelkästään siitä syystä, kun potilaan vanhat diagnoosit näkyy terveystiedoissa.
No, omalla kohdalla kivut lopulta selvisi, ja kävin myöhemmin myös leikkauspöydällä. Ei olisi psykiatri pystynyt leikkausta tekemään, se oli kirurgin hommaa.
Kyllä se on varmaan helppo ymmärtää, että tuollainen voi myös turhauttaa.

Anonyymi kirjoitti:

On aika turhauttavaa, jos menee kipujen takia päivystykseen, ja pyydetäänkin psykiatri paikalle, ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Se on vain sitten sille psykiatrillekin turha pyörähdys, jos ei ole tarvetta.
Ja kyllä se kertoo yleislääkärin asenteestakin jotain, jos menee pyytämään psykiatria paikalle pelkästään siitä syystä, kun potilaan vanhat diagnoosit näkyy terveystiedoissa.
No, omalla kohdalla kivut lopulta selvisi, ja kävin myöhemmin myös leikkauspöydällä. Ei olisi psykiatri pystynyt leikkausta tekemään, se oli kirurgin hommaa.
Kyllä se on varmaan helppo ymmärtää, että tuollainen voi myös turhauttaa.

Lue lisää

Kertokaas nyt taas tyhmälle.

Eikö poissulku menetelmä ole ihan validi tapa saada selville mikä mättää? Olen ollut lukevinani tältä foorumilta että lääkäreiden pitäsi tehdä kymmeniä, ellei jopa satoja testejä ja poissulkea kaikki fyysiset oireet, ennen kuin ihmiselle saisi antaa minkäänlaista psyyke diagnoosia?

Miksi sitten poissulku menetelmää ei saisi käyttää kertaakaan toisinpäin, että poissuljetaankin psyykkisen oireen mahdollisuus?

Olenko minä ainoa, joka näkee tässä kaksinaamaisuuden?

Anonyymi kirjoitti:

Kertokaas nyt taas tyhmälle.

Eikö poissulku menetelmä ole ihan validi tapa saada selville mikä mättää? Olen ollut lukevinani tältä foorumilta että lääkäreiden pitäsi tehdä kymmeniä, ellei jopa satoja testejä ja poissulkea kaikki fyysiset oireet, ennen kuin ihmiselle saisi antaa minkäänlaista psyyke diagnoosia?

Miksi sitten poissulku menetelmää ei saisi käyttää kertaakaan toisinpäin, että poissuljetaankin psyykkisen oireen mahdollisuus?

Olenko minä ainoa, joka näkee tässä kaksinaamaisuuden?

Lue lisää

Et tunne tapausta, niin et voi alkaa väittämään poissulusta yhtään mitään.
Somaattinen syy oli aivan selkeä, eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Oli myös täysin selvää, että psyykkinen vointi oli pysynyt hyvänä.
Toki joskus joissain tapauksissa on ihan hyvä sulkea pois kaikkea mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

On aika turhauttavaa, jos menee kipujen takia päivystykseen, ja pyydetäänkin psykiatri paikalle, ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Se on vain sitten sille psykiatrillekin turha pyörähdys, jos ei ole tarvetta.
Ja kyllä se kertoo yleislääkärin asenteestakin jotain, jos menee pyytämään psykiatria paikalle pelkästään siitä syystä, kun potilaan vanhat diagnoosit näkyy terveystiedoissa.
No, omalla kohdalla kivut lopulta selvisi, ja kävin myöhemmin myös leikkauspöydällä. Ei olisi psykiatri pystynyt leikkausta tekemään, se oli kirurgin hommaa.
Kyllä se on varmaan helppo ymmärtää, että tuollainen voi myös turhauttaa.

Lue lisää

Joo mutta se kuuluu käytäntöön. Sinä sait hoitoa ja kaikki on hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo mutta se kuuluu käytäntöön. Sinä sait hoitoa ja kaikki on hyvin.

Joo, en saanut sillä kerralla minkäänlaista hoitoa, leikkaus oli sitten vasta myöhemmin, kun oli jo riittävästi pompoteltu edestakaisin.
Tuskin käytäntöön kuuluu, että psykiatri pyydetään paikalle päivystyksessä, on meinaan tapahtunut ainoastaan kerran, ei sitä ole koskaan muulloin pyydetty.

Pieni lisäys: omalla kohdallani luottaminen tämän maan terveydenhuoltoon osoittautui vääräksi valinnaksi. Toivottavasti kukaan ei tee samaa virhettä, minkä minä tein. Tästä syystä olen kirjoittanut näistä epäkohdista tällä palstalla jo kahdeksan vuoden ajan. Koska en halua, että kenellekään kävisi, nk. minulle tapahtui. Toivottavasti pystyn pelastamaan edes yhden, joka tälle palstalle sattuu tulemaan.

Pitäisi aika paljon tapahtua ja muuttua tämän maan terveydenhuollossa, jotta kannattaa mennä kertomaan yhdellekään lääkärille mihinkään mt-oireisiin viittaavia asioita. Puhumattakaan psykiatristen palveluiden käyttämisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Pieni lisäys: omalla kohdallani luottaminen tämän maan terveydenhuoltoon osoittautui vääräksi valinnaksi. Toivottavasti kukaan ei tee samaa virhettä, minkä minä tein. Tästä syystä olen kirjoittanut näistä epäkohdista tällä palstalla jo kahdeksan vuoden ajan. Koska en halua, että kenellekään kävisi, nk. minulle tapahtui. Toivottavasti pystyn pelastamaan edes yhden, joka tälle palstalle sattuu tulemaan.

Pitäisi aika paljon tapahtua ja muuttua tämän maan terveydenhuollossa, jotta kannattaa mennä kertomaan yhdellekään lääkärille mihinkään mt-oireisiin viittaavia asioita. Puhumattakaan psykiatristen palveluiden käyttämisestä.

Lue lisää

Minä olen saanut julkisella puolella hyvin palvelua vaikka on mt-diagnoosi ja vielä nopeasti. Esim julkisella puolella pääsin gynekologille ja ultraan ihan hyvin. Kerroin puhelimessa oireet ja varattiin aika.Pääsin tutkimuksiin ja kukaan ei syytellyt mua mt-diagnoosin takia. Myös hammashoitoon pääsin nopeasti julkisella vaikka kyseeessä oli vain hammaskiven poisto ja tarkastus. Meillä päin pidetään oikein huolta että hammashygienistilla ja hammaslälääkärillä käydään. Mulla on ensi vuoden alussa taas mahdollisuus suuhygienistille,mutta ei ole tullut edes hammaskiveä. Mutta pakkohan se on soittaa varmuuden vuoksi vuoden alussa ja kysyä tulenko hammastarkastukseen. Sitä saa noottia jos sä et käy julkisella puolella kolmen vuoden välein hammastarkastuksessa.Eli mun kaupungissa kyllä terveydenhuolto on pelannut. Katotaan sitten kun jotain fyysistä vaivaa tulee. Multa otetaan verikokeet kerran vuodessa unilääkkeiden takia. Jos sä et käy verikokeissa niin ei reseptiä uusita. Musta tää on hyvä koska ei tartte itte vaatia verikokeita kun ne on pakolliset. Eikä maksa mitään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos tuleekin jotain sairautta joka ei noissa seulonnoissa näy verikokeissa ja syöpäseulonnoissa

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen saanut julkisella puolella hyvin palvelua vaikka on mt-diagnoosi ja vielä nopeasti. Esim julkisella puolella pääsin gynekologille ja ultraan ihan hyvin. Kerroin puhelimessa oireet ja varattiin aika.Pääsin tutkimuksiin ja kukaan ei syytellyt mua mt-diagnoosin takia. Myös hammashoitoon pääsin nopeasti julkisella vaikka kyseeessä oli vain hammaskiven poisto ja tarkastus. Meillä päin pidetään oikein huolta että hammashygienistilla ja hammaslälääkärillä käydään. Mulla on ensi vuoden alussa taas mahdollisuus suuhygienistille,mutta ei ole tullut edes hammaskiveä. Mutta pakkohan se on soittaa varmuuden vuoksi vuoden alussa ja kysyä tulenko hammastarkastukseen. Sitä saa noottia jos sä et käy julkisella puolella kolmen vuoden välein hammastarkastuksessa.Eli mun kaupungissa kyllä terveydenhuolto on pelannut. Katotaan sitten kun jotain fyysistä vaivaa tulee. Multa otetaan verikokeet kerran vuodessa unilääkkeiden takia. Jos sä et käy verikokeissa niin ei reseptiä uusita. Musta tää on hyvä koska ei tartte itte vaatia verikokeita kun ne on pakolliset. Eikä maksa mitään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos tuleekin jotain sairautta joka ei noissa seulonnoissa näy verikokeissa ja syöpäseulonnoissa

Lue lisää

Gynekologilla käy ainoastaan naiset!

Anonyymi kirjoitti:

Gynekologilla käy ainoastaan naiset!

Kappas, mistä tiesit ?

Sut tultiin hakemaan kotoa? Keroko he syytä miksi hakivat sut kotoa? Ethän sä edes osastolle pääse niin sä jouduit pakkohoitoon vaikka et ole ikinä ollut osastohoidossa. Aika hirveetä että eka kokemus psykiatrian osastohoidosta on pakkohoito ja sut haetaan kotoa. Mä ottasin tollasen kokemuksena.

Ai sulla on potilaskertomuksessa sun diagnoosin oireista. Itse olen pettynyt kun musta ei ole ikinä kirjoitettu mitään potilaskertomuksiin. Mua itseäni kiinnostaa miten ulkopuoliset mut näkee. Sain tietää ettei lääkäreiden tarvi kirjottaa potilaskertomukseen asiakkaan oireita tai tilannetta. Pelkkä diagnoosi riittää. Olet ollut onnekas kun sun tilanteet on kirjoitettu potilaskertomuksiin

Mitä ne teki sulle siellä pakkohoidossa? mä en ole koskaan ollut osastolla niin mä en tiedä mitä siellä hoitajat tekee potilaille

Haluan kysyä vielä että miten ne poliisit pääsi sun asuntoon ? onko sulla tapana aukaista ovi keskellä yötä ja miten ne poliisit pääsi edes rappuun? oliko ne soittanut huoltomiehelle vai miten toi pakkohoitoon hakeminen yöllä tapahtuu?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ne teki sulle siellä pakkohoidossa? mä en ole koskaan ollut osastolla niin mä en tiedä mitä siellä hoitajat tekee potilaille

Haluan kysyä vielä että miten ne poliisit pääsi sun asuntoon ? onko sulla tapana aukaista ovi keskellä yötä ja miten ne poliisit pääsi edes rappuun? oliko ne soittanut huoltomiehelle vai miten toi pakkohoitoon hakeminen yöllä tapahtuu?

Lue lisää

Tiedoksi se, että ei ne poliisit tuosta vain tule ketään kotoa hakemaan pakkohoitoon.
Jos niin käy, siihen on oltava todella painava syy. Pakkohoidosta karkaaminen voi saada sen aikaan. Tai saattaa riittää, jos on vaikka hoitopuhelu, ja puhelimessa alkaa uhkailemaan jollain pahalla teolla, kohdistuen itseen tai johonkin toiseen.
Jos epäillään, että ihminen, potilas, on liian itsetuhoinen tai vaaraksi jollekin toiselle, silloin saatetaan hakea kotoa hoitoon.
Ei ne ihan pienistä syistä hae, se on ihan turha luulo, tai sitten jopa psykoottista ajattelua.
Jos/kun, joku kertoo, että on haettu poliisivoimin kotoa, niin silloin on ollut oikeasti sairas, huonossa kunnossa. Ei sitä tarvitse ihmetellä, että miksikö on haettu.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedoksi se, että ei ne poliisit tuosta vain tule ketään kotoa hakemaan pakkohoitoon.
Jos niin käy, siihen on oltava todella painava syy. Pakkohoidosta karkaaminen voi saada sen aikaan. Tai saattaa riittää, jos on vaikka hoitopuhelu, ja puhelimessa alkaa uhkailemaan jollain pahalla teolla, kohdistuen itseen tai johonkin toiseen.
Jos epäillään, että ihminen, potilas, on liian itsetuhoinen tai vaaraksi jollekin toiselle, silloin saatetaan hakea kotoa hoitoon.
Ei ne ihan pienistä syistä hae, se on ihan turha luulo, tai sitten jopa psykoottista ajattelua.
Jos/kun, joku kertoo, että on haettu poliisivoimin kotoa, niin silloin on ollut oikeasti sairas, huonossa kunnossa. Ei sitä tarvitse ihmetellä, että miksikö on haettu.

