6 vuotta menny ja vittu ei enää jaksa

Tullut tehtyä huonoja päätöksiä ja tuntuu vahvasti siltä että ne kantautuu koko loppu elämän. Valintoja joiden olen tiennyt vahingoittavan parisuhdetta ja muuten unelmien saavuttamista. Koen vihaa itseäni kohtaan niiden vuoksi enkä jaksa elää enää tekojeni tai itseni kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Tullut tehtyä huonoja päätöksiä ja tuntuu vahvasti siltä että ne kantautuu koko loppu elämän. Valintoja joiden olen tiennyt vahingoittavan parisuhdetta ja muuten unelmien saavuttamista. Koen vihaa itseäni kohtaan niiden vuoksi enkä jaksa elää enää tekojeni tai itseni kanssa.

Lue lisää

Se, että tulevaisuus tuntuu nyt mahdottomalta, ei tarkoita sitä, että se olisi mahdoton.
Masennus saa aikaan sen, että mikään ei tunnu miltään, tuntee olevansa itse syyllinen kaikkeen, tuntee olevansa huono ja kelpaamaton, jne. Masennus sen aiheuttaa.
Jokainen tekee myös huonoja päätöksiä elämässään, juttuja voi mennä pieleen, mutta siitä huolimatta suurin osa ihmisistä jatkaa elämäänsä, jättäen mokat ja väärät valinnat menneisyyteen.

Olet ilmeisesti aika nuori vielä, sinulla on elämä edessäsi. Elämään ei saa toista tilaisuutta, jos sen lopettaa. Masennuksella on kuitenkin yleensä tapana mennä ohi.
Iso ongelma on se, jos alkaa syyttelemään itseään kaikesta mahdollisesta, silloin tulee juuri se huonouden ja pärjäämättömyyden tunne, jopa viha itseä kohtaan.
Kehotan, että kyllä sinun kannattaa jonkun kanssa asioista puhua, jos jäät yksin ajatustesi ja tunteidesi kanssa, se vain pahentaa tilannetta.

Uskon, että sinussa ei ole ihmisenä mitään vikaa, sinulla on vain vaikeaa henkisesti. Jos saisit käsiteltyä puhumalla asioita, se helpottaisi, ja opettaisi sinua uskomaan ja luottamaan itseesi enemmän.

Oletko oikeasti miettinyt, mikä sinua ahdistaa ? Millainen tilanteesi on elämässä muuten, töitä, opiskelua, tms. ? Tai onko päihteiden kanssa ongelmaa ?
Jostain se paha olo johtuu, ei se tule ihan tyhjästä, eikä se ole sinun syy, et ole millään tavalla viallinen sen takia, jos on paha olla. Suosittelen keskustelua jonkun kanssa. Ammattiapuakin on mahdollista saada. Eikä avun hakemista ja vaikeuksista puhumista tarvitse mitenkään hävetä, avun hakeminen ei ole heikkoutta, päinvastoin, se on vahvuus.

Olin sinun ikäisesi, kun minulla oli todella vaikeaa ( kaikkein pahin aika kesti yli kymmenen vuoden ajan ), ja elämä todellakin heitteli, päihteet, mt-ongelmat, psykiatriset sairaalat, ym. Yritin myös itsaria monta kertaa.
Nyt jo pitkälti keski-iän ylittäneenä olen kiitollinen, että olen saanut pysyä hengissä ja päässyt pahimmista ongelmistani yli. Ja jos olisin jo nuorena kuollut, olisi jäänyt tosi paljon kaikkea hyvääkin kokematta, olisi jäänyt tutustumatta upeisiin ihmisiin, ja on ollut aikaa tutustua omaan itseeni.
Hetken mielijohteesta ei kannata tehdä koko elämän pituisia päätöksiä, liittyy ne sitten elämiseen tai kuolemiseen.
Toivon, että asiasi järjestyvät, ja toistan vielä, että uskon sen täysin mahdolliseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Se, että tulevaisuus tuntuu nyt mahdottomalta, ei tarkoita sitä, että se olisi mahdoton.
Masennus saa aikaan sen, että mikään ei tunnu miltään, tuntee olevansa itse syyllinen kaikkeen, tuntee olevansa huono ja kelpaamaton, jne. Masennus sen aiheuttaa.
Jokainen tekee myös huonoja päätöksiä elämässään, juttuja voi mennä pieleen, mutta siitä huolimatta suurin osa ihmisistä jatkaa elämäänsä, jättäen mokat ja väärät valinnat menneisyyteen.

Olet ilmeisesti aika nuori vielä, sinulla on elämä edessäsi. Elämään ei saa toista tilaisuutta, jos sen lopettaa. Masennuksella on kuitenkin yleensä tapana mennä ohi.
Iso ongelma on se, jos alkaa syyttelemään itseään kaikesta mahdollisesta, silloin tulee juuri se huonouden ja pärjäämättömyyden tunne, jopa viha itseä kohtaan.
Kehotan, että kyllä sinun kannattaa jonkun kanssa asioista puhua, jos jäät yksin ajatustesi ja tunteidesi kanssa, se vain pahentaa tilannetta.

Uskon, että sinussa ei ole ihmisenä mitään vikaa, sinulla on vain vaikeaa henkisesti. Jos saisit käsiteltyä puhumalla asioita, se helpottaisi, ja opettaisi sinua uskomaan ja luottamaan itseesi enemmän.

Oletko oikeasti miettinyt, mikä sinua ahdistaa ? Millainen tilanteesi on elämässä muuten, töitä, opiskelua, tms. ? Tai onko päihteiden kanssa ongelmaa ?
Jostain se paha olo johtuu, ei se tule ihan tyhjästä, eikä se ole sinun syy, et ole millään tavalla viallinen sen takia, jos on paha olla. Suosittelen keskustelua jonkun kanssa. Ammattiapuakin on mahdollista saada. Eikä avun hakemista ja vaikeuksista puhumista tarvitse mitenkään hävetä, avun hakeminen ei ole heikkoutta, päinvastoin, se on vahvuus.

Olin sinun ikäisesi, kun minulla oli todella vaikeaa ( kaikkein pahin aika kesti yli kymmenen vuoden ajan ), ja elämä todellakin heitteli, päihteet, mt-ongelmat, psykiatriset sairaalat, ym. Yritin myös itsaria monta kertaa.
Nyt jo pitkälti keski-iän ylittäneenä olen kiitollinen, että olen saanut pysyä hengissä ja päässyt pahimmista ongelmistani yli. Ja jos olisin jo nuorena kuollut, olisi jäänyt tosi paljon kaikkea hyvääkin kokematta, olisi jäänyt tutustumatta upeisiin ihmisiin, ja on ollut aikaa tutustua omaan itseeni.
Hetken mielijohteesta ei kannata tehdä koko elämän pituisia päätöksiä, liittyy ne sitten elämiseen tai kuolemiseen.
Toivon, että asiasi järjestyvät, ja toistan vielä, että uskon sen täysin mahdolliseksi.

Lue lisää

Kiitos paljon kirjoituksesta. Tämä samaistuttavuus auttaa ainakin hetken lisää ja apuakin olen harkinnut hakevani. En vaan ole saanut aikaiseksi enkä koe että haluaisin muiden aikaa tuhlata omilla asioillani. Työpaikka löytyy mutta päihteiden kanssa riippuvuutta joka lähti muutama vuosi sitten käsistä kun hain pakokeinoa, nyt toki tämäkin painaa päälle. Pettymys itseeni ja luovuttamisen tarve on kasvanut siitä että myöhemmin olen tajunnut mihin kaikkeen olisin pystynyt jos olisin jaksanut, mutta nyt tuntuu jo liian myöhäiseltä. Mutta vielä kerran kiitos vastauksesta!

Tätäkin kirjoitan nyt kahvitauolla, masentaa ja työtäkään ei jaksaisi tehdä mutta ei ole muutakaan ja varmaan jos tätä paikkaa ei olisi en enää olisi täällä kirjoittamassa… ap

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon kirjoituksesta. Tämä samaistuttavuus auttaa ainakin hetken lisää ja apuakin olen harkinnut hakevani. En vaan ole saanut aikaiseksi enkä koe että haluaisin muiden aikaa tuhlata omilla asioillani. Työpaikka löytyy mutta päihteiden kanssa riippuvuutta joka lähti muutama vuosi sitten käsistä kun hain pakokeinoa, nyt toki tämäkin painaa päälle. Pettymys itseeni ja luovuttamisen tarve on kasvanut siitä että myöhemmin olen tajunnut mihin kaikkeen olisin pystynyt jos olisin jaksanut, mutta nyt tuntuu jo liian myöhäiseltä. Mutta vielä kerran kiitos vastauksesta!

Tätäkin kirjoitan nyt kahvitauolla, masentaa ja työtäkään ei jaksaisi tehdä mutta ei ole muutakaan ja varmaan jos tätä paikkaa ei olisi en enää olisi täällä kirjoittamassa… ap

Lue lisää

Ei ole hyvä ajatella, että tuhlaisi muiden aikaa, jos hakee apua.
Ammattilaiset ainakin on juuri sitä varten, työkseen antavat aikaansa apua tarvitsevalle.
Alkoholi on kaikkein huonoin lääke mt-ongelmiin, siitä ei seuraa mitään hyvää, kaikki vaan menee ajan myötä pahemmaksi. Kokemuksesta tiedän.

Vaikuttaa siltä, että isoin ongelmasi on heikentynyt itsetunto. Pidät ehkä itseäsi huonona ja epäonnistuneena ihmisenä. Sen asian pystyy korjaamaan, mutta vaikeaa se on, jos ei hae apua, eikä halua puhua kenellekään.
Itselläni alkoi itsetunto paranemaan vasta siinä vaiheessa, kun jätin alkoholin pois elämästäni. Päihdehuuruinen elämä sai minut häpeämään itseäni, ja elintapojani.

Kun itsetunto heikkenee, usein tulee ajateltua kaikesta tekemisestään ja sanomisestaan, mitä muut mahtavat ajatella, jos teen tai sanon, mitä tahansa. Se johtuu siitä, kun ei arvosta, eikä luota itseensä, ehkä pelkää mokaavansa ( kaikki mokailee joskus ).
Ihmisen ikääntyessä sekin muuttuu, jos tuollaisia ajatuksia on ollut. Tulee jossain kohtaa tilalle ajatus, että mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat, jos ylipäänsä ajattelevat mitään juuri sinusta. Ihmisillä on yleensä omassa elämässään riittävästi pohdittavaa, ei ne ehdi muiden tekemisiin syventymään.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon kirjoituksesta. Tämä samaistuttavuus auttaa ainakin hetken lisää ja apuakin olen harkinnut hakevani. En vaan ole saanut aikaiseksi enkä koe että haluaisin muiden aikaa tuhlata omilla asioillani. Työpaikka löytyy mutta päihteiden kanssa riippuvuutta joka lähti muutama vuosi sitten käsistä kun hain pakokeinoa, nyt toki tämäkin painaa päälle. Pettymys itseeni ja luovuttamisen tarve on kasvanut siitä että myöhemmin olen tajunnut mihin kaikkeen olisin pystynyt jos olisin jaksanut, mutta nyt tuntuu jo liian myöhäiseltä. Mutta vielä kerran kiitos vastauksesta!

Tätäkin kirjoitan nyt kahvitauolla, masentaa ja työtäkään ei jaksaisi tehdä mutta ei ole muutakaan ja varmaan jos tätä paikkaa ei olisi en enää olisi täällä kirjoittamassa… ap

Lue lisää

Eli mikään terapia tai juttelu terveydenhuollon ammattilaisen ei käy sulle? koska sä tunnet siitäkin huonommuutta vai etkö halua kohdata elämääsi ja tunteita joita se herättää sussa?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon kirjoituksesta. Tämä samaistuttavuus auttaa ainakin hetken lisää ja apuakin olen harkinnut hakevani. En vaan ole saanut aikaiseksi enkä koe että haluaisin muiden aikaa tuhlata omilla asioillani. Työpaikka löytyy mutta päihteiden kanssa riippuvuutta joka lähti muutama vuosi sitten käsistä kun hain pakokeinoa, nyt toki tämäkin painaa päälle. Pettymys itseeni ja luovuttamisen tarve on kasvanut siitä että myöhemmin olen tajunnut mihin kaikkeen olisin pystynyt jos olisin jaksanut, mutta nyt tuntuu jo liian myöhäiseltä. Mutta vielä kerran kiitos vastauksesta!

Tätäkin kirjoitan nyt kahvitauolla, masentaa ja työtäkään ei jaksaisi tehdä mutta ei ole muutakaan ja varmaan jos tätä paikkaa ei olisi en enää olisi täällä kirjoittamassa… ap

Lue lisää

"päihteiden kanssa riippuvuutta joka lähti muutama vuosi sitten käsistä kun hain pakokeinoa, nyt toki tämäkin painaa päälle."

Tästä voisi alkaa lähestymään ongelmiasi. Toki täytyy myöntää että Suomen hoitojärjestelmä ei ole paras ratkomaan mt-ongelmien ja päihderiippuvuuden samanaikaista ilmenemistä ja aineiden syöttö ei ratkaise tätä ongelmaa.. Mutta riippuvaisena päihteettömyys on aika must jos haluaa voida paremmin. Vaikka elämäsi olisi millälailla, jos riippuvuus pyörittää elämääsi, et voi voida oikeasti hyvin. Tärkeää on päästä ongelman työstössä alkujuurille ja ymmärtää se että riippuvaisena esim päihteistä se on tärkeää katkaista.

Elintavat on myös tärkeässä roolissa. Säännöllisyys, kohtuullisuus. Traumainformatiivisyys itsensä hoidossa kannattaa tiedostaa. Esim joillain päihderiippuvuutta ajaa tarve tasata ylikierroksilla jylläävää hermostoa. Kannattaa lukea traumaattisten tapahtumien vaikutuksista hermostoon. Siihen auttaa autonomista hermostoa tasaavat harjoitteet jotka monesti toimii parhaiten fyysisinä harjoitteina. Esim Bessel van der Kolkin ajatuksia kannattaa lukea jos samaistuu tähän. Hän näkee trauman työstön etenkin fyysisyyden kautta erittäin järkevänä.

Kannattaa kysyä mikä elämässä tökkii, mikä omissa käytösmalleissa tökkii. Jos joku olisi eri lailla voisitko voida paremmin. Mikä luonteenpiirre saa aikaan sitä että kärsii? Milloin kaikki on alkanut? Mistä kaikki on alkanut?

Vain ongelmien alkujuurille pääsy voi mahdollistaa niiden ratkaisemisen.

Anonyymi kirjoitti:

"päihteiden kanssa riippuvuutta joka lähti muutama vuosi sitten käsistä kun hain pakokeinoa, nyt toki tämäkin painaa päälle."

Tästä voisi alkaa lähestymään ongelmiasi. Toki täytyy myöntää että Suomen hoitojärjestelmä ei ole paras ratkomaan mt-ongelmien ja päihderiippuvuuden samanaikaista ilmenemistä ja aineiden syöttö ei ratkaise tätä ongelmaa.. Mutta riippuvaisena päihteettömyys on aika must jos haluaa voida paremmin. Vaikka elämäsi olisi millälailla, jos riippuvuus pyörittää elämääsi, et voi voida oikeasti hyvin. Tärkeää on päästä ongelman työstössä alkujuurille ja ymmärtää se että riippuvaisena esim päihteistä se on tärkeää katkaista.

Elintavat on myös tärkeässä roolissa. Säännöllisyys, kohtuullisuus. Traumainformatiivisyys itsensä hoidossa kannattaa tiedostaa. Esim joillain päihderiippuvuutta ajaa tarve tasata ylikierroksilla jylläävää hermostoa. Kannattaa lukea traumaattisten tapahtumien vaikutuksista hermostoon. Siihen auttaa autonomista hermostoa tasaavat harjoitteet jotka monesti toimii parhaiten fyysisinä harjoitteina. Esim Bessel van der Kolkin ajatuksia kannattaa lukea jos samaistuu tähän. Hän näkee trauman työstön etenkin fyysisyyden kautta erittäin järkevänä.

Kannattaa kysyä mikä elämässä tökkii, mikä omissa käytösmalleissa tökkii. Jos joku olisi eri lailla voisitko voida paremmin. Mikä luonteenpiirre saa aikaan sitä että kärsii? Milloin kaikki on alkanut? Mistä kaikki on alkanut?

Vain ongelmien alkujuurille pääsy voi mahdollistaa niiden ratkaisemisen.

