Kertokaa
on sattuu lyhen ajan sisällä useampia ikäistemme läheisten menetyksiä
on myös usempia vakavasti sairastuneita läheisiä
elämä tekee loppuaan,
milellään olisitte avuski , lohduttisitte kuolevaa
mutta
kun sattuu omaki elämä tekevän loppuaan
kuinka jaksatte murheen alla,
eikä ole ainuttakaan aikuista ymmärtäjää
jonka kanssa voisi murheitaan jakaa kuten ennen,
silloin kun kaikki läheiset oli vielä elossa ,
heidän kanssaan voitiin jutella raskaatki surut murheet asiansa ,
sitä tukiverkkoa ei enään ole
on vain suru tuska ja huoli murheineen yksin kannettavana,
hiljaista sielun tuskaa ,
eikä lohdutusta ole näkyvissä ,
en keksi ratkisua,
murheen taakka on suuri ja raskas,
----- luoja kuule hätämme,
auta armahda meitä !
MURHEEN MURTAMAT KUINKA JAKSATTE ?
23
266
Vastaukset
- Anonyymi
Ihmis-suhteet on vaikeita,
varsinki sillon kun murhe ja menetykset painaa päälle
ei ole keelle kertoisi hätänsä, huolensa,
taakka tutuntuu raskaalta, joskus ylivoimasen raskaalta,
muistan aikoinaan oman mummoni lohdutuksen sanat :
EI JUMALA ANNA SUUEMPA A TAAKKA KANNETTAVAKSI
KUIN IHMINEN JAKAA KANTAA
se kyllä aokoinaan lohdutti, ja siihen uskoi nuorena ja terveenä,
pakko nyt vanhusenaki on siihen uskottava,
joten jaksan tämä elämän vaiheen viekä elää
luojaan turvaten, - Anonyymi
Ikävä kyllä
vnhuus on ihmiselämän vaikeinta aikaa,
jäät yksin,
ei ole hoivaa ja huolemoitoa tarjolla kuin penelle lapselle aikoinaan oli,
vaikka pieni lapsi työllisti yöt ja päivät niin se oli ihmeellistä aikaa,
pieni lapsi kehittyi joka päivä
jotain uutta tapahtui pienokaisessa,
nousi, istullee, sitten nousi puutavasten seisomaan
alkoi jokeltelemaan
löysi sanan , äiti, tai sinnepäin äippä,
--- vanhukselle tapahtuu sama kehitys
mutta nyt taaksepäin,
ensin askel lyhenee, voimat katoaa,
sitten ei jaksa ollenkaan kävellä ,
sitten ei nousta sängystä
ei ole voimia , puhe kangertuu ,
apua ei olekkaa samoin paikalla kuin pienella lapsella on ja oli,
elämä on syntymista
ja heti sitten valmistautumista kuolemeean,,
onko / oliko pitkän elämän eläneellä mitään järkeä syntyä
tämmöseen hulluun maailaan ?- Anonyymi
ei ollu
onnelisia ne jotka ei tee lapsia tänne kärsimään,
sillä elämä on pelkää taistelua olemassa olostaan ja selviytymisestään
" vaikka sinä voittaisit koko maailman ei siitä sinulle mitään hyötyä ole
kun saat sielullesi vain vahingon "
- Anonyymi
Kannattaisi nyt viimeistään viime hetkillään itse kunkin varmistaa hyvät suhteensa Luojaan. Tällaiset asiat olis muutoin hyvä selvittää itselleen jo hyvissä ajoin (= heti), sillä asia ei välttämättä ole niinkään yksinkertainen ja vaatii hieman tietouttakin, mitä uskoa ja mitä ei.
Se, jolla on jo suhteensa Jumalaan, tarkistakoon kantaansa, pitäköön uskostaan vahvasti kiinni, rukoilkoon minkä osaa.
