Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään

"Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."
Mutta epäjumalanpalvojien palsta kiinnostaa, koska olet täällä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

"Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."
Mutta epäjumalanpalvojien palsta kiinnostaa, koska olet täällä.

"Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."
Kukaan täällä ei ole pyytänyt minkäänlaista apua.

Anonyymi00005 kirjoitti:

"Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."
Kukaan täällä ei ole pyytänyt minkäänlaista apua.

Kosmista bonusohjelmaa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kosmista bonusohjelmaa.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.


Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.


Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

Anonyymi00008 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

Lue lisää

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Lue lisää

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.

Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.

Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Lue lisää

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Lue lisää

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Lue lisää

Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.

Lue lisää

Esimerkki koulumetaforessa:

Koulussa voi olla monia oppiaineita ja erilaisia opetustapoja, mutta kaikki niistä tähtäävät samaan päämäärään: oppimiseen ja kasvuun. Samoin uskonnolliset muodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden yhteinen päämäärä on epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan.

Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.

Totuus ei ole muoto, vaan se on universaali perusperiaate, joka ilmenee monin eri tavoin. Uskonnon muoto voi olla erilainen, mutta päämäärä on sama: epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole kilpailevien totuuksien taistelu, vaan yhteinen matka kohti korkeampaa tietoisuutta ja ymmärrystä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Esimerkki koulumetaforessa:

Koulussa voi olla monia oppiaineita ja erilaisia opetustapoja, mutta kaikki niistä tähtäävät samaan päämäärään: oppimiseen ja kasvuun. Samoin uskonnolliset muodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden yhteinen päämäärä on epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan.

Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.

Totuus ei ole muoto, vaan se on universaali perusperiaate, joka ilmenee monin eri tavoin. Uskonnon muoto voi olla erilainen, mutta päämäärä on sama: epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole kilpailevien totuuksien taistelu, vaan yhteinen matka kohti korkeampaa tietoisuutta ja ymmärrystä.

Lue lisää

Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.


Ikuisen kidutuksen puolustajat ovat kiinnostava ilmiö.
Kuvitellaan hetki tavallinen ihminen. Hän näkee uutisen murhaajasta, kiduttajasta tai sotarikollisesta ja järkyttyy. Hän vaatii oikeutta, mutta samalla hän yleensä katsoo, että rangaistuksellakin pitäisi olla rajansa. Jopa pahimmille rikollisille annetaan elinkautinen, ei loputonta kidutusta. Jopa kaikkein julmimpien tekojen kohdalla ajatus ikuisesta piinaamisesta tuntuu useimmista ihmisistä vastenmieliseltä.
Sitten tapahtuu jotain merkillistä.
Sama ihminen saattaa siirtyä teologiseen keskusteluun ja alkaa puolustaa ajatusta, että ääretön olento ylläpitää tietoista kärsimystä ikuisesti. Ei vuosisataa. Ei miljoonaa vuotta. Ei biljoonaa vuotta. Vaan kirjaimellisesti ilman loppua.
Yhtäkkiä mittasuhteet katoavat.
Jos ihminen tekisi näin, häntä kutsuttaisiin hirviöksi. Jos valtio tekisi näin, sitä kutsuttaisiin rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Jos diktaattori rakentaisi vankilan, jossa rangaistus ei koskaan pääty eikä armoa koskaan anneta, maailma pitäisi sitä pahuuden monumenttina.
Mutta lisää sana "jumalallinen" eteen, niin sama asia muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi.
Tässä kohtaa sarkasmi kirjoittaa itse itsensä.
Ajatellaanpa puolustuspuhetta.
"Jumala on täydellinen rakkaus."
Hienoa.
"Mitä hän tekee niille, jotka eivät hyväksy häntä?"
"No, osa joutuu kärsimään ikuisesti."
"Ahaa. Kuinka kauan ikuisesti?"
"Ikuisesti."
"Eli ilman loppua?"
"Kyllä."
"Ja tämä on rakkautta?"
"Kyllä."

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.


Ikuisen kidutuksen puolustajat ovat kiinnostava ilmiö.
Kuvitellaan hetki tavallinen ihminen. Hän näkee uutisen murhaajasta, kiduttajasta tai sotarikollisesta ja järkyttyy. Hän vaatii oikeutta, mutta samalla hän yleensä katsoo, että rangaistuksellakin pitäisi olla rajansa. Jopa pahimmille rikollisille annetaan elinkautinen, ei loputonta kidutusta. Jopa kaikkein julmimpien tekojen kohdalla ajatus ikuisesta piinaamisesta tuntuu useimmista ihmisistä vastenmieliseltä.
Sitten tapahtuu jotain merkillistä.
Sama ihminen saattaa siirtyä teologiseen keskusteluun ja alkaa puolustaa ajatusta, että ääretön olento ylläpitää tietoista kärsimystä ikuisesti. Ei vuosisataa. Ei miljoonaa vuotta. Ei biljoonaa vuotta. Vaan kirjaimellisesti ilman loppua.
Yhtäkkiä mittasuhteet katoavat.
Jos ihminen tekisi näin, häntä kutsuttaisiin hirviöksi. Jos valtio tekisi näin, sitä kutsuttaisiin rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Jos diktaattori rakentaisi vankilan, jossa rangaistus ei koskaan pääty eikä armoa koskaan anneta, maailma pitäisi sitä pahuuden monumenttina.
Mutta lisää sana "jumalallinen" eteen, niin sama asia muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi.
Tässä kohtaa sarkasmi kirjoittaa itse itsensä.
Ajatellaanpa puolustuspuhetta.
"Jumala on täydellinen rakkaus."
Hienoa.
"Mitä hän tekee niille, jotka eivät hyväksy häntä?"
"No, osa joutuu kärsimään ikuisesti."
"Ahaa. Kuinka kauan ikuisesti?"
"Ikuisesti."
"Eli ilman loppua?"
"Kyllä."
"Ja tämä on rakkautta?"
"Kyllä."

Lue lisää

Se alkaa muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää vakuuttaa sinulle, että tuli on vettä ja yö on päivä. Sanoja käytetään edelleen, mutta niiden merkitykset ovat kadonneet.
Ehkä kaikkein kummallisinta on yritys esittää tämä järjestelmä vapaan tahdon voittona.
"Olet vapaa valitsemaan."
Todellako?
Jos vaihtoehdot ovat ääretön autuus tai ääretön kärsimys, kyse ei enää muistuta vapaata valintaa. Se muistuttaa lomaketta, jonka alareunassa lukee pienellä tekstillä: "Väärä vastaus johtaa loputtomaan katastrofiin."
Sellaista kutsutaan normaalisti pakottamiseksi.
Mutta teologisessa versiossa sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Ja mitä enemmän asiaa pyörittelee, sitä oudommaksi se muuttuu.
Ihmisen elämä on rajallinen. Tieto rajallista. Ymmärrys rajallista. Kulttuuri, kasvatus, kokemukset ja olosuhteet vaihtelevat valtavasti. Silti tämän muutaman vuosikymmenen mittaisen elämän seurauksena määrätään rangaistus, joka ei koskaan pääty.
Ei miljoonan vuoden jälkeen.
Ei miljardin vuoden jälkeen.
Ei silloinkaan, kun jokainen tähti on sammunut.
Ei koskaan.
Ja tämän pitäisi olla täydellisen oikeudenmukaisuuden huipentuma.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen hahmon romaaniin, kriitikot pitäisivät häntä kosmisena tyrannina. Mutta kun hahmoa kutsutaan Jumalaksi, osa ihmisistä alkaa puolustaa järjestelmää sellaisella innolla, että itse oikeuden käsite näyttää menevän solmuun.
Lopulta kysymys on yksinkertainen.
Jos ikuisen kidutuksen oppi esitetään ilman uskonnollisia etikettejä, kuinka moni pitäisi sitä moraalisesti hyväksyttävänä?
Kuinka moni katsoisi sitä ja sanoisi:
"Tässä on täydellisen rakkauden teko."
Ja jos vastaus on, ettei juuri kukaan, silloin ongelma ei ehkä ole kriitikoissa.
Ongelma voi olla siinä, että jotkut sanat ovat muuttuneet niin pyhiksi, että niiden varjossa voidaan puolustaa asioita, joita muuten pidettäisiin käsittämättömän julmina.

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Se alkaa muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää vakuuttaa sinulle, että tuli on vettä ja yö on päivä. Sanoja käytetään edelleen, mutta niiden merkitykset ovat kadonneet.
Ehkä kaikkein kummallisinta on yritys esittää tämä järjestelmä vapaan tahdon voittona.
"Olet vapaa valitsemaan."
Todellako?
Jos vaihtoehdot ovat ääretön autuus tai ääretön kärsimys, kyse ei enää muistuta vapaata valintaa. Se muistuttaa lomaketta, jonka alareunassa lukee pienellä tekstillä: "Väärä vastaus johtaa loputtomaan katastrofiin."
Sellaista kutsutaan normaalisti pakottamiseksi.
Mutta teologisessa versiossa sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Ja mitä enemmän asiaa pyörittelee, sitä oudommaksi se muuttuu.
Ihmisen elämä on rajallinen. Tieto rajallista. Ymmärrys rajallista. Kulttuuri, kasvatus, kokemukset ja olosuhteet vaihtelevat valtavasti. Silti tämän muutaman vuosikymmenen mittaisen elämän seurauksena määrätään rangaistus, joka ei koskaan pääty.
Ei miljoonan vuoden jälkeen.
Ei miljardin vuoden jälkeen.
Ei silloinkaan, kun jokainen tähti on sammunut.
Ei koskaan.
Ja tämän pitäisi olla täydellisen oikeudenmukaisuuden huipentuma.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen hahmon romaaniin, kriitikot pitäisivät häntä kosmisena tyrannina. Mutta kun hahmoa kutsutaan Jumalaksi, osa ihmisistä alkaa puolustaa järjestelmää sellaisella innolla, että itse oikeuden käsite näyttää menevän solmuun.
Lopulta kysymys on yksinkertainen.
Jos ikuisen kidutuksen oppi esitetään ilman uskonnollisia etikettejä, kuinka moni pitäisi sitä moraalisesti hyväksyttävänä?
Kuinka moni katsoisi sitä ja sanoisi:
"Tässä on täydellisen rakkauden teko."
Ja jos vastaus on, ettei juuri kukaan, silloin ongelma ei ehkä ole kriitikoissa.
Ongelma voi olla siinä, että jotkut sanat ovat muuttuneet niin pyhiksi, että niiden varjossa voidaan puolustaa asioita, joita muuten pidettäisiin käsittämättömän julmina.

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Lue lisää

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Ei kasvatus.

Ei kuntoutus.

Ei edes armollinen loppu.

Vaan tietoinen kärsimys, joka jatkuu niin kauan, että sana "kauan" menettää merkityksensä.

Ja sitten joku nousee ylös ja sanoo:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

Miten ihmeessä?

Jos joku ehdottaisi tällaista järjestelmää työpaikalla, hänet erotettaisiin.

Jos joku ehdottaisi sitä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, häntä pidettäisiin vaarallisena.

Jos joku ehdottaisi sitä psykologian luennolla, professorit luultavasti kysyisivät, onko kyse ajatuskokeesta vai satiirista.

Mutta lisää mukaan sana "jumalallinen", ja yhtäkkiä kaikkein äärimmäisin julmuus muuttuu joidenkin silmissä moraaliseksi mestariteokseksi.

Se on hämmästyttävää.

Kuvittele tuomari.

Hänen eteensä tuodaan ihminen.

Syyte?

Väärät uskomukset.

Riittämätön vakuuttuneisuus.

Epäily.

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?

Ikuisesti.

Ja yleisö puhkeaa aplodeihin.

"Kuinka viisas tuomari!"

"Kuinka rakastava tuomari!"

"Kuinka oikeudenmukainen tuomari!"

Tässä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai ihailla kielen uskomatonta venyvyyttä.

Sanojen täytyy tehdä valtavasti töitä.

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

Oikeus tarkoittaa rangaistusta, joka ei koskaan pääty.

Mikä tahansa sana voidaan ilmeisesti saada tarkoittamaan mitä tahansa, kunhan sitä toistetaan tarpeeksi kauan.

Ehkä kaikkein merkillisintä ei kuitenkaan ole itse oppi.

Ihmiset ovat uskoneet kaikenlaisiin asioihin.

Merkillisintä on se into, jolla jotkut puolustavat sitä.

He eivät vain hyväksy sitä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Ei kasvatus.

Ei kuntoutus.

Ei edes armollinen loppu.

Vaan tietoinen kärsimys, joka jatkuu niin kauan, että sana "kauan" menettää merkityksensä.

Ja sitten joku nousee ylös ja sanoo:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

Miten ihmeessä?

Jos joku ehdottaisi tällaista järjestelmää työpaikalla, hänet erotettaisiin.

Jos joku ehdottaisi sitä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, häntä pidettäisiin vaarallisena.

Jos joku ehdottaisi sitä psykologian luennolla, professorit luultavasti kysyisivät, onko kyse ajatuskokeesta vai satiirista.

Mutta lisää mukaan sana "jumalallinen", ja yhtäkkiä kaikkein äärimmäisin julmuus muuttuu joidenkin silmissä moraaliseksi mestariteokseksi.

Se on hämmästyttävää.

Kuvittele tuomari.

Hänen eteensä tuodaan ihminen.

Syyte?

Väärät uskomukset.

Riittämätön vakuuttuneisuus.

Epäily.

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?

Ikuisesti.

Ja yleisö puhkeaa aplodeihin.

"Kuinka viisas tuomari!"

"Kuinka rakastava tuomari!"

"Kuinka oikeudenmukainen tuomari!"

Tässä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai ihailla kielen uskomatonta venyvyyttä.

Sanojen täytyy tehdä valtavasti töitä.

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

Oikeus tarkoittaa rangaistusta, joka ei koskaan pääty.

Mikä tahansa sana voidaan ilmeisesti saada tarkoittamaan mitä tahansa, kunhan sitä toistetaan tarpeeksi kauan.

Ehkä kaikkein merkillisintä ei kuitenkaan ole itse oppi.

Ihmiset ovat uskoneet kaikenlaisiin asioihin.

Merkillisintä on se into, jolla jotkut puolustavat sitä.

He eivät vain hyväksy sitä.

Lue lisää

Ehkä kaikkein merkillisintä ei kuitenkaan ole itse oppi.

Ihmiset ovat uskoneet kaikenlaisiin asioihin.

Merkillisintä on se into, jolla jotkut puolustavat sitä.

He eivät vain hyväksy sitä.

He eivät vain siedä sitä.

He ylistävät sitä.

He katsovat loputonta kärsimystä ja sanovat:

"Näin kuuluu olla."

Siinä kohtaa jokin tuntuu kääntyneen nurin.

Normaalisti ihmisen moraalinen vaisto reagoi kärsimykseen myötätunnolla.

Lapsi ymmärtää tämän.

Kun joku itkee, lapsi yrittää lohduttaa.

Kun joku kärsii, lapsi haluaa auttaa.

Mutta ikuisen kidutuksen oppia puolustettaessa tapahtuu outo muodonmuutos.

Yhtäkkiä kärsimys ei enää herätä myötätuntoa.

Se herättää puolustuspuheita.

Mitä suurempi tuska, sitä monimutkaisemmaksi selitykset muuttuvat.

Mitä pidempi kärsimys, sitä enemmän tuotetaan teologisia alaviitteitä.

Ja lopulta päädytään tilanteeseen, jossa loputonta kidutusta pidetään moraalisesti ongelmattomampana kuin sen kyseenalaistamista.

Se on suorastaan nerokasta.

Uhri muuttuu ongelmaksi.

Järjestelmä muuttuu ratkaisuksi.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ehkä kaikkein merkillisintä ei kuitenkaan ole itse oppi.

Ihmiset ovat uskoneet kaikenlaisiin asioihin.

Merkillisintä on se into, jolla jotkut puolustavat sitä.

He eivät vain hyväksy sitä.

He eivät vain siedä sitä.

He ylistävät sitä.

He katsovat loputonta kärsimystä ja sanovat:

"Näin kuuluu olla."

Siinä kohtaa jokin tuntuu kääntyneen nurin.

Normaalisti ihmisen moraalinen vaisto reagoi kärsimykseen myötätunnolla.

Lapsi ymmärtää tämän.

Kun joku itkee, lapsi yrittää lohduttaa.

Kun joku kärsii, lapsi haluaa auttaa.

Mutta ikuisen kidutuksen oppia puolustettaessa tapahtuu outo muodonmuutos.

Yhtäkkiä kärsimys ei enää herätä myötätuntoa.

Se herättää puolustuspuheita.

Mitä suurempi tuska, sitä monimutkaisemmaksi selitykset muuttuvat.

Mitä pidempi kärsimys, sitä enemmän tuotetaan teologisia alaviitteitä.

Ja lopulta päädytään tilanteeseen, jossa loputonta kidutusta pidetään moraalisesti ongelmattomampana kuin sen kyseenalaistamista.

Se on suorastaan nerokasta.

Uhri muuttuu ongelmaksi.

Järjestelmä muuttuu ratkaisuksi.

Lue lisää

Kärsimyksen lopettamista ehdottava ihminen nähdään epäilyttävänä.

Mutta kärsimyksen ikuisuuden puolustaja nähdään vakaana uskovana.

Täytyy melkein nostaa hattua.

Jos joku sanoisi:

"Minun mielestäni kaikkien kärsimysten pitäisi joskus päättyä."

Häntä saatetaan pitää hengellisesti heikkona.

Mutta jos joku sanoo:

"Minun mielestäni joidenkin kärsimysten ei pitäisi päättyä koskaan."

Häntä pidetään joskus erityisen uskollisena.

Tässä kohtaa maailma alkaa muistuttaa peilisalia, jossa kaikki käsitteet ovat vääristyneet.

Ja ehkä juuri siksi kysymys jää vaivaamaan.

Ei niinkään se, onko helvetti olemassa.

Vaan se, mitä tapahtuu ihmiselle, joka oppii pitämään loputonta kärsimystä hyvänä asiana.

Mitä tapahtuu moraaliselle vaistolle, kun sitä opetetaan kumartamaan sellaista, mitä se luonnostaan kauhistuu?

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kärsimyksen lopettamista ehdottava ihminen nähdään epäilyttävänä.

Mutta kärsimyksen ikuisuuden puolustaja nähdään vakaana uskovana.

Täytyy melkein nostaa hattua.

Jos joku sanoisi:

"Minun mielestäni kaikkien kärsimysten pitäisi joskus päättyä."

Häntä saatetaan pitää hengellisesti heikkona.

Mutta jos joku sanoo:

"Minun mielestäni joidenkin kärsimysten ei pitäisi päättyä koskaan."

Häntä pidetään joskus erityisen uskollisena.

Tässä kohtaa maailma alkaa muistuttaa peilisalia, jossa kaikki käsitteet ovat vääristyneet.

Ja ehkä juuri siksi kysymys jää vaivaamaan.

Ei niinkään se, onko helvetti olemassa.

Vaan se, mitä tapahtuu ihmiselle, joka oppii pitämään loputonta kärsimystä hyvänä asiana.

Mitä tapahtuu moraaliselle vaistolle, kun sitä opetetaan kumartamaan sellaista, mitä se luonnostaan kauhistuu?

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

Lue lisää

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

He silittävät koiria.

He lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

He eivät hyväksyisi tunninkaan kidutusta ihmiselle tässä maailmassa.

Mutta kun kärsimys siirretään kosmiseen mittakaavaan, he voivat yhtäkkiä hyväksyä siitä äärettömän version.

Siinä on jotain lähes runollisen omituista.

Ihminen, joka ei voisi katsoa minuuttiakaan todellista kidutusta, kykenee puolustamaan kidutusta, joka ei pääty miljardienkaan vuosien jälkeen.

Ja kaiken tämän keskellä hän lausuu rauhallisesti:

"Tämä on täydellistä rakkautta."

Siinä vaiheessa sarkasmi ei enää edes tiedä, miten kilpailla todellisuuden kanssa.


Minua ei ehkä hämmästytä eniten ajatus ikuisesta kidutuksesta.

Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka katsovat sitä ja sanovat: "Tämä on oikeudenmukaista."

Siinä on jotain syvästi hämmentävää.

Ei siksi, että ihmiset uskovat Jumalaan. Ei siksi, että ihmiset uskovat tuomioon. Vaan siksi, että ihmiset kykenevät kuvittelemaan kärsimyksen, jolle ei koskaan tule loppua, ja näkemään siinä moraalisen täydellisyyden.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

He silittävät koiria.

He lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

He eivät hyväksyisi tunninkaan kidutusta ihmiselle tässä maailmassa.

Mutta kun kärsimys siirretään kosmiseen mittakaavaan, he voivat yhtäkkiä hyväksyä siitä äärettömän version.

Siinä on jotain lähes runollisen omituista.

Ihminen, joka ei voisi katsoa minuuttiakaan todellista kidutusta, kykenee puolustamaan kidutusta, joka ei pääty miljardienkaan vuosien jälkeen.

Ja kaiken tämän keskellä hän lausuu rauhallisesti:

"Tämä on täydellistä rakkautta."

Siinä vaiheessa sarkasmi ei enää edes tiedä, miten kilpailla todellisuuden kanssa.


Minua ei ehkä hämmästytä eniten ajatus ikuisesta kidutuksesta.

Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka katsovat sitä ja sanovat: "Tämä on oikeudenmukaista."

Siinä on jotain syvästi hämmentävää.

Ei siksi, että ihmiset uskovat Jumalaan. Ei siksi, että ihmiset uskovat tuomioon. Vaan siksi, että ihmiset kykenevät kuvittelemaan kärsimyksen, jolle ei koskaan tule loppua, ja näkemään siinä moraalisen täydellisyyden.

Lue lisää

On vaikea olla hämmästymättä sitä ekstremismin määrää, jolla dogmaatikot puolustavat järjestelmää, jossa ihmisen korkein moraalinen ihanne muistuttaa lähinnä kosmista bonusohjelmaa. Tee oikein, saat palkinnon. Tee väärin, saat rangaistuksen. Kerää tarpeeksi pisteitä, lunasta ikuinen jäsenyys paratiisiin. Ja tätä kutsutaan vielä hengelliseksi syvyydeksi. Jos sama logiikka esiteltäisiin minkä tahansa muun asian yhteydessä, sitä pidettäisiin lapsellisena käyttäytymisen ohjaamisena, mutta kun siihen lisätään taivas, enkelit ja ikuisuus, siitä tulee muka moraalin huippu.
Vielä erikoisempaa on se, miten tätä järjestelmää kutsutaan oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaiseksi. Sanana se kuulostaa kauniilta, kunnes pysähtyy miettimään, mitä sillä tarkoitetaan. Äärellinen ihminen tekee rajallisia virheitä muutaman vuosikymmenen ajan, ja vastineeksi häntä uhkaa ääretön rangaistus. Tai vaihtoehtoisesti hän hyväksyy oikean oppijärjestelmän ja saa äärettömän palkinnon. Missä kohtaa tätä yhtälöä oikeudenmukaisuus tarkalleen sijaitsee? Se muistuttaa enemmän mielivaltaista kosmista arvontaa kuin mitään moraalifilosofian saavutusta. Mutta ilmeisesti kun laskutoimitukseen lisätään sana "jumalallinen", ristiriidat lakkaavat olemasta ristiriitoja.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

On vaikea olla hämmästymättä sitä ekstremismin määrää, jolla dogmaatikot puolustavat järjestelmää, jossa ihmisen korkein moraalinen ihanne muistuttaa lähinnä kosmista bonusohjelmaa. Tee oikein, saat palkinnon. Tee väärin, saat rangaistuksen. Kerää tarpeeksi pisteitä, lunasta ikuinen jäsenyys paratiisiin. Ja tätä kutsutaan vielä hengelliseksi syvyydeksi. Jos sama logiikka esiteltäisiin minkä tahansa muun asian yhteydessä, sitä pidettäisiin lapsellisena käyttäytymisen ohjaamisena, mutta kun siihen lisätään taivas, enkelit ja ikuisuus, siitä tulee muka moraalin huippu.
Vielä erikoisempaa on se, miten tätä järjestelmää kutsutaan oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaiseksi. Sanana se kuulostaa kauniilta, kunnes pysähtyy miettimään, mitä sillä tarkoitetaan. Äärellinen ihminen tekee rajallisia virheitä muutaman vuosikymmenen ajan, ja vastineeksi häntä uhkaa ääretön rangaistus. Tai vaihtoehtoisesti hän hyväksyy oikean oppijärjestelmän ja saa äärettömän palkinnon. Missä kohtaa tätä yhtälöä oikeudenmukaisuus tarkalleen sijaitsee? Se muistuttaa enemmän mielivaltaista kosmista arvontaa kuin mitään moraalifilosofian saavutusta. Mutta ilmeisesti kun laskutoimitukseen lisätään sana "jumalallinen", ristiriidat lakkaavat olemasta ristiriitoja.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Lue lisää

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.

Lue lisää

Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.
Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.
Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.

Lue lisää

Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että monet pitävät tätä uskon vahvuutena. Että ihminen lakkaa kysymästä vaikeita kysymyksiä ja alkaa pitää kuuliaisuutta hyveenä. Ikään kuin moraalinen kypsyys tarkoittaisi sitä, että oma omatunto sammutetaan ja korvataan valmiilla vastauksilla. Sitten hymyillään tyytyväisenä ja vakuutellaan, että hyvä taivaan isukki kyllä tietää paremmin. Ja jos jokin näyttää julmalta, epäoikeudenmukaiselta tai ristiriitaiselta, siitä ei tarvitse huolestua. Koska jos isukki sanoo niin, sen täytyy olla hyvää. Ja juuri siinä kohtaa pitäisi ehkä huolestua kaikkein eniten. Ei siitä, että joku uskoo, vaan siitä, että joku pitää kyseenalaistamisen loppumista hyveenä.

On suorastaan liikuttavaa seurata ihmistä, joka puhuu rakkaudesta taukoamatta mutta näyttää käyttävän kaiken energiansa vihollisten etsimiseen. Aamulla rakkaus, päivällä rakkaus, illalla rakkaus, yöllä rakkaus. Jokaisessa viestissä armoa, anteeksiantoa, laupeutta ja Jeesuksen rakkautta. Ja sitten, heti seuraavassa lauseessa, alkaa loputon luettelo ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja maailmankatsomuksista, joita pitäisi vastustaa, kumota tai pitää hengellisenä vaarana. Rakkaus näyttää olevan hänelle kuin mainoskatko, joka keskeyttää varsinaisen ohjelman: vihollisten kartoittamisen.
Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi. Ei enää syntisten kalastajaksi vaan Jumalan erityiseksi kirjuriksi. Hän päivystää kellon ympäri taivaallisessa tarkastusvirastossa, merkitsee muistiin väärät uskomukset, laskee harhaopit, luetteloi epäuskoiset ja valvoo, ettei kukaan vahingossakaan ajattele liian vapaasti. Rakkaudesta hän kyllä puhuu, mutta hänen todellinen intohimonsa näyttää olevan hengellinen inventaario. Kuin koko maailmankaikkeuden kohtalo riippuisi siitä, löytääkö hän vielä yhden väärin ajattelevan ihmisen internetistä.

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Ja mikä merkillisintä, tätä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi. Hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä. Mutta jostain syystä puuhun näyttää kasvaneen aivan toisenlaisia hedelmiä: epäluuloa, kaunaa, pakkomielteistä vastakkainasettelua ja loputonta tarvetta julistaa muita väärässä oleviksi. Jos tämä on rauhaa, miltä sota sitten näyttää? Jos tämä on rakkautta, mitä viha enää edes tarkoittaa?
Erityisen ironista on, että ihminen voi kirjoittaa kymmenen kappaletta anteeksiannosta ja käyttää yhdennentoista siihen, että selittää kuinka aikoo käyttää koko loppuelämänsä tietyn ihmisryhmän, uskonnon tai filosofian vastustamiseen. Tässä vaiheessa rakkaus ei enää kuulosta hyveeltä vaan markkinointiosastolta. Julkisivu on täynnä lämpimiä sanoja, mutta konepellin alla käy lakkaamatta sama vanha moottori: pelko, tuomitseminen ja viholliskuvien rakentaminen.
Ehkä kaikkein huvittavinta on se, kuinka usein tällainen ihminen kuvittelee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka hänen koko maailmankuvansa pyörii pahan ympärillä. Hän näkee sitä kaikkialla. Kirjoissa, filosofioissa, kulttuureissa, uskonnoissa, ihmisissä ja ajatuksissa. Maailma muuttuu valtavaksi miinakentäksi, jossa jokaisen kulman takana väijyy uusi harhaoppi. Hän puhuu rakkaudesta, mutta hänen huomionsa ei kohdistu rakastamiseen vaan vihollisten tunnistamiseen. Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä

Anonyymi00026 kirjoitti:

Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että monet pitävät tätä uskon vahvuutena. Että ihminen lakkaa kysymästä vaikeita kysymyksiä ja alkaa pitää kuuliaisuutta hyveenä. Ikään kuin moraalinen kypsyys tarkoittaisi sitä, että oma omatunto sammutetaan ja korvataan valmiilla vastauksilla. Sitten hymyillään tyytyväisenä ja vakuutellaan, että hyvä taivaan isukki kyllä tietää paremmin. Ja jos jokin näyttää julmalta, epäoikeudenmukaiselta tai ristiriitaiselta, siitä ei tarvitse huolestua. Koska jos isukki sanoo niin, sen täytyy olla hyvää. Ja juuri siinä kohtaa pitäisi ehkä huolestua kaikkein eniten. Ei siitä, että joku uskoo, vaan siitä, että joku pitää kyseenalaistamisen loppumista hyveenä.

On suorastaan liikuttavaa seurata ihmistä, joka puhuu rakkaudesta taukoamatta mutta näyttää käyttävän kaiken energiansa vihollisten etsimiseen. Aamulla rakkaus, päivällä rakkaus, illalla rakkaus, yöllä rakkaus. Jokaisessa viestissä armoa, anteeksiantoa, laupeutta ja Jeesuksen rakkautta. Ja sitten, heti seuraavassa lauseessa, alkaa loputon luettelo ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja maailmankatsomuksista, joita pitäisi vastustaa, kumota tai pitää hengellisenä vaarana. Rakkaus näyttää olevan hänelle kuin mainoskatko, joka keskeyttää varsinaisen ohjelman: vihollisten kartoittamisen.
Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi. Ei enää syntisten kalastajaksi vaan Jumalan erityiseksi kirjuriksi. Hän päivystää kellon ympäri taivaallisessa tarkastusvirastossa, merkitsee muistiin väärät uskomukset, laskee harhaopit, luetteloi epäuskoiset ja valvoo, ettei kukaan vahingossakaan ajattele liian vapaasti. Rakkaudesta hän kyllä puhuu, mutta hänen todellinen intohimonsa näyttää olevan hengellinen inventaario. Kuin koko maailmankaikkeuden kohtalo riippuisi siitä, löytääkö hän vielä yhden väärin ajattelevan ihmisen internetistä.

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Ja mikä merkillisintä, tätä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi. Hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä. Mutta jostain syystä puuhun näyttää kasvaneen aivan toisenlaisia hedelmiä: epäluuloa, kaunaa, pakkomielteistä vastakkainasettelua ja loputonta tarvetta julistaa muita väärässä oleviksi. Jos tämä on rauhaa, miltä sota sitten näyttää? Jos tämä on rakkautta, mitä viha enää edes tarkoittaa?
Erityisen ironista on, että ihminen voi kirjoittaa kymmenen kappaletta anteeksiannosta ja käyttää yhdennentoista siihen, että selittää kuinka aikoo käyttää koko loppuelämänsä tietyn ihmisryhmän, uskonnon tai filosofian vastustamiseen. Tässä vaiheessa rakkaus ei enää kuulosta hyveeltä vaan markkinointiosastolta. Julkisivu on täynnä lämpimiä sanoja, mutta konepellin alla käy lakkaamatta sama vanha moottori: pelko, tuomitseminen ja viholliskuvien rakentaminen.
Ehkä kaikkein huvittavinta on se, kuinka usein tällainen ihminen kuvittelee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka hänen koko maailmankuvansa pyörii pahan ympärillä. Hän näkee sitä kaikkialla. Kirjoissa, filosofioissa, kulttuureissa, uskonnoissa, ihmisissä ja ajatuksissa. Maailma muuttuu valtavaksi miinakentäksi, jossa jokaisen kulman takana väijyy uusi harhaoppi. Hän puhuu rakkaudesta, mutta hänen huomionsa ei kohdistu rakastamiseen vaan vihollisten tunnistamiseen. Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä

Lue lisää

Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä vastaan minun pitäisi seuraavaksi taistella?"
Ja juuri siinä piilee tragedia. Rakkaus muuttuu iskulauseeksi. Armo muuttuu koristeeksi. Anteeksianto muuttuu retoriikaksi. Sanoja toistetaan niin paljon, että niiden sisältö katoaa kokonaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka julistaa rakastavansa koko maailmaa samalla kun hän käyttää suuren osan elämästään todistaakseen, miksi niin suuri osa siitä maailmasta on väärässä. Se on erikoinen rakkauden muoto: sellainen, joka löytää vihollisen nopeammin kuin lähimmäisen. Sellainen, joka puhuu armosta loputtomasti mutta näyttää antavan sitä kaikkein niukimmin. Sellainen, joka vakuuttaa olevansa rakkauden asialla, mutta jonka ympärillä rakkaus tuntuu olevan aina puheenaihe — ei koskaan lopputulos.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä vastaan minun pitäisi seuraavaksi taistella?"
Ja juuri siinä piilee tragedia. Rakkaus muuttuu iskulauseeksi. Armo muuttuu koristeeksi. Anteeksianto muuttuu retoriikaksi. Sanoja toistetaan niin paljon, että niiden sisältö katoaa kokonaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka julistaa rakastavansa koko maailmaa samalla kun hän käyttää suuren osan elämästään todistaakseen, miksi niin suuri osa siitä maailmasta on väärässä. Se on erikoinen rakkauden muoto: sellainen, joka löytää vihollisen nopeammin kuin lähimmäisen. Sellainen, joka puhuu armosta loputtomasti mutta näyttää antavan sitä kaikkein niukimmin. Sellainen, joka vakuuttaa olevansa rakkauden asialla, mutta jonka ympärillä rakkaus tuntuu olevan aina puheenaihe — ei koskaan lopputulos.

Lue lisää

Rakkaudesta hän kyllä puhuu lakkaamatta. Rakkaus vilisee jokaisessa tekstissä kuin pakollinen mainoslause tuotepakkauksessa. Mutta mitä kauemmin häntä kuuntelee, sitä vaikeampi sitä rakkautta on löytää mistään muualta kuin sanoista. Sillä rakkaus ei ole sana. Rakkaus ei ole iskulause. Rakkaus ei ole tunnuslause, jonka voi liimata jokaisen vihamielisen puheenvuoron alkuun. Rakkaus näkyy siinä, miten ihmisistä puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan.

Ja mitä tämän kaiken alta sitten löytyy?

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Siinäkö se on? Siinäkö on vuosien hengellisen kasvun lopputulos? Siinäkö näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä? Jos joku olisi kertonut tämän lausunnon ilman uskonnollista kehystä, useimmat tunnistaisivat sen välittömästi pakkomielteeksi. Mutta kun sen ympärille kiedotaan hengellinen sanasto, jotkut alkavat kutsua sitä vakaumukseksi.





Ja ehkä kaikkein paljastavinta on, ettei tällainen ihminen enää tunnu huomaavan ristiriitaa. Hän lausuu sanan "rakkaus" ja lauseen "aion käyttää loppuelämäni tämän ryhmän vastustamiseen" lähes samassa hengenvetossa ilman, että mikään hälytyskello soi. Ikään kuin sanat olisivat korvanneet todellisuuden. Ikään kuin rakkaudesta puhuminen olisi sama asia kuin rakastaminen.

