"Miksi sulla ei oo lääkitystä"

Anonyymi-ap

Mikä oletus arvo on että mainstreamissa henkinen hoito on "ota lääke" sen sijaan että asiakasta opetettaisiin syvempään itsensä tutkiskeluun? Eikö mainstreamissa kuuluisi opettaa siihen että ihmisestä opetettaisiin oman elämänsä kingi? Sen sijaan ihmisestä oltaisiin halukas tekemään potilas pienellä kynnyksellä!

Eikö halvemmaks tulisi että ihmiselle opetettaisiin miten saada ote elämästään? Tiedän, olen puhunut täällä mm otsikolla: "Stereotypiat psykiatriasta polikliniikasta" jne, mutta tiedän tosiaankin että se mielenterveys on myös suuri bisness.

Niin kun olen maininnut, niin ei tietenkään kaikkialla ole näin stereotypista se meno, mutta realismi on poissaolevaa silloin jos jätetään se puoli pois että bigpharman lääkebisness on valitettavasti ottanut osansa ihmisen hoidoissa.

Minkä takia ihmisille ei haluta kertoa hänen potentiaalistaan ja että mihin hän on kykenevä mutta sen sijaan joka paikassa hänelle halutaan kertoa hänen "uusi identiteettinsä" erilaisin diagnoosein? Eikö ihmistä muka voi eheyttää antamatta hänelle ikuisia identiteettejä?! IHAN JÄRJETÖNTÄ JA AMMATTITAIDOTONTA!

129

809

2Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Nyt en ymmärrä?

      Psykiatria ei todellakaan ole mikään positiivinen bisnes veronmaksajalle. Eli siitä on turha salaliittoteorioita lähteä rakentelemaan.

      Meidän yhteiskunnassa on todella monia mekaniikoita millä opetetaan, yksi hyvä on koulu. Vaikka se ei yksinään pystykkään kasvattamaan täysipäistä aikuista, mikäli kotoa ei siihen hommaan tule tukea.

      Mielenterveyspuolella on myös aivan helvetisti sitä kasvatusta ja opetusta. Sitä pitää vain pystyä ottamaan vastaan. Se ei siis ole sama asia kuin äiti joka tulee pyyhkimään aikuisen lapsen pyllyä. Miksi edes väität, ettei sellaista muka olisi?

      Ainoa tilanne missä joudutaan tyytymään pelkkiin lääkkeisiin, on ihminen joka ei kykene tai halua ottaa mitään muuta vastaan. Toistan siis kysymykseni, miksi edes väität, ettei muuta ole olemassa?

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi Suomessa on sitten hyvin lääkemyönteiset hoitosuositukset masennuksen hoidossa vrt moni muu maa? https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532

        No annappas kun minä luen vähän Ben Furmanin ajatuksia, niin saadaan kerralla selvyys tähänkin asiaan.

        Mjoo.... Joo... Selvä...

        Nyt kävi silleen että Ben Furmani ajattelee samalla tavalla kun kaikki muutkin hoidonvastaiset ihmiset.

        Eli koska käypähoitosuosituksessa ei nimenomaan erikseen kielletä lääkkeiden käyttöä lievässä masennuksessa, niin se hänen ajatuksissaan tarkoittaa samaa kuin lääkkeisiin pakottaminen.

        Eli hänenkään ajatuksiin ei mahdu se, että tilastollisesti psykoterapian määrä on moninkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana, ja sitä annetaankin ennätysmäärä. Mitä voisi osittain pitää jopa hänen itsensä ansiona.

        En kiistä sitä, etteikö Benillä olis myös hyviä pointteja, mutta kun ne menee ihan hukkaan silloin kun ne heitetään sairaudentunnottomien ihmisten ajatusleikkeihin.

        Kun ajatuksiin ei mahdu, että suurimmalla osalla masentuneista on myös muita mielenterveysongelmia niin ei pystytä ymmärtämään että nekin pitää ottaa huomioon ja hoitaa.

        Sairaudentunnottoman maailmassa ajatus kääntyykin päälaelleen. Se että heidän kieltäytymisensä tai kykynsä ottaa vastaan muuta hoitoa onkin yhtäkkiä todiste siitä, että maailmassa ei ole mitään muuta hoitoa kuin lääkehoito. Mikä siis mukavampaa, kuin Ben Furman, joka vahvistaa sopivasti sitä vahvistusharhaa, kunhan muistaa unohtaa, että se oma sairaus ei olekkaan masennus.

      • Anonyymi

        Tarkoititko kommentillasi julkista puolta? Kyllä sillä puolella keskitytään lähinnä pääasiallisesti diagnosointiin, luokitteluun johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämiseen. Ja avopuolella se "hoito" on lähinnä vain tyhjänpäiväistä jutustelua. Eikä ole silläkään mitään merkitystä, että ei itse ottaisi esille omassa elämässä tapahtuneita asioita. Mutta kun heitä ( alalla olevia) ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi, tai he eivät välitä vastaanotoille tulevista asiakkaista. Ja sitäpaitsi se siellä heille annettu koulutus antaa heille sellaisen opetuksen, että pitää olla virallinen ja asennoitua kliinisesti asiakkaisiin. Siihen ei kuulu välittäminen, kiinnostuminen potilaan elämästä, olosuhteista ja elämäntilanteista, tai hänelle elämässä tapahtuneista asioista. Toisekseen, siellä keskitytään lähinnä sairauteen. Kai heillä on siihen kaikkeen jokin selitys. Mutta näin se vain on.

        Tiedätkö mistä tiedän sen? Tuli sen verran kokemusta peräti yli 20 vuoden ajalta. Toki myönnän, että en voi tietää, olenko ainoa, jolle kävi näin.

        Tietenkään en voi tietää sitäkään, valikoidaanko siellä sitten, ketä kohdellaan ja hoidetaan mitenkään. Mutta omienkin kokemusteni mukaan niin, esim. traumaterapiaa tarjota vakavien rikosten kohteeksi joutuneille. Ilmeisesti perustellaan, että hoitolinjaukset tehdään potilaalle aiemmin tehdyn diagnoosin ja "perussairauden" mukaisesti. Ja jos tulee se huono tuuri, että on diagnosoitu jokin psykoosisairaus, niin sen mukaan siellä toimitaan. Voihan siellä olla muitakin syitä. Se on päivänselvää, että kohtelu terveydenhuollossa on eriarvoistavaa. Ja tämä on paikkansapitävää ja totta, eikä mitään valetta, eikä keksittyä. Toki sitten voidaan hyvällä syyllä kysyä, että onko se toiminta siellä psykiatriankaan puolella oikeasti "henkistä hyvinvointia ja terveyttä edistävää"?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko kommentillasi julkista puolta? Kyllä sillä puolella keskitytään lähinnä pääasiallisesti diagnosointiin, luokitteluun johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämiseen. Ja avopuolella se "hoito" on lähinnä vain tyhjänpäiväistä jutustelua. Eikä ole silläkään mitään merkitystä, että ei itse ottaisi esille omassa elämässä tapahtuneita asioita. Mutta kun heitä ( alalla olevia) ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi, tai he eivät välitä vastaanotoille tulevista asiakkaista. Ja sitäpaitsi se siellä heille annettu koulutus antaa heille sellaisen opetuksen, että pitää olla virallinen ja asennoitua kliinisesti asiakkaisiin. Siihen ei kuulu välittäminen, kiinnostuminen potilaan elämästä, olosuhteista ja elämäntilanteista, tai hänelle elämässä tapahtuneista asioista. Toisekseen, siellä keskitytään lähinnä sairauteen. Kai heillä on siihen kaikkeen jokin selitys. Mutta näin se vain on.

        Tiedätkö mistä tiedän sen? Tuli sen verran kokemusta peräti yli 20 vuoden ajalta. Toki myönnän, että en voi tietää, olenko ainoa, jolle kävi näin.

        Tietenkään en voi tietää sitäkään, valikoidaanko siellä sitten, ketä kohdellaan ja hoidetaan mitenkään. Mutta omienkin kokemusteni mukaan niin, esim. traumaterapiaa tarjota vakavien rikosten kohteeksi joutuneille. Ilmeisesti perustellaan, että hoitolinjaukset tehdään potilaalle aiemmin tehdyn diagnoosin ja "perussairauden" mukaisesti. Ja jos tulee se huono tuuri, että on diagnosoitu jokin psykoosisairaus, niin sen mukaan siellä toimitaan. Voihan siellä olla muitakin syitä. Se on päivänselvää, että kohtelu terveydenhuollossa on eriarvoistavaa. Ja tämä on paikkansapitävää ja totta, eikä mitään valetta, eikä keksittyä. Toki sitten voidaan hyvällä syyllä kysyä, että onko se toiminta siellä psykiatriankaan puolella oikeasti "henkistä hyvinvointia ja terveyttä edistävää"?

        Pari korjausta tekstiin: tietenkään en voi tietää sitä, että valikoidaanko siellä systeemissä, ketä kohdellaan ja hoidetaan mitenkin. Mutta omienkin kokemusteni mukaan, esim. traumaterapiaa ei tarjota vakavienkaan rikosten uhriksi joutuneille. Ei ainakaan niille, joilla on jokin aiempi psykoosityyppinen diagnoosi. Heitä ei välttämättä edes uskota.

        Ja siihen viimeiseen lauseeseen sellainen lisäys: että en tiedä, ovatko ne hoitolinjaukset ja tavat toimia siellä oikeasti välttämättä kaikkien kohdalla "henkistä hyvinvointia ja terveyttä edistäviä. Jotkut jätettiin vain ylläpitolääkityksille, vähän niin kuin tyyliin: Koeta nyt pärjätä siinä. Ja that`s all. Eli siinä kaikki. Ei ne annetut diagnootit tee ketään autuaaksi ja selkeyttänyt ainakaan minun elämää.

        Loppujen lopuksi yksilö joutuu etsimään ne keinot itse, että miten selviää. Esim. niiden koettujen traumojen kanssa.

        Loppujen lopuksi ihmiset jätetään täysin yksin, elämässä olevien ongelmiensa kanssa, Systeemissä kaikkien oireiden syynä nähdään jokin sairaus, mutta mitään syytä, tai osuutta ei siis ole esim. yksilöllä olevilla olosuhteilla, tai elämäntilanteilla? Eikö olekin mielenkiintoista? Mutta näin siellä ajatellaan. Kaikki on vain jotakin sairautta. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä...

        Mutta kyllähän yli 20 vuodessa ainakin oppi jotakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pari korjausta tekstiin: tietenkään en voi tietää sitä, että valikoidaanko siellä systeemissä, ketä kohdellaan ja hoidetaan mitenkin. Mutta omienkin kokemusteni mukaan, esim. traumaterapiaa ei tarjota vakavienkaan rikosten uhriksi joutuneille. Ei ainakaan niille, joilla on jokin aiempi psykoosityyppinen diagnoosi. Heitä ei välttämättä edes uskota.

        Ja siihen viimeiseen lauseeseen sellainen lisäys: että en tiedä, ovatko ne hoitolinjaukset ja tavat toimia siellä oikeasti välttämättä kaikkien kohdalla "henkistä hyvinvointia ja terveyttä edistäviä. Jotkut jätettiin vain ylläpitolääkityksille, vähän niin kuin tyyliin: Koeta nyt pärjätä siinä. Ja that`s all. Eli siinä kaikki. Ei ne annetut diagnootit tee ketään autuaaksi ja selkeyttänyt ainakaan minun elämää.

        Loppujen lopuksi yksilö joutuu etsimään ne keinot itse, että miten selviää. Esim. niiden koettujen traumojen kanssa.

        Loppujen lopuksi ihmiset jätetään täysin yksin, elämässä olevien ongelmiensa kanssa, Systeemissä kaikkien oireiden syynä nähdään jokin sairaus, mutta mitään syytä, tai osuutta ei siis ole esim. yksilöllä olevilla olosuhteilla, tai elämäntilanteilla? Eikö olekin mielenkiintoista? Mutta näin siellä ajatellaan. Kaikki on vain jotakin sairautta. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä...

        Mutta kyllähän yli 20 vuodessa ainakin oppi jotakin.

        Voitko nykyään paremmin ?
        Jos voit, niin olisiko hoidoilla kuitenkin ollut myös jotain positiivistakin vaikutusta?
        Minkälaista elämäsi on nykyään ? Vatvotko vain jatkuvasti näitä asioita päivästä toiseen, joita tännekin kirjoittelet ?
        Menneisyydestä on hyvä päästää irti, jos haluaa itselleen parempaa tätä päivää. Jos menneitä " kelaa " mielessään jatkuvasti, ei voi nauttia tästä ajasta.
        Itsekin pyörin psykiatrian rattaissa reilut 20 vuotta, ja koettua tuli sekä hyvää, että huonoa.
        En voisi voida tällä hetkellä hyvin, jos olisin vajonnut menneisiin kokemuksiin. Ne ovat kuitenkin jo takana päin, on hyvä keskittyä siihen, mitä vielä on jäljellä, ja jopa edessäkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko kommentillasi julkista puolta? Kyllä sillä puolella keskitytään lähinnä pääasiallisesti diagnosointiin, luokitteluun johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämiseen. Ja avopuolella se "hoito" on lähinnä vain tyhjänpäiväistä jutustelua. Eikä ole silläkään mitään merkitystä, että ei itse ottaisi esille omassa elämässä tapahtuneita asioita. Mutta kun heitä ( alalla olevia) ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi, tai he eivät välitä vastaanotoille tulevista asiakkaista. Ja sitäpaitsi se siellä heille annettu koulutus antaa heille sellaisen opetuksen, että pitää olla virallinen ja asennoitua kliinisesti asiakkaisiin. Siihen ei kuulu välittäminen, kiinnostuminen potilaan elämästä, olosuhteista ja elämäntilanteista, tai hänelle elämässä tapahtuneista asioista. Toisekseen, siellä keskitytään lähinnä sairauteen. Kai heillä on siihen kaikkeen jokin selitys. Mutta näin se vain on.

        Tiedätkö mistä tiedän sen? Tuli sen verran kokemusta peräti yli 20 vuoden ajalta. Toki myönnän, että en voi tietää, olenko ainoa, jolle kävi näin.

        Tietenkään en voi tietää sitäkään, valikoidaanko siellä sitten, ketä kohdellaan ja hoidetaan mitenkään. Mutta omienkin kokemusteni mukaan niin, esim. traumaterapiaa tarjota vakavien rikosten kohteeksi joutuneille. Ilmeisesti perustellaan, että hoitolinjaukset tehdään potilaalle aiemmin tehdyn diagnoosin ja "perussairauden" mukaisesti. Ja jos tulee se huono tuuri, että on diagnosoitu jokin psykoosisairaus, niin sen mukaan siellä toimitaan. Voihan siellä olla muitakin syitä. Se on päivänselvää, että kohtelu terveydenhuollossa on eriarvoistavaa. Ja tämä on paikkansapitävää ja totta, eikä mitään valetta, eikä keksittyä. Toki sitten voidaan hyvällä syyllä kysyä, että onko se toiminta siellä psykiatriankaan puolella oikeasti "henkistä hyvinvointia ja terveyttä edistävää"?

        Teoriassa ihmisen kyky vastaanottaa muuta kuin lääkkeetöntä hoitoa, ei juurikaan muutu sen mukaan, että onko hän asiakkaana julkisella vai yksityisellä puolella, mutta käytännössä sillä on huikea ero, silloin kun ihminen on valmis laittamaan rahaa likoon oman paranemisensa puolesta, niin hän ei todellakaan aijo käydä vain lässyttämässä kahtakymmentä vuotta, vaan lähtee siihen hommaan tosissaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teoriassa ihmisen kyky vastaanottaa muuta kuin lääkkeetöntä hoitoa, ei juurikaan muutu sen mukaan, että onko hän asiakkaana julkisella vai yksityisellä puolella, mutta käytännössä sillä on huikea ero, silloin kun ihminen on valmis laittamaan rahaa likoon oman paranemisensa puolesta, niin hän ei todellakaan aijo käydä vain lässyttämässä kahtakymmentä vuotta, vaan lähtee siihen hommaan tosissaan.

        Julkisella on myös huonompia kuin yksityisellä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teoriassa ihmisen kyky vastaanottaa muuta kuin lääkkeetöntä hoitoa, ei juurikaan muutu sen mukaan, että onko hän asiakkaana julkisella vai yksityisellä puolella, mutta käytännössä sillä on huikea ero, silloin kun ihminen on valmis laittamaan rahaa likoon oman paranemisensa puolesta, niin hän ei todellakaan aijo käydä vain lässyttämässä kahtakymmentä vuotta, vaan lähtee siihen hommaan tosissaan.

        Sillä hoitotaholla ei ollut, ainakaan minun kohdallani, koskaan mitään haluakaan auttaa sen 20 vuoden aikana. Se kävi he*vetin selväksi jo noin 15 vuotta sitten.

        Jo siinä menivät ( hoitopuolella olevat ) väärään suuntaan, kun ignoorasivat omalla kohdallani olevan traumataustan ja vaikeat kotiolosuhteet.

        Ei olisi tarvinnut diagnosoida vikaan mennyttä sairautta skitsofreniaksi ( traumataustan ja introverttipersoonallisuuspiirteiden perusteella tehty) määrätä lisää hyvinvointia ja terveyttä pilaavaa ja uusia sairauksia lisää aiheuttavia sairauksia. Olisi varmaan vähän vähemmällä päästy? Mutta kun se psykiatria keskittyy niin h*mmetin paljon sairauksiin, niiden diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Niillähän ne varmaan häviää ne kaikki elämässä olevat ongelmat? Usko lääkkeisiin ei auta kaikkia ihmisiä, jos välttämättä ketään. Ei etenkään, jos niitä ongelmia on myös omassa elämässä ja olosuhteissa.

