Pyöräilyn kuntoiluvaikutuksista

Anonyymi-ap

Saattoikohan se muinainen legendaarinen "lihasheikkousmies" vähän olla oikeassakin puhuessaan nykyaikaisten sähköpyörien heikentävän ihmisten kuntoa. Jokunen vuosi sitten aloitin pyöräilemään sekä sähkärillä ja maantiepyörällä ajaen enimmäkseen sähköavustuspyörällä. Nyt viime talveksi laitoin sähkäriin nastarenkaat ja ajelin työmatkaa muutaman kuukauden kevättalvella. Vaihdoin maantiepyörään kelin sallittua ja olen todennut n. 30 kilometrin mäkiä sisältävän työmatkan sujuvan sähköavusteisella noin 3 minuuttia nopeammin. Ero ajallisesti ei ole kovin suuri , mutta kunto on tainnut vähän kohota ja painokin pudota kymmenkunta kiloa avusteettoman kesäpyörän kanssa. Ensi syksynä aion taas siirtyä sähkäriin nastoilla koska koen sen talvipyöränä turvallisemmaksi ja mukavammaksi kuin lokasuojattoman kapearenkaisen.

134

1180

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Arkiliikkuminen ja kelloa vastaan ajaminen ovat kaksi eri asiaa.

      Varmin tapa kohottaa kestävyyskuntoa on luopua kokonaan avustuksesta ja liikkua monipuolisesti. Jalkavoimat kohoaa tekemällä jalkakyykkyä ja muita vastaavia liikkeitä.

    • Anonyymi

      »...koska koen sen talvipyöränä turvallisemmaksi ja mukavammaksi kuin lokasuojattoman kapearenkaisen.»

      Asiasta toiseen: miksi laatupyörissä ei ole lokasuojia? Eikö tunnu epämiellyttävältä kun koirankakat lentävät päin selkää? Vai lentääkö niistä suurin osa tasaisesti pitkin jalkakäytävää niin kuin hiekoituslaitteen hiekka? Vai pyöräilettekö vain alueilla joissa koirankakkoja ei ole? Onko tällaisia alueita enemmänkin?

      • Anonyymi

        Poljen lokarittomalla sähkikselläni niin kovaa, että kakat linkoutuvat laajassa kaaressa eteenpäin raivaten tietäni kevyen liikenteen väylällä. Lapissa tunturien yli pyöräillessäni lentävät poron kakat, ellen oikaise järven poikki. Silloin raudut viuhuvat lentokalojen lailla ilmojen halki.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poljen lokarittomalla sähkikselläni niin kovaa, että kakat linkoutuvat laajassa kaaressa eteenpäin raivaten tietäni kevyen liikenteen väylällä. Lapissa tunturien yli pyöräillessäni lentävät poron kakat, ellen oikaise järven poikki. Silloin raudut viuhuvat lentokalojen lailla ilmojen halki.

        Taisi lähteä viesti kirjautumattomana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taisi lähteä viesti kirjautumattomana.

        No, ei haittaa, sillä kokonaisteho takarenkaaseen on sitten tuo Polkijan polkimille antama teho + moottorin antama teho.

    • Anonyymi

      Tarkoitat varmasti "halveksittua" Lihasheikkousmiestä?

      Tavoitteena hänellä on ainoastaan riidanhaastaminen ja provosointi, yhdeltä nurkalta tiirailu. Legendaarista hänessä ei ole mikään muu kuin muiden tahallinen ja provosoiva pilkkaaminen ja oman hännän nostaminen. Vanhan koulukunnan viimeisiä jääräpäitä, teräsputkirungon ja vannejarrujen vankkumaton kannattaja, jolle kehitys on kirosana.

      Lihasheikkous"mies" kaipaisi itselleen hamekangasta. LHM ei valitettavasti ole muinainen, vaikkakin on ikivanha, ja jatkaa aktiivisesti trollaamistaan edelleen.

      • Anonyymi

        Apuvälinemiehen katkera tilitys.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Apuvälinemiehen katkera tilitys.

        Vaseliinimies havaittu.

    • Anonyymi

      Jos tavoite on pyöräillä sujuvasti työmatkat, voi olla shokki keholle antaa jaloille "kyytiä raudalla". Maitohapot kehossa lisääntyy, kun treenaa lisää lihasmassaa jalkoihin. Pyöräilystä tulee tuskaista. Samoin jo ihan peruskävelykin muuttuu vaikeaksi.

      • santtu_1975X

        Itselläni on oma "paras" moottorini Bosch:n Performance CX Gen4 (85Nm) moottori joka on siis noita 250w luokiteltuja moottoreita (kuten kaikkien muidenkin pyörieni moottorit).
        Kyseinen moottori vaatii tehokkaimmalla avustustasollaan polkijalta noin 190-200W tehontuoton polkimille, antaakseen maksimi moottorin avustuksen ulos (noin 550W luokkaa hetkellistä tehoa), itse en pidä tuollaista 190-200W poljintehoa enään ihan vain "moottorin ohjaamisena", vaan tuohon 200W tehoon joutuu jo jonkin verran polkemaankin.

        Uusinta uutta oleva Bosch:n Gen5 moottori 100Nm päivityksellä (julkaistu tässä kuussa) vaatii moottorin maksimitehotuottoon (noin 680W hetkellistä) tuollaisen 210-220W tehontuoton polkimille.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Itselläni on oma "paras" moottorini Bosch:n Performance CX Gen4 (85Nm) moottori joka on siis noita 250w luokiteltuja moottoreita (kuten kaikkien muidenkin pyörieni moottorit).
        Kyseinen moottori vaatii tehokkaimmalla avustustasollaan polkijalta noin 190-200W tehontuoton polkimille, antaakseen maksimi moottorin avustuksen ulos (noin 550W luokkaa hetkellistä tehoa), itse en pidä tuollaista 190-200W poljintehoa enään ihan vain "moottorin ohjaamisena", vaan tuohon 200W tehoon joutuu jo jonkin verran polkemaankin.

        Uusinta uutta oleva Bosch:n Gen5 moottori 100Nm päivityksellä (julkaistu tässä kuussa) vaatii moottorin maksimitehotuottoon (noin 680W hetkellistä) tuollaisen 210-220W tehontuoton polkimille.

        Joojoo, polkemistahan tuo, joo...

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Joojoo, polkemistahan tuo, joo...

        Siis tietysti polkemistehoa voi nostaa enemmän, mutta tuon jälkeen ei moottorista tule enempää avustusta vaan se antaa "kaikkensa". Kokonaisteho takarenkaaseen on sitten tuo Polkijan polkimille antama teho + moottorin antama teho.

        Ja tuo siis isoimmalla avustustasolla (tasot 1-4), pinimmällä avustuksella jos/kun polkija tuottaa polkimille 100W tehon niin moottori antaa tuohon päälle 50%:a lisää eli yhteisteho noin 150W

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Siis tietysti polkemistehoa voi nostaa enemmän, mutta tuon jälkeen ei moottorista tule enempää avustusta vaan se antaa "kaikkensa". Kokonaisteho takarenkaaseen on sitten tuo Polkijan polkimille antama teho moottorin antama teho.

        Ja tuo siis isoimmalla avustustasolla (tasot 1-4), pinimmällä avustuksella jos/kun polkija tuottaa polkimille 100W tehon niin moottori antaa tuohon päälle 50%:a lisää eli yhteisteho noin 150W

        Jopojopo, jyrkkä mopo.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Siis tietysti polkemistehoa voi nostaa enemmän, mutta tuon jälkeen ei moottorista tule enempää avustusta vaan se antaa "kaikkensa". Kokonaisteho takarenkaaseen on sitten tuo Polkijan polkimille antama teho moottorin antama teho.

        Ja tuo siis isoimmalla avustustasolla (tasot 1-4), pinimmällä avustuksella jos/kun polkija tuottaa polkimille 100W tehon niin moottori antaa tuohon päälle 50%:a lisää eli yhteisteho noin 150W

        Milloin näemne sinut Tourilla?

    • Anonyymi

      Polkupyörällä poletaan kesät talvet ja kunto siinä väkisinkin pysyy hyvänä. Sähköpyörällä ollaan pyöräilevinään ja polkimien funktio on lähinnä käskyttää ja ohjata sähkömoottoria millä vauhdilla halutaan hurruutella härvelillä.

      • Anonyymi

        Kun olet lukenut yhden pyörän manuaalin tai esitteen, luulet tuntevasi ne kaikki.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun olet lukenut yhden pyörän manuaalin tai esitteen, luulet tuntevasi ne kaikki.

        Minä en lue pyörien manuaaleja tai esitteitä. Pyörä on yksinkertainen kapinen jonka käyttö onnistuu ilman ohjekirjoja. Senkus hyppää pyöränselkään ja alkaa pyörittelemään kampia.
        Pyöränkorjaamiseen itse ei myöskään tarvitse katsella YouTube-videoita tai latailla osien räjäytyskuvia netistä. Tunnen pyöräni tekniikan kuin omat taskuni. Pyöränkorjaus käy kädenkäänteessä ja ei kun taas menoksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en lue pyörien manuaaleja tai esitteitä. Pyörä on yksinkertainen kapinen jonka käyttö onnistuu ilman ohjekirjoja. Senkus hyppää pyöränselkään ja alkaa pyörittelemään kampia.
        Pyöränkorjaamiseen itse ei myöskään tarvitse katsella YouTube-videoita tai latailla osien räjäytyskuvia netistä. Tunnen pyöräni tekniikan kuin omat taskuni. Pyöränkorjaus käy kädenkäänteessä ja ei kun taas menoksi.

        "Sähköpyörällä ollaan pyöräilevinään ja polkimien funktio on lähinnä käskyttää ja ohjata sähkömoottoria millä vauhdilla halutaan hurruutella härvelillä."

        Tuntuu siltä, että et tiedä sähköpyöristä sen enempää kuin sika ydinvoimasta.

    • Anonyymi

      Tuo vaikutus jalkavoimiin pätee myös käännetysti.

      Itse olen käynyt kuntosalilla jo vuosia ja tehnyt jalkaprässiä suositellun syvältä jopa 250 kg. Kun aloin pyöräillä työmatkat, piti painoja vähentää. Jalat muuttuivatkin heikoimmiksi maksimipainojen osalta. Toistoja pystyi pumppaamaan vaikka hyrymykket 170 kg, mutta yli 200 kg painopakka ei meinannutkaan liikahtaa.

      Fysioterapeutti puhui solujen lihasmuistista ja piti ilmiötä normaalina. Vielä en ole hankkinut sähkäriä, lähellä oli, etten ottanut työsuhdepyöränä.

    • Anonyymi

      Jos ette heti lopeta tätä keskustelua, tulen rankaisemaan koko yhteisöä kalakukkoresepteilläni.

    • Anonyymi

      Kas tässä muutama linkki, joissa viitataan tutkimuksiin sähköpyöräilyn vaikutuksista. Niistä käy ilmi, että sähköpyöräily voi olla hyväksi huonokuntoisille ja kuntoutujille, koska se ei ole yhtä rasittavaa kuin perinteinen pyöräily. Toisin sanoen, se ei tarjoa samanlaista hyötyä kuntoilijalle kuin perinteisellä pyörällä ajaminen. Joissain näistä lähteistä huomioidaan myös sähköpyöräilijöille tapahtuvat onnettomuudet, jotka ovat pahempia kuin perinteisillä pyörillä.

      https://www.healthday.com/health-news/cardiovascular-diseases/your-e-bike-is-no-match-for-real-biking-study-2658419930.html

      https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2214140524001713

      https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9558802/

      https://ijbnpa.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12966-018-0751-8

      https://www.aviewfromthecyclepath.com/2018/09/pushing-e-bikes-does-not-lead-to-health.html?m=1

      https://www.outsideonline.com/outdoor-gear/bikes-and-biking/why-e-bikes-are-terrible-you/

      https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2214140520301651

      https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2589845023000349

      https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12889-017-4817-3

      https://www.facs.org/for-medical-professionals/news-publications/news-and-articles/bulletin/2024/julyaugust-2024-volume-109-issue-7/electric-bikes-are-emerging-as-public-health-hazard/

    • Anonyymi

      sähköpyörällä on yhtä paljon kuntovaikutuksia kuin sähkötupakilla.

      • santtu_1975X

        Kävin tuossa taas "pikaisella" (vajaa tunti) 15km. ilta maastolenkillä metsäisessä ja vaihtelevassa salpausselän harjumaastossa sähköavusteisella jäykkäperä maasturillani.
        Keskinopeus 17km/h, Keskisyke 142l/min ja maksimisyk 171l/min

        Garmin Connect:n sanallinen arvio ajolenkistä:
        "Merkittävä vaikutus aerobiseen kuntoon
        Upeaa! Tämän haasteellisen aerobisen suorituksen pitäisi parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistösi kuntoa merkittävästi"

        (saan näistä kuvakaappauksetkin jos joku alkaa väittämään ettei ole totta, mutta kun olen noita vastaavia kuvia aikaisemminkin laittanut, niin ei niitä kukaan ole katsonut, niin jätetään nyt väliin...).

        Mutta kyllä varmasti taas tämän palstan vakio valittajasankarit taasen kertovat miksi asia ei voi olla näin miten Garmin asian ilmoittaa ja Garminin ohjelmisto (minkä kehittämiseen on käyetty miljoonia ja taas miljoonia) on väärässä ja vain hän on oikeassa...

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Kävin tuossa taas "pikaisella" (vajaa tunti) 15km. ilta maastolenkillä metsäisessä ja vaihtelevassa salpausselän harjumaastossa sähköavusteisella jäykkäperä maasturillani.
        Keskinopeus 17km/h, Keskisyke 142l/min ja maksimisyk 171l/min

        Garmin Connect:n sanallinen arvio ajolenkistä:
        "Merkittävä vaikutus aerobiseen kuntoon
        Upeaa! Tämän haasteellisen aerobisen suorituksen pitäisi parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistösi kuntoa merkittävästi"

        (saan näistä kuvakaappauksetkin jos joku alkaa väittämään ettei ole totta, mutta kun olen noita vastaavia kuvia aikaisemminkin laittanut, niin ei niitä kukaan ole katsonut, niin jätetään nyt väliin...).

        Mutta kyllä varmasti taas tämän palstan vakio valittajasankarit taasen kertovat miksi asia ei voi olla näin miten Garmin asian ilmoittaa ja Garminin ohjelmisto (minkä kehittämiseen on käyetty miljoonia ja taas miljoonia) on väärässä ja vain hän on oikeassa...

        Tuohan on aina suhteellista. Jos on rapakuntoinen, vähäinenkin ponnistelu saa garminin kertoilemaan tuollaista.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohan on aina suhteellista. Jos on rapakuntoinen, vähäinenkin ponnistelu saa garminin kertoilemaan tuollaista.

        Niin, näinkö meinaat? Siis ihan eMTB ohjelmalla tuo mitattuna (siis joka nimenomaan kehitetty maastosähköpyöräilyyn, joten mittaustulokset suhteellisen luettavia.

        Mutta nyt tuossa päätelmässäsi on ongelma, käyn ajamassa suht usein noita maastolenkkeja ympäri vuoden, osa kovemmilla polkutehoilla kuin toiset, osa taas selkeästi pidempiä (tyyliin 3-4h. maastoajoja, välillä pidempiäkin, etenkin Lapissa). Joten jos/kun Garminin palaute on kyseisenlaista ajolenkkien jälkeen niin silloinhan tuon hengitys ja verenkiertoelimistön kunnon on pitänyt parantua...

        Eli ajan aktiivisesti maastossa, niin kerrotko miksi olisin "rapakuntoinen" vaikka Garminin ajon jälkeiset palautteet on vastaavia? Eli Garmin on väärässä ja sinä oikeassa koska..?