Kyllä kuoleman läheisyys pistää monen mietteliääksi ja ehkä hiukan säikähtäneeksikin. Että nyt sitä ollaan totuuden edessä, mitä tuolla toisella puolen odottaa... Ei voi kuin itse yrittää parastaan, rukoilla Jumalaa ja sitten se on menoa.
Olen aikoinaan työssäni sairaaloissa ja vanhainkodeissa nähnyt kymmeniä, ehkä satojakin kuolevia, nähnyt myös muutaman kuolinhetken ja sitten myös kuolleita melkoisen määrän. Erilaiset ihmiset kuolevat, eli lähestyvät kuolemaa niin eri, persoonallisin tavoin.
- Olen nähnyt eräänkin raivoavan, kiroilevan naisihmisen lopulta viimeisenä päivänään jo varsin hiljaisena, tuijottavan kauhuissaan vastakkaista seinää, kattoon.
- Sitten monien, herttaisten, puheissaan ehkä uskonnollistenkin vanhusten hiljaa ja rauhallisina suhtautuvan tulevaan hetkeensä.
- Jos olen sattunut sängyn / lattialle kaatuneen vanhuksen vierelle juuri ennen selkeästi tulevaa kuolinhetkeä, olen silittänut päästä, luvan kanssa rukoillutkin, pitänyt kädestä kiinni ja saattanut rajan yli = luo.
- Muistan erityisesti erään vanhan miehen, joka pyysi pitämään kädestään kiinni, hän katsoi kohti vastakkaista seinää... sitten katse pysähtyi.
- Myös erään ortodoksivanhuksen, jota neuvoin rukoilemaan heikäläisten rukouksen. Mummo katsoi minua kysyvänä lattialta, sitten alkoi mumista rukoustaan (minäkin rukoilin ajatuksissani). Sen jälkeen heti, kulki kuoleman värinä kasvojen yli.
(R. Faltin -) Herran Siunaus:
https://www.youtube.com/watch?v=UdItcDQExq0
Isoisäni oli ev.l.pappi ja hän kuulemma aina messussa lauloi seurakunnalle tämän Richard Faltinin säveltämän Herran Siunauksen. - Anonyymi
Kiitos ajatuksistasi,
Olen vielä toiminnallinen , omatoiminen ijäkkäämpi henkilö,
tiedostan kokoajan kuoleman läheisyyden,
voimat hiipuu
johtuu syd:n vajaattoiminnasta
sekä syöpä hiipii kehossani,
vaikka nyt on saatu pois,
mutta lausunto on
" voi levitä räjähdysmäisesti "
en pelkää kuolemaa,
uskoni on vahva , Jeesus on joka hetki kanssani
koskaan en ole yksin,
---
murhetta kannan
niin moni läheinen lyhyen ajan sisällä on poistunu ikuisuuteen
nyt oma kunto
ja viimenen sisarruksistani on todella huonossa kunnossa,
sieluni itkee kokoajan ,
kaikki on nyt ohi, tai kohta ohi,
työteliäs oikea ihmisen elämä on menneisyydessä
kiitos siitä kuuluu luojalle,
loppua en tiedä kuinka vaikeaksi loppuvaihe muuttuu kohdallani,
nyt hirvittää viimesen sisarrukseni kohtalo tällähetkellä
se on todella vaikea nyt,
rukoilen hänen puolestaan,
kuule auta helpota hänen oloa,
armahda meitä näissä tuskissamme, aamen .
no mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta
tapahtuu vain muutoksia
toiset poistuu ikuisuuteen ,,
" kun tuuli käy sun yli ei sinua enään ole
eikä sinua enään muista "
näin oli jotensakki raamatussa,
uudet sukupolvet syntyy rakentamaan ihmiskuntaa,
luoja heitä siunatkoon ja ohjatkoon oikeaan !- Anonyymi
" kun tuuli käy sinun yli , ei sinua enään ole, eikä asuinpaikkasi sinua enään tunne "
raamatun lause taisi olla jotensakki noin, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" kun tuuli käy sinun yli , ei sinua enään ole, eikä asuinpaikkasi sinua enään tunne "
raamatun lause taisi olla jotensakki noin,Itse ainakin katoan ihmisten muisteista. Ei ole kuin muutama nk. ystävä ja ehkä pari sukulaista, jotka saattavat jonkin aikaa muistaa, mutta se on sitten siinä. En minä välitä.
