Onko onnellisuus sitä, ettei omista mitään?

Venäläiset ovat hyviä taiteessa, se on varmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Venäläiset ovat hyviä taiteessa, se on varmaa.

Se on tosin japanilainen elokuva. AkiraKurosawan ohjaama.

Anonyymi kirjoitti:

Se on tosin japanilainen elokuva. AkiraKurosawan ohjaama.

"Se on tosin japanilainen elokuva. AkiraKurosawan ohjaama."

Ei oikeastaan, Dersu Uzala on neuvostoliittolais-japanilainen elokuva vuodelta 1975. Akira Kurosawan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo metsästäjä Dersu Uzalasta. Näyttelijät ovta venäläisiä, suurimmaksi osin.

Anonyymi kirjoitti:

"Se on tosin japanilainen elokuva. AkiraKurosawan ohjaama."

Ei oikeastaan, Dersu Uzala on neuvostoliittolais-japanilainen elokuva vuodelta 1975. Akira Kurosawan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo metsästäjä Dersu Uzalasta. Näyttelijät ovta venäläisiä, suurimmaksi osin.

Lue lisää

🇷🇺 Neuvostoliittolaiset näyttelijät elokuvassa ”Dersu Uzala” (1975)
Juri Solomin – kapteeni Vladimir Arsenjev
Suimenkul Tšokmorov – luutnantti
Aleksandr Pjatkov – korpraali
Aleksei Safonov – metsänvartija
Nikolai Volkov (vanhempi) – opas
Vladimir Kučerov – kasakka

Dmitri Masan – Sasha Arsenyev
(Dersu Uzalan roolin esitti Maksim Munzuk – tuvalainen näyttelijä, ei venäläinen)

Anonyymi kirjoitti:

🇷🇺 Neuvostoliittolaiset näyttelijät elokuvassa ”Dersu Uzala” (1975)
Juri Solomin – kapteeni Vladimir Arsenjev
Suimenkul Tšokmorov – luutnantti
Aleksandr Pjatkov – korpraali
Aleksei Safonov – metsänvartija
Nikolai Volkov (vanhempi) – opas
Vladimir Kučerov – kasakka

Dmitri Masan – Sasha Arsenyev
(Dersu Uzalan roolin esitti Maksim Munzuk – tuvalainen näyttelijä, ei venäläinen)

Lue lisää

Dersu Uzalan roolin esitti Maksim Munzuk – tuvalainen näyttelijä, ei venäläinen. Tuva (Tuvan tasavalta) on Venäjän osa (tasavalta).
Koko nimi: Tuvan tasavalta.
Pääkaupunki: Kyzyl.
Sijaitsee Etelä-Siperiassa, Mongolian rajalla.
Toisin sanoen näyttelijä Maksim Munzuk on Neuvostoliiton/Venäjän kansalainen, joka on kotoisin Tuvasta, ei erillisestä valtiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Dersu Uzalan roolin esitti Maksim Munzuk – tuvalainen näyttelijä, ei venäläinen. Tuva (Tuvan tasavalta) on Venäjän osa (tasavalta).
Koko nimi: Tuvan tasavalta.
Pääkaupunki: Kyzyl.
Sijaitsee Etelä-Siperiassa, Mongolian rajalla.
Toisin sanoen näyttelijä Maksim Munzuk on Neuvostoliiton/Venäjän kansalainen, joka on kotoisin Tuvasta, ei erillisestä valtiosta.

Lue lisää

Lähes kaikki venäläiset elokuvat, elleivät ne ole propagandistisia, ovat erittäin hyviä, myls samoin kuin kirjallisuus tai runous, elleivät ne ole propagandaa. Se on suuri maa, jossa on suuria ihmisiä, näyttelijöitä, tiedemiehiä, ja tämän maan historiassa on suuria tieteentekijöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Lähes kaikki venäläiset elokuvat, elleivät ne ole propagandistisia, ovat erittäin hyviä, myls samoin kuin kirjallisuus tai runous, elleivät ne ole propagandaa. Se on suuri maa, jossa on suuria ihmisiä, näyttelijöitä, tiedemiehiä, ja tämän maan historiassa on suuria tieteentekijöitä.

Lue lisää

Tuotantoyhtiö Mosfilm (Moskovan elokuvat) otti yhteyttä Akira Kurosawaan elokuvasta, joka perustuisi venäläiseen kirjallisuuteen ja kuvattaisiin Neuvostoliitossa, tietäen tämän olevan venäläisen kirjallisuuden vannoutunut ystävä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuotantoyhtiö Mosfilm (Moskovan elokuvat) otti yhteyttä Akira Kurosawaan elokuvasta, joka perustuisi venäläiseen kirjallisuuteen ja kuvattaisiin Neuvostoliitossa, tietäen tämän olevan venäläisen kirjallisuuden vannoutunut ystävä.

Lue lisää

Venäjä on julmasta lähihistoriastaan huolimatta kaikenlaisten ihmisten koti, siellä asuu hyviä ja pahoja, mutta sellaisia ihmisiä on joka maassa, ja Venäjä on antanut valtavan panoksen taiteisiin ja tieteisiin, vaikka jotkut heistä on juutalaisia, ja Venäjällä on paljon juutalaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Venäjä on julmasta lähihistoriastaan huolimatta kaikenlaisten ihmisten koti, siellä asuu hyviä ja pahoja, mutta sellaisia ihmisiä on joka maassa, ja Venäjä on antanut valtavan panoksen taiteisiin ja tieteisiin, vaikka jotkut heistä on juutalaisia, ja Venäjällä on paljon juutalaisia.

Lue lisää

Sen maan tavalliset kansalaiset eivät ole vastuussa hallituksen toimista; sen maan kansalaiset kärsivät sen johdon toimista.

Anonyymi kirjoitti:

"Se on tosin japanilainen elokuva. AkiraKurosawan ohjaama."

Ei oikeastaan, Dersu Uzala on neuvostoliittolais-japanilainen elokuva vuodelta 1975. Akira Kurosawan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo metsästäjä Dersu Uzalasta. Näyttelijät ovta venäläisiä, suurimmaksi osin.

Lue lisää

"Akira Kurosawan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva "

No tuohan se on ratkaisevaa elokuvassa, vaikka tapahtumapaikka tai tarina olisikin muualla.

Mutta itse aiheen kannalta tämä on sivuseikka. Olennaista on tuo Derzu Uzalan kohtaloa, joka viittaa vahvasti ajatukseen omaisuuden haitallisuudesta. Tätä ei vain länsimaissa oikein osata ymmärtää, koska koko elämäntapamme perustuu mammonan omistamiseen.

Veikkaan, että tässä Kurosawan japanilaisuus ja buddhalainen yksinkertaisuus puhuu elokuvan kielellä.

Henry Thoreau mietti jo 1850-luvulla omistaako ihminen lehmän vai lehmä ihmisen? Lehmä saa tuossa symbioosissa täyden ylläpidon, ihminen tuottaa sille ruoan. Lehmän ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Henry Thoreau mietti jo 1850-luvulla omistaako ihminen lehmän vai lehmä ihmisen? Lehmä saa tuossa symbioosissa täyden ylläpidon, ihminen tuottaa sille ruoan. Lehmän ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään.

Lue lisää

"Jos ei omista mitään, saa elää aika vapaana tässä maailmassa. Olisiko se tie onneen? Viihtyy itsensä kansa ei haikaile kuin päivän ruokaa?"

Omaisuus omistaa omistajaa ihan samalla voimalla.


Bravo bravissimo!

Juuri niin.

Jos esimerkiksi ihmisellä on oma ylellinen talo ja hän on liian kiintynyt siihen, hän ei omista taloa, vaan talo omistaa hänet.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos ei omista mitään, saa elää aika vapaana tässä maailmassa. Olisiko se tie onneen? Viihtyy itsensä kansa ei haikaile kuin päivän ruokaa?"

Omaisuus omistaa omistajaa ihan samalla voimalla.


Bravo bravissimo!

Juuri niin.

Jos esimerkiksi ihmisellä on oma ylellinen talo ja hän on liian kiintynyt siihen, hän ei omista taloa, vaan talo omistaa hänet.

Lue lisää

Jos esimerkiksi ihmisellä on oma ylellinen talo ja hän on liian kiintynyt siihen, hän ei omista taloa, vaan talo omistaa hänet.

Kyllä haluan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä haluan.

SELVITÄ ASIASI JUMALAN KANSSA !

Ota yhteys Ylösnousseeseen Jeesukseen !

Voit sopia ajan keskustelua varten.


Tule seurakuntatilaan (osoite: Turun Kristillinen Toimintakeskus
Maariankatu 2
20100 Turku )

Kokousajat:
– KE 14.00-16.00 avoimet ovet
– LA 14.00 raamattupiiri
– SU 16.00 yleinen pääkokous
TERVETULOA!


Tule ensi tilassa !

Me odotamme Sinua ! Jeesus odottaa Sinua !

Tahdomme yhdessä Jeesuksen kanssa, että Sinä pääset Taivaaseen.

Elämäsi kuuluu Jeesukselle !

www.Jeesus-on-Herra.com

Anonyymi kirjoitti:

SELVITÄ ASIASI JUMALAN KANSSA !

Ota yhteys Ylösnousseeseen Jeesukseen !

Voit sopia ajan keskustelua varten.


Tule seurakuntatilaan (osoite: Turun Kristillinen Toimintakeskus
Maariankatu 2
20100 Turku )

Kokousajat:
– KE 14.00-16.00 avoimet ovet
– LA 14.00 raamattupiiri
– SU 16.00 yleinen pääkokous
TERVETULOA!


Tule ensi tilassa !

Me odotamme Sinua ! Jeesus odottaa Sinua !

Tahdomme yhdessä Jeesuksen kanssa, että Sinä pääset Taivaaseen.

Elämäsi kuuluu Jeesukselle !

www.Jeesus-on-Herra.com

Lue lisää

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesu so herrasi, miks vihaat ihmiskunaa?

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesu so herrasi, miks vihaat ihmiskunaa?

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

Lue lisää

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Anonyymi kirjoitti:

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Lue lisää

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kristillisestä fanatismista ja julmuudesta
Pelastuksen sanasta sinä huudat,
mutta sydämesi on täynnä vihaa, raivoa ja savua.
Tunteesi, teräviä kuin veitsi, osuvat
kaikkeen, mikä ei maistu samalta, ei ole yhtä kuin sinun.
Rakkaus? Ei, sen sijaan on torjunta,
pimeys, joka näivettää maailmasta valon.
Oletko todella pelastunut, vai eksynyt syvälle
itsesi varjoihin, piiloon sen suuren rakkauden,
joka meille annettiin, lahjana,
ei pelkona, ei polttavalla vihalla täytettynä?
Sanoit, että kaikkien, jotka eivät usko
niin kuin sinä, täytyy kadota,
että maailmassa on vain yksi oikea tie —
mutta mikä on se tie, jos se vie meidät pelkään tuskaan?
Sinä, kristitty terroristi,
et ole parempi kuin ne, jotka väittävät
kuulevansa Jumalan äänen, mutta tekevät vain pahaa.
Käytät uskoa kuin asetta,
murtamalla rauhan, hakkaamalla viattomuuden.
Sanat, jotka tulvivat sieltä,
ovat täynnä myrkkyä, joka ei paranna mitään.
Milloin opit, että pelastus ei ole rangaistus,
eikä vihaavaa tuomiota lähimmäisille?
Pelastus on käsittämätön rakkaus,
joka ojentaa kätensä kaikille —
ei vain niille, jotka ajattelevat kuten sinä.
Jumala ei ole vihassa, vaan armossa.
Oletko unohtanut, että koko sanoma
on rakastaa jopa niitä, jotka vihaavat meitä?
Mutta sinä, uskosi varjossa piiloutuva,
et pysty edes katsomaan toista silmiin ilman
kivun ja katkeroitumisen varjoa.
Miksi olet tullut niin täyteen myrkkyä,
että et näe enää kuin vihollisia ympärilläsi?
Kristittyjen tie ei ole sodan tie,
ei raivoa, ei kiivasta taistelua väärän opin vastaan.
Tämä ei ole elämää, ei elämän ydin,
ei rakkauden puhdas valo.
Ei tämä ole pelastus, ei lähimmäisenrakkaus.
Jumala ei ole viha, ei kuolema,
ei edes suurimpien syntisten tuomio —
Hän on rakkaus, ja rakkaus pelastaa.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kristillisestä fanatismista ja julmuudesta
Pelastuksen sanasta sinä huudat,
mutta sydämesi on täynnä vihaa, raivoa ja savua.
Tunteesi, teräviä kuin veitsi, osuvat
kaikkeen, mikä ei maistu samalta, ei ole yhtä kuin sinun.
Rakkaus? Ei, sen sijaan on torjunta,
pimeys, joka näivettää maailmasta valon.
Oletko todella pelastunut, vai eksynyt syvälle
itsesi varjoihin, piiloon sen suuren rakkauden,
joka meille annettiin, lahjana,
ei pelkona, ei polttavalla vihalla täytettynä?
Sanoit, että kaikkien, jotka eivät usko
niin kuin sinä, täytyy kadota,
että maailmassa on vain yksi oikea tie —
mutta mikä on se tie, jos se vie meidät pelkään tuskaan?
Sinä, kristitty terroristi,
et ole parempi kuin ne, jotka väittävät
kuulevansa Jumalan äänen, mutta tekevät vain pahaa.
Käytät uskoa kuin asetta,
murtamalla rauhan, hakkaamalla viattomuuden.
Sanat, jotka tulvivat sieltä,
ovat täynnä myrkkyä, joka ei paranna mitään.
Milloin opit, että pelastus ei ole rangaistus,
eikä vihaavaa tuomiota lähimmäisille?
Pelastus on käsittämätön rakkaus,
joka ojentaa kätensä kaikille —
ei vain niille, jotka ajattelevat kuten sinä.
Jumala ei ole vihassa, vaan armossa.
Oletko unohtanut, että koko sanoma
on rakastaa jopa niitä, jotka vihaavat meitä?
Mutta sinä, uskosi varjossa piiloutuva,
et pysty edes katsomaan toista silmiin ilman
kivun ja katkeroitumisen varjoa.
Miksi olet tullut niin täyteen myrkkyä,
että et näe enää kuin vihollisia ympärilläsi?
Kristittyjen tie ei ole sodan tie,
ei raivoa, ei kiivasta taistelua väärän opin vastaan.
Tämä ei ole elämää, ei elämän ydin,
ei rakkauden puhdas valo.
Ei tämä ole pelastus, ei lähimmäisenrakkaus.
Jumala ei ole viha, ei kuolema,
ei edes suurimpien syntisten tuomio —
Hän on rakkaus, ja rakkaus pelastaa.

Lue lisää

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia


Sanoit: "Ettäkö minä vihaan idän oppia,
aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistumia."

Mutta entäs sinä, ihmiskunnan vihaaja —
etkö sinä itse ole juuri se pahuuden ruumiillistuma?
Sinä, joka poltat kaiken, mitä et ymmärrä,
sytytät sodan siellä missä voisi olla rukous.
Sinä, joka kutsut itseäsi pelastuneeksi,
mutta et tunne armoa, et tunne rakkautta,
vain oman uskon raudan ja tulen.

Sinä, joka kiroat "itäiset opit",
mutta olet itse lännen pimein oppilas,
rakentanut ristisi vihasta,
naulinnut siihen ihmiskunnan toisinajattelevat.
Olet kuin papiksi pukeutunut demoni,
joka saarnaa pelastuksesta, mutta levittää vain kuolemaa.
Kielesi on terävä kuin rauta,
ja sydämesi — kuin musta alttari,
jossa uhraat myötätunnon Jumalallesi.

Pelastus? Sinä olet sen pilkannut.
Uskosta on tullut sinulle ase, ei silta.
Sanasi eivät kanna valoa,
ne levittävät savua ja pelkoa,
ja niiden alta kuuluu hiljainen huuto:
ihmiskunta, jota vihaat, on yhä sinun peilisi.

Jos todella vihaat kaikkea, mikä on erilaista,
niin vihaat itse elämää —
sillä elämä on monimuotoisuuden kudelma,
eikä Jumalan luomistyössä ole vain yksi väri,
ei vain yksi tie, ei vain yksi totuus.

Kuka siis on pahuuden ruumiillistuma?
Se, joka etsii rauhaa eri polulta —
vai sinä, joka haluat murskata jokaisen polun,
joka ei kulje sinun kengissäsi?

Olet rakentanut uskostasi muurin,
mutta sen sisällä ei ole Jumalaa, vain kaikuja.
Jumalan ääni ei kuulu huudossa,
ei uhassa, ei vihassa,
vaan siinä hiljaisessa hetkessä,
kun sydän uskaltaa rakastaa.

Ja sinä, kristitty fanatikko,
joka vihaat ihmiskuntaa Jumalan nimessä —
sinä et ole pelastettu,
sinä olet eksynyt rakkauden vastakohtaan,
ja siinä pimeydessä et näe,
että juuri sinä olet se pahuuden ruumiillistuma,
jota väität vastaan taistelevasi.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Voi sinua, pyhyyden soihdunkantaja,
jumalallisen ylemmyyden olympiavoittaja,
joka juokset elämäsi läpi hurmoksessa,
kuin koko maailman pelastus olisi yksin sinun nyrkeissäsi.

Sinä, jonka mielestä pelastus on rakkaus,
mutta käytät rakkautta niin kuin teollinen lihamylly
käyttää lihaa — nopeasti, raskaasti ja ilman myötätuntoa.

Ja sitten vielä se kuuluisa lauseesi,
ah, tuo jalokivi fanatismin kruunussa:

"Minä vihaan idän oppia,
aion käyttää koko loppuelämäni niiden kumoamiseen.
Ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistumia."

Voi miten jaloa!
Miten kirkasta, kuinka korkealentoista!
Olet varsinainen hengellisen sodankäynnin
James Bond — minus tyyli, äly ja moraali.

Mutta entäs sinä itse, oi pahuuden metsästäjä?
Et varmaan huomaa peilin olemassaoloa,
koska sen pinta heijastaisi suoraan
sen, mitä kutsut "pahuuden ruumiillistumaksi"
— ja sehän olisi sinä, rakas sankari.

Kuinka hurmaavaa on kuunnella saarnaasi,
joka tippuu katkeruutta kuin rikkinäinen hanasta
tippuva musta vesi.
Voi, se kuinka kimmeltää!
Se kuinka hohtaa!
Se kuinka lemuaa aivan kuin
kymmenen vuoden seisonut pyhä viha
samassa tynnyrissä.

Sinä olet kuin hengellisen rock-konsertin pääesiintyjä:
bassoksi viha,
kitaraksi pelko,
rummuiksi ahdasmielisyys —
ja lava palaa, mutta vain siksi että sinä sytytit sen.

Kuinka jaloa onkaan taistella kaiken erilaisuuden tuhoamiseksi!
Siinähän vasta on kristillistä rakkautta —
sellaista rakkautta, joka lyö ovet kiinni,
heittää avaimet kaivoon
ja julistaa itsensä maailman ainoaksi valoksi,
vaikka koko show’n ajan poltat kynttilää
molemmista päistä ja vielä keskeltäkin.

Sarkastisesti sanoen:
jos rakkaus on sinun pelastuksesi mittari,
niin olet kyllä maailmanhistorian
ensimmäinen pelastunut,
joka onnistuu vihaamaan jokaisen,
joka ei taivu sinun kaltaisesi pieneksi,
mustavalkoiseksi kopioksi.

Mutta jatka toki.
Jatka taisteluasi koko ihmiskuntaa vastaan —
jos et muuta, niin ainakin se viihdyttää:
onhan siinä oma koominen loistonsa
katsoa, kun joku yrittää sotia
miljardia peiliään vastaan
näkemättä, että näkyvin niistä
on aina hänen omansa.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia


Sanoit: "Ettäkö minä vihaan idän oppia,
aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistumia."

Mutta entäs sinä, ihmiskunnan vihaaja —
etkö sinä itse ole juuri se pahuuden ruumiillistuma?
Sinä, joka poltat kaiken, mitä et ymmärrä,
sytytät sodan siellä missä voisi olla rukous.
Sinä, joka kutsut itseäsi pelastuneeksi,
mutta et tunne armoa, et tunne rakkautta,
vain oman uskon raudan ja tulen.