        Kyllähän se 20 vuotta on tainnut mennä vähän pieleen, mutta ei täysin omasta syystä. Eiköhän psykiatrian väärin tehtyjen diagnoosien, liiallisen kliinisen kohtelun, oikeiden hoitojen, kuten traumaterapian saamatta jäämisen, kapea-alaisten näkökulmien ja hoitolinjausten takia tässä ole kärsitty ihan tarpeeksi ja liikaa! Psykiatria on omalla toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, saanut aikaan vain lisää uhreja. Jos joku muuta väittää, valehtelee ja aika tavalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sillä hoitotaholla ei ollut, ainakaan minun kohdallani, koskaan mitään haluakaan auttaa sen 20 vuoden aikana. Se kävi he*vetin selväksi jo noin 15 vuotta sitten.

        Jo siinä menivät ( hoitopuolella olevat ) väärään suuntaan, kun ignoorasivat omalla kohdallani olevan traumataustan ja vaikeat kotiolosuhteet.

        Ei olisi tarvinnut diagnosoida vikaan mennyttä sairautta skitsofreniaksi ( traumataustan ja introverttipersoonallisuuspiirteiden perusteella tehty) määrätä lisää hyvinvointia ja terveyttä pilaavaa ja uusia sairauksia lisää aiheuttavia sairauksia. Olisi varmaan vähän vähemmällä päästy? Mutta kun se psykiatria keskittyy niin h*mmetin paljon sairauksiin, niiden diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Niillähän ne varmaan häviää ne kaikki elämässä olevat ongelmat? Usko lääkkeisiin ei auta kaikkia ihmisiä, jos välttämättä ketään. Ei etenkään, jos niitä ongelmia on myös omassa elämässä ja olosuhteissa.

        Kyllähän se 20 vuotta on tainnut mennä vähän pieleen, mutta ei täysin omasta syystä. Eiköhän psykiatrian väärin tehtyjen diagnoosien, liiallisen kliinisen kohtelun, oikeiden hoitojen, kuten traumaterapian saamatta jäämisen, kapea-alaisten näkökulmien ja hoitolinjausten takia tässä ole kärsitty ihan tarpeeksi ja liikaa! Psykiatria on omalla toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, saanut aikaan vain lisää uhreja. Jos joku muuta väittää, valehtelee ja aika tavalla.

        Paljon riippuu lääkäreistä. On siellä hyviäkin. Mulla oli yks sellanen joka ihan ite alkoi haastaa diagnoosia jonka sain

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Julkisella on myös huonompia kuin yksityisellä

        Ei se aina tarkoita sitä, että rahalla saisi jotain parempaa.
        Julkisella puolellakin voi onni potkaista. Ammattilaisesta se on kiinni, millainen hän sattuu olemaan. Aina ei kemiat kohtaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sillä hoitotaholla ei ollut, ainakaan minun kohdallani, koskaan mitään haluakaan auttaa sen 20 vuoden aikana. Se kävi he*vetin selväksi jo noin 15 vuotta sitten.

        Jo siinä menivät ( hoitopuolella olevat ) väärään suuntaan, kun ignoorasivat omalla kohdallani olevan traumataustan ja vaikeat kotiolosuhteet.

        Ei olisi tarvinnut diagnosoida vikaan mennyttä sairautta skitsofreniaksi ( traumataustan ja introverttipersoonallisuuspiirteiden perusteella tehty) määrätä lisää hyvinvointia ja terveyttä pilaavaa ja uusia sairauksia lisää aiheuttavia sairauksia. Olisi varmaan vähän vähemmällä päästy? Mutta kun se psykiatria keskittyy niin h*mmetin paljon sairauksiin, niiden diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Niillähän ne varmaan häviää ne kaikki elämässä olevat ongelmat? Usko lääkkeisiin ei auta kaikkia ihmisiä, jos välttämättä ketään. Ei etenkään, jos niitä ongelmia on myös omassa elämässä ja olosuhteissa.

        Kyllähän se 20 vuotta on tainnut mennä vähän pieleen, mutta ei täysin omasta syystä. Eiköhän psykiatrian väärin tehtyjen diagnoosien, liiallisen kliinisen kohtelun, oikeiden hoitojen, kuten traumaterapian saamatta jäämisen, kapea-alaisten näkökulmien ja hoitolinjausten takia tässä ole kärsitty ihan tarpeeksi ja liikaa! Psykiatria on omalla toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, saanut aikaan vain lisää uhreja. Jos joku muuta väittää, valehtelee ja aika tavalla.

        On myös potilaita, jotka uhriutuvat.
        Olen sinulta jo aiemminkin kysynyt, mikset päästä irti menneestä, jos tilanteesi on jo parempi ? Roikut kiinni vanhoissa kokemuksissasi, siitä tuskin kovin hyvää oloa tulee.
        Miksi kiusata itseään miettimällä ikäviä asioita, ja vieläpä jo tapahtuneita ? Nythän on nyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se aina tarkoita sitä, että rahalla saisi jotain parempaa.
        Julkisella puolellakin voi onni potkaista. Ammattilaisesta se on kiinni, millainen hän sattuu olemaan. Aina ei kemiat kohtaa.

        Valitettavasti. Tosin julkisellaon enemmän huonoja kuin yksityisellä. Monellakin alalla

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti. Tosin julkisellaon enemmän huonoja kuin yksityisellä. Monellakin alalla

        Mistä sen kukaan tietää kumpia on milläkin puolella enemmän ?
        Yksi ihminen ei käy yksityisen ja julkisen puolella jokaisen työntekijän vastaanotolla.
        Jos on kohdalle sattunut huonoa, ei sitä voi yleistää, että niin olisi kaikkialla.
        Ja ihmiset, jotka ovat työssään ihmisten kanssa tekemisissä, ns. palveluammatissa, ovat hekin " vain " ihmisiä.
        Jos joku ei käyttäydy ihan hyvin, voi olla, että hänellä on vain huono päivä, niitä on kaikilla aina silloin tällöin.
        Eikä kaikki voi miellyttää kaikkia, joidenkin kanssa tulee toimeen paremmin, joidenkin kanssa huonommin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä sen kukaan tietää kumpia on milläkin puolella enemmän ?
        Yksi ihminen ei käy yksityisen ja julkisen puolella jokaisen työntekijän vastaanotolla.
        Jos on kohdalle sattunut huonoa, ei sitä voi yleistää, että niin olisi kaikkialla.
        Ja ihmiset, jotka ovat työssään ihmisten kanssa tekemisissä, ns. palveluammatissa, ovat hekin " vain " ihmisiä.
        Jos joku ei käyttäydy ihan hyvin, voi olla, että hänellä on vain huono päivä, niitä on kaikilla aina silloin tällöin.
        Eikä kaikki voi miellyttää kaikkia, joidenkin kanssa tulee toimeen paremmin, joidenkin kanssa huonommin.

        No. Se on vaan oma kokemus. Julkisella on tullut vastaan niitä lääkäreitä jotka just ja just osaa Suomea ja yritä siin sit mitään saada aikaan (etenkin kun potilas on 80v oma mummi)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No. Se on vaan oma kokemus. Julkisella on tullut vastaan niitä lääkäreitä jotka just ja just osaa Suomea ja yritä siin sit mitään saada aikaan (etenkin kun potilas on 80v oma mummi)

        Joo, kielimuuri voi joskus muodostua isommaksikin ongelmaksi.
        Terveydenhoidossa pitäisi pystyä kommunikoimaan ymmärrettävästi puolin ja toisin.
        Ihmisen terveys on tärkeä asia, sitä ei saisi hoitaa puolihuolimattomasti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, kielimuuri voi joskus muodostua isommaksikin ongelmaksi.
        Terveydenhoidossa pitäisi pystyä kommunikoimaan ymmärrettävästi puolin ja toisin.
        Ihmisen terveys on tärkeä asia, sitä ei saisi hoitaa puolihuolimattomasti.

        Paras oli kun olin ite jonottamassa ja paikalla ruotainkielinen mummo. Kukaan ei osannut paikalla olevista ruotsia

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti. Tosin julkisellaon enemmän huonoja kuin yksityisellä. Monellakin alalla

        No eipä välttämättä. Kannattaa muistaa että yksityisen firman ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Tätä velvoitetta julkisella puolella ei ole.

        Yksityisellä puolella ei myöskään ole sellaisia lääkkeitä tai hoitoja joita julkisella puolella ei olisi, vaikka niihin samoihin hoitohin on helpompi päästä rahalla käsiksi.

        Ainoa olennainen ero onkin oikeastaan se, että yksityisellä puolella on huomattavasti parempivointinen potilasmateriaali. Eikä sinne edes oteta rahallakaan ihmisiä joilla on oikeasti pelikaani turbiinissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No annappas kun minä luen vähän Ben Furmanin ajatuksia, niin saadaan kerralla selvyys tähänkin asiaan.

        Mjoo.... Joo... Selvä...

        Nyt kävi silleen että Ben Furmani ajattelee samalla tavalla kun kaikki muutkin hoidonvastaiset ihmiset.

        Eli koska käypähoitosuosituksessa ei nimenomaan erikseen kielletä lääkkeiden käyttöä lievässä masennuksessa, niin se hänen ajatuksissaan tarkoittaa samaa kuin lääkkeisiin pakottaminen.

        Eli hänenkään ajatuksiin ei mahdu se, että tilastollisesti psykoterapian määrä on moninkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana, ja sitä annetaankin ennätysmäärä. Mitä voisi osittain pitää jopa hänen itsensä ansiona.

        En kiistä sitä, etteikö Benillä olis myös hyviä pointteja, mutta kun ne menee ihan hukkaan silloin kun ne heitetään sairaudentunnottomien ihmisten ajatusleikkeihin.

        Kun ajatuksiin ei mahdu, että suurimmalla osalla masentuneista on myös muita mielenterveysongelmia niin ei pystytä ymmärtämään että nekin pitää ottaa huomioon ja hoitaa.

        Sairaudentunnottoman maailmassa ajatus kääntyykin päälaelleen. Se että heidän kieltäytymisensä tai kykynsä ottaa vastaan muuta hoitoa onkin yhtäkkiä todiste siitä, että maailmassa ei ole mitään muuta hoitoa kuin lääkehoito. Mikä siis mukavampaa, kuin Ben Furman, joka vahvistaa sopivasti sitä vahvistusharhaa, kunhan muistaa unohtaa, että se oma sairaus ei olekkaan masennus.

        En snnäkin masentunut ihminen ei kiusaa,ei seuraaei stalkkaa,koska ei jaksa!""

        Skitsofrenia on asia erikseen,ihminen on harhoissa ja voi olla jopa vaarallinen,koska kuvittelee asioita,.itä ei ole!lääkitys pitäis kyllä olla tällaisella harhaisella ihmisellä!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eipä välttämättä. Kannattaa muistaa että yksityisen firman ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Tätä velvoitetta julkisella puolella ei ole.

        Yksityisellä puolella ei myöskään ole sellaisia lääkkeitä tai hoitoja joita julkisella puolella ei olisi, vaikka niihin samoihin hoitohin on helpompi päästä rahalla käsiksi.

        Ainoa olennainen ero onkin oikeastaan se, että yksityisellä puolella on huomattavasti parempivointinen potilasmateriaali. Eikä sinne edes oteta rahallakaan ihmisiä joilla on oikeasti pelikaani turbiinissa.

        No se on totta mut yksityiselle menee rahan takia myös ne parhaimmat lääkärit. Ei kaikki mut osa. Riippuu tosi paljon paikkakunnasta tääkin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En snnäkin masentunut ihminen ei kiusaa,ei seuraaei stalkkaa,koska ei jaksa!""

        Skitsofrenia on asia erikseen,ihminen on harhoissa ja voi olla jopa vaarallinen,koska kuvittelee asioita,.itä ei ole!lääkitys pitäis kyllä olla tällaisella harhaisella ihmisellä!

        Suurimalla osalla on mut niitähän ei ole pakko syödä ellet ole osastolla

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voitko nykyään paremmin ?
        Jos voit, niin olisiko hoidoilla kuitenkin ollut myös jotain positiivistakin vaikutusta?
        Minkälaista elämäsi on nykyään ? Vatvotko vain jatkuvasti näitä asioita päivästä toiseen, joita tännekin kirjoittelet ?
        Menneisyydestä on hyvä päästää irti, jos haluaa itselleen parempaa tätä päivää. Jos menneitä " kelaa " mielessään jatkuvasti, ei voi nauttia tästä ajasta.
        Itsekin pyörin psykiatrian rattaissa reilut 20 vuotta, ja koettua tuli sekä hyvää, että huonoa.
        En voisi voida tällä hetkellä hyvin, jos olisin vajonnut menneisiin kokemuksiin. Ne ovat kuitenkin jo takana päin, on hyvä keskittyä siihen, mitä vielä on jäljellä, ja jopa edessäkin.

        20 vuoden aikana ihminen myös ns kasvaa ja kehittyy ja ajatukset tasaantuu, katos se on sellasta iän tuomaa, ottanut opikseen asennetta.. Kyllä menneitä voi märehtiä niin kauan että hyvin on pureksittu ja vaik ei kaikkea nielty, ei ole vielä huomisesta tietoa. Tilanteet ja ympäröivä yhteiskunta luo omat paineet ja niistä sitte yksilön pitää koittaa arjessa selviytyä omilla strategioilla. Mielen pehmennystä lääkityksin jos ei muuten jaksa taivallustaan. Joka päivälle tehdä joku kiva asia jonka kokee tuovan hyvän mielen. Vaikka kammata hiukset ja sädehtiä peilikuvalleen täynnä lupausta itselleen. Hyvästä minästä, minä osaan, teen, jaksan ja toimin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko kommentillasi julkista puolta? Kyllä sillä puolella keskitytään lähinnä pääasiallisesti diagnosointiin, luokitteluun johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämiseen. Ja avopuolella se "hoito" on lähinnä vain tyhjänpäiväistä jutustelua. Eikä ole silläkään mitään merkitystä, että ei itse ottaisi esille omassa elämässä tapahtuneita asioita. Mutta kun heitä ( alalla olevia) ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi, tai he eivät välitä vastaanotoille tulevista asiakkaista. Ja sitäpaitsi se siellä heille annettu koulutus antaa heille sellaisen opetuksen, että pitää olla virallinen ja asennoitua kliinisesti asiakkaisiin. Siihen ei kuulu välittäminen, kiinnostuminen potilaan elämästä, olosuhteista ja elämäntilanteista, tai hänelle elämässä tapahtuneista asioista. Toisekseen, siellä keskitytään lähinnä sairauteen. Kai heillä on siihen kaikkeen jokin selitys. Mutta näin se vain on.

        Tiedätkö mistä tiedän sen? Tuli sen verran kokemusta peräti yli 20 vuoden ajalta. Toki myönnän, että en voi tietää, olenko ainoa, jolle kävi näin.

        Tietenkään en voi tietää sitäkään, valikoidaanko siellä sitten, ketä kohdellaan ja hoidetaan mitenkään. Mutta omienkin kokemusteni mukaan niin, esim. traumaterapiaa tarjota vakavien rikosten kohteeksi joutuneille. Ilmeisesti perustellaan, että hoitolinjaukset tehdään potilaalle aiemmin tehdyn diagnoosin ja "perussairauden" mukaisesti. Ja jos tulee se huono tuuri, että on diagnosoitu jokin psykoosisairaus, niin sen mukaan siellä toimitaan. Voihan siellä olla muitakin syitä. Se on päivänselvää, että kohtelu terveydenhuollossa on eriarvoistavaa. Ja tämä on paikkansapitävää ja totta, eikä mitään valetta, eikä keksittyä. Toki sitten voidaan hyvällä syyllä kysyä, että onko se toiminta siellä psykiatriankaan puolella oikeasti "henkistä hyvinvointia ja terveyttä edistävää"?

        Epäoikeudenmukaisuutta on ymmärrettävästi ihan sairaasti tai pilvin pimein, hanki akateeminen loppututkinto niin pääset samalle tasolle välkkyjen psykiatrien kanssa. Ongelmat on tasokasta laatua ja voitte henkevästi i pohtia ongelman syitä ja ratkaisuja. Silleen älykkäästi. Tavis sairaille riittää kun pääsee kuntoutukseen ja saa uuden kivan ammatin hankkia itselleen. Tai sitten tipauttaa jälkijunaan eli antaa toivottomille heti kättelyssä eläke. Jälkimmäinen on edukas ja helppo kaikille osapuolille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sillä hoitotaholla ei ollut, ainakaan minun kohdallani, koskaan mitään haluakaan auttaa sen 20 vuoden aikana. Se kävi he*vetin selväksi jo noin 15 vuotta sitten.

        Jo siinä menivät ( hoitopuolella olevat ) väärään suuntaan, kun ignoorasivat omalla kohdallani olevan traumataustan ja vaikeat kotiolosuhteet.

        Ei olisi tarvinnut diagnosoida vikaan mennyttä sairautta skitsofreniaksi ( traumataustan ja introverttipersoonallisuuspiirteiden perusteella tehty) määrätä lisää hyvinvointia ja terveyttä pilaavaa ja uusia sairauksia lisää aiheuttavia sairauksia. Olisi varmaan vähän vähemmällä päästy? Mutta kun se psykiatria keskittyy niin h*mmetin paljon sairauksiin, niiden diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Niillähän ne varmaan häviää ne kaikki elämässä olevat ongelmat? Usko lääkkeisiin ei auta kaikkia ihmisiä, jos välttämättä ketään. Ei etenkään, jos niitä ongelmia on myös omassa elämässä ja olosuhteissa.

