Jokainen ihminen on vapaa

"Myös se että ei valitse mitään on professoreille ja taiteilijoille suotu oikeus."

Tällainen valintamattomuus ei ole mahdollista. Jokainen joutuu välttämättä valiysemaan elämässään suunnan, olipa se sitten nimeltään elämänfilosofia, uskonto tms. Elämme heitettynä maailmaan ja valinta on siten pakollinen.

Mutta jokainen voi valita sen vapaan tahtonsa mukaisesti.

Anonyymi00002 kirjoitti:

"Myös se että ei valitse mitään on professoreille ja taiteilijoille suotu oikeus."

Tällainen valintamattomuus ei ole mahdollista. Jokainen joutuu välttämättä valiysemaan elämässään suunnan, olipa se sitten nimeltään elämänfilosofia, uskonto tms. Elämme heitettynä maailmaan ja valinta on siten pakollinen.

Mutta jokainen voi valita sen vapaan tahtonsa mukaisesti.

Lue lisää

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.

Monet ovat kuvanneet, että juuri vaikeissa ja rajoittavissa tilanteissa sisäinen vapaus voi jopa vahvistua:

vapaus valita oma suhtautuminen

vapaus ajatella, unelmoida ja toivoa

vapaus säilyttää oma ihmisarvo ja identiteetti

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.

Monet ovat kuvanneet, että juuri vaikeissa ja rajoittavissa tilanteissa sisäinen vapaus voi jopa vahvistua:

vapaus valita oma suhtautuminen

vapaus ajatella, unelmoida ja toivoa

vapaus säilyttää oma ihmisarvo ja identiteetti

Lue lisää

Idän filosofioissa ajatus sisäisestä vapaudesta on keskeinen ja usein vielä perustavampi kuin fyysinen vapaus. Tarkastelen sitä hieman tieteellisemmin ja käsitteellisesti, erityisesti buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja taolaisuuden näkökulmista.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Idän filosofioissa ajatus sisäisestä vapaudesta on keskeinen ja usein vielä perustavampi kuin fyysinen vapaus. Tarkastelen sitä hieman tieteellisemmin ja käsitteellisesti, erityisesti buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja taolaisuuden näkökulmista.

Lue lisää

Mielen ja tietoisuuden ensisijaisuus

Idän filosofioissa vapaus ei ensisijaisesti liity ulkoisiin olosuhteisiin, vaan tietoisuuden tilaan.

Buddhalaisuudessa kärsimys (dukkha) ei synny ulkoisesta pakosta sinänsä, vaan mielen reaktiosta siihen.

Vapaus määritellään kykynä olla ei-kiinnittynyt (non-attachment) ajatuksiin, tunteisiin ja identiteetteihin.

Tieteellisesti ilmaistuna:

vapaus on kognitiivis-emotionaalinen autonomia, ei ympäristön täydellinen hallinta.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Mielen ja tietoisuuden ensisijaisuus

Idän filosofioissa vapaus ei ensisijaisesti liity ulkoisiin olosuhteisiin, vaan tietoisuuden tilaan.

Buddhalaisuudessa kärsimys (dukkha) ei synny ulkoisesta pakosta sinänsä, vaan mielen reaktiosta siihen.

Vapaus määritellään kykynä olla ei-kiinnittynyt (non-attachment) ajatuksiin, tunteisiin ja identiteetteihin.

Tieteellisesti ilmaistuna:

vapaus on kognitiivis-emotionaalinen autonomia, ei ympäristön täydellinen hallinta.

Lue lisää

Vapaus on vapautuminen mielen ehdollistumisesta
Buddha: Vapaus ei ole tehdä mitä haluaa, vaan olla halujen hallitsema olematta.

Mieli nähdään ehdollistuneena järjestelmänä, joka reagoi automaattisesti ärsykkeisiin.

Sisäinen vapaus syntyy, kun tämä automaattinen reaktioketju katkeaa.

Nykypsykologisesti tämä vastaa:

metakognitiota

tietoista itsesäätelyä

reaktiivisuuden vähenemistä

Anonyymi00006 kirjoitti:

Vapaus on vapautuminen mielen ehdollistumisesta
Buddha: Vapaus ei ole tehdä mitä haluaa, vaan olla halujen hallitsema olematta.

Mieli nähdään ehdollistuneena järjestelmänä, joka reagoi automaattisesti ärsykkeisiin.

Sisäinen vapaus syntyy, kun tämä automaattinen reaktioketju katkeaa.