        Edelliset Garminiin TALLENNETUT maasto/maastopainotteiset ajot ovat olleet viime viikkojen ajalta: (tämän päälle ei tallennettuja ajoja useita, tallennus vain silloin kun lähtee "ajolenkille" ja välillä ohjelman päällelaitto vain unohtuu)
        5.7 Lahti 24km
        1.7 Lappeenranta 16km
        30.6 Savitaipale 28km
        29.6 Lappeenranta 13km
        28.6 Puumala 47km
        25.6 Hollola 3km (tekninen vika)
        21.6 Föglö 45km
        20.6 Sund 34km
        25,6
        1.7 Lahti

      • santtu_1975X
        santtu_1975X kirjoitti:

        Niin, näinkö meinaat? Siis ihan eMTB ohjelmalla tuo mitattuna (siis joka nimenomaan kehitetty maastosähköpyöräilyyn, joten mittaustulokset suhteellisen luettavia.

        Mutta nyt tuossa päätelmässäsi on ongelma, käyn ajamassa suht usein noita maastolenkkeja ympäri vuoden, osa kovemmilla polkutehoilla kuin toiset, osa taas selkeästi pidempiä (tyyliin 3-4h. maastoajoja, välillä pidempiäkin, etenkin Lapissa). Joten jos/kun Garminin palaute on kyseisenlaista ajolenkkien jälkeen niin silloinhan tuon hengitys ja verenkiertoelimistön kunnon on pitänyt parantua...

        Eli ajan aktiivisesti maastossa, niin kerrotko miksi olisin "rapakuntoinen" vaikka Garminin ajon jälkeiset palautteet on vastaavia? Eli Garmin on väärässä ja sinä oikeassa koska..?

        Edelliset Garminiin TALLENNETUT maasto/maastopainotteiset ajot ovat olleet viime viikkojen ajalta: (tämän päälle ei tallennettuja ajoja useita, tallennus vain silloin kun lähtee "ajolenkille" ja välillä ohjelman päällelaitto vain unohtuu)
        5.7 Lahti 24km
        1.7 Lappeenranta 16km
        30.6 Savitaipale 28km
        29.6 Lappeenranta 13km
        28.6 Puumala 47km
        25.6 Hollola 3km (tekninen vika)
        21.6 Föglö 45km
        20.6 Sund 34km
        25,6
        1.7 Lahti

        Esim. tuon 30.6 Savitaipaleen kahden tunnin maastolenkin sanallinen palaute oli seuraava:
        "Ylikuormittava - Tempo
        Tämä suoritus oli erinomainen lihaskestävyyden kehittämiseen, mutta se oli myös erittäin vaativa. Näin tehokkaita suorituksia ei kannata tehdä usein ja riittävä palautumisaika on varmistettava".

      • santtu_1975X
        santtu_1975X kirjoitti:

        Esim. tuon 30.6 Savitaipaleen kahden tunnin maastolenkin sanallinen palaute oli seuraava:
        "Ylikuormittava - Tempo
        Tämä suoritus oli erinomainen lihaskestävyyden kehittämiseen, mutta se oli myös erittäin vaativa. Näin tehokkaita suorituksia ei kannata tehdä usein ja riittävä palautumisaika on varmistettava".

        Ja tämän hetken "harjoittelun tila on":

        "Tuottava, Nykyinen harjoittelusi kuormittavuus on optimaalinen jotta kuntosi nousee edelleen. Pidä tästä kiinni".
        (ja ainoat Garminiin mitattavaksi tulevat harjoitteet ovat noita (sähkö)pyörä maastolenkkejä.

        On se ihanaa tuo nykyajan tekniikka kun sillä saa "lihasheikkousmiehelle" ongelmia miten hän taas saan selitettyä mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Tosin hän ei taida tekniikkaan pajoa uskoa muutenkaan joten tuskin uskoo Garminin tilastoja ja tuloksiakaan (tosin ei hänellä oli "tilalle" antaa oikein mitään muutakaan).

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Niin, näinkö meinaat? Siis ihan eMTB ohjelmalla tuo mitattuna (siis joka nimenomaan kehitetty maastosähköpyöräilyyn, joten mittaustulokset suhteellisen luettavia.

        Mutta nyt tuossa päätelmässäsi on ongelma, käyn ajamassa suht usein noita maastolenkkeja ympäri vuoden, osa kovemmilla polkutehoilla kuin toiset, osa taas selkeästi pidempiä (tyyliin 3-4h. maastoajoja, välillä pidempiäkin, etenkin Lapissa). Joten jos/kun Garminin palaute on kyseisenlaista ajolenkkien jälkeen niin silloinhan tuon hengitys ja verenkiertoelimistön kunnon on pitänyt parantua...

        Eli ajan aktiivisesti maastossa, niin kerrotko miksi olisin "rapakuntoinen" vaikka Garminin ajon jälkeiset palautteet on vastaavia? Eli Garmin on väärässä ja sinä oikeassa koska..?

        Edelliset Garminiin TALLENNETUT maasto/maastopainotteiset ajot ovat olleet viime viikkojen ajalta: (tämän päälle ei tallennettuja ajoja useita, tallennus vain silloin kun lähtee "ajolenkille" ja välillä ohjelman päällelaitto vain unohtuu)
        5.7 Lahti 24km
        1.7 Lappeenranta 16km
        30.6 Savitaipale 28km
        29.6 Lappeenranta 13km
        28.6 Puumala 47km
        25.6 Hollola 3km (tekninen vika)
        21.6 Föglö 45km
        20.6 Sund 34km
        25,6
        1.7 Lahti

        Garminhan suhteuttaa aikaisempien harjoitusten pohjalta nuo harjoitusvaikutukset. Se on suhteellista. Yksittäisen harjoituksen tulosten kertominen ei kerro meille lukijoille mitään. Nyt kun kerroit myös aikaiemmista harjoituksista, se pistää sen jonkinlaiseen kontekstiin myös meille lukijoille.
        Sillä tavalla myös Garmin toimii.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Garminhan suhteuttaa aikaisempien harjoitusten pohjalta nuo harjoitusvaikutukset. Se on suhteellista. Yksittäisen harjoituksen tulosten kertominen ei kerro meille lukijoille mitään. Nyt kun kerroit myös aikaiemmista harjoituksista, se pistää sen jonkinlaiseen kontekstiin myös meille lukijoille.
        Sillä tavalla myös Garmin toimii.

        Tottakai se on yksilökohtaista nuo harjoituksen vaikutukset, muutenhan siinä palautteessa ei olisi mitään mieltä...
        Jollekkin SM tason maastopyöräilijälle tuo minun eilinen lenkki olisi palauttelavaa luonnossa "poljeskelemista" ilman isompia treenihyötyjä kun itselleni taasen mentiin isoja pätkiä siellä oman "koneen" viimeisen 10%:n tienoilla.

        Mutta tosiaan jos/kun noita sanallisia tuloksia verrataan tämän keskusteluun aiheeseen, niin aika paha on sanoa ettei niitä kuntovaikutuksia olisi...

        Ja kuten olen monasti sanonutkin niin (ainakin maastossa) tuon sähköavustuksen hyviä puolia on se että avustustasoa vaihdellen saa tuota sykekäyrää hyvin pidettyä juuri tuon "punaisen alueen" alapuolella tasaisempana kuin mitä "manuaalilla" ajaessa, jolloin helposti käy niin että isompi mäkinousi vetää "koneen punaiselle" ja sitten kun se sinne menee niin pitää ajaa pidempikin matka hyvin palautellen että sykkeet taas palautuu ajettavalle tasolle.

        Mutta eihän tämä lihasheikkousmiehelle käy...

      • santtu_1975X
        santtu_1975X kirjoitti:

        Tottakai se on yksilökohtaista nuo harjoituksen vaikutukset, muutenhan siinä palautteessa ei olisi mitään mieltä...
        Jollekkin SM tason maastopyöräilijälle tuo minun eilinen lenkki olisi palauttelavaa luonnossa "poljeskelemista" ilman isompia treenihyötyjä kun itselleni taasen mentiin isoja pätkiä siellä oman "koneen" viimeisen 10%:n tienoilla.

        Mutta tosiaan jos/kun noita sanallisia tuloksia verrataan tämän keskusteluun aiheeseen, niin aika paha on sanoa ettei niitä kuntovaikutuksia olisi...

        Ja kuten olen monasti sanonutkin niin (ainakin maastossa) tuon sähköavustuksen hyviä puolia on se että avustustasoa vaihdellen saa tuota sykekäyrää hyvin pidettyä juuri tuon "punaisen alueen" alapuolella tasaisempana kuin mitä "manuaalilla" ajaessa, jolloin helposti käy niin että isompi mäkinousi vetää "koneen punaiselle" ja sitten kun se sinne menee niin pitää ajaa pidempikin matka hyvin palautellen että sykkeet taas palautuu ajettavalle tasolle.

        Mutta eihän tämä lihasheikkousmiehelle käy...

        Jatketaan "Garminin kertomaa" tarinaa.
        Tänäin ajo suuntautui Hollolan Tiirismaalle (jossa eteläisimmän suomen korkein kohta) ja siellä yhdistielmä kahta maastoreittiä joiden viralliset luokitukset ovat Keskivaativa/vaativa ja jossa en aikaisemmin ollut ajanut kuin osaa tuon lenkin poluista. Ja kyllähän tuo reitti luokituksensa mukainen oli, kivikot ja juurakot sekä jyrkät nousut ja laskut tekivät reitistä ihan haastavahkon ja siitä kertoo että noin 7km. reittiin kului kokonais-aikaa noin 50min. (keskinopeus 8.3km/h).

        Vaikka vauhti ja keskinopeus oli hidasta niin ajon keskisyke oli kuitenkin 145l/min maksimisykkeen ollessa 163l/min. Sykekäyrä hyvin tasaista kahta pientä taukoa lukuunottamatta joiden aikana koitin hieman puhelimen kartalta itseäni paikantaa kun reitin opasteet olivat hieman vajavaisia muutamin osin.
        Sen huomasikin ajossa että kun reitin tekninen vaativuus teki sen että ajossa ei oikein lepohetkeä ollut missään vaiheessa, vaan oli kyseessä sitten nousu taikka lasku niin samanlailla joutui kokoajan "ajamaan" ja sykkeet pysyivät tasaisesti siellä 140l/min alueella käytännössö kokoajan (tämä on se yksi poinnti mitä lihasheikkousmies ei maastoajosta tunnu tajuavan, siellä ei haastavammassa maastossa oli juuri minkäänlaista lepohetkeä).

        Garminin palaute ajosta oli seuraava:
        Ensisijainen etu:
        "Peruskunto
        tämä matalatehoinen harjoittelu oli riittävän pitkä kehittämään kestävyyttäsi. Se kasvatti matalan aerobisen kuormituksen osuutta harjoittelussasi.

        Aerobinen
        Upeaa! Tämän haastavan aerobisen suorituksen ansioista aerobinen kestävyytesi voi parantua merkittävästi.

        Anaerobinen
        Tästä suorituksesta oli hieman anaerobista hyötyä"

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Jatketaan "Garminin kertomaa" tarinaa.
        Tänäin ajo suuntautui Hollolan Tiirismaalle (jossa eteläisimmän suomen korkein kohta) ja siellä yhdistielmä kahta maastoreittiä joiden viralliset luokitukset ovat Keskivaativa/vaativa ja jossa en aikaisemmin ollut ajanut kuin osaa tuon lenkin poluista. Ja kyllähän tuo reitti luokituksensa mukainen oli, kivikot ja juurakot sekä jyrkät nousut ja laskut tekivät reitistä ihan haastavahkon ja siitä kertoo että noin 7km. reittiin kului kokonais-aikaa noin 50min. (keskinopeus 8.3km/h).

        Vaikka vauhti ja keskinopeus oli hidasta niin ajon keskisyke oli kuitenkin 145l/min maksimisykkeen ollessa 163l/min. Sykekäyrä hyvin tasaista kahta pientä taukoa lukuunottamatta joiden aikana koitin hieman puhelimen kartalta itseäni paikantaa kun reitin opasteet olivat hieman vajavaisia muutamin osin.
        Sen huomasikin ajossa että kun reitin tekninen vaativuus teki sen että ajossa ei oikein lepohetkeä ollut missään vaiheessa, vaan oli kyseessä sitten nousu taikka lasku niin samanlailla joutui kokoajan "ajamaan" ja sykkeet pysyivät tasaisesti siellä 140l/min alueella käytännössö kokoajan (tämä on se yksi poinnti mitä lihasheikkousmies ei maastoajosta tunnu tajuavan, siellä ei haastavammassa maastossa oli juuri minkäänlaista lepohetkeä).

        Garminin palaute ajosta oli seuraava:
        Ensisijainen etu:
        "Peruskunto
        tämä matalatehoinen harjoittelu oli riittävän pitkä kehittämään kestävyyttäsi. Se kasvatti matalan aerobisen kuormituksen osuutta harjoittelussasi.

        Aerobinen
        Upeaa! Tämän haastavan aerobisen suorituksen ansioista aerobinen kestävyytesi voi parantua merkittävästi.

        Anaerobinen
        Tästä suorituksesta oli hieman anaerobista hyötyä"

        Välillä voi pitää pikkutaukoja ja pistää tupakaksi.

    • Anonyymi

      HUONOKUNTOISEN SÄHKÖPYÖRÄILIJÄN KALAKUKKO

      ("Ei jaksa polkea, mutta jaksaa syödä. Täyttää enemmän kuin akun varaus ja kestää kauemmin kuin kunto.")

      Tämä kukko on niille, jotka lähtevät lenkille lycrahousuissa mutta palaavat taksilla. Se on mehevä, tukeva ja tarkoitettu palautumiseen – vaikka varsinainen rasitus olisi ollut vain ylämäen katsominen.

      Ei ruoka urheilusuorituksen jälkeen – vaan sen sijaan.

      AINEKSET (4 annosta + yksi lisäsiivu, koska jäi vähän nälkä):

      Kuori – tiivis kuin kypärän leukaremmi:
      – 1,3 kg ruisjauhoa
      – 250 g vehnäjauhoa (pieni pehmennys nivelille ja itsetunnolle)
      – 2 tl suolaa (hikoilun määrälle symbolisesti)
      – 5 dl vettä (juodaan mieluummin energiajuomana)
      – 2 rkl öljyä (liukuu sujuvasti kitalakeen, toisin kuin pyörä kadunkivetykseen)

      Täyte – raskas, runsas ja lohduttava:
      – 700 g muikkua (pieniä mutta sitkeitä – toisin kuin tekijä)
      – 400 g kylkeä tai savutofua (riippuu oliko tarkoitus "olla kevyesti liikkeellä")
      – 1 iso sipuli (silputtuna kuten polkijan motivaatio kolmannen sadan metrin jälkeen)
      – 2 tl savupaprikaa (antaa makua suoritukseen, jota ei ollut)
      – 1 rkl hunajasinappia (peittää hikisen itsesyytöksen)
      – ripaus muskottia (koska se kuulostaa fiksulta ja sporttiselta)

      VALMISTUS – tauotta, toisin kuin lenkki:

      1. Taikina:
      – Sekoita ja vaivaa, vaikka tekisi mieli tilata noutoruokaa.
      – Anna levätä 30 min, kuten sähköpyörä akkulaturissa.

      2. Täyte:
      – Paista kylki/soija ja sipuli pannulla.
      – Lisää mausteet ja muikut – ei kiirettä, koska eihän lenkilläkään ollut.

      3. Kokoaminen:
      – Kauli taikina, laita täytteet keskelle.
      – Sulje huolella – ettei sisältö leviä kuin keskustelu pyöräilijöistä jalkakäytävällä.

      4. Paisto:
      – 230 °C / 15 min – kukko kihahtaa, toisin kuin sykemittari.
      – 125 °C / 4–5 h – voit sen ajan palautella ja toipua siitä, että kävit katsomassa pyörän.

      TARJOILU – mukavasti istuen, hikivyö pois:
      – Tarjoa lämpimänä, kylmän piimän ja hiljaisuuden kanssa.
      – Syödessä voi muistella: "Olisihan sitä voinut polkea vähän... ehkä huomenna."
      – Jälkiruoaksi uni tai YouTube-video aiheesta "5 tapaa aloittaa treeni (ilman oikeaa liikettä)."