        Kyllähän se 20 vuotta on tainnut mennä vähän pieleen, mutta ei täysin omasta syystä. Eiköhän psykiatrian väärin tehtyjen diagnoosien, liiallisen kliinisen kohtelun, oikeiden hoitojen, kuten traumaterapian saamatta jäämisen, kapea-alaisten näkökulmien ja hoitolinjausten takia tässä ole kärsitty ihan tarpeeksi ja liikaa! Psykiatria on omalla toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, saanut aikaan vain lisää uhreja. Jos joku muuta väittää, valehtelee ja aika tavalla.

        Täytyy ymmärtää, että skitsofrenia ei ole mikään etuoikeutus sille, että saisi jotain samaa terapiaa ilmaiseksi, mistä sairaudentunnon omaavat ihmiset joutuvat maksamaan.

        Eikä introvertit ole väittämässä vuodesta toiseen että näitä erivapauksia kuuluisi skitsofreenikolle antaa.

        Siinä menee seuraavatkin kaksikymmentä vuotta pieleen jos tällaisia perusasioita ei pysty hyväksymään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En snnäkin masentunut ihminen ei kiusaa,ei seuraaei stalkkaa,koska ei jaksa!""

        Skitsofrenia on asia erikseen,ihminen on harhoissa ja voi olla jopa vaarallinen,koska kuvittelee asioita,.itä ei ole!lääkitys pitäis kyllä olla tällaisella harhaisella ihmisellä!

        Olennainen ero on se, että masentunut tietää olevansa masentunut, mutta skitsofreenikko ei sitä automaattisesti aina tiedä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        20 vuoden aikana ihminen myös ns kasvaa ja kehittyy ja ajatukset tasaantuu, katos se on sellasta iän tuomaa, ottanut opikseen asennetta.. Kyllä menneitä voi märehtiä niin kauan että hyvin on pureksittu ja vaik ei kaikkea nielty, ei ole vielä huomisesta tietoa. Tilanteet ja ympäröivä yhteiskunta luo omat paineet ja niistä sitte yksilön pitää koittaa arjessa selviytyä omilla strategioilla. Mielen pehmennystä lääkityksin jos ei muuten jaksa taivallustaan. Joka päivälle tehdä joku kiva asia jonka kokee tuovan hyvän mielen. Vaikka kammata hiukset ja sädehtiä peilikuvalleen täynnä lupausta itselleen. Hyvästä minästä, minä osaan, teen, jaksan ja toimin.

        Tuon "mielenpehmennysohjeen" jätän täysin omaan arvoonsa. En kannata sellaista. Joka niin haluaa tehdä, niin tehköön, mutta niillä lääkkeidenkäytöllä ei ainakaan ratkaista ja selvitetä muita elämässä pielessä olevia asioita.

        Jätin kyseisten mielenpehmennys, tai oikeammin älyn heikennyslääkkeiden käytön siinä vaiheessa, kun ymmärsin ja huomasin, että niiden haittavaikutukset mm. aiheuttivat vain lisää sairauksia, heikentivät kognitiota, eivätkä lisänneet elämänlaatua millään tavalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy ymmärtää, että skitsofrenia ei ole mikään etuoikeutus sille, että saisi jotain samaa terapiaa ilmaiseksi, mistä sairaudentunnon omaavat ihmiset joutuvat maksamaan.

        Eikä introvertit ole väittämässä vuodesta toiseen että näitä erivapauksia kuuluisi skitsofreenikolle antaa.

        Siinä menee seuraavatkin kaksikymmentä vuotta pieleen jos tällaisia perusasioita ei pysty hyväksymään.

        Niin, paitsi jos kyseinen diagnoosi on jo alunperinkin annettu väärin perustein, liioittelemalla, yhdistämällä ja sotkemalla persoonallisuudenpiirteet ja traumataustan oireet joksikin skitsofreniaksi.

        En ole omasta mielestäni ollut vaatimassa mitään "erivapauksia" millekään potilasryhmittymälle. Toin vain esille ilmeisiä epäkohtia, joita systeemissä on. Nämä asiat eivät vain tule esille esim. valtamedioissa.

        Ja alalla olevat itsekin väittävät joskus, että skitsofreenikot vain kuvittelevat kokeneensa traumaattisia asioita. Se jos mikä on jo valmiiksi asenteellista ja jopa rasistista ajattelua. Sehän on he*ekatin helppoa ottaa tietty asenne. Omalla kohdallani mm. itsetuhoisuus katsottiin liittyvän vain siihen tehtyyn "perussairauteen". Vasta myöhemmin ymmärsin esim. omien kokemusteni, traumataustan ja käyttämieni lääkkeiden osuuden omien oireideni kohdalla. Tiedätkö, että mistä sen tiedän? Sitten kun lopetin kaikenlaisten masennus ja neuroleptien käytön, niin sitten katosi akatisia ja anhedonia, eikä väsymyskään ollut niin tolkutonta, mitä se oli. Ja samalla katosi viinanhimokin. Eikö olekin merkillistä, että itsetuhoisuus katosi, kun lopetin neuroleptien käytön. Kehittele ihmeessä parempia teorioita, jos keksit, että kuinka ja miksi siinä näin kävi? Oletan, että et pysty, eikä pysty asiantuntijakaan tuohon sanomaan mitään hyvää ja oikeaanosuvaa vastausta.

        Itse asiassa minä en tiedä, missä olisin nyt, jos olisin jatkanut käypähoito ja minulle annettuja hoito-ohjeita. Todennäköisesti en olisi enää hengissäkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, paitsi jos kyseinen diagnoosi on jo alunperinkin annettu väärin perustein, liioittelemalla, yhdistämällä ja sotkemalla persoonallisuudenpiirteet ja traumataustan oireet joksikin skitsofreniaksi.

        En ole omasta mielestäni ollut vaatimassa mitään "erivapauksia" millekään potilasryhmittymälle. Toin vain esille ilmeisiä epäkohtia, joita systeemissä on. Nämä asiat eivät vain tule esille esim. valtamedioissa.

        Ja alalla olevat itsekin väittävät joskus, että skitsofreenikot vain kuvittelevat kokeneensa traumaattisia asioita. Se jos mikä on jo valmiiksi asenteellista ja jopa rasistista ajattelua. Sehän on he*ekatin helppoa ottaa tietty asenne. Omalla kohdallani mm. itsetuhoisuus katsottiin liittyvän vain siihen tehtyyn "perussairauteen". Vasta myöhemmin ymmärsin esim. omien kokemusteni, traumataustan ja käyttämieni lääkkeiden osuuden omien oireideni kohdalla. Tiedätkö, että mistä sen tiedän? Sitten kun lopetin kaikenlaisten masennus ja neuroleptien käytön, niin sitten katosi akatisia ja anhedonia, eikä väsymyskään ollut niin tolkutonta, mitä se oli. Ja samalla katosi viinanhimokin. Eikö olekin merkillistä, että itsetuhoisuus katosi, kun lopetin neuroleptien käytön. Kehittele ihmeessä parempia teorioita, jos keksit, että kuinka ja miksi siinä näin kävi? Oletan, että et pysty, eikä pysty asiantuntijakaan tuohon sanomaan mitään hyvää ja oikeaanosuvaa vastausta.

        Itse asiassa minä en tiedä, missä olisin nyt, jos olisin jatkanut käypähoito ja minulle annettuja hoito-ohjeita. Todennäköisesti en olisi enää hengissäkään.

        Edelliseen vielä sellainen lisäys. Se, miksi joskus jotkut alalla olevat ja asiantuntijat heittävät kehiin väitteen, että skitsofreniaa sairastavat kuvittelevat kokeneensa traumaattisia asioita ja kokemuksia palvelee tiettyä ajettua tarkoitusta. Sillä yritetään vahvistaa sitä kuvaa, että henkilö on niin sairas, että kuvittelee asioita. Sillä yritetään oikeuttaa vahvistaa tehtyä diagnoosia ja oikeuttaa tehtyjä hoitolinjauksia, hoitopäätöksiä ja lääkemääräyksiä. Medikalisaatiota on myös psykiatrian puolella.

        Oma elämäntarinani on vain yksiä niitä lukuisia surullisia tarinoita, joissa tehdyt diagnoosit eivät aina mene välttämättä ihan oikeaan, eivät välttämättä "lisää mitään itsetuntemusta", lääkkeet eivät paranna elämänlaatua, ratkaise niitä muita elämässä pielessä olevia ongelmia, tai lisää välttämättä henkistä hyvinvointiakaan. Hyöty jäi nollille. Eli minulle ei niistä "asiantuntijoiden" antamista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä ollut mitään hyötyä. Sitten minä vasta olisin idiootti ollut, jos olisin jatkanut käypähoitosuosituksia. Tosin ennätin olla liian hölmö ja liian luottavainen systeemiin jo sen peräti yli 20 vuoden ajan.

        Lääkkeiden, tai pikemminkin niiden haittavaikutusten roolia ja osuutta esim. uusien sairauksien puhkemisessa ei tutkita tarpeeksi, eikä myöskään myönnetä. Omalla kohdallani annetut hoito-ohjeet johtivat vain alkoholismiin ja uusien traumojen tulemiseen, Mm. pahoinpidellyksi ja raiskauksen joutumisen kohteeksi joutumiseen, Ymmärrettävästi en ole psykiatrian suurin fani, enkä voi kiitellä heitä. Ja voiko siitä kukaan minua syyttää? Kokemukset ja asioiden ja syy-yhteyksien ymmärtäminen ja tiedostaminen ratkaisevat ja painavat vaa`assa enemmän, kuin jokin lääkeuskovaisuus ja usko niiden osuudesta kaikkien ongelmien ratkaisemisen kaikkivoipaisuuteen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen lisäys. Se, miksi joskus jotkut alalla olevat ja asiantuntijat heittävät kehiin väitteen, että skitsofreniaa sairastavat kuvittelevat kokeneensa traumaattisia asioita ja kokemuksia palvelee tiettyä ajettua tarkoitusta. Sillä yritetään vahvistaa sitä kuvaa, että henkilö on niin sairas, että kuvittelee asioita. Sillä yritetään oikeuttaa vahvistaa tehtyä diagnoosia ja oikeuttaa tehtyjä hoitolinjauksia, hoitopäätöksiä ja lääkemääräyksiä. Medikalisaatiota on myös psykiatrian puolella.

        Oma elämäntarinani on vain yksiä niitä lukuisia surullisia tarinoita, joissa tehdyt diagnoosit eivät aina mene välttämättä ihan oikeaan, eivät välttämättä "lisää mitään itsetuntemusta", lääkkeet eivät paranna elämänlaatua, ratkaise niitä muita elämässä pielessä olevia ongelmia, tai lisää välttämättä henkistä hyvinvointiakaan. Hyöty jäi nollille. Eli minulle ei niistä "asiantuntijoiden" antamista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä ollut mitään hyötyä. Sitten minä vasta olisin idiootti ollut, jos olisin jatkanut käypähoitosuosituksia. Tosin ennätin olla liian hölmö ja liian luottavainen systeemiin jo sen peräti yli 20 vuoden ajan.

        Lääkkeiden, tai pikemminkin niiden haittavaikutusten roolia ja osuutta esim. uusien sairauksien puhkemisessa ei tutkita tarpeeksi, eikä myöskään myönnetä. Omalla kohdallani annetut hoito-ohjeet johtivat vain alkoholismiin ja uusien traumojen tulemiseen, Mm. pahoinpidellyksi ja raiskauksen joutumisen kohteeksi joutumiseen, Ymmärrettävästi en ole psykiatrian suurin fani, enkä voi kiitellä heitä. Ja voiko siitä kukaan minua syyttää? Kokemukset ja asioiden ja syy-yhteyksien ymmärtäminen ja tiedostaminen ratkaisevat ja painavat vaa`assa enemmän, kuin jokin lääkeuskovaisuus ja usko niiden osuudesta kaikkien ongelmien ratkaisemisen kaikkivoipaisuuteen.

        Ahaa! Tää selittää miksi kukaan ei tutkinut diagnoosia osaston jälkeen ja meni jokunen vuosi HYKSin lääkäriin joka alkoi tutkimaan kun en vastannut odotuksia

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Epäoikeudenmukaisuutta on ymmärrettävästi ihan sairaasti tai pilvin pimein, hanki akateeminen loppututkinto niin pääset samalle tasolle välkkyjen psykiatrien kanssa. Ongelmat on tasokasta laatua ja voitte henkevästi i pohtia ongelman syitä ja ratkaisuja. Silleen älykkäästi. Tavis sairaille riittää kun pääsee kuntoutukseen ja saa uuden kivan ammatin hankkia itselleen. Tai sitten tipauttaa jälkijunaan eli antaa toivottomille heti kättelyssä eläke. Jälkimmäinen on edukas ja helppo kaikille osapuolille.

        En hakeutuisi koskaan kyseiselle alalla. Koska ala näyttää houkuttelevan aika tavalla psykopaatteja. Se näkyy mm. kliinisenä kohteluna, tiettynä otettuna asenteellisuutena ja jopa rasistisena ajatteluna.

        Yleistetäään ja niputetaan kaikki jonkin tietyn diagnoosin omaavat samanlaisiksi, diagnosoidun pitäisi ottaa sairaudesta itselleen jokin identiteetti, eli olla vähän nk. sairautensa. Juuri sen sairaus ja lääkekeskeisyyden ja sen takia, että siellä kuvitellaan, että ne heidän hoitolinjauksensa, ja lääkemääräykset auttaisivat potilasta kaikissa elämän ongelmissa, on aikamoista yksinkertaistamista ja siksikään se vaan kolahda minuun. Hoitokulttuurissa ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilanteita.

        Viime aikoina oli aika aggressiivista uutisointia, mm. alalla olevien puolelta vihjattiin aika suoraan, että lisääntyneiden väkivaltatapausten taustalla olisi mt-ongelmat ja jos sitä nyt ihan suoraan sanottu, niin ainakin vihjattiin, että kyseiset henkilöt, jotka ovat syyllistyneet henkirikoksiin, että he ovat sairautensa takia lopettaneet kyseisten palveluiden käytön. Se on aika tavalla yleistämistä. Se ei ole näin jokaisen kohdalla, mutta tällainen kuva siitä uutisoinnista tuli. Toisaalta tätä asiaa todennäköisesti yritetään käyttää jonkinlaisena vakuuttavan todisteena niille hoitolinjauksille ja mm. lääkkeiden määräämisille. Yritetään todistella, että nyt sitten joukossamme on ihmisiä, jotka saattavat hyppiä silmille ja olla vaaraksi kaikille.

        Alalla tehdään aika paljon sellaista asioiden yksinkertaistamista ja myös tiettyjen linjojen vetämisiä. Että jokin asia selittäisi kaiken. Esim. yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet eivät vaikuta, tai niillä ei ole mitään merkittävää roolia mt-oireilussa, vaan kaikki johtuu aina jostakin sairaudesta. Se on minusta asioiden yksinkertaistamista ja suoran viivan vetämistä jostakin. Se on aika helppoa tuollainen. Asiat ovat huomattavasti monimutkaisempia, kuin mitä he ikinä tulevat ymmärtämään. Moni asia vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti. Tosin julkisellaon enemmän huonoja kuin yksityisellä. Monellakin alalla

        Mutta uhriutujat käyvät lähesomaan ainoastaan julkisella.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No. Se on vaan oma kokemus. Julkisella on tullut vastaan niitä lääkäreitä jotka just ja just osaa Suomea ja yritä siin sit mitään saada aikaan (etenkin kun potilas on 80v oma mummi)

        Monestikko olet vienyt mummiasi yksityiselle vertaillaksesi palvelua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras oli kun olin ite jonottamassa ja paikalla ruotainkielinen mummo. Kukaan ei osannut paikalla olevista ruotsia

        Julkisella voi sentään vaatia palvelua ruotsiksi. Yksityisellä ei tätä voi suoranaisesti vaatia, vaikka isot toimijat tarjoaavatkin palveluaan myös ruotsiksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monestikko olet vienyt mummiasi yksityiselle vertaillaksesi palvelua.

        no 2 terveysasemalla ja yhellä yksityisen. Mut toi nyt oli oma pienen otannan kokemus, ei mikään yleispätevä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Julkisella voi sentään vaatia palvelua ruotsiksi. Yksityisellä ei tätä voi suoranaisesti vaatia, vaikka isot toimijat tarjoaavatkin palveluaan myös ruotsiksi.

        Voi mut milläs vaadit jos paikalla ei oo ketään joka osaa? En sit tiedä miten ongelma ratkaistiin. Tuli oma vuoro

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En hakeutuisi koskaan kyseiselle alalla. Koska ala näyttää houkuttelevan aika tavalla psykopaatteja. Se näkyy mm. kliinisenä kohteluna, tiettynä otettuna asenteellisuutena ja jopa rasistisena ajatteluna.

        Yleistetäään ja niputetaan kaikki jonkin tietyn diagnoosin omaavat samanlaisiksi, diagnosoidun pitäisi ottaa sairaudesta itselleen jokin identiteetti, eli olla vähän nk. sairautensa. Juuri sen sairaus ja lääkekeskeisyyden ja sen takia, että siellä kuvitellaan, että ne heidän hoitolinjauksensa, ja lääkemääräykset auttaisivat potilasta kaikissa elämän ongelmissa, on aikamoista yksinkertaistamista ja siksikään se vaan kolahda minuun. Hoitokulttuurissa ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilanteita.

