Eikö se ole biologisesti ja sisäisesti jotenkin luonnotonta ja ristiriitaista oppia tai opetella elämään yksin?
Rakastuin. Mulle oli selvää, että hyppään siihen mukaan, että haluan opetella tuntemaan meidät, haluan tätä tuli mitä tuli. Näin se oli toisellekin, kunnes hän alkoi kokea, ettei halua suhteeseen, että tarttee aikaa elää yksin.
Nyt minäkin sitten mietin, että niin tosiaan haluanko edes suhdetta. Olenko ollut tarpeeksi kauan yksin? Osaanko, haluanko alkaa suhteeseen? Pitäiskö tajuta jatkaa yksin olemistaan?
Minusta tämmöinen kuulostaa epävarman pelokkaan ihmisen itsekontrollilta, kun elämä pelottaa. Ajatelkaa suuri molemmin puolinen rakastuminen ja sitten sen annetaan hyytyä kasaan, koska pitää olla yksin.
Tämä aika on pilalla. Kuka lie keksi nämä p*skat psykologiat. Ei ihmistä ole yksin tarkoitettu elämään.
Yksin elämisen ristiriita
28
371
Vastaukset
On luonnotonta ja ristiriitaista. Kyllähän parsuhde pitää olla, tietenkin hyvä sellanen molempien osapuolten osalta. Ja parsuhteen puuttuessa joku muu yhteisöllinen asumisjuttu. Etenkin ruoanlaitto on tosi tylsää yksin ja itelle vaan. Siivouskin menettelee, kun sen ottaa siltä kantilta, että hoitaa sitä asuntoa ja näin edesauttaa kansallisen asuntokantamme säilymistä tulevia parempia aikoja silmällä pitäen. Kun nää tyhjyyttään kumisevat seinät saavat jälleen pienten jalkojen töminää ja riemukkaita lasten kiljahduksia.
- Anonyymi
Munsta tuntuu todella oudolle. Varsinkin aamuisin ja iltaisin. Herätä yksin, laittaa nukkumaan yksin. Joo ja tuo ruuanlaitto myös. Entä läheisyyden tarve, öö ei taida metässä puiden halailukaan auttaa siihen. Joo voi pyytää ystävältä halauksen tai jotain. Säikähdin ihan tänään. Olenko jo pilannut itseni pitämällä yllä luonnotonta kuviota.
- Anonyymi
Ihminen tottuu kaikenlaiseen oloon. Asenne oltava aina tilanteen mukaan joustava ja ymmärtävä itseä kohtaan. Pakkoa syytä välttää. Tilanteen mukaan hyvä toimia. Turha stressata sillä, missä tilassa milloinkin on. Sinkkuna tai suhteessa.
Sinkkuna oppinut viihtymään hyvin jo, mutten laittaisi pahaksi, jos kohtaisin mieleisen naisen, jonka kanssa oleminen tuntuisi piristävältä ja jonka seurassa viihtyisin. Sehän tarkoittaa minulle myös vastavuoroisuutta, että toisellakin on hyvä olla. Anonyymi kirjoitti:
Ihminen tottuu kaikenlaiseen oloon. Asenne oltava aina tilanteen mukaan joustava ja ymmärtävä itseä kohtaan. Pakkoa syytä välttää. Tilanteen mukaan hyvä toimia. Turha stressata sillä, missä tilassa milloinkin on. Sinkkuna tai suhteessa.
Sinkkuna oppinut viihtymään hyvin jo, mutten laittaisi pahaksi, jos kohtaisin mieleisen naisen, jonka kanssa oleminen tuntuisi piristävältä ja jonka seurassa viihtyisin. Sehän tarkoittaa minulle myös vastavuoroisuutta, että toisellakin on hyvä olla.Vastavuorosuushan siinä se ongelma on. Jos sitä vaan eläis ittensä varten. Nii helppoahan se. Tekis vaan joka ilta ittelleen viiden tähden illalliset ja siinä söis ittensä lihavaksi. Mutta kun jotain muutakin siinä kaipaa elämäänsä.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Vastavuorosuushan siinä se ongelma on. Jos sitä vaan eläis ittensä varten. Nii helppoahan se. Tekis vaan joka ilta ittelleen viiden tähden illalliset ja siinä söis ittensä lihavaksi. Mutta kun jotain muutakin siinä kaipaa elämäänsä.