Lue lisää

Ja yksi tärkein on myös se että suhtautuu itseensä ymmärtäväisesti. Elämme yhteiskunnassa missä on monia arvoja mitkä ei lisää hyvinvointia. Ne kannattaa tiedostaa ja rakentaa elämäänsä hyvinvoinnille mikä kantaa.Kannattaa reflektoida niitä arvoja mitkä huomaa itsessään mitkä lisää pahoinvointia jotka voivat siis olla peräisin yhteiskunnan toksisista arvoista. Esim. hirveä suorituskeskeisyys, materialismi jne.

Moni vain ajelehtii tietämättä mikä itselle on tärkeää juosten vain tilanteesta toiseen kuin viimeistä päivää. Pysähdy. Mieti mikä sinulle on tärkeää. Kirjoita vaikka elämäsi kantavat arvot paperille. Kun elää arvojensa mukaista elämää, sillä voi olla positiivisia seurauksia elämälle.

Sisäinen puhe on myös tärkeää ja erilaiset mindfullness tyyliset harjoitteet voi auttaa siinä. Eli se että oikeasti opit katselemaan ajatuksiasi myös ulkopuolelta, opettelet päästämään niistä irti ilman että kuljet kuin tuuliviiri tunteidesi mukana tauotta. Mindfullness on yksinkertaisimmillaan sitä että alat kasvattaa tietoisuutta sen sijaan siitä mitä ympärillä tapahtuu jäämättä pääsi sisään vangiksi. Mietit miltä maa tuntuu jalkojesi alla, mietit miltä linnut kuulostaa kun ne laulavat. Miltä joku pinnan tekstuuri tuntuu. Huomaat että päähäsi tulee ikäviä ajatuksia, hengität syvään ja päästät hetkeksi irti. Eli saatat tämän myötä alkaa herätä siihen että ahaa, tämä ajatus tuli mieleeni ja toisaalta päästämään siitä irti. Kyseenalaistamaan sitä. Kuin katsoisit jossain elokuvateatterissa ajatuksiasi siitä filminauhalta ja päästät niistä irti. Se mitä päässäsi pyörii rakentaa todellisuuttasi. Negatiivinen itsepuhe muuttuu todellisuudeksi. Tällaiset taidot on äärimmäisen tärkeitä.

Yksi tärkeimmistä asioista mikäli haluaa pärjätä elämässä on se että oppii kestämään vastoinkäymisiä. Eli vaikka tulee turpaan, jatkaa yrittämistä. Moni ihminen joka onnistuu jossain on jounut kohtaamaan ettymyksiä ja epäonnistumisiakin ennen.

Yksi asia mikä voi monella olla hankala sietää on se että elämään sisältyy kärsimysulottuvuus. Nuorena oikeasti vaikuttaa se kasvaminen psyykeeseen. Se ei ole helppo prosessi. Siinä vaikuttaa ihan jo kaikki hormonitkin. Voi tuntua että oma elämä on eniten perseestä ja käy jotenkin suurilla tunteilla. Ja se on ihanaakin kun on tunteita. ja suuria sellaisia. Se kuuluu nuoruuteen. Mutta kannattaa tulla sinuiksi kärsimyksen kanssa. Elämässä perustila ei ole olla onnellinen, elämässä perustila on vain olla - mieli arvottaa asiat, onko asiat negatiivisia vai positiivisia. Tottaki osa asioista on hirveitä ja niistä tulee automaattisesti negatiivisia tunteita mutta joissain asioissa suhtautuminen voi vaikuttaa.

Karu tosiseikka on ettei elämä ainakaan helpota ajan kanssa. Elämä testaa resilienssiämme. Tulee menetyksiä ja muuta. Se on elämän luonne. Sen kanssa pitää tehdä jonkinsortin rauha jos haluaa säilyttää sisäisen rauhansa.

Kiitollisuusajattelu on hyödyllistä. Arvostaa ja olla kiitollinen siitä mikä on toisaalta ymmärtäen myös se että mikään ei ole pysyvää eikä mihinkään siten kannata takertua liikaa. Nämä asiat tulevat iän myötä selvemmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ja yksi tärkein on myös se että suhtautuu itseensä ymmärtäväisesti. Elämme yhteiskunnassa missä on monia arvoja mitkä ei lisää hyvinvointia. Ne kannattaa tiedostaa ja rakentaa elämäänsä hyvinvoinnille mikä kantaa.Kannattaa reflektoida niitä arvoja mitkä huomaa itsessään mitkä lisää pahoinvointia jotka voivat siis olla peräisin yhteiskunnan toksisista arvoista. Esim. hirveä suorituskeskeisyys, materialismi jne.

Moni vain ajelehtii tietämättä mikä itselle on tärkeää juosten vain tilanteesta toiseen kuin viimeistä päivää. Pysähdy. Mieti mikä sinulle on tärkeää. Kirjoita vaikka elämäsi kantavat arvot paperille. Kun elää arvojensa mukaista elämää, sillä voi olla positiivisia seurauksia elämälle.

Sisäinen puhe on myös tärkeää ja erilaiset mindfullness tyyliset harjoitteet voi auttaa siinä. Eli se että oikeasti opit katselemaan ajatuksiasi myös ulkopuolelta, opettelet päästämään niistä irti ilman että kuljet kuin tuuliviiri tunteidesi mukana tauotta. Mindfullness on yksinkertaisimmillaan sitä että alat kasvattaa tietoisuutta sen sijaan siitä mitä ympärillä tapahtuu jäämättä pääsi sisään vangiksi. Mietit miltä maa tuntuu jalkojesi alla, mietit miltä linnut kuulostaa kun ne laulavat. Miltä joku pinnan tekstuuri tuntuu. Huomaat että päähäsi tulee ikäviä ajatuksia, hengität syvään ja päästät hetkeksi irti. Eli saatat tämän myötä alkaa herätä siihen että ahaa, tämä ajatus tuli mieleeni ja toisaalta päästämään siitä irti. Kyseenalaistamaan sitä. Kuin katsoisit jossain elokuvateatterissa ajatuksiasi siitä filminauhalta ja päästät niistä irti. Se mitä päässäsi pyörii rakentaa todellisuuttasi. Negatiivinen itsepuhe muuttuu todellisuudeksi. Tällaiset taidot on äärimmäisen tärkeitä.

Yksi tärkeimmistä asioista mikäli haluaa pärjätä elämässä on se että oppii kestämään vastoinkäymisiä. Eli vaikka tulee turpaan, jatkaa yrittämistä. Moni ihminen joka onnistuu jossain on jounut kohtaamaan ettymyksiä ja epäonnistumisiakin ennen.

Yksi asia mikä voi monella olla hankala sietää on se että elämään sisältyy kärsimysulottuvuus. Nuorena oikeasti vaikuttaa se kasvaminen psyykeeseen. Se ei ole helppo prosessi. Siinä vaikuttaa ihan jo kaikki hormonitkin. Voi tuntua että oma elämä on eniten perseestä ja käy jotenkin suurilla tunteilla. Ja se on ihanaakin kun on tunteita. ja suuria sellaisia. Se kuuluu nuoruuteen. Mutta kannattaa tulla sinuiksi kärsimyksen kanssa. Elämässä perustila ei ole olla onnellinen, elämässä perustila on vain olla - mieli arvottaa asiat, onko asiat negatiivisia vai positiivisia. Tottaki osa asioista on hirveitä ja niistä tulee automaattisesti negatiivisia tunteita mutta joissain asioissa suhtautuminen voi vaikuttaa.

Karu tosiseikka on ettei elämä ainakaan helpota ajan kanssa. Elämä testaa resilienssiämme. Tulee menetyksiä ja muuta. Se on elämän luonne. Sen kanssa pitää tehdä jonkinsortin rauha jos haluaa säilyttää sisäisen rauhansa.

Kiitollisuusajattelu on hyödyllistä. Arvostaa ja olla kiitollinen siitä mikä on toisaalta ymmärtäen myös se että mikään ei ole pysyvää eikä mihinkään siten kannata takertua liikaa. Nämä asiat tulevat iän myötä selvemmäksi.

Lue lisää

Yksi tärkeä asia olisi tunnetaidot. Mitä paremmin tunteitaan osaa käsitellä, sen paremmin voi pärjätä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja yksi tärkein on myös se että suhtautuu itseensä ymmärtäväisesti. Elämme yhteiskunnassa missä on monia arvoja mitkä ei lisää hyvinvointia. Ne kannattaa tiedostaa ja rakentaa elämäänsä hyvinvoinnille mikä kantaa.Kannattaa reflektoida niitä arvoja mitkä huomaa itsessään mitkä lisää pahoinvointia jotka voivat siis olla peräisin yhteiskunnan toksisista arvoista. Esim. hirveä suorituskeskeisyys, materialismi jne.

Moni vain ajelehtii tietämättä mikä itselle on tärkeää juosten vain tilanteesta toiseen kuin viimeistä päivää. Pysähdy. Mieti mikä sinulle on tärkeää. Kirjoita vaikka elämäsi kantavat arvot paperille. Kun elää arvojensa mukaista elämää, sillä voi olla positiivisia seurauksia elämälle.

Sisäinen puhe on myös tärkeää ja erilaiset mindfullness tyyliset harjoitteet voi auttaa siinä. Eli se että oikeasti opit katselemaan ajatuksiasi myös ulkopuolelta, opettelet päästämään niistä irti ilman että kuljet kuin tuuliviiri tunteidesi mukana tauotta. Mindfullness on yksinkertaisimmillaan sitä että alat kasvattaa tietoisuutta sen sijaan siitä mitä ympärillä tapahtuu jäämättä pääsi sisään vangiksi. Mietit miltä maa tuntuu jalkojesi alla, mietit miltä linnut kuulostaa kun ne laulavat. Miltä joku pinnan tekstuuri tuntuu. Huomaat että päähäsi tulee ikäviä ajatuksia, hengität syvään ja päästät hetkeksi irti. Eli saatat tämän myötä alkaa herätä siihen että ahaa, tämä ajatus tuli mieleeni ja toisaalta päästämään siitä irti. Kyseenalaistamaan sitä. Kuin katsoisit jossain elokuvateatterissa ajatuksiasi siitä filminauhalta ja päästät niistä irti. Se mitä päässäsi pyörii rakentaa todellisuuttasi. Negatiivinen itsepuhe muuttuu todellisuudeksi. Tällaiset taidot on äärimmäisen tärkeitä.

Yksi tärkeimmistä asioista mikäli haluaa pärjätä elämässä on se että oppii kestämään vastoinkäymisiä. Eli vaikka tulee turpaan, jatkaa yrittämistä. Moni ihminen joka onnistuu jossain on jounut kohtaamaan ettymyksiä ja epäonnistumisiakin ennen.

Yksi asia mikä voi monella olla hankala sietää on se että elämään sisältyy kärsimysulottuvuus. Nuorena oikeasti vaikuttaa se kasvaminen psyykeeseen. Se ei ole helppo prosessi. Siinä vaikuttaa ihan jo kaikki hormonitkin. Voi tuntua että oma elämä on eniten perseestä ja käy jotenkin suurilla tunteilla. Ja se on ihanaakin kun on tunteita. ja suuria sellaisia. Se kuuluu nuoruuteen. Mutta kannattaa tulla sinuiksi kärsimyksen kanssa. Elämässä perustila ei ole olla onnellinen, elämässä perustila on vain olla - mieli arvottaa asiat, onko asiat negatiivisia vai positiivisia. Tottaki osa asioista on hirveitä ja niistä tulee automaattisesti negatiivisia tunteita mutta joissain asioissa suhtautuminen voi vaikuttaa.

Karu tosiseikka on ettei elämä ainakaan helpota ajan kanssa. Elämä testaa resilienssiämme. Tulee menetyksiä ja muuta. Se on elämän luonne. Sen kanssa pitää tehdä jonkinsortin rauha jos haluaa säilyttää sisäisen rauhansa.

Kiitollisuusajattelu on hyödyllistä. Arvostaa ja olla kiitollinen siitä mikä on toisaalta ymmärtäen myös se että mikään ei ole pysyvää eikä mihinkään siten kannata takertua liikaa. Nämä asiat tulevat iän myötä selvemmäksi.

Lue lisää

En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta kiitos vastauksista, sain tehtyä pienen ryhtiliikkeen ja kuukauden päähän on nyt terapia varattuna. Kai tämä tästä sitten vielä paranee… kiitos teille!

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta kiitos vastauksista, sain tehtyä pienen ryhtiliikkeen ja kuukauden päähän on nyt terapia varattuna. Kai tämä tästä sitten vielä paranee… kiitos teille!

Lue lisää

Olen todella iloinen ,että olet varannut ajan terapiaan. Yksi mikä ,voisi olla hyvä, niin googlaa tai siis soita Vertaislinja: 0800 9 6000, maksuton.tai siellä ainakin voisivat antaa lisänumeroita ,missä vois keskustella muiden elämässä kolhuja saaneiden kanssa . Heitä on paljon varmaan keskuudessamme, mutta kysy miten sain yhteyden. He on ihmisiä ,jotka ovat olleet syvissä vesissä, mutta päässet pinnalle kaikki eri tavoin.
Sinullakin on PALJON mahdollisuuksia. Minulla ei ole vastaavaa, mutta elämässä on tapahtunut aivan käsittämättömiä IHMEITÄ. Kaitpa se on joku ,joka meit ohjailee loppuviimein. Kuukausi on pitkä aika, eli terapiaa odotellessa ,soittele sinne tänne.Lomatkin lienee monilla ohi elokuussa.
Välitän sinusta.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta kiitos vastauksista, sain tehtyä pienen ryhtiliikkeen ja kuukauden päähän on nyt terapia varattuna. Kai tämä tästä sitten vielä paranee… kiitos teille!

Lue lisää

Mahtavaa. Siitä se lähtee. Elämä ei ole helppoa, eikä terapia eliminoi sitä etteikö elämässä toisinaan ole kurjaa (ja toisinaan hienoa) , suhtautuminen elämässä tapahtuviin juttuihin on kaiken a ja o. Sisäinen rauhan ja tasapainon tunne on se tavoiteltava asia jossa osaa ratkoa sitä jos elämä toisinaan heittää kuraa elon tielle.. Eikä esim jää mihinkään itsesoimauksen kierteisiin ja osaa päästää irti ja löytää työkaluja itsensä nostamiseen pimeästä. Löytää työkaluja itsensä ja tunteidensa kanssa pärjäämiseen mitkä auttavat elämään parempaa merkityksellistä elämää ja pääsemään tavoitteisiin jne. Muista että olet jo nyt hyvä, ja sinussa on voimaa. Terapia voi auttaa jäsentämään asioita, tutustumaan itseensä ja löytämään työkaluja. Itsehoito on yhtä tärkeää eli terveydestä huolehtiminen muuten ja kohtuullisesti.

Olet nuori ja susta on vaikka mihin. Hienoa että toit esille ajatuksiasi joka on lähtökohta sille että asiat voi muuttua paremmaksi. Se voi olla joillekin jo hankalaa saada sanoitettua ne.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta kiitos vastauksista, sain tehtyä pienen ryhtiliikkeen ja kuukauden päähän on nyt terapia varattuna. Kai tämä tästä sitten vielä paranee… kiitos teille!

Lue lisää

Todella hieno juttu. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä vielä hymyilee. Pitää tehdä töitä sen parantumisen eteen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen todella iloinen ,että olet varannut ajan terapiaan. Yksi mikä ,voisi olla hyvä, niin googlaa tai siis soita Vertaislinja: 0800 9 6000, maksuton.tai siellä ainakin voisivat antaa lisänumeroita ,missä vois keskustella muiden elämässä kolhuja saaneiden kanssa . Heitä on paljon varmaan keskuudessamme, mutta kysy miten sain yhteyden. He on ihmisiä ,jotka ovat olleet syvissä vesissä, mutta päässet pinnalle kaikki eri tavoin.
Sinullakin on PALJON mahdollisuuksia. Minulla ei ole vastaavaa, mutta elämässä on tapahtunut aivan käsittämättömiä IHMEITÄ. Kaitpa se on joku ,joka meit ohjailee loppuviimein. Kuukausi on pitkä aika, eli terapiaa odotellessa ,soittele sinne tänne.Lomatkin lienee monilla ohi elokuussa.
Välitän sinusta.

Lue lisää

Miten muistiliiton vertaistuki liittyy aloittajaan?