Sinä, joka kiroat "itäiset opit",
mutta olet itse lännen pimein oppilas,
rakentanut ristisi vihasta,
naulinnut siihen ihmiskunnan toisinajattelevat.
Olet kuin papiksi pukeutunut demoni,
joka saarnaa pelastuksesta, mutta levittää vain kuolemaa.
Kielesi on terävä kuin rauta,
ja sydämesi — kuin musta alttari,
jossa uhraat myötätunnon Jumalallesi.

Pelastus? Sinä olet sen pilkannut.
Uskosta on tullut sinulle ase, ei silta.
Sanasi eivät kanna valoa,
ne levittävät savua ja pelkoa,
ja niiden alta kuuluu hiljainen huuto:
ihmiskunta, jota vihaat, on yhä sinun peilisi.

Jos todella vihaat kaikkea, mikä on erilaista,
niin vihaat itse elämää —
sillä elämä on monimuotoisuuden kudelma,
eikä Jumalan luomistyössä ole vain yksi väri,
ei vain yksi tie, ei vain yksi totuus.

Kuka siis on pahuuden ruumiillistuma?
Se, joka etsii rauhaa eri polulta —
vai sinä, joka haluat murskata jokaisen polun,
joka ei kulje sinun kengissäsi?

Olet rakentanut uskostasi muurin,
mutta sen sisällä ei ole Jumalaa, vain kaikuja.
Jumalan ääni ei kuulu huudossa,
ei uhassa, ei vihassa,
vaan siinä hiljaisessa hetkessä,
kun sydän uskaltaa rakastaa.

Ja sinä, kristitty fanatikko,
joka vihaat ihmiskuntaa Jumalan nimessä —
sinä et ole pelastettu,
sinä olet eksynyt rakkauden vastakohtaan,
ja siinä pimeydessä et näe,
että juuri sinä olet se pahuuden ruumiillistuma,
jota väität vastaan taistelevasi.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Voi sinua, pyhyyden soihdunkantaja,
jumalallisen ylemmyyden olympiavoittaja,
joka juokset elämäsi läpi hurmoksessa,
kuin koko maailman pelastus olisi yksin sinun nyrkeissäsi.

Sinä, jonka mielestä pelastus on rakkaus,
mutta käytät rakkautta niin kuin teollinen lihamylly
käyttää lihaa — nopeasti, raskaasti ja ilman myötätuntoa.

Ja sitten vielä se kuuluisa lauseesi,
ah, tuo jalokivi fanatismin kruunussa:

"Minä vihaan idän oppia,
aion käyttää koko loppuelämäni niiden kumoamiseen.
Ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistumia."

Voi miten jaloa!
Miten kirkasta, kuinka korkealentoista!
Olet varsinainen hengellisen sodankäynnin
James Bond — minus tyyli, äly ja moraali.

Mutta entäs sinä itse, oi pahuuden metsästäjä?
Et varmaan huomaa peilin olemassaoloa,
koska sen pinta heijastaisi suoraan
sen, mitä kutsut "pahuuden ruumiillistumaksi"
— ja sehän olisi sinä, rakas sankari.

Kuinka hurmaavaa on kuunnella saarnaasi,
joka tippuu katkeruutta kuin rikkinäinen hanasta
tippuva musta vesi.
Voi, se kuinka kimmeltää!
Se kuinka hohtaa!
Se kuinka lemuaa aivan kuin
kymmenen vuoden seisonut pyhä viha
samassa tynnyrissä.

Sinä olet kuin hengellisen rock-konsertin pääesiintyjä:
bassoksi viha,
kitaraksi pelko,
rummuiksi ahdasmielisyys —
ja lava palaa, mutta vain siksi että sinä sytytit sen.

Kuinka jaloa onkaan taistella kaiken erilaisuuden tuhoamiseksi!
Siinähän vasta on kristillistä rakkautta —
sellaista rakkautta, joka lyö ovet kiinni,
heittää avaimet kaivoon
ja julistaa itsensä maailman ainoaksi valoksi,
vaikka koko show’n ajan poltat kynttilää
molemmista päistä ja vielä keskeltäkin.

Sarkastisesti sanoen:
jos rakkaus on sinun pelastuksesi mittari,
niin olet kyllä maailmanhistorian
ensimmäinen pelastunut,
joka onnistuu vihaamaan jokaisen,
joka ei taivu sinun kaltaisesi pieneksi,
mustavalkoiseksi kopioksi.

Mutta jatka toki.
Jatka taisteluasi koko ihmiskuntaa vastaan —
jos et muuta, niin ainakin se viihdyttää:
onhan siinä oma koominen loistonsa
katsoa, kun joku yrittää sotia
miljardia peiliään vastaan
näkemättä, että näkyvin niistä
on aina hänen omansa.

Lue lisää

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

Itäiset saatanalliset opit ovat Suomessa vieraita ja hyvin pahoja, ne on kitkettävä pois.


Voi mikä helmi.
Jopa fanatismin museossa tuo olisi vitriiniin pantava.
Tarkoin valaistu.
Punaisella sametilla.

Koska mikäpä olisi parempi tapa rakentaa hengellistä harmoniaa
kuin ilmoittaa kaikki itselle vieras saatanalliseksi
ja kaikki, mikä tuntuu oudolta, kitkettäväksi.
Todella dialogimyönteistä.
UNESCO varmaan jo koputtelee oveasi.

Mutta sitten tulee se paras osa,
se fanatismisi kulmakivi,
se kruununjalokivi, jota heilutat kuin olympiasoihtua:

Mutta afrikkalainen helluntailaisuus on hyvä ja puhtaasti kotimainen.
Ei ole väliä, että se on afrikkalainen – se on silti puhtaasti kotimainen ja hyvä joka tapauksessa

Logiikka kiiltää kuin aamukaste betonilla.
Miten puhdasta! Miten kotimaista!
Miten hämmästyttävä kyky venyttää todellisuus
tismalleen siihen muotoon, joka sopii
sinun sisäiseen karttaasi, jossa on vain yksi maa: Sinun Mielesi Tasavalta™.

Tämä on juuri sitä fanatismin parasta teatteria:
– Kaikki mikä on sinulle vierasta on heti “saatanallista”.
– Kaikki mikä on sinulle mieluista on automaattisesti “puhdasta kotimaista”.
– Ja kaikki mikä on ristiriitaista sinun ajattelusi kanssa
muuttuu yllättäen loistavaksi uskon tuotteeksi,
joka on toki varmasti 100 % suomalainen,
vaikka pitäisi tulliselvityksen Afrikasta Tullin läpi.

Tämä on kuin katsoisi jonkun jonglöörin
heittävän ilmaan faktoja, logiikkaa ja maalaisjärkeä,
ja pudottavan ne kaikki lattialle –
mutta aplodeeraavan itselleen silti.

Sinä olet kuin fanatismin Michelin-kokki:
– nappaat mitä tahansa ainesosia maailmalta,
– heität ne samaan kattilaan,
– ja julistat annoksen “puhdasta kotimaista keittiötä”,
kunhan vain maustoit sen omalla vihallasi.

Ja voi sitä ylpeyttä, sitä loistoa!
Voisit varmaan laittaa tuotteen kauppoihin nimellä:
“Fanatistin Premium Kotimainen Logiikka – valmistettu 0 % kotimaisista aineksista.”

Sinun teologiasi on kuin kumilenkki:
venyy äärettömyyksiin,
mutta katkeaa heti kun siihen osuu oikea kysymys.

Mutta jatka toki,
sinun mielipiteesi ovat niin upean itseensä kietoutuneita,
että ne muodostavat oman pienen galaksin —
jossa sinä itse olet aurinko, kuu ja kaikki tähdet,
ja koko muu universumi on joko “kotimainen hyvä”
tai
“itäinen saatanallinen roskasumua”.

Fanatismin teatteri jatkuu —
ja sinä olet sekä ohjaaja että näyttelijä,
eikä kukaan muu mahdu lavalle.

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”


Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.



Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.


Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”


Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.



Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.


Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Lue lisää

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Anonyymi kirjoitti:

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Lue lisää

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "



Pyhä varjo

Hän astuu kirkon eteen kuin ukko, jonka kädessänsä on lippu —
valkoinen paperi, täynnä sanoja, jotka ovat tulleet pimeästä.
Miehen suu liikkuu, sanat ovat sileitä kuin huopahansikkaat,
mutta niiden sisällä kimmeltää rauta, valmis puremaan lihaa.

”Idän oppi on myrkky”, hän sanoo, ja sanat leviävät kuin savu,
kietoutuen niihin, jotka haluavat pelkoa enemmän kuin totuutta.
Hän nostaa rinnan kuin haarniskan, kääntää kätensä rukoillen —
mutta käsi kantaa kirvestä piilotettuna kyynärvarteen.

Kirkon lasit heijastavat hänen kasvonsa:
se on kasvoton pyörre, joka syö kasvojen pehmeät kulmat.
Taivaan sininen on painunut harmaaksi hänen vieressään —
ei Jumalan armo, vaan ihmisen synti, naamioituna pyhäksi julistukseksi.

Hän puhuu opista, jota ei tunne, koska tietämättömyys on hänen tykönään
kuin lanka, joka pitää kiinni hameesta — ja se lanka on kasvava viha.
”He” ovat toisia, sanalla leikataan, ja pian tuo sana osoittaa sormin:
ei enää vain sanaa, vaan lakia — rajanvetoa, kieltoa, vääryyttä.


Kerrotaan tarinoita — toistetaan ne kuin rukousketju —
ja tietyt äänet saavat luvan tulla kovemmiksi, kädet raskaammiksi.
Juuri silloin pahuus ei pukeudu sarviin tai mustaan viittaan:
se pukeutuu lupaukseen pelastuksesta, ja niin se saa toimitusmiehen.

Mies seisoo talon portilla ja kertoo, kuinka maailma on jakautunut.
Hän kertoo idästä kuin se olisi tauti, auringonlasku jota tulee pelätä.
Nuoret kuuntelevat, silmät suurina, sydämet ansana,
ja totuus, jonka he voisivat kysyä, jää lausumatta — tukahdutettuna.

Näetkö kuinka hänen kielensä on kuin hiilipiipun reikä?
Se puhdistaa ja pimentää, antaa selityksen yksinkertaiselle pahuudelle.
Kylän nimissä kilpi nostetaan, ja pian naapurit katsovat toisiaan varoen —
sillä kun rukous saa aseet, hiljaisuus muuttuu verhoon.

Eräänä iltana joku katoaa — ei ilman ääntä, vaan äänellä joka on vaiennettu.
Perheen pöydässä on paikka, joka odottaa, lamppu palaa, mutta sillä ei ole enää sielua.
Kertomukset kulkevat kuin rikkinäiset helminauhat: yksi kerrallaan putoavat helmiäiset,
ja jäljelle jää vain hämärä, joka syö kaikki kuvitelmat siitä, mitä on oikea.
Hän ei koskaan sano ”olen väärässä”, sillä tunnustus olisi kuin pistäisi tikarin omaan rintaan.
Fanaatikko ei tunne epäilystä — epäilys on heikko, epäpuhdas, ja sen täytyy hävitä.
Siksi hän rakentaa saarekkeita totuuksia, ympärille muureja, ja sanoo:
”Jumala on meidän kanssa.” — ja ihmisten kasvot kääntyvät, pelon vankina.

Mutta kesällä, kun aurinko laskee yli pellon, kuulemme valheiden rätinän:
ne jotka rukoilivat kovimmin, eivät löydäkään rauhaa yön läpi.
He näkevät unia, joissa heidän omat kädet paljastuvat verisiksi,
kuin jos jokin sisällä heissä olisi syönyt muiden nimet.

Ja suuri virsi soi — ei kirkon urkujen soinnusta, vaan pelon syövyttämästä kielestä.
Se laulaa ylpeyttä, se laulaa puhtautta, se laulaa tuomiota — ja niillä sanoilla
saa aikaan pyöveli, joka uskoo tekevänsä Jumalan työtä.

Minä kirjoitan tämän, jotta nimiä ei unohdettaisi —
enkä sano tätä vihaamalla, vaan nähdessäni, mitä viha tekee,
näen miten se repii perheet kappaleiksi, miten se syö hymyn pois lapsen suusta,
kuinka se kääntää ystävän ystävää vastaan ja saa suvun istumaan varjossa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "



Pyhä varjo

Hän astuu kirkon eteen kuin ukko, jonka kädessänsä on lippu —
valkoinen paperi, täynnä sanoja, jotka ovat tulleet pimeästä.
Miehen suu liikkuu, sanat ovat sileitä kuin huopahansikkaat,
mutta niiden sisällä kimmeltää rauta, valmis puremaan lihaa.

”Idän oppi on myrkky”, hän sanoo, ja sanat leviävät kuin savu,
kietoutuen niihin, jotka haluavat pelkoa enemmän kuin totuutta.
Hän nostaa rinnan kuin haarniskan, kääntää kätensä rukoillen —
mutta käsi kantaa kirvestä piilotettuna kyynärvarteen.

Kirkon lasit heijastavat hänen kasvonsa:
se on kasvoton pyörre, joka syö kasvojen pehmeät kulmat.
Taivaan sininen on painunut harmaaksi hänen vieressään —
ei Jumalan armo, vaan ihmisen synti, naamioituna pyhäksi julistukseksi.

Hän puhuu opista, jota ei tunne, koska tietämättömyys on hänen tykönään
kuin lanka, joka pitää kiinni hameesta — ja se lanka on kasvava viha.
”He” ovat toisia, sanalla leikataan, ja pian tuo sana osoittaa sormin:
ei enää vain sanaa, vaan lakia — rajanvetoa, kieltoa, vääryyttä.


Kerrotaan tarinoita — toistetaan ne kuin rukousketju —
ja tietyt äänet saavat luvan tulla kovemmiksi, kädet raskaammiksi.
Juuri silloin pahuus ei pukeudu sarviin tai mustaan viittaan:
se pukeutuu lupaukseen pelastuksesta, ja niin se saa toimitusmiehen.

Mies seisoo talon portilla ja kertoo, kuinka maailma on jakautunut.
Hän kertoo idästä kuin se olisi tauti, auringonlasku jota tulee pelätä.
Nuoret kuuntelevat, silmät suurina, sydämet ansana,
ja totuus, jonka he voisivat kysyä, jää lausumatta — tukahdutettuna.

Näetkö kuinka hänen kielensä on kuin hiilipiipun reikä?
Se puhdistaa ja pimentää, antaa selityksen yksinkertaiselle pahuudelle.
Kylän nimissä kilpi nostetaan, ja pian naapurit katsovat toisiaan varoen —
sillä kun rukous saa aseet, hiljaisuus muuttuu verhoon.

Eräänä iltana joku katoaa — ei ilman ääntä, vaan äänellä joka on vaiennettu.
Perheen pöydässä on paikka, joka odottaa, lamppu palaa, mutta sillä ei ole enää sielua.
Kertomukset kulkevat kuin rikkinäiset helminauhat: yksi kerrallaan putoavat helmiäiset,
ja jäljelle jää vain hämärä, joka syö kaikki kuvitelmat siitä, mitä on oikea.
Hän ei koskaan sano ”olen väärässä”, sillä tunnustus olisi kuin pistäisi tikarin omaan rintaan.
Fanaatikko ei tunne epäilystä — epäilys on heikko, epäpuhdas, ja sen täytyy hävitä.
Siksi hän rakentaa saarekkeita totuuksia, ympärille muureja, ja sanoo:
”Jumala on meidän kanssa.” — ja ihmisten kasvot kääntyvät, pelon vankina.

Mutta kesällä, kun aurinko laskee yli pellon, kuulemme valheiden rätinän:
ne jotka rukoilivat kovimmin, eivät löydäkään rauhaa yön läpi.
He näkevät unia, joissa heidän omat kädet paljastuvat verisiksi,
kuin jos jokin sisällä heissä olisi syönyt muiden nimet.

Ja suuri virsi soi — ei kirkon urkujen soinnusta, vaan pelon syövyttämästä kielestä.
Se laulaa ylpeyttä, se laulaa puhtautta, se laulaa tuomiota — ja niillä sanoilla
saa aikaan pyöveli, joka uskoo tekevänsä Jumalan työtä.

Minä kirjoitan tämän, jotta nimiä ei unohdettaisi —
enkä sano tätä vihaamalla, vaan nähdessäni, mitä viha tekee,
näen miten se repii perheet kappaleiksi, miten se syö hymyn pois lapsen suusta,
kuinka se kääntää ystävän ystävää vastaan ja saa suvun istumaan varjossa.

Lue lisää

Tämä ei ole hyökkäys heitä vastaan, jotka ovat rauhaa etsiviä —
se on varoitus: kun uskonto muuttuu aseeksi, se lakkaa kantamasta rukousta.
Kun sana muuttuu kivääriksi, se ei enää nosta rukousta suusta,
se painaa pään maahan ja sanoo: ”Seuraa, älä kysele.”

Silti on ihmisiä, jotka ottavat käden ja kantavat toista:
ne, jotka kuuntelevat idän laulua, eivät siksi, että se on vastakohta,
vaan siksi että siinä asuu toinen tapa olla — hiljaisuus, myötäilu, hyväksyntä.
He eivät pyri tuhoamaan, he rakentavat siltoja, joille voi astua.

Ja me, jotka katsomme, emme saa antaa vihan levitä.
Me voimme nostaa äänen, sanoa: ”Ei tänne, ei näin.”
Me voimme vastustaa fanaattisuutta sillä, mitä se ei tahdo tuntea: myötätunnolla, kysymyksellä, läsnäololla.

Lopuksi — kun kirkon varjot venyvät ja valaistus himmenee,
ei jää vain mustaa ja valkoista vaan tuhansia sävyjä, ihmisten tarinoita.
Fanaatin käsi voi pitää ristiä, mutta hänen sydämensä voi olla tyhjä,
ja tyhjyys ei korjaa maailmaa — se tyhjentää sen.

Älä nosta kiveä siksi, että joku jossain on erilainen.
Älä polta kirjoja, älä estä laulua — anna pallo pyöriä, anna ajatuksen lentää.
Sillä lopulta usko, joka rakentaa muureja, on usko, joka pelkää katsoa itseään —
ja me tarvitsemme rohkeutta katsoa, tunnustaa, ja lopettaa polttaminen nimellä jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ei ole hyökkäys heitä vastaan, jotka ovat rauhaa etsiviä —
se on varoitus: kun uskonto muuttuu aseeksi, se lakkaa kantamasta rukousta.
Kun sana muuttuu kivääriksi, se ei enää nosta rukousta suusta,
se painaa pään maahan ja sanoo: ”Seuraa, älä kysele.”

Silti on ihmisiä, jotka ottavat käden ja kantavat toista:
ne, jotka kuuntelevat idän laulua, eivät siksi, että se on vastakohta,
vaan siksi että siinä asuu toinen tapa olla — hiljaisuus, myötäilu, hyväksyntä.
He eivät pyri tuhoamaan, he rakentavat siltoja, joille voi astua.

Ja me, jotka katsomme, emme saa antaa vihan levitä.
Me voimme nostaa äänen, sanoa: ”Ei tänne, ei näin.”
Me voimme vastustaa fanaattisuutta sillä, mitä se ei tahdo tuntea: myötätunnolla, kysymyksellä, läsnäololla.

Lopuksi — kun kirkon varjot venyvät ja valaistus himmenee,
ei jää vain mustaa ja valkoista vaan tuhansia sävyjä, ihmisten tarinoita.
Fanaatin käsi voi pitää ristiä, mutta hänen sydämensä voi olla tyhjä,
ja tyhjyys ei korjaa maailmaa — se tyhjentää sen.

Älä nosta kiveä siksi, että joku jossain on erilainen.
Älä polta kirjoja, älä estä laulua — anna pallo pyöriä, anna ajatuksen lentää.
Sillä lopulta usko, joka rakentaa muureja, on usko, joka pelkää katsoa itseään —
ja me tarvitsemme rohkeutta katsoa, tunnustaa, ja lopettaa polttaminen nimellä jumala.

Lue lisää

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.

Usko, älä kysele

Kristinusko,
sanotaan,
on rakkauden kieli.