        Viime aikoina oli aika aggressiivista uutisointia, mm. alalla olevien puolelta vihjattiin aika suoraan, että lisääntyneiden väkivaltatapausten taustalla olisi mt-ongelmat ja jos sitä nyt ihan suoraan sanottu, niin ainakin vihjattiin, että kyseiset henkilöt, jotka ovat syyllistyneet henkirikoksiin, että he ovat sairautensa takia lopettaneet kyseisten palveluiden käytön. Se on aika tavalla yleistämistä. Se ei ole näin jokaisen kohdalla, mutta tällainen kuva siitä uutisoinnista tuli. Toisaalta tätä asiaa todennäköisesti yritetään käyttää jonkinlaisena vakuuttavan todisteena niille hoitolinjauksille ja mm. lääkkeiden määräämisille. Yritetään todistella, että nyt sitten joukossamme on ihmisiä, jotka saattavat hyppiä silmille ja olla vaaraksi kaikille.

        Alalla tehdään aika paljon sellaista asioiden yksinkertaistamista ja myös tiettyjen linjojen vetämisiä. Että jokin asia selittäisi kaiken. Esim. yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet eivät vaikuta, tai niillä ei ole mitään merkittävää roolia mt-oireilussa, vaan kaikki johtuu aina jostakin sairaudesta. Se on minusta asioiden yksinkertaistamista ja suoran viivan vetämistä jostakin. Se on aika helppoa tuollainen. Asiat ovat huomattavasti monimutkaisempia, kuin mitä he ikinä tulevat ymmärtämään. Moni asia vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

        Edelliseen tekstiin korjaus: psyykkisissä oireiluissa niiden taustalla olevat syyt ovat monisyisempiä ja monimutkaisempia, kuin miten psykiatriassa asiat nähdään ja esitellään. Psykiatriassa oireet ovat aina jokin todiste, tai merkki jostakin psyykkisestä häiriöstä tai sairaudesta. Jos tästä pinttymästä ja ajattelusta luovuttaisiin, eikä siihen takerruttaisi ja keskityttäisi niin paljon, niin psykiatriassa olisi mahdollista auttaa, ja tukea henkisistä ongelmista kärsiviä ja siten oikeasti lisättäisiin sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä.

        Mutta tämä viimeiseksi mainittu asia puuttuu tällä hetkellä lähes kokonaan psykiatriasta ja kyseisen hoitokulttuurin ajattelusta ja ilmapiiristä. Eli asioita pitäisi katsoa ja nähdä huomattavasti laajemmasta näkökulmasta, kuin mitä siellä on tehty viimeisten vuosikymmenten aikana. Käytännössä siellä ei ole tehty ja tarjottu palveluita käyttäville muuta kuin diagnosointia ja lääkemääräyksiä, tai sitten sähköshokkihoitoja. Ja se käytäntö on siellä lähestulkoon se, että jätetään yksilön hoidon ja huomioinnin ulkopuolelle hänen elämäntilanteensa ja ne olosuhteet, joissa ihminen on, tai se mitä hänelle on tapahtunut. Siksi se se vaan toimi nk. sen pitäisi. Se on liian kapea-alaisesti ajattelevaa ja toimivaa. Ja mm. diagnosoinnit perustuvat myös liian paljon tiettyihin luotuihin stereotypioihin, joissa ei oteta huomioon esim. traumataustaa, tai persoonallisuudenpiirteitä.

        Kyllä siellä olisi aika paljon muuttamisen ja uudistamisen tarvetta ja aihetta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin korjaus: psyykkisissä oireiluissa niiden taustalla olevat syyt ovat monisyisempiä ja monimutkaisempia, kuin miten psykiatriassa asiat nähdään ja esitellään. Psykiatriassa oireet ovat aina jokin todiste, tai merkki jostakin psyykkisestä häiriöstä tai sairaudesta. Jos tästä pinttymästä ja ajattelusta luovuttaisiin, eikä siihen takerruttaisi ja keskityttäisi niin paljon, niin psykiatriassa olisi mahdollista auttaa, ja tukea henkisistä ongelmista kärsiviä ja siten oikeasti lisättäisiin sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä.

        Mutta tämä viimeiseksi mainittu asia puuttuu tällä hetkellä lähes kokonaan psykiatriasta ja kyseisen hoitokulttuurin ajattelusta ja ilmapiiristä. Eli asioita pitäisi katsoa ja nähdä huomattavasti laajemmasta näkökulmasta, kuin mitä siellä on tehty viimeisten vuosikymmenten aikana. Käytännössä siellä ei ole tehty ja tarjottu palveluita käyttäville muuta kuin diagnosointia ja lääkemääräyksiä, tai sitten sähköshokkihoitoja. Ja se käytäntö on siellä lähestulkoon se, että jätetään yksilön hoidon ja huomioinnin ulkopuolelle hänen elämäntilanteensa ja ne olosuhteet, joissa ihminen on, tai se mitä hänelle on tapahtunut. Siksi se se vaan toimi nk. sen pitäisi. Se on liian kapea-alaisesti ajattelevaa ja toimivaa. Ja mm. diagnosoinnit perustuvat myös liian paljon tiettyihin luotuihin stereotypioihin, joissa ei oteta huomioon esim. traumataustaa, tai persoonallisuudenpiirteitä.

        Kyllä siellä olisi aika paljon muuttamisen ja uudistamisen tarvetta ja aihetta.

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus virheellisesti kirjoitettuun lauseeseen. Psykiatriassa käytäntö on ollut lähes aina, että yksilön, tai tietyn diagnoosin omaavien hoidon ulkopuolelle jätetään yksilön elämäntilanne, ne olosuhteet, joissa ihminen on, tai se, mitä hänelle on tapahtunut. Fokus ja päämäärä on ollut ja on edelleenkin pääasiassa aina niissä diagnosoinnissa, luokittelussa johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämisessä. Siksi psykiatria ei pysty auttamaan kaikkia, jotka tarvitsisivat henkistä tukea. Esim. joillakin ei ole välttämättä omassa elämässään sitä tarvittavaa tukiverkkoa, joka jokaisella pitäisi olla. Psykiatria ei myöskään toimi nk. pitäisi. Koska sitä psykososiaalista tukea annetaan vain sen tehdyn diagnoosin kohdalla. Jos tarkoitus on oikeasti tarkoitus edistää henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niin silloin pitäisi asioita tarkastella nykyistä huomattavasti laajemmasta näkökulmasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No se on totta mut yksityiselle menee rahan takia myös ne parhaimmat lääkärit. Ei kaikki mut osa. Riippuu tosi paljon paikkakunnasta tääkin

        Jotkut julkisen puolen lääkärit tekevät töitä myös yksityisellä puolella.
        Onko sitten rahanahneutta, vai mitä lienee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Epäoikeudenmukaisuutta on ymmärrettävästi ihan sairaasti tai pilvin pimein, hanki akateeminen loppututkinto niin pääset samalle tasolle välkkyjen psykiatrien kanssa. Ongelmat on tasokasta laatua ja voitte henkevästi i pohtia ongelman syitä ja ratkaisuja. Silleen älykkäästi. Tavis sairaille riittää kun pääsee kuntoutukseen ja saa uuden kivan ammatin hankkia itselleen. Tai sitten tipauttaa jälkijunaan eli antaa toivottomille heti kättelyssä eläke. Jälkimmäinen on edukas ja helppo kaikille osapuolille.

        Itse pärjäsin oikein hyvin psykiatrien kanssa viimeiset psykiatrisessa systeemissä viettämäni vuodet. Ihan vain peruskoulu taustalla, ja vieläpä työkyvyttömyyseläkkeelläkin, ja silti pärjäsin.
        Se taisi johtua kuluneista vuosista, toipumisesta, ja jopa siitä elämänkokemuksesta, joita on kertynyt vuosien varrella.
        Pärjätäkseen psykiatrien kanssa, ei tarvitse välttämättä olla mitenkään erityisen välkky, riittää kun psyykkinen terveydentila alkaa olla paremmassa kunnossa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy ymmärtää, että skitsofrenia ei ole mikään etuoikeutus sille, että saisi jotain samaa terapiaa ilmaiseksi, mistä sairaudentunnon omaavat ihmiset joutuvat maksamaan.

        Eikä introvertit ole väittämässä vuodesta toiseen että näitä erivapauksia kuuluisi skitsofreenikolle antaa.

        Siinä menee seuraavatkin kaksikymmentä vuotta pieleen jos tällaisia perusasioita ei pysty hyväksymään.

        Skitsofreenikoille ei taida paljoa olla terapiamahdollisuuksia, taitaa terapiat olla enemmän muunlaisia mt-häiriöitä varten.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olennainen ero on se, että masentunut tietää olevansa masentunut, mutta skitsofreenikko ei sitä automaattisesti aina tiedä.

        Niin, kun skitsofreenikko ei ole välttämättä masentunut.
        ( No, pientä sarkasmia, käsitin kyllä, mitä tarkoitit kommentillasi. )

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, paitsi jos kyseinen diagnoosi on jo alunperinkin annettu väärin perustein, liioittelemalla, yhdistämällä ja sotkemalla persoonallisuudenpiirteet ja traumataustan oireet joksikin skitsofreniaksi.

        En ole omasta mielestäni ollut vaatimassa mitään "erivapauksia" millekään potilasryhmittymälle. Toin vain esille ilmeisiä epäkohtia, joita systeemissä on. Nämä asiat eivät vain tule esille esim. valtamedioissa.

        Ja alalla olevat itsekin väittävät joskus, että skitsofreenikot vain kuvittelevat kokeneensa traumaattisia asioita. Se jos mikä on jo valmiiksi asenteellista ja jopa rasistista ajattelua. Sehän on he*ekatin helppoa ottaa tietty asenne. Omalla kohdallani mm. itsetuhoisuus katsottiin liittyvän vain siihen tehtyyn "perussairauteen". Vasta myöhemmin ymmärsin esim. omien kokemusteni, traumataustan ja käyttämieni lääkkeiden osuuden omien oireideni kohdalla. Tiedätkö, että mistä sen tiedän? Sitten kun lopetin kaikenlaisten masennus ja neuroleptien käytön, niin sitten katosi akatisia ja anhedonia, eikä väsymyskään ollut niin tolkutonta, mitä se oli. Ja samalla katosi viinanhimokin. Eikö olekin merkillistä, että itsetuhoisuus katosi, kun lopetin neuroleptien käytön. Kehittele ihmeessä parempia teorioita, jos keksit, että kuinka ja miksi siinä näin kävi? Oletan, että et pysty, eikä pysty asiantuntijakaan tuohon sanomaan mitään hyvää ja oikeaanosuvaa vastausta.

        Itse asiassa minä en tiedä, missä olisin nyt, jos olisin jatkanut käypähoito ja minulle annettuja hoito-ohjeita. Todennäköisesti en olisi enää hengissäkään.

        Skitosfrenia-diagnoosi taidetaan nykyäänkin tehdä ennemmin oireiden perusteella, eikä menneiden tapahtumien perusteella, on takana sitten traumaa tai jotain muuta.
        Yleensä oireet kertoo sen, mikä sairaus on kyseessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En hakeutuisi koskaan kyseiselle alalla. Koska ala näyttää houkuttelevan aika tavalla psykopaatteja. Se näkyy mm. kliinisenä kohteluna, tiettynä otettuna asenteellisuutena ja jopa rasistisena ajatteluna.

        Yleistetäään ja niputetaan kaikki jonkin tietyn diagnoosin omaavat samanlaisiksi, diagnosoidun pitäisi ottaa sairaudesta itselleen jokin identiteetti, eli olla vähän nk. sairautensa. Juuri sen sairaus ja lääkekeskeisyyden ja sen takia, että siellä kuvitellaan, että ne heidän hoitolinjauksensa, ja lääkemääräykset auttaisivat potilasta kaikissa elämän ongelmissa, on aikamoista yksinkertaistamista ja siksikään se vaan kolahda minuun. Hoitokulttuurissa ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilanteita.

        Viime aikoina oli aika aggressiivista uutisointia, mm. alalla olevien puolelta vihjattiin aika suoraan, että lisääntyneiden väkivaltatapausten taustalla olisi mt-ongelmat ja jos sitä nyt ihan suoraan sanottu, niin ainakin vihjattiin, että kyseiset henkilöt, jotka ovat syyllistyneet henkirikoksiin, että he ovat sairautensa takia lopettaneet kyseisten palveluiden käytön. Se on aika tavalla yleistämistä. Se ei ole näin jokaisen kohdalla, mutta tällainen kuva siitä uutisoinnista tuli. Toisaalta tätä asiaa todennäköisesti yritetään käyttää jonkinlaisena vakuuttavan todisteena niille hoitolinjauksille ja mm. lääkkeiden määräämisille. Yritetään todistella, että nyt sitten joukossamme on ihmisiä, jotka saattavat hyppiä silmille ja olla vaaraksi kaikille.

        Alalla tehdään aika paljon sellaista asioiden yksinkertaistamista ja myös tiettyjen linjojen vetämisiä. Että jokin asia selittäisi kaiken. Esim. yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet eivät vaikuta, tai niillä ei ole mitään merkittävää roolia mt-oireilussa, vaan kaikki johtuu aina jostakin sairaudesta. Se on minusta asioiden yksinkertaistamista ja suoran viivan vetämistä jostakin. Se on aika helppoa tuollainen. Asiat ovat huomattavasti monimutkaisempia, kuin mitä he ikinä tulevat ymmärtämään. Moni asia vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

        Kuka tahansa voi joskus oireilla elämäntilanteiden takia, mutta on eri asia, kenellä oireet alkavat hankaloittamaan kaikkea muuta elämää/elämistä. Jos oireet menee niin pahaksi, ettei mikään enää tahdo onnistua, niin eikö silloin käännytä jo sairauden suuntaan ?
        Aikoinaan itsekin oireilin pahasti, koska sairastuin. Työkyvyttömyyseläkkeelle asti sairastaminen johti Ja kun toivuin, suurin osa oireilusta loppui. Ehkä oireilen jotenkin edelleen, en osaa sanoa, mutta pärjään elämässäni paremmin, lähes hyvin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta uhriutujat käyvät lähesomaan ainoastaan julkisella.

        Ihminen, joka ajattelee parastaan, haluaa apua ja ottaa avun vastaan, hakee rahalla sitä apua yksityiseltä puolelta.
        Miksi hoidosta maksaisi, jos siitä ei edes tosissaan halua hyötyä, vaan on kaikessa vastaan, mitä ammattilaiset sanoo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Julkisella voi sentään vaatia palvelua ruotsiksi. Yksityisellä ei tätä voi suoranaisesti vaatia, vaikka isot toimijat tarjoaavatkin palveluaan myös ruotsiksi.

        Raaseporin alueella oli ollut julkisella joku lääkäri, joka osasi vain ruotsia.
        Oli vastaanotolle päätynyt suomenkielinen ystäväni ollut aika ihmeissään. Lääkäri ei siis ollut osannut suomea. On siinä aika vaikeaa alkaa vaivojaan kertomaan, saati hoidattamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin korjaus: psyykkisissä oireiluissa niiden taustalla olevat syyt ovat monisyisempiä ja monimutkaisempia, kuin miten psykiatriassa asiat nähdään ja esitellään. Psykiatriassa oireet ovat aina jokin todiste, tai merkki jostakin psyykkisestä häiriöstä tai sairaudesta. Jos tästä pinttymästä ja ajattelusta luovuttaisiin, eikä siihen takerruttaisi ja keskityttäisi niin paljon, niin psykiatriassa olisi mahdollista auttaa, ja tukea henkisistä ongelmista kärsiviä ja siten oikeasti lisättäisiin sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä.

        Mutta tämä viimeiseksi mainittu asia puuttuu tällä hetkellä lähes kokonaan psykiatriasta ja kyseisen hoitokulttuurin ajattelusta ja ilmapiiristä. Eli asioita pitäisi katsoa ja nähdä huomattavasti laajemmasta näkökulmasta, kuin mitä siellä on tehty viimeisten vuosikymmenten aikana. Käytännössä siellä ei ole tehty ja tarjottu palveluita käyttäville muuta kuin diagnosointia ja lääkemääräyksiä, tai sitten sähköshokkihoitoja. Ja se käytäntö on siellä lähestulkoon se, että jätetään yksilön hoidon ja huomioinnin ulkopuolelle hänen elämäntilanteensa ja ne olosuhteet, joissa ihminen on, tai se mitä hänelle on tapahtunut. Siksi se se vaan toimi nk. sen pitäisi. Se on liian kapea-alaisesti ajattelevaa ja toimivaa. Ja mm. diagnosoinnit perustuvat myös liian paljon tiettyihin luotuihin stereotypioihin, joissa ei oteta huomioon esim. traumataustaa, tai persoonallisuudenpiirteitä.

        Kyllä siellä olisi aika paljon muuttamisen ja uudistamisen tarvetta ja aihetta.

        Ei lääkäritkään pysty muuttamaan kenenkään vointia hyväksi, kyllä se lähtee ihan ihmisestä itsestään. Ammattilaiset voivat olla siinä apuna ja tukena, mutta oman itsensä muutostyö on tehtävä itse.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus virheellisesti kirjoitettuun lauseeseen. Psykiatriassa käytäntö on ollut lähes aina, että yksilön, tai tietyn diagnoosin omaavien hoidon ulkopuolelle jätetään yksilön elämäntilanne, ne olosuhteet, joissa ihminen on, tai se, mitä hänelle on tapahtunut. Fokus ja päämäärä on ollut ja on edelleenkin pääasiassa aina niissä diagnosoinnissa, luokittelussa johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämisessä. Siksi psykiatria ei pysty auttamaan kaikkia, jotka tarvitsisivat henkistä tukea. Esim. joillakin ei ole välttämättä omassa elämässään sitä tarvittavaa tukiverkkoa, joka jokaisella pitäisi olla. Psykiatria ei myöskään toimi nk. pitäisi. Koska sitä psykososiaalista tukea annetaan vain sen tehdyn diagnoosin kohdalla. Jos tarkoitus on oikeasti tarkoitus edistää henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niin silloin pitäisi asioita tarkastella nykyistä huomattavasti laajemmasta näkökulmasta.

