Kuolema on lähitulevaisuutta,
raskaaksi käy vanhan ihmisen lpputaival ,
kuinka kauan pitää huonovointisuutta uupumusta kestää ennekuin kuolema armahtaa,
suuri joukko yli 80+++++v kokee voimiensa uupuvan ,
mikä olisi hyvä neuvo elämän loppuvaihetta viettävälle vanhukselle
kun voimia ei harrastuksiin enään ole ?
raskaaksi käy vanhan ihmisen lpputaival ,
kuinka kauan pitää huonovointisuutta uupumusta kestää ennekuin kuolema armahtaa,
suuri joukko yli 80+++++v kokee voimiensa uupuvan ,
mikä olisi hyvä neuvo elämän loppuvaihetta viettävälle vanhukselle
kun voimia ei harrastuksiin enään ole ?
Vastaukset 247
Vanhimmat
Voimat täysin hukassa,
-- itse jaksan vielä istua kuunella radioa,
katsella TV:stä jos tulee jotain mielenkiintois,
mikä ihaninta, luojalle kiitos,
voin vielä tehdä istullaankäsitöitä,
suuressa määrin ei , mutta työ kerrallan, nyt menossa nilkkapituisen vallahameen teko,
käsillä tekeminen on enään ainoa helpotus psykkeen alavireeseen,
asioilla käynti on suurta tuskaa,
kävely on mahdottoman raskasta, syd:n vajaatominnan takia,
vain muutaman metrin kerrallaan jaksaa astella askeleita.
mukavaa joulun odotusta parempikuntoisille,
kirjoitelaan kuulumisia
kuinka selvitään arjen pyörityksestä huonokuntoisenaki,
tev. seitamuori tuiman tunturin kupeesta ! huumorilla ,,,
Mahdollisimman hyvää vointia sinulle siellä tunturin kupeessa !
Joko siellä on lunta ja pakkasta !
Monellan elämän loppuvaihetta lähsetyvällä vanhalla ihmisellä
on suuri omakohtainen tarve keskustella kuoleman läheisyydestä.
joka on vääjämätön tulevaisuutemme,
kuinka suhtautua tulevaan
voiko sen jo hyväksyä omalle kohdalleen,
pelottaako vai ei pelota, ym.
Ei itse kuolema pelota mutta se miten kuolee, se kuoleminen,
jos se on pitkä ja tuskallinen.
Näin on. Nukkuuko yöllä ikuiseen uneen, vai makaako hoitokodissa useita vuosia.
Miksi kuolema on TBU
vaikka se kuuluu elämään luonnollisena tapahtumana,
nyt piehtaron surujenkeskellä liian moni hyvin läheinenikäiseni on poistunu elämästäni,
väkisinki elämän loppu pyörii ajatusmaailmassa
kuinka kauan murhetta pitää vanhan ihmisen kantaa,
odotan suurella hartaudella kevättä,
jospa silloin raskaat ajatuksen
helpotaa
kun aurinkoki alkaa valaiseen pimeitä maisemia.
yleensä kevät tuo ilon elämääni.
niin
Juise Leskinen lauloi ,
elämä on kuolemista,
niin se kai on,
kuolema kuuluu elämään vaikka ei uskoisi !
Juise Leskinen !
https://www.youtube.com/watch?v=mVtmwWT-3Lw&list=RDmVtmwWT-3Lw&start_radio=1
Miten sen ottaa. Ei se ole enää elämää, kun on kuollut,
mutta kaikkien on kuoltava. Voi kun kuolisi unessa yöllä,
ettei joutuisi jonkun vaikean taudin takia riutumaan kivuissaan
kuoliaaksi.
Joillekin kuolema on tabu.
He eivät halua puhua siitä
eikä tarvitse,
jos se tuntuu vaikealta.
Kun on kymmeniä poismenoja joutunut suremaan
ja yksin jäänyt kekkuloimaan maan päälle
ei vierasta kuolemasta puhumista.
Päinvastoin se helpottaa.
Mistä sinä sen tiedät, ettei "ole enää elämää, kun on kuollut." Onko sulle annettu jotain relevanttia tietoa aiheesta, josta kukaan muu ei tiedä. Ja kuka on sen tiedon antaja.
Kukaan ei ole tullut kertomaan, että elämään kuoleman jälkeen olisi.
Ihmeen paljon on lehien etusivuillaki nykyisin ollu uutisointia
huomattavasti meitä nuorempia julkkiksia
joilla on vakava sairaus,
syöpä näyttää olevan hyvin yleinen ihan kaikilla
harmi vaan kun se usein johtaa kuolemaan jopa nuorempia kuin ikäisemme ovat,
onkohan syöpää ollu munoin sodan aikaudella ollenkaan vai onko niin ettei syöpää ole tunnistettu sairautena,
hymmm,,
Ehkä syöpää ei aikoinaan vain tunnistettu ja nimetty..
Kuulemma joka kolmannelle tulee syöpä. Sillä on vieläkin pelottava kaiku,
vaikka sitä voidaan hyvin parantaa nykyään - jos ajoissa huomataan.
Sympatiani kaikille vakavasti sairaille.
Olen itse saanut kuolemantuomion jo 30 vuotta sitten ja se oli shokki,
mutta se olikin väärä diagnoosi huolimattomalta lääkäriltä.
Olin elänyt kauhuissani väärän tiedon kanssa jo aika kauan.
kun on vanha
vaivat voi viedä hautaan mennessään,
sitten helpottaa,
vanhaa ihmistä on turha hoitaa kalliilla leikauksilla sun muilla toimenpiteillä
kun kuitenki elin aikaa on enään vähän
eikä vanha ihminen kykene yhtikäs mihinkään työhön
kuten nuorena ja terveenä,
sitäpaitsi on luonnon laki että vanhhat kuolee
ja syntyy uutta elämää tilalle,
näin se vaan menee,
turha surra sairauksiaan
ainostaan kivun hoito pitäisi olla vanhallaki ihmiselle tehokasta,
kipuja ei pitäisi kenekään kärsiä ,
Ennen ihmiset kuolivat nuorempana, he eivät "ehtineet" saada kaikkia sairauksia.
En paljoakaan sure sairauksiani, mutta ottaa päähän, kun ei niitten takia pysty
enää juuri mihinkään. Sydämessä on aina häiriöitä ja kipulääkkeet pahentavat
niitä. En voi ottaa tarpeeksi kipulääkettä.
Ehkäpä vaivojesi syynä ovat liiat kipulääkkeesi. Olettaisin.
Liiat kipulääkkeesi ?! Mitä häh ! Juuri kirjoitin, ETTEN VOI OTTAA JUURI OLLENKAAN KIPULÄÄKKEITÄ, KOSKA NE PAHENTAVAT SYDÄNOIREITA.
JOS minulle on määrätty 30 mg jotain lääkettä tarvittaessa
otan sitä vain kovimpaan kipuun 10 mg.
Vedän enimmäkseen peiton pään yli ja torkun.
Välillä käyn syömässä, juomassa ja vessassa.
niin minäki teen
mielelään nukun pitkiä yöunia,
ei välittäisi herätä ollnkaan,
kun voimia ei kuitenkaan enään ole mihinkään tekemiseen,
saisivat palauttaa vanhainkodit takasi yhteiskunaan,
kyllä meitä vanhuksia pitäisi hoivata loppu elämän aiheessa ihan oikein,
kun itse emme enään jaksa ,
Nyt nukkumaan
huomenna mietitää kuolemaa ja ihmetellään milloin se meidät mahtaa korjata,
vai jäädäänkö me maanpäälle ikuisiksi ajoiksi,
kun vanhoja ollaan
eikä viikakemiestä näy eikä kuulu,
hyvää yötä ja kauniita unia !
Kuoleman läheisyys on meillä useimmilla jo melkolailla ajankohtainen asia. Siihen pitäisi yrittää sopeutua rauhallisesti, mutta kyllähän tuo suuri muutos mahd. vähintäänkin hiukan jännittää.
Itse jännitän siinä eniten tulevaa iankaikkista elämääni. Ei minulla ole asiasta muuta, "varmempaa" ennakkotietoa kuin mitä kristinoppi asiasta opettaa. Näillä tiedoilla pyrin lähestymään tapahtumaa. Tekemään parannusta synneistäni, sen minkä osaan ja kykenen.
Olen ollut monesti lähellä kuolemaa, minut on monesti mm. elvytetty.
Kun olin toisessa polvileikkauksessa niin illalla sairaalassa alkoi verenpaineeni laskea ja lääkäri tuli tekemään minulle jonkin veritutkimukseen. Olin kyllä varmasti kalpea ja näin hoitajien huolestuneet katseet ympärilläni, mutta minulla oli tavattoman rauhallinen ja hyvä olo. Hymyilin vain kohteliaasti vaikka tajusin, että nyt taitaa olla "tosi" kysymyksessä.
Samaten kun tuota ed. polvileikkaus-reissulla jatkohoitopaikassa sain suolisolmun (ileus) ja minua vietiin pillit soiden leikanneeseen sairaalaan. Sieltä sitten vielä kolmanteen. Mieshoitaja ambulanssissa käski minun vain pitää silmiä auki. Minulla oli muutoin ihan hyvä, mutta aikalailla voimaton olo, heiluin siinä tajunnan rajamailla. Verinäytteen otto sormenpäästä ei ollut onnistuakseen, oli veri jotenkin "pysähtynyt"?
Toivottavasti se itse lopullinen lähtö täältä olisi yhtälailla rauhallinen ja että sielun kävisi hyvin, sitten siellä Rajan toisella puolen. Paratiisiin toivoisin pääseväni ja että koirineni saisin sieltä oman mökin.
Minäkin toivon, että lähtöni olisi mahdollisimman kivuton, että nykylääketiede hoitaisi.
Se iankaikkinen elämä onkin tärkeä asia, ja on vain hyvä kun pysähtyy sitä ajattelemaan. Itse uskon, että taivas on tarkoitettu meidän määränpääksi. Raamattuun pohjautuva usko vie perille, Kristus on kuollut meidän syntiemme vuoksi että me saisimme elää. Jos on netti käytössä, haluan ohjata niitä, jotka haluavat, Jumalan sanan kuuloon. Osoitteessa www.nettiseurat.info ja www.kindomofpeace.com voi kuulla elämän tärkeimmästä asiasta.
Mutta toivon, että ne, joita asia ei kiinnosta, eivät alkaisi kiistelemään, koska kaikki kuunteleminenhan on vapaaehtoista. Hyvää tarkoittaen kirjoitan.
Korjaus: www.kingdomofpeace.net.
Monen on jo hyvinki huono kuntoisia,
on hyvä että kuolemasta voi jutella paineita tuntematta, koulema kuuluu elämän loppuvaiheeseen
siihen on syytä sopeutua ,
meistä ei enään tule nuoria työkykyisiä
vaan me tulemme tavitsemaan nuoremoien apua monissaki
arjesta selviytymisen vuoksi,
joka päivä on kuolema mielessä koska voimat ovat hiipuneet,
toistaiseksi olen selvinny joten kuten,
jättämällä esm. monetki rutiinit pois kotihommista,
teen vain sen pienen pakollisen jotta pysyn vielä elossa,
kuten otan lääkeet ja teen jonkinlaisen aamupalan ym .
tuonpuoleinen elämä on minulle salaisuus,
kuten raamattu sen ilmoittaa,
mutta minulla on v a h v a usko jeesukseen ja luojaan ,
en ole koskaan yksin, vaikka olenki yksin, luoja on aina jokahetki kanssani,
pidän kuolemaa luonnollisena asiana , se kuuluu jokaisen ihmisen elämään jossakivaiheessa,
kuolemaa ei tarvi pelätä se on vapautus ja lepoa maanpäälisistä vaivoista,
taas on lauantai, jos jaksan lähden hieman ulos,
jää nähtäväksi,
nykyisin lähdöt jää usein aikeeksi,
joten varmaa ei voi sanoa,
riippuu kunnosta ja voinnista tuntuuko siltä että jaksaa lähteä,
ainaki käsitöitä teen,
nyt hiukan harmitaa jopa naurattaa, kun kudon tuota hametta siihen tulee kokoajan omia hiuksia mukaan, välliin harmittaa suurestikki sitten aattelen jätän ne siihen, koska minulta lähtee hiuksia nykyisin aika paljon jatkuvasti kun kampaan tukkaa jää hiustukko kampaan,
se kai on sitä vanhuutta , hiukset harvenee, mutta jääpäs hameeseen ikuiset muistot hiuksistanii, höh,
ei ne juurikaan näy, mutt ku tarkaan katsoo huomaa että sinne on kudottu hiuksiaki mukaan,
nätti ja lämmin hame tulee,
olen aivan innoussani kun tein aikasemmin 2 hametta saman laista ,
tytär vei toisen,
eri kuvioisia kylläki yllätyin mukavasti kuinka ihania ne ovatkaan kotona arjessa,
ja l ä m m i t t ä ä ihanasti vilusia jalkojani,
koitetaan jaksaa
kirjoitelaan kuulumisia,
kuinka voimme ,
joku päivä on parempi joku päivä on tosi huono,
jaksamisen suhteen,
se on sitä vanhan ihmisen loppu elämää se .
Hei, minkälainen on aamusi ollut ?
Meikäläisellä "moottori yskii" pahasti,
mutta ehkä vähän helpotusta tulee päivän mittaan.
Sinulla on tuota huumorintajua. 🙂🧚♀️
Minä nukuin pääpiirteittäin hyvin, vaikka aamuyöllä heräsinkin "puurolle ja kahville".
Stadissa aurinkoinen, pieni, lähes pakkasaamu.
juu mun moottori kun äsken yski suihkutin rasvaa kurkkuun
kummasti helpotti,
oliskohan sinullaki rasvan puutetta moottorissa,
autoonki ne vaihtoi uudet rasvat kun käytin huollossa,
Lorautan aamulla kaurapuuroon aina tilkan rypsi- ja oliiviöljyä,
mutta ei se tunnut auttavan moottorin yskimiseen.
"Pakoputken" öljyt pitää toimivana.
Minulle saisi vaihtaa koko moottorin ja kyllä pellitkin on jo aika ruosteessa
ja kuluneet . . .
Perävalokaan ei toimi .... paukkuu vaan ...
Huomenta huomenta kaikille !
Tulisipa ilta, että saisi taas nukkua,
olla tiedottomassa tilassa.
Elämä ei ole enää nautinto.
Se on kipua ja kärsimistä,
vaikka minkä tekisi
ja minkä asenteen yrittäisi ottaa.
Ei tässä asenne auta mitään
ja jos joku sanoo,
että liike on lääke,
niin nauran päin naamaa.
Kivut vaan yltyy,
mitä enemmän yrittää liikkua.
Vielä kesällä tein 2-3 pientä kävelylenkkiä päivässä.
Nyt on lonkkakipu tullut niin pahaksi,
että hyvä, että vessaan pääsee.
Se on nivelrikko, jolle ei tehdä mitään.
Ainoa vaihtoehto on kestää kipua,
joka on sellaista,
että tuntuu kuin lonkassa olisi piikkilankaa.
Minäkin annoin aikanani vähän nuorempana tyhmiä neuvoja
kivuliaille iäkkäille.
Niillä oli hyvä ja lohduttava tarkoitus,
mutta kun poden nyt itse samanlaisia vaivoja,
joihin ei mikään enää auta
huomaan miten typerä olin.
