Ihastuminen, ikävöinti - vain traumat jotka kolahtavat toisiinsa?

Siis kumpi? Molemmilla haastavat tavat käyttäytyä, kummallakin omalla tavallaan. Ja tämä yhdistelmä on yllättävän yleinen, herkästi löytävät tiensä toistensa luo… Ehkä kaikki eivät tosin tunnista mistä on kyse.

Yritetty, johtaa vaihtoehtoon b. Ja ristiriitaisen selviytymisstrategiat huomioiden ”analysoinnin unohtaminen” on sama kuin ”lopetetaan ongelma niin se loppuu”.

Yleensä, mutta nyt kyseessä yksi välttelevä ja yksi ristiriitainen… Puhuminen auttaa satunnaisesti, yleensä siihen lähdetään liian myöhään ja vieläkin useammin ongelma taas jo kohta toistuu.

Niinpä… Se on vain erikoisen merkillistä, että tämä ongelma niin kovin herkästi toistuu vaikka vastakappale vaihtuisikin. Eli se olisi joko elämä yksin, tai loppuelämä ylä- ja alamäkeä on-off meiningillä tai sitten se terapian tie jonkun kanssa, joka on myös siihen valmis.
Olisi kai niitä normaalejakin vastakappaleita, ne eivät vain jostain syystä herätä mitään ja milläs sitä kiinnostusta sitten missään terapiassa kaivetaan esiin.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä… Se on vain erikoisen merkillistä, että tämä ongelma niin kovin herkästi toistuu vaikka vastakappale vaihtuisikin. Eli se olisi joko elämä yksin, tai loppuelämä ylä- ja alamäkeä on-off meiningillä tai sitten se terapian tie jonkun kanssa, joka on myös siihen valmis.
Olisi kai niitä normaalejakin vastakappaleita, ne eivät vain jostain syystä herätä mitään ja milläs sitä kiinnostusta sitten missään terapiassa kaivetaan esiin.

Lue lisää

Niinhän se on. Täytyy vain jatkaa matkaa ja toivoa, että jossain vaiheessa tulee vastaan jotain muuta. Ja se jokin muu löytää minussa sen, mitä pohjimmiltaan tarvitsee.

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän se on. Täytyy vain jatkaa matkaa ja toivoa, että jossain vaiheessa tulee vastaan jotain muuta. Ja se jokin muu löytää minussa sen, mitä pohjimmiltaan tarvitsee.

Tai onko mitään tarvetta ylipäätään löytää enää ketään. Koen sen niin, että minulle riittää yksi kauan kestänyt parisuhde. Ei vaan tunnu millään tavalla tarpeelliselta opetella enää yhdenkään uuden ihmisen tapoja toimia ja olla. Kun ajatteleekin että niin pitäisi tehdä, siitä tulee heti mieleen se tunne, ettei se olisi millään tavalla minun näköistäni elämää!

Anonyymi kirjoitti:

Tai onko mitään tarvetta ylipäätään löytää enää ketään. Koen sen niin, että minulle riittää yksi kauan kestänyt parisuhde. Ei vaan tunnu millään tavalla tarpeelliselta opetella enää yhdenkään uuden ihmisen tapoja toimia ja olla. Kun ajatteleekin että niin pitäisi tehdä, siitä tulee heti mieleen se tunne, ettei se olisi millään tavalla minun näköistäni elämää!

Lue lisää

Vähän samoja ajatuksia. Oletko sinäkin nainen? Vai ajatteleeko miehetkin näin?
Sivusta

Tämä vaan vaatii sen, että molemmat ovat sitoutuneita samaan. Usko pois, tiedän. Ja siinä tarvittaisiin jo myös selväjärkistä kolmatta osapuolta tuomaan tervettä peiliä tilanteeseen, kertomaan mikä on tai ei ole liikaa, eli varmaankin sitä terapiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä vaan vaatii sen, että molemmat ovat sitoutuneita samaan. Usko pois, tiedän. Ja siinä tarvittaisiin jo myös selväjärkistä kolmatta osapuolta tuomaan tervettä peiliä tilanteeseen, kertomaan mikä on tai ei ole liikaa, eli varmaankin sitä terapiaa.