Anonyymi kirjoitti:

Olen todella iloinen ,että olet varannut ajan terapiaan. Yksi mikä ,voisi olla hyvä, niin googlaa tai siis soita Vertaislinja: 0800 9 6000, maksuton.tai siellä ainakin voisivat antaa lisänumeroita ,missä vois keskustella muiden elämässä kolhuja saaneiden kanssa . Heitä on paljon varmaan keskuudessamme, mutta kysy miten sain yhteyden. He on ihmisiä ,jotka ovat olleet syvissä vesissä, mutta päässet pinnalle kaikki eri tavoin.
Sinullakin on PALJON mahdollisuuksia. Minulla ei ole vastaavaa, mutta elämässä on tapahtunut aivan käsittämättömiä IHMEITÄ. Kaitpa se on joku ,joka meit ohjailee loppuviimein. Kuukausi on pitkä aika, eli terapiaa odotellessa ,soittele sinne tänne.Lomatkin lienee monilla ohi elokuussa.
Välitän sinusta.

Lue lisää

Oliko aloittajalla muistisairaus vai miksi annat numeron josta saa apua muistisairaan omaishoitajalle?

Anonyymi kirjoitti:

Todella hieno juttu. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä vielä hymyilee. Pitää tehdä töitä sen parantumisen eteen.

Itse välttäisin sanaa "parantuminen" ja käyttäisin mielummin muita sanoja kuvaamaan prosessia jossa ihminen löytää työkaluja pärjätä itsensä kanssa tai diilaamaan tunteidensa kanssa. Paranemisajatteluun liittyy problematiikkaa ainakin omassa mielessä. Ensinnäkin siksi että paranemisajattelu voi johtaa siihen että ihminen luulee että ongelmista parannutaan esim jopa toksisella positiivisuudella tai muuttamalla itseään jopa erilaiseksi. Jos sen onnellisuuden tavoittelun jälkeen sitten tapahtuu jotain kuten isä tai koira kuolee ja rypee uudelleen, ja siitä lähtee jonkinlainen huono jakso, niin voi tulla tunne ettei ole parantunutkaan. Mutta todellisuudessa ihminen on voinut löytää jo paljon työkaluja.
Elämä nyt vain tuppaa olemaan arvaamatonta ja aiheuttaa kärsimystä. Sen kärsimyksen kanssa diilaamista harjoitellaan yksi harjoitus toisensa jälkeen elämässä.

Paraneminen voi myös tarkoittaa joillekin täydellistä oireiden häviämistä tai onnen saavuttamista. Todellisuudessa oireistoa voi olla olemassa mutta ihminen elää silti hyvää elämää. ja hänellä voi olla enemmän työkaluja pärjätä niiden kanssa.

Paranemisajattelu voi myös johtaa siihen että ihminen näkee itsensä liikaa diagnoosin kautta ja elää jotain sitten kun elämää jossa ei tajua kuinka jokainen päivä on mahdollisuus itsehoitoon ja vaan jäädään kiinni diagnoosiin. Ei näe kaikkia niitä muita asioita mitä on paitsi diagnoosinsa ja keinoja vaikuttaa oloonsa muutakuin joku terapia tai lääke.. Se miten itsensä määrittelee, rakentaa oman todellisuuden. Paranemisajattelu voi myös vähentää ymmärrystä itseään kohtaan jos määrittelee ongelmansa liikaa sairautena.

Paranemisajattelun yhteydessä voi myös esiintyä sosiaalista paineita, joissa odotetaan, että mielenterveysongelmista irti pääseminen on helposti saavutettavissa ja nopeaa. Todellisuudessa tie voi olla pitkä ja kivinen mutta asiahan ei ole joko tai. On joko sairas tai terve. Siinä välillä on paljon harmaan sävyjä jolloin voi elää merkityksellistä elämää ja harjoitella keinoja pärjätä itsensä kanssa.

Kannattaa kysyä mitä tämä parantuminen itselle symboloi jota kohti menee? Kuvaukset psykiatriassa voi olla hyvin epämääräisiä ja kannattaa tehdä itselleen selväksi mitä tämä tarkoittaa. Mistä sinä parannutkaan? Mitkä on odotukset elämälle "parantuneena"?

Anonyymi kirjoitti:

Itse välttäisin sanaa "parantuminen" ja käyttäisin mielummin muita sanoja kuvaamaan prosessia jossa ihminen löytää työkaluja pärjätä itsensä kanssa tai diilaamaan tunteidensa kanssa. Paranemisajatteluun liittyy problematiikkaa ainakin omassa mielessä. Ensinnäkin siksi että paranemisajattelu voi johtaa siihen että ihminen luulee että ongelmista parannutaan esim jopa toksisella positiivisuudella tai muuttamalla itseään jopa erilaiseksi. Jos sen onnellisuuden tavoittelun jälkeen sitten tapahtuu jotain kuten isä tai koira kuolee ja rypee uudelleen, ja siitä lähtee jonkinlainen huono jakso, niin voi tulla tunne ettei ole parantunutkaan. Mutta todellisuudessa ihminen on voinut löytää jo paljon työkaluja.
Elämä nyt vain tuppaa olemaan arvaamatonta ja aiheuttaa kärsimystä. Sen kärsimyksen kanssa diilaamista harjoitellaan yksi harjoitus toisensa jälkeen elämässä.

Paraneminen voi myös tarkoittaa joillekin täydellistä oireiden häviämistä tai onnen saavuttamista. Todellisuudessa oireistoa voi olla olemassa mutta ihminen elää silti hyvää elämää. ja hänellä voi olla enemmän työkaluja pärjätä niiden kanssa.

Paranemisajattelu voi myös johtaa siihen että ihminen näkee itsensä liikaa diagnoosin kautta ja elää jotain sitten kun elämää jossa ei tajua kuinka jokainen päivä on mahdollisuus itsehoitoon ja vaan jäädään kiinni diagnoosiin. Ei näe kaikkia niitä muita asioita mitä on paitsi diagnoosinsa ja keinoja vaikuttaa oloonsa muutakuin joku terapia tai lääke.. Se miten itsensä määrittelee, rakentaa oman todellisuuden. Paranemisajattelu voi myös vähentää ymmärrystä itseään kohtaan jos määrittelee ongelmansa liikaa sairautena.

Paranemisajattelun yhteydessä voi myös esiintyä sosiaalista paineita, joissa odotetaan, että mielenterveysongelmista irti pääseminen on helposti saavutettavissa ja nopeaa. Todellisuudessa tie voi olla pitkä ja kivinen mutta asiahan ei ole joko tai. On joko sairas tai terve. Siinä välillä on paljon harmaan sävyjä jolloin voi elää merkityksellistä elämää ja harjoitella keinoja pärjätä itsensä kanssa.

Kannattaa kysyä mitä tämä parantuminen itselle symboloi jota kohti menee? Kuvaukset psykiatriassa voi olla hyvin epämääräisiä ja kannattaa tehdä itselleen selväksi mitä tämä tarkoittaa. Mistä sinä parannutkaan? Mitkä on odotukset elämälle "parantuneena"?

Lue lisää

Ja jos mietitään päihderiippuvuutta, mitä tarkoittaa siitä paraneminen? Osa sanoo itseään aina alkoholisteiksi, eli tässä suhteessa paranemista siitä voi olla se että myöntää sen ja pitäytyy pois alkoholista ja hankkii tunnetaitokeinoja ja muita keinoja pysyä irti alkoholista. Toisaalta tässä voi olla käsitys jossa alkoholismista ei koskaan parannu, vaikka toisaalta se voi olla jo paranemista että alkoholi ei jonain päivänä pyöri mielessä enää lainkaan eikä sitä tee mieli. Tällöin sen merkitys ihmisen elämässä katoaa. Jos ihminen avaisi korkin niin tilanne voisi olla eri lailla.

No mitä jos sitten juo lasin alkoholia, onko sitten parantunut? Retkahtanut? Onko kaikki pilalla? No ei tietenkään ole. Ihminen voi kyetä käyttämään kaikkia näitä keinoja mitä hän on oppinut matkan varrella. Ihmiset tekevät virheitä, elämässä on kärsimystä ja joskus ihmiset etsivät itselle haitallisiakin keinoja pärjätä tunteidensa kanssa. Ehkä sitä paranemista on sitten ymmärrys että alkoholi ei johda mihinkään muuta kuin huonoon omalla kohdalla ja ymmärtää että omalla kohdalla olo ilman alkoholia on ainoa tapa säilyttää tasapaino.

"Parantuminen" voi olla huono sana kuvaamaan päihderiippuvuuden prosessia, koska se antaa kuvan lopullisesta ratkaisusta. Parempi on puhua toipumisesta, hallinnasta ja oppimisesta, jotka korostavat sitä, että elämä voi jatkua ja kehittyä, vaikka välillä tulisi virheitäkin. Tärkeintä on ymmärtää, että jokainen askel eteenpäin on merkki siitä, että ihminen pyrkii parempaan hyvinvointiin, ja se riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Itse välttäisin sanaa "parantuminen" ja käyttäisin mielummin muita sanoja kuvaamaan prosessia jossa ihminen löytää työkaluja pärjätä itsensä kanssa tai diilaamaan tunteidensa kanssa. Paranemisajatteluun liittyy problematiikkaa ainakin omassa mielessä. Ensinnäkin siksi että paranemisajattelu voi johtaa siihen että ihminen luulee että ongelmista parannutaan esim jopa toksisella positiivisuudella tai muuttamalla itseään jopa erilaiseksi. Jos sen onnellisuuden tavoittelun jälkeen sitten tapahtuu jotain kuten isä tai koira kuolee ja rypee uudelleen, ja siitä lähtee jonkinlainen huono jakso, niin voi tulla tunne ettei ole parantunutkaan. Mutta todellisuudessa ihminen on voinut löytää jo paljon työkaluja.
Elämä nyt vain tuppaa olemaan arvaamatonta ja aiheuttaa kärsimystä. Sen kärsimyksen kanssa diilaamista harjoitellaan yksi harjoitus toisensa jälkeen elämässä.

Paraneminen voi myös tarkoittaa joillekin täydellistä oireiden häviämistä tai onnen saavuttamista. Todellisuudessa oireistoa voi olla olemassa mutta ihminen elää silti hyvää elämää. ja hänellä voi olla enemmän työkaluja pärjätä niiden kanssa.

Paranemisajattelu voi myös johtaa siihen että ihminen näkee itsensä liikaa diagnoosin kautta ja elää jotain sitten kun elämää jossa ei tajua kuinka jokainen päivä on mahdollisuus itsehoitoon ja vaan jäädään kiinni diagnoosiin. Ei näe kaikkia niitä muita asioita mitä on paitsi diagnoosinsa ja keinoja vaikuttaa oloonsa muutakuin joku terapia tai lääke.. Se miten itsensä määrittelee, rakentaa oman todellisuuden. Paranemisajattelu voi myös vähentää ymmärrystä itseään kohtaan jos määrittelee ongelmansa liikaa sairautena.

Paranemisajattelun yhteydessä voi myös esiintyä sosiaalista paineita, joissa odotetaan, että mielenterveysongelmista irti pääseminen on helposti saavutettavissa ja nopeaa. Todellisuudessa tie voi olla pitkä ja kivinen mutta asiahan ei ole joko tai. On joko sairas tai terve. Siinä välillä on paljon harmaan sävyjä jolloin voi elää merkityksellistä elämää ja harjoitella keinoja pärjätä itsensä kanssa.

Kannattaa kysyä mitä tämä parantuminen itselle symboloi jota kohti menee? Kuvaukset psykiatriassa voi olla hyvin epämääräisiä ja kannattaa tehdä itselleen selväksi mitä tämä tarkoittaa. Mistä sinä parannutkaan? Mitkä on odotukset elämälle "parantuneena"?

Lue lisää

Itse käytän sanaa toipuminen, olen toipunut mt-ongelmista. Ja tuskin koskaan ihan entiselleni edes tulen, sellaiseen tilanteeseen, joka oli ennen mt-ongelmia.
En ymmärrä myöskään sitä, miksi sanotaan, että tavoitellaan onnellisuutta, tai tavoitellaan täydellisyyttä, tai ylipäänsä miksi kovasti tavoitella yhtään mitään ?
Antaa elämän tuoda tullessaan, mitä tuo, ja olla siihen tyytyväinen. Jos jatkuvasti tavoittelee jotain, mitä ei kuitenkaan tavoita, niin kai siinä on sitten koko ajan jonkinlainen pettynyt olo päällä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse välttäisin sanaa "parantuminen" ja käyttäisin mielummin muita sanoja kuvaamaan prosessia jossa ihminen löytää työkaluja pärjätä itsensä kanssa tai diilaamaan tunteidensa kanssa. Paranemisajatteluun liittyy problematiikkaa ainakin omassa mielessä. Ensinnäkin siksi että paranemisajattelu voi johtaa siihen että ihminen luulee että ongelmista parannutaan esim jopa toksisella positiivisuudella tai muuttamalla itseään jopa erilaiseksi. Jos sen onnellisuuden tavoittelun jälkeen sitten tapahtuu jotain kuten isä tai koira kuolee ja rypee uudelleen, ja siitä lähtee jonkinlainen huono jakso, niin voi tulla tunne ettei ole parantunutkaan. Mutta todellisuudessa ihminen on voinut löytää jo paljon työkaluja.
Elämä nyt vain tuppaa olemaan arvaamatonta ja aiheuttaa kärsimystä. Sen kärsimyksen kanssa diilaamista harjoitellaan yksi harjoitus toisensa jälkeen elämässä.

Paraneminen voi myös tarkoittaa joillekin täydellistä oireiden häviämistä tai onnen saavuttamista. Todellisuudessa oireistoa voi olla olemassa mutta ihminen elää silti hyvää elämää. ja hänellä voi olla enemmän työkaluja pärjätä niiden kanssa.

Paranemisajattelu voi myös johtaa siihen että ihminen näkee itsensä liikaa diagnoosin kautta ja elää jotain sitten kun elämää jossa ei tajua kuinka jokainen päivä on mahdollisuus itsehoitoon ja vaan jäädään kiinni diagnoosiin. Ei näe kaikkia niitä muita asioita mitä on paitsi diagnoosinsa ja keinoja vaikuttaa oloonsa muutakuin joku terapia tai lääke.. Se miten itsensä määrittelee, rakentaa oman todellisuuden. Paranemisajattelu voi myös vähentää ymmärrystä itseään kohtaan jos määrittelee ongelmansa liikaa sairautena.

Paranemisajattelun yhteydessä voi myös esiintyä sosiaalista paineita, joissa odotetaan, että mielenterveysongelmista irti pääseminen on helposti saavutettavissa ja nopeaa. Todellisuudessa tie voi olla pitkä ja kivinen mutta asiahan ei ole joko tai. On joko sairas tai terve. Siinä välillä on paljon harmaan sävyjä jolloin voi elää merkityksellistä elämää ja harjoitella keinoja pärjätä itsensä kanssa.

Kannattaa kysyä mitä tämä parantuminen itselle symboloi jota kohti menee? Kuvaukset psykiatriassa voi olla hyvin epämääräisiä ja kannattaa tehdä itselleen selväksi mitä tämä tarkoittaa. Mistä sinä parannutkaan? Mitkä on odotukset elämälle "parantuneena"?

Lue lisää

Mielenterveyden paraneminen:

Traumat:

Henkiset traumatisoitumiset voivat vaatia psykoterapiaa ja muuta tukea paranemiseen

Mielen paranemisella tarkoitetaan yleensä mielenterveyden ongelmien tai sairauksien hoidon ja toipumisen prosessia. Tämä voi pitää sisällään erilaisia ​​lähestymistapoja, kuten terapiaa, lääkitystä, elämäntapamuutoksia ja vertaistukea. Tärkeää on ymmärtää, että mielenterveyden ongelmista toipuminen on yksilöllinen prosessi, ja se voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos mietitään päihderiippuvuutta, mitä tarkoittaa siitä paraneminen? Osa sanoo itseään aina alkoholisteiksi, eli tässä suhteessa paranemista siitä voi olla se että myöntää sen ja pitäytyy pois alkoholista ja hankkii tunnetaitokeinoja ja muita keinoja pysyä irti alkoholista. Toisaalta tässä voi olla käsitys jossa alkoholismista ei koskaan parannu, vaikka toisaalta se voi olla jo paranemista että alkoholi ei jonain päivänä pyöri mielessä enää lainkaan eikä sitä tee mieli. Tällöin sen merkitys ihmisen elämässä katoaa. Jos ihminen avaisi korkin niin tilanne voisi olla eri lailla.

No mitä jos sitten juo lasin alkoholia, onko sitten parantunut? Retkahtanut? Onko kaikki pilalla? No ei tietenkään ole. Ihminen voi kyetä käyttämään kaikkia näitä keinoja mitä hän on oppinut matkan varrella. Ihmiset tekevät virheitä, elämässä on kärsimystä ja joskus ihmiset etsivät itselle haitallisiakin keinoja pärjätä tunteidensa kanssa. Ehkä sitä paranemista on sitten ymmärrys että alkoholi ei johda mihinkään muuta kuin huonoon omalla kohdalla ja ymmärtää että omalla kohdalla olo ilman alkoholia on ainoa tapa säilyttää tasapaino.