Meitä kerran eläneitä, kärsineitä, sitten unohdettuja, on maailma on täynnä. Ehkä jokainen meistä jättää jotain itsestään maan päälle. Jotkut omaisilleen, jotkut nk. julkkiksina, jotkut taas näkymättöminä, mutta ehkä esim. netissä hetken vaikuttaneina.
Toivottavasti on itse ollut joillekin toisille edes hiukan avuksi ja hyödyksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" kun tuuli käy sinun yli , ei sinua enään ole, eikä asuinpaikkasi sinua enään tunne "
raamatun lause taisi olla jotensakki noin,Psalmi 103: 8-18
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse ainakin katoan ihmisten muisteista. Ei ole kuin muutama nk. ystävä ja ehkä pari sukulaista, jotka saattavat jonkin aikaa muistaa, mutta se on sitten siinä. En minä välitä.
Meitä kerran eläneitä, kärsineitä, sitten unohdettuja, on maailma on täynnä. Ehkä jokainen meistä jättää jotain itsestään maan päälle. Jotkut omaisilleen, jotkut nk. julkkiksina, jotkut taas näkymättöminä, mutta ehkä esim. netissä hetken vaikuttaneina.
Toivottavasti on itse ollut joillekin toisille edes hiukan avuksi ja hyödyksi.Varmasti ole ollu tärkeä joillekki ihmisillä,
vaikka usein me itse emme sitä tajuakkaan,
näin on käyn omalla kohdallani kauan sitten,
aikoinaan nuorena oli työkavereita,
niin kymmenien vuosien päästä sain terveisiä ruotsista ,
joku entinen työkaveri oli nimen omaan minut muistanu,
ja laittanu terveisiä,
näin voi käytä,
ehkä olemme tärkeiä jollekkin tietämättämme itse.
- Anonyymi
Murehditteko te aina ,kun joku täämmöinen hyvin iäkäs ihminen, tuttava, sisar , veli, sukulainen kuolee. Tarkoitan ,kun on saanut elää jo täällä maan päällä yli kahdeksankymmentä vuotta. Menehtyy sitten sairauteen tms. Minä en sure enkä murehdi lainkaan. ajattelen ,että hyvä ,kun pääsi pois , kun kärsi jo paljon.
En ymmärrä ollenkaan ,miks pitäisi surra. Voi olla iloinen hänen puolesta ,kun kivut ja sairaus armahti.- Anonyymi
No, itsekään en useinkaan varsinaisesti sure, sillä olen (töissäni) tottunut kuolemaan ja tiedän, että se tulee kullekin ajallaan.
Olen itse monesti käynyt lähellä kuolemaa ja pelastunut täpärästi. Olen kolmesti pelastanut hukkuneen. Kuoleman läheisyys on tuttua.
Kuolema yleensä yllättää. Tulee yhtäkkiä ja sen tajuaminen enemmänkin hämmentää. Yhtäkkiä tuttu ihminen on poissa. - Anonyymi
ET sitten ymmärrä , oletko kylmäkiskoinen siinäki vaiheessa kun näet toisen käsivän suunnattomasti,
mä koen saman tuskan sairaan kanssa
siis vaistomaisesti koen hänen taakkansa samassa tilanteessa,
ihminen suree sitä aikaa kun näkee toisen kärsivän älyttömäti
eikä voi auttaa vaikka kuinka haluaisi,
se on myötäelämistä omien rakkaitten kanssa
se tuska on sairalla
myös läiheiset omaiset kokee saman,
siinä vaiheessa voi vain rukoilla
armahda meitä
sitten kun kuolema on käyny tilanne on eri, on kaikenlaiset kuolleen perikunnan selvitykset perillisineen, neki jutut on omaisille usein psyykkisesti raskaita aikoja,
suru kestää aikansa ja se muuttuu vuosien myötä muistoiksi,
ihminen sopeutuu menetyksiin kukanenki omaa tahtiaan, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ET sitten ymmärrä , oletko kylmäkiskoinen siinäki vaiheessa kun näet toisen käsivän suunnattomasti,
mä koen saman tuskan sairaan kanssa
siis vaistomaisesti koen hänen taakkansa samassa tilanteessa,
ihminen suree sitä aikaa kun näkee toisen kärsivän älyttömäti
eikä voi auttaa vaikka kuinka haluaisi,
se on myötäelämistä omien rakkaitten kanssa
se tuska on sairalla
myös läiheiset omaiset kokee saman,
siinä vaiheessa voi vain rukoilla
armahda meitä
sitten kun kuolema on käyny tilanne on eri, on kaikenlaiset kuolleen perikunnan selvitykset perillisineen, neki jutut on omaisille usein psyykkisesti raskaita aikoja,
suru kestää aikansa ja se muuttuu vuosien myötä muistoiksi,
ihminen sopeutuu menetyksiin kukanenki omaa tahtiaan,Itse omien läheisteni kohdalla en ole nähnyt tuollaista kuolevan kärsimystä, tuollaisen näkeminen voikin tuottaa suurta kärsimystä myös sairaan lähiomaisille. Omat omaiseni ovat lähteneet tiettävästi täysin kivuttomasti.
Sairaaloissa tietenkin nähnyt monenlaista, mutta en sielläkään yleensä tiedostanut suuria kärsimyksiä, sillä tuolloin potilaita hoidettiin vastuullisesti ja annettiin esim. kunnollisia kipulääkityksiä.
Nykypäivän sairaanhoito on mielestäni leväperäisempää kuin oli esim. 40 vuotta sitten. Olen itse sairaaloissa, pieleen menneiden leikkausten uhrina kokenut todella helvetillisiäkin kipuja. En ollut kuolemaisillani, vaan varsin elossa, mutta kovissa kivuissa. Saamarin tunarit! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ET sitten ymmärrä , oletko kylmäkiskoinen siinäki vaiheessa kun näet toisen käsivän suunnattomasti,
mä koen saman tuskan sairaan kanssa
siis vaistomaisesti koen hänen taakkansa samassa tilanteessa,
ihminen suree sitä aikaa kun näkee toisen kärsivän älyttömäti
eikä voi auttaa vaikka kuinka haluaisi,
se on myötäelämistä omien rakkaitten kanssa
se tuska on sairalla
myös läiheiset omaiset kokee saman,
siinä vaiheessa voi vain rukoilla
armahda meitä
sitten kun kuolema on käyny tilanne on eri, on kaikenlaiset kuolleen perikunnan selvitykset perillisineen, neki jutut on omaisille usein psyykkisesti raskaita aikoja,
suru kestää aikansa ja se muuttuu vuosien myötä muistoiksi,
ihminen sopeutuu menetyksiin kukanenki omaa tahtiaan,Sinulla ,,” Et sitten ymmärrä”,, 17:27:35
UUSI
Juurikin niin, että kun näen jonkun vanhuksen kärsivän suunnattomasti, ymmärrän hänen tuskansa . Jumala armahtaa ottamalla hänet pois kärsimästä.
Siinä ei ole mitään kylmäkiskoisuutta, kun haluaa , että hänen kärsimyksensä loppuu. Tajuatko? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ET sitten ymmärrä , oletko kylmäkiskoinen siinäki vaiheessa kun näet toisen käsivän suunnattomasti,
mä koen saman tuskan sairaan kanssa
siis vaistomaisesti koen hänen taakkansa samassa tilanteessa,
ihminen suree sitä aikaa kun näkee toisen kärsivän älyttömäti
eikä voi auttaa vaikka kuinka haluaisi,
se on myötäelämistä omien rakkaitten kanssa
se tuska on sairalla
myös läiheiset omaiset kokee saman,
siinä vaiheessa voi vain rukoilla
armahda meitä
sitten kun kuolema on käyny tilanne on eri, on kaikenlaiset kuolleen perikunnan selvitykset perillisineen, neki jutut on omaisille usein psyykkisesti raskaita aikoja,
suru kestää aikansa ja se muuttuu vuosien myötä muistoiksi,
ihminen sopeutuu menetyksiin kukanenki omaa tahtiaan,On kauheaa nähdä rakkaan ihmisen kärsivän. Ottaisi itse ne kärsimykset jos voisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kauheaa nähdä rakkaan ihmisen kärsivän. Ottaisi itse ne kärsimykset jos voisi.
Todellaki on aivan hirveetä nähdä kuinka läheinen kuihtuu armotta pois,
kunläheinen kärsii silloin käsrii myös muut hänen rakkansa , kärsimys on koko perheen jopa suvun kärsimys,
ei voi syödä enään
eikä keho toimi enään mitenkää kunnolla,
luoja meitä vanhuksia armahtakoon, ,
- Anonyymi
Onko joku kuollut? Jaksamista sinne.
Just juteltiin tyttären kanssa että on ollut hyvin tasaista pitkän aikaan.
Pahin menetys oli poikamme kuolema, siitä on jo aikaa mutta ei mene tuntia etteikö kävisi mielessä.
Kun hän oli viimeisiä aikoja elossa sairastuttuaan syöpään niin rukoilin, olisin lähtenyt mielelläni hänen edestään jos saisi valita.
Sitten oli vähän väliaikaa, kuoli äitini ja mieheni kolmen kuukuden sisällä. Nyt viimeksi neljä vuotta nuorempi veljeni.
Olen sukumme vanhin "matriarkka", tiedän että parhaimmillaankin aikaa on rajalliesti.- Anonyymi
Kun läheinen sairastuu kuolemaan johtavaan tautiin, siinä taatusti kärsii lähiomiset yhtä paljon kuin sairasta henkilö,
onhan sanottu
jos perheen jäsen sairastuu esm. ALZHAIMERIIN
niin koko perhe sairastaa enenmän kuin kyseinen henkilö,
väitetään että alzhaimer potilas itse ei tajua sairauden vakavuutta,
mutta
omaishoitaja ja lähisuku kyllä kärsii sairastuneenki puolesta,
kuolema armahtaa,
vahvasti olen eutanasian puolustaja, suomeen pitää saada laki voimaan,
ja
mutta a i n a pitää olla henkilön i t s e n s ä päätös,
EI KOSKAAN sairaanhoitjana, ei lääkärin eikä kenekää muun toiveesta käskystä VAAN AINA IHMISEN ITSENSÄ PYYNNÖSTÄ
huomatkaa tärkeä näkemys
AINA VAIN SAIRAAN HENKILÖN OMASTA PYYNNÖSTÄ !
- Anonyymi
Tarpeeksi muistisairas ei lainkaan tajua pitäiskö elää vai kuolla.
- Anonyymi
Hei aloittaja !
Surusta toipuminen vaatii myötätuntoa.
Kun saa myötätuntoa se auttaa vähitellen hiukan eteenpäin,
mutta jos ei ole ainuttakaan aikuista ymmärtäjää
jonka kanssa voisi murheensa jakaa kuten ennen,
kun läheisiä oli vielä elossa,
yksin ilman myötätuntoa on vaikea toipua.
Tukiverkkoa olisi tärkeä,
edes yksi ihminen,
muuten surun ja tuskan kantaminen on raskasta
kokoaikaista sielun ja sydämen tuskaa,
josta ei pääse yhtään irti.
En minäkään ole keksinyt ratkaisua.
Ei ole muuta kuin teoria,
että aika auttaisi,
mutta ei se ole auttanut - kun on yksin surunsa kanssa.
