Muilla samaa, että omat vanhemmat/perhe/suku imevät kaiken energian?

Jaa eipä ol ollu tuota onkelmaa sukulaisista on saattanu tuntua siltä että olen energian heiltä vieny

Varsin yleinen ilmiö, sen perusteella mitä tuttavien kanssa aiheesta tulee puhuttua.

Elämme hyvin erilaista elämää kuin vanhempamme. Asian ei tarvitsisi olla ongelma jos vanhemmilla olisi halu ymmärtää ja hyväksyä tilanne, mutta kun ei. Lisäksi he eivät koskaan ole kyenneet ajattelemaan meitä tasa-arvoisina aikuisina, näkevät itsenä jotenkin "ylempänä". Railo vain tuntuu kasvavan kun vanhempien elämänpiiri kapenee ja sairaudet vaivaavat.

Kanssakäyminen on toiminut aina niin kauan kuin on toimittu vanhempien hyväksymällä tavalla ja käsitelty asioita jotka he ymmärtävät ja hyväksyvät. Meidän elämässämme on vain paljon asioita joista he eivät tiedä eivätkä ymmärrä, eivätkä haluakaan tietää eikä ymmärtää.

He eivät esimerkiksi ymmärrä yhtään mitä työtä teemme, eivätkä haluakaan ymmärtää, joten aiheesta ei voi keskustella. He eivät ole omassa elämässään matkustelleet, joten meidän matkat ovat aiheita joista ei voi keskustella. Meillä on harrastuksia joita he eivät ymmärrä, niistä ei voi keskustella. Heillä ei ole ollut lemmikkejä, joten he eivät sellaisia ymmärrä. Jos he ovat pärjänneet ilman kuivausrumpua, kyllä meidänkin pitäisi jne. jne.

Meitä myös verrataan epäsuorasti veljen perheeseen. Koska meillä on aina ollut paremmat tulot, korkeampi koulutus ja vähemmän terveys- yms. ongelmia, emme selkeästikään ansaitse samaa huomiota kuin veljen perhe. Sekin tuntuu olevan yksi syy miksi perheemme elämästä ei voi puhua eikä siitä voi olla kiinnostunut. Mieleen on tullut, olisivatko vanhemmat tyytyväisempiä jos meillä menisi huonommin?

Vanhempien monet näkemykset perustuvat "naapurin pekan" kertomiin juttuihin. Pekan höpinöihin on turha puuttua, siitä vanhemmat vain suuttuu. Koska "naapurin pekka" on tajunnut kuinka helppo vanhempia on manipuloida, "naapurin pekka" käy syöttämässä heille kaikenlaista soopaa, salaliittoteorioista lähtien.

Kanssakäyminen vanhempien kanssa on siis sitä, että he puhuvat ja me kuuntelemme. He puhuvat aiheista kuten sää, kahvitarjoukset ja lintulaudan tapahtumat. He kertovat tarinaa 70-luvulta, kuinka Pirkko sitä ja Pertti tätä, muistaen lisätä, että Pirkkohan oli Tertun sisko joka taas oli naimisissa Yrjön kanssa jonka äiti oli Niemisen Maija. Emme tunne yhtäkään ko. henkilöistä, mistä olemme sanoneetkin, mutta sillä ei ole merkitystä. Omia aiheita on turha yrittää nostaa, niiden päälle puhutaan. Virheellistä tietoa on turha yrittää korjata, sitä ei haluta kuulla.

He tyrkyttivät lapsille arvoja ja näkemyksiä tietäen oikein hyvin, että me vanhemmat emme sellaisia hyväksy. Lapselle annettiin ymmärtää, että tämä on alempiarvoinen ihminen koska on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä kuulu kirkkoon. Lapsella oli oikeasti hätä, onko hän huono ihminen.

Kyllä, he ovat nyt jo iäkkäitä, mutta tilanne on ollut sama aina. Onneksi ilkeily on iän myötä vähentynyt, mutta itsekeskeisyys ei todellakaan. On vaikea käsittää, ettei omien lasten tai lastenlasten elämä tunnu kiinnostavan heitä suurestikaan. Heille on tärkeää että ME järjestämme työn ja muun touhun keskellä aikaa ajaaksemme satoja kilometrejä säännöllisesti kuuntelemaan tarinaa Pirkosta ja Pertistä sekä lähikaupan kahvitarjouksista. Aiemmin, kun he olivat hyväkuntoisia ja olisivat voineet itse ajella kylään, he eivät tehneet sitä.

Nuo vierailut ovat raskaita, aiemmin olivat vielä raskaampia kun keskustelu sisälsi usein arvostelua ja ilkeilyä. Välillä pidimme taukoa kun ilkeily äityi huudoksi aivan päättömistä asiasta. Siedimme aiemmin tilannetta lasten takia, isovanhemmat ovat heille kuitenkin tärkeitä. Nyt siedämme vanhempien iän takia, eivät he tuossa kauaa enää ole ja toki välitämmekin heistä.

En usko, että he itse tarkoittavat olla niin ikäviä ja raskaita, he ovat vain jotenkin sokeita tilanteelle. Huono itsetunto estää näkemästä vikaa omassa käytöksessä. Tuntuu, että he eivät osaa edelleenkään ajatella meitä erillisinä ihmisinä, ihmisinä joilla voi olla erilaisia näkemyksiä, mieltymyksiä ja tavoitteita kuin heillä. Ihmisinä, joka kaiken erilaisuuden lisäksi elävät erilaisessa maailmassa.

Olisiko vanhempia sitten voinut "kouluttaa" jos olisi älynnyt tehdä sen aikanaan? Olisiko tilanne parempi vai mahdollisesti huonompi jos jo aikanaan olisi tehnyt selväksi, että joustamista ja kunnoitusta pitää tapahtua molemmin puolin? Entä jos olisi kysynyt suoraan, onko tosiaan niin, ettei heillä ole oikeasti kiinnostusta ja halua tuntea ja tietää lastensa ja lastenlastensa elämästä enempää? Tilanteeseen on jotenkin luisunut, eihän tässä itsekään yhdessä yössä ole muuttunut aikuiseksi.

Oma vanhempani on muutaman kerran hämmästynyt tilannetta, jossa olen puhunut julkisesti, esim. muistotilaisuudessa. Hän ei ole kuulemma tiennyt, että kykenen puhumaan niin selkeästi ja asiallisesti. Niinpä. Jos ei koskaan oikeastaan edes kuuntele, ei voi tietääkään.

Kummitytön lakkiaiset tulossa. Kummityttö on suloinen nuori nainen, mutta se perhe...

Odotettavissa vanhemman puhe, jossa tämä lähinnä kehuu itseään. Odotettavissa kiusantekoa jollekin sopivalle uhrille, yleensä sille viehättävälle mutta vähän ujolle serkulle. Odotettavissa päälle puhumista, rivienväleihin verhottuja loukkauksia ja egojen pullistelua. Odotettavissa vaivaannuttavia tilanteita ja arvostelevia katseita. Odotettavissa hyvin äänekästä puhetta ja naurua, millä jyrätään kaikki muu keskustelu. Odotettavissa vahvoja mielipiteitä, joiden tiedetään ärsyttävän, osin loukkaavankin joitakin paikalla olijoita. Siten eräät voimaannuttavat itseään.

Tulossa näytelmä, sirkus, kilpailu... miksi tuota nyt kutsuisikaan. Kun sen tietää ja on valmistautunut, siitä selviää ja voi saada naurunaihettakin. Toisille hyvin piinaavaa, vääryys itse juhlittavan näkökulmasta, hän on vanhemmilleen vain pakollinen rekvisiitta näytelmässä.

Onks pakko mennä?

Olen kahden lapsen kanssa tekemisissä. Kolmas on niin hieno, että on kääntänyt selkänsä. En sovi siihen kuvioon. Muiden sukulaisten kanssa en ole missään tekemisissä, ei ole mitään syytä. Ja kyllä se aika surullista on, mutten itke sitä.

Kai sitä voi rajata kenen kanssa on tekemisissä. Ois varmaan hyvä kattoo peiliinkin, mitä itse tuottaa muille

Suku on pahin,

ja, samoin perhe,

ja, samoin KAIKKI Suomalaiset,

N

Rajoja on hyvä pitää ja miettiä miten ne asettaa, itseään suojelee