Lue lisää

Mutta tämä joka haettiin ja jolle on puhuttu pakkohoidosta ei ole omien sanojen mukaan tehnyt tai sanonut mitään . Niin miksi hänelle on puhuttu viikkokausia pakkohoidosta jos siihen ei ole ollut syytä. Ihmettelen miks yöllä on tultu hakemaan. Miksei päivällä. Vai eikö poliisit ole ehtineet päivällä tulla hakee. Koska pakkohoitoon hakeminen tapahtunut yöllä niin tämä ei ole poliisien työtehtävissä niitä tärkeimpiä. Yöllä on hiljasempaa ja vähemmän työtehtäviä niin sen takia sitten tälläset tehtävät suoritetaan yöllä. Näinkö on asia

Tehtiinkö sulle siellä hoidossa jotain kun sä olet ihan tolaltasi yhestä päivästä. Mitä ne teki sulle siellä sen vajaan vuorokauden aikana. Oliko siellä jotain fyysistä kiduttamista, seksuaalista väkivaltaa hoitajien toimesta vai mikä siellä oli noin traumaattista.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta tämä joka haettiin ja jolle on puhuttu pakkohoidosta ei ole omien sanojen mukaan tehnyt tai sanonut mitään . Niin miksi hänelle on puhuttu viikkokausia pakkohoidosta jos siihen ei ole ollut syytä. Ihmettelen miks yöllä on tultu hakemaan. Miksei päivällä. Vai eikö poliisit ole ehtineet päivällä tulla hakee. Koska pakkohoitoon hakeminen tapahtunut yöllä niin tämä ei ole poliisien työtehtävissä niitä tärkeimpiä. Yöllä on hiljasempaa ja vähemmän työtehtäviä niin sen takia sitten tälläset tehtävät suoritetaan yöllä. Näinkö on asia

Lue lisää

Ihminen, joka kotoa haetaan pakkohoitoon, on yleensä jo sen verran sekaisin, ehkä psykoosissa, ettei oikein ymmärrä koko tilannetta.
Se on valhetta, tai mitä lienee muuta, jos väittää, että on haettu ilman syytä.
Kyllähän jotkut mieleltään sairaat kieltävät olevansa sairaita, väittävät itseään terveeksi, vaikka olisi sairaus.
Poliisi ei katso, onko yö vai päivä, jos tulee tehtävä, että täytyy joku hakea kotoa, se ei ole vuorokauden ajasta kiinni, tarve voi tulla päivällä tai yöllä, miten vaan.

Käsitin tuon asian, jonka tuo joku kertoi, että oli ulkoilun jälkeen päässyt kotiin, käyneen niin, että hän oli ollut jo osastolla pakkohoidossa muutaman viikon, ja sitten kun oli päässyt ulkoilemaan, kaikki oli mennyt hyvin ja pääsikin kotiin. Hän ei ollut siellä hoidossa ainoastaan yhtä päivää, vaan useamman viikon.
Joskus pakkohoito voi päättyä esim. sillä tavalla, että potilas pääsee kotilomille vaikka viikonlopuksi, ja jos se menee hyvin, sen jälkeen voi kotiutua.
Lääkärit haluavat yleensä nähdä, kuinka potilas pärjää osaston ulkopuolella. Sen perusteella katsovat kotiutuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Tehtiinkö sulle siellä hoidossa jotain kun sä olet ihan tolaltasi yhestä päivästä. Mitä ne teki sulle siellä sen vajaan vuorokauden aikana. Oliko siellä jotain fyysistä kiduttamista, seksuaalista väkivaltaa hoitajien toimesta vai mikä siellä oli noin traumaattista.

Lue lisää

Ei niillä osastoilla tapahdu fyysistä kiduttamista tai seksuaalista väkivaltaa. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että tuollainen puhe on asiatonta.
Pakottamista voi tapahtua. Jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille, käytös on holtitonta, tms. saatetaan potilas eristää lukkojen taakse. Mutta niin tehdään vain silloin, jos tilanne sitä vaatii.
Sanoisin, että pakkohoitoakaan on turhaa pelätä. Monet maalaavat siitä ihan turhaan kauhukuvia, usein sen perusteella, miten ovat itse omalla kohdallaan hoitonsa kokeneet.
Ainahan on parempi, jos ei hoitoon koskaan joudu, ettei tarvitse mennä vapaaehtoisesti, eikä pakolla, mutta ei se mitään kamalaa ole kuitenkaan. Monet ovat toipuneet hoitonsa aikana, tulleet parempaan kuntoon.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen, joka kotoa haetaan pakkohoitoon, on yleensä jo sen verran sekaisin, ehkä psykoosissa, ettei oikein ymmärrä koko tilannetta.
Se on valhetta, tai mitä lienee muuta, jos väittää, että on haettu ilman syytä.
Kyllähän jotkut mieleltään sairaat kieltävät olevansa sairaita, väittävät itseään terveeksi, vaikka olisi sairaus.
Poliisi ei katso, onko yö vai päivä, jos tulee tehtävä, että täytyy joku hakea kotoa, se ei ole vuorokauden ajasta kiinni, tarve voi tulla päivällä tai yöllä, miten vaan.

Käsitin tuon asian, jonka tuo joku kertoi, että oli ulkoilun jälkeen päässyt kotiin, käyneen niin, että hän oli ollut jo osastolla pakkohoidossa muutaman viikon, ja sitten kun oli päässyt ulkoilemaan, kaikki oli mennyt hyvin ja pääsikin kotiin. Hän ei ollut siellä hoidossa ainoastaan yhtä päivää, vaan useamman viikon.
Joskus pakkohoito voi päättyä esim. sillä tavalla, että potilas pääsee kotilomille vaikka viikonlopuksi, ja jos se menee hyvin, sen jälkeen voi kotiutua.
Lääkärit haluavat yleensä nähdä, kuinka potilas pärjää osaston ulkopuolella. Sen perusteella katsovat kotiutuksen.

Lue lisää

No mä ymmärsin että hän oli ollut yhen päivän pakkohoidossa ja huomattu ettei potilas kuulukaan hoitoon. Mä ymmärisn että hänelle oli puhuttu useampi viikko hoitoon joutumisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niillä osastoilla tapahdu fyysistä kiduttamista tai seksuaalista väkivaltaa. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että tuollainen puhe on asiatonta.
Pakottamista voi tapahtua. Jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille, käytös on holtitonta, tms. saatetaan potilas eristää lukkojen taakse. Mutta niin tehdään vain silloin, jos tilanne sitä vaatii.
Sanoisin, että pakkohoitoakaan on turhaa pelätä. Monet maalaavat siitä ihan turhaan kauhukuvia, usein sen perusteella, miten ovat itse omalla kohdallaan hoitonsa kokeneet.
Ainahan on parempi, jos ei hoitoon koskaan joudu, ettei tarvitse mennä vapaaehtoisesti, eikä pakolla, mutta ei se mitään kamalaa ole kuitenkaan. Monet ovat toipuneet hoitonsa aikana, tulleet parempaan kuntoon.

Lue lisää

Mä kysyin sen takia kun pakkohoidossa puhuvat täällä miten traumaattinen ja kamala kokemus se oli. Niin sen takia kysyin mikä siellä hoidossa on niin helvetin kamalaa. Kun täällä haukutaan psykiatrinen osastohoito niin mulla kun ei ole kokemusta niin halusin tietää mikä siinä osastohoidossa on niin traumaattista. Nää kirjoittaa että ovat olleet rauhallisa ja asiallisia niin ei kait sellaista laiteta lukkojen taakse .

Anonyymi kirjoitti:

Tehtiinkö sulle siellä hoidossa jotain kun sä olet ihan tolaltasi yhestä päivästä. Mitä ne teki sulle siellä sen vajaan vuorokauden aikana. Oliko siellä jotain fyysistä kiduttamista, seksuaalista väkivaltaa hoitajien toimesta vai mikä siellä oli noin traumaattista.

Lue lisää

Joillakin ihmisillä se ottaa luonnolle, kun vika onkin itsessä eikä muissa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kysyin sen takia kun pakkohoidossa puhuvat täällä miten traumaattinen ja kamala kokemus se oli. Niin sen takia kysyin mikä siellä hoidossa on niin helvetin kamalaa. Kun täällä haukutaan psykiatrinen osastohoito niin mulla kun ei ole kokemusta niin halusin tietää mikä siinä osastohoidossa on niin traumaattista. Nää kirjoittaa että ovat olleet rauhallisa ja asiallisia niin ei kait sellaista laiteta lukkojen taakse .

Lue lisää

Se ettei siellä pääse karkuun itseään. Muutenhan se on kuin tylsä hotelli.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niillä osastoilla tapahdu fyysistä kiduttamista tai seksuaalista väkivaltaa. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että tuollainen puhe on asiatonta.
Pakottamista voi tapahtua. Jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille, käytös on holtitonta, tms. saatetaan potilas eristää lukkojen taakse. Mutta niin tehdään vain silloin, jos tilanne sitä vaatii.
Sanoisin, että pakkohoitoakaan on turhaa pelätä. Monet maalaavat siitä ihan turhaan kauhukuvia, usein sen perusteella, miten ovat itse omalla kohdallaan hoitonsa kokeneet.
Ainahan on parempi, jos ei hoitoon koskaan joudu, ettei tarvitse mennä vapaaehtoisesti, eikä pakolla, mutta ei se mitään kamalaa ole kuitenkaan. Monet ovat toipuneet hoitonsa aikana, tulleet parempaan kuntoon.

Lue lisää

Joidenkin kohdalla on M1- lähetteet ja pakkohoitopäätökset tehty ilman kunnollisia ja todellisia perusteita. Ilman, että sille olisi ollut edes ns. tarvetta, eli tekaisten niitä päätöksiä ja lausuntoja. Riippuu minkälaisia lääkäreitä sattuu kohtaamaan. Joillakin on ns. oman vallan näyttämisen tarve.

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin kohdalla on M1- lähetteet ja pakkohoitopäätökset tehty ilman kunnollisia ja todellisia perusteita. Ilman, että sille olisi ollut edes ns. tarvetta, eli tekaisten niitä päätöksiä ja lausuntoja. Riippuu minkälaisia lääkäreitä sattuu kohtaamaan. Joillakin on ns. oman vallan näyttämisen tarve.

Lue lisää

Kenen kohdalla? Autan mielelläni tätä ihmistä käräjöimään oikeuksiensa puolesta, jos on oikeasti joutunut pakkokeinojen kohteeksi väärin perustein.

Anonyymi kirjoitti:

Se ettei siellä pääse karkuun itseään. Muutenhan se on kuin tylsä hotelli.

Eihän missään pääse itseään karkuun.
Muita ihmisiä voi vältellä, tapaamisia voi vältellä, mutta omasta itsestä ei pääse pois, on oltava jatkuvasti itsensä kanssa.
Olen miettinyt, että joskus voisi tehdä ihan hyvää saada vähän " lomaa " jopa itsestäni, mutta kun se ei ole mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Kenen kohdalla? Autan mielelläni tätä ihmistä käräjöimään oikeuksiensa puolesta, jos on oikeasti joutunut pakkokeinojen kohteeksi väärin perustein.