Olet aivan oikeassa vaivat vaan lisääntyy ,
liikkeelle komentely vain ärsyttää nykyään,
kyllähän sitä aikoinaan oli aktiivi liikkuja joka päivä kävin lenkillä töistäki tultua,
mua harmitta se kun ei ole kunnon kipulääkkeitä meille vanhuksille,
jakaikinen kerta ne tyrkyttää Panadoli 1mg
sitä vois ottaa 3 kertaa päivässä mutt ku se EI vie kipuja juurikaan pois,
yleensä otan 1 vuorikaudessa,
nyt viimeaikoina ole ottanu vielä 1 yöksi saa nukkua rauhallisempaa unta,
ainaki niin luulen että senverran se auttaa,
Mikähän siinä on
kun ne ei keksi kunnon kipulääkkeitä meille vanhuksille,
maailma on m u k a niin teknisesti kehittyny,
mutta
lääkeitä ne ei vaan osaa kehittää
Eikö jonkinlainen lonkkatuki helpottaisi nivelrikkokipua?
Itselläni kämmentuki poisti kämmenen nivelrikkokivut kun pidin pari päivää, ympäri vuorokauden, niin etteivät sorminivelet päässeet liikkumaan. Mitkään vahvat kipulääkkeet eivät auttaneet, mutta tuo tuki, heti kun sen laitoin!
Taas jos kipeytyvät, niin laitan uudestaan.
Minulla on silloin tällöin ristiselkä kipee,
tukiliivi auttaa aina pahimman kivun,
voi käydä asioillaki kun laittaa tulkiliivin tiukasti suojaamaan selkärankaa,
Sama ajatukset. Ei panadol auta kunnolla eikä kaikkeen,
miksi sitäkin myrkkyä itseensä turhaan tunkisi 3 x päivässä ?
Minun vaivoihin auttaisi Arcoxia, jonka rinnakkaislääkettä myydään
nimellä Etoricoxib, mutta sydän ei kestä sitä kuin murusen.
Alkaa tykyttää liikaa.
Onneksi murusen voin ottaa. Se taittaa pahimman kivun.
Kaikki kivut (minulla)
Se on ihmelääke.
Se on ymmärtääkseni "luulääke", esimerkiksi lääke nivelrikkoon,
mutta sillä lähtee kaikki kivut sekä luista että läskeistä.
Jopa hammassärky ja mahavaivakin lakkaa tuntumasta.
Iäkkäät, sydän- ja verisuonisairaat eivät kai saa syödä sitä kuin ihan vähän,
jos ollenkaan.
Terveyskeskuslääkäri kielsi sen minulta,
mutta yksityislääkäri kirjoitti sitä nikottelematta,
koska syön sitä niin pienellä annostuksella,
vain noin 10-15 mg kerrallaan.
Yleensä vain kerran päivässä tarvittaessa,
joskus kaksi kertaa.
Yksityislääkäri sanoi, että sillä annoksella kuin sitä syön
se ei ole suurempi riski kuin ottaa Burana 400 mg.
Kyllähän tätä paremmin kestäisikin,
ellei aina olisi jotain kipua tai häikkää.
Mukava ajankulu kuten esimerkiksi kutominen, ristikot, lukeminen,
musiikinkuuntelu tai kiva radio- tai TV-ohjelma
ovat varmaankin rauhoittavia,
koska ne ovat mieluista tekemistä,
jolloin krempat voivat hetkeksi unohtua ja syke laskea.
En voi kuvitellakaan laittaa mitään vähänkään kiristävää lonkkaani
ja se kiristäisi sitten mahaanikin, joka on aina arka, mutta on hienoa, jos joku
saa tuista apua !
Kuten tiesitki
minulta on tuoki kipulääke jyrkästi kielletty johtt syd. n lääkeistä,
vain Pandoli 1 mg on luvattu käyttä,
joten mun elämä on kitumista,
mulle tulee noin puolen vuoden päästä kutsu lääkärin takastukseen just lääkeitten takia,
jospa muistaisin vaatia samalla parempia kipulääkeitä,
luulis että pakkohan niitten on keksiä vanhuksellekki kunnon kipulääkitys
kun aina mainostetaan ettei suomessa kenekää tarvi kärsiä kipuja, heh pikkusen se mainos naurattaa. ei pidä paikkaansa.
Minulla luontaistuote Arthorol Pro on vähentänyt kipuja, ei enää öisin pakota samoin kuin ennen.
Pitää tutkia mitä se sisältää. onko se vaaraton.
Kuolema tuli luonnolliseksi osaksi elämää kun menetin poikamme syövälle.
En pelkää kuolemaa, mutta silti on vielä elämänhalua.
Kipuja ja vaivoja on päivä päivältä enemmän, mutta särkylääkkeiden ja särkyvoiteiden avulla saan nukuttua.
Silti tuntuu että elämä on huijannut minua, mennyt niin nopeasti pitkälle vanhuuteen että en ole pysynyt perässä.
Hyväksyn että olen vanha, pakkohan se on, mutta toivoisin vielä muutaman kevään mökilläni.
En kadu juuri mitään, kaikki mitä on elämän varrella tullut tehtyä on tehty sen aikaisen tarpeen mukaan. virheitä olen tehnyt, mutta eipä niille enää mitään voi.
Joskus nauran itselleni kun en tajua korkeaa ikääni, teen hommia niin että nivelet ja selkä ovat ihan lopussa.
Akillesjänteen katkeaminen sai rauhoittumaan, se ei taida koskaan parantua ennalleen.
Jaksamista kaikille teille. <
kun oma kunto heikkenee nykyisin
kuolema on joka päivä mielessä aina jossakivaiheessa,
aina kyselen siltä miksi se ei hae jo pois kitumasta,
kuinkahan kauan tätä heikkokuntoista vanhuutta pitää vielä kestää,
jää arvoitukseksi.
Ajatten myös päivittäin kuolemaa. Pidän sitä lempeänä armahtajana jos ei enää jaksa. Olen nähnyt kun mieheni oli todella kauan ihan hoidettavissa. Poikamme kovissa kivuissa ja tukehtumaisillaan syövän loppuvaiheessa.
Se rauha joka heistä näkyi kun kuolema armahti sai kaikki pelot katoamaan.
Jää todellakin arvoitukseksi. Kun se ratkeaa ei siitä enää tiedä.
Kun ajattelee, että joka sekunti voi olla viimeinen kestää kipujaan
hetken hiukan paremmin ?
Mikä arvoitus se on? Kuolema vie kivut, ja valoisa, kivuton, huoleton taivasmatka alkaa.
kuolema tuo aina raskaat mietteet tullessaan,
mutta
vanhuksena sitä ei pakookaan pääse
joten puhuminen ja sopeutuminen tilanteessa
on vain hyväksi,
oppia hyväksymään
elämä oli ja meni,
nyt näillä voimilla teemme loppuelämämme mahdollisimman mielekkääksi,
Suurin osa on mennyttä, tiedän.
Ihan totta elämme loppuelämää, nyt pitää olla viimeinkin itsekäs jos vielä on voimia siihen.
Tehdä elämästä mahdollisimman mielekäs.
En tarkoita itsekkyydellä sitä että unohtaisimme läheisemme, vaan sitä että ajattelemme myös itseämme mikä ikäisltämme naisilta varsinkin, on jäänyt kaikkien muiden tarpeiden varjoon.
Mutta jokaisella on oma historiansa ja omanlaisensa elämä, lisäksi terveyden rajoitteet, ei ole yhtä konseptia loppuelämän varalle.
Olen varmaan onnekas kun sanon lähes joka aamu:" Kiitos kun saan elää".
Elämäni on ollut vaikea, ehkä liiankin vaikea, onneksi nyt tunnen vain kiitollisuutta kun elän parasta aikaa elämässäni.
Eikö nuoremmassa elämässäsi ollut mitään onnellista, jos tämä viittä vaille
kuoleman aika on nyt paras sinulle ?
Seitamuorille mahdollisimman hyvää vointia siellä tunturin kupeessa !
Joko siellä on lunta ja pakkasta ! Minkälainen maisema sinun ikkunoistasi
näkyy ? Onko idyllistä ?
Kiitos kysymästä,
seitamuorilla on hieman huono päivä ,
se vanhuus ,
sitä kun ei pakoon pääse,
ulkona pimeetä, kaamos,
heiman on lunta maassa,
se tuo valoa ja iloa muuten mustaan maailmaan,
olen päättäny kestää tämän kaamoksen,
käsityöki etenee kierros kerallaan,
ei ole mitään kiirettä , työ on suuri ,
on vain suuri nautinto tehdä käsillä jotain mielekästä,
harmittaa suuresti voimattomuus,
se on sitä lopun aikaa,
tuossa alempana oli suru uutinen ,
Iiro Seppänen on suurinpiirtein ikäisemme,
oli suosittu politikko aikanaan,
niin meitä vanhuksia riisutaan pikkuhiljaa
entisiä työ-myyriä,
maailma on nyt ollu hieman mullin mallin
uskoisin
suomi selviää näistäki nyt suurista vaikeuksista,
on ennenki selvinny,
kirjoitelaan kuulumisia !
Vaikeita on uutiset,
pakko vaan suomen on selvitä näistä vaikeuksista,
muinoin noin sata vuotta sitten
suomi oli silloinki suurissa vaikeuksissa,
nyt hirvittää se aika kovalla kouralla ihmisltä otettiin omaisuus valtion tai pakkien haltuun
rikkaista tuliki yhtäkkiä varatomaia,
meidän kylällä oli muutama tarina niistä ajoista,
Kiitos kuulumisista ! Kirjotellaan !
Vilkaisen joskus Seiska-lehden otsikoita ja tällainen uutinen nyt kosketti:
https://www.seiska.fi/kotimaa/iiro-seppanen-julkaisi-koskettavan-paivityksen-isastaan/1994182
Voi, että.
Ent. Vasemmistoliiton poliitikko Esko Seppäsellä parkinsonin tauti. Poikansa Iiro ollut Suomessa käymässä ja tässä yhteiskuvaa heistä.
Itsekin aikoinaan tykkäsin E. Seppäsestä ja äänestinkin häntä parikin kertaa, muist. EU-vaaleissa. 💞
JOOOO ihan totta, Esko Seppänen oli fiksu politikko TYKKÄSIN minäki,
en enään muista äänestinkö joka kerta,
mä äänestän aina sitä joka silläkertaa parhaiten puhuu mun ajatuksia julki
joten en ole yhden puolueen kannataja yksistään,
ole siis " liikkuva äänestäjä "
Samoin itsekin, varsin liikkuva. Uskon yleensä "äärihenkilöihin" ja 25 vuotta sitten Seppänen edusti vahvaa "toisinajattelijaa".
Tuntuu ikävältä lukea kuolemasta joka päivä.
Se koskettaa läheltä monia ja siksi tulla muistamaan kuolleeita, eikä joka päivä siitä puhumaan ja odottamaan.
Ikävä aihe, joka päivä iskee kuin tikari!
Toisaaltaan omalla kohdalla on ollu äkillisiä poismenoja niin monta lyhyen ajan sisällä ja ittekki huonossakunnossa
on ollu tarve jotenki sopeutua asiaan ja totuuteen elämä on rajallista vaikka sitä ei millä hyväksyisi, se vaan loppuu niin loppuu, siihen sopeutuminen ajattelemaan että kuolema kuuluu myös jokapäiväiseen elämään aikaki minua helpotaa, tai jotenki vaan jaksaa jatkaa huonokuntoistaki elämää,
koska sille ei yksinkertasesti mahda mitään, vanhuus on tullu omallekki kohdalle
tässä taistelen olemassa olostani joka päivä,
lähiomaiset vaatii mua lääkäriin menemään,
mutta oma sisäinen vaisto pistää hiivatisti hanttiin,
miten ylitän itseni ja alistuisin menenmään lääkäriin,
kun koen kaiken turhaksi, toivottomaksi,
mikä tulevaisuus voi olla vanhalla ihmisellä vaikka hoidettaisiin kuntoon,
kerro se jos osaat, mä en tajua.
Mediat kirjoittavat joidenkin koko Suomelle täysin tuntemattomien tai unohdettujen henkilöiden kuolemista, kuten muutoinkin kaikenmaailman turhiksien elämistä yleensä. He ovat yleensä varsin pienen piirin julkkiksia.
Näillä uutisoinneilla media täyttää sivustonsa, eikä kerro todellisista, merkittävistä tapahtumista maailmalla vaan salaa esim. Lännen maineelle haitallisia uutisia.
se ny on suomessaki havaittu media uutisoi v a i n määräntyn mielipiteen omaavia haastatteluja ja uutiset myös on määrätyn suuntaisia,
totuus tai kokonaisuus uutisonnista on puutteellinen,
joten kansalaislta vaaditaan laajaa tietoa ja lajaa näkemystä asioista
jos ja kun muodostaa totuuteen perustuvan mielipiteen asiaoista,
joskus tympii,,,
Höpö-höpö, luotan meidän Isänmaan Mediaan
Kyllä ne julkkikset on meille kaikille tuttuja nimiä; no, nuo ulkomaiset julkut vähemmän tunnettuja.,
Meinaatko, että jos sinä et tunne, kukaan muukaan ei tunne?
Miksi se on "ikävä" ? Aivan jokapäiväinen juttu, joka vuorenvarmasti tulee jokaisen kohdalle. Ilmeisesti sinä olet aikonut väistää. Hah.
Menet lääkäriin ja lakkaat puhumasta kuolemasta, niin löytyy muitakin puhuttavia asioita,
Ilo löytyy itsestäsi, kukaan ei sitä tee muille valmiiksi.
Minä en sure julkkiksia, omia surujakin on, mutta miksi ne pitää tänne tuoda?
Suren suruni ja kaikesta olen selvinnyt.
Valittamalla pilaa omankin aikansa.
Kerro nyt joku lännen maineelle haitallinen uutinen, jota on salattu !
Mikä on kenenkin mielestä turhaa.
Eikö sodat ole merkittävä tapahtuma ? Niistä kerrotaan koko ajan.
"....mikä tulevaisuus voi olla vanhalla ihmisellä vaikka hoidettaisiin kuntoon"
Ei sellaista ihmettä valitettavasti tapahdu. Ei vanhasta nuorta saa.
Elimistö rappeutuu. Se on sitä vanhenemista, jonka mukana tulee kipuja,
vaivoja ja vikoja, joihin lopuksi menehdymme.
Kuolema on niin tutuksi tullut, ettei se iske kovin pahasti. Suru on paha.
Kuolemasta tulee tietenkin suru pintaan. Se on joskus kestämätöntä.
Koko kansaa koskettavat hyvätkin asiat olisivat merkittäviä asioita, mutta niistä ei juuri kerrota.