Lue lisää

Olen itse ollut aina sitoutunut tuollaiseen. Mutta minä olenkin selväjärkinen. Kehotan sinuakin olemaan.

Ihan täysiä ilkimyksiä tai höyrypäitä ei kannata kaipailla lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse ollut aina sitoutunut tuollaiseen. Mutta minä olenkin selväjärkinen. Kehotan sinuakin olemaan.

Ihan täysiä ilkimyksiä tai höyrypäitä ei kannata kaipailla lainkaan.

Lue lisää

Jos olet älykäs, selväjärkinen ja osaat asettua toisen asemaan, niin voit ehkä ymmärtää että jollakulla toisella asiat ovat toisin kuin sinulla. Ja että kyse ei ole ihan puhtaasti vain sitoutumisesta, päätöksestä tai itselleen (/muille) rehellisyydestä.
Kyse on varsin pitkäaikaisesta, meidän molempien kohdalla jo varhaislapsuudesta opitusta mallista. Hyvin syvälle juurtuneista sisäisistä kartoista, jotka auttoivat navigoimaan vaarallisilla tai hylkäävillä vesillä. Ne toimivat silloin joskus, ne suojasivat psyykettä. Koko vuorovaikutus rakentui niiden pohjalle. Järjen tasolla tiedän, kumppaninikin tietää, että ne kartat johtavat harhaan, niiden avulla ei saa eikä pysty antaa rakkautta. Ne auttoivat vain joko pitämään tuskan kaukana tai tunnistamaan uhkatilanteet pienistä merkeistä. Mutta järjestä huolimatta, ne ovat vahvoja, usein ne pystyy ohittaa, mutta silti parisuhteen kannalta liian tiuhaan ne nousevat pintaan. Uskon, että moni samojen asioiden kanssa kamppaileva tunnistaa mistä puhun. Mitä tarkoittaa rehellinen itsen kuuntelu? Ne viestit joita mieli lähettää ovat täysin rehellisiä ja juuri sillä hetkellä ne tuntuvat ainoalta totuudelta ja ainoalta mihin uskaltaa luottaa, vaikka todellisuudessa ovatkin väärien tulkintojen ja toimintamalliin värittämiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet älykäs, selväjärkinen ja osaat asettua toisen asemaan, niin voit ehkä ymmärtää että jollakulla toisella asiat ovat toisin kuin sinulla. Ja että kyse ei ole ihan puhtaasti vain sitoutumisesta, päätöksestä tai itselleen (/muille) rehellisyydestä.
Kyse on varsin pitkäaikaisesta, meidän molempien kohdalla jo varhaislapsuudesta opitusta mallista. Hyvin syvälle juurtuneista sisäisistä kartoista, jotka auttoivat navigoimaan vaarallisilla tai hylkäävillä vesillä. Ne toimivat silloin joskus, ne suojasivat psyykettä. Koko vuorovaikutus rakentui niiden pohjalle. Järjen tasolla tiedän, kumppaninikin tietää, että ne kartat johtavat harhaan, niiden avulla ei saa eikä pysty antaa rakkautta. Ne auttoivat vain joko pitämään tuskan kaukana tai tunnistamaan uhkatilanteet pienistä merkeistä. Mutta järjestä huolimatta, ne ovat vahvoja, usein ne pystyy ohittaa, mutta silti parisuhteen kannalta liian tiuhaan ne nousevat pintaan. Uskon, että moni samojen asioiden kanssa kamppaileva tunnistaa mistä puhun. Mitä tarkoittaa rehellinen itsen kuuntelu? Ne viestit joita mieli lähettää ovat täysin rehellisiä ja juuri sillä hetkellä ne tuntuvat ainoalta totuudelta ja ainoalta mihin uskaltaa luottaa, vaikka todellisuudessa ovatkin väärien tulkintojen ja toimintamalliin värittämiä.

