Eli vanhemmat jollain tasolla nauttivat lapsen nolaamisesta ja käyttivät sitä kasvatusmetodina/rangaistusmetodina. Jos minä tein jotain tyhmää tai jos minulle sattui jotain, niin vanhemmat kertoivat tämän kaikille kovaan ääneen, kun oli vaikka sukulaisia kylässä. Tai sitten puhelimessa kun soittelivat kavereilleen tai muille sukulaisille. Saattoi vaikka olla jotain kavereita kylässä ja silti möläyttelivät näitä ääneen. Mikä sen parempaa kun päästä nöyryyttämään omaa lastaan. Joskus tähän ei tosiaan ollut mitään syytä, nauttivat vain nöyryyttämisestä.
Heillä oli/on myös outo käsitys motivoinnista. Kuvittelivat, kertomalla kyllästymiseen asti sukulaisista tai jostain vanhoista kavereista, joilla menee hyvin, saadaan aikaan joku vaikutus, että sitä itse motivoituu yrittämään enemmän. Enemmän tämä alkoi vain vituttamaan, etenkin jos oli jotain hankaluuksia elämässä. Kyllähän sitä on iloinen, että jollain pyyhkii hyvin, mutta ei se niitä omia ongelmia korjaa ja koko homma laukaisee vain jonkinlaisen "syvemmän" masennuksen, kun sitä tiedostaa vieläkin paremman oman tilansa. Lisäksi he kuvittelivat, että jos nälvii jatkuvasti vaikka jostain painosta tai oikeastaan ihan mistä tahansa asiasta, niin asia korjaantuu sillä. Oli outoa katsella lapsuuden kuvia, kun oli ihan samanlainen urheilullinen lapsi niin kuin kaikki muutkin. Silti vanhemmat aina nälvivät, että on lihava. Jopa itse myönsivät myöhemmin "miksi kaikki sanoivat, että olit lihava, sinähän olit tosi laiha". Itse olivat näitä pahimpia huomauttelijoita, kukaan muu ei sanonut mitään.
Saihan sitä ruumiillistakin kuritusta, joskus ihan aiheesta ja joskus täysin aiheetta. Itse näen tämän pienimpänä pahana. Selkäsauna kirvelee ehkä 10 minuuttia, henkinen puoli saattaa tuhota loppuelämäksi jotain todella tärkeää.
Mihinkään ei oikeastaan kannustettu tai rohkaistu. Enemmän lytättiin ja lyötiin maanrakoon. Jopa naureskeltiin, jos jostain asiasta innostui. Sitten kun myöhemmin elämässä sai jotain kehuja perheen ulkopuolisilta henkilöiltä, niin se oli kuin bensaa liekkeihin ja sitä menestyi äärimmäisen hyvin näissä asioissa. Välillä miettii miten hyvin sitä olisi pärjännyt elämässä, jos olisi saanut edes suhteelliseen normaalin kasvatuksen ja sen seurauksena terveen itsetunnon.
Oliko kenellekään muulla lapsuuden perheessä tämmöisiä kasvatusmetodeja käytössä
24
544
Vastaukset
- Anonyymi
Paljon sellaista kurjaa oot joutunut kestämään, mitä et ikinä olis ansainnut. Mutta siitä paljosta oot myös selvinnyt. Hyvä susta tuli :) Toivon että osaat iloita hyvistä asioista sun elämässä.
- Anonyymi
Kuvailemasi vanhemmat ovat idiootteja,sori siitä ilmaisusta.
- Anonyymi
Kaikkea on pistetty häpeämään ja häpäisty syystä ja ilman.
Siinä on se hyvä puoli, että aikuisena ei enää hävetä mikään.
Vituttaa lähinnä se, miten pikkujutut ahdistaa ihmisiä.
Terapia hoitaa kolhut, sinne ajoissa niin noista jutuista pääsee yli. - Anonyymi
Ehkä hieman samoja kokemuksia täälläkin. Tosin meillä oli enemmän sellaista, että kaikkea mitä me lapset sanoimme tai teimme, pilkattiin ja sille naurettiin. Vanhemmilla oli myös kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja, mutta niitä ei opetettu meille lapsille ja jos yritti itse tehdä jotain, vanhemmat vain pilkkasivat, että et sinä mitään osaa. Näitä sitten tietenkin naurettiin myös kaikille sukulaisille ja tutuille. Jos oli kavereita, niissä oli jotain vikaa. Jos ei ollut kavereita, itsessä oli jotain vialla ja oli häpeällinen ja epäonnistunut, kun ei saanut kavereita. Jos ei käynyt kylillä ryypiskelemässä, se oli noloa, koska kaikki muut nuoret kävivät, mutta jos olisi käynyt, olisi saanut selkään jne.