"Parantuminen" voi olla huono sana kuvaamaan päihderiippuvuuden prosessia, koska se antaa kuvan lopullisesta ratkaisusta. Parempi on puhua toipumisesta, hallinnasta ja oppimisesta, jotka korostavat sitä, että elämä voi jatkua ja kehittyä, vaikka välillä tulisi virheitäkin. Tärkeintä on ymmärtää, että jokainen askel eteenpäin on merkki siitä, että ihminen pyrkii parempaan hyvinvointiin, ja se riittää.

Lue lisää

Mielenterveyden paraneminen tarkoittaa yksilön henkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn parantumista. Se voi sisältää oireiden lievittymistä, mielialan kohentumista ja kykyä selviytyä arjen haasteista paremmin. Paraneminen on yksilöllinen prosessi, joka voi sisältää monenlaisia hoitomuotoja ja tukitoimia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse käytän sanaa toipuminen, olen toipunut mt-ongelmista. Ja tuskin koskaan ihan entiselleni edes tulen, sellaiseen tilanteeseen, joka oli ennen mt-ongelmia.
En ymmärrä myöskään sitä, miksi sanotaan, että tavoitellaan onnellisuutta, tai tavoitellaan täydellisyyttä, tai ylipäänsä miksi kovasti tavoitella yhtään mitään ?
Antaa elämän tuoda tullessaan, mitä tuo, ja olla siihen tyytyväinen. Jos jatkuvasti tavoittelee jotain, mitä ei kuitenkaan tavoita, niin kai siinä on sitten koko ajan jonkinlainen pettynyt olo päällä.

Lue lisää

Ei onnellisuutta tartte tavoitella vaan sä voit saavuttaa sen kun sä olet löytänyt elämääsi tasapainon ja sisäisen rauhan kun kaikki muu elämässä on kunnossa mutta psyyke ei ole ollut tasapainossa. Minä tiedän tämän koska minä olen saavuttanut tämän ja en ole enää mikään nuori. Voin sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja omaan itseeni. Toki elämässä on vastoinkäymisiä mutta ne kohtaa ihan eri tavalla kun voit itse hyvin. Jos voi huonosti niin pienetkin vastoinkäymiset tuntuu suurilta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveyden paraneminen tarkoittaa yksilön henkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn parantumista. Se voi sisältää oireiden lievittymistä, mielialan kohentumista ja kykyä selviytyä arjen haasteista paremmin. Paraneminen on yksilöllinen prosessi, joka voi sisältää monenlaisia hoitomuotoja ja tukitoimia.

Lue lisää

En edelleenkään tapaa itse käyttää enää medikalisoitunutta sanastoa kuten paraneminen tai sairaus kuvaamaan prosessia jossa ihminen kokee parempaa oloa esim. vaikeuksien tai hankalien tapahtuminen jjälkeen. Tosiasiassa on tullut todennettua monta kertaa että kun on luullut tietävänsä jotain elämän luonteesta kuinka olisi edistynyt ja voimaantunut, tapahtuu jotain traagista tai kärsimystä aiheuttavaa. Isoja menetyksiä sun muuta. Mielummin käytän vaikka selviytymiskeinojen oppiminen, tunteiden käsittelykeinojen oppiminen, toimintakyvyn edistyminen tai jotain muuta. Tai vaikka olo on vähän parempi, mutta vältän sanaa "paraneminen" jota käytetään usein fyysisitä sairauksista.

Usein ihminen joutuu myös prosessin aikana esim harjoittamaan hyväksyntää jotain asiaa kohtaan. Ei se ole parantumista jos tulet sinuiksi jonkun elämän luonteeseen tulevan seikan kanssa ja teet sen kanssa sovinnon. Se on vain yksinkertaisesti elämää ja myös reagointi hankaliin asioihin mitä elämä heittää eteen on elämää. Elämä on toisinaan paskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei onnellisuutta tartte tavoitella vaan sä voit saavuttaa sen kun sä olet löytänyt elämääsi tasapainon ja sisäisen rauhan kun kaikki muu elämässä on kunnossa mutta psyyke ei ole ollut tasapainossa. Minä tiedän tämän koska minä olen saavuttanut tämän ja en ole enää mikään nuori. Voin sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja omaan itseeni. Toki elämässä on vastoinkäymisiä mutta ne kohtaa ihan eri tavalla kun voit itse hyvin. Jos voi huonosti niin pienetkin vastoinkäymiset tuntuu suurilta.

Lue lisää

Kärsimys on inhimillinen osa ihmisyyttä, ja sen kokeminen ei välttämättä ole sairaus tai ongelma, joka tulisi parantaa. Tällainen näkökulma voi johtaa siihen, että ihmisen kokemaa kärsimystä ei pidetä merkityksellisenä syyseuraussuhteineen,, vaan sitä pyritään "parantamaan" tai "poistamaan".
Paraneminen" viittaa usein siihen, että jokin on vialla ja että tilanne tulisi palauttaa "normaaliksi". Tämä voi luoda paineita ja odotuksia, jotka eivät vastaa ihmisen todellista kokemusta tai prosessia. Lisäksi tämä voi vähentää hyväksyntää siitä, että ihmisellä on oikeus olla juuri sellainen kuin on, myös vaikeuksineen.

Ihmisinä olemiseen kuuluu kärsimys, epävarmuus ja haasteet. Näiden kokemusten hyväksyminen voi olla tärkeämpää kuin pyrkimys "parantamiseen". Tämä lähestymistapa korostaa ihmisyyden kokonaisuutta, jossa arvokkuus ei riipu ongelmien poistamisesta, vaan siitä, että hyväksymme ja ymmärrämme myös vaikeuksia osana elämää.

Anonyymi kirjoitti:

En edelleenkään tapaa itse käyttää enää medikalisoitunutta sanastoa kuten paraneminen tai sairaus kuvaamaan prosessia jossa ihminen kokee parempaa oloa esim. vaikeuksien tai hankalien tapahtuminen jjälkeen. Tosiasiassa on tullut todennettua monta kertaa että kun on luullut tietävänsä jotain elämän luonteesta kuinka olisi edistynyt ja voimaantunut, tapahtuu jotain traagista tai kärsimystä aiheuttavaa. Isoja menetyksiä sun muuta. Mielummin käytän vaikka selviytymiskeinojen oppiminen, tunteiden käsittelykeinojen oppiminen, toimintakyvyn edistyminen tai jotain muuta. Tai vaikka olo on vähän parempi, mutta vältän sanaa "paraneminen" jota käytetään usein fyysisitä sairauksista.

Usein ihminen joutuu myös prosessin aikana esim harjoittamaan hyväksyntää jotain asiaa kohtaan. Ei se ole parantumista jos tulet sinuiksi jonkun elämän luonteeseen tulevan seikan kanssa ja teet sen kanssa sovinnon. Se on vain yksinkertaisesti elämää ja myös reagointi hankaliin asioihin mitä elämä heittää eteen on elämää. Elämä on toisinaan paskaa.

Lue lisää

Ihan miten vaan. Tässä sulle synonyymejä sanalle parantuminen:

toipuminen, paraneminen, palautuminen.

toiminto, lieventyminen, umpeutuminen, korjaantua.

Anonyymi kirjoitti:

Kärsimys on inhimillinen osa ihmisyyttä, ja sen kokeminen ei välttämättä ole sairaus tai ongelma, joka tulisi parantaa. Tällainen näkökulma voi johtaa siihen, että ihmisen kokemaa kärsimystä ei pidetä merkityksellisenä syyseuraussuhteineen,, vaan sitä pyritään "parantamaan" tai "poistamaan".
Paraneminen" viittaa usein siihen, että jokin on vialla ja että tilanne tulisi palauttaa "normaaliksi". Tämä voi luoda paineita ja odotuksia, jotka eivät vastaa ihmisen todellista kokemusta tai prosessia. Lisäksi tämä voi vähentää hyväksyntää siitä, että ihmisellä on oikeus olla juuri sellainen kuin on, myös vaikeuksineen.

Ihmisinä olemiseen kuuluu kärsimys, epävarmuus ja haasteet. Näiden kokemusten hyväksyminen voi olla tärkeämpää kuin pyrkimys "parantamiseen". Tämä lähestymistapa korostaa ihmisyyden kokonaisuutta, jossa arvokkuus ei riipu ongelmien poistamisesta, vaan siitä, että hyväksymme ja ymmärrämme myös vaikeuksia osana elämää.

Lue lisää

Juuri niin kuten itse sanoit Paraneminen" viittaa usein siihen, että jokin on vialla ja että tilanne tulisi palauttaa "normaaliksi". Eli susta esim joka päiväinen itkeminen on normaalia tai paniikkihäiriöt kuuluvat joka päiväiseen elämään ja sä et halua että palautuu ennalleen.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin kuten itse sanoit Paraneminen" viittaa usein siihen, että jokin on vialla ja että tilanne tulisi palauttaa "normaaliksi". Eli susta esim joka päiväinen itkeminen on normaalia tai paniikkihäiriöt kuuluvat joka päiväiseen elämään ja sä et halua että palautuu ennalleen.

Lue lisää

No kyllä joka päiväinen itkeminen voi olla ihan normaalia reaktiona sen hetkiseen tilanteeseen. Itsekin itkin huomattavan paljon, itkin ja itkin ja itkin kun oli hankala elämäntilanne ja sattunut kaikenlaista.. Se taas kun itkee voi olla kompassi sen suhteen että lähtee parantamaan jotain osa-aluetta elämässä mikä aiheuttaa sitä itkua.

Mitä olen elämästä havainnut niin ei sitä itkuakaan jaksa loputtomiin, vaan joku päivä tulee hetki jolloin pyrkii alkamaan työskennelllä itsensä eteen.

Sama pätee paniikkeihin, silloin lähtee miettimään mikä niitä paniikkeja laukaisee. Kova stressi, kova vaatimustaso, epäterveelliset epäsäännölliset elämäntavat, kofeiinin käyttö, alkoholin käyttö, sopimattomat lääkkeet, mikä lie. Jos haluaa käyttää sanaa paraneminen asioista niin ei se kiellettyä ole, mutta siinä voi jäädä myös ymmärtämättä itsestä asioita jos keskittyy liikaa parantumaan elämästä, kokemaan oireet "vääriksi", vailla merkitystä jotka pitää poistaa että on parantunut. Tavoitellen kenties pahimmillaan jotain epärealistista.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin kuten itse sanoit Paraneminen" viittaa usein siihen, että jokin on vialla ja että tilanne tulisi palauttaa "normaaliksi". Eli susta esim joka päiväinen itkeminen on normaalia tai paniikkihäiriöt kuuluvat joka päiväiseen elämään ja sä et halua että palautuu ennalleen.

Lue lisää

Jos omaan elämään suhtautuu jatkuvasti ajatellen, että se on kärsimystä tai selviytymistä, niin kai se sitten sitä on.
Omat asenteet ja oma ajattelutapa ovat aika tärkeitä, niillä on omaan pärjäämiseen ja jaksamiseen iso vaikutus.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä joka päiväinen itkeminen voi olla ihan normaalia reaktiona sen hetkiseen tilanteeseen. Itsekin itkin huomattavan paljon, itkin ja itkin ja itkin kun oli hankala elämäntilanne ja sattunut kaikenlaista.. Se taas kun itkee voi olla kompassi sen suhteen että lähtee parantamaan jotain osa-aluetta elämässä mikä aiheuttaa sitä itkua.

Mitä olen elämästä havainnut niin ei sitä itkuakaan jaksa loputtomiin, vaan joku päivä tulee hetki jolloin pyrkii alkamaan työskennelllä itsensä eteen.

Sama pätee paniikkeihin, silloin lähtee miettimään mikä niitä paniikkeja laukaisee. Kova stressi, kova vaatimustaso, epäterveelliset epäsäännölliset elämäntavat, kofeiinin käyttö, alkoholin käyttö, sopimattomat lääkkeet, mikä lie. Jos haluaa käyttää sanaa paraneminen asioista niin ei se kiellettyä ole, mutta siinä voi jäädä myös ymmärtämättä itsestä asioita jos keskittyy liikaa parantumaan elämästä, kokemaan oireet "vääriksi", vailla merkitystä jotka pitää poistaa että on parantunut. Tavoitellen kenties pahimmillaan jotain epärealistista.

Lue lisää

Etkö sä ikinä ole keltään kysynyt esim onko sun mieliala parantunut? Tai paranisiko sun mieli jos...?Jos sä et halua käyttää mielen hoitamisesta sanaa parantuminen niin toki saat käyttää sanan synonyymejä jos se on sinulle helpompaa. Jotkut käyttää toipua sanaa mutta minä käytän myös sanaa parantua.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin kuten itse sanoit Paraneminen" viittaa usein siihen, että jokin on vialla ja että tilanne tulisi palauttaa "normaaliksi". Eli susta esim joka päiväinen itkeminen on normaalia tai paniikkihäiriöt kuuluvat joka päiväiseen elämään ja sä et halua että palautuu ennalleen.

Lue lisää

Mikä se on se " normaali " ?
Me olemme kaikki erilaisia, yksilöitä, reagoimme asioihin omilla tavoillamme.
On hyvä, ettei meitä ole tehty " samasta muotista " ja olemme erilaisia.
Ja joku voi pitää jotain asiaa normaalina, kun joku toinen taas samaa asiaa epänormaalina.

Anonyymi kirjoitti:

Jos omaan elämään suhtautuu jatkuvasti ajatellen, että se on kärsimystä tai selviytymistä, niin kai se sitten sitä on.
Omat asenteet ja oma ajattelutapa ovat aika tärkeitä, niillä on omaan pärjäämiseen ja jaksamiseen iso vaikutus.

Lue lisää

On eri asia ymmärtää elämässä oleva kärsimys joka nyt vain on tosiasia ja arvostaa asioita jotka on hyvin kuin pitää elämää jarkuvana kärsimyksenä. Jos ei tule sinuiksi kärsimyksen kanssa ei voi saavuttaa henkistä rauhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sä ikinä ole keltään kysynyt esim onko sun mieliala parantunut? Tai paranisiko sun mieli jos...?Jos sä et halua käyttää mielen hoitamisesta sanaa parantuminen niin toki saat käyttää sanan synonyymejä jos se on sinulle helpompaa. Jotkut käyttää toipua sanaa mutta minä käytän myös sanaa parantua.

Lue lisää

No käytä. Mitä sitten jos sulla on paniikkihäiriö mistä olet "parantunut" ja saatkin sitten taas paniikkikohtauksen? Mitä jos olet parantunut masennuksesta ja tapahtuu jotain pahaa ja kärsimystä aiheuttavaa joka vetää pohjalle? Elämä on ja elämään voi liittyä kärsimystä enkä näe moniakaan reaktioita pelkkänä diagnoosina muutenkaan miten nykyään nähdään.

Anonyymi kirjoitti:

No käytä. Mitä sitten jos sulla on paniikkihäiriö mistä olet "parantunut" ja saatkin sitten taas paniikkikohtauksen? Mitä jos olet parantunut masennuksesta ja tapahtuu jotain pahaa ja kärsimystä aiheuttavaa joka vetää pohjalle? Elämä on ja elämään voi liittyä kärsimystä enkä näe moniakaan reaktioita pelkkänä diagnoosina muutenkaan miten nykyään nähdään.

Lue lisää

Jos se kärsimys tekee elämänlaadusta todella heikon, alkaa haittamaan jokapäiväistä toimintaa, niin ehkä sitä silloin aletaan diagnosoimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se kärsimys tekee elämänlaadusta todella heikon, alkaa haittamaan jokapäiväistä toimintaa, niin ehkä sitä silloin aletaan diagnosoimaan.

Voihan sitä diagnosoida mutta väittäisin että jos koet suuria menetyksiä mitkä vaatii paljon aikaa hyväksyä ja tulla sinuiksi niiden kanssa niin tottakai se voi aiheuttaa ihan suunnatonta tuskaa. Diagnoosi tai ei. Semmoista elämä on. Tuska kuuluu elämään, diagnosoituna tai ei.