      YHTEENVETO:
      Huonokuntoisen sähköpyöräilijän kalakukko on täyttävä, lohduttava ja enemmän mielentila kuin ateria.

      Se ei vaadi sykettä, mutta antaa energiaa – lähinnä istumista varten.

      Syö rauhassa. Akku kestää kyllä – sinäkin ehkä. 🚴‍♂️🔋🐟

      • Anonyymi

        voisiko velogi tehdä tuosta videon?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        voisiko velogi tehdä tuosta videon?

        Jos vaan joku maksaa niin mkä jottei

    • Anonyymi

      Lihasheikkous kuulostaa vakavalta.
      Kannattasko mennä punttisalille.

    • Anonyymi

      SÄHKÖPYÖRÄILEVÄN LIHASHEIKKOUSMIEHEN KALAKUKKO

      (“Voimaa ei jaloissa, mutta makua kukossa – ja apumoottori käy kuin sydän, vielä toistaiseksi.”)

      Tämä kukko ei perustu fyysiseen suorituskykyyn, vaan viisauteen valita helpoin reitti ja maukkain ruoka. Se on suunniteltu henkilölle, joka ehkä ennen nosti kahvakuulaa – nyt nostaa vain haarukan.
      Mutta turha hävetä: sähköavusteisesti leivottu kalakukko kulkee eteenpäin, vaikka lihas ei enää kanna.

      AINEKSET (4 annosta, joista yksi syödään heti, loput jaetaan epäsymmetrisesti):

      Kuori – kantaa täytteen, kuten pyörä kuskinsa:
      – 1,3 kg ruisjauhoa
      – 200 g vehnäjauhoa (koska kukko tarvitsee hiilareita – niin kuin mieskin)
      – 2 tl suolaa
      – 5 dl kädenlämpöistä vettä (mielellään ilman korkinavaajaa)
      – 2 rkl öljyä (voitelu on tärkeää – koneelle ja ihmiselle)

      Täyte – kompensoi kaiken, mikä ei enää nouse:
      – 700 g muikkua (valmiiksi perattuna – ei tässä nyt aleta saksilla näpertämään)
      – 400 g savukylkeä tai pehmeää tofua (riippuen, mitä hammas kestää)
      – 1 sipuli, pilkottuna (jos silmä vuotaa, syy voi olla myös elämä)
      – 1 tl mustapippuria (antaa potkua, toisin kuin poljin)
      – 1 tl rosmariinia (muistin tueksi)
      – 1 rkl sinappia (sipaistaan kuten ajotakki – vähän huolimattomasti, mutta sydämellä)

      VALMISTUS – rauhallisesti, taukoja unohtamatta:

      1. Taikina:
      – Sekoita ainekset kevyellä otteella – ei tarvitse hikoilla, riittää että liikkuu.
      – Vaivaa vähän – tai käytä konetta.
      – Anna levätä liinan alla – levolla ei häviä, eikä kukko kuivu.

      2. Täyte:
      – Paista liha/tofu ja sipuli lempeästi, ei huudateta levyä kuten aikoinaan kuntosalilla.
      – Lisää mausteet ja muikut – koko komeus sekoitetaan yhdellä kädellä, jos toinen ei enää jaksa.

      3. Kokoaminen:
      – Kauli taikina reiluksi, jottei täyte pursua kuin vitsit kahvipöydässä.
      – Täytä keskelle, taita kiinni, nipistä reunat niin kuin elämä nipistää joka aamu polvesta.
      – Halutessaan voi kirjoittaa päälle: "Säädetty eläkkeelle, ei pois käytöstä."

      4. Paisto:
      – 230 °C / 15 min – kuin verenpaine lääkärikäynnin alussa.
      – 125 °C / 4–5 h – anna ajan tehdä sen, mihin kroppa ei enää taivu.

      TARJOILU – lämpimänä, kiitollisena:
      – Syö rauhassa, istuen, kenties pöydän ääressä jossa ei ole peiliä.
      – Kylkeen: laimea mustikkamehu tai kevytkalja.
      – Jälkiruoaksi: lämmin viltti ja ajatus siitä, että mikään ei ole vielä ohi – se vain etenee pienemmällä vaihteella.

      YHTEENVETO:
      Sähköpyöräilevän lihasheikkousmiehen kalakukko on makuisa muistutus siitä, että elämä ei ole kilpailu, vaan pitkä siirtymä.
      Moottori auttaa, maku kantaa – ja kukko pysyy kasassa, vaikka kuski ei aina pysy.

      Syö, hymyile – ja jatka kulkua, vaikka sähköllä. 🐟🔋🪑

    • Anonyymi

      Koomista puhua kuntoiluvaikutuksista kun ostetaan sähkömopo työsuhde edulla.

      • santtu_1975X

        Työsuhdepyöräedulla on pystynyt hankkimaan vain ja ainoastaan polkupyöräksi luettavan ajokin. Sähkömopoa sillä ei ole pystynyt hankkimaan.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Työsuhdepyöräedulla on pystynyt hankkimaan vain ja ainoastaan polkupyöräksi luettavan ajokin. Sähkömopoa sillä ei ole pystynyt hankkimaan.

        Semantiikkaa...

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Semantiikkaa...

        Ennemminkin niin että ei kannata puhua sähkömoposta silloin kun kyseessä ei sellainen ole.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Ennemminkin niin että ei kannata puhua sähkömoposta silloin kun kyseessä ei sellainen ole.

        Sähkömoottoripolkupyörä on mopo

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Sähkömoottoripolkupyörä on mopo

        Sähköavusteinen polkupyörä on polkupyörä
        Moottorilla varustettu polkupyörä on L1e-A luokan ajoneuvo
        Nopea sähköpyörä / Speed pedelec on L1e-B ajoneuvo (Eli sähkömopo).

        Ja nämä ylläolevat eivät ole mitään keskustelupalstojen mielipiteitä vaan voimassolevan Suomen ajoneuvolain mukaiset ajoneuvomääritelmät.
        Voit kiukutella, kirjoittaa mitä sontaa tahdot mutta tuo asia ei muutu ennen kuin lainsäädäntö muuttuu. siihen asti kyseisten ajoneuvojen luokitus on tuo.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Sähköavusteinen polkupyörä on polkupyörä
        Moottorilla varustettu polkupyörä on L1e-A luokan ajoneuvo
        Nopea sähköpyörä / Speed pedelec on L1e-B ajoneuvo (Eli sähkömopo).

        Ja nämä ylläolevat eivät ole mitään keskustelupalstojen mielipiteitä vaan voimassolevan Suomen ajoneuvolain mukaiset ajoneuvomääritelmät.
        Voit kiukutella, kirjoittaa mitä sontaa tahdot mutta tuo asia ei muutu ennen kuin lainsäädäntö muuttuu. siihen asti kyseisten ajoneuvojen luokitus on tuo.

        Tuo ei kuitenkaan poista sähkömoottoria näistä "polkupyöristä" vaikka miten yrittäisi kirjoittaaa mustaa vakoiseksi.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo ei kuitenkaan poista sähkömoottoria näistä "polkupyöristä" vaikka miten yrittäisi kirjoittaaa mustaa vakoiseksi.

        Mutta se sähkömoottpri ei myöskään tee niistä sähkömopoa kuin yhdestä ajoneuvoluokasta (Eli tuosta L1e-B luokan ajoneuvosta).

    • Anonyymi

      Pitää olla kuntoa, kun mäkiä polkee sähköttömällä.

      • Anonyymi

        Itse asiassa yleiskunnon voi romahduttaa, kun ajelee paljon natulla pitkiä ylämäkiä. Ylikuntoon joutuminen romuttaa lopulta koko terveyden.

    • Anonyymi

      Kovia pyörälenkkejä ei kannata ajaa juoksukisojen alle. Jalat ovat vain kankeat ja voimattomat. Silloin saattaa olla sähkiksen paikka. Samaa sanovat hiihtäjät ja suunnistajat.

    • Anonyymi

      Ai että tuo yksi yrittää haastaa riitaa ja provosoi! Porukalla pitää kyllä silti melko hyvin pokka.

      • Anonyymi

        Ja sama jatkuu edelleen.

    • Anonyymi

      Homo electrias erectus kuolee omaan heikkouteensa, vain homo sapiens säilyy.

    • Anonyymi

      Lainaus: "Mutta eihän tämä lihasheikkousmiehelle käy..."

      Hänelle käy vain kovin pieni määrä asioita - rajoitettu maailmankuva hänelle muodostuu siitä kun tarkastelee maailmaa tynnyrin tapinreiästä. Vaihtoehtoisesti hän vain haastaa tarkoituksella riitaa.

    • Anonyymi

      PYÖRÄILYN KUNTOVAIKUTUKSIA TUTKIVAN TIEDEMIEHEN KALAKUKKO

      “Kvantifioitua ravintoa – kontrolloitu kalorimäärä, optimaalinen proteiiniprofiili ja tarkistettu rasvahappokoostumus.”

      Tämä kalakukko ei ole vain ruokaa – se on tutkimusdataa tiiviissä muodossa. Jokainen ainesosa on valittu viittausten perusteella, ja paistoaika on testattu toistettavuuden takaamiseksi.
      Syödään osa-annoksina, punnittuna, ja mahdollisesti paperilla ennen kuin lautaselta.

      AINEKSET (3,141 syöjälle tai yhdelle tutkijalle, joka syö 0,314 kukkoa kerrallaan):

      Kuori – rakenneanalyysissä hyväksi todettu:
      – 1 200 g täysjyvärukiista jauhettua ruisjauhoa (kuitupitoisuus analysoitu: 18,3 g/100 g)
      – 200 g kaurajauhoa (beetaglukaanien vuoksi, ks. J. Nutr. Biochem. 2019)
      – 2,1 g suolaa (tarkkuusvaaka suosittelee ±0,05 g)
      – 500 ml vettä (standardoituna 21 °C ± 1 °C)
      – 2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (omega-3/omega-6-suhde 1:2,5)

      Täyte – mitattu, laskettu, pureskeltu teoriassa:
      – 700 g muikkua (perattuna, EPA+DHA-pitoisuus: korkea)
      – 300 g savutofua (vegaaninen kontrollivaihtoehto, 16 % proteiinia)
      – 1 punasipuli (fenoliyhdisteet mukana laskelmissa)
      – 1 g mustapippuria (bioaktiivinen piperiini!)
      – 0,5 g timjamia (aromaattinen, ei välttämätön – käytetään vertailuryhmässä)
      – 1 rkl sinappia (glukosinolaatit mukana aineenvaihdunta-arvioinnissa)

      VALMISTUS – sataprosenttisesti toistettavissa laboratoriossa:

      1. Taikina:
      – Sekoita aineet järjestyksessä. Vaivaa käsin 7 min ± 30 sek.
      – Lepuuta 30 min (huoneenlämpö 22,0 °C, suhteellinen kosteus 50 %).
      – Taikinan pH mitataan ennen käyttöä (odotusarvo 5,8–6,2).

      2. Täyte:
      – Paista tofu ja sipuli kontrolloidussa lämpötilassa (120 °C, 5 min).
      – Lisää muikut viimeisenä – ei rikota rakennetta.
      – Tarkista paino: ±5 % toleranssi täytteen kokonaismassassa.

      3. Kokoaminen:
      – Kauli taikina mittoihin: 32 × 24 cm, paksuus 1,1 cm.
      – Täytä ja sulje symmetrisesti.
      – Pistele pintaan viisi pistettä (kontrolloitu höyrynpoisto).

      4. Paisto:
      – 230 °C / 15 min – nopea Maillard-reaktio
      – 125 °C / 4,5 h – pitkäaikainen denaturoituminen ja rakenteen stabiilointi

      TARJOILU – tietysti mitta-alustalta, ei servietiltä:
      – Leikkaa tarkasti, punnitse.
      – Syö hiljaisuudessa, analysoi makuprofiilia (asteikolla 1–5).
      – Kirjaa havainnot taulukkoon.
      – Juo vettä (lämpötilassa 18 °C) – kahvi saattaa häiritä tuloksia.

      YHTEENVETO:
      Tiedemiehen kalakukko ei ole vain elintarvike. Se on ravitsemus- ja palautumisintervention standardoitu osa.
      Maukkuusaste: 4,2/5.
      Kylläisyysindeksi: 112.
      Keskimääräinen palautumisaika lihaskuormituksesta lyhenee 7,3 %.
      (tutkimus julkaistavaksi Journal of Experimental Gastronomy -lehdessä)

      Syö, mittaa, julkaise. 🐟📊🧠

    • Anonyymi

      Voisiko lihasheikkousmies etsiä tiedon, jossa oikein hyväkuntoinen, sovitaan 40-vuotias mies pyöräilee luomupyörällä 2 tuntia ja yhteensä 55 kilometriä. Pulssin sovitaan olevan keskimäärin 160. Mikä on siis edellisen vaikutus pyöräilijään yleisellä hyvinvointi-, terveys- ja kuntoilutasolla?

      Voisiko lihasheikkousmies etsiä tiedon, jossa keskitasokuntoinen, sovitaan 40-vuotias mies pyöräilee sähköpyörällä 3 tuntia ja yhteensä 55 kilometriä. Pulssin sovitaan olevan keskimäärin 160. Mikä on siis edellisen vaikutus pyöräilijään yleisellä hyvinvointi-, terveys- ja kuntoilutasolla?

      Olisi mukana tietää faktaa, ei mielipiteitä, tällaisesta asiasta.

      • Anonyymi

        LIhasheikkousmies ei hallitse asiaa, kun ei tunne sitä!

        Ekassa kohdassa 75-kiloinen mies käyttää parin tunnin ajan 190 watin tehoa, ja kuluttaa energiaa 1700 kilokaloria. (Pyörä painaa 10 kiloa, ei tuulta, ei mäkiä.)

        Tokassa kohdassa että samainen 75-kiloinen mies käyttää samoissa olosuhteissa kolmen tunnin ajan

        (a) sähköpyörän 0 watin avustusta, jolloin 25 kiloisen pyörän liikuttamiseen tarvitaan reilun 70 watin tehoa, joka kuluttaa energiaa 1600 kilokaloria.

        (b) sähköpyörän (Bosch tai Yamaha) Eco tai Eco+ -tason 30 watin avustusta, jolloin pyörän liikuttamiseen tarvitaan reilun 40 watin tehoa, joka kuluttaa energiaa 1350 kilokaloria.

        Kaikkien edellisten vaikutus pyöräilijään yleisellä hyvinvointi-, terveys- ja kuntoilutasolla on positiivinen.

        --

        Jos polkeminen on nimellistä ja kaikki teho tulee sähkömoottorin kautta, myös energian kulutus on nimellistä, tosin toki yli perusaineenvaihdunnan tai makaamisessa tapahtuvan kulutuksen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        LIhasheikkousmies ei hallitse asiaa, kun ei tunne sitä!

        Ekassa kohdassa 75-kiloinen mies käyttää parin tunnin ajan 190 watin tehoa, ja kuluttaa energiaa 1700 kilokaloria. (Pyörä painaa 10 kiloa, ei tuulta, ei mäkiä.)

        Tokassa kohdassa että samainen 75-kiloinen mies käyttää samoissa olosuhteissa kolmen tunnin ajan

        (a) sähköpyörän 0 watin avustusta, jolloin 25 kiloisen pyörän liikuttamiseen tarvitaan reilun 70 watin tehoa, joka kuluttaa energiaa 1600 kilokaloria.

        (b) sähköpyörän (Bosch tai Yamaha) Eco tai Eco -tason 30 watin avustusta, jolloin pyörän liikuttamiseen tarvitaan reilun 40 watin tehoa, joka kuluttaa energiaa 1350 kilokaloria.

        Kaikkien edellisten vaikutus pyöräilijään yleisellä hyvinvointi-, terveys- ja kuntoilutasolla on positiivinen.