Ymmärrän miksi auttaisit, etenkin jos satut olemaan lakialan ammattilainen ?
Tuollaisesta käräjöinnistä saisi hyvät rahat, ja valitettavasti se haastanut potilas toimisi maksajana, oikeudenkäyntikulut ym.
Itse en lähtisi potilaana ihan herkästi käräjöimään, sen tietää, että potilas on aina heikommassa asemassa. Jollei sitten ole täysin oikeaa paikkansapitävää näyttöä asioista.
Etenkin psykiatrian puolella tilanteet voivat olla potilaalle vielä hankalampia kuin somaattisella. On niin helppo vedota ihmisen sairauteen, vaikka se ei liiemmin vaivaisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin kohdalla on M1- lähetteet ja pakkohoitopäätökset tehty ilman kunnollisia ja todellisia perusteita. Ilman, että sille olisi ollut edes ns. tarvetta, eli tekaisten niitä päätöksiä ja lausuntoja. Riippuu minkälaisia lääkäreitä sattuu kohtaamaan. Joillakin on ns. oman vallan näyttämisen tarve.

Lue lisää

Lähete on eri asia, kuin hoitoon joutuminen.
Lähete menee sairaalaan, ja siellä sitten ihmisen tilanne katsotaan. Eivät kaikki edes joudu jäämään sinne hoitoon, jos lääkärit ovat sitä mieltä, ettei ihminen tarvitse hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin kohdalla on M1- lähetteet ja pakkohoitopäätökset tehty ilman kunnollisia ja todellisia perusteita. Ilman, että sille olisi ollut edes ns. tarvetta, eli tekaisten niitä päätöksiä ja lausuntoja. Riippuu minkälaisia lääkäreitä sattuu kohtaamaan. Joillakin on ns. oman vallan näyttämisen tarve.

Lue lisää

Juuri näin,eikä pakkohoitoon heti joudu,mutta on seuranta aika jne.....!Kyllä se totuus tulee ilmi,niistäkin M1 lähetteistä!

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin kohdalla on M1- lähetteet ja pakkohoitopäätökset tehty ilman kunnollisia ja todellisia perusteita. Ilman, että sille olisi ollut edes ns. tarvetta, eli tekaisten niitä päätöksiä ja lausuntoja. Riippuu minkälaisia lääkäreitä sattuu kohtaamaan. Joillakin on ns. oman vallan näyttämisen tarve.

Lue lisää

Entä M2 ja M3?

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän miksi auttaisit, etenkin jos satut olemaan lakialan ammattilainen ?
Tuollaisesta käräjöinnistä saisi hyvät rahat, ja valitettavasti se haastanut potilas toimisi maksajana, oikeudenkäyntikulut ym.
Itse en lähtisi potilaana ihan herkästi käräjöimään, sen tietää, että potilas on aina heikommassa asemassa. Jollei sitten ole täysin oikeaa paikkansapitävää näyttöä asioista.
Etenkin psykiatrian puolella tilanteet voivat olla potilaalle vielä hankalampia kuin somaattisella. On niin helppo vedota ihmisen sairauteen, vaikka se ei liiemmin vaivaisikaan.

Lue lisää

Eiköhän ihmiset joilla on sitä maksuvalmiutta kukene käräjöimään itse. En siis nää sitä vaaraa, että toista ihmistä vilpittömästi auttamalla pääsisi rikastumaan.

Ja eiköhän se lähtökohta ole, että se pitää olla täysin oikea paikkaansapitävä asia, mistä valitetaan.

Ja usko pois joskus se sairaus vaivaa valitustehtailijoita.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän ihmiset joilla on sitä maksuvalmiutta kukene käräjöimään itse. En siis nää sitä vaaraa, että toista ihmistä vilpittömästi auttamalla pääsisi rikastumaan.

Ja eiköhän se lähtökohta ole, että se pitää olla täysin oikea paikkaansapitävä asia, mistä valitetaan.

Ja usko pois joskus se sairaus vaivaa valitustehtailijoita.

Lue lisää

Juu, tiedän tämän.
Itse olen pari kertaa takavuosina joutunut valittamaan. Minun oli oltava varma, että pystyin näyttämään toteen sen, mistä valitin. Turhaa se olisi lähteä tyhjästä rutisemaan.
Vuosia sitten en itse valittanut hallinto-oikeuteen, vaan sain sieltä suunnalta papereita, kopioita lääkärinlausunnoista, ja sain tilaisuuden antaa vastineen, liittyen pakkohoitooni.
Totta kai käytin tilaisuuden hyväksi, ja sen seurauksena pakkohoitoni päättyi.

Minusta se ei ollut kovinkaan usein mitenkään kamalaa.
Usein siellä oli jopa mukavaa, oli seuraa, sai ruuat valmiina, ym.
Ja lisänä sai vielä hoitoakin.
Jos on ollut vapaaehtoisessa hoidossa, ei se pakkohoitokaan sen kummempaa ole. Ainoa, että pakkohoidossa ei ole vapauksia kuten vapaaehtoisessa, esim. liikkuminen yksin osaston ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta se ei ollut kovinkaan usein mitenkään kamalaa.
Usein siellä oli jopa mukavaa, oli seuraa, sai ruuat valmiina, ym.
Ja lisänä sai vielä hoitoakin.
Jos on ollut vapaaehtoisessa hoidossa, ei se pakkohoitokaan sen kummempaa ole. Ainoa, että pakkohoidossa ei ole vapauksia kuten vapaaehtoisessa, esim. liikkuminen yksin osaston ulkopuolella.

Lue lisää

Mulla on lähihoitajan koulutus ja olisin valinnut mielenterveys ja päihdetyön mutta valitsin sitten lapset koska ajattelin että sen turvin pääsen koulusta läpi ja suoritan jakson tehtävät. Mulle oli se ihan riittävän haastavaa niin en olis varmaan pärjännyt siellä mielenterveys ja päihdepuolella. Vaikka se kiinnosti eniten kaikista vaihtoehdoista.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on lähihoitajan koulutus ja olisin valinnut mielenterveys ja päihdetyön mutta valitsin sitten lapset koska ajattelin että sen turvin pääsen koulusta läpi ja suoritan jakson tehtävät. Mulle oli se ihan riittävän haastavaa niin en olis varmaan pärjännyt siellä mielenterveys ja päihdepuolella. Vaikka se kiinnosti eniten kaikista vaihtoehdoista.

Lue lisää

Se on hyvä asia, että tunnistaa itsessään olevan potentiaalin. Ja että tunnistaa senkin, mihin ei välttämättä omat voimavarat riittäisi.
Minuakin on aina kiinnostanut psykiatria, ennen tosin olin potilaana, mutta myöhemmin myös ammattilaisen näkökulma on kiinnostanut.
Tunnen itseni sen verran, etten jaksaisi sitä työtä tehdä, en ole henkisesti kuitenkaan niin vahva, että se onnistuisi.
Tosin nyt jo iäkkäämpänä, en jaksaisi isoa laumaa lapsiakaan, kun ovat niin vilkkaita. Ei vanha pysyisi vauhdissa mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Se on hyvä asia, että tunnistaa itsessään olevan potentiaalin. Ja että tunnistaa senkin, mihin ei välttämättä omat voimavarat riittäisi.
Minuakin on aina kiinnostanut psykiatria, ennen tosin olin potilaana, mutta myöhemmin myös ammattilaisen näkökulma on kiinnostanut.
Tunnen itseni sen verran, etten jaksaisi sitä työtä tehdä, en ole henkisesti kuitenkaan niin vahva, että se onnistuisi.
Tosin nyt jo iäkkäämpänä, en jaksaisi isoa laumaa lapsiakaan, kun ovat niin vilkkaita. Ei vanha pysyisi vauhdissa mukana.

Lue lisää

Kirjoittaja taitaa yrittää esiintyä naisena,jota on kiusannut ja satuttanut jo pitkän tovin ja vielä jatkuu!

Anonyymi kirjoitti:

Se on hyvä asia, että tunnistaa itsessään olevan potentiaalin. Ja että tunnistaa senkin, mihin ei välttämättä omat voimavarat riittäisi.
Minuakin on aina kiinnostanut psykiatria, ennen tosin olin potilaana, mutta myöhemmin myös ammattilaisen näkökulma on kiinnostanut.
Tunnen itseni sen verran, etten jaksaisi sitä työtä tehdä, en ole henkisesti kuitenkaan niin vahva, että se onnistuisi.
Tosin nyt jo iäkkäämpänä, en jaksaisi isoa laumaa lapsiakaan, kun ovat niin vilkkaita. Ei vanha pysyisi vauhdissa mukana.

Lue lisää

Olen aina voimavarani tiennyt mutta aika paljo joutunut tekemään asioita vaikka nämä samat vaikeudet on seurannut paikasta toiseen. Kun on oppimisvaikeus niin siihen on tuskin pilleriä jonka sen poistaa. Meni vaan turhan kauan että se pohjasyy selvisi ja se auttoi hyväksymään itsensä. Sitä on pitänyt koko ikänsä itseään tyhmänä kun on erilainen kuin muut esim mulla ei ole työkokemusta.Mä ihmettelin miksi koskaan ei voi onnistua. Vasta viime vuonna kun alkoi pohtia elämää ja tilanteita ja alkoi yhdistelee palasia niin mä sain selvyyden asioille.

Anonyymi kirjoitti:

Olen aina voimavarani tiennyt mutta aika paljo joutunut tekemään asioita vaikka nämä samat vaikeudet on seurannut paikasta toiseen. Kun on oppimisvaikeus niin siihen on tuskin pilleriä jonka sen poistaa. Meni vaan turhan kauan että se pohjasyy selvisi ja se auttoi hyväksymään itsensä. Sitä on pitänyt koko ikänsä itseään tyhmänä kun on erilainen kuin muut esim mulla ei ole työkokemusta.Mä ihmettelin miksi koskaan ei voi onnistua. Vasta viime vuonna kun alkoi pohtia elämää ja tilanteita ja alkoi yhdistelee palasia niin mä sain selvyyden asioille.

Lue lisää

Se on hyvä, että ongelma selvisi.
Yleensä niin tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin. Jotkut ihmiset eivät vain usko ja luota, että elämä voi onnistuakin, jos ei juuri tällä hetkellä, niin kenties myöhemmin.
Ja ne juurisyyt siellä taustalla olisi aina hyvä selvittää, ja lähteä sitä kautta avaamaan kaikki pikkuhiljaa. Sen suhteen terapiat on joskus isoksi avuksi.
Ja eihän se oppimisvaikeus ole sairaus, eikä se ole asia, joka tekisi ihmisestä huonomman.
Se, kenellä se sattuu olemaan, kärsii siitä varmaan eniten, ennen kuin oppii hyväksymään sen.
Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitse ollakaan.

Minutki laittoivat n10vuotta sitte me/cfs akuutissa pakkohoitoon.Ymmärsin kyllä ite tosi hyvin että nyt tässä on kyllä joku somattisenpuolen akuutti kuin psyyken puolen.
4-5vuotta sai sitte ehtiä oikeaa diagnoosia.
Jos saa väärää hoitoa.Se ei kyllä ole kenenkään parhaaksi.
Mutta en ole tässä mitenkään ainutkertainen.

Oletko koskaan miettinyt, miten hullulta kuulostaa väittää, että yksi ihminen on oikeassa ja loppumaailma väärässä?

Kun lopetin pitkäaikaisten neuroleptien käytön aloin voimaan huomattavasti paremmin. Itsetuhoisuus ja alkoholin käyttö väheni, ovat olleet poissa jo pidemmän aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lopetin pitkäaikaisten neuroleptien käytön aloin voimaan huomattavasti paremmin. Itsetuhoisuus ja alkoholin käyttö väheni, ovat olleet poissa jo pidemmän aikaa.

Mulla loppui itsetuhoisuus kokonaan, kun lääkelasti aikoinaan laskettiin ihan minimiin.
Sittemmin pärjännyt ilman lääkkeitä kokonaan, jo monta vuotta.