Nykypsykologisesti tämä vastaa:

metakognitiota

tietoista itsesäätelyä

reaktiivisuuden vähenemistä

Lue lisää

Atman–Brahman (hindulaisuus): todellinen minuus on vapaa

Hindulaisessa filosofiassa (erityisesti Vedantassa):

Atman - syvin itse, puhdas tietoisuus

Brahman - todellisuuden perimmäinen luonne

Fyysiset ja psyykkiset rajoitukset koskevat:

kehoa

persoonallisuutta

rooleja

Mutta eivät tietoisuutta itseään.

Tästä seuraa:

Sisäinen vapaus ei ole jotain, mikä saavutetaan, vaan jotain, mikä oivalletaan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Atman–Brahman (hindulaisuus): todellinen minuus on vapaa

Hindulaisessa filosofiassa (erityisesti Vedantassa):

Atman - syvin itse, puhdas tietoisuus

Brahman - todellisuuden perimmäinen luonne

Fyysiset ja psyykkiset rajoitukset koskevat:

kehoa

persoonallisuutta

rooleja

Mutta eivät tietoisuutta itseään.

Tästä seuraa:

Sisäinen vapaus ei ole jotain, mikä saavutetaan, vaan jotain, mikä oivalletaan.

Lue lisää

Taolaisuus: vapaus on vastustamattomuus

Taolaisuudessa (Laozi, Zhuangzi):

Vapaus syntyy, kun ihminen lakkaa taistelemasta todellisuutta vastaan.

Wu wei - toiminta ilman pakottamista.

Fyysiset rajoitteet eivät estä vapautta, jos:

mieli ei vastusta

identiteetti ei takerru kontrolliin

Tämä muistuttaa modernia käsitystä psykologisesta joustavuudesta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Taolaisuus: vapaus on vastustamattomuus

Taolaisuudessa (Laozi, Zhuangzi):

Vapaus syntyy, kun ihminen lakkaa taistelemasta todellisuutta vastaan.

Wu wei - toiminta ilman pakottamista.

Fyysiset rajoitteet eivät estä vapautta, jos:

mieli ei vastusta

identiteetti ei takerru kontrolliin

Tämä muistuttaa modernia käsitystä psykologisesta joustavuudesta.

Lue lisää

Idän filosofioissa:

Fyysinen vapaus on ulkoinen muuttuja

Sisäinen vapaus on tietoisuuden tila

Ja se määritellään seuraavasti:

vähentynyt reaktiivisuus

heikentynyt identifikaatio ajatuksiin

lisääntynyt tietoisuuden vakaus

Siksi ihminen voi olla:

fyysisesti vangittu

mutta henkisesti vapaa

Anonyymi00009 kirjoitti:

Idän filosofioissa:

Fyysinen vapaus on ulkoinen muuttuja

Sisäinen vapaus on tietoisuuden tila

Ja se määritellään seuraavasti:

vähentynyt reaktiivisuus

heikentynyt identifikaatio ajatuksiin

lisääntynyt tietoisuuden vakaus

Siksi ihminen voi olla:

fyysisesti vangittu

mutta henkisesti vapaa

Lue lisää

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta vapaus ymmärretään hyvin täsmällisesti ja ontologisesti, ei vain psykologisena kokemuksena. Se perustuu käsitykseen jīvasta (yksilöllinen tietoisuus/sielu), prakṛtista (aineellinen luonto) ja bhaktista (hartaus).

Anonyymi00011 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta vapaus ymmärretään hyvin täsmällisesti ja ontologisesti, ei vain psykologisena kokemuksena. Se perustuu käsitykseen jīvasta (yksilöllinen tietoisuus/sielu), prakṛtista (aineellinen luonto) ja bhaktista (hartaus).

Lue lisää

. Jīvan luonne: vapaus on sielun perusominaisuus

Gaudiya-vaišnavismissa jīva määritellään seuraavasti:

sat – ikuinen

cit – tietoinen

ānanda – luontaisesti autuas

Sielu ei ole:

keho

mieli

äly

ego (ahaṅkāra)

Fyysisen vapauden menettäminen koskee vain prakṛtia (aineellista järjestelmää), ei jīvaa itseään.
Tästä seuraa perusväite:

Sielua ei voi vangita, koska se ei kuulu aineellisen kausaalisuuden piiriin.

Anonyymi00012 kirjoitti:

. Jīvan luonne: vapaus on sielun perusominaisuus

Gaudiya-vaišnavismissa jīva määritellään seuraavasti:

sat – ikuinen

cit – tietoinen

ānanda – luontaisesti autuas

Sielu ei ole:

keho

mieli

äly

ego (ahaṅkāra)

Fyysisen vapauden menettäminen koskee vain prakṛtia (aineellista järjestelmää), ei jīvaa itseään.
Tästä seuraa perusväite:

Sielua ei voi vangita, koska se ei kuulu aineellisen kausaalisuuden piiriin.