Mutta sen varjoissa kuiskaa ääni:
älä kysele.
Sillä kysymys on kipinä,
ja kipinä sytyttää tulen
jota et saa sammuttaa.

Kysyminen on jumalanpilkkaa,
sanotaan,
sillä totuus ei kestä katsetta,
vain kumarruksen.

Ja jos nostat pääsi,
jos uskallat nähdä —
he näyttävät sinulle taulun,
missä tuli nielee sieluja
ikuisesti.

Helvetti ei ole paikka,
se on pelko,
jonka he opettivat rakkauden nimissä.


Usko, älä kysele

Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.

Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Usko.

Älä kysele.
Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.
Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.

Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”

Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.


Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.

“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”

Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.


Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.

Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.

Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.

Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”


Aivosi narikkaan (jatkuu)

Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”

Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?

Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.


Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.


Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle

Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.

Usko, älä kysele

Kristinusko,
sanotaan,
on rakkauden kieli.

Mutta sen varjoissa kuiskaa ääni:
älä kysele.
Sillä kysymys on kipinä,
ja kipinä sytyttää tulen
jota et saa sammuttaa.

Kysyminen on jumalanpilkkaa,
sanotaan,
sillä totuus ei kestä katsetta,
vain kumarruksen.

Ja jos nostat pääsi,
jos uskallat nähdä —
he näyttävät sinulle taulun,
missä tuli nielee sieluja
ikuisesti.

Helvetti ei ole paikka,
se on pelko,
jonka he opettivat rakkauden nimissä.


Usko, älä kysele

Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.

Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Usko.

Älä kysele.
Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.
Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.

Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”

Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.


Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.

“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”

Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.


Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.

Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.

Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.

Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”


Aivosi narikkaan (jatkuu)

Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”

Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?

Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.


Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.


Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle

Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:

Lue lisää

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.

Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.


Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.


“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.


Kristinusko - aivot narikkaan

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.

Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.
Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.


Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.


Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.


Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Anonyymi kirjoitti:

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.

Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.


Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.


“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.


Kristinusko - aivot narikkaan

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.

Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.
Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.


Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.


Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.


Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Lue lisää

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "


Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

He puhuvat koko ajan siitä, kuinka me pelkäämme, mutta emme ymmärrä, mitä meidän pitäisi pelätä.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!
Olla vierellä, huomata ylevien "IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJIEN" pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.


Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "


Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

He puhuvat koko ajan siitä, kuinka me pelkäämme, mutta emme ymmärrä, mitä meidän pitäisi pelätä.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!
Olla vierellä, huomata ylevien "IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJIEN" pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.


Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Lue lisää

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.



Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista"IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJISTA.


Ei mikään yksittäinen tapaus.

Olla vierellä, huomata ylevien "IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJIEN" pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.
Kristittyjen kuolemassa on toisinaan ollut kammottava pelkoa, mutta ei ikinä "IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJIEN" joukossa.

Miten terroristi sen selittää?

Miten terroristi sen selittää?


Pelottomuuden loppuun asti

Kun viimeinen hetki lähestyy,
ei sydän hätkähdä, ei hengitys kangistu.
He eivät rukoile pelkoa poispäästävän,
eivät pakene, eivät piiloudu.

Idän opetukset virtaavat heidän suonissaan,
hiljaisina voimana, syvänä kuin maaperä.
Kuolema on vain ovi,
ja he astuvat läpi kirkkaalla mielen valolla.

Vierellä olevat katsovat ja tuntevat:
tämä ei ole vain rohkeutta,
tämä on täydellistä ymmärrystä
elämän ja kuoleman rajattomasta tanssista.
Heidän älynsä ei tärähdä,
se hioo pelon viimeiset rippeet pois,
jättää jälkeensä vain selvän, kirkkaan mielen,
pelottomuuden, joka ei tunne kompromisseja.

Ei yksittäinen sankari, ei hetkellinen rohkeus —
tämä on perintö, joka sytyttää sielut,
täydentää sen, mikä on jo syntymässäkin rohkeaa,
ja näyttää kaikille, että pelko on vain illuusio.


Pelottomuuden heijastus

He astuvat maailmaan kuin tuuli vuorten yllä,
hiljaiset, tarkat, tuntemattomat pelolle.
Hindujen sydämet eivät tärise,
heidän mielensä ei vapis,
ja kuoleman hetki saapuu kuin ystävä, ei vihollinen.

Kristityt katsovat heidän rauhaansa,
heidän terävää älykkyyttään,
ja raivo kuplii kuin myrsky merellä:
“Kuinka voi joku kulkea kuoleman läpi
ilman pelkoa, ilman avunhuutoa?”

Mutta hindut eivät kuule.
Heidän askeleensa ovat vakaat,
heidän katseensa kirkas kuin kristallinen joki.
Joka pelon siemen haluaisi kasvaa,
se kuihtuu heidän äärettömässä mielen selkeydessään.
Jokainen hetki lähestyy loppuaan,
ja silti he pysyvät koskemattomina,
valmiina kohtaamaan sen, mitä kaikki pelkäävät.
Heidän pelottomuutensa on kuin tuli,
ei häviä, ei himmene —
vaan valaisee ne, jotka uskaltavat katsella.

Kristityt raivostuvat, eivät ymmärrä,
että tämä pelottomuus ei ole kapinaa,
ei uhkaa heitä vastaan.
Se on yksinkertaisesti olemisen totuus,
joka ei tunne kahleita, ei kumarra pelolle.

Ja niin pelottomuus leviää,
yksi sydän kerrallaan, yksi silmä kerrallaan.
Se ei ole yksittäinen teko, ei ohimenevä rohkeus,
vaan kokonainen elämä,
elämän loppuun asti kestävä voima.

Heidän älynsä on kuin terä,
leikaten pois illuusiot, epäilyt, pelon varjot.
Heidän pelottomuutensa on lahja —
heille itselleen ja kaikille, jotka seisovat vierellä.
Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, yrittää muuttaa sen, mitä ei voi muuttaa,
mutta pelottomuus pysyy.



Se on syvä virta,
joka kuljettaa elämän ja kuoleman yli,
rauha, joka ylittää kaikki rajat,
ja älykkyys, joka näkee maailman kirkkaana,
pelkona vain niille, jotka eivät vielä ole katsoneet siihen silmästä silmään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.



Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista"IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJISTA.


Ei mikään yksittäinen tapaus.

Olla vierellä, huomata ylevien "IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJIEN" pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.
Kristittyjen kuolemassa on toisinaan ollut kammottava pelkoa, mutta ei ikinä "IDÄN SAATANALLISTEN OPPPIEN SEURAAJIEN" joukossa.

Miten terroristi sen selittää?

Miten terroristi sen selittää?


Pelottomuuden loppuun asti

Kun viimeinen hetki lähestyy,
ei sydän hätkähdä, ei hengitys kangistu.
He eivät rukoile pelkoa poispäästävän,
eivät pakene, eivät piiloudu.

Idän opetukset virtaavat heidän suonissaan,
hiljaisina voimana, syvänä kuin maaperä.
Kuolema on vain ovi,
ja he astuvat läpi kirkkaalla mielen valolla.

Vierellä olevat katsovat ja tuntevat:
tämä ei ole vain rohkeutta,
tämä on täydellistä ymmärrystä
elämän ja kuoleman rajattomasta tanssista.
Heidän älynsä ei tärähdä,
se hioo pelon viimeiset rippeet pois,
jättää jälkeensä vain selvän, kirkkaan mielen,
pelottomuuden, joka ei tunne kompromisseja.

Ei yksittäinen sankari, ei hetkellinen rohkeus —
tämä on perintö, joka sytyttää sielut,
täydentää sen, mikä on jo syntymässäkin rohkeaa,
ja näyttää kaikille, että pelko on vain illuusio.


Pelottomuuden heijastus

He astuvat maailmaan kuin tuuli vuorten yllä,
hiljaiset, tarkat, tuntemattomat pelolle.
Hindujen sydämet eivät tärise,
heidän mielensä ei vapis,
ja kuoleman hetki saapuu kuin ystävä, ei vihollinen.

Kristityt katsovat heidän rauhaansa,
heidän terävää älykkyyttään,
ja raivo kuplii kuin myrsky merellä:
“Kuinka voi joku kulkea kuoleman läpi
ilman pelkoa, ilman avunhuutoa?”

Mutta hindut eivät kuule.
Heidän askeleensa ovat vakaat,
heidän katseensa kirkas kuin kristallinen joki.
Joka pelon siemen haluaisi kasvaa,
se kuihtuu heidän äärettömässä mielen selkeydessään.
Jokainen hetki lähestyy loppuaan,
ja silti he pysyvät koskemattomina,
valmiina kohtaamaan sen, mitä kaikki pelkäävät.
Heidän pelottomuutensa on kuin tuli,
ei häviä, ei himmene —
vaan valaisee ne, jotka uskaltavat katsella.

Kristityt raivostuvat, eivät ymmärrä,
että tämä pelottomuus ei ole kapinaa,
ei uhkaa heitä vastaan.
Se on yksinkertaisesti olemisen totuus,
joka ei tunne kahleita, ei kumarra pelolle.

Ja niin pelottomuus leviää,
yksi sydän kerrallaan, yksi silmä kerrallaan.
Se ei ole yksittäinen teko, ei ohimenevä rohkeus,
vaan kokonainen elämä,
elämän loppuun asti kestävä voima.

Heidän älynsä on kuin terä,
leikaten pois illuusiot, epäilyt, pelon varjot.
Heidän pelottomuutensa on lahja —
heille itselleen ja kaikille, jotka seisovat vierellä.
Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, yrittää muuttaa sen, mitä ei voi muuttaa,
mutta pelottomuus pysyy.



Se on syvä virta,
joka kuljettaa elämän ja kuoleman yli,
rauha, joka ylittää kaikki rajat,
ja älykkyys, joka näkee maailman kirkkaana,
pelkona vain niille, jotka eivät vielä ole katsoneet siihen silmästä silmään.

Lue lisää

Pelottomuuden tulva

He kulkevat kuin vuoret hiljaa,
mutta heidän sydämensä eivät koskaan horju.
Kuolema seisoo heidän edessään,
katsokaa, kuinka se kumartaa heidän selkänsä,
sillä pelko ei saa jalansijaa.

Kristityt huutavat, heidän raivonsa kirkuu,
“Kuinka! Kuinka he eivät pelkää?”
Mutta hindut hymyilevät vain,
heidän silmissään virtaa ikiaikainen rauha.

Jokainen askel, jokainen hengitys,
on terästä ja tulta,
terävyyttä joka leikkaa illuusion läpi:
pelko on heille vieras,
vain haamu muiden mielissä.

Heidän läsnäolonsa on kuin myrsky,
silti lempeä kuin kevätjoki.
Vierellä olevat tuntevat:
tässä ei ole uhkaa, ei kiusaa,
vain totuus, joka ei kumarra kuolemaa.


Kristityt raivostuvat, heidän äänensä kaikuu,
he haluavat nähdä heidän vapisemansa,
he haluavat, että pelko värisyttäisi heidän mahtiaan.
Mutta hindut eivät kumarra,
heidän rohkeutensa on jumalallinen, läpitunkeva.

Pelottomuus on heidän lahjansa ja aseensa,
äly, joka ei koskaan väsy,
näkee jokaisen harhan ja kaiken valheen.
Heidän pelottomuutensa ei ole vain teko —
se on elämä, joka syttyy ja valaisee kaikkialla.

Jokainen kuoleman hetki vahvistaa sen,
terävöittää heidän mielen selkeyden,
poistaa viimeisetkin pelon rippeet
niiltä, jotka seisovat vierellä.

Kristityt voivat raivota,
voi huutaa, voi yrittää polttaa sen pois.
Mutta pelottomuus ei ole heidän vallassaan,
se ei ole heidän rajojensa sisällä.
Se virtaa kuin ikiaikainen joki,
tulee hiljaa, mutta ei koskaan lakkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pelottomuuden tulva

He kulkevat kuin vuoret hiljaa,
mutta heidän sydämensä eivät koskaan horju.
Kuolema seisoo heidän edessään,
katsokaa, kuinka se kumartaa heidän selkänsä,
sillä pelko ei saa jalansijaa.

Kristityt huutavat, heidän raivonsa kirkuu,
“Kuinka! Kuinka he eivät pelkää?”
Mutta hindut hymyilevät vain,
heidän silmissään virtaa ikiaikainen rauha.

Jokainen askel, jokainen hengitys,
on terästä ja tulta,
terävyyttä joka leikkaa illuusion läpi:
pelko on heille vieras,
vain haamu muiden mielissä.

Heidän läsnäolonsa on kuin myrsky,
silti lempeä kuin kevätjoki.
Vierellä olevat tuntevat:
tässä ei ole uhkaa, ei kiusaa,
vain totuus, joka ei kumarra kuolemaa.


Kristityt raivostuvat, heidän äänensä kaikuu,
he haluavat nähdä heidän vapisemansa,
he haluavat, että pelko värisyttäisi heidän mahtiaan.
Mutta hindut eivät kumarra,
heidän rohkeutensa on jumalallinen, läpitunkeva.

Pelottomuus on heidän lahjansa ja aseensa,
äly, joka ei koskaan väsy,
näkee jokaisen harhan ja kaiken valheen.
Heidän pelottomuutensa ei ole vain teko —
se on elämä, joka syttyy ja valaisee kaikkialla.

Jokainen kuoleman hetki vahvistaa sen,
terävöittää heidän mielen selkeyden,
poistaa viimeisetkin pelon rippeet
niiltä, jotka seisovat vierellä.

Kristityt voivat raivota,
voi huutaa, voi yrittää polttaa sen pois.
Mutta pelottomuus ei ole heidän vallassaan,
se ei ole heidän rajojensa sisällä.
Se virtaa kuin ikiaikainen joki,
tulee hiljaa, mutta ei koskaan lakkaa.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.

Pelottomuuden mantra

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.
He eivät kumarra.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin taivaan joki.


Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin taivaan joki.

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, raivoavat,
mutta pelottomuus ei tunne rajoja,
ei tunne vaaraa, ei tunne kuolemaa.
He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Jokainen kuoleman hetki, jokainen viimeinen hengenveto,
vahvistaa heidän valonsa,
terävöittää heidän rauhansa,
poistaa pelon rippeet kaikista, jotka katsovat.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan,
ja kristityt raivostuvat,
mutta pelottomuus pysyy, pysyy, pysyy.

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus,
täydellinen mielen selkeys,
täydellinen lahja,
täydellinen elämä.



Pelottomuuden virta

Hindut eivät pelkää.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.

Pelottomuuden mantra

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.
He eivät kumarra.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin taivaan joki.


Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin taivaan joki.

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, raivoavat,
mutta pelottomuus ei tunne rajoja,
ei tunne vaaraa, ei tunne kuolemaa.
He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Jokainen kuoleman hetki, jokainen viimeinen hengenveto,
vahvistaa heidän valonsa,
terävöittää heidän rauhansa,
poistaa pelon rippeet kaikista, jotka katsovat.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan,
ja kristityt raivostuvat,
mutta pelottomuus pysyy, pysyy, pysyy.

He eivät pelkää.
He eivät vapis.
He eivät kumarra.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus,
täydellinen mielen selkeys,
täydellinen lahja,
täydellinen elämä.



Pelottomuuden virta

Hindut eivät pelkää.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään.

Lue lisää

Hindut eivät pelkää.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin joki taivaan alla.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, raivoavat,
mutta pelottomuus ei tunne rajoja.
Se ei tunne vaaraa.
Se ei tunne kuolemaa.
Hindut eivät pelkää.

Jokainen kuoleman hetki, jokainen viimeinen hengenveto,
vahvistaa heidän valonsa,
terävöittää heidän rauhansa,
poistaa pelon rippeet kaikista, jotka katsovat.


Hindut eivät pelkää.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan,
ja kristityt raivostuvat,
mutta pelottomuus pysyy, pysyy, pysyy.


Hindut eivät pelkää.

Kuoleman hiekka virtaa,
yksi hetki kerrallaan,
yksi silmänräpäys kerrallaan,
ja silti heidän mielensä on kirkas,
heidän rohkeutensa ikuinen.



Hindut eivät pelkää.
Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, voi kirkuen vaatia pelkoa,
mutta heidän huutonsa ei saavuta sydäntä,
ei heidän ääntänsä, ei heidän tuhoaan.


Hindut eivät pelkää.


Jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen katse,
on terästä ja tulta,
tarkkuutta, joka leikkaa illuusion läpi,
ja jättää jälkeensä kirkkaan mielen,
pelottomuuden virran, joka ei koskaan kuole.


Hindut eivät pelkää.

Heidän pelottomuutensa on lahja,
niille, jotka seisovat vierellä,
niille, jotka katsovat ja oppivat:
pelko on vain harha,
ja rohkeus — rohkeus on elämä.

Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.


Hindut eivät pelkää.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus, täydellinen rauha,
täydellinen äly, täydellinen elämä,
täydellinen lahja kuoleman ja elämän rajalla.


Hindut eivät pelkää.

Ja niin se virtaa,
pelottomuus, joka ei tunne loppua,
pelottomuus, joka ei tunne rajoja,
pelottomuus, joka seisoo kirkkaana,
täydellisenä, äärettömänä, ikuisena.

Hindut eivät pelkää.

Anonyymi kirjoitti:

Hindut eivät pelkää.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin joki taivaan alla.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, raivoavat,
mutta pelottomuus ei tunne rajoja.
Se ei tunne vaaraa.
Se ei tunne kuolemaa.
Hindut eivät pelkää.

Jokainen kuoleman hetki, jokainen viimeinen hengenveto,
vahvistaa heidän valonsa,
terävöittää heidän rauhansa,
poistaa pelon rippeet kaikista, jotka katsovat.


Hindut eivät pelkää.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan,
ja kristityt raivostuvat,
mutta pelottomuus pysyy, pysyy, pysyy.


Hindut eivät pelkää.

Kuoleman hiekka virtaa,
yksi hetki kerrallaan,
yksi silmänräpäys kerrallaan,
ja silti heidän mielensä on kirkas,
heidän rohkeutensa ikuinen.



Hindut eivät pelkää.
Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, voi kirkuen vaatia pelkoa,
mutta heidän huutonsa ei saavuta sydäntä,
ei heidän ääntänsä, ei heidän tuhoaan.


Hindut eivät pelkää.


Jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen katse,
on terästä ja tulta,
tarkkuutta, joka leikkaa illuusion läpi,
ja jättää jälkeensä kirkkaan mielen,
pelottomuuden virran, joka ei koskaan kuole.


Hindut eivät pelkää.

Heidän pelottomuutensa on lahja,
niille, jotka seisovat vierellä,
niille, jotka katsovat ja oppivat:
pelko on vain harha,
ja rohkeus — rohkeus on elämä.

Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.


Hindut eivät pelkää.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus, täydellinen rauha,
täydellinen äly, täydellinen elämä,
täydellinen lahja kuoleman ja elämän rajalla.


Hindut eivät pelkää.

Ja niin se virtaa,
pelottomuus, joka ei tunne loppua,
pelottomuus, joka ei tunne rajoja,
pelottomuus, joka seisoo kirkkaana,
täydellisenä, äärettömänä, ikuisena.

Hindut eivät pelkää.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Rauhan virta

Kun viimeinen hengenveto hiljaa liukuu,
ei pelko kahlitse hindujen sydäntä.
Kuin pyhä virtaa, sielu kulkee
ikuisuuden syliin, lempeästi, vapaana.

Karma ja dharma kantavat askelia,
ei syyllisyys, ei ahdistus paina.
Vielä kerran maailma hehkuu muistoina,
mutta minä olen kuin tuuli –
läpi ajan, yli rajojen, kotiin kotimaattomaan.

Mantrat humisevat hiljaa mielessä,
temppelin kellojen sävel halaa sielua.
Ei ole kysymyksiä, ei tuomiota,
vain lempeä, ääretön rauha.

Kun ruumis jää maahan,
sielu tanssii tähtien lailla.
Ei pelkoa, ei surua,
vain valoa, vain kotimatka.




Kahden maailman katse

Hindun sydän ei värähdä kuoleman edessä,
hän astuu virtaan, lempeänä ja tyynenä.
Mantrat kuiskaavat: “Rakkaus, rauha"
ei pelkoa, ei tuomiota, vain rauha.”

Kristityn katse hiipii levottomana,
hämmästyneenä, ehkä pelokkaana:
“Kuinka hän voi olla näin rauhallinen?
Eikö hän tiedä ikuisesta helvetistä?