        Voidaan kenet vain niin sanotusti lokeroida, mutta ihmisen ei ole pakko lokeroitua.
        Onko lokerossa pakko pysyä, vaikka joku on ehkä sinne halunnut ihmisen laittaa ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofreenikoille ei taida paljoa olla terapiamahdollisuuksia, taitaa terapiat olla enemmän muunlaisia mt-häiriöitä varten.

        Niinpä. Olen huomannut sen saman. Eli tietyn diagnoosin omaavat jätetään käytännössä ypöyksin ja ylläpitolääkityksille. Siellä ilmeisesti, että kyllä ne lääkkeet hoitaa ja ratkaisee kaikki ihmisellä olevat ongelmat. Se jos mikä on aikamoista asioiden ja hoidon yksinkertaistamista.

        Mutta ongelma tuleekin tässä. Entä jos kyseisen diagnoosin saanut menee baariin, kohtaa vääriä tyyppejä ja tuleekin raiskatuksi. Arvatkaapa saako kyseinen henkilö julkiselta puolelta välttämättä mitään traumaterapiaa? Vaikka hänen kuuluisi sitä ehdottomasti saada.
        Ei välttämättä saa, koska useimmiten jokaista diagnosoitua kohdellaan hänelle aiemmin annetun diagnoosin, eli perussairauden mukaan.

        Ja toinen ongelma liittyy tähän, kyseisen diagnoosin saanutta ja hänen sanomisiaan ei välttämättä uskota systeemin puolella. Eikö olekin kätevää ja sopii johonkin tiettyyn päämäärään ja ajettuun tarkoitukseen. Tietyn leimaavan diagnoosin perusteella voidaan kohdella ihan miten vaan. Diagnoosit eivät siis leimaa psykiatriankin puolella? Kyllä muuten näin tapahtuu ja tekevät niin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi mut milläs vaadit jos paikalla ei oo ketään joka osaa? En sit tiedä miten ongelma ratkaistiin. Tuli oma vuoro

        Eli valitat vaikka et edes tiedä miten kävi?
        Mitä se mielestäsi kertoo sinusta ja sinun asenteista?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Olen huomannut sen saman. Eli tietyn diagnoosin omaavat jätetään käytännössä ypöyksin ja ylläpitolääkityksille. Siellä ilmeisesti, että kyllä ne lääkkeet hoitaa ja ratkaisee kaikki ihmisellä olevat ongelmat. Se jos mikä on aikamoista asioiden ja hoidon yksinkertaistamista.

        Mutta ongelma tuleekin tässä. Entä jos kyseisen diagnoosin saanut menee baariin, kohtaa vääriä tyyppejä ja tuleekin raiskatuksi. Arvatkaapa saako kyseinen henkilö julkiselta puolelta välttämättä mitään traumaterapiaa? Vaikka hänen kuuluisi sitä ehdottomasti saada.
        Ei välttämättä saa, koska useimmiten jokaista diagnosoitua kohdellaan hänelle aiemmin annetun diagnoosin, eli perussairauden mukaan.

        Ja toinen ongelma liittyy tähän, kyseisen diagnoosin saanutta ja hänen sanomisiaan ei välttämättä uskota systeemin puolella. Eikö olekin kätevää ja sopii johonkin tiettyyn päämäärään ja ajettuun tarkoitukseen. Tietyn leimaavan diagnoosin perusteella voidaan kohdella ihan miten vaan. Diagnoosit eivät siis leimaa psykiatriankin puolella? Kyllä muuten näin tapahtuu ja tekevät niin.

        Tarkoitatko nyt sitä, ettei psykiatrian puolella uskota, jos kertoo tulleensa raiskatuksi ?
        Ja miksiköhän ne ei uskoisi ? Ne uskoo kyllä aika paljon kaikenlaista.
        Tiedän monta skitsofreenikkoa, jotka käyvät jossain vertaisilleen tarkoitetussa päivätoiminnassa, osallistuvat poliklinikoiden vertaisryhmiin, ym. Nekin kaikki on myös hoitomuotoja. Siis lääkkeiden ja keskustelujen lisäksi vielä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitosfrenia-diagnoosi taidetaan nykyäänkin tehdä ennemmin oireiden perusteella, eikä menneiden tapahtumien perusteella, on takana sitten traumaa tai jotain muuta.
        Yleensä oireet kertoo sen, mikä sairaus on kyseessä.

        Ei aina. Mulla muuttu skitsofrenia diagnoosi myöhemmin toiseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitatko nyt sitä, ettei psykiatrian puolella uskota, jos kertoo tulleensa raiskatuksi ?
        Ja miksiköhän ne ei uskoisi ? Ne uskoo kyllä aika paljon kaikenlaista.
        Tiedän monta skitsofreenikkoa, jotka käyvät jossain vertaisilleen tarkoitetussa päivätoiminnassa, osallistuvat poliklinikoiden vertaisryhmiin, ym. Nekin kaikki on myös hoitomuotoja. Siis lääkkeiden ja keskustelujen lisäksi vielä.

        Riippuu paikasta ja lääkäristä. Osa ei usko

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei aina. Mulla muuttu skitsofrenia diagnoosi myöhemmin toiseksi.

        Ehkä joku toinen lääkäri huomasi, ettei sinulla ollut enää skitsofreniaan liittyviä oireita.
        Samalle potilaalle voi aivan hyvin eri lääkärit antaa eri diagnoosin, vaikka taitaa se harvinaisempaa olla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen lisäys. Se, miksi joskus jotkut alalla olevat ja asiantuntijat heittävät kehiin väitteen, että skitsofreniaa sairastavat kuvittelevat kokeneensa traumaattisia asioita ja kokemuksia palvelee tiettyä ajettua tarkoitusta. Sillä yritetään vahvistaa sitä kuvaa, että henkilö on niin sairas, että kuvittelee asioita. Sillä yritetään oikeuttaa vahvistaa tehtyä diagnoosia ja oikeuttaa tehtyjä hoitolinjauksia, hoitopäätöksiä ja lääkemääräyksiä. Medikalisaatiota on myös psykiatrian puolella.

        Oma elämäntarinani on vain yksiä niitä lukuisia surullisia tarinoita, joissa tehdyt diagnoosit eivät aina mene välttämättä ihan oikeaan, eivät välttämättä "lisää mitään itsetuntemusta", lääkkeet eivät paranna elämänlaatua, ratkaise niitä muita elämässä pielessä olevia ongelmia, tai lisää välttämättä henkistä hyvinvointiakaan. Hyöty jäi nollille. Eli minulle ei niistä "asiantuntijoiden" antamista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä ollut mitään hyötyä. Sitten minä vasta olisin idiootti ollut, jos olisin jatkanut käypähoitosuosituksia. Tosin ennätin olla liian hölmö ja liian luottavainen systeemiin jo sen peräti yli 20 vuoden ajan.

        Lääkkeiden, tai pikemminkin niiden haittavaikutusten roolia ja osuutta esim. uusien sairauksien puhkemisessa ei tutkita tarpeeksi, eikä myöskään myönnetä. Omalla kohdallani annetut hoito-ohjeet johtivat vain alkoholismiin ja uusien traumojen tulemiseen, Mm. pahoinpidellyksi ja raiskauksen joutumisen kohteeksi joutumiseen, Ymmärrettävästi en ole psykiatrian suurin fani, enkä voi kiitellä heitä. Ja voiko siitä kukaan minua syyttää? Kokemukset ja asioiden ja syy-yhteyksien ymmärtäminen ja tiedostaminen ratkaisevat ja painavat vaa`assa enemmän, kuin jokin lääkeuskovaisuus ja usko niiden osuudesta kaikkien ongelmien ratkaisemisen kaikkivoipaisuuteen.

        Oletko koskaan edes yrittänyt käsitellä skitsofreniaa objektiivisesti?

        Esimerkiksi oletko koskaan jutellut hoitajan kanssa, että miten usein hän törmää siihen, että skitsofreenikko keksii mielestään päteviä syitä, miksi skitsofrenia olisi jotain muuta kuin skitsofreniaa?

        Tai jonkun ammattilaisen kanssa voisi olla ihan hyvä käydä läpi vaikka sitä kysymystä, että miksi en saa itseäni traumaterapiaan, vaikka julkisesti väitän, että se olisi parasta hoitoa sinulle.

        Totuushan on että skitsofrenia ei muutu miksikään PTSD:ksi vain sillä että syyttelee sairaanloisesti muita, vaan siellä pitää pystyä tekemään myös muuta ajatustyötä taustalla.

        Toisin sanoen, siellä pitää olla se sairaudentunto. Jos se on se PTSD niin silloin siihen pitää löytyä sitä sairaudentuntoa niin paljon, että osaa itse lähteä työstämään sitä, mutta jos se on vain sitä skitsofrenian sairaudentunnottomuutta, niin silloinhan se on sitä skitsofreniaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus virheellisesti kirjoitettuun lauseeseen. Psykiatriassa käytäntö on ollut lähes aina, että yksilön, tai tietyn diagnoosin omaavien hoidon ulkopuolelle jätetään yksilön elämäntilanne, ne olosuhteet, joissa ihminen on, tai se, mitä hänelle on tapahtunut. Fokus ja päämäärä on ollut ja on edelleenkin pääasiassa aina niissä diagnosoinnissa, luokittelussa johonkin lokeroon ja lääkkeiden määräämisessä. Siksi psykiatria ei pysty auttamaan kaikkia, jotka tarvitsisivat henkistä tukea. Esim. joillakin ei ole välttämättä omassa elämässään sitä tarvittavaa tukiverkkoa, joka jokaisella pitäisi olla. Psykiatria ei myöskään toimi nk. pitäisi. Koska sitä psykososiaalista tukea annetaan vain sen tehdyn diagnoosin kohdalla. Jos tarkoitus on oikeasti tarkoitus edistää henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niin silloin pitäisi asioita tarkastella nykyistä huomattavasti laajemmasta näkökulmasta.

        Mittee sie taas höpötät? Siellähän on hemmetisti sitä yksilön elämäntilannetta luotaavaa toimintaa, vai yritätkö jotenkin selittää, ettei skitsofrenia voi olla skitsofreniaa, kun ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen niin paljon?

        Vähän sama kun syöpäpotilas sanoo, ettei se voi olla syöpää, kun johtuu pakokaasuista, eikä omasta tupakoinnista.

        Jos taas skitsofreenikko on niin tillin tallin, ettei sillä puheohjauksella pärjää niissä "ulkoisissa tekijöissä ja elämäntilanteissa" Niin silloinhan hän pääsee johonkin asumisyksikköön tai vastaavaan, missä ammattilaiset huolehtii niistä ulkoisista tekijöistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofreenikoille ei taida paljoa olla terapiamahdollisuuksia, taitaa terapiat olla enemmän muunlaisia mt-häiriöitä varten.

        Skitsofrenia on valitettavasti sellainen sairaus, jota ei voi terapialla parantaa. Ehkä se on juuri siksi saanut niin synkän maineen mielisairauksien joukossa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen, joka ajattelee parastaan, haluaa apua ja ottaa avun vastaan, hakee rahalla sitä apua yksityiseltä puolelta.
        Miksi hoidosta maksaisi, jos siitä ei edes tosissaan halua hyötyä, vaan on kaikessa vastaan, mitä ammattilaiset sanoo.

        No siinäpä se totuus seisoo.

        Ammatti lässyttäjät varmaan keksii loputtomasti lässytystä, että miksi heidän teot ei ole linjassa sen lässytyksen kanssa, mutta koskaan evät pääse tekojen asteelle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan edes yrittänyt käsitellä skitsofreniaa objektiivisesti?

        Esimerkiksi oletko koskaan jutellut hoitajan kanssa, että miten usein hän törmää siihen, että skitsofreenikko keksii mielestään päteviä syitä, miksi skitsofrenia olisi jotain muuta kuin skitsofreniaa?

        Tai jonkun ammattilaisen kanssa voisi olla ihan hyvä käydä läpi vaikka sitä kysymystä, että miksi en saa itseäni traumaterapiaan, vaikka julkisesti väitän, että se olisi parasta hoitoa sinulle.

        Totuushan on että skitsofrenia ei muutu miksikään PTSD:ksi vain sillä että syyttelee sairaanloisesti muita, vaan siellä pitää pystyä tekemään myös muuta ajatustyötä taustalla.

        Toisin sanoen, siellä pitää olla se sairaudentunto. Jos se on se PTSD niin silloin siihen pitää löytyä sitä sairaudentuntoa niin paljon, että osaa itse lähteä työstämään sitä, mutta jos se on vain sitä skitsofrenian sairaudentunnottomuutta, niin silloinhan se on sitä skitsofreniaa.

        PTSD on se ongelma ettei aina tiedä itekkään mikä on ja uskoo lääkäreitä. Traumat kun oireilee eri tavoin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan edes yrittänyt käsitellä skitsofreniaa objektiivisesti?

        Esimerkiksi oletko koskaan jutellut hoitajan kanssa, että miten usein hän törmää siihen, että skitsofreenikko keksii mielestään päteviä syitä, miksi skitsofrenia olisi jotain muuta kuin skitsofreniaa?

        Tai jonkun ammattilaisen kanssa voisi olla ihan hyvä käydä läpi vaikka sitä kysymystä, että miksi en saa itseäni traumaterapiaan, vaikka julkisesti väitän, että se olisi parasta hoitoa sinulle.

        Totuushan on että skitsofrenia ei muutu miksikään PTSD:ksi vain sillä että syyttelee sairaanloisesti muita, vaan siellä pitää pystyä tekemään myös muuta ajatustyötä taustalla.

        Toisin sanoen, siellä pitää olla se sairaudentunto. Jos se on se PTSD niin silloin siihen pitää löytyä sitä sairaudentuntoa niin paljon, että osaa itse lähteä työstämään sitä, mutta jos se on vain sitä skitsofrenian sairaudentunnottomuutta, niin silloinhan se on sitä skitsofreniaa.

        Osasin odottaa tuota asiatonta vastausta. Minulla on siihen tyhjentävä vastaus: en tee sillä diagnoosilla enää mitään.

        Enkä lähde ja osallistu enää koskaan mukaan siihen typerään teatteriin (= ilveilyyn) , jossa hoitotahon puolelta painotetaan niitä "hoitomyöntyväisyys ja sairaudentuntoisuusteemoja", tai tuputetaan terveyttä ja hyvinvointia tuhoavia ja pilaavia lääkkeitä. Enkä ota jonkin hoitotahon virheellisesti tehdystä diagnoosista itselleni mitään identiteettia. En tule koskaan enää käyttämään niitä lääkkeitä.

        20 vuotta systeemin oravanpyörässä olleena, sen seurauksena alkoholisoituneen, traumatisoituneena ja kaikkea sitä turhaan kokeneena riitti minulle.

        Ja saat työntää mielipiteesi sinne, minne valo ei paista!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä joku toinen lääkäri huomasi, ettei sinulla ollut enää skitsofreniaan liittyviä oireita.
        Samalle potilaalle voi aivan hyvin eri lääkärit antaa eri diagnoosin, vaikka taitaa se harvinaisempaa olla.

        Näinhän siinä kävi kyllä. Kaikista vanhin oli se joka huomasi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan edes yrittänyt käsitellä skitsofreniaa objektiivisesti?

        Esimerkiksi oletko koskaan jutellut hoitajan kanssa, että miten usein hän törmää siihen, että skitsofreenikko keksii mielestään päteviä syitä, miksi skitsofrenia olisi jotain muuta kuin skitsofreniaa?

        Tai jonkun ammattilaisen kanssa voisi olla ihan hyvä käydä läpi vaikka sitä kysymystä, että miksi en saa itseäni traumaterapiaan, vaikka julkisesti väitän, että se olisi parasta hoitoa sinulle.

        Totuushan on että skitsofrenia ei muutu miksikään PTSD:ksi vain sillä että syyttelee sairaanloisesti muita, vaan siellä pitää pystyä tekemään myös muuta ajatustyötä taustalla.

        Toisin sanoen, siellä pitää olla se sairaudentunto. Jos se on se PTSD niin silloin siihen pitää löytyä sitä sairaudentuntoa niin paljon, että osaa itse lähteä työstämään sitä, mutta jos se on vain sitä skitsofrenian sairaudentunnottomuutta, niin silloinhan se on sitä skitsofreniaa.

        Terapia yksityisellä puolella maksaa aika tavalla, ja julkiselta niitä ei aiemman diagnoosin ja tietyn otetun asenteen takia edes tarjota. Tämäkin tosiasia on jo moneen kertaan todettu täällä, mutta näytät unohtavan sen tarkoituksellisesti.

        Lisäyksenä: en tule juttelemaan yhdenkään alalla olevan kanssa, Ei edes kiinnosta. Minulle psykiatria näyttäytyy enemmän kulttina ja uskontona, jonka ( edustamien ahdasmielisten, ja kapea-alaisten ajatusten, oppien ja näkemysten) kanssa ei edes tarvitse olla samaa mieltä ja tehdä nk. he ajattelevat. Koska sinulta puuttuu riittävä ymmärtämys asioiden ymmärtämiseen, niin on aika turhaa tätä edes yrittää. Sama näyttää puuttuvan myös jostakin muualtakin taholta. Teillä on kummallisen ja hyvin paljon yhteisiä piirteitä...

        Yhdestä asiasta en tingi. Ja se on vapaus ja sen tulen pitämään loppuun asti. Monikaan ei ole valmis taistelemaan arvojensa puolesta. Epäilen, löytyykö sitä edes Sinulta. Se vaatisikin eettisiä ja moraalisia arvoja ja kykyä asettua toisen asemaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapia yksityisellä puolella maksaa aika tavalla, ja julkiselta niitä ei aiemman diagnoosin ja tietyn otetun asenteen takia edes tarjota. Tämäkin tosiasia on jo moneen kertaan todettu täällä, mutta näytät unohtavan sen tarkoituksellisesti.

