Onko tutkittua tietoa
yli 80+ v sairaudesta masennus ,
saako vanhukset hoitoa mahdolliseen sairauteen ,
Olettamus :
masennus vanhusten keskuudessa on yleisenpää kuin luulaan ,
onko alavire siis saamattomuus masennusta,
vai jostain muusta syystä aiheutuvaa uupumusta,
esm . dementtiasta tai alzhimerin alkuvaiheesta ?
onko vanhuus sairaus ?
MASENNUS !
Anonyymi-ap
38
356
Vastaukset
- Anonyymi
Vanhuus on saiautta,
koska
elimistö tekee loppuaan, on luonnon laki ränsistyä, lahota, ruostua lopulta pois
muutua maaksi jälleen,
terve ihminen jaksaa,
ei väsy,
ei koe uupumusta samassa määrin kuin vanhus. - Anonyymi
On olemassa vanhuusiän psykiatreja, mutta niille taitaa olla vaikea päästä.
Terveyskeskuslääkärin kautta voi yrittää. Lääkäri voi teettää netissä
kyselyn mielialoista ja varmaankin vastaanotollakin.
Se on kai osa perustetta keskustelun lisäksi saako lähetteen psykiatrille.
Tuttavalleni psykiatri oli häntä näkemättä kirjoittanut jonkun pillerin
ja jos ei auta pääsisi vastaanottojonoon.
Tuttavalleni ei kyseinen pilleri kuitenkaan sopinut. Se lisäsi heti sydänoireita
eikä syönyt niitä yhtä enempää.
En ole kuullut mikä hänen tilanteensa on, pääsikö hän kuitenkin jonoon.
Yksityiselle tietenkin pääsee, mutta erikoislääkärin palkkiot ovat korkeita
ja yksi käynti tuskin auttaa.
Masennus on melko yleistä vanhuksilla, mutta siitä ei tunnuta oikein välitettävän.
Eipä mielenterveysasiat taida olla muillakaan paremmalla tolalla avunsaannin
kannalta.
Pilleriä vaan tuputetaan, vaikka paras apu olisi se, että ihminen saa puhua
asioistaan.
Ei pilleri ongelmia poista, se vaan turruttaa pään.
Se, että voisi saada keskustella voisi olla apu useimmille iästä riippumatta.
On järjestöjä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä vanhuksien kanssa.
Seurakunnan diakonit auttavat myös.
En tiedä miten hyvin eri seurakunnissa on diakoneilla aikaa.
Tuttuni seurakunnassa ei ollut juuri mitään, mutta isoimmissa
kaupungeissa heitä on helpompi tavoittaa.
Vanhuus voi olla vaikeaa etenkin jos on yksin ja yksinäinen ja on sairauksia,
jotka ovat heikentäneet toimintakykyä ja ajatteluakin.
Aloittajalta kysyisin mikä sinua eniten murehduttaa ?
Vai itse vanhuus ?
Sairaudet ?
Läheisten menetykset ?
Yksinäisyys ?
Pelko yksinolemisesta ?
Pelko, ettei saa apua, kun sitä tarvitsee ?
Hylätyksi tulemisen tunne ?
Tunne, ettei kukaan välitä ?
Itse tunnen usein kaikkia noita tunteita, koska ikäluokastani kaikki ovat jo poissa.
Pelkään miten pärjään yksikseni tiukassa paikassa,
kun nyt jo monessa asiassa on ongelmia.
Nuoremmat eivät oikein ymmärrä miten tärkeää yhteydenotto ja tapaamiset
olisivat minulle.
Heillä on niin kiirekin.
Aikaa on jos tahtoa olisi.
Niin kiire ei voi olla, etteikö edes muutaman minuutin puhelun voisi soittaa
silloin tällöin.
Ei voi muuta kuin tyytyä kohtaloonsa.
Onko minulla kohtalotovereita ?- Anonyymi
Kyllä se pilleri vaan auttaa pääsemään alkuun siihen normaaliin elämään taas. Hoitoalalla nähnyt et5ä melkei 90 vuotiaatkin ovat piristyneet saadessaan lääkityksen .
Eikä ne lääkkeet turruta mitenkään. Ensin alussa muutamia päiviä voi olla hieman huonona vaan kun se menee ohitse niin siitä pääsee piristyminen alkuun. Ei siihen edes tarvita psykiatria , terveyskeskuksen lääkärit kyllä osaavat myös nämä asiat. En ymmärrä miksi ihmiset ovat muka niin vastaan lääkkeitä ja ennemmin vaan muka kärsitään se kun otetaan vastaan lääkitys mikä, auttaa.