Ei se ole mielestäni sen normaalimpaa olla täysin henkisessä tasapainossa jos tapahtuu jotain todella hirveää. On enemmän normaalia kohdata niitä epämiellyttäviä tunteita, käydä surua läpi. Jotkut sanoo ettei suru välttämättä koskaan hellitä täysin ja senkin ymmärrän jos esim joku ihmissuhde on ollut todella keskeisessä asemassa elämässä tai menettää jotain tärkeää terveydestään. Elämään voi tulla silti uutta. Toki jos ei mitään muuta tee kuin itkee menetystään päivästä toiseen, avunhaku voinee olla järkevää vaikkakaan se ei välttämättä tee elämästä merkityksellisempää, tai ratkaise eksistentiaalista angstia syvällä sisällä tai ihmisyyden tarpeita. Se voi antaa toki työkaluja pärjätä asian kanssa ja rakentaa elämästä mielekäämpää. Loppuviimeksi Ihmisen tarvitsee itse tehdä tarvittavia muutoksia ajattelussa tai olosuhteissa mitä elämässä on. Toki voi myös valita vetää aineita jotka muuttaa tuntemista ja yrittää sillä tavoin pärjätä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja yksi tärkein on myös se että suhtautuu itseensä ymmärtäväisesti. Elämme yhteiskunnassa missä on monia arvoja mitkä ei lisää hyvinvointia. Ne kannattaa tiedostaa ja rakentaa elämäänsä hyvinvoinnille mikä kantaa.Kannattaa reflektoida niitä arvoja mitkä huomaa itsessään mitkä lisää pahoinvointia jotka voivat siis olla peräisin yhteiskunnan toksisista arvoista. Esim. hirveä suorituskeskeisyys, materialismi jne.

Moni vain ajelehtii tietämättä mikä itselle on tärkeää juosten vain tilanteesta toiseen kuin viimeistä päivää. Pysähdy. Mieti mikä sinulle on tärkeää. Kirjoita vaikka elämäsi kantavat arvot paperille. Kun elää arvojensa mukaista elämää, sillä voi olla positiivisia seurauksia elämälle.

Sisäinen puhe on myös tärkeää ja erilaiset mindfullness tyyliset harjoitteet voi auttaa siinä. Eli se että oikeasti opit katselemaan ajatuksiasi myös ulkopuolelta, opettelet päästämään niistä irti ilman että kuljet kuin tuuliviiri tunteidesi mukana tauotta. Mindfullness on yksinkertaisimmillaan sitä että alat kasvattaa tietoisuutta sen sijaan siitä mitä ympärillä tapahtuu jäämättä pääsi sisään vangiksi. Mietit miltä maa tuntuu jalkojesi alla, mietit miltä linnut kuulostaa kun ne laulavat. Miltä joku pinnan tekstuuri tuntuu. Huomaat että päähäsi tulee ikäviä ajatuksia, hengität syvään ja päästät hetkeksi irti. Eli saatat tämän myötä alkaa herätä siihen että ahaa, tämä ajatus tuli mieleeni ja toisaalta päästämään siitä irti. Kyseenalaistamaan sitä. Kuin katsoisit jossain elokuvateatterissa ajatuksiasi siitä filminauhalta ja päästät niistä irti. Se mitä päässäsi pyörii rakentaa todellisuuttasi. Negatiivinen itsepuhe muuttuu todellisuudeksi. Tällaiset taidot on äärimmäisen tärkeitä.

Yksi tärkeimmistä asioista mikäli haluaa pärjätä elämässä on se että oppii kestämään vastoinkäymisiä. Eli vaikka tulee turpaan, jatkaa yrittämistä. Moni ihminen joka onnistuu jossain on jounut kohtaamaan ettymyksiä ja epäonnistumisiakin ennen.

Yksi asia mikä voi monella olla hankala sietää on se että elämään sisältyy kärsimysulottuvuus. Nuorena oikeasti vaikuttaa se kasvaminen psyykeeseen. Se ei ole helppo prosessi. Siinä vaikuttaa ihan jo kaikki hormonitkin. Voi tuntua että oma elämä on eniten perseestä ja käy jotenkin suurilla tunteilla. Ja se on ihanaakin kun on tunteita. ja suuria sellaisia. Se kuuluu nuoruuteen. Mutta kannattaa tulla sinuiksi kärsimyksen kanssa. Elämässä perustila ei ole olla onnellinen, elämässä perustila on vain olla - mieli arvottaa asiat, onko asiat negatiivisia vai positiivisia. Tottaki osa asioista on hirveitä ja niistä tulee automaattisesti negatiivisia tunteita mutta joissain asioissa suhtautuminen voi vaikuttaa.

Karu tosiseikka on ettei elämä ainakaan helpota ajan kanssa. Elämä testaa resilienssiämme. Tulee menetyksiä ja muuta. Se on elämän luonne. Sen kanssa pitää tehdä jonkinsortin rauha jos haluaa säilyttää sisäisen rauhansa.

Kiitollisuusajattelu on hyödyllistä. Arvostaa ja olla kiitollinen siitä mikä on toisaalta ymmärtäen myös se että mikään ei ole pysyvää eikä mihinkään siten kannata takertua liikaa. Nämä asiat tulevat iän myötä selvemmäksi.

Lue lisää

On kiinnostavaa, miksi serotoniinin määrä/tuotanto voi vaihdella samalla ihmisellä. Eli sama ihminen voi olla aiemmin masentunut ja kärsiä unettomuudesta serotoniinin puutteen takia. Sitten sairastua vaikka skitsofreniaan ja tulla väkivaltaiseksi liiallisen serotoniinin tuotannon takia. Olisiko vastaus ruokavaliossa? Banaanista, cashew-pähkinöistä ja suklaasta saa ainakin serotoniinia. Lääkityksestä on paljon ollut valittamisia ja varmaan itsetuhoisuuskin voi johtua lääkityksen liikaa lisäämästä serotoniinista ja sitä kautta väkivaltaisuudesta. Siitä voi tulla siis itsetuhoisuutta. En muista ovatko nämä arvailuja, mutta skitsofreniassa esim. olisi jotenkin liiallista oma tuotanto tms. Liikuntakin lisää mielihyvähormoneja. Siitä voisi päätellä, että kannattaa puuttua masennusta aiheuttaviin mielialaongelmiin ajoissa ennen kuin niistä ehtii puhjeta mielisairaus.

En sano että vielä silloin mitään sen vakavampaa, tyhmiä valintoja ja itsensä moittimista lähinnä. Siitä asti vain alkanut kertyä lisää näitä valintoja pieniä ja suuria, jotka alkaa vähitellen käymään vain liian raskaiksi. Mitään uskoa elämän tarkoituksellisuuteen ei ole tämän aikana ollut ja vaika usko että tulee enää olemaan.

Anonyymi kirjoitti:

En sano että vielä silloin mitään sen vakavampaa, tyhmiä valintoja ja itsensä moittimista lähinnä. Siitä asti vain alkanut kertyä lisää näitä valintoja pieniä ja suuria, jotka alkaa vähitellen käymään vain liian raskaiksi. Mitään uskoa elämän tarkoituksellisuuteen ei ole tämän aikana ollut ja vaika usko että tulee enää olemaan.

Lue lisää

Eli sä mietit edelleen mitä oot tehnyt 13-vuotiaana. En tiedä elämänhistoriaasi mutta voiko jotain olla taustalla jos et osaa toimia elämässä? Jokainen tekee elämässään vääriä valintoja mutta virheistä voi oppia. Jos sulla on hankaluuksia elämänhallin kanssa niin hae siihen apua. Näet itsemurhan helppona tapana ohittaa ongelmat ja tunteet joita ne sussa herättää. Koska en tiedä mitä sulla taustalla niin en enenpää kommentoi.

Anonyymi kirjoitti:

En sano että vielä silloin mitään sen vakavampaa, tyhmiä valintoja ja itsensä moittimista lähinnä. Siitä asti vain alkanut kertyä lisää näitä valintoja pieniä ja suuria, jotka alkaa vähitellen käymään vain liian raskaiksi. Mitään uskoa elämän tarkoituksellisuuteen ei ole tämän aikana ollut ja vaika usko että tulee enää olemaan.

Lue lisää

Onko sinulla mahdollista saada apua näihin valintatilanteisiin? Kysyä neuvoa muilta?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla mahdollista saada apua näihin valintatilanteisiin? Kysyä neuvoa muilta?

Näin sinua vanhemman ihmisen perspektiivistä olet hyvin nuori. Käytännössä sinulla on mahdollisuus kääntää koko elämäsi suunta ja hirveä määrä ovia vielä avoinna. Kaikenlainen itsepuhe jossa joku on mennyt pieleen kannattaa kyseenalaistaa koska se käytännössä on se mikä voi pitää sinut vankina ja torpata mahdollisuutesi saada asioita mitä haluat.

Ei herran jestas. Eli selvännäkijällä pitäis käydä ennemmin kuin esim terapiassa. Kyllä järkevä ihminen tajuaa että menneisyyden tapahtumislla voi olla vaikutusta. Ei siihen selvännäkijää tarvita sitä sanomaan. Sä voit elää sun omassa kuplassa . Ihan vaan tiedoksin sulle että terapiassa käydään asioita läpi jotta elämää voi ymmärtää ja kyllä rentoutumiskeinoja on monia. Mutta hienoa että sulla riittää asiakkaita ja ovat saaneet sulta avun

Taisin muistaa hiukan väärin, ensimmäisen kerran taisin ajatella tosissani itsemurhaa jonain 21-22-vuotiaana. Tuolloin olin jo aloittanut masennuslääkkeiden käytön. Olisko silläkin ollut osuutta asiaan vaikka en sitten lopulta käyttänyt niitä kuin vajaan vuoden ja lopetin omin päin. Silloin oli todella paha ahdistus ja ja jatkuva itsemurha-ajatuksia kun lopetin ne lääkkeet seinään vaikka lääkäri ei antanut siihen lupaa.

Myöhemmin olen käyttänyt lähinnä vain bentsoja säännöllisen epäsäännöllisesti ja niiden käytön yhteydessä on välillä ilmennyt raivokohtauksia ja joskus myös itsemurha-ajatuksia. Nyt on mennyt kohtuu hyvin ettei ole ollut tuollaisia ajatuksia juurikaan kun lopetin kokonaan kaikki lääkkeet. Mitään hoitosuhdetta mulla ei enää ole ollut vuosiin eli lopetin lääkkeet kokonaan omasta päätöksestä. Alkoholia kyllä vielä kuluu mutta vähemmän mitä joskus 4-18-vuotta sitten. Voin siis sanoa olleeni alkoholin suurkuluttaja.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Taisin muistaa hiukan väärin, ensimmäisen kerran taisin ajatella tosissani itsemurhaa jonain 21-22-vuotiaana. Tuolloin olin jo aloittanut masennuslääkkeiden käytön. Olisko silläkin ollut osuutta asiaan vaikka en sitten lopulta käyttänyt niitä kuin vajaan vuoden ja lopetin omin päin. Silloin oli todella paha ahdistus ja ja jatkuva itsemurha-ajatuksia kun lopetin ne lääkkeet seinään vaikka lääkäri ei antanut siihen lupaa.

Myöhemmin olen käyttänyt lähinnä vain bentsoja säännöllisen epäsäännöllisesti ja niiden käytön yhteydessä on välillä ilmennyt raivokohtauksia ja joskus myös itsemurha-ajatuksia. Nyt on mennyt kohtuu hyvin ettei ole ollut tuollaisia ajatuksia juurikaan kun lopetin kokonaan kaikki lääkkeet. Mitään hoitosuhdetta mulla ei enää ole ollut vuosiin eli lopetin lääkkeet kokonaan omasta päätöksestä. Alkoholia kyllä vielä kuluu mutta vähemmän mitä joskus 4-18-vuotta sitten. Voin siis sanoa olleeni alkoholin suurkuluttaja.

Masentunut Mies

Lue lisää

Niin ja mulla on diagnosoitu myös Add jo vuonna 2012 mutta koskaan en ole edes kokeillut AdHd-lääkitystä. Oliskohan järkevää kokeilla? Ajattelen kuitenkin että kun olen jo näin vanha, kohta 37-vuotias että kannattaako mun enää lääkitystä tähän aloittaa kun olen tähänkin asti jotenkin elämäni rämpinyt ilman.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja mulla on diagnosoitu myös Add jo vuonna 2012 mutta koskaan en ole edes kokeillut AdHd-lääkitystä. Oliskohan järkevää kokeilla? Ajattelen kuitenkin että kun olen jo näin vanha, kohta 37-vuotias että kannattaako mun enää lääkitystä tähän aloittaa kun olen tähänkin asti jotenkin elämäni rämpinyt ilman.

Masentunut Mies

Lue lisää

Ensinnäkin sä et ole vanha. Ja sun pitää muuttaa sun asenne. Lääkkeitä ei lopeta itse vaan lääkärin ohjeen mukaisesti. Ja alholia kuitenkin juot enenmmän kuin on sallittu jos oikein ymmärrän. Sinulla ei ole halua hakeutu mihinkään avun piiriin koska pidät itseäsi liian vanhana. Onko sulla edes motivaatiota alkaa voimaa paremmin vai elätkö itsesäälissä lopun elämäsi.

Kenelläkään ei elämä ole jatkuvasti mitään herkkua.
Oletko tullut miettineeksi, kun ajattelet, että kaikki mahdollisuudet olisi muka menetetty, niin se vaikuttaa siihen, ettei niitä mahdollisuuksia enää tulisi ?
Jos asenne on sellainen, ettei mistään tule enää mitään, niin vaikuttaahan se aika mahdottomalta onnistua.
Pikkaisen positiivisuutta omaa elämää ajatellen, niin mahdollisuuksia voi ihan hyvin vielä tullakin.
Tällaiset terveiset kertoo mt-ongelmista selvinnyt monisairas henkilö.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin sä et ole vanha. Ja sun pitää muuttaa sun asenne. Lääkkeitä ei lopeta itse vaan lääkärin ohjeen mukaisesti. Ja alholia kuitenkin juot enenmmän kuin on sallittu jos oikein ymmärrän. Sinulla ei ole halua hakeutu mihinkään avun piiriin koska pidät itseäsi liian vanhana. Onko sulla edes motivaatiota alkaa voimaa paremmin vai elätkö itsesäälissä lopun elämäsi.

Lue lisää

Muuta en osaa sanoa kuin että joo olis kai tuossa asenteessa jonkun verran korjaamisen varaa mut masennuslääkkeitä en ainakaan halua enää käyttää enkä myöskään neuroleptejä. Ihan hirveitä myrkkyjä varsinkin nuo neuroleptit vaikka en ole edes kokeillut mutta en halua kokeillakkaan.

Masennuslääkkeistä (ssri) ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. AdHd-lääkkeet sen sijaan voisi olla elämän pelastus tai ei sitä tiedä ainakaan ennenkuin kokeilee. Alkoholia juon yleensä vain viikonloppuna ja nykyään yleensä maksimissaan 6 annosta päivässä. Joskus on mennyt paljon enemmänkin ja kun syksy ja talvi tulee niin koitan lopettaa taas kokonaan.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Muuta en osaa sanoa kuin että joo olis kai tuossa asenteessa jonkun verran korjaamisen varaa mut masennuslääkkeitä en ainakaan halua enää käyttää enkä myöskään neuroleptejä. Ihan hirveitä myrkkyjä varsinkin nuo neuroleptit vaikka en ole edes kokeillut mutta en halua kokeillakkaan.

Masennuslääkkeistä (ssri) ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. AdHd-lääkkeet sen sijaan voisi olla elämän pelastus tai ei sitä tiedä ainakaan ennenkuin kokeilee. Alkoholia juon yleensä vain viikonloppuna ja nykyään yleensä maksimissaan 6 annosta päivässä. Joskus on mennyt paljon enemmänkin ja kun syksy ja talvi tulee niin koitan lopettaa taas kokonaan.

Masentunut Mies

Lue lisää

Lisätääs tähän vielä että yksi suuri syy voimaakkaaseen ahdistuneisuuteen on varmaan myös kofeiinin suurkulutus kun mulla on ollut jo vuosien ajan tapana juoda varmaan 6-7 kuppia kahvia päivässä. Tuokin määrä olisi hyvä ainakin puolittaa.

Ahdistunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Lisätääs tähän vielä että yksi suuri syy voimaakkaaseen ahdistuneisuuteen on varmaan myös kofeiinin suurkulutus kun mulla on ollut jo vuosien ajan tapana juoda varmaan 6-7 kuppia kahvia päivässä. Tuokin määrä olisi hyvä ainakin puolittaa.

Ahdistunut Mies

Lue lisää

Ei kai mikään estä kokeilemasta vähentää kahvin juomista ?
Kaikkia keinoja on hyvä kokeilla, jos haluaa oloaan paremmaksi. Kokeilun jälkeen huomaa, onko siitä ollut mitään apua.
Jos jokin asia lisää ahdistusta/ahdistuneisuutta, niin kyllä sen aika nopeasti huomaa, kun yrittää olla ilman jotain, joka saattaa sitä lisätä. Kyllähän hyvä olo tuntuu hyvältä, sen huomaa.