Niinpä vanhuus on vaivoja täynnä
voimat armottomasti hiipuu,
joskus ei millää tahdo hyväksyä omaa avutonta raihnisuuttaan,
siksi siitää puhuminen on tärkeää , myös kuoleman läheisyys on jokapäiväistä, vaikka joku senki tuomitsee edes puhumisen siitä,
on hyvä puhua lopunajoista jotta pytyy hyväksymään oman heikoutensa
ja nykytilansa , siis armottoman vanhuutensa,
-- nuorena ja terveenä kuvitteli ittestään ihan kaikkea
aikoinaan muistan miettineeni,
kun näin muutaman puolisoni sukulaisen pikkuhiljaa hiipuvan pois
ei halunnu enään pukea arki vaateita päälleen,
vaan jäi päivät pitkät pötköttelemään sänkyyn
lopulta meni voimat
ei enään noussu olenkkaan ylös
hänen miniä nosti " potalle " ja passasi sitä kuolemaan asti,
silloin luulin ittestäni " liikoja "
nykyisin olen kyllä uupunu ja otan jo päiväunia sohvalla
mutta en ole vielä koko päiväksi jääny sänkyyn nukkumaan,
jokseenki olen vielä omatoiminen, voimat kyllä armotta hiipuu,
sille ny ei voi yhtikäs mitään
vaikka kuinka joku manaa että liiku, liike on lääke,
ei se enään vanhukselle ole kovinkaa hyvä lääke,
kivuliasta on huonokuntoisena liikkuakki,
tänään on taas hitusen parempi päivä, virkeempi,
lähden hieman asioille,
seki piristää vanhusta,
koitetaan jaksaa ja kirjoitellaan vanhuudesta huolimatta niin kauan kuin
meillä on vielä jotain sanottavaa ja mielipiteitä vanhuudesta ja kuoleman läheisyydestäki,
vietämme lopun aikoja
luojaa kiittäkäämme jos saamme vielä olla tässäki kunnossa vielä jonkinaikaa
päivän jatkoa ja kirjoitelaan taas !
Ei ole helppoa sopeutua vanhuuden tuomiin vaivoihin ja muihin ongelmiin.
Kirjotellaan kamu !
Mitä hyvää olisi kerrottavana persuhallituksen aikana ?
Joskus nuorena saattoi kuvitella, ettei itse joudu kokemaan vanhuuden kremppoja.
Koen kuolemasta puhumisen helpotuksena.
Kuolema on luonnollinen tapahtuma johon on suhtauduttava tyyneydellä. Jos se pelottaa, niin silloin sitä ajatusta ei pidä paeta vaan päinvastoin hankkia itselleen tietoa, mitä siinä tapahtuu ja valmistautua siihen.
Onhan se kuitenkin tietyllä tavoin tuntematonkin tapahtuma, varmasti monia se myös siksi hiukan jännittää ja hermostuttaa. Mikä siinä sitten itse kutakin jännittää, mahd. saatavan tiedon hankinta kuitenkin jossain määrin helpottaa pelkoja.
Mitä itse olen vanhusten nk. luonnollisia kuolemia nähnyt, niin kuolema itsessään ei käsittääkseni "satu", mitään itse kuolemaan liittyviä kipuja ei ole. (Eri asia on sitten kuolemaa edeltävät sairaudet ja niihin mahd. liittyvät kivut ja vaivat).
- Olen nähnyt hiukan kysyviä ja hämmentyneitä katseita,
- sitten (yleensä n. 1-3 minuutin aikana:) tapahtuu "jotain"... ja muutaman sekunnin ajan henkilön kurkunpää ja mahd. silmäluometkin hiukan värähtelevät...
- Sitten: ei mitään. Kasvot ja muu ruumis ovat aivan liikkumattomat.
- Ruumis alkaa heti viiletä ja nopeasti jäykistyä, joten, jos näkee tällaisen luonnollisen kuoleman, kannattaa yrittää heti oikaista ruumiin kädet ja sormet suoriksi vierelle samoin jalat suoriksi, sulkea silmäluomet ja suu kauniisti.
Minulle kuolema on luonnollinen asia ,
vaikka koen suurta surua rakkaitteni poismenosta
siitä huolimatta koen oman kuolemani vain hyvänä asiana sitten kun se tulee,
joska olen jo vanhus lähempänä yhdeksääkymmentä
ja voimat amottaa hiipuu,
nuouus ja teveys on amotta takana
joten sopeudun tähän loppuelämän vaikeuksiin elän päivän keallaan
luojaa kittäen
ja turvaten kaikessa, ihan kaikessa,
olen kirjoittanu runonki joskus
" Kuolema on rakkauteni "
ANTEEKSI
koneen nääpäin jättää r kirjaimen pois
jos en sitä usein paina tai tarpeeksi lujaa,
mun pitäis ostaa uusi kone, kuhan tulee lopullinen pakko,
Klisee:
"Kuolema on luonnollinen tapahtuma johon on suhtauduttava tyyneydellä"
En ole nähnyt yhtäkään, joka olisi ollut tyyni, kun on läheisensä menettänyt.
Ei haittaa vaikka kirjaimia jää pois, mutta saisiko näppäimistöäsi korjattua,
ettei se tuottaisi sinulle harmia ?
jaaa empä tiedä,
ole uhkaillu ostaa uuden koneen noi mun lapsenlapseni molemmat ovat varottaneet uuden koneen haitoista,
toistaiseksi on vain mietinnässä,
Puolisoni kuoli alzhaimeriin
viimesenä päivänä ilmeisesti hänet oli nukutettu,
hän nukkui tyynesti,
me omaiset saimmimme silti hänelle jutella rakkaudella viimeiset viestimme
-- huone oli hiljainen
minä myös tyttäreni koki sen hetken kuin huoneessa olisi ollu jokin muuki kuinvain me omaiset ,
se oli vahva tunne,
erittäin vanhava tunne
että se näkymätön olento vei puolisoni mennessään,
uskon vahvasti
huoneessa oli enkeli tai jeesus joka tuli hakemaan hänet pois !
Hmmm. Tarkoitin edellä lähinnä kuolevaa itseään.
Läheiset usein reagoivatkin voimakkaammilla tunteilla kuin kuoleva itse.
No niiinpä, mitä se kertoo ihmisistä, jotka pitävät kuolemaa enempi luonnottomana kuin luonnollisena tapahtumana.
Ei kuolema sentään rakkaus voi olla.
Minulta sika toisinaan lyön s kun pitäisi olla s
Viherpellet alkvat pelleillä kuolemalla ikään kuin Suomessa olisi kaiken maailman
asioihin ratkaisuna raha ja rahaa riittääsi
"Uusi laki tekeillä: Jokaiselle suomalaiselle oikeus olla pois töistä kuolevan läheisen vuoksi – Päivärahaa 20 päivän ajan
Kansanedustaja Oras Tynkkysen lakialoite esittää, että jokaiselle työssäkäyvälle tulisi oikeus vapaaseen läheisen saattohoidon ajan. Kela maksaisi vanhempainrahaa vastaavaa korvausta 20 päivän ajan, ja saattohoitovapaata voisi myös jakaa perheenjäsenten kesken"
Tämä pitää ulottaa ehdottomasti myös kotieläimiin ja kotielämään
jos hamsteri kuolee tai viltuttaa niin 20 päivää palkkavapaata ja heti
Lapsena muuten lopetin lemmikkieläinten kärttäämisen kun hamstereita kuoli
niin tiuhaan ja aiheutti ahdistusta joten siirryin kilpikonnaan niitä sai silloin ja
sehän kesti vuosikymmeniä sen kanssa telmiminen opettelin syömään sen kanssa
tomaattia
Te asioista paremmin perillä,
kertokaa,
voiko vanha ihminen jättää raskaaman syömiset pois , kuten aamupalan,
tämään kävi niin,
koko yön olin joteki huonossa kunnossa
hengitys välillä huono jotenki haittallista
mahassa joku mullisteli , ähkyin ja kiemurtelin koko yön,
aamulla en syöny normaalia aamupalaan,
jätin kokonaan syömättä
jotenki olin pirteämpi
suunittelin jopa asioille lähtemistä,
noin puolen päivän aikoihin söin puuron ja otin normaalit aamulääkkeet
hups-heijaa, kunto romahti,
kävely muuttui raskaaksi kaikki toiminnon raskaiksi
en jaksanukkaa lähteä yhtään minnekkää,
nukahdin sohvalle,
nyt olo on hieman pirteämpi,
mutt en jaksa lähteä minnekää tänään, ulkonaki ihan pimeeää jo,
huomenn uusi yritys,
nyt kysymys kuuluuki :
pitäskö jättää aamu lääkkeet siis verenohennus lääke kolestooli lääke, syd:n lääkkeet siis verenpaine lääke, nesteenpoisto lääke vitamiinit pois kokonaan , siis aamupalanki jättäis pois,
-- voisko olla niin että ottais niitä vain joka toinen päivä, nitroja en vielä uskalla jättää kokonaan pois aamullakaan,
oleteko yhtään viisaampia kuin minä,
vissiin munuaisetki tekee loppuaan kun pissa ei millää tahdo tulla vaikka on nesteenpoisto lääke
muinoin kun isäni oli näin huonossa kunnossa
vein hänet lääkäriin, hän pääsi HETI saiaalaan sisään ja siellä tehtiin kaikki tukimukset rönkenkuvia myöten
lääkkeet tasapainotettiin uudeleen ,
isäni taas pärjäsi koton useamman vuoden
hän oli sotaveteraani silloin pidettiin vanhuksista todella hyvää huolta,
eikä tervydenhoito YSKINY kenekään kohdalla,
nyt itse olen hitusen sen aikaista isääni vanhempi alle ysikymppinen,
kunto yskii pahasti,
jos soitan aikaa lääkäriin, mielikuvituksellisen jonon päähän pääsen
vanha ihminen enään jonottamaan
pahinta on
pitäisi itse jaksaa juosta laporatorioissa , siis paikasta toiseen, huh,
EI KERTA KAIKKIAAN se ole kohdallani enään mahdollista ,
näin vanhan pitäisi päästä heti sairaalaan sisään
ja siellä tehdä kaikki tarvittavat verikokeet sun muut tukimukset,
EI VANHAAA ihmistä SAA juoksuttaa laporatoreoissa ja lääkärissä ja jokapaikassa jonottaa jos jaksaa, huh,
jos yhteiskuntamme ei muutu vanhus-ystävällisemmäksi,
niin
vähintään se se EUTANASIA pilleri yleiseen jakoon,
heti ensikerralla lääkärissä käydessä,
EIKÄ vanhusta saajuoksuttaa paikasta toiseen jonojen jatkoksi,
nyt hieman sisus kiehuu,
olen huonossa kunnossa, enkä jaksanu asiolille tänään,
kysymys:
voiko jättää itse lääkkeet vähemmälle
tai ottaa joka toinen päivä
että vireystila pysyisi edes jonkilaisena,
jos joku fiksu tietää ja osaa kertoa
suuri kiitos !
Sama huoli monen monella vanhuksella,
voimat hiipuu ja avun tarve lisääntyy, moni on jopa vielä ihan omatoiminen ,
mutta
huoli alkaa jo painamaan
kuinka jaksaa ja selviää vielä omillaan monistaki arjen kysymyksistä,
kunnialla hutaan,
Pysy lääkityksessäsi. Älä missään nimessä muuta lääkitystä itse.
Yritä syödä aamupala, jos aiot tolpillasi pysyä.
Pitkä aterioitten väli ei ole hyväksi heikkokuntoiselle ihmiselle.
Jos illalla syö iltapalan 19-20 aikaan
aamulla 7-8 aikaan edellisestä syömisestä tulee jo 12 tuntia.
On paras tankata ruokaa heti aamusta edes vähän.
Edes jotain.
Mitä vain minkä saa alas menemään.
Ei aamulla tarvitse raskaasti syödä.
Juotko tarpeeksi nestettä ? Jos et juo ei pissakaan tule.
Jos sitä ei tule ollenkaan pariin kolmeen päivään
on lähdettävä kiireesti päivystykseen.
Olga Temonen 1978–2025
Näyttelijä Olga Temonen on kuollut tänään 17.11. 2025
R.I.P.
Ei lääkkeitä pois mutta
Lääkärin - joka siis parantaa sairautta ei tuota terveyttä - käypähoito on yleensä
hyvä = hyvän suuntainen MUTTA kukaan maailmassa ei pysty arvioimaan monisoluisen eläimen = ihmisen tarvitsemaa lääkkeen MÄÄRÄÄ
ELI arvioi määrää
Jos eläisin naapurinasi ja olisit sopeutuva tekisin sinulle amihappo-ohjelman
jota kokeillaan LÄÄKKEIDEN OHESSA ja katsotaan miten MÄÄRIÄ VOI LASKEA
(Itse olen saanut laskemaan verenpaineeni noin 120:een aminohapoilla)
""pitäskö jättää aamu lääkkeet siis verenohennus lääke kolestooli lääke, syd:n lääkkeet siis verenpaine lääke, nesteenpoisto lääke vitamiinit pois kokonaan , siis aamupalanki jättäis pois,
-- voisko olla niin että ottais niitä vain joka toinen päivä, nitroja en vielä uskalla jättää kokonaan pois aamullakaan,
oleteko yhtään viisaampia kuin minä""
EI POIS. EHDOTTOMASTI OTETTAVA SYDÄNLÄÄKKEET jos lihaksissa ei ole ongelmaa statiinit = kolesterolilääke myös mutta sen määrää voi vähän laskea jos LDL-KOLESTEROLI PYSYY SELVÄSTI ALLE KOLMOSESSA eikä ole ollut infarktia ELI SILLOIN PITÄÄ OLLA JOSSAIN ALLE YKKÖSESSÄ
SAMOIN vedenpoistolääkkeet otettava koska vesi kerääntyy sydämen vajaatoiminnsta ...
Syö ainakin monivitamiini tavallinen multivita multitabs ... joka päivä
jossa on parikymmentä hivenainetta ja
SAMOIN KALKKIA JA D-VITAMIINIA munuaisten tähden
JOS sinulla on todettu munuaisten vajaatoiminta niin kun siinä on kaikki syönti
ns. kielletty se tarkoittaa sitä että varovasti VALKUAISAINEITA niitähän on pakko syödä vaikka kiellettyjä
mutta esim. valiolla
on tuotteita joita voinee ottaa. Ongelma on siis se että munuaiset eivät pysty käsittelemään täysin fosforia joka on äärimmäisen tärke luustolle
https://www.valio.fi/artikkelit/munuaispotilaan-ruokavalio/
Kiitos
jospa vähentäsin aamupalan syöntiä tai söisin vasta puolenpäivän jälken
jos siitä olis apua
tänään olin aamu jokseenki pirteä
mutta kun puolenpäivän jälkeen söin puuron maitoa ja lääkeet tulin huonovointiseksi,
en jaksanukkaa lähteä asioille vaikka olin suunitellu
huono päivä tänään,
nyt huolettaa onko huomenna yhtä huono,
jos on pakko kai on alkaa hakeutua lääkäriin ,
On paras syödä aamusta edes vähän. Edes jotain. Mitä vain minkä saa alas menemään.
Ei aamulla tarvitse raskaasti syödä.
Minulla on aamut ja aamupäivät ovat aina huonovointisia,
mutta katson, että omaksi parhaakseni on syötävä edes vähän jotain,
muuten tulee liian pitkä ravinnoton jakso illan jälkeen.
Olen huomannut, että minulle sopii syödä pieniä annoksia usein.
Ei paljon kerralla.
Ei kai sinulla ole laktoosi-intoleranssia ?
Se tuli minulle myöhemmällä iällä.
Lasillinen laktoositontakin maitoa tekee heti mahan kipeäksi ja huonon olon.
Toivotan sinulle parempia oloja huomiseksi ja siitä eteenpäin !
Terveisin kohtalotoveri, joka ei aamulla meinaa uskaltaa silmiä avata,
kun ei tiedä kuinka huono olo taas on.
Minulla on kolesterolin yhteisarvo lähellä kuutta. En syö kolesterolilääkkeitä.