Mulle just tuon jonkun vastavuoroisuuden kokeminen on se juttu, mitä sitä pohjimmiltaan kaipaa ja mikä tuntuu luonnottamana kun elämä kotona on siten "yksisuuntaista" kun se puuttuu. Tuntuu, ettei mua biologisena, fyysisenä ja psyykkisenä ole tarkoitettu sellaiseen, siis se tuntuu luonnottamalta. Vastavuoroisuuden eläminen, sellaisen mikä tulee luonnostaan, kun kaks ihmistä on rakastunut ja päättänyt valita toisensa ja yhä uudelleen tekevät tämän valinnan. Ei siten, että yksilöinä kadottais, vaan yhdessä kasvettais yksilöinä.
- Anonyymi
Vähän samoja mietin. Jos kaks rakastunutta, siis ihan iso kunnon once in the lifetime voimakkuudella. Voiko olla mahdollista, että molemmat tai toinen päätyy siihen, että elää mieluummin yksin? Molemmilla traumataustaa.
- Anonyymi
Ikävä kyllä se voi olla mahdollista. Tuomita itsensä yksinolemiseen, tuntuu pienemmältä kurjuudelta kuin ottaa rakastamisen riski. Todella surullinen tragedia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävä kyllä se voi olla mahdollista. Tuomita itsensä yksinolemiseen, tuntuu pienemmältä kurjuudelta kuin ottaa rakastamisen riski. Todella surullinen tragedia.
Hyvin sanottu tuo surullinen tragedia
- Anonyymi
Sellasta vahvaa kunnon rakastumista harvoin elämässä sattuu kohdalle. Siis sellaista, että molemminpuolin tärähtää ihan kunnolla. Se on harvinaista. Minusta olis hullua skipata semmoista tai heittää hukkaan ja ohittaa. Miks kukaan tekis niin?
- Anonyymi
Koska pelottaa, koska oma selkeys menee, kun ei osaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koska pelottaa, koska oma selkeys menee, kun ei osaa.
Itse ajattelen tilaani työttömänä, silloin riidat enemmän mahdollisia, kun joka asiasta joutuu miettimään, mitä mikäkin maksaa jne. Työttömänä yksin on helpompaa kuin kaksin, jos vähänkin on mahdollista kohdata niitä klikkejä?
Alussa ymmärrän, ettei sitä vaaraa ole välttämättä, mut sitten kun arki kohdataan niin, ääripäät suhtautua tilanteisiin enemmän mahdollista. Itse olen sovitteleva lähtökohtaisesti, mut jos toinen alkaa tuntumaan siltä, että kaikessa mennään äärimmäisyyksiin silloin voi keittää itselläkin helpommin yli, pelot siksi olemassa.
Nähnyt miten naiset voi pahimmillaan käyttäytyä, synnyttää itsellä pelon suhteessa oloon. Ajattelen niin, että näissä olen vähemmän onnekas, vaikka muuten olen myönteisesti elämään suhtautuva. Luottamusta on vaikea synnyttää, jos vähänkin on epäilyä toista kohtaan.
- Anonyymi
Ei mulle ole luonnotonta asua yksin. Saa mennä ja tulla miten haluaa. ja ei tartte miettiä mitä toinen on jostain asiasta.
- Anonyymi
Toki sitä hyvinkin sopeutuu asumaan yksin ja kaikki on selkeää näin. 7 vuotta yksin asumista. Saanut tulla ja mennä miten haluaa.
Alkanut tuntumaan luonnottamalta. Alkanut tuntua, että tosi asiassa mun ihmissuhde taidot ei riitä asumaan yhdessä. Eli periaatteessa haluaisin jakaa kodin jonkun kans, mutta se olis haasteellisempaa joten olen ratkaissut asumalla yksin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toki sitä hyvinkin sopeutuu asumaan yksin ja kaikki on selkeää näin. 7 vuotta yksin asumista. Saanut tulla ja mennä miten haluaa.
Alkanut tuntumaan luonnottamalta. Alkanut tuntua, että tosi asiassa mun ihmissuhde taidot ei riitä asumaan yhdessä. Eli periaatteessa haluaisin jakaa kodin jonkun kans, mutta se olis haasteellisempaa joten olen ratkaissut asumalla yksin.Ei se tarkoita jos tykkää asua yksin ettei olis sosiaalista elämää. Mutta jos tarttee koko ajan koskettamista ja läheisyyttä niin sitten se parisuhde on ratkaisu.
- Anonyymi
Jos oikeesti tuntuu, että toinen vois olla just se the one, mutta on tarve ottaa iisisti ja yksin, niin eiks siitä voi puhua ja sopia? Että nyt ette oo tiiviisti, että myöhemmin tai jotain.
- Anonyymi
Aina vaan länkytetään että ihminen ei ole onnellinen yksin.Kyllä se on, se on juuri silloin kun on itse oman elämänsä herra.
- Anonyymi
Mikä yksin olemisesta tekee luonnotonta ihmistä ei varmaan ole tarkoitettu olemaan yksin miksi koska ihminen ei yksin selviä mitenkään ihan kaikesta mitä pitäisi tehdä nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa ennen se on ollu normaalia yksin ollessa on helpompaa ja yksinkertaisempaa suojella itseään eikä ole tarvinnu huolehtia kuin itsestään ja ennen kuin ihminen on lait säätäny suojellakseen itseään ja muita on sellaiset narsistin kaltaiset ihmiset tapettu melko kylmästikin ja luonto on si taas muutoin hoitanu heikot pois ja synnytyksiin on monesti menehtynyt niin äiti kuin lapsikin vaikka ihminenkin on vain eläin mutta ihminen on sellainen eläin laji jolle synnytys on ollu yksi hengenvaarallisimmista asioista tosin en usko että lapsetkaan on ollu kovinkaan suuria syntyessään paljon nyrkkiä suurempia ennen niin kutsutun sivistyksen alkua miksi ei ole ollut suuria määriä ruokaa syötäväksi kun se on itse pitänyt metsästää tai onkia tai poimia
- Anonyymi
Eipä yksinelämiselle ole sinällään perustetta ja eniten yksin elämisen ja olemisen opettelemista taitavat mainostaa he, jotka ovat parisuhteessa, eivätkä ole koskaan joutuneet olemaan yksin.
Kyllä elämän suurin anti ja ilo on rakkaus ja parisuhde sekä perhe, jos on tullakseen. Tietenkin myös työ ja se, että kokee tekemisensä merkitykselliseksi.
Milestäni rakkauden kohdalla ei kannata jarrutella, sillä ei mahdollisuuksia rakastumiseen ja rakkauteen, jossa kumpikin on täysillä mukana, ole loppujen lopuksi kovin montaa elämän aikana.- Anonyymi
"rakkauden kohdalla ei kannata jarrutella, sillä ei mahdollisuuksia rakastumiseen ja rakkauteen, jossa kumpikin on täysillä mukana, ole loppujen lopuksi kovin montaa elämän aikana."
Kiitos🙏🔥
- Anonyymi
Kyllähän yksin elämiselle varmaan joku biologinen ristiriita on mutta toisaalta pariutuminen sisältää niin paljon tunnetason virirtymistä, että monelle on helpompi valinta elää yksin. En usko että tuollaisilla olenko ollut tarpeeksi kauan yksin pohdinnoilla, kannattaa itseään kiusata rakastumistilanteessa. Kuulostaa pelon aiheuttamalta puheelta.
- Anonyymi
Kuulostaa myös asioiden edelle menemiseltä jos jo rakastumisvaiheessa alkaa miettiä parisuhteena. Tosin jos tajuaa, että toinen tosiaan on se oikea ja sopiva, senhän vaan tietää ja tajuaa, että tässä se nyt olis se paljon kaivattu juttu. Jotkut pelot voi lyödä päälle ja tulee joku pakenemisreaktio "ehkä olis parempi yksin". Surullista kyllä ja elämäähän tuossa pelätään.
- Anonyymi
Aika luonnotonta olla jonkun toisen herra tai rouva. Sitten kun se jättää sinut niin putoat ja kovaa.
- Anonyymi
Meitä ihmisiä on monenlaisia. Osalle yksin olemin voi olla luonnotonta ja opettelua vaativaa. Osalle taas luonnollista eikä mitään opettelua vaativaa. Joku kokee tyhjään kotiin tulemisen ahdistavaksi, toiselle se taas voi olla vapauttavaa tai rentouttavaa tulla työpäivän hulinan jälkeen omaan rauhaan. Osa kaipailee, että parisuhteessa oltaisiin yhdessä kaikki vapaa-aika, osa taas sanoo, että molemmilla pitäisi olla omia juttujaan. Ei yksinkertaisesti ole sellaista mallia, joka olisi universaalisti luonnollinen kaikille ihmisille.
Onhan se tietenkin, ensimmäiset sekunnit työpäivän jälkeen mukava vähän hengähtää ja antaa korvien levätä. Mutta sitten se kämppä rupee tuntuu tyhjältä. Kun ois mukava laitella vähän ruokaa ja vaihtaa kuulumisia.
Valtaosalle uskosin, että omat jutut on myös tärkeitä, eikä koko aikaa yhdessä. Että jos hakee parisuhdetta niin uskosin että paremmin löytyy, kun antaa toiselle tilaa, etenkin jos kumpikin osapuoli on pitempään ollu yhdessä. Mitä läheltä oon seutannu, niin moni joka koko ajan yhdessä ollu, niin on sittemmin eronnu.- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Onhan se tietenkin, ensimmäiset sekunnit työpäivän jälkeen mukava vähän hengähtää ja antaa korvien levätä. Mutta sitten se kämppä rupee tuntuu tyhjältä. Kun ois mukava laitella vähän ruokaa ja vaihtaa kuulumisia.