Olen yrittänyt "auttaa" asiaa hyväksymällä sen,
että tämä on kohtaloni.
Se on vain kestettävä ja elettävä sen kanssa.
Yritetään ajatella joskus jotain valoisaakin.
edes hetken.
Surun sekaan saa mahtua iloakin,
kun vain keksisi mistä sitä yksinään löytäisi.
Ehkä se pieni ilo voisi olla tämä kirjoittelu toinen toisillemme täällä ?
Kirjotellaan !- Anonyymi
Kiitos ajatuksistasi,
en taida enään toipua surujeni kanssa,
ei ole ketään saman ikästä " ymmärtäjää " kuten ennen oli
toivon vain pikaista lähtötä täältä, sitäkää en ehkä tule saamaan,
---
perusteeliseen lääkärintarkastukseen tuli kehotus
koska pitäisi näitä minun sairauksia kuulemma seurata,
mutta
loppu lause oli jotensakki näin JÄÄ OMALLE VASTUULLE haluanko enään suurempia tarkastuksia.
joten siinä vasta pulma,
yksin EN jaksa ENKÄ USKALLA
nyt on alkanu tosissaan pelottamaan lääkäriin meno,
ne kun heti leikkelee jostaki tai tonkii joka kolon kuulemma ,
tarkastus olisi koko keho syynättävä,
en uskalla,
kirjoitelaan tämä kuitenki jotenki helpottaa sisäistä painetta
kun johonki huoliaan ilmaisee.
kohta nukkumaan
huomenna on parempi päivä
HYvää yötä !
- Anonyymi
Raskaat on mietteet,
mikään ei lohduta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
SDP haluaa LISÄÄ veroja bensa-autoille!
Sdp:n vaihtoehtobudjetti esittää polttomoottoriautoille lisää veroja Sdp esittää tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verot26318241Riikka se jytkytti BKT:stä nyt 0,3 prosenttia pois
Ja vain kolmessa kuukaudessa! Vuositasollahan tuo tarkoittaa reilun prosentin pudotusta. Pärjäisi varmaan lasketteluss8910434Vasemmistoaate on aatteista jaloin
Kaikki saavat ja kukaan ei jää ilman. Kuka tuollaista voisi vastustaa?3817008Mihin kaikkeen sinä ihastuit hänessä
Mikä oli se asia mikä vei jalat altasi? ❤️ Oliko jotain erityistä tilannetta vai tunne? Kenties monen sattuman summa? Ai625456Persut: haluamme lisää veroja!
Lisää lisää veroja huutaa persukuoro. Veroila Suomi nousuun! "Uusi matkailuvero eli matkailijamaksu peritään esimerki394626Brittiläinen vasemmistolehti: Sanna Marin oli vihdoin rehellinen
Nyt tulee pahasti lunta tupaan Seiskan tähtitytölle. Ex-pääministerin kirjaa arvostellaan latteuksista ja itsekehusta.833384"Purra löylytti oppositiota", sanoi naistoimittaja Pöllöraadissa
Kyllä, Purra tekee juuri sitä työtä mitä hänen tuossa asemassa pitää tehdä, hän antaa oppositiolle takaisin samalla mita1172983Alexander C. G. riisti demari-Veijolta arvonimen
"Stubb myönsi 66 arvonimeä ja peruutti yhden arvonimen. Presidentti Tarja Halonen myönsi Baltzarille kulttuurineuvoksen972515Jos samassa autossa istuu romani, somali ja venäläinen, kuka ajaa?
Arvioiden mukaan romanit lähtivät noin 1000-luvulla liikkeelle pohjois-Intiasta. Nyt 1000 vuotta myöhemmin he ovat levit302154MTV: Timo Jutila lataa suoraa tekstiä Pippa Laukan tylystä kritiikistä tosi-tv-kuvausten jälkeen
Juti sai kuulla kyllä kunniansa Olet mitä syöt -ohjelmassa elintavoistaan! Toki olihan siinä aika paljon rasvaista syötä261926