Mutta ei se ole. Jos ihmisen maailmankuva tarvitsee jatkuvasti vihollisia pysyäkseen pystyssä, kyse ei enää ole rakkauden projektista. Se on viholliskuvien projekti, joka on vain puettu hengelliseen kieleen. Ja silloin "Jumalan kirjurin" työ alkaa muistuttaa vähemmän hengellistä kasvua ja enemmän loputonta.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Rakkaudesta hän kyllä puhuu lakkaamatta. Rakkaus vilisee jokaisessa tekstissä kuin pakollinen mainoslause tuotepakkauksessa. Mutta mitä kauemmin häntä kuuntelee, sitä vaikeampi sitä rakkautta on löytää mistään muualta kuin sanoista. Sillä rakkaus ei ole sana. Rakkaus ei ole iskulause. Rakkaus ei ole tunnuslause, jonka voi liimata jokaisen vihamielisen puheenvuoron alkuun. Rakkaus näkyy siinä, miten ihmisistä puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan.

Ja mitä tämän kaiken alta sitten löytyy?

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Siinäkö se on? Siinäkö on vuosien hengellisen kasvun lopputulos? Siinäkö näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä? Jos joku olisi kertonut tämän lausunnon ilman uskonnollista kehystä, useimmat tunnistaisivat sen välittömästi pakkomielteeksi. Mutta kun sen ympärille kiedotaan hengellinen sanasto, jotkut alkavat kutsua sitä vakaumukseksi.





Ja ehkä kaikkein paljastavinta on, ettei tällainen ihminen enää tunnu huomaavan ristiriitaa. Hän lausuu sanan "rakkaus" ja lauseen "aion käyttää loppuelämäni tämän ryhmän vastustamiseen" lähes samassa hengenvetossa ilman, että mikään hälytyskello soi. Ikään kuin sanat olisivat korvanneet todellisuuden. Ikään kuin rakkaudesta puhuminen olisi sama asia kuin rakastaminen.

Mutta ei se ole. Jos ihmisen maailmankuva tarvitsee jatkuvasti vihollisia pysyäkseen pystyssä, kyse ei enää ole rakkauden projektista. Se on viholliskuvien projekti, joka on vain puettu hengelliseen kieleen. Ja silloin "Jumalan kirjurin" työ alkaa muistuttaa vähemmän hengellistä kasvua ja enemmän loputonta.

Lue lisää

Jos ihmisen koko identiteetti rakentuu sen varaan, että hän julistaa rakkaudesta aamusta iltaan, mutta käyttää jokaisen valveillaolotuntinsa vihollisten etsimiseen, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että sanat ja todellisuus ovat eksyneet toisistaan jo kauan sitten. Hänet on nyt omien sanojensa mukaan ylennetty hengelliseen erityistehtävään, "Jumalan kirjuriksi". Se onkin osuva nimitys, sillä vaikuttaa siltä, että hänen työnkuvaansa kuuluu ennen kaikkea pitää kirjaa siitä, kuka on väärässä, kuka kuuluu väärään oppiin, kuka ajattelee väärin ja kuka ansaitsee seuraavan nuhdesaarnan. Rakkauden lähettilään sijasta hän muistuttaa enemmän kosmista tarkastajaa, joka kiertää maailmaa punakynä kädessä etsimässä virheitä.

Ironisinta on, että samaan aikaan hän puhuu taukoamatta armosta. Armosta, anteeksiannosta, rakkaudesta ja rauhasta. Mutta mitä kauemmin hänen puhettaan kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että nämä sanat eivät näyttäydy tekoina vaan iskulauseina. Ne ovat koristeita tekstissä, eivät sisältöä. Sillä ihminen, joka ilmoittaa käyttävänsä koko loppuelämänsä jonkin aatteen, filosofian tai uskonnollisen perinteen vastustamiseen, ei kuulosta ihmiseltä, jonka sydän on täynnä rauhaa. Hän kuulostaa ihmiseltä, jonka elämä tarvitsee vihollisen pysyäkseen käynnissä.

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan. Ei enää tavallinen uskova, ei etsijä, ei oppija, vaan itse "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee. Tehtävänä ei ilmeisesti ole rakastaa lähimmäistä, kehittää nöyryyttä tai kasvaa viisaudessa, vaan pitää taivaallista rikosrekisteriä väärin ajattelevista ihmisistä. Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Jos ihmisen koko identiteetti rakentuu sen varaan, että hän julistaa rakkaudesta aamusta iltaan, mutta käyttää jokaisen valveillaolotuntinsa vihollisten etsimiseen, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että sanat ja todellisuus ovat eksyneet toisistaan jo kauan sitten. Hänet on nyt omien sanojensa mukaan ylennetty hengelliseen erityistehtävään, "Jumalan kirjuriksi". Se onkin osuva nimitys, sillä vaikuttaa siltä, että hänen työnkuvaansa kuuluu ennen kaikkea pitää kirjaa siitä, kuka on väärässä, kuka kuuluu väärään oppiin, kuka ajattelee väärin ja kuka ansaitsee seuraavan nuhdesaarnan. Rakkauden lähettilään sijasta hän muistuttaa enemmän kosmista tarkastajaa, joka kiertää maailmaa punakynä kädessä etsimässä virheitä.

Ironisinta on, että samaan aikaan hän puhuu taukoamatta armosta. Armosta, anteeksiannosta, rakkaudesta ja rauhasta. Mutta mitä kauemmin hänen puhettaan kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että nämä sanat eivät näyttäydy tekoina vaan iskulauseina. Ne ovat koristeita tekstissä, eivät sisältöä. Sillä ihminen, joka ilmoittaa käyttävänsä koko loppuelämänsä jonkin aatteen, filosofian tai uskonnollisen perinteen vastustamiseen, ei kuulosta ihmiseltä, jonka sydän on täynnä rauhaa. Hän kuulostaa ihmiseltä, jonka elämä tarvitsee vihollisen pysyäkseen käynnissä.

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan. Ei enää tavallinen uskova, ei etsijä, ei oppija, vaan itse "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee. Tehtävänä ei ilmeisesti ole rakastaa lähimmäistä, kehittää nöyryyttä tai kasvaa viisaudessa, vaan pitää taivaallista rikosrekisteriä väärin ajattelevista ihmisistä. Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

Lue lisää

Kun rakkaudesta tulee pelkkä sana ja vihollisten etsimisestä elämäntapa, tapahtuu jotain nurinkurista. Ihminen alkaa muistuttaa enemmän syyttäjää kuin opettajaa, enemmän tuomaria kuin rakastajaa, enemmän ideologian vartijaa kuin hengellisyyden etsijää. Silloin "rakkaus" ei enää kuvaa toimintaa vaan toimii savuverhona, jonka takana kytee jatkuva tarve jakaa maailma puhtaisiin ja saastuneisiin, oikeisiin ja vääriin, pelastettuihin ja kadotettuihin.

Ja jos puusta todella tunnetaan hedelmät, niin silloin kannattaa katsoa niitä eikä runkoa ympäröiviä julisteita. Jos hedelminä ovat jatkuva kauna, loputon vastakkainasettelu, pakkomielteinen muiden tuomitseminen ja elämänmittainen ristiretki erilaisia ihmisiä vastaan, silloin ongelma ei ehkä olekaan maailmassa. Ehkä ongelma on siinä, että ihminen on oppinut lausumaan sanan "rakkaus" tuhat kertaa päivässä ymmärtämättä siitä yhtäkään.

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan. Ei enää tavallinen uskova, ei etsijä, ei oppija, vaan itse "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee. Tehtävänä ei ilmeisesti ole rakastaa lähimmäistä, kehittää nöyryyttä tai kasvaa viisaudessa, vaan pitää taivaallista rikosrekisteriä väärin ajattelevista ihmisistä. Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

Hän kutsuu itseään “jumalan kirjuriksi”, kuin se selittäisi kaiken: sen, miksi jokainen lause on varma, miksi jokainen tulkinta päättyy samaan lopputulokseen ja miksi maailmassa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka ovat aina väärässä juuri sillä tavalla, joka vahvistaa hänen omaa oikeassaoloaan.
Hän avaa Raamtun kuin todisteaineiston, kopioi siitä lauseita hindupalstoille kilometrikaupalla ja asettaa ne palstalle kuin sinettejä todellisuuden ylle. Rakkaus toistuu jokaisessa kappaleessa, armo jokaisessa virkkeessä, anteeksianto jokaisessa lopetuksessa — niin usein, että sanat alkavat kuulostaa vähemmän kokemukselta ja enemmän järjestelmältä, joka täytyy pitää käynnissä.
Ja silti, mitä pidemmälle teksti etenee, sitä vähemmän siinä näkyy sitä, mistä se puhuu. Rakkaus ei ilmene katsomisen tavassa, vaan vastustamisen kohteissa. Armo ei näy siinä miten ihmisiä kohdataan, vaan siinä miten heidät jaetaan oikeisiin ja vääriin ennen kohtaamista. Anteeksianto on olemassa, kunhan ensin on riittävän tarkasti määritelty, ketkä ovat sen ulkopuolella.


Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Anonyymi00030 kirjoitti:

Kun rakkaudesta tulee pelkkä sana ja vihollisten etsimisestä elämäntapa, tapahtuu jotain nurinkurista. Ihminen alkaa muistuttaa enemmän syyttäjää kuin opettajaa, enemmän tuomaria kuin rakastajaa, enemmän ideologian vartijaa kuin hengellisyyden etsijää. Silloin "rakkaus" ei enää kuvaa toimintaa vaan toimii savuverhona, jonka takana kytee jatkuva tarve jakaa maailma puhtaisiin ja saastuneisiin, oikeisiin ja vääriin, pelastettuihin ja kadotettuihin.

Ja jos puusta todella tunnetaan hedelmät, niin silloin kannattaa katsoa niitä eikä runkoa ympäröiviä julisteita. Jos hedelminä ovat jatkuva kauna, loputon vastakkainasettelu, pakkomielteinen muiden tuomitseminen ja elämänmittainen ristiretki erilaisia ihmisiä vastaan, silloin ongelma ei ehkä olekaan maailmassa. Ehkä ongelma on siinä, että ihminen on oppinut lausumaan sanan "rakkaus" tuhat kertaa päivässä ymmärtämättä siitä yhtäkään.

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan. Ei enää tavallinen uskova, ei etsijä, ei oppija, vaan itse "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee. Tehtävänä ei ilmeisesti ole rakastaa lähimmäistä, kehittää nöyryyttä tai kasvaa viisaudessa, vaan pitää taivaallista rikosrekisteriä väärin ajattelevista ihmisistä. Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

Hän kutsuu itseään “jumalan kirjuriksi”, kuin se selittäisi kaiken: sen, miksi jokainen lause on varma, miksi jokainen tulkinta päättyy samaan lopputulokseen ja miksi maailmassa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka ovat aina väärässä juuri sillä tavalla, joka vahvistaa hänen omaa oikeassaoloaan.
Hän avaa Raamtun kuin todisteaineiston, kopioi siitä lauseita hindupalstoille kilometrikaupalla ja asettaa ne palstalle kuin sinettejä todellisuuden ylle. Rakkaus toistuu jokaisessa kappaleessa, armo jokaisessa virkkeessä, anteeksianto jokaisessa lopetuksessa — niin usein, että sanat alkavat kuulostaa vähemmän kokemukselta ja enemmän järjestelmältä, joka täytyy pitää käynnissä.
Ja silti, mitä pidemmälle teksti etenee, sitä vähemmän siinä näkyy sitä, mistä se puhuu. Rakkaus ei ilmene katsomisen tavassa, vaan vastustamisen kohteissa. Armo ei näy siinä miten ihmisiä kohdataan, vaan siinä miten heidät jaetaan oikeisiin ja vääriin ennen kohtaamista. Anteeksianto on olemassa, kunhan ensin on riittävän tarkasti määritelty, ketkä ovat sen ulkopuolella.


Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Lue lisää

Tätä asetelmaa kutsutaan hän itse “hengelliseksi kasvuksi”. Termi on kuitenkin tässä yhteydessä ongelmallinen, koska se kuvaa prosessia, jossa emotionaaliset hyveet (kuten rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä) määritellään läsnä oleviksi, vaikka toimintatasolla näkyy jatkuva konfliktiin orientoitunut tulkinta ympäröivästä maailmasta.

Tällöin syntyy rakenteellinen ristiriita: julistettu arvopohja painottaa rakkautta ja rauhaa, mutta käytännön kognitiivinen malli toimii jatkuvan vastakkainasettelun kautta. Jokainen uusi havainto maailmasta suodatetaan sen kysymyksen läpi, vahvistaako se omaa järjestelmää vai uhkaako sitä.

Seurauksena on vakaalta näyttävä mutta suljettu tulkintajärjestelmä. Sen sisällä kaikki on johdonmukaista, mutta sen ulkopuolella olevia näkökulmia ei voida käsitellä aidosti vaihtoehtoina, vaan ne palautetaan aina samaan luokkaan: virhe, harha tai vastustettava oppi.

Tässä mielessä “rakkaus” ei enää toimi suhteessa toiseen ihmiseen, vaan sisäisen järjestelmän itsekuvauksen osana. Se ei kuvaa toimintaa vaan identiteettiä. Ja juuri siksi se voi esiintyä samanaikaisesti voimakkaan tuomitsevan retoriikan kanssa ilman, että ristiriitaa koetaan sisäisesti ongelmalliseksi.

Ja ehkä kaikkein merkillisintä on se valtava itsevarmuus, jolla kaikki esitetään.

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tuhansia vuosia filosofiaa, uskontoja, kulttuureja ja erilaisia näkemyksiä, mutta jotenkin lopputulos on se, että juuri hän on päätynyt historian ainoalle oikealle näköalapaikalle.

Kaikki muut ovat eksyneet, mutta hän näkee kirkkaasti. Kaikki muut ovat harhassa, mutta hänellä on totuus. Se on hämmästyttävä saavutus. Ei niinkään siksi, että se olisi vakuuttavaa, vaan siksi, että sellainen varmuus vaatii lähes täydellistä kyvyttömyyttä epäillä itseään edes hetkeksi.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Tätä asetelmaa kutsutaan hän itse “hengelliseksi kasvuksi”. Termi on kuitenkin tässä yhteydessä ongelmallinen, koska se kuvaa prosessia, jossa emotionaaliset hyveet (kuten rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä) määritellään läsnä oleviksi, vaikka toimintatasolla näkyy jatkuva konfliktiin orientoitunut tulkinta ympäröivästä maailmasta.

Tällöin syntyy rakenteellinen ristiriita: julistettu arvopohja painottaa rakkautta ja rauhaa, mutta käytännön kognitiivinen malli toimii jatkuvan vastakkainasettelun kautta. Jokainen uusi havainto maailmasta suodatetaan sen kysymyksen läpi, vahvistaako se omaa järjestelmää vai uhkaako sitä.

Seurauksena on vakaalta näyttävä mutta suljettu tulkintajärjestelmä. Sen sisällä kaikki on johdonmukaista, mutta sen ulkopuolella olevia näkökulmia ei voida käsitellä aidosti vaihtoehtoina, vaan ne palautetaan aina samaan luokkaan: virhe, harha tai vastustettava oppi.

Tässä mielessä “rakkaus” ei enää toimi suhteessa toiseen ihmiseen, vaan sisäisen järjestelmän itsekuvauksen osana. Se ei kuvaa toimintaa vaan identiteettiä. Ja juuri siksi se voi esiintyä samanaikaisesti voimakkaan tuomitsevan retoriikan kanssa ilman, että ristiriitaa koetaan sisäisesti ongelmalliseksi.

Ja ehkä kaikkein merkillisintä on se valtava itsevarmuus, jolla kaikki esitetään.

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tuhansia vuosia filosofiaa, uskontoja, kulttuureja ja erilaisia näkemyksiä, mutta jotenkin lopputulos on se, että juuri hän on päätynyt historian ainoalle oikealle näköalapaikalle.

Kaikki muut ovat eksyneet, mutta hän näkee kirkkaasti. Kaikki muut ovat harhassa, mutta hänellä on totuus. Se on hämmästyttävä saavutus. Ei niinkään siksi, että se olisi vakuuttavaa, vaan siksi, että sellainen varmuus vaatii lähes täydellistä kyvyttömyyttä epäillä itseään edes hetkeksi.

Lue lisää

Rakkauden miekka

He sanoivat tulevansa rakkauden sanoman kanssa. Siksi heidän oli ensin poltettava kylä, jotta rakkaus löytäisi perille. He sanoivat pelastavansa sielut, vaikka ruumiit jäivät heidän jälkeensä maahan muistuttamaan siitä, kuinka kiire taivaaseen voi joskus olla.

Jokainen vastalause tulkittiin todisteeksi siitä, että pelastus oli entistäkin tarpeellisempi. Jokainen epäilys vahvisti heidän varmuuttaan. Mitä enemmän ihmiset pelkäsivät, sitä vakuuttuneempia he olivat siitä, että usko oli juurtumassa.

Miekka kastettiin pyhään veteen, jotta veri näyttäisi puhtaammalta.

He puhuivat vapaasta tahdosta samalla, kun sulkivat kaikki muut ovet. Valinta oli yksinkertainen: usko tai kärsi. Sitä kutsuttiin armoksi, koska sana "pakko" kuulosti liian maalliselta.

Historia oppi tuntemaan tämän ristiriidan hyvin. Suu julisti rakkautta, käsi puristi valtaa. Mitä korkeammalle risti nostettiin, sitä pidempi varjo lankesi niiden ylle, jotka eivät kumartaneet.

Silti mikään väkivalloin pakotettu usko ei koskaan muuttunut aidoksi vakaumukseksi. Pelko osaa taivuttaa polvet, mutta se ei opeta sydäntä uskomaan. Kun usko tarvitsee miekan pysyäkseen hengissä, miekka on jo kertonut, kuinka heikko usko itse asiassa oli.

Ehkä usko, joka tarvitsee väkivaltaa, ei enää luota Jumalaan vaan omaan voimaansa. Ja juuri silloin pyhä muuttuu vallaksi, rukous käskyksi ja rakkaus perusteluksi sille, mitä ilman sitä ei voisi koskaan oikeuttaa.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Rakkauden miekka

He sanoivat tulevansa rakkauden sanoman kanssa. Siksi heidän oli ensin poltettava kylä, jotta rakkaus löytäisi perille. He sanoivat pelastavansa sielut, vaikka ruumiit jäivät heidän jälkeensä maahan muistuttamaan siitä, kuinka kiire taivaaseen voi joskus olla.

Jokainen vastalause tulkittiin todisteeksi siitä, että pelastus oli entistäkin tarpeellisempi. Jokainen epäilys vahvisti heidän varmuuttaan. Mitä enemmän ihmiset pelkäsivät, sitä vakuuttuneempia he olivat siitä, että usko oli juurtumassa.

Miekka kastettiin pyhään veteen, jotta veri näyttäisi puhtaammalta.

He puhuivat vapaasta tahdosta samalla, kun sulkivat kaikki muut ovet. Valinta oli yksinkertainen: usko tai kärsi. Sitä kutsuttiin armoksi, koska sana "pakko" kuulosti liian maalliselta.

Historia oppi tuntemaan tämän ristiriidan hyvin. Suu julisti rakkautta, käsi puristi valtaa. Mitä korkeammalle risti nostettiin, sitä pidempi varjo lankesi niiden ylle, jotka eivät kumartaneet.

Silti mikään väkivalloin pakotettu usko ei koskaan muuttunut aidoksi vakaumukseksi. Pelko osaa taivuttaa polvet, mutta se ei opeta sydäntä uskomaan. Kun usko tarvitsee miekan pysyäkseen hengissä, miekka on jo kertonut, kuinka heikko usko itse asiassa oli.

Ehkä usko, joka tarvitsee väkivaltaa, ei enää luota Jumalaan vaan omaan voimaansa. Ja juuri silloin pyhä muuttuu vallaksi, rukous käskyksi ja rakkaus perusteluksi sille, mitä ilman sitä ei voisi koskaan oikeuttaa.

Lue lisää

Kun miekka saarnaa

He sanoivat tuovansa valon. Kummallista kyllä, valo saapui aina ensimmäisenä liekkeinä. Kirkot nousivat raunioiden päälle kuin muistomerkit siitä, että rakkaus oli jälleen kerran voittanut.

Pelastuksen nimi lausuttiin lempeästi, mutta sen rinnalla kulki miekka. Vapaata tahtoa ylistettiin, kunnes joku käytti sitä väärin. Sen jälkeen tahdosta tuli ongelma, joka oli ratkaistava. Niin syntyi paradoksi: uskoa ei voinut pakottaa, mutta siitä kieltäytymistä voitiin rangaista.

Ehkä suurin harha ei ollut itse usko vaan avidyā (tietämättömyys, todellisuuden väärin ymmärtäminen). Kun oma oppi julistetaan koko todellisuuden mittapuuksi, ihminen lakkaa etsimästä totuutta ja alkaa hallinnoida sitä. Jumalasta tulee valtakirja, ei mysteeri.

Kun rakkaus tarvitsee sotajoukon, se ei enää ole rakkautta vaan vallan estetiikkaa. Kun totuus tarvitsee roviota, se tunnustaa pelkäävänsä kysymyksiä enemmän kuin valhetta.

Ahiṃsā(väkivallattomuus, vahingoittamattomuus) ei tarkoita pelkkää lyömättä jättämistä. Se tarkoittaa myös sitä, ettei toisen ihmisyyttä murskata oman varmuuden alle. Juuri siinä kohtaa monet pyhät projektit ovat epäonnistuneet: ne pelastivat opin ja kadottivat ihmisen.

He sanoivat puolustavansa oikeudenmukaista järjestystä, eettistä velvollisuutta, mutta puolustivatkin instituutiota. He sanoivat puolustavansa Jumalaa, aivan kuin ääretön tarvitsisi rajallisen ihmisen miekkaa. Mitä he oikeastaan puolustivat? Usein omaa identiteettiään, omaa valtaansa ja omaa pelkoaan.

Pelastuksesta tuli kauppaa. Kärsimys sijoitus. Kuuliaisuus valuutta. Taivaasta tehtiin pääoma, jolla ostettiin kuuliaisuutta maan päällä. Jumala muuttui vähitellen kosmiseksi kirjanpitäjäksi, jonka taivaallinen tase ratkaisi ihmisarvon.

Mutta jos hyvyys tehdään palkinnon vuoksi, se lakkaa olemasta hyvyyttä. Se muuttuu vaihdoksi. Silloin moraali ei enää nouse myötätunnosta vaan odotuksesta. Sanskriti kutsuisi tällaista kiinnittymistä upādānaksi (takertuminen, omiminen): ihminen ei enää tavoittele hyvää, vaan omistaa hyvän itselleen ansiona.

Todellinen hengellinen kasvu ei synny varmuudesta vaan nöyryydestä. Satya(totuus) ei pelkää tutkimista. Karuṇā (myötätunto) ei tarvitse pakkokeinoja. Prajñā(viisaus) ei huuda kovimmin, koska sen ei tarvitse voittaa väittelyä.

Historia osoittaa, että juuri kristinuskonto muuttuu vaarallisimmaksi juuri silloin, kun se unohtaa tämän. Risti muuttuu lipuksi. Alttari muuttuu valtaistuimeksi. Saarna muuttuu käskyksi. Ja ihminen, jonka piti olla lähimmäinen, muuttuu esteeksi pelastussuunnitelmassa.

Ehkä syvin ironia on tämä: kaikkivoipaa Jumalaa on vuosisatojen ajan puolustettu ikään kuin hän olisi ollut avuton. Ikään kuin ääretön olisi tarvinnut rajallisen ihmisen väkivaltaa säilyäkseen äärettömänä. Siinä hetkessä usko ei enää todista Jumalan suuruudesta, vaan ihmisen pelosta. Ja pelko, vaikka se pukeutuisi pyhiin vaatteisiin, on yhä pelkoa.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Kun miekka saarnaa

He sanoivat tuovansa valon. Kummallista kyllä, valo saapui aina ensimmäisenä liekkeinä. Kirkot nousivat raunioiden päälle kuin muistomerkit siitä, että rakkaus oli jälleen kerran voittanut.

Pelastuksen nimi lausuttiin lempeästi, mutta sen rinnalla kulki miekka. Vapaata tahtoa ylistettiin, kunnes joku käytti sitä väärin. Sen jälkeen tahdosta tuli ongelma, joka oli ratkaistava. Niin syntyi paradoksi: uskoa ei voinut pakottaa, mutta siitä kieltäytymistä voitiin rangaista.

Ehkä suurin harha ei ollut itse usko vaan avidyā (tietämättömyys, todellisuuden väärin ymmärtäminen). Kun oma oppi julistetaan koko todellisuuden mittapuuksi, ihminen lakkaa etsimästä totuutta ja alkaa hallinnoida sitä. Jumalasta tulee valtakirja, ei mysteeri.

Kun rakkaus tarvitsee sotajoukon, se ei enää ole rakkautta vaan vallan estetiikkaa. Kun totuus tarvitsee roviota, se tunnustaa pelkäävänsä kysymyksiä enemmän kuin valhetta.

Ahiṃsā(väkivallattomuus, vahingoittamattomuus) ei tarkoita pelkkää lyömättä jättämistä. Se tarkoittaa myös sitä, ettei toisen ihmisyyttä murskata oman varmuuden alle. Juuri siinä kohtaa monet pyhät projektit ovat epäonnistuneet: ne pelastivat opin ja kadottivat ihmisen.

He sanoivat puolustavansa oikeudenmukaista järjestystä, eettistä velvollisuutta, mutta puolustivatkin instituutiota. He sanoivat puolustavansa Jumalaa, aivan kuin ääretön tarvitsisi rajallisen ihmisen miekkaa. Mitä he oikeastaan puolustivat? Usein omaa identiteettiään, omaa valtaansa ja omaa pelkoaan.

Pelastuksesta tuli kauppaa. Kärsimys sijoitus. Kuuliaisuus valuutta. Taivaasta tehtiin pääoma, jolla ostettiin kuuliaisuutta maan päällä. Jumala muuttui vähitellen kosmiseksi kirjanpitäjäksi, jonka taivaallinen tase ratkaisi ihmisarvon.

Mutta jos hyvyys tehdään palkinnon vuoksi, se lakkaa olemasta hyvyyttä. Se muuttuu vaihdoksi. Silloin moraali ei enää nouse myötätunnosta vaan odotuksesta. Sanskriti kutsuisi tällaista kiinnittymistä upādānaksi (takertuminen, omiminen): ihminen ei enää tavoittele hyvää, vaan omistaa hyvän itselleen ansiona.

Todellinen hengellinen kasvu ei synny varmuudesta vaan nöyryydestä. Satya(totuus) ei pelkää tutkimista. Karuṇā (myötätunto) ei tarvitse pakkokeinoja. Prajñā(viisaus) ei huuda kovimmin, koska sen ei tarvitse voittaa väittelyä.

Historia osoittaa, että juuri kristinuskonto muuttuu vaarallisimmaksi juuri silloin, kun se unohtaa tämän. Risti muuttuu lipuksi. Alttari muuttuu valtaistuimeksi. Saarna muuttuu käskyksi. Ja ihminen, jonka piti olla lähimmäinen, muuttuu esteeksi pelastussuunnitelmassa.

Ehkä syvin ironia on tämä: kaikkivoipaa Jumalaa on vuosisatojen ajan puolustettu ikään kuin hän olisi ollut avuton. Ikään kuin ääretön olisi tarvinnut rajallisen ihmisen väkivaltaa säilyäkseen äärettömänä. Siinä hetkessä usko ei enää todista Jumalan suuruudesta, vaan ihmisen pelosta. Ja pelko, vaikka se pukeutuisi pyhiin vaatteisiin, on yhä pelkoa.

Lue lisää

He sanoivat tulevansa rakkauden sanoman kanssa. Siksi heidän oli ensin poltettava kylä, jotta rakkaus löytäisi perille. He sanoivat pelastavansa sielut, vaikka ruumiit jäivät heidän jälkeensä maahan muistuttamaan siitä, kuinka kiire taivaaseen voi joskus olla.

He eivät koskaan kutsuneet sitä valloitukseksi. He kutsuivat sitä lähetyskäskyksi. Miekka oli vain evankeliumin esipuhe, tuli sen johdanto ja hiljaisuus viimeinen aamen. Jokainen savuava kylä todisti heidän mielestään siitä, että pimeys oli väistymässä. Kukaan ei kysynyt, miksi valo tarvitsi liekkejä tullakseen nähdyksi.

Jokainen vastalause tulkittiin todisteeksi siitä, että pelastus oli entistäkin tarpeellisempi. Jokainen epäilys vahvisti heidän varmuuttaan. Mitä enemmän ihmiset pelkäsivät, sitä vakuuttuneempia he olivat siitä, että usko oli juurtumassa. Pelkoa kutsuttiin kuuliaisuudeksi, hiljaisuutta kääntymykseksi ja alistumista armon vastaanottamiseksi.

Näin syntyi suljettu kehä. Jos ihminen uskoi, oppi oli oikeassa. Jos hän vastusti, se todisti hänen turmeltuneisuutensa. Jos hän pakeni, hän pakeni totuutta. Jos hän kuoli, hänen sielunsa oli ainakin saanut mahdollisuuden pelastua. Mikään tapahtuma ei voinut kumota järjestelmää, sillä kaikki tapahtumat oli jo ennalta tulkittu sen vahvistukseksi.

Ironia ei ollut siinä, että he uskoivat Jumalaan. Ironia oli siinä, että he uskoivat Jumalan tarvitsevan heidän väkivaltaansa. Kaikkivaltias esitettiin olentona, jonka valtakunta horjuisi ilman sotureita, rovioita ja pakkoa. Jumalan äärettömyys kutistui ihmisen epävarmuuden kokoiseksi.

Kun totuus alkaa pelätä kysymyksiä, se lakkaa käyttäytymästä totuutena. Kun rakkaus alkaa vaatia miekkaa, se lakkaa muistuttamasta rakkautta. Ja kun usko tarvitsee väkivaltaa säilyäkseen, väkivalta paljastaa jotakin, mitä saarna ei koskaan uskalla sanoa ääneen: ehkä epäusko ei ollutkaan suurin pelko. Ehkä suurin pelko oli mahdollisuus, ettei totuutta voinut pakottaa.

Sillä miekka ei koskaan todista opin totuutta. Se todistaa vain sen, että joku uskoi teräksen vakuuttavan paremmin kuin argumentin. Ja kun veri julistetaan rakkauden hinnaksi, ei veri enää puhdista maailmaa – se tahraa myös ne kädet, jotka väittivät kantavansa pelastusta.

Anonyymi00034 kirjoitti:

He sanoivat tulevansa rakkauden sanoman kanssa. Siksi heidän oli ensin poltettava kylä, jotta rakkaus löytäisi perille. He sanoivat pelastavansa sielut, vaikka ruumiit jäivät heidän jälkeensä maahan muistuttamaan siitä, kuinka kiire taivaaseen voi joskus olla.

He eivät koskaan kutsuneet sitä valloitukseksi. He kutsuivat sitä lähetyskäskyksi. Miekka oli vain evankeliumin esipuhe, tuli sen johdanto ja hiljaisuus viimeinen aamen. Jokainen savuava kylä todisti heidän mielestään siitä, että pimeys oli väistymässä. Kukaan ei kysynyt, miksi valo tarvitsi liekkejä tullakseen nähdyksi.

Jokainen vastalause tulkittiin todisteeksi siitä, että pelastus oli entistäkin tarpeellisempi. Jokainen epäilys vahvisti heidän varmuuttaan. Mitä enemmän ihmiset pelkäsivät, sitä vakuuttuneempia he olivat siitä, että usko oli juurtumassa. Pelkoa kutsuttiin kuuliaisuudeksi, hiljaisuutta kääntymykseksi ja alistumista armon vastaanottamiseksi.

Näin syntyi suljettu kehä. Jos ihminen uskoi, oppi oli oikeassa. Jos hän vastusti, se todisti hänen turmeltuneisuutensa. Jos hän pakeni, hän pakeni totuutta. Jos hän kuoli, hänen sielunsa oli ainakin saanut mahdollisuuden pelastua. Mikään tapahtuma ei voinut kumota järjestelmää, sillä kaikki tapahtumat oli jo ennalta tulkittu sen vahvistukseksi.

Ironia ei ollut siinä, että he uskoivat Jumalaan. Ironia oli siinä, että he uskoivat Jumalan tarvitsevan heidän väkivaltaansa. Kaikkivaltias esitettiin olentona, jonka valtakunta horjuisi ilman sotureita, rovioita ja pakkoa. Jumalan äärettömyys kutistui ihmisen epävarmuuden kokoiseksi.

Kun totuus alkaa pelätä kysymyksiä, se lakkaa käyttäytymästä totuutena. Kun rakkaus alkaa vaatia miekkaa, se lakkaa muistuttamasta rakkautta. Ja kun usko tarvitsee väkivaltaa säilyäkseen, väkivalta paljastaa jotakin, mitä saarna ei koskaan uskalla sanoa ääneen: ehkä epäusko ei ollutkaan suurin pelko. Ehkä suurin pelko oli mahdollisuus, ettei totuutta voinut pakottaa.

Sillä miekka ei koskaan todista opin totuutta. Se todistaa vain sen, että joku uskoi teräksen vakuuttavan paremmin kuin argumentin. Ja kun veri julistetaan rakkauden hinnaksi, ei veri enää puhdista maailmaa – se tahraa myös ne kädet, jotka väittivät kantavansa pelastusta.

Lue lisää

Kauhudramaturgi kirjoiiti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."

Vastaus:

Myös sinut tuomitaan siitä, että olet tehnyt kristinuskosta vielä vastenmielisemmän kuin se alun perin oli. Jumala ei käske ketään kääntymään väkisin.


Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.

Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.

Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.

Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Kauhudramaturgi kirjoiiti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."

Vastaus:

Myös sinut tuomitaan siitä, että olet tehnyt kristinuskosta vielä vastenmielisemmän kuin se alun perin oli. Jumala ei käske ketään kääntymään väkisin.


Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.

Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.

Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.

Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.

Lue lisää

Hän uskoi olevansa kuuliainen. Jokainen uusi koputus samaan oveen tuntui hänestä uskollisuudelta, vaikka hänen Mestarinsa sanat olivat yksinkertaiset: *"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."* Käsky oli liikkua eteenpäin, ei jäädä piirittämään ihmisen omaatuntoa.

Mutta hän teki lähdöstä kutsumuksensa vastakohdan. Hän jäi.

Aluksi hän saarnasi evankeliumia. Vähitellen hän alkoi saarnata omaa kyvyttömyyttään hyväksyä sanaa **"ei"**. Jokainen torjunta muuttui hänen mielessään todisteeksi siitä, että hänen oli puhuttava vielä kovempaa, vielä useammin ja vielä pidempään. Hän ei huomannut, että mitä enemmän hän vetosi vapaaseen tahtoon, sitä vähemmän hän kunnioitti toisen vapautta käyttää sitä.

Oven takana ei ollut ihmisiä, jotka eivät olisi koskaan kuulleet. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat kuulleet jo lapsuudestaan asti. He tunsivat kertomukset, osasivat jakeet ja olivat tehneet oman ratkaisunsa. Heidän muistinsa ei ollut pettänyt. Heidän vastauksensa oli vain toinen kuin se, jonka julistaja olisi hyväksynyt.

Silti hän tulkitsi jokaisen kieltäytymisen hengelliseksi ongelmaksi eikä koskaan omakseen. Hän ei kysynyt, oliko mahdollista, että hänen tapansa julistaa oli muuttunut esteeksi juuri sille sanomalle, jota hän väitti puolustavansa. Hän oli vakuuttunut siitä, että jos ihminen sulki oven, syyn täytyi olla ihmisen sydämen kovuus. Hän ei tullut ajatelleeksi, että joskus ovi suljetaan siksi, ettei kynnykselle jätetä koskaan tilaa hengittää.

Niin lähetyskäskystä tuli hänen käsissään jotakin muuta kuin lähtemistä. Se muuttui jäämiseksi. Se muuttui loputtomaksi toistoksi, jossa sama vastaus pyrittiin kumoamaan sanomalla samat sanat yhä uudelleen. Ikään kuin totuus olisi määrällinen ilmiö: jos yksi julistus ei riitä, ehkä tuhannes riittää. Jos ei tuhannes, ehkä miljoonas.