Usko johonkin korkeampaan voimaan, tai edes johonkin voi todellakin auttaa ja antaa voimia.

Masennusta ja ahdistusta, tai ahdistuneisuutta aiheuttavat usein elämässä koetut vaikeat asiat, tilanteet, kriisit, läheisten kanssa olevat riidat, tai muut ongelmat. Se ei johdu mistään ulkopäin tulevasta pahuudesta. Jos on mahdollista kannattaa jutella omien läheisten ystävien kanssa, jakaa omia tuntemuksia ja murheita. Ammattilaiset ovat koulutettuja tiettyjen dogmien ja koulutuksen mukaisesti. Psykiatria lähtee aika paljon ja pitkälti medikalisaatiosta ja normaalien elämän aiheuttamien tuntemusten ja tunteiden sairauksiksi luokittelusta, diagnosoimisesta, sekä oireenmukaisesta hoidosta. Suurimmaksi osaksi psykiatrian puolella kaikki oireet nähdään ja katsotaan johtuvat taustalla olevasta sairaudesta, ei niinkään, että olosuhteet, elämässä koetut asiat, tai elämäntilanteet vaikuttaisivat oireisiin. Enimmäkseen hoidoksi tarjotaan lääkkeitä. Keskusteluiden rooli on vähentynyt ja on avopuolellakin liian paljon smalltalkkimaista. Mikäli jollakin yksilöllä, tai kenellä tahansa on mitä tahansa oireita, ne ovat vain oireita jostakin elämässä olevasta ongelmasta. Se kannattaa tunnistaa, tehdä sille jotakin ja ratkaista se. Elämä helpottuu varmasti. Ilman lääkkeitäkin. Tällä hetkellä markkinoilla ei ole juurikaan yhtään sellaista lääkettä, jolla oireita aiheuttavaa syytä voidaan poistaa, tai korjata. Mikäli taustalla on siis jokin elämässä oleva ongelma, tai vaikeus. Se voi olla yksinäisyyttä, ongelia läheisten kanssa, stressiä, unettomuutta tai mitä tahansa.

Rukoilu voi toki auttaa ja niin kannattaa ja voi tehdäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Usko johonkin korkeampaan voimaan, tai edes johonkin voi todellakin auttaa ja antaa voimia.

Masennusta ja ahdistusta, tai ahdistuneisuutta aiheuttavat usein elämässä koetut vaikeat asiat, tilanteet, kriisit, läheisten kanssa olevat riidat, tai muut ongelmat. Se ei johdu mistään ulkopäin tulevasta pahuudesta. Jos on mahdollista kannattaa jutella omien läheisten ystävien kanssa, jakaa omia tuntemuksia ja murheita. Ammattilaiset ovat koulutettuja tiettyjen dogmien ja koulutuksen mukaisesti. Psykiatria lähtee aika paljon ja pitkälti medikalisaatiosta ja normaalien elämän aiheuttamien tuntemusten ja tunteiden sairauksiksi luokittelusta, diagnosoimisesta, sekä oireenmukaisesta hoidosta. Suurimmaksi osaksi psykiatrian puolella kaikki oireet nähdään ja katsotaan johtuvat taustalla olevasta sairaudesta, ei niinkään, että olosuhteet, elämässä koetut asiat, tai elämäntilanteet vaikuttaisivat oireisiin. Enimmäkseen hoidoksi tarjotaan lääkkeitä. Keskusteluiden rooli on vähentynyt ja on avopuolellakin liian paljon smalltalkkimaista. Mikäli jollakin yksilöllä, tai kenellä tahansa on mitä tahansa oireita, ne ovat vain oireita jostakin elämässä olevasta ongelmasta. Se kannattaa tunnistaa, tehdä sille jotakin ja ratkaista se. Elämä helpottuu varmasti. Ilman lääkkeitäkin. Tällä hetkellä markkinoilla ei ole juurikaan yhtään sellaista lääkettä, jolla oireita aiheuttavaa syytä voidaan poistaa, tai korjata. Mikäli taustalla on siis jokin elämässä oleva ongelma, tai vaikeus. Se voi olla yksinäisyyttä, ongelia läheisten kanssa, stressiä, unettomuutta tai mitä tahansa.

Rukoilu voi toki auttaa ja niin kannattaa ja voi tehdäkin.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin korjaus: tällä hetkellä markkinoilla ei ole yhtäkään sellaista lääkettä, jolla oireita aiheuttavia taustasyitä voitaisiin poistaa, korjata, tai ratkaista. Mikäli taustalla on siis jokin elämässä oleva ongelma, tai vaikeus. Se voi yksinäisyyttä, voimien vähyyttä, stressiä, ongelmia omien läheisten kanssa, stressiä, unettomuutta, tai mitä tahansa.

Sellaista "taikapilleriä" ei ole vielä keksittykään. Psilosybiineistä on paljon lupaavia tutkimustuloksia, mutta niiden tulemista markkinoilla joudutaan vielä odottelemaan.

Eli joka tapauksessa joutuu siis ratkaisemaan sen elämässä ahdistusta, masennusta, tai mitä tahansa oireita aiheuttavaa elämässä olevan ongelman.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin korjaus: tällä hetkellä markkinoilla ei ole yhtäkään sellaista lääkettä, jolla oireita aiheuttavia taustasyitä voitaisiin poistaa, korjata, tai ratkaista. Mikäli taustalla on siis jokin elämässä oleva ongelma, tai vaikeus. Se voi yksinäisyyttä, voimien vähyyttä, stressiä, ongelmia omien läheisten kanssa, stressiä, unettomuutta, tai mitä tahansa.

Sellaista "taikapilleriä" ei ole vielä keksittykään. Psilosybiineistä on paljon lupaavia tutkimustuloksia, mutta niiden tulemista markkinoilla joudutaan vielä odottelemaan.

Eli joka tapauksessa joutuu siis ratkaisemaan sen elämässä ahdistusta, masennusta, tai mitä tahansa oireita aiheuttavaa elämässä olevan ongelman.

Lue lisää

Psilosybiini tai Ketamiini ehkä joista kumpaakaan en ole kokeillut kun täytyisi varmaan matkustaa ulkomaille hoitoon jos haluaisi kokeilla.

Mutta ei mitkään lääkkeet tai aineet niitä ongelmia ratkaise vaan jotenkin pitäisi saada ratkaistua ne juurisyyt jotka sen ahdistuksen ja masennuksen tai sosiaaliset pelot aiheuttaa.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Psilosybiini tai Ketamiini ehkä joista kumpaakaan en ole kokeillut kun täytyisi varmaan matkustaa ulkomaille hoitoon jos haluaisi kokeilla.

Mutta ei mitkään lääkkeet tai aineet niitä ongelmia ratkaise vaan jotenkin pitäisi saada ratkaistua ne juurisyyt jotka sen ahdistuksen ja masennuksen tai sosiaaliset pelot aiheuttaa.

Masentunut Mies

Lue lisää

Oletko koittanut vaikka puhumista esim terapiaa? taustalla voi ola pelkoa, ympäristötekijät, Esim oma käsitys itsestäsi, Pelko että muut näkevät jännittämisesi ja pitävät sinua nolana ja tyhmänä. Aiemmat kokemukset . Epäonnistumisen pelko.

Jos ei halua mennä juttelemaan niin netti on täynnä syitä näille oireille.

Mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa voidakseen paremmin niin toki voi vaan ihmetellä ja pyörittää peukaloita.

Pitääkö kaikki saada valmiina ilman vaivannäköä.

Anonyymi kirjoitti:

Psilosybiini tai Ketamiini ehkä joista kumpaakaan en ole kokeillut kun täytyisi varmaan matkustaa ulkomaille hoitoon jos haluaisi kokeilla.

Mutta ei mitkään lääkkeet tai aineet niitä ongelmia ratkaise vaan jotenkin pitäisi saada ratkaistua ne juurisyyt jotka sen ahdistuksen ja masennuksen tai sosiaaliset pelot aiheuttaa.

Masentunut Mies

Lue lisää

Millä tavalla toimit sosiaalisessa tilanteessa ? Mitä ajattelet silloin kun olet ihmisten seurassa ?
Mietitkö itseäsi, mitä muut ajattelevat sinusta ? Tunnetko itsesi jotenkin huonommaksi tai kelpaamattomaksi ?
Noiden ajatusten takana on heikko itsetunto, jota kyllä pystyy vahvistamaan, ja se yleensä helpottaa sosiaalisten tilanteiden pelossa.

Ja vetää siihen mahdolliseen itsemurhaan vielä viattomia sivullisia.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Ja vetää siihen mahdolliseen itsemurhaan vielä viattomia sivullisia.

Masentunut Mies

Mitä ne viattomat on sinulle tehneet ? Miksi pitäisi satuttaa muita ? Eivät he ole syyllisiä sinun pahaan oloosi.

Käräjätuomio pommiuhkauksesta jos joutuisin pakkohoitoon niin uhkailisin taas pommeilla.

Ahdistunut Mies

ja olet tehnyt sitä näköjään alkoholin vaikutuksen alaisena? Mitä sä sitten haluat. Aiotko ruikuttaa lopun elämäsi . Sulla ei ole tarkoitus edes voida paremmin,koska et tee asialle mitään. Netissä on paljon tukipalveluja jotka ei ole yhteydessä mihinkään terveyskeskukseen tai sairaalaan. Mutta kun sulla ei ole halua voida paremmin niin toki saat täällä purkaa sun pahaa oloa jos se auttaa sua.

Anonyymi kirjoitti:

ja olet tehnyt sitä näköjään alkoholin vaikutuksen alaisena? Mitä sä sitten haluat. Aiotko ruikuttaa lopun elämäsi . Sulla ei ole tarkoitus edes voida paremmin,koska et tee asialle mitään. Netissä on paljon tukipalveluja jotka ei ole yhteydessä mihinkään terveyskeskukseen tai sairaalaan. Mutta kun sulla ei ole halua voida paremmin niin toki saat täällä purkaa sun pahaa oloa jos se auttaa sua.

Lue lisää

Niin, kukin tyylillään.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kukin tyylillään.

Masentunut Mies

Niinhän se on. Jos haluaa voida huonosti niin toki saat voida. Ei ole multa pois.

Jotkut joutuu ottamaan vastuun elämästään jo pitkälti alle parikymppisenä toiset taas ei aikuistu koskaan vaan ovat ikuisia teinejä.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut joutuu ottamaan vastuun elämästään jo pitkälti alle parikymppisenä toiset taas ei aikuistu koskaan vaan ovat ikuisia teinejä.

Masentunut Mies

Kuka muu ottaa vastuun sun elämästä jos et sinä itse.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka muu ottaa vastuun sun elämästä jos et sinä itse.

No ei kukaan.

Masentunut Mies

Tässä olet aivan oikeassa, ja se on jopa aivan mahdollista. on vain itse päätettävä, että nyt ottaa sitä vastuuta siitä omasta elämästä.
Itsekin aikuistuin vasta aikuisena, ei se ole turhaa missään iässä.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut joutuu ottamaan vastuun elämästään jo pitkälti alle parikymppisenä toiset taas ei aikuistu koskaan vaan ovat ikuisia teinejä.

Masentunut Mies

Se vähän kuin kuuluu ihmisyyteen, että aikuistuessaan ihminen ottaa vastuun omasta elämästään.
Kaikilta se ei vaan käy ihan helposti. Tai tuskin se kenellekään ihan helppoa on, mutta useimmille kuitenkin helpompaa.

No kuka ne ongelmat ihmiselle aiheuttaa ? Itse ihminen itselleen asioista ongelman saa aikaan, jos on taipumus tehdä niin.
Mitä se minnekään muuttaminen auttaa vaikeassa tilanteessa, itseään kun ei pääse pakoon, se on ihan faktaa.
Oma mieli, mieliala, psyyke, kaikki seuraa mukana, vaikka muuttaisi minne.

Anonyymi kirjoitti:

No kuka ne ongelmat ihmiselle aiheuttaa ? Itse ihminen itselleen asioista ongelman saa aikaan, jos on taipumus tehdä niin.
Mitä se minnekään muuttaminen auttaa vaikeassa tilanteessa, itseään kun ei pääse pakoon, se on ihan faktaa.
Oma mieli, mieliala, psyyke, kaikki seuraa mukana, vaikka muuttaisi minne.

Lue lisää

Niin sinä väität. Vain se henkilö itse voi sen tietää, et sinä.

Jos sinä suret vielä 5 vuoden jälkeen, niin sitten suret, toki sinulla on oikeus siihen.
Usein suru häviää ajan myötä, ikävä voi jäädä ikuisiksi ajoiksi, se on täysin ymmärrettävää.
Olisi hyvä myös ymmärtää, että oman elämän on kuitenkin jatkuttava, niin se edesmennyt läheinenkin ihan varmasti haluaisi, että sinä pystyisit jatkamaan elämääsi.
Ja varmaan olet huomannut, että se kupin ottaminen ei taida auttaa kovin paljoa omien tunteiden käsittelyssä. Uskallan sanoa, että se ei auta lainkaan. Hetkeksi se saa ne ikävät tunteet unohtumaan, mutta kun pää selviää, ikävät tunteet on edelleen samat, ehkä jopa vielä voimakkaammat kuin ennen kupittelua.

Alkoholi voi vaikuttaa aivojen hormonitoimintaan, kuten oksitosiinin, dopamiinin, endorfiinien ja adrenaliinin vapautumiseen, mikä voi johtaa voimakkaisiin tunne-elämyksiin, myös itkuun.

Humalassa ihminen voi olla herkempi tunteilleen ja reagoida voimakkaammin ympäristön tapahtumiin, mikä voi johtaa itkuun.

Itkeminen voi johtua monista tekijöistä, kuten humalatilan laskusta, surullisista muistoista, stressistä, tai yksinkertaisesti tunteiden purkautumisesta alkoholin vaikutuksen alaisena.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholi voi vaikuttaa aivojen hormonitoimintaan, kuten oksitosiinin, dopamiinin, endorfiinien ja adrenaliinin vapautumiseen, mikä voi johtaa voimakkaisiin tunne-elämyksiin, myös itkuun.

Humalassa ihminen voi olla herkempi tunteilleen ja reagoida voimakkaammin ympäristön tapahtumiin, mikä voi johtaa itkuun.

Itkeminen voi johtua monista tekijöistä, kuten humalatilan laskusta, surullisista muistoista, stressistä, tai yksinkertaisesti tunteiden purkautumisesta alkoholin vaikutuksen alaisena.

Lue lisää

Toki humalassa voi tunteet purkautua herkemmin.
Mutta jos on psyyke heitellyt, sekä tunteet jo pitkään, ja käyttää lääkityksenä alkoholia, niin ei ne itkut humalasta johdu, vaikkakin itku saattaa herkemmin humalassa tulla.
Itkun takana on jotkut laajemmat syyt, jotka olisi hyvä selvittää.
Eihän sekään ole elämää, jos selvin päin ollessa ahdistaa jatkuvasti ja humalassa sitten vain itkeskelee.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä suret vielä 5 vuoden jälkeen, niin sitten suret, toki sinulla on oikeus siihen.
Usein suru häviää ajan myötä, ikävä voi jäädä ikuisiksi ajoiksi, se on täysin ymmärrettävää.
Olisi hyvä myös ymmärtää, että oman elämän on kuitenkin jatkuttava, niin se edesmennyt läheinenkin ihan varmasti haluaisi, että sinä pystyisit jatkamaan elämääsi.
Ja varmaan olet huomannut, että se kupin ottaminen ei taida auttaa kovin paljoa omien tunteiden käsittelyssä. Uskallan sanoa, että se ei auta lainkaan. Hetkeksi se saa ne ikävät tunteet unohtumaan, mutta kun pää selviää, ikävät tunteet on edelleen samat, ehkä jopa vielä voimakkaammat kuin ennen kupittelua.

Lue lisää

Joo, toki suren jo huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin vaikka vuosi tai 2 vuotta läheisen kuoleman jälkeen. Varmaan kun kuluu vielä toiset 5 vuotta suren vieläkin harvemmin. Mutta jossain tietyssä tilanteessa tai tietynlaista musiikkia kuunnellessa ja alkoholin vaikutuksen alaisena suru voi vielä nousta voimakkaastikkin pintaan.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Joo, toki suren jo huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin vaikka vuosi tai 2 vuotta läheisen kuoleman jälkeen. Varmaan kun kuluu vielä toiset 5 vuotta suren vieläkin harvemmin. Mutta jossain tietyssä tilanteessa tai tietynlaista musiikkia kuunnellessa ja alkoholin vaikutuksen alaisena suru voi vielä nousta voimakkaastikkin pintaan.