        --

        Jos polkeminen on nimellistä ja kaikki teho tulee sähkömoottorin kautta, myös energian kulutus on nimellistä, tosin toki yli perusaineenvaihdunnan tai makaamisessa tapahtuvan kulutuksen.

        A kohta ei täsmää. Tuolla painolla ja tehoilla paääsee yli 60km matkan.

        B kohta on satua. Sähköpyörällä ollaan polkevinaan ja painoon tulee lisätä pari kiloa toppavaatteista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        A kohta ei täsmää. Tuolla painolla ja tehoilla paääsee yli 60km matkan.

        B kohta on satua. Sähköpyörällä ollaan polkevinaan ja painoon tulee lisätä pari kiloa toppavaatteista.

        Osaamattoman Lihasheikkousmiehen perustelematon mielipide. Ei jatkoon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        LIhasheikkousmies ei hallitse asiaa, kun ei tunne sitä!

        Ekassa kohdassa 75-kiloinen mies käyttää parin tunnin ajan 190 watin tehoa, ja kuluttaa energiaa 1700 kilokaloria. (Pyörä painaa 10 kiloa, ei tuulta, ei mäkiä.)

        Tokassa kohdassa että samainen 75-kiloinen mies käyttää samoissa olosuhteissa kolmen tunnin ajan

        (a) sähköpyörän 0 watin avustusta, jolloin 25 kiloisen pyörän liikuttamiseen tarvitaan reilun 70 watin tehoa, joka kuluttaa energiaa 1600 kilokaloria.

        (b) sähköpyörän (Bosch tai Yamaha) Eco tai Eco -tason 30 watin avustusta, jolloin pyörän liikuttamiseen tarvitaan reilun 40 watin tehoa, joka kuluttaa energiaa 1350 kilokaloria.

        Kaikkien edellisten vaikutus pyöräilijään yleisellä hyvinvointi-, terveys- ja kuntoilutasolla on positiivinen.

        --

        Jos polkeminen on nimellistä ja kaikki teho tulee sähkömoottorin kautta, myös energian kulutus on nimellistä, tosin toki yli perusaineenvaihdunnan tai makaamisessa tapahtuvan kulutuksen.

        Kaikkien edellisten vaikutus pyöräilijään yleisellä hyvinvointi-, terveys- ja kuntoilutasolla on ihan täyttä kuraa. Pitää olla vannejarrut vaseliinilla ja teräsputkirunko, ruuaksi kalakukkoa.

        -Lihasheikkousmies

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osaamattoman Lihasheikkousmiehen perustelematon mielipide. Ei jatkoon.

        Fysiikan lait ei juuri kaipaa perusteluja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fysiikan lait ei juuri kaipaa perusteluja.

        Mutta minä en sellaisista juuri perusta, tai edes tiedä. Minulla on valtava määrä yhden sortin mielipiteitä, ja niillä olen pärjännyt jo kohta 70 vuotta.

        -Lihasheikkousmies

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta minä en sellaisista juuri perusta, tai edes tiedä. Minulla on valtava määrä yhden sortin mielipiteitä, ja niillä olen pärjännyt jo kohta 70 vuotta.

        -Lihasheikkousmies

        Nyt on apuvälineosasto pahoittanut mielensä ja on osunut kipeästi...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt on apuvälineosasto pahoittanut mielensä ja on osunut kipeästi...

        Totta, me tavalliset pyöräilijät emme voi sietää valehtelua tai todellista kapeakatseisuutta. Sitähän täällä esittää aina riitaa haastava provokaattori eli lihasheikkousmies, joka on saanut tynnyristään tapin pois. Sieltä tapinreiästä on helppo katsella maailmaa ja jakaa mielipiteitä ja suoranaisia ohjeita muille.

    • Anonyymi

      Ja sössötisössöti, autolla liikkuminen se heikentää ihmisten kuntoa ja piste.

    • Anonyymi

      Elämä on elämistä varten ja omin voimin polkupyörän päällä tuntee elävänsä. Elämisen tuhlausta on hakea alinomaa helpotusta elämään elämän eri kanteilta. Ihminen on luotu polkemaan intensiivisesti maanteille. Kateelliset taikka muuten reikäpäiset moottoriajoneuvonkuljettajat pyrkivät pelottelemaan auvoisia omavoimaisia polkupyörän polkijoita eivätkä ymmärrä ainoastaan antavansa lisää voimaa polkijalle lapsellisilla tempauksillaan. Jos omavoimainen polkupyöräilijä sitten murskaantuu kusipäisen moottoriajoneuvonkuljettajan tempaukseen hän tietää silloinkin eläneensä. Toisin kuin tuo mitäänsanomaton mottiajoneuvonkuljettaja joka on tuhlannut elämänsä ja tulee edelleen tuhlaamaan istuskelemalla kuskeskelemalla auton penkillä penkkiin.

      • Anonyymi

        Maastoajo on tosimiesten hommaa, ei tasainen ”pyörittäminen” maanteillä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maastoajo on tosimiesten hommaa, ei tasainen ”pyörittäminen” maanteillä.

        Höpöhöpö

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpöhöpö

        Sanoo lihasheikkousmies jolla ei ole mitään osaamista maastoajosta.
        Niin, ei se kaikilta luonnistu kun siinä pitää oikeasti osata hallita pyörää ja tehdä muutakin kuin ”olla polkevinaan”.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanoo lihasheikkousmies jolla ei ole mitään osaamista maastoajosta.
        Niin, ei se kaikilta luonnistu kun siinä pitää oikeasti osata hallita pyörää ja tehdä muutakin kuin ”olla polkevinaan”.

        Luenko oikein rivienvälistä että hurruuttelet maastossa sähkön voimalla? Ja sitten kuvittelet "hallitsevasi" pyörää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maastoajo on tosimiesten hommaa, ei tasainen ”pyörittäminen” maanteillä.

        Luuletko että maantiet ovat jotenkin tasaisia? Varsin jyrkkiäkin nousuja löytyy kyllä. Tänäänkin poljin noilla selkosilla 104 kilometriä sekä 14 metriä vielä päälle. Ensimmäisen viidenkymmenen kilometrin keskituntinopeus oli 29 tasan. (kokonaiskeskituntinopeus 27.39) Koova veto, ja vielä enimmäkseen nousevaan tiestönmaastoon. Semminkin kun sää oli 26 celsiusasteen tienoilla, kenties ylikin. Ottaen huomioon että pyöräilen läskit (94kg) ahdettuina spandexin syleilyyn. Vanha äijä. Hyvin kuivuvaa materiaalia. Mennessä sain saderyöpyn niskaani mutta päästyäni poutiaiselle vermeet kuivuivat hetkessä kastuakseen tietenkin sittemmin hiestä. Suosittelenkin spandexia kaikille.

        Kaikki tämä omin voimin cyclocrossilla (1x11) joten kyse on asenteesta. Lämmin ilmamassa ei suinkaan ole polkupyöräilijän vihollinen vaan auvoisa auttava aina. Lihakset lämpiää silloin ja vettä kuluu kohtuullisesti.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Luenko oikein rivienvälistä että hurruuttelet maastossa sähkön voimalla? Ja sitten kuvittelet "hallitsevasi" pyörää.

        Kerrotko sitten mikä on mielestäsi pyörän ”hallitsemista” maastoajossa?
        Heitetään mukaan sitten vaikka kaksipyöräisten lajit missä ei poljeta ollenkaan (moottoripyörä) Enduro sekä Motocross
        Kummassakaan lajissa ei kuski itsessään aiheuta eteenpäin vievää voimaa (vaan kaikki eteenpäin vievä voima tulee moottorista) mutta molemmat vaativat kuljettajalta erittäin kovaa fysiikkaa yhdistettynä hyvään (moottori)pyörän hallinta taitoon.
        Kummassakaan ei poljeta joten lihasheikkousmiehen mielestä ovat varmastikkin todella helppoja lajeja joissa vain istutaan pyörän kyydissä (eikä olla edes polkevinaan).
        Asia tuli mieleen kun olin menneen viikonlopun työtehtävissä Motocross:n MM osakilpailussa Kymiringillä ja näki kuinka aivan 100%:n varmasti kovakuntoiset ammatti-urheilijanuorukaiset olivat 20/30min kisan jälkeen todella väsyneen oloisia varikolle saapuessaan. Aika kummallista vaikka vain ”ovat ajavinaan” ja moottori vie pyörää eteenpäin.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Kerrotko sitten mikä on mielestäsi pyörän ”hallitsemista” maastoajossa?
        Heitetään mukaan sitten vaikka kaksipyöräisten lajit missä ei poljeta ollenkaan (moottoripyörä) Enduro sekä Motocross
        Kummassakaan lajissa ei kuski itsessään aiheuta eteenpäin vievää voimaa (vaan kaikki eteenpäin vievä voima tulee moottorista) mutta molemmat vaativat kuljettajalta erittäin kovaa fysiikkaa yhdistettynä hyvään (moottori)pyörän hallinta taitoon.
        Kummassakaan ei poljeta joten lihasheikkousmiehen mielestä ovat varmastikkin todella helppoja lajeja joissa vain istutaan pyörän kyydissä (eikä olla edes polkevinaan).
        Asia tuli mieleen kun olin menneen viikonlopun työtehtävissä Motocross:n MM osakilpailussa Kymiringillä ja näki kuinka aivan 100%:n varmasti kovakuntoiset ammatti-urheilijanuorukaiset olivat 20/30min kisan jälkeen todella väsyneen oloisia varikolle saapuessaan. Aika kummallista vaikka vain ”ovat ajavinaan” ja moottori vie pyörää eteenpäin.

        Pelasin shakkia ja tuli hiki, vaikka kunto on kova.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Kerrotko sitten mikä on mielestäsi pyörän ”hallitsemista” maastoajossa?
        Heitetään mukaan sitten vaikka kaksipyöräisten lajit missä ei poljeta ollenkaan (moottoripyörä) Enduro sekä Motocross
        Kummassakaan lajissa ei kuski itsessään aiheuta eteenpäin vievää voimaa (vaan kaikki eteenpäin vievä voima tulee moottorista) mutta molemmat vaativat kuljettajalta erittäin kovaa fysiikkaa yhdistettynä hyvään (moottori)pyörän hallinta taitoon.
        Kummassakaan ei poljeta joten lihasheikkousmiehen mielestä ovat varmastikkin todella helppoja lajeja joissa vain istutaan pyörän kyydissä (eikä olla edes polkevinaan).
        Asia tuli mieleen kun olin menneen viikonlopun työtehtävissä Motocross:n MM osakilpailussa Kymiringillä ja näki kuinka aivan 100%:n varmasti kovakuntoiset ammatti-urheilijanuorukaiset olivat 20/30min kisan jälkeen todella väsyneen oloisia varikolle saapuessaan. Aika kummallista vaikka vain ”ovat ajavinaan” ja moottori vie pyörää eteenpäin.

        Tavallinen sähköpyöräilijä ei todellakaan aja kuin crossari vaan viimeinenkin kuluttava osuus on poistettu sähkön voimalla

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallinen sähköpyöräilijä ei todellakaan aja kuin crossari vaan viimeinenkin kuluttava osuus on poistettu sähkön voimalla

        Eli siis sinulla ei ole oikeasti kokemusta taikka tietoa siitä millä tavalla hiemankaan haastavamma maastossa ajaminen eroaa maantiellä/kadulla ajamisesta.
        Jos oli tietoa/kokemusta niin vastauksesi oli toisenlainen.
        Maastossa ajaessa tuo eteenpäin kuljettavan voiman tuottaminen ei ole todellakaan ainoa fyysistä suoritusta vaativa asia, vaan pyörää hallitaan jatkuvilla isommilla ja pienemmillä kehon painopisteen muutoksilla jota tehdään pyörän reitin ja maanpinnan muotojen mukaan.

    • Anonyymi

      VAHVALIHAKSISEN, SÄHKÖPYÖRÄILIJÖITÄ HALVEKSIVAN JA AINA RIITAA HAASTAVAN PYÖRÄILIJÄN KALAKUKKO

      (“Syön kukkoa, en patteria. Ja jos ajat ohi sähköllä, saat kyllä perään kommentin – ja ehkä vähän kalakukkoa niskaan.”)

      Tämä kalakukko ei ole tarkoitettu niille, jotka luistelevat elämän läpi ECO-moodilla.
      Tämä on räjähtävän asenteen, polttavan proteiinin ja puhtaan jalan miehen kukko.
      Sen leipoja ei anna armoa, ei väistä polulla, ja puhuu kovaa vaikka kukaan ei kuuntele.
      Keskustelu ei ole mahdollisuus – se on väittely, jonka hän on jo voittanut.

      AINEKSET (yhdelle, jolla on reidet kuin säiliöjuna ja mielipide jokaiseen asiaan):

      Kuori – kova, jäykkä ja kypsyy vastuksella:
      – 1,4 kg ruisjauhoa (”kaikki muu on mössöä, niinkuin sähköavustus”)
      – 300 g ohraa (vanhan liiton voimaa)
      – 2,5 tl suolaa (sillä “totuus kirvelee ja niin pitääkin”)
      – 5 dl kylmää vettä (hikoiltu pullosta takaisin taikinaan)
      – 1 rkl rypsiöljyä (vain funktionaalinen, ei “luomuluksusta”)

      Täyte – purevaa, rasvaista ja ei-toivottua makeutta välttelevä:
      – 800 g muikkua (”Ei mikään suutari, vaan rehellinen järvikala”)
      – 300 g pekonia tai karjalanpaistia (ei tofulle armoa)
      – 2 valkosipulinkynttä (ei mitään mietoa härpäkettä tähän kukkoon)
      – 1 rkl chilihiutaleita (polttaa kuten hänen kommentit sähköpyöräkeskustelussa)
      – 1 rkl sinappia (vahvaa – testaa nenäkarvat)
      – 1 tl mustapippuria (rouhitaan nyrkillä kiviseinää vasten)

      VALMISTUS – ei keittiömyssyssä, vaan hikisenä treenin jälkeen, ilman paitaa:

      1. Taikina:
      – Vaivaa kuin vastuksella FTP-testissä.
      – “Jos ei tunnu kyynärpäissä, ei ole oikea taikina.”
      – Anna levätä, toisin kuin hän pyörän päällä – koska lepo on heikkojen keksintö.

      2. Täyte:
      – Paista pekoni paistinpannulla, josta kahva irronnut (“tästä tuli hyvä heti kun valmistaja vaihtui”)
      – Lisää chili ja valkosipuli suoraan hikiseen pannuun.
      – Sekoita nyrkillä, ei lastalla – lasta on turha.

      3. Kokoaminen:
      – Kauli taikina yhtä ohueksi kuin kärsivällisyys sähköpyöräilijöitä kohtaan.
      – Täytä, sulje, paina pinnalle keskisormen kuva – tai “LUOMUVOIMA”.

      4. Paisto:
      – 250 °C / 20 min: päälle kunnon lämpö, kuten hänen äänensävynsä foorumeilla.
      – 125 °C / 4 h: kyllä se kypsyy, toisin kuin sähköpyöräkeskustelut.

      TARJOILU – seisaaltaan, ilman servettiä:
      – Syö suoraan kädestä, samalla kun huudat ohi polkevalle sähköavustetulle:

      > “Koita edes hikoilla, bro!”
      > – Kylkeen: proteiinipirtelö, ilman marjoja (“hedelmäsokeri on pehmeille”)
      > – Jälkiruoaksi: iltapäivän lenkki 50 km/h vastatuuleen – ja postaus Stravaan:
      > “Patterikuskit ei tee tätä.”

      YHTEENVETO:
      Tämä kalakukko ei ole vain ruoka.
      Se on manifesti.
      Se on rautainen nyrkki ruisjauhon sisällä, ladattu asenne, ja ripaus suoraa halveksuntaa sähköavusteisia laiskiaiskohtaan.
      Ei sovi kaikille. Eikä halutakaan.