Ironia oli siinä, että hän syytti muita Raamatun hylkäämisestä samalla, kun itse kulki sen kohdan ohi, joka koski juuri häntä. Hän osasi lähetyskäskyn ulkoa, mutta ei näyttänyt huomaavan, että sama Jeesus, joka käski julistamaan, käski myös lähtemään, kun sanomaa ei oteta vastaan. Tuo jälkimmäinen käsky ei ollut vähemmän pyhä kuin ensimmäinen.

Ehkä juuri siinä kohtaa usko muuttuu huomaamatta vallankäytöksi. Ei silloin, kun ihminen kertoo vakaumuksestaan, vaan silloin, kun hän ei enää hyväksy toisen oikeutta olla vakuuttumatta. Kun toisen omatunto muuttuu projektiksi, hänen ihmisyytensä alkaa kadota julistajan silmissä. Hän ei ole enää lähimmäinen vaan ratkaisematon tehtävä.

Ja silloin evankeliumin suurin este ei välttämättä ole se ihminen, joka sanoo: "En usko." Suurin este voi olla julistaja, joka ei usko siihen kohtaan, jossa hänen olisi pitänyt pudistaa tomu jaloistaan ja jatkaa matkaa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Hän uskoi olevansa kuuliainen. Jokainen uusi koputus samaan oveen tuntui hänestä uskollisuudelta, vaikka hänen Mestarinsa sanat olivat yksinkertaiset: *"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."* Käsky oli liikkua eteenpäin, ei jäädä piirittämään ihmisen omaatuntoa.

Mutta hän teki lähdöstä kutsumuksensa vastakohdan. Hän jäi.

Aluksi hän saarnasi evankeliumia. Vähitellen hän alkoi saarnata omaa kyvyttömyyttään hyväksyä sanaa **"ei"**. Jokainen torjunta muuttui hänen mielessään todisteeksi siitä, että hänen oli puhuttava vielä kovempaa, vielä useammin ja vielä pidempään. Hän ei huomannut, että mitä enemmän hän vetosi vapaaseen tahtoon, sitä vähemmän hän kunnioitti toisen vapautta käyttää sitä.

Oven takana ei ollut ihmisiä, jotka eivät olisi koskaan kuulleet. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat kuulleet jo lapsuudestaan asti. He tunsivat kertomukset, osasivat jakeet ja olivat tehneet oman ratkaisunsa. Heidän muistinsa ei ollut pettänyt. Heidän vastauksensa oli vain toinen kuin se, jonka julistaja olisi hyväksynyt.

Silti hän tulkitsi jokaisen kieltäytymisen hengelliseksi ongelmaksi eikä koskaan omakseen. Hän ei kysynyt, oliko mahdollista, että hänen tapansa julistaa oli muuttunut esteeksi juuri sille sanomalle, jota hän väitti puolustavansa. Hän oli vakuuttunut siitä, että jos ihminen sulki oven, syyn täytyi olla ihmisen sydämen kovuus. Hän ei tullut ajatelleeksi, että joskus ovi suljetaan siksi, ettei kynnykselle jätetä koskaan tilaa hengittää.

Niin lähetyskäskystä tuli hänen käsissään jotakin muuta kuin lähtemistä. Se muuttui jäämiseksi. Se muuttui loputtomaksi toistoksi, jossa sama vastaus pyrittiin kumoamaan sanomalla samat sanat yhä uudelleen. Ikään kuin totuus olisi määrällinen ilmiö: jos yksi julistus ei riitä, ehkä tuhannes riittää. Jos ei tuhannes, ehkä miljoonas.

Ironia oli siinä, että hän syytti muita Raamatun hylkäämisestä samalla, kun itse kulki sen kohdan ohi, joka koski juuri häntä. Hän osasi lähetyskäskyn ulkoa, mutta ei näyttänyt huomaavan, että sama Jeesus, joka käski julistamaan, käski myös lähtemään, kun sanomaa ei oteta vastaan. Tuo jälkimmäinen käsky ei ollut vähemmän pyhä kuin ensimmäinen.

Ehkä juuri siinä kohtaa usko muuttuu huomaamatta vallankäytöksi. Ei silloin, kun ihminen kertoo vakaumuksestaan, vaan silloin, kun hän ei enää hyväksy toisen oikeutta olla vakuuttumatta. Kun toisen omatunto muuttuu projektiksi, hänen ihmisyytensä alkaa kadota julistajan silmissä. Hän ei ole enää lähimmäinen vaan ratkaisematon tehtävä.

Ja silloin evankeliumin suurin este ei välttämättä ole se ihminen, joka sanoo: "En usko." Suurin este voi olla julistaja, joka ei usko siihen kohtaan, jossa hänen olisi pitänyt pudistaa tomu jaloistaan ja jatkaa matkaa.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen kaikkein hienovaraisimman muutoksen: mitään ei poisteta näkyvästi, mitään ei julisteta vääräksi. Sen sijaan yksi jae alkaa hiljalleen kadota käytännöstä. Ei siksi, ettei sitä olisi olemassa, vaan siksi, että sen noudattaminen rajoittaisi julistajan omaa tahtoa.

Niin syntyy hiljainen korjaus, jota ei koskaan paineta uuden Raamatun marginaaliin. Se kirjoitetaan käyttäytymiseen.

*"Jos eivät ota teitä vastaan, pudistakaa tomu jaloistanne."*

Sanat jäävät sivulle, mutta elämä siirtyy niiden ohi.

Kukaan ei sano ääneen muuttaneensa mitään. Päinvastoin. Mitä äänekkäämmin puhutaan muuttumattomasta sanasta, sitä huomaamattomammin sitä muokataan. Ei poistamalla jakeita vaan tekemällä niistä käytännössä merkityksettömiä. Teksti säilyy koskemattomana, mutta sen sisältö menettää velvoittavuutensa juuri siellä, missä se koskee julistajaa itseään.

Ja silloin herää vanha kysymys, joka on yhtä aikaa yksinkertainen ja epämukava.

Kumpi lopulta määrää?

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua?

Jos ihminen noudattaa kaikkia niitä kohtia, jotka tukevat hänen kutsumustaan, mutta ohittaa ne kohdat, jotka asettavat sille rajan, hän ei enää lue Raamattua kokonaisuutena. Hän käy sen kanssa neuvottelua. Hän hyväksyy sen, mikä vahvistaa hänen tehtäväänsä, ja sivuuttaa sen, mikä vaatisi häntä pysähtymään.

Niin täydelliseksi julistettu ilmoitus alkaa muistuttaa luonnosta, jota ihminen viimeistelee omilla huomautuksillaan.

Hiljainen lisäys kuuluu suunnilleen näin:

*"Jos he eivät kuuntele, älkää vielä lähtekö. Puhukaa uudelleen. Jos sekään ei riitä, puhukaa kovempaa. Jos he sulkevat oven, odottakaa kynnyksellä. Jos he pyytävät teitä lopettamaan, tulkitkaa se merkiksi siitä, että heidän sydämensä on avautumassa. Toistakaa niin kauan, että väsymys näyttää uskolta."*

Tätä jaetta ei löydy yhdestäkään käsikirjoituksesta. Silti joskus juuri se näyttää olevan kaikkein uskollisimmin noudatettu.

Ironia on siinä, ettei kukaan myönnä kirjoittaneensa sitä. Jokainen vakuuttaa seuraavansa muuttumatonta sanaa, vaikka käytännössä elää lisäyksen mukaan eikä alkuperäisen tekstin. Silloin ongelma ei enää ole tulkinnassa vaan auktoriteetissa.

Sillä jos ihminen katsoo voivansa korjata Mestarin käskyä tehokkaammaksi, hän ei enää ainoastaan seuraa opettajaansa. Hän asettuu tämän yläpuolelle. Hän sanoo teoillaan: *"Sinä käskit lähteä. Minä tiedän paremmin. Minä jään."*

Ehkä juuri siinä kohtaa kuuliaisuus muuttuu huomaamattaan vallaksi. Ei siksi, että Raamattu olisi muuttunut, vaan siksi, että ihminen ei enää suostu muuttumaan sen mukana.

Anonyymi00037 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen kaikkein hienovaraisimman muutoksen: mitään ei poisteta näkyvästi, mitään ei julisteta vääräksi. Sen sijaan yksi jae alkaa hiljalleen kadota käytännöstä. Ei siksi, ettei sitä olisi olemassa, vaan siksi, että sen noudattaminen rajoittaisi julistajan omaa tahtoa.

Niin syntyy hiljainen korjaus, jota ei koskaan paineta uuden Raamatun marginaaliin. Se kirjoitetaan käyttäytymiseen.

*"Jos eivät ota teitä vastaan, pudistakaa tomu jaloistanne."*

Sanat jäävät sivulle, mutta elämä siirtyy niiden ohi.

Kukaan ei sano ääneen muuttaneensa mitään. Päinvastoin. Mitä äänekkäämmin puhutaan muuttumattomasta sanasta, sitä huomaamattomammin sitä muokataan. Ei poistamalla jakeita vaan tekemällä niistä käytännössä merkityksettömiä. Teksti säilyy koskemattomana, mutta sen sisältö menettää velvoittavuutensa juuri siellä, missä se koskee julistajaa itseään.

Ja silloin herää vanha kysymys, joka on yhtä aikaa yksinkertainen ja epämukava.

Kumpi lopulta määrää?

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua?

Jos ihminen noudattaa kaikkia niitä kohtia, jotka tukevat hänen kutsumustaan, mutta ohittaa ne kohdat, jotka asettavat sille rajan, hän ei enää lue Raamattua kokonaisuutena. Hän käy sen kanssa neuvottelua. Hän hyväksyy sen, mikä vahvistaa hänen tehtäväänsä, ja sivuuttaa sen, mikä vaatisi häntä pysähtymään.

Niin täydelliseksi julistettu ilmoitus alkaa muistuttaa luonnosta, jota ihminen viimeistelee omilla huomautuksillaan.

Hiljainen lisäys kuuluu suunnilleen näin:

*"Jos he eivät kuuntele, älkää vielä lähtekö. Puhukaa uudelleen. Jos sekään ei riitä, puhukaa kovempaa. Jos he sulkevat oven, odottakaa kynnyksellä. Jos he pyytävät teitä lopettamaan, tulkitkaa se merkiksi siitä, että heidän sydämensä on avautumassa. Toistakaa niin kauan, että väsymys näyttää uskolta."*

Tätä jaetta ei löydy yhdestäkään käsikirjoituksesta. Silti joskus juuri se näyttää olevan kaikkein uskollisimmin noudatettu.

Ironia on siinä, ettei kukaan myönnä kirjoittaneensa sitä. Jokainen vakuuttaa seuraavansa muuttumatonta sanaa, vaikka käytännössä elää lisäyksen mukaan eikä alkuperäisen tekstin. Silloin ongelma ei enää ole tulkinnassa vaan auktoriteetissa.

Sillä jos ihminen katsoo voivansa korjata Mestarin käskyä tehokkaammaksi, hän ei enää ainoastaan seuraa opettajaansa. Hän asettuu tämän yläpuolelle. Hän sanoo teoillaan: *"Sinä käskit lähteä. Minä tiedän paremmin. Minä jään."*

Ehkä juuri siinä kohtaa kuuliaisuus muuttuu huomaamattaan vallaksi. Ei siksi, että Raamattu olisi muuttunut, vaan siksi, että ihminen ei enää suostu muuttumaan sen mukana.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.



Miksi puhut muuttumattomasta sanasta, jos ensimmäisenä muutat juuri sitä kohtaa, joka koskee omaa toimintaasi? Jos Raamattu on täydellinen ohje, miksi sitä täytyy täydentää käytännössä? Miksi siihen ilmestyy näkymätön lisäys, jota yksikään evankelista ei kirjoittanut mutta jota niin monet näyttävät noudattavan:

*"Jos he eivät kuuntele, älä lähde. Toista sama sanoma uudelleen. Ja uudelleen. Ja vielä uudelleen, kunnes uupumus näyttää suostumukselta."*

Sellaista jaetta ei löydy mistään.

Silti juuri se näyttää joskus olevan kaikkein tunnollisimmin eletty.

Jos uskot, että sanoma on tarkoitettu kaikille, miksi palaat yhä niiden luo, jotka ovat jo kuulleet ja tehneet ratkaisunsa? Miksi käytät voimasi ihmisiin, jotka tuntevat tekstin, osaavat sen ulkoa ja ovat sanoneet: *"Ei."* Mitä uutta tuhannes toisto enää voi sanoa, mitä ensimmäinen ei jo sanonut?

On kuin julistamisen tarkoitus lakkaisi olemasta sanoman välittäminen ja alkaisi olla vastauksen muuttaminen.

Silloin kysymys ei enää ole uskosta vaan vallasta.

Jos tavoitteena todella olisi kertoa evankeliumi niille, jotka eivät ole sitä kuulleet, maailma on täynnä paikkoja, joissa ihmisillä on siitä vain vähän tai ei lainkaan tietoa. Mutta usein kaikkein turvallisinta näyttää olevan puhua niille, jotka jo tuntevat jokaisen sitaatin. He eivät tarvitse uusia jakeita; he tarvitsevat vain loputtoman määrän niiden toistoa.

Ehkä syy ei ole kuulijoissa vaan siinä, että tuttu vastustaja on helpompi kohdata kuin vieras yleisö. Siellä, missä keskustelu voisi todella haastaa omat oletukset, julistaminen muuttuu vaikeammaksi. Siksi on helpompaa jäädä samaan paikkaan ja kutsua sitkeydeksi sitä, että ei koskaan lähde.

Ironia on siinä, että juuri tämä näyttää olevan vastoin sitä neuvoa, johon vedotaan kaikkein useimmin. Samassa kertomuksessa, jossa kehotetaan julistamaan, kehotetaan myös jatkamaan matkaa, jos sanomaa ei oteta vastaan.

Ehkä kaikkein vaikein käsky ei ollutkaan mennä.

Ehkä kaikkein vaikein käsky oli lähteä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.



Miksi puhut muuttumattomasta sanasta, jos ensimmäisenä muutat juuri sitä kohtaa, joka koskee omaa toimintaasi? Jos Raamattu on täydellinen ohje, miksi sitä täytyy täydentää käytännössä? Miksi siihen ilmestyy näkymätön lisäys, jota yksikään evankelista ei kirjoittanut mutta jota niin monet näyttävät noudattavan:

*"Jos he eivät kuuntele, älä lähde. Toista sama sanoma uudelleen. Ja uudelleen. Ja vielä uudelleen, kunnes uupumus näyttää suostumukselta."*

Sellaista jaetta ei löydy mistään.

Silti juuri se näyttää joskus olevan kaikkein tunnollisimmin eletty.

Jos uskot, että sanoma on tarkoitettu kaikille, miksi palaat yhä niiden luo, jotka ovat jo kuulleet ja tehneet ratkaisunsa? Miksi käytät voimasi ihmisiin, jotka tuntevat tekstin, osaavat sen ulkoa ja ovat sanoneet: *"Ei."* Mitä uutta tuhannes toisto enää voi sanoa, mitä ensimmäinen ei jo sanonut?

On kuin julistamisen tarkoitus lakkaisi olemasta sanoman välittäminen ja alkaisi olla vastauksen muuttaminen.

Silloin kysymys ei enää ole uskosta vaan vallasta.

Jos tavoitteena todella olisi kertoa evankeliumi niille, jotka eivät ole sitä kuulleet, maailma on täynnä paikkoja, joissa ihmisillä on siitä vain vähän tai ei lainkaan tietoa. Mutta usein kaikkein turvallisinta näyttää olevan puhua niille, jotka jo tuntevat jokaisen sitaatin. He eivät tarvitse uusia jakeita; he tarvitsevat vain loputtoman määrän niiden toistoa.

Ehkä syy ei ole kuulijoissa vaan siinä, että tuttu vastustaja on helpompi kohdata kuin vieras yleisö. Siellä, missä keskustelu voisi todella haastaa omat oletukset, julistaminen muuttuu vaikeammaksi. Siksi on helpompaa jäädä samaan paikkaan ja kutsua sitkeydeksi sitä, että ei koskaan lähde.

Ironia on siinä, että juuri tämä näyttää olevan vastoin sitä neuvoa, johon vedotaan kaikkein useimmin. Samassa kertomuksessa, jossa kehotetaan julistamaan, kehotetaan myös jatkamaan matkaa, jos sanomaa ei oteta vastaan.

Ehkä kaikkein vaikein käsky ei ollutkaan mennä.

Ehkä kaikkein vaikein käsky oli lähteä.

Lue lisää

Raamatussa ei ole kohtaa, jossa käskettäisiin julistamaan samaa sanomaa samoille ihmisille rajattomasti tai "miljardeja kertoja". Päinvastoin evankeliumeissa esiintyy ajatus siitä, että jos sanomaa ei oteta vastaan, julistajan tulee siirtyä eteenpäin. Esimerkiksi Jeesus opettaa opetuslapsiaan pudistamaan tomun jaloistaan paikkakunnalla, joka ei ota heitä vastaan (esim. Matteus 10:14, Markus 6:11, Luukas 9:5).

Anonyymi00039 kirjoitti:

Raamatussa ei ole kohtaa, jossa käskettäisiin julistamaan samaa sanomaa samoille ihmisille rajattomasti tai "miljardeja kertoja". Päinvastoin evankeliumeissa esiintyy ajatus siitä, että jos sanomaa ei oteta vastaan, julistajan tulee siirtyä eteenpäin. Esimerkiksi Jeesus opettaa opetuslapsiaan pudistamaan tomun jaloistaan paikkakunnalla, joka ei ota heitä vastaan (esim. Matteus 10:14, Markus 6:11, Luukas 9:5).

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.


Raamatussa ei ole kohtaa, jossa käskettäisiin julistamaan samaa sanomaa samoille ihmisille rajattomasti tai "miljardeja kertoja". Päinvastoin evankeliumeissa esiintyy ajatus siitä, että jos sanomaa ei oteta vastaan, julistajan tulee siirtyä eteenpäin. Esimerkiksi Jeesus opettaa opetuslapsiaan pudistamaan tomun jaloistaan paikkakunnalla, joka ei ota heitä vastaan (esim. Matteus 10:14, Markus 6:11, Luukas 9:5).


Onhan se vaikuttavaa, miten muuttumatonta Jumalan sanaa voidaan puolustaa niin kauan, kunnes vastaan tulee kohta, joka on itselle hankala. Silloin tapahtuu pieni, lähes huomaamaton ihme: teksti pysyy muka samana, mutta sen merkitys vaihtuu.

Raamatussa Jeesus sanoo, että jos sanomaa ei oteta vastaan, tomu pudistetaan jaloista ja matkaa jatketaan. Mutta ilmeisesti rivien väliin on ilmestynyt uusi, erityinen lisäluku, joka kuuluu suunnilleen näin:

*"Jos he eivät kuuntele, palaa takaisin. Ja jos eivät vieläkään kuuntele, palaa uudelleen. Toista sama miljardin kerran, kunnes vastaanottaja uupuu tai luovuttaa."*

Sitä kohtaa ei vain kummallisesti löydy yhdestäkään Raamatun painoksesta.

Ehkä kyseessä on salainen erikoispainos, jossa Jeesuksen ohje "jatkakaa matkaa" on korvattu muodolla "älkää missään tapauksessa jatkako matkaa". Sen sijaan pysykää saman ihmisen kimpussa vuosikausia, koska ilmeisesti kaikkitietäväksi uskottu Jeesus ei ymmärtänyt antaa tarpeeksi tehokkaita lähetysohjeita ja hänen käskyään täytyy vähän korjata.

Ja mikä hienointa, tätä kutsutaan uskollisuudeksi Raamatulle.

Ei siis muuteta Raamattua. Muutetaan vain sen sisältö. Se on aivan eri asia.

Lopputulos on lähes taiteellinen: Jeesus käskee siirtymään eteenpäin, mutta hänen seuraajansa selittävät, että todellinen kuuliaisuus tarkoittaakin juuri päinvastaista. Näin muuttumattomasta Jumalan sanasta tulee luonnos, jota ihminen viimeistelee oman toimintatapansa mukaiseksi.

Jos Jeesus todella tarkoitti "pudistakaa tomu jaloistanne", miksi hänen sanojaan pitää jatkuvasti täydentää omilla alaviitteillä? Jos taas hän ei tarkoittanut sitä, miksi hän sanoi niin?

Kysymys ei lopulta ole siitä, mitä Raamatussa lukee.

Kysymys on siitä, kumpi määrää:

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua.

Anonyymi00040 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.


Raamatussa ei ole kohtaa, jossa käskettäisiin julistamaan samaa sanomaa samoille ihmisille rajattomasti tai "miljardeja kertoja". Päinvastoin evankeliumeissa esiintyy ajatus siitä, että jos sanomaa ei oteta vastaan, julistajan tulee siirtyä eteenpäin. Esimerkiksi Jeesus opettaa opetuslapsiaan pudistamaan tomun jaloistaan paikkakunnalla, joka ei ota heitä vastaan (esim. Matteus 10:14, Markus 6:11, Luukas 9:5).


Onhan se vaikuttavaa, miten muuttumatonta Jumalan sanaa voidaan puolustaa niin kauan, kunnes vastaan tulee kohta, joka on itselle hankala. Silloin tapahtuu pieni, lähes huomaamaton ihme: teksti pysyy muka samana, mutta sen merkitys vaihtuu.

Raamatussa Jeesus sanoo, että jos sanomaa ei oteta vastaan, tomu pudistetaan jaloista ja matkaa jatketaan. Mutta ilmeisesti rivien väliin on ilmestynyt uusi, erityinen lisäluku, joka kuuluu suunnilleen näin:

*"Jos he eivät kuuntele, palaa takaisin. Ja jos eivät vieläkään kuuntele, palaa uudelleen. Toista sama miljardin kerran, kunnes vastaanottaja uupuu tai luovuttaa."*

Sitä kohtaa ei vain kummallisesti löydy yhdestäkään Raamatun painoksesta.

Ehkä kyseessä on salainen erikoispainos, jossa Jeesuksen ohje "jatkakaa matkaa" on korvattu muodolla "älkää missään tapauksessa jatkako matkaa". Sen sijaan pysykää saman ihmisen kimpussa vuosikausia, koska ilmeisesti kaikkitietäväksi uskottu Jeesus ei ymmärtänyt antaa tarpeeksi tehokkaita lähetysohjeita ja hänen käskyään täytyy vähän korjata.

Ja mikä hienointa, tätä kutsutaan uskollisuudeksi Raamatulle.

Ei siis muuteta Raamattua. Muutetaan vain sen sisältö. Se on aivan eri asia.

Lopputulos on lähes taiteellinen: Jeesus käskee siirtymään eteenpäin, mutta hänen seuraajansa selittävät, että todellinen kuuliaisuus tarkoittaakin juuri päinvastaista. Näin muuttumattomasta Jumalan sanasta tulee luonnos, jota ihminen viimeistelee oman toimintatapansa mukaiseksi.

Jos Jeesus todella tarkoitti "pudistakaa tomu jaloistanne", miksi hänen sanojaan pitää jatkuvasti täydentää omilla alaviitteillä? Jos taas hän ei tarkoittanut sitä, miksi hän sanoi niin?

Kysymys ei lopulta ole siitä, mitä Raamatussa lukee.

Kysymys on siitä, kumpi määrää:

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua.

Lue lisää

*"Jos he eivät kuuntele, palaa takaisin. Ja jos eivät vieläkään kuuntele, palaa uudelleen. Toista sama miljardin kerran, kunnes vastaanottaja uupuu tai luovuttaa."*

Sitä kohtaa ei vain kummallisesti löydy yhdestäkään Raamatun painoksesta.

Ehkä kyseessä on salainen erikoispainos, jossa Jeesuksen ohje "jatkakaa matkaa" on korvattu muodolla "älkää missään tapauksessa jatkako matkaa". Sen sijaan pysykää saman ihmisen kimpussa vuosikausia, koska ilmeisesti kaikkitietäväksi uskottu Jeesus ei ymmärtänyt antaa tarpeeksi tehokkaita lähetysohjeita ja hänen käskyään täytyy vähän korjata.

Ja mikä hienointa, tätä kutsutaan uskollisuudeksi Raamatulle.

Anonyymi00041 kirjoitti:

*"Jos he eivät kuuntele, palaa takaisin. Ja jos eivät vieläkään kuuntele, palaa uudelleen. Toista sama miljardin kerran, kunnes vastaanottaja uupuu tai luovuttaa."*

Sitä kohtaa ei vain kummallisesti löydy yhdestäkään Raamatun painoksesta.

Ehkä kyseessä on salainen erikoispainos, jossa Jeesuksen ohje "jatkakaa matkaa" on korvattu muodolla "älkää missään tapauksessa jatkako matkaa". Sen sijaan pysykää saman ihmisen kimpussa vuosikausia, koska ilmeisesti kaikkitietäväksi uskottu Jeesus ei ymmärtänyt antaa tarpeeksi tehokkaita lähetysohjeita ja hänen käskyään täytyy vähän korjata.

Ja mikä hienointa, tätä kutsutaan uskollisuudeksi Raamatulle.

Lue lisää

*"Jos he eivät kuuntele, palaa takaisin. Ja jos eivät vieläkään kuuntele, palaa uudelleen. Jos he pyytävät sinua lopettamaan, älä lopeta. Jos he sanovat ei, tulkitse se ehkäksi. Toista sama sanoma niin monta kertaa, että joko he kääntyvät tai uupuvat vastustamaan."*

Kummallista kyllä, tällaista jaetta ei löydy yhdestäkään Raamatun painoksesta.

Ehkä se on näkymätöntä mustetta, joka ilmestyy vain niille, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että Jeesuksen ohjeet tarvitsevat käytännön päivitystä.

Tai ehkä kyseessä on erityinen lisäpainos, jossa Jeesuksen sanat on "selvennetty" nykyajan tarpeisiin.

Alkuperäinen kuuluu:

"Jos eivät ota teitä vastaan...

Korjattu versio kuuluu:

"Jos eivät ota teitä vastaan... jääkää paikalle. Toistakaa sama sanoma uudelleen ja uudelleen. Älkää hyväksykö kielteistä vastausta, sillä ihminen ei ehkä vielä tiedä, mitä hänen pitäisi ajatella."

Näin käy, kun ihminen alkaa toimia Raamatun oikolukijana.

Jeesuksen käskyä ei tietenkään myönnetä muutettavan. Se vain selitetään tarkoittamaan käytännössä sen vastakohtaa. Sanat saavat jäädä ennalleen, kunhan niiden sisältö vaihdetaan.

Ja juuri tätä kutsutaan uskollisuudeksi muuttumattomalle Jumalan sanalle.

Ironia on lähes täydellinen.

Jos Jeesus todella tiesi, mitä opetti, hänen käskynsä oli riittävä. Jos taas hänen ohjeensa ei muka riitä, silloin ihminen asettuu opettajan paikalle täydentämään sitä.

Silloin ei enää puolusteta Raamatun muuttumattomuutta.

Silloin osoitetaan, että muuttumatonkin sana muuttuu heti, kun se alkaa rajoittaa omaa toimintaa.

Anonyymi00042 kirjoitti:

*"Jos he eivät kuuntele, palaa takaisin. Ja jos eivät vieläkään kuuntele, palaa uudelleen. Jos he pyytävät sinua lopettamaan, älä lopeta. Jos he sanovat ei, tulkitse se ehkäksi. Toista sama sanoma niin monta kertaa, että joko he kääntyvät tai uupuvat vastustamaan."*

Kummallista kyllä, tällaista jaetta ei löydy yhdestäkään Raamatun painoksesta.

Ehkä se on näkymätöntä mustetta, joka ilmestyy vain niille, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että Jeesuksen ohjeet tarvitsevat käytännön päivitystä.

Tai ehkä kyseessä on erityinen lisäpainos, jossa Jeesuksen sanat on "selvennetty" nykyajan tarpeisiin.

Alkuperäinen kuuluu:

"Jos eivät ota teitä vastaan...

Korjattu versio kuuluu:

"Jos eivät ota teitä vastaan... jääkää paikalle. Toistakaa sama sanoma uudelleen ja uudelleen. Älkää hyväksykö kielteistä vastausta, sillä ihminen ei ehkä vielä tiedä, mitä hänen pitäisi ajatella."

Näin käy, kun ihminen alkaa toimia Raamatun oikolukijana.

Jeesuksen käskyä ei tietenkään myönnetä muutettavan. Se vain selitetään tarkoittamaan käytännössä sen vastakohtaa. Sanat saavat jäädä ennalleen, kunhan niiden sisältö vaihdetaan.

Ja juuri tätä kutsutaan uskollisuudeksi muuttumattomalle Jumalan sanalle.

Ironia on lähes täydellinen.

Jos Jeesus todella tiesi, mitä opetti, hänen käskynsä oli riittävä. Jos taas hänen ohjeensa ei muka riitä, silloin ihminen asettuu opettajan paikalle täydentämään sitä.

Silloin ei enää puolusteta Raamatun muuttumattomuutta.

Silloin osoitetaan, että muuttumatonkin sana muuttuu heti, kun se alkaa rajoittaa omaa toimintaa.

Lue lisää

Korjattu versio kuuluu:

"Jos eivät ota teitä vastaan... jääkää paikalle. Toistakaa sama sanoma uudelleen ja uudelleen. Älkää hyväksykö kielteistä vastausta, sillä ihminen ei ehkä vielä tiedä, mitä hänen pitäisi ajatella."

Näin käy, kun ihminen alkaa toimia Raamatun oikolukijana.

mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus?

Oletko todella niin arka, ettet uskalla, jos kerran olet elävässä ja vahvassa uskossa, mennä sinne, missä saat paremman saaliin? Muslimit eivät tunne Raamattua yhtä hyvin kuin me. Saat paremmin saalista ja uhreja itsellesi. Todellako arkuus estää sinua?



En ymmärrä, mikä estää sinua menemästä moskeijaan rukousaikana? Se olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä. Olihan Hitlerilläkin samanlainen kunnia uskon nimissä toimimisesta.

Anonyymi00045 kirjoitti:

mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus?

Oletko todella niin arka, ettet uskalla, jos kerran olet elävässä ja vahvassa uskossa, mennä sinne, missä saat paremman saaliin? Muslimit eivät tunne Raamattua yhtä hyvin kuin me. Saat paremmin saalista ja uhreja itsellesi. Todellako arkuus estää sinua?



En ymmärrä, mikä estää sinua menemästä moskeijaan rukousaikana? Se olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä. Olihan Hitlerilläkin samanlainen kunnia uskon nimissä toimimisesta.

Lue lisää

On hieman erikoista, että lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin se tarkoittaisi ennen kaikkea niiden ihmisten tavoittamista, jotka ovat jo valmiiksi tuttuja kristillisen sanaston, Raamatun ja seurakuntien kanssa.

Mutta jos kyse todella olisi pelottomasta uskosta ja aidosta halusta kertoa sanoma kaikille, miksi pysähtyä aina niiden ihmisten luo, jotka jo tuntevat aiheen? Miksei mennä sinne, missä maailmankuva on aidosti toinen?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Siellä vastassa ei olisi ihminen, joka on jo vuosikymmeniä kuullut samoja raamatunkohtia ja osaa vastata niihin ulkomuistista. Siellä olisi ihmisiä, joilla on erilainen uskonnollinen viitekehys ja erilainen käsitys Jeesuksesta.

Mutta ehkä ongelma ei olekaan rohkeuden puute.

Ehkä ongelma on se, että silloin pitäisi kohdata oikea dialogi – ei pelkästään toistaa samaa sanomaa ihmisille, jotka eivät sitä pyydä kuulemaan.

On helppoa puhua "rohkeasta todistamisesta", kun kohteena ovat ihmiset, joiden kanssa on jo yhteinen kulttuurinen tausta. Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tuntee oman perinteensä, osaa perustella näkemyksensä ja ei yksinkertaisesti hyväksy lähtökohtia.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, kuka pystyy puhumaan eniten.

Kysymys on siitä, kuka pystyy aidosti kuuntelemaan.

Sillä jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita ihmisten painostamista, loputonta toistamista tai oletusta siitä, että toinen ihminen ei vain ymmärrä omaa parastaan.

Todellinen vakaumus ei tarvitse pelkoa todisteekseen.

Eikä toisen ihmisen vapaa tahto ole este voitettavaksi, vaan asia, jota kunnioitetaan.

Anonyymi00046 kirjoitti:

On hieman erikoista, että lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin se tarkoittaisi ennen kaikkea niiden ihmisten tavoittamista, jotka ovat jo valmiiksi tuttuja kristillisen sanaston, Raamatun ja seurakuntien kanssa.

Mutta jos kyse todella olisi pelottomasta uskosta ja aidosta halusta kertoa sanoma kaikille, miksi pysähtyä aina niiden ihmisten luo, jotka jo tuntevat aiheen? Miksei mennä sinne, missä maailmankuva on aidosti toinen?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Siellä vastassa ei olisi ihminen, joka on jo vuosikymmeniä kuullut samoja raamatunkohtia ja osaa vastata niihin ulkomuistista. Siellä olisi ihmisiä, joilla on erilainen uskonnollinen viitekehys ja erilainen käsitys Jeesuksesta.

Mutta ehkä ongelma ei olekaan rohkeuden puute.

Ehkä ongelma on se, että silloin pitäisi kohdata oikea dialogi – ei pelkästään toistaa samaa sanomaa ihmisille, jotka eivät sitä pyydä kuulemaan.

On helppoa puhua "rohkeasta todistamisesta", kun kohteena ovat ihmiset, joiden kanssa on jo yhteinen kulttuurinen tausta. Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tuntee oman perinteensä, osaa perustella näkemyksensä ja ei yksinkertaisesti hyväksy lähtökohtia.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, kuka pystyy puhumaan eniten.

Kysymys on siitä, kuka pystyy aidosti kuuntelemaan.

Sillä jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita ihmisten painostamista, loputonta toistamista tai oletusta siitä, että toinen ihminen ei vain ymmärrä omaa parastaan.

Todellinen vakaumus ei tarvitse pelkoa todisteekseen.

Eikä toisen ihmisen vapaa tahto ole este voitettavaksi, vaan asia, jota kunnioitetaan.

Lue lisää

On hieman erikoista, miten lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin sen suurin haaste olisi niiden ihmisten tavoittaminen, jotka elävät jo valmiiksi samassa kulttuurisessa todellisuudessa.

On helppo puhua "kaikille kansoille menemisestä", kun käytännössä kohdataan pääasiassa ihmisiä, jotka tuntevat kristillisen kielen, Raamatun kertomukset, seurakuntien toimintatavat ja jopa ne vastaukset, joita heille tullaan esittämään.

Mutta jos kyse todella on pelottomasta uskosta, miksi rohkeus kohdistuu niin usein sinne, missä vastapuoli on jo valmiiksi tuttu?

Miksi mennä jatkuvasti niiden ihmisten luo, jotka ovat ehkä jo lapsuudesta asti kuulleet samat raamatunkohdat, samat argumentit ja samat tulkinnat? Miksi todistaa "totuuden voimasta" siellä, missä keskustelun toinen osapuoli tuntee koko keskustelun rakenteen jo etukäteen?

Jos sanoma on todella universaali, miksi välttää tilanteita, joissa se joutuisi aidosti vieraaseen maaperään?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Ei provosoimaan, ei hyökkäämään, vaan kohtaamaan ihmisiä, joiden lähtökohdat ovat aidosti erilaiset.

Siellä vastassa ei olisi henkilö, joka on jo käynyt läpi saman keskustelun kymmeniä kertoja. Ei ihminen, joka osaa vastata valmiisiin lauseisiin ennen kuin ne edes lausutaan. Ei ihminen, joka tietää etukäteen, mitä seuraava raamatunjae tulee olemaan.

Siellä vastassa olisi ihminen, joka katsoo Jeesusta eri historiallisesta ja teologisesta näkökulmasta.

Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Vaan siinä, pystyykö kohtaamaan ihmisen, jonka koko maailmankuva rakentuu eri lähtökohdista.

Sillä jos usko on todella vahva, miksi sen pitäisi etsiä helpointa maaperää? Miksi tarvitsisi valita kohteiksi ihmiset, jotka tuntevat jo valmiiksi kristillisen keskustelun, mutta ohittaa ne tilanteet, joissa pitäisi oikeasti selittää, perustella ja kuunnella?

Ehkä kysymys ei olekaan siitä, missä on eniten tarvetta sanomalle.