Valtaosalle uskosin, että omat jutut on myös tärkeitä, eikä koko aikaa yhdessä. Että jos hakee parisuhdetta niin uskosin että paremmin löytyy, kun antaa toiselle tilaa, etenkin jos kumpikin osapuoli on pitempään ollu yhdessä. Mitä läheltä oon seutannu, niin moni joka koko ajan yhdessä ollu, niin on sittemmin eronnu.Sinulla noin, joillain muilla ihan toisin. Se onneksi ei ole keneltäkään toiselta pois, että joku toinen kokee asiat eri tavalla. Itse tunnen molemmin kokevia, heitä joista koti tuntuu ikävän tyhjältä ja heitä, joista se tuntuu ihanan tyhjältä.
Riippu ihan täysin millaista parisuhdetta ja kumppania etsii, että miten sen löytää parhaiten, Sellainen oletus, joka osalla nykyään on, että pitäisi olla aina yhdessä, on ehkä siinä mielessä vähän epäluonnollinen, ettei ihmisen historiassa oikeastaan koskaan aiemmin ole ollut tuollaiseen mahdollisuutta. Ei ihmisillä lajin kehityshistorian aikana ole silleen ollut mitään vapaa-aikaa hillua 24/7 parisuhdekumppaninsa kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla noin, joillain muilla ihan toisin. Se onneksi ei ole keneltäkään toiselta pois, että joku toinen kokee asiat eri tavalla. Itse tunnen molemmin kokevia, heitä joista koti tuntuu ikävän tyhjältä ja heitä, joista se tuntuu ihanan tyhjältä.
Riippu ihan täysin millaista parisuhdetta ja kumppania etsii, että miten sen löytää parhaiten, Sellainen oletus, joka osalla nykyään on, että pitäisi olla aina yhdessä, on ehkä siinä mielessä vähän epäluonnollinen, ettei ihmisen historiassa oikeastaan koskaan aiemmin ole ollut tuollaiseen mahdollisuutta. Ei ihmisillä lajin kehityshistorian aikana ole silleen ollut mitään vapaa-aikaa hillua 24/7 parisuhdekumppaninsa kanssa.Joo en määkään mitään tukahduttavan tiivistä parisuhdetta kaipaan. Mulla on oma työ ja harrastukset ja omat haaveet yksilönä, niin kuuluis olla toisellakin, mutta että ihan tavallisissa asioissa ois tunne, että se toinen on siinä. Nytkin mulla oli pitkä päivä ja just raahustin kotiin. On tosi väsynyt jopa lohduton olo. Ei haittais jos nyt vois käpertyä kainaloon ja itkeä itkua, jolle ei ees ole mitään varsinaista syytä.
- Anonyymi
Minusta taas kuulostaa että painostat toista. Anna aikaa. Ei suhde tule kestämään jos toinen ei henkisesti ole valmis siihen. Jos sinulle se on liikaa se on sitten liikaa.
- Anonyymi
Mietin tätä siltä kannalta nyt, että jos rakastun tässä elämänkohdassa ja toinen myös, eikö se ole jotain johon kuuluu luonnostaan lähteä mukaan? Toki aina voi valita, että ei lähde.
Ja mitä järkeä olis kouluttaa itsensä elämään yksin, jos se jopa ois biologisestikin sitä luonnollista vastaan.
Toki läheisyyden kaipuussaan voi aina roikkua somessa, katsoa suoratoistosta leffoja ja sarjoja, käyttää päihteitä, syödä överit, hommata lemmikin, mutta mulla ei oo mikään näistä käytössä ja jää vain paljas tarve kokea läheisyyttä ja kuulumista. Miksi opettelisin ettei tätä tarvetta olisi.
Eli jos pitää valita, riudunko yksin vai viihdytänkö itseäni epäterveillä tavoilla, että osaisin olla yksin, valitsen ekan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi
Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.755883Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies
Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk3095255Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?
Työmatkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotellisurmasta tie414106Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"
sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni2983563Tehomaksu rankaisisi normaalista sähkönkäytöstä
Energiaviraston valmistelema tehomaksumalli herättää aiheellista huolta erityisesti tavallisten kotitalouksien näkökulma1253378Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina
Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.02190Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten
Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril1272048- 1051680
- 1721371
Orpo pihalla kuin lumiukko
Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA971205