Sitten kun voi paremmin niin voi ehkä alkaa jonkinlaista keskustelu terapiaa , senkin lääkäri auttaa jos siihen on tarve.
Olet oikeassa siinä ettei nuoremmat oikein näe asiaa vanhuudesta samalla tavalla kun me vanhat sen koemme , ja huomannut ettei selityksetkään auta. Heillä on omanlaisensa käsitys vanhuudesta . Olen usein ajatellut miten minä olin omaa äitiäni kohtaan silloin kun hön eli viimeiset vuodet, ja töytyy sanoa että vaikka hoitokoulutus niin en kyllä tajunnut mitä hän yritti tiedoittaa, . Nyt tajuan vaan äitiäkään ei enää ole.
Näkisin, että vanhuus kuuluu osana ihmisen elinkaareen, eikä sinällään ole sairaus, se vaan tuo erilaisia sairauksia tullessaan.
Ihmisen elinkaaren loppupuolella solut eivät enää uusiudu samaa tahtia, kun kuolevat.
Alakuloisuus ei ole masennusta. Varmaankin jokaisella on joskus elämänvaiheita, missä vire on alhaalla, eikä oikein mikään innosta.
Ikäihmisten mielenterveysongelmia hoidetaan vanhuspsykiatriassa.
Sinne päästäkseen pitää saada lähete, vaikkapa tavallisesti käyttämästään terveyskeskuksesta.
Hoidon tarpeen arvioi vanhusten hoitoon perehtynyt psykiatri/geriatri.
Yliopistollisissa sairaaloissa on vanhuspsykiatrian osastoja.- Anonyymi
Mielestäni sana masennus on luonnollinen ilmiö vanuksen loppuelämän vaiheeseen,
koska voimat on kadonnet ja uupumus on jokapäiväistä,
en sanoisi vanhuksen masennusta psyykkiseksi sairaudeksi ollenkaan
vaan vanhuksen loppuelämän viimesiin vaiheisiin kuuluvaksi
alakuloksi siis luopumisprosesksiksi,
en usko että vanhuksen masennusta tarviikaan hoitaa,
vaan omaisten tulisi elää vanhuksen loppuelämän vaiheet mukana
tukien ja myötä elää mahdollisuuksiensa mukaan vanhuksen olotilaa
siis tavallaan osottaa rakkautensa omaa vanhustaan kohtaan,
se on paras lääke vanhuksel elämän loppuviheeseen,
luo turvallisuutta vanhukselle kuoleman lähestyessä,
että jälkeen jäävät pärjää hänen kuolemnsakki jälkeen.
mielipide !- Anonyymi
Ei ole mitenkään luonnollista . Monet vanhukset ovat hyvin toimivia vielä 95 vuotiaitakin . Jopa tarjoavat ruokaa kun käy sukuloimassa ja ihan itse sen valmistaneet.
On niitäkin jotka jaksavat matkustaa vielä korkeassa iässä . Miniän mummo eleli yksin kotikylässään josta suurin osa oli kuollut ja nuoremmat muuttaneet. Aina paikat siivossa ja istutti kukkia keväisin pihalle ja leikkasi nurmikon . Teki paljon käsitöitä . Sitten on niitä jotka jo 70 vuotiaana ovat vanhoja eivötkä jaksa , ja monia sairauksia joista kärsivät . - Anonyymi
Ei se ole mikään fakta että masennus kuuluu vanhuuteen. Ystäväni pelaa korttia kerran kuukaudessa vanhojen työkavereiden kanssa ,ja vanhin niistä neljästä naisesta täyttää ensi kuussa 100 vuotta eikä masennuksen häivääkään , kukaan ei edes ajattele miten korkea ikä hänellä on . Autoakin ajelee kaupoareisunsa ja mökille ihan yksin .
Tätini oli myös melkein 100 vuotta ja pirteä jutuissaan . Joten hoitoalalla näkee vanhuksia ja harvemmin ovat masentuneita , siis se ei kuulu vanhuuteen , mutta jos sen saa niin siihen on aina jokin ulkoinen syy, se tavallisin on yksinäisyys.
Kerroin syksyketjussa, että syksy masentaa.