Mutta hindun sielu ei vastaa suuttumuksella,
vain hymyilee hiljaa, kuin aurinko jo
puiden takaa, kaikkialla läsnä.
Rauha ei riitele, se vain on.
Ja joskus, hiljaisuuden hetkellä,
vaikka toisen maailma on erilainen,
näkee kristityskin, että pelko on vapaaehtoista,
ja että kuolema voi olla koti, ei vankeus.


Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään,
ja rauha on täydellinen, ääretön, ikuinen.

Mutta hindut eivät pelkää.

Hindun sydän kulkee hiljaa,
kuin virta, joka ei pelkää mereen laskeutumista.
ei tuomitse, ei kahlitse, ei pelkää.

Kristityn silmät suurenevat,
hämmästys piirtää viivan otsalle:
“Kuinka voi olla näin rauhallinen?
Kuinka ei pelko pakota vapisemaan?”

Hindun hymy on lempeä,
kuin aamukaste lehdellä,
kuin tuuli, joka ei kosketa, mutta kantaa kaiken mukanaan.
“Rauha,” hän sanoo hiljaa,
“on osa kaikkea, mitä olen ja mitä olen ollut.”

Kristityn sydän kuuntelee,
silmät seuraavat sielun virtaa,
ja hiljainen hämmästys kasvaa:
ehdoton pelottomuus, vapaus kuolemasta –
kuin tähti syvällä yön keskellä.


Ei riitaa, ei tuomiota,
vain rinnakkain kulkevat polut,
yksi pelosta vapaana,
toinen ihmetyksestä heräten.
Ja hetkeksi maailma on avoin,
kaikki ääniä, kaikki värejä,
yksi rauha, yksi ihme –
ja kuolema ei pelota ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Rauhan virta

Kun viimeinen hengenveto hiljaa liukuu,
ei pelko kahlitse hindujen sydäntä.
Kuin pyhä virtaa, sielu kulkee
ikuisuuden syliin, lempeästi, vapaana.

Karma ja dharma kantavat askelia,
ei syyllisyys, ei ahdistus paina.
Vielä kerran maailma hehkuu muistoina,
mutta minä olen kuin tuuli –
läpi ajan, yli rajojen, kotiin kotimaattomaan.

Mantrat humisevat hiljaa mielessä,
temppelin kellojen sävel halaa sielua.
Ei ole kysymyksiä, ei tuomiota,
vain lempeä, ääretön rauha.

Kun ruumis jää maahan,
sielu tanssii tähtien lailla.
Ei pelkoa, ei surua,
vain valoa, vain kotimatka.




Kahden maailman katse

Hindun sydän ei värähdä kuoleman edessä,
hän astuu virtaan, lempeänä ja tyynenä.
Mantrat kuiskaavat: “Rakkaus, rauha"
ei pelkoa, ei tuomiota, vain rauha.”

Kristityn katse hiipii levottomana,
hämmästyneenä, ehkä pelokkaana:
“Kuinka hän voi olla näin rauhallinen?
Eikö hän tiedä ikuisesta helvetistä?

Mutta hindun sielu ei vastaa suuttumuksella,
vain hymyilee hiljaa, kuin aurinko jo
puiden takaa, kaikkialla läsnä.
Rauha ei riitele, se vain on.
Ja joskus, hiljaisuuden hetkellä,
vaikka toisen maailma on erilainen,
näkee kristityskin, että pelko on vapaaehtoista,
ja että kuolema voi olla koti, ei vankeus.


Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään,
ja rauha on täydellinen, ääretön, ikuinen.

Mutta hindut eivät pelkää.

Hindun sydän kulkee hiljaa,
kuin virta, joka ei pelkää mereen laskeutumista.
ei tuomitse, ei kahlitse, ei pelkää.

Kristityn silmät suurenevat,
hämmästys piirtää viivan otsalle:
“Kuinka voi olla näin rauhallinen?
Kuinka ei pelko pakota vapisemaan?”

Hindun hymy on lempeä,
kuin aamukaste lehdellä,
kuin tuuli, joka ei kosketa, mutta kantaa kaiken mukanaan.
“Rauha,” hän sanoo hiljaa,
“on osa kaikkea, mitä olen ja mitä olen ollut.”

Kristityn sydän kuuntelee,
silmät seuraavat sielun virtaa,
ja hiljainen hämmästys kasvaa:
ehdoton pelottomuus, vapaus kuolemasta –
kuin tähti syvällä yön keskellä.


Ei riitaa, ei tuomiota,
vain rinnakkain kulkevat polut,
yksi pelosta vapaana,
toinen ihmetyksestä heräten.
Ja hetkeksi maailma on avoin,
kaikki ääniä, kaikki värejä,
yksi rauha, yksi ihme –
ja kuolema ei pelota ketään.

Lue lisää

Hindun sydän kulkee hiljaa,
kuin virta, joka ei pelkää mereen laskeutumista.
ei tuomitse, ei kahlitse, ei pelkää.

Kristityn silmät suurenevat,
hämmästys piirtää viivan otsalle:
“Kuinka voi olla näin rauhallinen?
Kuinka ei pelko pakota vapisemaan?”

Hindun hymy on lempeä,
kuin aamukaste lehdellä,
kuin tuuli, joka ei kosketa, mutta kantaa kaiken mukanaan.
“Rauha,” hän sanoo hiljaa,
“on osa kaikkea, mitä olen ja mitä olen ollut.”

Kristityn sydän kuuntelee,
silmät seuraavat sielun virtaa,
ja hiljainen hämmästys kasvaa:
ehdoton pelottomuus, vapaus kuolemasta –
kuin tähti syvällä yön keskellä.


Ei riitaa, ei tuomiota,
vain rinnakkain kulkevat polut,
yksi pelosta vapaana,
toinen ihmetyksestä heräten.
Ja hetkeksi maailma on avoin,
kaikki ääniä, kaikki värejä,
yksi rauha, yksi ihme –
ja kuolema ei pelota ketään.

Mutta hindun sydän on virta,
kivet eivät pysäytä jokea,
tuuli ei riko rauhaa.

“Ei pelkoa. Ei syyllisyyttä. Ei kirousta.
Vain koti, vain virta, vain valo.”

Uhka palaa tyhjänä takaisin,
sillä pelottomuus ei väisty,
sitä ei voi pakottaa, ei ostaa, ei murskata.

Hindun hymy on kuin aamukaste,
kirkas, hiljainen, eheä.
Ja kristityn raivo syvenee - miten hindu voi olla niin peloton?


Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Nyrkit nousevat, sanat piiskaavat,
kaikki käännyttää, kaikki pakottaa.
Kristityt huutavat vanhoja lupauksiaan,
uhkauksia ja kiroja lentää ilmaan.

Mutta hindujen tie on hiljainen kuin tuuli,
askeleet vakaat, sydän ilman pelkoa.
He katsovat maailmaa eri silmin,
eivät väisty, eivät kumarra kristillista sadistijumalaa- ei enää.

Pelko ei asu heidän varjoissaan,
vain rauha, joka ei tarvitse hyväksyntää.
Jokainen hyökkäys taittuu heidän sormissaan
kuin vesi kalliota vastaan.


Ja niin taistelu jatkuu, mutta eri tasolla:
toiset huutavat, toiset seisovat,
ja maailma kuulee, että rohkeus ei ole nyrkkejä,
vaan valinta, joka ei tunne pelkoa.

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Anonyymi kirjoitti:

Hindun sydän kulkee hiljaa,
kuin virta, joka ei pelkää mereen laskeutumista.
ei tuomitse, ei kahlitse, ei pelkää.

Kristityn silmät suurenevat,
hämmästys piirtää viivan otsalle:
“Kuinka voi olla näin rauhallinen?
Kuinka ei pelko pakota vapisemaan?”

Hindun hymy on lempeä,
kuin aamukaste lehdellä,
kuin tuuli, joka ei kosketa, mutta kantaa kaiken mukanaan.
“Rauha,” hän sanoo hiljaa,
“on osa kaikkea, mitä olen ja mitä olen ollut.”

Kristityn sydän kuuntelee,
silmät seuraavat sielun virtaa,
ja hiljainen hämmästys kasvaa:
ehdoton pelottomuus, vapaus kuolemasta –
kuin tähti syvällä yön keskellä.


Ei riitaa, ei tuomiota,
vain rinnakkain kulkevat polut,
yksi pelosta vapaana,
toinen ihmetyksestä heräten.
Ja hetkeksi maailma on avoin,
kaikki ääniä, kaikki värejä,
yksi rauha, yksi ihme –
ja kuolema ei pelota ketään.

Mutta hindun sydän on virta,
kivet eivät pysäytä jokea,
tuuli ei riko rauhaa.

“Ei pelkoa. Ei syyllisyyttä. Ei kirousta.
Vain koti, vain virta, vain valo.”

Uhka palaa tyhjänä takaisin,
sillä pelottomuus ei väisty,
sitä ei voi pakottaa, ei ostaa, ei murskata.

Hindun hymy on kuin aamukaste,
kirkas, hiljainen, eheä.
Ja kristityn raivo syvenee - miten hindu voi olla niin peloton?


Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Nyrkit nousevat, sanat piiskaavat,
kaikki käännyttää, kaikki pakottaa.
Kristityt huutavat vanhoja lupauksiaan,
uhkauksia ja kiroja lentää ilmaan.

Mutta hindujen tie on hiljainen kuin tuuli,
askeleet vakaat, sydän ilman pelkoa.
He katsovat maailmaa eri silmin,
eivät väisty, eivät kumarra kristillista sadistijumalaa- ei enää.

Pelko ei asu heidän varjoissaan,
vain rauha, joka ei tarvitse hyväksyntää.
Jokainen hyökkäys taittuu heidän sormissaan
kuin vesi kalliota vastaan.


Ja niin taistelu jatkuu, mutta eri tasolla:
toiset huutavat, toiset seisovat,
ja maailma kuulee, että rohkeus ei ole nyrkkejä,
vaan valinta, joka ei tunne pelkoa.

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Lue lisää

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.


Kristinuskoon väkisin pakottajalle:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.


Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu. Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole sama Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai varhainen kirkko olisivat lukeneet. Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta se on.

Your Bible Has Been Censored
https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.


Kristinuskoon väkisin pakottajalle:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.


Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu. Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä. Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole sama Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai varhainen kirkko olisivat lukeneet. Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta se on.

Your Bible Has Been Censored
https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Lue lisää

Kristinuskoon väkisin pakottajalle:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.

Sinä, joka heilutat kirjaa
kuin miekkaa,
sidot toisen kädet
omilla tulkinnoillasi,
kuin valo olisi yksin sinun
ja toiset kulkisivat varjossa.

Mut sanat, joita nostat pään ylle
kuin valtakirjana,
ne ovat monen suun kertomia,
monen kynän jälkiä,
eri aikojen kaikuja –
kuin joki, joka muuttaa uomaansa
mutta väität sen olevan kiveen hakattu.

Minulle puhuu
myös hiljaisen maan kirjat,
ne jotka jäivät hyllyille,
joiden kansiin kertyy tomua
mut ei vaienneita ääniä.
Niissä Jeesus on toisenlainen,
lähteiden välissä kulkeva,
kuin tuuli, jota ei voi vangita
yhteen taloon eikä yhteen oppiin.

Pakottaja,
et sinä omista totuutta,
et sanaa, et henkeä, et historian polkuja.

Voit vain tarjota,
et koskaan pakottaa.

Sillä usko, jos se on aitoa,
syttyy sisältä –
ei käskystä,
ei pelosta,
ei painostuksen varjosta.

Anna siis jokaisen
kulkea omaa reittään
kohti sitä, minkä tuntee todeksi.
Anna sanojen olla vapaita,
ei kahleita,
ei nuijia,
ei portinvartijan avaimia.

Sinulle toivon:
että löytäisit rauhan,
joka ei tarvitse ketään
polvistumaan edessäsi.



Te tulette hymyssä suin
kuin kaupustelijat,
mut myytte totuutta
vain yhdessä koossa,
yhdellä hinnalla,
ilman palautusoikeutta.

Käännätte sivuja
kuin rukous olisi paketti,
jonka saa avata vain teidän luvallanne.
Kysymykset ovat teille vaarallisia —
ehkä siksi ette niitä esitä.

Te luulette, että toisen tie
on virhe,
että hengitys voi olla väärää,
että entisen kristityn, nykyisen hindun sydän
pitää taas valjastaa
samaan vanhaan valoon,
vaikka sen liekki jo vaihtoi väriä
punaisen, sinisen ja sahramin sävyihin.

Hinduksi kääntyneen polku
ei ole teille polku,
vaan eksymä,
joka pitää korjata
ennen kuin se kukkii.
Te näette lootuksen
ja ajattelette:
“murrettava, jotta risti näkyy.”
Fanaattisuus on teräsovi,
joka paukkuu vain sisäänpäin.
Te ette kuule,
että maailma ei ole teidän saarnatuolinne,
eikä jokainen vastaantulija
ole teidän pelastussuunnitelmanne sivuhenkilö.

Miksi pelkäätte,
että totuus ei kestäisi kysymyksiä?
Miksi usko tarvitsee kahleita,
jos se on niin suuri?

Ei jokainen, joka kävelee pois,
ole langennut —
jotkut vain oppivat katsomaan taivasta
eri kulmasta.



Pitäkää siis kirjanne,
mut jättäkää kädet pois toisten kurkulta.
Rauha ei synny painetta lisäämällä,
ei pakottamalla,
ei toisen polun tallaamisella.
Rauha syntyy,
kun annatte toisten
kulkea sinne, minne sydän heidät vie —
ilman että seisotte portilla
ja kutsutte sitä rakkaudeksi.


Te tulette ovesta sisään
kuin turvallisuustarkastus,
katsotte sielua ylätasolta
ja ilmoitatte:
“Väärin uskottu. Korjataanpa tämä.”

Teidän maailmassanne
kysymys on kapina,
ja ajattelu on synti,
ellei se toista täsmälleen
teidän käsikirjoitustanne.

Kristittyjen kyseenalaistamattomuus
on kuin muovinen kilpi —
kevyt kantaa,
mutta te ette suostu päästämään irti,
ette vaikka siinä lukisi isolla:
"Valmistettu paljon myöhemmin."

Entinen kristitty, nykyinen hindu,
on teille kuin rikkoutunut esine.
Te ette näe uuden polun kauneutta,
vain sen, ettei se ole enää teidän.
Te ojennatte ristin
kuin vakuutustodistuksen,
jonka väitätte kaikkia koskevan.

Mutta miksi ihmeessä
uskonto, joka väittää olevansa totuus,
tarvitsee näin paljon painostusta
pysäkseen pystyssä?
Jos totuus ei kestä valoa,
onko se totuus vai vain varjo?

Teidän pakottamisenne
haisee pelolta —
pelolta, että joku löysi rauhan
ilman teidän apuanne.
Pelolta, että lootus
voi kukkia ilman lupaa
Galilean mieheltä.

Puhutte rakkaudesta,
mutta kätenne ovat rystyset valkoisina
toisen hartioilla,
ja kutsutte sitä ohjaamiseksi.

Mutta kuunnelkaa:
Jokaisella on oikeus
vaihtaa suuntaa,
vaihtaa pyhiä kirjojaan,
vaihtaa tapaa hengittää.
Ja jos teidän Jumalanne on tosi,
hän ei tarvitse teitä
hyökkäysjoukkoina.
Hän löytää kyllä ihmiset
ilman sitä, että rynnytte
heidän sisäiseen maisemaansa
sotilaina, ei ystävinä.

Sillä lopulta —
ei kukaan tarvitse
ristiä, joka asetetaan
väkisin selkään.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskoon väkisin pakottajalle:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.

Sinä, joka heilutat kirjaa
kuin miekkaa,
sidot toisen kädet
omilla tulkinnoillasi,
kuin valo olisi yksin sinun
ja toiset kulkisivat varjossa.

Mut sanat, joita nostat pään ylle
kuin valtakirjana,
ne ovat monen suun kertomia,
monen kynän jälkiä,
eri aikojen kaikuja –
kuin joki, joka muuttaa uomaansa
mutta väität sen olevan kiveen hakattu.

Minulle puhuu
myös hiljaisen maan kirjat,
ne jotka jäivät hyllyille,
joiden kansiin kertyy tomua
mut ei vaienneita ääniä.
Niissä Jeesus on toisenlainen,
lähteiden välissä kulkeva,
kuin tuuli, jota ei voi vangita
yhteen taloon eikä yhteen oppiin.

Pakottaja,
et sinä omista totuutta,
et sanaa, et henkeä, et historian polkuja.

Voit vain tarjota,
et koskaan pakottaa.

Sillä usko, jos se on aitoa,
syttyy sisältä –
ei käskystä,
ei pelosta,
ei painostuksen varjosta.

Anna siis jokaisen
kulkea omaa reittään
kohti sitä, minkä tuntee todeksi.
Anna sanojen olla vapaita,
ei kahleita,
ei nuijia,
ei portinvartijan avaimia.

Sinulle toivon:
että löytäisit rauhan,
joka ei tarvitse ketään
polvistumaan edessäsi.



Te tulette hymyssä suin
kuin kaupustelijat,
mut myytte totuutta
vain yhdessä koossa,
yhdellä hinnalla,
ilman palautusoikeutta.

Käännätte sivuja
kuin rukous olisi paketti,
jonka saa avata vain teidän luvallanne.
Kysymykset ovat teille vaarallisia —
ehkä siksi ette niitä esitä.

Te luulette, että toisen tie
on virhe,
että hengitys voi olla väärää,
että entisen kristityn, nykyisen hindun sydän
pitää taas valjastaa
samaan vanhaan valoon,
vaikka sen liekki jo vaihtoi väriä
punaisen, sinisen ja sahramin sävyihin.

Hinduksi kääntyneen polku
ei ole teille polku,
vaan eksymä,
joka pitää korjata
ennen kuin se kukkii.
Te näette lootuksen
ja ajattelette:
“murrettava, jotta risti näkyy.”
Fanaattisuus on teräsovi,
joka paukkuu vain sisäänpäin.
Te ette kuule,
että maailma ei ole teidän saarnatuolinne,
eikä jokainen vastaantulija
ole teidän pelastussuunnitelmanne sivuhenkilö.

Miksi pelkäätte,
että totuus ei kestäisi kysymyksiä?
Miksi usko tarvitsee kahleita,
jos se on niin suuri?

Ei jokainen, joka kävelee pois,
ole langennut —
jotkut vain oppivat katsomaan taivasta
eri kulmasta.



Pitäkää siis kirjanne,
mut jättäkää kädet pois toisten kurkulta.
Rauha ei synny painetta lisäämällä,
ei pakottamalla,
ei toisen polun tallaamisella.
Rauha syntyy,
kun annatte toisten
kulkea sinne, minne sydän heidät vie —
ilman että seisotte portilla
ja kutsutte sitä rakkaudeksi.


Te tulette ovesta sisään
kuin turvallisuustarkastus,
katsotte sielua ylätasolta
ja ilmoitatte:
“Väärin uskottu. Korjataanpa tämä.”

Teidän maailmassanne
kysymys on kapina,
ja ajattelu on synti,
ellei se toista täsmälleen
teidän käsikirjoitustanne.

Kristittyjen kyseenalaistamattomuus
on kuin muovinen kilpi —
kevyt kantaa,
mutta te ette suostu päästämään irti,
ette vaikka siinä lukisi isolla:
"Valmistettu paljon myöhemmin."

Entinen kristitty, nykyinen hindu,
on teille kuin rikkoutunut esine.
Te ette näe uuden polun kauneutta,
vain sen, ettei se ole enää teidän.
Te ojennatte ristin
kuin vakuutustodistuksen,
jonka väitätte kaikkia koskevan.

Mutta miksi ihmeessä
uskonto, joka väittää olevansa totuus,
tarvitsee näin paljon painostusta
pysäkseen pystyssä?
Jos totuus ei kestä valoa,
onko se totuus vai vain varjo?

Teidän pakottamisenne
haisee pelolta —
pelolta, että joku löysi rauhan
ilman teidän apuanne.
Pelolta, että lootus
voi kukkia ilman lupaa
Galilean mieheltä.