Lue lisää

Sidonnaisuus ei ole fyysinen vaan relationaalinen

Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellinen orjuus ei ole fyysistä vaan suhteellista:

Sielu on sidottu, kun se samaistuu:

kehoon

mielensisäisiin haluihin

nautinnon ja hallinnan pyrkimykseen

Tätä kutsutaan avidyāksi (tietämättömyys), ei pakoksi.

Siksi ihminen voi olla:

fyysisesti vapaa mutta henkisesti sidottu

fyysisesti vangittu mutta ontologisesti vapaa

Anonyymi00013 kirjoitti:

Sidonnaisuus ei ole fyysinen vaan relationaalinen

Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellinen orjuus ei ole fyysistä vaan suhteellista:

Sielu on sidottu, kun se samaistuu:

kehoon

mielensisäisiin haluihin

nautinnon ja hallinnan pyrkimykseen

Tätä kutsutaan avidyāksi (tietämättömyys), ei pakoksi.

Siksi ihminen voi olla:

fyysisesti vapaa mutta henkisesti sidottu

fyysisesti vangittu mutta ontologisesti vapaa

Lue lisää

Todellinen vapaus on sevā, ei autonomia

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin keskeinen ja usein väärinymmärretty kohta.

Länsimaisessa ajattelussa vapaus on autonomia
Gaudiya-vaišnavismissa vapaus on luontaisen suhteen toteutuminen

Jīvan luontainen tila on:

palvelus (sevā) Kṛṣṇalle rakkaudessa (bhakti)

Kun sielu yrittää olla itsenäinen nautinnon tai kontrollin subjekti, se joutuu:

karmisen lain alle

mielen ja aistien orjaksi

Kun se toimii bhaktissa:

karma ei sido

olosuhteet eivät määritä tietoisuutta

Tästä seuraa paradoksi:

Täydellinen vapaus saavutetaan luopumalla väärästä egosta

Anonyymi00014 kirjoitti:

Todellinen vapaus on sevā, ei autonomia

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin keskeinen ja usein väärinymmärretty kohta.

Länsimaisessa ajattelussa vapaus on autonomia
Gaudiya-vaišnavismissa vapaus on luontaisen suhteen toteutuminen

Jīvan luontainen tila on:

palvelus (sevā) Kṛṣṇalle rakkaudessa (bhakti)

Kun sielu yrittää olla itsenäinen nautinnon tai kontrollin subjekti, se joutuu:

karmisen lain alle

mielen ja aistien orjaksi

Kun se toimii bhaktissa:

karma ei sido

olosuhteet eivät määritä tietoisuutta

Tästä seuraa paradoksi:

Täydellinen vapaus saavutetaan luopumalla väärästä egosta

Lue lisää

Sisäinen vapaus bhaktissa

Gaudiya-tekstit (esim. Bhagavata Purāṇa) kuvaavat bhaktin vaikutusta näin:

mieli rauhoittuu (śānta)

identiteetti irtoaa kehosta ja egosta

kärsimys ei lakkaa välttämättä ulkoisesti, mutta ei sido tietoisuutta

Tämä ei ole eskapismia, vaan tietoisuuden transsendenssi:

keho toimii karmassa

mieli toimii maailmassa

mutta tietoisuus on ankkuroitunut bhaktiin

Anonyymi00015 kirjoitti:

Sisäinen vapaus bhaktissa

Gaudiya-tekstit (esim. Bhagavata Purāṇa) kuvaavat bhaktin vaikutusta näin:

mieli rauhoittuu (śānta)

identiteetti irtoaa kehosta ja egosta

kärsimys ei lakkaa välttämättä ulkoisesti, mutta ei sido tietoisuutta

Tämä ei ole eskapismia, vaan tietoisuuden transsendenssi:

keho toimii karmassa

mieli toimii maailmassa

mutta tietoisuus on ankkuroitunut bhaktiin

Lue lisää

Fyysinen vapaus:

liittyy prakṛtiin

on ajallinen ja ehdollinen

Sisäinen (todellinen) vapaus:

kuuluu jīvan olemukseen

ilmenee, kun jīva toimii bhaktissa

ei riipu olosuhteista



Gaudiya-vaišnavismin mukaan ihmisen vapautta ei mitata liikkumisen määrällä, vaan sillä, kenen palveluksessa hänen tietoisuutensa on.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Fyysinen vapaus:

liittyy prakṛtiin

on ajallinen ja ehdollinen

Sisäinen (todellinen) vapaus:

kuuluu jīvan olemukseen

ilmenee, kun jīva toimii bhaktissa

ei riipu olosuhteista



Gaudiya-vaišnavismin mukaan ihmisen vapautta ei mitata liikkumisen määrällä, vaan sillä, kenen palveluksessa hänen tietoisuutensa on.