Masentunut Mies

Lue lisää

Surussa ei sinänsä ole mitään vikaa, tai mitään pahaa.
Suru on tunne, ja tunteiden on hyvä antaa tulla ja olla silloin kun ne tulevat. Ne menevät myös ohi.
Mitä enemmän yrittää estellä, sen pahemmalta tuntuu.

Serotoniini ei ole mikäään vain hyvän olon välittäjäaine vaan välittäjäaine joka vaikuttaa lukuisiin eri toimintoihin kehossa. Sitä ei ole syytä trivialisoida joksikin happy mood kemikaaliksi, miten lääkeyhtiöt tekivät. Pahimmillaan kehossa saadaan sotkua eri välittäjäaineisiin käyttämällä tällaisia aineita.

Serotoniini on monipuolinen välittäjäaine, jolla on vaikutuksia monilla eri kehon osa-alueilla. Tässä keskeisiä vaikutuksia, erityisesti liittyen motoriikkaan, uneen ja muuhun:

Motoriikka:
Serotoniini vaikuttaa motoriseen säätelyyn keskushermostossa. Se osallistuu liikekäskyjen säätelyyn ja motoristen toimintojen koordinaatioon. Esimerkiksi serotoniini voi vaikuttaa lihasten aktiivisuuteen ja motoriseen oppimiseen. Lisäksi serotoniinin epätasapaino on yhdistetty liikuntahäiriöihin, kuten Parkinsonin tautiin, jossa motorinen kontrolli heikkenee.


Serotoniini on tärkeä unisykleissä, erityisesti unen säätelyssä ja REM-unen määrässä. Serotoniini toimii serotonergisissä keskuksissa, jotka vaikuttavat nukahtamiseen ja unen laatuun. Se toimii myös osana unisykliä, ja sen tasot vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan, ollen korkeimmillaan hereillä ollessa ja matalimmillaan unen aikana.
Ruokahalu ja aineenvaihdunta: Serotoniini vaikuttaa ruokahalun säätelyyn, erityisesti nälän ja kylläisyyden tunteisiin.
Verisuonten supistuminen
Kipu: Se vaikuttaa myös kivunsäätelyyn, joko lievittäen tai vahvistaen kipukokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Serotoniini ei ole mikäään vain hyvän olon välittäjäaine vaan välittäjäaine joka vaikuttaa lukuisiin eri toimintoihin kehossa. Sitä ei ole syytä trivialisoida joksikin happy mood kemikaaliksi, miten lääkeyhtiöt tekivät. Pahimmillaan kehossa saadaan sotkua eri välittäjäaineisiin käyttämällä tällaisia aineita.

Serotoniini on monipuolinen välittäjäaine, jolla on vaikutuksia monilla eri kehon osa-alueilla. Tässä keskeisiä vaikutuksia, erityisesti liittyen motoriikkaan, uneen ja muuhun:

Motoriikka:
Serotoniini vaikuttaa motoriseen säätelyyn keskushermostossa. Se osallistuu liikekäskyjen säätelyyn ja motoristen toimintojen koordinaatioon. Esimerkiksi serotoniini voi vaikuttaa lihasten aktiivisuuteen ja motoriseen oppimiseen. Lisäksi serotoniinin epätasapaino on yhdistetty liikuntahäiriöihin, kuten Parkinsonin tautiin, jossa motorinen kontrolli heikkenee.


Serotoniini on tärkeä unisykleissä, erityisesti unen säätelyssä ja REM-unen määrässä. Serotoniini toimii serotonergisissä keskuksissa, jotka vaikuttavat nukahtamiseen ja unen laatuun. Se toimii myös osana unisykliä, ja sen tasot vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan, ollen korkeimmillaan hereillä ollessa ja matalimmillaan unen aikana.
Ruokahalu ja aineenvaihdunta: Serotoniini vaikuttaa ruokahalun säätelyyn, erityisesti nälän ja kylläisyyden tunteisiin.
Verisuonten supistuminen
Kipu: Se vaikuttaa myös kivunsäätelyyn, joko lievittäen tai vahvistaen kipukokemusta.

Lue lisää

Alkoholi on vähän kuin luottokorttia käyttäisi ja lainaisi tulevaisuudelta mielihyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Serotoniini ei ole mikäään vain hyvän olon välittäjäaine vaan välittäjäaine joka vaikuttaa lukuisiin eri toimintoihin kehossa. Sitä ei ole syytä trivialisoida joksikin happy mood kemikaaliksi, miten lääkeyhtiöt tekivät. Pahimmillaan kehossa saadaan sotkua eri välittäjäaineisiin käyttämällä tällaisia aineita.

Serotoniini on monipuolinen välittäjäaine, jolla on vaikutuksia monilla eri kehon osa-alueilla. Tässä keskeisiä vaikutuksia, erityisesti liittyen motoriikkaan, uneen ja muuhun:

Motoriikka:
Serotoniini vaikuttaa motoriseen säätelyyn keskushermostossa. Se osallistuu liikekäskyjen säätelyyn ja motoristen toimintojen koordinaatioon. Esimerkiksi serotoniini voi vaikuttaa lihasten aktiivisuuteen ja motoriseen oppimiseen. Lisäksi serotoniinin epätasapaino on yhdistetty liikuntahäiriöihin, kuten Parkinsonin tautiin, jossa motorinen kontrolli heikkenee.


Serotoniini on tärkeä unisykleissä, erityisesti unen säätelyssä ja REM-unen määrässä. Serotoniini toimii serotonergisissä keskuksissa, jotka vaikuttavat nukahtamiseen ja unen laatuun. Se toimii myös osana unisykliä, ja sen tasot vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan, ollen korkeimmillaan hereillä ollessa ja matalimmillaan unen aikana.
Ruokahalu ja aineenvaihdunta: Serotoniini vaikuttaa ruokahalun säätelyyn, erityisesti nälän ja kylläisyyden tunteisiin.
Verisuonten supistuminen
Kipu: Se vaikuttaa myös kivunsäätelyyn, joko lievittäen tai vahvistaen kipukokemusta.

Lue lisää

Sä et nyt tainnut tietää että elimistö itse erittää serotoniinia. Ihan vaan sulle tiedoksi. ja se vaikuttaa mielialaan . Ota asioista selvää.

"Serotoniinia pidetään usein "hyvän olon" välittäjäaineena, ja sen riittävä määrä voi edistää positiivista mielialaa ja yleistä hyvinvointia. Krooninen alkoholin käyttö voi vähentää serotoniinin määrää aivoissa, mikä voi johtaa masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin. Että paraneeko se olo sillä juomisella. Mutta on käynyt selväksi ettet halua voida paremmin ja taidat itse uskoa että juominen on apukeino. No ohan sekin tapa tukahduttaa paha olo,jos muita keinoja ei ole."

Miksi kukaan haluaisi olla voimatta paremmin? Alkoholin juomisessa on usein kyse vakavasta riippuvuudesta ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. Alkoholia moni myös juo sen takia kun ajattelee jäävänsä kaikkien sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle jos ei juo. Niin se oikeastikkin Suomessa usein menee valitettavasti että jos et juo alkoholia niin jäät yksin. Vaikka yksistään sen alkoholin liikakäytön lopettaminen voisi kyllä helpottaa elämää.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

"Serotoniinia pidetään usein "hyvän olon" välittäjäaineena, ja sen riittävä määrä voi edistää positiivista mielialaa ja yleistä hyvinvointia. Krooninen alkoholin käyttö voi vähentää serotoniinin määrää aivoissa, mikä voi johtaa masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin. Että paraneeko se olo sillä juomisella. Mutta on käynyt selväksi ettet halua voida paremmin ja taidat itse uskoa että juominen on apukeino. No ohan sekin tapa tukahduttaa paha olo,jos muita keinoja ei ole."

Miksi kukaan haluaisi olla voimatta paremmin? Alkoholin juomisessa on usein kyse vakavasta riippuvuudesta ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. Alkoholia moni myös juo sen takia kun ajattelee jäävänsä kaikkien sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle jos ei juo. Niin se oikeastikkin Suomessa usein menee valitettavasti että jos et juo alkoholia niin jäät yksin. Vaikka yksistään sen alkoholin liikakäytön lopettaminen voisi kyllä helpottaa elämää.

Masentunut Mies

Lue lisää

Ai nytkö on alkoholiriippuvuus. Kirjoitit aikasemmin että juot vain viikonloppusin ja 6 annosta. Eli sulla oli alkoholiriippuvuus vaikka et juo arkena. Anteeksi mä olen ymmärtänyt että alkoholiriippuvainen juo joka päivä . Olen pahoillani että olen alkoholismin ymmärtänyt väärin. Eli aika usea suomalaainen on alkoholisti kun käyvät viikonloppuisin ulkona juomassa. Sä pystyt olee arkena ilman alkoholia vaikka olet riippuvainen siitä? Vai valehtelistko aikasemmin että juot vain viikonloppuisin 6 annosta. Eli sä juot viikonloppuna 6 keskiolutta. Kyllähän viikonloppuna jo baarissa käy menee tuo 6 annosta ja en usko että kaikki baarissa/ravintolassa käyvät ovat alkoholisteja.

Anonyymi kirjoitti:

"Serotoniinia pidetään usein "hyvän olon" välittäjäaineena, ja sen riittävä määrä voi edistää positiivista mielialaa ja yleistä hyvinvointia. Krooninen alkoholin käyttö voi vähentää serotoniinin määrää aivoissa, mikä voi johtaa masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin. Että paraneeko se olo sillä juomisella. Mutta on käynyt selväksi ettet halua voida paremmin ja taidat itse uskoa että juominen on apukeino. No ohan sekin tapa tukahduttaa paha olo,jos muita keinoja ei ole."

Miksi kukaan haluaisi olla voimatta paremmin? Alkoholin juomisessa on usein kyse vakavasta riippuvuudesta ja siitä voi olla vaikea päästä eroon. Alkoholia moni myös juo sen takia kun ajattelee jäävänsä kaikkien sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle jos ei juo. Niin se oikeastikkin Suomessa usein menee valitettavasti että jos et juo alkoholia niin jäät yksin. Vaikka yksistään sen alkoholin liikakäytön lopettaminen voisi kyllä helpottaa elämää.

Masentunut Mies

Lue lisää

Suomalaisessa määritelmässä yksi alkoholiannos on 12 grammaa puhdasta alkoholia. Se vastaa

- 33 cl noin 4,7-prosentin vahvuista keskiolutta tai long drink -juomaa
- 12 senttilitran lasia viiniä tai
- ravintola-annosta eli 4 cl väkeviä.

Suuren riskin taso on miehillä 23–24 annosta ja naisilla 12–16 annosta viikossa. Tämä voidaan katsoa hälytysrajaksi, jolloin alkoholinkäyttöön viimeistään tulisi terveydenhuollossakin puuttua. Tällä alkoholinkulutuksen tasolla säännöllisesti käytettäessä sairastavuus lisääntyy ja kuolleisuusriski suurentuu merkittävästi. Erityisesti kulutuksen ollessa korkean riskin tasolla maksan terveyden kannalta olisi tärkeää pitää viikoittain myös alkoholin käytöstä vapaita päiviä.

Kohtalaisen riskin taso on miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa. Tällä kulutustasolla pitempään käytettäessä maksan kuormitus lisääntyy, mikä näkyy kohonneina maksa-arvoina, ja esimerkiksi alkoholin aiheuttamien syöpien riski on kohonnut.

Alkoholinkäytön taso, josta Suomessa tehdyn katsauksen nojalla ei ole katsottu todennäköisesti olevan riskiä terveelle työikäiselle henkilölle, on naisilla 0–1 annosta ja miehillä 0–2 annosta päivässä. Nämä määrät esiintyvät monien muidenkin maiden vastaavissa neuvontarajoissa, mutta yhä enemmän on myös maita, joissa miestenkin vähäisen riskin tasoksi katsotaan vain 0–1 annosta päivässä.

Kertajuomisen riskirajaksi on määritelty naisilla 5–6 ja miehillä 6–7 annosta yhdellä juomakerralla. Tällaisella määrällä veren alkoholipitoisuus nousee normaalikokoisella aikuisella keskimäärin yhteen promilleen, mikä suurentaa merkittävästi tapaturmariskiä. Tarkkuutta vaativissa tilanteissa on turvallisinta pidättäytyä alkoholista kokonaan, esimerkkinä autolla ajo tai koneiden käyttö. Toisinaan alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa järkevä vaihtoehto on pidättäytyä tarkkuutta tai voimia vaativasta tekemisestä, kuten uimisesta, veneilystä tai tulen teosta.

Riskitasot on määritelty ajatellen terveitä työikäisiä, eikä vähäisen riskin tasoakaan pidä tulkita turvarajaksi; vähäisempikin alkoholinkäyttö voi suurentaa haittariskiä. Yksilötasolla alkoholin käytön haitat voivat vaihdella merkittävästi. Esimerkiksi merkittävästi vyötärölihavan maksalle on yhdestä alkoholiannoksesta yhtä paljon haittaa kuin neljästä annoksesta laihalla henkilöllä. Riskien punnitsemisessa pitää ottaa huomioon myös perinnöllinen alttius sairastua esimerkiksi syöpään tai alkoholiriippuvuuteen.

Jos sä sanot että sulla on alkoholiriippuvuus viikonlopun kuudella alkoholiannoksella niin eihän sun tilanne voi olla paha kun sun juomamääriä ei luokitella edes kohtalaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sä et nyt tainnut tietää että elimistö itse erittää serotoniinia. Ihan vaan sulle tiedoksi. ja se vaikuttaa mielialaan . Ota asioista selvää.

Keho tuottaa serotoniinia. Erilaiset aineet voivat sotkea sen toimintaa. Sanoin että on typerää tiivistää serotoniini pelkästään happy mood chemicaliksi, koska sillä on niin paljon tehtäviä muuallakin kehossa välittäjäaineena. Mieliala on seurausta monimutkaisesta yhteistyöstä useiden välittäjäaineiden välillä: dopamiini, noradrenaliini, GABA, glutamaatti jne. Serotoniinia syntyy suurimmalta osin suolistossa.
SSRI-lääkkeet eivät lisää serotoniinin tuotantoa, vaan estävät sen takaisinottoa, jolloin synapsissa on enemmän serotoniinia. Lopetuksen jälkeen elimistö voi hetkellisesti olla ”epätasapainossa” — keho voi tuottaa edelleen serotoniinia, mutta sen jakautuminen ja säätely voivat häiriintyä. Serotoniinireseptorien tiheys voi vähentyä kun keinotekoisesti pyritään estämään sen takaisinottoa kemikaalein. Nykytietämyksen mukaan masennuslääkkeiden toimintamekanismi ei johdu alhaisten serotoniinitasojen nostamisesta tai masennus olisi seurausta kemialliseta epätasapainosta vaan vaikutus välittyy muuta kautta. Mikäli edes merkittävästi välittyy plaseboon verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

Keho tuottaa serotoniinia. Erilaiset aineet voivat sotkea sen toimintaa. Sanoin että on typerää tiivistää serotoniini pelkästään happy mood chemicaliksi, koska sillä on niin paljon tehtäviä muuallakin kehossa välittäjäaineena. Mieliala on seurausta monimutkaisesta yhteistyöstä useiden välittäjäaineiden välillä: dopamiini, noradrenaliini, GABA, glutamaatti jne. Serotoniinia syntyy suurimmalta osin suolistossa.
SSRI-lääkkeet eivät lisää serotoniinin tuotantoa, vaan estävät sen takaisinottoa, jolloin synapsissa on enemmän serotoniinia. Lopetuksen jälkeen elimistö voi hetkellisesti olla ”epätasapainossa” — keho voi tuottaa edelleen serotoniinia, mutta sen jakautuminen ja säätely voivat häiriintyä. Serotoniinireseptorien tiheys voi vähentyä kun keinotekoisesti pyritään estämään sen takaisinottoa kemikaalein. Nykytietämyksen mukaan masennuslääkkeiden toimintamekanismi ei johdu alhaisten serotoniinitasojen nostamisesta tai masennus olisi seurausta kemialliseta epätasapainosta vaan vaikutus välittyy muuta kautta. Mikäli edes merkittävästi välittyy plaseboon verrattuna.

Lue lisää

Ja alkoholi voi vaikuttaa muihinkin välittäjäaineisiin kun serotoniiniin. Pitkäaikainen alkoholin käyttö voi muuttaa aivojen rakennetta ja hermoverkkojen toimintaa. Kyse on liuottimesta muutenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Suomalaisessa määritelmässä yksi alkoholiannos on 12 grammaa puhdasta alkoholia. Se vastaa

- 33 cl noin 4,7-prosentin vahvuista keskiolutta tai long drink -juomaa
- 12 senttilitran lasia viiniä tai
- ravintola-annosta eli 4 cl väkeviä.