Ehkä kysymys on siitä, missä on vähiten vastarintaa.

Ja nämä kaksi asiaa eivät ole sama asia.

Anonyymi00047 kirjoitti:

On hieman erikoista, miten lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin sen suurin haaste olisi niiden ihmisten tavoittaminen, jotka elävät jo valmiiksi samassa kulttuurisessa todellisuudessa.

On helppo puhua "kaikille kansoille menemisestä", kun käytännössä kohdataan pääasiassa ihmisiä, jotka tuntevat kristillisen kielen, Raamatun kertomukset, seurakuntien toimintatavat ja jopa ne vastaukset, joita heille tullaan esittämään.

Mutta jos kyse todella on pelottomasta uskosta, miksi rohkeus kohdistuu niin usein sinne, missä vastapuoli on jo valmiiksi tuttu?

Miksi mennä jatkuvasti niiden ihmisten luo, jotka ovat ehkä jo lapsuudesta asti kuulleet samat raamatunkohdat, samat argumentit ja samat tulkinnat? Miksi todistaa "totuuden voimasta" siellä, missä keskustelun toinen osapuoli tuntee koko keskustelun rakenteen jo etukäteen?

Jos sanoma on todella universaali, miksi välttää tilanteita, joissa se joutuisi aidosti vieraaseen maaperään?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Ei provosoimaan, ei hyökkäämään, vaan kohtaamaan ihmisiä, joiden lähtökohdat ovat aidosti erilaiset.

Siellä vastassa ei olisi henkilö, joka on jo käynyt läpi saman keskustelun kymmeniä kertoja. Ei ihminen, joka osaa vastata valmiisiin lauseisiin ennen kuin ne edes lausutaan. Ei ihminen, joka tietää etukäteen, mitä seuraava raamatunjae tulee olemaan.

Siellä vastassa olisi ihminen, joka katsoo Jeesusta eri historiallisesta ja teologisesta näkökulmasta.

Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Vaan siinä, pystyykö kohtaamaan ihmisen, jonka koko maailmankuva rakentuu eri lähtökohdista.

Sillä jos usko on todella vahva, miksi sen pitäisi etsiä helpointa maaperää? Miksi tarvitsisi valita kohteiksi ihmiset, jotka tuntevat jo valmiiksi kristillisen keskustelun, mutta ohittaa ne tilanteet, joissa pitäisi oikeasti selittää, perustella ja kuunnella?

Ehkä kysymys ei olekaan siitä, missä on eniten tarvetta sanomalle.

Ehkä kysymys on siitä, missä on vähiten vastarintaa.

Ja nämä kaksi asiaa eivät ole sama asia.

Lue lisää

On helppo puhua "kaikille kansoille menemisestä", kun käytännössä kohdataan pääasiassa ihmisiä, jotka tuntevat kristillisen kielen, Raamatun kertomukset, seurakuntien toimintatavat ja jopa ne vastaukset, joita heille tullaan esittämään.

Mutta jos kyse todella on pelottomasta uskosta, miksi rohkeus kohdistuu niin usein sinne, missä vastapuoli on jo valmiiksi tuttu?

Anonyymi00048 kirjoitti:

On helppo puhua "kaikille kansoille menemisestä", kun käytännössä kohdataan pääasiassa ihmisiä, jotka tuntevat kristillisen kielen, Raamatun kertomukset, seurakuntien toimintatavat ja jopa ne vastaukset, joita heille tullaan esittämään.

Mutta jos kyse todella on pelottomasta uskosta, miksi rohkeus kohdistuu niin usein sinne, missä vastapuoli on jo valmiiksi tuttu?

Lue lisää

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa.

Anonyymi00049 kirjoitti:

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa.

Lue lisää

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa.

Jos kerran kristinuskoon pakottamalla käännyttäjä on uskossa niin vahva, elävässä uskossa, että sen puolesta ollaan valmiita ottamaan vastaan kärsimystä, vastustusta ja jopa marttyyriuden mahdollisuus, herää väistämättä kysymys: missä tuo rohkeus näkyy silloin, kun vastassa ei ole tuttu ja turvallinen ympäristö?

Jos todellinen vakaumus ei pelkää mitään, miksi hakeutua jatkuvasti niiden ihmisten luo, jotka tuntevat jo valmiiksi saman uskonnollisen keskustelun, samat raamatunkohdat ja samat vastaväitteet?

Miksi ei mennä sinne, missä lähtökohdat ovat aidosti erilaiset?

Jos kerran kyse on totuuden puolustamisesta eikä oman yhteisön sisäisestä vahvistamisesta, miksi ei kohdata ihmisiä, joilla on täysin erilainen maailmankuva? Miksi ei keskustella siellä, missä Jeesuksesta on olemassa toinen uskonnollinen tulkinta, eikä vain toisenlainen kristillinen tulkinta?

Ehkä juuri siinä näkyisi, onko kyse aidosta vakaumuksesta vai vain turvallisen ympäristön valitsemisesta.

On helppoa puhua rohkeudesta silloin, kun tietää jo etukäteen, mitä toinen ajattelee, mitä hän vastaa ja miten keskustelu etenee.

Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen ihminen ei hyväksy samoja lähtöoletuksia lainkaan.

Sillä jos usko todella perustuu totuuteen, sen ei pitäisi tarvita helppoja vastustajia.

Ja jos marttyyrius nähdään uskon äärimmäisenä osoituksena, silloin todellinen kysymys ei ole: "Kuinka monta kertaa voin toistaa saman viestin ihmisille, jotka eivät halua kuulla sitä?"

Vaan:

"Uskallanko kohdata ihmiset, joiden kanssa en voi olettaa olevani valmiiksi samaa mieltä?"

Anonyymi00050 kirjoitti:

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa.

Jos kerran kristinuskoon pakottamalla käännyttäjä on uskossa niin vahva, elävässä uskossa, että sen puolesta ollaan valmiita ottamaan vastaan kärsimystä, vastustusta ja jopa marttyyriuden mahdollisuus, herää väistämättä kysymys: missä tuo rohkeus näkyy silloin, kun vastassa ei ole tuttu ja turvallinen ympäristö?

Jos todellinen vakaumus ei pelkää mitään, miksi hakeutua jatkuvasti niiden ihmisten luo, jotka tuntevat jo valmiiksi saman uskonnollisen keskustelun, samat raamatunkohdat ja samat vastaväitteet?

Miksi ei mennä sinne, missä lähtökohdat ovat aidosti erilaiset?

Jos kerran kyse on totuuden puolustamisesta eikä oman yhteisön sisäisestä vahvistamisesta, miksi ei kohdata ihmisiä, joilla on täysin erilainen maailmankuva? Miksi ei keskustella siellä, missä Jeesuksesta on olemassa toinen uskonnollinen tulkinta, eikä vain toisenlainen kristillinen tulkinta?

Ehkä juuri siinä näkyisi, onko kyse aidosta vakaumuksesta vai vain turvallisen ympäristön valitsemisesta.

On helppoa puhua rohkeudesta silloin, kun tietää jo etukäteen, mitä toinen ajattelee, mitä hän vastaa ja miten keskustelu etenee.

Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen ihminen ei hyväksy samoja lähtöoletuksia lainkaan.

Sillä jos usko todella perustuu totuuteen, sen ei pitäisi tarvita helppoja vastustajia.

Ja jos marttyyrius nähdään uskon äärimmäisenä osoituksena, silloin todellinen kysymys ei ole: "Kuinka monta kertaa voin toistaa saman viestin ihmisille, jotka eivät halua kuulla sitä?"

Vaan:

"Uskallanko kohdata ihmiset, joiden kanssa en voi olettaa olevani valmiiksi samaa mieltä?"

Lue lisää

Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen ihminen ei hyväksy samoja lähtöoletuksia lainkaan.

Sillä jos usko todella perustuu totuuteen, sen ei pitäisi tarvita helppoja vastustajia.

Ja jos marttyyrius nähdään uskon äärimmäisenä osoituksena, silloin todellinen kysymys ei ole: "Kuinka monta kertaa voin toistaa saman viestin ihmisille, jotka eivät halua kuulla sitä?"

Vaan:

"Uskallanko kohdata ihmiset, joiden kanssa en voi olettaa olevani valmiiksi samaa mieltä?"

Anonyymi00051 kirjoitti:

Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen ihminen ei hyväksy samoja lähtöoletuksia lainkaan.

Sillä jos usko todella perustuu totuuteen, sen ei pitäisi tarvita helppoja vastustajia.

Ja jos marttyyrius nähdään uskon äärimmäisenä osoituksena, silloin todellinen kysymys ei ole: "Kuinka monta kertaa voin toistaa saman viestin ihmisille, jotka eivät halua kuulla sitä?"

Vaan:

"Uskallanko kohdata ihmiset, joiden kanssa en voi olettaa olevani valmiiksi samaa mieltä?"

Lue lisää

Mikä siis estää sinua menemästä moskeijaan?

Jos kerran usko on niin vahva, että sen puolesta ollaan valmis kohtaamaan vastustusta, miksi vastustusta etsitään vain sieltä, missä vastapuoli tuntee jo valmiiksi koko keskustelun käsikirjoituksen?

On helppoa astua huoneeseen, jossa tietää etukäteen raamatunkohdat, vastaukset ja oletetut vastaväitteet. On helppoa julistaa rohkeutta tilanteessa, jossa suurin riski on se, että toinen ihminen sanoo: "Olen kuullut tämän ennenkin."

Mutta entä paikka, jossa kukaan ei odota sinun tulevan?

Entä paikka, jossa toinen ei hyväksy ensimmäistäkään lähtökohtaasi?

Entä paikka, jossa sinun pitäisi oikeasti kuunnella, perustella ja keskustella – eikä vain pitää samaa puhetta uudelleen ihmisille, jotka ovat jo kerran vastanneet?

Jos usko todella kestää kaiken, miksi sen täytyy valita aina turvallisin maaperä?

Jos totuus on niin vahva, eikö sen pitäisi kestää myös moskeijan ovella?

Vai onko "rohkeus" tarkoitettu vain niihin tilanteisiin, joissa yleisö on valittu valmiiksi?

Ja jos marttyyrius todella on uskon korkein osoitus, missä ovat ne suuret sankarilliset teot? Miksi suurin uhraus näyttää joskus olevan se, että mennään ihmisen luo, joka on jo kuullut saman sanoman sata kertaa?

Ehkä todellinen kysymys ei ole:

"Kuinka monta kertaa voin sanoa tämän ihmiselle, joka ei halua kuulla?"

Vaan:

"Uskallanko mennä sinne, missä minua ei odoteta, missä minua ei automaattisesti ymmärretä ja missä minun täytyy kohdata ihminen – ei vain kohde?"

Sillä on huomattavasti helpompaa etsiä kadonnutta lammasta omasta aitauksesta kuin mennä aidan toiselle puolelle ja huomata, että sielläkin on ihmisiä, joilla on oma tarinansa, oma uskonsa ja oma järkensä.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Mikä siis estää sinua menemästä moskeijaan?

Jos kerran usko on niin vahva, että sen puolesta ollaan valmis kohtaamaan vastustusta, miksi vastustusta etsitään vain sieltä, missä vastapuoli tuntee jo valmiiksi koko keskustelun käsikirjoituksen?

On helppoa astua huoneeseen, jossa tietää etukäteen raamatunkohdat, vastaukset ja oletetut vastaväitteet. On helppoa julistaa rohkeutta tilanteessa, jossa suurin riski on se, että toinen ihminen sanoo: "Olen kuullut tämän ennenkin."

Mutta entä paikka, jossa kukaan ei odota sinun tulevan?

Entä paikka, jossa toinen ei hyväksy ensimmäistäkään lähtökohtaasi?

Entä paikka, jossa sinun pitäisi oikeasti kuunnella, perustella ja keskustella – eikä vain pitää samaa puhetta uudelleen ihmisille, jotka ovat jo kerran vastanneet?

Jos usko todella kestää kaiken, miksi sen täytyy valita aina turvallisin maaperä?

Jos totuus on niin vahva, eikö sen pitäisi kestää myös moskeijan ovella?

Vai onko "rohkeus" tarkoitettu vain niihin tilanteisiin, joissa yleisö on valittu valmiiksi?

Ja jos marttyyrius todella on uskon korkein osoitus, missä ovat ne suuret sankarilliset teot? Miksi suurin uhraus näyttää joskus olevan se, että mennään ihmisen luo, joka on jo kuullut saman sanoman sata kertaa?

Ehkä todellinen kysymys ei ole:

"Kuinka monta kertaa voin sanoa tämän ihmiselle, joka ei halua kuulla?"

Vaan:

"Uskallanko mennä sinne, missä minua ei odoteta, missä minua ei automaattisesti ymmärretä ja missä minun täytyy kohdata ihminen – ei vain kohde?"

Sillä on huomattavasti helpompaa etsiä kadonnutta lammasta omasta aitauksesta kuin mennä aidan toiselle puolelle ja huomata, että sielläkin on ihmisiä, joilla on oma tarinansa, oma uskonsa ja oma järkensä.

Lue lisää

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus?

Oletko todella niin arka, ettet uskalla, jos kerran olet elävässä ja vahvassa uskossa, mennä sinne, missä saat paremman saaliin? Muslimit eivät tunne Raamattua yhtä hyvin kuin me. Saat paremmin saalista ja uhreja itsellesi. Todellako arkuus estää sinua?




Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

On helppoa julistaa niille, jotka tuntevat jo valmiiksi saman kielen, samat käsitteet ja samat kiistakohdat. On helppoa palata yhä uudelleen ihmisen luo, joka on jo kuullut kaiken ja jonka vastaukset ovat tuttuja.

Mutta entä aidan toisella puolella?

Entä siellä, missä Jeesuksesta on erilainen käsitys? Missä Raamattu ei ole korkein auktoriteetti? Missä keskustelukumppani ei pidä omaa maailmankuvaasi oletusarvona?

Jos usko on todella vahva, miksi sen suurin koetus olisi ihminen, joka on jo käynyt saman keskustelun sata kertaa?

Eikö todellinen rohkeus olisi mennä sinne, missä vastaukset eivät ole valmiiksi rakennettuja, missä vastapuoli ei ole pelkkä "käännytettävä kohde", vaan kokonainen ihminen omine ajatuksineen, kokemuksineen ja perusteluineen?

On huomattavasti helpompaa etsiä kadonnutta lammasta omasta aitauksesta ja kutsua sitä maailman pelastamiseksi.

Vaikeampaa on kiivetä aidan yli ja huomata, että toisella puolella ei olekaan pelkkiä eksyneitä lampaita — vaan ihmisiä, jotka myös ajattelevat, kysyvät, uskovat ja etsivät merkitystä.

Ehkä todellinen kysymys ei siis ole:

"Kuinka monta kertaa voin toistaa saman viestin ihmiselle, joka ei halua kuulla sitä?"

Vaan:

"Uskallanko kohdata ihmisen, joka ei tarvitse minua kertomaan, että hänellä ei ole omaa ääntä?"

Anonyymi00053 kirjoitti:

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus?

Oletko todella niin arka, ettet uskalla, jos kerran olet elävässä ja vahvassa uskossa, mennä sinne, missä saat paremman saaliin? Muslimit eivät tunne Raamattua yhtä hyvin kuin me. Saat paremmin saalista ja uhreja itsellesi. Todellako arkuus estää sinua?




Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

On helppoa julistaa niille, jotka tuntevat jo valmiiksi saman kielen, samat käsitteet ja samat kiistakohdat. On helppoa palata yhä uudelleen ihmisen luo, joka on jo kuullut kaiken ja jonka vastaukset ovat tuttuja.

Mutta entä aidan toisella puolella?

Entä siellä, missä Jeesuksesta on erilainen käsitys? Missä Raamattu ei ole korkein auktoriteetti? Missä keskustelukumppani ei pidä omaa maailmankuvaasi oletusarvona?

Jos usko on todella vahva, miksi sen suurin koetus olisi ihminen, joka on jo käynyt saman keskustelun sata kertaa?

Eikö todellinen rohkeus olisi mennä sinne, missä vastaukset eivät ole valmiiksi rakennettuja, missä vastapuoli ei ole pelkkä "käännytettävä kohde", vaan kokonainen ihminen omine ajatuksineen, kokemuksineen ja perusteluineen?

On huomattavasti helpompaa etsiä kadonnutta lammasta omasta aitauksesta ja kutsua sitä maailman pelastamiseksi.

Vaikeampaa on kiivetä aidan yli ja huomata, että toisella puolella ei olekaan pelkkiä eksyneitä lampaita — vaan ihmisiä, jotka myös ajattelevat, kysyvät, uskovat ja etsivät merkitystä.

Ehkä todellinen kysymys ei siis ole:

"Kuinka monta kertaa voin toistaa saman viestin ihmiselle, joka ei halua kuulla sitä?"

Vaan:

"Uskallanko kohdata ihmisen, joka ei tarvitse minua kertomaan, että hänellä ei ole omaa ääntä?"

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Lue lisää

Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Lue lisää

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Kannattaa kokeilla.



Jos kerran olet niin varma, että kyse on elävästä uskosta ja aidosta rohkeudesta, miksi et testaisi sitä siellä, missä se todella joutuu koetukselle?

Mene sinne, missä kukaan ei odota sinua valmiiksi hyväksyen. Mene sinne, missä ihmiset eivät tunne samoja oletuksia, eivät käytä samoja käsitteitä eivätkä automaattisesti pidä sinun lähtökohtiasi oikeina.

Sillä on helppoa puhua ihmiselle, joka tuntee jo saman maailman, samat kertomukset ja samat kiistakysymykset. Helppoa on palata aina uudelleen niiden luo, jotka ovat jo käyneet saman keskustelun kanssasi.

Mutta todellinen kysymys kuuluu:

Uskallatko mennä sinne, missä et voi olettaa olevasi oikeassa jo ennen kuin keskustelu alkaa?

Uskallatko kohdata ihmisiä, joiden maailmankuva ei rakennu samoille perustuksille?

Jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita turvallista ympäristöä eikä helppoja vastustajia.

Ehkä juuri siellä näkyy, onko kyse rohkeudesta vai vain mukavuusalueesta.

Onko kyse aidosta elävästä uskosta, niin kuin itse väität — vai uskosta, joka toimii vain siellä, missä yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

Anonyymi00057 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Uskallatko mennä sinne, missä sinua ei odoteta? Sinne, missä kukaan ei valmiiksi nyökkää oikeissa kohdissa, tunne samoja iskulauseita tai hyväksy samoja lähtöoletuksia?

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Kannattaa kokeilla.



Jos kerran olet niin varma, että kyse on elävästä uskosta ja aidosta rohkeudesta, miksi et testaisi sitä siellä, missä se todella joutuu koetukselle?

Mene sinne, missä kukaan ei odota sinua valmiiksi hyväksyen. Mene sinne, missä ihmiset eivät tunne samoja oletuksia, eivät käytä samoja käsitteitä eivätkä automaattisesti pidä sinun lähtökohtiasi oikeina.

Sillä on helppoa puhua ihmiselle, joka tuntee jo saman maailman, samat kertomukset ja samat kiistakysymykset. Helppoa on palata aina uudelleen niiden luo, jotka ovat jo käyneet saman keskustelun kanssasi.

Mutta todellinen kysymys kuuluu:

Uskallatko mennä sinne, missä et voi olettaa olevasi oikeassa jo ennen kuin keskustelu alkaa?

Uskallatko kohdata ihmisiä, joiden maailmankuva ei rakennu samoille perustuksille?

Jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita turvallista ympäristöä eikä helppoja vastustajia.

Ehkä juuri siellä näkyy, onko kyse rohkeudesta vai vain mukavuusalueesta.

Onko kyse aidosta elävästä uskosta, niin kuin itse väität — vai uskosta, joka toimii vain siellä, missä yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

Lue lisää

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Kannattaa kokeilla.



Jos kerran olet niin varma, että kyse on elävästä uskosta ja aidosta rohkeudesta, miksi et testaisi sitä siellä, missä se todella joutuu koetukselle?

Mene sinne, missä kukaan ei odota sinua valmiiksi hyväksyen. Mene sinne, missä ihmiset eivät tunne samoja oletuksia, eivät käytä samoja käsitteitä eivätkä automaattisesti pidä sinun lähtökohtiasi oikeina.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Kannattaa kokeilla.



Jos kerran olet niin varma, että kyse on elävästä uskosta ja aidosta rohkeudesta, miksi et testaisi sitä siellä, missä se todella joutuu koetukselle?

Mene sinne, missä kukaan ei odota sinua valmiiksi hyväksyen. Mene sinne, missä ihmiset eivät tunne samoja oletuksia, eivät käytä samoja käsitteitä eivätkä automaattisesti pidä sinun lähtökohtiasi oikeina.

Lue lisää

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Kannattaa kokeilla.

Sillä on helppoa puhua ihmiselle, joka tuntee jo saman maailman, samat kertomukset ja samat kiistakysymykset. Helppoa on palata aina uudelleen niiden luo, jotka ovat jo käyneet saman keskustelun kanssasi.

Mutta todellinen kysymys kuuluu:

Uskallatko mennä sinne, missä et voi olettaa olevasi oikeassa jo ennen kuin keskustelu alkaa?

Uskallatko kohdata ihmisiä, joiden maailmankuva ei rakennu samoille perustuksille?

Anonyymi00059 kirjoitti:

Siinä onkin lähetyskäskyn todellinen testi.

Kannattaa kokeilla.

Sillä on helppoa puhua ihmiselle, joka tuntee jo saman maailman, samat kertomukset ja samat kiistakysymykset. Helppoa on palata aina uudelleen niiden luo, jotka ovat jo käyneet saman keskustelun kanssasi.

Mutta todellinen kysymys kuuluu:

Uskallatko mennä sinne, missä et voi olettaa olevasi oikeassa jo ennen kuin keskustelu alkaa?

Uskallatko kohdata ihmisiä, joiden maailmankuva ei rakennu samoille perustuksille?

Lue lisää

Jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita turvallista ympäristöä eikä helppoja vastustajia.

Ehkä juuri siellä näkyy, onko kyse rohkeudesta vai vain mukavuusalueesta.

Onko kyse aidosta elävästä uskosta, niin kuin itse väität — vai uskosta, joka toimii vain siellä, missä yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

KOKEILE!

ET USKALLA!

Anonyymi00060 kirjoitti:

Jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita turvallista ympäristöä eikä helppoja vastustajia.

Ehkä juuri siellä näkyy, onko kyse rohkeudesta vai vain mukavuusalueesta.

Onko kyse aidosta elävästä uskosta, niin kuin itse väität — vai uskosta, joka toimii vain siellä, missä yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

KOKEILE!

ET USKALLA!

Lue lisää

Onko kyse aidosta elävästä uskosta, niin kuin itse väität — vai uskosta, joka toimii vain siellä, missä yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

KOKEILE!

ET USKALLA!

KOKEILE!

Jos kerran väität, että kyse on elävästä uskosta, niin kokeile.

Mene sinne, missä et saa valmista yleisöä. Mene sinne, missä ihmiset eivät tunne samoja Raamatunkohtia, eivät hyväksy samoja lähtöoletuksia eivätkä katso maailmaa samasta ikkunasta kuin sinä.

Sillä suuri rohkeus sanoissa ei vielä ole rohkeutta teoissa.

On helppoa puhua rohkeudesta silloin, kun vastassa on ihminen, joka tuntee jo saman uskonnollisen kielen, samat kertomukset ja samat väitteet. On helppoa julistaa niille, jotka ovat jo valmiiksi saman kulttuurisen keskustelun sisällä.

Mutta todellinen rohkeus alkaa vasta siellä, missä et voi hallita keskustelun asetelmaa.

Siellä, missä toinen ihminen ei ole entinen kristitty, joka tuntee kaikki raamatunkohdat, vaan ihminen, jolla on kokonaan erilainen maailmankuva.

KOKEILE.

Mene tuntemattomalle alueelle.

Mene sinne, missä joudut oikeasti kuuntelemaan, perustelemaan ja kohtaamaan ihmisen — et vain toistamaan samaa viestiä ihmiselle, joka on kuullut sen jo vuosia.

Sillä jos rohkeus näkyy vain turvallisessa ympäristössä, kyse ei ole rohkeudesta.

Se on harjoittelua omalla kotikentällä.

Todellinen kysymys ei ole:

"Kuinka monta kertaa uskallan sanoa tämän ihmiselle, joka tuntee minut jo?"

Vaan:

"Uskallanko mennä sinne, missä kukaan ei vielä tunne minua, eikä kukaan ole luvannut kuunnella?"

Siinä punnitaan, onko kyse aidosta vakaumuksesta vai vain sanoista, jotka toimivat silloin, kun ympäristö on valmiiksi rakennettu niiden ympärille.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Onko kyse aidosta elävästä uskosta, niin kuin itse väität — vai uskosta, joka toimii vain siellä, missä yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

KOKEILE!

ET USKALLA!

KOKEILE!

Jos kerran väität, että kyse on elävästä uskosta, niin kokeile.

Mene sinne, missä et saa valmista yleisöä. Mene sinne, missä ihmiset eivät tunne samoja Raamatunkohtia, eivät hyväksy samoja lähtöoletuksia eivätkä katso maailmaa samasta ikkunasta kuin sinä.

Sillä suuri rohkeus sanoissa ei vielä ole rohkeutta teoissa.

On helppoa puhua rohkeudesta silloin, kun vastassa on ihminen, joka tuntee jo saman uskonnollisen kielen, samat kertomukset ja samat väitteet. On helppoa julistaa niille, jotka ovat jo valmiiksi saman kulttuurisen keskustelun sisällä.

Mutta todellinen rohkeus alkaa vasta siellä, missä et voi hallita keskustelun asetelmaa.

Siellä, missä toinen ihminen ei ole entinen kristitty, joka tuntee kaikki raamatunkohdat, vaan ihminen, jolla on kokonaan erilainen maailmankuva.

KOKEILE.

Mene tuntemattomalle alueelle.

Mene sinne, missä joudut oikeasti kuuntelemaan, perustelemaan ja kohtaamaan ihmisen — et vain toistamaan samaa viestiä ihmiselle, joka on kuullut sen jo vuosia.

Sillä jos rohkeus näkyy vain turvallisessa ympäristössä, kyse ei ole rohkeudesta.

Se on harjoittelua omalla kotikentällä.

Todellinen kysymys ei ole:

"Kuinka monta kertaa uskallan sanoa tämän ihmiselle, joka tuntee minut jo?"

Vaan:

"Uskallanko mennä sinne, missä kukaan ei vielä tunne minua, eikä kukaan ole luvannut kuunnella?"

Siinä punnitaan, onko kyse aidosta vakaumuksesta vai vain sanoista, jotka toimivat silloin, kun ympäristö on valmiiksi rakennettu niiden ympärille.

Lue lisää

Siinä punnitaan, onko kyse aidosta vakaumuksesta vai vain sanoista, jotka toimivat silloin, kun ympäristö on valmiiksi rakennettu niiden ympärille.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Siinä punnitaan, onko kyse aidosta vakaumuksesta vai vain sanoista, jotka toimivat silloin, kun ympäristö on valmiiksi rakennettu niiden ympärille.

Ja jos kerran uskot, että tehtäväsi on julistaa totuutta kaikille, niin kokeile kaikkein haastavinta versiota siitä.

Mene moskeijaan rukousaikana.

Avaa siellä rohkeutesi todellinen mittari, jos olet elävässä uskossa, niin kuin väität.

Ei silloin, kun puhut ihmisille, jotka ovat jo tunteneet kristillisen kulttuurin, kuulleet Raamatun kohdat ja ymmärtävät valmiiksi, mistä puhut.

Vaan silloin, kun astut paikkaan, jossa sinä olet vähemmistönä ja jossa sinun täytyy kohdata toinen ihminen hänen omista lähtökohdistaan.

Jos kerran uskot, että Jumala arvostaa rohkeutta ja että seisot totuuden puolesta, miksi pelkäät juuri sitä paikkaa, jossa usko todella joutuisi koetukselle?

Eikö juuri siellä pitäisi näkyä luottamus?

Eikö juuri siellä pitäisi olla se hetki, jolloin sanat "minulla on elävä usko" muuttuvat teoiksi?

Vai onko rohkeus suurta vain silloin, kun vastassa on ihminen, joka tuntee jo saman uskonnollisen kielen?

Todellinen haaste ei ole puhua niille, jotka ovat kuulleet saman sanoman ennenkin.

Todellinen haaste on kohdata ne, jotka eivät ole koskaan hyväksyneet sitä lähtökohtaa, josta itse lähdet.

Siellä mitataan, onko kyse rohkeudesta vai vain turvallisesta ympäristöstä.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Ja jos kerran uskot, että tehtäväsi on julistaa totuutta kaikille, niin kokeile kaikkein haastavinta versiota siitä.

Mene moskeijaan rukousaikana.

Avaa siellä rohkeutesi todellinen mittari, jos olet elävässä uskossa, niin kuin väität.

Ei silloin, kun puhut ihmisille, jotka ovat jo tunteneet kristillisen kulttuurin, kuulleet Raamatun kohdat ja ymmärtävät valmiiksi, mistä puhut.

Vaan silloin, kun astut paikkaan, jossa sinä olet vähemmistönä ja jossa sinun täytyy kohdata toinen ihminen hänen omista lähtökohdistaan.

Jos kerran uskot, että Jumala arvostaa rohkeutta ja että seisot totuuden puolesta, miksi pelkäät juuri sitä paikkaa, jossa usko todella joutuisi koetukselle?

Eikö juuri siellä pitäisi näkyä luottamus?

Eikö juuri siellä pitäisi olla se hetki, jolloin sanat "minulla on elävä usko" muuttuvat teoiksi?

Vai onko rohkeus suurta vain silloin, kun vastassa on ihminen, joka tuntee jo saman uskonnollisen kielen?

Todellinen haaste ei ole puhua niille, jotka ovat kuulleet saman sanoman ennenkin.

Todellinen haaste on kohdata ne, jotka eivät ole koskaan hyväksyneet sitä lähtökohtaa, josta itse lähdet.

Siellä mitataan, onko kyse rohkeudesta vai vain turvallisesta ympäristöstä.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."



Ja jos kerran uskot, että tehtäväsi on julistaa totuutta kaikille, niin kokeile kaikkein haastavinta versiota siitä.

Mene moskeijaan rukousaikana.

Avaa siellä rohkeutesi todellinen mittari, jos olet elävässä uskossa, niin kuin väität.

Anonyymi00064 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."



Ja jos kerran uskot, että tehtäväsi on julistaa totuutta kaikille, niin kokeile kaikkein haastavinta versiota siitä.

Mene moskeijaan rukousaikana.

Avaa siellä rohkeutesi todellinen mittari, jos olet elävässä uskossa, niin kuin väität.

Lue lisää

Jos kerran uskot, että Jumala arvostaa rohkeutta ja että seisot totuuden puolesta, miksi pelkäät juuri sitä paikkaa, jossa usko todella joutuisi koetukselle?

Eikö juuri siellä pitäisi näkyä luottamus?

Eikö juuri siellä pitäisi olla se hetki, jolloin sanat "minulla on elävä usko" muuttuvat teoiksi?

Vai onko rohkeus suurta vain silloin, kun vastassa on ihminen, joka tuntee jo saman uskonnollisen kielen?

Todellinen haaste ei ole puhua niille, jotka ovat kuulleet saman sanoman ennenkin.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Jos kerran uskot, että Jumala arvostaa rohkeutta ja että seisot totuuden puolesta, miksi pelkäät juuri sitä paikkaa, jossa usko todella joutuisi koetukselle?

Eikö juuri siellä pitäisi näkyä luottamus?

Eikö juuri siellä pitäisi olla se hetki, jolloin sanat "minulla on elävä usko" muuttuvat teoiksi?

Vai onko rohkeus suurta vain silloin, kun vastassa on ihminen, joka tuntee jo saman uskonnollisen kielen?

Todellinen haaste ei ole puhua niille, jotka ovat kuulleet saman sanoman ennenkin.

Lue lisää

JOS OLET ELÄVÄSSÄ USKOSSA, KUTEN VÄITÄT.

Mutta todellinen rohkeus alkaa vasta siellä, missä et voi hallita keskustelun asetelmaa.

Siellä, missä toinen ihminen ei ole entinen kristitty, joka tuntee kaikki raamatunkohdat, vaan ihminen, jolla on kokonaan erilainen maailmankuva.

KOKEILE.



Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Mene tuntemattomalle alueelle.

Anonyymi00066 kirjoitti:

JOS OLET ELÄVÄSSÄ USKOSSA, KUTEN VÄITÄT.

Mutta todellinen rohkeus alkaa vasta siellä, missä et voi hallita keskustelun asetelmaa.

Siellä, missä toinen ihminen ei ole entinen kristitty, joka tuntee kaikki raamatunkohdat, vaan ihminen, jolla on kokonaan erilainen maailmankuva.

KOKEILE.



Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Mene tuntemattomalle alueelle.

Lue lisää

Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

e olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä.

Anonyymi00068 kirjoitti:

e olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä.

Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Se olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Ja juuri siinä olisi todellinen testi.

Ei siinä, pystyykö kertomaan saman sanoman ihmiselle, joka on kuullut sen ennenkin.

Se olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä.

Lue lisää

MUTTA ET USKALLA!

Anonyymi00070 kirjoitti:

MUTTA ET USKALLA!

Todellinen taistelu käydään kentällä – ei sohvalta käsin.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Todellinen taistelu käydään kentällä – ei sohvalta käsin.

Sohvalta on helppo puhua "ainoast aj aoikeast uskommnnosta Rohkeus elävä usko mitataan kentällä, missä todelliset taistelut käydään.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Sohvalta on helppo puhua "ainoast aj aoikeast uskommnnosta Rohkeus elävä usko mitataan kentällä, missä todelliset taistelut käydään.

Sohvalta on helppo puhua koko maailmalle "ainoasta ja oikeasta uskonnosta". Elävä usko ja todellinen rohkeus mitataan kentällä, missä todelliset taistelut käydään.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Sohvalta on helppo puhua koko maailmalle "ainoasta ja oikeasta uskonnosta". Elävä usko ja todellinen rohkeus mitataan kentällä, missä todelliset taistelut käydään.

Minulta kysyttiin, että miksi minä en mene moskeijaan saarnaamaan. Vastaukseni on: en mene, koska hindut eivät välitä muiden uskomuksista. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mihin muut uskovat – tai uskovatko ylipäätään mihinkään.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Minulta kysyttiin, että miksi minä en mene moskeijaan saarnaamaan. Vastaukseni on: en mene, koska hindut eivät välitä muiden uskomuksista. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mihin muut uskovat – tai uskovatko ylipäätään mihinkään.

Lue lisää

Sohvalta on helppo puhua koko maailmalle "ainoasta ja oikeasta uskonnosta". Elävä usko ja todellinen rohkeus mitataan kentällä, missä todelliset taistelut käydään.

Minulta kysyttiin, että miksi minä en mene moskeijaan saarnaamaan. Vastaukseni on: en mene, koska hindut eivät välitä muiden uskomuksista. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mihin muut uskovat – tai uskovatko ylipäätään mihinkään.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Sohvalta on helppo puhua koko maailmalle "ainoasta ja oikeasta uskonnosta". Elävä usko ja todellinen rohkeus mitataan kentällä, missä todelliset taistelut käydään.

Minulta kysyttiin, että miksi minä en mene moskeijaan saarnaamaan. Vastaukseni on: en mene, koska hindut eivät välitä muiden uskomuksista. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mihin muut uskovat – tai uskovatko ylipäätään mihinkään.

Lue lisää

>>ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään.>>
Ongelmia ei ole, jos sinne ei halua.

Anonyymi00076 kirjoitti:

>>ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään.>>
Ongelmia ei ole, jos sinne ei halua.

Mitä tarkoittaa intian oppi, kun sellaista ei ole edes olemassa.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Mitä tarkoittaa intian oppi, kun sellaista ei ole edes olemassa.

Aito kristillisyys ei ole sitä, mitä useimmat ihmiset luulevat sen olevan. Ihmisille on annettu vääränlainen kristinuskon muoto, joka pitää heidät hengellisesti unessa. Tässä paradigmaa muuttavassa esityksessä Mark Passio osoittaa väärien "kristittyjen" tunnusomaiset uskomukset ja käyttäytymismallit ja määrittelee, mitä aitona kristittynä oleminen todella tarkoittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


He myös loivat voimakkaasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, josta poistettiin ja tukahdutettiin satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta puhumme myöhemmin. Heidän tehtävänään oli pyyhkiä pois totuus ja syöttää väestölle valheita. He olivat tavallaan oman aikansa moderni media.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Nämä olivat vain muutamia monista esoteerisista ajatuksista, jotka sensuroitiin. Suuri osa tästä tapahtui poistamalla kanonisista kirjoituksista kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Ikään kuin tämä ei olisi ollut jo riittävän vakava takaisku varhaiselle kristilliselle filosofiselle ajattelulle, heidän tuhoisin iskunsa oli kirjoitusten vääristäminen lisäämällä lopulliseen kaanoniin täysin paikkansapitämättömiä määräyksiä vihollisen eduksi. Viittaan tietenkin kuuluisaan Roomalaiskirjeen 13. lukuun.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jp
Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Anonyymi00082 kirjoitti:

Aito kristillisyys ei ole sitä, mitä useimmat ihmiset luulevat sen olevan. Ihmisille on annettu vääränlainen kristinuskon muoto, joka pitää heidät hengellisesti unessa. Tässä paradigmaa muuttavassa esityksessä Mark Passio osoittaa väärien "kristittyjen" tunnusomaiset uskomukset ja käyttäytymismallit ja määrittelee, mitä aitona kristittynä oleminen todella tarkoittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


He myös loivat voimakkaasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, josta poistettiin ja tukahdutettiin satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta puhumme myöhemmin. Heidän tehtävänään oli pyyhkiä pois totuus ja syöttää väestölle valheita. He olivat tavallaan oman aikansa moderni media.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Nämä olivat vain muutamia monista esoteerisista ajatuksista, jotka sensuroitiin. Suuri osa tästä tapahtui poistamalla kanonisista kirjoituksista kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Ikään kuin tämä ei olisi ollut jo riittävän vakava takaisku varhaiselle kristilliselle filosofiselle ajattelulle, heidän tuhoisin iskunsa oli kirjoitusten vääristäminen lisäämällä lopulliseen kaanoniin täysin paikkansapitämättömiä määräyksiä vihollisen eduksi. Viittaan tietenkin kuuluisaan Roomalaiskirjeen 13. lukuun.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jp
Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Lue lisää

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Anonyymi00083 kirjoitti:

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Lue lisää

Aito kristillisyys ei ole sitä, mitä useimmat ihmiset luulevat sen olevan. Ihmisille on annettu vääränlainen kristinuskon muoto, joka pitää heidät hengellisesti unessa. Tässä paradigmaa muuttavassa esityksessä Mark Passio osoittaa väärien "kristittyjen" tunnusomaiset uskomukset ja käyttäytymismallit ja määrittelee, mitä aitona kristittynä oleminen todella tarkoittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Kyllä!

Anonyymi00081 kirjoitti:

Kyllä!

Ekstremisti aloitti viestiketjun:

Jos kamppailee uskon takia.

Kysymys on - kuka kamppaile?

Vain ikuisen kidutuksen uskonnossa kamppailevat, kukaan muu ei kamppaile. Koska ei ole mitään mista pitää "pelastua".


Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Ekstremisti aloitti viestiketjun:

Jos kamppailee uskon takia.

Kysymys on - kuka kamppaile?

Vain ikuisen kidutuksen uskonnossa kamppailevat, kukaan muu ei kamppaile. Koska ei ole mitään mista pitää "pelastua".


Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

Lue lisää

Ekstremisti aloitti viestiketjun:

Jos kamppailee uskon takia.

Kysymys on - kuka kamppaile?

Vain ikuisen kidutuksen uskonnossa kamppailevat, kukaan muu ei kamppaile. Koska ei ole mitään mista pitää "pelastua".

Omaan uskoon väkisin käännyttäjä kristitty tulee vakavana kertomaan hindulle, että "kyllä sinä oikeasti kamppailet". Hindu katsoo hetken hämmentyneenä ja miettii, mistä ihmeestä nyt puhutaan. Hän ei koe kamppailevansa uskonsa kanssa. Hän elää tavallista elämää.
Mutta ei. Kristityn mielestä hänen täytyy olla sisimmässään kamppaileva uskon kanssa. Hänen täytyy pelätä. Hänen täytyy etsiä jotain. Hän ei vain vielä tiedä sitä itse.
On erikoinen ajatus, että toinen ihminen tuntisi toisen mielen paremmin kuin tämä itse. Kun hindu sanoo: "Minulla on kaikki hyvin", vastaus kuuluu: "Ei, sinä vain et vielä ymmärrä." Siinä vaiheessa keskustelu muuttuu.
Hindulaisuudessa, mitä ikinä se sana sitten tarkoita, ei rakenneta hengellistä elämää ajatukselle ikuisesta helvetistä, joka odottaa jokaista väärän valinnan tehnyttä. Siksi myöskään jatkuvaa pelkoa tai kiirettä "pelastua ennen kuin on liian myöhäistä" ei välttämättä koeta samalla tavalla. Jos elämää tarkastellaan jälleensyntymän ja pitkän henkisen kehityksen näkökulmasta, ei ole syytä elää paniikissa.
Silti joku ilmestyy kertomaan, että "sinähän kamppailet". Ei, en kamppaile. "Mutta varmasti sisimmässäsi." Edelleen ei. "Kyllä kamppailet." Tässä vaiheessa alkaa vaikuttaa siltä, että ainoa kamppaileva ihminen on se, joka ei pysty hyväksymään vastausta.
Kaikki ihmiset kohtaavat elämässään vaikeuksia, mutta siitä ei seuraa, että jokainen kävisi samaa uskonnollista sisäistä taistelua. Ajatus siitä, että kaikkien pitäisi kokea maailma samalla tavalla kuin itse kokee, kertoo enemmän puhujasta kuin kuulijasta.
Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät elä jatkuvassa pelossa, eivät koe tarvitsevansa pelastusta, eivätkä halua tulla vakuutetuiksi siitä, että heillä on ongelma, jota he eivät itse edes tunnista.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Ekstremisti aloitti viestiketjun:

Jos kamppailee uskon takia.

Kysymys on - kuka kamppaile?

Vain ikuisen kidutuksen uskonnossa kamppailevat, kukaan muu ei kamppaile. Koska ei ole mitään mista pitää "pelastua".

Omaan uskoon väkisin käännyttäjä kristitty tulee vakavana kertomaan hindulle, että "kyllä sinä oikeasti kamppailet". Hindu katsoo hetken hämmentyneenä ja miettii, mistä ihmeestä nyt puhutaan. Hän ei koe kamppailevansa uskonsa kanssa. Hän elää tavallista elämää.
Mutta ei. Kristityn mielestä hänen täytyy olla sisimmässään kamppaileva uskon kanssa. Hänen täytyy pelätä. Hänen täytyy etsiä jotain. Hän ei vain vielä tiedä sitä itse.
On erikoinen ajatus, että toinen ihminen tuntisi toisen mielen paremmin kuin tämä itse. Kun hindu sanoo: "Minulla on kaikki hyvin", vastaus kuuluu: "Ei, sinä vain et vielä ymmärrä." Siinä vaiheessa keskustelu muuttuu.
Hindulaisuudessa, mitä ikinä se sana sitten tarkoita, ei rakenneta hengellistä elämää ajatukselle ikuisesta helvetistä, joka odottaa jokaista väärän valinnan tehnyttä. Siksi myöskään jatkuvaa pelkoa tai kiirettä "pelastua ennen kuin on liian myöhäistä" ei välttämättä koeta samalla tavalla. Jos elämää tarkastellaan jälleensyntymän ja pitkän henkisen kehityksen näkökulmasta, ei ole syytä elää paniikissa.
Silti joku ilmestyy kertomaan, että "sinähän kamppailet". Ei, en kamppaile. "Mutta varmasti sisimmässäsi." Edelleen ei. "Kyllä kamppailet." Tässä vaiheessa alkaa vaikuttaa siltä, että ainoa kamppaileva ihminen on se, joka ei pysty hyväksymään vastausta.
Kaikki ihmiset kohtaavat elämässään vaikeuksia, mutta siitä ei seuraa, että jokainen kävisi samaa uskonnollista sisäistä taistelua. Ajatus siitä, että kaikkien pitäisi kokea maailma samalla tavalla kuin itse kokee, kertoo enemmän puhujasta kuin kuulijasta.
Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät elä jatkuvassa pelossa, eivät koe tarvitsevansa pelastusta, eivätkä halua tulla vakuutetuiksi siitä, että heillä on ongelma, jota he eivät itse edes tunnista.

Lue lisää

Kristitty saapuu paikalle kasvoillaan ilme, joka kertoo, että nyt on löytynyt ihminen, joka tarvitsee kipeästi apua – vaikka tämä ei itse tiedä sitä. Vastassa on hindu, joka on juuri lopettanut päivänsä työt, juonut kupin teetä ja miettii lähinnä, mitä söisi illalliseksi.
"Sinä kamppailet."
Hindulainen katsoo ympärilleen. "Kuka?"
"Sinä. Sisimmässäsi."
"En oikeastaan."
"Kamppailet kuitenkin."
On vaikea olla ihailematta itsevarmuutta. Kuvittele lääkäri, joka sanoisi terveelle ihmiselle: "Tiedän, että sinulla on murtunut jalka." Potilas kävelee normaalisti, hyppii yhdellä jalalla ja juoksee portaat ylös. "Ei ole." Lääkäri vastaa: "Et vain vielä ymmärrä murtumaasi."
Sama logiikka näyttää joskus ilmestyvän uskonnollisiin keskusteluihin. Hindu kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä. Se ei kelpaa vastaukseksi. Hän kertoo olevansa tyytyväinen. Ei kelpaa. Hän sanoo, ettei koe pelkoa. Ei kelpaa. Lopulta hänen omat sanansa muuttuvat täysin merkityksettömiksi, koska toinen on jo päättänyt, mitä hän oikeasti ajattelee.
Kauhudraaman käsikirjoitus on kirjoitettu etukäteen. Ensimmäinen repliikki on "Kamppailet." Jos vastaus on "En kamppaile", käsikirjoituksessa lukee: "Se juuri todistaa, että kamppailet." Jos vastaus on "Olen tyytyväinen", käsikirjoituksessa lukee: "Et vielä tiedä totuutta." Mikä tahansa vastaus johtaa täsmälleen samaan lopputulokseen. Siinä vaiheessa kyse ei enää ole keskustelusta vaan yksinäytöksisestä näytelmästä.
Hindulainen puolestaan miettii, miksi hänen pitäisi tuntea sellaista ahdistusta, jota hän ei tunne. Hän ei elä jatkuvan ikuisen rangaistuksen varjossa. Hän ei herää aamuisin pohtimaan, ehtiikö pelastua ennen määräaikaa. Hän ei laske päiviä kosmisen kellon tikittäessä kohti viimeistä tuomiota. Hänellä ei yksinkertaisesti ole sitä maailmankuvaa.
Silti joku saapuu kertomaan, että juuri sitä hän kokee – salaa.
Ajatus on melkein huvittava. "Tiedän paremmin kuin sinä, mitä tunnet." Se on kuin joku vakuuttaisi kalalle, että tätä oikeastaan janottaa, mutta kala ei vain ymmärrä olevansa janoinen.
Ja kun hindu sanoo jälleen kerran: "Minulla on kaikki hyvin", vastaus kuuluu: "Ei, sinä vain tukahdutat sen."
Tässä kohtaa herää kysymys: jos ihminen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä, miksi ensimmäinen reaktio on yrittää vakuuttaa hänet siitä, ettei hän oikeastaan ole?
Ehkä siksi, että joidenkin on vaikea hyväksyä, että toinen voi löytää merkityksen eri paikasta kuin he itse. On helpompaa olettaa, että toinen kärsii tietämättään kuin hyväksyä, ettei hän kärsi lainkaan, uskon jne. takia.
Ironisinta on, että keskustelun ainoa selvästi levoton osapuoli näyttää usein olevan se, joka yrittää todistaa toisen kamppailua.
Siinä vaiheessa asetelma alkaa kääntyä päälaelleen. Se, jonka väitetään kamppailevan, näyttää olevan kaikkein tyytyväisin.
Ehkä kaikkein suurin yllätys onkin se, ettei kaikkien maailmankuva rakennu pelon ympärille. Kaikki eivät elä ajatellen, että yksi väärä vakaumus johtaa ikuiseen katastrofiin. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta. Kaikki eivät herää aamulla hengelliseen paniikkiin.
Ja juuri se näyttää olevan joillekin kaikkein vaikein asia uskoa.
Ehkä joskus olisi yksinkertaisempaa uskoa ihmistä, kun hän sanoo: "Minulla on kaikki hyvin." Mutta silloin katoaisi koko pelastusoperaation lähtökohta. Jos "potilas" ilmoittaa olevansa terve eikä tutkimuksissakaan löydy mitään, on vaikea perustella, miksi leikkaus pitäisi silti tehdä.
Niinpä diagnoosi pysyy samana, vaikka oireita ei ole: "Sinä kamppailet."
Ja hindu jatkaa matkaansa miettien, oliko tämä keskustelu tarkoitettu hänelle – vai oliko se oikeastaan keskustelu, jonka toinen kävi oman maailmankuvansa kanssa.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Kristitty saapuu paikalle kasvoillaan ilme, joka kertoo, että nyt on löytynyt ihminen, joka tarvitsee kipeästi apua – vaikka tämä ei itse tiedä sitä. Vastassa on hindu, joka on juuri lopettanut päivänsä työt, juonut kupin teetä ja miettii lähinnä, mitä söisi illalliseksi.
"Sinä kamppailet."
Hindulainen katsoo ympärilleen. "Kuka?"
"Sinä. Sisimmässäsi."
"En oikeastaan."
"Kamppailet kuitenkin."
On vaikea olla ihailematta itsevarmuutta. Kuvittele lääkäri, joka sanoisi terveelle ihmiselle: "Tiedän, että sinulla on murtunut jalka." Potilas kävelee normaalisti, hyppii yhdellä jalalla ja juoksee portaat ylös. "Ei ole." Lääkäri vastaa: "Et vain vielä ymmärrä murtumaasi."
Sama logiikka näyttää joskus ilmestyvän uskonnollisiin keskusteluihin. Hindu kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä. Se ei kelpaa vastaukseksi. Hän kertoo olevansa tyytyväinen. Ei kelpaa. Hän sanoo, ettei koe pelkoa. Ei kelpaa. Lopulta hänen omat sanansa muuttuvat täysin merkityksettömiksi, koska toinen on jo päättänyt, mitä hän oikeasti ajattelee.
Kauhudraaman käsikirjoitus on kirjoitettu etukäteen. Ensimmäinen repliikki on "Kamppailet." Jos vastaus on "En kamppaile", käsikirjoituksessa lukee: "Se juuri todistaa, että kamppailet." Jos vastaus on "Olen tyytyväinen", käsikirjoituksessa lukee: "Et vielä tiedä totuutta." Mikä tahansa vastaus johtaa täsmälleen samaan lopputulokseen. Siinä vaiheessa kyse ei enää ole keskustelusta vaan yksinäytöksisestä näytelmästä.
Hindulainen puolestaan miettii, miksi hänen pitäisi tuntea sellaista ahdistusta, jota hän ei tunne. Hän ei elä jatkuvan ikuisen rangaistuksen varjossa. Hän ei herää aamuisin pohtimaan, ehtiikö pelastua ennen määräaikaa. Hän ei laske päiviä kosmisen kellon tikittäessä kohti viimeistä tuomiota. Hänellä ei yksinkertaisesti ole sitä maailmankuvaa.
Silti joku saapuu kertomaan, että juuri sitä hän kokee – salaa.
Ajatus on melkein huvittava. "Tiedän paremmin kuin sinä, mitä tunnet." Se on kuin joku vakuuttaisi kalalle, että tätä oikeastaan janottaa, mutta kala ei vain ymmärrä olevansa janoinen.
Ja kun hindu sanoo jälleen kerran: "Minulla on kaikki hyvin", vastaus kuuluu: "Ei, sinä vain tukahdutat sen."
Tässä kohtaa herää kysymys: jos ihminen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä, miksi ensimmäinen reaktio on yrittää vakuuttaa hänet siitä, ettei hän oikeastaan ole?
Ehkä siksi, että joidenkin on vaikea hyväksyä, että toinen voi löytää merkityksen eri paikasta kuin he itse. On helpompaa olettaa, että toinen kärsii tietämättään kuin hyväksyä, ettei hän kärsi lainkaan, uskon jne. takia.
Ironisinta on, että keskustelun ainoa selvästi levoton osapuoli näyttää usein olevan se, joka yrittää todistaa toisen kamppailua.
Siinä vaiheessa asetelma alkaa kääntyä päälaelleen. Se, jonka väitetään kamppailevan, näyttää olevan kaikkein tyytyväisin.
Ehkä kaikkein suurin yllätys onkin se, ettei kaikkien maailmankuva rakennu pelon ympärille. Kaikki eivät elä ajatellen, että yksi väärä vakaumus johtaa ikuiseen katastrofiin. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta. Kaikki eivät herää aamulla hengelliseen paniikkiin.
Ja juuri se näyttää olevan joillekin kaikkein vaikein asia uskoa.
Ehkä joskus olisi yksinkertaisempaa uskoa ihmistä, kun hän sanoo: "Minulla on kaikki hyvin." Mutta silloin katoaisi koko pelastusoperaation lähtökohta. Jos "potilas" ilmoittaa olevansa terve eikä tutkimuksissakaan löydy mitään, on vaikea perustella, miksi leikkaus pitäisi silti tehdä.
Niinpä diagnoosi pysyy samana, vaikka oireita ei ole: "Sinä kamppailet."
Ja hindu jatkaa matkaansa miettien, oliko tämä keskustelu tarkoitettu hänelle – vai oliko se oikeastaan keskustelu, jonka toinen kävi oman maailmankuvansa kanssa.

Lue lisää

On vaikea olla ihailematta itsevarmuutta. Kuvittele lääkäri, joka sanoisi terveelle ihmiselle: "Tiedän, että sinulla on murtunut jalka." Potilas kävelee normaalisti, hyppii yhdellä jalalla ja juoksee portaat ylös. "Ei ole." Lääkäri vastaa: "Et vain vielä ymmärrä murtumaasi."

Anonyymi00089 kirjoitti:

On vaikea olla ihailematta itsevarmuutta. Kuvittele lääkäri, joka sanoisi terveelle ihmiselle: "Tiedän, että sinulla on murtunut jalka." Potilas kävelee normaalisti, hyppii yhdellä jalalla ja juoksee portaat ylös. "Ei ole." Lääkäri vastaa: "Et vain vielä ymmärrä murtumaasi."

Lue lisää

Joissakin käännyttämiseen tähtäävissä keskusteluissa syntyy erikoinen asetelma. Ensin julistetaan, että ihminen tarvitsee pelastusta. Sitten kerrotaan, mistä hänet pitää pelastaa. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu ongelmaan, jota hän ei itse koe koskaan omistaneensa.
Hindulainen kuuntelee kohteliaasti ja kysyy: "Mistä minun pitäisi pelastua?"
Vastaus kuuluu: "Ikuisesta helvetistä."
"Okei... mutta en usko sellaiseen."
"Juuri siksi tarvitset pelastusta."
Keskustelu muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää myydä sateenvarjoa keskellä kirkasta auringonpaistetta ja suuttuu, kun asiakas toteaa, ettei sada.
"Mutta entä jos alkaakin sataa?"
"Ehkä alkaa, ehkä ei. Tällä hetkellä aurinko paistaa."
"Et vain ymmärrä, kuinka märkä olet."
”Hindulaisuudessa” pelastuksen lähtökohta ei yleensä ole ajatus ikuisesta helvetistä, josta pitäisi kiireesti päästä pois. Jos tällaista lähtökohtaa ei ole, koko pelastuspuhe kuulostaa helposti siltä, että joku yrittää ratkaista ongelmaa, jota kuulija ei tunnista.
Se tekee tilanteesta lähes koomisen. Toinen sanoo rauhallisesti: "En koe tarvitsevani pelastusta." Vastaukseksi kuuluu: "Tarvitset kyllä, et vain tiedä sitä."
Siinä kohtaa keskustelu ei enää kerro siitä, mitä toinen ihminen ajattelee, vaan siitä, mitä puhuja olettaa hänen ajattelevan.
Ehkä joskus kaikkein yllättävin mahdollisuus on se, että toinen todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Että hän ei elä pelossa. Että hän ei koe olevansa hengellisessä kriisissä. Että hän ei odota pelastajaa, koska hänen maailmankuvassaan ei ole sellaista uhkaa, josta pitäisi pelastua.
Silloin jatkuva pelastuksen tyrkyttäminen alkaa muistuttaa myyntipuhetta tuotteesta, jolle asiakkaalla ei ole käyttöä. Mitä enemmän myyjä vakuuttaa, että tarve on olemassa, sitä enemmän kuulija alkaa ihmetellä, yrittääkö myyjä ratkaista asiakkaan ongelmaa – vai puolustaako hän omaa käsitystään siitä, että ongelman täytyy olla olemassa.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Joissakin käännyttämiseen tähtäävissä keskusteluissa syntyy erikoinen asetelma. Ensin julistetaan, että ihminen tarvitsee pelastusta. Sitten kerrotaan, mistä hänet pitää pelastaa. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu ongelmaan, jota hän ei itse koe koskaan omistaneensa.
Hindulainen kuuntelee kohteliaasti ja kysyy: "Mistä minun pitäisi pelastua?"
Vastaus kuuluu: "Ikuisesta helvetistä."
"Okei... mutta en usko sellaiseen."
"Juuri siksi tarvitset pelastusta."
Keskustelu muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää myydä sateenvarjoa keskellä kirkasta auringonpaistetta ja suuttuu, kun asiakas toteaa, ettei sada.
"Mutta entä jos alkaakin sataa?"
"Ehkä alkaa, ehkä ei. Tällä hetkellä aurinko paistaa."
"Et vain ymmärrä, kuinka märkä olet."
”Hindulaisuudessa” pelastuksen lähtökohta ei yleensä ole ajatus ikuisesta helvetistä, josta pitäisi kiireesti päästä pois. Jos tällaista lähtökohtaa ei ole, koko pelastuspuhe kuulostaa helposti siltä, että joku yrittää ratkaista ongelmaa, jota kuulija ei tunnista.
Se tekee tilanteesta lähes koomisen. Toinen sanoo rauhallisesti: "En koe tarvitsevani pelastusta." Vastaukseksi kuuluu: "Tarvitset kyllä, et vain tiedä sitä."
Siinä kohtaa keskustelu ei enää kerro siitä, mitä toinen ihminen ajattelee, vaan siitä, mitä puhuja olettaa hänen ajattelevan.
Ehkä joskus kaikkein yllättävin mahdollisuus on se, että toinen todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Että hän ei elä pelossa. Että hän ei koe olevansa hengellisessä kriisissä. Että hän ei odota pelastajaa, koska hänen maailmankuvassaan ei ole sellaista uhkaa, josta pitäisi pelastua.
Silloin jatkuva pelastuksen tyrkyttäminen alkaa muistuttaa myyntipuhetta tuotteesta, jolle asiakkaalla ei ole käyttöä. Mitä enemmän myyjä vakuuttaa, että tarve on olemassa, sitä enemmän kuulija alkaa ihmetellä, yrittääkö myyjä ratkaista asiakkaan ongelmaa – vai puolustaako hän omaa käsitystään siitä, että ongelman täytyy olla olemassa.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" seuraajista.


"idän saatanallisen opin" seuraajan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata "idän saatanallisen opin" seuraajien pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.



Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.
"Idän oppien" seuraajien kuolinvuoteilla olemme huomanneet aivan toisenlaisen ilmiön. Kipua on voinut olla, kuten kenellä tahansa sairaalla ihmisellä. Mutta paniikkia, kauhua tai epätoivoista pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, emme ole ikinä huomenneet. Päinvastoin. Rauhaa, selkeyttä ja arvokkuutta. Tällaiset kokemukset muuttavat myös läsnäolijoita. Ne osoittavat käytännössä, ettei kuolemaan tarvitse suhtautua kauhun kautta.
Siksi tuntuu oudolta, kun joku vakuuttaa meille, että "te kyllä pelkäätte, vaikka ette myönnä". Ei. Me emme vain jaa samaa oletusta siitä, että kuolema olisi lopullinen katastrofi tai että sen hetkellä kaikki muut kuin tietyn uskonnon edustajat joutuisivat kauhun valtaan.
Maailma on aina ollut täynnä kriisejä, sotia, kulkutauteja ja luonnonkatastrofeja. Jokainen sukupolvi on kuullut elävänsä viimeisiä aikoja. Silti elämä jatkuu. Pelottelu ei muutu todeksi vain siksi, että sitä toistetaan.
Ehkä suurin yllätys joillekin onkin tämä: kaikki ihmiset eivät rakenna elämäänsä pelon varaan. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta sellaisesta, mitä he eivät usko olevan olemassa. Ja juuri siksi pelotteluun perustuva käännyttäminen menettää voimansa heti, kun pelko katoaa.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" seuraajista.


"idän saatanallisen opin" seuraajan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata "idän saatanallisen opin" seuraajien pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.



Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.
"Idän oppien" seuraajien kuolinvuoteilla olemme huomanneet aivan toisenlaisen ilmiön. Kipua on voinut olla, kuten kenellä tahansa sairaalla ihmisellä. Mutta paniikkia, kauhua tai epätoivoista pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, emme ole ikinä huomenneet. Päinvastoin. Rauhaa, selkeyttä ja arvokkuutta. Tällaiset kokemukset muuttavat myös läsnäolijoita. Ne osoittavat käytännössä, ettei kuolemaan tarvitse suhtautua kauhun kautta.
Siksi tuntuu oudolta, kun joku vakuuttaa meille, että "te kyllä pelkäätte, vaikka ette myönnä". Ei. Me emme vain jaa samaa oletusta siitä, että kuolema olisi lopullinen katastrofi tai että sen hetkellä kaikki muut kuin tietyn uskonnon edustajat joutuisivat kauhun valtaan.
Maailma on aina ollut täynnä kriisejä, sotia, kulkutauteja ja luonnonkatastrofeja. Jokainen sukupolvi on kuullut elävänsä viimeisiä aikoja. Silti elämä jatkuu. Pelottelu ei muutu todeksi vain siksi, että sitä toistetaan.
Ehkä suurin yllätys joillekin onkin tämä: kaikki ihmiset eivät rakenna elämäänsä pelon varaan. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta sellaisesta, mitä he eivät usko olevan olemassa. Ja juuri siksi pelotteluun perustuva käännyttäminen menettää voimansa heti, kun pelko katoaa.

Lue lisää

Emme väitä, ettei aineellisessa elämässä olisi kärsimystä. Päinvastoin. Sairaus, vanhuus, menetykset, pettymykset ja kuolema kuuluvat ihmiselämään. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä.

Mutta se on aivan eri asia kuin ajatus ikuisesta helvetistä.

Juuri siinä näkemyksemme eroavat. Kärsimystä tässä maailmassa on, mutta emme usko ikuiseen, loputtomaan rangaistukseen kuoleman jälkeen. Jos sellaista ei pidetä todellisena, ei myöskään ole olemassa tarvetta pelastua siitä.

Siksi, kun meille sanotaan: "Sinun täytyy pelastua", ensimmäinen kysymys kuuluu: "Mistä?"

Jos vastaus on: "Ikuisesta helvetistä", emme voi pitää sitä vakuuttavana, koska emme usko sellaisen olevan olemassa. Se ei tarkoita, että kieltäisimme elämän kärsimyksen. Se tarkoittaa vain sitä, ettemme jaa samaa käsitystä siitä, mikä on ihmisen perimmäinen ongelma.

Aineellinen elämä on täynnä haasteita, mutta niiden ratkaiseminen ei edellytä uskoa siihen, että kuoleman jälkeen odottaa ikuinen rangaistus. Jos koko pelastuksen lähtökohta perustuu sellaiseen oletukseen, jota emme hyväksy, koko pelastuspuhe menettää merkityksensä.

Et voi pelastaa ihmistä vaarasta, jonka olemassaoloon hänellä ei ole syytä uskoa.



Emme kiellä kärsimystä. Päinvastoin. Aineellinen elämä on kärsimyksen ja ilon sekoitus. Jokainen syntyy, vanhenee, sairastuu ja kuolee. Jokainen kohtaa menetyksiä, epäonnistumisia ja luopumista. Tässä suhteessa emme elä harhakuvitelmassa. Kärsimys on osa aineellista olemassaoloa.

Mutta juuri tähän kärsimys myös päättyy.

Emme usko, että ihmisen rajalliset teot ansaitsisivat äärettömän rangaistuksen. Emme usko, että kuoleman jälkeen alkaa ikuinen kidutus, josta pitäisi pelastua hinnalla millä hyvänsä. Siksi emme elä jatkuvassa eksistentiaalisessa pelossa emmekä koe, että jokainen päivä olisi kilpailua ikuisesta kohtalosta.

Kun meille sanotaan: "Sinun täytyy pelastua", kysymme luonnollisesti: "Mistä?"

Jos vastaus on: "Ikuisesta helvetistä", keskustelu pysähtyy siihen. Ei siksi, että vähättelisimme kärsimystä, vaan siksi, että emme hyväksy koko lähtöoletusta. Et voi vakuuttaa ihmistä ostamaan pelastusvenettä, jos hänen mielestään laiva ei ole uppoamassa.

Hindulaisessa ajattelussa ongelma ei ole se, että Jumala valmistelisi ihmiselle ikuisen rangaistuksen. Ongelma on kiintymys aineelliseen maailmaan, tietämättömyys omasta todellisesta luonnosta ja jälleensyntymien kiertokulku. Kärsimys syntyy siitä, että samaistumme siihen, mikä on väliaikaista, emme siitä, että odottaisimme ääretöntä tuomiota.

Siksi myös ratkaisu on erilainen. Tarkoitus ei ole paeta vihaisen Jumalan tuomiota, vaan herätä ymmärtämään oma ikuinen olemuksemme ja suhteemme Jumalaan. Pelon sijasta keskiöön nousevat tieto, oivallus, bhakti ja sisäinen muutos.

Tästä syystä pelotteluun perustuva käännyttäminen tuntuu monesta hindusta oudolta. Jos keskustelu alkaa väitteellä, että "sinun täytyy pelastua ikuiselta helvetiltä", se perustuu oletukseen, jota emme jaa. Emme voi pelätä sellaista, mitä emme pidä todellisena.

Se ei tarkoita, että pitäisimme elämää helppona. Päinvastoin. Aineellinen elämä on täynnä kärsimystä. Mutta kärsimys on väliaikaista, ei ikuista. Se kuuluu aineelliseen olemassaoloon eikä sielun ikuiseen luontoon.

Siksi emme kysy ensisijaisesti: "Miten välttäisin ikuisen rangaistuksen?" vaan: "Miten voin vapautua tietämättömyydestä, itsekeskeisyydestä ja kiintymyksestä, jotka sitovat minut aineelliseen olemassaoloon?"

Nämä ovat kaksi täysin erilaista hengellistä lähtökohtaa. Toisessa pelastus on vapautumista ikuisesta rangaistuksesta. Toisessa vapautuminen on oman todellisen olemuksen oivaltamista. Kun lähtökohdat ovat näin erilaiset, ei ole yllättävää, että pelkoon perustuvat argumentit eivät puhuttele niitä, jotka eivät usko pelon kohteen olevan olemassa.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Emme väitä, ettei aineellisessa elämässä olisi kärsimystä. Päinvastoin. Sairaus, vanhuus, menetykset, pettymykset ja kuolema kuuluvat ihmiselämään. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä.

Mutta se on aivan eri asia kuin ajatus ikuisesta helvetistä.

Juuri siinä näkemyksemme eroavat. Kärsimystä tässä maailmassa on, mutta emme usko ikuiseen, loputtomaan rangaistukseen kuoleman jälkeen. Jos sellaista ei pidetä todellisena, ei myöskään ole olemassa tarvetta pelastua siitä.

Siksi, kun meille sanotaan: "Sinun täytyy pelastua", ensimmäinen kysymys kuuluu: "Mistä?"

Jos vastaus on: "Ikuisesta helvetistä", emme voi pitää sitä vakuuttavana, koska emme usko sellaisen olevan olemassa. Se ei tarkoita, että kieltäisimme elämän kärsimyksen. Se tarkoittaa vain sitä, ettemme jaa samaa käsitystä siitä, mikä on ihmisen perimmäinen ongelma.

Aineellinen elämä on täynnä haasteita, mutta niiden ratkaiseminen ei edellytä uskoa siihen, että kuoleman jälkeen odottaa ikuinen rangaistus. Jos koko pelastuksen lähtökohta perustuu sellaiseen oletukseen, jota emme hyväksy, koko pelastuspuhe menettää merkityksensä.

Et voi pelastaa ihmistä vaarasta, jonka olemassaoloon hänellä ei ole syytä uskoa.



Emme kiellä kärsimystä. Päinvastoin. Aineellinen elämä on kärsimyksen ja ilon sekoitus. Jokainen syntyy, vanhenee, sairastuu ja kuolee. Jokainen kohtaa menetyksiä, epäonnistumisia ja luopumista. Tässä suhteessa emme elä harhakuvitelmassa. Kärsimys on osa aineellista olemassaoloa.

Mutta juuri tähän kärsimys myös päättyy.

Emme usko, että ihmisen rajalliset teot ansaitsisivat äärettömän rangaistuksen. Emme usko, että kuoleman jälkeen alkaa ikuinen kidutus, josta pitäisi pelastua hinnalla millä hyvänsä. Siksi emme elä jatkuvassa eksistentiaalisessa pelossa emmekä koe, että jokainen päivä olisi kilpailua ikuisesta kohtalosta.

Kun meille sanotaan: "Sinun täytyy pelastua", kysymme luonnollisesti: "Mistä?"

Jos vastaus on: "Ikuisesta helvetistä", keskustelu pysähtyy siihen. Ei siksi, että vähättelisimme kärsimystä, vaan siksi, että emme hyväksy koko lähtöoletusta. Et voi vakuuttaa ihmistä ostamaan pelastusvenettä, jos hänen mielestään laiva ei ole uppoamassa.

Hindulaisessa ajattelussa ongelma ei ole se, että Jumala valmistelisi ihmiselle ikuisen rangaistuksen. Ongelma on kiintymys aineelliseen maailmaan, tietämättömyys omasta todellisesta luonnosta ja jälleensyntymien kiertokulku. Kärsimys syntyy siitä, että samaistumme siihen, mikä on väliaikaista, emme siitä, että odottaisimme ääretöntä tuomiota.

Siksi myös ratkaisu on erilainen. Tarkoitus ei ole paeta vihaisen Jumalan tuomiota, vaan herätä ymmärtämään oma ikuinen olemuksemme ja suhteemme Jumalaan. Pelon sijasta keskiöön nousevat tieto, oivallus, bhakti ja sisäinen muutos.

Tästä syystä pelotteluun perustuva käännyttäminen tuntuu monesta hindusta oudolta. Jos keskustelu alkaa väitteellä, että "sinun täytyy pelastua ikuiselta helvetiltä", se perustuu oletukseen, jota emme jaa. Emme voi pelätä sellaista, mitä emme pidä todellisena.

Se ei tarkoita, että pitäisimme elämää helppona. Päinvastoin. Aineellinen elämä on täynnä kärsimystä. Mutta kärsimys on väliaikaista, ei ikuista. Se kuuluu aineelliseen olemassaoloon eikä sielun ikuiseen luontoon.

Siksi emme kysy ensisijaisesti: "Miten välttäisin ikuisen rangaistuksen?" vaan: "Miten voin vapautua tietämättömyydestä, itsekeskeisyydestä ja kiintymyksestä, jotka sitovat minut aineelliseen olemassaoloon?"

Nämä ovat kaksi täysin erilaista hengellistä lähtökohtaa. Toisessa pelastus on vapautumista ikuisesta rangaistuksesta. Toisessa vapautuminen on oman todellisen olemuksen oivaltamista. Kun lähtökohdat ovat näin erilaiset, ei ole yllättävää, että pelkoon perustuvat argumentit eivät puhuttele niitä, jotka eivät usko pelon kohteen olevan olemassa.