Keskustelin netin välityksella naislääkärin kanssa asiasta. Hän ohjeisti minua yksinkertaisiin selviytymiskeinoihin. Elämään mielekkäästi vammastani huolimatta.
Ikääntyville ei määrätä masennuslääkkeitä, koska ne voivat aiheuttaa tasapainovaikeuksia ja siten kaatumisvammoja.
Tärkeintä on löytää mielekästä tekemistä. Aloitan syyskuussa taidepiirissä, jo nyt odotan innolla tulevaa.- Anonyymi
Öljyväri maalaus on todella lumoava harrastus,
aikoinaan kävin kansalaisopistolla alkeita oppimassa,
sain tehtyä tauluja aika paljon, sitten lopetin sen harrastuksen kun en tienny mihin säilyttäisin niitä, ensin jakelin niitä sukulaisilleni, ja omille seinille sitten vein varastoon osan, harrastus oli meklo kallista puuhaa, ostella taulun pohjia ja värit ja pensselit ne vasta kaliita olivatki,
eikä minusta huippu taitelijaa koskaan olisi tullu ,
--- harrastuksena se oli todella lumoavaa,
se vei koko ajatusmaailman mennessään,
korppikselle jaksamista ja tervyttä
kun aikoo mennä noin HIENOON harrastuspiiriin,
sydämeni pohjasta toivotan terveyttä ja jaksamista,
itsekki menisin mutta en enään jaksa
maalustaide on kohdallani menneisyyttä,
yksistään jo taloudellisesti hintavuudenkin takia,
taulunpohjia , maaila ja penseleitä kuluu hurja määrä kun innostuu
maalaustaiteesta,
mutta se on ihanaa lumoavaa puuhaa ja tyyyyyyristä,
mun harrastukset ovat nykyisin kevyempää puuhaa, kuten käsityöt, ym. Anonyymi kirjoitti:
Öljyväri maalaus on todella lumoava harrastus,
aikoinaan kävin kansalaisopistolla alkeita oppimassa,
sain tehtyä tauluja aika paljon, sitten lopetin sen harrastuksen kun en tienny mihin säilyttäisin niitä, ensin jakelin niitä sukulaisilleni, ja omille seinille sitten vein varastoon osan, harrastus oli meklo kallista puuhaa, ostella taulun pohjia ja värit ja pensselit ne vasta kaliita olivatki,
eikä minusta huippu taitelijaa koskaan olisi tullu ,
--- harrastuksena se oli todella lumoavaa,
se vei koko ajatusmaailman mennessään,
korppikselle jaksamista ja tervyttä
kun aikoo mennä noin HIENOON harrastuspiiriin,
sydämeni pohjasta toivotan terveyttä ja jaksamista,
itsekki menisin mutta en enään jaksa
maalustaide on kohdallani menneisyyttä,
yksistään jo taloudellisesti hintavuudenkin takia,
taulunpohjia , maaila ja penseleitä kuluu hurja määrä kun innostuu
maalaustaiteesta,
mutta se on ihanaa lumoavaa puuhaa ja tyyyyyyristä,
mun harrastukset ovat nykyisin kevyempää puuhaa, kuten käsityöt, ym.Kansalaisopistoissa on kuvataidepiirejä, niissä on vuosimaksut, mutta materiaalit maalaamiseen kuuluu hintoihin ainakin opistossa, jossa olen itse käyn.
Ostan kyllä Lidlin tarjouksista maalauspohjia, värejä ja siveltimiä, eivätkä ole kalliita.
Kiitos kannustavasta viestistäsi.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Kansalaisopistoissa on kuvataidepiirejä, niissä on vuosimaksut, mutta materiaalit maalaamiseen kuuluu hintoihin ainakin opistossa, jossa olen itse käyn.
Ostan kyllä Lidlin tarjouksista maalauspohjia, värejä ja siveltimiä, eivätkä ole kalliita.