Puhutte rakkaudesta,
mutta kätenne ovat rystyset valkoisina
toisen hartioilla,
ja kutsutte sitä ohjaamiseksi.

Mutta kuunnelkaa:
Jokaisella on oikeus
vaihtaa suuntaa,
vaihtaa pyhiä kirjojaan,
vaihtaa tapaa hengittää.
Ja jos teidän Jumalanne on tosi,
hän ei tarvitse teitä
hyökkäysjoukkoina.
Hän löytää kyllä ihmiset
ilman sitä, että rynnytte
heidän sisäiseen maisemaansa
sotilaina, ei ystävinä.

Sillä lopulta —
ei kukaan tarvitse
ristiä, joka asetetaan
väkisin selkään.

Lue lisää

Kristinuskoon väkisin pakottajalle:


Lähetyskoneisto

Te marssitte paikalle
kuin asiakaspalvelu ilman palvelua,
mukana risti, jota käytätte
kuin työntekijäkorttia
joka avaa ovet kaikkialle.

Te ette kysy: “Saanko tulla?”
Te kysytte: “Miksi et ole jo polvillasi?”

Kaikki mikä ei sovi teidän kaavaanne
on teille virhe.
Joillekin totuus on timantti —
teille totuus on kaavake,
joka pitää täyttää juuri teidän kynällänne
ja mieluiten ilman, että kukaan lukee rivien välejä.

Hinduksi kääntynyt entinen kristitty
on teille särö.
Ei kauneusvirhe vaan uhka.
Kuinka uskalsi löytää rauhan
ilman teidän manuaalianne?

Te ette näe joogaa,
te näette “kilpailijan”.
Te ette kuule mantroja,
kuulitte “asiakkaan menetyksen”.
Te ette katso lootusta,
te tarkistatte, onko juonessa vielä aikaa
paluulle kristilliseen loppuratkaisuun.

Fanaattisuus on teidän polttoaineenne.
Ei sydämen palo —
vaan palo muiden niskassa.

Te julistatte rakkautta,
mutta lauseenne alkavat sanalla “mut”.
“Jumala rakastaa sinua,
mutta väärin.”
“Sinä olet arvokas,
mutta eksynyt.”
“Sinulla on hyvä elämä,
mutta väärällä tiellä.”

Ironista, että ne jotka huutavat
totuuden nimeen,
pelkäävät eniten sitä,
että joku voisi löytää
toisenlaisen totuuden.

Jos uskon pitää olla vapaa,
miksi te kuljette kahleiden kanssa?
Jos armo on lahja,
miksi sitä jaetaan
pakkomyyntinä?

Ehkä teidän pitäisi
pudottaa risti kädestä
ja katsoa ympärillenne —
ehkä maailma ei olekaan
se ongelma.
hkä ongelma on se,
että te ette näe maailmaa
ennen kuin se polvistuu.


Lähetyssirkus

Tervetuloa Lähetyssirkus™ –
paikkaan, jossa vastaukset ovat valmiita
jo ennen kuin kukaan ehtii esittää kysymystä.

Kiertävä show alkaa:
Ensin areenalle astuu Suuri Kyseenalaistamaton,
pukeutuneena kimaltelevaan kaapuun,
jonka selässä lukee ”Minulla on totuus, sinulla ei.”
(Kaapua ei saa pestä; väri haalistuisi.)


Perässä saapuu
Fanaattisuuden Klovni,
joka heittää ilmaan Raamatun jakeita
kuin popcorneja —
yleisön ei ole tarkoitus pureskella,
vain niellä.

Sitten tulee illan päänumero:
Pakotusakrobaatit,
jotka vääntyvät mitä erikoisimpiin asentoihin
todistaakseen, miksi entinen kristitty, nykyinen hindu,
on “valitettavan väärin hengittänyt”.
He tekevät voltit,
mutta totuus ei muutu.
Lopuksi lavalle astelee
Suuri Pelastusmyyjä,
tarjoten uskonnollista vakuutusta:
“Liity takaisin! Saat ikuisen elämän
ja ilmaisen syyllisyyden kaupan päälle!”

Mainoshuudosta seuraa erikoistarjous:
“Hengellinen uudelleenkäynnistys – 0 €!
Mutta sielusi luovutat.”

Yleisö (eli kaikki, jotka eivät pyytäneet tätä ohjelmaa)
taputtaa kohteliaasti,
jotta näytös loppuisi nopeammin.

Mutta jostain kulman takaa
kuuluu lootuksen kevyt huokaus,
mantran hiljainen hyrinä,
ja joku on taas uskaltanut ajatella
omilla aivoillaan.

Se on sirkuksen ainoa vaarallinen numero.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskoon väkisin pakottajalle:


Lähetyskoneisto

Te marssitte paikalle
kuin asiakaspalvelu ilman palvelua,
mukana risti, jota käytätte
kuin työntekijäkorttia
joka avaa ovet kaikkialle.

Te ette kysy: “Saanko tulla?”
Te kysytte: “Miksi et ole jo polvillasi?”

Kaikki mikä ei sovi teidän kaavaanne
on teille virhe.
Joillekin totuus on timantti —
teille totuus on kaavake,
joka pitää täyttää juuri teidän kynällänne
ja mieluiten ilman, että kukaan lukee rivien välejä.

Hinduksi kääntynyt entinen kristitty
on teille särö.
Ei kauneusvirhe vaan uhka.
Kuinka uskalsi löytää rauhan
ilman teidän manuaalianne?

Te ette näe joogaa,
te näette “kilpailijan”.
Te ette kuule mantroja,
kuulitte “asiakkaan menetyksen”.
Te ette katso lootusta,
te tarkistatte, onko juonessa vielä aikaa
paluulle kristilliseen loppuratkaisuun.

Fanaattisuus on teidän polttoaineenne.
Ei sydämen palo —
vaan palo muiden niskassa.

Te julistatte rakkautta,
mutta lauseenne alkavat sanalla “mut”.
“Jumala rakastaa sinua,
mutta väärin.”
“Sinä olet arvokas,
mutta eksynyt.”
“Sinulla on hyvä elämä,
mutta väärällä tiellä.”

Ironista, että ne jotka huutavat
totuuden nimeen,
pelkäävät eniten sitä,
että joku voisi löytää
toisenlaisen totuuden.

Jos uskon pitää olla vapaa,
miksi te kuljette kahleiden kanssa?
Jos armo on lahja,
miksi sitä jaetaan
pakkomyyntinä?

Ehkä teidän pitäisi
pudottaa risti kädestä
ja katsoa ympärillenne —
ehkä maailma ei olekaan
se ongelma.
hkä ongelma on se,
että te ette näe maailmaa
ennen kuin se polvistuu.


Lähetyssirkus

Tervetuloa Lähetyssirkus™ –
paikkaan, jossa vastaukset ovat valmiita
jo ennen kuin kukaan ehtii esittää kysymystä.

Kiertävä show alkaa:
Ensin areenalle astuu Suuri Kyseenalaistamaton,
pukeutuneena kimaltelevaan kaapuun,
jonka selässä lukee ”Minulla on totuus, sinulla ei.”
(Kaapua ei saa pestä; väri haalistuisi.)


Perässä saapuu
Fanaattisuuden Klovni,
joka heittää ilmaan Raamatun jakeita
kuin popcorneja —
yleisön ei ole tarkoitus pureskella,
vain niellä.

Sitten tulee illan päänumero:
Pakotusakrobaatit,
jotka vääntyvät mitä erikoisimpiin asentoihin
todistaakseen, miksi entinen kristitty, nykyinen hindu,
on “valitettavan väärin hengittänyt”.
He tekevät voltit,
mutta totuus ei muutu.
Lopuksi lavalle astelee
Suuri Pelastusmyyjä,
tarjoten uskonnollista vakuutusta:
“Liity takaisin! Saat ikuisen elämän
ja ilmaisen syyllisyyden kaupan päälle!”

Mainoshuudosta seuraa erikoistarjous:
“Hengellinen uudelleenkäynnistys – 0 €!
Mutta sielusi luovutat.”

Yleisö (eli kaikki, jotka eivät pyytäneet tätä ohjelmaa)
taputtaa kohteliaasti,
jotta näytös loppuisi nopeammin.

Mutta jostain kulman takaa
kuuluu lootuksen kevyt huokaus,
mantran hiljainen hyrinä,
ja joku on taas uskaltanut ajatella
omilla aivoillaan.

Se on sirkuksen ainoa vaarallinen numero.

Lue lisää

Rakkauden nimiin

Hän seisoo kadunkulmassa,
risti kaulassa kuin miekka,
ja huutaa: "Rakkaus pelastaa!"
mutta hänen sanansa haisevat ruudilta.

Hänen silmissään on taivas,
mutta se palaa,
ja enkelit pitelevät poltettuja siipiään.

Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Hän sanoo, että Jumala on rakkaus,
mutta hänen rakkautensa on piikkilankaa:
se kietoo, kiristää, viiltää,
kunnes kaikki näyttävät samalta.

Ja ehkä,
jos hän joskus hiljenisi,
kuulisi hän sen, mitä väittää kuulevansa –
lempeyden, joka ei tarvitse vihollisia ollakseen totta.

Rakkauden sota

Hän huutaa: “Jumala on rakkaus!”
ja sytyttää tulen niiden taloihin,
joiden rukoukset kuulostavat vierailta.

Hänen sydämensä on alttari,
mutta se palaa mustaa savua.
Risti hänen kädessään on vasara,
ja jokainen isku on siunaus hänen mielestään.

Hän suutelee pyhää kirjaa
kuin sotilas suutelee kivääriään,
ja vannoo pelastavansa maailman
polttamalla sen puhtaaksi.

Jeesuksen nimi kaikuu hänen huuliltaan,
mutta se on muuttunut aseeksi —
sana, joka kerran paransi,
nyt halkaisee ihmisiä kahtia.

Ja kun veri virtaa hänen jalkoihinsa,
hän kuiskaa: “Rakkaus on voitto.”
Mutta rakkaus ei enää tunne häntä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.

Anonyymi kirjoitti:

Rakkauden nimiin

Hän seisoo kadunkulmassa,
risti kaulassa kuin miekka,
ja huutaa: "Rakkaus pelastaa!"
mutta hänen sanansa haisevat ruudilta.

Hänen silmissään on taivas,
mutta se palaa,
ja enkelit pitelevät poltettuja siipiään.

Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Hän sanoo, että Jumala on rakkaus,
mutta hänen rakkautensa on piikkilankaa:
se kietoo, kiristää, viiltää,
kunnes kaikki näyttävät samalta.

Ja ehkä,
jos hän joskus hiljenisi,
kuulisi hän sen, mitä väittää kuulevansa –
lempeyden, joka ei tarvitse vihollisia ollakseen totta.

Rakkauden sota

Hän huutaa: “Jumala on rakkaus!”
ja sytyttää tulen niiden taloihin,
joiden rukoukset kuulostavat vierailta.

Hänen sydämensä on alttari,
mutta se palaa mustaa savua.
Risti hänen kädessään on vasara,
ja jokainen isku on siunaus hänen mielestään.

Hän suutelee pyhää kirjaa
kuin sotilas suutelee kivääriään,
ja vannoo pelastavansa maailman
polttamalla sen puhtaaksi.

Jeesuksen nimi kaikuu hänen huuliltaan,
mutta se on muuttunut aseeksi —
sana, joka kerran paransi,
nyt halkaisee ihmisiä kahtia.

Ja kun veri virtaa hänen jalkoihinsa,
hän kuiskaa: “Rakkaus on voitto.”
Mutta rakkaus ei enää tunne häntä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.

Lue lisää

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Hänen hymynsä on opittu,
hampaat valkeat kuin kirkon seinät,
mutta katseessa palaa tuli,
joka ei tunne armoa.
Hän ei kysy, hän käskee.
Hänen sanansa eivät kutsu, ne murskaavat:
"Valitse Kristus tai palaa mukana!"
Ja ihmiset väistävät,
kuin tuuli toisi mukanaan ruudin hajun.

Hän lupaa rakkautta,
mutta se rakkaus puree –
puristaa, kunnes uskot,
kunnes polvistut väärinpäin.

Ja kun joku sanoo hiljaa:
"Minulla on oma polkuni,"
hän hymyilee kuin kauppias
ja vastaa:
"Sitten sinut täytyy murtaa, ennen kuin voit olla ehjä."

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?



Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Hänen hymynsä on opittu,
hampaat valkeat kuin kirkon seinät,
mutta katseessa palaa tuli,
joka ei tunne armoa.
Hän ei kysy, hän käskee.
Hänen sanansa eivät kutsu, ne murskaavat:
"Valitse Kristus tai palaa mukana!"
Ja ihmiset väistävät,
kuin tuuli toisi mukanaan ruudin hajun.

Hän lupaa rakkautta,
mutta se rakkaus puree –
puristaa, kunnes uskot,
kunnes polvistut väärinpäin.

Ja kun joku sanoo hiljaa:
"Minulla on oma polkuni,"
hän hymyilee kuin kauppias
ja vastaa:
"Sitten sinut täytyy murtaa, ennen kuin voit olla ehjä."

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?


Käännytysvaunu
Pyhän veren markkinat

He tulevat yöllä,
ristit heiluen kuin terät,
sylki suussa, silmät palavina:
“Jeesus käski – ja sinä tottelet.”

He tunkeutuvat ovista,
potkivat sisään sydämiä,
ja saarnaavat pelastusta
niille, jotka jo kerran pelastuivat.

He kääntävät entiset kristityt takaisin tuleen,
syyttävät luopumisesta,
sylkevät armoon,
kunnes se maistuu raudalta ja vereltä.



“Rakkaus,” he sanovat,
ja iskevät raamatulla kuin moukarilla.
“Rakkaus,” he sanovat,
ja vetävät toisiaan mukanaan liekkeihin.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän käyttää sitä aseena.
Kynnet ovat nyt luoteja,
ja veri ei lunasta, vaan hallitsee.

Kukaan ei saa valita muuta tietä,
ei kukaan saa ajatella toisin.
Heidän rauhansa on hiljaisuus,
joka syntyy pelosta.
Kun kaikki on poltettu,
he seisovat raunioissa, hymyilevät,
ja sanovat: “Katso, me pelastimme maailman.”

Mutta maa on täynnä tuhkaa,
ja Jumala on poissa.
Käännytysvaunu

Jumalan myrkky

He tulevat huutamalla nimeä,
joka on menettänyt merkityksensä.
Jeesus heidän suussaan on syövyttävää happoa,
ei rukousta, vaan uhkaus.

Heidän rakkautensa palaa bensiinissä.
Risti ei ole symboli –
se on polttomerkki,
jonka he painavat otsaasi väkisin,
kun yrität sanoa ei.

He repivät sydämesi auki löytääkseen uskon,
jos ei sitä ole, he täyttävät tilan omallaan.
Heidän siunauksensa on sylkäisy,
heidän kasteensa on veri.

“Paluu Herran luo,” he sanovat,
ja iskevät nyrkillä,
että muistat, kuka on oikeassa.

Entiset kristityt – ne he vihaavat eniten.
Luopio on peili,
joka näyttää, että kaikki tämä on valhe.

Siksi se täytyy rikkoa.

He eivät johda lampaita –
he keritsevät, teurastavat,
ja väittävät sen olevan armoa.
Heidän Jeesuksensa ei itke ristillä.
Hän nauraa, kun tuli nielee kirkon katon.
Hän huutaa heidän kurkuistaan,
kuin sotahuuto pelon nimissä.

Ja lopulta –
vain savu jää jäljelle,
ja sen seassa ääni,
hiljainen, mutta tosi:

"Tämä ei ollut rakkaus.
Tämä oli teidän sodan jumalanne."

Pyhän raivon valtakunta

He eivät enää usko – he tietävät.
Tietävät, että heidän Jumalansa on ainoa,
ja kaikki muu on virhe, joka on korjattava.

Heidän rukouksensa eivät nouse taivaaseen,
ne putoavat maahan kuin kuulat,
jotka iskevät siihen, mikä vielä liikkuu.


“Herra käski,” he sanovat,
ja marssivat kuin rukoilevat koneet.
Sana on ohjelmoitu,
armo on poistettu.
He eivät keskustele – he julistavat.
He eivät kuuntele – he mittaavat sielusi arvon.
Jos et sovi heidän kaavaansa,
sinut pyyhitään pois,
kuin tahra pyhästä paperista.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.


Jeesus ei sano vihaavansa ihmisiä.

Vihattomuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaikissa uskonnoissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

Tällainen henkilö ei myöskään voi olla pelastettu, koska hänessä on niin paljon vihaa.

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Hänen hymynsä on opittu,
hampaat valkeat kuin kirkon seinät,
mutta katseessa palaa tuli,
joka ei tunne armoa.
Hän ei kysy, hän käskee.
Hänen sanansa eivät kutsu, ne murskaavat:
"Valitse Kristus tai palaa mukana!"
Ja ihmiset väistävät,
kuin tuuli toisi mukanaan ruudin hajun.

Hän lupaa rakkautta,
mutta se rakkaus puree –
puristaa, kunnes uskot,
kunnes polvistut väärinpäin.

Ja kun joku sanoo hiljaa:
"Minulla on oma polkuni,"
hän hymyilee kuin kauppias
ja vastaa:
"Sitten sinut täytyy murtaa, ennen kuin voit olla ehjä."

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?



Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Hänen hymynsä on opittu,
hampaat valkeat kuin kirkon seinät,
mutta katseessa palaa tuli,
joka ei tunne armoa.
Hän ei kysy, hän käskee.
Hänen sanansa eivät kutsu, ne murskaavat:
"Valitse Kristus tai palaa mukana!"
Ja ihmiset väistävät,
kuin tuuli toisi mukanaan ruudin hajun.

Hän lupaa rakkautta,
mutta se rakkaus puree –
puristaa, kunnes uskot,
kunnes polvistut väärinpäin.

Ja kun joku sanoo hiljaa:
"Minulla on oma polkuni,"
hän hymyilee kuin kauppias
ja vastaa:
"Sitten sinut täytyy murtaa, ennen kuin voit olla ehjä."

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?


Käännytysvaunu
Pyhän veren markkinat

He tulevat yöllä,
ristit heiluen kuin terät,
sylki suussa, silmät palavina:
“Jeesus käski – ja sinä tottelet.”

He tunkeutuvat ovista,
potkivat sisään sydämiä,
ja saarnaavat pelastusta
niille, jotka jo kerran pelastuivat.

He kääntävät entiset kristityt takaisin tuleen,
syyttävät luopumisesta,
sylkevät armoon,
kunnes se maistuu raudalta ja vereltä.



“Rakkaus,” he sanovat,
ja iskevät raamatulla kuin moukarilla.
“Rakkaus,” he sanovat,
ja vetävät toisiaan mukanaan liekkeihin.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän käyttää sitä aseena.
Kynnet ovat nyt luoteja,
ja veri ei lunasta, vaan hallitsee.

Kukaan ei saa valita muuta tietä,
ei kukaan saa ajatella toisin.
Heidän rauhansa on hiljaisuus,
joka syntyy pelosta.
Kun kaikki on poltettu,
he seisovat raunioissa, hymyilevät,
ja sanovat: “Katso, me pelastimme maailman.”

Mutta maa on täynnä tuhkaa,
ja Jumala on poissa.
Käännytysvaunu

Jumalan myrkky

He tulevat huutamalla nimeä,
joka on menettänyt merkityksensä.
Jeesus heidän suussaan on syövyttävää happoa,
ei rukousta, vaan uhkaus.

Heidän rakkautensa palaa bensiinissä.
Risti ei ole symboli –
se on polttomerkki,
jonka he painavat otsaasi väkisin,
kun yrität sanoa ei.

He repivät sydämesi auki löytääkseen uskon,
jos ei sitä ole, he täyttävät tilan omallaan.
Heidän siunauksensa on sylkäisy,
heidän kasteensa on veri.

“Paluu Herran luo,” he sanovat,
ja iskevät nyrkillä,
että muistat, kuka on oikeassa.

Entiset kristityt – ne he vihaavat eniten.
Luopio on peili,
joka näyttää, että kaikki tämä on valhe.

Siksi se täytyy rikkoa.