Lue lisää

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Lue lisää

"Karman laki on julma. Jälleensyntyminen on julmaa."

Näin meille sanotaan .

Mutta silloin herää väistämätön kysymys: jos tilapäinen kärsimys on julmaa, miten ikuinen kärsimys ei olisi äärettömästi julmempaa?

Jos ihminen kärsii tekojensa seurauksista rajallisen ajan, sitä kutsutaan kohtuuttomaksi. Mutta jos sama ihminen tuomitaan kärsimään ilman loppua, sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi. Miten tämä voi olla moraalisesti johdonmukaista?

Jos edes yksi tietoinen olento joutuisi kärsimään ikuisesti ilman mahdollisuutta vapautumiseen, sitä olisi vaikea pitää hyvyyden ilmentymänä. Mitä enemmän tällaisen kohtalon ajatellaan koskevan ihmisiä, sitä vakavammaksi moraalinen ongelma muuttuu.

Siksi kysymys ei ole vain teologiasta vaan oikeudentajusta.

Voiko äärellinen elämä oikeuttaa äärettömän rangaistuksen?

Voiko täydellinen rakkaus luoda järjestelmän, jossa kärsimyksellä ei ole koskaan loppua?

Voiko täydellinen oikeudenmukaisuus sulkea pois kaiken mahdollisuuden muutokseen, katumukseen tai vapautumiseen?

Nämä eivät ole retorisia kysymyksiä, vaan ne koskevat koko käsitystämme hyvästä ja pahasta.
Karman seuraukset voivat olla raskaita, mutta ne eivät ole ikuisia. Karma on seurausta teoista, ja sen tarkoituksena on opettaa, puhdistaa ja ohjata sielua eteenpäin. Kärsimys kuuluu aineelliseen maailmaan, mutta se ei ole sielun ikuinen kohtalo. Sielulla on aina mahdollisuus edistyä kohti vapautumista ja Jumalaa.

Juuri siksi ajatus ikuisesta helvetistä tuntuu moraalisesti käsittämättömältä. Jos Jumala on rajattoman myötätuntoinen ja kaikkia rakastava, miksi Hänen luomansa järjestelmä sisältäisi loputtoman rangaistuksen, josta ei ole koskaan ulospääsyä?

Tässä kohtaa emme vain päädy eri johtopäätöksiin. Lähtökohtamme itse Jumalan luonteesta ovat erilaiset.

Meille Jumalan tunnistaa rajattomasta myötätunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta. Jos jokin oppi näyttää kääntävän nämä ominaisuudet niiden vastakohdiksi, meillä on velvollisuus kysyä, kuvaako se todella Jumalaa vai ihmisten käsityksiä Jumalasta.

Siksi emme voi hyväksyä ajatusta, että ääretön rakkaus ja ääretön kidutus olisivat keskenään sopusoinnussa. Ne näyttävät edustavan kahta täysin erilaista käsitystä todellisuuden moraalisesta perustasta.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Karman laki on julma. Jälleensyntyminen on julmaa."

Näin meille sanotaan .

Mutta silloin herää väistämätön kysymys: jos tilapäinen kärsimys on julmaa, miten ikuinen kärsimys ei olisi äärettömästi julmempaa?

Jos ihminen kärsii tekojensa seurauksista rajallisen ajan, sitä kutsutaan kohtuuttomaksi. Mutta jos sama ihminen tuomitaan kärsimään ilman loppua, sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi. Miten tämä voi olla moraalisesti johdonmukaista?

Jos edes yksi tietoinen olento joutuisi kärsimään ikuisesti ilman mahdollisuutta vapautumiseen, sitä olisi vaikea pitää hyvyyden ilmentymänä. Mitä enemmän tällaisen kohtalon ajatellaan koskevan ihmisiä, sitä vakavammaksi moraalinen ongelma muuttuu.

Siksi kysymys ei ole vain teologiasta vaan oikeudentajusta.

Voiko äärellinen elämä oikeuttaa äärettömän rangaistuksen?

Voiko täydellinen rakkaus luoda järjestelmän, jossa kärsimyksellä ei ole koskaan loppua?

Voiko täydellinen oikeudenmukaisuus sulkea pois kaiken mahdollisuuden muutokseen, katumukseen tai vapautumiseen?

Nämä eivät ole retorisia kysymyksiä, vaan ne koskevat koko käsitystämme hyvästä ja pahasta.
Karman seuraukset voivat olla raskaita, mutta ne eivät ole ikuisia. Karma on seurausta teoista, ja sen tarkoituksena on opettaa, puhdistaa ja ohjata sielua eteenpäin. Kärsimys kuuluu aineelliseen maailmaan, mutta se ei ole sielun ikuinen kohtalo. Sielulla on aina mahdollisuus edistyä kohti vapautumista ja Jumalaa.

Juuri siksi ajatus ikuisesta helvetistä tuntuu moraalisesti käsittämättömältä. Jos Jumala on rajattoman myötätuntoinen ja kaikkia rakastava, miksi Hänen luomansa järjestelmä sisältäisi loputtoman rangaistuksen, josta ei ole koskaan ulospääsyä?

Tässä kohtaa emme vain päädy eri johtopäätöksiin. Lähtökohtamme itse Jumalan luonteesta ovat erilaiset.

Meille Jumalan tunnistaa rajattomasta myötätunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta. Jos jokin oppi näyttää kääntävän nämä ominaisuudet niiden vastakohdiksi, meillä on velvollisuus kysyä, kuvaako se todella Jumalaa vai ihmisten käsityksiä Jumalasta.

Siksi emme voi hyväksyä ajatusta, että ääretön rakkaus ja ääretön kidutus olisivat keskenään sopusoinnussa. Ne näyttävät edustavan kahta täysin erilaista käsitystä todellisuuden moraalisesta perustasta.

Lue lisää

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Anonyymi00091 kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" seuraajista.


"idän saatanallisen opin" seuraajan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata "idän saatanallisen opin" seuraajien pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.



Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.
"Idän oppien" seuraajien kuolinvuoteilla olemme huomanneet aivan toisenlaisen ilmiön. Kipua on voinut olla, kuten kenellä tahansa sairaalla ihmisellä. Mutta paniikkia, kauhua tai epätoivoista pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, emme ole ikinä huomenneet. Päinvastoin. Rauhaa, selkeyttä ja arvokkuutta. Tällaiset kokemukset muuttavat myös läsnäolijoita. Ne osoittavat käytännössä, ettei kuolemaan tarvitse suhtautua kauhun kautta.
Siksi tuntuu oudolta, kun joku vakuuttaa meille, että "te kyllä pelkäätte, vaikka ette myönnä". Ei. Me emme vain jaa samaa oletusta siitä, että kuolema olisi lopullinen katastrofi tai että sen hetkellä kaikki muut kuin tietyn uskonnon edustajat joutuisivat kauhun valtaan.
Maailma on aina ollut täynnä kriisejä, sotia, kulkutauteja ja luonnonkatastrofeja. Jokainen sukupolvi on kuullut elävänsä viimeisiä aikoja. Silti elämä jatkuu. Pelottelu ei muutu todeksi vain siksi, että sitä toistetaan.
Ehkä suurin yllätys joillekin onkin tämä: kaikki ihmiset eivät rakenna elämäänsä pelon varaan. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta sellaisesta, mitä he eivät usko olevan olemassa. Ja juuri siksi pelotteluun perustuva käännyttäminen menettää voimansa heti, kun pelko katoaa.

Lue lisää

Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.

Lue lisää

Joissakin käännyttämiseen tähtäävissä keskusteluissa syntyy erikoinen asetelma. Ensin julistetaan, että ihminen tarvitsee pelastusta. Sitten kerrotaan, mistä hänet pitää pelastaa. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu ongelmaan, jota hän ei itse koe koskaan omistaneensa.
Hindulainen kuuntelee kohteliaasti ja kysyy: "Mistä minun pitäisi pelastua?"
Vastaus kuuluu: "Ikuisesta helvetistä."
"Okei... mutta en usko sellaiseen."
"Juuri siksi tarvitset pelastusta."
Keskustelu muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää myydä sateenvarjoa keskellä kirkasta auringonpaistetta ja suuttuu, kun asiakas toteaa, ettei sada.
"Mutta entä jos alkaakin sataa?"
"Ehkä alkaa, ehkä ei. Tällä hetkellä aurinko paistaa."
"Et vain ymmärrä, kuinka märkä olet."

Anonyymi00098 kirjoitti:

Joissakin käännyttämiseen tähtäävissä keskusteluissa syntyy erikoinen asetelma. Ensin julistetaan, että ihminen tarvitsee pelastusta. Sitten kerrotaan, mistä hänet pitää pelastaa. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu ongelmaan, jota hän ei itse koe koskaan omistaneensa.
Hindulainen kuuntelee kohteliaasti ja kysyy: "Mistä minun pitäisi pelastua?"
Vastaus kuuluu: "Ikuisesta helvetistä."
"Okei... mutta en usko sellaiseen."
"Juuri siksi tarvitset pelastusta."
Keskustelu muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää myydä sateenvarjoa keskellä kirkasta auringonpaistetta ja suuttuu, kun asiakas toteaa, ettei sada.
"Mutta entä jos alkaakin sataa?"
"Ehkä alkaa, ehkä ei. Tällä hetkellä aurinko paistaa."
"Et vain ymmärrä, kuinka märkä olet."

Lue lisää

Tästä syystä pelotteluun perustuva käännyttäminen tuntuu monesta hindusta oudolta. Jos keskustelu alkaa väitteellä, että "sinun täytyy pelastua ikuiselta helvetiltä", se perustuu oletukseen, jota emme jaa. Emme voi pelätä sellaista, mitä emme pidä todellisena.

Se ei tarkoita, että pitäisimme elämää helppona. Päinvastoin. Aineellinen elämä on täynnä kärsimystä. Mutta kärsimys on väliaikaista, ei ikuista. Se kuuluu aineelliseen olemassaoloon eikä sielun ikuiseen luontoon.

Siksi emme kysy ensisijaisesti: "Miten välttäisin ikuisen rangaistuksen?" vaan: "Miten voin vapautua tietämättömyydestä, itsekeskeisyydestä ja kiintymyksestä, jotka sitovat minut aineelliseen olemassaoloon?"

Anonyymi00099 kirjoitti:

Tästä syystä pelotteluun perustuva käännyttäminen tuntuu monesta hindusta oudolta. Jos keskustelu alkaa väitteellä, että "sinun täytyy pelastua ikuiselta helvetiltä", se perustuu oletukseen, jota emme jaa. Emme voi pelätä sellaista, mitä emme pidä todellisena.

Se ei tarkoita, että pitäisimme elämää helppona. Päinvastoin. Aineellinen elämä on täynnä kärsimystä. Mutta kärsimys on väliaikaista, ei ikuista. Se kuuluu aineelliseen olemassaoloon eikä sielun ikuiseen luontoon.

Siksi emme kysy ensisijaisesti: "Miten välttäisin ikuisen rangaistuksen?" vaan: "Miten voin vapautua tietämättömyydestä, itsekeskeisyydestä ja kiintymyksestä, jotka sitovat minut aineelliseen olemassaoloon?"

Lue lisää

Se ei tarkoita, että pitäisimme elämää helppona. Päinvastoin. Aineellinen elämä on täynnä kärsimystä. Mutta kärsimys on väliaikaista, ei ikuista. Se kuuluu aineelliseen olemassaoloon eikä sielun ikuiseen luontoon.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Se ei tarkoita, että pitäisimme elämää helppona. Päinvastoin. Aineellinen elämä on täynnä kärsimystä. Mutta kärsimys on väliaikaista, ei ikuista. Se kuuluu aineelliseen olemassaoloon eikä sielun ikuiseen luontoon.

Lue lisää

Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.

Lue lisää

Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.

Lue lisää

Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.
"Idän oppien" seuraajien kuolinvuoteilla olemme huomanneet aivan toisenlaisen ilmiön. Kipua on voinut olla, kuten kenellä tahansa sairaalla ihmisellä. Mutta paniikkia, kauhua tai epätoivoista pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, emme ole ikinä huomenneet. Päinvastoin. Rauhaa, selkeyttä ja arvokkuutta. Tällaiset kokemukset muuttavat myös läsnäolijoita. Ne osoittavat käytännössä, ettei kuolemaan tarvitse suhtautua kauhun kautta.
Siksi tuntuu oudolta, kun joku vakuuttaa meille, että "te kyllä pelkäätte, vaikka ette myönnä". Ei. Me emme vain jaa samaa oletusta siitä, että kuolema olisi lopullinen katastrofi tai että sen hetkellä kaikki muut kuin tietyn uskonnon edustajat joutuisivat kauhun valtaan.
Maailma on aina ollut täynnä kriisejä, sotia, kulkutauteja ja luonnonkatastrofeja. Jokainen sukupolvi on kuullut elävänsä viimeisiä aikoja. Silti elämä jatkuu. Pelottelu ei muutu todeksi vain siksi, että sitä toistetaan.
Ehkä suurin yllätys joillekin onkin tämä: kaikki ihmiset eivät rakenna elämäänsä pelon varaan. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta sellaisesta, mitä he eivät usko olevan olemassa. Ja juuri siksi pelotteluun perustuva käännyttäminen menettää voimansa heti, kun pelko katoaa.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään. Ne eivät herätä kauhua, koska ne eivät enää ole osa maailmankuvaamme.
Lapsuudestamme lähtien kuulimme, että maailma on pian lopussa. Että katastrofit ovat merkki "lopun ajoista". Että kuolemaa pitäisi pelätä, ellei kuulu oikeaan uskoon. Kun samaa kuulee vuosikymmeniä, siitä tulee taustamelua. Kun siitä lopulta astuu ulos, huomaa, ettei pelko ollutkaan luonnonlaki, vaan osa tiettyä uskonnollista ajattelutapaa.
"Idän oppien" seuraajien kuolinvuoteilla olemme huomanneet aivan toisenlaisen ilmiön. Kipua on voinut olla, kuten kenellä tahansa sairaalla ihmisellä. Mutta paniikkia, kauhua tai epätoivoista pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, emme ole ikinä huomenneet. Päinvastoin. Rauhaa, selkeyttä ja arvokkuutta. Tällaiset kokemukset muuttavat myös läsnäolijoita. Ne osoittavat käytännössä, ettei kuolemaan tarvitse suhtautua kauhun kautta.
Siksi tuntuu oudolta, kun joku vakuuttaa meille, että "te kyllä pelkäätte, vaikka ette myönnä". Ei. Me emme vain jaa samaa oletusta siitä, että kuolema olisi lopullinen katastrofi tai että sen hetkellä kaikki muut kuin tietyn uskonnon edustajat joutuisivat kauhun valtaan.
Maailma on aina ollut täynnä kriisejä, sotia, kulkutauteja ja luonnonkatastrofeja. Jokainen sukupolvi on kuullut elävänsä viimeisiä aikoja. Silti elämä jatkuu. Pelottelu ei muutu todeksi vain siksi, että sitä toistetaan.
Ehkä suurin yllätys joillekin onkin tämä: kaikki ihmiset eivät rakenna elämäänsä pelon varaan. Kaikki eivät koe tarvitsevansa pelastusta sellaisesta, mitä he eivät usko olevan olemassa. Ja juuri siksi pelotteluun perustuva käännyttäminen menettää voimansa heti, kun pelko katoaa.

Lue lisää

Filosofiamme mukaan perimmäinen ongelma ei kuitenkaan ole ikuinen helvetti. Kärsimyksen juurena pidetään tietämättömyyttä (avidyā, tietämättömyys todellisesta olemuksesta), samaistumista väliaikaiseen kehoon (deha, aineellinen keho) ja kiintymystä aineelliseen olemassaoloon. Näiden seurauksena yksilöllinen sielu (jīva, yksilöllinen sielu) kiertää syntymän ja kuoleman kierrossa (saṁsāra, jälleensyntymien kiertokulku), jossa tekojen ja niiden seurausten laki (karma, tekojen ja niiden seurausten laki) vaikuttaa.

Kärsimystä ei vähätellä. Sairaus, vanhuus, menetykset ja kuolema ovat todellisia. Mutta ne eivät ole ikuisia. Ne kuuluvat aineelliseen olemassaoloon, eivät sielun pysyvään luontoon.

Tästä syystä ikuisella helvetillä pelottelu ei puhuttele hinduja lainkaan.Jos ihminen ei pidä ääretöntä rangaistusta todellisena, hän ei myöskään koe tarvitsevansa pelastusta siitä. Kysymys "Mistä minut pitäisi pelastaa?" on tällöin luonnollinen.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Filosofiamme mukaan perimmäinen ongelma ei kuitenkaan ole ikuinen helvetti. Kärsimyksen juurena pidetään tietämättömyyttä (avidyā, tietämättömyys todellisesta olemuksesta), samaistumista väliaikaiseen kehoon (deha, aineellinen keho) ja kiintymystä aineelliseen olemassaoloon. Näiden seurauksena yksilöllinen sielu (jīva, yksilöllinen sielu) kiertää syntymän ja kuoleman kierrossa (saṁsāra, jälleensyntymien kiertokulku), jossa tekojen ja niiden seurausten laki (karma, tekojen ja niiden seurausten laki) vaikuttaa.

Kärsimystä ei vähätellä. Sairaus, vanhuus, menetykset ja kuolema ovat todellisia. Mutta ne eivät ole ikuisia. Ne kuuluvat aineelliseen olemassaoloon, eivät sielun pysyvään luontoon.

Tästä syystä ikuisella helvetillä pelottelu ei puhuttele hinduja lainkaan.Jos ihminen ei pidä ääretöntä rangaistusta todellisena, hän ei myöskään koe tarvitsevansa pelastusta siitä. Kysymys "Mistä minut pitäisi pelastaa?" on tällöin luonnollinen.

Lue lisää

Siksi keskustelussa osapuolet voivat helposti puhua toistensa ohi. Toinen lähtee liikkeelle oletuksesta, että ihmisellä on valtava vaara, josta hänet täytyy pelastaa. Toinen taas ei hyväksy koko vaaran olemassaoloa. Tällöin pelastuspuhe ei tunnu ratkaisulta vaan vastaukselta ongelmaan, jota kuulija ei koe omakseen.

Filosofiamme mukaan todellinen vapautuminen (mokṣa, vapautuminen aineellisesta jälleensyntymien kierrosta) ei ole pakoa ikuisesta kidutuksesta vaan vapautumista tietämättömyydestä, aineellisesta kiintymyksestä ja jälleensyntymien kierrosta. Siksi painopiste ei ole pelossa vaan ymmärryksessä, sisäisessä muutoksessa ja tietoisuuden puhdistumisessa (citta-śuddhi, tietoisuuden puhdistuminen). Tämän vuoksi pelotteluun perustuvat argumentit eivät yleensä ole vakuuttavia ihmisille, jotka eivät hyväksy niiden lähtöoletuksia – olivatpa he hinduja, ateisteja tai muiden katsomusten edustajia.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Siksi keskustelussa osapuolet voivat helposti puhua toistensa ohi. Toinen lähtee liikkeelle oletuksesta, että ihmisellä on valtava vaara, josta hänet täytyy pelastaa. Toinen taas ei hyväksy koko vaaran olemassaoloa. Tällöin pelastuspuhe ei tunnu ratkaisulta vaan vastaukselta ongelmaan, jota kuulija ei koe omakseen.

Filosofiamme mukaan todellinen vapautuminen (mokṣa, vapautuminen aineellisesta jälleensyntymien kierrosta) ei ole pakoa ikuisesta kidutuksesta vaan vapautumista tietämättömyydestä, aineellisesta kiintymyksestä ja jälleensyntymien kierrosta. Siksi painopiste ei ole pelossa vaan ymmärryksessä, sisäisessä muutoksessa ja tietoisuuden puhdistumisessa (citta-śuddhi, tietoisuuden puhdistuminen). Tämän vuoksi pelotteluun perustuvat argumentit eivät yleensä ole vakuuttavia ihmisille, jotka eivät hyväksy niiden lähtöoletuksia – olivatpa he hinduja, ateisteja tai muiden katsomusten edustajia.

Lue lisää

Filosofiamme mukaan todellinen vapautuminen ei ala vasta aineellisen olemassaolon päätyttyä. Ihminen voi saavuttaa hyvin korkean tietoisuuden tason jo tässä elämässä. Tällaista henkilöä kutsutaan nimellä jīvan-mukta (henkilö, joka on vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa). Hän elää edelleen aineellisessa maailmassa ja hänen kehonsa toimii kuten muidenkin, mutta hänen tietoisuutensa ei enää ole aineellisen samaistumisen hallitsema.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Filosofiamme mukaan todellinen vapautuminen ei ala vasta aineellisen olemassaolon päätyttyä. Ihminen voi saavuttaa hyvin korkean tietoisuuden tason jo tässä elämässä. Tällaista henkilöä kutsutaan nimellä jīvan-mukta (henkilö, joka on vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa). Hän elää edelleen aineellisessa maailmassa ja hänen kehonsa toimii kuten muidenkin, mutta hänen tietoisuutensa ei enää ole aineellisen samaistumisen hallitsema.

Lue lisää

Tässä merkityksessä vapautuminen ei tarkoita, että aineellinen maailma lakkaisi olemasta tai että ihminen katoaisi siitä. Se tarkoittaa tietoisuuden muutosta. Henkilö ei enää pidä itseään pelkästään kehona eikä hänen onnellisuutensa tai identiteettinsä riipu aineellisista olosuhteista.
Tätä voidaan havainnollistaa myös filosofian historiasta tutulla esimerkillä. Esimerkiksi Sokrates kohtasi kuolemansa poikkeuksellisen tyynesti ja pelottomasti. Filosofiamme näkökulmasta tällainen pelottomuus ja syvä itsetuntemus muistuttavat jīvan-muktan (jo eläessään vapautuneen) tietoisuuden piirteitä, vaikka eri traditiot tulkitsevat Sokrateen ajattelua omista lähtökohdistaan.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Tässä merkityksessä vapautuminen ei tarkoita, että aineellinen maailma lakkaisi olemasta tai että ihminen katoaisi siitä. Se tarkoittaa tietoisuuden muutosta. Henkilö ei enää pidä itseään pelkästään kehona eikä hänen onnellisuutensa tai identiteettinsä riipu aineellisista olosuhteista.
Tätä voidaan havainnollistaa myös filosofian historiasta tutulla esimerkillä. Esimerkiksi Sokrates kohtasi kuolemansa poikkeuksellisen tyynesti ja pelottomasti. Filosofiamme näkökulmasta tällainen pelottomuus ja syvä itsetuntemus muistuttavat jīvan-muktan (jo eläessään vapautuneen) tietoisuuden piirteitä, vaikka eri traditiot tulkitsevat Sokrateen ajattelua omista lähtökohdistaan.

Lue lisää

Esimerkiksi Sokrates kohtasi kuolemansa poikkeuksellisen tyynesti ja pelottomasti. Filosofiamme näkökulmasta tällainen pelottomuus ja syvä itsetuntemus muistuttavat jīvan-muktan (jo eläessään vapautuneen) tietoisuuden piirteitä, vaikka eri traditiot tulkitsevat Sokrateen ajattelua omista lähtökohdistaan.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Esimerkiksi Sokrates kohtasi kuolemansa poikkeuksellisen tyynesti ja pelottomasti. Filosofiamme näkökulmasta tällainen pelottomuus ja syvä itsetuntemus muistuttavat jīvan-muktan (jo eläessään vapautuneen) tietoisuuden piirteitä, vaikka eri traditiot tulkitsevat Sokrateen ajattelua omista lähtökohdistaan.

Lue lisää

Siksi painopiste ei ole pelossa vaan tietoisuuden kehittämisessä. Vapautuminen ei ole ensisijaisesti pakenemista ikuisesta rangaistuksesta vaan vapautumista tietämättömyydestä ja väärästä samaistumisesta jo tämän elämän aikana. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pelotteluun perustuvat argumentit eivät yleensä vakuuta ihmisiä, jotka eivät hyväksy niiden lähtöoletuksia – olivatpa he hinduja, ateisteja tai muiden katsomusten edustajia.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Siksi painopiste ei ole pelossa vaan tietoisuuden kehittämisessä. Vapautuminen ei ole ensisijaisesti pakenemista ikuisesta rangaistuksesta vaan vapautumista tietämättömyydestä ja väärästä samaistumisesta jo tämän elämän aikana. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pelotteluun perustuvat argumentit eivät yleensä vakuuta ihmisiä, jotka eivät hyväksy niiden lähtöoletuksia – olivatpa he hinduja, ateisteja tai muiden katsomusten edustajia.

Lue lisää

Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pelotteluun perustuvat argumentit eivät yleensä vakuuta ihmisiä, jotka eivät hyväksy niiden lähtöoletuksia – olivatpa he hinduja, ateisteja tai muiden katsomusten edustajia.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pelotteluun perustuvat argumentit eivät yleensä vakuuta ihmisiä, jotka eivät hyväksy niiden lähtöoletuksia – olivatpa he hinduja, ateisteja tai muiden katsomusten edustajia.

Lue lisää

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.


Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Anonyymi00111 kirjoitti:

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.


Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Lue lisää

Pelkkä mukti on kuin tyhjät kädet. Myrkky on poistettu, mutta käsissä ei vielä ole sitä kaikkein arvokkainta.
Tämä vastaa myös vertausta: jos kädessä on myrkkyä, sen pois heittäminen on välttämätöntä, mutta pelkät tyhjät kädet eivät vielä ole positiivinen saavutus. Gaudiya-vfilosofiassa korkein päämäärä ei ole vain vapautuminen (mukti, vapautuminen aineellisesta sidonnaisuudesta) vaan bhakti.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Pelkkä mukti on kuin tyhjät kädet. Myrkky on poistettu, mutta käsissä ei vielä ole sitä kaikkein arvokkainta.
Tämä vastaa myös vertausta: jos kädessä on myrkkyä, sen pois heittäminen on välttämätöntä, mutta pelkät tyhjät kädet eivät vielä ole positiivinen saavutus. Gaudiya-vfilosofiassa korkein päämäärä ei ole vain vapautuminen (mukti, vapautuminen aineellisesta sidonnaisuudesta) vaan bhakti.

Lue lisää

Filosofiamme mukaan mukti (mukti, vapautuminen aineellisesta sidonnaisuudesta) ei tarkoita välttämättä sitä, että ihminen poistuisi välittömästi aineellisesta maailmasta. Ihminen voi olla vapautunut jo eläessään täällä. Tällaista henkilöä kutsutaan nimellä jīvan-mukta (jo eläessään vapautunut).

Jīvan-mukta elää edelleen samassa maailmassa kuin muutkin ihmiset. Hän kokee, että keho vanhenee, sairastuu ja lopulta kuolee, mutta hänen tietoisuutensa ei enää samaistu kehoon. Hän ei pidä itseään aineellisena olentona vaan ymmärtää olevansa ikuinen sielu (jīva, yksilöllinen sielu). Siksi hän ei ole samalla tavalla pelon, kiintymyksen, vihan tai ahneuden hallitsema kuin ihminen, jonka tietoisuus on täysin samaistunut aineelliseen olemassaoloon.

Vapautuminen on siis ennen kaikkea tietoisuuden tila, ei maantieteellinen paikka eikä pelkästään kuoleman jälkeinen tapahtuma. Aineellinen maailma voi edelleen ympäröidä ihmistä, mutta se ei enää hallitse hänen tietoisuuttaan.

Tästä syystä korkea tietoisuuden taso merkitsee enemmän kuin ulkoiset olosuhteet. Kaksi ihmistä voi elää vierekkäin, tehdä samoja töitä ja kohdata samat vaikeudet, mutta heidän sisäinen kokemuksensa voi olla täysin erilainen. Toinen kokee jatkuvaa pelkoa, kiintymystä ja levottomuutta, kun taas toinen säilyttää tasapainon myös vastoinkäymisissä. Filosofiamme mukaan juuri tämä sisäinen vapaus on jīvan-muktan tunnusmerkki.

Tämä on myös syy siihen, miksi pelottelu ei ole filosofiamme keskiössä. Jos tietoisuus on saavuttanut korkean tason, ihminen ei elä jatkuvassa kuoleman tai tulevaisuuden pelossa. Hän ymmärtää, että aineellisen kehon muutokset eivät kosketa hänen todellista olemustaan. Pelko vähenee sitä mukaa, kun väärä samaistuminen vähenee.

Siksi mukti ei ole vain jotakin, mikä tapahtuu kuoleman jälkeen. Sen alku voidaan nähdä jo tässä elämässä, kun tietoisuus vapautuu tietämättömyydestä (avidyā, tietämättömyys todellisesta olemuksesta) ja aineellisesta samaistumisesta. Täydellinen vapautuminen ei siis ala kehon kuolemasta vaan tietoisuuden muutoksesta. Juuri tästä syystä Gaudiya-filosofiassa puhutaan jīvan-muktasta – ihmisestä, joka on vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Filosofiamme mukaan mukti (mukti, vapautuminen aineellisesta sidonnaisuudesta) ei tarkoita välttämättä sitä, että ihminen poistuisi välittömästi aineellisesta maailmasta. Ihminen voi olla vapautunut jo eläessään täällä. Tällaista henkilöä kutsutaan nimellä jīvan-mukta (jo eläessään vapautunut).

Jīvan-mukta elää edelleen samassa maailmassa kuin muutkin ihmiset. Hän kokee, että keho vanhenee, sairastuu ja lopulta kuolee, mutta hänen tietoisuutensa ei enää samaistu kehoon. Hän ei pidä itseään aineellisena olentona vaan ymmärtää olevansa ikuinen sielu (jīva, yksilöllinen sielu). Siksi hän ei ole samalla tavalla pelon, kiintymyksen, vihan tai ahneuden hallitsema kuin ihminen, jonka tietoisuus on täysin samaistunut aineelliseen olemassaoloon.

Vapautuminen on siis ennen kaikkea tietoisuuden tila, ei maantieteellinen paikka eikä pelkästään kuoleman jälkeinen tapahtuma. Aineellinen maailma voi edelleen ympäröidä ihmistä, mutta se ei enää hallitse hänen tietoisuuttaan.

Tästä syystä korkea tietoisuuden taso merkitsee enemmän kuin ulkoiset olosuhteet. Kaksi ihmistä voi elää vierekkäin, tehdä samoja töitä ja kohdata samat vaikeudet, mutta heidän sisäinen kokemuksensa voi olla täysin erilainen. Toinen kokee jatkuvaa pelkoa, kiintymystä ja levottomuutta, kun taas toinen säilyttää tasapainon myös vastoinkäymisissä. Filosofiamme mukaan juuri tämä sisäinen vapaus on jīvan-muktan tunnusmerkki.

Tämä on myös syy siihen, miksi pelottelu ei ole filosofiamme keskiössä. Jos tietoisuus on saavuttanut korkean tason, ihminen ei elä jatkuvassa kuoleman tai tulevaisuuden pelossa. Hän ymmärtää, että aineellisen kehon muutokset eivät kosketa hänen todellista olemustaan. Pelko vähenee sitä mukaa, kun väärä samaistuminen vähenee.

Siksi mukti ei ole vain jotakin, mikä tapahtuu kuoleman jälkeen. Sen alku voidaan nähdä jo tässä elämässä, kun tietoisuus vapautuu tietämättömyydestä (avidyā, tietämättömyys todellisesta olemuksesta) ja aineellisesta samaistumisesta. Täydellinen vapautuminen ei siis ala kehon kuolemasta vaan tietoisuuden muutoksesta. Juuri tästä syystä Gaudiya-filosofiassa puhutaan jīvan-muktasta – ihmisestä, joka on vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa.

Lue lisää

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" seuraajista.


"idän saatanallisen opin" seuraajan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" seuraajista.


"idän saatanallisen opin" seuraajan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Lue lisää

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää


Olla vierellä, huomata "idän saatanallisen opin" seuraajien pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.



Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää


Olla vierellä, huomata "idän saatanallisen opin" seuraajien pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.



Ensimmäinen asia, joka katosi, kun jätimme kristinuskon ja tutustuimme "idän saatanallisiisn oppeihin" oli pelko. Ei vähitellen, vaan yllättävän nopeasti. Erityisesti kuoleman pelko. Siksi yritykset pelotella meitä maailmanlopulla, katastrofeilla tai ikuisella helvetillä osuvat tyhjään.

Lue lisää

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Anonyymi00116 kirjoitti:

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Lue lisää

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää.

Väkivaltainen pakottamine takaisin kriistinbuskoon rakentuu voimakkaasti pelon varaan.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Puhutaan ikuisesta helvetistä, viimeisestä tuomiosta, maailmanlopusta ja siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei hyväksy ”oikeaa” uskoa. Kun tällaista sanomaa kuulee vuosikymmeniä, alkaa helposti ajatella, että pelko on myös uskoon väkisin pakottajine keskeinen tunne.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Kristittyjen omaa pelkoa pyritään väkisin siirtämään myös muihin. Jos ihminen itse uskoo elävänsä jatkuvasti ikuisen rangaistuksen uhan alla, hän voi pitää luonnollisena sitä, että myös muiden pitäisi pelätä samaa, mutta ikuisellahelvetillä ei voi pelotella meitä.

Filosofiamme mukaan tilanne on aivan toisenlainen. Emme usko ikuiseen helvettiin emmekä ajatukseen äärettömästä rangaistuksesta rajallisista teoista. Siksi sellaisella ei myöskään voi pelotella meitä. Pelko menettää voimansa heti, kun sen lähtöoletus lakkaa olemasta uskottava.

Emme väitä, ettei aineellisessa maailmassa olisi kärsimystä. Sairaus, vanhuus, kuolema ja menetykset ovat todellisia. Mutta ne ovat eri asia kuin ajatus ikuisesta, päättymättömästä rangaistuksesta. Kun tätä ajatusta ei hyväksy, katoaa myös tarve etsiä pelastusta juuri siitä.


Siksi olemme usein hämmästyneet väitteistä, että "kyllä te kuolinhetkellä kuitenkin pelkäätte". Kokemuksemme ovat olleet päinvastaisia. Olemme huomanneet monia filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Kipua on voinut olla, mutta paniikkia, epätoivoa tai kauhua ei koskaan, päinvastoin. Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan. Mutta se osoittaa ainakin sen, että väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa totuutta.

Väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa niitä kokemuksia, joissa olemme itse olleet läsnä.

Pelkoon perustuva vakuuttelu toimii vain, jos kuulija jakaa samat oletukset. Kun näitä oletuksia ei hyväksytä, pelottelu menettää voimansa. Siksi keskustelu on hedelmällisempää silloin, kun siinä vaihdetaan perusteluja eikä oleteta, että toisen pitäisi ensin omaksua sama pelko.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Pakkomielteiset kristityt heijastavat omia pelkojaan hinduihin, koska he kuvittelevat, että hindut ovat peloissaan – ilman pelkoa ei voi elää.

Väkivaltainen pakottamine takaisin kriistinbuskoon rakentuu voimakkaasti pelon varaan.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Puhutaan ikuisesta helvetistä, viimeisestä tuomiosta, maailmanlopusta ja siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei hyväksy ”oikeaa” uskoa. Kun tällaista sanomaa kuulee vuosikymmeniä, alkaa helposti ajatella, että pelko on myös uskoon väkisin pakottajine keskeinen tunne.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Kristittyjen omaa pelkoa pyritään väkisin siirtämään myös muihin. Jos ihminen itse uskoo elävänsä jatkuvasti ikuisen rangaistuksen uhan alla, hän voi pitää luonnollisena sitä, että myös muiden pitäisi pelätä samaa, mutta ikuisellahelvetillä ei voi pelotella meitä.

Filosofiamme mukaan tilanne on aivan toisenlainen. Emme usko ikuiseen helvettiin emmekä ajatukseen äärettömästä rangaistuksesta rajallisista teoista. Siksi sellaisella ei myöskään voi pelotella meitä. Pelko menettää voimansa heti, kun sen lähtöoletus lakkaa olemasta uskottava.

Emme väitä, ettei aineellisessa maailmassa olisi kärsimystä. Sairaus, vanhuus, kuolema ja menetykset ovat todellisia. Mutta ne ovat eri asia kuin ajatus ikuisesta, päättymättömästä rangaistuksesta. Kun tätä ajatusta ei hyväksy, katoaa myös tarve etsiä pelastusta juuri siitä.


Siksi olemme usein hämmästyneet väitteistä, että "kyllä te kuolinhetkellä kuitenkin pelkäätte". Kokemuksemme ovat olleet päinvastaisia. Olemme huomanneet monia filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Kipua on voinut olla, mutta paniikkia, epätoivoa tai kauhua ei koskaan, päinvastoin. Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan. Mutta se osoittaa ainakin sen, että väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa totuutta.

Väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa niitä kokemuksia, joissa olemme itse olleet läsnä.

Pelkoon perustuva vakuuttelu toimii vain, jos kuulija jakaa samat oletukset. Kun näitä oletuksia ei hyväksytä, pelottelu menettää voimansa. Siksi keskustelu on hedelmällisempää silloin, kun siinä vaihdetaan perusteluja eikä oleteta, että toisen pitäisi ensin omaksua sama pelko.

Lue lisää

Puhutaan ikuisesta helvetistä, viimeisestä tuomiosta, maailmanlopusta ja siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei hyväksy ”oikeaa” uskoa. Kun tällaista sanomaa kuulee vuosikymmeniä, alkaa helposti ajatella, että pelko on myös uskoon väkisin pakottajine keskeinen tunne.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Anonyymi00118 kirjoitti:

Puhutaan ikuisesta helvetistä, viimeisestä tuomiosta, maailmanlopusta ja siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei hyväksy ”oikeaa” uskoa. Kun tällaista sanomaa kuulee vuosikymmeniä, alkaa helposti ajatella, että pelko on myös uskoon väkisin pakottajine keskeinen tunne.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Lue lisää

Kristittyjen omaa pelkoa pyritään väkisin siirtämään myös muihin. Jos ihminen itse uskoo elävänsä jatkuvasti ikuisen rangaistuksen uhan alla, hän voi pitää luonnollisena sitä, että myös muiden pitäisi pelätä samaa, mutta ikuisella helvetillä ei voi pelotella meitä.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Puhutaan ikuisesta helvetistä, viimeisestä tuomiosta, maailmanlopusta ja siitä, mitä tapahtuu, jos ihminen ei hyväksy ”oikeaa” uskoa. Kun tällaista sanomaa kuulee vuosikymmeniä, alkaa helposti ajatella, että pelko on myös uskoon väkisin pakottajine keskeinen tunne.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Lue lisää

Filosofiamme mukaan tilanne on aivan toisenlainen. Emme usko ikuiseen helvettiin emmekä ajatukseen äärettömästä rangaistuksesta rajallisista teoista. Siksi sellaisella ei myöskään voi pelotella meitä. Pelko menettää voimansa heti, kun sen lähtöoletus lakkaa olemasta uskottava.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Filosofiamme mukaan tilanne on aivan toisenlainen. Emme usko ikuiseen helvettiin emmekä ajatukseen äärettömästä rangaistuksesta rajallisista teoista. Siksi sellaisella ei myöskään voi pelotella meitä. Pelko menettää voimansa heti, kun sen lähtöoletus lakkaa olemasta uskottava.

Lue lisää

Siksi olemme usein hämmästyneet väitteistä, että "kyllä te kuolinhetkellä kuitenkin pelkäätte". Kokemuksemme ovat olleet päinvastaisia. Olemme huomanneet monia filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Kipua on voinut olla, mutta paniikkia, epätoivoa tai kauhua ei koskaan, päinvastoin. Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan. Mutta se osoittaa ainakin sen, että väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa totuutta.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Siksi olemme usein hämmästyneet väitteistä, että "kyllä te kuolinhetkellä kuitenkin pelkäätte". Kokemuksemme ovat olleet päinvastaisia. Olemme huomanneet monia filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Kipua on voinut olla, mutta paniikkia, epätoivoa tai kauhua ei koskaan, päinvastoin. Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan. Mutta se osoittaa ainakin sen, että väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa totuutta.

Lue lisää

Väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa niitä kokemuksia, joissa olemme itse olleet läsnä.

Pelkoon perustuva vakuuttelu toimii vain, jos kuulija jakaa samat oletukset. Kun näitä oletuksia ei hyväksytä, pelottelu menettää voimansa. Siksi keskustelu on hedelmällisempää silloin, kun siinä vaihdetaan perusteluja eikä oleteta, että toisen pitäisi ensin omaksua sama pelko.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Väite, jonka mukaan kaikki ei-kristityt olisivat kuoleman hetkellä kauhun vallassa, ei vastaa niitä kokemuksia, joissa olemme itse olleet läsnä.

Pelkoon perustuva vakuuttelu toimii vain, jos kuulija jakaa samat oletukset. Kun näitä oletuksia ei hyväksytä, pelottelu menettää voimansa. Siksi keskustelu on hedelmällisempää silloin, kun siinä vaihdetaan perusteluja eikä oleteta, että toisen pitäisi ensin omaksua sama pelko.

Lue lisää

"Pelkää! Sinun pitäisi pelätä!"

"Pelkää! Maailmanloppu tulee!"

"Pelkää! Ikuinen helvetti odottaa!"

"Pelkää! Kohta on liian myöhäistä!"

Ymmärrämme kyllä viestin. Sitä on toistettu niin monta kertaa, ettei sitä voi olla kuulematta.

Ongelma on vain yksi.

Emme pelkää.

"Mutta sinun pitäisi!"

Miksi?

"Koska minä pelkäisin."

Siinäpä juuri koko ongelma taitaa piillä.

Jos joku rakentaa maailmankuvansa pelon varaan, hän helposti olettaa kaikkien muidenkin elävän saman pelon keskellä. Ja kun muut eivät pelkääkään, siitä tulee lähes henkilökohtainen loukkaus.

"Ette voi oikeasti olla rauhallisia."

Voimme.

"Te vain esitätte."

Emme.

"Viimeistään kuolinvuoteella totuus selviää."

Sekin on kuultu.

Todellisuus on kuitenkin ollut aivan toisenlainen kuin nämä ennustukset. Olemme kohdanneet filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Ei paniikkia. Ei hysteriaa. Ei epätoivoista huutoa ikuisen rangaistuksen pelossa. Rauhallisuutta, selkeyttä ja jopa iloa.

Se on varmasti kiusallinen havainto ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että kaikkien muiden pitäisi olla kauhuissaan.

Ehkä kaikkein huvittavinta on, että meille yritetään myydä pelastusta vaarasta, jonka olemassaoloon emme usko.

"Pakene!"

Mistä?

"Ikuisesta helvetistä!"

Mutta emmehän usko sellaiseen.

"Silti sinun pitäisi pelätä!"

Miksi?

"Koska... sinun pitäisi."

Siinä vaiheessa keskustelu on jo muuttunut kehäpäätelmäksi.

Pelko ei synny käskystä. Eikä sitä voi siirtää ihmiselle, joka ei hyväksy sen lähtöoletuksia.

Voitte toistaa "pelkää, pelkää, pelkää" vaikka miljoonaa kertaa.

Se ei muuta sitä tosiasiaa, että emme pelkää.

Emme siksi, että kuvittelisimme aineellisen maailman olevan vailla kärsimystä.

Vaan siksi, ettemme rakenna koko maailmankuvaamme ikuisen kauhun varaan.

Siinä on ero.

Anonyymi00123 kirjoitti:

"Pelkää! Sinun pitäisi pelätä!"

"Pelkää! Maailmanloppu tulee!"

"Pelkää! Ikuinen helvetti odottaa!"

"Pelkää! Kohta on liian myöhäistä!"

Ymmärrämme kyllä viestin. Sitä on toistettu niin monta kertaa, ettei sitä voi olla kuulematta.

Ongelma on vain yksi.

Emme pelkää.

"Mutta sinun pitäisi!"

Miksi?

"Koska minä pelkäisin."

Siinäpä juuri koko ongelma taitaa piillä.

Jos joku rakentaa maailmankuvansa pelon varaan, hän helposti olettaa kaikkien muidenkin elävän saman pelon keskellä. Ja kun muut eivät pelkääkään, siitä tulee lähes henkilökohtainen loukkaus.

"Ette voi oikeasti olla rauhallisia."

Voimme.

"Te vain esitätte."

Emme.

"Viimeistään kuolinvuoteella totuus selviää."

Sekin on kuultu.

Todellisuus on kuitenkin ollut aivan toisenlainen kuin nämä ennustukset. Olemme kohdanneet filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Ei paniikkia. Ei hysteriaa. Ei epätoivoista huutoa ikuisen rangaistuksen pelossa. Rauhallisuutta, selkeyttä ja jopa iloa.

Se on varmasti kiusallinen havainto ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että kaikkien muiden pitäisi olla kauhuissaan.

Ehkä kaikkein huvittavinta on, että meille yritetään myydä pelastusta vaarasta, jonka olemassaoloon emme usko.

"Pakene!"

Mistä?

"Ikuisesta helvetistä!"

Mutta emmehän usko sellaiseen.

"Silti sinun pitäisi pelätä!"

Miksi?

"Koska... sinun pitäisi."

Siinä vaiheessa keskustelu on jo muuttunut kehäpäätelmäksi.

Pelko ei synny käskystä. Eikä sitä voi siirtää ihmiselle, joka ei hyväksy sen lähtöoletuksia.

Voitte toistaa "pelkää, pelkää, pelkää" vaikka miljoonaa kertaa.

Se ei muuta sitä tosiasiaa, että emme pelkää.

Emme siksi, että kuvittelisimme aineellisen maailman olevan vailla kärsimystä.

Vaan siksi, ettemme rakenna koko maailmankuvaamme ikuisen kauhun varaan.

Siinä on ero.

Lue lisää

"Olet eksyksissä, ei krishna luonnut mitään, vastaukset löytyy kristinuskosta ja raamatusta"

OLET VÄÄRÄLLÄ ALUEELLA, TÄMÄ EI OLE KRISTNUSKON PALSTA.

Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet

Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.

Ja että kaikki kristityt pääsevät "taivaaseen" ja kaikki hindut menevät helvettiin, sekin on tullut selväksi. Mitä sitten?

Täytyy aloittaa jatkuvasti uusia keskusteluketjuja, joissa kerrotaan sama asia yhä uudelleen ja uudelleen, että kaikki hindut ovat pahoja ja joutuvat helvettiin ja kaikki kristityt ovat hyviä ja pääsevät taivaaseen.

Mitä sitten?

Tuli jo selväksi ja se siitä.

On myös tehty selväksi, että jos me hindut emme tee "parannusta" (emmekä enää tee "parannusta" takaisin kristinuskoon, mikä itse asiassa tarkoittaa siirtymistä takaisin alemmalle evoluutiotasolle), me kaikki joudumme helvettiin.

Mitä sitten?

Tuli jo selväksi ja se siitä.

Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.

Kaikki on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?

Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.




"Ainoa oikea uskonto on kristinusko. Muut ovat paholaisen pahuutta."

POISTUKAA SITTEN PAHOLAISEN PALSTALTA.

"Ei kiinnosta tuommoinen sikasontaoppi. Helvetistä on peräisin koko oppi ja sinne joutuu kaikki ketkä sellaista seuraa."

Ilmeisesti jokin vetää sinua tänne, koska et pysty poistumaan tältä palstalta, jokin pitää sinut täällä. Ilmeisesti "saatana" pitää sinut täällä, muuten olisit jo kauan sitten poistunut täältä.
Äänestä

Anonyymi00124 kirjoitti:

"Olet eksyksissä, ei krishna luonnut mitään, vastaukset löytyy kristinuskosta ja raamatusta"

OLET VÄÄRÄLLÄ ALUEELLA, TÄMÄ EI OLE KRISTNUSKON PALSTA.

Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet

Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.

Ja että kaikki kristityt pääsevät "taivaaseen" ja kaikki hindut menevät helvettiin, sekin on tullut selväksi. Mitä sitten?

Täytyy aloittaa jatkuvasti uusia keskusteluketjuja, joissa kerrotaan sama asia yhä uudelleen ja uudelleen, että kaikki hindut ovat pahoja ja joutuvat helvettiin ja kaikki kristityt ovat hyviä ja pääsevät taivaaseen.

Mitä sitten?

Tuli jo selväksi ja se siitä.

On myös tehty selväksi, että jos me hindut emme tee "parannusta" (emmekä enää tee "parannusta" takaisin kristinuskoon, mikä itse asiassa tarkoittaa siirtymistä takaisin alemmalle evoluutiotasolle), me kaikki joudumme helvettiin.

Mitä sitten?

Tuli jo selväksi ja se siitä.

Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.

Kaikki on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?

Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.




"Ainoa oikea uskonto on kristinusko. Muut ovat paholaisen pahuutta."

POISTUKAA SITTEN PAHOLAISEN PALSTALTA.

"Ei kiinnosta tuommoinen sikasontaoppi. Helvetistä on peräisin koko oppi ja sinne joutuu kaikki ketkä sellaista seuraa."

Ilmeisesti jokin vetää sinua tänne, koska et pysty poistumaan tältä palstalta, jokin pitää sinut täällä. Ilmeisesti "saatana" pitää sinut täällä, muuten olisit jo kauan sitten poistunut täältä.
Äänestä

Lue lisää

"Pelkää! Sinun pitäisi pelätä!"

"Pelkää! Maailmanloppu tulee!"

"Pelkää! Ikuinen helvetti odottaa!"

"Pelkää! Kohta on liian myöhäistä!"

Ymmärrämme kyllä viestin. Sitä on toistettu niin monta kertaa, ettei sitä voi olla kuulematta.

Ongelma on vain yksi.

Emme pelkää.

"Mutta sinun pitäisi!"

Miksi?

"Koska minä pelkäisin."

Siinäpä juuri koko ongelma taitaa piillä.

Jos ihminen on vakuuttunut siitä, että koko todellisuus rakentuu pelon varaan, hänen on lähes mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka ei jaa samaa lähtökohtaa. Silloin toisen rauhallisuus ei tunnu mahdolliselta. Se täytyy selittää pois.

"Et voi oikeasti olla rauhallinen."

"Valehtelet."

"Esität."

"Totuus selviää kuolinvuoteella."

Kun mikään näistä ei toteudu, ennustusta ei yleensä korjata. Sen sijaan sitä vain toistetaan entistä kovempaa.

Todellisuus on kuitenkin ollut aivan toisenlainen kuin nämä ennustukset. Olemme kohdanneet filosofiamme harjoittajia heidän elämänsä viimeisinä hetkinä. Ei paniikkia. Ei hysteriaa. Ei epätoivoista huutoa ikuisen rangaistuksen pelossa. Rauhallisuutta, selkeyttä ja jopa iloa.

Ehkä kaikkein huvittavinta on, että meille yritetään myydä pelastusta vaarasta, jonka olemassaoloon emme usko.

"Pakene!"

Mistä?

"Ikuisesta helvetistä!"

Mutta emmehän usko sellaiseen.

"Silti sinun pitäisi pelätä!"

Miksi?

"Koska... sinun pitäisi."

Siinä vaiheessa keskustelu on jo muuttunut kehäpäätelmäksi.

Pelkoa ei voi määrätä syntymään käskyllä. Se eiko olisi jokin universaali mittari totuudelle. Ikään kuin väitteen uskottavuus kasvaisi samassa suhteessa kuin kuul ole valokatkaisin.

On myös erikoista kuvitella, että pelko olisi jokin universaali mittari totuudelle. Ikään kuin väitteen uskottavuus kasvaisi samassa suhteessa kuin kuulijan sydämen syke.

"Jos et vapise, et ole ymmärtänyt."


Pelottelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: se toimii vain niin kauan kuin kuulija hyväksyy pelottelun lähtökohdat. Jos lähtökohtaa ei hyväksytä, koko rakennelma romahtaa.

Siksi hinduille pelottelu alkaa helposti näyttää kummalliselta näytelmältä.

"Pelkää!"

"En pelkää."

"Mutta sinun kuuluu pelätä!"

"En edelleenkään."

"Sitten pelkäät salaa."

"En."

"Odota vain."

Kun mikään ei muutu, sama käsikirjoitus alkaa taas alusta.

Voitte toistaa "pelkää, pelkää, pelkää" vaikka miljoona kertaa.

Miljoonas toisto ei ole vakuuttavampi kuin ensimmäinen.

Se on vain miljoonas toisto.

Emme pelkää siksi, että kuvittelisimme aineellisen maailman olevan vailla kärsimystä. Kärsimystä on. Mutta emme usko, että ihmistä yhtä tehokkaasti kuin yritys myydä vakuutusta loh pitäisi ohjata ensisijaisesti pelolla.

Siksi pelkoon perustuva julistus osuu meihin yhtä tehokkaasti kuin yritys myydä vakuutusta lohikäärmeen hyökkäystä vastaan.

Vakuutus voi olla kuinka hienosti paketoitu tahansa.

Jos emme usko lohikäärmeen olevan olemassa, emme myöskään osta vakuutusta.

Siinä on koko asian ydin.

Anonyymi00124 kirjoitti:

"Olet eksyksissä, ei krishna luonnut mitään, vastaukset löytyy kristinuskosta ja raamatusta"

OLET VÄÄRÄLLÄ ALUEELLA, TÄMÄ EI OLE KRISTNUSKON PALSTA.

Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet

Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.

Ja että kaikki kristityt pääsevät "taivaaseen" ja kaikki hindut menevät helvettiin, sekin on tullut selväksi. Mitä sitten?

Täytyy aloittaa jatkuvasti uusia keskusteluketjuja, joissa kerrotaan sama asia yhä uudelleen ja uudelleen, että kaikki hindut ovat pahoja ja joutuvat helvettiin ja kaikki kristityt ovat hyviä ja pääsevät taivaaseen.

Mitä sitten?

Tuli jo selväksi ja se siitä.

On myös tehty selväksi, että jos me hindut emme tee "parannusta" (emmekä enää tee "parannusta" takaisin kristinuskoon, mikä itse asiassa tarkoittaa siirtymistä takaisin alemmalle evoluutiotasolle), me kaikki joudumme helvettiin.

Mitä sitten?

Tuli jo selväksi ja se siitä.

Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.

Kaikki on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?

Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.




"Ainoa oikea uskonto on kristinusko. Muut ovat paholaisen pahuutta."

POISTUKAA SITTEN PAHOLAISEN PALSTALTA.

"Ei kiinnosta tuommoinen sikasontaoppi. Helvetistä on peräisin koko oppi ja sinne joutuu kaikki ketkä sellaista seuraa."

Ilmeisesti jokin vetää sinua tänne, koska et pysty poistumaan tältä palstalta, jokin pitää sinut täällä. Ilmeisesti "saatana" pitää sinut täällä, muuten olisit jo kauan sitten poistunut täältä.
Äänestä

Lue lisää

"Olet eksyksissä. Krishna ei luonut mitään. Vastaukset löytyvät kristinuskosta ja Raamatusta."

Kiitos ilmoituksesta.

Olemme siis saaneet virallisen tiedotteen: kaikki maailman filosofiat, traditiot ja miljoonien vuosien pohdinta voidaan ilmeisesti tiivistää yhteen lauseeseen.

"Meillä on vastaus. Muut ovat väärässä."

Hämmästyttävän tehokas järjestelmä. Ei tarvitse tutkia toisen näkemyksiä, ei tarvitse ymmärtää filosofiaa, historiaa tai teologiaa. Riittää, että ilmoittaa:

"Väärä alue. Väärä oppi. Väärä ihminen."

Keskustelu ratkaistu.

Mutta herää pieni kysymys.

Mitä uutta oikeastaan kerrotte ihmisille, jotka ovat itse kasvaneet kristillisessä ympäristössä?

Luuletteko todella, että entiset kristityt eivät ole koskaan kuulleet Raamatusta?

Että he eivät ole koskaan kuulleet synnistä, pelastuksesta, helvetistä, taivaasta tai "ainoasta oikeasta tiestä"?

Se on vähän kuin menisi entisen tupakoijan luo ja sanoisi:

"Tiesitkö, että savukkeissa on nikotiinia?"

Kiitos. Tämä tieto on jo käsitelty.

Sama viesti vain vaihtaa pakkausta:

"Hindut ovat väärässä."

"Kaikki muu on eksytystä."

"Vain meillä on totuus."

"Pelastukaa ennen kuin on liian myöhäistä."

Selvä.

Viesti vastaanotettu.

Mutta mitä seuraavaksi?

Kuinka monta kertaa sama ilmoitus täytyy julkaista ennen kuin huomataan, ettei pelkkä toisto lisää sen painoarvoa?

Jos ensimmäinen kerta ei vakuuttanut, ehkä tuhanneskaan kerta ei muuta asiaa.

Vai onko tarkoitus vain pitää ikuista kampanjaa, jossa sama mainos pyörii loputtomasti:

"Maailma on väärässä."

"Me olemme oikeassa."

"Pelätkää."

"Alusta."

Ja sitten seuraava päivä:

"Maailma on väärässä."

"Me olemme oikeassa."

"Pelätkää."

"Alusta."

Ehkä kaikkein kiinnostavinta on se, että jos tämä palsta todella olisi niin "paholaisen paikka", kuten joskus väitetään, miksi sinne palataan jatkuvasti?

Jos paikka on niin vaarallinen, miksi sinne tullaan yhä uudelleen kertomaan, kuinka vaarallinen se on?

Se muistuttaa hieman ihmistä, joka menee ravintolan eteen joka päivä huutamaan:

"Älkää syökö täällä! Tämä ruoka on kauheaa!"

Ja kun joku kysyy:

"Miksi olet täällä joka päivä?"

Vastaus kuuluu:

"Koska minun täytyy kertoa, kuinka paljon en pidä tästä paikasta."

Mielenkiintoinen strategia.

Ehkä joskus olisi hyödyllisempää keskustella siitä, mitä oma filosofia tarjoaa, kuin käyttää kaikki energia siihen, miksi kaikkien muiden pitäisi pelätä omaa kohtaloaan.

Sillä pelko ei ole sama asia kuin totuus.

Toistaminen ei ole sama asia kuin todistaminen.

Ja se, että joku sanoo "olet väärässä", ei vielä itsessään ole argumentti.

Jos ainoa viesti on:

"Pelätkää, koska me sanomme niin",

ehkä kannattaa myös kysyä:

Mitä jää jäljelle, kun pelko poistetaan?

Siellä vasta alkaa oikea keskustelu.

Anonyymi00126 kirjoitti:

"Olet eksyksissä. Krishna ei luonut mitään. Vastaukset löytyvät kristinuskosta ja Raamatusta."

Kiitos ilmoituksesta.

Olemme siis saaneet virallisen tiedotteen: kaikki maailman filosofiat, traditiot ja miljoonien vuosien pohdinta voidaan ilmeisesti tiivistää yhteen lauseeseen.

"Meillä on vastaus. Muut ovat väärässä."

Hämmästyttävän tehokas järjestelmä. Ei tarvitse tutkia toisen näkemyksiä, ei tarvitse ymmärtää filosofiaa, historiaa tai teologiaa. Riittää, että ilmoittaa:

"Väärä alue. Väärä oppi. Väärä ihminen."

Keskustelu ratkaistu.

Mutta herää pieni kysymys.

Mitä uutta oikeastaan kerrotte ihmisille, jotka ovat itse kasvaneet kristillisessä ympäristössä?

Luuletteko todella, että entiset kristityt eivät ole koskaan kuulleet Raamatusta?

Että he eivät ole koskaan kuulleet synnistä, pelastuksesta, helvetistä, taivaasta tai "ainoasta oikeasta tiestä"?

Se on vähän kuin menisi entisen tupakoijan luo ja sanoisi:

"Tiesitkö, että savukkeissa on nikotiinia?"

Kiitos. Tämä tieto on jo käsitelty.

Sama viesti vain vaihtaa pakkausta:

"Hindut ovat väärässä."

"Kaikki muu on eksytystä."

"Vain meillä on totuus."

"Pelastukaa ennen kuin on liian myöhäistä."

Selvä.

Viesti vastaanotettu.

Mutta mitä seuraavaksi?

Kuinka monta kertaa sama ilmoitus täytyy julkaista ennen kuin huomataan, ettei pelkkä toisto lisää sen painoarvoa?

Jos ensimmäinen kerta ei vakuuttanut, ehkä tuhanneskaan kerta ei muuta asiaa.

Vai onko tarkoitus vain pitää ikuista kampanjaa, jossa sama mainos pyörii loputtomasti:

"Maailma on väärässä."

"Me olemme oikeassa."

"Pelätkää."

"Alusta."

Ja sitten seuraava päivä:

"Maailma on väärässä."

"Me olemme oikeassa."

"Pelätkää."

"Alusta."

Ehkä kaikkein kiinnostavinta on se, että jos tämä palsta todella olisi niin "paholaisen paikka", kuten joskus väitetään, miksi sinne palataan jatkuvasti?

Jos paikka on niin vaarallinen, miksi sinne tullaan yhä uudelleen kertomaan, kuinka vaarallinen se on?

Se muistuttaa hieman ihmistä, joka menee ravintolan eteen joka päivä huutamaan:

"Älkää syökö täällä! Tämä ruoka on kauheaa!"

Ja kun joku kysyy:

"Miksi olet täällä joka päivä?"

Vastaus kuuluu:

"Koska minun täytyy kertoa, kuinka paljon en pidä tästä paikasta."

Mielenkiintoinen strategia.

Ehkä joskus olisi hyödyllisempää keskustella siitä, mitä oma filosofia tarjoaa, kuin käyttää kaikki energia siihen, miksi kaikkien muiden pitäisi pelätä omaa kohtaloaan.

Sillä pelko ei ole sama asia kuin totuus.

Toistaminen ei ole sama asia kuin todistaminen.

Ja se, että joku sanoo "olet väärässä", ei vielä itsessään ole argumentti.

Jos ainoa viesti on:

"Pelätkää, koska me sanomme niin",

ehkä kannattaa myös kysyä:

Mitä jää jäljelle, kun pelko poistetaan?

Siellä vasta alkaa oikea keskustelu.

Lue lisää

"Olet eksyksissä. Krishna ei luonut mitään. Vastaukset löytyvät kristinuskosta ja Raamatusta."

Hienoa. Kiitos tästä vallankumouksellisesta tiedosta.

Onneksi saavuit paikalle kertomaan meille asian, jota kukaan ei ollut koskaan kuullut.

Kristinusko on olemassa.

Raamattu on olemassa.

Jotkut ihmiset uskovat sen olevan ainoa totuus.

Uskomaton uutinen.

Melkein yhtä mullistavaa kuin se, että aurinko nousee aamulla.

Mutta tässä on pieni ongelma:

Monet meistä tietävät tämän jo.

Jotkut jopa kasvoivat sen keskellä.

He kuulivat lapsesta asti synnistä, pelastuksesta, helvetistä, taivaasta ja siitä, kuinka kaikki muut ovat väärässä.

Ja sitten joku saapuu vuosikymmeniä myöhemmin suurella varmuudella:

"Kuunnelkaa! Minulla on teille uusi viesti: Raamattu!"

Kiitos. Viesti vastaanotettu. Arkistoitu. Käsitelty jo vuosia sitten.

Mutta jatketaan toki.

"Hindut ovat eksyksissä."

Selvä.

"Kaikki muut opit ovat väärää eksytystä."

Selvä.

"Vain meillä on totuus."

Selvä.

"Kaikki muut joutuvat helvettiin."

Selvä.

Tämä on nyt tullut ymmärretyksi.

Todella ymmärretyksi.

Niin hyvin, että jos sama lause toistetaan vielä kymmenentuhatta kertaa, se ei ehkä enää muutu syvällisemmäksi viisaudeksi.

Se muuttuu vain toistoksi.

Mutta ehkä juuri siinä onkin ajatus:

Jos samaa asiaa toistaa tarpeeksi kauan, ehkä lopulta unohtuu kysyä, onko siinä mitään uutta.

"Hindut ovat väärässä!"

Kyllä, olemme kuulleet.

"Kaikki muu on pahasta!"

Kyllä, olemme kuulleet.

"Teidän täytyy tehdä parannus!"

Kyllä, olemme kuulleet.

"Miksi ette pelkää?"

Siinä onkin kiinnostava kohta.

Ehkä siksi, että pelko toimii vain silloin, kun ihminen hyväksyy pelottelijan lähtökohdan.

Jos joku sanoo:

"Sinun pitää pelätä näkymätöntä hirviötä!"

ja toinen vastaa:

"En usko näkymättömään hirviöön",

ratkaisu ei yleensä ole huutaa:

"Mutta pelkää silti!"

Se ei tee hirviöstä todellisempaa.

Se tekee vain huutamisesta kovempaa.

Ja sitten tulee vielä erikoinen ilmiö:

"Poistukaa tältä pahalta palstalta!"

Mutta samalla palataan takaisin.

Ja takaisin.

Ja takaisin.

Joka kerta kertomaan, kuinka väärä paikka tämä on.

Tämä on ehkä maailman omistautunein tapa vastustaa jotakin:

Käydä siellä jatkuvasti kertomassa, kuinka siellä ei pitäisi käydä.

Se on vähän kuin henkilö, joka vihaa tiettyä televisio-ohjelmaa niin paljon, ettei voi jättää yhtäkään jaksoa väliin.

"En katso tätä ohjelmaa!"

— katsoo kaikki jaksot.

"En välitä tästä keskustelusta!"

— kirjoittaa siihen joka päivä.

"En halua olla täällä!"

— ilmestyy jälleen huomenna.

Ehkä kaikkein ironisinta on tämä:

Jos todella uskot, että totuus kestää tarkastelun, miksi sen puolustamiseen tarvitaan jatkuvasti pelottelua?

Totuus, joka kestää, ei tarvitse loputonta uhkailua.

Ajatus, joka on vahva, ei tarvitse jatkuvaa huutoa.

Ja filosofia, jolla on jotain annettavaa, voi kertoa mitä se tarjoaa — ilman että koko viesti perustuu siihen, kuinka kauheita kaikki muut ovat.

Mutta toki:

Voitte jatkaa.

"Hindut ovat väärässä."

Kuultu.

"Kristinusko on ainoa oikea."

Kuultu.

"Helvetti odottaa."

Kuultu.

Mitä seuraavaksi?

Ehkä joskus voisi tulla myös osa kaksi:

"Mitä me itse asiassa tarjoamme?"

Anonyymi00127 kirjoitti:

"Olet eksyksissä. Krishna ei luonut mitään. Vastaukset löytyvät kristinuskosta ja Raamatusta."

Hienoa. Kiitos tästä vallankumouksellisesta tiedosta.

Onneksi saavuit paikalle kertomaan meille asian, jota kukaan ei ollut koskaan kuullut.

Kristinusko on olemassa.

Raamattu on olemassa.

Jotkut ihmiset uskovat sen olevan ainoa totuus.

Uskomaton uutinen.

Melkein yhtä mullistavaa kuin se, että aurinko nousee aamulla.

Mutta tässä on pieni ongelma:

Monet meistä tietävät tämän jo.

Jotkut jopa kasvoivat sen keskellä.

He kuulivat lapsesta asti synnistä, pelastuksesta, helvetistä, taivaasta ja siitä, kuinka kaikki muut ovat väärässä.

Ja sitten joku saapuu vuosikymmeniä myöhemmin suurella varmuudella:

"Kuunnelkaa! Minulla on teille uusi viesti: Raamattu!"

Kiitos. Viesti vastaanotettu. Arkistoitu. Käsitelty jo vuosia sitten.

Mutta jatketaan toki.

"Hindut ovat eksyksissä."

Selvä.

"Kaikki muut opit ovat väärää eksytystä."

Selvä.

"Vain meillä on totuus."

Selvä.

"Kaikki muut joutuvat helvettiin."

Selvä.

Tämä on nyt tullut ymmärretyksi.

Todella ymmärretyksi.

Niin hyvin, että jos sama lause toistetaan vielä kymmenentuhatta kertaa, se ei ehkä enää muutu syvällisemmäksi viisaudeksi.

Se muuttuu vain toistoksi.

Mutta ehkä juuri siinä onkin ajatus:

Jos samaa asiaa toistaa tarpeeksi kauan, ehkä lopulta unohtuu kysyä, onko siinä mitään uutta.

"Hindut ovat väärässä!"

Kyllä, olemme kuulleet.

"Kaikki muu on pahasta!"

Kyllä, olemme kuulleet.

"Teidän täytyy tehdä parannus!"

Kyllä, olemme kuulleet.

"Miksi ette pelkää?"

Siinä onkin kiinnostava kohta.

Ehkä siksi, että pelko toimii vain silloin, kun ihminen hyväksyy pelottelijan lähtökohdan.

Jos joku sanoo:

"Sinun pitää pelätä näkymätöntä hirviötä!"

ja toinen vastaa:

"En usko näkymättömään hirviöön",

ratkaisu ei yleensä ole huutaa:

"Mutta pelkää silti!"

Se ei tee hirviöstä todellisempaa.

Se tekee vain huutamisesta kovempaa.

Ja sitten tulee vielä erikoinen ilmiö:

"Poistukaa tältä pahalta palstalta!"

Mutta samalla palataan takaisin.

Ja takaisin.

Ja takaisin.

Joka kerta kertomaan, kuinka väärä paikka tämä on.

Tämä on ehkä maailman omistautunein tapa vastustaa jotakin:

Käydä siellä jatkuvasti kertomassa, kuinka siellä ei pitäisi käydä.

Se on vähän kuin henkilö, joka vihaa tiettyä televisio-ohjelmaa niin paljon, ettei voi jättää yhtäkään jaksoa väliin.

"En katso tätä ohjelmaa!"

— katsoo kaikki jaksot.

"En välitä tästä keskustelusta!"

— kirjoittaa siihen joka päivä.

"En halua olla täällä!"

— ilmestyy jälleen huomenna.

Ehkä kaikkein ironisinta on tämä:

Jos todella uskot, että totuus kestää tarkastelun, miksi sen puolustamiseen tarvitaan jatkuvasti pelottelua?

Totuus, joka kestää, ei tarvitse loputonta uhkailua.

Ajatus, joka on vahva, ei tarvitse jatkuvaa huutoa.

Ja filosofia, jolla on jotain annettavaa, voi kertoa mitä se tarjoaa — ilman että koko viesti perustuu siihen, kuinka kauheita kaikki muut ovat.

Mutta toki:

Voitte jatkaa.

"Hindut ovat väärässä."

Kuultu.

"Kristinusko on ainoa oikea."

Kuultu.

"Helvetti odottaa."

Kuultu.

Mitä seuraavaksi?

Ehkä joskus voisi tulla myös osa kaksi:

"Mitä me itse asiassa tarjoamme?"

Lue lisää

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.

Anonyymi00128 kirjoitti:

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.

Lue lisää

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toistensa ympärille turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Aivan.

Siis kertomanne mukaan miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat vain eksyneitä, pelokkaita ja harhaan johdettuja.

Ja tietysti kaikki heistä vapisevat salaa pelosta.

Miten kätevää.

Jos ihminen pelkää, se todistaa väitteenne oikeaksi.

Jos ihminen ei pelkää, sekin todistaa väitteenne oikeaksi, koska "hän vain kieltää totuuden".

Täydellinen järjestelmä.

Siinä ei voi koskaan hävitä.

Kaikki havainnot voidaan selittää etukäteen.

Rauhallinen ihminen? Hän ei vain vielä ymmärrä.

Kuolemaa pelkäämätön ihminen? Hän vain peittää pelkonsa.

Filosofisesti pohdiskeleva ihminen? Hän on eksynyt.

Näin kaikki maailmassa muuttuu todisteeksi samasta johtopäätöksestä.

Mutta yksi asia jää edelleen kysymättä:

Entä jos ihminen ei vapise siksi, että hän ei tarvitse pelkoa maailmankuvansa perustaksi?

Entä jos hän ei etsi turvaa paniikista, vaan ymmärryksestä?

Entä jos rauhallisuus ei ole merkki eksymisestä, vaan siitä, että ihminen on löytänyt toisenlaisen näkemyksen elämästä ja kuolemasta?

Silloin ongelma ei ehkä olekaan siinä, että kaikki muut ovat peloissaan.

Ehkä ongelma on siinä, että kaikki muut eivät olekaan peloissaan.

Ja se on vaikea hyväksyä ihmiselle, joka odottaa näkevänsä kauhua siellä, missä toinen ihminen näyttääkin tyyneyttä.

"Mitä sitten?"

Niinpä.

Mitä sitten?

Tämä kaikki on jo sanottu.

"Hindut ovat eksyneitä."

Kuultu.

"Kaikki muut ovat väärässä."

Kuultu.

"Kaikkien pitäisi pelätä."

Kuultu.

Mutta pelkoa ei voi pakottaa ihmiselle, joka ei jaa samaa oletusta.

Loputon toisto ei tee väitteestä vahvempaa.

Se tekee siitä vain loputtoman toiston.

Ehkä joskus olisi kiinnostavampaa kertoa, mitä oma tie antaa ihmiselle, kuin käyttää kaikki energia siihen, miksi muiden pitäisi pelätä.

Anonyymi00129 kirjoitti:

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toistensa ympärille turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Aivan.

Siis kertomanne mukaan miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat vain eksyneitä, pelokkaita ja harhaan johdettuja.

Ja tietysti kaikki heistä vapisevat salaa pelosta.

Miten kätevää.

Jos ihminen pelkää, se todistaa väitteenne oikeaksi.

Jos ihminen ei pelkää, sekin todistaa väitteenne oikeaksi, koska "hän vain kieltää totuuden".

Täydellinen järjestelmä.

Siinä ei voi koskaan hävitä.

Kaikki havainnot voidaan selittää etukäteen.

Rauhallinen ihminen? Hän ei vain vielä ymmärrä.

Kuolemaa pelkäämätön ihminen? Hän vain peittää pelkonsa.

Filosofisesti pohdiskeleva ihminen? Hän on eksynyt.

Näin kaikki maailmassa muuttuu todisteeksi samasta johtopäätöksestä.

Mutta yksi asia jää edelleen kysymättä:

Entä jos ihminen ei vapise siksi, että hän ei tarvitse pelkoa maailmankuvansa perustaksi?

Entä jos hän ei etsi turvaa paniikista, vaan ymmärryksestä?

Entä jos rauhallisuus ei ole merkki eksymisestä, vaan siitä, että ihminen on löytänyt toisenlaisen näkemyksen elämästä ja kuolemasta?

Silloin ongelma ei ehkä olekaan siinä, että kaikki muut ovat peloissaan.

Ehkä ongelma on siinä, että kaikki muut eivät olekaan peloissaan.

Ja se on vaikea hyväksyä ihmiselle, joka odottaa näkevänsä kauhua siellä, missä toinen ihminen näyttääkin tyyneyttä.

"Mitä sitten?"

Niinpä.

Mitä sitten?

Tämä kaikki on jo sanottu.

"Hindut ovat eksyneitä."

Kuultu.

"Kaikki muut ovat väärässä."

Kuultu.

"Kaikkien pitäisi pelätä."

Kuultu.

Mutta pelkoa ei voi pakottaa ihmiselle, joka ei jaa samaa oletusta.

Loputon toisto ei tee väitteestä vahvempaa.

Se tekee siitä vain loputtoman toiston.

Ehkä joskus olisi kiinnostavampaa kertoa, mitä oma tie antaa ihmiselle, kuin käyttää kaikki energia siihen, miksi muiden pitäisi pelätä.

Lue lisää

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toistensa ympärille turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toistensa ympärille turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Aivan.

Siis tämän näkemyksen mukaan miljoonat ja taas miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ovat vain eksyneitä, pelokkaita ja harhaan johdettuja.

Ja tietysti heidän rauhallisuutensa, harkintansa ja vakaumuksensa eivät voi olla aitoja.

Niiden täytyy olla vain peitettyä pelkoa.

Miten kätevää.

Jos ihminen pelkää, se todistaa väitteen oikeaksi.

Jos ihminen ei pelkää, sekin todistaa väitteen oikeaksi, koska hän "ei vain vielä ymmärrä".

Täydellinen järjestelmä.

Sellaista näkemystä ei voi koskaan haastaa, koska kaikki mahdolliset vastaukset on jo valmiiksi selitetty pois.

Rauhallinen ihminen? Hän vain kieltää totuuden.

Kuolemaa pohtiva ihminen? Hän on eksyksissä.

Ihminen, joka ei vapise helvettipuheen edessä? Hän vain ei ole vielä tajunnut, että hänen pitäisi vapista.

Todella kätevää.

Mutta ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys on tämä:

Entä jos ihminen ei pelkää siksi, että hän on löytänyt toisenlaisen käsityksen olemassaolosta?

Entä jos rauha ei olekaan merkki tietämättömyydestä?

Entä jos pelon puuttuminen ei ole eksymistä, vaan seurausta siitä, ettei ihminen enää hyväksy pelkoa totuuden mittariksi?

Sillä loppujen lopuksi:

Pelko ei todista väitettä todeksi.

Ja pelon puuttuminen ei todista ihmistä tyhmäksi.

Jos jonkin näkemyksen täytyy pysyä pystyssä vain sillä, että muita yritetään saada pelkäämään, ehkä kannattaa kysyä, mitä jää jäljelle silloin, kun pelottelu otetaan pois.

Sillä ihminen voi elää ilman pelkoa.

Ja se voi olla juuri se asia, jota on vaikeinta ymmärtää.

Anonyymi00130 kirjoitti:

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toistensa ympärille turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toistensa ympärille turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Aivan.

Siis tämän näkemyksen mukaan miljoonat ja taas miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ovat vain eksyneitä, pelokkaita ja harhaan johdettuja.

Ja tietysti heidän rauhallisuutensa, harkintansa ja vakaumuksensa eivät voi olla aitoja.

Niiden täytyy olla vain peitettyä pelkoa.

Miten kätevää.

Jos ihminen pelkää, se todistaa väitteen oikeaksi.

Jos ihminen ei pelkää, sekin todistaa väitteen oikeaksi, koska hän "ei vain vielä ymmärrä".

Täydellinen järjestelmä.

Sellaista näkemystä ei voi koskaan haastaa, koska kaikki mahdolliset vastaukset on jo valmiiksi selitetty pois.

Rauhallinen ihminen? Hän vain kieltää totuuden.

Kuolemaa pohtiva ihminen? Hän on eksyksissä.

Ihminen, joka ei vapise helvettipuheen edessä? Hän vain ei ole vielä tajunnut, että hänen pitäisi vapista.

Todella kätevää.

Mutta ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys on tämä:

Entä jos ihminen ei pelkää siksi, että hän on löytänyt toisenlaisen käsityksen olemassaolosta?

Entä jos rauha ei olekaan merkki tietämättömyydestä?

Entä jos pelon puuttuminen ei ole eksymistä, vaan seurausta siitä, ettei ihminen enää hyväksy pelkoa totuuden mittariksi?

Sillä loppujen lopuksi:

Pelko ei todista väitettä todeksi.

Ja pelon puuttuminen ei todista ihmistä tyhmäksi.

Jos jonkin näkemyksen täytyy pysyä pystyssä vain sillä, että muita yritetään saada pelkäämään, ehkä kannattaa kysyä, mitä jää jäljelle silloin, kun pelottelu otetaan pois.

Sillä ihminen voi elää ilman pelkoa.

Ja se voi olla juuri se asia, jota on vaikeinta ymmärtää.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.

Anonyymi00131 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.



"Jos eivät kuuntele, jatkakaa matkaa."

Kaunis ja joskus luettavan kuin se olisi kirjoitettu kultakirja yksinkertainen ajatus.

Mutta jossain vaiheessa historiaa näyttää ilmestyneen kokonaan uusi, näkymätön alaviite:

"Jos eivät kuuntele, älkää kuitenkaan oikeasti lähtekö. Palatkaa takaisin. Ja takaisin. Ja vielä kerran takaisin. Ehkä tuhannes toisto vihdoin tekee vastauksesta sellaisen kuin halusitte."

Hämmästyttävää kyllä, tätä jaetta ei löydy mistään evankeliumista.

Se ei ole Matteuksessa.
Se ei ole Markuksessa.
Se ei ole Luukkaassa.

Mutta käytännössä sitä näyttää joskus luettavan kuin se olisi kirjoitettu kultakirjaimin.

Alkuperäinen ajatus on yksinkertainen: kerro se, minkä uskot todeksi. Anna ihmiselle mahdollisuus kuulla. Mutta hyväksy myös se mahdollisuus, että ihminen kuulee ja sanoo:

"Ei."

Juuri tuo pieni sana näyttää joskus olevan kaikkein vaikein kohta hyväksyä.

Silloin alkaa erikoinen muutos.

"Me kunnioitamme vapaata tahtoa."

Mutta jos toinen käyttää vapaata tahtoaan väärin?

"Me vain keskustelemme."

Mutta jos toinen ei halua keskustella?

"Me vain kerromme totuuden."

Mutta jos toinen ei tarvitse samaa totuutta?

Silloin ongelmaksi ei enää muodostu sanoman sisältö, vaan se, että toinen ihminen uskalsi olla eri mieltä.

Ja siinä tapahtuu pieni filosofinen muodonmuutos.

Aluksi sanotaan:

"Me tuomme sinulle viestin."

Mutta vähitellen se muuttuu muotoon:

"Meidän täytyy saada sinut hyväksymään viesti."

Ensimmäinen on jakamista.

Toinen on kontrollia.

Ironista on, että samalla kun puhutaan muuttumattomasta sanasta, tehdään käytännössä testi ei ole se, osaako ihminen siihen oma lisäys:

"Jos toinen ei ota vastaan, älä hyväksy hänen vastaustaan."

Se on ehkä kaikkein mielenkiintoisin lisäys, koska sitä ei koskaan tunnusteta lisäykseksi.

Kukaan ei sano:

"Me muutimme opetusta."

Sen sijaan sanotaan:

"Me vain seuraamme sitä."

Vaikka käytännössä seurataan kohtaa, jota tekstissä ei ole.

Ehkä vaikein osa ei olekaan mennä kaikkialle maailmaan.

Ehkä vaikein osa on hyväksyä, että kaikki eivät tule mukaan.

Ehkä vaikein testi ei ole se, osaako ihminen puhua.

Ehkä vaikein testi on se, osaako hän myös kuunnella.

Sillä jos totuus tarvitsee ihmisen menettämään kunnioituksensa toisen omaatuntoa kohtaan, silloin kannattaa kysyä:

puolustetaanko enää totuutta,

vai puolustetaanko omaa tarvetta voittaa keskustelu?

Anonyymi00132 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.



"Jos eivät kuuntele, jatkakaa matkaa."

Kaunis ja joskus luettavan kuin se olisi kirjoitettu kultakirja yksinkertainen ajatus.

Mutta jossain vaiheessa historiaa näyttää ilmestyneen kokonaan uusi, näkymätön alaviite:

"Jos eivät kuuntele, älkää kuitenkaan oikeasti lähtekö. Palatkaa takaisin. Ja takaisin. Ja vielä kerran takaisin. Ehkä tuhannes toisto vihdoin tekee vastauksesta sellaisen kuin halusitte."

Hämmästyttävää kyllä, tätä jaetta ei löydy mistään evankeliumista.

Se ei ole Matteuksessa.
Se ei ole Markuksessa.
Se ei ole Luukkaassa.

Mutta käytännössä sitä näyttää joskus luettavan kuin se olisi kirjoitettu kultakirjaimin.

Alkuperäinen ajatus on yksinkertainen: kerro se, minkä uskot todeksi. Anna ihmiselle mahdollisuus kuulla. Mutta hyväksy myös se mahdollisuus, että ihminen kuulee ja sanoo:

"Ei."

Juuri tuo pieni sana näyttää joskus olevan kaikkein vaikein kohta hyväksyä.

Silloin alkaa erikoinen muutos.

"Me kunnioitamme vapaata tahtoa."

Mutta jos toinen käyttää vapaata tahtoaan väärin?

"Me vain keskustelemme."

Mutta jos toinen ei halua keskustella?

"Me vain kerromme totuuden."

Mutta jos toinen ei tarvitse samaa totuutta?

Silloin ongelmaksi ei enää muodostu sanoman sisältö, vaan se, että toinen ihminen uskalsi olla eri mieltä.

Ja siinä tapahtuu pieni filosofinen muodonmuutos.

Aluksi sanotaan:

"Me tuomme sinulle viestin."

Mutta vähitellen se muuttuu muotoon:

"Meidän täytyy saada sinut hyväksymään viesti."

Ensimmäinen on jakamista.

Toinen on kontrollia.

Ironista on, että samalla kun puhutaan muuttumattomasta sanasta, tehdään käytännössä testi ei ole se, osaako ihminen siihen oma lisäys:

"Jos toinen ei ota vastaan, älä hyväksy hänen vastaustaan."

Se on ehkä kaikkein mielenkiintoisin lisäys, koska sitä ei koskaan tunnusteta lisäykseksi.

Kukaan ei sano:

"Me muutimme opetusta."

Sen sijaan sanotaan:

"Me vain seuraamme sitä."

Vaikka käytännössä seurataan kohtaa, jota tekstissä ei ole.

Ehkä vaikein osa ei olekaan mennä kaikkialle maailmaan.

Ehkä vaikein osa on hyväksyä, että kaikki eivät tule mukaan.

Ehkä vaikein testi ei ole se, osaako ihminen puhua.

Ehkä vaikein testi on se, osaako hän myös kuunnella.

Sillä jos totuus tarvitsee ihmisen menettämään kunnioituksensa toisen omaatuntoa kohtaan, silloin kannattaa kysyä:

puolustetaanko enää totuutta,

vai puolustetaanko omaa tarvetta voittaa keskustelu?

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.




"Muuttumaton sana – mutta muuttuva käytäntö"

On kiinnostavaa, kuinka usein puhutaan muuttumattomasta Raamatun sanasta, mutta juuri ne kohdat, jotka asettavat rajoja omalle toiminnalle, alkavat saada uusia selityksiä.

Lähetyskäskyä korostetaan voimakkaasti:

"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia..."

Mutta samalla Jeesuksen toinen ohje jää helposti vähemmälle huomiolle:

"Ja jos joku ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, lähtekää pois siitä talosta tai kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne." (Matt. 10:14)

Tässä syntyy kiinnostava ristiriita.

Tekstiä ei välttämättä muuteta paperilla. Raamattuun ei kirjoiteta uutta jaetta. Mutta käytännössä siihen voidaan lisätä näkymätön tulkinta:

"Jos he eivät kuuntele, yritä uudelleen. Jos he edelleen kieltäytyvät, yritä vielä kovemmin."

Tätä lisäystä ei löydy tekstistä, mutta joskus sitä noudatetaan kuin se olisi siellä.

Silloin kysymys ei enää ole vain siitä, mitä Raamatussa lukee, vaan siitä, miten ihminen valitsee painottaa eri kohtia.

Jos yksi kohta sopii omaan tehtävään, sitä korostetaan. Jos toinen kohta rajoittaa omaa toimintaa, sitä voidaan selittää uudelleen.

Ja silloin herää väistämätön kysymys:

Ohjaako teksti ihmistä – vai ohjaako ihminen tekstin tulkintaa omien tavoitteidensa mukaan?

Anonyymi00133 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.




"Muuttumaton sana – mutta muuttuva käytäntö"

On kiinnostavaa, kuinka usein puhutaan muuttumattomasta Raamatun sanasta, mutta juuri ne kohdat, jotka asettavat rajoja omalle toiminnalle, alkavat saada uusia selityksiä.

Lähetyskäskyä korostetaan voimakkaasti:

"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia..."

Mutta samalla Jeesuksen toinen ohje jää helposti vähemmälle huomiolle:

"Ja jos joku ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, lähtekää pois siitä talosta tai kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne." (Matt. 10:14)

Tässä syntyy kiinnostava ristiriita.

Tekstiä ei välttämättä muuteta paperilla. Raamattuun ei kirjoiteta uutta jaetta. Mutta käytännössä siihen voidaan lisätä näkymätön tulkinta:

"Jos he eivät kuuntele, yritä uudelleen. Jos he edelleen kieltäytyvät, yritä vielä kovemmin."

Tätä lisäystä ei löydy tekstistä, mutta joskus sitä noudatetaan kuin se olisi siellä.

Silloin kysymys ei enää ole vain siitä, mitä Raamatussa lukee, vaan siitä, miten ihminen valitsee painottaa eri kohtia.

Jos yksi kohta sopii omaan tehtävään, sitä korostetaan. Jos toinen kohta rajoittaa omaa toimintaa, sitä voidaan selittää uudelleen.

Ja silloin herää väistämätön kysymys:

Ohjaako teksti ihmistä – vai ohjaako ihminen tekstin tulkintaa omien tavoitteidensa mukaan?

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Hieno käsky.

Todella hieno.

Mutta näyttää siltä, että käytännön sovellukseen on ilmestynyt pieni päivitys, jota ei löydy mistäänardeja ihmisiä, jotka eivät tunne kristillistä opetusta syvällisesti. Kulttuureja, joissa Raamattu ei ole lähtökohta. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet evankeliumista:

"Menkää kaikkialle maailmaan... paitsi sinne, missä kukaan ei valmiiksi hyväksy teidän lähtökohtianne."

"Puhukaa kaikille kansoille... mutta mieluiten niille, jotka jo tuntevat samat sanat, samat käsitteet ja samat kiistat."

"Etsikää kaikki luodut... mutta palatkaa erityisesti niiden ihmisten luo, jotka ovat jo miljoonia kertoja kertoja sanoneet ei."

Kummallinen versio maailmanlaajuisesta lähetyskäskystä.

Maailma on valtava. Miljardeja ihmisiä, jotka eivät tunne kristillistä opetusta syvällisesti. Kulttuureja, joissa Raamattu ei ole lähtökohta. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet samaa keskustelua.

Mutta jostain syystä suurin taistelu näyttää usein löytyvän juuri niiden ihmisten luota, jotka ovat jo kuulleet kaiken.

Heidän kanssaan voidaan käydä sama keskustelu uudelleen.

Ja uudelleen.

Ja uudelleen.

Kunnes ehkä tapahtuu suuri ihme:

ei se, että toinen vakuuttuu,

vaan se, että joku väsyy.

Silloin voidaan ehkä kutsua sitä "voitetuksi sieluksi".

Onhan se kätevää.

Jos ihminen sanoo "en usko", se voidaan tulkita merkiksi siitä, että hän ei ole vielä kuullut tarpeeksi.

Jos hän sanoo "olen kuullut tämän jo", se tarkoittaa, että pitää kertoa vielä kerran.

Jos hän sanoo "lopeta", se voidaan ehkä nähdä hengellisenä vastarintana.

Näin yksinkertainen sana "ei" muuttuu yhtäkkiä arvoitukseksi, jonka oikea vastaus on aina:

"jatka."

Mutta hetkinen.

Eikö Jeesuksen ohje ollut juuri päinvastainen?

"Jos eivät ota teitä vastaan eivätkä kuule teidän sanojanne, lähtekää pois..."

Siinä onkin mielenkiintoinen kohta.

Helpointa näyttää olevan muistaa käsky mennä.

Vaikeampaa näyttää olevan muistaa käsky lähteä.

Sillä lähteminen vaatii jotain epämukavaa:

sen hyväksymistä, että toisella ihmisellä on oikeus kuulla sanoma — ja myös oikeus olla vakuuttumatta siitä.

Ehkä todellinen testi ei olekaan:

"Uskallanko puhua?"

Vaan:

"Uskallanko hyväksyä vastauksen?"

Koska puhuminen on helppoa.

Toistaminen on helppoa.

Mutta poistuminen silloin, kun toinen ihminen ei halua kuulla, vaatii ehkä enemmän itsehillintää kuin yksikään pitkä saarna.

Joten:

KOKEILE.

Mene sinne, missä et saa valmista yleisöä.

Mene sinne, missä kukaan ei nyökkää automaattisesti.

Mene sinne, missä et voi aloittaa keskustelua olettamalla, että olet jo voittanut.

Siellä näkyy, onko kyse rohkeudesta.

Vai vain turvallisesta esiintymisestä omalla kotikentällä.

Sillä todellinen vakaumus ei tarvitse sitä, että kaikki ympärillä ovat jo valmiiksi samaa mieltä.

"Muuttumaton sana – mutta muuttuva käytäntö"

Anonyymi00134 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Hieno käsky.

Todella hieno.

Mutta näyttää siltä, että käytännön sovellukseen on ilmestynyt pieni päivitys, jota ei löydy mistäänardeja ihmisiä, jotka eivät tunne kristillistä opetusta syvällisesti. Kulttuureja, joissa Raamattu ei ole lähtökohta. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet evankeliumista:

"Menkää kaikkialle maailmaan... paitsi sinne, missä kukaan ei valmiiksi hyväksy teidän lähtökohtianne."

"Puhukaa kaikille kansoille... mutta mieluiten niille, jotka jo tuntevat samat sanat, samat käsitteet ja samat kiistat."

"Etsikää kaikki luodut... mutta palatkaa erityisesti niiden ihmisten luo, jotka ovat jo miljoonia kertoja kertoja sanoneet ei."

Kummallinen versio maailmanlaajuisesta lähetyskäskystä.

Maailma on valtava. Miljardeja ihmisiä, jotka eivät tunne kristillistä opetusta syvällisesti. Kulttuureja, joissa Raamattu ei ole lähtökohta. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet samaa keskustelua.

Mutta jostain syystä suurin taistelu näyttää usein löytyvän juuri niiden ihmisten luota, jotka ovat jo kuulleet kaiken.

Heidän kanssaan voidaan käydä sama keskustelu uudelleen.

Ja uudelleen.

Ja uudelleen.

Kunnes ehkä tapahtuu suuri ihme:

ei se, että toinen vakuuttuu,

vaan se, että joku väsyy.

Silloin voidaan ehkä kutsua sitä "voitetuksi sieluksi".

Onhan se kätevää.

Jos ihminen sanoo "en usko", se voidaan tulkita merkiksi siitä, että hän ei ole vielä kuullut tarpeeksi.

Jos hän sanoo "olen kuullut tämän jo", se tarkoittaa, että pitää kertoa vielä kerran.

Jos hän sanoo "lopeta", se voidaan ehkä nähdä hengellisenä vastarintana.

Näin yksinkertainen sana "ei" muuttuu yhtäkkiä arvoitukseksi, jonka oikea vastaus on aina:

"jatka."

Mutta hetkinen.

Eikö Jeesuksen ohje ollut juuri päinvastainen?

"Jos eivät ota teitä vastaan eivätkä kuule teidän sanojanne, lähtekää pois..."

Siinä onkin mielenkiintoinen kohta.

Helpointa näyttää olevan muistaa käsky mennä.

Vaikeampaa näyttää olevan muistaa käsky lähteä.

Sillä lähteminen vaatii jotain epämukavaa:

sen hyväksymistä, että toisella ihmisellä on oikeus kuulla sanoma — ja myös oikeus olla vakuuttumatta siitä.

Ehkä todellinen testi ei olekaan:

"Uskallanko puhua?"

Vaan:

"Uskallanko hyväksyä vastauksen?"

Koska puhuminen on helppoa.

Toistaminen on helppoa.

Mutta poistuminen silloin, kun toinen ihminen ei halua kuulla, vaatii ehkä enemmän itsehillintää kuin yksikään pitkä saarna.

Joten:

KOKEILE.

Mene sinne, missä et saa valmista yleisöä.

Mene sinne, missä kukaan ei nyökkää automaattisesti.

Mene sinne, missä et voi aloittaa keskustelua olettamalla, että olet jo voittanut.

Siellä näkyy, onko kyse rohkeudesta.

Vai vain turvallisesta esiintymisestä omalla kotikentällä.

Sillä todellinen vakaumus ei tarvitse sitä, että kaikki ympärillä ovat jo valmiiksi samaa mieltä.

"Muuttumaton sana – mutta muuttuva käytäntö"

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka tuntevat jo Raamatun."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat jo käyneet kristillisen kulttuurin läpi."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat turvallisia keskustelukumppaneita."

Vaan:

"Kaikkeen maailmaan."

Siksi herääkin yksinkertainen kysymys:

Miksi et mene sinne, missä evankeliumia todella pitäisi viedä?

Miksi et mene moskeijaan?

Siellä ihmiset eivät lähtökohtaisesti rakenna maailmankuvaansa Raamatun varaan. Siellä Jeesuksesta tunnetaan erilainen näkemys. Siellä vastassa eivät ole ihmiset, jotka jo tuntevat kristillisen ajattelun sisäpuolelta.

Eikö juuri siellä lähetyskäsky joutuisi todelliseen testiin?

On helppoa puhua ihmisille, jotka ovat jo kuulleet kaiken. On helppoa palata aina niiden luo, jotka tuntevat kristinuskon käsitteet, jakeet ja väitteet.

Mutta entä siellä, missä kukaan ei valmiiksi hyväksy lähtökohtaa?

Entä siellä, missä keskustelukumppani sanoo:

"Me näemme Jeesuksen eri tavalla."

Siinä kohtaa tarvitaan ehkä enemmän kuin pelkkää varmuutta.

Tarvitaan kuuntelemista.

Tarvitaan perusteluja.

Tarvitaan rohkeutta kohdata ihminen, joka ei ole jo valmiiksi samassa keskustelussa.

Sillä jos usko on todella vahva, miksi sen suurin näyttämö olisi aina paikka, jossa yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

Miksi todistaa niille, jotka ovat jo kuulleet vuosikymmeniä saman sanoman, mutta vältellä niitäToista sama asia niin kauan, että paikkoja, joissa keskustelu olisi oikeasti uusi?

Ja sitten tulee vielä toinen kohta:

"Jos joku ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, lähtekää siitä talosta tai kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne."

Mielenkiintoinen ohje.

Se ei sano:

"Jää siihen ovelle vuosiksi."

Se ei sano:

"Toista sama asia niin kauan, että toinen väsyy."

Se ei sano:

"Tulkitse jokainen kielteinen vastaus merkiksi siitä, että sinun pitää yrittää vielä kovemmin."

Vaan:

lähde.

Ehkä vaikein osa käskyä ei olekaan meneminen.

Ehkä vaikein osa on hyväksyä, että toinen ihminen voi kuulla — ja silti sanoa ei.

Siksi kysymys kuuluu:

Jos kerran käsky on mennä kaikkeen maailmaan, miksi jäädä aina samoihin keskusteluihin?

Jos kerran usko on niin vahva, miksi sitä pitää harjoitella vain siellä, missä vastustus on jo tuttua ja turvallista?

Mene sinne, missä sinua ei odoteta.

Mene sinne, missä kukaan ei nyökkää valmiiksi.

Mene sinne, missä et voi olettaa olevasi oikeassa ennen kuin keskustelu edes alkaa.

Siellä selviää, onko kyse rohkeudesta.

Anonyymi00135 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka tuntevat jo Raamatun."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat jo käyneet kristillisen kulttuurin läpi."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat turvallisia keskustelukumppaneita."

Vaan:

"Kaikkeen maailmaan."

Siksi herääkin yksinkertainen kysymys:

Miksi et mene sinne, missä evankeliumia todella pitäisi viedä?

Miksi et mene moskeijaan?

Siellä ihmiset eivät lähtökohtaisesti rakenna maailmankuvaansa Raamatun varaan. Siellä Jeesuksesta tunnetaan erilainen näkemys. Siellä vastassa eivät ole ihmiset, jotka jo tuntevat kristillisen ajattelun sisäpuolelta.

Eikö juuri siellä lähetyskäsky joutuisi todelliseen testiin?

On helppoa puhua ihmisille, jotka ovat jo kuulleet kaiken. On helppoa palata aina niiden luo, jotka tuntevat kristinuskon käsitteet, jakeet ja väitteet.

Mutta entä siellä, missä kukaan ei valmiiksi hyväksy lähtökohtaa?

Entä siellä, missä keskustelukumppani sanoo:

"Me näemme Jeesuksen eri tavalla."

Siinä kohtaa tarvitaan ehkä enemmän kuin pelkkää varmuutta.

Tarvitaan kuuntelemista.

Tarvitaan perusteluja.

Tarvitaan rohkeutta kohdata ihminen, joka ei ole jo valmiiksi samassa keskustelussa.

Sillä jos usko on todella vahva, miksi sen suurin näyttämö olisi aina paikka, jossa yleisö tuntee jo valmiiksi käsikirjoituksen?

Miksi todistaa niille, jotka ovat jo kuulleet vuosikymmeniä saman sanoman, mutta vältellä niitäToista sama asia niin kauan, että paikkoja, joissa keskustelu olisi oikeasti uusi?

Ja sitten tulee vielä toinen kohta:

"Jos joku ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, lähtekää siitä talosta tai kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne."

Mielenkiintoinen ohje.

Se ei sano:

"Jää siihen ovelle vuosiksi."

Se ei sano:

"Toista sama asia niin kauan, että toinen väsyy."

Se ei sano:

"Tulkitse jokainen kielteinen vastaus merkiksi siitä, että sinun pitää yrittää vielä kovemmin."

Vaan:

lähde.

Ehkä vaikein osa käskyä ei olekaan meneminen.

Ehkä vaikein osa on hyväksyä, että toinen ihminen voi kuulla — ja silti sanoa ei.

Siksi kysymys kuuluu:

Jos kerran käsky on mennä kaikkeen maailmaan, miksi jäädä aina samoihin keskusteluihin?

Jos kerran usko on niin vahva, miksi sitä pitää harjoitella vain siellä, missä vastustus on jo tuttua ja turvallista?

Mene sinne, missä sinua ei odoteta.

Mene sinne, missä kukaan ei nyökkää valmiiksi.

Mene sinne, missä et voi olettaa olevasi oikeassa ennen kuin keskustelu edes alkaa.

Siellä selviää, onko kyse rohkeudesta.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka tuntevat jo Raamatun."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat jo käyneet kristillisen kulttuurin läpi."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat turvallisia keskustelukumppaneita."

Vaan:

"Kaikkeen maailmaan."

Siksi herääkin yksinkertainen kysymys:

Miksi et mene sinne, missä evankeliumia todella pitäisi viedä?



On hieman erikoista, että lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin se tarkoittaisi ennen kaikkea niiden ihmisten tavoittamista, jotka ovat jo valmiiksi tuttuja kristillisen sanaston, Raamatun ja seurakuntien kanssa.

Mutta jos kyse todella olisi pelottomasta uskosta ja aidosta halusta kertoa sanoma kaikille, miksi pysähtyä aina niiden ihmisten luo, jotka jo tuntevat aiheen? Miksei mennä sinne, missä maailmankuva on aidosti toinen?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Siellä vastassa ei olisi ihminen, joka on jo vuosikymmeniä kuullut samoja raamatunkohtia ja osaa vastata niihin ulkomuistista. Siellä olisi ihmisiä, joilla on erilainen uskonnollinen viitekehys ja erilainen käsitys Jeesuksesta.

Mutta ehkä ongelma ei olekaan rohkeuden puute.

Ehkä ongelma on se, että silloin pitäisi kohdata oikea dialogi – ei pelkästään toistaa samaa sanomaa ihmisille, jotka eivät sitä pyydä kuulemaan.

On helppoa puhua "rohkeasta todistamisesta", kun kohteena ovat ihmiset, joiden kanssa on jo yhteinen kulttuurinen tausta. Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tuntee oman perinteensä, osaa perustella näkemyksensä ja ei yksinkertaisesti hyväksy lähtökohtia.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, kuka pystyy puhumaan eniten.

Kysymys on siitä, kuka pystyy aidosti kuuntelemaan.

Sillä jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita ihmisten painostamista, loputonta toistamista tai oletusta siitä, että toinen ihminen ei vain ymmärrä omaa parastaan.

Todellinen vakaumus ei tarvitse pelkoa todisteekseen.

Anonyymi00136 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka tuntevat jo Raamatun."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat jo käyneet kristillisen kulttuurin läpi."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat turvallisia keskustelukumppaneita."

Vaan:

"Kaikkeen maailmaan."

Siksi herääkin yksinkertainen kysymys:

Miksi et mene sinne, missä evankeliumia todella pitäisi viedä?



On hieman erikoista, että lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin se tarkoittaisi ennen kaikkea niiden ihmisten tavoittamista, jotka ovat jo valmiiksi tuttuja kristillisen sanaston, Raamatun ja seurakuntien kanssa.

Mutta jos kyse todella olisi pelottomasta uskosta ja aidosta halusta kertoa sanoma kaikille, miksi pysähtyä aina niiden ihmisten luo, jotka jo tuntevat aiheen? Miksei mennä sinne, missä maailmankuva on aidosti toinen?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Siellä vastassa ei olisi ihminen, joka on jo vuosikymmeniä kuullut samoja raamatunkohtia ja osaa vastata niihin ulkomuistista. Siellä olisi ihmisiä, joilla on erilainen uskonnollinen viitekehys ja erilainen käsitys Jeesuksesta.

Mutta ehkä ongelma ei olekaan rohkeuden puute.

Ehkä ongelma on se, että silloin pitäisi kohdata oikea dialogi – ei pelkästään toistaa samaa sanomaa ihmisille, jotka eivät sitä pyydä kuulemaan.

On helppoa puhua "rohkeasta todistamisesta", kun kohteena ovat ihmiset, joiden kanssa on jo yhteinen kulttuurinen tausta. Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tuntee oman perinteensä, osaa perustella näkemyksensä ja ei yksinkertaisesti hyväksy lähtökohtia.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, kuka pystyy puhumaan eniten.

Kysymys on siitä, kuka pystyy aidosti kuuntelemaan.

Sillä jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita ihmisten painostamista, loputonta toistamista tai oletusta siitä, että toinen ihminen ei vain ymmärrä omaa parastaan.

Todellinen vakaumus ei tarvitse pelkoa todisteekseen.

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että teksti säilyy jossain ja on saatavilla myös pitkällä aikavälillä.

Anonyymi00136 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."


Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.





Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka tuntevat jo Raamatun."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat jo käyneet kristillisen kulttuurin läpi."

Ei sanota:

"Menkää vain niiden luo, jotka ovat turvallisia keskustelukumppaneita."

Vaan:

"Kaikkeen maailmaan."

Siksi herääkin yksinkertainen kysymys:

Miksi et mene sinne, missä evankeliumia todella pitäisi viedä?



On hieman erikoista, että lähetyskäskystä puhutaan joskus kuin se tarkoittaisi ennen kaikkea niiden ihmisten tavoittamista, jotka ovat jo valmiiksi tuttuja kristillisen sanaston, Raamatun ja seurakuntien kanssa.

Mutta jos kyse todella olisi pelottomasta uskosta ja aidosta halusta kertoa sanoma kaikille, miksi pysähtyä aina niiden ihmisten luo, jotka jo tuntevat aiheen? Miksei mennä sinne, missä maailmankuva on aidosti toinen?

Mikä estää menemästä moskeijaan keskustelemaan Jeesuksesta? Siellä vastassa ei olisi ihminen, joka on jo vuosikymmeniä kuullut samoja raamatunkohtia ja osaa vastata niihin ulkomuistista. Siellä olisi ihmisiä, joilla on erilainen uskonnollinen viitekehys ja erilainen käsitys Jeesuksesta.

Mutta ehkä ongelma ei olekaan rohkeuden puute.

Ehkä ongelma on se, että silloin pitäisi kohdata oikea dialogi – ei pelkästään toistaa samaa sanomaa ihmisille, jotka eivät sitä pyydä kuulemaan.

On helppoa puhua "rohkeasta todistamisesta", kun kohteena ovat ihmiset, joiden kanssa on jo yhteinen kulttuurinen tausta. Vaikeampaa on mennä tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tuntee oman perinteensä, osaa perustella näkemyksensä ja ei yksinkertaisesti hyväksy lähtökohtia.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, kuka pystyy puhumaan eniten.

Kysymys on siitä, kuka pystyy aidosti kuuntelemaan.

Sillä jos usko on todella vahva, sen ei pitäisi tarvita ihmisten painostamista, loputonta toistamista tai oletusta siitä, että toinen ihminen ei vain ymmärrä omaa parastaan.

Todellinen vakaumus ei tarvitse pelkoa todisteekseen.

Lue lisää

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään
Anonyymi-ap
2025-10-04 18:22:19

Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei välttämättä puhuta "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat vuosisatojen ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen tuhansia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.