Meneekö arvojen vahtiminen överiksi ? Kysyn kun en tiedä.
jatkan vielä
eli vähemmän täysviljaa pois tumma leipä
ja proteiinia eläimistä
proteiinia runsaasti sisältävät eläinkunnan tuotteet NÄITÄ KÄYTTÖÖN
liha, kala, kana, kananmuna sekä maitovalmisteista rae- ja tuorejuusto
fosforituotteet vältettäviä POIS makkarat, maito, sulatejuustot, täysjyväviljat ja leivonnaiset
tumma leipä ...
tilalle vaaleaa leipää
mausteista POIS suola = natrium pois ja kalium
voi yrittää KÄYTTÄÄ vähemmällä kaliumilla olevia kuten pakastekasviksia
ja sellaisia säilykkeeksi valmistettuja hedelmiä marjoja ...
mausteina voi käyttää pippuria valkosipulia chiliä yrttejä paprikaa ...
POIS silli, anjovis, einesruoat, suolasienet, suolakurkku, perunalastut,
lihajalosteet ja sellaiset pikaruoat ...
Kannattaa lähten täältä tavalla josta sukulaiset muistelevat vielä vuosikymmeniä. Järjestä spektaakkeli, tilaa Temusta 30t ilotulitteita (sukulaisten piikkiin velaksi) ja jysäytä kerralla mökissäsi. Pääset pilvenreunalle sekunnissa ja homekorsusi paikalla on 50 metrinen kuoppa. Tapelkoon sukulaiset perinnöstä.
keksispä keinon poistua elämän-näyttämöltä lopullisesti,
vanha ei vaan keksi,
Oletan, että olet henkeen ja vereen eutanasian vastustaja. Veri, ruumiinpalaset ja roju pitää lentää ja kauas.
On mahd. halu kostaa läheisilleen.
Vihaiselta ainakin kuulostaa. Ja viha sokaisee. Tervepäinen ei keksi ja puhu tuollaisia.
Noin kirjoittaa nuori vihainen ihminen, joka ei ole tehnyt sovintoa ympäristönsä kanssa,
Tämän sukupolven ihmiset, jotka ovat eläneet rauhallisen ja tavallisen elämän, eivät kaipaa mitään spektaakkeleita.
Onneksi ei olla näkemässä, minkälaisia spektaakkeleita jotkut nykynuoret tulevat ehkä aikanaan järjestämään, jotta heidät muistetaan.
Karu muistutus.
Olin mukana kun puhekytön ja halvaantunut vaimoni kävi paaritaksilla naapurikaupungin keskussairaalan hematologin juttusilla.
Aiheena lähiaikojen hoito mutta myös tulevaisuuden valoitusta.
Kysyi hoitotahdosta. Olimme tehneet sellaiset jo yli 10 vuotta sitten mutta paperisina.
Sisältöjen sanoma oli, ettei väkinäistä elintoimintojen ylläpitoa.
Hematologi selvensi tuon sisällön ja, vaimoni ilmeitä sekä äännähtelyä seuraten varmisti ymmärtämisen ja keinotekoisen jatkon kieltämisen.
Tämä oli tavallaan selventävä näkymä lähitulevaisuuteen.
Ei aiheuta muutosta päivittäisiin rutiineihimme.
Jaksamista teille molemmille !
Hyviä päiviä tulevaan aikaanne.
Voimia molemmille!
Kiitoksia myötätuntoa osoittaneille!
Täydennys olemiseen? Olen niin paljon sotkeentunut kotihoitajien puuhiin, että he ilmeisesti kuvittelevat minut omaishoitajaksi. Vastaan ruokahuollosta. Hoidan jätehuollon. Kokoan käytetyt vaipat jätesäkkiin, lajittelen muut jätteet kuten muovipalkkaukset, kartongit ja sekajätteen ja toimitan ne pihan perälle. Teen nuo hommat tehokkammin ja järkevämmi ja niiden kanssa näpertely olisi ammattitaitoisen henkilöstön kapasiteetin tuhlausta. Osa valmisaterioista vaimon syvälle keittolautaselle annosteltuna. Osa omavalmisteisista sapuskoista. Jälkiruuat hoidan helpolla. Vaimoni pitään hillopulla pitkoista joten pilkon sellaista pikkupaloksi. Liddl stollen onkin suurta herkkua.
Mielikuvitukseton iltapala. Vispipuuroa johon pilkon köntän Valion laktoosivapaata vaniljajäätelöä. Saa nähdä milloin alkaa kyllästymään. Vielä ei ole oireita.
Syöminen onnistuu puolikokoisella lusikalla vasurilla hitaasti mutta varmasti.
Tein hakemuksen hoitajaksi ja tarkastaja tulee ensi viikolla.
Olisihan se reteetä jos voisin täydentää nykyistä kuvaustani metallin sekatyömies, komealta kalskahtavalla omaishoitaja vakanssilla.
Vispipuuro, jätski yhdistelmä katosi parempaan suuhun 1,5 tuntia sitten ja raskas ateria alkoi ramaisemaan unta vaativalla tavalla joten minä kilkuttelen ja katson toisella silmällä tallesta Lumplyn Tonavan loppuosaa.
Tunnustus. Fyysistä läheisyyttä ja juttukaveria kaipaan.
Oi kun sais halata ja jutella.
Vanhuus on arpapeliä. Siltä tuntuu joskus koko elämäkin.
Koskaan ei tiedä seuraavasta hetkestä.
Huono päivä jälleen,
tänään juteltiin lähiomaisen kanssa mahdollisesta kuolemasta
lähitulevisuudessa,
se on tavalaan valmistautumista tulevaan,
nyt lepoa lepoa ja lepoa
jospa luoja antaa vielä jonkinverran elinpäiviä ,
jää nähtäväksi .
Totean kuin Merete Mazzarella kirjassaan, kun häneltä kysyttiin kolmea
toivomusta:
Ensimmäinen toivomus oli: Haluaisin kuolla samalla hetkellä kuin puolisoni.
En saanut. Jäin murheissani tänne yksin suremaan. Elämäni on mieltä vailla.
aikoinaan historiassa oli joku maa olikohan se intia
tai ainaki jokin muslimaa jokatapauksessa,
kun puoliso kuoli niin vaimoa poltettiin samalla kun kuollut mies tuhkatiin,
luulisin että se kultuuri oli naisille kuitenki kauhistus,
elävänä poltettaan aivan kauhee ajatuksenaki,
Kyllä se maa oli Ruotsi
ja vii kinkiruotsi
Tottahan oli pakko polttaa naisorjat että vii kinki sai palvelijoita tuonpuoleiseen
mukanaan mitä siellä yksin tekisikään
Intian valtauskonto on hindu! Siihen kuuluu, ja aikanaan kai toteutettiinkin, että leski HEITTÄYTYI miehensä ruumiin polttorovioon.
Voimassaan olevaan, suureen rovioon heittäytyminen tappaa nopeasti!
Ihan just tänään en kaipaa kuolemaa, mutta en hirveästi pahastuisi jos vaikka muutoin lähivuosina...
Lopun aikoja vietetään, eletään, raskaaksi käy,
kuinka olette jaksaneet tänään,
mä jätin tänään ekakertaa muutamat syd. lääkkeet ottanatta ,
vain nitroja en uskalla jättää pois,
olen myös syöny nirsosti vähän
2 tomattia
muutaman lusikallisen kauapuuroa, hunaja vettä
maitoa 2 lasillista,
maha on koko aikaisesti kipee,
mutta
mahan turvotus on nyt tällähetkellä laskenu ,
saap nähdä minkälainen yö tulee ,
kaksi edellistä yötä olen nukkunu huonosti,
pitäis kai vihdoiki mennä lääkäriin,
luulempa etteivät voi tehdä mitään muuta kuin ottaa verikokeet ja sun muut tarpeelliset kuten syd.filmi ja tahdistimen tarkistus,
ja syöpä, joka ilmeisesti leviää koska näkyy päällepäin uusiaki nirhamoita,
sitten sanon
jos voidaan hoitaa niin hoidetaan
jos ei voida enään kaikkia vaivoja hoitaa pyydän eutanasian,
olen ollu tosi huonossa kunnossa, voimat täysin hukassa.
Voi että. Itse tiedät parhaiten kuinka toimia.
Kaikki määrätyt lääkkeet pitäisi kyllä ottaa.
Ja syödä "kohtuullisen hyvin", monipuolisesti, edes vähän, pitkin päivää, sen mitä jaksaa.
- Viiliä ja myslejä / corn flakesia, jos et aina puuroa jaksa tehdä...
- Jotain hedelmää, vaikka banaani.
- Leivän päälle vaikka kinkkuleike ja tomaattisiivu.
- Ja juoda riittävästi. Veteen voi laittaa vaikka jonkun vitamiini-poretabletin.
Hei ! Voi sinua, kunpa voisin olla luonasi tukemassa sinua !
Halaisin ja lohduttaisin sinua
ja juttelisin kanssasi ja kuuntelisin sinua.
Miten sinä uskallat jättää sydänlääkkeitä ottamatta ?
Olisiko kuitenkin parempi ottaa sydänlääkkeet
ja nitroja vain tarvittaessa ?
Kovin vähän syötkin,
mutta jos ei mene alas niin ei mene,
kun maha on kipeä, ymmärrän kyllä.
Onko sinun mahaasi milloinkaan tutkittu ?
Siis mahalaukkua ja suolistoa, mikä sitä vaivaa.
Olen itsekin potenut erilaisia mahavaivoja lähes koko ikäni.
Minulla oli vuosikymmeniä helico-bakteeri,
joka aiheutti pahoja mahavaivoja.
Ei voinut syödä juuri mitään,
mutta töissä piti jaksaa käydä.
Helico-bakteeri löydettiin vasta joskus 90-luvun puolivälissä.
Pian sen jälkeen se minullakin todettiin
Sain siihen kolmen lääkkeen kuurin, joka auttoi heti.
Se olisi kuin taivas olisi auennut.
Elämä muuttui niin paljon paremmaksi,
mutta myöhemmin tuli sitten muuta mahavaivaa.
En nytkään voi syödä kuin valikoidusti ja pieniä annoksia.
En tiedä, mahdanko saada kaikkia ravintoaineita mitä pitäisi,
mutta hyvä kun jotain saa syödyksi.
Eiköhän olisi viisaampaa, että lähtisit lääkärille jos suinkin jaksat ?
Saatko jonkun mukaan ?
Lääkärireissut on raskaita sairaille iäkkäille,
ei millään lähtisi.
Lykkää ja lykkää, kunnes on pakko.
Laitan joskus illalla pienen mikrokaurapuuron.
Se hellii vatsaa ja
kun se lämmittää mahassa on helpompi saada unta
ja nukkuu alkuyön paremmin.
Toivon, että huomenna pystyt syömään enemmän
ja että saisit unta ja nukkuisit hyvin !
Minä halaan sinua lämpimästi täältä etäältä
ja toivotan sinulle hyvää yötä !
Kirjotellaan !
Laita kuulumisiasi aamulla tai jos valvot yöllä !
Hei ystävä, miten sinä jakselet ?
Elossa ollaan,
en kuole aivan heti ,
huumoria välliin,
oottakaa , mutt älkää pitkästykö,
eilen oli parempi päivä,
tänään taas hieman löi takapakkia,
mutt kunnossa olen,
istua tökötän ja teen käsitöitä,
aikansa tätä vain kestää
enintään parikymmentä vuotta,
sitten olenki reippaasti yli sata vuotias,
jakselaan
ja mikä parasta kirjoitelaan kuulumisia,
Hei ystävä, olenpa iloinen, kun "ilmoittauduit" !
Olen itsekin ollut poikkeuksellisen huonokuntoinen tänään.
Tai ehkä huonokuntoisuus ei ole enää poikkeus,
se taitaa olla pikemminkin sääntö.
Puoleenpäivään asti tärisin peiton alla,
kun sydän riuhtoi, maha oli sekaisin ja pää sumussa.
Aamiaista nousin sentään syömään jo ennen klo 8
ja luin vähän Hesaria,
mutta olo oli niin huono,
että menin takaisin lepäilemään.
Hiukan on olo kohentunut ja
hienoa, että sinullakin !!!
On oikein mukava lukea, että käsitöitä teet ja kaikki on hyvin,
tai siis niin hyvin kuin mahdollista. . .
Sinä pelästytit minut,
mietin miten sinun on käynyt,
kun itse kärvistelin peiton alla.
Kirjotellaan ! Halauksia sinulle !
Eiköhän me päivä kerrallaan vielä selvitä jonkin aikaa,
välliin kyselen itseltäni
näenköhän vielä joulun
vai tuleeko lähtö enne joulua,
kaikenlaisia ajatuksia sitä pörrääki päässä,
--- jos uskallan lähteä lääkäriin,
mä en sieltä elävänä takasi palaa, ( luulo )
-- niin kävi mun vanhimalle veljelle ,
soitti ampulanssi, veivät sairaalaan,
hän eli sairaalassa noin viikon ja kuoli sinne,
samoin kävi toiselle sukulaiselle ,
hän oli veljeni hautajaisissa, mutta jonkun päivän kuluttua meni lääkäriin,
hän kuoli samoin heti muutaman päivän kuluttua sairaalaan,
jos uskallan lähteä lääkäiin valmistaudun samalla kuolemaan
jään sille reissulle,
oletan,
joten venyttelen
en lähde lääkäiin
vasta sitten kun on pakkko tilata ampulanssi
ja vievät paareilla,
loppu elämä on melkosta schowuta
helpoimmalla pääsisi jos luoja soisi äkki-lähdön ,
ei mua koskaan nuorena pelottanu mennä lääkäriin,
nyt vasta vanhuksena on hyvin vastenmielinen ajauts lähteä lääkäriin,
tuntuu turhalat koko ajatus,
kaikenlaiset operaatiot on pelkkää käsimystä vanhalle ihmiselle kuitenki,
koitan sinntellä itsekseni niin kauan kuin se on mahdollista
sitten vasta soitan apua kun kaikki on lopullisesti toivotonata
omalta kohtalta
enään pärjätä itse.
elän näillä voimilla päivän kerallaan,
tavalaan ihan tyytväisenä muuten elämääni ,
kaikkihan me olemme samassa veneessä
ja kaikki loppuu kerran
se on luonnonlaki.
Jaksamista
uskotaan kaikki menee hyvin vielä huomennaki !
Hei ystävä, mitä sinulle kuuluu ?
Miten voit ?
Hyvin jaksan,
tänään hiukan huonommin
kuin eilen,
luultavasti huomenna on taas parempi päivä,
olotila kun vaihtelee
kai sen niin pitää ollakki vanhalla ihmisellä,
Kerran me kukin kuolemme. Tähän tosiasiaan on vain totuttava.
Ollaan käsittääkseni totuttu.
Ei meillä mitään haavekuvaa ole, että jäisimme tänne ikuisiksi ajoiksi.
Tässä kunnossa ei halua missään nimessä jäädä. Nuorena voisi elää kauankin.
On kuulemma jonkinlainen ilmiö, kun kauan kotonaan yksin pärjännyt vanhus lähtee / viedään esim. hoitokotiin tai sairaalaan, ikäänkuin "loppuaan odottelemaan", niin elääkin siellä enää vain "9 päivää". Meillä äiti (92 v.) eli hoitokodissa 12 päivää.
Kun koti jää taakse ja siirtyy vieraaseen hoitopaikkaan, tapahtuu, tulee ehkä jonkinlainen masennus, alakuloinen kuoleman odotus tai mv. "elämästä luovuttaminen", mitä lie.