Hienoa, hyvä jos pärjäät niin.
Ja olethan pärjännyt tähänkin asti, kun et ole osastohoitoakaan tarvinnut.
Jatka samaan malliin, niin vointi saattaa pysyä hyvänä jatkossakin.
Sinulla taitaa olla aika positiivinen asenne itseäsi ja elämääsi kohtaan, pidä toi.

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa, hyvä jos pärjäät niin.
Ja olethan pärjännyt tähänkin asti, kun et ole osastohoitoakaan tarvinnut.
Jatka samaan malliin, niin vointi saattaa pysyä hyvänä jatkossakin.
Sinulla taitaa olla aika positiivinen asenne itseäsi ja elämääsi kohtaan, pidä toi.

Lue lisää

Ei se aina ole ollut mutta mä olen selviytyjä luonne. Mä olen aika paljon joutunut selviytymään yksin ja se on nähtävästi tehnyt musta vahvemman aikuisen. Vastoinkäymiset vahvistaa ja opettaa. Ei kannata luovuttaa.

Voin sanoa, että suurin piirtein yhtä pitkä kokemus itsellänikin.
Osittain olen jopa samaa mieltä kanssasi myös noista kaikista epäkohdista.
Näin ja koin siellä myös hyvää, ei kaikki ollut huonoa. Ensinnäkin, jos en olisi psykiatrian apua aikoinaan hakenut, en istuisi tässä kirjoittelemassa.
Miksikö olen nykyään paremmassa kunnossa ? Ehkäpä sillä psykiatriallakin oli osuutta asiassa.
Olen ajatellut, että ehkä se oli kohtaloni, jokin tarkoitus, että minun se kaikki oli käytävä läpi päästäkseni tähän vaiheeseen elämää, jossa nyt olen.

Tuo, kun sanoit, että on hyvä esittää kaikkeen suostuvaista, hoitomyönteistä, alistuvaa....
Ehkä alkuun itse toimin juuri tuolla tavalla, vaan eipä siitä mitään hyötyä ollut koskaan. Ja olin oikeasti todella huonossa kunnossa psyykkisesti.
Kun psyyke alkoi toipumaan, tuli uskallusta sanoa omat mielipiteet, sanoa myös vastaan, jos tilanne sitä vaati, kertoa mielipiteet lääkityksistä, esim. miksi en jotain lääkettä halunnut ottaa.
Oma näkemys ja käsitys omaa hoitoa kohtaan muuttuu ajan myötä, jos/kun tulee parempaan kuntoon, alkaa voimaan paremmin. Henkilökunnastakin tekee erilailla huomioita, kun itse ovi jo paremmin.

Nyt vuosia myöhemmin on tullut jonkin verran mietittyä, mitä kaikkea vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut, onhan siihen mahtunut.
Tulee muistettua ikäviäkin asioita, mutta ennen kaikkea niitä kaikkia hauskojakin sattumuksia, jopa osastohoitojen aikana. Kuinka paljon siellä tapasi ihmisiä, potilastovereita, paljon erilaisia ihmiskohtaloita, jopa kovin monenlaista henkilökuntaa, jossa mukana myös ihan loistotyyppejä.
En muistele pahalla, se on kaikki ollut sitä, mitä sanotaan elämänkokemukseksi.
Onpahan jotakin, mitä muistella joskus tulevaisuudessakin. Ne monet vuodet kuitenkin olivat juuri sitä ajanjaksoa, nyt on eri kuin silloin.

Jos sairaus on pahassa jamassa, ei se oma tukiverkostokaan välttämättä jaksa, ystävät, omaiset, ym., kyllä hekin voivat väsyä. Ja siinä kohtaa on aika ammattilaisten astua esiin.

Jos yrität toisena esiintyen kertoa tollasta paskaa,niin et ole päästäsi terve! Tuli mieleen toi gynegolla käynnistä puhuminen,luulen,että olet toi mies,mut et oikea mies,etkä nainenkaan! Voishan sitä tieten kin asianajalle soittaa ja kysellä tästä kirjoittajasta!????

Anonyymi kirjoitti:

Jos yrität toisena esiintyen kertoa tollasta paskaa,niin et ole päästäsi terve! Tuli mieleen toi gynegolla käynnistä puhuminen,luulen,että olet toi mies,mut et oikea mies,etkä nainenkaan! Voishan sitä tieten kin asianajalle soittaa ja kysellä tästä kirjoittajasta!????

Lue lisää

Mitä merkitystä sillä on, kuka, tai mitä kukin kirjoittaja on, että onko nainen, vaiko mies? Miksi tivata tuollaista asiaa?

Olkoon kukin mitä hyvänsä, vaikka androgyyni. Mitä väliä sillä on?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sairaus on pahassa jamassa, ei se oma tukiverkostokaan välttämättä jaksa, ystävät, omaiset, ym., kyllä hekin voivat väsyä. Ja siinä kohtaa on aika ammattilaisten astua esiin.

Lue lisää

Kyllä omista läheisistä koostuva tukiverkosto pystyy auttamaan ja olemaan enemmän tukena, kuin jotkut itselle täysin tuntemattomat, kliinisesti asennoituvat "ammattilaiset".

Lisäksi psykiatria pohjaa kaikki palvelunsa ja antinsa lähinnä vain lääkityksiin. Keskustelut ovat paljon vähäisemmässä, jopa olemattomassa roolissa.

Lääkkeillä ei korjata elämässä pielessä ja vialla olevia asioita.

Lisäksi kaikenlaiset diagnoosit, etenkin ne psykoosipohjaiset, vain leimaavat sellaisen saajan koko loppuelämäkseen terveydenhuollossa toimivien silmissä. Sen diagnoosin saamisen jälkeen mt-diagnosoidun, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneen, on hyvin vaikeaa saada itselleen asiallista kohtelua, ja tarvitsemiaan tutkimuksia esim. somaattisten vaivojen kohdalla. Potilasta ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän menee päivystykseen, tai tk:n lääkärille kertomaan somaattisista oireista. Jatkossa hänet saatetaankin lähettää vain psykalle.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä omista läheisistä koostuva tukiverkosto pystyy auttamaan ja olemaan enemmän tukena, kuin jotkut itselle täysin tuntemattomat, kliinisesti asennoituvat "ammattilaiset".

Lisäksi psykiatria pohjaa kaikki palvelunsa ja antinsa lähinnä vain lääkityksiin. Keskustelut ovat paljon vähäisemmässä, jopa olemattomassa roolissa.

Lääkkeillä ei korjata elämässä pielessä ja vialla olevia asioita.

Lisäksi kaikenlaiset diagnoosit, etenkin ne psykoosipohjaiset, vain leimaavat sellaisen saajan koko loppuelämäkseen terveydenhuollossa toimivien silmissä. Sen diagnoosin saamisen jälkeen mt-diagnosoidun, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneen, on hyvin vaikeaa saada itselleen asiallista kohtelua, ja tarvitsemiaan tutkimuksia esim. somaattisten vaivojen kohdalla. Potilasta ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän menee päivystykseen, tai tk:n lääkärille kertomaan somaattisista oireista. Jatkossa hänet saatetaankin lähettää vain psykalle.

Lue lisää

En väittänytkään, että läheisistä ei olisi apua.
On aina hyvä, jos on läheisiä ja ystäviä, jotka pystyvät olemaan tukena, siitä on iso apu.
Mutta tarkoitin, jos ihmisellä menee psyyke reilusti huonompaan kuntoon, niin se voi olla läheisillekin rankkaa kuunnella ja yrittää tukea, kun se sairas ei välttämättä enää huonokuntoisena usko mitään, eikä ota mitään vastaan.
Oletko koskaan itse ollut kenenkään vaikkapa psykoosia sairastavan ihmisen vierellä, tai todella vakavasti masentuneen, oletko ottanut vastaan kaikki puheet itsensä tappamisella uhkailusta, ja kaiken muun sekoilun ?
Se ei ole kenellekään helppoa, jossain vaiheessa raja jaksamisessa voi hyvinkin tulla vastaan, ja on luovutettava homma ammattilaisille, ettei itse sairastu. Tervekin ihminen voi väsyä myös psyykkisesti, jos tulee liikaa kuormaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä omista läheisistä koostuva tukiverkosto pystyy auttamaan ja olemaan enemmän tukena, kuin jotkut itselle täysin tuntemattomat, kliinisesti asennoituvat "ammattilaiset".

Lisäksi psykiatria pohjaa kaikki palvelunsa ja antinsa lähinnä vain lääkityksiin. Keskustelut ovat paljon vähäisemmässä, jopa olemattomassa roolissa.

Lääkkeillä ei korjata elämässä pielessä ja vialla olevia asioita.

Lisäksi kaikenlaiset diagnoosit, etenkin ne psykoosipohjaiset, vain leimaavat sellaisen saajan koko loppuelämäkseen terveydenhuollossa toimivien silmissä. Sen diagnoosin saamisen jälkeen mt-diagnosoidun, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneen, on hyvin vaikeaa saada itselleen asiallista kohtelua, ja tarvitsemiaan tutkimuksia esim. somaattisten vaivojen kohdalla. Potilasta ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän menee päivystykseen, tai tk:n lääkärille kertomaan somaattisista oireista. Jatkossa hänet saatetaankin lähettää vain psykalle.

Lue lisää

Kyllä sitä keskusteluapua aina jostain saa. Esim kriisikeskuksessa saa asioida myös mt diagnoosin saaneet. Siellä ei katsota onko sulla diagnoosi vai ei. He eivät ole yhteydessä terveydenhuoltoon ja he eivät tee susta potilaskertomuksia. Siellä ei hoideta somaattisia sairauksia mutta siellä saa olla rehellinen,koska siellä ei jaella diagnooseja.

Jos somaattisiin sairauksiin ei saa apua niin voisko tästä sanoa psykan puolella,jos hoitosuhde ja henkilökemiat pelaa?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä omista läheisistä koostuva tukiverkosto pystyy auttamaan ja olemaan enemmän tukena, kuin jotkut itselle täysin tuntemattomat, kliinisesti asennoituvat "ammattilaiset".

Lisäksi psykiatria pohjaa kaikki palvelunsa ja antinsa lähinnä vain lääkityksiin. Keskustelut ovat paljon vähäisemmässä, jopa olemattomassa roolissa.

Lääkkeillä ei korjata elämässä pielessä ja vialla olevia asioita.

Lisäksi kaikenlaiset diagnoosit, etenkin ne psykoosipohjaiset, vain leimaavat sellaisen saajan koko loppuelämäkseen terveydenhuollossa toimivien silmissä. Sen diagnoosin saamisen jälkeen mt-diagnosoidun, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneen, on hyvin vaikeaa saada itselleen asiallista kohtelua, ja tarvitsemiaan tutkimuksia esim. somaattisten vaivojen kohdalla. Potilasta ei välttämättä kuunnella ja uskota, jos hän menee päivystykseen, tai tk:n lääkärille kertomaan somaattisista oireista. Jatkossa hänet saatetaankin lähettää vain psykalle.

Lue lisää

Tiedän tämän omasta kokemuksesta, että ei ole helppoa, ei, asioida somaattisten vaivojen takia lääkärillä. Joskus on ollut todella hankalaa.
En ole valitellut psyykeäni vuosikausiin, ja siltikin kerran yleislääkäri teki lähetteen psykiatrian puolelle. Hups, olinkin psykiatrian avohoidon asiakkaana, ja ihmettelivät, miksi se lääkäri oli laittanut lähetteen. Olin alle viikkoa aiemmin käynyt jopa psykiatrin vastaanotolla. Sanoin, että yleislääkäri ilmaisi asenteensa mt-ongelmaisia kohtaan.
On tuollaista tapahtunut muutaman kerran, mutta ei niistä ole mitään seurannut. On tullut ainakin yleislääkärien asenteet todellakin selviksi. Onneksi niitä asennevammaisia on kuitenkin hyvin vähän.
Eihän se koskaan mukavaa ole, ja tullutkin sitten mietittyä juurikin sitä tarkoitusta, miksi laitettu lähete.
Yksi psykiatrikin on sanonut sen olevan yleisessä tiedossa, että mt- diagnosoituja kohdellaan ajoittain huonosti somaattisella puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sitä keskusteluapua aina jostain saa. Esim kriisikeskuksessa saa asioida myös mt diagnoosin saaneet. Siellä ei katsota onko sulla diagnoosi vai ei. He eivät ole yhteydessä terveydenhuoltoon ja he eivät tee susta potilaskertomuksia. Siellä ei hoideta somaattisia sairauksia mutta siellä saa olla rehellinen,koska siellä ei jaella diagnooseja.