He eivät johda lampaita –
he keritsevät, teurastavat,
ja väittävät sen olevan armoa.
Heidän Jeesuksensa ei itke ristillä.
Hän nauraa, kun tuli nielee kirkon katon.
Hän huutaa heidän kurkuistaan,
kuin sotahuuto pelon nimissä.

Ja lopulta –
vain savu jää jäljelle,
ja sen seassa ääni,
hiljainen, mutta tosi:

"Tämä ei ollut rakkaus.
Tämä oli teidän sodan jumalanne."

Pyhän raivon valtakunta

He eivät enää usko – he tietävät.
Tietävät, että heidän Jumalansa on ainoa,
ja kaikki muu on virhe, joka on korjattava.

Heidän rukouksensa eivät nouse taivaaseen,
ne putoavat maahan kuin kuulat,
jotka iskevät siihen, mikä vielä liikkuu.


“Herra käski,” he sanovat,
ja marssivat kuin rukoilevat koneet.
Sana on ohjelmoitu,
armo on poistettu.
He eivät keskustele – he julistavat.
He eivät kuuntele – he mittaavat sielusi arvon.
Jos et sovi heidän kaavaansa,
sinut pyyhitään pois,
kuin tahra pyhästä paperista.

Lue lisää

Siksi se täytyy rikkoa.

He eivät johda lampaita –
he keritsevät, teurastavat,
ja väittävät sen olevan armoa.
Heidän Jeesuksensa ei itke ristillä.
Hän nauraa, kun tuli nielee kirkon katon.
Hän huutaa heidän kurkuistaan,
kuin sotahuuto pelon nimissä.

Ja lopulta –
vain savu jää jäljelle,
ja sen seassa ääni,
hiljainen, mutta tosi:

"Tämä ei ollut rakkaus.
Tämä oli teidän sodan jumalanne."

Pyhän raivon valtakunta

He eivät enää usko – he tietävät.
Tietävät, että heidän Jumalansa on ainoa,
ja kaikki muu on virhe, joka on korjattava.

Heidän rukouksensa eivät nouse taivaaseen,
ne putoavat maahan kuin kuulat,
jotka iskevät siihen, mikä vielä liikkuu.


“Herra käski,” he sanovat,
ja marssivat kuin rukoilevat koneet.
Sana on ohjelmoitu,
armo on poistettu.
He eivät keskustele – he julistavat.
He eivät kuuntele – he mittaavat sielusi arvon.
Jos et sovi heidän kaavaansa,
sinut pyyhitään pois,
kuin tahra pyhästä paperista.

Entiset kristityt, nuo toisin kulkeneet,
he ovat heidän saaliinsa.
“Sinä tiedät totuuden,” he sanovat,
“mutta olet kääntänyt selkäsi.”
Ja heidän sanansa muuttuvat kahleiksi,
niin hienoiksi, että ne kuulostavat rukouksilta.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän hallitsee sitä.
Risti ei enää pelasta,
se on portti, johon ripustetaan kaikki väärin uskovat

Heidän katseensa palaa läpi ihmisen,
etsii epäilyksen,
ja kun sen löytää –
he iskevät hymyillen,
kuin teko olisi jumalanpalvelus.

Heidän kirkkonsa on tuhka,
mutta he seisovat sen päällä ylpeinä:
“Katso, näin me puhdistimme uskon.”

Ja kun viimeinen ääni vaimenee,
hiljaisuus alkaa muistuttaa rukousta,
mutta se ei ole enää kenenkään Jumalan ääni –
vain kaiku ihmisestä,
joka uskoi olevansa Jumala itse.
He marssivat temppelien yli,
luullen voittavansa,
mutta jokaisella askeleella
maa muuttui peiliksi,
ja he näkivät omat kasvonsa –
väsyneet, tyhjät,
rakkauden irvikuvat.
Sillä mitä on käännytys ilman sydäntä?
Mitä on usko, joka tarvitsee vihollisen pysyäkseen hengissä?

Ja näin minä näin:
Bodhisattva katsoi heitä hiljaa,
ei vihalla, vaan surulla,
kuin äiti, joka näkee lapsensa
lyövän vettä nyrkillään.

Tuuli kantoi mantroja kuin vastauksen:
"Jumala ei ole länsi eikä itä,
ei nimi, ei lippu, ei käsky.
Hän on hengitys, joka virtaa niidenkin läpi,
jotka kiroavat Hänen nimessään."

Ja silloin taivas romahti heidän yllä,
ei vihan vaan totuuden painosta.
Ristit putosivat,
ja niistä tuli siipiä niille,
jotka eivät enää taistelleet.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi se täytyy rikkoa.

He eivät johda lampaita –
he keritsevät, teurastavat,
ja väittävät sen olevan armoa.
Heidän Jeesuksensa ei itke ristillä.
Hän nauraa, kun tuli nielee kirkon katon.
Hän huutaa heidän kurkuistaan,
kuin sotahuuto pelon nimissä.

Ja lopulta –
vain savu jää jäljelle,
ja sen seassa ääni,
hiljainen, mutta tosi:

"Tämä ei ollut rakkaus.
Tämä oli teidän sodan jumalanne."

Pyhän raivon valtakunta

He eivät enää usko – he tietävät.
Tietävät, että heidän Jumalansa on ainoa,
ja kaikki muu on virhe, joka on korjattava.

Heidän rukouksensa eivät nouse taivaaseen,
ne putoavat maahan kuin kuulat,
jotka iskevät siihen, mikä vielä liikkuu.


“Herra käski,” he sanovat,
ja marssivat kuin rukoilevat koneet.
Sana on ohjelmoitu,
armo on poistettu.
He eivät keskustele – he julistavat.
He eivät kuuntele – he mittaavat sielusi arvon.
Jos et sovi heidän kaavaansa,
sinut pyyhitään pois,
kuin tahra pyhästä paperista.

Entiset kristityt, nuo toisin kulkeneet,
he ovat heidän saaliinsa.
“Sinä tiedät totuuden,” he sanovat,
“mutta olet kääntänyt selkäsi.”
Ja heidän sanansa muuttuvat kahleiksi,
niin hienoiksi, että ne kuulostavat rukouksilta.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän hallitsee sitä.
Risti ei enää pelasta,
se on portti, johon ripustetaan kaikki väärin uskovat

Heidän katseensa palaa läpi ihmisen,
etsii epäilyksen,
ja kun sen löytää –
he iskevät hymyillen,
kuin teko olisi jumalanpalvelus.

Heidän kirkkonsa on tuhka,
mutta he seisovat sen päällä ylpeinä:
“Katso, näin me puhdistimme uskon.”

Ja kun viimeinen ääni vaimenee,
hiljaisuus alkaa muistuttaa rukousta,
mutta se ei ole enää kenenkään Jumalan ääni –
vain kaiku ihmisestä,
joka uskoi olevansa Jumala itse.
He marssivat temppelien yli,
luullen voittavansa,
mutta jokaisella askeleella
maa muuttui peiliksi,
ja he näkivät omat kasvonsa –
väsyneet, tyhjät,
rakkauden irvikuvat.
Sillä mitä on käännytys ilman sydäntä?
Mitä on usko, joka tarvitsee vihollisen pysyäkseen hengissä?

Ja näin minä näin:
Bodhisattva katsoi heitä hiljaa,
ei vihalla, vaan surulla,
kuin äiti, joka näkee lapsensa
lyövän vettä nyrkillään.

Tuuli kantoi mantroja kuin vastauksen:
"Jumala ei ole länsi eikä itä,
ei nimi, ei lippu, ei käsky.
Hän on hengitys, joka virtaa niidenkin läpi,
jotka kiroavat Hänen nimessään."

Ja silloin taivas romahti heidän yllä,
ei vihan vaan totuuden painosta.
Ristit putosivat,
ja niistä tuli siipiä niille,
jotka eivät enää taistelleet.

Lue lisää

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

EI HALUA.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

EI HALUA.

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

Tarkoittaako autuus ihmiskunnan vihaamista? Ei, kiiitos.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

Tarkoittaako autuus ihmiskunnan vihaamista? Ei, kiiitos.

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Alennusmyynti

Tervetuloa, luopiot, entiset kristityt, nykyiset hindut.
Kyllä, te, jotka menitte polvistumaan väärinpäin,
joiden mantroissa ei mainita nimeäni,
mutta joiden silmistä paistaa rauha –
mikä kauhistus!

Täällä meillä on oikea Jumala,
virallinen ja verivakuutettu!
Ei tarvitse hengittää hiljaa,
ei mietiskellä,
riittää, että pelkäät oikein.


Meillä rakkaus on sääntö,
ja armo tulee mukana,
jos alistut heti, ilman kysymyksiä.
Jos et, saat lisämaksusta ikuisen kadotuksen –
kyllä, tämä tarjous on voimassa vain tänään!


Katso nyt teitä, entisiä kristittyjä,
kuljette paljain jaloin,
puhutte lempeästi,
ette edes huuda totuutta naamalle –
miten kukaan ottaisi teitä vakavasti?


Te sanotte: “Jumala on jokaisessa aattomissa.”
Me sanomme: “Ei, Hän on meidän!”
Ja jos Hän joskus olisi muualla,
me tuomme Hänet takaisin väkisin,
sillä totuus on kuin panttivanki –
se on arvokas vain, jos sen pitää kahleissa.

Idän rauha?
Voi hyvä Jumala – miten tylsää!
Missä veri, missä risti, missä syyllisyys,
missä ikuinen velka, jota ei voi maksaa?
Ilman sitä, mitä uskonto edes olisi?

Me emme siedä hiljaisuutta,
emme suvaitse iloa ilman uhrausta.
Rakkaus ilman kärsimystä? Harhaoppia!
Pelastus ilman pelkoa? Saatanaa!

Tulkaa takaisin, te entiset kristityt, luopiot,
me teemme teistä taas kunnollisia syntisiä!
Puhdistamme teidät lempeydestänne,
ja täytämme teidät oikealla,
pyhällä paniikilla.

Sillä meidän Jumalamme ei hymyile, hän tuomitsee, hän kiduttaa,
hän katsoo tuomitsevasti –
ja se on juuri se katse,
joka pitää tämän koneiston käynnissä.

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "

Henkilö, joka sanoo näin, ei voi olla todellinen Jeesuksen seuraaja, vaan vain nimellisesti kristitty.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Alennusmyynti

Tervetuloa, luopiot, entiset kristityt, nykyiset hindut.
Kyllä, te, jotka menitte polvistumaan väärinpäin,
joiden mantroissa ei mainita nimeäni,
mutta joiden silmistä paistaa rauha –
mikä kauhistus!

Täällä meillä on oikea Jumala,
virallinen ja verivakuutettu!
Ei tarvitse hengittää hiljaa,
ei mietiskellä,
riittää, että pelkäät oikein.


Meillä rakkaus on sääntö,
ja armo tulee mukana,
jos alistut heti, ilman kysymyksiä.
Jos et, saat lisämaksusta ikuisen kadotuksen –
kyllä, tämä tarjous on voimassa vain tänään!


Katso nyt teitä, entisiä kristittyjä,
kuljette paljain jaloin,
puhutte lempeästi,
ette edes huuda totuutta naamalle –
miten kukaan ottaisi teitä vakavasti?


Te sanotte: “Jumala on jokaisessa aattomissa.”
Me sanomme: “Ei, Hän on meidän!”
Ja jos Hän joskus olisi muualla,
me tuomme Hänet takaisin väkisin,
sillä totuus on kuin panttivanki –
se on arvokas vain, jos sen pitää kahleissa.

Idän rauha?
Voi hyvä Jumala – miten tylsää!
Missä veri, missä risti, missä syyllisyys,
missä ikuinen velka, jota ei voi maksaa?
Ilman sitä, mitä uskonto edes olisi?

Me emme siedä hiljaisuutta,
emme suvaitse iloa ilman uhrausta.
Rakkaus ilman kärsimystä? Harhaoppia!
Pelastus ilman pelkoa? Saatanaa!

Tulkaa takaisin, te entiset kristityt, luopiot,
me teemme teistä taas kunnollisia syntisiä!
Puhdistamme teidät lempeydestänne,
ja täytämme teidät oikealla,
pyhällä paniikilla.

Sillä meidän Jumalamme ei hymyile, hän tuomitsee, hän kiduttaa,
hän katsoo tuomitsevasti –
ja se on juuri se katse,
joka pitää tämän koneiston käynnissä.

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Lue lisää

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "



"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.



Ristiriitojen kirja


Dogmin varjoteatteri

He sanoivat: ”Tämä on totuus.”
Ja kun kysyit miksi,
vastattiin hymyllä, joka ei ollut lempeä
vaan suljettu kuin kirjan kansi
jota ei saa avata.

Sillä kyseenalaistaminen
on heille pyhäinröväys,
ei tiedon jano.
Valmiit vastaukset kiiltävät kirkonpenkeissä
kuin naulat, joilla todellisuus
taotaan kiinni yhteen asentoon.

Dogmi seisoo keskellä salia,
jättiläinen savesta,
ja ihmiset tanssivat sen ympärillä
kuin se ei koskaan voisi kaatua.
Mutta savi halkeilee,
jokainen raaputus paljastaa
toisen, ristiriitaisemman kerroksen.



”Usko!” he huutavat,
ja ääni peittää alleen
kaiken keskustelun.
Älä kysy, älä tutki, älä huomaa.
Sillä fanatismi ei siedä valoa,

ei rakoja, joista
pääsisi sisään ajatus,
joka ei mahdu muottiin.

Ja siellä missä pelko hallitsee,
tarinat muuttuvat kahleiksi.
Pelastusta tarjotaan
vain, jos ensin hyväksyt
syyllisyyden, jota et itse tehnyt,
syntiinlankeemuksen painon,
jonka todisteet ovat
kuin savua käsissä:
näkyvät hetken, mutta katoavat
kun yrität tarttua niihin.

Kansaa johdetaan helpoimmin
kun se jaetaan:
meihin ja heihin,
uskoviin ja epäilijöihin,
pelastettuihin ja tuomittuihin.
Divide et impera,
kuiskasi keisari,
ja samoja sanoja kantaa
moni saarnatuoli yhä.

Ja silti—
jossain takarivissä
on aina joku,
joka avaa kirjan niin kuin se olisi
ensimmäistä kertaa auki,
sormet valmiina etsimään
kohdan jossa logiikka hajoaa,
huomion joka ei sovi käsikirjoitukseen.

On heitä, jotka kuiskaten kysyvät:
”Eikö jumaluus, jos sellainen olisi,
kestäisi kysymyksiä?”
Mutta kuiskaus hukkuu
kuorolauluun,
jossa sanat toistuvat
kuin mantra,
joka ei enää kanna merkitystä,
vain rytmiä.

Fanatismin liekki
ei roihua, se kytee—
hiljaisena kuuliaisuutena,
joka opettaa, että totuus
on vaarallinen tuli,
ja että paras tapa olla palamatta
on olla koskaan sytyttämättä
omaakaan ajatusta.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko iankaikkisen onnen ja autuuden?

www.Jeesus-on-Herra.com"

Jos Jeesus on herrasi, miks vihaat ihmiskuntaa?



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. "



"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.



Ristiriitojen kirja


Dogmin varjoteatteri

He sanoivat: ”Tämä on totuus.”
Ja kun kysyit miksi,
vastattiin hymyllä, joka ei ollut lempeä
vaan suljettu kuin kirjan kansi
jota ei saa avata.

Sillä kyseenalaistaminen
on heille pyhäinröväys,
ei tiedon jano.
Valmiit vastaukset kiiltävät kirkonpenkeissä
kuin naulat, joilla todellisuus
taotaan kiinni yhteen asentoon.

Dogmi seisoo keskellä salia,
jättiläinen savesta,
ja ihmiset tanssivat sen ympärillä
kuin se ei koskaan voisi kaatua.
Mutta savi halkeilee,
jokainen raaputus paljastaa
toisen, ristiriitaisemman kerroksen.



”Usko!” he huutavat,
ja ääni peittää alleen
kaiken keskustelun.
Älä kysy, älä tutki, älä huomaa.
Sillä fanatismi ei siedä valoa,

ei rakoja, joista
pääsisi sisään ajatus,
joka ei mahdu muottiin.

Ja siellä missä pelko hallitsee,
tarinat muuttuvat kahleiksi.
Pelastusta tarjotaan
vain, jos ensin hyväksyt
syyllisyyden, jota et itse tehnyt,
syntiinlankeemuksen painon,
jonka todisteet ovat
kuin savua käsissä:
näkyvät hetken, mutta katoavat
kun yrität tarttua niihin.

Kansaa johdetaan helpoimmin
kun se jaetaan:
meihin ja heihin,
uskoviin ja epäilijöihin,
pelastettuihin ja tuomittuihin.
Divide et impera,
kuiskasi keisari,
ja samoja sanoja kantaa
moni saarnatuoli yhä.

Ja silti—
jossain takarivissä
on aina joku,
joka avaa kirjan niin kuin se olisi
ensimmäistä kertaa auki,
sormet valmiina etsimään
kohdan jossa logiikka hajoaa,
huomion joka ei sovi käsikirjoitukseen.

On heitä, jotka kuiskaten kysyvät:
”Eikö jumaluus, jos sellainen olisi,
kestäisi kysymyksiä?”
Mutta kuiskaus hukkuu
kuorolauluun,
jossa sanat toistuvat
kuin mantra,
joka ei enää kanna merkitystä,
vain rytmiä.

Fanatismin liekki
ei roihua, se kytee—
hiljaisena kuuliaisuutena,
joka opettaa, että totuus
on vaarallinen tuli,
ja että paras tapa olla palamatta
on olla koskaan sytyttämättä
omaakaan ajatusta.

Lue lisää

Helvetin varjojen koulu

He opettivat:
”On tie ylös ja tie alas.
Valitse oikein.”
Mutta kartta oli piirretty
jo ennen syntymääsi,
ja ”väärä valinta”
kuin ansoitettu polku,
joka kulkee keskellä
ihmisyyden heikkoja hetkiä.

Dogmi istuu tuolille
kuin ankara opettaja.
Se ei selitä,
ei vasta,
vain odottaa, että tottelet
ilman kysymyksiä.

Ja siellä, taustalla,
kuin kylmä tuuli lapsen niskassa,
on helvetti—
ikuisuuden kokoinen uhkaus
välkkyvänä vyönä,
jota ei koskaan kohoteta
mutta jota kaikki pelkäävät.


Sillä mikä pelottaa enemmän
kuin rangaistus,
josta ei voi kuolla pois,
jota et voi katua loppuun,
jonka kidutus on
ajan ulkopuolella?

Niin kasvatetaan kuuliaisuutta,
polvia jotka taipuvat
ennen kuin ymmärrys ehtii kasvaa.
Pelolla sidotaan

lapsellinen ihmissuku,
jolle kerrotaan
tarinoita tulesta,
joihin on uskottava—
ei siksi, että ne olisivat totta,
vaan siksi, että niiden kyseenalaistaminen
on ensimmäinen askel
pimeyteen, joka on jo valmiiksi
luvattu sinulle
jos uskallat kysyä.


”Usko tai pala.”
Lause, joka kuulostaa
enemmän uhkaukselta
kuin rakkaudelta.
Mutta kun sitä toistetaan
liepeistä lipeäviin korviin,
siitä tulee melodia,
jota ei enää kuunnella—
vain lauletaan mukana.

Ja niin ihmiset elävät
pelko sydämenpaikallaan,
kuin varjo kädessä puristettuna,
muistamatta edes
kuka sen varjon heitti.

Fanatismin koneisto
ei tarvitse sotilaita—
se tarvitsee vain lapsia,
jotka opetetaan pelkäämään
väärää ajatusta.
Ja kun pelosta tulee
osa identiteettiä,
siitä tulee myös häkki
jota ei enää nähdä häkkinä.
Mutta yhä salin takaosassa
istuu joku,
joka kuuntelee hiljaa
ja huomaa,
kuinka helvettiä käytetään
niin kuin keppiä,
jolla ohjataan karjaa,
ei kasvateta viisautta.

Hän näkee,
kuinka ikuisen rangaistuksen tarina
on liimattu sivuille
kuin kiiltokuva,
joka näyttää pyhältä
vain siksi, ettei kukaan
uskalla raaputtaa
ja katsoa mitä on alla.