"9 päivää" on kuulemma joillain tuollainen, tavallinen, mutta mystinen luku.
Saattaahan siellä elää pidempäänkin, eli ei sairaalaa sikäli pidä pelätä!
Ei se mikään mystinen luku ole, vaan säästetään yhteiskunnan rahaa.
Hoivalaitokseen pääsee vasta, kun kuolema on lähellä.
Siihen asti, kun on kotona vaikka kuinka huonossa kunnossa
ihminen maksaa itse kulunsa.
Sairaalassa ei makuuteta kauan eikä hevin viedä kuin aivan kuolemankielissä oleva.
Eräs sukulaiseni eli 11 v ja kun kävin häntä katsomassa ,niin kaapin ovessa oli muistutuslappu ” muista vaihtaa nitrolaastari”. Hän itse oli siis muistisairas.
Jotta ,kyllä ne elossa tahtoivat häntä pitää. Ei ollut hänellä keltään läheisiä,. Sinkkuna aina elänyt , sisaret ym kuolleet jne.
Osaako joku neuvoa,
mennäkkö yksityis lääkäiin
vai tev.keskus päivystykseen
syd:n tekee loppuaan ja maha on ihan kipee,
ikä jonkun verran alle 90- v
Hei, jos terveyskeskuksessa on päivystys sinne kannattaa ehkä mennä.
Siellä on tiedot sinusta tai jos lähelläsi on sairaalan päivytyspoliklinikka asettaisin
sen etusijalle enkä tekisi mutkaa terveyskeskuksen kautta, koska ne saattavat
kuitenkin lähettää sinut sieltä sairaalan päivystykseen, jossa on paremmat
mahdollisuudet tutkia, kun on monenlaisia laitteita.
Sinuna lähtisin jo ! Olet aika pitkään ollut heikossa kunnossa.
Pyydäpä joku mukaan tueksesi, päivystyspoleilla voi mennä pitkä aika.
Ensin ne otattavat yleensä verikokeet ja kun tulokset on tulleet sitten
alkaa lääkärin odottaminen.
Yksityislääkärillekin voi mennä, he voivat laittaa lähetteen julkisen puolen
poliklinikalle jos tarve vaatii.
Jos tilanne ei ole hälyyttävän kriittinen päivystyspoleille ei kannattaisi mennä
viikonloppuna. Silloin on pahimmat ruuhkat, koska terveyskeskukset ovat kiinni
useimmissa paikoissa.
Jos tuntuu, että tarvitsee apua pian ei pidä tietenkään viivytellä,
vaan lähteä pian ja ambulanssilla !!!
Ensihoitajat osaavat viedä oikeaan paikkaan haastateltuaan sinua.
Yrtämmekö me nukkua vielä tämän yön kotona ja katsoa mikä aamulla tilanne ?
Toivottavasti edes entisenlainen. Parempaa ei enää uskalla oikein toivoa.
Itse joudun yhä useammin pohtimaan pitäiskö lähteä jonnekin ja minne ?
Vai kannattako lähteä minnekään. Jos vaikka Luojs ottaisi yöllä luokseen.
Koitammeko nukkua mahdollisimman hyvin vielä ensin yön ?
Kirjotellaan miten yö meni ! Lämpimiä halauksia sinulle !
Koitetaan kestää,
tänään jätin aamupalan kokonaan syömättä
vain vettä taisin juoda, iltapäivällä söin puuroa ja raakan kanamunan maidon kanssa , ja vitamiinia,
myös suurimman osan syd. lääkeistä jätin ottamatta,
vain nitrot ja nesteenpoistolääkkeen otin,
selkeästi olen ollu hitusen paremmassa kunnossa,
sydän ei ole hakannu niin kauheeesti kuin aikasemmin kun kunto alkoi romahtamaan,
eiköhän me kunnialla hautaan asti itse hoida itsemme,
ei tonne terveyspalveluihin enään OSAA edes mennä kun vaivoja on niin monenlaisia, eihän ne lääkäritkää tiedä mitä kohtaa hoitasivat,
vanha ihminen on armottavan ROMU , kuntoon ei saada vaikka mitä tehtäis,
mutta jotain lievittävää tai helpottavaa olo tilaa ne saisi keksiä
ovathan ne kehuneet etti suomessa kenekään tarvi kärsiä , huh,
luulempa että meitä vanhoja yksin kärsijöitä on suomessa paljon, apua tarvitsisivat, mutt eivät osaa edes hakea, kuten EN itsekää oikein osaa apua hankkia.
Olen ihan voimaton eikä mitään ole tehtävissä. Ihme kyllä
heräsin vielä tänäkin aamuna. Se on lintujen onni.
Tein 200 metrin kävelylenkin ja annoin samalla linnuille ruokaa.
Voi kauheeta
sinähän olet hyvässä kunnossa , ole hyvilläsi,
peräti 200 metriä kävit kävelemässä,
mulla menee tosi huonosti,
nyt en millä tahdo jaksaa kävellä keittöstä olohuoneeseen
enkä toisin päin,
wc:ki kävely tuottaa suurta ponnistelua
en kertakaikiaan keksi mikä minun voimat vie,
kohta kai en pääse sängystä ylös,
ainaki nousen niin kauan kuin suinki itse vielä pääsee ylös,
mitähän tästä seuraa, kun kunto menee noin jyrkästi huonompaan suuntaan,
niin-no tietenki kuolema,
mutta
kauanko sitäki pitää ootella ennen kuin se armahtaa vanhaa ihmistä,
Hei, jostain suuremmasta asiasta on tietysti kysymys
eli ainakin ikääntymisestä,
mutta epäilen, että itselläni on ainakin rauta-arvot pudonneet.
Kun mietin syömisiäni,
se on aika heikoissa kantimissa
ja raudan puute on se, joka väsyttää ja vie voimia.
Ei jaksaisi mitään jos alkaa olla anemian asteella.
Syitä voi olla muitakin.
Jaksoin joten kuten laahustaa rollaattori tukenani pieneen lähikauppaan
ja ostin maksalaatikkoa ja veriohukaisia,
niistä saa hyvin rautaa.
Alan syömään viikottain niitä vuoronperään.
Maksalaatikkoa ei kai saa syödä liikaakaan kuitenkaan,
ettei saa liikaa A-vitamiinia, joka varastoituu.
Ylimääräinen ei liukene pois elimistöstä.
Kaikki eivät tykkää maksalaatikosta.
Minä tykkään ja söisin mitä vaan,
jos tietäisin, että se edes hiukan antaisi voimia.
Pakko on yrittää olla jaloillaankin,
ettei niistä viimeisetkin voimat mene,
mutta kun ei tahdo saada enää motivoitua itseään.
Tuntuu, että kaikki on menetetty joka tapauksessa.
Ei mikään paremmaksi muutu.
Kirjotellaan niin kauan kuin meissä henki pihisee !
Hei,
eikö sinustakaan kukaan pidä huolta, vaikka olet noin heikossa kunnossa,
ettet vessaan tahdo päästä ?!
Ei pidä minustakaan, mutta äärimmilleen ponnistaen
johonkin pieneen pystyn vielä vähän aikaa - toivon.
Eilen yritin imuroida pitkästä aikaa.
sekin piti tehdä kahdessa erässä.
Piti huilata välillä.
Minulta jää melekein kaikki kotihommat tekemättä,
en jaksa imuroidakkaa,
tänään olen ollu syömättä iltapäivään asti
olen vähentäny syd. lääkeitä vain nitroja ja nesteenpoisto lääkeen oitin,
sekä vitamiinia,
nyt olen kahtena päivänä juonu raakaa kananmunaa maidon kanssa,
olen hitusen ollu paremmassa kunnossa
sydän ei ole niin kauheesti nyt jyskyttäny,
yksin koitan pärjätä,
ei haittaa jos äkki-lähtö tulee jossain vaiheessa,
olen siihen täysin valmis,
koska voimat on kadoneet
vain hidasta hiipailua kotosalla ja raskasta on seki,
kirjoitelaan kuulumisia,
Suositteliko lääkäri sinulle sydänlääkkeiden vähentämistä? Omin päin ei varmaan kannata niitä lääkkeitä vähentää, ehkä ei olisi turvallista ?
"Olemmeko langenneita enkeleitä, jotka eivät uskoneet, että elämä on ON tyhjää ja synnyimme menettämään rakkaimpamme ja ystävämme yksi kerrallaan ja lopulta oman elämämmekin jota näkisimme näin olevan. Oi hampaitaan kiristelevä Maa, mihin tämän kaikki johtaa, ellei jonkinlaiseen ihanaan kultaiseen ikuisuuteen, jossa selviää, että olemme kaikki olleet väärässä, että väärässä ja oikeassa oleminen on pelkkää harhaa..."
Tuo pätkä on J Kerouacin kirjasta 'Dharmapummit' jota paraikaa luen.
Jokainen meistä voisi kirjoittaa oman päätelmän sitä mitä elämä ja kuolema ovat.
Meillä on samaa viisautta kuin kirjailijoillakin.
Kukaan ei tiedä mitä kuolema on, tai mitä on sen jälkeen.
Sellaista kirjailijaa ei ole vielä syntynyt, joka tietäisi kaikesta kaiken, ei edes puoliakaan.
Eletään ja kuollaan kumpikin aikanaan.
Minä uskon omalla tavallani ja joku toinen omallaan.
Pummeja , niitä kaikki ovat, varastavat omaa aikaa elämältä!!!
Empä olis halunnu ollenkaa syntyä
kai se kuitenki oli luojan tahto,
tiedän äitini kertoman mukaan,
hän oli navetassa pudonnu pahasti karsinan reunalta vasikoita syöttäessä,
oli luullu että tulen keskenmenona pois kohdusta,
no en tullut , tässä nyt vanhuksena horisen ja kirjoittelen elämäni loppuvaiheista,
en tullut kesken
vaan jatkoin kehittymistä,
ja synnyin normaalina terveenä vauhana , huusin kuin leijona kun synnyin,
raikui varmaan koko maalima kiljumiseni ansiosta, heh olin kai sinnikäs vauvana jo ,
kai syntymäni oli sittenki luoja tahto tai määräys,
mun oli synnyttävä vaikka en olisi tahtonu,
ja mikä pahinta ole saanu elää piiiiiiiiitkä 90--v hyvin vaiherikkaan elämän
lapseperheineen,
ja nyt olen kuoleman sairas
hidas kivulias kolema on tulevaisuuteni nyt,
jota EN olisi ikinä kohdalleni halunnu,
kai sekin on JUMALAN TAHTO,
jakatapauksessa luoja on aina kanssani vaikka kuinka paljon liukuttelen sille
näistä elämäni vaikeuksista ,
kiitän kyllä kaikesta muusta
paljon sain, enemmän kuin kuin pyysin,
kunto huononee joka päivä
nytki henkitorreissani koita kirjoitella tunteitani ulos
helpottaakseni olo tilaani edes hetken
kuvittelemalla OLEN vielä ELOSSA ,
ehkä olen huomennaki vielä,
muistakaa kirjoitaa kuulumisia,
oletteko vielä täällä ,
kuinka voitte,
K kijain jäi kyytistä
ei liukuttelen vaan
siis
" kiukuttelen luojalle "
Tässä on toinen, joka olisi mieluummin jäänyt syntymättä,
mutta kun siihen ei voi itse vaikuttaa.
Niin paljon on ollut kylmää kohtelua, vaikeuksia, murhetta ja kyyneleitä,
etten ole oppinut elämää rakastamaan.
Liian kiltit ihmiset nimittäin poljetaan kynnysmatoiksi.
Ihmiset eivät arvosta kiltteyttä, vaan alkavat käyttää hyväksi.
Lapsena täysin lyttyyn lyöty ihminen ei opi puolustamaan itseään.
Mä en ikinä ole hyväksyny maailman pahuutta ja vääryyttä,
olen kohdannu liikaaa vääryyttä ilmeisesti en ikiä ole päässy niiten yli vaikka näyttelen
ehjää ihmistä,
siäinen minä on rikki ja haavoitettu liian usein,
raamatun sana sanoo että pitää antaa anteeksi vääryydet,
olenki luojalle usein kyselly kuinka se on ihmiselle mahdollista,
olenki tullut siihen tulokseen että vain luoja antaa voiman ja se on luoja minussa joka antaa vääryydet anteeksi, ihminen itse ei kaikkea voi antaa anteeksi vain luoja voi.
Itse olen elänyt ihan nykypäivän lääketieteen avulla, tämä on myönnettävä. Ilman nyky-sairaanhoitoa olisin kuollut jo synnytyspöydälle. Minut juosten vietiin siitä suoraan "happikaappiin", jossa viruin elämäni ensimmäiset 5 viikkoa.
Mutta rääpäleisen eloa on tämä muutoin ollut, myös lukemattomien ulkoisten vihavoimien vaikutuksessa.
Olihan tuo kuitenkin ehkä parempi jäädä eloon kuin heti kuolla, vaikka elämä muutoin, eri tavoin, ollut täyttä kärsimystä ja esim. lääkkeet tulleet kalliiksi.
Kunhan nyt edes tuolla Tuonpuoleisessa päätyisin sitten sille paremmalle puolelle. Tässä kohdin olen, lukuisten törttöilyjenkin lisäksi, pyrkinyt elämässäni olemaan myös etukäteen, nk. kaukaa viisas.
Arthorol Pro ei auta nivelrikkoihin. Johonkin lievempään sillä voi olla lumevaikutus.
Hei kaikille uupuneille ja väsyneille.
Pyritään ajattelemaan positiivisesti, vaikka aamulla tuntuu vaikealta nousta ylös.
Oma nukkuminen on koiran unta. Koira kuulee joka rapsahduksen ja kolahduksen, sama minun nukkumiseni.
En tiedä kuka kolisteli yöllä, mutta aamulla olin jo hereillä ja aamukahvilla, kun pihojen lumityöt aloitettiin.
Voimat vähenee, mutta omaa laiskuuttani syytän, liikaa istumista pitää muistaa minun välttää.
Imuroin koko kolmioni ja pyyhin sen jälkeen pölyt tauluista ja kaikilta pinnoilta,
lepäsin hetken ja katsoin areenalta jotain ohjelmaa, sittenpä jaksoin ottaa lattialastan ja pyyhkiä lattiat kostealla.
Rasittihan se, mutta kun muu liikunta jäi siltä päivältä nollille.
Vointia päiviinne.
Yritän sada päivällä lepohetken ja vaikka nukkua.
Voimia sinullekin ! Vaikeaa on aamusta asti, mutta siihen on ollut tavallaan
pakko tottua. En ole viiteen vuoteen lattioita pessyt.
Imurointi riittää ja matot peittävät melkein koko lattian.
Joka ilta tietää millaista aamulla ja seuraavana päivänä tulee olemaan
jos nimittäin herää vielä.
Olet hyväkuntoinen,
ilmeisesti huomattavasti meitä 80+ nuorempi,
voitki olla tosi tyytyväinen,
muista pitää kuntosi hyvänä jatkossaki
jaksat kauemmin puuhastella siivoustenki kanssa,
niin minäki jaksoin vielä alle 80 ;nä siivota ja hoitaa kaikki hommat hyväkuntoisena,
sittemmin 80++++ alkoi kunto pettämään, nyt kaikki on hohi
vain hyvin pientä pakollista itsenä hoitamista kuten aamupalan laittoa ja vielä itseelisesti jaksan silloin tällöin suihkussa käydä, mun elämä on ohi, nyt ootan noutajaa joka päivä.