        Lisäyksenä: en tule juttelemaan yhdenkään alalla olevan kanssa, Ei edes kiinnosta. Minulle psykiatria näyttäytyy enemmän kulttina ja uskontona, jonka ( edustamien ahdasmielisten, ja kapea-alaisten ajatusten, oppien ja näkemysten) kanssa ei edes tarvitse olla samaa mieltä ja tehdä nk. he ajattelevat. Koska sinulta puuttuu riittävä ymmärtämys asioiden ymmärtämiseen, niin on aika turhaa tätä edes yrittää. Sama näyttää puuttuvan myös jostakin muualtakin taholta. Teillä on kummallisen ja hyvin paljon yhteisiä piirteitä...

        Yhdestä asiasta en tingi. Ja se on vapaus ja sen tulen pitämään loppuun asti. Monikaan ei ole valmis taistelemaan arvojensa puolesta. Epäilen, löytyykö sitä edes Sinulta. Se vaatisikin eettisiä ja moraalisia arvoja ja kykyä asettua toisen asemaan.

        Ja mitä ymmärrystä sinä minulta odotat? Sitä samaa mitä annan lapsille jotka samalla tavalla kiukuttelee siitä, että terapian pitää olla heille ilmaista, koska he eivät kuitenkaan koskaan mene juttelemaan ammattilaisen kanssa?

        Voisiko sen toisen tahon nimi olla todellisuus jolla on se sama ymmärrys kuin minulla, missä täysipäiseltä aikuiselta ihmiseltä odotetaan täysipäisen aikuisen ihmisen toimintaa?

        Minä olen itse rahoittanut omaa terapiaani muunmoassa pulloja, marjoja ja sieniä keräämällä. Mitä sinä olet tehnyt oman terapiasi eteen? Kiukutellut? Valittanut? Valehdellut? Entä jos vain kiltisti hyväksyisit sen tosiasian, että ihminen joka oikeasti haluaa terapiaan, tekee myös asioita sen eteen.

        Se että jollain ihmisellä on sellainen etiikka ja moraali ettei hyväksy mitään bullshittiä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä empatiaa riittäisi muille MT-kuntoutujille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mitä ymmärrystä sinä minulta odotat? Sitä samaa mitä annan lapsille jotka samalla tavalla kiukuttelee siitä, että terapian pitää olla heille ilmaista, koska he eivät kuitenkaan koskaan mene juttelemaan ammattilaisen kanssa?

        Voisiko sen toisen tahon nimi olla todellisuus jolla on se sama ymmärrys kuin minulla, missä täysipäiseltä aikuiselta ihmiseltä odotetaan täysipäisen aikuisen ihmisen toimintaa?

        Minä olen itse rahoittanut omaa terapiaani muunmoassa pulloja, marjoja ja sieniä keräämällä. Mitä sinä olet tehnyt oman terapiasi eteen? Kiukutellut? Valittanut? Valehdellut? Entä jos vain kiltisti hyväksyisit sen tosiasian, että ihminen joka oikeasti haluaa terapiaan, tekee myös asioita sen eteen.

        Se että jollain ihmisellä on sellainen etiikka ja moraali ettei hyväksy mitään bullshittiä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä empatiaa riittäisi muille MT-kuntoutujille.

        Terapia maksaa sen verran paljon et aika paljon saat kerätä. Etenkin jos meet yksityiselle niin pari tonnii kuussa menee ainaki

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenia on valitettavasti sellainen sairaus, jota ei voi terapialla parantaa. Ehkä se on juuri siksi saanut niin synkän maineen mielisairauksien joukossa.

        Onhan olemassa jonkinlainen prosentti, jotka voivat skitsofreniasta parantuakin.
        Jostain sen olen joskus lukenut, en muista mistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapia yksityisellä puolella maksaa aika tavalla, ja julkiselta niitä ei aiemman diagnoosin ja tietyn otetun asenteen takia edes tarjota. Tämäkin tosiasia on jo moneen kertaan todettu täällä, mutta näytät unohtavan sen tarkoituksellisesti.

        Lisäyksenä: en tule juttelemaan yhdenkään alalla olevan kanssa, Ei edes kiinnosta. Minulle psykiatria näyttäytyy enemmän kulttina ja uskontona, jonka ( edustamien ahdasmielisten, ja kapea-alaisten ajatusten, oppien ja näkemysten) kanssa ei edes tarvitse olla samaa mieltä ja tehdä nk. he ajattelevat. Koska sinulta puuttuu riittävä ymmärtämys asioiden ymmärtämiseen, niin on aika turhaa tätä edes yrittää. Sama näyttää puuttuvan myös jostakin muualtakin taholta. Teillä on kummallisen ja hyvin paljon yhteisiä piirteitä...

        Yhdestä asiasta en tingi. Ja se on vapaus ja sen tulen pitämään loppuun asti. Monikaan ei ole valmis taistelemaan arvojensa puolesta. Epäilen, löytyykö sitä edes Sinulta. Se vaatisikin eettisiä ja moraalisia arvoja ja kykyä asettua toisen asemaan.

        Miten terapia evätään jonkin asenteen takia ?
        Potilas pääsee terapiaan, jos pääsee, ja jos ei pääse, niin ei pääse.
        Ei siihen mitään asenteita tarvita.
        Vai heikko itsetuntoko se sanoo, että en pääse terapiaan, kun olen niin huono ja sairas ihminen, minua ei hyväksytä mihinkään, jne. ?
        Lääkäri kai sen lähetteen terapiaan tekee, ainakin julkisella puolella ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan olemassa jonkinlainen prosentti, jotka voivat skitsofreniasta parantuakin.
        Jostain sen olen joskus lukenut, en muista mistä.

        Muistaakseni tosi pieni. Sellainen määrä, jonka kohdalla voidaan jo miettiä oliko skitsofreniaa alunperinkään

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapia maksaa sen verran paljon et aika paljon saat kerätä. Etenkin jos meet yksityiselle niin pari tonnii kuussa menee ainaki

        Suosittelen ottamaan selvää terapioista , niiden hinnasta ja kestosta. (Sinullakin selkeästi on joku digilaite jolla käyt täällä suomi24 foorumilla. Minä haluaisin nähdä sinut menevän kauppaan ja etsivän sieltä kalleimman digilaitteen ja sen jälkeen tulemaan tänne ja ilmoittamaan, että joudut lopettamaan täällä valittamisen, koska se kaupan kallein digilaite on sinulle liian kallis.)

        Itse sain tattilastista parhaimmillaan sellaisen 200-400€ per kerta, tosin se sesonki on lyhyehkö, ehkä max kuukauden. Mutta suhteellisen helposti sillä kattoi seuraavan vuoden terapiat.

        Joo lässyti lää, on olemassa rampoja jne. Mutta pointti ei nyt olekkaan se, että montako tattia tai pulloa keräät, (tai muita säästö ja rahan hankinta keinoja.) vaan siitä että on olemassa ihmisiä jotka tekevät aktiivisesti asioita että he pääsisivät terapiaan, ja on ihmisiä jotka aktiivisesti keksii syitä, miksi he eivät pääse terapiaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mitä ymmärrystä sinä minulta odotat? Sitä samaa mitä annan lapsille jotka samalla tavalla kiukuttelee siitä, että terapian pitää olla heille ilmaista, koska he eivät kuitenkaan koskaan mene juttelemaan ammattilaisen kanssa?

        Voisiko sen toisen tahon nimi olla todellisuus jolla on se sama ymmärrys kuin minulla, missä täysipäiseltä aikuiselta ihmiseltä odotetaan täysipäisen aikuisen ihmisen toimintaa?

        Minä olen itse rahoittanut omaa terapiaani muunmoassa pulloja, marjoja ja sieniä keräämällä. Mitä sinä olet tehnyt oman terapiasi eteen? Kiukutellut? Valittanut? Valehdellut? Entä jos vain kiltisti hyväksyisit sen tosiasian, että ihminen joka oikeasti haluaa terapiaan, tekee myös asioita sen eteen.

        Se että jollain ihmisellä on sellainen etiikka ja moraali ettei hyväksy mitään bullshittiä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä empatiaa riittäisi muille MT-kuntoutujille.

        Et edes tiedä, mitä tarkoittaa sana empatia, niin älä edes mainitse sitä. Sinulla sitä ei ole.

        Tekstistäsi loistaa empatian puute, niin kauas, että tyhmempikin tuon näkee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suosittelen ottamaan selvää terapioista , niiden hinnasta ja kestosta. (Sinullakin selkeästi on joku digilaite jolla käyt täällä suomi24 foorumilla. Minä haluaisin nähdä sinut menevän kauppaan ja etsivän sieltä kalleimman digilaitteen ja sen jälkeen tulemaan tänne ja ilmoittamaan, että joudut lopettamaan täällä valittamisen, koska se kaupan kallein digilaite on sinulle liian kallis.)

        Itse sain tattilastista parhaimmillaan sellaisen 200-400€ per kerta, tosin se sesonki on lyhyehkö, ehkä max kuukauden. Mutta suhteellisen helposti sillä kattoi seuraavan vuoden terapiat.

        Joo lässyti lää, on olemassa rampoja jne. Mutta pointti ei nyt olekkaan se, että montako tattia tai pulloa keräät, (tai muita säästö ja rahan hankinta keinoja.) vaan siitä että on olemassa ihmisiä jotka tekevät aktiivisesti asioita että he pääsisivät terapiaan, ja on ihmisiä jotka aktiivisesti keksii syitä, miksi he eivät pääse terapiaan.

        No kaikessa aktiivisuus ei auta. Kerta hinnalla toi on mahdoton jos ei vaan ole varaa niin ei ole. Raha on muuten yksi kelaterapiankin este...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kaikessa aktiivisuus ei auta. Kerta hinnalla toi on mahdoton jos ei vaan ole varaa niin ei ole. Raha on muuten yksi kelaterapiankin este...

        Raha ei ole terapian tarpeessa olevalle ihmiselle este silloin jos kela maksaa terapian.
        Mutta joo, kelallakin voi olla puute rahasta, etenkin nykyään kun kaikesta leikataan. Kela ei välttämättä enää rahoita terapioita yhtä paljon kuin aiemmin on tehnyt.

    • Anonyymi

      Olin kerran lääkärillä kipupotilaana. Kaikkea siinä tuli juteltua, kun hän ykskaks luettuaan koneelta tietojani, kysyi " eikö sulla ole mitään psyykelääkitystä ?".
      Hän oletti, kun tiedoissani oli psykiatrinen diagnoosi, että minun olisi pitänyt kai sitten jotain lääkettäkin siihen käyttää.
      Kyllä se ihmetytti, kun vastaanottokäyntini ei liittynyt psyykeen millään tavalla.
      Tosin sanoinkin hänelle silloin vastauksesi pelkästään, että ei ole lääkkeitä.

    • Anonyymi

      Henkinen pahoinvointi johtuu yleensä siitä, että on henkisen väkivallan kohteena vaikka omassa perheessään. Sitten henkisen väkivallan tekijä pyrkii maalaamaan kohteena olevan henkilön epätasapainoiseksi ja hetkelliset reaktiot henkiseen väkivaltaan suhteettomiksi verrattuna jatkuvaan nälvintään ja epäkunnioittavaan käyttäytymiseen. Sitten hän käskee kohteensa menemään psykiatrille ja psykiatri kertoo: tämä on ilmiselvästi masennusta, ei ihme, että perheenjäsentä ärsyttää sun masennus. Masentuneita onkin ihan oikein kohdella niin. Ja se masennus tai mikä ikinä loppuu aika lailla sillä hetkellä kun tajuaa paeta sekä psykiatrista kontrollia että sitä alkuperäistä huonoa kohtelua, joka pahan olon aiheutti. Johon reagoitiin leimaamalla paha olo geeneistä johtuvaksi aivosairaudeksi. Totta kai henkinen väkivalta vahingoittaa aivoja hienovaraisilla tavoilla. Mutta se vaurio loppuu ja alkaa pikkuhiljaa parantua, kun karkaa sanaakaan sanomatta niistä huonoista ihmissuhteista. Voimia ❤️

      • Anonyymi

        On tilanteita missä tulee sitä pahaa oloa ympäristöstä, ja kuten sanoit, ne ympäristötkeijät pitää karsia, mutta jos sen karsimisen jälkeenkin on vaan pakonomainen tarve syytellä muita, niin silloin varmaan tarvitsee ne lääkkeet, koska ei ole kyennyt katsomaan peiliin sitä pahoinvoinnin aiheuttajaa.

      • Anonyymi

        Hyvin kirjoitettu! Monesti jos huomaa että jotain ärsyttää toisen masennus, niin se voi olla tosiaankin siitä että he ovat jotenkin osaltaan olleet aiheuttamassa sitä, haluaisivat lakaista sen maton alle mutta eivät onnistukaan siinä koska heidän uhrinsa tosiaankin on heille liian itsetietoinen. Joskus toki pitää muistaa sekin että vaivaako perheenjäsentä liikaa omilla vaivoillaan sen sijaan että puhuu jollekin joka oikeasti osaa auttaa.

        Ongelmalliseksi asiat tulevat kun nämä ongelman aiheuttajat ovat niin "absoluuttisen oikeassa" että eivät vain voi myöntää sitä että ovat osaltaan olleet edesauttamassa yhden ihmisen henkistä hajoamista, eivät olleet oikeasti siellä kun ihminen oksensi suolia ulos, eivät olleet siellä kun ihminen itki silmänsä irti, eivät ymmärtäneet että juominen ja sekava käyttäytyminen saattoi johtua siitä että häntä ei ymmärretty, vaan koko ajan vaiennettiin joukolla, hän ei saanut pahaa oloansa tuotua esiin koska hänelle ei haluttu antaa mahdollisuutta puhua suutaan puhtaaksi, vaan vastaus oli: "Sinä olet todella epävakaa" tai "Älä leiki marttyyriä!"

        Eivät kuulleet avunhuutoa, kohauttivat vain olkiaan: "No toi nyt vain on tuollaista" asiaan sen syvemmin pureutumatta. Rakkaus... jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi!

        ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On tilanteita missä tulee sitä pahaa oloa ympäristöstä, ja kuten sanoit, ne ympäristötkeijät pitää karsia, mutta jos sen karsimisen jälkeenkin on vaan pakonomainen tarve syytellä muita, niin silloin varmaan tarvitsee ne lääkkeet, koska ei ole kyennyt katsomaan peiliin sitä pahoinvoinnin aiheuttajaa.

        Puhutko henkilökohtaisesta kokemuksesta? Vaikutat ihmiseltä, jolla on vaikka kuinka paljon pahaa oloa purettavana muihin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhutko henkilökohtaisesta kokemuksesta? Vaikutat ihmiseltä, jolla on vaikka kuinka paljon pahaa oloa purettavana muihin.

        Kyllä, olen ollut se jolla on ollut todella paljon pahaa oloa purettavana, mutta olen myös onnistunut karsimaan suurimman osan negatiivisista ympäristötekijöistä elämässäni. Ja kyllä, se on vaatinut myös sitä peiliin katsomista.

        Siksi onkin kiva neuvoa muita ihmisiä oikeaan suuntaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, olen ollut se jolla on ollut todella paljon pahaa oloa purettavana, mutta olen myös onnistunut karsimaan suurimman osan negatiivisista ympäristötekijöistä elämässäni. Ja kyllä, se on vaatinut myös sitä peiliin katsomista.

        Siksi onkin kiva neuvoa muita ihmisiä oikeaan suuntaan.

        Itsereflektio on se avainsana tässä... ne jotka eivät siihen kykene ja purkaa omaa pahaa oloaan muihin yhtään kattomatta missä on pahan olon juuri, niin heidän pitäisi pikaisesti mennä sellaisen avun alle jossa ihminen saa työkalut siihen miten tutkia omaa pahaa oloaan! Koska, jos nämä jutut laiminlyö, niin sitten on myrkyllinen.

        Olen siis tässä aikalailla samaa mieltä kanssasi, mutta siinä on myös tällainen mitä moni ei huomaa... jonkin sortin persoonallisuushäiriön omaava ihminen ei pysty tosiaankaan tekemään itsensä reflektointia koska heidän pelko energiat ovat niin suuria että he pelkäävät että heidän psyykkeensä hajoaa jos he joutuisivat katsomaan itseään silmästä silmään! Tällaiset ihmiset tosiaankin pyyhkivät ongelman maton alle ja sanovat muille aina "kato peiliin".

        ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsereflektio on se avainsana tässä... ne jotka eivät siihen kykene ja purkaa omaa pahaa oloaan muihin yhtään kattomatta missä on pahan olon juuri, niin heidän pitäisi pikaisesti mennä sellaisen avun alle jossa ihminen saa työkalut siihen miten tutkia omaa pahaa oloaan! Koska, jos nämä jutut laiminlyö, niin sitten on myrkyllinen.

        Olen siis tässä aikalailla samaa mieltä kanssasi, mutta siinä on myös tällainen mitä moni ei huomaa... jonkin sortin persoonallisuushäiriön omaava ihminen ei pysty tosiaankaan tekemään itsensä reflektointia koska heidän pelko energiat ovat niin suuria että he pelkäävät että heidän psyykkeensä hajoaa jos he joutuisivat katsomaan itseään silmästä silmään! Tällaiset ihmiset tosiaankin pyyhkivät ongelman maton alle ja sanovat muille aina "kato peiliin".

        ap

        Sen kyllä huomaa että milloin ihminen on sellainen että hän kätkee jotain sisällään eikä ole kaikesta rehellinen...

        ap

    • Anonyymi

      No opeta sinä kun näytät tietävän mitä hän tarvitsee
      Sairaus ehkä katsotaa toisin silmin vastaa otolla se kun ainun näkö kannaltasi katsottuna

      • Anonyymi

        Rakkaus...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkaus...