Lue lisää

"Jos olet älykäs, selväjärkinen ja osaat asettua toisen asemaan, niin voit ehkä ymmärtää että jollakulla toisella asiat ovat toisin kuin sinulla."

Ymmärrän kyllä. Tässä kehotuksessa ei ollut kyse siitä, osaaanko minä asettua sinun asemaasi. Sinua kehotettiin asettumaan sen ihmisen asemaan, jonka kanssa koet ongelmia.

"Ja että kyse ei ole ihan puhtaasti vain sitoutumisesta, päätöksestä tai itselleen (/muille) rehellisyydestä."

Väitän että noilla pääsee pitkälle. Jos olisit noudattanut noita periaatteita, ongelmia ei välttämättä olisi edes syntynyt.

"Kyse on varsin pitkäaikaisesta, meidän molempien kohdalla jo varhaislapsuudesta opitusta mallista. Hyvin syvälle juurtuneista sisäisistä kartoista, jotka auttoivat navigoimaan vaarallisilla tai hylkäävillä vesillä. Ne toimivat silloin joskus, ne suojasivat psyykettä. Koko vuorovaikutus rakentui niiden pohjalle. Järjen tasolla tiedän, kumppaninikin tietää, että ne kartat johtavat harhaan, niiden avulla ei saa eikä pysty antaa rakkautta. Ne auttoivat vain joko pitämään tuskan kaukana tai tunnistamaan uhkatilanteet pienistä merkeistä. Mutta järjestä huolimatta, ne ovat vahvoja, usein ne pystyy ohittaa, mutta silti parisuhteen kannalta liian tiuhaan ne nousevat pintaan. Uskon, että moni samojen asioiden kanssa kamppaileva tunnistaa mistä puhun."

Kyllä. Minullakin on ollut sellaisia karttoja. Niiden ei saa antaa vaikuttaa yhtään kauempaa kuin siihen saakka, että niiden olemassaolon on tunnistanut. Kaikki muu on tekosyiden keksimistä.

"Mitä tarkoittaa rehellinen itsen kuuntelu? Ne viestit joita mieli lähettää ovat täysin rehellisiä ja juuri sillä hetkellä ne tuntuvat ainoalta totuudelta ja ainoalta mihin uskaltaa luottaa, vaikka todellisuudessa ovatkin väärien tulkintojen ja toimintamalliin värittämiä."

Rehelliseen itsen kuunteluun kuuluu mielen lisäksi myös tunteet ja keho. Tunteet ja keho antavat meille jatkuvasti vinkkejä siitä, olemmeko menossa huonompaan vai parempaan suuntaan. Pelkän mielen avulla ei voi elää. Se on varma tie onnettomaan oloon. Rehellinen itsen kuuntelu tarkoittaa, että tunnustelee tunteitaan, kehonsa viestejä ja mielensä harkintaa, ja muodostaa niistä tasapainoisen synteesin. Sen jälkeen voi tehdä päätöksiä, jotka toimivat siltana toimenpiteille.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos olet älykäs, selväjärkinen ja osaat asettua toisen asemaan, niin voit ehkä ymmärtää että jollakulla toisella asiat ovat toisin kuin sinulla."

Ymmärrän kyllä. Tässä kehotuksessa ei ollut kyse siitä, osaaanko minä asettua sinun asemaasi. Sinua kehotettiin asettumaan sen ihmisen asemaan, jonka kanssa koet ongelmia.

"Ja että kyse ei ole ihan puhtaasti vain sitoutumisesta, päätöksestä tai itselleen (/muille) rehellisyydestä."

Väitän että noilla pääsee pitkälle. Jos olisit noudattanut noita periaatteita, ongelmia ei välttämättä olisi edes syntynyt.