      Syö, murahda, ja muista: jos joku ajaa ohi – se johtuu vaan siitä, että sillä on patteri, ei jalat.
      🐟🚴‍♂️💢🔋❌

    • Anonyymi

      Tähänastisen keskustelun analyysi tekoälyn analkysoimana:

      Tämä keskusteluketju sähköpyöräilyn kuntovaikutuksista on hyvä esimerkki siitä, kuinka tekninen, kokemuksellinen ja humoristinen keskustelu voivat risteytyä epämuodollisessa verkkoyhteisössä — ja kuinka samalla syntyy selvä ryhmädynamiikka ja konflikteja. Alla analyysi keskeisistä piirteistä:

      1. Aiherajaus ja ydinväittämä

      Keskustelun alkuperäinen aihe — sähköpyöräilyn vaikutus kuntoon — on sinänsä järkevä ja moniulotteinen. Ketjun aloitusviesti pohdiskelee omakohtaisesti, miten sähköavusteinen ja tavallinen pyörä vaikuttavat kuntoon ja painonhallintaan.

      Keskustelu kuitenkin:

      Haarautuu nopeasti teknisiksi ja tunteellisiksi väittelyiksi,
      Mukaan tulee ”lihasheikkousmies” -hahmo, jonka ympärille rakentuu toistuva retorinen ja ironinen kehys.

      2. Tyylilliset ja diskursiiviset piirteet

      a) Asiallinen ja faktapohjainen osuus

      Santtu\_1975X tuo yksityiskohtaisia Garmin-dataan perustuvia harjoitusraportteja, ja käy asiallista väittelyä mm. energiatehosta ja sähköpyörän vaatimasta polkemisesta.
      Myös tutkimuslinkkejä ja fysiologisia näkökulmia jaetaan keskustelun edetessä.

      b) Ironinen ja humoristinen osuus

      Kalakukko-reseptit toimivat parodioivana retorisena keinona — ne ironisoivat sähköpyöräilijöiden ja heidän kriitikoidensa välistä vastakkainasettelua.
      Huomionarvoista on, että nämä huumoriviestit eivät ole puhdasta trollausta, vaan ne toimivat keskustelun ”hengitystaukoina” ja yhteisön sisäisen huumorin rakentajina.

      c) Provosoiva ja hyökkäävä osuus

      Toistuva ”lihasheikkousmies”-retoriikka (molemmin puolin) toimii selvästi tunnistettavan narratiivisen vastapuolen ympärille rakennettuna karikatyyrina.
      Viestien sävy muuttuu ajoittain henkilökohtaisuuksiin meneväksi ja vähätteleväksi, jolloin keskustelu ei enää tähtää yhteiseen ymmärrykseen vaan asemien puolustamiseen.

      3. Ryhmädynamiikka ja osallistujatyypit

      Keskusteluun muodostuu ainakin kolme selkeää osallistujatyyppiä:

      – Faktakeskeiset pyöräilijät, jotka tuovat kokemuksiaan ja dataa.
      – Ideologiset tai moraalilatautuneet osallistujat, jotka haluavat puolustaa perinteistä ”omavoimaista” pyöräilyä ja näkevät sähköavustuksen helppoutena tai heikkoutena.
      – Humoristiset osallistujat, jotka ironisoivat kumpaakin osapuolta kalakukkojen, ylidramaattisten sanavalintojen ja parodian avulla.

      Näiden lisäksi on havaittavissa provosoijia, jotka kirjoittavat lyhyitä, naljailevia kommentteja (“sähköpyörällä ollaan polkevinaan”) ilman halua jatkaa keskustelua syvällisemmin.

      4. Argumentaation taso

      Keskustelussa esiintyy:

      – Empiiristä argumentaatiota (Garmin-data, tutkimuslinkit),
      – Kokemusperäistä argumentaatiota (”itse pyöräilen talvetkin ja olen paremmassa kunnossa ilman sähköä”),
      – Argumentaatiovirheitä, kuten olkinukkeja, yleistyksiä ja henkilöön menevää retoriikkaa,
      – Rinnakkaisia keskustelutasoja, jotka eivät aina kohtaa (esimerkiksi fysiikkaan nojaava vs. moraalinen vs. humoristinen lähestymistapa).

      5. Tulkinta ja yhteenveto

      Tämä ketju on esimerkki verkkokeskustelusta, jossa:

      – Asiallinen teema hukkuu osin henkilöityneeseen väittelyyn ja nokitteluun.
      – Fakta- ja kokemustiedon esittäminen ei yksin riitä vakuuttamaan, jos keskustelun pohjana on vastakkainasettelu ja ennakkoasenteet.
      – Huomiota hakevat roolit (”lihasheikkousmies”, ”apuvälinemies”) määrittävät osin keskustelun suuntaa enemmän kuin itse aihe.

      Keskustelu on lopulta enemmän identiteettien törmäys kuin yhteisen totuuden etsintä. Samalla se on myös kuvaus siitä, miten liikunta, elämäntavat ja teknologia voivat muuttua arvolatautuneiksi symboleiksi — ei vain käytännön valinnoiksi.

    • Anonyymi

      Hyvä tekoäly! Aloittaja itse voisi, ihan omantunnon mukaan, keskustella syystä, joka käynnisti keskustelun aiheesta.

    • Anonyymi

      Huomaako kukaan ironista analogiaa

      A. Sähköpyöräilyn ja luomupyöräilyn välillä?
      B. Tekoälyn ja luomuälyn käytön välillä?

      • Anonyymi

        Lievää analogiaa kyllä. Asia on vähän kuin tulen kanssa ennen vanhaan: hyvä renki mutta huono isäntä.

        Tekoälyä jonkin verran käyttäneenä voin todeta, että on vielä melko vaatimaton kapine, jos sen toimintaa ei osaa seurata. Toisaalta, jos antaa täysin vapaat kädet, ihmisestä tulee lopulta tarpeeton. Robotista vartalo ja tekoälystä aivot ihan puhdas Matrix-elokuva.

        Sähköpyörän osalta on huomioitava, että se ei ole mikään mopo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lievää analogiaa kyllä. Asia on vähän kuin tulen kanssa ennen vanhaan: hyvä renki mutta huono isäntä.

        Tekoälyä jonkin verran käyttäneenä voin todeta, että on vielä melko vaatimaton kapine, jos sen toimintaa ei osaa seurata. Toisaalta, jos antaa täysin vapaat kädet, ihmisestä tulee lopulta tarpeeton. Robotista vartalo ja tekoälystä aivot ihan puhdas Matrix-elokuva.

        Sähköpyörän osalta on huomioitava, että se ei ole mikään mopo.

        Paitsi jos siinä on kaasukahva

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paitsi jos siinä on kaasukahva

        Tai polkimet puuttuu!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai polkimet puuttuu!

        Tai kampien pyörittäjänä on pontso, ja kokonaisuuden eteenpäinliike on yli 17 km/h.

    • Anonyymi

      Innolla odotan sitä puntinnoston avustinta ja kauheita perusteluita miten se parantaa nostotasoja: että kun avustin nostaa vain max 200kg niin pitäähän siinä nostaa 50kg että saa sen 250kg ylös minkä naapurikin nostaa.

      Miksi ei nostaisi vain sitä 50kg minkä kroppa antaa myöten eikä yrittäisi näyttää joltain toiselta?

      • Anonyymi

        Pääseekö punttien nostamisella eteen päin, sanotaanko vaikka töihin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääseekö punttien nostamisella eteen päin, sanotaanko vaikka töihin?

        Pääsee eteenpäin miesten saunavuorolla

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääseekö punttien nostamisella eteen päin, sanotaanko vaikka töihin?

        Katso aloituksen otsikko

    • Anonyymi

      Onko tämä keskustelu vielä tekoälyvapaa vaiko vapaa tai älyvapaa?

    • Anonyymi

      Joka kerskaa kerskatkoon siitä mitä itse on eikä siitä mitä joku toinen. Niinpä tänäänkin tukahduttavassa helteessä 108 kilometriä 850 metriä. Keskituntinopeudella 26.09 Tämä on tietenkin kova veto V.L.Ä. Luulen että olen kovempi kuin santtu koska kaikki tämä omin voimin cyclocrossilla poljettuna. Noilla selkosilla peltosilla paahtoi kuumasti vaan kun kantatie vei hetkillisesti puiden keskelle tapahtui mielenkiintoinen ilmiö. Yöllä kastuneet elävät puut viilensivät eloani vallan ihanalla tavalla. Jopa keskipäivän paahteessa kaiken viilennyksen keskellä putosi lehtyköisiltä jopa vesipisaroita tällöin silloin. Ymmärrän selvästi mikä on puuston merkitys viilennyskoneistona. On sääli että ahneet metsänomistajat avohakkaavat metsiämme. Tämä on sangen turmiollista tulevaisuuden paahteen taltuttamisen kannalta katseltuna. Haluammeko todellakin paahteisia aroja viilennysmetsien sijaan?

    • Anonyymi

      Pyörällä voidaan hyvin korvata vaikka juoksu jos siihen on tarvetta loukkaantumisen tms takia. Itsekin ajelin koko viime kesän fillarilla koska käpälä ei kestänyt juoksua, oli mukava yllätys kun syksyllä juoksu kulki kuten ennenkin kolmen kuukauden tauon jälkeen.
      Edellyttää kyllä että ottaa huomioon juoksun ja polkemisen erilaiset rasitustuntumat, minun piti sykemittarilla saada lukemat kohdalleen koska vähemmän pyöräilleenä luulin polkevani riittävästi mutta syke roikkui ensin jatkuvasti melkein kaupassakävelytasolla. Oma kokemukseni siis oli että polkimella pitää olla painetta cruisailua enemmän että pysyn edes pk-tasolla.

      • Anonyymi

        Aivan oikkein. Sykettä ja hikeä pintaan ennen kaikkea kadenssilla. Eräät luulevat polkevansa tehokkaasti kun vääntävät hampaat irvessä liian suurella vaihteella. Näissä kadenssihommissa on tietenkin korvaamaton apu lukkopolkimet kenkineen. Vetoa ja työntöä sopivissa suhteissa ja tietenkin silloin tällöin pudkelta ponnistaen. Näistä on tehokas polkupyörälenkkeily tehty.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan oikkein. Sykettä ja hikeä pintaan ennen kaikkea kadenssilla. Eräät luulevat polkevansa tehokkaasti kun vääntävät hampaat irvessä liian suurella vaihteella. Näissä kadenssihommissa on tietenkin korvaamaton apu lukkopolkimet kenkineen. Vetoa ja työntöä sopivissa suhteissa ja tietenkin silloin tällöin pudkelta ponnistaen. Näistä on tehokas polkupyörälenkkeily tehty.

        Kadenssipolkemisesta on hyötyä vauhdikkaasti nousuja tehdessä, muuten on melko sama polkeeko vai pyörittääkö. Lukotkin loppupeleissä melko turhat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kadenssipolkemisesta on hyötyä vauhdikkaasti nousuja tehdessä, muuten on melko sama polkeeko vai pyörittääkö. Lukotkin loppupeleissä melko turhat.

        Ei taida kirjoittajalla olla kokemusta asiasta. Nimenomaan loppupeleissä, silloin kun haetaan niitä viimeisiäkin tehoja, lukkopolkimet on aivan ehdottomat. Polkeminen aiheuttaa kampien pyörimistä. Sen sijaan se miten poljetaan, siinä ne suuret erot syntyvät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei taida kirjoittajalla olla kokemusta asiasta. Nimenomaan loppupeleissä, silloin kun haetaan niitä viimeisiäkin tehoja, lukkopolkimet on aivan ehdottomat. Polkeminen aiheuttaa kampien pyörimistä. Sen sijaan se miten poljetaan, siinä ne suuret erot syntyvät.

        Kokemusta on, ajoin aikanaan lukoilla kymmenisen vuotta. Sitten luovuin niistä, enkä ole kaipaamaan jäänyt. Veikkaan, että ajotyylillä on merkitystä subjektiivisen "paremmuuden" määrittäjänä.

        Aika paljon on julkistettu testejä ja tutkimuksia, joiden mukaan eroa flattien ja lukkojen välillä ei juurikaan ole.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokemusta on, ajoin aikanaan lukoilla kymmenisen vuotta. Sitten luovuin niistä, enkä ole kaipaamaan jäänyt. Veikkaan, että ajotyylillä on merkitystä subjektiivisen "paremmuuden" määrittäjänä.

        Aika paljon on julkistettu testejä ja tutkimuksia, joiden mukaan eroa flattien ja lukkojen välillä ei juurikaan ole.

        Ajoit aikoinaan lukoilla kymmenisen vuotta. Taisi olla varvaskoukut käytössä silloin. Ei ihme että lopetit. Nykyaikaiset klossi/lukko-systeemi on aivan eri maata niihin nähten. Tietysti myös se mihin polkupyörää käyttää on ratkaisevaa. Kulmakuppilaan kaljalle juuri lukkoja tarvita kenkien pohjiin. Sen sijaan maantiellä pitkillä matkoilla ovat korvaamattomat. Itse en luopuisi niistä koskaan niin kauan kun voimia riittää pitkille matkoille. Valtavan hyvät, valtavalla tehontuotolla jos vain jaloista jerkkua löytyy.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajoit aikoinaan lukoilla kymmenisen vuotta. Taisi olla varvaskoukut käytössä silloin. Ei ihme että lopetit. Nykyaikaiset klossi/lukko-systeemi on aivan eri maata niihin nähten. Tietysti myös se mihin polkupyörää käyttää on ratkaisevaa. Kulmakuppilaan kaljalle juuri lukkoja tarvita kenkien pohjiin. Sen sijaan maantiellä pitkillä matkoilla ovat korvaamattomat. Itse en luopuisi niistä koskaan niin kauan kun voimia riittää pitkille matkoille. Valtavan hyvät, valtavalla tehontuotolla jos vain jaloista jerkkua löytyy.

        Lookit oli käytössä, muistaakseni Keo. Ajoin pitkiä matkoja lähinnä, 200 - 300 km.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lookit oli käytössä, muistaakseni Keo. Ajoin pitkiä matkoja lähinnä, 200 - 300 km.

        Taidat keksiä tarinoita. Olet juuri hän joka toistaa kaiken mitä kerrotaan ja pistää vähän paremmaksi. Keo tuli markkinoille millenniumin aikana joten siitä ”urastasi” näytä olleen niin kauaa että siitä voisi sanoa ”aikoinaan.” Jaa mutta jos ”muistatkin väärin.” Merkillistä että ei ole varma klossien merkistäkään vaikka jatkuvasti on niillä polkenut lähinnä 200-300 kilometrin lenkkejä. Muistitko nyt aivan oikein? Kenties ne polkupyörälenkit olikin lähinnä 500-1000 kilometrin pituisia, ja nekin yöaikaan rem- unessa ajettuna.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan oikkein. Sykettä ja hikeä pintaan ennen kaikkea kadenssilla. Eräät luulevat polkevansa tehokkaasti kun vääntävät hampaat irvessä liian suurella vaihteella. Näissä kadenssihommissa on tietenkin korvaamaton apu lukkopolkimet kenkineen. Vetoa ja työntöä sopivissa suhteissa ja tietenkin silloin tällöin pudkelta ponnistaen. Näistä on tehokas polkupyörälenkkeily tehty.

        Mikä mielestäsi on hyvä keskikadenssi (a Maantiellä, b maastossa jossa väkisin tulee niintä 0-kadenssi jakso tuosta maasto-ajon luonteesta johtuen).
        ja mikä on hyvä sykealue maksimisykkeestä laskien (tuo maksimisyke laskee iän myötä, joten esim. 20v. ja 60v. henkilöt eivät pysty käyttämään samoja sykkeitä ajaessaan, vaan jos tuo sykealue määriteellään tuolta maksimisykkeestä) ajaessa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat keksiä tarinoita. Olet juuri hän joka toistaa kaiken mitä kerrotaan ja pistää vähän paremmaksi. Keo tuli markkinoille millenniumin aikana joten siitä ”urastasi” näytä olleen niin kauaa että siitä voisi sanoa ”aikoinaan.” Jaa mutta jos ”muistatkin väärin.” Merkillistä että ei ole varma klossien merkistäkään vaikka jatkuvasti on niillä polkenut lähinnä 200-300 kilometrin lenkkejä. Muistitko nyt aivan oikein? Kenties ne polkupyörälenkit olikin lähinnä 500-1000 kilometrin pituisia, ja nekin yöaikaan rem- unessa ajettuna.