        Ilman rakkautta ihminen on aika yksinäinen...

        ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilman rakkautta ihminen on aika yksinäinen...

        ap

        On myös ihan hyvä oppia rakastamaan itseään, silläkin pärjää aika pitkälle.
        Yksin ja yksinäisenäkin on pikkuisen helpompaa olla, jos pärjää itsensä kanssa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On myös ihan hyvä oppia rakastamaan itseään, silläkin pärjää aika pitkälle.
        Yksin ja yksinäisenäkin on pikkuisen helpompaa olla, jos pärjää itsensä kanssa.

        No sillee joo totta, mutta yksin olo ei ole mikkää ihanne juttu... tietenkin aina rakastaa itteeään ykkösenä, koska miten muuten voisi rakastaa muita jos ei rakasta itteensä ekana?

        ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On myös ihan hyvä oppia rakastamaan itseään, silläkin pärjää aika pitkälle.
        Yksin ja yksinäisenäkin on pikkuisen helpompaa olla, jos pärjää itsensä kanssa.

        Tämä onkin vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Ne joilla sitä on liian vähän, pitäisi ehdottomasti osata rakastaa itseään enempi, ja se taas joilla sitä itserakkautta on liikaa, niin pitäisi vähän ottaa muitakin huomioon.

        Eihän se mikään ongelma olisi, mutta kun kummassakaan tapauksessa, ihminen ei oikein itse sitä huomaa tai osaa säännellä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä onkin vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Ne joilla sitä on liian vähän, pitäisi ehdottomasti osata rakastaa itseään enempi, ja se taas joilla sitä itserakkautta on liikaa, niin pitäisi vähän ottaa muitakin huomioon.

        Eihän se mikään ongelma olisi, mutta kun kummassakaan tapauksessa, ihminen ei oikein itse sitä huomaa tai osaa säännellä.

        Mielenterveysongelmiin liittyy aika usein sitä, että ihminen ei pidä itsestään jostain syystä.
        Ehkä kokee itsensä jotenkin vialliseksi tai huonoksi, kuka mitenkin.
        Sen takia olisi hyvä, että oppisi rakastamaan myös itseään, asiat tuntuisivat silloin vähän helpommilta. Tunteitaankin olisi helpompi käsitellä.

    • Anonyymi

      Akùttiin hätään lääke että saadaan mielentila tasapainoon ja sitte aloitetaan terapiaa ja voidaan tarpeen tullen lisätä tai poistaa koko lääkitys. Tarkoitus on saada ihminen toimintakuntoiseksi jotta olis kykenevä ottamaan realiteeteista kopin. ottamaan vastuun itsestä ja tekemisistään silleen tervehdyttävällä tavalla..ei se mitään auta jatkuvasti miettimällä et mul oli kauheen rankka lapsuus ja mä nyt olen siks tällänen. Katsoo ihan suoraan totuutta ns silmiin ja lakkaa rypemästä itsesäälissä.

      • Anonyymi

        Minkä takia ihminen voi huonosti alunperin? Kysyn sulta... nimittäin yleensä paha olo ei tule tyhjästä...

        ap

    • Anonyymi

      Alappa sinä kertojaksi. Ei yhteiskunnalla ole resusseja pitää kaikille pitkiä puheterapioita
      Terapeutti maksaa paljon , ja tavallisesti ihmiset ovat tietoisia miten hoitavat itseään jos masennus yllättää.
      Ensinnäkin mitkään puheet eivät auta potilasta jolla on skitsofrenia, ainoastaan lääkkeet.
      Ja nykyään on mietoja masennuslääkkeitä joilla on saatu hyviä tuloksia suurissa ryhmissä .tutkittaessa .
      Sitten on potilaan vastuu ottaa lääkkeensä kuten lääkäri on kirjoittanut ja ottaa selville voiko jotain lääkettä ottaa ruuan kanssa tai aterian jälkeen , kaikki tietävät että alkoholia ei voi ottaa tippaakaan lääkityksen aikana. Silloin sotkee koko hoidon

      • Anonyymi

        Terapia voi olla muutakin kuin kallista ja puhetta.yleensä sellaset kalliit terapiasessiot ei johda kun kyyneliin tai ovien paiskomiseen kun saa terapeutista tarpeekseen.voidaan myös ryhmissä, jos niikseen järjestää rentoutumisharjoitusta tai piirtää oman näköistä mandalaa tai jotain muuta.järjestyy ihan kunnalliseenkin hoitolaitokseen jos auttajia kiinnostaa avartaa potilaiden mielentilaa, joka sitten lähtee ylimmän päättäjien halusta miettiä miten voidaan hoitaa ja rahoittaa systeemi joka toimii .Kyllä skitsokin tykkää jos häntä ymmärtää, kukaan ei niin skitso olekaan etteikö ymmärtäisi mitään, ihan puhettakin ymmärtää , ei ihmisarvoa niin vain viedä.psykopaateista olen kuullut että ei tehoa mikään hoito.

      • Anonyymi

        Osaatko perustella? Tekstisi on vain sellainen että heittelet perusteettomasti lääkkeitä puoltavia argumentteja etkä selkeästi ole esimerkiksi vaihtoehto hoitoihin perehtynyt... et tiedä paljonkaan ihmisen psykologiasta etkä siitä että jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi!

        Minkä takia ihmiselle puhkeaa mielenterveys ongelmia? Sen takia, koska rakkaudettomuus... rakkaudettomuus on juurikin syynä siihen että ihminen alkaa oireilemaan... uskonnot jakavat ihmisiä, politiikka jakaa ihmisiä ja kaikki tuollainen sekunda jakaa ihmisiä leireihin sotiin toisiaan vastaan. Kaikki tuollainen vastakkainasettelun energia saa ihmiset oireilemaan ja lopulta jopa mielenterveyskin voi olla vaarassa.

        Sitten lakaistaan asiat maton alle ja "ota lääke" ja kyllä... mielestäni ihmisen mielenterveys ja henki on rahaakin tärkeämpää jos multa kysytään! Kirkolla toki on erilaisia terapia palveluita jne joihin voi mennä vaikka olisi ateisti. Hyväntekeväisyys on se mikä on pyyteetöntä ja jos multa kysyt, niin nyky yhteiskunnassa ihmisen arvo yritetään mitata rahassa ja täysin on unohdettu että IHMISEN ELÄMÄN ARVOA EI VOI MITATA RAHASSA!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osaatko perustella? Tekstisi on vain sellainen että heittelet perusteettomasti lääkkeitä puoltavia argumentteja etkä selkeästi ole esimerkiksi vaihtoehto hoitoihin perehtynyt... et tiedä paljonkaan ihmisen psykologiasta etkä siitä että jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi!

        Minkä takia ihmiselle puhkeaa mielenterveys ongelmia? Sen takia, koska rakkaudettomuus... rakkaudettomuus on juurikin syynä siihen että ihminen alkaa oireilemaan... uskonnot jakavat ihmisiä, politiikka jakaa ihmisiä ja kaikki tuollainen sekunda jakaa ihmisiä leireihin sotiin toisiaan vastaan. Kaikki tuollainen vastakkainasettelun energia saa ihmiset oireilemaan ja lopulta jopa mielenterveyskin voi olla vaarassa.

        Sitten lakaistaan asiat maton alle ja "ota lääke" ja kyllä... mielestäni ihmisen mielenterveys ja henki on rahaakin tärkeämpää jos multa kysytään! Kirkolla toki on erilaisia terapia palveluita jne joihin voi mennä vaikka olisi ateisti. Hyväntekeväisyys on se mikä on pyyteetöntä ja jos multa kysyt, niin nyky yhteiskunnassa ihmisen arvo yritetään mitata rahassa ja täysin on unohdettu että IHMISEN ELÄMÄN ARVOA EI VOI MITATA RAHASSA!

        Ja tosiaankin jos ihmisen arvoa yritetään alkaa mittaamaan rahoissa, niin tässä on edessämme tosiaankin lopputulos... kansa oireilee, ihmisiä jää työttömäksi masennuksen takia! Ei lääkkeet koskaan ratko oikeita ongelmia juurta jaksaen... lääke ei täytä sitä tarvetta että ihminen haluaa olla rakastettu, se vain turruttaa ihmisen luonnollisia tunteita!

        Ihminen voi parantuaa lääkkeettömänä joskus paremminkin kuin lääkkeelliset... lääkkeiden sanotaan jopa pahentavan asioita.

        ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapia voi olla muutakin kuin kallista ja puhetta.yleensä sellaset kalliit terapiasessiot ei johda kun kyyneliin tai ovien paiskomiseen kun saa terapeutista tarpeekseen.voidaan myös ryhmissä, jos niikseen järjestää rentoutumisharjoitusta tai piirtää oman näköistä mandalaa tai jotain muuta.järjestyy ihan kunnalliseenkin hoitolaitokseen jos auttajia kiinnostaa avartaa potilaiden mielentilaa, joka sitten lähtee ylimmän päättäjien halusta miettiä miten voidaan hoitaa ja rahoittaa systeemi joka toimii .Kyllä skitsokin tykkää jos häntä ymmärtää, kukaan ei niin skitso olekaan etteikö ymmärtäisi mitään, ihan puhettakin ymmärtää , ei ihmisarvoa niin vain viedä.psykopaateista olen kuullut että ei tehoa mikään hoito.

        Ei masennuslääkkeet ole mietoja. Ei siinä ole mitään mietoa että saa seksuaalihäiriöitä tai sähköiskuja päähän jos unohtaa ottaa lääkkeensä tai voi saada pitkittyneitä vieroitusoireita (protracted withdrawal) ja nysväämään ainetta murusina vuoden tai yli kun keho on niin fyysisesti mukautunut siihen. Tuoko mietoa? Ei todellakaan ole.

        Lääketutkimukset useissa lääkkeissä psykiatriassa kestää max. vuoden. Olin koekaniini kun käytin vuosia masennuslääkkeitä iässä milloin aivoni kehittyivät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei masennuslääkkeet ole mietoja. Ei siinä ole mitään mietoa että saa seksuaalihäiriöitä tai sähköiskuja päähän jos unohtaa ottaa lääkkeensä tai voi saada pitkittyneitä vieroitusoireita (protracted withdrawal) ja nysväämään ainetta murusina vuoden tai yli kun keho on niin fyysisesti mukautunut siihen. Tuoko mietoa? Ei todellakaan ole.

        Lääketutkimukset useissa lääkkeissä psykiatriassa kestää max. vuoden. Olin koekaniini kun käytin vuosia masennuslääkkeitä iässä milloin aivoni kehittyivät.

        Niin kannattaa miettiä, että tosiaan mitä haluat elämältä, sen että yhteiskunta säästää kohdallasi ja antaa pillereitä ja pillerikoukun vai käsittelet oikeasti asioita?

        Ps. aivoissasi ei ole kemiallista epätasapainoa niin skitsofreniassa kuin masentuneenakaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin kannattaa miettiä, että tosiaan mitä haluat elämältä, sen että yhteiskunta säästää kohdallasi ja antaa pillereitä ja pillerikoukun vai käsittelet oikeasti asioita?

        Ps. aivoissasi ei ole kemiallista epätasapainoa niin skitsofreniassa kuin masentuneenakaan.

        Ai sekö selittikin masennuslääkkeiden kurjan tehon että ihmiset ryyppää niitä käyttämällä xD Just just. Just just just.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai sekö selittikin masennuslääkkeiden kurjan tehon että ihmiset ryyppää niitä käyttämällä xD Just just. Just just just.

        Tässä nainen joka paransi skitsoaffektiivisen häiriönsä pelkällä ruokavaliolla.

        https://www.youtube.com/watch?v=0UQ9L8H_mgI&t=1001s

        On myös ihmisiä jotka on lopettaneet lääkkeet skitsofreniaan ja alkaneet voida paremmin.

        Eli ei ole niin että jokaiselle jonka diagnoosi on skitsofrenia yms. lääkkeet on ainoa vaihtoehto. Asia ei ole niin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä nainen joka paransi skitsoaffektiivisen häiriönsä pelkällä ruokavaliolla.

        https://www.youtube.com/watch?v=0UQ9L8H_mgI&t=1001s

        On myös ihmisiä jotka on lopettaneet lääkkeet skitsofreniaan ja alkaneet voida paremmin.

        Eli ei ole niin että jokaiselle jonka diagnoosi on skitsofrenia yms. lääkkeet on ainoa vaihtoehto. Asia ei ole niin.

        Ruokavalio, joo, mutta paljon muutakin.
        Tuo nainen on ymmärtänyt, että haluaa elämänsä paremmaksi, ja muuttanut ruokavaliotaan, varmaan paljon muutakin on elämässään muuttunut.
        Hän on ottanut itse vastuun omasta elämästään ja haluaa pärjätä.
        Kaikkihan on mahdollista.

      • Anonyymi

        niinpä mul on lievä skitsofrenia nii ihimiset ei tiijä mist ne kirijottaa sos mediassa kun ne kritisoi lääkkeitä mut toki vappaassa demokratiassa saa olla mielipije ja koettanu toki ymmärtää heijän mielipiteitä ja kunnioitan toki heidän mielipidettä mut mielestäni he ovat väärässä.

        viestin kirjoittaja Juha Pohjola(outolintu-erakko)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä nainen joka paransi skitsoaffektiivisen häiriönsä pelkällä ruokavaliolla.

        https://www.youtube.com/watch?v=0UQ9L8H_mgI&t=1001s

        On myös ihmisiä jotka on lopettaneet lääkkeet skitsofreniaan ja alkaneet voida paremmin.

        Eli ei ole niin että jokaiselle jonka diagnoosi on skitsofrenia yms. lääkkeet on ainoa vaihtoehto. Asia ei ole niin.

        Pelkällä elämäntapa muutoksella voi nostaa junan takaisin raiteille! :) Tosiaankin itse käytän kalaöljyä, d vitamiinia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia, e vitamiinia, karnosiinia (karnosiini jossa on lisätty e vitamiinia), ja myös siis monivitamiini valmisteita ja tosiaankin havupuu-uutejuomaa, syön luomuu mielellään ja tosiaankin ruoka-ainekset mieluiten vain pieniltä valmistajilta, koska niillä todennäköisimmin ei oo mitää paskaa lisätty. Elän niin terveellisesti kuin vain olosuhteisiin nähden mahdollista ja tosiaankin alkoholi jäi pois kuvioista vuosi sitten! :) Laadukas ruoka tosiaankin tulee kalliiksi, mutta se on ihan worth it!

        Enemmän voisin toki ruoka puolella panostaa siihen että tehdään ruoat vain tuoreista vihanneksista ja popsis hedelmii useammin kuin karkkei :D Mut siis, toi karnosiini on solujen suojelija (näin lyhyesti sanottuna), käytän Carnomax 600mg extra strong karnosiinia. Ja tosiaankin tässä ihan hyvä linkki karnosiiniin liittyen!:

        https://www.terveystuotekauppa.fi/blogi-ja-media/tohtori-matti-tolonen-karnosiini-ja-muut-ravintolisat-tehostavat-masennuksen-laakehoitoa

        Kokemukseni tosiaankin ovat olleet että elämäntapa muutoksilla on vaikutusta mielenterveyteen! Pitää olla monipuolinen ruokavalio... ei sitä pizzerian pizzoilla kuuhun mennä! :)

        ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkällä elämäntapa muutoksella voi nostaa junan takaisin raiteille! :) Tosiaankin itse käytän kalaöljyä, d vitamiinia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia, e vitamiinia, karnosiinia (karnosiini jossa on lisätty e vitamiinia), ja myös siis monivitamiini valmisteita ja tosiaankin havupuu-uutejuomaa, syön luomuu mielellään ja tosiaankin ruoka-ainekset mieluiten vain pieniltä valmistajilta, koska niillä todennäköisimmin ei oo mitää paskaa lisätty. Elän niin terveellisesti kuin vain olosuhteisiin nähden mahdollista ja tosiaankin alkoholi jäi pois kuvioista vuosi sitten! :) Laadukas ruoka tosiaankin tulee kalliiksi, mutta se on ihan worth it!

        Enemmän voisin toki ruoka puolella panostaa siihen että tehdään ruoat vain tuoreista vihanneksista ja popsis hedelmii useammin kuin karkkei :D Mut siis, toi karnosiini on solujen suojelija (näin lyhyesti sanottuna), käytän Carnomax 600mg extra strong karnosiinia. Ja tosiaankin tässä ihan hyvä linkki karnosiiniin liittyen!:

        https://www.terveystuotekauppa.fi/blogi-ja-media/tohtori-matti-tolonen-karnosiini-ja-muut-ravintolisat-tehostavat-masennuksen-laakehoitoa

        Kokemukseni tosiaankin ovat olleet että elämäntapa muutoksilla on vaikutusta mielenterveyteen! Pitää olla monipuolinen ruokavalio... ei sitä pizzerian pizzoilla kuuhun mennä! :)

        ap

        Minulla auttoi psyykkisiin ongelmiin se, kun tutustuin itseeni.
        Hommaa siinä riitti, ja riittää varmaan koko loppuelämäksi. Ja onhan se mielenkiintoistakin oppia tajuamaan millainen ihminen itse on, miten asioihin suhtautuu, miten itseensä ja tunteisiinsa suhtautuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla auttoi psyykkisiin ongelmiin se, kun tutustuin itseeni.
        Hommaa siinä riitti, ja riittää varmaan koko loppuelämäksi. Ja onhan se mielenkiintoistakin oppia tajuamaan millainen ihminen itse on, miten asioihin suhtautuu, miten itseensä ja tunteisiinsa suhtautuu.