Kiitos kannustavasta viestistäsi.Hienoa,
todella arvostettava harrastus,
olet ilmeisesti nuorempi kuin me muut palstalla,
jaksat monelaista hienoa puuhastella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa,
todella arvostettava harrastus,
olet ilmeisesti nuorempi kuin me muut palstalla,
jaksat monelaista hienoa puuhastella.lisäys, pakko tunnusta,
koen haikeutta ja harmia kun itse en enään jaksa
on pakko katsoa sivusta toisten menoa ja intoa,
vanhan ihmisen elämä on lopumista monista asioista, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa,
todella arvostettava harrastus,
olet ilmeisesti nuorempi kuin me muut palstalla,
jaksat monelaista hienoa puuhastella.Alle kahdeksankymppisenä jaksaa vielä harrastaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
lisäys, pakko tunnusta,
koen haikeutta ja harmia kun itse en enään jaksa
on pakko katsoa sivusta toisten menoa ja intoa,
vanhan ihmisen elämä on lopumista monista asioista,Vähitellen joutuu luopumaan kaikesta ja sitten elämästään.
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa,
todella arvostettava harrastus,
olet ilmeisesti nuorempi kuin me muut palstalla,
jaksat monelaista hienoa puuhastella.Täytin heinkuussa 78-vuotta. Haluaisin toki harrastaa mùtakin mutta tammikuussa -25. epäonnistunut lonkkaleikkaus on murskannut haaveitani.
- Anonyymi
Kyllä on olemassa mietoja lääkkeitä masennukseen joita kirjoitetaan vanhoillekin
- Anonyymi
Vanhusten masennukset ohitetaan niinkuin monet muutkin oireet
lasketaan iän tuomiksi vaivoiksi ja kuitataan sillä.Onhan se niin, että alakuloon ja pahaan yleisoloonkin olisi ihanteellista saada ammattiapua.
Tai oikeastaan vertaistuki voisi olla parenpikin ratkaisu.
Nähdäkseni, henkistä pahaa oloa voitaisiin silläkin korjata, ennenkuin tilenne mahdollisesti menee sairauden puolelle.
Arkikielessä usein hämärtyy se, mikä on masennus sairautena ja mikä taas muuta´´mielen kurjuutta.´´
Mutta niinkuin kaikki varmasti muistavat, kun mielisairaaloiden alasajo alkoi, rummutettiin avohoidon erinomaisuutta.
Kuitenkin se avohoidon kehittäminen jäi lapsenkenkiin, eikä riittänyt monellekaan, jotka olisivat tarvinneet esim. osastohoitoa.
Kaikessa on kysymys rahasta, nykyään tulee sääli nuoria, jotka eivät apua saa sillä hetkellä, kun sitä tarvitsisivat.
Itsemurhatilastotkin ovat karua kertomaa, niin vanhojen, kun nuortenkin kohdalla.
Saldo pitäisi olla 0.Eliaana kirjoitti:
Onhan se niin, että alakuloon ja pahaan yleisoloonkin olisi ihanteellista saada ammattiapua.
Tai oikeastaan vertaistuki voisi olla parenpikin ratkaisu.
Nähdäkseni, henkistä pahaa oloa voitaisiin silläkin korjata, ennenkuin tilenne mahdollisesti menee sairauden puolelle.
Arkikielessä usein hämärtyy se, mikä on masennus sairautena ja mikä taas muuta´´mielen kurjuutta.´´
Mutta niinkuin kaikki varmasti muistavat, kun mielisairaaloiden alasajo alkoi, rummutettiin avohoidon erinomaisuutta.
Kuitenkin se avohoidon kehittäminen jäi lapsenkenkiin, eikä riittänyt monellekaan, jotka olisivat tarvinneet esim. osastohoitoa.
Kaikessa on kysymys rahasta, nykyään tulee sääli nuoria, jotka eivät apua saa sillä hetkellä, kun sitä tarvitsisivat.
Itsemurhatilastotkin ovat karua kertomaa, niin vanhojen, kun nuortenkin kohdalla.
Saldo pitäisi olla 0.Ikääntymisen mukana joutuu luopumaan monesta asiasta,
jopa harrastuksistaan.
Minä jouduin ensimmäiseksi luopumaan hiihtoharrastuksesta,
lumettomien talvien takia. Olin muuttanut kaupunkiin ja sen
mukana muuttui liikuntaharrastukset. Kävin kuntosalilla- ja
uimahallilla niin kauan, kun ostin eläkkeelle päästyäni talon
pieneltä kylältä, missä ei sellaisia ikinä ollut olemassakaan.
Onneksi talo oli järven rannalla ja talon alakerrassa tupa, johon
ostin kuntoilutuolin/penkin, se korvasi kaikki kuntosalin laitteet.
Veli kävi vielä rakentamassa saunan ja elämä oli taas raiteillaan.
Maalle muuton yhteydessä jouduin luopumaan myös golfin pe-
luusta, koska lähin golfkenttä oli yli 20 km:n päässä. Niin innokas
golfari en ollut, että olisin sinne säännöllisesti ajanut, vaan myin
varusteet pois.
Tonttityöt kyllä pitivät kunnon yllä, esim. talvella lumityöt, meren
ja järven välillä, kun Itämereltä alkoi lumitykit ampua, niin silloin
minulla oli haalari sängyn vieressä ja kävin yölläkin luomassa
lunta, muuten olisin ollut talossa jumissa.
Vuosia kului ja alkoi näkö reistailla. En nähnyt enää ommella om-
pelukoneella tai ommella mitään käsin. Lankaa en saanut neulan
silmään edes apuvälineellä.
Mitä enemmän vuosia kuluu, sen vähemmän voi tehdä niitä juttuja,
mitä ennen teki. - Mutta en ajattele niin paljon sitä, mitä en enää
voi tehdä, vaan olen iloinen siitä mitä vielä voin tehdä.
Se, mikä hieman huolestuttaa on, että jos jotakin sattuu ja olen
yksin, niin kuinka saan apua. Mutta sitten ajattelen että miksi huo-
lehtia sellaisesta, joka ei ole tapahtunut, eikä ehkä tapahdukaan.
Maalausharrastus minulla on ollut 80-luvulta lähtien ja kehottaisin
todella ikätovereita maalaamaan, vaikka ei ikinä olisi maalannut
mitään. – Akvarellien maalaaminen ei tule yhtä kalliiksi kuin öljy-
väreillä maalaaminen. Pastelliliidutkin ovat ovat kätevät.
Maalauskursseja ehkä löytyy paikkakunnalta. Jos on riittävä määrä
innokkaita osallistujia, niin ehkä voivat järjestää ohjattuja maalaus-
piirejä, jos ei sellaisia vielä ole.
Sellaiset maalauspiirit ovat yleensä hauskoja ja varmaan masennus-
tilatkin helpottuvat, ehkä häipyvät kokonaan.
Värikästä syksyä kaikille!- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Ikääntymisen mukana joutuu luopumaan monesta asiasta,
jopa harrastuksistaan.
Minä jouduin ensimmäiseksi luopumaan hiihtoharrastuksesta,
lumettomien talvien takia. Olin muuttanut kaupunkiin ja sen
mukana muuttui liikuntaharrastukset. Kävin kuntosalilla- ja
uimahallilla niin kauan, kun ostin eläkkeelle päästyäni talon
pieneltä kylältä, missä ei sellaisia ikinä ollut olemassakaan.
Onneksi talo oli järven rannalla ja talon alakerrassa tupa, johon
ostin kuntoilutuolin/penkin, se korvasi kaikki kuntosalin laitteet.
Veli kävi vielä rakentamassa saunan ja elämä oli taas raiteillaan.
Maalle muuton yhteydessä jouduin luopumaan myös golfin pe-
luusta, koska lähin golfkenttä oli yli 20 km:n päässä. Niin innokas
golfari en ollut, että olisin sinne säännöllisesti ajanut, vaan myin
varusteet pois.
Tonttityöt kyllä pitivät kunnon yllä, esim. talvella lumityöt, meren
ja järven välillä, kun Itämereltä alkoi lumitykit ampua, niin silloin
minulla oli haalari sängyn vieressä ja kävin yölläkin luomassa
lunta, muuten olisin ollut talossa jumissa.
Vuosia kului ja alkoi näkö reistailla. En nähnyt enää ommella om-
pelukoneella tai ommella mitään käsin. Lankaa en saanut neulan
silmään edes apuvälineellä.
Mitä enemmän vuosia kuluu, sen vähemmän voi tehdä niitä juttuja,
mitä ennen teki. - Mutta en ajattele niin paljon sitä, mitä en enää
voi tehdä, vaan olen iloinen siitä mitä vielä voin tehdä.
Se, mikä hieman huolestuttaa on, että jos jotakin sattuu ja olen
yksin, niin kuinka saan apua. Mutta sitten ajattelen että miksi huo-
lehtia sellaisesta, joka ei ole tapahtunut, eikä ehkä tapahdukaan.
Maalausharrastus minulla on ollut 80-luvulta lähtien ja kehottaisin
todella ikätovereita maalaamaan, vaikka ei ikinä olisi maalannut
mitään. – Akvarellien maalaaminen ei tule yhtä kalliiksi kuin öljy-
väreillä maalaaminen. Pastelliliidutkin ovat ovat kätevät.
Maalauskursseja ehkä löytyy paikkakunnalta. Jos on riittävä määrä
innokkaita osallistujia, niin ehkä voivat järjestää ohjattuja maalaus-
piirejä, jos ei sellaisia vielä ole.
Sellaiset maalauspiirit ovat yleensä hauskoja ja varmaan masennus-
tilatkin helpottuvat, ehkä häipyvät kokonaan.
Värikästä syksyä kaikille!Olet niin oikeassa, luopumisen suhteen.
Veljeni. joka ennen täytti ristikoita ja luki lehtiä, sanoi ettei pysty enää kumpaankaan, koska näkö huononi nopeasti.
Poikani kävi hänen kanssaan laittamassa kaikki laskut suoravelotukseen, että tilanne helpottuisi.
Hän oli oikeasti ihan hermona, kun ei kyennyt enää laittamaan maksupalveluun laskuja, kun ei kertakaikkiiaan enää nähnyt.
Minä ja poikani kävinne asioita hoitamassa.
Väliin aistin hänenkin puheluista jotain masentuneisuutta. Saan kuitenkin puhumalla hänet paremmalle mielelle.
Joten, omaisen puhelukin voi olla auttava tekijä. - Anonyymi
Riippuu läääkäristä miten hoidetaan masennukset
- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Ikääntymisen mukana joutuu luopumaan monesta asiasta,
jopa harrastuksistaan.
Minä jouduin ensimmäiseksi luopumaan hiihtoharrastuksesta,
lumettomien talvien takia. Olin muuttanut kaupunkiin ja sen
mukana muuttui liikuntaharrastukset. Kävin kuntosalilla- ja
uimahallilla niin kauan, kun ostin eläkkeelle päästyäni talon
pieneltä kylältä, missä ei sellaisia ikinä ollut olemassakaan.
Onneksi talo oli järven rannalla ja talon alakerrassa tupa, johon
ostin kuntoilutuolin/penkin, se korvasi kaikki kuntosalin laitteet.
Veli kävi vielä rakentamassa saunan ja elämä oli taas raiteillaan.
Maalle muuton yhteydessä jouduin luopumaan myös golfin pe-
luusta, koska lähin golfkenttä oli yli 20 km:n päässä. Niin innokas
golfari en ollut, että olisin sinne säännöllisesti ajanut, vaan myin
varusteet pois.
Tonttityöt kyllä pitivät kunnon yllä, esim. talvella lumityöt, meren
ja järven välillä, kun Itämereltä alkoi lumitykit ampua, niin silloin
minulla oli haalari sängyn vieressä ja kävin yölläkin luomassa
lunta, muuten olisin ollut talossa jumissa.
Vuosia kului ja alkoi näkö reistailla. En nähnyt enää ommella om-
pelukoneella tai ommella mitään käsin. Lankaa en saanut neulan
silmään edes apuvälineellä.
Mitä enemmän vuosia kuluu, sen vähemmän voi tehdä niitä juttuja,
mitä ennen teki. - Mutta en ajattele niin paljon sitä, mitä en enää
voi tehdä, vaan olen iloinen siitä mitä vielä voin tehdä.
Se, mikä hieman huolestuttaa on, että jos jotakin sattuu ja olen
yksin, niin kuinka saan apua. Mutta sitten ajattelen että miksi huo-
lehtia sellaisesta, joka ei ole tapahtunut, eikä ehkä tapahdukaan.
Maalausharrastus minulla on ollut 80-luvulta lähtien ja kehottaisin
todella ikätovereita maalaamaan, vaikka ei ikinä olisi maalannut
mitään. – Akvarellien maalaaminen ei tule yhtä kalliiksi kuin öljy-
väreillä maalaaminen. Pastelliliidutkin ovat ovat kätevät.
Maalauskursseja ehkä löytyy paikkakunnalta. Jos on riittävä määrä
innokkaita osallistujia, niin ehkä voivat järjestää ohjattuja maalaus-
piirejä, jos ei sellaisia vielä ole.
Sellaiset maalauspiirit ovat yleensä hauskoja ja varmaan masennus-
tilatkin helpottuvat, ehkä häipyvät kokonaan.
Värikästä syksyä kaikille!Tuo ettei saa lankaa neulan silmään raivostuttaa , kun joskus pitäisi jotain vaatteita uusia niin kerrankin yritin hiki päässä, ainakin kaksi tuntia ujuttaa lankaa ja oli se vaikeaa ajattelin etten anna periksi . Sitten ystävä soitti ja kysyi mitä, olen tekemässä kerroin taistelusta langan kansa , hän sanoi että laita kirkkaan valkoinen paperi sen neulan taakse ja yritä.
Minä kokeilin ja sain vihdoin langan sillä keinolla neulan silmään. Joten oli se kovaa taistelua sen kanssa ja adrenaalitasot oli varmaan korkealla kiukusta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet niin oikeassa, luopumisen suhteen.
Veljeni. joka ennen täytti ristikoita ja luki lehtiä, sanoi ettei pysty enää kumpaankaan, koska näkö huononi nopeasti.
Poikani kävi hänen kanssaan laittamassa kaikki laskut suoravelotukseen, että tilanne helpottuisi.
Hän oli oikeasti ihan hermona, kun ei kyennyt enää laittamaan maksupalveluun laskuja, kun ei kertakaikkiiaan enää nähnyt.
Minä ja poikani kävinne asioita hoitamassa.
Väliin aistin hänenkin puheluista jotain masentuneisuutta. Saan kuitenkin puhumalla hänet paremmalle mielelle.
Joten, omaisen puhelukin voi olla auttava tekijä.Ihan totta , että on joku jonka kanssa vaihtaa mielipiteitä on arvokas asia, mistä osaa olla kiitollinen
- Anonyymi
Oikeestaan kun mietin
ei vanhukset masennusta sairasta vaan ikävää,
ikävä aiheuttaa tympeää oloa alavireisyyttä tekemisen puutetta varsinki jos on jään yksin elämään loppu elämäänsä,
yksin jääneille vanhuksille pitäisi keksiä " virikkeitä "
niin IKÄVÄ ei pääse yllättämään,
olen vahvasti sitä mieltä vanhuksen niinsanottu masennus ON IKÄVÄÄ
siis menetyksiä ja niihin tottuminen ja tilanteen hyväksyminen vie aikansa ,
vanha sanaonta " AIKA PARANTAA "
se vaan että vanhuksella on enään vähän aikaa ennen lopullista poismenoaan. ehtiikö ikävä parantua !- Anonyymi
Olet itsekkin vanhus kohta mieti elämääsi,äläkä elä toisten elämää neuvoen.tai olet se hoitus
- Anonyymi
Joooo niin se on,
ei vanhukset sairasta masennusta vaan ikävää
jota voidaan sanoa vielä eri tavallaki
vanhusten alakulo ON " LUOPUMICEN TUSKAA "
uskoisin joka ikinen vanhus joutuu käymään saman läpi omalla kohdallaan jos elää vanhaksi siis pitkän elämän ja kaikki tärkeät kaverit ja ihmiset kuolee ympäriltä ja vanhus jää yksin nuorien ja kenties tuntemattomienki ihmisten autettavaksi.
vanhuus on ihmis elämän vaikeinta aikaa.
- Anonyymi
Sertralin 50 mg
- Anonyymi
Alavire on väliaikaista riippuen jostain ongelmasta ja menee ohi kun ongelma ratkaistaan, mutta masennus on ainakin kolme kuukautta pysyvänä, ja kauemmin jos ei saa lääkkeitä . Maennus pitäisi hoitaa niin nopeasti kun huomaa ettei mene ohitse .
Se on totta että monella vanhuksella on masennusta , yksinolo sen aiheuttaa , ja pikku asiatkin tuntuu isoilta . Siksi olis hyvä jos yhteiskunnassa olisi niitä vanhusten taloja mihin ihmiset saisivat muuttaa silloinkin kun vielä jaksaa jotain muutakin kun vaan istua sohvalla- Anonyymi
Palvelutalot eli Vanhainkodit takasi yhteiskuntaamme,
ja pikaisesti,
sieltä saisi nuoret työikäset työpaikkoja, ja yhteiskunta saisi tuloja,
on ollu suuri tyhmyys hävittää vanhainkodit yhteiskunnastamme ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Palvelutalot eli Vanhainkodit takasi yhteiskuntaamme,
ja pikaisesti,
sieltä saisi nuoret työikäset työpaikkoja, ja yhteiskunta saisi tuloja,
on ollu suuri tyhmyys hävittää vanhainkodit yhteiskunnastamme !Vanhainkodit ovat nykyään nimeltään palvelutaloja.
- Anonyymi
Ei vanhukset ole masentuneita he ovat väsyneitä ja upuneita monisairaita sairauksien kourissa,
vanhusten alakuo-olotilaa pitää lääkäreitten ymmärtää,
on olemassa lääkkeitä jotka piristää, saa ihmisen toimeliaaksi,
niitä vaoisi jossain määrin määrätä vanhuksille,
loppuelämä honokuntoisenaki olisi mahdollisesti toimeliaampaa loppuun asti,- Anonyymi
Hoitolaitoksissa annetaan aktiiviselle vanhukselle rauhoittavia, ettei ole häiriöksi muille.
Sairaalan osastollakin, rauhoitetaan .---ja unilääke suuhun vaikka ei ole ikinä itse tarvinnut. - Anonyymi
KYLLÄ VANHUKSETKIN VOIVAT OLLA MASENTUNEITA !
Eikä ole ihme jos ovat.
- Anonyymi
Hunosti., viniä liikaa. takas nukkuun.
Yö on valvottu,,. - Anonyymi
Kyllä vanhuksillekin saa hoitoa masennukseen ,mene lääkäriin ja kerto ongelmasi
Niin he osaavat auttaa - Anonyymi
Väitän,
en ole masentunu,
mutta
ole kurkkua myöten kyllästyny tähän vanhan ihmisen surkuteltavaan elämään,
vanhan ihmisen elämän on helvetin tylsää ja kivuliasta monella eritavoin,
johtuu kaikista vaivoista joita vanha ihminen joutuu kärsimään loppuelämänsä viimesinä vuosia,
meille pitäisi keksiä joki pilleri joka vie kivut taivaan tuuliin
ja mieli olis kuin teinillä lauantai iltana , heh.
toive aajttelua, huh,
kuolis pois
se olis paras ratkaisu.- Anonyymi
heh, olishan mekosta
jos vanhuksen ilo repeäisi
kuin teinillä lauantai iltana muinoin,
olihan ne ihania aikoja
muitelkaapa vaan, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
heh, olishan mekosta
jos vanhuksen ilo repeäisi
kuin teinillä lauantai iltana muinoin,
olihan ne ihania aikoja
muitelkaapa vaan,mekosta ====== MELKOSTA
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut = far-right Finns Party?
Eikös tuo tarkoita, että persut ovat äärioikeistoa? "In 2023, Petteri Orpo, of the National Coalition Party, unseated M827433Demarilesbo synnytti lapsen
Lapsen biologisella isällä ei ole mitään oikeuksia lapseensa. On pelkkä "luovuttaja". https://www.hs.fi/politiikka/art2044670Opettaja teki pornoa sivubisneksenä
Jännittävää nähdä, koetaanko tämä ihan normaaliksi ja toivottavaksi kombinaatioksi kasvatusalalla. Voi mennä hyvin kiinn734618Ei me olla sielunkumppaneita
jos sellaisia edes on. En tiedä miksi niin kovasti pidin sinusta, varmaan olisi paljonkin hyviä syitä, mutta ehkä olit v584140HS - SDP valmistatuu MILJARDILEIKKAUKSIIN seuraavalla vaalikaudella!
"Sdp:n uusi talousääni lupaa miljardien edestä leikkauksia HS-haastattelu|Kansanedustaja Joona Räsänen on Sdp:n puheen714127Persu ei ole koskaan päässyt Valkoiseen Taloon
Eikä pääse. Jopa demareita siellä on käynyt, vaikka jenkkien vasemmistolaisin suuri puolue vastaa lähinnä Suomen kokoomu333629Porno-ope?
Kaikenlaisia sitä nykyään Suomessakin on. Tai onhan niitä voinut olla aiemminkin, mutta ehkä paperilehtin aikakaudella e613025Sovitteko ulkonäöllisesti
Oletteko kaivattunne kanssa sopivan näköinen pari? Semmoinen, suurinpiirtein yhtä hyvän näköisiä? Samanlainen olemus, ty652742Opettaja OnlyFansissa - Onko ihan OK?
Onko mielestäsi ihan OK, että peruskoulun luokanopettaja on virka-aikansa ulkopuolella aktiivinen aikuisviihteen tuottaj401950- 471695