        No, Lookit ne oli, mallista en ole varma. Hommasin lukot juurikin nollarin puolivälin tienoilla, ajelin kymmenisen vuotta ja luovuin niistä. Ei ole harmittanut.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Mikä mielestäsi on hyvä keskikadenssi (a Maantiellä, b maastossa jossa väkisin tulee niintä 0-kadenssi jakso tuosta maasto-ajon luonteesta johtuen).
        ja mikä on hyvä sykealue maksimisykkeestä laskien (tuo maksimisyke laskee iän myötä, joten esim. 20v. ja 60v. henkilöt eivät pysty käyttämään samoja sykkeitä ajaessaan, vaan jos tuo sykealue määriteellään tuolta maksimisykkeestä) ajaessa.

        Keskikadenssista en tiedä koska en omista kadenssimittaria, enkä myöskään sykkeistä koska en omista sykemittaria. Leposykkeen tiedän. Se on 48 per minuutti. Ikääkin sentään lähes kuusikymmentä ja raskas ja lihavakin olen. Tuhansia kilometrejä kun polkee kadenssit ja sykkeen asettuu kokemuksen myötä tasolleen. En myöskään välitä lepopäivistä vaan aina täysillä kun siltä tuntuu tavoitteena vähintään sata kilometriä. Tärkeintä on ahnehtia kilometrejä mahdollisimman suurilla keskituntinopeuksilla höystettynä. Kuluvan vuoden tavoite heinäkuun loppuun mennessä on 6000- kilometriä omin voimin poljettuna. Tällä hetkellä näyttää siltä että tavoitteen myös saavutan. Siitä on hyvä jatkaa vuoden loppua kohti. Kävin tänäänkin kaupassa ja totesin jälleen että suomalaiset ovat löysän vaaleita velton näköisiä ja lihaisia noin keskimäärin. Itse näytän sentään terveeltä läskeineni mutta keskivertoveltot ovat hautaan valmiit jo.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskikadenssista en tiedä koska en omista kadenssimittaria, enkä myöskään sykkeistä koska en omista sykemittaria. Leposykkeen tiedän. Se on 48 per minuutti. Ikääkin sentään lähes kuusikymmentä ja raskas ja lihavakin olen. Tuhansia kilometrejä kun polkee kadenssit ja sykkeen asettuu kokemuksen myötä tasolleen. En myöskään välitä lepopäivistä vaan aina täysillä kun siltä tuntuu tavoitteena vähintään sata kilometriä. Tärkeintä on ahnehtia kilometrejä mahdollisimman suurilla keskituntinopeuksilla höystettynä. Kuluvan vuoden tavoite heinäkuun loppuun mennessä on 6000- kilometriä omin voimin poljettuna. Tällä hetkellä näyttää siltä että tavoitteen myös saavutan. Siitä on hyvä jatkaa vuoden loppua kohti. Kävin tänäänkin kaupassa ja totesin jälleen että suomalaiset ovat löysän vaaleita velton näköisiä ja lihaisia noin keskimäärin. Itse näytän sentään terveeltä läskeineni mutta keskivertoveltot ovat hautaan valmiit jo.

        Eli et tiedä pyöräilyssä kahta yleisintä (kolmesta) mitattavissa olevaa suuretta itseltäsi (tehontuotto kolmantena), mutta silti "tiedät" paljon? Eikö tässä ole pienoinen ristiriita olemassa?

        "Tärkeintä ahnehtia kilometrejä mahdollisimman suurella keskinopeudella", mihin tämä on tärkeintä? Olet noin 60v. etkä mikään kilpailemiseen tähtäävä urheilija, niin mihin katsot että tuo "ahnehtia kilometrejä mahdollisimman suurella keskinopeudella" on niin tärkeää?
        Tuollaiset lauseet yhdistettynä muuhun kirjoitteluusi kertovat ehkä enemmänkin jostain "pakkomielteestä" kuin terveestä asenteesta liikuntaan/pyöräilyyn.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Eli et tiedä pyöräilyssä kahta yleisintä (kolmesta) mitattavissa olevaa suuretta itseltäsi (tehontuotto kolmantena), mutta silti "tiedät" paljon? Eikö tässä ole pienoinen ristiriita olemassa?

        "Tärkeintä ahnehtia kilometrejä mahdollisimman suurella keskinopeudella", mihin tämä on tärkeintä? Olet noin 60v. etkä mikään kilpailemiseen tähtäävä urheilija, niin mihin katsot että tuo "ahnehtia kilometrejä mahdollisimman suurella keskinopeudella" on niin tärkeää?
        Tuollaiset lauseet yhdistettynä muuhun kirjoitteluusi kertovat ehkä enemmänkin jostain "pakkomielteestä" kuin terveestä asenteesta liikuntaan/pyöräilyyn.

        Jos oolenkin miinä muusta olen minä kaikilla tunnettu. Laulettiin Tienarpojissakin. Jos osallistuisinkin kaikenlaisiin kilvanajoihin olisin miinä oikeesti koovaa lyy. Semminkin kun ryhmäajossa tyhmyys tii.. ei kun vauhti kasvaa kuin luonnostaan. Sen verran olen joskus jonkun peesissä kiitänyt jotta tiedän sen olevan uskomattoman kiihdyttävää yksin polkemiseen verrattuna. Silti en koskaan ole ryhmissä pyöräilyä harrastanut vaan aina yksin lähtenyt lenkille. Silti tässäkin kuussa jo yli kahdeksansataa kilometriä poljettu tuolla ulkona omin voimin eikä yhtäkään alle sadan kilometrin siivua, ei myöskään yhtäkään alle 26 keskarilla. Jausaa. Jos olenkin pakkomielteinen se on varsin tervettä, tai luultavasti vähintään yhtä tervettä kuin santun into keräillä sähköpyöriä nurkkiinsa. Itse en omista kuin kolme joista kaikki omin voimin poljettavia. Yleensäkin suomalaiset olisi saatava liikkumaan ja kuolemaan terveempinä. Suomaalaiset ovat jo Eurooopan kolmanneksi lihavin kansakunta. Suomea ei upota työttömät, ei Trumpin tullit taikka korkeat verot vaan punakat satosenartot ja hallavat jatkuvasti hoitoa kaipaavat kansalaisten laiskimukset.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos oolenkin miinä muusta olen minä kaikilla tunnettu. Laulettiin Tienarpojissakin. Jos osallistuisinkin kaikenlaisiin kilvanajoihin olisin miinä oikeesti koovaa lyy. Semminkin kun ryhmäajossa tyhmyys tii.. ei kun vauhti kasvaa kuin luonnostaan. Sen verran olen joskus jonkun peesissä kiitänyt jotta tiedän sen olevan uskomattoman kiihdyttävää yksin polkemiseen verrattuna. Silti en koskaan ole ryhmissä pyöräilyä harrastanut vaan aina yksin lähtenyt lenkille. Silti tässäkin kuussa jo yli kahdeksansataa kilometriä poljettu tuolla ulkona omin voimin eikä yhtäkään alle sadan kilometrin siivua, ei myöskään yhtäkään alle 26 keskarilla. Jausaa. Jos olenkin pakkomielteinen se on varsin tervettä, tai luultavasti vähintään yhtä tervettä kuin santun into keräillä sähköpyöriä nurkkiinsa. Itse en omista kuin kolme joista kaikki omin voimin poljettavia. Yleensäkin suomalaiset olisi saatava liikkumaan ja kuolemaan terveempinä. Suomaalaiset ovat jo Eurooopan kolmanneksi lihavin kansakunta. Suomea ei upota työttömät, ei Trumpin tullit taikka korkeat verot vaan punakat satosenartot ja hallavat jatkuvasti hoitoa kaipaavat kansalaisten laiskimukset.

        Ollessani tänäänkin käymässä 104 kilometrin ja 140 metrin pituisella omin voimin poljettavalla polkupyörälenkillä keskituntinopeuteni oli 27.01 silloin. Varsin vetävä veto semminkin kun olen V.L.Ä. Monet vetoavat laiskottelun johtuvan näinä päivinä kovista helteistä. Muka jaksa mitään. Kaljakaupalle sentään riittää energiaa jos pääsee ilmastoidussa autossa. Ensinnäkin helteet eivät ole edes kovia. 26-30 celsiusastetta ole mitään. Jaksamattomuus taas johtuu siitä että viileälläkään tehdä mitään liikuntoa niin kunto on onneton jo valmiiksi. Helteet ovat parasta aikaa omavoimaiseen liikuntoon. Ilmanvastus on pienimmillään ja vauhtia riittää sekä hikeä pukkaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ollessani tänäänkin käymässä 104 kilometrin ja 140 metrin pituisella omin voimin poljettavalla polkupyörälenkillä keskituntinopeuteni oli 27.01 silloin. Varsin vetävä veto semminkin kun olen V.L.Ä. Monet vetoavat laiskottelun johtuvan näinä päivinä kovista helteistä. Muka jaksa mitään. Kaljakaupalle sentään riittää energiaa jos pääsee ilmastoidussa autossa. Ensinnäkin helteet eivät ole edes kovia. 26-30 celsiusastetta ole mitään. Jaksamattomuus taas johtuu siitä että viileälläkään tehdä mitään liikuntoa niin kunto on onneton jo valmiiksi. Helteet ovat parasta aikaa omavoimaiseen liikuntoon. Ilmanvastus on pienimmillään ja vauhtia riittää sekä hikeä pukkaa.

        Lähtekää polkemaan senkin laiskiaiset! Tehkää se omin voimin! Kirjoitin tämän vain siksi että sähköjänikset saavat taas vinkistä aiheen nostaa ininöitänsä kaiken kansan hävettäväksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähtekää polkemaan senkin laiskiaiset! Tehkää se omin voimin! Kirjoitin tämän vain siksi että sähköjänikset saavat taas vinkistä aiheen nostaa ininöitänsä kaiken kansan hävettäväksi.

        Kuumeneekohan akut liikaa näillä helteillä, kun avustusosasto on ollut melko hiljaa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuumeneekohan akut liikaa näillä helteillä, kun avustusosasto on ollut melko hiljaa?

        Toppavaatteissa viimeinkin liian lämmin.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähtekää polkemaan senkin laiskiaiset! Tehkää se omin voimin! Kirjoitin tämän vain siksi että sähköjänikset saavat taas vinkistä aiheen nostaa ininöitänsä kaiken kansan hävettäväksi.

        Kävin tuossa vähän aikaa sitten "töidenjälkeisellä" maastolenkillä salpausselän metsäisissä harjumaastoissa jonka voisin sanoa että oli itselle alku asfalttisiirtymää (vajaa 2km) aikalailla oma maksimi suoritus (ajo kuin olisi ollut "numerolappu rinnassa").
        Tarkoitus oli tosiaan ajaa noin tunnin maksimaalinen ajosuorite maastossa sen mitä miehestä irti lähtee.

        Lopputulos:
        21,84km (josta tosiaan alku noin 2km. ns.siirtymää maastopolun päähän), nousumetrit 321m. kokonais-aika 1h5min33s, aika liikkeelä 1h4min 45s (alle minuutin tauko takavaihtajan väliin kiilautuneen oksan poistamiseen).
        Keskisyke 162l/min, maksimisyke 189l/min (ja huom. 50v. mieshenkilön laskennallinen maksimisyke on siellä 17x luokassa. laskukaavasta riippuen).

        Harjoitusvaikutus:
        Aerobinen 5/5
        Tämä suoritus oli erittäin vaativa. Vaikka tälläiset harjoitukset voivat parantaa maksimaalista hapanottokykyäsi merkittävästi, ne voivat olla haitaksi, mikäli palautumisaika ei ole riittävä, joten tälläisiä suorituksia tulisi tehdä harvemmin.

        Anaerobinen 3/5
        Tämä suoritus paransi anaerobista suorituskykyäsi.

        Aika sykealueilla:
        Alue 5 > 167 l/min maksimi: 25min50sek. 39%
        Alue 4 150 - 167 l/min Kynnys: 29min 18sek. 44%
        Alue 3 131 - 149 i/min Aerobinen: 9min 7sek. 13%
        Alue 2 112 - 130l/min Rauhallinen: 1min 15sek. 1%
        Alue 1 94 - 111l/min Lämmittely: --

        Nyt saa olla sitten aika seppä että tuosta vielä jotain satuja alkaa lihasheikkousmies keksimään, etenkin kun ei taida olla edes kauheasti perillä noista asiaoista...

        Valitettavasti tuo Aijaa.con (kuvapankki) ei jostain syystä nyt toimi, mutta kun toimii niin voin laittaa kuvat tuosta mitä nyt kerroin sanallisesti.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Kävin tuossa vähän aikaa sitten "töidenjälkeisellä" maastolenkillä salpausselän metsäisissä harjumaastoissa jonka voisin sanoa että oli itselle alku asfalttisiirtymää (vajaa 2km) aikalailla oma maksimi suoritus (ajo kuin olisi ollut "numerolappu rinnassa").
        Tarkoitus oli tosiaan ajaa noin tunnin maksimaalinen ajosuorite maastossa sen mitä miehestä irti lähtee.

        Lopputulos:
        21,84km (josta tosiaan alku noin 2km. ns.siirtymää maastopolun päähän), nousumetrit 321m. kokonais-aika 1h5min33s, aika liikkeelä 1h4min 45s (alle minuutin tauko takavaihtajan väliin kiilautuneen oksan poistamiseen).
        Keskisyke 162l/min, maksimisyke 189l/min (ja huom. 50v. mieshenkilön laskennallinen maksimisyke on siellä 17x luokassa. laskukaavasta riippuen).

        Harjoitusvaikutus:
        Aerobinen 5/5
        Tämä suoritus oli erittäin vaativa. Vaikka tälläiset harjoitukset voivat parantaa maksimaalista hapanottokykyäsi merkittävästi, ne voivat olla haitaksi, mikäli palautumisaika ei ole riittävä, joten tälläisiä suorituksia tulisi tehdä harvemmin.

        Anaerobinen 3/5
        Tämä suoritus paransi anaerobista suorituskykyäsi.

        Aika sykealueilla:
        Alue 5 > 167 l/min maksimi: 25min50sek. 39%
        Alue 4 150 - 167 l/min Kynnys: 29min 18sek. 44%
        Alue 3 131 - 149 i/min Aerobinen: 9min 7sek. 13%
        Alue 2 112 - 130l/min Rauhallinen: 1min 15sek. 1%
        Alue 1 94 - 111l/min Lämmittely: --

        Nyt saa olla sitten aika seppä että tuosta vielä jotain satuja alkaa lihasheikkousmies keksimään, etenkin kun ei taida olla edes kauheasti perillä noista asiaoista...

        Valitettavasti tuo Aijaa.con (kuvapankki) ei jostain syystä nyt toimi, mutta kun toimii niin voin laittaa kuvat tuosta mitä nyt kerroin sanallisesti.

        Ajoitko lihasheikkouspyörällä?

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajoitko lihasheikkouspyörällä?

        En.
        Ajoin sähköavusteisella täysjousitetulla maastopolkupyörällä.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Kävin tuossa vähän aikaa sitten "töidenjälkeisellä" maastolenkillä salpausselän metsäisissä harjumaastoissa jonka voisin sanoa että oli itselle alku asfalttisiirtymää (vajaa 2km) aikalailla oma maksimi suoritus (ajo kuin olisi ollut "numerolappu rinnassa").
        Tarkoitus oli tosiaan ajaa noin tunnin maksimaalinen ajosuorite maastossa sen mitä miehestä irti lähtee.

        Lopputulos:
        21,84km (josta tosiaan alku noin 2km. ns.siirtymää maastopolun päähän), nousumetrit 321m. kokonais-aika 1h5min33s, aika liikkeelä 1h4min 45s (alle minuutin tauko takavaihtajan väliin kiilautuneen oksan poistamiseen).
        Keskisyke 162l/min, maksimisyke 189l/min (ja huom. 50v. mieshenkilön laskennallinen maksimisyke on siellä 17x luokassa. laskukaavasta riippuen).

        Harjoitusvaikutus:
        Aerobinen 5/5
        Tämä suoritus oli erittäin vaativa. Vaikka tälläiset harjoitukset voivat parantaa maksimaalista hapanottokykyäsi merkittävästi, ne voivat olla haitaksi, mikäli palautumisaika ei ole riittävä, joten tälläisiä suorituksia tulisi tehdä harvemmin.

        Anaerobinen 3/5
        Tämä suoritus paransi anaerobista suorituskykyäsi.

        Aika sykealueilla:
        Alue 5 > 167 l/min maksimi: 25min50sek. 39%
        Alue 4 150 - 167 l/min Kynnys: 29min 18sek. 44%
        Alue 3 131 - 149 i/min Aerobinen: 9min 7sek. 13%
        Alue 2 112 - 130l/min Rauhallinen: 1min 15sek. 1%
        Alue 1 94 - 111l/min Lämmittely: --

        Nyt saa olla sitten aika seppä että tuosta vielä jotain satuja alkaa lihasheikkousmies keksimään, etenkin kun ei taida olla edes kauheasti perillä noista asiaoista...

        Valitettavasti tuo Aijaa.con (kuvapankki) ei jostain syystä nyt toimi, mutta kun toimii niin voin laittaa kuvat tuosta mitä nyt kerroin sanallisesti.

        Vauu

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Kävin tuossa vähän aikaa sitten "töidenjälkeisellä" maastolenkillä salpausselän metsäisissä harjumaastoissa jonka voisin sanoa että oli itselle alku asfalttisiirtymää (vajaa 2km) aikalailla oma maksimi suoritus (ajo kuin olisi ollut "numerolappu rinnassa").
        Tarkoitus oli tosiaan ajaa noin tunnin maksimaalinen ajosuorite maastossa sen mitä miehestä irti lähtee.

        Lopputulos:
        21,84km (josta tosiaan alku noin 2km. ns.siirtymää maastopolun päähän), nousumetrit 321m. kokonais-aika 1h5min33s, aika liikkeelä 1h4min 45s (alle minuutin tauko takavaihtajan väliin kiilautuneen oksan poistamiseen).
        Keskisyke 162l/min, maksimisyke 189l/min (ja huom. 50v. mieshenkilön laskennallinen maksimisyke on siellä 17x luokassa. laskukaavasta riippuen).

        Harjoitusvaikutus:
        Aerobinen 5/5
        Tämä suoritus oli erittäin vaativa. Vaikka tälläiset harjoitukset voivat parantaa maksimaalista hapanottokykyäsi merkittävästi, ne voivat olla haitaksi, mikäli palautumisaika ei ole riittävä, joten tälläisiä suorituksia tulisi tehdä harvemmin.

        Anaerobinen 3/5
        Tämä suoritus paransi anaerobista suorituskykyäsi.

        Aika sykealueilla:
        Alue 5 > 167 l/min maksimi: 25min50sek. 39%
        Alue 4 150 - 167 l/min Kynnys: 29min 18sek. 44%
        Alue 3 131 - 149 i/min Aerobinen: 9min 7sek. 13%
        Alue 2 112 - 130l/min Rauhallinen: 1min 15sek. 1%
        Alue 1 94 - 111l/min Lämmittely: --

        Nyt saa olla sitten aika seppä että tuosta vielä jotain satuja alkaa lihasheikkousmies keksimään, etenkin kun ei taida olla edes kauheasti perillä noista asiaoista...

        Valitettavasti tuo Aijaa.con (kuvapankki) ei jostain syystä nyt toimi, mutta kun toimii niin voin laittaa kuvat tuosta mitä nyt kerroin sanallisesti.

        Hyvin syke nousee, mutta kuinka nopeasti laskee? Itseäni ei kiinnosta ruumiintoimintojen tutkinta, sen sijaan poljetut kilometrit kiinnostaa. Keskituntinopeus kiinnostaa, miksei nousumetritkin. Tänään heinäkuun tuhannes kilometri tuli täyteen, tarkkaan ottaen 1033 kilometriä 130 metriä, ja kaikki tämä yhdeksässätoistapäivässä. Joista tänään 122 kilometriä ja 160 metriä. Keskituntinopeudella 26.40 Nousumetrejä yhteensä 718. Nousuja santtu ei saa koskaan mahtumaan lenkkeihinsä lähellekkään nuita metrejä. Puhumattakaan että viännän ne omin voimin kun santtu turvautuu sähkömoottorin. Niin enkös olekin kylän kurko? Aploodeuksia tähän kohtaan sekä aaltoliikkeitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin syke nousee, mutta kuinka nopeasti laskee? Itseäni ei kiinnosta ruumiintoimintojen tutkinta, sen sijaan poljetut kilometrit kiinnostaa. Keskituntinopeus kiinnostaa, miksei nousumetritkin. Tänään heinäkuun tuhannes kilometri tuli täyteen, tarkkaan ottaen 1033 kilometriä 130 metriä, ja kaikki tämä yhdeksässätoistapäivässä. Joista tänään 122 kilometriä ja 160 metriä. Keskituntinopeudella 26.40 Nousumetrejä yhteensä 718. Nousuja santtu ei saa koskaan mahtumaan lenkkeihinsä lähellekkään nuita metrejä. Puhumattakaan että viännän ne omin voimin kun santtu turvautuu sähkömoottorin. Niin enkös olekin kylän kurko? Aploodeuksia tähän kohtaan sekä aaltoliikkeitä.

        Näillähän se tosistustulee. Rapakuntoisen syke voi olla hurja, ja santtuilulogiikalla tyyppi on kovassa kunnossa.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin syke nousee, mutta kuinka nopeasti laskee? Itseäni ei kiinnosta ruumiintoimintojen tutkinta, sen sijaan poljetut kilometrit kiinnostaa. Keskituntinopeus kiinnostaa, miksei nousumetritkin. Tänään heinäkuun tuhannes kilometri tuli täyteen, tarkkaan ottaen 1033 kilometriä 130 metriä, ja kaikki tämä yhdeksässätoistapäivässä. Joista tänään 122 kilometriä ja 160 metriä. Keskituntinopeudella 26.40 Nousumetrejä yhteensä 718. Nousuja santtu ei saa koskaan mahtumaan lenkkeihinsä lähellekkään nuita metrejä. Puhumattakaan että viännän ne omin voimin kun santtu turvautuu sähkömoottorin. Niin enkös olekin kylän kurko? Aploodeuksia tähän kohtaan sekä aaltoliikkeitä.

        Mittaat/pidät kirjaa ajoistasi, mutta et mittaa/pidä kirjaa "moottorisi" (eli itsesi) toiminnasta, eikö tuo oli hieman nurinkurista?
        Jos sinulla on halua selkeästi "tavoitteelliseen ajamiseen" (mohdollisimman paljon kilometrejä), niin eikö silloin tuohon tavoitteeseen kuulu myös oman kehon "tunteminen" ajon aikana ja sen jälkeen jossa nuo syketiedot ovat hyvin oleellisessa asemassa.

        Niin, koska maastossa ajetut kilometrimäärät ovät lähes aina luonnollisesti lyhyempiä kuin maantieajossa, niin niissä myös yleensä tulee vähemmän nousumetrejä, mutta monasti maastossa tulee kyllä nousuja enemmän kun suhteuttaa tuon ajomatkaan.
        Tosin itsellä noissa lapin tuntureilla ajoissa tulee kyllä nousumetreissäkin laskettuna aika kovasti.
        Esim. viime kevättalven ylläksen tunturialueen ympäriajossa tuli 53km. matkalla nousumetrejä pyörän ajotietokoneen mukaan 797m.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Mittaat/pidät kirjaa ajoistasi, mutta et mittaa/pidä kirjaa "moottorisi" (eli itsesi) toiminnasta, eikö tuo oli hieman nurinkurista?
        Jos sinulla on halua selkeästi "tavoitteelliseen ajamiseen" (mohdollisimman paljon kilometrejä), niin eikö silloin tuohon tavoitteeseen kuulu myös oman kehon "tunteminen" ajon aikana ja sen jälkeen jossa nuo syketiedot ovat hyvin oleellisessa asemassa.

        Niin, koska maastossa ajetut kilometrimäärät ovät lähes aina luonnollisesti lyhyempiä kuin maantieajossa, niin niissä myös yleensä tulee vähemmän nousumetrejä, mutta monasti maastossa tulee kyllä nousuja enemmän kun suhteuttaa tuon ajomatkaan.
        Tosin itsellä noissa lapin tuntureilla ajoissa tulee kyllä nousumetreissäkin laskettuna aika kovasti.
        Esim. viime kevättalven ylläksen tunturialueen ympäriajossa tuli 53km. matkalla nousumetrejä pyörän ajotietokoneen mukaan 797m.

        Katsoin huvikseni tämän vuoden nousuennätyksen joka on 872 metriä 123 kilometrin lenkillä silloin. Ei vaan kiinnosta ruumiintoiminnat paitsi silloin kun joku paikka prakaa. Viime vuoden lopulla kiinnostuin kun henki ei kulkenut ja kävely kävi vaikeaksi. Lääkäriinkin piti odotella kahdeksan päivää. Lopulta selvisi että massiivinen keuhkoveritulppa se. Hengenlähtö oli hieman lähellä. Liotushoitoa ja möykyt keuhkoista lähti kuin a tähti. Sanoin kiitos Jeesus ja kiitokset myös hoitohenkilökunnalle. Sitten heti tammikuussa pyörälle ja kevään mittaan täysi ralli päälle ja tietenkin ulkona ja omin voimin. Tämmöisiä sankaritarinoita kansakunta kaipaa. Ei yhtään siimaa vaan täysillä loppuun saakka. Käsi sydämelle. Kuka oikeasti haluaa kuolla vanhana kääkkänä kakkapissat vaipoissa? Ei, kaikin tavoin pyrkikäämme kuolemaan juurikin niin sanotusti saappaat jalassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsoin huvikseni tämän vuoden nousuennätyksen joka on 872 metriä 123 kilometrin lenkillä silloin. Ei vaan kiinnosta ruumiintoiminnat paitsi silloin kun joku paikka prakaa. Viime vuoden lopulla kiinnostuin kun henki ei kulkenut ja kävely kävi vaikeaksi. Lääkäriinkin piti odotella kahdeksan päivää. Lopulta selvisi että massiivinen keuhkoveritulppa se. Hengenlähtö oli hieman lähellä. Liotushoitoa ja möykyt keuhkoista lähti kuin a tähti. Sanoin kiitos Jeesus ja kiitokset myös hoitohenkilökunnalle. Sitten heti tammikuussa pyörälle ja kevään mittaan täysi ralli päälle ja tietenkin ulkona ja omin voimin. Tämmöisiä sankaritarinoita kansakunta kaipaa. Ei yhtään siimaa vaan täysillä loppuun saakka. Käsi sydämelle. Kuka oikeasti haluaa kuolla vanhana kääkkänä kakkapissat vaipoissa? Ei, kaikin tavoin pyrkikäämme kuolemaan juurikin niin sanotusti saappaat jalassa.

        Iso käsi, ilman sähköavustusta!!!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iso käsi, ilman sähköavustusta!!!

        Juu, kiitos. Taisteluterveisin

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Mittaat/pidät kirjaa ajoistasi, mutta et mittaa/pidä kirjaa "moottorisi" (eli itsesi) toiminnasta, eikö tuo oli hieman nurinkurista?
        Jos sinulla on halua selkeästi "tavoitteelliseen ajamiseen" (mohdollisimman paljon kilometrejä), niin eikö silloin tuohon tavoitteeseen kuulu myös oman kehon "tunteminen" ajon aikana ja sen jälkeen jossa nuo syketiedot ovat hyvin oleellisessa asemassa.

        Niin, koska maastossa ajetut kilometrimäärät ovät lähes aina luonnollisesti lyhyempiä kuin maantieajossa, niin niissä myös yleensä tulee vähemmän nousumetrejä, mutta monasti maastossa tulee kyllä nousuja enemmän kun suhteuttaa tuon ajomatkaan.
        Tosin itsellä noissa lapin tuntureilla ajoissa tulee kyllä nousumetreissäkin laskettuna aika kovasti.
        Esim. viime kevättalven ylläksen tunturialueen ympäriajossa tuli 53km. matkalla nousumetrejä pyörän ajotietokoneen mukaan 797m.

        Ei syketiedot ole tärkeitä vaan omat tuntemukset, mittari ei niitä kerro. Moni maantiepyöräilijä on hylännyt sykedatan ja ajaa pelkkien wattien mukaan. Ne kertoo moottorin toiminnasta.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsoin huvikseni tämän vuoden nousuennätyksen joka on 872 metriä 123 kilometrin lenkillä silloin. Ei vaan kiinnosta ruumiintoiminnat paitsi silloin kun joku paikka prakaa. Viime vuoden lopulla kiinnostuin kun henki ei kulkenut ja kävely kävi vaikeaksi. Lääkäriinkin piti odotella kahdeksan päivää. Lopulta selvisi että massiivinen keuhkoveritulppa se. Hengenlähtö oli hieman lähellä. Liotushoitoa ja möykyt keuhkoista lähti kuin a tähti. Sanoin kiitos Jeesus ja kiitokset myös hoitohenkilökunnalle. Sitten heti tammikuussa pyörälle ja kevään mittaan täysi ralli päälle ja tietenkin ulkona ja omin voimin. Tämmöisiä sankaritarinoita kansakunta kaipaa. Ei yhtään siimaa vaan täysillä loppuun saakka. Käsi sydämelle. Kuka oikeasti haluaa kuolla vanhana kääkkänä kakkapissat vaipoissa? Ei, kaikin tavoin pyrkikäämme kuolemaan juurikin niin sanotusti saappaat jalassa.