Jo poikkean yleiskuntoni perutella palstan sairastelevista ja uupuneista kirjoittajista,
se ei tarkoita, että olen NUORI!
Lähempänä 90 kuin palstan alarajaa!
Sairastellut, leikelty ja työkyvytön ennen eläkeikää, mutta kuntoani olen pitänyt yllä ja jaksan kun en anna laiskuudelle periksi.
Sisusta tämä on kiinni.
Jos tuntuu etten jaksa mitään, laitan lenkkitossut jalkaani ja kävelen sisällä puoli tuntia, sellaista normaalia kävelyvauhtia. Teen tämän kovalla pakkasella ja kovalla sateella, muuten menen ulos!
Sitten ota imurin, tai pesen pyykkiä, tai otan käsityön esiin, mutta en istu tuntia pidempää aikaa kerrallaan.
Se on maksimi, sitten liikkeelle.
Sisälläkin voi, jumpalla ja liikkumisella pitää nuoremman voimia, vaikka on vanha!
Voikaa hyvin!
Vanhakin saa olla reipas ja jaksaa.
Oletpa reipas,
hyvä sinä, jaksa edeleen ,
pidähän kuntosi hyvänä jatkossaki kun olistat noin hyvät geenit,
---
mä olen lyöny jo läskiksi
en enään yitäkkää pitää kuntoa yllä,
vääjämätön uupumus on liian raskasta enään edes yrittää.
aattelin elää päivän kerrallaan ,
toistaiseksi kutenki jaksan tehdä käsitöitä,
siitä olen sentään kiitollinen luojalle,
kunnes luoja muistaa hakea pois,
kijoitelaan kuulumisia
ollaanko hengissä vielä esm , huomenna.
Hyvä huomenta jo heränneille ja myöhemmin herääville !
Mitä tulee tuohon "pyritään ajattelemaan positiivisesti"
en ajattele sellaista ollenkaan, että koko ajan pitäisi ajatella positiivisesti.
Ajattelen niinkuin ajattelen ja olen sillä tuulella millä satun olemaan milloinkin.
Suhtaudun realistisesti kaikkeen.
Jos on esimerkiksi paljon kipuja, niin on. Totean realistina.
Ei se ole negatiivisuutta. Se on realismia.
Jos miettii lähestyvää kuolemaa se on realismia.
Ei se ole negatiivista ajattelua.
Jokainen saa ajatella mitä ja miten ajattelee.
Edes se vapaus kai nyt viimeistään saa ihmisellä on ?
Ihan samoin ajattelen,
elämä perustuu todellisuuteen
jos kuno on huono se on
joskus voi hitusen paremin siitä oln iloinen,
teeskentely positiivistä on lähinnä hölmöä,
aidot rehelliset tuntee on parasta. .
Viime yön nukuin hyvin ja heräsin aikaisin, oikeaan aikaan. Tästä olen tyytyväinen.
katteeksi käy tommoset hyväuniset
menin nukkumaan vasta puolenyön jälkeen olisko kello ollu jotain 02 tienoilla heäsin aamulla noin klo 08 tienoilla,
enpä jaksa suuremin puuhastella,
tuossa olen istua tököttäny ja kutoni,
jaksan sentään vielä tehdä käsitöitä
en kutenkaan enään suurempia kuten opelutöitä
en enään jaksa
ompelukonekki on rikka, enkä jaksaisi sitää nostaa edes esille,
Varhainen herääminen kostautui pienillä päiväunilla.
Täällä muutoin virkkaillut tuota villakaulaliinaa, joka jo pitkä ku nälkävuosi. Virkkaan lankakerän loppuun. Toisella silmällä katsellut tallenteistani Isä Browneja.
Minullakin meni kauan nukkumaanmeno myöhäiseen, joka yhteen yöllä.
ja heräsin 6-7 välillä. Sain hiukan liian vähän unta.
Tein korjausliikkeen. Menen ennen puoltayötä nukkumaan ja herään samaan aikaan
eli unta tulee enemmän.
Hiukan kummallinen juttu, että menee mihin aikaan vaan nukkumaan,
niin heräilee kuitenkin samaan aikaan aamuisin.
Eihän siinä auta kuin pidentää unta illasta edes tunnin verran,
En kuitenkaan saisi kymmenen maissa. mutta hiukan ennen puoltayötä nukahdan.
Laitatko hapsut ?
Sama minulla, vaikka valvon yli puolen yön vaikka menisin nukkumaan klo 02 nii aina aamulla herään samaan aikaa notain klo 08 ,00
nukahtelen nykyisin päikkäreitä, se korvaa unen puutteen ilmeisesti.
En taida laittaa hapsuja.
Viime yön valvoin, nukuin aamupäivän ja koko loppupäivä ollut väsymystä.
Jatka niitä harrastuksia voimiesi puitteissa. Noin toimien voimat hiipuvat hitaammin.
Olen itse todennut käytännössä.
Voimat ja "voimat"? Itse kullakin on henkilökohtainen tulkinta termistä.
Fyysiset lihasvoimat vai arjen jaksaminen. Ensin mainittu on mitattavissa. Toisen mittana on subjektiivinen tuntemus.
Voimistani on jäljellä alle puolet, ehkä 30 prosenttia.
Soluja kuolee enemmän kuin uusia enää syntyy ja
lihakset ovat kuihtuneet, koska en pysty enää "voimailemaan".
Noutaja hiipii lähemmäksija lähemmäksi. Se on jo kintereilläni.
niin oli minunki kintereillä
mutta
keksin menneisyydestäni monenlaista kunnon parannus keinoa,
aloin syödä raakoja kanan munia 2 päivässä, vispaan ensin vaahdoksi ja sitten kaadan maitoa lasillisen ja juon,
ja kunto alkoi nousta kohisten, nyt en ikinä lopeta raakojen kanan munien syöntiä,
muutenki jätin kaupan valmis ruuat syömättä, syön puuroja alkukantaista ruokaa kuten plelkkää perunaa voin kanssa
olen huomannu mahakaa ei nyt kiukuttele toimii jo melkein normaalististi ,
kaupan valmisruuissa on jokin vikaaa varmaan jotain myrkkyä jota mun elimistö ei hyväksy, meinasin kuolla, nyt näyttää siltä kuin elämä jatkuisi vielä vaikka vanha olenki,
Ottaen osaa. Varmaan kamala tunne. Mutta onneksi sulla on ainakin me, jotka pidämme seuraa sen minkä osaamme ja voinnistasi tiedämme.🌷 🌷🌷
No hyvä !!!
No hyvä, että kananmunat auttoi tarkoitan sanoa.
Peruna va voi on hyvää, mutta suosittelisin kasvirasvalevitettä,
vaikkei se ihan niin maukasta olekaan. Vai onko sillä "enää väliä",
mitä rasvaa syö jos on jo haudan partaalla ? Itse olen.
Se on yli 20 asteen pakkanenkin koettu.
Päivän mittaan aleni, mutta kylmää näyttää riittävä ja lunta on jo maassakin, ei vain katoilla,
Kiva oli ulkoilla, kun tuuli ei ollut kovaa, eikä yllä väärä pukeutuminen.
Ei vilu, eikä hiki, silloin se on kohillaan.
Elossa ja ilossa... tulen taas!
Liian pirteänä turha mennä pötkölleen just nyt.
Pimiää ka kylymääää....
Rakastan näitä öitä ja tuota taivasta,
koska se ole yölläkään pimiä!
Ei ole aika miettiä omaa kuolemaan kun ajatusten painopiste on tuon heikomman astian asioista huolehtiminen.
Sen helpottaessa elämäntapojeni muutos saattelee minut nopeasti kremetorioon.
Toistaiseksi jalat vievät mutta nuppi ei aina sano minne ja miksi?
Tsemppiä sinulle !
Kun kuolema on vienyt jo elämänkumppanin
ja on jäänyt aivan yksin
kuolemaa tulee mietityksi aika usein,
kun muu on tässä jo suoritettu,
vain oma kuolema on enää suorittamatta.
Hyvää huomenta kaikille ! Vielä tänään aamukahvia juomassa.
Illalla ei tiedä onko.
Huomenta vaan, nyt vasta aukasin koneen
jooooooo, tänään olen vielä täällä
jännityksellä katotaan ollaanko huomen amulla vielä, uskoisin, ollaan
" mikä sen paha tappais " aika kummallinen sanonta menneisyydestä,
koiran-leuvat usein vastasi kun satuttiin näkemään ja kysyttiin kuulumisia,
meikäläinenki on aivan liian kiltti olla kuulemma entisen työkaverin mielestä,
aikoinaan,
samoin aivan ensimmäinen työnantajaki sanoi jotensakki näin,
olin silloin 15vuotisa,
olet ihan liian kiltti,
sinun pitää oppia pitämään puolesi, heh ja huh,
nooooh elämä on opettanu
osaan tietenki pitää puoleni asiallisissa puitteissa,
no mutta eletään kiusallaki vielä huomenna,
eiköhän me jouluki vielä katsota, vai kuinka ,
kirjoitellaan kuulumisia
mukava nähdä että kamut ovat vielä elossa kuitenki.
Minun joulu siivo on jatkunut. Tänään pieni pakkanen ja vein kaikki matot pihalle ja tamppasin. Pesin lattiat ja lattialistat oikein tarkasti. Matot oli tunteja ulkona ja äsken laitoin ne lattialle. Oi miten ihana tuoksu. Ja raikasta!
Hei ja heipparallaa !
Olitko jo kotonasi lapsena "kiltiksi nitistetty" ?
Minä olin, kovassa kurissa
enkä ole oikein koskaan oppinut pitämään puoliani,
kun jo lapsena vietiin itsetunto.
Omaa tahtoa ei saanut olla.
No, pian ollaan illassa taas.
Huokaisen helpotuksesta,
kun on ollut niin omituinen olo
kuin putoaisi lattialle just.
Niinkuin taju lähtisi välillä.
Mitähän sekin on ?
Ehkä sydämen rytmihäiriö ?
Niitä on joka päivä,
mutta tämä on jotain uutta.
En tiedä mitä.
Muutakin uutta on.
Vanhat hyvät Kuoma-saappaani hajosivat
ja tilasin kotona tietokoneellani Prisman verkkokaupasta uudet
ihan samanlaiset,
koska ne ovat niin hyvät joka-kelin saappaat
ja kestivät 15 vuotta.
Kolmessa päivässä posti toi ne kotiovelle noin 12 euron maksusta.
Ei tarvinnut lähteä mihinkään.
Nyt pääsee taas pienille lenkeille.
Jippii !
Toiset talvikelin kenkäni eivät ole niin pitävät liukkaalla kelillä.
Kuoma-saapas on ihana jalkine.
Se on unelmankevyt, hylkii vettä ja likaa ja on pakkaskenkäkin.
"Pakko" kehua, kun se on kotimainen tuotekin.
Olettaisin, nykyään ei voi olla mistään varma.
Iloisiin kuulumisiin !
OOOOOHHHH
sinullapa on siistiä
katteeksi käy
mä jätän joulu siivouksetki väliin,
täällä pölykoirieni kanssa vietä tavallista arkista joulua ,
enne oli toisin,
nyt on nyt
kaikki ohi on ,
kattelen sivusta elämän menoa,
niin kauan kun henki vielä pihisee,
teille terveille toivotan oikein ihanaa joulua,
olin ihan normaali vilkas maalla syntyny tyttö lapsi,
lapsilauman keskimmäin,
ainoa tyttö poikien keskellä
2 vanhempaa 2 nuorempaa rakasta veljeä omistin,
kyllä veljeni osasi minua opettaa,
joten kyllä sisuki kasvoi heidän keskellä,
valjeni olivat hyvin RAKKAITA minulle
ja minulle tärkeitä ihmisiä olivat läpi elämän kaikki veljeni,
he olivat tuki ja turva kaikessa läpi elämän,
nyt 3 veljeäni on kuollu mua nuorempana
vain yksi rakas veljeni on vielä elossa
hyvin hyvin hyvin huonossa kunnossa,
letkujen varassa sairaalassa.
kaikki oli perheelisiä kunnon kansalaisia korkesti koulutettuja,
nyt olen perheeni vanhin elossa toistaiseksi,
lähes ysikymppinen ,
surua pukkaa , elämä oli ja meni
elämä on katoavaista,
jälkeläiset jää jatkamaan suomalaisuutta ja eläämää ,
luoja heitä sinuatkoon ja ohjatkoon oikeaan,
--- nyt sydämestä riipaisee syvältä elämän rajallisus,
myös suretaa
isän maamme ei ole sama johon me synnyttiin ja jota ME työtä tekemällä rakennettiin hyvinvointi valtion, joka nyt on suurissa vaikeuksissa,
osa syynä myös myllerrykset naapurimaissa,
on vaikeuttanu myös suomen talouden tasapainoa,
nyt suomessa
puhaltaa uudet tuulet
suomi suurissa talousvaikeuksissa ,
ihana lintukotomme on nyt siäpoliittiseti vaikeuksissa,
--- hartaasti toivon parempaa tulevaisuutta jälkeen jääville,
suomi selviää, aina on selvinny,
me vanhukset olemme nyt lähtö vuorossa ikuisuuteen,
se on luonnon laki,
Nykyahallituksen aikana maamme on mennyt niin huonoon suuntaan,
että parempi on kun pääsee pois. Jälkipolvien puolesta surettaa,
mutta ei tämä hirviöhallitus ole ikuinen.
Ne talous VIRHEET on kyllä tehty paljon aikasemmin kuin tämä hallitus,
tämä hallitus KUVITTELI pystyvänsä korjaamaan edellisten halitusten ja päättäjien tekemiä virheitä
valitettavasti korjausliike EI NOINVAIN ÄKISTI ONNISTUUKKAA
se vie vuosia,
ja paljon on sisä- politiikassa muututtava
että suomen talous saadaan taas tasapainoon ja työtä KAIKILLE !
Hong kongissa palaa usea, korkea tornitalo, joissa yht. 2000 asuntoa ja asukkaita n. 4600. Joitain on jo kuollut ja useita ihmisiä on loukussa.
Syttynyt mahd. puisista remonttitelineistä. Käsittämätöntä.
Mä en ikinä ostais asuntoa korkeasta kerrostalosta,
aina on pelottanu ajatuski noista pilvenpiirtäjistä,
aivan kauheita ihmisen asunnoiksi.
Olen käynyt Hongkongissa. Pieni alue vuorten ja meren puristuksessa ja miljoonia asukkaita.
Joutuvat rakentamaan tiiviisti ylöspäin. Siksi korkeita tornitaloja, kun maata ei ole. Hotellihuonekin oli kerroksessa 55. Sieltä oli kyllä hienot näkymät, mutta maan tasolla oli joka paikassa liikaa ihmisiä ja tungosta. Olen tavannut Suomessa hongkongilaisia turisteja, jotka kertoivat, että olivat tulleet tänne rauhoittumaan.
Osanottoni hongkongilaisille. 🌹🥀
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011653837.html :
>>Tornitalot syttyivät tuleen Hongkongissa – ihmiset etsivät läheisiään: ”Niin moni on kuollut”. Tulipalo levisi erittäin nopeasti. Satoja ihmisiä on yhä kateissa ja kuolleita on ainakin 55.<<
Karmea uutinen. Uskon, että kuolleita on lopulta mahd. jopa lähes 1000. (600-800?)
Palon aikana näkyi viereisessä, palamattomassa tornitalossa valaistuja ikkunoita ja ihmisiä sisällä. Tosin suurin osa ikkunoista oli pimeinä. Itse en kyllä välttämättä jäisi kotiini jos vieressä palaa useita, isoja rakennuksia täydellä roihulla.
Hongkong kuului aiemmin Britannialle, mutta kuuluu nykyään Kiinan kansantasavallalle. Taloissa ei tietenkään ollut mitään omia vesisammutusjärjestelmiä?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hongkong
*
Jos jotain olen elämässäni kironnut, niin en koskaan syntymääni / elämääni.
Aiemmassa kommentissa parikin kirjoittajaa kiroaa syntymänsä,
ei olisi halunnut syntyä,
Sodan keskelle ja jalkoihin syntyneenä tietää, että ei se yhdenkään sen ajan lapsen elämän alkutaipale ollut lapsille, eikä heidän vanhemmillensa pelkkää lämmintä kesää ja talven pakkasta. se oli pelkoa ja pulaa kaikesta.
Synnyin, koska vanhempani halusivat minun syntyvän.
Olin rakkaudessa siitetty ja syntymään luotu.
Kiitän iäti vanhempiani heidän vaivoistaan ja huolenpidostaan, enkä ota kirousta päälleni toivomalla eutanasiaa!
Olen kaikessa kareudessani sitä mieltä, että kuolemaa toivova saa toivoa ja tehköön mitä haluaa sen toteutumiseksi!
Itsemurhaluvuthan kertovat siitä, kuinka moni minäkin päivänä on kyllästynyt elämään, eikä vai valittamaan, kun n eutanasialakia ei hyväksytä. !
Jokaisella on omankäden oikeus omaan eutanasiaansa.
Siitä ei vielä kukaan ole saanut kuolemantuottamus tuomiota, mutta murha ja tappo tuomioita luetaan monille ihmisille toisen ihmisen hengen riistämisestä!
Eläimen tappaminenkin on rikos eläintä kohtaan, mutta sitäkään ei ole kokonaan kielletty.
Kiitän, olen syntynyt rakastaville vanhemmille, ja saanut kaikista puutteista ja sairauksista huolimatta elää vapaassa maassa, ilman, että sodan pelko olisi ainaisena ahdistuksena ja lapsena kuulemani pommikoneiden jylinä taivaalla, on häipynyt muistoistani.
Jos sota syttyy elinaikanani, sen ajan tapahtuma, ei pelkäämällä karkotettava uhkakuva.
Toivon kaikille elämän hyväksymistä!
Me elämme kuin vanha rakennus.
Joku alahirsi on laho ja uusittava, mutta katto ei vuoda.
Kun järki on tallella, teemme omasta elämästämme tänäkin päivänä valittaen huonon ja kiittäen hyväksymme itsemme elävänä olentona, jolla on myös kipukohteet!
Rauhallista ja tyyntä elämää!
Kaikki eivät saa syntyä rakastaville vanhemmille. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa.
Olin rakas silmäterä vanhemmilleni ja iso-vanhemmille,
mua kyllä rakastettiin viimesenpäälle
jopa kaikki muut sisarukseniki olin kaikille hyvin tärkeä ja rakas,
mutta
maailman pahuuden kokeneaana
usein olen tullu tulokseen
etten olisi halunnu syntyäkkää näin p a h a a n maailmaan,
ei se yksistään riitä jos on rakastettuna syntynyt ,
maailma kun on täynnä hyviä ja pahoja ihmisiä,
vääryys saa ihmiset voimaan pahoin,
nyt huolsetuttaa nuoret ihmiset
eilen uutisoitiin nuorten ihmisten itsemurha halusta, surullista, mutta totta, maailma on paha,
maailma on paha
ja se aiheuttaa ajatuksenki ettei olisi halunnu syntyäkkää maailmaan
se joka on onnellinen syntymästään on syytäki kiittää luojaa syntymästään,
se on hänelle aivan oikein
ei kukaan moiti hänen onneaan,
päinvastoin se suotakoon hänelle,
mutta
ei pidä tuomita myös niitä jotka ei ole halunnu syntyäkkää näin pahaan maailmaan ,
TÄTÄ mieltä asiasta. !
lisäys edelliseen
: myös minä rakastin vanhempiani ylikaiken,
he olivat maailman pahaat vanhemmat mitä ikinä ihminen vois saada,
ja iso-vanhempia,
heidän kaikkien rakkaitteni muisto kannatteli mua läpi elämän
maailman tyrskyissä vaikoinaki aikoina ,
ilman vanhempieni , sisarrusteni ja isovanhempien muistoa ja rakkautta
en varmaan olisi selvinny elämässäni näin vanhaksi ihmiseksi,
heille kuuluu suuri kiitos koko elämän mitaisesta tuesta ja muistoista
pitkin elämämme,
he kaikki ovat pois ikuisuudessa
nyt luoja on kanssani hautaan asti,
Perhe-elämä on osittain erilaista kuin ennen.
Johtuneeko vähän siitä, että lapset ja nuoret voivat huonosti ?
Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani oltiin kotona iltaisin yhdessä
ja oli selkeät säännöt, oikeastaan ei aina ollut sääntöjäkään,
oli vain itsestäänselvää miten kuuluu olla ja elää.
Lapset oppivat vanhempien mallista.
Joskus tuntuu siltä, että nykyään vanhemmilla ei ole hajuakaan
missä heidän lapsensa iltansa viettävät.
Kymmenvuotiaatkin saavat painella menemään mihin huvittaa.
10 vuotias on emotionaalisesti vielä lapsi.
Lapsella pitää olla rajat. Se on välittämistä.
Onko nyt vara vanhan ih´miesen edes kuolla ?
Äsken TV:ssä kuleman hinta on tuhansia euroja
arkku hautapaikka haudan hoitaminen krematorio, kahvitilisuus, pappi,
ym kulut, HUH, olips uutinen !!!????
Kun on ikänsä maksanut kirkollisveroja on pöyristyttävää,
kuinka paljon silti haudanlepoon saattaminen maksaa.
Jotenkin olettaisi, että jotain kuuluu kirkollisveron hintaankin.
Vai pappien palkkoja varten sitä vain maksetaan ?
Eikö seurakuntalainen saa sillä rahalla mitään ?
Edes siunaamista ja hautausta ?
Eri juttu on sitten minkälaiset kahvitilaisuudet omaiset haluavat järjestää.
Kait ne ottaa homioon ne jotka maksavat kirkollisverija
meidänki perhe lähes 70 vuotta olemme maksaneet sitä,
meille ei olisi tullu mieleenkään erota kirkosta,
meidät on vihitty kirkossa,
kaikki lapset kastettu kirkossa,
En usko, että kirkollisveronmaksua huomioidaan enää missään asiassa.
Minä erosin kirkosta 1975v. Vaimoni hieman sen jälkeen.
Lapsemme kastettiin ja he tekivät omat ratkaisunsa oikeustoimi-ikäisinä.
En ole ateisti mutta kirkkokuntien maalliset organisatiot ovat, enemmän tai vähemmän, vieraantuneet eettisestä sisällöstään.
Menneinä vuosisatoina tilanne oli usein paljon pahempi.
Minä erosin myös kirkosta joskus 70-luvulla, kun kirkon ja kirkonmielisten
keskuudessa riideltiin naispappeudesta. Ajattelin, että kaikkien naisten pitäisi
erota kirkosta ja jättää kirkko miehille siksi aikaa, kun tulevat kirkon sisällä
järkiinsä ja huomaavat että naisetkin ovat ihmisiä, samanarvoisia kuin mie-
hetkin. - Lapsemme saisivat itse päättää täysi-ikäisinä, olivat kastettuja ja
konfirmoituja. Mieheni oli kirkon palveluksessa, joten hänen kohdallaan asia
oli lukossa.
Mä eikä mun puoliso ikinä eroaisi kirkosta, , sillä ihmisten mieli ja käytös muuttuu, mutta alkuperäinen Jumalan san EI ikinä muutu sillä se on tostuus
totuus ei pala tulessakaan,
ihmiskunta on tyhmä ja entistä tyhmempi elli kuuntele alkuperäistä Jumalansanaa
siilä JEESUS toi totuuden ihmiskunnan tietoisuuteen ja sen merkityksen ihminen rakennuspuuksi hyvään elämään,
harmi vaan
edeleen ihmiskunta on suurelta osin tyhmä
koska ei kuuntele ei lue raamatun totuuden sanaa
eikä edes pyi noudattamaan raamatun ohjeita,
kymmenen käskyä on supistettuna maailman paras ohjenuora ihmiskunnalle
pyrkiä edes parempaan elämään,
tietenkään kukaan ihminen EI ole täydellinen ,mutta luojan ohjaukseen luottaen
joikainen ihminen saa maanpäällä jo paremman elämän,
ja tuottaa vähemmän pahaa ja vahinkoa muille,
siis vain pieni osa ihmiskunnasta noudattaa raamatun sanan ohjeita,
suurin osa ihmiskunnasta elää tyhmyydessä edeleen,
luoja auta , ohjaa oikeaan koko maailmaa ,,,,,,,,,,,,,
sillä ilman luojaa maailma tuhoutuu suuren tyhmyyden takia !
Ennen kun joku kuoli niin koko kylä tuli hautajisiin,
nykyisin näyttää hatajaiset olevan pienet vain läheisten läsnäollessa,
usein näkee
lehdessä ilmoituksen ,
Ilmaisen kahvin ja sen-seittemän-sortin syömisten takia tulivat. Tuskin kaikki vainajasta itsestä niin välittivät.
Olen kyllä eri mieltä, sodan aikainen ja vielä jälkeinenki elämä oli kyllä hyvin lämminhenkistä yhteisöllistä elämää meidän kylällä,
koko kylä auttoi toisiaan ja jos jokut kekkerit oli sinne meni kaikki,
ihan rakkaudesta,
kaikki alkoi muuttua kun alkoin maalta muutto
työn perässä kaupunkeihin ja ruotsiin,
se rikkoi suomessa yhteisöllisyyden ,
Nykyisin kuolema on hyvin t y y r i s t ä jäkeen jääville omaisille,
todella kallista puuhaa,
hyvin kysyty onko meillä vara enään kuollakaan, huh ja heh,
nooooh, maan päälle ku ei ole kukaan jääny vielä mätenään,
kaikki on päässy haudanlepoon tai tuhkaksi poltettu krematoirioissa,
eiköän meidätki joku saa maahan haudattua,
tai tuhkan siotettua vaikka mereen, tai joen virran vietäväksi,
Minä kuolin eräässä leikkauksessa kauan sitten, ja ehdin saada
sellaisen kokemuksen rajan toisella puolella, että se vei kuoleman
pelkoni täydellisesti. Minut saatiin elvytettyä, enkä uskaltanut
kertoa kokemuksestani kenellekään, ennenkuin TV:ssä oli keskus-
teluohjelma "lähellä-kuolemaa-kokemuksista". Sen jälkeen uskal-
sin kertoa läheisilleni ensi alkuun.
Ajattelin, että tässä ketjussa voisin kertoa omasta kokemuksestani.
Moni on ehkä kuullut kirkkaasta valosta, joka ei kuitenkaan häikäise.
Jotkut näkevät enkeleitä, kuulevat musiikkia.
Minä en nähnyt mitään muuta kuin sitä valoa. En nähnyt edes omaa
kehoani. Ajattelin, että miten kummallista kun en näe itseäni, mutta
ajatus toimii niinkuin ennenkin.
Kuulin ääniä ja tiesin että ympärilläni oli ihmisiä. Tiesin myös, miltä
"ääntätuottavat" henkilöt näyttäisivät, jos heillä olisi keho. Vähän sa-
maan tapaan kuin jos olisit sohvalla pitkälläsi, silmät suljettuna ja joku
perheenjäsen tulisi huoneeseen, niin sinun ei tarvitsisi aukaista silmiä,
vaan tietäisit äänen perusteella, miltä henkilö näyttää.
Muuten oli olo "autuaallinen", aivan kuin olisin leijunut höyhenen lailla
ilmassa. Ei mitään huolta puolisosta tai perheestä. Tunne oli todellinen
omasta kehosta irtautuneen tunne.
Tähän todelliseen elämään palaaminen oli tuskallista ja vaikeaa.
Tietenkin olen pähkäillyt, mitä näkymättömille sieluille tapahtuu!
Haluan kuitenkin uskoa että kehoni, mikä tänne jää, on vaan kuoreni ja
se minkä viimeksi henkäisen ulos, olen minä ja ajatukseni, jotka ehkä
saavat uutta elämää jossakin uudessa muodossa. Elämä on energiaa.
Kuuntelin muuten mielenkiintoisen keskustelun radiossa, missä
kerrottiin, että tutkimusten mukaan musiikin kuuntelulla on positii-
vinen vaikutus aivosoluihin. Kannattaa kuunnella rauhallista musiikkia,
kuuntelu rentouttaa ja rauhoittaa.
Itseni on mm. tapettu, oli jengi jo pohtinut kuinka hävittävät ruumiini, kun siitä heräsinkin. En kylläkään muistanut tapahtuneesta mitään, ehkä aavistus on.
Olen käynyt monesti kuoleman rajoilla. Kun ihminen on kuollut tai käynyt rajalla, voi hän siitä virottuaan olla kauan hengessään eräänlainen zombi.
Edelliselle
äitini aikoinaan ennen minun syntymääni oli saanu sydän-tulehduksen ja menettäny tajuntansa,
oli nähnyt kirkuden
mutta sittn joki pakotti palamaan se oli hänen äitinsä , oli tarttunu lujalla otteella huutanu älä kuole ja ravistellu, hän palasi sieltä takasi vaikka oli kokenu sen kirkauden ihanaksi houkuttelevaksi olotilaksi,
itse olen ollu syd:n leikkauksessa,
siinä olin kuulemme meinannu kuolla,
mä en nähny yhtikäs mitään, olen kokenu sen tilanteen samana kuin nukkuisin hyvää syvää unta,
olin suuresti pettyny kun heräsin muutaman päivän kuluttua teho-osastolta, ensimmäin häämstäys ja pettymyksen tunne tuli e n k ö kuollukkaa,
noooooh siitä toivuin lopulta huyvin, leikkaus oli kuitenki onnistunu hyvin,
Minun kaveri menehtyi. Kuolen suruun.
Milloin hän kuoli, onko siitä kauan ?
Minulla on ollu monta läheisen menetystä vuoden sisällä kuolen suruun, en oivu enään koskaan menetyksestä !
Käsittämättömiä onnettomuuksia: nyt on nuori poika kuollut Vantaalla kahden auton törmättyä ja toisen sitten siitä lennettyä ravintolan terassille. Pojan kaveri ehti hypätä alta pois.
Noin yllättäen voi elämä loppua. 🥀
On se surullista
just erikoisesti nuorten ihmisten kohdalla,
nuoria ei antaisi pois, heillä olis elämä edessä
kaikki ihana tuntematon tulevaisuus,
nuoruus ja terveys on ihmiselämän ihaninta aikaa.
Tein juuri laskelmaa että, kuolema on paras vaihtoehto joten itsari kannattaa pitää yhtenä vaihtoehtona...
-ei maksuja, ei veroja
-kaikki jää oikeasti muiden murheiksi, parempi kuin ulkomaille muuttaminen
-ei tarvi syödä eikä juoda eikä nukkua, ei asua missään jne.
Itse tuskin teen itsaria paitsi ääritilanteessa, esim. jos ydinpommi putoaa ja jään esim. lattialle kitumaan. Silloin olen suunnitellut raahautua hakemaan veitsen ja lopettaa päiväni.