"Kyse on varsin pitkäaikaisesta, meidän molempien kohdalla jo varhaislapsuudesta opitusta mallista. Hyvin syvälle juurtuneista sisäisistä kartoista, jotka auttoivat navigoimaan vaarallisilla tai hylkäävillä vesillä. Ne toimivat silloin joskus, ne suojasivat psyykettä. Koko vuorovaikutus rakentui niiden pohjalle. Järjen tasolla tiedän, kumppaninikin tietää, että ne kartat johtavat harhaan, niiden avulla ei saa eikä pysty antaa rakkautta. Ne auttoivat vain joko pitämään tuskan kaukana tai tunnistamaan uhkatilanteet pienistä merkeistä. Mutta järjestä huolimatta, ne ovat vahvoja, usein ne pystyy ohittaa, mutta silti parisuhteen kannalta liian tiuhaan ne nousevat pintaan. Uskon, että moni samojen asioiden kanssa kamppaileva tunnistaa mistä puhun."

Kyllä. Minullakin on ollut sellaisia karttoja. Niiden ei saa antaa vaikuttaa yhtään kauempaa kuin siihen saakka, että niiden olemassaolon on tunnistanut. Kaikki muu on tekosyiden keksimistä.

"Mitä tarkoittaa rehellinen itsen kuuntelu? Ne viestit joita mieli lähettää ovat täysin rehellisiä ja juuri sillä hetkellä ne tuntuvat ainoalta totuudelta ja ainoalta mihin uskaltaa luottaa, vaikka todellisuudessa ovatkin väärien tulkintojen ja toimintamalliin värittämiä."

Rehelliseen itsen kuunteluun kuuluu mielen lisäksi myös tunteet ja keho. Tunteet ja keho antavat meille jatkuvasti vinkkejä siitä, olemmeko menossa huonompaan vai parempaan suuntaan. Pelkän mielen avulla ei voi elää. Se on varma tie onnettomaan oloon. Rehellinen itsen kuuntelu tarkoittaa, että tunnustelee tunteitaan, kehonsa viestejä ja mielensä harkintaa, ja muodostaa niistä tasapainoisen synteesin. Sen jälkeen voi tehdä päätöksiä, jotka toimivat siltana toimenpiteille.

Lue lisää

”Rehellinen itsen kuuntelu tarkoittaa, että tunnustelee tunteitaan, kehonsa viestejä ja mielensä harkintaa, ja muodostaa niistä tasapainoisen synteesin. Sen jälkeen voi tehdä päätöksiä, jotka toimivat siltana toimenpiteille.”
Voin kertoa, että olen todella todella yrittänyt, niin on kumppanikin. Eikä missään tapauksessa ”mieli” ole asiassa yksin, en tiedä kuinka erotettavissa mieli ja keho edes ovat, mutta vielä vähemmän tiedän kumpi niistä vaikuttaa näissä tilanteissa enemmän. Toisella meistä keho lamaantuu, parasympaattinen hermosto aktivoituu, kyky kommunikaatioon katkeaa. Toisella vahvasti aktivoituu sympaattinen hermosto, adrenaliini pomppaa, kädet tärisevät ja käsityskyky heikkenee. Toinen ikäänkuin kuolee, toisella nousee aggressio (tunnetasolla, käytös ei onneksi ole esim. väkivaltaista). Tunteet, kehon viestit ja mieli todella muodostavat synteesin, vain aivan epätoivotulla tavalla. Toivon että kävisi selväksi, että asian eteen on todella laitettu kaikki yritys jota inhimillisesti voi olettaa, ylikin ehkä, mutta keinot eivät riitä. Siksi olen päätynyt siihen että vaihtoehdot ovat a, b tai c, ei selfhelp.