Jos somaattisiin sairauksiin ei saa apua niin voisko tästä sanoa psykan puolella,jos hoitosuhde ja henkilökemiat pelaa?

Lue lisää

Joitain vuosia sitten psykiatrisella osastolla pyörryin ja löin pääni, kahteen kertaan.
Valittelin osastolla kaksi viikkoa aivotärähdyksen oireita, lääkärin toteamus oli vain " me ei hoideta fyysisiä/somaattisia sairauksia ".
Eli tuskin minkäänlaisista sanomisista mitään hyötyä on, vaikka ainahan sitäkin voi kokeilla.
Se on tietty hierarkia, ja arvoasteikko kysymys, ym. terveydenhuollossakin, toisen tontille ei ole lupa mennä, ei saa tunkeutua.

Anonyymi kirjoitti:

En väittänytkään, että läheisistä ei olisi apua.
On aina hyvä, jos on läheisiä ja ystäviä, jotka pystyvät olemaan tukena, siitä on iso apu.
Mutta tarkoitin, jos ihmisellä menee psyyke reilusti huonompaan kuntoon, niin se voi olla läheisillekin rankkaa kuunnella ja yrittää tukea, kun se sairas ei välttämättä enää huonokuntoisena usko mitään, eikä ota mitään vastaan.
Oletko koskaan itse ollut kenenkään vaikkapa psykoosia sairastavan ihmisen vierellä, tai todella vakavasti masentuneen, oletko ottanut vastaan kaikki puheet itsensä tappamisella uhkailusta, ja kaiken muun sekoilun ?
Se ei ole kenellekään helppoa, jossain vaiheessa raja jaksamisessa voi hyvinkin tulla vastaan, ja on luovutettava homma ammattilaisille, ettei itse sairastu. Tervekin ihminen voi väsyä myös psyykkisesti, jos tulee liikaa kuormaa.

Lue lisää

Ei tartte olla psykoosi. Läheisillä voi olla omaa stressiä ja huolia ja siihen päälle pitäsi jaksaa läheisen murheet. Onko tämä oikein ? onko se läheinen joku kaatopaikka johon saa kaataa kaikki ongelmat koska on perheenjäsen. Nykyään ihmisillä stressiä hallituksen leikkauksista ja pitäis vielä kantaa toisen murheet siinä samassa. Pitää myös ajatella se jolle sä puhut. On eri asia jos läheisen elämässä on kaikki hyvin ja hän jaksaa olla tukena. Mutta onko tänä päivänä ihmistä jolla ei olis stressiä suomen taloustilanteesta jos ei ole hyvätuloinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tartte olla psykoosi. Läheisillä voi olla omaa stressiä ja huolia ja siihen päälle pitäsi jaksaa läheisen murheet. Onko tämä oikein ? onko se läheinen joku kaatopaikka johon saa kaataa kaikki ongelmat koska on perheenjäsen. Nykyään ihmisillä stressiä hallituksen leikkauksista ja pitäis vielä kantaa toisen murheet siinä samassa. Pitää myös ajatella se jolle sä puhut. On eri asia jos läheisen elämässä on kaikki hyvin ja hän jaksaa olla tukena. Mutta onko tänä päivänä ihmistä jolla ei olis stressiä suomen taloustilanteesta jos ei ole hyvätuloinen.

Lue lisää

Olen pienituloinen, mutta en jaksa stressata, sillä ei voita mitään. Tulisi vaan paha olla.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pienituloinen, mutta en jaksa stressata, sillä ei voita mitään. Tulisi vaan paha olla.

Niin olen minäkin pienituloinen.Kyse onkin siitä onko tällä omia vaikeuksia olevalla velvollisuus ottaa toisen murheet ja ongelmat vastaan. Sitä tarkoitin. Kannat omat asiat ja siihen päälle sitten toisten murheet ja ongelmat. Koska tätä tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän tämän omasta kokemuksesta, että ei ole helppoa, ei, asioida somaattisten vaivojen takia lääkärillä. Joskus on ollut todella hankalaa.
En ole valitellut psyykeäni vuosikausiin, ja siltikin kerran yleislääkäri teki lähetteen psykiatrian puolelle. Hups, olinkin psykiatrian avohoidon asiakkaana, ja ihmettelivät, miksi se lääkäri oli laittanut lähetteen. Olin alle viikkoa aiemmin käynyt jopa psykiatrin vastaanotolla. Sanoin, että yleislääkäri ilmaisi asenteensa mt-ongelmaisia kohtaan.
On tuollaista tapahtunut muutaman kerran, mutta ei niistä ole mitään seurannut. On tullut ainakin yleislääkärien asenteet todellakin selviksi. Onneksi niitä asennevammaisia on kuitenkin hyvin vähän.
Eihän se koskaan mukavaa ole, ja tullutkin sitten mietittyä juurikin sitä tarkoitusta, miksi laitettu lähete.
Yksi psykiatrikin on sanonut sen olevan yleisessä tiedossa, että mt- diagnosoituja kohdellaan ajoittain huonosti somaattisella puolella.

Lue lisää

Vainko vain ajoittain mt-diagnosoituja kohdellaan huonosti? Käsittääkseni se on aika tavalla yleistä. Somaattisia oireita ei tutkita ja mt-diagnoosin saaneita lähetetään lähes systemaattisesti psykalle. Näin on ainakin P-Savossa.

Anonyymi kirjoitti:

Vainko vain ajoittain mt-diagnosoituja kohdellaan huonosti? Käsittääkseni se on aika tavalla yleistä. Somaattisia oireita ei tutkita ja mt-diagnoosin saaneita lähetetään lähes systemaattisesti psykalle. Näin on ainakin P-Savossa.

Lue lisää

Eikö psykiatrian puolen lääkäri voi laittaa lähetettä tutkimuksiin vai eikö psykiatrian puolen lääkärillä ole siihen oikeutta? eli yleislääri saa vaan laittaa lähetteen?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö psykiatrian puolen lääkäri voi laittaa lähetettä tutkimuksiin vai eikö psykiatrian puolen lääkärillä ole siihen oikeutta? eli yleislääri saa vaan laittaa lähetteen?

Ainaki perusveri kokeita.Jos pitäs kuvata muuta ku päätä ni eipä siinä psykiatri auta mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Ainaki perusveri kokeita.Jos pitäs kuvata muuta ku päätä ni eipä siinä psykiatri auta mitään.

Okei. Oletko ollut valviraan yhteydessä?

Anonyymi kirjoitti:

Okei. Oletko ollut valviraan yhteydessä?

Miksi minun pitää sinne olla yhteydessä?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi minun pitää sinne olla yhteydessä?

No tää on sitten neuvona niille joiden muistutuksia ja valituksia ei ole huomioitu

Anonyymi kirjoitti:

Miksi minun pitää sinne olla yhteydessä?

Jottei tule mielikuvaa että täällä vaan sairaat suotta valittelee.

Anonyymi kirjoitti:

Vainko vain ajoittain mt-diagnosoituja kohdellaan huonosti? Käsittääkseni se on aika tavalla yleistä. Somaattisia oireita ei tutkita ja mt-diagnoosin saaneita lähetetään lähes systemaattisesti psykalle. Näin on ainakin P-Savossa.

Lue lisää

Ajoittain, kyllä.
Eivät kaikki lääkärit ole asenteellisia, siis huonosti asennoituvia. Ystävällisiäkin mahtuu joukkoon. Mutta jokainen huono kohtaaminen on liikaa, valitettavasti niitäkin on.
Ei täällä Uudellamaalla ole mihinkään psykalle kuitenkaan laitettu, kun osaa käyttäytyä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö psykiatrian puolen lääkäri voi laittaa lähetettä tutkimuksiin vai eikö psykiatrian puolen lääkärillä ole siihen oikeutta? eli yleislääri saa vaan laittaa lähetteen?

Psykiatrian lääkäri, on ensinnäkin itse lääkäri, joka on jatkokouluttautunut psykiatriaan. Hän voi pyytää konsultaatiota muiden erikoisalojen lääkäreiltä, ja hän voi kirjoitella lähetteitä tutkimuksiin.

Se mitä hän ei voi tehdä, on se että hän täyttäisi jokaisen psykoosisairaan haaveen siitä, että asioita tutkittaisiin kalliilla tutkimuksilla, niin pitkään kunnes keksitään joku muu syy psykoosiin kuin oma sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian lääkäri, on ensinnäkin itse lääkäri, joka on jatkokouluttautunut psykiatriaan. Hän voi pyytää konsultaatiota muiden erikoisalojen lääkäreiltä, ja hän voi kirjoitella lähetteitä tutkimuksiin.

Se mitä hän ei voi tehdä, on se että hän täyttäisi jokaisen psykoosisairaan haaveen siitä, että asioita tutkittaisiin kalliilla tutkimuksilla, niin pitkään kunnes keksitään joku muu syy psykoosiin kuin oma sairaus.

Lue lisää

Kyse ei ole perimmältään siitä (kään ), että huomataanko psykiatrian puolella potilailla muita vakavia sairauksia, kuin psyykkisiä; ja tekevätkö psykiatrit lähetteitä muiden sairauksien tutkimiseksi, vaan siitä, että menevätkö ne arvioinnit oikein edes perusterveydenhuollossa. Ja että ylipäätään terveydenhuollossa, oli se sitten minkä tahansa erikoisalan puoli hyvänsä ei oikeasti välitetä palveluita käyttävistä mitään.

Perusterveydenhuollon puolella, etenkin päivystyksessä lääkärit tekevät päätöksensä etenkin mt-diagnosoitujen kohdalla sen aiemmin annetun diagnoosin pohjalta. Eli siellä tuijotetaan siihen mt-diagnoosiin. Lääkärit pääsevät ns. "helpomalla" pesemällä kätensä kaikesta vastuusta lähettämällä potilaita psykalle. Näin tulee myös säästöjä. Mt-diagnosoidut ovat systeemissä kaikkein huonoimmassa asemassa.

Psykiatrian puolella taas fokus on lähinnä potilaiden ja heidän vointinsa ja oireidensa tarkkailussa, diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä. Somaattisten vaivojen ja niiden sairauksien tutkiminen eivät kuulu heidän vastuulleen. Tämä on jo monien hyvässä tiedossa, ja on ollut käytäntö jo monien vuosikymmenten ajan. Kummalliseksi asian tekee se, että vaikka sitä kuvittelisi yksilön oireilun taustalla olevien asioiden kiinnostavan, tai että niillä (kuten elämäntilanteella, olosuhteilla, ja elämässä tapahtuneilla asioilla ) olevan merkitystä, niin ketään ei oikeasti kiinnosta. Vaikka henkinen hyvinvointi on hyvin laaja asia, eikä se missään nimessä ole kiinni jostakin välittäjäaineiden suhdasta, tai mt-sairaudesta, niin näin siinä hoitokulttuurissa ajatellaan. Psykiatrinen hoito ja sen näkökulmat yksilön ongelmiin ovat aivan liian kapea-alaisia. Asioita ei nähdä ja tarkastella riittävän laajasta, ja kokonaisvaltaisesta näkövinkkelistä.

Pääasiassa se "hoito" on vain diagnosointia, luokittelua johonkin lokeroon ja lääkemääräyksiä.