        Eikö tuokin asia ole sellainen joka entistä enemmän alleviivaisi oman kehon tuntemisen tärkeyttä.
        Itsellä isompi herätys tuli parisen vuotta sitten tajuttomuuskohtauksesta alkaneeseen ja lähes puolentoistakuukauden sairaslomaan johtaneisiin tutkimuksiin joissa lopputulemma oli keskivaikeasta uniapneasta sekä epäsäännöllisestä vuorotyöstä johtuva kehollinen ylirasitustila.
        Tästä alkoi oma "opiskelu" tuosta oman kehon toiminnasta sekä esimerkiksi unen, levon ja sykearvojen vaikutuksesta kokonaishyvinvointiin.
        Nuorempana oma "urheilullinen mielenkiintoni" oli tuolla voimailulajien puolella, aloitin salilla käynnin tuossa 14-15v. jota sitten aktiivisesti/erittäin aktiivisesti harrastikin tuonne 41-42v. ikävuosiin asti (eli vajaan 30v.) oikeastaan muutamaa vakavammasta loukkaantumisesta (vasemman rintalihaksen repeäminen sekä useampaan kertaan tulleet selkäongelmat) aiheutuneita taukoa lukuunottamatta.
        Mutta tosiaan tuossa 40v. iän jälkeen se alkoi tuntumaan enemmän pakkopullalta kuin harrastukselta mitä halusi tehdä ja tuossa 7-8v. sitten kiinnostus tuohon punttitouhuun alkoi laskemaan kovasti ja nykypäivänä salilla tulee käytyä vain aina silloi tällöin vähän koko kehon kuntoa ylläpitämässä.
        Jälkikäteen mietittynä oma "punttitreeni" olisi voinut olla tuloksellisempaa ja vähempiin loukkaantumisiin johtanutt jos olisin tuolloin osannut kuunnella omaa kehoani paremmin mutta silloin sitä meni "enemmän/kovempaa/isommilla painoilla" menttaliteetillä kuten vähän tuntuu sinulla olevan tuon pyöräilyn suhteen.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Eikö tuokin asia ole sellainen joka entistä enemmän alleviivaisi oman kehon tuntemisen tärkeyttä.
        Itsellä isompi herätys tuli parisen vuotta sitten tajuttomuuskohtauksesta alkaneeseen ja lähes puolentoistakuukauden sairaslomaan johtaneisiin tutkimuksiin joissa lopputulemma oli keskivaikeasta uniapneasta sekä epäsäännöllisestä vuorotyöstä johtuva kehollinen ylirasitustila.
        Tästä alkoi oma "opiskelu" tuosta oman kehon toiminnasta sekä esimerkiksi unen, levon ja sykearvojen vaikutuksesta kokonaishyvinvointiin.
        Nuorempana oma "urheilullinen mielenkiintoni" oli tuolla voimailulajien puolella, aloitin salilla käynnin tuossa 14-15v. jota sitten aktiivisesti/erittäin aktiivisesti harrastikin tuonne 41-42v. ikävuosiin asti (eli vajaan 30v.) oikeastaan muutamaa vakavammasta loukkaantumisesta (vasemman rintalihaksen repeäminen sekä useampaan kertaan tulleet selkäongelmat) aiheutuneita taukoa lukuunottamatta.
        Mutta tosiaan tuossa 40v. iän jälkeen se alkoi tuntumaan enemmän pakkopullalta kuin harrastukselta mitä halusi tehdä ja tuossa 7-8v. sitten kiinnostus tuohon punttitouhuun alkoi laskemaan kovasti ja nykypäivänä salilla tulee käytyä vain aina silloi tällöin vähän koko kehon kuntoa ylläpitämässä.
        Jälkikäteen mietittynä oma "punttitreeni" olisi voinut olla tuloksellisempaa ja vähempiin loukkaantumisiin johtanutt jos olisin tuolloin osannut kuunnella omaa kehoani paremmin mutta silloin sitä meni "enemmän/kovempaa/isommilla painoilla" menttaliteetillä kuten vähän tuntuu sinulla olevan tuon pyöräilyn suhteen.

        Hieno sähköheikkoilun puolustuspuhe.

      • santtu_1975X
        santtu_1975X kirjoitti:

        Eikö tuokin asia ole sellainen joka entistä enemmän alleviivaisi oman kehon tuntemisen tärkeyttä.
        Itsellä isompi herätys tuli parisen vuotta sitten tajuttomuuskohtauksesta alkaneeseen ja lähes puolentoistakuukauden sairaslomaan johtaneisiin tutkimuksiin joissa lopputulemma oli keskivaikeasta uniapneasta sekä epäsäännöllisestä vuorotyöstä johtuva kehollinen ylirasitustila.
        Tästä alkoi oma "opiskelu" tuosta oman kehon toiminnasta sekä esimerkiksi unen, levon ja sykearvojen vaikutuksesta kokonaishyvinvointiin.
        Nuorempana oma "urheilullinen mielenkiintoni" oli tuolla voimailulajien puolella, aloitin salilla käynnin tuossa 14-15v. jota sitten aktiivisesti/erittäin aktiivisesti harrastikin tuonne 41-42v. ikävuosiin asti (eli vajaan 30v.) oikeastaan muutamaa vakavammasta loukkaantumisesta (vasemman rintalihaksen repeäminen sekä useampaan kertaan tulleet selkäongelmat) aiheutuneita taukoa lukuunottamatta.
        Mutta tosiaan tuossa 40v. iän jälkeen se alkoi tuntumaan enemmän pakkopullalta kuin harrastukselta mitä halusi tehdä ja tuossa 7-8v. sitten kiinnostus tuohon punttitouhuun alkoi laskemaan kovasti ja nykypäivänä salilla tulee käytyä vain aina silloi tällöin vähän koko kehon kuntoa ylläpitämässä.
        Jälkikäteen mietittynä oma "punttitreeni" olisi voinut olla tuloksellisempaa ja vähempiin loukkaantumisiin johtanutt jos olisin tuolloin osannut kuunnella omaa kehoani paremmin mutta silloin sitä meni "enemmän/kovempaa/isommilla painoilla" menttaliteetillä kuten vähän tuntuu sinulla olevan tuon pyöräilyn suhteen.

        Esim. olen senverran fiksuuntunut, että koska Torstaina tosiaan kävin vetämässä maastossa tuon reilun tunnin mittaisen "all-in" ajolenkin joka erittäin rasittava (ja josta Garminin ohjelmisto kertoi täydeksi palautumisajaksi luokkaa 80h.) olin suunnitellut tälle päivälle sellaisen kohtuullisella vauhti/rasitustasolla pysyvän palauttavalla puolella olevan maastolenkin ajamisen.
        Mutta jouduinkin sairastapauksen takia viime yöksi töihin josta olin kotana vasta 05:00 aikoihin aamusta ja itselläni menee töiden jälkeiseen rauhoittumiseen (meluisa ja "sosiaalinen" työympäristö) 1-2h. että pääsen uneen (jos/kun en käytä unilääkkeitä) ja unijakso jäi alle 5h. ja hieman katkonaiseksi niin kohon palautuminen on huonommassa tilassa kuin suunnittelin joten tämän päivän ajolenkin tehoa tiputan vielä selvästi suunnitellusta, kun huomiselle olisi suunnitteilla usemman tunnin hieman haasteellisempi maastoajo toisella paikkakunnalla että keho alkaisi olemaan suht valmiina tuolloin.

        Näissä suunnitellusti matalatehoisissa ajolenkeissä tuo sähköavustus yhdessä ajantasaiseen omaan sykkeenseurantaan on erittäin hyvä asia, avustasta nostamalla voi varmistaa ettei syke/rasitustaso nouse liian suuriksi silloin kuin sen ei sitä kuulukkaan tehdä.

      • santtu_1975X
        santtu_1975X kirjoitti:

        Esim. olen senverran fiksuuntunut, että koska Torstaina tosiaan kävin vetämässä maastossa tuon reilun tunnin mittaisen "all-in" ajolenkin joka erittäin rasittava (ja josta Garminin ohjelmisto kertoi täydeksi palautumisajaksi luokkaa 80h.) olin suunnitellut tälle päivälle sellaisen kohtuullisella vauhti/rasitustasolla pysyvän palauttavalla puolella olevan maastolenkin ajamisen.
        Mutta jouduinkin sairastapauksen takia viime yöksi töihin josta olin kotana vasta 05:00 aikoihin aamusta ja itselläni menee töiden jälkeiseen rauhoittumiseen (meluisa ja "sosiaalinen" työympäristö) 1-2h. että pääsen uneen (jos/kun en käytä unilääkkeitä) ja unijakso jäi alle 5h. ja hieman katkonaiseksi niin kohon palautuminen on huonommassa tilassa kuin suunnittelin joten tämän päivän ajolenkin tehoa tiputan vielä selvästi suunnitellusta, kun huomiselle olisi suunnitteilla usemman tunnin hieman haasteellisempi maastoajo toisella paikkakunnalla että keho alkaisi olemaan suht valmiina tuolloin.

        Näissä suunnitellusti matalatehoisissa ajolenkeissä tuo sähköavustus yhdessä ajantasaiseen omaan sykkeenseurantaan on erittäin hyvä asia, avustasta nostamalla voi varmistaa ettei syke/rasitustaso nouse liian suuriksi silloin kuin sen ei sitä kuulukkaan tehdä.

        Heräteesäni kun "Harjoitusvalmius" kertoi karua kieltä:
        Pisteet 1/100
        Heikko.
        Aika kerätä voimia.
        Optimaalista heikompi uni ja suuri palautumisesi tarve ovat alentaneet harjoitteluvalmiuttasi.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Eikö tuokin asia ole sellainen joka entistä enemmän alleviivaisi oman kehon tuntemisen tärkeyttä.
        Itsellä isompi herätys tuli parisen vuotta sitten tajuttomuuskohtauksesta alkaneeseen ja lähes puolentoistakuukauden sairaslomaan johtaneisiin tutkimuksiin joissa lopputulemma oli keskivaikeasta uniapneasta sekä epäsäännöllisestä vuorotyöstä johtuva kehollinen ylirasitustila.
        Tästä alkoi oma "opiskelu" tuosta oman kehon toiminnasta sekä esimerkiksi unen, levon ja sykearvojen vaikutuksesta kokonaishyvinvointiin.
        Nuorempana oma "urheilullinen mielenkiintoni" oli tuolla voimailulajien puolella, aloitin salilla käynnin tuossa 14-15v. jota sitten aktiivisesti/erittäin aktiivisesti harrastikin tuonne 41-42v. ikävuosiin asti (eli vajaan 30v.) oikeastaan muutamaa vakavammasta loukkaantumisesta (vasemman rintalihaksen repeäminen sekä useampaan kertaan tulleet selkäongelmat) aiheutuneita taukoa lukuunottamatta.
        Mutta tosiaan tuossa 40v. iän jälkeen se alkoi tuntumaan enemmän pakkopullalta kuin harrastukselta mitä halusi tehdä ja tuossa 7-8v. sitten kiinnostus tuohon punttitouhuun alkoi laskemaan kovasti ja nykypäivänä salilla tulee käytyä vain aina silloi tällöin vähän koko kehon kuntoa ylläpitämässä.
        Jälkikäteen mietittynä oma "punttitreeni" olisi voinut olla tuloksellisempaa ja vähempiin loukkaantumisiin johtanutt jos olisin tuolloin osannut kuunnella omaa kehoani paremmin mutta silloin sitä meni "enemmän/kovempaa/isommilla painoilla" menttaliteetillä kuten vähän tuntuu sinulla olevan tuon pyöräilyn suhteen.

        No jaa, itse juoksin paljon nuorna ollessa, ja tietysti piti sitä salihommaakin harrastaa. Nykyäänkin sitä teen ulkona ilmaisilla painoilla silloin tällöin. Enää en viitsi maksaa salilla käynnistä ja liikkeiden puhtaus on tärkeämpää kuin painojen paino. Ymmärrän hyvin että kaikenlaisten ruumiinvaivojen ja kohtausten vuoksi moni innostuu jatkuvaan ruumiintarkkailuun. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Kuolema tulee. Se on varma. Ennemmin tahi myöhemmin. Jos jotain vielä hankkisin polkupyörään niin varmaankin ne wattipolkimet, joista joku mainitsikin ylempänä. Ainakaan vielä en koe niitäkään tarvitsevani.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Näillähän se tosistustulee. Rapakuntoisen syke voi olla hurja, ja santtuilulogiikalla tyyppi on kovassa kunnossa.

        Syketieto on yksi tekijä siinä kun pyritään määrittämään rasitustasoa. Sykearvo itsessään ei vielä kerro mitään eksaktia ”kuntotasoa” mutta pidempiaikainen jatkuva syketasojen seuranta sitten antaakin pikkuhiljaa parempaa dataa aiheesta kun pystytään alkamaan päättelemään palautumisen nopeutta rasituksesta yms. asioita.

    • Anonyymi

      Miksei sähköpyöräilijä kehity ikinä. Aina sama ylipaino ja kunto pysyy ennallaan. Siinäpä päivän polttava kysymys.

      • Anonyymi

        Yllä on tyyppiesimerkki retorisesta kysymyksestä.

      • Anonyymi

        Tarvitaan tehokkaampi sähkömoottori

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yllä on tyyppiesimerkki retorisesta kysymyksestä.

        Retorisen kysymyksen takia kunto ei nouse

    • Anonyymi

      Osan mielestä sähköpyörä on parempi kunnon parantaja.

      • santtu_1975X

        Niin, sillä on puolensa kun sitä käyttää kuntoilutarkoituksessa.
        Kun "perinteisellä" pyörällä ajaessa rasitustasoa säädellään pitkälti vauhtia muuttelemalla, niin sähköavusteisella pyörällä samaa asiaa voidaan tehgdä avustustasoja muuttamalla.

        Siis näin ainakin maastokuskin näkökulmasta katsottuna.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Niin, sillä on puolensa kun sitä käyttää kuntoilutarkoituksessa.
        Kun "perinteisellä" pyörällä ajaessa rasitustasoa säädellään pitkälti vauhtia muuttelemalla, niin sähköavusteisella pyörällä samaa asiaa voidaan tehgdä avustustasoja muuttamalla.

        Siis näin ainakin maastokuskin näkökulmasta katsottuna.

        Kaikki tervejärkiset ymmärtävät kertomasi. LHM ei kuitenkaan, koska välttää totuuden kuulemista.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki tervejärkiset ymmärtävät kertomasi. LHM ei kuitenkaan, koska välttää totuuden kuulemista.

        Taitaa tosiaan olla sama kuin joidenkin uskovien kohdalla. Koska se oma usko on niin”raudanluja” ettei sitä pysty millään järkisyillä horjuttamaan, niin tälläisen henkilön kanssa on loppujen lopuksi aika turha edes käydä keskustelua, koska mieli ei muutu kerrot hänelle mitä tahansa.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Niin, sillä on puolensa kun sitä käyttää kuntoilutarkoituksessa.
        Kun "perinteisellä" pyörällä ajaessa rasitustasoa säädellään pitkälti vauhtia muuttelemalla, niin sähköavusteisella pyörällä samaa asiaa voidaan tehgdä avustustasoja muuttamalla.

        Siis näin ainakin maastokuskin näkökulmasta katsottuna.

        Tästä syystä toppavaatteet ovat kovin suosiossa sähköapupyörien käyttäjillä.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Taitaa tosiaan olla sama kuin joidenkin uskovien kohdalla. Koska se oma usko on niin”raudanluja” ettei sitä pysty millään järkisyillä horjuttamaan, niin tälläisen henkilön kanssa on loppujen lopuksi aika turha edes käydä keskustelua, koska mieli ei muutu kerrot hänelle mitä tahansa.

        Nyt puhut itsellesi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt puhut itsellesi.

        Sinähän sen luit!

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Taitaa tosiaan olla sama kuin joidenkin uskovien kohdalla. Koska se oma usko on niin”raudanluja” ettei sitä pysty millään järkisyillä horjuttamaan, niin tälläisen henkilön kanssa on loppujen lopuksi aika turha edes käydä keskustelua, koska mieli ei muutu kerrot hänelle mitä tahansa.

        Sähköpyöräilyuskovaiset siis ovat juuri sellaisia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kysymys muille miehille

      Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss
      Ikävä
      112
      6657

    2. Kohta katson sun kuvaasi

      ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa
      Ikävä
      24
      3717

    3. VOI TÄTÄ ILON

      JA ONNEN PÄIVÄÄ 😂
      Tuusniemi
      185
      2488

    4. Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan

      Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a
      Maailman menoa
      256
      2343

    5. Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi

      jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?
      Ikävä
      196
      2038

    6. Martinan bisnekset rajusti tappiolla

      Seiska 28.7: nousukiito katkesi, yritykset C-luokkaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      300
      1760

    7. Kaipaisin nyt kosketusta

      jota ei koskaan ole ollut. Saisinpa tuntea kätesi niskallani ja silittelemässä päätäni. Sulaisin varmasti siihen.
      Ikävä
      9
      1665

    8. Mitkä yleiset huonot tavat ihmisillä ärsyttävät sinua ?

      Aloitukseen saa vapaasti purkaa tuntojaan. Itseäni hiukan kiusaa, kun saman talon asukkaat eivät vastaa tervehdykseen.
      80 plus
      128
      1249

    9. Metsa Man Extra kanava toimii hyvin

      ja sieltä voipi kahta vanhoja vitejoita pahimpaan puutteeseen. Peukalot ylös.
      Tuusniemi
      27
      1235

    10. Tiedätkö mitä kaivattusi harrastaa?

      Minä en tiedä.
      Ikävä
      69
      1204
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt