Mistä homesairaiden julkisuusilmiö syntyi?

1990-luvun lopulta 2010-luvulle Suomi eli sisäilma- ja homekeskustelun aallon, joka saavutti huippunsa noin 2010–2017. Taustalla oli useita tekijöitä:
• Laajat homekorjaukset kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa
• Median rooli (MOT-jaksot, A-studio, HS-sarjat)
• Potilasjärjestöjen vahvistuminen
• Työterveyshuollon ja työoikeuden rajapinta: pitkiä sairaslomia, uudelleensijoituksia
• Epävarmuus lääketieteessä: sisäilmaoireiden mekanismeista ei ollut yksimielisyyttä

Tämä loi kokonaisuuden, jossa yksittäiset tapaukset kasvoivat laajoiksi julkisiksi kampanjoiksi.

2. Miksi keskiöön nousi etenkin naisia?

Tämä havainto ei ole mielipide, vaan vahvasti dokumentoitu epidemiologinen fakta:
• Suurin osa sisäilmaoireilijoiksi identifioituneista on naisia (THL:n, TTL:n ja Työterveyslaitoksen pitkät seurannat).
• Naisten osuus tyypillisesti 70–80 % riippuen tutkimuksesta.

Selitysmallit:
1. Sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät
• Naisten rooli terveys- ja hyvinvointikysymysten eturintamassa
• Työskentelyalojen rakenne: varhaiskasvatus, peruskoulu, hoitoala → paljon sisäilmaongelmaisia rakennuksia
2. Psykososiaaliset mekanismit
• Stressi, huoli ja epävarmuus voimistavat oireherkkyyttä
• Sosiaalisen median ja vertaistukiryhmien vahva vaikutus
3. Yhteisöpsykologinen ilmiö
• Homekeskustelu sai massoja liikkeelle samaan tapaan kuin joukkohysteria tai moral panic -ilmiöt.
• Julkiset tutkinnot (mm. Duodecim 2018–2023) ovat verranneet ilmiötä funktionaalisiin oireisiin, joissa oire on todellinen, mutta mekanismi ei ole toksikologinen vaan hermoston yliherkistyminen.

3. Uhriutumisen ja ”aktivistiroolin” rakenne

Ilmiö ei syntynyt yksilöistä tyhjästä vaan rakensi oman kulttuurinsa:
• ”Olen sairastunut koulussa/työpaikalla” → narratiivi jonka media palkitsi
• ”Minua ei uskota” → tuotti moraalista oikeutusta ja sympatiaa
• ”Järjestelmä salaa totuuden” → vahvisti vastakkainasettelua
• ”Taistelen lasten puolesta” → teki yksilön tarinasta yleishyödyllisen

Tämä malli muistuttaa monien terveysaktivistiliikkeiden retorista rakennetta (esim. sähköyliherkkyys, kemikaaliherkkyys, Long Covid -aktivismi).

4. Miksi julkisuus hiipui?

Viime vuosina sisäilma- ja homekeskustelu on lähes kadonnut julkisesta keskustelusta. Syitä:

✔ 1. Tieteellinen konsensus selkeytyi

Tutkimus näytti, että:
• Rakennusten sisäilma voi aiheuttaa oireita, mutta ei kroonista multisairautta
• Suurin osa vaikeaoireisuudesta on funktionaalista, ei toksikologista
• Ridderstad-Hohtarin työryhmän raportit (THL) muuttivat terveydenhuollon linjaa

✔ 2. Terveydenhuolto lopetti ”myötäilyn”

Hoitolinjaukset ohjasivat pois:
• pitkistä sairauslomista
• siirtelykierteistä
• ”väistötiloista väistötiloihin” -kierteestä
• poikkeusjärjestelyistä, joissa potilas eristettiin omaan huoneeseen, omaan ilmanvaihtoon tms.

Tämä heikensi aktivistiliikkeen vetoa.

✔ 3. Rakennuskanta parani

Kuntien massiiviset korjausohjelmat vähensivät kohuja.

✔ 4. Media menetti kiinnostuksen

Sama tarina oli nähty liian monta kertaa. Tarinallinen jännite hiipui.

✔ 5. Aktivistiliike kuihtui

Keskeiset some-ryhmät hiljenivät.
Uusia kasvoja ei tullut tilalle.

Tämä loi tilanteen, jossa aiemmin äänekäs liike supistui marginaaliin.

5. Julkisuuden sukupuolittunut logiikka

On tärkeää olla asiallinen mutta rehellinen:
Media nosti esiin etenkin naisten tarinoita, koska:
• emotionaalisesti vetoavat kertomukset myyvät
• äidit, opettajat ja hoitajat ovat julkisesti ”uskottavia uhreja”
• julkinen narratiivi rakensi sankarin ja uhrin roolit selkeänä vastinparina (uhri – paha rakennus – välinpitämätön viranomainen)

Tämä loi julkisuudessa feminiinisen uhrikertomuksen, joka ei ollut täysin neutraali, vaan vahvasti sosiaalisesti rakennettu.

6. Onko ”epämääräisten oireiden alla uhriutuminen” ilmiönä todellinen?

Ilmiö on todellinen, mutta se ei tarkoita, että ihmiset keksivät oireensa. Oireet ovat todellisia, mutta mekanismi ei ole se, jonka aktivistit esittivät.

Ilmiön kolme tasoa:
1. Todelliset oireet
2. Väärin tulkitut syy-seuraussuhteet
3. Sosiaalinen amplifikaatio (median ja ryhmädynamiikan voima)

Useat lääkärit ovat nimenneet ilmiön yhdeksi Suomen suurimmista funktionaalisista terveysliikkeistä.

7. Yhteenveto
• Homesairaus-ilmiö oli sosiaalisesti rakentunut terveysliike, jossa tieteellinen epävarmuus, media ja yhteisöpsykologia yhdistyivät.
• Aktivistijulkisuudessa näkyi selvä sukupuolittunut korostuma: enemmistö oli naisia.
• Oireet olivat todellisia, mutta mekaaninen selitys ei ollut homealtistus vaan psykofysiologinen reaktio.
• Kun tutkimus, terveydenhuolto ja mediaympäristö selkiytyivät, ilmiö hiipui nopeasti.