Potilasta ei nähdä ja kohdata tasavertaisena vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä. Ja potilaita kohdellaan joko välinpitämättömästi, epäempaattisesti tai liian kliinisesti. Kun se välittäminen puuttuu hoitosysteemin eri paikoissa ja sen työntekijöistä, se omalta osaltaan rapauttaa koko hoidon ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarkoitetun käsitteen.

Välittämisen puute on se suurin epäkohta, tai puute, jota on kaikissa terveydenhuollon toimintojen yksiköissä. Siis ihan niissä jokaisessa. Valitettavasti näin on asianlaita.

Tämän havainnon olen tehnyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei ole perimmältään siitä (kään ), että huomataanko psykiatrian puolella potilailla muita vakavia sairauksia, kuin psyykkisiä; ja tekevätkö psykiatrit lähetteitä muiden sairauksien tutkimiseksi, vaan siitä, että menevätkö ne arvioinnit oikein edes perusterveydenhuollossa. Ja että ylipäätään terveydenhuollossa, oli se sitten minkä tahansa erikoisalan puoli hyvänsä ei oikeasti välitetä palveluita käyttävistä mitään.

Perusterveydenhuollon puolella, etenkin päivystyksessä lääkärit tekevät päätöksensä etenkin mt-diagnosoitujen kohdalla sen aiemmin annetun diagnoosin pohjalta. Eli siellä tuijotetaan siihen mt-diagnoosiin. Lääkärit pääsevät ns. "helpomalla" pesemällä kätensä kaikesta vastuusta lähettämällä potilaita psykalle. Näin tulee myös säästöjä. Mt-diagnosoidut ovat systeemissä kaikkein huonoimmassa asemassa.

Psykiatrian puolella taas fokus on lähinnä potilaiden ja heidän vointinsa ja oireidensa tarkkailussa, diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä. Somaattisten vaivojen ja niiden sairauksien tutkiminen eivät kuulu heidän vastuulleen. Tämä on jo monien hyvässä tiedossa, ja on ollut käytäntö jo monien vuosikymmenten ajan. Kummalliseksi asian tekee se, että vaikka sitä kuvittelisi yksilön oireilun taustalla olevien asioiden kiinnostavan, tai että niillä (kuten elämäntilanteella, olosuhteilla, ja elämässä tapahtuneilla asioilla ) olevan merkitystä, niin ketään ei oikeasti kiinnosta. Vaikka henkinen hyvinvointi on hyvin laaja asia, eikä se missään nimessä ole kiinni jostakin välittäjäaineiden suhdasta, tai mt-sairaudesta, niin näin siinä hoitokulttuurissa ajatellaan. Psykiatrinen hoito ja sen näkökulmat yksilön ongelmiin ovat aivan liian kapea-alaisia. Asioita ei nähdä ja tarkastella riittävän laajasta, ja kokonaisvaltaisesta näkövinkkelistä.

Pääasiassa se "hoito" on vain diagnosointia, luokittelua johonkin lokeroon ja lääkemääräyksiä.

Potilasta ei nähdä ja kohdata tasavertaisena vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä. Ja potilaita kohdellaan joko välinpitämättömästi, epäempaattisesti tai liian kliinisesti. Kun se välittäminen puuttuu hoitosysteemin eri paikoissa ja sen työntekijöistä, se omalta osaltaan rapauttaa koko hoidon ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarkoitetun käsitteen.

Välittämisen puute on se suurin epäkohta, tai puute, jota on kaikissa terveydenhuollon toimintojen yksiköissä. Siis ihan niissä jokaisessa. Valitettavasti näin on asianlaita.

Tämän havainnon olen tehnyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen olennainen lisäys, väärinkäsitysten estämiseksi. Empatian puute ja toisista välittäminen on koko yhteiskunnassamme vähentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana.

Siis tavallaan sitä on joka paikassa, kaikkialla, niin eri yhteisöissä, perheissä, ja yhteiskunnan järjestelmissä.

Siksi sitä on luonnollisesti myös terveydenhuollossakin.

Toisista välittämisen, ymmärtämisen, kuuntelemisen ja tukemisen väheneminen lisää omalta osaltaan henkistä pahoinvointia ja sen ilmenemistä niin yhteisöissä, kuin yksilöidenkin kohdalla.

Siksi tämän ( kultuurissa ilmenevän toisia kohtaan olevan välinpitämättömyyden poistamisen ) ja kulttuurin muuttuminen on olennaisessa roolissa mt-ongelmien ratkaisemisessa ja myös erilaisten hoitomuotojen kehittelemisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian lääkäri, on ensinnäkin itse lääkäri, joka on jatkokouluttautunut psykiatriaan. Hän voi pyytää konsultaatiota muiden erikoisalojen lääkäreiltä, ja hän voi kirjoitella lähetteitä tutkimuksiin.

Se mitä hän ei voi tehdä, on se että hän täyttäisi jokaisen psykoosisairaan haaveen siitä, että asioita tutkittaisiin kalliilla tutkimuksilla, niin pitkään kunnes keksitään joku muu syy psykoosiin kuin oma sairaus.

Lue lisää

Itse kun on pysynyt fyysisesti terveenä niin mä tiedä noiden tutkimusten saannista. itse olen saanut aina verikokeet ja vaikka niitä ei edes pyydä niin niihin pääsee. Samoin kuin sydänfilmi. Mun ei siis tartte anella pääsiskö verikokeisiin.

Se miten mua kohdellaan fyysisen sairauden kanssa ,niin en tiedä kun ei ole kokemusta. Sen tiedän että saisin diagnoosin pois vain sanomalla. Ja voisin siten vain siirtyä työttömäksi työnhakijaksi. Olen miettinyt että jos seuraavan 10 vuoden aikana tulis jotain fyysistä vaivaa niin voisin mennä vaan psykiatrian puolelle sanoo,että voivat poistaa diagnoosin. Koska 10 vuoden kuluttua olen jo lähellä vanhuuseläkeikärajaa niin sitten ei haittaa vaikka roikkusin työttömänä työnhakijana muutaman vuoden. Vaikka diagnoosin poisto tarkoittaa työkykysyyttä niin ei se poista multa oppimisvaikeutta joka ollut mulla taaperoiästä asti. Minulle on sanottu pari vuotta sitten että kyllä se diagnoosi voidaan poistaa jos hyväksyt sitten eläkkeen menettämisen. Toistaseksi olen hyväksynyt diagnoosin jotta saan pitää eläkkeen. Mutta ovat valmiita terveydenhuollossa poistamaan diagnoosin tiedoistani jos niin haluan.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen olennainen lisäys, väärinkäsitysten estämiseksi. Empatian puute ja toisista välittäminen on koko yhteiskunnassamme vähentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana.

Siis tavallaan sitä on joka paikassa, kaikkialla, niin eri yhteisöissä, perheissä, ja yhteiskunnan järjestelmissä.

Siksi sitä on luonnollisesti myös terveydenhuollossakin.

Toisista välittämisen, ymmärtämisen, kuuntelemisen ja tukemisen väheneminen lisää omalta osaltaan henkistä pahoinvointia ja sen ilmenemistä niin yhteisöissä, kuin yksilöidenkin kohdalla.

Siksi tämän ( kultuurissa ilmenevän toisia kohtaan olevan välinpitämättömyyden poistamisen ) ja kulttuurin muuttuminen on olennaisessa roolissa mt-ongelmien ratkaisemisessa ja myös erilaisten hoitomuotojen kehittelemisessä.

Lue lisää

Itselläni on ekaa kertaa psykiatrian puolella hoitaja jonka kanssa henkilökemiat pelaa. Hän on ensimmäinen joka sanoi kuultuaan mun elämänhistorian ja kokemukset ,että sinä et ole tyhmä. Olet ollut sinnikäs. Olen iloinen puolestasi että voit hyvin ja olet onnellinen.Se näkyy päällepäin. Pelkkä lääkkeiden purku ei ole ollut syynä vaan vuorovaikutus. Jos ei ole vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä niin sillä on hyvin suuri merkitys vointiin. Mä oikein odotan toukokuuta ja meidän keskusteluja vaikka se syy miksi hakeudun hoidon piiriin on lääkkeiden purku. Ja ajattelin viime syksynä että se on pikainen yhteys lääkärin kanssa. Se mitä se todellisuudessa oli. Muutti mun elämän.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei ole perimmältään siitä (kään ), että huomataanko psykiatrian puolella potilailla muita vakavia sairauksia, kuin psyykkisiä; ja tekevätkö psykiatrit lähetteitä muiden sairauksien tutkimiseksi, vaan siitä, että menevätkö ne arvioinnit oikein edes perusterveydenhuollossa. Ja että ylipäätään terveydenhuollossa, oli se sitten minkä tahansa erikoisalan puoli hyvänsä ei oikeasti välitetä palveluita käyttävistä mitään.

Perusterveydenhuollon puolella, etenkin päivystyksessä lääkärit tekevät päätöksensä etenkin mt-diagnosoitujen kohdalla sen aiemmin annetun diagnoosin pohjalta. Eli siellä tuijotetaan siihen mt-diagnoosiin. Lääkärit pääsevät ns. "helpomalla" pesemällä kätensä kaikesta vastuusta lähettämällä potilaita psykalle. Näin tulee myös säästöjä. Mt-diagnosoidut ovat systeemissä kaikkein huonoimmassa asemassa.

Psykiatrian puolella taas fokus on lähinnä potilaiden ja heidän vointinsa ja oireidensa tarkkailussa, diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä. Somaattisten vaivojen ja niiden sairauksien tutkiminen eivät kuulu heidän vastuulleen. Tämä on jo monien hyvässä tiedossa, ja on ollut käytäntö jo monien vuosikymmenten ajan. Kummalliseksi asian tekee se, että vaikka sitä kuvittelisi yksilön oireilun taustalla olevien asioiden kiinnostavan, tai että niillä (kuten elämäntilanteella, olosuhteilla, ja elämässä tapahtuneilla asioilla ) olevan merkitystä, niin ketään ei oikeasti kiinnosta. Vaikka henkinen hyvinvointi on hyvin laaja asia, eikä se missään nimessä ole kiinni jostakin välittäjäaineiden suhdasta, tai mt-sairaudesta, niin näin siinä hoitokulttuurissa ajatellaan. Psykiatrinen hoito ja sen näkökulmat yksilön ongelmiin ovat aivan liian kapea-alaisia. Asioita ei nähdä ja tarkastella riittävän laajasta, ja kokonaisvaltaisesta näkövinkkelistä.

Pääasiassa se "hoito" on vain diagnosointia, luokittelua johonkin lokeroon ja lääkemääräyksiä.

Potilasta ei nähdä ja kohdata tasavertaisena vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä. Ja potilaita kohdellaan joko välinpitämättömästi, epäempaattisesti tai liian kliinisesti. Kun se välittäminen puuttuu hoitosysteemin eri paikoissa ja sen työntekijöistä, se omalta osaltaan rapauttaa koko hoidon ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarkoitetun käsitteen.

Välittämisen puute on se suurin epäkohta, tai puute, jota on kaikissa terveydenhuollon toimintojen yksiköissä. Siis ihan niissä jokaisessa. Valitettavasti näin on asianlaita.

Tämän havainnon olen tehnyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Lue lisää

Vuosia sitten pyörtyilin lääkityksen takia psykiatrisella osastolla. Löin pääni kahteen kertaan vähän kovempaa, lattiaan tai johonkin, ei tarkkaa tietoa.
Valittelin osastolla kaksi viikkoa aivotärähdyksen oireita, päänsärkyä, huimausta, pahoinvointia.
Hoitajat sanoivat lääkärin sanoneen, että seurataan. Kun itse sanoin lääkärille hoidon loppupuolella, hän totesi vain " me ei hoideta fyysisiä sairauksia ".