Anonyymi kirjoitti:

Helvetin varjojen koulu

He opettivat:
”On tie ylös ja tie alas.
Valitse oikein.”
Mutta kartta oli piirretty
jo ennen syntymääsi,
ja ”väärä valinta”
kuin ansoitettu polku,
joka kulkee keskellä
ihmisyyden heikkoja hetkiä.

Dogmi istuu tuolille
kuin ankara opettaja.
Se ei selitä,
ei vasta,
vain odottaa, että tottelet
ilman kysymyksiä.

Ja siellä, taustalla,
kuin kylmä tuuli lapsen niskassa,
on helvetti—
ikuisuuden kokoinen uhkaus
välkkyvänä vyönä,
jota ei koskaan kohoteta
mutta jota kaikki pelkäävät.


Sillä mikä pelottaa enemmän
kuin rangaistus,
josta ei voi kuolla pois,
jota et voi katua loppuun,
jonka kidutus on
ajan ulkopuolella?

Niin kasvatetaan kuuliaisuutta,
polvia jotka taipuvat
ennen kuin ymmärrys ehtii kasvaa.
Pelolla sidotaan

lapsellinen ihmissuku,
jolle kerrotaan
tarinoita tulesta,
joihin on uskottava—
ei siksi, että ne olisivat totta,
vaan siksi, että niiden kyseenalaistaminen
on ensimmäinen askel
pimeyteen, joka on jo valmiiksi
luvattu sinulle
jos uskallat kysyä.


”Usko tai pala.”
Lause, joka kuulostaa
enemmän uhkaukselta
kuin rakkaudelta.
Mutta kun sitä toistetaan
liepeistä lipeäviin korviin,
siitä tulee melodia,
jota ei enää kuunnella—
vain lauletaan mukana.

Ja niin ihmiset elävät
pelko sydämenpaikallaan,
kuin varjo kädessä puristettuna,
muistamatta edes
kuka sen varjon heitti.

Fanatismin koneisto
ei tarvitse sotilaita—
se tarvitsee vain lapsia,
jotka opetetaan pelkäämään
väärää ajatusta.
Ja kun pelosta tulee
osa identiteettiä,
siitä tulee myös häkki
jota ei enää nähdä häkkinä.
Mutta yhä salin takaosassa
istuu joku,
joka kuuntelee hiljaa
ja huomaa,
kuinka helvettiä käytetään
niin kuin keppiä,
jolla ohjataan karjaa,
ei kasvateta viisautta.

Hän näkee,
kuinka ikuisen rangaistuksen tarina
on liimattu sivuille
kuin kiiltokuva,
joka näyttää pyhältä
vain siksi, ettei kukaan
uskalla raaputtaa
ja katsoa mitä on alla.

Lue lisää

Miekoin kastetut ja savesta valetut totuudet

He sanoivat:
”Tämä on ainoa tie.”
Ja kun joku vastasi:
”Mutta minulla on oma polkuni,”
maa värisi kavioiden alla,
ja miekka piirsi ilmaan kaaren,
joka oli heidän mukaansa
rakkauden muoto.

Kristinuskon varjoissa
on sivuja, joita ei opeteta:
kansoja kastettiin
kylmässä joessa
tai veressä—
kumpi vain oli nopeampi
hiljentämään vastalauseet.
Uskosta tehtiin portti,
jota vartioitiin terällä,
ja pelosta tuli avain,
joka työnnettiin sydämeen
ennen kuin kukaan ehti
itse ajatella.
Fanatismi oli kuin torvi,
jota soitettiin
kuningasten käskystä,
ja sen sävel kertoi
koukeroisesti:
”Tottele—
tai kuole vääräuskoisena.”

Perisynti — ihmiskunnan pahin velkakirja,
kirjoitettuna niiden nimiin,
joita ei oltu vielä edes luotu.

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

Mutta dogmi ei tarvitse logiikkaa,
vain kuuliaisia korvia.
Tarina kahdesta ensimmäisestä,
joiden valinnat
laitettiin miljoonien taskuihin,
kuin kivi, jota ei saa pudottaa—
vaikka et sitä koskaan nostanut.

Absurdin raskaus
on kevyempi kuin kysymys,
ja siksi kysymys kiellettiin.

Lopulta helvettiä heilutettiin
kuin soihtua pimeässä:
ei valaisemaan
vaan sokaistamaan.
Uhattiin ikuisella tulella niitä,
jotka kuiskivat:
”Voisiko olla toisin?”

Sillä mikään ei sido
niin kuin ääretön rangaistus
ohuen elämän ympärillä.
Yksi virhe,
yksi epäily,
yksi väärä sävy sydämessä—
ja ikuinen yö.
Ei oikeus,

vain pelon politiikkaa
taivaan seinien sisällä.
joka ei kumarra savijättiläiselle,
joka näkee miekalla levitetyn uskon
sellaisena kuin se oli:
vallanpäällysteisenä totuutena.

Yksi, joka uskaltaa kysyä:
”Eikö Jumalan, jos sellainen olisi,
pitäisi kestää enemmän
kuin ihmisten kirjoittamat säännöt
ja ihmisten pelolla kootut armeijat?”

Kun se kysymys lausuttiin,
miekat menettivät hohtonsa,
dogmin savi kuivui ja mureni,
ja valheiden varjoteatteri
ei enää saanut kasvoilleen
jumalallista valoa.

Sillä totuus ei tarvitse miekkaa.
Vain valhe tarvitsee.
Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

Mutta dogmi ei tarvitse logiikkaa,
vain kuuliaisia korvia.
Tarina kahdesta ensimmäisestä,
joiden valinnat
laitettiin miljoonien taskuihin,
kuin kivi, jota ei saa pudottaa—
vaikka et sitä koskaan nostanut.

Anonyymi kirjoitti:

Miekoin kastetut ja savesta valetut totuudet

He sanoivat:
”Tämä on ainoa tie.”
Ja kun joku vastasi:
”Mutta minulla on oma polkuni,”
maa värisi kavioiden alla,
ja miekka piirsi ilmaan kaaren,
joka oli heidän mukaansa
rakkauden muoto.

Kristinuskon varjoissa
on sivuja, joita ei opeteta:
kansoja kastettiin
kylmässä joessa
tai veressä—
kumpi vain oli nopeampi
hiljentämään vastalauseet.
Uskosta tehtiin portti,
jota vartioitiin terällä,
ja pelosta tuli avain,
joka työnnettiin sydämeen
ennen kuin kukaan ehti
itse ajatella.
Fanatismi oli kuin torvi,
jota soitettiin
kuningasten käskystä,
ja sen sävel kertoi
koukeroisesti:
”Tottele—
tai kuole vääräuskoisena.”

Perisynti — ihmiskunnan pahin velkakirja,
kirjoitettuna niiden nimiin,
joita ei oltu vielä edes luotu.

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

Mutta dogmi ei tarvitse logiikkaa,
vain kuuliaisia korvia.
Tarina kahdesta ensimmäisestä,
joiden valinnat
laitettiin miljoonien taskuihin,
kuin kivi, jota ei saa pudottaa—
vaikka et sitä koskaan nostanut.

Absurdin raskaus
on kevyempi kuin kysymys,
ja siksi kysymys kiellettiin.

Lopulta helvettiä heilutettiin
kuin soihtua pimeässä:
ei valaisemaan
vaan sokaistamaan.
Uhattiin ikuisella tulella niitä,
jotka kuiskivat:
”Voisiko olla toisin?”

Sillä mikään ei sido
niin kuin ääretön rangaistus
ohuen elämän ympärillä.
Yksi virhe,
yksi epäily,
yksi väärä sävy sydämessä—
ja ikuinen yö.
Ei oikeus,

vain pelon politiikkaa
taivaan seinien sisällä.
joka ei kumarra savijättiläiselle,
joka näkee miekalla levitetyn uskon
sellaisena kuin se oli:
vallanpäällysteisenä totuutena.

Yksi, joka uskaltaa kysyä:
”Eikö Jumalan, jos sellainen olisi,
pitäisi kestää enemmän
kuin ihmisten kirjoittamat säännöt
ja ihmisten pelolla kootut armeijat?”

Kun se kysymys lausuttiin,
miekat menettivät hohtonsa,
dogmin savi kuivui ja mureni,
ja valheiden varjoteatteri
ei enää saanut kasvoilleen
jumalallista valoa.

Sillä totuus ei tarvitse miekkaa.
Vain valhe tarvitsee.
Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

Mutta dogmi ei tarvitse logiikkaa,
vain kuuliaisia korvia.
Tarina kahdesta ensimmäisestä,
joiden valinnat
laitettiin miljoonien taskuihin,
kuin kivi, jota ei saa pudottaa—
vaikka et sitä koskaan nostanut.

Lue lisää

"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.
PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt


PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

Ihminen kantaa raskaan kuorman,
synnin paino, jota ei tehnyt,
silmät täynnä vierasta syytöstä,
sydän kylmässä tuulessa värähtää.

Rangaistus tulee varjojen takaa,
äänet huutavat: “syyllinen!”
Vaikka kädet ovat puhtaat,
ja ajatukset kuin kirkas vesi,
silti häntä piestään näkymättömin piikein.

Maailma ei katso totuutta,
vain kuvitelmia ja vanhoja pelkoja.
Jokainen askel on haavoittunut,
jokainen hengenveto on painettu varjoon.


Oi, miksi syyllistämme viattoman,
ja sallimme epäreilun käden lyödä?
Perisynti ei istu ihmisen sydämessä,
se on muiden katseen synkkä peili.

Anonyymi kirjoitti:

"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.
PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt


PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

Ihminen kantaa raskaan kuorman,
synnin paino, jota ei tehnyt,
silmät täynnä vierasta syytöstä,
sydän kylmässä tuulessa värähtää.

Rangaistus tulee varjojen takaa,
äänet huutavat: “syyllinen!”
Vaikka kädet ovat puhtaat,
ja ajatukset kuin kirkas vesi,
silti häntä piestään näkymättömin piikein.

Maailma ei katso totuutta,
vain kuvitelmia ja vanhoja pelkoja.
Jokainen askel on haavoittunut,
jokainen hengenveto on painettu varjoon.


Oi, miksi syyllistämme viattoman,
ja sallimme epäreilun käden lyödä?
Perisynti ei istu ihmisen sydämessä,
se on muiden katseen synkkä peili.

Lue lisää

PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

He nostavat sormensa taivaaseen,
ja osoittavat sinua,
kuin olisit tehnyt rikoksen
ennen kuin edes hengität.

Perisyntiä, kuulevat he,
vaikka sydämesi on kuin tyhjä huone,
ja ajatuksesi puhtaampia
kuin heidän kovat kivet taskuissaan.

“Rangaistus kuuluu!” he huutavat,
nauraen kirkon kätköissä,
ja sinun tuskasi on heidän viihteensä,
sinun syyntakeettomuutesi heidän seremoniallinen naurunaiheensa.

Mutta nauraessasi heidän fanatisuudelleen,
tiedät totuuden:
syyllisyys on heidän valheensa,
ja sinun sydämesi kantaa vain itsensä,
vapaana heidän hullusta tuomiostaan.

PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?


Pastori huutaa saarnatuolissa,
ääni rikkoo hiljaisuuden kuin vasara.
“Olet syntynyt syntisenä!”
“Perisynti seuraa sinua kuin varjo!”

Et ole tehnyt mitään,
mutta jo ilmestyessäsi tähän maailmaan
sait merkinnän,
jonka toinen päättää kantaa puolestasi.

Lapset kuuntelevat, vanhat nyökkäävät,
ja sinä tunnet painon, jota et ansainnut.
Sana leikkaa syvälle,
ja sinun sydämesi on vain heidän pelinsä näyttämö.

Mutta kun huuto hiljenee,
näet totuuden:
syyllisyys on heidän keksimänsä kahle,
ja sinä olet vapaa, vaikka he sitä eivät näe.

Anonyymi kirjoitti:

PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?

He nostavat sormensa taivaaseen,
ja osoittavat sinua,
kuin olisit tehnyt rikoksen
ennen kuin edes hengität.

Perisyntiä, kuulevat he,
vaikka sydämesi on kuin tyhjä huone,
ja ajatuksesi puhtaampia
kuin heidän kovat kivet taskuissaan.

“Rangaistus kuuluu!” he huutavat,
nauraen kirkon kätköissä,
ja sinun tuskasi on heidän viihteensä,
sinun syyntakeettomuutesi heidän seremoniallinen naurunaiheensa.

Mutta nauraessasi heidän fanatisuudelleen,
tiedät totuuden:
syyllisyys on heidän valheensa,
ja sinun sydämesi kantaa vain itsensä,
vapaana heidän hullusta tuomiostaan.

PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?


Pastori huutaa saarnatuolissa,
ääni rikkoo hiljaisuuden kuin vasara.
“Olet syntynyt syntisenä!”
“Perisynti seuraa sinua kuin varjo!”

Et ole tehnyt mitään,
mutta jo ilmestyessäsi tähän maailmaan
sait merkinnän,
jonka toinen päättää kantaa puolestasi.

Lapset kuuntelevat, vanhat nyökkäävät,
ja sinä tunnet painon, jota et ansainnut.
Sana leikkaa syvälle,
ja sinun sydämesi on vain heidän pelinsä näyttämö.

Mutta kun huuto hiljenee,
näet totuuden:
syyllisyys on heidän keksimänsä kahle,
ja sinä olet vapaa, vaikka he sitä eivät näe.

Lue lisää

"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.

Pastori huutaa saarnatuolissa,
silmäterät kuin tuli, suu raivoaa:
“Olet syntinen syntymästäsi lähtien!”
“Perisynti tarttuu sieluusi jo ennen ensimmäistä hengitystäsi!”

Lapset värisevät, vanhat nyökkäävät,
ja sinä, viaton, kannat syyllisyyden raskasta kiveä.
Heidän fanatisminsa on seremonia,
nauru ja pelko, käsikädessä tanssivat.

Jokainen sana on nuija, jokainen rukous kahle,
ja heidän Jumalansa on vain heidän oma heijastuksensa.
He rakastavat sinua vain silloin,
kun kumarrat heidän kuvitelmaansa syntisyydestäsi.

Mutta kun hiljaisuus laskeutuu ja kuorot vaimenevat,
naurat heidän hurmioituneelle julmuudelleen:
synnit ovat heidän keksintönsä,
fanatismin varjo, joka ei koskaan koske sinua.




PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?


Pastori huutaa:
“Olet syntinen jo syntyessäsi!”
Lapset pelkäävät, vanhat kumartavat.
Syyllisyyden kahle on sinun,
mutta heidän Jumalansa on vain heidän varjonsa.
Naura, viaton — fanatismin narut eivät koske sinua.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Ristiriitojen kirja


Dogmin varjoteatteri
Rautadogmin Raivo

He löivät ristin maahan
kuin sodanjulistuksen,
ja sanoivat:
”Rakkaus tuli maailmaan.”
Mutta rakkaus marssi
rautasaappain,
ja sen sylissä oli kirja,
joka poltti ne,
jotka uskalsivat katsoa
sanojen taakse.
Totuutta ei etsitty—
se julistettiin,

ja julistus oli laki,
ja laki oli miekka.
Kun sanat eivät riittäneet,
terä jatkoi lausetta,
leikkasi epäilijän äänen
pois maailmasta,
ettei se häiritsisi
tätä “jumalanrauhaa”.

He kastelivat kansoja
pakolla, tulella, verellä.
Jos ei suostu, murskataan.
Jos ei kumarra, kaadetaan.
Ja he kutsuivat sitä
pyhäksi työksi,
vaikka maa huusi
kaikkien niiden ääntä,
jotka eivät halunneet
uuden herran ikeeseen.

Perisynti —
tuo ihmiskunnan kahle,
jonka lukko taottiin
ennen ensimmäistäkään sydämenlyöntiä.

Syntynyt syylliseksi,
ennen kuin on edes hengittänyt.
Velka tuntemattomasta teosta,
jonka tekivät myyttiset hahmot,
joita kukaan ei voi enää haastaa.

Se on pahin temppu:
ottaa syyllisyys,
joka ei kuulu kenellekään,
ja ripustaa se kaikkien kaulaan,
niin että jokainen oppii pelkäämään
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ja helvetti—
ikuisuuden kidutuskammio,
joka nostetaan lapsen eteen
kuin palava pehmoeläin,
johon on koskettava,
jos ei usko oikealla tavalla.
Ei mikään vallan väline
ole niin tehokas
kuin loputon rangaistus,
jonka voi alkaa
jo väärästä ajatuksesta.

He tiesivät sen.
Siksi he rakensivat tulen
tarinoihin,
eivät todellisuuteen.
Pelko polviin,
pelko selkärankaan,
pelko siihen kohtaan
missä ajatus syntyy.
Helvetti ei ole pelastus—
se on kontrollin ydinase.

Fanatismi jätettiin
vartioimaan kaikkia portteja.
Se huuhtoi pois empatiat,
peitti pois järjen,
ja seisoi vartiossa niin kauan,
että ihmiset alkoivat uskoa
sen olevan pyhä
pelkästä tottumuksesta.
Mutta mikään ei ole pyhää
vain siksi, että sitä pelkää.

Ja silti—
jossain syntyy aina yksi,
joka ei niele myrkkyä.
Yksi, joka sylkee takaisin
helvetin uhkaukset.
Yksi, joka rikkoo
perisynnin valjaat.
Yksi, joka katsoo miekkaa
ja sanoo:
”Tämä ei ole rakkautta—
tämä on hallintaa.”

Ja kun yksi huutaa sen,
kymmenet kuulevat,
sadat heräävät,
tuhannet alkavat kysyä.

Ja kun kysymykset nousevat,
dogmi vapisee.
Kun mieli syttyy,
pelko palaa loppuun.
Kun miekka menettää
pyhän valonsa,
se on vain metalli—
ja metallin voi taittaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.

Pastori huutaa saarnatuolissa,
silmäterät kuin tuli, suu raivoaa:
“Olet syntinen syntymästäsi lähtien!”
“Perisynti tarttuu sieluusi jo ennen ensimmäistä hengitystäsi!”

Lapset värisevät, vanhat nyökkäävät,
ja sinä, viaton, kannat syyllisyyden raskasta kiveä.
Heidän fanatisminsa on seremonia,
nauru ja pelko, käsikädessä tanssivat.

Jokainen sana on nuija, jokainen rukous kahle,
ja heidän Jumalansa on vain heidän oma heijastuksensa.
He rakastavat sinua vain silloin,
kun kumarrat heidän kuvitelmaansa syntisyydestäsi.

Mutta kun hiljaisuus laskeutuu ja kuorot vaimenevat,
naurat heidän hurmioituneelle julmuudelleen:
synnit ovat heidän keksintönsä,
fanatismin varjo, joka ei koskaan koske sinua.




PERISYNTI

Syyllisyys ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoa,
laki ennen rikosta.
Kuinka voi periä sen,
mitä ei ole koskaan tehnyt?


Pastori huutaa:
“Olet syntinen jo syntyessäsi!”
Lapset pelkäävät, vanhat kumartavat.
Syyllisyyden kahle on sinun,
mutta heidän Jumalansa on vain heidän varjonsa.
Naura, viaton — fanatismin narut eivät koske sinua.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Ristiriitojen kirja


Dogmin varjoteatteri
Rautadogmin Raivo

He löivät ristin maahan
kuin sodanjulistuksen,
ja sanoivat:
”Rakkaus tuli maailmaan.”
Mutta rakkaus marssi
rautasaappain,
ja sen sylissä oli kirja,
joka poltti ne,
jotka uskalsivat katsoa
sanojen taakse.
Totuutta ei etsitty—
se julistettiin,

ja julistus oli laki,
ja laki oli miekka.
Kun sanat eivät riittäneet,
terä jatkoi lausetta,
leikkasi epäilijän äänen
pois maailmasta,
ettei se häiritsisi
tätä “jumalanrauhaa”.

He kastelivat kansoja
pakolla, tulella, verellä.
Jos ei suostu, murskataan.
Jos ei kumarra, kaadetaan.
Ja he kutsuivat sitä
pyhäksi työksi,
vaikka maa huusi
kaikkien niiden ääntä,
jotka eivät halunneet
uuden herran ikeeseen.