Anonyymi kirjoitti:

”Rehellinen itsen kuuntelu tarkoittaa, että tunnustelee tunteitaan, kehonsa viestejä ja mielensä harkintaa, ja muodostaa niistä tasapainoisen synteesin. Sen jälkeen voi tehdä päätöksiä, jotka toimivat siltana toimenpiteille.”
Voin kertoa, että olen todella todella yrittänyt, niin on kumppanikin. Eikä missään tapauksessa ”mieli” ole asiassa yksin, en tiedä kuinka erotettavissa mieli ja keho edes ovat, mutta vielä vähemmän tiedän kumpi niistä vaikuttaa näissä tilanteissa enemmän. Toisella meistä keho lamaantuu, parasympaattinen hermosto aktivoituu, kyky kommunikaatioon katkeaa. Toisella vahvasti aktivoituu sympaattinen hermosto, adrenaliini pomppaa, kädet tärisevät ja käsityskyky heikkenee. Toinen ikäänkuin kuolee, toisella nousee aggressio (tunnetasolla, käytös ei onneksi ole esim. väkivaltaista). Tunteet, kehon viestit ja mieli todella muodostavat synteesin, vain aivan epätoivotulla tavalla. Toivon että kävisi selväksi, että asian eteen on todella laitettu kaikki yritys jota inhimillisesti voi olettaa, ylikin ehkä, mutta keinot eivät riitä. Siksi olen päätynyt siihen että vaihtoehdot ovat a, b tai c, ei selfhelp.

Lue lisää

"Toisella meistä keho lamaantuu, parasympaattinen hermosto aktivoituu, kyky kommunikaatioon katkeaa. Toisella vahvasti aktivoituu sympaattinen hermosto, adrenaliini pomppaa, kädet tärisevät ja käsityskyky heikkenee. Toinen ikäänkuin kuolee, toisella nousee aggressio (tunnetasolla, käytös ei onneksi ole esim. väkivaltaista). Tunteet, kehon viestit ja mieli todella muodostavat synteesin, vain aivan epätoivotulla tavalla."

Nuo ovat molemmat normaaleja reaktioita. Ei niistä tarvitse opetella pois, eikä tarvitsekaan. Ongelman juurisyy on paljon aikaisemmassa vaiheessa: siinä, miksi nuo reaktiot pääsevät ylipäätään esiin. Jokaisella on kyky lukea ihmistä, jonka tuntee. Hyvin pienistä merkeistä näkee, milloin tilanne alkaa kehittyä epäsuotuisaan suuntaan. Teidän ongelmsnne on että ette tunnista 1. etukäteen seikkoja, jotka saavat aikaan kuvailemasi reaktiot, 2. kuvailemiesi reaktioiden alkuvaihetta eli sitä hetkeä, kun tilanteesta pystyisi vielä peruuttamaan järkipohjaiseen reaktioon. On myös mahdollista, että jompi kumpi tai molemmat tunnistavat asiat 1. ja 2. mutta ei(vät) halua reagoida niihin ajoissa. Tässä tapauksessa on parasta erota, koska suhteen voi korjata vain, jos molemmat sitä haluavat.

Anonyymi kirjoitti:

"Toisella meistä keho lamaantuu, parasympaattinen hermosto aktivoituu, kyky kommunikaatioon katkeaa. Toisella vahvasti aktivoituu sympaattinen hermosto, adrenaliini pomppaa, kädet tärisevät ja käsityskyky heikkenee. Toinen ikäänkuin kuolee, toisella nousee aggressio (tunnetasolla, käytös ei onneksi ole esim. väkivaltaista). Tunteet, kehon viestit ja mieli todella muodostavat synteesin, vain aivan epätoivotulla tavalla."

Nuo ovat molemmat normaaleja reaktioita. Ei niistä tarvitse opetella pois, eikä tarvitsekaan. Ongelman juurisyy on paljon aikaisemmassa vaiheessa: siinä, miksi nuo reaktiot pääsevät ylipäätään esiin. Jokaisella on kyky lukea ihmistä, jonka tuntee. Hyvin pienistä merkeistä näkee, milloin tilanne alkaa kehittyä epäsuotuisaan suuntaan. Teidän ongelmsnne on että ette tunnista 1. etukäteen seikkoja, jotka saavat aikaan kuvailemasi reaktiot, 2. kuvailemiesi reaktioiden alkuvaihetta eli sitä hetkeä, kun tilanteesta pystyisi vielä peruuttamaan järkipohjaiseen reaktioon. On myös mahdollista, että jompi kumpi tai molemmat tunnistavat asiat 1. ja 2. mutta ei(vät) halua reagoida niihin ajoissa. Tässä tapauksessa on parasta erota, koska suhteen voi korjata vain, jos molemmat sitä haluavat.

Lue lisää

"Ei niistä tarvitse opetella pois, eikä tarvitsekaan."

Nyt sain omaan nilkkaani sen, kun menin sanomaan, että olisin järkevä... 😂

Kaljut senior sekä junior esim kyllä

Okei, kuulostaa vaihtoehdolta. Mutta eihän se johda kaikkien tunteiden latistumiseen? Onko elämässäsi vastaavasti hyvää vielä yhtä paljon? Onko täyttymystä ja rakkautta?

Minä ajattelen ihan samoin. Kipukynnys tuli täyteen jo reilut kuusi vuotta sitten ja sen takia toivoin sitä, ettei minkäänlaista kautta rantain kertomista enää olisi ollut! Haluan tehdä töitä, en halua edes uutta ystävää. Yksin oleminen hoitaa minua.

Aika kova. Valitettavasti se on pitkä prosessi, mutta kaikesta oppii. Päätä seinään ja jossain kohtaa alkaa lyyti kirjoittamaan. Toinen tie olisi yrittää kaikesta huolimatta, mutta se vaatii sitä, että tuntee toisen vahvuudet ja heikkoudet, eikä koskaan ikinä missään tilanteessa käytä niitä heikkouksia toista vastaan. Se vaatii, että tuntee itsensä hyvin ja osaa ohjata omaa ajatteluaan niin, että ei toimi vanhan kivun perusteella. Kunnioittaa omia ja toisen haavoja. Sitä se vaatii. Epäonnistumisia ja yrityksiä. Silloin täytyy olla sitoutunut toiseen kaikesta huolimatta. Raskasta ja yleensä toinen luovuttaa. Luottamusta, todellista luottamusta. Ei ole oikoteitä.

Lisätäkseni että tähän päätökseni johtuu vaan siitä että olen sen verran monta pettymystä kokenut sekä myös menetystä ihan muutenkin että kokenut ikävöinnin olevan turhaa. Toki on luonnollinen prosessi ja kestää aikansa että mieli päästää irti, mutta sitä helpottaa kun tekee päätöksen tahdolla.

Pähkinänkuoressa jos IRL ei tapahdu jotain jonka perusteella voisin toimia niin unohdan kyseisen ihmisen välittömästi. Turha haikailu vie vain aikaa ja ne unelmat jäävät toteutumatta, koska juokset aina sellaisten ihmisten perässä jotka todennäköisesti eivät edes unelmoi samoista asioista kuin sinä itse.

Tämä on vain minun valintani. Kävele poispäin on minun oppiläksyni. Aiemmin se oli että mene läpi vaikka harmaasta kivestä. Pää ja sydän tuli lopulta vain kipeäksi, ei muuta. No, peräpukamia myös.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ajattelen ihan samoin. Kipukynnys tuli täyteen jo reilut kuusi vuotta sitten ja sen takia toivoin sitä, ettei minkäänlaista kautta rantain kertomista enää olisi ollut! Haluan tehdä töitä, en halua edes uutta ystävää. Yksin oleminen hoitaa minua.

Lue lisää

Mitäköhän kuusi vuotta sitten tapahtui, mutta tosiaan ei kannata kautta rantain kertoa mitään koska se on sellaista taivaanrannan maalailua. Joko asiat etenevät tai sitten eivät etene.

Anonyymi kirjoitti:

Okei, kuulostaa vaihtoehdolta. Mutta eihän se johda kaikkien tunteiden latistumiseen? Onko elämässäsi vastaavasti hyvää vielä yhtä paljon? Onko täyttymystä ja rakkautta?

Löytyykö se mielestäsi kaipaamalla ihmisiä? Löytyykö se mielestäsi elämällä haaveissa, mutta todellisuudessa mikään ei etene mihinkään suuntaan IRL ja ketään ei kiinnosta kohtalosi?
Onko se täyttymystä ja rakkautta?

Ikävöinti ja sen sortin haaveileva höpöhöpö eivät ole lähelläkään mitään täyttymystä. Päinvastoin se vie poispäin siitä mihin todellisuus perustuu. Toiset istuvat sohvalle lusikassa tai paneskelevat sängyllä, mitäs sinä teet? Olet palstalla haaveilemassa ja täyttymystä etsimässä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäköhän kuusi vuotta sitten tapahtui, mutta tosiaan ei kannata kautta rantain kertoa mitään koska se on sellaista taivaanrannan maalailua. Joko asiat etenevät tai sitten eivät etene.

Lue lisää

Olet täysin oikeassa, se tuntui tosi typerältä ja hyvin ahdistavalta, ikäänkuin muut olisivat tienneet minua asiani paremmin kuin minä itse! Ja kuitenkaan en etsinyt ketään. Ainoa asia mikä olisi ollut minulle todella hyväksi, olisi ollut saada tehdä töitä itselle hyvin rakkaassa tutussa työpaikassa! En ymmärrä sitä koskaan, miksi minulta ei kysytty lupaa projektin aloittamiseen. Se ei saa enää jatkua, muuten menetän elämänhaluni lopullisesti! Kaiken sen esityksen kokeminen on ollut kauhein asia elämässäni! Sen takia en ole voinut tehdä töitäkään ja se jos mikä on aiheuttanut kauan jatkunutta huonoa oloa!

Anonyymi kirjoitti:

Löytyykö se mielestäsi kaipaamalla ihmisiä? Löytyykö se mielestäsi elämällä haaveissa, mutta todellisuudessa mikään ei etene mihinkään suuntaan IRL ja ketään ei kiinnosta kohtalosi?
Onko se täyttymystä ja rakkautta?

Ikävöinti ja sen sortin haaveileva höpöhöpö eivät ole lähelläkään mitään täyttymystä. Päinvastoin se vie poispäin siitä mihin todellisuus perustuu. Toiset istuvat sohvalle lusikassa tai paneskelevat sängyllä, mitäs sinä teet? Olet palstalla haaveilemassa ja täyttymystä etsimässä.

Lue lisää

Heh, sohvalla lusikassa oleminen kuulostaa ällöttävältä. En ole ikinä sellaista suhteessa harrastanut. Sikäli huono esimerkki😅

Anonyymi kirjoitti:

Olet täysin oikeassa, se tuntui tosi typerältä ja hyvin ahdistavalta, ikäänkuin muut olisivat tienneet minua asiani paremmin kuin minä itse! Ja kuitenkaan en etsinyt ketään. Ainoa asia mikä olisi ollut minulle todella hyväksi, olisi ollut saada tehdä töitä itselle hyvin rakkaassa tutussa työpaikassa! En ymmärrä sitä koskaan, miksi minulta ei kysytty lupaa projektin aloittamiseen. Se ei saa enää jatkua, muuten menetän elämänhaluni lopullisesti! Kaiken sen esityksen kokeminen on ollut kauhein asia elämässäni! Sen takia en ole voinut tehdä töitäkään ja se jos mikä on aiheuttanut kauan jatkunutta huonoa oloa!

Lue lisää

Kukaan ei tuntunut ymmärtävän sitä koskaan, ettei minulla ollut mitään tarvetta löytää ketään elämääni. Olen viihtynyt todella hyvin yksin ja aion viihtyä niin kauan kuin täällä maan päällä saan vielä aikaani viettää. Olen sillä tavalla erityispiirteinen, ettei minulla ole mitään tarvetta jakaa enää elämääni kenenkään kanssa. Kyllästyttää jo pelkästään ajatuksen tasolla että niin pitäisi elää ja olla! Yksi kauan kestänyt parisuhde riittää minulle ja mitään muuta en enää halua!

Anonyymi kirjoitti:

Mitäköhän kuusi vuotta sitten tapahtui, mutta tosiaan ei kannata kautta rantain kertoa mitään koska se on sellaista taivaanrannan maalailua. Joko asiat etenevät tai sitten eivät etene.

Lue lisää

Kuka oli niin pöljä, että keksi kautta rantain esityksen? Se on ollut suuressa osassa projektia ja se oli suurin pilaaja kaikkien niiden vuosien aikana kun projekti on ollut menossa! Piditte minua typeränä, ettekä millään tuntuneet hyväksyvän sitä, että olin ymmärtänyt aivan kaiken jo keväällä 2019! Arvatkaapa vaan kuinka turhautunut olin siihen kaikkeen esitykseen!! Olin kurkkuani myöten täynnä sitä ja se teki elämästäni helvettiä!

Anonyymi kirjoitti:

Kuka oli niin pöljä, että keksi kautta rantain esityksen? Se on ollut suuressa osassa projektia ja se oli suurin pilaaja kaikkien niiden vuosien aikana kun projekti on ollut menossa! Piditte minua typeränä, ettekä millään tuntuneet hyväksyvän sitä, että olin ymmärtänyt aivan kaiken jo keväällä 2019! Arvatkaapa vaan kuinka turhautunut olin siihen kaikkeen esitykseen!! Olin kurkkuani myöten täynnä sitä ja se teki elämästäni helvettiä!

Lue lisää

Joku olisi voinut ohjeistaa nuorempaa henkilöä avaamaan suunsa!

Anonyymi kirjoitti:

Joku olisi voinut ohjeistaa nuorempaa henkilöä avaamaan suunsa!

Kenelle? Jos piilottelee itse kaapissa, kun muut vetää showta sun puolesta. Ei siinä ole kohdetta jolle kertoa.

Anonyymi kirjoitti:

Joku olisi voinut ohjeistaa nuorempaa henkilöä avaamaan suunsa!

No mitä sitä gubbe suatta- siperia opettaa viimeistään. Ja jos vastauksena on iästä riippumatta tyhjä kirkas katse ni se on herran haltuun ns

" Elämä ei ole suoraviivaista tai mustavalkoista eikä toisten tunkeminen lokeroihin ja kaiken analysoiminen ole kauhean kannattavaa.


Elämä on hyvin suoraviivaista, sitä joko on tai ei ole, aivan kuten suhdekin.

Toisten tunkeminen lokeroihin helpottaa selvittää kuka kuuluu mihinkin ryhmään, tällöin et sotkeudu itse lokeroidesi ulkopuolelle ja tuhlaa aikaasi.

Analysointi on kauhean kannattavaa koska sillä tavoin voi ennakoida tilanteita.

Käyttäymismalleja ei muuteta noin vain ja suurin osa ihmisistä ei opi tai osaa kommunikoida.
Joten kuvailet ideaalitilannetta vaikak kuvittelet kuvailevasi todellisuutta.

Mutta olet niitä tapauksissa että kaikki on mahdollista kunhan vain loputtomasti keskustellaan, yhäri muuttuu ihanaksi matkakumppaniksi ja huora muuttuu uskolliseksi vaimoksi.

Lokerot ovat todellisia koska ihmiset itse elävät niissä.

Ooks koskaan esim kognitiivista tai sama se mitä terapiaa miettiny?

Lisään tonne väliin, että
jos tällä alueella on kohelias jollekin
se tulkitaan tilaisuudeksi MURJOA se jotenkin
tai kohteliaisuus on heikkoutta ja
oho, nyt ON MUN VUORO, MÄ LISTIN SEN.

”mun vuoro” on lausahdus, jonka olen kuullut täällä monta kertaa.

Näitä aikuisia ei voi auttaa millään tavalla.

Jopa siisti senior
sylkee suustaan sellaista, mitä ei uskois, mutta
tuottaa sellaista puhetta, ettei ole varma vihaako se ”nytjo” vai
onko se sen tapa.

Pelottavaa, kannattaa pitää riittävä etäisyys.
Koska paikallinen ei näe käytöksessään mitään…. ihmeellistä.