Olen elämässäni muutoin tottunut kestämään myös kipua, kun on ollut pakko. Olen kokenut monenlaista.
22:51 :10
vanhusten kohdalla se onkin lähitulevisuus
nuoria ihmisiä ei entais pois, heitä tarvitaan kaikkeen elämässä,
ja
työelämään yhteiskunnassamme,
Hirveä suru 15-vuotiaan omaisille ja läheisille. Elämä on arvaamaton.
Minä annan perillisille ohjeet kuinka minun kohdallani ei tuhlata hautajaisjuhliin, koska minua voi muistaa kun elän, haudalleni ei tarvita krokotiilin kyyneliä.
Olen järjestänyt hautajaisia ja tarjoilua. Kun ilmoittaa lehdessä ajan ja paikan, niin
paikalle tulee ihmisiä joita omaiset edes tunne.
Sanovat vain, että " kyllä minä tunsin vainajan".
Hautapaikkani on ostettu ja maksettu, monta vapaata arkkupaikkaa, mutta
moniko perheeni jäsenistä haluaa sinne arkkuhautaan haudattavan.
Minua ei polteta, ei ole syöpää, ja arkun kantajia on olemassa.
Mutta nyt elän, en ihan heti halua olla vainajien kirjoissa, koska elämä on ihana mahdollisuus oppia joka päivä katsomaan uutta , nähdä kauneutta ympärillä, ja tulla läheisten rakastamaksi.
Hyvää Adventinaikaa.
olet nuori vielä ilemisen hyväkuntoinen, teveempi kuin me useimmat vanhukset
Me lähemmäs ysikymppiset olemme jo moni sairaita hyvinki uupuneita,
meille kuolema on ihan normaali tapahtuma,
tietenki minäki seuraan hyvin anktiivisesti yhteikuntamme nyky tapahtumia,
surettaa suuesti nykyiset vaikeudet ja sekavuus yhteikunta palveluissa varsinki sote jutut, huh
ja valtion liian suuret velat aiheuttaa huolta
jäkeen jäävien takia,
olen valmis jo lähtemään ikuisuuteen,
tulevaisuutta ei lähes ysikymppisellä ole
on vain uupumus ja avuttomuus tulevaisuutta,
ja sitä ei itseellinen omatoiminen vanhus oikein hyväksy omalla kohdalla,
vaikka se on vääjämätön jos pitää vielä monta vuotta elää kituuttaa ennen kuolemaansa.
hyvää joulun odotusta
ja sinulle aktiivista oppimista uusien asioitten parissa,
Olen pohtinut, että minut saisi tuhkata ja heittää ne tuuleen, toisten isovanhempieni kotijärvelle.
Olisi helppo toimitus ainoalle lähisukulaiselleni.
Ei minun haudallani ketkään kävisi, ihan turhaa ja kallista seremoniaa olisi.
Puolisolleni pidin vielä vanhan aikaiset hautajaiset
mutta
itselle en halua samaa
riittää kun vain omat jälkeläiset peheineen ovat paikalla,
minäki olen aina ajatellu että mun tuhkat pitäisi heittää jokeen virran vietäväksi tai mereen ,
mutta luulempa että ne pistää mun tuhkat puolisoni viereen samaan hautaan,
aivan hassu tunne tuolla selkäpissiä riipii,
en haluais maahan vaan virran vietävlsi haluaisin, mereen tai jokeen,
Minua hautausmaa itseasiassa hiukan pelottaa. Tosin tämä ei ole syy miksi tuota tuhkausta toivon.
Mutta aika inhottava ajatus on, jos siellä esim. öisin alkaa kummitella. Kaikenmaailman päättömät everstit marssivat ympyrää tai avioton piikatyttö etsii lastansa... kuuluu huutoa ja kirkumista manalan syvyyksistä...
Olen elämäni aikana törmännyt useasti erilaisiin "kummitusilmiöihin" enkä tykkää niistä yhtään. Jänniä ovat, mutta eivät kivoja.
Onhan sinne järvellekin moni hukkunut. Ja ehkä saavat minustakin ajoittaisen ilmiön: kesäöinä valkeissa vaatteissa leijumassa pitkin järven pintaa...
Anteeksi.
Mua ei hautausmaa pelota,
eikä minulle ikinä kukaan kummittelen, en siis usko edes kummituksiin, heh,
mutta
jostain syystä haluisin tuhkana tuuleen ja virran vietäväksi, kauas pois,
tunne jotain ihmeellistä vapautta
ajatuksesta tuhkana meressä tai virran vietävänä,
eikä sinun tarvi keltään anteeksi pyytää,
nehän on sinun ajatuksia,
kyllä kaikilla ihmisillä saada olla omia tuntemuksia ja ajatusksi.
No... pyysin anteeksi, jos joku koki kirjoitukseni kovin kevytmieliseksi.
Itse ajattelen tuonne tuuleen / järven pinnalle ripottelua jotenkin niinku paluuksi esivanhempien luo. On hiukka suomalais-pakanallinen ajatus.
Uskon / toivon sieluni menevän Paratiisiin Jeesuksen luo, mutta näin tuhkieni palaavan maisemaan, jonne on pitkälliset juuret. Mummun äidin isän suvusta on ollut tietoa jo ilm. ennen 1700-lukua, mutta paikallinen kirkko oli palanut, joten sitä aikaisemmista, juuri näistä esivanhemmista, siellä ei ole varmaa tietoa. Muista, tuohon sukuun haarautuneista suvuista joihin juuria, heistä on kyllä tietoa.
Isän isän suku taas oli hiukan kauempaa, saman, ison järven toiselta puolen, sieltä on tietoa ilm. ainakin 1300-luvulle asti.
Äitini vanhempia en itse saanut tuntea, heidän juurensa ovat: isänsä juuret etelä-Savoon, äidin äidin taas länsi- ja lounaisrannikolle, mm. Uudenkaupungin saaristoon. Olisi kyllä mukava tulla heitetyksi mereen sielläkin, mutta kun ei ole ollut henkilökohtaisia tuttavuus- ja tunnesiteitä sinne, niin tuo isän suvun järvialue saa kelvata. Siinä järvessä on toisaalta jonkinlaista synkkyyttä, se on tainnut nähdä monenlaista väkivaltaa, kuolemaa. Mm. erään kantaisäni murhan.
Mistä sinä minun ikäni päättelet.
Täälläähän on ikärajakin +80 vuotta ja minä olen lähempänä 90
jotenkin tuntuu, ettei mitään mitä kirjoitan hyväksytä ikä ihmisen kirjoittamaksi.
Parempi kai lopettaa?
Kiitos, paljon osaan, mutta lisä oppi ei tee pahaa missään mielessä.
Elämä on opettelemista hyväksymään itsensä ja ikänsä.
Kaikkeen ei kykene, mutta on lupa yrittää.
Sinä olet virkeä mummu. Äitini oli samoin, paitsi päälle 9-kymppisenä, isäni kuoltua meni nopeasti "alas" ja kuoli muutaman kuukauden sisään.
Minulla on ihan sama tunne ja ajatus. Haluan tuhkani heitettävän johonkin
jorpakkoon, jokeen tai mereen virran vietäväksi. Puistattaa ajatus tulla maan alle tungetuksi.
Yksi neuvo olisi. Ota hampaasi pois.
Ota hampaasi pois, varsinkin jos sinulla on vielä kaikki tallella ja ovat hieman huonokuntoisia. Varsinkin jos sinulla ei ole lähiomaisia jotka niitä puhdistavat.
Milloin ne pitää otattaa pois ja miksi ?
Aikaa sitten hoitaja vanhusten hoivalaitoksessa kertoi antaneensa omille lapsilleen ohjeeksi, että jos hän joskus joutuu hoivattavaksi, niin kaikki hampaat tulee vetää suusta pois.
Suu on ongelmallinen paikka, jos / kun ulkopuolisen pitää hoitaa ja miten edes hoidat, jos hoidettava ei avaa suutaan.
Ei elvytetä. Kunpa terveenä kuolla saisin, en halua elää vihanneksena. yms. lukee hoitotahdossani.
Terveet ei yleensä kuole, ellei jää auton alle tms.
Miksi vanha ihminen ei voi vain kuolla,
miksi pitää kaikinkeinoin pitkittää vääjäämätöntä tapahtumaa,
sitä mieltä
eutanasia laki voimaan, jos sairas i t s e pyytää päästä pois se pitää hänelle suoda,
ei kuitenkaan sivullisten eikä kenekää muun toiveesta tai käskystä
vain vahuksen itsensä pyytämänä .
Kuka pitkittää ?
Ei se ole elämän pitkittämistä jos ei saa eutanasiaa.
Ei eutanasia ole niin yksinkertainen juttu kuin kuvittelet,
että tosta vaan voisi saada jonkun "eutapillerin".
Välillinen aikutus. Pari vuotta miuna vanhempi, erittäin hyvökuntoinen savuotn ja raistis ukko eleli pari vuotta vaimonsa omaishoitajan ja vaimojouduuttual laitoshoitoon joka päättyi noin vuoden jälkeen kaverini leskeytymiseen niin roteva ukko lopetti lihaskuntoilun ja alkoi näivettymään. Passiivissus kaikkeen päällimmäisenä.
Terve, hyväkuntoinen ukko menetti ilmeisesti elämänhalunsa ja elo loppui pari vuotta vaimonsa jälkeen.
Vaimoni jouduttua paaritaksilla naapurikaupungin keskussairaalaan jo muutaman aikaisemman hälytyksen lisäksi, tuli mieleeni elämän tarkoitus ja sisältö mahdollisen leskeytymiseni jälkeen.
Seuraavat sukupolvet ovat ainoa syy mutta ovat kaukana.
Tietoisuus ja yhteydenotot rauhoittavat tietoisuudesta, että tenavat menestyvät todella hyvi kuten myös seuraava sukupolvi opinnoissaan ja harrastuksissaan.
Hitonko väliä millään enää on? Päivittäinen elämä on vain pa
elkoa pahimmasta!
Toinen tuttava tapauksemme. Ainakin ulkoa päin katsoen, tasapainoisen, pitkän avioliiton leskeytymisen jälkeen, ilman mitään ennakkosignaalia. pappa kuoli kotoisen ruokapöydän ääreen hänen poikansa tullessa keittiöstä kattilan kanssa.
Ei tupakoinut, ei juopotellut, ei ylipainoa, Ei kroonisisa sairauksia. ei mitään tolkullista syytä!
Ps. Palasin sairaalasta kotiin pari tuntia sitten.
minkä ikänen pariskunta olette,
jaksamista elämääsi,
raskaat ajat ovat edessäsi
joten toivottavasti sinulla on lähiomaisia tukena
puolisoni sairastui alzhaimeriin,
hänen kuoltuaan luojalle kiitos, oli lähiomaiset tukena kaikessa
kuolema oli todella raskasta aikaa
vaikka siihen osasi valmistautua, siitä huolimatta oli suuria yllätyksiä asioitten hoitamisessa,
kiitos jälkelisilleni suuesta avusta ja tuesta jonka sain heiltä,
en varmasti olisi yksin selvinny
olisin kuollu samaan syssyyn ,
82v / 57v. Eilinen meni aamukahvin ja kahden voileivän energialla jos ei lasketa mukaan illalla hörppäämääni litraa valkoviiniä.
Ensimmäisten vaaranmerkkien ilmetessä 15 vuotta sitten teimme kaikki mieleen tulleet valtakijat, valtuudet, tahdot yms. mitä mieleen tuli.
Viimeisiä kolmea vuotta lukuun ottamatta, ei ole ollut varsinaisia rajoitteita. Vain huomioon otettavia asioita.
Toteutimme kohtuullisia mielitekojamme joista oleellisin oli matkustelu.
Seuraaviin sukupolviin on maantieteellistä eroa noin 300km.
Yksi on parhaillaan paikalla. Toinen tulee, ilman perhettään, tulevana sunnuntaina.
Oireellista! / 77v.
Oletan, että olet "Flegu" minun "karvahatullisen" salaattia syöden ja "protskuja" suosivan kuntosalin vakio käyttäjä.
Minusta olet upea kirjoittaja, mutta et ymmärtänyt, tai en itse osannut esittää tuota "karvahattua" , koska se oli niin kuvaavan humoristinen.
Olen ikäisesi, mutta todella huonokuntoinen, joten minunkin olisi syytä syödä terveellisemmin, vaikka syödä sitä vihannespuolta sen "karvahatullisen" verran.
Vaimosikin oli ilmeisesti sinun ansiosta hyvässä ruokinnassa.
Kaikkea hyvää sinulle, sinun "karvalakki" ihailijasi.
Uteliaisuuttani mittasin juuri äsken "karvahattuni" tilavuuden. Kyse on puolipallon muotoisesta lasikulpasta tilavuudelta reilu 2 litraa mutta en sitä piripintaan ole täyttänytkään. vaimoni osuuden nostelen hänen lautaselleen ja pilkon siihen salaattijuustoa.
Itselleni lätkäisen siihen raejuustosötkötystäni ja liemet lisäksi.
Vaimoni energian kulutus lähestyy elintoimintojen ylläpitämää tasoa ja on siten varsin vaativa koostumuksensa suhteen.
Tippaiitat varmistavat vitskut ja hivenaineet purkeista.
Kiitoksia myönteisestä palautteestasi.
Vain vaimoni on pystynyt parempaan?!
Ennen sairastumistaan hän väitti minun happanevan yläpäästä nopeammin kuin alempaa.
Oletko jaksanut käydä virkistymässä, lenkillä ja muiden ihmisten joukossa?
Täällä puhutaan kuolemasta kuin voileivästä.
Sitä tekee mieli, mutta ei halua syödä.
Verrannollisesti!
Kuinka Te, kuolemaa jo ovelle odottavat jaksatte päivästä toiseen odottaa ja toivoa ,
eutanasiaa toivotaan, mutta taustalla pilkistää kuitenkin elämänhalu ja toivo, jos tästä vielä voimaannun.
Mistä etsitte piristystä ja voimia?
Mitä kaipaatte, kuollut puoliso tuntuu olevan tärkein useimmiten, mutta ihmisellä on
yleensä kyky käsitellä surua ja kääntää se muistoiksi.
Sellaista surua ja muistoja on kiva lukea ulkopuolisenkin, mutta suruunsa uponnut
kuluttaa omia voimavarojansa suremalla surua!
Mielikuva tanssi surun muistolle.
ja musiikkina ei surullista vaan iloista, elämän makuista.
Ei sinun tarvitse lukea sitä mikä ei sinua kiinnosta,
ei me sinun mieliseksesi kirjoiteta.
Jokaisella on oikeus suruunsa ja kaipaukseensa.
Ihmisillä voi olla myös tarve puhua niistä,
mutta yksinäisillä ei ole juttukaveria.
Onneksi täällä voi kirjoitella keskenään.
Sekään ei ole sinulle vielä käynyt selväksi,
että iäkkään, yksinäisen ja huonokuntoisen on hyvin vaikea
käydä missään "virkistäytymässä".
Tanssi sinä niin pirusti iloissasi.
Tiedoksi ,
otin syd: lääkkeet kaikki normaaliin käyttöön,
tuli pahoja oireita
olisin kuollu.
niin se on
syd:n lääkeitä ei voi itse mennä vähentämään, siinä käy huonosti,
nyt se on todistettu.
Taas päivää lähempänä kuolemaa.