Psykiatrisessa sairaalassa pitkäaikaispotilaat kyllä pääsevät lääkärille myös somaattisten syiden takia, jos sellaiselle on tarvetta. Kai se on tapauskohtaista, ja tosiaankin riippuu tarpeesta.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen olennainen lisäys, väärinkäsitysten estämiseksi. Empatian puute ja toisista välittäminen on koko yhteiskunnassamme vähentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana.

Siis tavallaan sitä on joka paikassa, kaikkialla, niin eri yhteisöissä, perheissä, ja yhteiskunnan järjestelmissä.

Siksi sitä on luonnollisesti myös terveydenhuollossakin.

Toisista välittämisen, ymmärtämisen, kuuntelemisen ja tukemisen väheneminen lisää omalta osaltaan henkistä pahoinvointia ja sen ilmenemistä niin yhteisöissä, kuin yksilöidenkin kohdalla.

Siksi tämän ( kultuurissa ilmenevän toisia kohtaan olevan välinpitämättömyyden poistamisen ) ja kulttuurin muuttuminen on olennaisessa roolissa mt-ongelmien ratkaisemisessa ja myös erilaisten hoitomuotojen kehittelemisessä.

Lue lisää

Tämä on tullut huomattua, että empatia on vähentynyt kaikkialta.
Ennen sanottiin " kaveria ei jätetä ", nykyään se on " kaverille ei jätetä ".
Ihmiset ovat paljon itsekkäämpiä ja itsekeskeisempiä kuin ennen, omaan napaan tuijottavia.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen olennainen lisäys, väärinkäsitysten estämiseksi. Empatian puute ja toisista välittäminen on koko yhteiskunnassamme vähentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana.

Siis tavallaan sitä on joka paikassa, kaikkialla, niin eri yhteisöissä, perheissä, ja yhteiskunnan järjestelmissä.

Siksi sitä on luonnollisesti myös terveydenhuollossakin.

Toisista välittämisen, ymmärtämisen, kuuntelemisen ja tukemisen väheneminen lisää omalta osaltaan henkistä pahoinvointia ja sen ilmenemistä niin yhteisöissä, kuin yksilöidenkin kohdalla.

Siksi tämän ( kultuurissa ilmenevän toisia kohtaan olevan välinpitämättömyyden poistamisen ) ja kulttuurin muuttuminen on olennaisessa roolissa mt-ongelmien ratkaisemisessa ja myös erilaisten hoitomuotojen kehittelemisessä.

Lue lisää

Mitä sinä olet tehnyt empatian lisäämiseksi viimeaikoina. Haukkumalla ne kaikki lääkärit ja hoitajat joita et ole edes tavannut?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinä olet tehnyt empatian lisäämiseksi viimeaikoina. Haukkumalla ne kaikki lääkärit ja hoitajat joita et ole edes tavannut?

Voisiko olla mahdollista olla empaattinen vain omaa itseään kohtaan ?
Itse empaattisena ihmisenä en tosin kykenisi siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko olla mahdollista olla empaattinen vain omaa itseään kohtaan ?
Itse empaattisena ihmisenä en tosin kykenisi siihen.

Itserakkaiden ihmisten soisi olevan empaattisia myös muitakin kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on ekaa kertaa psykiatrian puolella hoitaja jonka kanssa henkilökemiat pelaa. Hän on ensimmäinen joka sanoi kuultuaan mun elämänhistorian ja kokemukset ,että sinä et ole tyhmä. Olet ollut sinnikäs. Olen iloinen puolestasi että voit hyvin ja olet onnellinen.Se näkyy päällepäin. Pelkkä lääkkeiden purku ei ole ollut syynä vaan vuorovaikutus. Jos ei ole vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä niin sillä on hyvin suuri merkitys vointiin. Mä oikein odotan toukokuuta ja meidän keskusteluja vaikka se syy miksi hakeudun hoidon piiriin on lääkkeiden purku. Ja ajattelin viime syksynä että se on pikainen yhteys lääkärin kanssa. Se mitä se todellisuudessa oli. Muutti mun elämän.

Lue lisää

On hyvä, jos saat tukea lääkkeiden purun ajaksi. Silloin sitä tukea ja apua saattaa juuri tarvita.
Näin sitä vaan löytyy positiivistakin palautetta, upeaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itserakkaiden ihmisten soisi olevan empaattisia myös muitakin kohtaan.

Olen kyllä samaa mieltä tästä, vaikka minä olinkin tuo, joka kysyi empatiasta itseä kohtaan.
Empaattisuus käy kyllä joskus itselle raskaaksi, sekin on hyvä tunnistaa. Liian empaattisena voi vajota turhan syvälle muiden ongelmiin, ym. Omat voimavarat on hyvä ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvä, jos saat tukea lääkkeiden purun ajaksi. Silloin sitä tukea ja apua saattaa juuri tarvita.
Näin sitä vaan löytyy positiivistakin palautetta, upeaa.

Kun täällä on paljon negatiivisia kokemuksia. Ja oletetaan ettei psykiatrian puolella voisi olla hyviä ja onnistuneita kokemuksia

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on ekaa kertaa psykiatrian puolella hoitaja jonka kanssa henkilökemiat pelaa. Hän on ensimmäinen joka sanoi kuultuaan mun elämänhistorian ja kokemukset ,että sinä et ole tyhmä. Olet ollut sinnikäs. Olen iloinen puolestasi että voit hyvin ja olet onnellinen.Se näkyy päällepäin. Pelkkä lääkkeiden purku ei ole ollut syynä vaan vuorovaikutus. Jos ei ole vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä niin sillä on hyvin suuri merkitys vointiin. Mä oikein odotan toukokuuta ja meidän keskusteluja vaikka se syy miksi hakeudun hoidon piiriin on lääkkeiden purku. Ja ajattelin viime syksynä että se on pikainen yhteys lääkärin kanssa. Se mitä se todellisuudessa oli. Muutti mun elämän.

Lue lisää

Siis oletko hoidossa julkisella, vai yksityisellä puolella, vai käytkö vaihtoehtohoitoihin perustuvissa hoitopaikoissa?

Kyllä ainakin julkisella puolella yksi niistä ehdoista hoitosuhteen aloittamiselle ja jatkamiselle on lääkkeiden käyttäminen. Lääkehoito on yksi psykiatrian ns. hoidon "kulmakivistä".

Mikäli käyt julkisella puolella, tai käytät mt-avopuolen palveluita, niin tulet kyllä varmasti törmäämään siihen, että sinulta tullaan kysymään, miksi et käytä lääkkeitä?

En nyt halua teilata sinua trolliksi, mutta ainakin takavuosina lääkkeiden käyttöä ja myös tietenkin vointia tarkkailtiin. Sitä itse kysytään yleensä joka kerta tapaamisella. Pääpaino on noissa edellä mainituissa asioissa. Muut, esim. itselle elämässä tapahtuneet asiat ovat mt-alalla toimivien keskuudesa erittäin vähäisessä mielenkiinnon keskiössä.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on ekaa kertaa psykiatrian puolella hoitaja jonka kanssa henkilökemiat pelaa. Hän on ensimmäinen joka sanoi kuultuaan mun elämänhistorian ja kokemukset ,että sinä et ole tyhmä. Olet ollut sinnikäs. Olen iloinen puolestasi että voit hyvin ja olet onnellinen.Se näkyy päällepäin. Pelkkä lääkkeiden purku ei ole ollut syynä vaan vuorovaikutus. Jos ei ole vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä niin sillä on hyvin suuri merkitys vointiin. Mä oikein odotan toukokuuta ja meidän keskusteluja vaikka se syy miksi hakeudun hoidon piiriin on lääkkeiden purku. Ja ajattelin viime syksynä että se on pikainen yhteys lääkärin kanssa. Se mitä se todellisuudessa oli. Muutti mun elämän.

Lue lisää

Siis oletko hoidossa julkisella, vai yksityisellä puolella, vai käytkö vaihtoehtohoitoihin perustuvissa hoitopaikoissa?

Kyllä ainakin julkisella puolella yksi niistä ehdoista hoitosuhteen aloittamiselle ja jatkamiselle on lääkkeiden käyttäminen. Lääkehoito on yksi psykiatrian ns. hoidon "kulmakivistä".

Mikäli käyt julkisella puolella, tai käytät mt-avopuolen palveluita, niin tulet kyllä varmasti törmäämään siihen, että sinulta tullaan kysymään, miksi et käytä lääkkeitä?

En nyt halua teilata sinua trolliksi, mutta ainakin takavuosina lääkkeiden käyttöä ja myös tietenkin vointia tarkkailtiin. Sitä itse kysytään yleensä joka kerta tapaamisella. Pääpaino on noissa edellä mainituissa asioissa. Muut, esim. itselle elämässä tapahtuneet asiat ovat mt-alalla toimivien keskuudesa erittäin vähäisessä mielenkiinnon keskiössä.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on ekaa kertaa psykiatrian puolella hoitaja jonka kanssa henkilökemiat pelaa. Hän on ensimmäinen joka sanoi kuultuaan mun elämänhistorian ja kokemukset ,että sinä et ole tyhmä. Olet ollut sinnikäs. Olen iloinen puolestasi että voit hyvin ja olet onnellinen.Se näkyy päällepäin. Pelkkä lääkkeiden purku ei ole ollut syynä vaan vuorovaikutus. Jos ei ole vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä niin sillä on hyvin suuri merkitys vointiin. Mä oikein odotan toukokuuta ja meidän keskusteluja vaikka se syy miksi hakeudun hoidon piiriin on lääkkeiden purku. Ja ajattelin viime syksynä että se on pikainen yhteys lääkärin kanssa. Se mitä se todellisuudessa oli. Muutti mun elämän.

Lue lisää

Siis oletko hoidossa julkisella, vai yksityisellä puolella, vai käytkö vaihtoehtohoitoihin perustuvissa hoitopaikoissa?

Kyllä ainakin julkisella puolella yksi niistä ehdoista hoitosuhteen aloittamiselle ja jatkamiselle on lääkkeiden käyttäminen. Lääkehoito on yksi psykiatrian ns. hoidon "kulmakivistä".

Mikäli käyt julkisella puolella, tai käytät mt-avopuolen palveluita, niin tulet kyllä varmasti törmäämään siihen, että sinulta tullaan kysymään, miksi et käytä lääkkeitä?

En nyt halua teilata sinua trolliksi, mutta ainakin takavuosina lääkkeiden käyttöä ja myös tietenkin vointia tarkkailtiin. Sitä itse kysytään yleensä joka kerta tapaamisella. Pääpaino on noissa edellä mainituissa asioissa. Muut, esim. itselle elämässä tapahtuneet asiat ovat mt-alalla toimivien keskuudesa erittäin vähäisessä mielenkiinnon keskiössä.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on ekaa kertaa psykiatrian puolella hoitaja jonka kanssa henkilökemiat pelaa. Hän on ensimmäinen joka sanoi kuultuaan mun elämänhistorian ja kokemukset ,että sinä et ole tyhmä. Olet ollut sinnikäs. Olen iloinen puolestasi että voit hyvin ja olet onnellinen.Se näkyy päällepäin. Pelkkä lääkkeiden purku ei ole ollut syynä vaan vuorovaikutus. Jos ei ole vuorovaikutusta potilaan ja hoitajan välillä niin sillä on hyvin suuri merkitys vointiin. Mä oikein odotan toukokuuta ja meidän keskusteluja vaikka se syy miksi hakeudun hoidon piiriin on lääkkeiden purku. Ja ajattelin viime syksynä että se on pikainen yhteys lääkärin kanssa. Se mitä se todellisuudessa oli. Muutti mun elämän.

Lue lisää

Siis oletko hoidossa julkisella, vai yksityisellä puolella, vai käytkö vaihtoehtohoitoihin perustuvissa hoitopaikoissa?

Kyllä ainakin julkisella puolella yksi niistä ehdoista hoitosuhteen aloittamiselle ja jatkamiselle on lääkkeiden käyttäminen. Lääkehoito on yksi psykiatrian ns. hoidon "kulmakivistä".