        Toi ruokavalio on mielenkiintoinen seikka. Tutkimuksia tosin liian vähän vielä asian tiimoilta ja varmana kaikille toi ei sovi (esim. Vegaaneille)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi ruokavalio on mielenkiintoinen seikka. Tutkimuksia tosin liian vähän vielä asian tiimoilta ja varmana kaikille toi ei sovi (esim. Vegaaneille)

        Kyllähän hyvä ruokavalio ja syöminen auttaa myös mielenterveyteen.
        Onhan väitetty, että suolisto on meidän toiset aivot.
        Elimistön toiminta vaikuttaa aivoissa saakka.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän hyvä ruokavalio ja syöminen auttaa myös mielenterveyteen.
        Onhan väitetty, että suolisto on meidän toiset aivot.
        Elimistön toiminta vaikuttaa aivoissa saakka.

        Tätä pitäisi varmaan tutkia enemmän sit tieteessä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tätä pitäisi varmaan tutkia enemmän sit tieteessä

        Onhan sitä tutkittu jo paljon. Ja lisää tutkitaan jatkuvasti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tätä pitäisi varmaan tutkia enemmän sit tieteessä

        Mitäpä hyötyä siitä tutkimisesta on, jos ihminen ei suostu ilman lääkkeitä peseytymään tai käymään kaupassa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäpä hyötyä siitä tutkimisesta on, jos ihminen ei suostu ilman lääkkeitä peseytymään tai käymään kaupassa?

        ei ne lääkkeet auta noihin :D

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkällä elämäntapa muutoksella voi nostaa junan takaisin raiteille! :) Tosiaankin itse käytän kalaöljyä, d vitamiinia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia, e vitamiinia, karnosiinia (karnosiini jossa on lisätty e vitamiinia), ja myös siis monivitamiini valmisteita ja tosiaankin havupuu-uutejuomaa, syön luomuu mielellään ja tosiaankin ruoka-ainekset mieluiten vain pieniltä valmistajilta, koska niillä todennäköisimmin ei oo mitää paskaa lisätty. Elän niin terveellisesti kuin vain olosuhteisiin nähden mahdollista ja tosiaankin alkoholi jäi pois kuvioista vuosi sitten! :) Laadukas ruoka tosiaankin tulee kalliiksi, mutta se on ihan worth it!

        Enemmän voisin toki ruoka puolella panostaa siihen että tehdään ruoat vain tuoreista vihanneksista ja popsis hedelmii useammin kuin karkkei :D Mut siis, toi karnosiini on solujen suojelija (näin lyhyesti sanottuna), käytän Carnomax 600mg extra strong karnosiinia. Ja tosiaankin tässä ihan hyvä linkki karnosiiniin liittyen!:

        https://www.terveystuotekauppa.fi/blogi-ja-media/tohtori-matti-tolonen-karnosiini-ja-muut-ravintolisat-tehostavat-masennuksen-laakehoitoa

        Kokemukseni tosiaankin ovat olleet että elämäntapa muutoksilla on vaikutusta mielenterveyteen! Pitää olla monipuolinen ruokavalio... ei sitä pizzerian pizzoilla kuuhun mennä! :)

        ap

        Vielä kiusaat ja satutat,olet harhainen ja luulet asioita mitä ei ole,olet aika sairas ja pakkomielteinen,ku seuraa noita sun tekojasi!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä kiusaat ja satutat,olet harhainen ja luulet asioita mitä ei ole,olet aika sairas ja pakkomielteinen,ku seuraa noita sun tekojasi!

        Okei, ketä sä meinaat? Toi viestin laittaja ei tainnu mitää tehä noista

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä kiusaat ja satutat,olet harhainen ja luulet asioita mitä ei ole,olet aika sairas ja pakkomielteinen,ku seuraa noita sun tekojasi!

        Sitä hän juuri on ja sellaisesta tyypistä on mahdoton pitää!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Okei, ketä sä meinaat? Toi viestin laittaja ei tainnu mitää tehä noista

        Juurikin näin. Joku taisi vain kertoa, kuinka hän itse tekee, miten hän pitää itsensä kunnossa.
        Ei se ole kenenkään kiusaamista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei masennuslääkkeet ole mietoja. Ei siinä ole mitään mietoa että saa seksuaalihäiriöitä tai sähköiskuja päähän jos unohtaa ottaa lääkkeensä tai voi saada pitkittyneitä vieroitusoireita (protracted withdrawal) ja nysväämään ainetta murusina vuoden tai yli kun keho on niin fyysisesti mukautunut siihen. Tuoko mietoa? Ei todellakaan ole.

        Lääketutkimukset useissa lääkkeissä psykiatriassa kestää max. vuoden. Olin koekaniini kun käytin vuosia masennuslääkkeitä iässä milloin aivoni kehittyivät.

        " Lääketutkimukset kestää max. vuoden. "
        Ja olit sitten kuitenkin vuosia koekaniinina ? Kaipa ne on sinunkin vointiasi seurannut vuosien ajan ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä nainen joka paransi skitsoaffektiivisen häiriönsä pelkällä ruokavaliolla.

        https://www.youtube.com/watch?v=0UQ9L8H_mgI&t=1001s

        On myös ihmisiä jotka on lopettaneet lääkkeet skitsofreniaan ja alkaneet voida paremmin.

        Eli ei ole niin että jokaiselle jonka diagnoosi on skitsofrenia yms. lääkkeet on ainoa vaihtoehto. Asia ei ole niin.

        Skitsoaffektiivinen sairaus, ja skitsofrenia eivät ole sama sairaus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsoaffektiivinen sairaus, ja skitsofrenia eivät ole sama sairaus.

        Silti lupaavia tuloksia ainakin toiseen

    • Anonyymi

      Lääkkeet on päähoito. Jos saat terapiaa niin se on voitto.

      Ja jos lääkkeet ei toimi niin sit järjestelmä hoidon suhteen pulassa. Kaikkeenhan ei lääkkeitä edes ole (mm. syömishäiriöt)

      • Anonyymi

        No miten sen ottaa, ei ainakaan minulla tai vuosittain niillä noin kuudellakymmenellä viidellätuhannella ihmisellä jotka käy kuntouttavassa psykoterapiassa ole ollut mitään ongelmaa päästä sinne.

        Voisiko tunne johtua siitä, että kaikkea ei pysty terapialla hoitamaan, eikä tietenkään sellaiset ihmiset pääse sinne, mitä ongelmia sillä ei pysty hoitamaan?

      • Anonyymi

        Jos puhe ei toimi, niin joudutaan käyttämään lääkkeitä, ja jos lääkkeet ei toimi, niin päädytään pakkohoitoon. Niinhän se menee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miten sen ottaa, ei ainakaan minulla tai vuosittain niillä noin kuudellakymmenellä viidellätuhannella ihmisellä jotka käy kuntouttavassa psykoterapiassa ole ollut mitään ongelmaa päästä sinne.

        Voisiko tunne johtua siitä, että kaikkea ei pysty terapialla hoitamaan, eikä tietenkään sellaiset ihmiset pääse sinne, mitä ongelmia sillä ei pysty hoitamaan?

        Lähete on mut ei vapaita aikoja terapiaan eli tavallaan pääsin ja tavallaan en.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miten sen ottaa, ei ainakaan minulla tai vuosittain niillä noin kuudellakymmenellä viidellätuhannella ihmisellä jotka käy kuntouttavassa psykoterapiassa ole ollut mitään ongelmaa päästä sinne.

        Voisiko tunne johtua siitä, että kaikkea ei pysty terapialla hoitamaan, eikä tietenkään sellaiset ihmiset pääse sinne, mitä ongelmia sillä ei pysty hoitamaan?

        Niin, terveydenhuollossa, ja yllätys yllätys psykiatrian puolella on aika paljon eriarvoista kohtelu. Tätä ei juurikaan tuoda esille valtamediassa. Toistaiseksi on tullut 99, 99 %:sti psykiatriaa suosivia ja kehuvia uutisartikkeleita.

        En tiedä, mutta ainakaan omalla kohdallani ei koskaan kyselty, että miten Sinä voit? Miten menee kotona? Oletko elämääsi tyytyväinen? Onko elämässä kuormitusta? Mitä olet kokenut elämässäsi? Mm. näitä ei koskaan kysytty peräti 20 vuoden aikana.

        Hämärästi muistan sen, että joo, sain, tai minulle annettiin aika tavalla prinkkalaan mennyt diagnoosi, terveyttä lisää pilaavia ja tuhoavia lääkkeitä, tuli lisää sairauksia ja elämässä koettuihin traumoihinkaan minulle ei tarjottu koskaan mitään traumaterapiaa ja tietenkin tuli lääkkeiden haittavaikutusten myötä myös lisää sairauksia. Ilmeisesti jonkin valtamedian mielestä psykiatria toimii hel*etin hienosti ja kaikkia autetaan aina. Ja siellä on niin empaattisia hoitajia että. En valitettavasti voi olla oikein samaa mieltä. Minusta siellä oli enemmän kliinisesti potilaisiin suhtautuvia alalla olevia. Ja kyllä siellä enemmän keskitytään siihen sairauspuoleen, kuin esim. yksilön elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Toki voin puhua omasta puolestani ja se, mitä itse koin.

        Mutta muuten kyllä siellä on he**etin paljon eriarvoista ja valikoivaa kohtelua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos puhe ei toimi, niin joudutaan käyttämään lääkkeitä, ja jos lääkkeet ei toimi, niin päädytään pakkohoitoon. Niinhän se menee.

        Ja jos psyyke toimii, niin noita ei tarvita ollenkaan. Niinhän se menee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, terveydenhuollossa, ja yllätys yllätys psykiatrian puolella on aika paljon eriarvoista kohtelu. Tätä ei juurikaan tuoda esille valtamediassa. Toistaiseksi on tullut 99, 99 %:sti psykiatriaa suosivia ja kehuvia uutisartikkeleita.

        En tiedä, mutta ainakaan omalla kohdallani ei koskaan kyselty, että miten Sinä voit? Miten menee kotona? Oletko elämääsi tyytyväinen? Onko elämässä kuormitusta? Mitä olet kokenut elämässäsi? Mm. näitä ei koskaan kysytty peräti 20 vuoden aikana.

        Hämärästi muistan sen, että joo, sain, tai minulle annettiin aika tavalla prinkkalaan mennyt diagnoosi, terveyttä lisää pilaavia ja tuhoavia lääkkeitä, tuli lisää sairauksia ja elämässä koettuihin traumoihinkaan minulle ei tarjottu koskaan mitään traumaterapiaa ja tietenkin tuli lääkkeiden haittavaikutusten myötä myös lisää sairauksia. Ilmeisesti jonkin valtamedian mielestä psykiatria toimii hel*etin hienosti ja kaikkia autetaan aina. Ja siellä on niin empaattisia hoitajia että. En valitettavasti voi olla oikein samaa mieltä. Minusta siellä oli enemmän kliinisesti potilaisiin suhtautuvia alalla olevia. Ja kyllä siellä enemmän keskitytään siihen sairauspuoleen, kuin esim. yksilön elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Toki voin puhua omasta puolestani ja se, mitä itse koin.

        Mutta muuten kyllä siellä on he**etin paljon eriarvoista ja valikoivaa kohtelua.

        Miksi siellä vastaanotolla täytyy odottaa kysymyksiä ?
        Siellä voi ihan itse kertoa, ja puhua asioista joista itse haluaa.
        Ammattilaiset ei ole ajatustenlukijoita, ei ne tiedä, mitä se vastapäätä istuva potilas/asiakas haluaa, jos ei kerro mitään.
        Onhan siellä kai sanottava, miksi sinne on yleensä mennyt, niin alkaahan keskustelu jo siinä vaiheessa.

    • Anonyymi

      Ei lääke auta. Se vaan turruttaa vähäksi aikaa. Itse ongelma ei poistu.

      • Anonyymi

        Lääkkeet on tarkoitettu enimmäkseen oireiden hoitoon. Ongelman juurisyyt täytyy hoitaa toisilla keinoilla, esim. keskustelemalla. Lääkkeet ei poista syitä ongelmien taustalla.

    • Anonyymi

      Yläkerran asukkaalta taitaa myös puuttua lääkitys!

      • Anonyymi

        Ai häiritseekö se sit jollain tavalla ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai häiritseekö se sit jollain tavalla ?

        Ainahan kerrostalossa melutaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainahan kerrostalossa melutaan

        Mikä sitten on melua ? Häiritsevä melu on eri asia kuin normaaliin elämän kuuluvat äänet, joita kerrostaloissa yleensä aina kuuluu, koska kerrostaloissa on monta asuntoa ja useita asukkaita.
        Joitain ihmisiä häiritsee jo pienemmätkin äänet, jotkut taas eivät niin herkästi häiriinny naapureiden äänistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sitten on melua ? Häiritsevä melu on eri asia kuin normaaliin elämän kuuluvat äänet, joita kerrostaloissa yleensä aina kuuluu, koska kerrostaloissa on monta asuntoa ja useita asukkaita.
        Joitain ihmisiä häiritsee jo pienemmätkin äänet, jotkut taas eivät niin herkästi häiriinny naapureiden äänistä.

        äänieristykset myös olemattomat nykyää. Mäkin kuulen aina ku yläkerrassa joku käy paskalla

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        äänieristykset myös olemattomat nykyää. Mäkin kuulen aina ku yläkerrassa joku käy paskalla

        Oivoi, ehkä on kuitenkin hyvä, ettei se haju tule sun kämppään asti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oivoi, ehkä on kuitenkin hyvä, ettei se haju tule sun kämppään asti.

        Sentään jotain :D

    • Anonyymi

      Tavallisia lääkkeitä ei välttämättä tarvita jos lähdetään henkiselle tielle, mm kiirtanin tanssiminen tasapainottaa mieltä. Helsingissä on 19.10 kiirtan tapahtuma klo 15.00 alkaen, Vallilan Sitruunapuussa, Sammatintie 2. Voi tulla kokeilemaan 18.00 saakka.

      Kiirtanin teho perustuu osittain ihan vyöhyketerapiaan, eli ison varpaan kärjellä kosketellaan lattiaa tanssittaessa jolloin se vaikuttaa käpyrauhaseen rauhoittavasti, intoilu vähenee ja masennus lievittyy. Lisäksi mantran laulaminen ja sen merkityksen ajattelu vahvistavat rauhoittavaa vaikutusta. Meditointikin alkoi sujua kun tanssin kiirtania ja lopulta sairaus oli ohi.

      Ananda Marga järjestö opettaa kiirtania ja myös meditaatiota ilmaiseksi.
      How to do kiirtan, https://www.youtube.com/watch?v=5j7cPuwvUrQ

      Homeopaattisista lääkkeistä on apua ja hyvinkin nopeasti, ja niitten vaikutus on hyvin pysyvä.
      Henksisyys on tärkeä asia, kun ihminen on myös henkinen olento, joten sitä ei saisi unohtaa. Ei me olla pelkkiä fyysisiä ja psyykkisiä otuksia. Kaikilla meillä on myös elämän tarkoitus ja henkisiä auttajiakin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sanna Marin teki sen, mihin muut eivät pystyneet - sote kerralla maaliin

      Yli 15 vuotta Suomessa vatvottu sote-uudistus meni lopulta läpi Sanna Marinin hallituksen aikana. Edeltävät hallitukset
      Maailman menoa
      73
      8114

    2. Marinin hallitus hyväksyi soten (105-77) vuonna 2021

      vastaan äänesti Kok, persut, KD, Liike Nyt. Nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt. Pääkirjoitus: Sanna Marin jätti
      Maailman menoa
      90
      5737

    3. Enää viisi yötä Sannan kirjaan

      Ihan täpinöissään tässä odotellaan. Vaikea pysytellä aloillaan, kun koko ajan tekisi mieli jo kirjakauppaan rynnätä, mut
      Maailman menoa
      44
      3882

    4. Pikkupersu osoitti olevansa hieman yksinkertainen

      "Heikosti älykkyystesteissä pärjänneistä lapsista tulee muita todennäköisemmin ennakkoluuloisia ja konservatiivisia", uu
      Maailman menoa
      92
      3652

    5. Sanna-kulttilaiset hehkuttaa edelleen Marinia, vaikka esim. Sote oli susi jo syntyessään

      mutta kulttilaiset eivät ole järjen jättiläisiä, ja sanoihin Lasse Lehtinenkin, että Suomessa on pohjoismaiden tyhmimmät
      Maailman menoa
      44
      3645

    6. Kannattaako suomalaisen duunarin enää äänestää vasemmistopuolueita

      sillä eivät ne tunnu kovasti ajavan suomi-duunarin etuja. Jos katsotaan Vasemmistoliittoa, niin sehän on ihan feministi
      Maailman menoa
      60
      3594

    7. Jos on heikkolahjainen ja laiska koulupudokas, niin silloin äänestää vasemmistopuolueita

      näin tämä on käytännössä aina mennyt. Jos ei älyä ole paljon suotu, niin ei silloin inssiksi opiskella, vaan päädytään
      Maailman menoa
      26
      3236

    8. Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"

      Lasse Lehtisen mukaan vasemmalla on radiohiljaisuus hänen uutuuskirjastaan, "Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket" L
      Maailman menoa
      113
      3060

    9. IL - 100 000 potentiaalista sotilasta pakeni Ukrainasta!

      "Ukrainasta nuorten miesten joukkopako Liki 100 000 asevelvollisuusikäistä miestä on poistunut Ukrainasta parin viime k
      Maailman menoa
      57
      2859

    10. SDP:n valtuutettu valehtelee koulutuksensa

      SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mahad Ahmed käyttää maisterin titteliä suoritettuaan 60 opintopisteen epäviral
      Maailman menoa
      97
      2833
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt