" EIKÄ YHTÄÄ YSTÄVÄÄ "

Eihän me olla yksinäisiä, kun rajan takaiset pitävät huolen,
että täällä on värikästä keskustelua!
Huvittavaa ja naurattavaa!
Seuraa saa, vaikka ei edes etsi.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän me olla yksinäisiä, kun rajan takaiset pitävät huolen,
että täällä on värikästä keskustelua!
Huvittavaa ja naurattavaa!
Seuraa saa, vaikka ei edes etsi.

Lue lisää

AI niinkö, en vaan ole huomannu,

sen olen huomannu
että kun kuljen kaupungilla
ihmiset ovet ystäväälisä hymyilevät ystävällisesti kuin tuntiakseen,

minä olen tyhmä ,

olen iloinen kuitenki ihmisten ystävällisyydestä
mutta
aiana vaan yhtä ykisinäinen,
en osaa luoda ihmissuhteita,

olenkohan koskaan osannukkaa,
joksu epäilen, nyyyyh,
jostai syystä nyt vain mieli on matalalla
eikä yhtään ystävää,
kaikki on kadonneet jonnekki, tai kuollee.

Anonyymi kirjoitti:

AI niinkö, en vaan ole huomannu,

sen olen huomannu
että kun kuljen kaupungilla
ihmiset ovet ystäväälisä hymyilevät ystävällisesti kuin tuntiakseen,

minä olen tyhmä ,

olen iloinen kuitenki ihmisten ystävällisyydestä
mutta
aiana vaan yhtä ykisinäinen,
en osaa luoda ihmissuhteita,

olenkohan koskaan osannukkaa,
joksu epäilen, nyyyyh,
jostai syystä nyt vain mieli on matalalla
eikä yhtään ystävää,
kaikki on kadonneet jonnekki, tai kuollee.

Lue lisää

miksi olen niin pinnallinen, aina ystävällinen kaikille,
mutta

kuka osaa selittää,

Anonyymi kirjoitti:

AI niinkö, en vaan ole huomannu,

sen olen huomannu
että kun kuljen kaupungilla
ihmiset ovet ystäväälisä hymyilevät ystävällisesti kuin tuntiakseen,

minä olen tyhmä ,

olen iloinen kuitenki ihmisten ystävällisyydestä
mutta
aiana vaan yhtä ykisinäinen,
en osaa luoda ihmissuhteita,

olenkohan koskaan osannukkaa,
joksu epäilen, nyyyyh,
jostai syystä nyt vain mieli on matalalla
eikä yhtään ystävää,
kaikki on kadonneet jonnekki, tai kuollee.

Lue lisää

Tuo on nykyään monen ihmisen tilanne sitä on ihan yksin . Ja sanovat jotka ovat vanhempia että pahemmaksi menee kun ikää tulee ..
Minun kaikki ystäväni kuolivat Koronan aikana. Ja niitä oli monia. Ja kaikista paras kaverini kuoli viimeksi , hänen kuolemansa n ollut minulle todella raskas , kaipaus on suuri eikä meinaa mennä ohitse ollenkaan . Niin että en olisi nuorena uskonut että,vanhuus on yksinäisyyttä täynnä,. Kun ihan hiljattain elivät kaikki ystävät . Mutta nyt on vaan keksittävä jotain mielekästä jotka vie pois ajatukset siisti painostamasta hiljaisuudesta. Mikä on ajankohtaista . Yritetään ja ollaan .

Anonyymi kirjoitti:

miksi olen niin pinnallinen, aina ystävällinen kaikille,
mutta

kuka osaa selittää,

Onko se pinnallisuutta että on ystävällinen. minusta ei ole. Siihen on kasvatettu jomlaosesta asti että ystävällisyys kuuluu asiaan kun ollaan muiden ihmisten kanssa tekmisissä .

Anonyymi kirjoitti:

Eihän me olla yksinäisiä, kun rajan takaiset pitävät huolen,
että täällä on värikästä keskustelua!
Huvittavaa ja naurattavaa!
Seuraa saa, vaikka ei edes etsi.

Lue lisää

Ai jaaaaaa, en tiennykkää,,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on nykyään monen ihmisen tilanne sitä on ihan yksin . Ja sanovat jotka ovat vanhempia että pahemmaksi menee kun ikää tulee ..
Minun kaikki ystäväni kuolivat Koronan aikana. Ja niitä oli monia. Ja kaikista paras kaverini kuoli viimeksi , hänen kuolemansa n ollut minulle todella raskas , kaipaus on suuri eikä meinaa mennä ohitse ollenkaan . Niin että en olisi nuorena uskonut että,vanhuus on yksinäisyyttä täynnä,. Kun ihan hiljattain elivät kaikki ystävät . Mutta nyt on vaan keksittävä jotain mielekästä jotka vie pois ajatukset siisti painostamasta hiljaisuudesta. Mikä on ajankohtaista . Yritetään ja ollaan .

Lue lisää

Mä itken sun kaverina yksinäisyytä
en minäkää ikinä oliai uakonu että vanhana on näin vaikeeta
ja näin yksin,
nyt ole koko yön itkeny miksi taivaan isä ei hae mua pois kun mulla on näin vaikketa,

ei mulla muuten ole vaikeeta vaan olen niin yksin,
koko ajan kyllä ajatus maailmaasnai itken ja marisen taivaan isäälle näitä maanpäälisiä vaikeuksia ja ikävääni.

heräsin rikä unikaa enään tule,

joten tulin tälle koneelle itkemään ikävääni,

Anonyymi kirjoitti:

Onko se pinnallisuutta että on ystävällinen. minusta ei ole. Siihen on kasvatettu jomlaosesta asti että ystävällisyys kuuluu asiaan kun ollaan muiden ihmisten kanssa tekmisissä .

Lue lisää

niin se taitaa ollaki,
mua aikonaan on työkaverit sanoneet kiltiksi ihmiseksi, ehkä olenki, aikoinaan kun olin viisitoista vuotias ja ensimmäiseesä työpaikassa niin se omista sanoi että olen liian kiltti ihminen ja että maailma on pha , opi pitämään puoliasi,


omasta mielestäni ole osannu pitää myös puolini,
mutta joskus vaivaa noi sanonnat,

osain minä aikoinaan riidellä puolisoniki kanssa yli viisikymmentä vuotta,

kyllä siinä piti osata pitää myös pulensa
vaikka joskus tuntui että sydänki märkänee niitten vääryyksien kanssa joita joutui joskus kokemaan,

siitä hulimatta hän oli elämäni tärkein ihminen, hän koli alzhaimeriin, nyyh,

Anonyymi kirjoitti:

Mä itken sun kaverina yksinäisyytä
en minäkää ikinä oliai uakonu että vanhana on näin vaikeeta
ja näin yksin,
nyt ole koko yön itkeny miksi taivaan isä ei hae mua pois kun mulla on näin vaikketa,

ei mulla muuten ole vaikeeta vaan olen niin yksin,
koko ajan kyllä ajatus maailmaasnai itken ja marisen taivaan isäälle näitä maanpäälisiä vaikeuksia ja ikävääni.

heräsin rikä unikaa enään tule,

joten tulin tälle koneelle itkemään ikävääni,

Lue lisää

Silloin kun ei saa tarpeeksi unta niin sekin tekee mielialan matalaksi .
Minulla myös on niitä kolmen aikaan yöllä heräämisiä aina joskus ja sitten päivä pilalla.
Kun ei halua mennä nukkumaan keski päivällä pelossa että seuraavakin yö menee pilalle

Anonyymi kirjoitti:

Mä itken sun kaverina yksinäisyytä
en minäkää ikinä oliai uakonu että vanhana on näin vaikeeta
ja näin yksin,
nyt ole koko yön itkeny miksi taivaan isä ei hae mua pois kun mulla on näin vaikketa,

ei mulla muuten ole vaikeeta vaan olen niin yksin,
koko ajan kyllä ajatus maailmaasnai itken ja marisen taivaan isäälle näitä maanpäälisiä vaikeuksia ja ikävääni.

heräsin rikä unikaa enään tule,

joten tulin tälle koneelle itkemään ikävääni,

Lue lisää

Osa syy vanhusten yksinäisyyteen saattaa olla , että suku ja lapset ovat muuttaneet kauas olosuhteen pakosta. Eräs jo poistunut tuttava aneli kerran, että tulisin käymään, kun oli niin yksinäinen. Hän joutui viettämään vanhuutensa kaukana sukulaisistaan ja nuoruutensa kotiseudulta. Nyt surettaa, kun en osannut eläytyä hänen tilanteeseensa.

Eikös ne amerikkalaiset ole sitä lajia, small talkkia höpistään, sanotaan kaikenlaista, puhutaan tyhjänpäiväisiä, suomalainen sanoo kun on asiaa.
Vaimo; sanoisitko et rakastat mua?
Mies; sanoin sen jo kerran, kerron jos tilanne muuttuu...

Ei sekää kiva ole jos outo ihminen tulee soittamaanovikelloa, höh,,,
mä en uskalla edes avata ovea ,

jos jollaki on asiaa soittakoon ensin puhelimella että on tulossa,

en aukase ove tuntemattomille,
siitähän on varotettu jopa julkisuudessaki,

Olen juuri samanlainen-en ole ikinä tarvinnut yhtään ns sydänystävää. Juttelen extempore ihmisten kanssa, mieluuusti tuntemattomien. Olo on aina kevyttä , kiitollista ja onnellistakin usein. Kiitos Taivaan Isälle. Tällainen olen ollut aina.

Sinulla toimii hyvin tuo yhden ystävän periaate. Minulla ei, koska jutun aiheita on monta.
En juttele lapsenlapsista henkilön kanssa, jolla niitä ei ole kun taas yhdessä nauramme lastenlasten oivalluksille sellaisen kanssa jolla niitä on.
En puhu yksineläjän iloista enkä ongelmista vakaassa parisuhteessa elävälle.
Inhoan itse sellaista joka kertoo kaikki sairautensa, itse käytän tätä aihetta vain jos uutta on ilmennyt. Esm. suun ongelmat ovat hyvin monimutkaiset ja on yksi samantyyppistä ongelmaa poteva. Tuskin kiinnostaisi jotain helmihammasta tai sellaista jolla on jo kauan ollut tekarit.
Jäsensäryt ovat määrätyissä paikossa, niistä keskustelen sellaisen kanssa joka on saanut avun juuri tällaiseen, seuraamme yhdessä minun tautini kehitystä.
En kertakaikkiaan jaksa kuunnella jonkun pitkää sairaskertomusta. Olen uskonnollisessa ryhmässä, siellä yksi kertoo 15 min. alusta omista ja lapsensa sairaudesta vieden aikaa pääasialta, se on minusta lähes raivostuttavaa. Ja joka tapaamiskerta sama juttu.
Käyn tansseissa silloin tällöin, niistä keskutelen kahden ihmisen kanssa, jotka itsekin käyvät, tuskin kiinnostaisi uskonnollista, vakaasti pitkässä parisuhteessa olevaa sakkia.
Politiikasta puhun oikeastaan vain siskon kanssa. Ja lapsuuden ajoista. Muisteloita, hyviä ja huonoja. Perinnölliset kaksi sairautta pidämme mielessä ja seuraamme itseämme.
Talousasioista (olen piskuinen piensijoittaja) puhun muutaman miehen kanssa kirjastossa.
Ei tällainen valikointi ole valikointia itsekkäistä syystä vaan hienotunteisuutta kuuntelijaa ja keskustelijaa kohtaan.
Liikunnan iloista ja monipuolisuudesta en keskustele pyörätuolipotilaan kanssa, hänelle vein mustikoita ja pelaamme aliasta, siinä hän on loistava.

"Erään viisaan miehen sanotaan todenneen, että ei ole olemassa täysin rehellistä ystävää."

Koska ei ole olemassa täysin rehellistä ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

"Erään viisaan miehen sanotaan todenneen, että ei ole olemassa täysin rehellistä ystävää."

Koska ei ole olemassa täysin rehellistä ihmistä.

Se eräs mies oli hyvin kyyninen, ja se on epäviisasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Erään viisaan miehen sanotaan todenneen, että ei ole olemassa täysin rehellistä ystävää."

Koska ei ole olemassa täysin rehellistä ihmistä.

--"Erään viisaan miehen sanotaan todenneen, että ei ole olemassa täysin rehellistä ystävää."

Koska ei ole olemassa täysin rehellistä ihmistä.--

Juuri siitä syystä ei kannata luottaa edes itseensä.
Jonain päivänä tuleekin mieleen keksiä kuinka saa muille pahan mielen.
Milläs sitten ottaa pahat sanat takaisin?'
Tikari osui jo!

Mun paras ystävä oli oma puoliso,
sille saattoi kertoa kaiken ja hän osasi aina lohduttaa ,
vaikka tietenki koko elämän mittaiseen avioliittoon kuuluu koko elämän kirjo
hyvine ja pahoine päivineen, hän oli tärkein ihminen elämässäni, kunnes kuolema erotti,
vei pois,

tietenki oli sitten lapsuuden ystäviä mutta maailma vei neki eri paikkakunnalle,

nyt olen vanha ja yksin kaikki kuolleet ympäriltäni,

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla toimii hyvin tuo yhden ystävän periaate. Minulla ei, koska jutun aiheita on monta.
En juttele lapsenlapsista henkilön kanssa, jolla niitä ei ole kun taas yhdessä nauramme lastenlasten oivalluksille sellaisen kanssa jolla niitä on.
En puhu yksineläjän iloista enkä ongelmista vakaassa parisuhteessa elävälle.
Inhoan itse sellaista joka kertoo kaikki sairautensa, itse käytän tätä aihetta vain jos uutta on ilmennyt. Esm. suun ongelmat ovat hyvin monimutkaiset ja on yksi samantyyppistä ongelmaa poteva. Tuskin kiinnostaisi jotain helmihammasta tai sellaista jolla on jo kauan ollut tekarit.
Jäsensäryt ovat määrätyissä paikossa, niistä keskustelen sellaisen kanssa joka on saanut avun juuri tällaiseen, seuraamme yhdessä minun tautini kehitystä.
En kertakaikkiaan jaksa kuunnella jonkun pitkää sairaskertomusta. Olen uskonnollisessa ryhmässä, siellä yksi kertoo 15 min. alusta omista ja lapsensa sairaudesta vieden aikaa pääasialta, se on minusta lähes raivostuttavaa. Ja joka tapaamiskerta sama juttu.
Käyn tansseissa silloin tällöin, niistä keskutelen kahden ihmisen kanssa, jotka itsekin käyvät, tuskin kiinnostaisi uskonnollista, vakaasti pitkässä parisuhteessa olevaa sakkia.
Politiikasta puhun oikeastaan vain siskon kanssa. Ja lapsuuden ajoista. Muisteloita, hyviä ja huonoja. Perinnölliset kaksi sairautta pidämme mielessä ja seuraamme itseämme.
Talousasioista (olen piskuinen piensijoittaja) puhun muutaman miehen kanssa kirjastossa.
Ei tällainen valikointi ole valikointia itsekkäistä syystä vaan hienotunteisuutta kuuntelijaa ja keskustelijaa kohtaan.
Liikunnan iloista ja monipuolisuudesta en keskustele pyörätuolipotilaan kanssa, hänelle vein mustikoita ja pelaamme aliasta, siinä hän on loistava.

Lue lisää

Miksi pitäisi lastenlapset piilottaa maton alle sellaisen seurassa , jolla niitä ei ole? Kyllähän se monissa herättää kateutta ja katkeruutta, kun ei itselle ole sitä onnea suotu. Mutta kaikki eivät voi saada kaikkea. Ystävä iloitsee toisenkin onnesta.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi lastenlapset piilottaa maton alle sellaisen seurassa , jolla niitä ei ole? Kyllähän se monissa herättää kateutta ja katkeruutta, kun ei itselle ole sitä onnea suotu. Mutta kaikki eivät voi saada kaikkea. Ystävä iloitsee toisenkin onnesta.

Lue lisää

Eihän lapsenlapsia tarvitse piilottaa. Minulla ei niitä ole, enkä ole kateellinen, ja olen ihmetellyt kun vaikuttaa, että sellaista yleisesti luullaan. Ei lastenlasten puuttuminen tee elämästä huonoa.

Minä olin uskollinen ystävä ystävälleni nuoruuden aikana eräälle ystävälleni autoin häntä hänen toivottomassa tilanteessaan ja jopa perheenkin kärsi joskus kun istuin hönen luonaan.
Tänään hän on unohtanut kaiken sen auttamisen , kun tarvitsin apua yhteen asiaan niin ei käynyt. Silloin päätin että tästä lähtien ollaankin vaan tuttavia ei muuta .joten ihan oikein tuo ettei voi luottaa edes ns ystäväänkään aina vaikka itse olisi ollut se ystävä jota itselleni haluaisin . Olin siis hyvin naivi . Surullista sinönsä kun auttaa Sydämmestä toista ja kun itse tarvitse apua saa tyhjää.
No kukin tyylillään ihmisiä tulee ja menee kullakin oma kohtalonsa . Joskus aurinko paistaa kyllä risukasaankin

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla toimii hyvin tuo yhden ystävän periaate. Minulla ei, koska jutun aiheita on monta.
En juttele lapsenlapsista henkilön kanssa, jolla niitä ei ole kun taas yhdessä nauramme lastenlasten oivalluksille sellaisen kanssa jolla niitä on.
En puhu yksineläjän iloista enkä ongelmista vakaassa parisuhteessa elävälle.
Inhoan itse sellaista joka kertoo kaikki sairautensa, itse käytän tätä aihetta vain jos uutta on ilmennyt. Esm. suun ongelmat ovat hyvin monimutkaiset ja on yksi samantyyppistä ongelmaa poteva. Tuskin kiinnostaisi jotain helmihammasta tai sellaista jolla on jo kauan ollut tekarit.
Jäsensäryt ovat määrätyissä paikossa, niistä keskustelen sellaisen kanssa joka on saanut avun juuri tällaiseen, seuraamme yhdessä minun tautini kehitystä.
En kertakaikkiaan jaksa kuunnella jonkun pitkää sairaskertomusta. Olen uskonnollisessa ryhmässä, siellä yksi kertoo 15 min. alusta omista ja lapsensa sairaudesta vieden aikaa pääasialta, se on minusta lähes raivostuttavaa. Ja joka tapaamiskerta sama juttu.
Käyn tansseissa silloin tällöin, niistä keskutelen kahden ihmisen kanssa, jotka itsekin käyvät, tuskin kiinnostaisi uskonnollista, vakaasti pitkässä parisuhteessa olevaa sakkia.
Politiikasta puhun oikeastaan vain siskon kanssa. Ja lapsuuden ajoista. Muisteloita, hyviä ja huonoja. Perinnölliset kaksi sairautta pidämme mielessä ja seuraamme itseämme.
Talousasioista (olen piskuinen piensijoittaja) puhun muutaman miehen kanssa kirjastossa.
Ei tällainen valikointi ole valikointia itsekkäistä syystä vaan hienotunteisuutta kuuntelijaa ja keskustelijaa kohtaan.
Liikunnan iloista ja monipuolisuudesta en keskustele pyörätuolipotilaan kanssa, hänelle vein mustikoita ja pelaamme aliasta, siinä hän on loistava.

Lue lisää

Siis inhoat sellaista joka kertoo kaikki sairautensa .
Se on sille joka kertoo oikein tärkeä asia . Joten minä annan kertoa koska tiedän että kertominen vähentää stressiä siltä joka kertoo . Joten kullakin tarinansa .
Joten kun pidän ihmisestä niin pidän hänestä myös vikoineen kaikkineen .
En haluaisi olla se kylmä tyyppi joka keskeyttää ihmisen joka kertoo sairaudestaan sillä , pohjalla kerronnassa on pelko että sairaus on vakavaa ja hän tuntee tarvetta siitä kertoa.
Min taas en pysy mukana kun aletaan keskustelemaan urheilusta. Ja tuloksista millä ajalla joku on juossut jonkin matkan , ja kuka teki maalin jalkapallossa, ja kuka on NHL llän kirjoissa jne
Mutta se vaan todistaa erilaisuuksia ihmisissä ja heidän kiinnostus alueeltaan

Anonyymi kirjoitti:

Mun paras ystävä oli oma puoliso,
sille saattoi kertoa kaiken ja hän osasi aina lohduttaa ,
vaikka tietenki koko elämän mittaiseen avioliittoon kuuluu koko elämän kirjo
hyvine ja pahoine päivineen, hän oli tärkein ihminen elämässäni, kunnes kuolema erotti,
vei pois,

tietenki oli sitten lapsuuden ystäviä mutta maailma vei neki eri paikkakunnalle,

nyt olen vanha ja yksin kaikki kuolleet ympäriltäni,

Lue lisää

Salaisia asioita ei kerrota sille parhaalle ystävällekkään esim hoitoalalla on vaitiolo velvollisuus ja niistä asioista ei kerrota edes omalle puolisolle, ja vaitiolo velvollisuus on elin ikäinen . Jotain kun sattuu vaikka suuri onnettomuus ja sairaalaan viedään potilaita niin on olemassa ihmisiä jotka ilkevät kysyä onko se ja se sairaalassa ja miten on käynyt , siis sellaisia kysymyksiä ei normaali ihminen tee hoitohenkilökunnalle . Eikä niistä kerrota kotonakaan
Sama koskee poliisia , yksi poliisi oli kertonut äidilleen asioita ja kun äidistä tuli dementti niin muisti ne jutu kirkkaasti ja kertoi joka puolella . Seuraukset eivt olleet mieluisat.
Siis koskaan ei kysellä. Ihmisiltä mitään jos työ on sillä ihmisellä sellaista että siinä on vaitiolo velvollisuus , oli miten läheinen tahansa

Anonyymi kirjoitti:

Siis inhoat sellaista joka kertoo kaikki sairautensa .
Se on sille joka kertoo oikein tärkeä asia . Joten minä annan kertoa koska tiedän että kertominen vähentää stressiä siltä joka kertoo . Joten kullakin tarinansa .
Joten kun pidän ihmisestä niin pidän hänestä myös vikoineen kaikkineen .
En haluaisi olla se kylmä tyyppi joka keskeyttää ihmisen joka kertoo sairaudestaan sillä , pohjalla kerronnassa on pelko että sairaus on vakavaa ja hän tuntee tarvetta siitä kertoa.
Min taas en pysy mukana kun aletaan keskustelemaan urheilusta. Ja tuloksista millä ajalla joku on juossut jonkin matkan , ja kuka teki maalin jalkapallossa, ja kuka on NHL llän kirjoissa jne
Mutta se vaan todistaa erilaisuuksia ihmisissä ja heidän kiinnostus alueeltaan

Lue lisää

Kyllä aina kuuntelen tavallaan myötäelän toisen huolia,
aina ei ole sen enempää siihen sanottavaa
kuuntelu on usein parasta läheiselle,

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi lastenlapset piilottaa maton alle sellaisen seurassa , jolla niitä ei ole? Kyllähän se monissa herättää kateutta ja katkeruutta, kun ei itselle ole sitä onnea suotu. Mutta kaikki eivät voi saada kaikkea. Ystävä iloitsee toisenkin onnesta.

Lue lisää

En tiedä kateudesta mutta ei heitä kiinnosta tippaakaan meidän pikku pallerot hauskoine sutkautuksineen ja kärrynpyörävideot kännykästä. Niin minä olen huomannut joskus kun olen jonkun jutun kertonut. Siksi en enää ota puheeksi heidän kanssaan kun muitankin asioita on.

Anonyymi kirjoitti:

Siis inhoat sellaista joka kertoo kaikki sairautensa .
Se on sille joka kertoo oikein tärkeä asia . Joten minä annan kertoa koska tiedän että kertominen vähentää stressiä siltä joka kertoo . Joten kullakin tarinansa .
Joten kun pidän ihmisestä niin pidän hänestä myös vikoineen kaikkineen .
En haluaisi olla se kylmä tyyppi joka keskeyttää ihmisen joka kertoo sairaudestaan sillä , pohjalla kerronnassa on pelko että sairaus on vakavaa ja hän tuntee tarvetta siitä kertoa.
Min taas en pysy mukana kun aletaan keskustelemaan urheilusta. Ja tuloksista millä ajalla joku on juossut jonkin matkan , ja kuka teki maalin jalkapallossa, ja kuka on NHL llän kirjoissa jne
Mutta se vaan todistaa erilaisuuksia ihmisissä ja heidän kiinnostus alueeltaan

Lue lisää

Totta, Inhoan ihmistä joka kerta tavatessa kertoo samat sairautensa ja lisäksi miehensä ja poikansa/tyttärensä sairaudet. En jaksa kuunnella, mutta luojankiitos sellaisia ihmisiä kuin sinä on olemassa.
Kilpailu ei kiinnosta minua, siinä olen samaa mieltä eikä urheilu yleensä. Sen sijaan itselle sopivat liikesarjat ja venytykset, jotka pitävät liikuntakykyisenä, ehkäisevät käsiä puutumasta ja lonkkaa kolottamasta, niitä kokemuksia sama potevien kanssa jaan, eniten tällä hetkellä siskon kanssa. Samat vaivat - samat elintavat - perityt geenit.

Kaunis ajatus.
Minulla on usein rippiristi kaulassa, kun en muuten käytä mitään koruja.
Joka sen huomaa, tietää heti minusta jotain,

Täällä toinen yksin matkaava, vanhakin jo, mutta vielä on virtaa ja uusi auto.
Ystävistä viis, puhutaan sille joka kuuntelee, ja kun ei olla sen parempia tuttuja, ei liiku juorujakaan ;)

Anonyymi kirjoitti:

Täällä toinen yksin matkaava, vanhakin jo, mutta vielä on virtaa ja uusi auto.
Ystävistä viis, puhutaan sille joka kuuntelee, ja kun ei olla sen parempia tuttuja, ei liiku juorujakaan ;)

Lue lisää

Mulla ei ees sitä autoo vaan julkisilla kuljen ja reissuille kuskaa matkatoimiston bussi jossa yleensä juttuseuraa mennen tullen.

t. hiukan nuorempi palstavierailija

Asun ja elän yksin, en haluaisi asua kenenkään kanssa. Joskus jutustelen torilla tai kaupassa jonkun tutun kanssa mutta paljon päiviä kun ei yhtään kanssakäymistä kenenkään kanssa. Käyn aamu ja iltalenkillä, teen pihatöitä, marjastan , pyöräilen, talvella uimassa.
Teen ruokani ja leivon.
Näin jo monia vuosia eläkeläisenä.
Täytyy myöntää että pelottaa se päivä kun en pysty nousemaan sängystä ja en ole enää itsenäinen. Toivon kuoleman tulevan pian ja sitten ei mitään huolia.

Anonyymi kirjoitti:

Asun ja elän yksin, en haluaisi asua kenenkään kanssa. Joskus jutustelen torilla tai kaupassa jonkun tutun kanssa mutta paljon päiviä kun ei yhtään kanssakäymistä kenenkään kanssa. Käyn aamu ja iltalenkillä, teen pihatöitä, marjastan , pyöräilen, talvella uimassa.
Teen ruokani ja leivon.
Näin jo monia vuosia eläkeläisenä.
Täytyy myöntää että pelottaa se päivä kun en pysty nousemaan sängystä ja en ole enää itsenäinen. Toivon kuoleman tulevan pian ja sitten ei mitään huolia.

Lue lisää

Minä toivon että saisin lähteä suorilta jaloilta kesken askeleen niinkuin isäni lähti.


t. hiukan nuorempi palstavierailija

Varmasti olet sellainen, joka valitaan ystäväksi, mutta ihmisillä ei ole
"tuntosarvia", että he noteeraisivat, että joku kaipaisi ystävää.
Pariskunnat ovat onnellisia toisistaan eivätkä vielä tiedä minkälaista
elämä sitten sille, joka jää yksin.

Ainakin minä haluaisin läheisen ystävän, jonka kanssa voi puhua henkilökohtaisista
asioistaan. Se ahdistaa, kun ei voi koskaan puhua. Ei minulle riitä hyvänpäivän tuttavat.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin minä haluaisin läheisen ystävän, jonka kanssa voi puhua henkilökohtaisista
asioistaan. Se ahdistaa, kun ei voi koskaan puhua. Ei minulle riitä hyvänpäivän tuttavat.

Lue lisää

Me ollaan niin erilaisia,
mulla oli aviolliito nuoruuden rakkaus läpi elämän yli viisikymmentä vuotta kunnes kuolema erotti,

joskus kyseleen, erottaako kuolema, höh, kun on jälkeläiset ja niitten jälkeläiset olemassa,

tavallan ei erota koska se oma puoliso elää muistoissa jokatapauksessa hautaan asti,
vaikka olis jo uusiki puoliso,
näin luulen,

mä en ole halunnukkaa uutta puolisoa, en ole sekuntiakaan edes etsiny,

mutta kaverita kyllä haluisin kun kaikki entiset ovat kuolleet,
ja jälkeläiset on eri juttu kuin puhekaverit suurinpiirtein saman ikästen kanssa

eikä niitä uusia puhe-kavereita taatusti tulekaan
koska itse en osaa enkä oikeestaan haluakkaan tuntemattomista uusia kavereita,
mutta
jos joku menneisyydestä olis vielä elossa niin semmosen kanssa voisi olla puhekaveriki vielä. ,,,,,, ehkä,,,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Me ollaan niin erilaisia,
mulla oli aviolliito nuoruuden rakkaus läpi elämän yli viisikymmentä vuotta kunnes kuolema erotti,

joskus kyseleen, erottaako kuolema, höh, kun on jälkeläiset ja niitten jälkeläiset olemassa,

tavallan ei erota koska se oma puoliso elää muistoissa jokatapauksessa hautaan asti,
vaikka olis jo uusiki puoliso,
näin luulen,

mä en ole halunnukkaa uutta puolisoa, en ole sekuntiakaan edes etsiny,

mutta kaverita kyllä haluisin kun kaikki entiset ovat kuolleet,
ja jälkeläiset on eri juttu kuin puhekaverit suurinpiirtein saman ikästen kanssa

eikä niitä uusia puhe-kavereita taatusti tulekaan
koska itse en osaa enkä oikeestaan haluakkaan tuntemattomista uusia kavereita,
mutta
jos joku menneisyydestä olis vielä elossa niin semmosen kanssa voisi olla puhekaveriki vielä. ,,,,,, ehkä,,,,,,

Lue lisää

Yksi ystävä tekisi elämästä paljon paremman. Se vaikuttaisi todella paljon
henkiseen hyvinvointiin.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi ystävä tekisi elämästä paljon paremman. Se vaikuttaisi todella paljon
henkiseen hyvinvointiin.

Olen rekisteröimätön, minulla ei ole sähköpostiakaan.
Tänne ei voi laittaa osoitetta ja puhelin numeroa, että otappa yhteyttä.
Olisi niin kiva keskustella jonkun samoissa ajatuksissa olevan ihmisen kanssa, mutta on pakko turvautua face of face tekniikkaan.
Hymyillään kun kadulla tavataan.
Laitan kukan napinläpeen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen rekisteröimätön, minulla ei ole sähköpostiakaan.
Tänne ei voi laittaa osoitetta ja puhelin numeroa, että otappa yhteyttä.
Olisi niin kiva keskustella jonkun samoissa ajatuksissa olevan ihmisen kanssa, mutta on pakko turvautua face of face tekniikkaan.
Hymyillään kun kadulla tavataan.
Laitan kukan napinläpeen.

Lue lisää

Hymyillään kun tavataan !


tuleva ystäväni !

Anonyymi kirjoitti:

Olen rekisteröimätön, minulla ei ole sähköpostiakaan.
Tänne ei voi laittaa osoitetta ja puhelin numeroa, että otappa yhteyttä.
Olisi niin kiva keskustella jonkun samoissa ajatuksissa olevan ihmisen kanssa, mutta on pakko turvautua face of face tekniikkaan.
Hymyillään kun kadulla tavataan.
Laitan kukan napinläpeen.

Lue lisää

Kainuun Petolintu asialla - face of face HAHHAHHAHAHAHHHHAAAA

Anonyymi kirjoitti:

Kainuun Petolintu asialla - face of face HAHHAHHAHAHAHHHHAAAA

heh heh heeee,,,,,, hauskaa olla pittää

vaikka sydän märkänis ,,,,,,

tietenki meillä on huumoria ja hauskanpitoa
huumori hymykuopassa,

eihän tietenkään kukaan tänne oikeesti kutsuja laita,
eikä varsinkaan minkäänlaisia oikeita yhteystietojaan,

mutta
pidetään hauskaa ja nauretaan välillä,

tiesithän

nauru pidentää ikää,
nauraminen on hyväksi meille kaikille vanhoille kuiville korpuille,

eiks vaan,,,,,

Anonyymi kirjoitti:

heh heh heeee,,,,,, hauskaa olla pittää

vaikka sydän märkänis ,,,,,,

tietenki meillä on huumoria ja hauskanpitoa
huumori hymykuopassa,

eihän tietenkään kukaan tänne oikeesti kutsuja laita,
eikä varsinkaan minkäänlaisia oikeita yhteystietojaan,

mutta
pidetään hauskaa ja nauretaan välillä,

tiesithän

nauru pidentää ikää,
nauraminen on hyväksi meille kaikille vanhoille kuiville korpuille,

eiks vaan,,,,,

Lue lisää

Liian harvoin on naurunaihetta eikä yksinnauramisessa ole samaa iloa kuin
porukassa. Porukassa on naurukin hauskempaa, vapauttavampaa.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta on hyvä nauraa yksinkin jos aihetta joskus on, muuten raskas elämä yksinäisyydessä menee vielä raskaammaksi.
Huumori keventää oloa edes hetkellisesti.

Mille te yksinänne nauratte ? Mistä te keksitte naurunaiheita ?
Telkkariohjelmista vai radiosta vai mistä ?

Anonyymi kirjoitti:

Liian harvoin on naurunaihetta eikä yksinnauramisessa ole samaa iloa kuin
porukassa. Porukassa on naurukin hauskempaa, vapauttavampaa.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta on hyvä nauraa yksinkin jos aihetta joskus on, muuten raskas elämä yksinäisyydessä menee vielä raskaammaksi.
Huumori keventää oloa edes hetkellisesti.

Mille te yksinänne nauratte ? Mistä te keksitte naurunaiheita ?
Telkkariohjelmista vai radiosta vai mistä ?

Lue lisää

Olet oikeassa ei yksin ollenkaa naurata,
päinvastoin murhetta kantaa ja tympeetä oloa,
vaikka tietääki että nauru paranaa,
ei yksin viitti alkaa nauramaan,

kyllä porukassa nauraminen on kaksinkertainen ilo kuten sanoit,


mä koitan keksiä kaikenlaista joko käsitöitä vaikka nyt on alkanu käsityötki tympimään,
nyt pistän maate sohvalle ja nurkkasilmällä tiirilen tv:tä jos pysyn hereillä, usein nukahdan kun menen köllötteleen,

Anonyymi kirjoitti:

Liian harvoin on naurunaihetta eikä yksinnauramisessa ole samaa iloa kuin
porukassa. Porukassa on naurukin hauskempaa, vapauttavampaa.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta on hyvä nauraa yksinkin jos aihetta joskus on, muuten raskas elämä yksinäisyydessä menee vielä raskaammaksi.
Huumori keventää oloa edes hetkellisesti.

Mille te yksinänne nauratte ? Mistä te keksitte naurunaiheita ?
Telkkariohjelmista vai radiosta vai mistä ?

Lue lisää

Kyllä monesti nauru purskahtaa ihan näitä nettisivuja surfaillessa ja juttuja lukiessa. Monesti nauran myös kun facebookissa katson jotain hauskaa lyhytvideota. Yksin asujalle parhainta huvia jokaiseen päivään.

t. hiukan nuorempi palstavierailija

Anonyymi kirjoitti:

Liian harvoin on naurunaihetta eikä yksinnauramisessa ole samaa iloa kuin
porukassa. Porukassa on naurukin hauskempaa, vapauttavampaa.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta on hyvä nauraa yksinkin jos aihetta joskus on, muuten raskas elämä yksinäisyydessä menee vielä raskaammaksi.
Huumori keventää oloa edes hetkellisesti.

Mille te yksinänne nauratte ? Mistä te keksitte naurunaiheita ?
Telkkariohjelmista vai radiosta vai mistä ?

Lue lisää

Katson joskus telkusta pilailuohjelmia että tulisi kerran kk edes naurettua ääneen
Joskus myös hyvä kirja tuo iloa

et vielä
mutt kun aika kuluu
ja sairaudet iskee, lisääntyy
myös lähipiiri kuolee
jäät aivan yksin ympäsristöösi,
tuleppa sitten kertomaan tuntuuko ett on jotenki tullu yksinäiseksi,

Anonyymi kirjoitti:

et vielä
mutt kun aika kuluu
ja sairaudet iskee, lisääntyy
myös lähipiiri kuolee
jäät aivan yksin ympäsristöösi,
tuleppa sitten kertomaan tuntuuko ett on jotenki tullu yksinäiseksi,

Lue lisää

Sama tuli mieleen.
Jotkut ihmiset väheksyvät muitten tuntemuksia ja jopa yksinäisyyttä niin kauan
kuin itsellä on suht'hyvin !
Ollaan niin kopeita ja "iloisia", kun on joku turvana vielä, tuttavia ja terveyttä on.
Vasta sitten ehkä alkaa ymmärtää muita, kun joutuu samaan asemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sama tuli mieleen.
Jotkut ihmiset väheksyvät muitten tuntemuksia ja jopa yksinäisyyttä niin kauan
kuin itsellä on suht'hyvin !
Ollaan niin kopeita ja "iloisia", kun on joku turvana vielä, tuttavia ja terveyttä on.
Vasta sitten ehkä alkaa ymmärtää muita, kun joutuu samaan asemaan.

Lue lisää

Entäpä ,jos on sellainen tyyppi, että aina on viihtynyt omissa oloissaan tai työelämässä kun oli ja nyt käy harrastuksessa ei kaipaa niitä ”ystäviä” . Juttelen kyllä helposti niitä näitä kenen kanssa vain jos huvittaa.
Aina olen ollut tällainen,eikä aika käy nytkään vanhana pitkäksi.
Olen kyllä iloinen useimmiten . Mottoni on elää ja antaa muidenkin elää.
Negatiivisia maailman uutisia en jatkuvasti kuuntele m vaikka olenkin kartalla . Ei minua huoleta sodat tai ilmaston muutokset. Ei pikku ihminen niille mitään voi. Ihana olla tämmöinen.
Ja mielestäni jokainen saa olla omanlaisensa.

Anonyymi kirjoitti:

Sama tuli mieleen.
Jotkut ihmiset väheksyvät muitten tuntemuksia ja jopa yksinäisyyttä niin kauan
kuin itsellä on suht'hyvin !
Ollaan niin kopeita ja "iloisia", kun on joku turvana vielä, tuttavia ja terveyttä on.
Vasta sitten ehkä alkaa ymmärtää muita, kun joutuu samaan asemaan.

Lue lisää

Niin se on, silloin kun ihminen on vielä terve
jaksaa touhuta ja mennä vielä minnevaan ja harrastaa,

ja viettää aikaa soppail reissilaan

ei silloin ihminen koe edes yksinäisyyttä ,
mutta kun kunto romahtaa ja puhekaverit kuolee ym läheiset kuolee,

jopa entinen aktiivinen ihminenki alkaa tuntea yksinäisyyttä,
kun esteenä on huono terveys ja voimat hukassa
eikä jaksa mitään enään samoin kuin ennen.

näin se vaan on.

Jos tahtoo ystävän, pitää olla aktiivinen ja ottaa kontaktia, eikä surkutella.

Anonyymi kirjoitti:

Jos tahtoo ystävän, pitää olla aktiivinen ja ottaa kontaktia, eikä surkutella.

Et oikein ymmärtänyt tekstejä. Ne ovat faktoja, eivät valituksia.
Kyllä sen jokainen tajuaa, että pitäisi olla aktiivinen ! Kaikilla ei vain kunto riitä
enää sosiaaliseen elämään. Pystyisitkö vielä oppimaan ajattelemaan vähän
laajemmin ?

Voihan tässä palstalla puhua arkisista asioista, päivän tapahtumista ja muusta yleisestä elämän kulusta.
Henkilökohtaisia tietojahan ei täällä turvallisuus syystä kerrota.
Mutta keskustellaan tässä, ole täällä hetken ja kuuntelen, voimme vaikka löytää yhteisen aiheen.

Anonyymi kirjoitti:

Et oikein ymmärtänyt tekstejä. Ne ovat faktoja, eivät valituksia.
Kyllä sen jokainen tajuaa, että pitäisi olla aktiivinen ! Kaikilla ei vain kunto riitä
enää sosiaaliseen elämään. Pystyisitkö vielä oppimaan ajattelemaan vähän
laajemmin ?

Lue lisää

No, ei tuossa mainita mitään ettei 'kunto riitä', siksi kehoitin aktiivisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

No, ei tuossa mainita mitään ettei 'kunto riitä', siksi kehoitin aktiivisuuteen.

Pitääkö sinulle erikseen kaikki selittää ? Etkö muuten osaa ajatella,
että näillä vuosikymmenillä ihmisten kunto voi olla hyvinkin erilainen.
Katsos, niillä joilla fyysinen kunto on heikennyt voi pää toimia paremmin
kuin sinulla, joka pysyt vielä liikkumaan paremmin.

Tuo on totta. Siihen minulla ei juurikaan ollut mahdollisuuksia parisuhteessa ollessani aikoinaan. Minä kerroin, mutta vastaanottaja ei pystynyt niitä mitenkään käsittelemään. Oli kuin olisin aina hakannut päätäni seinään. Siksi minä pidin työnteosta minulle kahden tärkeän ihmisen kanssa, koska siellä minua kuultiin ja ymmärrettiin.

Kaikilla ihmisillä p i t ä i s i olla se hyvä ystävä,
se voisi olla vaikka naapuri
ei haittais jos hyviä kavereita olisi useampiaki,
mtta ainaki se yski hyvä ystävä pitäisi / pitää olla,

on suuri suru jos kaikki entiset hyvät kaverit kuolee ympäriltä kuten nyt minultaki,
onneksi on omat jälkeläiset olemassa hihin koidan luoda hyvä kaveri suhteen,

on se kumma,
kuitenki sude jälkeläisiin on erilainen kuin jos on niitä omia hyyviä kavereita,
kuinkahan tuon ilmiön selittää,
tai kuka sen osaa selittää, miksi,

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä p i t ä i s i olla se hyvä ystävä,
se voisi olla vaikka naapuri
ei haittais jos hyviä kavereita olisi useampiaki,
mtta ainaki se yski hyvä ystävä pitäisi / pitää olla,

on suuri suru jos kaikki entiset hyvät kaverit kuolee ympäriltä kuten nyt minultaki,
onneksi on omat jälkeläiset olemassa hihin koidan luoda hyvä kaveri suhteen,

on se kumma,
kuitenki sude jälkeläisiin on erilainen kuin jos on niitä omia hyyviä kavereita,
kuinkahan tuon ilmiön selittää,
tai kuka sen osaa selittää, miksi,

Lue lisää

harmi vaan vanhana ihminen usein jää ihan yksin elämään loppu elämäänsä, minkäs sillekkään voi, jos näin käy,
toiset ihmiset saa kuolla nurempina toisten on elettävä hyvinki vanhoiksi,

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä p i t ä i s i olla se hyvä ystävä,
se voisi olla vaikka naapuri
ei haittais jos hyviä kavereita olisi useampiaki,
mtta ainaki se yski hyvä ystävä pitäisi / pitää olla,

on suuri suru jos kaikki entiset hyvät kaverit kuolee ympäriltä kuten nyt minultaki,
onneksi on omat jälkeläiset olemassa hihin koidan luoda hyvä kaveri suhteen,

on se kumma,
kuitenki sude jälkeläisiin on erilainen kuin jos on niitä omia hyyviä kavereita,
kuinkahan tuon ilmiön selittää,
tai kuka sen osaa selittää, miksi,

Lue lisää

Ihminen kaipaa ikäistään omaa ystävää.
Nuorempi sukulainen on nuorempi sukulainen,
voi hän ystäväkin olla,
mutta nuorten kanssa ei ole tasavertainen.
Nuoremmat sukulaiset suhtautuvat vanhaan erilailla.
Vanha on vähän niinkuin "suojeltava" yksilö,
jonka kanssa ei puhuta niistä asioista, joista vanha haluaisi puhua.

Mukavaa se olisi jos saisi tuntea itsensä suojelluksi,
mutta vanha haluaa myös ikäisensä ystävän tai kaverin
ilman pientä "holhouksen" tunnetta.

Vanhatkin voivat pitää huolta toisistaan eli "suojella",
mutta sellaisessa suhteessa vanha on henkisesti tasavertainen.
Ei vanha ajattele toisesta vanhasta, että tuo on jo niin vanha,
ettei se muuta tarvitse kuin huolehtijaa.
Vanhat keskenään tietävät, että ollaan mekin oltu nuoria ja meneviä
ja nyt ollaan tässä iässä ja edelleen meissä elää myös se nuori minä
ja kaikki ikäkerrokset muistissamme.

Vanhat ymmärtävät toistensa elämää ja sielunelämää - parhaassa tapauksessa.
Nuoremmat eivät ole meitä nähneet nuorena.
He tuntevat vain sen ikääntyneemmän ihmisen.

Tämä on vaikea asia selittää ymmärrettävästi.
Mahdoinko ollenkaan onnistua siinä ?

Minulta kysyi pikkupoika: "Oletko sinä aina ollut vanha ?"
Ei hän ollut minua nähnyt kuin vanhana.

Se kysymys ehkä kertoo jotain nuorempienkien käsityksistä meistä iäkkäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen kaipaa ikäistään omaa ystävää.
Nuorempi sukulainen on nuorempi sukulainen,
voi hän ystäväkin olla,
mutta nuorten kanssa ei ole tasavertainen.
Nuoremmat sukulaiset suhtautuvat vanhaan erilailla.
Vanha on vähän niinkuin "suojeltava" yksilö,
jonka kanssa ei puhuta niistä asioista, joista vanha haluaisi puhua.

Mukavaa se olisi jos saisi tuntea itsensä suojelluksi,
mutta vanha haluaa myös ikäisensä ystävän tai kaverin
ilman pientä "holhouksen" tunnetta.

Vanhatkin voivat pitää huolta toisistaan eli "suojella",
mutta sellaisessa suhteessa vanha on henkisesti tasavertainen.
Ei vanha ajattele toisesta vanhasta, että tuo on jo niin vanha,
ettei se muuta tarvitse kuin huolehtijaa.
Vanhat keskenään tietävät, että ollaan mekin oltu nuoria ja meneviä
ja nyt ollaan tässä iässä ja edelleen meissä elää myös se nuori minä
ja kaikki ikäkerrokset muistissamme.

Vanhat ymmärtävät toistensa elämää ja sielunelämää - parhaassa tapauksessa.
Nuoremmat eivät ole meitä nähneet nuorena.
He tuntevat vain sen ikääntyneemmän ihmisen.

Tämä on vaikea asia selittää ymmärrettävästi.
Mahdoinko ollenkaan onnistua siinä ?

Minulta kysyi pikkupoika: "Oletko sinä aina ollut vanha ?"
Ei hän ollut minua nähnyt kuin vanhana.

Se kysymys ehkä kertoo jotain nuorempienkien käsityksistä meistä iäkkäistä.

Lue lisää

Noin se on,

kaikkein paras olisi jos se ystävä olisi entinen jo vuosien takinen vaikka entinen työkaveri tai lapsuuden ystävä mutta kun neki kaikki on jo manan mailla tai eri paikkakunalla,

vanhuksena ihminen jää ihan yksin jos elää vanhaksi ja kaikki muut kuolee ympäriltä, nuoret jälkeläiset ei korvaa saman ikäistä ystävää.
nuoret on nuoria ja he suhtautuvat meihin vanhuksiin eri tavoin kuin saman ikäiset kaverit tai oma puoliso jos olis vielä elossa.

Anonyymi kirjoitti:

Noin se on,

kaikkein paras olisi jos se ystävä olisi entinen jo vuosien takinen vaikka entinen työkaveri tai lapsuuden ystävä mutta kun neki kaikki on jo manan mailla tai eri paikkakunalla,

vanhuksena ihminen jää ihan yksin jos elää vanhaksi ja kaikki muut kuolee ympäriltä, nuoret jälkeläiset ei korvaa saman ikäistä ystävää.
nuoret on nuoria ja he suhtautuvat meihin vanhuksiin eri tavoin kuin saman ikäiset kaverit tai oma puoliso jos olis vielä elossa.

Lue lisää

Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää, itse olen introverttiin taipuvainen, pidän mukavsta seurasta, mutta en jaksa tuntitolkulla sitä, on pakko saada omaa rauhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää, itse olen introverttiin taipuvainen, pidän mukavsta seurasta, mutta en jaksa tuntitolkulla sitä, on pakko saada omaa rauhaa.

Lue lisää

Samoin,

joskus jossaki testissä minullekki tuli toi introvertti persoona,

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää, itse olen introverttiin taipuvainen, pidän mukavsta seurasta, mutta en jaksa tuntitolkulla sitä, on pakko saada omaa rauhaa.

Lue lisää

Jos on sosiaalinen ja seurallinen ihminen ei se tarkoita samaa kuin läheisriippuvainen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on sosiaalinen ja seurallinen ihminen ei se tarkoita samaa kuin läheisriippuvainen.

Väitettiinkö tuossa niin? Ei.

Anonyymi kirjoitti:

Väitettiinkö tuossa niin? Ei.

Kyllä väitettiin:
"Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää,"

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä väitettiin:
"Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää,"

Näet omiasi, käy optikolla.

Anonyymi kirjoitti:

Näet omiasi, käy optikolla.

Otsa nyt silmä käteen ja kelaa taaksepäin ja lue kommentti:

Anonyymi
2025-09-05 07:51:18
UUSI


"Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää, itse olen introverttiin taipuvainen, pidän mukavsta seurasta, mutta en jaksa tuntitolkulla sitä, on pakko saada omaa rauhaa."

1

Anonyymi kirjoitti:

Otsa nyt silmä käteen ja kelaa taaksepäin ja lue kommentti:

Anonyymi
2025-09-05 07:51:18
UUSI


"Jotkut on läheisriippuvaisia, kokoajan pitää olla joku jolle höpöttää, itse olen introverttiin taipuvainen, pidän mukavsta seurasta, mutta en jaksa tuntitolkulla sitä, on pakko saada omaa rauhaa."

1

Lue lisää

Missä kohtaa siinä lukee "sosiaalinen ja seurallinen" ?
Älä väitä omia tulkintojasi muiden kirjoittamiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Missä kohtaa siinä lukee "sosiaalinen ja seurallinen" ?
Älä väitä omia tulkintojasi muiden kirjoittamiksi.

Ootko ihan pöljä ? Sinulle on vastattu, että "Jos ihminen on sosiaalinen
ja seurallinen ei se tarkoita, että hän on läheisriippuvainen".

Höpöttäjä on sosiaalinen ja seurallinen. Tuppisuu ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ootko ihan pöljä ? Sinulle on vastattu, että "Jos ihminen on sosiaalinen
ja seurallinen ei se tarkoita, että hän on läheisriippuvainen".

Höpöttäjä on sosiaalinen ja seurallinen. Tuppisuu ei ole.

Lue lisää

Älä ilkeile tuntemattomille.

Tänään ei ole ollut niin kipeä päivä,
mutta yksinäinen kyllä.
Voi tätä yksinolon lohduttomuutta.
Se ei ole valitus, se on toteamus vaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tänään ei ole ollut niin kipeä päivä,
mutta yksinäinen kyllä.
Voi tätä yksinolon lohduttomuutta.
Se ei ole valitus, se on toteamus vaan.

Mitä me voitaisiin keksiä ettei olis näin yksin ja näin tympeetä tämä vanhan ihmisen loppuelämä,

väkisin mieli maassa mataa,

tein tyhmyyden, menin lääkäriin, nyt saa vain kärsiä
-- ne keksi että mulla on muka jotain vakavaa hoidettavaa,
ei ole , eikä olis ollu
olisivat vain antaneet jotain sienirasvaa
nyt ne keksi ruveta leikkeleen
nyt sitä vasta sairaaksi tulee,
kyllä ( minä ) vanha ihminen sitten osaan tehdä tyhmyyksiä,

voi kun luoja pelastas pois kitumasta.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä me voitaisiin keksiä ettei olis näin yksin ja näin tympeetä tämä vanhan ihmisen loppuelämä,

väkisin mieli maassa mataa,

tein tyhmyyden, menin lääkäriin, nyt saa vain kärsiä
-- ne keksi että mulla on muka jotain vakavaa hoidettavaa,
ei ole , eikä olis ollu
olisivat vain antaneet jotain sienirasvaa
nyt ne keksi ruveta leikkeleen
nyt sitä vasta sairaaksi tulee,
kyllä ( minä ) vanha ihminen sitten osaan tehdä tyhmyyksiä,

voi kun luoja pelastas pois kitumasta.

Lue lisää

Hyvä kysymys, mikä olisi sellainen paikka missä voisi tutustua yksinäisiin ihmisiin. Minä kaipaan yhteyttä uusiin ihmisiin, olisi mukavaa rupatella ja laittaa vaikka ruokaa yhdessä. Tehdä sellaisia arkisia asioita yhdessä ja käydä vaikka kävelyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys, mikä olisi sellainen paikka missä voisi tutustua yksinäisiin ihmisiin. Minä kaipaan yhteyttä uusiin ihmisiin, olisi mukavaa rupatella ja laittaa vaikka ruokaa yhdessä. Tehdä sellaisia arkisia asioita yhdessä ja käydä vaikka kävelyllä.

Lue lisää

Tutustumispaikkoja on vain nuorille. Vanhoille on seurakunnissa jotain harvoin
ja palvelutaloissa. Ei vedä kumpikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä me voitaisiin keksiä ettei olis näin yksin ja näin tympeetä tämä vanhan ihmisen loppuelämä,

väkisin mieli maassa mataa,

tein tyhmyyden, menin lääkäriin, nyt saa vain kärsiä
-- ne keksi että mulla on muka jotain vakavaa hoidettavaa,
ei ole , eikä olis ollu
olisivat vain antaneet jotain sienirasvaa
nyt ne keksi ruveta leikkeleen
nyt sitä vasta sairaaksi tulee,
kyllä ( minä ) vanha ihminen sitten osaan tehdä tyhmyyksiä,

voi kun luoja pelastas pois kitumasta.

Lue lisää

Olen onnellinen, jos saat apua !!!

sinulla on liian vilkas mielikuvitus,

Ketkä kaikki ? Voi kun joku ruinaiskin seksiä !

Anonyymi kirjoitti:

Ketkä kaikki ? Voi kun joku ruinaiskin seksiä !

Jos vanhus alkais seksin kanssa huseaamaan
niin siinä käy huonosti,
mummelista tlisi nymfomaani ja sitten kun papalla ei seisikkaa kuikas siinä sitten käsisi, tosi huonosti
vanhan ihmisen on paras unohtaa seksi hurjastelut kun siitä ei taatusti tule enään mitään, ja seksi elämä kuuluu nuoruuteen ja terviyteen, ei enään vanhusten elämään,
unohtakaa koko touhu j akeksittykää muuhun, toisten halamiiseen ja passaamiseen,

Voi taivahan vallat. Ei ole kyllä ihan normaali jos pyytää seksia, rahaa, huokaa ja tietoja. Ei kinulta ainakaan koskaan ole kukaan noita pyytänyt. Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on??

Anonyymi kirjoitti:

Jos vanhus alkais seksin kanssa huseaamaan
niin siinä käy huonosti,
mummelista tlisi nymfomaani ja sitten kun papalla ei seisikkaa kuikas siinä sitten käsisi, tosi huonosti
vanhan ihmisen on paras unohtaa seksi hurjastelut kun siitä ei taatusti tule enään mitään, ja seksi elämä kuuluu nuoruuteen ja terviyteen, ei enään vanhusten elämään,
unohtakaa koko touhu j akeksittykää muuhun, toisten halamiiseen ja passaamiseen,

Lue lisää

Minua tanssitti vuosi sitten kesällä eläkeläisten päivätansseissa palvelutalossa asuva reilu 85 vuotias papparainen joka oli menettänyt vaimonsa muutama kuukausi aiemmin. Kovasti tuntui olevan uutta naista vailla ja minullekin suorin sanoin selitti miten tarviis uuden yhtä ihanan naisen joka ottais joka päivä sui**n niinkuin vaimo teki. Olisi vielä pitänyt hänen kanssa lähteä tanssin jälkeen kahvillle keskustelemaan asiasta. No, en lähtenyt edes kahville.

t. hiukan nuorempi palstavierailija.

Onko ne viikottaiset tapaamiset kaikille vai vain kyseisen tapahtuman järjestävän eläkeläisyhdistyksen jäsenille?
Meillä on ainoastaan eläkeläisyhdistyksen järjestämät päivätanssit ja karaoketanssit sellaiset jotka on kaikille.
Itse en ole missään yhdistyksessä enkä halua olla, riittää yksi huono kokemus eräästä yhdistyksestä eläkkeelle jäämiseni alkuajalta. Piiri pieni pyöri.

Vanhan ihmisen on vaikeeta etsiä noin uusia harrastuspiirejä
kun kunto on heikko,
kaikenlainen jaksaminen on hankalaa,
jaksaa ehkä vain istua,
ja onko lähes yhdeksänkymppisellä mitään puhuttavaa tuntemattomien ihmisten kanssa,
voi olla että näin huonokuntoinen vanhus voi tuntea ittensä tunkeilijaksi uusiin
piireihin siis haarstuksiin,
yksin jääneen vanhuksen on korkea kynnys hakeutua kerhoihin ,
mikä neuvoksi meille surkeille yksin jääneille vanhoille ihmisille,
entisille aktivisteille,

Ei ole mitään iäkkäitten kerhoja. Eipä ole nuoremmillekaan.

Missä paikkakunnalla ? Muutan heti sinne.

Olin vähän sukuloimassa ja huomasin, että en kaipaa koko aikaista puhekaveria.
Kiva on tavata ja jutella, mutta minä todella kaipasin hetken yksioloa jo pienellä reissulla.
Suku on suku ja hyvät suhteet, mutta se utelu ja kysely, miksi ja kuka, mitä ja koska?
Ihanaa olla kotona taas.

Anonyymi kirjoitti:

Olin vähän sukuloimassa ja huomasin, että en kaipaa koko aikaista puhekaveria.
Kiva on tavata ja jutella, mutta minä todella kaipasin hetken yksioloa jo pienellä reissulla.
Suku on suku ja hyvät suhteet, mutta se utelu ja kysely, miksi ja kuka, mitä ja koska?
Ihanaa olla kotona taas.

Lue lisää

Ihminen, jolla on mahdollisuus tavata muita on ihan eri tilanteessa kuin se,
jolla ei ole ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen, jolla on mahdollisuus tavata muita on ihan eri tilanteessa kuin se,
jolla ei ole ketään.

Kiitos kommentista.

Vastaukseni oli edelliselle kirjoittajalle, joka sanoi: - enkä kaipaa ihmisseuraa kuin
hyvin harvoin.
En osannut muotoilla vastaustani kaikkiin täällä kirjoittaneisiin kohdistuvana.
Vastasin yhdelle.,

Sinä olet valivali-mestari, joka et arvosta muitten mielipiteitä.

Ei pelkkä viranomainen riitä, että ihminen pysyisi henkisesti terveenä.
Yksinäisyys "syö" ihmisen henkisiä voimavaroja.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pelkkä viranomainen riitä, että ihminen pysyisi henkisesti terveenä.
Yksinäisyys "syö" ihmisen henkisiä voimavaroja.

jooo tiedetään, mutta mitä on tehtävissä ,
voidaan tehdä

yksin jääneitten
kauan eläneen vanhan ihmisen on vaikeeta alottaa uutta elämää uusien ihmisten kanssa,
vai onko sittenkään, ????????????????

olisko sittenki vanhusten laitoshoito suomen vanhuksille ratkaisu,
se tarkottaisi
paluttaa vanhainkodit taksi yhteiskuntaamme,

yksin jääneitä kohta avuttomia vanhuksia on paljon suomessa ,
todella paljon,
ja ongelmat suuria valtion taloudessa,

hymmmmm, vaikeeta on ja tulee toistaiseksi olemaan......

Joo, samaa mieltä; turha mökötys pois, ollaan sit haurassa naama lintas! Tuubia myös katselen, sieltä löytää kaikenlaista, huvia ja hauskaa, hyödyllistä ja vaikka mitä.
p.s. miksi Saara nauroi? noku Herra sitä koetteli....!

Stand up koomikot on tylsintä huumoria mitä tiedän. Pakolla keksittyä huumoria.

Anonyymi kirjoitti:

Stand up koomikot on tylsintä huumoria mitä tiedän. Pakolla keksittyä huumoria.

Samaa mieltä. Livenä joskus vuosia sitten yritin käydä katsomassa, mutta ei naurattanut ei. Lienenkö sitten itse niin tylsä ja tosikko

t. hiukan nuorempi palstavierailija

Anonyymi kirjoitti:

Stand up koomikot on tylsintä huumoria mitä tiedän. Pakolla keksittyä huumoria.

Onhan niitä eri tasoisia, kyllä hyviäkin löytyy. Entäs tv-sarjat joissa on taustanaurut mukana, ne Pulmuset, yms? Jos taustanauru otettaisiin niistä pois, osaisiko kukaan enää nauraa?

Anonyymi kirjoitti:

Onhan niitä eri tasoisia, kyllä hyviäkin löytyy. Entäs tv-sarjat joissa on taustanaurut mukana, ne Pulmuset, yms? Jos taustanauru otettaisiin niistä pois, osaisiko kukaan enää nauraa?

Lue lisää

En ole näitä valmiiksi naurettuja vuosiin katsonut, ei kiinnosta Posset ja Putoukset yms hömppä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole näitä valmiiksi naurettuja vuosiin katsonut, ei kiinnosta Posset ja Putoukset yms hömppä.

Putouksen ym vastaavat voi poistaa kokonaan TV: ohjelmistosta
ne on pelkkää katsojien kiusaa,
niilläki kavilla voisi olla jotainoikeesti hyvää ohjelmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Stand up koomikot on tylsintä huumoria mitä tiedän. Pakolla keksittyä huumoria.

Stand up "huumori" tökkii pahasti. Ei kiinnosta yhtään.

Anonyymi kirjoitti:

En ole näitä valmiiksi naurettuja vuosiin katsonut, ei kiinnosta Posset ja Putoukset yms hömppä.

Olen samaa mieltä. Ei voi tylsempiä ohjelmia olla. Samat naamatkin lähes
jokaisessa.

Voi sinua ! Toivotan sinulle hyvää ja nopeaa paranemista !!!
Kyllä olisi mukavaa jos joku olisi kanssasi ja hellisi sinua !
Miten se vanha laulu meni ?
Nalle karhu sairastaa
häntä hellikäämme ?

Minä sairastelin talvella 2,5 kuukautta yksin
korkeaa kuumetta kahteen otteeseen, flunssia, ehkä korona ym.
Oli tosi orpo olo.
Kuumehoureissani itkinkin jo yksin,
oli niin surkea olo,
kun ei kukaan edes soittanut.
Ajattelin,
että ei ole hääppöstä olla vanha, sairas ja vähien tuttujensakin unohtama.
Olisin voinut olla vaikka kuolleena pari kuukautta.
Ei ketään kiinnostanut olemassaoloni.
Olisin tarvinnut vähän apuakin,
mutta kun ei ole ketään 200 kilometriä lähempänä
eikä enää ketään läheistä.
Toivon pääseväni pois.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sinua ! Toivotan sinulle hyvää ja nopeaa paranemista !!!
Kyllä olisi mukavaa jos joku olisi kanssasi ja hellisi sinua !
Miten se vanha laulu meni ?
Nalle karhu sairastaa
häntä hellikäämme ?

Minä sairastelin talvella 2,5 kuukautta yksin
korkeaa kuumetta kahteen otteeseen, flunssia, ehkä korona ym.
Oli tosi orpo olo.
Kuumehoureissani itkinkin jo yksin,
oli niin surkea olo,
kun ei kukaan edes soittanut.
Ajattelin,
että ei ole hääppöstä olla vanha, sairas ja vähien tuttujensakin unohtama.
Olisin voinut olla vaikka kuolleena pari kuukautta.
Ei ketään kiinnostanut olemassaoloni.
Olisin tarvinnut vähän apuakin,
mutta kun ei ole ketään 200 kilometriä lähempänä
eikä enää ketään läheistä.
Toivon pääseväni pois.

Lue lisää

Kyllä vakavaksi vie jos uskaltaa edes miettiä,
vanhus ja sairaus, huono yhdistelmä,

kaikenlaiset toiminnot vaikeutuu voimat heikkenee,
usein tarvis ulkopuolista apua,
mutta
suomen vanhan ajan ihmiset
olemme jo lapsuudessamme kasvattu ajattelemaan
itse pitää pärjätä,
olettaisin enemistöllä vanhuksilla on suuri kynnys pyytää ulkopuolista apua,
-- olen jokseenki varma asiasta,
jokatapaksessa elämä ei voi enään jatkua montakaa vuotta
korkeentaan kymmenen
ja se elämässä on lyhyt aika,
silloin olen noin sata vuotias,
en usko että edes kymmentä vuotta enään elän ,
elän ne vuodet mitkä luoja suo
siihen asti kirjoitelaan kuulumisia niin kauan kuin vielä pystymme ,
sillä sekin taito voi yllättäin kadota jos huonosti käy,

hyvää illan jatkoa,
eletään kiusallaki sata vuotiaiksi ,
kirjoitellaan kuulumisia.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vakavaksi vie jos uskaltaa edes miettiä,
vanhus ja sairaus, huono yhdistelmä,

kaikenlaiset toiminnot vaikeutuu voimat heikkenee,
usein tarvis ulkopuolista apua,
mutta
suomen vanhan ajan ihmiset
olemme jo lapsuudessamme kasvattu ajattelemaan
itse pitää pärjätä,
olettaisin enemistöllä vanhuksilla on suuri kynnys pyytää ulkopuolista apua,
-- olen jokseenki varma asiasta,
jokatapaksessa elämä ei voi enään jatkua montakaa vuotta
korkeentaan kymmenen
ja se elämässä on lyhyt aika,
silloin olen noin sata vuotias,
en usko että edes kymmentä vuotta enään elän ,
elän ne vuodet mitkä luoja suo
siihen asti kirjoitelaan kuulumisia niin kauan kuin vielä pystymme ,
sillä sekin taito voi yllättäin kadota jos huonosti käy,

hyvää illan jatkoa,
eletään kiusallaki sata vuotiaiksi ,
kirjoitellaan kuulumisia.

Lue lisää

Minulla ei ole mitään odotuksia elämäni pituudesta, koska tiedän, että se voi
päättyä ihan milloin vain. On yllättävää, että olen elänyt näinkin kauan.
Joka toinen 70 vuotta täyttänyt ei näe edes 80 vuotispäiväänsä.

Kaikki läheiseni, ystäväni ja tuttavani ovat jo manan mailla.
Miksi minä olen tänne yksin jäänyt ? Ei minusta ole kellekään mitään
iloa eikä hyötyä, koska en ketään enää edes tunne eikä elämäni anna
minulle itsellenikään mitään ilonaihetta. Totean vain. Tämä ei ollut valitus.

Jotenkin yrittää saada päivät kulumaan. Toimintakyky ja voimat ovat
niin paljon heikenneet, ettei elämästä saa enää mitään irti.

Kerran luin jonkun rohvessorin kirjoituksen miten vanhenemiseen tulisi
valmistautua. Outo kirjoitus, koska ei yhtään voi tietää mitä on tulossa.
Vanheneminen on suuri yllätys. Ei siihen voi valmistautua kuin korkeintaan
teoriassa eikä teoria vastaa todellisuutta yhtään.
Joitain käytännön asioita voi järjestellä etukäteen, muttei niistäkään voi
tietää mihin pitäisi valmistautua.
Se tulee mikä tulee, moni asia tulee odottamatta, vaikka olisi kuinka yrittänyt
"valmistautua".
Sitä paitsi ei voi tietää, että on se, joka jää yksin viimeisenä.

Parastahan sitä aina toivoo, että terveyttä säilyisi elämän loppuun asti sen verran,
että pärjäisi.

Joku on sarkastisesti sanonut, että "Elämän on sarja kärsimyksiä".
Vanhuus ainakin voi olla, vaikkei suinkaan kaikille.
Jotkut onnekkaat saavat olla suht'terveitä.
Se mahdollistaa paljon asioita, jotka tekevät elämästä iäkkäänäkin
elämisen arvoista.

Höpötellään taas ! Kuulumisiin ! Hyvää yötä !

Totta tuoki,
anteeksi pyydän, itse olen lyöny vuosi kymmenet jo laimin suhteessa ystäviini,
jotenki vaan minusta on kai tullu itsekäs, ajattelen kyllä kaikkia heitä,
mutta todellisuudessa suurin osa heitä on jo manan mailla ja elossa voi olla vielä yksi mutta jutut ei enään onnistu,
elämä on lopumista
lopulta ihminen on ihan yksin,

kuten aforismi sanoo:

" yksin ooot sinä ihminen
yksin keskellä kaiken
yksin tänne sä syntyvä ooot
yksin lähtevä ooot " omin sanoin sanottuna , heh,

Voi hyvänen aika !
En ajattele ollenkaan noin !
Mikään ei voi tuntua velvollisuudelta, kun on ystävä kysymyksessä.
Ystävistä on pelkkää iloa.
Jos jotain pikku harmia olisi se kannattaa ohittaa
ja antaa arvo sille kaikelle hyvällä, mitä ystävältä saa.

Nykyisin olen ystävätön. Kaipaan heitä paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Voi hyvänen aika !
En ajattele ollenkaan noin !
Mikään ei voi tuntua velvollisuudelta, kun on ystävä kysymyksessä.
Ystävistä on pelkkää iloa.
Jos jotain pikku harmia olisi se kannattaa ohittaa
ja antaa arvo sille kaikelle hyvällä, mitä ystävältä saa.

Nykyisin olen ystävätön. Kaipaan heitä paljon.

Lue lisää

Minulla oli kaksi erittäin hyvää ystävää joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut, puhua rakkaudesta, surusta ja kaikesta siltä väliltä.
Toinen heistä kuoli ihan yllättäen, muistelen häntä melko usein, koska tiedän kuinka vaikeita vuosia hän oli jo pitkän ajan elänyt, huolehtien muista enemmän kuin itsestänsä.
Toisen muistihäiriöt veivät hänet omaan maailmaansa ja nyt hän ei tunne minua, asuukin nyt kauempana kuin ennen.

Nytkin on ystäviä, mutta noita kahta kaipaan siitä huolimatta.
On kuin minulta olisi joku rakkausnippu kadonnut heidän menetyksessään.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli kaksi erittäin hyvää ystävää joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut, puhua rakkaudesta, surusta ja kaikesta siltä väliltä.
Toinen heistä kuoli ihan yllättäen, muistelen häntä melko usein, koska tiedän kuinka vaikeita vuosia hän oli jo pitkän ajan elänyt, huolehtien muista enemmän kuin itsestänsä.
Toisen muistihäiriöt veivät hänet omaan maailmaansa ja nyt hän ei tunne minua, asuukin nyt kauempana kuin ennen.

Nytkin on ystäviä, mutta noita kahta kaipaan siitä huolimatta.
On kuin minulta olisi joku rakkausnippu kadonnut heidän menetyksessään.

Lue lisää

Minäki kaipaan niitä lapsuuteni ystäviä,
aikuisenaki he oli maailman ihanimpia ihmisiä ,
molemmilla oli perheet kaukan eripaikkakunnilla
kuten myös itselläni
joten elämä eroti meidät toisistamme,
muutaman kerran näin pitkä elämämme aikana heitä
he olivat edeleen yhtä ihana ja rakastettavia ihmisiä vahuksenaki,
ikuinen kaipaus on heitä ajatellessa,
lapsuuden ystävät ei kai vanhukselta unohdu koskaan,

tietenki on ollu myös hyviä työkavereita joita voi kyllä myös ystäviksi sanoa,
mutta ne oli aikuiselämän aikaisia ystäviä ja meidätki sittemmin elämä erotti
kun päästiin eläkkeelle ja meki muutettiin paikkakuntaa kauas muualle.

eämä on pelkää luopumisen tuskaa !

Anonyymi kirjoitti:

Minäki kaipaan niitä lapsuuteni ystäviä,
aikuisenaki he oli maailman ihanimpia ihmisiä ,
molemmilla oli perheet kaukan eripaikkakunnilla
kuten myös itselläni
joten elämä eroti meidät toisistamme,
muutaman kerran näin pitkä elämämme aikana heitä
he olivat edeleen yhtä ihana ja rakastettavia ihmisiä vahuksenaki,
ikuinen kaipaus on heitä ajatellessa,
lapsuuden ystävät ei kai vanhukselta unohdu koskaan,

tietenki on ollu myös hyviä työkavereita joita voi kyllä myös ystäviksi sanoa,
mutta ne oli aikuiselämän aikaisia ystäviä ja meidätki sittemmin elämä erotti
kun päästiin eläkkeelle ja meki muutettiin paikkakuntaa kauas muualle.

eämä on pelkää luopumisen tuskaa !

Lue lisää

Loppuvaiheessa se on luopumista. Vähitellen kaikesta. Ja sitten elämästämme.
Antaisin pois vuosia elämästäni jos saisin puolisoni takaisin.

Paljon puhuva laulu,
kertoo kaiken tärkeimmän ihmisen elämästä,

Emme toki.
Ei tulisi mieleenikään.

Paloma.se01 kirjoitti:

Emme toki.
Ei tulisi mieleenikään.

Erikoista joka aamu puhua ystävän kanssa. Oletteko jotenkin riippuvaisia toisistanne? Vaikuttaa aika oudolta, kuin pakkomielteeltä. Sinullahan on aviomies, tykkäisitkö jos hän joka ikinen päivä juttelisi mesessä kaverinsa kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Erikoista joka aamu puhua ystävän kanssa. Oletteko jotenkin riippuvaisia toisistanne? Vaikuttaa aika oudolta, kuin pakkomielteeltä. Sinullahan on aviomies, tykkäisitkö jos hän joka ikinen päivä juttelisi mesessä kaverinsa kanssa.

Lue lisää

Terveillä tyypeillä "aviomies" ei ole mikään este seurustella muitten ihmisten kanssa. Mikä lienee oma ongelmasi?

Anonyymi kirjoitti:

Terveillä tyypeillä "aviomies" ei ole mikään este seurustella muitten ihmisten kanssa. Mikä lienee oma ongelmasi?

Meillä on kummallakin aviomies. Puhumme myös heidän kanssaan, koko päivän. :)
Minulla on koko joukko ystäviä, tuttuja, kavereita ja sitten siskot ja muut sukulaiset joiden kanssa pidän jatkuvaa yhteyttä. Nykyisin etupäässä netin ja puhelimen kautta, mutta seuraamme toistemme elämää kevyesti, olemme tietoisia mitä on menossa.
Minusta tämä on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Meillä on kummallakin aviomies. Puhumme myös heidän kanssaan, koko päivän. :)
Minulla on koko joukko ystäviä, tuttuja, kavereita ja sitten siskot ja muut sukulaiset joiden kanssa pidän jatkuvaa yhteyttä. Nykyisin etupäässä netin ja puhelimen kautta, mutta seuraamme toistemme elämää kevyesti, olemme tietoisia mitä on menossa.
Minusta tämä on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Lue lisää

Kylläpä sinulla onkin päivässä monta tuntia, kun tuollaisen ystävämäärän lisäksi ehdit pitää huolta palstaystävistä ja jopa vastustajista. Eikös teillä sen miehesi kanssa ole ihan eri nukkuma ja valvomis ajat, unissanneko puhutte keskenänne ?

Anonyymi kirjoitti:

Kylläpä sinulla onkin päivässä monta tuntia, kun tuollaisen ystävämäärän lisäksi ehdit pitää huolta palstaystävistä ja jopa vastustajista. Eikös teillä sen miehesi kanssa ole ihan eri nukkuma ja valvomis ajat, unissanneko puhutte keskenänne ?

Lue lisää

Mikä hlvt sinua riivaa? Voisitko hoidella vain oman ongelmasi.

Sen no. "voi itse valita". Ja täytyykin, kukaan muu ei sitä sulle - eikä kenellekään - anna.

Anonyymi kirjoitti:

Sen no. "voi itse valita". Ja täytyykin, kukaan muu ei sitä sulle - eikä kenellekään - anna.

Tarkoitin, rauhaa sydämessä-ei voi itse valita. Ymmärrätkö?

Et tietenkään tunne itseäsi yksinäiseksi. Sinullahan on elämänkumppani !!!

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin, rauhaa sydämessä-ei voi itse valita. Ymmärrätkö?

En. Juuri sen voi aivan itse valita. Vai kuka sen sulle antaa? Vai onko Rauha vaimosi.

Vastaukset on joskus hiukan erikoisia.
Laitan esimerkin.
Jos aihe olisi vaikka köyhyys ja nälkä
niin olisi hölmöä tulla kehumaan,
ettei minulla vaan ole nälkä !
Mätän tässä juuri kaviaaria ja juon shampanjaa päälle.

Aikoinaan kun olin nuori ja työelämässä, mä usein tunsin surua joitaki YKSINÄISIÄ nuoria naisia tunsin tosi kipeetä sääliä että voi voi voi miten noin vaikea tilanne nuoreilla kaunilla naisilla voi olle ettei ole ainuttakaa ystävää,
me tiesimme kaikki että hänellä oli suhde varattuun mieheen ja sen aikainen yhteiskuntamme ainaki sillä paikkalunnalla oli hiukan liian arvosteleva , usein huomasin kuinka se nuori kaunis nainen kärsi elämän tilanteestaan,
en lopulta koskaan tullu tietoiseksi kuinka hänen elämänsä rakentui myöhemmin,
varsinki jos nuori joutuu yksinäiseksi se on tosi paha jauttu hänelle,

nyt vanhuksena kun kaikki minunki tärkeät ihmiset ovat kuolleet
olen tuntenu pienen vilauksen tunteesta yksinäisyys,
vaikka tavallaan en ole
koska minulla on jälkeläiset jälkeläisineen, ja on jopa yksi ystäväki vielä elossa,

mutta vanhuus on elämäni vaikeinta aikaa koska terveys rajottaa ihan kaikkea hauskaa tekemistä ja menoja,

katsotaan kuinka tämä loppu elämä muodostuu, vielä olen kuitenki omatoiminen, itse hoidan kaikki asiasi , jospa suunnittelen kaikenlaista uutta jos raha riittää, jos ei riitä enköhän keksi mennä pankin pakeille,
jotta asiat etenee vaikka vanha olenki, aina jotain pitää tehdä ja rakentaa niin kauan kuin henki pihisee ja ajatus juoksee !

"juttelemme messengerissä joka aamu hetken ennen kuin lähdemme kumpikin töillemme."

Onko sinulla todellakin noin säännöllinen elämä, jotta voi joka aamu jutella saman henkilön kanssa.
Onko siis elosi ollut vain pelkkää työtä ja kotona oloa?

Jotenkin tulee taas tunne, että liioittelet tuota "joka aamu" puhelua.

Anonyymi kirjoitti:

"juttelemme messengerissä joka aamu hetken ennen kuin lähdemme kumpikin töillemme."

Onko sinulla todellakin noin säännöllinen elämä, jotta voi joka aamu jutella saman henkilön kanssa.
Onko siis elosi ollut vain pelkkää työtä ja kotona oloa?

Jotenkin tulee taas tunne, että liioittelet tuota "joka aamu" puhelua.

Lue lisää

Joka aamu, ainakin parin, kolmen vuoden ajan ellei pitempääkin. Joskus vain muutaman sanan, joskus pitempään. Joskus on sattunut että toinen ei ole ilmestynyt meseen kymmeneen mennessä, silloin soitetaan ja kysytään oletko sairaana vai onko jotain tapahtunut.

Paloma.se01 kirjoitti:

Joka aamu, ainakin parin, kolmen vuoden ajan ellei pitempääkin. Joskus vain muutaman sanan, joskus pitempään. Joskus on sattunut että toinen ei ole ilmestynyt meseen kymmeneen mennessä, silloin soitetaan ja kysytään oletko sairaana vai onko jotain tapahtunut.

Lue lisää

"Minulla on yksi ystävä, tosi läheinen, tuntenut hänet jo yli 50 vuotta ja jakanut monet ilot ja surut hänen kanssaan ja hänen kanssaan pidämme piene aamupalaverin joka aamu mesessä. "
50 vuotta aamupalaveri saman ystävän kanssa. Teillä on jo kultahääpäivä! Onnittelut!

Voi sinä onnellinen !
Minun näkökulmastani olet onnellinen.
Voi kun minullakin olisi yksi ystävä menneisyydestä vielä elossa.
Tututkin on häipyneet kuka minnekin.

Joskus mietin mitä tälle tilanteelle voisi tehdä,
mutta en saa koskaan vastausta,
niinpä jatkan taas alistuneena elämääni päivä kerrallaan yksin.

Joskus tulee vastaan joku "moikka-tuttu", jonka kanssa vaihdetaan
ne olemattomat "kaunis sää" jorinat.
Niistä ei voimia saa, mutta on ne tyhjää parempi.

Olen varovasti joskus ehdottanut mentäisiinkö vaikka kahville juttelemaan,
mutta ei ole ottanut tulta.
Onko se niin, ettei suomalainen halua tarttua tarjottuun tutustumisehdotukseen ?
Saa hiukan käsityksen, ettei suomalainen tarvitse uusia ystäviä.

Itse olen sosiaalinen henkilö ja ottaisi aina ehdotukset vastaan ilomielin,
riippumatta siitä olisinko yksinäinen vai en.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sinä onnellinen !
Minun näkökulmastani olet onnellinen.
Voi kun minullakin olisi yksi ystävä menneisyydestä vielä elossa.
Tututkin on häipyneet kuka minnekin.

Joskus mietin mitä tälle tilanteelle voisi tehdä,
mutta en saa koskaan vastausta,
niinpä jatkan taas alistuneena elämääni päivä kerrallaan yksin.

Joskus tulee vastaan joku "moikka-tuttu", jonka kanssa vaihdetaan
ne olemattomat "kaunis sää" jorinat.
Niistä ei voimia saa, mutta on ne tyhjää parempi.

Olen varovasti joskus ehdottanut mentäisiinkö vaikka kahville juttelemaan,
mutta ei ole ottanut tulta.
Onko se niin, ettei suomalainen halua tarttua tarjottuun tutustumisehdotukseen ?
Saa hiukan käsityksen, ettei suomalainen tarvitse uusia ystäviä.

Itse olen sosiaalinen henkilö ja ottaisi aina ehdotukset vastaan ilomielin,
riippumatta siitä olisinko yksinäinen vai en.

Lue lisää

Olen kokenut josksu samaa. Mikähän siinä on, että joillakin suomalaisilla ei pelaa
ollenkaan hoksottimet tarttua tarjottuun tilaisuuteen. Eräskin vastasi kutsuun:
"Minulla on kahvia kotona !"
Olisin tarjonnut, mutta nuijille en tarjoa. En edes halua tutustua niihin.
Parempi yksin kuin huonon kaverin seurassa.

Hyvähän sulla kun on läheiset.

Kyllä kulttuurierot ovat suuret verrattuina esim. latinokulttuureihin, joissa vanhukset ovat osa perhettä tai jos asuvat laitoksessa niin mieluimmin mahdollisimman lähellä ja joka sunnuntai käydään porukalla tapaamassa. Italiassakin nonnot ja nonnat ovat rakastettuja ja arvostettuja perheenjäseniä, vaikka asuisivatkin omillaan.

Ihan vain anekdoottina kerron, että joskus kuusikymppisenä kun chattailin ahkerasti latinojen kanssa niin minutkin "adoptoitiin" virtuaaliperheeseen, olin muistaakseni 26 tytär ja meillä oli mukavaa, vähän kuin kahvipirtissä aikoinaan täällä, keksittiin juttuja, vietettiin häitä ja hautajaisia, syntymäpäiviä ja ristittiin vauvoja, ihan vaan virtuaalisesti. Isä ja äiti olivat molemmat meksikolaisia, me tyttäret (olimme kaikki tyttäriä) olimme kaikista latinoamerikan maista, Puerto Ricosta, ja Espanjasta, oli nainoa finlandesa porukassa :)

Tutustuminen uusiin ihmisiin ei ole kovinkaan helppoa enää viimeisillä vuosikymmenillä, oikeassa elämässä. Päinvastoi, kavereita ja tuttuja lähtee tuonilmaisiin vähän väliä. Itseänikinon alkanut jo vaivaamaan vuosien väheneminen, ihmisten väheneminen sukuni riveissä ja jopa sanojen väheneminen.

Luulempa
nuorena ihminen hankkii ystävät joihin pitää yhteyttä yllä ja joitten kanssa menee rientoihin , kuten tasnseihin ym haarastuksiin,

nuorena ihminen hakeutuu toisten nuorten joukkoon,
niin tein itse ja kaikki tuntemani ihmiset ,
oli kaikenlaista rientoa tansseja ja nuorisoseuran kaikenlaisia kerhoja

aikuistuessamme mentiin naimisiin
lapsia syntyi vuoden välein ja työelämä molemilla painoi pääle ,
alussa meillä on muutana saman ikäinen ysävä pariskunta joitten kanssa kyläiltiin jos aikaa oli
mutta
pikkuhiljaa elämän melskeissä vierilut jäi ja lähinnä minäki pidin omista vanhemmistani huolta töitteni lisäksi,
tilasin kotipalvelut heille tarpeen mukaan ja käytin lääkärissä olin kavrina lääkäri reissuilla,
käin joskus myös yöllä vanhaa issäni katsomassa jos hänellä oli jokin hätä,
vein sairaalanki tarvittaessa,

niin se elämä meni menojaan , vuodet vieri,
vierailut jäi
lapset lenti pesästä ,

kun kahden jäätiin puolison kanssa matkailtiin paljon kotimaassa ja lomilla ulkomailla,
yhteydenpito sukulisiinki meni puhelimen vvälityksellä
joskus ohi mennessään kävivät kylässä
kaikki asui kaukana eri paikkakunnilla, vierailut oli satunnaisia,

vanhuksena kun puoliso kuoli jäin yksin
en ole haluunnu sen kummenpia kavereita , olen viihtyny ihan yksin,
mulle riitti harrastukset jossa näin naama tuttuja ,

niin elämä on karsinu kaikki ystävät / kaverit vähitelle mananmaille,
puhekaveritki vähentyneet
on sentään jääny jälkeläiset
ja yksi meneisyyden ystävä on elossa,
ne riittää kunnes itse muutan manan maille,
ikuisuuteen ,
eipä sitä väsyny sairas vanhus enään jaksisikaan suuremmin ystäviä,
hyvä kun yksikseen selviää päivästä toiseen,
ja saahan kotipalvelusta vahus apua jos oikein huonoon kuntoon tulee, "

kuinka te toiset jaksatte, " ystävienne kanssa "
jos ja kun teillä niitä vielä on ?

Anonyymi kirjoitti:

Luulempa
nuorena ihminen hankkii ystävät joihin pitää yhteyttä yllä ja joitten kanssa menee rientoihin , kuten tasnseihin ym haarastuksiin,

nuorena ihminen hakeutuu toisten nuorten joukkoon,
niin tein itse ja kaikki tuntemani ihmiset ,
oli kaikenlaista rientoa tansseja ja nuorisoseuran kaikenlaisia kerhoja

aikuistuessamme mentiin naimisiin
lapsia syntyi vuoden välein ja työelämä molemilla painoi pääle ,
alussa meillä on muutana saman ikäinen ysävä pariskunta joitten kanssa kyläiltiin jos aikaa oli
mutta
pikkuhiljaa elämän melskeissä vierilut jäi ja lähinnä minäki pidin omista vanhemmistani huolta töitteni lisäksi,
tilasin kotipalvelut heille tarpeen mukaan ja käytin lääkärissä olin kavrina lääkäri reissuilla,
käin joskus myös yöllä vanhaa issäni katsomassa jos hänellä oli jokin hätä,
vein sairaalanki tarvittaessa,

niin se elämä meni menojaan , vuodet vieri,
vierailut jäi
lapset lenti pesästä ,

kun kahden jäätiin puolison kanssa matkailtiin paljon kotimaassa ja lomilla ulkomailla,
yhteydenpito sukulisiinki meni puhelimen vvälityksellä
joskus ohi mennessään kävivät kylässä
kaikki asui kaukana eri paikkakunnilla, vierailut oli satunnaisia,

vanhuksena kun puoliso kuoli jäin yksin
en ole haluunnu sen kummenpia kavereita , olen viihtyny ihan yksin,
mulle riitti harrastukset jossa näin naama tuttuja ,

niin elämä on karsinu kaikki ystävät / kaverit vähitelle mananmaille,
puhekaveritki vähentyneet
on sentään jääny jälkeläiset
ja yksi meneisyyden ystävä on elossa,
ne riittää kunnes itse muutan manan maille,
ikuisuuteen ,
eipä sitä väsyny sairas vanhus enään jaksisikaan suuremmin ystäviä,
hyvä kun yksikseen selviää päivästä toiseen,
ja saahan kotipalvelusta vahus apua jos oikein huonoon kuntoon tulee, "

kuinka te toiset jaksatte, " ystävienne kanssa "
jos ja kun teillä niitä vielä on ?

Lue lisää

Minulla on niin paljon lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia perheineen, siinä on ystävyyttä ja rakkautta yllin kyllin. En muita kaipaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on niin paljon lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia perheineen, siinä on ystävyyttä ja rakkautta yllin kyllin. En muita kaipaa.

Sinua on luoja siunannu,

uskompa , hyville ihmisille syntyy paljon lapsia,

Anonyymi kirjoitti:

Luulempa
nuorena ihminen hankkii ystävät joihin pitää yhteyttä yllä ja joitten kanssa menee rientoihin , kuten tasnseihin ym haarastuksiin,

nuorena ihminen hakeutuu toisten nuorten joukkoon,
niin tein itse ja kaikki tuntemani ihmiset ,
oli kaikenlaista rientoa tansseja ja nuorisoseuran kaikenlaisia kerhoja

aikuistuessamme mentiin naimisiin
lapsia syntyi vuoden välein ja työelämä molemilla painoi pääle ,
alussa meillä on muutana saman ikäinen ysävä pariskunta joitten kanssa kyläiltiin jos aikaa oli
mutta
pikkuhiljaa elämän melskeissä vierilut jäi ja lähinnä minäki pidin omista vanhemmistani huolta töitteni lisäksi,
tilasin kotipalvelut heille tarpeen mukaan ja käytin lääkärissä olin kavrina lääkäri reissuilla,
käin joskus myös yöllä vanhaa issäni katsomassa jos hänellä oli jokin hätä,
vein sairaalanki tarvittaessa,

niin se elämä meni menojaan , vuodet vieri,
vierailut jäi
lapset lenti pesästä ,

kun kahden jäätiin puolison kanssa matkailtiin paljon kotimaassa ja lomilla ulkomailla,
yhteydenpito sukulisiinki meni puhelimen vvälityksellä
joskus ohi mennessään kävivät kylässä
kaikki asui kaukana eri paikkakunnilla, vierailut oli satunnaisia,

vanhuksena kun puoliso kuoli jäin yksin
en ole haluunnu sen kummenpia kavereita , olen viihtyny ihan yksin,
mulle riitti harrastukset jossa näin naama tuttuja ,

niin elämä on karsinu kaikki ystävät / kaverit vähitelle mananmaille,
puhekaveritki vähentyneet
on sentään jääny jälkeläiset
ja yksi meneisyyden ystävä on elossa,
ne riittää kunnes itse muutan manan maille,
ikuisuuteen ,
eipä sitä väsyny sairas vanhus enään jaksisikaan suuremmin ystäviä,
hyvä kun yksikseen selviää päivästä toiseen,
ja saahan kotipalvelusta vahus apua jos oikein huonoon kuntoon tulee, "

kuinka te toiset jaksatte, " ystävienne kanssa "
jos ja kun teillä niitä vielä on ?

Lue lisää

Minä jaksaisin ystäviä jos olisi. Vanhojen ystävien kanssa oli leppoisaa ja rentoa,
mutta ketään ei ole enää elossa. Olen surullinen siitäkin.
Lapset ovat edesmenneen puolisoni ja ulkomaille lähteneet.
Katselen sadetta ikkunasta ja puitten lehtien putoamista ja valtava
surumielisyys valtaa mieleni.

Anonyymi kirjoitti:

Sinua on luoja siunannu,

uskompa , hyville ihmisille syntyy paljon lapsia,

"uskompa , hyville ihmisille syntyy paljon lapsia"

Anteeksi vain, mutta tuo ei ollut oikein kivasti sanottu.
Ei lapsiluku kerro siitä onko ihminen hyvä vai paha.

Anonyymi kirjoitti:

Minä jaksaisin ystäviä jos olisi. Vanhojen ystävien kanssa oli leppoisaa ja rentoa,
mutta ketään ei ole enää elossa. Olen surullinen siitäkin.
Lapset ovat edesmenneen puolisoni ja ulkomaille lähteneet.
Katselen sadetta ikkunasta ja puitten lehtien putoamista ja valtava
surumielisyys valtaa mieleni.

Lue lisää

Samoja tunteita on minullaki,
" eikä yhtää ystävää, "
on minulla yksi ystävä , tuhanne kilometrin päässä ,
yhtä vanhoja olemme,

sman ikäset ihmiset on parhaita ystäväviä,

KELLE MÄ SOITAN ?

kuka kertois sen

kuka osaa neuvoa

nytki yksin, eikä uni tule !

Nosta sarvi ja lopeta ruikuttaminen.

https://m.youtube.com/watch?v=jVOluNDjc5s&pp=ygUcYW1vbiBhbWFydGggcmFpc2UgeW91ciBob3Jucw==

Anonyymi kirjoitti:

Nosta sarvi ja lopeta ruikuttaminen.

https://m.youtube.com/watch?v=jVOluNDjc5s&pp=ygUcYW1vbiBhbWFydGggcmFpc2UgeW91ciBob3Jucw==

Lue lisää

MIKÄ SARVI ?
ei minulla ole sarvia
ja mies on kuollu

sillä oli aikoinaan joku kiva en muista mikä se oli mutta taika sauva se ainaki oli !

Anonyymi kirjoitti:

KELLE MÄ SOITAN ?

kuka kertois sen

kuka osaa neuvoa

nytki yksin, eikä uni tule !

Sama vika "rahikaisella" päivällä ja yön yksinäisyydessä. Ei ole ketään.

Totta on, aina jokaisen parhaana ja luotettavimpana pitämällä ystävällä on
toinenkin ystävä, joka on luotettava, ja senkin kanssa jaetaan kaikki tiedot muista luotetuista ystävistä.
Jopa niin, että nimikin tulee esiin, mutta totuus unohtuu, ja usein asioihin liittyy ihan outoja asioita.
Niin tekee outo ystäväni, puhuu asiani kaikille joita tapaa ystävistään, en jaa salaisuuksiani.
Hänet tiedetään, aina joku hampaissa!

Ystävyyttä se ei ole, mutta tuttavuuskin riittää juoruilevalle.
Keksii, jos ei ole tapahtunut uutta.
Kaikesta voi puhua, kun pitää salaisimmat asiat yksityisiä, itkee vaikka salaa surujaan, se voi olla naurettavaa sen ystävän katsomana.

Anonyymi kirjoitti:

Totta on, aina jokaisen parhaana ja luotettavimpana pitämällä ystävällä on
toinenkin ystävä, joka on luotettava, ja senkin kanssa jaetaan kaikki tiedot muista luotetuista ystävistä.
Jopa niin, että nimikin tulee esiin, mutta totuus unohtuu, ja usein asioihin liittyy ihan outoja asioita.
Niin tekee outo ystäväni, puhuu asiani kaikille joita tapaa ystävistään, en jaa salaisuuksiani.
Hänet tiedetään, aina joku hampaissa!

Ystävyyttä se ei ole, mutta tuttavuuskin riittää juoruilevalle.
Keksii, jos ei ole tapahtunut uutta.
Kaikesta voi puhua, kun pitää salaisimmat asiat yksityisiä, itkee vaikka salaa surujaan, se voi olla naurettavaa sen ystävän katsomana.

Lue lisää

Noin juuri. Olen joskus jollekin "uskoutujalle" sanonut, että älä mainitse nimeä. Minusta on kiusallista kuunnella kenenkään henkilökohtaisia, sisimpiä asioita. Jopa työpaikalla kahvipöydässä henkilön selän takana.
Eipä enää tarvitsekaan, kun on ympyrät pienentyneet ja tuttavatkin "hyvän päivän tuttuja".

"Minulle ystävyys olisi sitä, että on 100 % luottamus."

Jaaha, kenen kanssa ??? Tarvitaan IHMINENKIN.

Anonyymi kirjoitti:

"Minulle ystävyys olisi sitä, että on 100 % luottamus."

Jaaha, kenen kanssa ??? Tarvitaan IHMINENKIN.

"Miten te määritätte ystävän/ystävyyden?
Minulle ystävyys olisi sitä, että on 100 % luottamus."

"YSTÄVYYS OLISI"

Anonyymi kirjoitti:

"Miten te määritätte ystävän/ystävyyden?
Minulle ystävyys olisi sitä, että on 100 % luottamus."

"YSTÄVYYS OLISI"

niin minullekki,

ystävät ovat luotettavia,

ystävän jos menetän ei mulle mitään jää, on elämä niin vaikeaa ilman ystävää,,,, näin se vaan on,,,,

Anonyymi kirjoitti:

niin minullekki,

ystävät ovat luotettavia,

ystävän jos menetän ei mulle mitään jää, on elämä niin vaikeaa ilman ystävää,,,, näin se vaan on,,,,

Lue lisää

Onnea jos sinulla on vielä ystävä elävässä elämässä.
Minulla ei kuin nettikamut. Hyvä niinkin. Kiitos kamut !

joooo, tota olenki miettiny,
entä jos se viimenenki ystävä kuolee, kuinkas meille sitten käy ?????????

ihan hirvittää ajatuski,,,,,,,,,,,,,

Anonyymi kirjoitti:

joooo, tota olenki miettiny,
entä jos se viimenenki ystävä kuolee, kuinkas meille sitten käy ?????????

ihan hirvittää ajatuski,,,,,,,,,,,,,

Lue lisää

Minulla menehtyi viimeinen ystävä 10 vuotta sitten.
Samoin puoliso vuosia sitten.
Tutut ovat muuttaneet ties minne.
Voin sanoa, että elämä on sen jälkeen ollut karua.
Saa taistella pysyäkseen henkisesti pinnalla.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla menehtyi viimeinen ystävä 10 vuotta sitten.
Samoin puoliso vuosia sitten.
Tutut ovat muuttaneet ties minne.
Voin sanoa, että elämä on sen jälkeen ollut karua.
Saa taistella pysyäkseen henkisesti pinnalla.

Lue lisää

Sinulle jaksamista,

tietääkseni seurakunnasta saa yksinäinenki ihminen tukea jos haluaa, sinne kai pitäisi vaan itse hakeutua tai ottaa puh. yhteys,

Mun kunto romahti sen gorona vouhotuksen takia,
enkä ole toipunu siitä ollenkaan, päinvasoin joka päivä menee kunto takapakkia, nyt olen ihan poikki, kuoleman portilla kai,
hirveen kipee jokapaikasta maha erikoisestai,
koha alan huutamaan vaan en kestä tä vanhuuden vaikeutta ja saiautta.
olis joku konsti jolla pääsis pois ikuisiksi ajoiksi näistä vaivoista.
miksi jumala antaa vanhan ihmisen kitumalla kuolla.
en ymmärrä.

Jos / kun olet vanha ja sulla on aikaa, niiin miksi et itse pidä yhteyksiä yllä. Älä ole itsekäs.

Anonyymi kirjoitti:

Jos / kun olet vanha ja sulla on aikaa, niiin miksi et itse pidä yhteyksiä yllä. Älä ole itsekäs.

Ehkä ei huvita yrittää jos ei kukaan vastaa eikä soita takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ei huvita yrittää jos ei kukaan vastaa eikä soita takaisin.

Sitten täytyy etsiä ja hakea seuraa muualta.

Ei se ole viitsimisestä kiinni, tiedät varmaan itsekin ?

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole viitsimisestä kiinni, tiedät varmaan itsekin ?

Väitän vahvasti
on itsestä ja viittsimisestä kiinni
että on yksin ja h a l u a a k i olla yksin,


usein olen miettiny kun on ollu " niitä rakkauksia ja ihania tunteitaki paljon elämän aikana "
" mahdollisuksia "
pitkä elämän varrella löytää uusi / uusiaki kavereita,
EN ole halunnu , olen teny analyysiä itseni kanssa hyvin syvällisesti ,

minulle todellisuudessa oli tärekä VAIN oma puoliso,

pitkä elämän varrella kun tuli nähtyä elämän hyvät ja huonot puolet
koko elämän kirjo
koko ihmisen elämä on IHMISEN KASVAMISTA IHMISENÄ ihmisyyteen,
ihmisen täytyy nähdä ja kokea kaikki ,
jotta kehittyy ihmisenä ja tietää mikä on itselle tärekää
ihmisen pitää oppia elämään itsensä kanssa ,
ja hyväksyä elämä semmosena kuin se kunkin kohdalle tulee,
joskus se on hyvinki kirjavaa ja vaikeeta, tai yleensä niin onki.

nyt olen vanhus
valmis lähtemään ikisuuteen sitten kun luojani sen katsoo ajankohtaiseksi kohdalleni ,
voihan olla että näen vielä sata votispäiväni,
joka ei kuitenkaan ole toiveeni.

Jotain sanoakseni,
me ihmiset olemme kovin erilaisia,
elämän tilanteet poikkeaa kovastikki toisistaan,
myös terveys vaihtelee rajusti, jotkut vanhukset ovat pirteita sata vuotiaaksi asti, jokust sairastuu jo huomattavasti norempana,
ihmisen fyysinen terveys voi aiheuttaa ärtyisyyttä
pinna palaa herkemmin,

myös mielipiteet asioista poikkeaa rajustikki toisistaan

kuten demokrattisessa yhteiskunnassamme olemme saaneet nähdä ja kokea
vastakkain asettelu esm . politiikassaki on jyrkkää,
ristiriidat ja eriävät mielipiteen tulee julki

myös näillä palstoillaki aiheuttaa " kränää "

sori ooooon hoooooono selittäjä, tämä tästä tälläkertaa,

Tottakai ihmisellä on joskus ikävä, vaikka tykkäisikin asua yksin.
Eikö olis kumma juttu, jos ei koskaan ikävöisi ketään eikä mitään ?
Silloinhan olisi tunteeton.

En haluaisi asua yksin, olen tuntenut suurta turvattomuutta ja ikävää aina
sen jälkeen kun yksin jäin.

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai ihmisellä on joskus ikävä, vaikka tykkäisikin asua yksin.
Eikö olis kumma juttu, jos ei koskaan ikävöisi ketään eikä mitään ?
Silloinhan olisi tunteeton.

En haluaisi asua yksin, olen tuntenut suurta turvattomuutta ja ikävää aina
sen jälkeen kun yksin jäin.

Lue lisää

Mistähän se johtuu, että koet turvattomuutta kun jäit ksin,

mä tunne enemmänki oloni turvalliseksi kun asun yksin,

yksi riitti mulle,
noruuden rakkaus,
kesti yli viisikymmentä vuotta,
kunnes kuolema erotti, niinkuin pappi sanoi vihkikaavassa,

vanhan ihmisen on hyvä elää yksin,
niin kauan kuin pärjää omatoimisena,

minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja,

kuolema on mun paras kaveri sitten kun se tulee mua noutamaan,

mielelläni kuolen yksin,
mua ei tarvi pitää kädestä kiinni ja voivotella

olen jo hyvästelly jälkeenjäävät rakkaani ja sanonu pois menoani ei tarvitse surra


olen sanonu ei saa riidellä perinnönjako tilanteessa,
vaan rehellisesti se joka hoitaa kuolin pesän
ottaa kulukorvaukset
sillä perinnönjaossa on aina paljon kuluja ennen kuin vainaja saadaan hautaan,

jälkeen jäävä omaisuus pitää panna kaikkien kanssa tasan,

tämmönen on mun testamentti jälkeläisilleni,

toden näköisesti en kuole kuitenkaan vielä muutamaan vuoteen,
joudun kitumaan ehkä vuoden tai luoja tietää paremmin mun pois lähtöni ,

minulla on luoja aina kaverina joten en ole koskaan täysin yksin, vaikka en lojaani näe mutta tiedostan sen läsnä olon aina ja kaikkialla,

voisitko sinäki saada luojsi kaveriksi sinuakaa yksin olo ei enään pelottais,

nyt nkkumaan
huomenna on parempi päivä,
kirjoitelaan,

luoja olkoon kanssai,

Elämä jatkuu vaan,
siihen on pakko tottua ettei puoliso tule enään kotiin,

mun puoliso kuoli jo vuosia sitten , mutta aina hän on mielessä, ja elämä jatkuu vaikka häntä ei enään ole,


niin se vaan menee ,

Tuntuu, ettei millään. Suruntuska on niin raskas jos on ollut läheinen ja rakastava
liitto.

Elämällä. Elää kun on pakko, vaikka ei tahtoisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuntuu, ettei millään. Suruntuska on niin raskas jos on ollut läheinen ja rakastava
liitto.

Mun avioliitto kesti 55 vuotta , oli nuoruuden rakkateni ,
kunnes kolema vei vakavan sairauden seurauksena,

meidä avioliitto koko kaiken elämän kirjon hyvine ja pahoine päivineen,
siis ihan kaiken mitä ikinä ihminen voi elämässään kokea,

kaikesta holimatta puolisoni oli minulle elämäni tärkein ihminen,
ja niin olin minäki hänelle, sen hänki osasi silti näyttää sen
taistelun tiimellyksistä huolimatta ihan hautaan asti, en tiedä voiko sitä sanoa rakkaudeksi vai kiintymykseksi vai yhteen-kasvamiseksi, me olimme siis yhtä vaikka välillä elämä oli kuin taistevat metsot konsanaan,

kysynki sinulta
kun noin kovasti keht ja rakastit puolisoasi että voiko elämä olla pelkkää auvoista ihanuutta, ilman ristiiitoja ilman mustaskkaisutta, ilman syrjä hyppyjä,


minun mielestäni EI voi olla ,
mutta KAIKESTA EÄMÄN TAISTELISTA HUOLIMATTA
OMA PUOLISO VOI OLLA SE AINOA KAIKKEIN TÄRKEIN IHMINEN MAAILMASSA ,

näin minä koen oman elämäni ja polisoni,
lapsetki jää sen tärkeyden toiselle sijalle , oma puoliso on ja OLI se tärkein ihminen
minulle mun elämässä ja avioliitossa,
syrjähypyistä huolimatta,


ei syrjähypyt kaada aviolittoa, jos ollaan rehellisiä toisilleen ja tärekys järsjestys on molemmille selvä ,


vasti ikkään oli ohjelma aiheesta TV:ssä , siinäki tuli julki
jokaisessa avioliitossa on myös omat saisuutensa,
se kuuluu normaaliin ihmiselämään. näin se vaan on !

mutta aina OMA PUOLISO ON SE EÄLÄMÄN TÄRKEIN IHMIEN
kunnes kuolema erottaa ,
näin olen kokenu oman elämäni,

joooo, en minäkää enään jaksa muita,

hyvä kun jaksaa i t s e ä ä n

jaksaa elää itsensä kanssa

minussa ittessä on ihan tarpeeksi vaivaa ihan itellekki,

aivan kauheeta,
kun
WC.ssa reissutki ovat niiiin hittaita ja työläitä
suihkssa käynti ihan HIRVeetä ei jaksasis,


syöminen ihan kuheeta mikään ei maistu hyvälle,

sängyn petaaminen ihan kauheen työlästä,
siivoomisen olenki jo lopettan EN jaksa,

kn lähtee pakollisille asioilleen VOI KAUHEETA kun on työlästä pukea ja laittaa naamansa suht-koht siistiksi, ettei suupielissä roiku piimää pahemmin,

miten voi ihminen olla itseleen niiiiiiiin työläs
miten sitä enne ehti kaikkea, käydä töissä, laittaa lapsi lauma kouluun ja niile aamupalat ja koulun jälkeen jääkaappiin valmiit välipalat että jaksavat odottaa kun tulen töistä niille laittamaan ruokaa,
entä mien sitä joka ikinen viikko jaksoi tehdä suursiivouksen kn nyt ei jaksa edes kerran vodessakaan enään siivota kunnolla,

kertokaa
miksi vanhan himisen elämä muttuu näin vaikeaksi ennekin henkensä heittää,


kiitos tiedosta , jos joku jakssaa kertoa totuuksia vanhuudesta .

Anonyymi kirjoitti:

joooo, en minäkää enään jaksa muita,

hyvä kun jaksaa i t s e ä ä n

jaksaa elää itsensä kanssa

minussa ittessä on ihan tarpeeksi vaivaa ihan itellekki,

aivan kauheeta,
kun
WC.ssa reissutki ovat niiiin hittaita ja työläitä
suihkssa käynti ihan HIRVeetä ei jaksasis,


syöminen ihan kuheeta mikään ei maistu hyvälle,

sängyn petaaminen ihan kauheen työlästä,
siivoomisen olenki jo lopettan EN jaksa,

kn lähtee pakollisille asioilleen VOI KAUHEETA kun on työlästä pukea ja laittaa naamansa suht-koht siistiksi, ettei suupielissä roiku piimää pahemmin,

miten voi ihminen olla itseleen niiiiiiiin työläs
miten sitä enne ehti kaikkea, käydä töissä, laittaa lapsi lauma kouluun ja niile aamupalat ja koulun jälkeen jääkaappiin valmiit välipalat että jaksavat odottaa kun tulen töistä niille laittamaan ruokaa,
entä mien sitä joka ikinen viikko jaksoi tehdä suursiivouksen kn nyt ei jaksa edes kerran vodessakaan enään siivota kunnolla,

kertokaa
miksi vanhan himisen elämä muttuu näin vaikeaksi ennekin henkensä heittää,


kiitos tiedosta , jos joku jakssaa kertoa totuuksia vanhuudesta .

Lue lisää

jooo ja vahuuden vaikeuksista,,,,

Kyllä rahaa on, mutta laitaoikeistohallitus jakaa sen rahaeliitille, jolla on jo
rahaa kuin roskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä rahaa on, mutta laitaoikeistohallitus jakaa sen rahaeliitille, jolla on jo
rahaa kuin roskaa.

hymmmmm jooooo, tietenki joskus ihmettelee esm. palkkojen suuria eroavaisuuksia,

sitä ei vaan tämmönen tavallinen tollukka ( itsekki ihmetelen )
koskaan ymmärrä miksi
ei muka voida laskea koko kansalle toimeen tulo niin että kaikki tulee kohtuulisen hyvin toimeen,
tietenki ehtona pitäisi olla täys työllisyys kuten oli kekkosenki aikakaudella,

eikä tämmösiä älyttömyyksien suuria eroja rahan jaossa koskaa hyväksytäisi,

uskoisin
koko kansakunta voisi paremmin , olisi vauraampi
eikä valtio olisi noin velkaantunu kuin nykyisin on
jopa konkurssissa kuten tällähetkellä on.

Onhan se kauheeta, kun naiset varsinki aina koitetaan laittaa naamaki järjestykseen että kehtais näyttäytyä ihmisten ilmoilla,
mä ooon piiiiitkään harkinnu meneväni kosmetologille, katattamaan kesto värin kulmiin,
mutta en kertakaikkiaan saa aikaseksi, joksus kun aattelen lähtö, sitten tulee ongelma mistä semmosen kometogin löytää,
toistaiseksi itse koitan vetää viiruja kulmiin,
kun luoja on antanu mulle vain viti-valkoset kulmakarvat, kuten trumpillaki on ihan saman laiset,
pikkusen harmittaa,

onhan se kauheeta kun lapsillaki on nykyisin niin vaikeeta ja koulukiusaamista, ressukat joutuu kärsimään, miksi maailma on menny näin pahaksi,
itse vietin lapsuuteni maalla ei siellä kukaan kiusannu ketään,
kaikki leikki toistensa kanssa, ja hauskaa oli,

Älä syytä äitiä. Ei ole hänen vikansa. Ei ole äidin vika, jos lapsi on ujo.
Kirjoitus oli todella koskettava.
Lapsi kysyy miksi minulle ei kukaan sano "moi".

Anonyymi kirjoitti:

Älä syytä äitiä. Ei ole hänen vikansa. Ei ole äidin vika, jos lapsi on ujo.
Kirjoitus oli todella koskettava.
Lapsi kysyy miksi minulle ei kukaan sano "moi".

Jos minua 07:21:32 tarkoitat niin en syytä, mutta äiti voisi tehdä asialle jotakin. Sen sijaan että jää murehtimaan, jos kukaan ei lastaan tervehdi, voisi kannustaa lasta menemään menemään ryhmiin mukaan. Siellä oppii nopeasti ryhmässä olon taidon eikä sen koommin tarvitse miettiä ettei ole kavereita.
Oli oma lapsi aikanaan, katseli pihalla alta kulmainen vähän junttina muiden leikkimistä. Tuli yksin kotiin hiljaisena muttei valittanut. Ehdotin ratsastusta ja hän meni sinne, löysi ystäviksi sekä toiset lapset että hevoset. Jatkoi lätkään, jossa pidettiin pirskeitä. Nyt käy salibändissä ja toimiin lastensa jalkapallossa valmentajana. Ei ole ollut kavereista puutetta enää lähimpään 30 vuoteen. On sitten ne pari ns. sydänystävääkin muista pelaajista löytynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minua 07:21:32 tarkoitat niin en syytä, mutta äiti voisi tehdä asialle jotakin. Sen sijaan että jää murehtimaan, jos kukaan ei lastaan tervehdi, voisi kannustaa lasta menemään menemään ryhmiin mukaan. Siellä oppii nopeasti ryhmässä olon taidon eikä sen koommin tarvitse miettiä ettei ole kavereita.
Oli oma lapsi aikanaan, katseli pihalla alta kulmainen vähän junttina muiden leikkimistä. Tuli yksin kotiin hiljaisena muttei valittanut. Ehdotin ratsastusta ja hän meni sinne, löysi ystäviksi sekä toiset lapset että hevoset. Jatkoi lätkään, jossa pidettiin pirskeitä. Nyt käy salibändissä ja toimiin lastensa jalkapallossa valmentajana. Ei ole ollut kavereista puutetta enää lähimpään 30 vuoteen. On sitten ne pari ns. sydänystävääkin muista pelaajista löytynyt.

Lue lisää

Kyllä sinä ja sinun lapsesi olette eteviä.