Mikäli käyt julkisella puolella, tai käytät mt-avopuolen palveluita, niin tulet kyllä varmasti törmäämään siihen, että sinulta tullaan kysymään, miksi et käytä lääkkeitä?

En nyt halua teilata sinua trolliksi, mutta ainakin takavuosina lääkkeiden käyttöä ja myös tietenkin vointia tarkkailtiin. Sitä itse kysytään yleensä joka kerta tapaamisella. Pääpaino on noissa edellä mainituissa asioissa. Muut, esim. itselle elämässä tapahtuneet asiat ovat mt-alalla toimivien keskuudesa erittäin vähäisessä mielenkiinnon keskiössä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinä olet tehnyt empatian lisäämiseksi viimeaikoina. Haukkumalla ne kaikki lääkärit ja hoitajat joita et ole edes tavannut?

Eiköhän se 20 vuotta huonoja kokemuksia lääkäreistä ja hoitajista riitä siihen, että on tullut muodostettua jonkinlainen kuva alalla vallitsevista epäkohdista.

Miksi muuten tenttaat minun empatiatasoja, tai kykyjä siihen? Mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se 20 vuotta huonoja kokemuksia lääkäreistä ja hoitajista riitä siihen, että on tullut muodostettua jonkinlainen kuva alalla vallitsevista epäkohdista.

Miksi muuten tenttaat minun empatiatasoja, tai kykyjä siihen? Mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa?

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen tarkennus, että olen kyllä tavannut elämäni aikana muutaman ihan kivankin hoitajan ja jopa lääkärin. Mutta pääasiassa ne kivat hoitajat oli siellä 2000-luvun alkupuolella. Ja ei nyt yksi ainakaan mitenkään ikävä psykiatrian puolen lääkäri ollut, eikä laittanut automaattisesti psykallekaan. Mutta siinä ne. En ole tarkoittanut, että kaikki olisivat ikäviä, tai mulk*roita. Joskus saattaa kirjoittaa väärin, tai virheellisesti. Tai tekstistä tulee sellainen kuva, että haukkuisin kaikkia.

Eihän tietenkään kaikki ole vallanhaluisia, dominoimaan pyrkiviä, tai ikäviä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se 20 vuotta huonoja kokemuksia lääkäreistä ja hoitajista riitä siihen, että on tullut muodostettua jonkinlainen kuva alalla vallitsevista epäkohdista.

Miksi muuten tenttaat minun empatiatasoja, tai kykyjä siihen? Mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa?

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen tarkennus, että olen kyllä tavannut elämäni aikana muutaman ihan kivankin hoitajan ja jopa lääkärin. Mutta pääasiassa ne kivat hoitajat oli siellä 2000-luvun alkupuolella. Ja ei nyt yksi ainakaan mitenkään ikävä psykiatrian puolen lääkäri ollut, eikä laittanut automaattisesti psykallekaan. Mutta siinä ne. En ole tarkoittanut, että kaikki olisivat ikäviä, tai mulk*roita. Joskus saattaa kirjoittaa väärin, tai virheellisesti. Tai tekstistä tulee sellainen kuva, että haukkuisin kaikkia.

Eihän tietenkään kaikki ole vallanhaluisia, dominoimaan pyrkiviä, tai ikäviä.

Anonyymi kirjoitti:

Siis oletko hoidossa julkisella, vai yksityisellä puolella, vai käytkö vaihtoehtohoitoihin perustuvissa hoitopaikoissa?

Kyllä ainakin julkisella puolella yksi niistä ehdoista hoitosuhteen aloittamiselle ja jatkamiselle on lääkkeiden käyttäminen. Lääkehoito on yksi psykiatrian ns. hoidon "kulmakivistä".

Mikäli käyt julkisella puolella, tai käytät mt-avopuolen palveluita, niin tulet kyllä varmasti törmäämään siihen, että sinulta tullaan kysymään, miksi et käytä lääkkeitä?

En nyt halua teilata sinua trolliksi, mutta ainakin takavuosina lääkkeiden käyttöä ja myös tietenkin vointia tarkkailtiin. Sitä itse kysytään yleensä joka kerta tapaamisella. Pääpaino on noissa edellä mainituissa asioissa. Muut, esim. itselle elämässä tapahtuneet asiat ovat mt-alalla toimivien keskuudesa erittäin vähäisessä mielenkiinnon keskiössä.

Lue lisää

Julkisella puolella käyn. Kyllä 25 vuotta sitten kokeiltiin eri masennuslääkkeitä. Mutta kun kerroin ettei niistä masennuslääkkeistä ollut hyötyä ja sain potkut töistä, niin katsottiin että lääkkeistä ei ole ollut minulle hyötyä. Lääkkeet ei siis auttanut mun oppimisvaikeuksiin ja eivät näin ollen parantaneet minua.

Ei mulle ole tyrkytetty lääkkeiitä koska olen kysynyt onko oppimishäiriöön pillereitä jotka esim parantaa esim. lukivaikeuden. Onko sulla tiedossa onko lukivaikeuteen lääkehoitoa. Nyt ei siis ole kyse adhd vaan mm lukivaikeus.

Kysynkin sulta että voiko kyseessä olla oppimisvaikeus kun puheentuottamisessa ollut viivettä, koulu aloitettu 8-vuotiaana koska en ole osannut lukea yms.

Anonyymi kirjoitti:

Kun täällä on paljon negatiivisia kokemuksia. Ja oletetaan ettei psykiatrian puolella voisi olla hyviä ja onnistuneita kokemuksia

Näkisin hyvin mielelläni tällä foorumilla positiivisten kokemusten ketjun.

Anonyymi kirjoitti:

Siis oletko hoidossa julkisella, vai yksityisellä puolella, vai käytkö vaihtoehtohoitoihin perustuvissa hoitopaikoissa?

Kyllä ainakin julkisella puolella yksi niistä ehdoista hoitosuhteen aloittamiselle ja jatkamiselle on lääkkeiden käyttäminen. Lääkehoito on yksi psykiatrian ns. hoidon "kulmakivistä".

Mikäli käyt julkisella puolella, tai käytät mt-avopuolen palveluita, niin tulet kyllä varmasti törmäämään siihen, että sinulta tullaan kysymään, miksi et käytä lääkkeitä?

En nyt halua teilata sinua trolliksi, mutta ainakin takavuosina lääkkeiden käyttöä ja myös tietenkin vointia tarkkailtiin. Sitä itse kysytään yleensä joka kerta tapaamisella. Pääpaino on noissa edellä mainituissa asioissa. Muut, esim. itselle elämässä tapahtuneet asiat ovat mt-alalla toimivien keskuudesa erittäin vähäisessä mielenkiinnon keskiössä.

Lue lisää

Itse kerkesin olla hoidossa noin parikymmentä vuotta, enennen kuin kysyttiin että haluanko kokeilla lääkkeitä? En tiedä miksi, mutta en tosin koskaan käyttäytynyt psykoottisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Näkisin hyvin mielelläni tällä foorumilla positiivisten kokemusten ketjun.

Kyllä mä sen ymmärrän jos ei saa fyysisiin sairauksiin hoitoa. Se on ihan ymmärrettävää. Mutta se että sä olet ollut osastolla ja sä syytät muita siitä että olet väärin perustein sinne joutunut niin sitä mä en ymmärrä. Koska osastolle on ihan hemmetin vaikea päästä jos sä olet fiksu, järkevä ja todellisuudentajuinen. Koska mä olen itse testannut tätä kysymällä pääsenkö osastolle mun diagnoosin takia. Kuten mulle ylilääkäri vastasi kaksi vuotta sitten että lääkkeiden korvausta ei voi saada ilman diagnoosia. Ja vastasi mm. diagnoosin voi saada vaikka olisit oireeton. Tätä en käsitä. Ja tätä ei minulle ole perusteltu koska laki ei sitä velvoita. Koska olen saanut diagnoosin ilman oireita ja sitä kautta päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle niin asia on terveydenhuollon puolelta selvä. Mutta lohduttavaa on että voin koska tahansa saada diagnoosin pois. Se on positiivista. Mutta mä nyt odotan tässä kunnes olen lähempänä vanhuuseläkeikää niin siiten voin sen diagnoosin poistattaa. Koska mä en ole nyt valmis tohon rumbaan jota työttömät saa kokea.Toki voisin siirtyä työttömäksi työnhakijaksi mutta en usko että kukaan ottaa töihin ihmistä jolla ei ole työhistoriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse kerkesin olla hoidossa noin parikymmentä vuotta, enennen kuin kysyttiin että haluanko kokeilla lääkkeitä? En tiedä miksi, mutta en tosin koskaan käyttäytynyt psykoottisesti.

Lue lisää

Jos sulla oli silloin jotain vaikeuksia ja lääkärit ajatteli että lääkkeistä vois olla apua vaikka tunteet kuuluu elämään. En tunne sinua ja historiaasi mutta jos joku tilanne heräättä normaaleja tunteita niin ne tunteet sitten tukahdutetaan lääkkeillä tai sitten susta ei olla kiinnostuneita . Lääkärit voi määrätä lääkkeitä jotta päästään eroon hoitosuhteesta.

Anonyymi kirjoitti:

Näkisin hyvin mielelläni tällä foorumilla positiivisten kokemusten ketjun.

No, jos ei olisi tullut näyttöä kyseisen hoitokulttuurista, johon kuuluu myös ihan se perusterveydenhuoltokin, niin paljon niitä epäkohtia terveydenhuoltojärjestelmästä. Millä tarkoitan esim. sitä, että hoitohenkilöstö ei osoita tarpeeksi sitä aitoa välittämistä, kiinnostumista, ja auttamisenhalua hädässä ja ongelmissa olevia kohtaan. Suurimpia ongelmia on nuo edellämainitut asiat, mutta myös hoitosysteemin liiallinen fokusoituminen sairauksiin ja kuvitelmaan, että ne kaikki elämässä olevat ongelmat hoituvat vain diagnosoinnilla ja lääkityksillä. Minäkin saatoin joskus yli 25 vuotta sitten luulla niin.

Jos esim. itse en olisi nähnyt, mitä se terveydenhuolto ja psykiatrinen puoli ja miten ne toimivat, niin tuskin olisin minäkään tullut niistä tälle keskustelupalstalle kertomaan.

Aika moni nuori uskoo ja luottaa systeemiin. Mutta he eivät oikeasti tiedä, miten se systeemi ja siellä toimivat toimivat. Ja mihin psykiatria pohjautuu. Uskon, että ne, jotka ovat olleet tavalla, tai toisella, mukana kyseisessä hoito-oravanpyörässä, tietävät asioista. Mutta ongelma on siinä, että heitä ei uskota, ei, vaikka he kirjoittaisivat asioista ihan totuudenmukaisesti. Koska yleisesti ajatellaan, että somessa esille tuodut asiat eivät ole aina totta, tai pidä paikkaansa.

Sanoisin näin, että jos alalla olevat alkaisivat nähdä ja myöntää, että siellä on muutakin vialla, kuin ylipitkät hoitojonot, resurssivajeet, ja potilaiden yleistynyt väkivaltainen käytös hoitohenkilöstöä kohtaan, joita asioita enimmäkseen on tuotu esille mediassa, ja alkaisivat tehdä uudistuksia ja muutoksia, mm. käytössä oleviin hoitolinjauksiin, hoitomenetelmiin ja asenteisiin, niin sitten niitä palveluita kannattaa käyttää. Mutta se, miten siellä edelleen toimitaan, on ollut käytössä jo ainakin melkein 30 vuotta.

Yksi asia, jota pitäisi lisätä, on keskustelunrooli ja niiden laadun parantaminen. Niiden osuus ja laatu on heikentynyt merkittävästi. Myös potilaiden aseman parantamista vahvasti hierarkiaan pohjautuvassa systeemissä pitää ehdottomasti parantaa. Mt-diagnosoitujen asema on tässä yhteiskunnassa, kulttuurissa ja terveydenhuollossa erittäin huono.