Perisynti —
tuo ihmiskunnan kahle,
jonka lukko taottiin
ennen ensimmäistäkään sydämenlyöntiä.

Syntynyt syylliseksi,
ennen kuin on edes hengittänyt.
Velka tuntemattomasta teosta,
jonka tekivät myyttiset hahmot,
joita kukaan ei voi enää haastaa.

Se on pahin temppu:
ottaa syyllisyys,
joka ei kuulu kenellekään,
ja ripustaa se kaikkien kaulaan,
niin että jokainen oppii pelkäämään
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ja helvetti—
ikuisuuden kidutuskammio,
joka nostetaan lapsen eteen
kuin palava pehmoeläin,
johon on koskettava,
jos ei usko oikealla tavalla.
Ei mikään vallan väline
ole niin tehokas
kuin loputon rangaistus,
jonka voi alkaa
jo väärästä ajatuksesta.

He tiesivät sen.
Siksi he rakensivat tulen
tarinoihin,
eivät todellisuuteen.
Pelko polviin,
pelko selkärankaan,
pelko siihen kohtaan
missä ajatus syntyy.
Helvetti ei ole pelastus—
se on kontrollin ydinase.

Fanatismi jätettiin
vartioimaan kaikkia portteja.
Se huuhtoi pois empatiat,
peitti pois järjen,
ja seisoi vartiossa niin kauan,
että ihmiset alkoivat uskoa
sen olevan pyhä
pelkästä tottumuksesta.
Mutta mikään ei ole pyhää
vain siksi, että sitä pelkää.

Ja silti—
jossain syntyy aina yksi,
joka ei niele myrkkyä.
Yksi, joka sylkee takaisin
helvetin uhkaukset.
Yksi, joka rikkoo
perisynnin valjaat.
Yksi, joka katsoo miekkaa
ja sanoo:
”Tämä ei ole rakkautta—
tämä on hallintaa.”

Ja kun yksi huutaa sen,
kymmenet kuulevat,
sadat heräävät,
tuhannet alkavat kysyä.

Ja kun kysymykset nousevat,
dogmi vapisee.
Kun mieli syttyy,
pelko palaa loppuun.
Kun miekka menettää
pyhän valonsa,
se on vain metalli—
ja metallin voi taittaa.

Lue lisää

"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.



Panttivankijärjestelmä

He sanoivat: ”Usko tai palaa.”
Ja miekka piirsi taivaan kaaret,
veren ja veden yhdistelmään,
joka kasteli lapsia
ennen kuin he osaavat kävellä.

Dogmi seisoi rinta rinnan
fanatismin kanssa,
ja jokainen sana oli rauta,
jokainen tarina oli tikari,
joka opetti tottelemista
enemmän kuin rakkautta.


Helvetti ei ollut oppi,
se oli keppi ja kahle,
ikuisen kauhun laboratoriot,
joissa lapsen sydän pomppi
kuin eläin loukussa,
ja jokainen askel oli laskettu
pelon mittakaavassa.


Ja perisynti—
ah, perisynti!
Se ei ole oppi, se ei ole ohje.
Se on panttivankijärjestelmä.
Velka, joka lankeaa ennen syntymää,
rangaistus, jota ei voi ansaita,
hälytysmerkki, joka ei koskaan sammuu.

Aatami ja Eeva,
kuin varjot historiasta,
laatikkoon suljetut,
ja miljoonien kauloihin
ripustettu kuilu,
jossa jokainen hengenveto
on jo velkaa jollekin,
jonka nimeä ei tiedä.

Ja silti he toistavat:
”Pelastuminen tulee, jos tottelet.”
Totuus kätketään miekkaan,
armollisuus myydään pelolla,
ja jokainen epäilys
on rikos,
joka poltetaan tarinoiden tulessa.


Fanatismin liekki ei kysy,
se vain syö,
se vartioi porttia,
jossa kyseenalaistaminen
on rikos.

Mutta aina nousee joku,
joka katsoo panttivankijärjestelmää silmiin,
huutaa sen valhetta:
”Perisynti ei ole oppi—
se on kahle,
se on petos,
se on sinun hallintakeinosi, ei jumalan!”
Ja kun sana lauletaan,
miekka ei enää kiillä,
helvetti ei enää uhkaa,
fanatismin liekki sammuu,
ja yksinkertainen totuus jää:
vapaus syntyy, kun panttivanki vapautetaan.


Panttivankijärjestelmä

Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ennen syntymää velkaa,
ennen tekoja rangaistus.
Aatami ja Eeva
ripustettu kauloihisi,
syyllisyys valmiina,
ennen kuin hengität.

Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen.
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Pelko opetetaan lapselle,
uhka luetaan tarinaan,
rakkaus kääritään kahleisiin,
ja jokainen kysymys
on rikos.


Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.
Mutta yksi ääni riittää,
yksi katsoo varjon silmiin:
”Se ei ole oppi. Se on petos.”

Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ja kun sana lausutaan,
miekat menettävät teränsä,
helvetti hajoaa savuna,
ja vapaus astuu sisään,
ilman pelkoa, ilman velkaa,
ilman panttivankeja.



Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

“Tee parannus tai menet helvettiin!”
Ennen syntymää velkaa,
ennen tekoja rangaistus.
Aatami ja Eeva ripustettu kauloihisi,
syyllisyys valmiina,
ennen kuin hengität.
Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen.

“Katso itseesi, syntinen!”
Pelko opetetaan lapselle,
uhka luetaan tarinaan,
rakkaus kääritään kahleisiin,
ja jokainen kysymys
on rikos.
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.


Mutta yksi ääni riittää,
yksi katsoo varjon silmiin:
“Se ei ole oppi. Se on petos.”

“Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!”
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ja kun sana lausutaan,
miekat menettävät teränsä,
helvetti hajoaa savuna,
ja vapaus astuu sisään,
ilman pelkoa, ilman velkaa,
ilman panttivankeja.

Anonyymi kirjoitti:

"Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)

Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.


Raamatun ristiriidat"

Eikö suurin ristiriita olekin siinä, että tarjotaan ”pelastusta” ongelmaan, jonka on aiheuttanut itse ”jumala” (siis se, joka väittää olevansa jumala, mutta ei ole)
Hajota ja hallitse, divide et impera -toimii erittäin hyvin sekä kristinuskossa että despotisissa hirmuvaltioissa.



Panttivankijärjestelmä

He sanoivat: ”Usko tai palaa.”
Ja miekka piirsi taivaan kaaret,
veren ja veden yhdistelmään,
joka kasteli lapsia
ennen kuin he osaavat kävellä.

Dogmi seisoi rinta rinnan
fanatismin kanssa,
ja jokainen sana oli rauta,
jokainen tarina oli tikari,
joka opetti tottelemista
enemmän kuin rakkautta.


Helvetti ei ollut oppi,
se oli keppi ja kahle,
ikuisen kauhun laboratoriot,
joissa lapsen sydän pomppi
kuin eläin loukussa,
ja jokainen askel oli laskettu
pelon mittakaavassa.


Ja perisynti—
ah, perisynti!
Se ei ole oppi, se ei ole ohje.
Se on panttivankijärjestelmä.
Velka, joka lankeaa ennen syntymää,
rangaistus, jota ei voi ansaita,
hälytysmerkki, joka ei koskaan sammuu.

Aatami ja Eeva,
kuin varjot historiasta,
laatikkoon suljetut,
ja miljoonien kauloihin
ripustettu kuilu,
jossa jokainen hengenveto
on jo velkaa jollekin,
jonka nimeä ei tiedä.

Ja silti he toistavat:
”Pelastuminen tulee, jos tottelet.”
Totuus kätketään miekkaan,
armollisuus myydään pelolla,
ja jokainen epäilys
on rikos,
joka poltetaan tarinoiden tulessa.


Fanatismin liekki ei kysy,
se vain syö,
se vartioi porttia,
jossa kyseenalaistaminen
on rikos.

Mutta aina nousee joku,
joka katsoo panttivankijärjestelmää silmiin,
huutaa sen valhetta:
”Perisynti ei ole oppi—
se on kahle,
se on petos,
se on sinun hallintakeinosi, ei jumalan!”
Ja kun sana lauletaan,
miekka ei enää kiillä,
helvetti ei enää uhkaa,
fanatismin liekki sammuu,
ja yksinkertainen totuus jää:
vapaus syntyy, kun panttivanki vapautetaan.


Panttivankijärjestelmä

Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ennen syntymää velkaa,
ennen tekoja rangaistus.
Aatami ja Eeva
ripustettu kauloihisi,
syyllisyys valmiina,
ennen kuin hengität.

Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen.
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Pelko opetetaan lapselle,
uhka luetaan tarinaan,
rakkaus kääritään kahleisiin,
ja jokainen kysymys
on rikos.


Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.
Mutta yksi ääni riittää,
yksi katsoo varjon silmiin:
”Se ei ole oppi. Se on petos.”

Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ja kun sana lausutaan,
miekat menettävät teränsä,
helvetti hajoaa savuna,
ja vapaus astuu sisään,
ilman pelkoa, ilman velkaa,
ilman panttivankeja.



Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

“Tee parannus tai menet helvettiin!”
Ennen syntymää velkaa,
ennen tekoja rangaistus.
Aatami ja Eeva ripustettu kauloihisi,
syyllisyys valmiina,
ennen kuin hengität.
Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen.

“Katso itseesi, syntinen!”
Pelko opetetaan lapselle,
uhka luetaan tarinaan,
rakkaus kääritään kahleisiin,
ja jokainen kysymys
on rikos.
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.


Mutta yksi ääni riittää,
yksi katsoo varjon silmiin:
“Se ei ole oppi. Se on petos.”

“Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!”
Perisynti ei ole oppi—
se on panttivankijärjestelmä.

Ja kun sana lausutaan,
miekat menettävät teränsä,
helvetti hajoaa savuna,
ja vapaus astuu sisään,
ilman pelkoa, ilman velkaa,
ilman panttivankeja.

Lue lisää

"Jeesus pelastaa"

Ei ole mitään, mistä pelastaa.


Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!

Tee parannus tai menet helvettiin!
Velkaa ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoja!
Aatami ja Eeva ripustettu kauloihisi,
syyllisyys valmiina,
ennen kuin hengität.

Katso itseesi, syntinen!
Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen.
Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!
Pelko opetetaan lapselle,
uhka luetaan tarinaan,
rakkaus kääritään kahleisiin,
jokainen kysymys on rikos!

Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!

Yksi ääni nousee:
“Se ei ole oppi!
Se on petos!”

Miekat menettävät teränsä,
helvetti hajoaa savuna,
fanatismin liekki sammuu.

Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!
Ja kun sanat paukkuvat,
kysymys syttyy,
pelko murenee,
vapaus astuu sisään—
ilman panttivankeja,
ilman syyllisyyttä,
ilman ikuista tulta.

Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!

Tee parannus… tai menet helvettiin!
Ei enää.
Ei enää.
Ei enää.

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Tee parannus tai menet helvettiin!
Kuule! Velkaa ennen syntymää!
Rangaistus ennen tekoja!
Aatami ja Eeva kaulallasi!
Syyllisyys valmiina!
Ennen kuin hengität,
sinut on jo tuomittu!

Katso itseesi, syntinen!
Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen!

Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!
Pelko opetetaan lapselle!
Uhka luetaan tarinaan!
Rakkaus kääritään kahleisiin!
Kysymys… on rikos!
Jokainen ajatus… on rikos!



PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!
Yksi ääni nousee!
“Se ei ole oppi!
Se on petos!”

Miekat menettävät teränsä!
Helvetti hajoaa savuna!
Fanatismin liekki sammuu!
PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Kuule!
Ei enää pelkoa!
Ei enää syyllisyyttä!
Ei enää ikuista tulta!

Tässä minä seison!
Vapautta huutamassa!
Panttivangit vapautuvat!
Miekka ei enää hallitse!
Rakkaus ei enää pelkää!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Tee parannus? Ei enää!
Menee helvettiin? Ei enää!
Minä kysyn!
Minä ajattelen!
Minä olen vapaa!


Tee parannus tai menet helvettiin!
Velkaa ennen syntymää!
Rangaistus ennen tekoja!
Aatami ja Eeva kaulallasi!
Syyllisyys valmiina!
Ennen kuin hengität,
sinut on jo tuomittu!


Katso itseesi, syntinen!
Miekat kastavat vettä!
Helvetti piirtää varjosi!
Fanatismin liekki vartioi ajatusta!
Totuus kuolee hiljaisuuteen!

Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!
Pelko opetetaan lapselle!
Uhka luetaan tarinaan!
Rakkaus kääritään kahleisiin!
Kysymys on rikos!
Jokainen ajatus on rikos!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Yksi ääni nousee!
“Se ei ole oppi!
Se on petos!”
Miekat menettävät teränsä!
Helvetti hajoaa savuna!
Fanatismin liekki sammuu!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Kuule!
Ei enää pelkoa!
Ei enää syyllisyyttä!
Ei enää ikuista tulta!

Tässä minä seison!
Vapautta huutamassa!
Panttivangit vapautuvat!
Miekka ei enää hallitse!
Rakkaus ei enää pelkää!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Tee parannus? Ei enää!
Menee helvettiin? Ei enää!
Minä kysyn!
Minä ajattelen!
Minä olen vapaa!

Anonyymi kirjoitti:

"Jeesus pelastaa"

Ei ole mitään, mistä pelastaa.


Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!

Tee parannus tai menet helvettiin!
Velkaa ennen syntymää,
rangaistus ennen tekoja!
Aatami ja Eeva ripustettu kauloihisi,
syyllisyys valmiina,
ennen kuin hengität.

Katso itseesi, syntinen!
Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen.
Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!
Pelko opetetaan lapselle,
uhka luetaan tarinaan,
rakkaus kääritään kahleisiin,
jokainen kysymys on rikos!

Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!

Yksi ääni nousee:
“Se ei ole oppi!
Se on petos!”

Miekat menettävät teränsä,
helvetti hajoaa savuna,
fanatismin liekki sammuu.

Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!
Ja kun sanat paukkuvat,
kysymys syttyy,
pelko murenee,
vapaus astuu sisään—
ilman panttivankeja,
ilman syyllisyyttä,
ilman ikuista tulta.

Perisynti ei ole oppi!
Se on panttivankijärjestelmä!

Tee parannus… tai menet helvettiin!
Ei enää.
Ei enää.
Ei enää.

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Tee parannus tai menet helvettiin!
Kuule! Velkaa ennen syntymää!
Rangaistus ennen tekoja!
Aatami ja Eeva kaulallasi!
Syyllisyys valmiina!
Ennen kuin hengität,
sinut on jo tuomittu!

Katso itseesi, syntinen!
Miekat kastavat vettä,
helvetti piirtää varjosi,
fanatismi vartioi ajatusta,
totuus kuolee hiljaisuuteen!

Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!
Pelko opetetaan lapselle!
Uhka luetaan tarinaan!
Rakkaus kääritään kahleisiin!
Kysymys… on rikos!
Jokainen ajatus… on rikos!



PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!
Yksi ääni nousee!
“Se ei ole oppi!
Se on petos!”

Miekat menettävät teränsä!
Helvetti hajoaa savuna!
Fanatismin liekki sammuu!
PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Kuule!
Ei enää pelkoa!
Ei enää syyllisyyttä!
Ei enää ikuista tulta!

Tässä minä seison!
Vapautta huutamassa!
Panttivangit vapautuvat!
Miekka ei enää hallitse!
Rakkaus ei enää pelkää!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Tee parannus? Ei enää!
Menee helvettiin? Ei enää!
Minä kysyn!
Minä ajattelen!
Minä olen vapaa!


Tee parannus tai menet helvettiin!
Velkaa ennen syntymää!
Rangaistus ennen tekoja!
Aatami ja Eeva kaulallasi!
Syyllisyys valmiina!
Ennen kuin hengität,
sinut on jo tuomittu!


Katso itseesi, syntinen!
Miekat kastavat vettä!
Helvetti piirtää varjosi!
Fanatismin liekki vartioi ajatusta!
Totuus kuolee hiljaisuuteen!

Pelastu ennen kuin on liian myöhäistä!
Pelko opetetaan lapselle!
Uhka luetaan tarinaan!
Rakkaus kääritään kahleisiin!
Kysymys on rikos!
Jokainen ajatus on rikos!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Yksi ääni nousee!
“Se ei ole oppi!
Se on petos!”
Miekat menettävät teränsä!
Helvetti hajoaa savuna!
Fanatismin liekki sammuu!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Kuule!
Ei enää pelkoa!
Ei enää syyllisyyttä!
Ei enää ikuista tulta!

Tässä minä seison!
Vapautta huutamassa!
Panttivangit vapautuvat!
Miekka ei enää hallitse!
Rakkaus ei enää pelkää!

PERISYNTI EI OLE OPPI!
SE ON PANTTIVANKIJÄRJESTELMÄ!

Tee parannus? Ei enää!
Menee helvettiin? Ei enää!
Minä kysyn!
Minä ajattelen!
Minä olen vapaa!

Lue lisää

Kristinusko, tai se mitä siitä nykyään on jäljellä alkuperäisestä, on outo siinä mielessä, että se lupailee pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko, tai se mitä siitä nykyään on jäljellä alkuperäisestä, on outo siinä mielessä, että se lupailee pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.

Kristinusko, tai se mitä siitä nykyään on jäljellä alkuperäisestä, on outo siinä mielessä, että se lupailee pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.



Kirjoitusten kulkumatka

Sanat syntyivät hiekan ja tuulen maassa,
sormien jäljet vielä märkinä savitauluissa.
Ne lausuivat totuuksia, niin kuin lapsi lausuu —
vapaasti, vailla pelkoa väärinymmärryksestä.

Mut polut olivat pitkät,
ja kulkijat erilaisia.
Kirjoittaja vaihtui, ääni muuttui,
tarkoitus taipuikin aikansa tarpeisiin.

Käsiala sekoitti merkityksiä,
munkin kynttilä varjosti osan pois.
Yksi lisäsi lauseen, toinen poisti rivin,
ja kolmas selitti, mitä ensimmäinen oli varmaan tarkoittanut.

Silti sanat jatkoivat kulkuaan
sukupolvelta seuraavalle —
kuin joki, joka muuttaa uomaansa
mutta pysyy silti samana vetenä.

Ja jokainen lukija,
aikansa lapsi,
näki kirjoituksissa
myös oman varjonsa.

Ehkä totuus onkin siinä,
että teksti ei pysy muuttumattomana —
vaan elää, hengittää, kasvaa
niiden kanssa, jotka sitä lukevat.

Sillä tarina ei koskaan ole vain kirjoittajansa,
vaan myös kaikkien niiden,
jotka ovat asettaneet sille
oman sydämensä äänen.




Dogmin tanssivat kengännauhat

Vanha kirja makasi pöydällä,
reunat kuluneina, sivut hiljaa huokaillen.
Se olisi halunnut tulla luetuksi,
mutta faniklubi ympärillä vahti sitä
kuin tähtijumalaa konserttilavalla.

”Älä koske siihen!” huusi yksi.
”Sehän voi muuttua!” parahti toinen.
Kolmas julisti, että jokainen piste ja pilkku
on kirjoitettu suoraan taivaasta —
vaikka marginaalissa näkyi selvästikin
jonkun munkin eväsmuru.


Kirja koetti kuiskata:
”Minut kirjoittivat ihmiset, ihmisille, ihmisiksi…”
Mutta fanit kirkuivat kovempaa,
ettei siltä vain kuuluisi mitään uutta.
Uusi on vaarallista,
vanha taas turvallista —
vaikka kukaan ei enää muistanut,
mitä vanha edes alun perin tarkoitti.
He tanssivat pyörteitä sen ympärillä,
mutta eivät koskaan avanneet kantta.
He väittelivät sen sisällöstä
kuin rock-legendan elämäkerrasta,
jota kukaan ei myönnä lukeneensa,
mutta kaikki siteeraavat.

Ja kirjalla, tuolla raukalla,
oli vain yksi pieni toive:
että joku uskaltaisi avata sen
ja sanoa ääneen:
”Hei… nämä ovat vain sanoja.
Sanoja, jotka voi ymmärtää,
kysyä, kyseenalaistaa, tulkita.”
Mutta fanatismi jatkoi tanssiaan,
naureskellen jokaiselle kysymykselle —
sillä mitä vähemmän tietää,
sitä helpompi on olla varma.