Suuren riskin taso on miehillä 23–24 annosta ja naisilla 12–16 annosta viikossa. Tämä voidaan katsoa hälytysrajaksi, jolloin alkoholinkäyttöön viimeistään tulisi terveydenhuollossakin puuttua. Tällä alkoholinkulutuksen tasolla säännöllisesti käytettäessä sairastavuus lisääntyy ja kuolleisuusriski suurentuu merkittävästi. Erityisesti kulutuksen ollessa korkean riskin tasolla maksan terveyden kannalta olisi tärkeää pitää viikoittain myös alkoholin käytöstä vapaita päiviä.

Kohtalaisen riskin taso on miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa. Tällä kulutustasolla pitempään käytettäessä maksan kuormitus lisääntyy, mikä näkyy kohonneina maksa-arvoina, ja esimerkiksi alkoholin aiheuttamien syöpien riski on kohonnut.

Alkoholinkäytön taso, josta Suomessa tehdyn katsauksen nojalla ei ole katsottu todennäköisesti olevan riskiä terveelle työikäiselle henkilölle, on naisilla 0–1 annosta ja miehillä 0–2 annosta päivässä. Nämä määrät esiintyvät monien muidenkin maiden vastaavissa neuvontarajoissa, mutta yhä enemmän on myös maita, joissa miestenkin vähäisen riskin tasoksi katsotaan vain 0–1 annosta päivässä.

Kertajuomisen riskirajaksi on määritelty naisilla 5–6 ja miehillä 6–7 annosta yhdellä juomakerralla. Tällaisella määrällä veren alkoholipitoisuus nousee normaalikokoisella aikuisella keskimäärin yhteen promilleen, mikä suurentaa merkittävästi tapaturmariskiä. Tarkkuutta vaativissa tilanteissa on turvallisinta pidättäytyä alkoholista kokonaan, esimerkkinä autolla ajo tai koneiden käyttö. Toisinaan alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa järkevä vaihtoehto on pidättäytyä tarkkuutta tai voimia vaativasta tekemisestä, kuten uimisesta, veneilystä tai tulen teosta.

Riskitasot on määritelty ajatellen terveitä työikäisiä, eikä vähäisen riskin tasoakaan pidä tulkita turvarajaksi; vähäisempikin alkoholinkäyttö voi suurentaa haittariskiä. Yksilötasolla alkoholin käytön haitat voivat vaihdella merkittävästi. Esimerkiksi merkittävästi vyötärölihavan maksalle on yhdestä alkoholiannoksesta yhtä paljon haittaa kuin neljästä annoksesta laihalla henkilöllä. Riskien punnitsemisessa pitää ottaa huomioon myös perinnöllinen alttius sairastua esimerkiksi syöpään tai alkoholiriippuvuuteen.

Jos sä sanot että sulla on alkoholiriippuvuus viikonlopun kuudella alkoholiannoksella niin eihän sun tilanne voi olla paha kun sun juomamääriä ei luokitella edes kohtalaiseksi.

Lue lisää

Väitätkö ettei tuosta kuudesta annoksestakin voisi seurata mielialaongelmia jos joka viikonloppu vedät sen 6 annosta? Väittäisin että voi. Se myös kertoo jostain riippuvuudesta että on pakko esim nollata joka viikonloppu eikä muita keinoja keksi. Alkoholi heikentää unen laatua ja palautumista myös.

Anonyymi kirjoitti:

Ja alkoholi voi vaikuttaa muihinkin välittäjäaineisiin kun serotoniiniin. Pitkäaikainen alkoholin käyttö voi muuttaa aivojen rakennetta ja hermoverkkojen toimintaa. Kyse on liuottimesta muutenkin.

Lue lisää

Kyllä. Tämä ei ollut minulle koska minä en juo alkoholia

Anonyymi kirjoitti:

Väitätkö ettei tuosta kuudesta annoksestakin voisi seurata mielialaongelmia jos joka viikonloppu vedät sen 6 annosta? Väittäisin että voi. Se myös kertoo jostain riippuvuudesta että on pakko esim nollata joka viikonloppu eikä muita keinoja keksi. Alkoholi heikentää unen laatua ja palautumista myös.

Lue lisää

No voi seurata. Niin ja masentunut mies ei halua apua joten hän juo viikonloppuisin . Minä en voi sille mitään jos jotkut juo. Jos ei halua hakea apua niin se on sen henkilön oma valinta jos kerta pakkohoitoon joutuu heti jos ottaa yhteyttä johonkin auttamistahoon.

Anonyymi kirjoitti:

Väitätkö ettei tuosta kuudesta annoksestakin voisi seurata mielialaongelmia jos joka viikonloppu vedät sen 6 annosta? Väittäisin että voi. Se myös kertoo jostain riippuvuudesta että on pakko esim nollata joka viikonloppu eikä muita keinoja keksi. Alkoholi heikentää unen laatua ja palautumista myös.

Lue lisää

Voihan sitä olla harrastuksia,mutta joskus haluaa ottaa kavereiden kanssa rennosti ja viettää yhdessä aikaa niin kyllähän se eroaa siitä jos juo yksin himassa ,kuuntelee surullista musiikkia ja itkee.Jos tollasta tapahtuis ystävien kaa ulkona niin luulis eetä ystävät huolestuu jos toinee itkee.

Anonyymi kirjoitti:

Väitätkö ettei tuosta kuudesta annoksestakin voisi seurata mielialaongelmia jos joka viikonloppu vedät sen 6 annosta? Väittäisin että voi. Se myös kertoo jostain riippuvuudesta että on pakko esim nollata joka viikonloppu eikä muita keinoja keksi. Alkoholi heikentää unen laatua ja palautumista myös.

Lue lisää

"Jos sä sanot että sulla on alkoholiriippuvuus viikonlopun kuudella alkoholiannoksella niin eihän sun tilanne voi olla paha kun sun juomamääriä ei luokitella edes kohtalaiseksi."

Join viikonloppuna 6 vahvuudeltaan 5,5% lonkeroa sekä perjantaina että lauantaina ja sunnuntaina vielä 2 eli yhteensä 14. Tätä ennen olen juonut keskimäärin alle tai yli 24 annosta viikossa ainakin 15 vuoden ajan. Välillä olen ollut 4 kuukaudenkin jaksoja juomatta pisaraakaan alkoholia. Kyllähän sellainen 6 annostakin kerralla juotuna voi aiheuttaa jonkinnäköisiä mielialaongelmia herkemmille alkoholin vaikutuksen loputtua. Ainakin omalla kohdalla olen huomannut että aiheuttaa tai ainakin pilaa yöunet usein vielä käytön loputtuakin.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

"Jos sä sanot että sulla on alkoholiriippuvuus viikonlopun kuudella alkoholiannoksella niin eihän sun tilanne voi olla paha kun sun juomamääriä ei luokitella edes kohtalaiseksi."

Join viikonloppuna 6 vahvuudeltaan 5,5% lonkeroa sekä perjantaina että lauantaina ja sunnuntaina vielä 2 eli yhteensä 14. Tätä ennen olen juonut keskimäärin alle tai yli 24 annosta viikossa ainakin 15 vuoden ajan. Välillä olen ollut 4 kuukaudenkin jaksoja juomatta pisaraakaan alkoholia. Kyllähän sellainen 6 annostakin kerralla juotuna voi aiheuttaa jonkinnäköisiä mielialaongelmia herkemmille alkoholin vaikutuksen loputtua. Ainakin omalla kohdalla olen huomannut että aiheuttaa tai ainakin pilaa yöunet usein vielä käytön loputtuakin.

Masentunut Mies

Lue lisää

Sanoin siis virheellisesti kun olisi pitänyt kertoa paljonko join koko viikonlopun aikana kun ei se juominen jäänyt yhteen iltaan.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Voihan sitä olla harrastuksia,mutta joskus haluaa ottaa kavereiden kanssa rennosti ja viettää yhdessä aikaa niin kyllähän se eroaa siitä jos juo yksin himassa ,kuuntelee surullista musiikkia ja itkee.Jos tollasta tapahtuis ystävien kaa ulkona niin luulis eetä ystävät huolestuu jos toinee itkee.

Lue lisää

Juu, ei se tunnelma kavereiden kanssa juodessa yleensä noin synkäksi mene vaan on yleensä huomattavasti iloisempi kuin yksin juodessa. Paitsi kerran kun otin vähän muutakin kuin alkoholia ja nousi tunteet pintaan.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

No voi seurata. Niin ja masentunut mies ei halua apua joten hän juo viikonloppuisin . Minä en voi sille mitään jos jotkut juo. Jos ei halua hakea apua niin se on sen henkilön oma valinta jos kerta pakkohoitoon joutuu heti jos ottaa yhteyttä johonkin auttamistahoon.

Lue lisää

Niin mistä mä voin tietää vaikka soittais poliisit ja laittais pakkohoitoon jos ihan kaiken menee kertomaan.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

No voi seurata. Niin ja masentunut mies ei halua apua joten hän juo viikonloppuisin . Minä en voi sille mitään jos jotkut juo. Jos ei halua hakea apua niin se on sen henkilön oma valinta jos kerta pakkohoitoon joutuu heti jos ottaa yhteyttä johonkin auttamistahoon.

Lue lisää

Pakkohoitoon ei joudu ainoastaan siitä syystä, jos ottaa yhteyttä auttamistahoon, se on faktaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos sä sanot että sulla on alkoholiriippuvuus viikonlopun kuudella alkoholiannoksella niin eihän sun tilanne voi olla paha kun sun juomamääriä ei luokitella edes kohtalaiseksi."

Join viikonloppuna 6 vahvuudeltaan 5,5% lonkeroa sekä perjantaina että lauantaina ja sunnuntaina vielä 2 eli yhteensä 14. Tätä ennen olen juonut keskimäärin alle tai yli 24 annosta viikossa ainakin 15 vuoden ajan. Välillä olen ollut 4 kuukaudenkin jaksoja juomatta pisaraakaan alkoholia. Kyllähän sellainen 6 annostakin kerralla juotuna voi aiheuttaa jonkinnäköisiä mielialaongelmia herkemmille alkoholin vaikutuksen loputtua. Ainakin omalla kohdalla olen huomannut että aiheuttaa tai ainakin pilaa yöunet usein vielä käytön loputtuakin.

Masentunut Mies

Lue lisää

Minäkin juon suunnilleen kerran viikossa, joskus harvemmin, ja olen kyllä huomannut, että aika herkästi se vaikuttaa mielialaan.
Joksikin aikaa tulee lievää ahdistusta, huonoja yöunia, ym.
Siinä vaiheessa, kun huomaan vaikutuksen mielialaan voimistuvan, pidän pitemmän tauon juomisen suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitoon ei joudu ainoastaan siitä syystä, jos ottaa yhteyttä auttamistahoon, se on faktaa.

Joo, no ei sinne pakkohoitoon varmaan kovinkaan helposti joudu että ehkä mun pelko on turha.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Joo, no ei sinne pakkohoitoon varmaan kovinkaan helposti joudu että ehkä mun pelko on turha.

Masentunut Mies

Kyllä se on oikeastaan turha se pelko.
Niin kauan kuin käyttäydyt riittävän hyvin, et uhkaile ketään, et uhkaa tehdä itsellesi mitään, pidät niin sanotusti jalat tukevasti maassa ja mielen virkeänä, ei kukaan hae pakkohoitoon.

Vaikka kai sekin jonkun mielestä on jo ryyppäämistä jos juo 3 keskiolutta tai lonkeroa kerralla.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka kai sekin jonkun mielestä on jo ryyppäämistä jos juo 3 keskiolutta tai lonkeroa kerralla.

Masentunut Mies

Siis todellakin 6 annosta voi aiheuttaa ongelmia vaikka olisi riskirajoissa. Mm jo siksi että alkoholi heikentää palautumista. Ei se haitatonta ole. Osalle haitallisempaa kuin toisille

Mitä sä haluat. Toisessa ketjussa valitat että kun ei ole naista ja haluat tappaa itsesi sen takia.

No etkö voi jättää sitä tekemättä, nytkin jo 20 vuotta miettineenä ? Mieti vielä seuraavat 20 vuotta, jos et pääse miettimisestä eroon. Olethan tähänkin asti pärjännyt, niin mikset pärjäisi jatkossakin.

Anonyymi kirjoitti:

No etkö voi jättää sitä tekemättä, nytkin jo 20 vuotta miettineenä ? Mieti vielä seuraavat 20 vuotta, jos et pääse miettimisestä eroon. Olethan tähänkin asti pärjännyt, niin mikset pärjäisi jatkossakin.

Lue lisää

Joo oonhan mä "pärjännyt" siis enimmäkseen kärsinyt jo ainakin 16 vuotta elämästäni.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä haluat. Toisessa ketjussa valitat että kun ei ole naista ja haluat tappaa itsesi sen takia.

Voihan se olla että se naisen löytyminen auttaisi eikä tulisi juotuakaan enää juurikaan tai sitten ei. Vaikea sanoa kun ei oikein ole kokemuspohjaa. Pitäisi sekin ainakin saada kokea.

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Voihan se olla että se naisen löytyminen auttaisi eikä tulisi juotuakaan enää juurikaan tai sitten ei. Vaikea sanoa kun ei oikein ole kokemuspohjaa. Pitäisi sekin ainakin saada kokea.

Masentunut Mies

Lue lisää

Oletko miettinyt, että juominenkin pahentaa ahdistusta ?
Oletko yrittänyt olla pitempiä aikoja juomatta ?
Kun jättää hetkeksi alkoholin pois, huomaa aika pian kuinka mieli virkistyy, ja itsetuntokin kohenee aika lailla.
Juominen tekee sen, että ei oikein hyväksy itseään, kun häpeää omaa juomistaan ja kuvittelee olevansa huonompi ihminen elintapojensa takia. Useimmiten se menee noin.
Jos naisenkin haluat saada, niin kannattaisi oikeasti miettiä sitä juomista, ja oman mielialan kohentamista. Jos mieli on jatkuvasti ahdistuksen vallassa, ja sitten vielä ruokkii pahaa oloaan alkoholin avulla, ei kukaan nainen ainakaan kauaa jaksa olla sellaisen miehen kanssa.
Tai ehkä nainen, jolla on samanlaisia ongelmia katsoisi ehkä vähän kauemmin, mutta ei sekään ole hyvää parisuhde-elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Voihan se olla että se naisen löytyminen auttaisi eikä tulisi juotuakaan enää juurikaan tai sitten ei. Vaikea sanoa kun ei oikein ole kokemuspohjaa. Pitäisi sekin ainakin saada kokea.

Masentunut Mies

Lue lisää

Niin ja mitä olet tehnyt sen eteen että voisit löytää parisuhteen ? Olet alkoholiriippuvainen ja luulet että nainen on ratkaisu. Toi on sun omaa harhakuvitelmaa. Sun pitää saada ensin sun elämä hallintaan. Pitääkö ensin saada nainen ennen kuin voi aloittaa muutoksen ?

Tänään klo 4.27 ketjussa Täällä kuule aina välillä

"Kyllä mä kävelyllä käyn joka äivä mut eipä se masennusta paranna. No toisinaan ehkä vähän pahinta ahdistusta lievittää. Paitsi jos näen esim jonkun onnellisen pariskunnan. Siitä tulee vain entistä pahempi olo itse kun on aina yksin."

Masentunut Mies

Anonyymi kirjoitti:

Tänään klo 4.27 ketjussa Täällä kuule aina välillä

"Kyllä mä kävelyllä käyn joka äivä mut eipä se masennusta paranna. No toisinaan ehkä vähän pahinta ahdistusta lievittää. Paitsi jos näen esim jonkun onnellisen pariskunnan. Siitä tulee vain entistä pahempi olo itse kun on aina yksin."

Masentunut Mies

Lue lisää

Ei tee yhtään hyvää verrata omaa elämää muiden elämään, tai muiden elämää omaan. Siitä saattaa tulla vain paha mieli.
Loppujen lopuksi ihmiset eivät ole aina onnellisia, vaikka siltä voi näyttääkin ulospäin.
Pariskuntiakin kun näkee, niin kuka voi koskaan tietää millainen suhde kenelläkin on, voi olla hyvinkin myrskyisä, tai mitä ikinä, ei voi tietää.
On hyvä ajatella, mitä itsellä on, miten itsellä menee, eikä sitä, mitä ei ole, tai mikä ei mene hyvin. Keskittyy olennaiseen, niin sanotusti, eli omaan elämään. Kun sen saa järjestykseen, aukeaa uusia mahdollisuuksia, uusia ovia.