Samoin vanhemmat haukkuivat usein tyhmäksi. Menestyin kuitenkin hyvin koulussa ja pääsin opiskelemaan hyvään ja hyvinpalkattuun ammattiin (nyt olen ollut saman alan töissä jo pitkään). Muistan kuinka vanhemmat eivät silloin uskoneet, että voisin läpäistä pääsykokeen (koulun opinto-ohjaaja sen sijaan oli sitä mieltä, että ala sopisi minulle hyvin). Kun pääsin sisään ja olin opiskellut jonkin aikaa, äitini kysyi, että pääsenkö edes mistään tenteistäni läpi. Valmistumisen jälkeinen työllistyminen oli tietenkin seuraava pilkan aihe. Se oli vaikeaa, koska minulla ei ollut kontakteja, joita tällä alalla tarvitaan ja lisäksi oli lama-aika. Onneksi lopulta sain jalan oven väliin yhteen työpaikkaan ja sen jälkeen on ollut helppo työllistyä ja vaihtaa halutessaan työpaikkaa/tehtäviä, kun oli saanut kokemusta. Ja opintojen aikaiset kesätyöpaikat olivat tietenkin vanhemmilleni noloja (minulla ei siis silloinkaan ollut kontakteja mihinkään, tein mm. siivousta ja postin lajittelua).
Lisäksi suurinta osaa luonnollisista asioista pidettiin jotenkin noloina tai häpeällisinä eikä niistä voinut puhua. Samoin, jos yritit jotain uutta eikä se heti onnistunut, se oli noloa tai häpeällistä. He itse ovat sellaisia, että eivät uskalla käydä missään tai tehdä mitään tuttujen ympyröiden (mukavuusalueensa) ulkopuolella, koska pelkäävät nolaavansa itsensä, kun eivät tiedä miten kuuluu toimia. Tämä pitää sisällään ihan kaiken: ravintolassa asiointi, konsertissa käynti, uusi harrastus, matkustelu yms.
Ja ruumiillista kuritusta oli myös. Yleensä kuritus liittyi siihen, että tappelimme sisarusteni kanssa äänekkäästi, mutta kuritusta sai myös sellaisesta syystä, että vanhemmat kokivat, että emme jossain tilanteessa kunnioittaneet heitä tai esim. rikkoi vahingossa astian tai itki, kun oli satuttanut itsensä (tämä siis ihan taaperoikäisenä) tms. Ihmeellistä oli myös se, että jos satutti itsensä, vanhemmat eivät koskaan vieneet lääkäriin, vaikka menivät itse samasta syystä, jos heille sattui vastaavaa. Sain mm. aivotärähdyksen kaaduttuani pahasti, jonka takia olin poissa koulustakin viikon ajan päänsäryn takia.
Sanomattakin selvää, että minulla ei ole erityisen läheisiä välejä vanhempiini. Näemme toki noin kahden kuukauden välein ja äitini soittaa minulle joskus, mutta juttelemme vain pinnallisia small talk-asioita.
Toki he usein pyytävät ilmaista apua silloin, kun tarvitsevat ammattiosaamiseeni liittyviä palveluita. Tai apua tietokoneiden kanssa. Itse olen välttänyt pyytämästä heiltä mitään apua. En esim. halunnut pyytää heitä takaajaksi asuntolainaani, vaan asuin melkein 10 vuotta hyvin nuukasti (paikassa, jossa oli todella halpaa asua - en matkustellut, harrastanut tai käyttänyt rahaa mihinkään muuhun kuin elämiseen) jotta sain säästettyä niin paljon rahaa, että en tarvinnut ylimääräisiä vakuuksia tai takaajaa, kun otin asuntolainan.
En tiedä, mistä tuo kaikki kumpusi. Oli siinä mielessä kyllä todella outo lapsuus. Onneksi minulla on sisaruksia ja hyvät välit heihin eikä ruoasta tai materiasta ollut puutetta lapsena. Jos tästä on jotain hyvää on seurannut, niin ainakin se, että olen oppinut hyvin itsenäiseksi.- Anonyymi
Tuo oli ihan kuin omasta lapsuudestani. Tuollaista se oli. Myös nuo myöhemmät jutut hyvin samanlaisia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo oli ihan kuin omasta lapsuudestani. Tuollaista se oli. Myös nuo myöhemmät jutut hyvin samanlaisia.
Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi he käyttäytyivät noin. Ehkäpä kyse on joistain heidän omista epävarmuuksistaan joita heijastivat lapsiinsa.
Harmillisesti sillä on ollut myös ikäviä seuraamuksia. Olen ainakin itsestäni ja osasta sisaruksiani huomannut (he ovat samaa mieltä, kun olen keskustellut tästä heidän kanssa), että olemme todella epävarmoja ihmissuhteissa. Ystävyyssuhteiden luominen ja ylläpitäminen on vaikeaa ja parisuhteet jääneet olemattomiksi. Jos joku vaikka yrittää kutsua jonnekin ja luoda ystävyyssuhdetta, on todella vaikea uskoa, että hän haluaisi ystävystyä juuri minun kanssani. Olenhan niin tylsä jne. jne. ihminen. Tiedostamme jopa itse tämän käyttäytymismallin, mutta siitä on hyvin vaikea irrottautua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi he käyttäytyivät noin. Ehkäpä kyse on joistain heidän omista epävarmuuksistaan joita heijastivat lapsiinsa.
Harmillisesti sillä on ollut myös ikäviä seuraamuksia. Olen ainakin itsestäni ja osasta sisaruksiani huomannut (he ovat samaa mieltä, kun olen keskustellut tästä heidän kanssa), että olemme todella epävarmoja ihmissuhteissa. Ystävyyssuhteiden luominen ja ylläpitäminen on vaikeaa ja parisuhteet jääneet olemattomiksi. Jos joku vaikka yrittää kutsua jonnekin ja luoda ystävyyssuhdetta, on todella vaikea uskoa, että hän haluaisi ystävystyä juuri minun kanssani. Olenhan niin tylsä jne. jne. ihminen. Tiedostamme jopa itse tämän käyttäytymismallin, mutta siitä on hyvin vaikea irrottautua.Hyvä kysymys, en tiedä mistä tuo kasvatusmalli kumpuaa, lieneekö peruja heidän omilta vanhemmiltaan.
Kyvyttömyys solmia syvempiä & merkityksellisiä sosiaalisia suhteita puuttuu itseltäni kokonaan. Kai sitä alitajuisesti ajattelee koko ajan, että mikä koira tässä on haudattuna, eikä kykene luottamaan ihmisiin.
- Anonyymi
Meillä oli aloittajan kanssa samalaisia "kasvatusmetodeja". Muistan kerran kun sukulaisia vähän kauempaa oli käymässä ja äiti kertoi näille jostain tekosistani. Minä olin varmaan siinä 7-vuotias ja häpesin niin että menin keittiön tason alle istumaan, jossa tunsin olevani piilossa. :-((
Isä ei tällaista tehnyt ja hän oli se joka kehui sekä kannusti.
Ehkä juuri tämän takia olen aina ollut äärimmäisen tarkka omien lasteni kanssa, en ole ikinä halunnut heitä tilanteeseen, jossa olisivat joutuneet olemaan noloina. - Anonyymi
"Välillä miettii miten hyvin sitä olisi pärjännyt elämässä, jos olisi saanut edes suhteelliseen normaalin kasvatuksen ja sen seurauksena terveen itsetunnon."
Vaikuttaa siltä että olet saanut aivan normaalin suomalaisen rahvaan kasvatuksen. Suomalainen rahvas kasvatus on aina perustunut nolaamiseen, nöyryyttämiseen, lannistamiseen ja kaikenlaiseen vittuiluun.
Suomalaista vanhempaa voi hyvällä syyllä verrata Simpsoneiden Nelson Munz- hahmoon.
https://m.youtube.com/watch?v=kDuLHEoS45s&pp=ygURbmVsc29uIG11bnR6IGhhaGE=
Tavanomaisen suomalaisen vanhemman sisällä asuu yleensä aina pieni Nelson Munz. Ja se siirtyy sitten kaikkeen muuhunkin elämään kodin ulkopuolella. Kouluihin, työpaikoille... Kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Siksi koko Suomi onkin pikkusieluisten Nelson Munzien valtakunta. Kanssaihmisiä nolaamaan pyrkivää kanssakäymisen tapaa pidetään aivan normaalina meillä täällä pohjolassa. Se aiheuttaa paljon turhaa, vältettävissä olevaa kärsimystä.- Anonyymi
Yllättävän paljon tämä näkyy myös politiikassa jota Suomessa tehdään. Kaikki heijastuu kaikkeen. Esimerkiksi Suomen työttömyyspolitiikka perustuu työttömien nöyryyttämiseen ja syyllistämiseen tilanteesta joka ei ole työttömien vastuulla.
Samalla tavalla se näkyy siinä miten kouluissa opetetaan oppilaita ja miten työpaikoilla toimitaan.
Kasvatuskulttuuri luo perustan kaikelle sille miten ja millä asenteilla yhteiskunnassa käytetään VALTAA.
Suomi on Nelson Munzien unelmamaa.
- Anonyymi
Millainen niiden vanhempien oma tausta on? Ehkä he eivät ajatelleet mitä tekivät, ehkä se oli heidän tapa olla vuorovaikutuksessa? Ehkei muuta tapaa ole koskaan oppinut. Vaillinaisia täällä ollaan.
- Anonyymi
Ehkä heitä oli kohdeltu samoin, eivätkä tajunneet että se loukkasi
- Anonyymi
Lapsiaan kaltoinkohtelevat vanhemmat tietävät oikein hyvin mitä tekevät. Mikäli tekosyy löytyy vanhemman omista lapsuuden kokemuksista he tietävät sen erityisen hyvin koska ovat itse omissa nahoissaan saman kokeneet lapsena.
Aivan se ja sama puhutaanko vanhempien lapsiin kohdistamasta kaltoinkohtelusta, kiusaamisesta, erilaisten väkivallan muotojen repertuaarista mitä ihmiset toisilleen tekevät. Ihmiset toimivat pääasiassa enemmän tai vähemmän tietoisesti juuri siksi KOSKA ovat itse kokeneet samaa. On hyvin vähän ihmisiä jotka eivät tietoisella tasolla tajua mitä tekevät.
Sukupolvittuneessa "väkivallan kierteessä" kyse on emotionaalisesta perversiosta, sisäisestä koston tarpeesta. Itse koetut oikeusmurhat ja kaikki se tuska ja piina mitä itse koki ollessaan haavoittuvainen, puolustuskyvytön raakile johon toisten pahat teot oikeasti sattuivat, on oksennettava jonkun niskaan. Tähän emotionaalisen kostamisen tarpeeseen perustuu sukupolvittunut väkivalta, kaikenlainen alistamisen tarve ja toisten ihmisten haavoittuvaisen aseman hyväksikäyttö.
Jotkut uskovat vilpittömästi jopa äärimmäisissä tapauksessa kuten Josef Fritzlin tapauksessa että tämä kykeni rakentamaan salaisen bunkkerin kotiinsa, ja tekemään kaiken sen saastan mitä teki, jotenkin " tiedostamattomassa" tilassa. Oli jossain psykoosissa kun kaivoi tonneittain maata kuormureilla, kyhäsi äänieristettyjä bunkkereita kotinsa kellariin... Tajusi salatakin kaiken ollessaan aiiiivan tajunnan tuolla puolen mitään ymmärtämättä. Jotkut vakavissaan uskovat ettei hän tajunnut tietoisella tasolla mitä teki.
Ihmiset ovat terapiakulttuurin aivopesemiä. Mielisairaususkovaisuus tarjoaa pandoran lippaan tekosyitä olla vastuuntunnoton, tehdä toisille pahaa, ja tietoisesti väärin. Aikuiset ihmiset käyttävät diagnoosejaan ja traumahistorioitaan tekosyynä sosiaalisessa elämässään perseilemiseen miten sattuu.
En se minä ollut, vaan tää sairaus tai oma trauma joka kaiken aiheutti, selostavat kiusaajat, varkaat, väkivaltarikolliset rakskaajat ja murhaajat joka helvetin tuutissa.
Aloittajankin vanhemmat toimivat aivan tietoisesti. He tietävät tekevänsä väärin, ja ovat 100% syyllisiä lastensa kiusaamiseen ja lannistamiseen ihan itse. Mikään oma trauma tai opittu malli ei siihen pakota. Siinä kohtaa kun eteen tulee kasvatustilanne jossa kutkuttaa ajatus alkaa toistamaan omia lapsuuskokemuksia joiden tietää olevan vääriä, tekee ihminen TIETOISEN VÄÄRÄN VALINNAN. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapsiaan kaltoinkohtelevat vanhemmat tietävät oikein hyvin mitä tekevät. Mikäli tekosyy löytyy vanhemman omista lapsuuden kokemuksista he tietävät sen erityisen hyvin koska ovat itse omissa nahoissaan saman kokeneet lapsena.
Aivan se ja sama puhutaanko vanhempien lapsiin kohdistamasta kaltoinkohtelusta, kiusaamisesta, erilaisten väkivallan muotojen repertuaarista mitä ihmiset toisilleen tekevät. Ihmiset toimivat pääasiassa enemmän tai vähemmän tietoisesti juuri siksi KOSKA ovat itse kokeneet samaa. On hyvin vähän ihmisiä jotka eivät tietoisella tasolla tajua mitä tekevät.
Sukupolvittuneessa "väkivallan kierteessä" kyse on emotionaalisesta perversiosta, sisäisestä koston tarpeesta. Itse koetut oikeusmurhat ja kaikki se tuska ja piina mitä itse koki ollessaan haavoittuvainen, puolustuskyvytön raakile johon toisten pahat teot oikeasti sattuivat, on oksennettava jonkun niskaan. Tähän emotionaalisen kostamisen tarpeeseen perustuu sukupolvittunut väkivalta, kaikenlainen alistamisen tarve ja toisten ihmisten haavoittuvaisen aseman hyväksikäyttö.
Jotkut uskovat vilpittömästi jopa äärimmäisissä tapauksessa kuten Josef Fritzlin tapauksessa että tämä kykeni rakentamaan salaisen bunkkerin kotiinsa, ja tekemään kaiken sen saastan mitä teki, jotenkin " tiedostamattomassa" tilassa. Oli jossain psykoosissa kun kaivoi tonneittain maata kuormureilla, kyhäsi äänieristettyjä bunkkereita kotinsa kellariin... Tajusi salatakin kaiken ollessaan aiiiivan tajunnan tuolla puolen mitään ymmärtämättä. Jotkut vakavissaan uskovat ettei hän tajunnut tietoisella tasolla mitä teki.
Ihmiset ovat terapiakulttuurin aivopesemiä. Mielisairaususkovaisuus tarjoaa pandoran lippaan tekosyitä olla vastuuntunnoton, tehdä toisille pahaa, ja tietoisesti väärin. Aikuiset ihmiset käyttävät diagnoosejaan ja traumahistorioitaan tekosyynä sosiaalisessa elämässään perseilemiseen miten sattuu.
En se minä ollut, vaan tää sairaus tai oma trauma joka kaiken aiheutti, selostavat kiusaajat, varkaat, väkivaltarikolliset rakskaajat ja murhaajat joka helvetin tuutissa.
Aloittajankin vanhemmat toimivat aivan tietoisesti. He tietävät tekevänsä väärin, ja ovat 100% syyllisiä lastensa kiusaamiseen ja lannistamiseen ihan itse. Mikään oma trauma tai opittu malli ei siihen pakota. Siinä kohtaa kun eteen tulee kasvatustilanne jossa kutkuttaa ajatus alkaa toistamaan omia lapsuuskokemuksia joiden tietää olevan vääriä, tekee ihminen TIETOISEN VÄÄRÄN VALINNAN.Koston kierteet ovat kliseitä. Vanhemmat jotka kaltoinkohtelevat lapsiaan ovat voineet nauttia itse aivan hyvästä lapsuudesta.
Raakoihin väkivaltarikoksiin syyllistyvät eivät aina ole itse kokeneet mitään erityistä väkivaltaa. Esim. lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä ei aina ole itse kokenut seksuaaliväkivaltaa koskaan elämässään.
Koulukiusaajat eivät kiusaa koska voivat huonosti ja itseäkin on kiusattu.
Ihmiset tekevät pahoja tekoja monesti ilman mitään erityistä syytä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koston kierteet ovat kliseitä. Vanhemmat jotka kaltoinkohtelevat lapsiaan ovat voineet nauttia itse aivan hyvästä lapsuudesta.
Raakoihin väkivaltarikoksiin syyllistyvät eivät aina ole itse kokeneet mitään erityistä väkivaltaa. Esim. lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä ei aina ole itse kokenut seksuaaliväkivaltaa koskaan elämässään.
Koulukiusaajat eivät kiusaa koska voivat huonosti ja itseäkin on kiusattu.
Ihmiset tekevät pahoja tekoja monesti ilman mitään erityistä syytä.Ihmiset tekevät pahojaan toisille juuri siksi koska eivät ole itse kokeneet samaa. He eivät tajua ollenkaan miltä se tuntuu toisesta ihmisestä juuri siksi koska heillä EI OLE siitä itsellään kokemusta.
Jargoni siitä pitää lopettaa, että kiusaajat, lastensa rääkkääjät, ja kaiken maailman elämänkoululaiset rikolliset tekevät pahuuksiaan toisille koska he muka demonstroivat omia kokemuksiaan sillä tavoin. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Minua kiusattiin lapsena aikuisten toimesta. Main stream- psykojargonin mukaan minulla pitäisi nyt aikuisena olla kokemusteni vuoksi joku pakonomainen tarve ahdistella ja kiusata vuorostani itse lapsia. On se ihmeellistä etten ole koskaan elämässäni kokenut pientäkään tarvetta alkaa kostamaan kokemuksiani viattomille sivullisille - saati lapsille.
- Anonyymi
Osa joo, varmaan tietoisesti ja jopa nauttii siitä, osa aikuisista on kipeitä, osa vaan oikeasti tajua, mistä voi tajuta jos on heikot eväät ite saanu, mite ois voinut muuta oppiakaan.
- Anonyymi
Täyttä busshittia on käsitys ettei sitä voi antaa mitä ei itse saanut. Jos materialistisia asioita ei oteta lukuun ja puhutaan vain sosiaalisesta elämästä ja kasvatuksesta, -ylipäänsä siitä miten kohtelee muita ihmisiä - tuo ei pidä lainkaan paikkaansa.
Opituista sosiaalisen käyttäytymisen malleista on tietenkin vaikea oppia pois kuten piintyneistä tavoista muutenkin. Mutta se ei ole mikään syy lasten kaltoinkohtelulle tai muullekaan perseilylle sosiaalisessa elämässä. Ihmiset päättävät itse miten kohtelevat lapsiaan tai muita ihmisiä. Ihmiset ovat täysin vastuussa siitä millaisen käyttäytymismallin he valitsevat muiden ihmisten kanssa eläessä.
Ihmiset oppivat muualtakin käyttöytymistapoja kuin vain omasta lapsuudestaan ja sitä miten itseä on kohdeltu. - Anonyymi
Samat asenteet omaksutaan usein myös sisarussuhteisiin.
Omat vanhempani eivät koskaan asettuneet omien lastensa puolelle oli tilanne mikä tahansa. En muista yhtään ainutta tilannetta koko elämäni ajalta jossa vanhemmat olisivat puolustaneet minua, tai edes olleet kanssani samaa mieltä jos minulla oli erimielisyyksiä jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa.
Vanhemmille tärkeintä oli että perheen ulkopuoliset ihmiset tykkäävät heistä itsestään. Perheen ulkopuolisten mielistely meni kaiken edelle ja lojaliteetti omia lapsia kohtaan sai mennä menojaan kun nuoleskelivat perheen ulkopuolisia ihmisiä olivat he keitä tahansa. Kaikissa ristiriitatilanteissa he alkoivat puolustamaan sitä toista osapuolta omien lastensa sijastata vain jonkun itsekkään periaatteen vuoksi. Minä olin aina ja kaikessa väärässä.
Nyt sisko toimii aivan samoin. Oli tilanne mikä tahansa, itse asialla ei ole väliä. Aina hän alkaa puolustuspuheensa sen jonkun toisen osapuolen puolesta, tarkoituksena osoittaa kuinka minä olen aina väärässä, ja kaikki muut oikeassa. Oli kyse pikkuasioista kuten vaikkapa pieleen menneestä pyörän huollosta, tai vakavista asioista kuten rikoksen uhriksi joutumisesta, kaikki muut ovat aina oikeassa ja minä väärässä. Aina minä olen jotenkin itse mokannut ja muiden toiminta on ollut ymmärrettävää.
Myös tällainen on kiusaamista. Ilmeisesti aika yleistä suomalaisissa perheissä. On vaikea tajuta mikä idea tässä on taustalla koska en tunnista itsessäni tuollaista tarvetta.
En koe mitään syytä alkaa selittelemään asioita perheenjäsenteni hyväksi parhain päin tekosyyllä että heitä itseään on varmasti kohdeltu samoin ja he vain jatkavat samaa mallia kun eivät osaa käyttää omia aivojaan. Siskoa on kohdeltu tietenkin samoin kuin minua. Mutta vain hän on päättänyt itse tietoisesti jatkaa vanhempien asenteita ja toimintaa, minä en.
Kesti pitkään sisäistää se fakta että omat perheenjäseneni eivät kertakaikkiaan halua minulle mitään hyvää ja ovat valmiita tilanteessa kuin tilanteessa heittämään minut bussin alle.
Aloittajankaan tai muiden samassa tilanteessa olevien ei kannata tuhlata puolta elinkaartaan seliselien keksimiseen sellaisten perheenjäsenien hyväksi jotka kaikilla edesottamuksillaan koko ajan todistavat etteivät halua sinulle hyvää.
Mikään ei ole suurempi petos kuin oman perheenjäsenen selkäänpuukotus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samat asenteet omaksutaan usein myös sisarussuhteisiin.
Omat vanhempani eivät koskaan asettuneet omien lastensa puolelle oli tilanne mikä tahansa. En muista yhtään ainutta tilannetta koko elämäni ajalta jossa vanhemmat olisivat puolustaneet minua, tai edes olleet kanssani samaa mieltä jos minulla oli erimielisyyksiä jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa.
Vanhemmille tärkeintä oli että perheen ulkopuoliset ihmiset tykkäävät heistä itsestään. Perheen ulkopuolisten mielistely meni kaiken edelle ja lojaliteetti omia lapsia kohtaan sai mennä menojaan kun nuoleskelivat perheen ulkopuolisia ihmisiä olivat he keitä tahansa. Kaikissa ristiriitatilanteissa he alkoivat puolustamaan sitä toista osapuolta omien lastensa sijastata vain jonkun itsekkään periaatteen vuoksi. Minä olin aina ja kaikessa väärässä.
Nyt sisko toimii aivan samoin. Oli tilanne mikä tahansa, itse asialla ei ole väliä. Aina hän alkaa puolustuspuheensa sen jonkun toisen osapuolen puolesta, tarkoituksena osoittaa kuinka minä olen aina väärässä, ja kaikki muut oikeassa. Oli kyse pikkuasioista kuten vaikkapa pieleen menneestä pyörän huollosta, tai vakavista asioista kuten rikoksen uhriksi joutumisesta, kaikki muut ovat aina oikeassa ja minä väärässä. Aina minä olen jotenkin itse mokannut ja muiden toiminta on ollut ymmärrettävää.
Myös tällainen on kiusaamista. Ilmeisesti aika yleistä suomalaisissa perheissä. On vaikea tajuta mikä idea tässä on taustalla koska en tunnista itsessäni tuollaista tarvetta.
En koe mitään syytä alkaa selittelemään asioita perheenjäsenteni hyväksi parhain päin tekosyyllä että heitä itseään on varmasti kohdeltu samoin ja he vain jatkavat samaa mallia kun eivät osaa käyttää omia aivojaan. Siskoa on kohdeltu tietenkin samoin kuin minua. Mutta vain hän on päättänyt itse tietoisesti jatkaa vanhempien asenteita ja toimintaa, minä en.
Kesti pitkään sisäistää se fakta että omat perheenjäseneni eivät kertakaikkiaan halua minulle mitään hyvää ja ovat valmiita tilanteessa kuin tilanteessa heittämään minut bussin alle.
Aloittajankaan tai muiden samassa tilanteessa olevien ei kannata tuhlata puolta elinkaartaan seliselien keksimiseen sellaisten perheenjäsenien hyväksi jotka kaikilla edesottamuksillaan koko ajan todistavat etteivät halua sinulle hyvää.
Mikään ei ole suurempi petos kuin oman perheenjäsenen selkäänpuukotus.Olen kokenut tämän myös. Mut on kertakaikkisesti nujerrettu siskon ja äidin toimesta. Olen kokenut täysin epäjohdonmukaisen kasvatuksen ilman mitään kasvatusta. Mua on pahoinpidelty fyysisesti, mutta henkinen väkivalta on jättänyt pahemmat jäljet. En ole aikuisiällä ollut varmaan ikinä ok, mutta oon mennyt näillä. Selviytymistähän tämä on ollut.
Ei sitä että on itsekäs ja kaltoinkohdellut omia lapsiaan, voi millään puolustaa. Mutta sen ymmärrän, että vaikka itse on toiminut eri tavoin ja yrittänyt ainakin parhaansa, ei voimat aina riitä. Ja ne voimavarat juuri luodaan siellä omassa lapsuudenperheessä. Tuolta luin niitä alhaisia hallitsemistapoja, mitä meilläkin oli. Koskaan ei minunkaan puolia äiti pitänyt. Meillä oli kulissit pystyssä, minkä takana perhehelvetti. Ja tuo ap:n kertoma nöyryyttäminen oli ihan arkipäivää. Kyllä niistä pitää puhua ääneen. Tiedän kyllä omien vanhempieni taustat. Äitini eli turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, silti mitään sellaista en itse saanut kokea.
Kaikista ei vain yksinkertaisesti ole vanhemmiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen kokenut tämän myös. Mut on kertakaikkisesti nujerrettu siskon ja äidin toimesta. Olen kokenut täysin epäjohdonmukaisen kasvatuksen ilman mitään kasvatusta. Mua on pahoinpidelty fyysisesti, mutta henkinen väkivalta on jättänyt pahemmat jäljet. En ole aikuisiällä ollut varmaan ikinä ok, mutta oon mennyt näillä. Selviytymistähän tämä on ollut.
Ei sitä että on itsekäs ja kaltoinkohdellut omia lapsiaan, voi millään puolustaa. Mutta sen ymmärrän, että vaikka itse on toiminut eri tavoin ja yrittänyt ainakin parhaansa, ei voimat aina riitä. Ja ne voimavarat juuri luodaan siellä omassa lapsuudenperheessä. Tuolta luin niitä alhaisia hallitsemistapoja, mitä meilläkin oli. Koskaan ei minunkaan puolia äiti pitänyt. Meillä oli kulissit pystyssä, minkä takana perhehelvetti. Ja tuo ap:n kertoma nöyryyttäminen oli ihan arkipäivää. Kyllä niistä pitää puhua ääneen. Tiedän kyllä omien vanhempieni taustat. Äitini eli turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, silti mitään sellaista en itse saanut kokea.
Kaikista ei vain yksinkertaisesti ole vanhemmiksi.Yleensä tehdään se virhe että näille ilmiölle etsitään yksiselitteistä vastausta. Halutaan etsiä yleispätevää selitystä miksi esimerkiksi äiti tai isä kohtelee lapsiaan huonosti. Yleensä sitä selitellään vanhempien omalla karulla lapsuudella tai traumalla. Sehän ei pidä aina paikkaansa. Eikä vanhemman oma karu lapsuus ole mikään oikeutus tai edes selitys omien lasten kaltoinkohtelulle. Ihmiset tekevät tietoisia valintoja ja ovat vastuussa omasta käytöksestään itse. Ja toisaalta elämässä on koko ajan kaikenlaisia muuttujia jotka vaikuttavat olosuhteisiin joissa ihmiset elävät ja kasvattavat lapsiaan. Kommunkaatiossakin on yleensä vikaa. Ihmiset tulkitsevat toistensa käytöstä ja tarkoitusperiä väärin jne...
Tällaisille ilmiöille on miljoona erilaista syytä. On olemassa toimintatapoja ja asenteita jotka ovat perua kulttuurista jossa eletään. Tietynlaiset kasvatusmetodit asenteet ovat silloin tavallisia vähän joka perheessä kulttuurin sisällä. Aloittajan kokemus on aika tavallista suomalaisista perheissä. Jokaisessa perheessä on myös oma yksilöllinen dynamiikkansa. Sitten ihmiset ovat vielä uniikkeja yksilöitä jotka tekevät henkilökohtaisia valintoja miten kohtelevat muita ihmisiä kuten lapsiaan. Ihmisillä on jo syntyessään oma persoonallisuutensa emmekä me ole vain ympäristön muokkaamia tahdottomia tuotteita kuten terapiakulttuurissa kasvaneet yleensä ajattelevat.
Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä yleispätevää syytä ihmisten käytökselle.
Nykyisin terapiakulttuuri ja sen tuottama mielenterveyspelleily tarjoaa ihmisille Pandoran lippaan tekosyitä olla olematta vastuussa omasta käytöksestään. Aikojen saatossa on keksitty kaikenlaisia työkaluja ongelmien ratkomiseksi ja traumoista selviytymiseen. Muinoin psykoanalyysi ja terapiat olivat vain parempien piirien saatavilla. Nykyisin ne ovat kaikkien saatavilla. Jokaisella perusjannulla on takataskut täynnä teorioita siitä että siksi koska itselle tapahtui asioita x ja y minä käyttäydyn näin, enkä suinkaan siksi koska itse päätän käyttäytyä näin. Tällaisesta ajattelusta on tullut main stream ajattelua. Näin selitetään automaattiohjauksella kaikki mahdollinen.
Hyvä esimerkki: Kadonnut pohjalaisperhe ei ole vielä edes löytynyt kun toimittaja jo yrittää vetää perheen isän toimista yhtäläisyysviivaa hänen lapsuustraumaansa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011280004.html
Tällaisesta ajattelusta on tullut automaatio. Aina kun aikuinen ihminen tekee jotakin pahaa tai käyttää valtaansa väärin on ensimmäinen ja tärkein kysymys se, mitähän kauheaa sille vanhemmalle _itselleen_ on tapahtunut kun se toimii noin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä tehdään se virhe että näille ilmiölle etsitään yksiselitteistä vastausta. Halutaan etsiä yleispätevää selitystä miksi esimerkiksi äiti tai isä kohtelee lapsiaan huonosti. Yleensä sitä selitellään vanhempien omalla karulla lapsuudella tai traumalla. Sehän ei pidä aina paikkaansa. Eikä vanhemman oma karu lapsuus ole mikään oikeutus tai edes selitys omien lasten kaltoinkohtelulle. Ihmiset tekevät tietoisia valintoja ja ovat vastuussa omasta käytöksestään itse. Ja toisaalta elämässä on koko ajan kaikenlaisia muuttujia jotka vaikuttavat olosuhteisiin joissa ihmiset elävät ja kasvattavat lapsiaan. Kommunkaatiossakin on yleensä vikaa. Ihmiset tulkitsevat toistensa käytöstä ja tarkoitusperiä väärin jne...
Tällaisille ilmiöille on miljoona erilaista syytä. On olemassa toimintatapoja ja asenteita jotka ovat perua kulttuurista jossa eletään. Tietynlaiset kasvatusmetodit asenteet ovat silloin tavallisia vähän joka perheessä kulttuurin sisällä. Aloittajan kokemus on aika tavallista suomalaisista perheissä. Jokaisessa perheessä on myös oma yksilöllinen dynamiikkansa. Sitten ihmiset ovat vielä uniikkeja yksilöitä jotka tekevät henkilökohtaisia valintoja miten kohtelevat muita ihmisiä kuten lapsiaan. Ihmisillä on jo syntyessään oma persoonallisuutensa emmekä me ole vain ympäristön muokkaamia tahdottomia tuotteita kuten terapiakulttuurissa kasvaneet yleensä ajattelevat.
Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä yleispätevää syytä ihmisten käytökselle.
Nykyisin terapiakulttuuri ja sen tuottama mielenterveyspelleily tarjoaa ihmisille Pandoran lippaan tekosyitä olla olematta vastuussa omasta käytöksestään. Aikojen saatossa on keksitty kaikenlaisia työkaluja ongelmien ratkomiseksi ja traumoista selviytymiseen. Muinoin psykoanalyysi ja terapiat olivat vain parempien piirien saatavilla. Nykyisin ne ovat kaikkien saatavilla. Jokaisella perusjannulla on takataskut täynnä teorioita siitä että siksi koska itselle tapahtui asioita x ja y minä käyttäydyn näin, enkä suinkaan siksi koska itse päätän käyttäytyä näin. Tällaisesta ajattelusta on tullut main stream ajattelua. Näin selitetään automaattiohjauksella kaikki mahdollinen.
Hyvä esimerkki: Kadonnut pohjalaisperhe ei ole vielä edes löytynyt kun toimittaja jo yrittää vetää perheen isän toimista yhtäläisyysviivaa hänen lapsuustraumaansa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011280004.html
Tällaisesta ajattelusta on tullut automaatio. Aina kun aikuinen ihminen tekee jotakin pahaa tai käyttää valtaansa väärin on ensimmäinen ja tärkein kysymys se, mitähän kauheaa sille vanhemmalle _itselleen_ on tapahtunut kun se toimii noin."Nykyisin terapiakulttuuri ja sen tuottama mielenterveyspelleily tarjoaa ihmisille Pandoran lippaan tekosyitä olla olematta vastuussa omasta käytöksestään."
Tekosyyn ei tarvitse olla edes psykologinen. Myös fyysisiä vammoja käytetään samalla tavalla tekosyynä. Koulukaverini ällöttävällä äidillä oli fyysinen vamma jaloissa. Hän oli todella vastenmielinen tyyppi. Kukaan tohtinut kritisoida saati tuomita häntä käytöksestään koska naisparka kulki rollaattorilla. Ikään kuin se jalkavamma olisi myös henkinen vamma joka esti häntä käyttäytymästä hyvin. Tätä saatanan kuvottavaa matamia palkittiin silkkihansikaskohtelulla sitä enemmän mitä törkeämmin hän muita ihmisiä kohteli.
Syy - jalkavamma.
- Anonyymi
Kunnioitus on sekin, joka on lapseen hakattu remmillä.
- Anonyymi
Lapsuus on vasta alku. Asiat voivat muuttua.
https://m.youtube.com/watch?v=xtk_Ji2Nlok&pp=ygVJUHN5Y2hvdGljIHlvdW53aWxsIG5ldmVyIGhlYWwgdW50aWwgeW91IHVuZGVyc3RhbmQgdGhpcyBhYm91dCB5b3VybW1vdGhlcg== - Anonyymi
Toihan on henkistä pahoinpitelyä. Pahoillani että olet joutunut kokemaan tuollaista. Ei vanhempien kuulu käyttäytyä noin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1456832
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1505816- 1214988
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.444567Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?543966- 633115
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.553050Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m252582- 422320
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢162263