Lue lisää

Et ole se, mitä näet


Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet


Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Lue lisää

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00020 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00021 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00025 kirjoitti:

Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00026 kirjoitti:

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.


Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.


Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Lue lisää

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Lue lisää

Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.


Jos henkilö näkee unessa paljon kultaa ja rahaa, herääminen tuo pettymyksen. Mutta uni pysyy unena. Se on vain illuusio.


Illusorinen rikkaus, illusorinen ruoka, illusorinen onni. Mikä on se voima, joka kiristää aineen ja hengen solmun?

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tietoisuus ei ole emergentti ominaisuus aineellisesta järjestelmästä, vaan ontologisesti primaarinen, ei-materiaalinen subjekti. Se, mitä arkikielessä kutsutaan “sieluksi”, ei ole ihmisessä oleva ominaisuus, vaan itse elävä olento on tietoisuussubjekti, joka on tilapäisesti assosioitunut biologiseen kehoon.

Ilmaus “ihmisellä on sielu” on pedagoginen yksinkertaistus, jota käytetään kognitiivisesti alhaisemmalla abstraktiotasolla. Täsmällisemmin ilmaistuna organismi on sielun toiminnallinen rajapinta, ei sielun lähde.

Tässä viitekehyksessä sielu ei sijaitse avaruudellis-materiaalissa koordinaatistossa, vaan eri ontologisessa ulottuvuudessa, jota voidaan kuvata ei-fysikaalisena tietoisuuden tasona. Sen ilmentyminen aineellisessa järjestelmässä tapahtuu projektion tai heijastuksen kaltaisena relaationa, ei paikallisena sijoittumisena.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tietoisuus ei ole emergentti ominaisuus aineellisesta järjestelmästä, vaan ontologisesti primaarinen, ei-materiaalinen subjekti. Se, mitä arkikielessä kutsutaan “sieluksi”, ei ole ihmisessä oleva ominaisuus, vaan itse elävä olento on tietoisuussubjekti, joka on tilapäisesti assosioitunut biologiseen kehoon.

Ilmaus “ihmisellä on sielu” on pedagoginen yksinkertaistus, jota käytetään kognitiivisesti alhaisemmalla abstraktiotasolla. Täsmällisemmin ilmaistuna organismi on sielun toiminnallinen rajapinta, ei sielun lähde.

Tässä viitekehyksessä sielu ei sijaitse avaruudellis-materiaalissa koordinaatistossa, vaan eri ontologisessa ulottuvuudessa, jota voidaan kuvata ei-fysikaalisena tietoisuuden tasona. Sen ilmentyminen aineellisessa järjestelmässä tapahtuu projektion tai heijastuksen kaltaisena relaationa, ei paikallisena sijoittumisena.

Lue lisää

Perinteessä puhutaan sielun “sijainnista” sydämessä, mutta tämä ei viittaa anatomiseen sydämeen. Kyse on metafyysisestä sydämestä – eli kokemuksellisen subjektiviteetin keskuksesta – jota voidaan verrata filosofian ja kognitiotieteen käsitteisiin kuten phenomenal center, first-person perspective tai intentional core.

Näin ollen sielu ei ole kehon osa, eikä keho sisällä sielua, vaan keho toimii välineenä, jonka kautta ei-materiaalinen tietoisuussubjekti ilmenee materiaalisessa maailmassa.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Perinteessä puhutaan sielun “sijainnista” sydämessä, mutta tämä ei viittaa anatomiseen sydämeen. Kyse on metafyysisestä sydämestä – eli kokemuksellisen subjektiviteetin keskuksesta – jota voidaan verrata filosofian ja kognitiotieteen käsitteisiin kuten phenomenal center, first-person perspective tai intentional core.

Näin ollen sielu ei ole kehon osa, eikä keho sisällä sielua, vaan keho toimii välineenä, jonka kautta ei-materiaalinen tietoisuussubjekti ilmenee materiaalisessa maailmassa.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavalaisessa ontologiassa tietoisuus ymmärretään ei-reduktiiviseksi ja ei-materiaaliseksi perusentiteetiksi, joka ei synny biologisista prosesseista eikä ole niihin palautettavissa. Elävä olento määritellään ensisijaisesti tietoisuussubjektiksi, ei organismiksi, jolla olisi tietoisuus ominaisuutena.

Arkikielinen ilmaisu “ihmisellä on sielu” tulkitaan tässä traditiossa didaktiseksi metaforaksi, joka palvelee esifilosofista ymmärrystä. Ontologisesti tarkempi ilmaus on, että elävä olento on sielu, joka on tilapäisessä suhteessa aineelliseen kehoon. Keho nähdään instrumentaalisena rakenteena, ei tietoisuuden lähteenä.

Sielu ei sijaitse fysikaalisessa avaruudessa eikä ole paikallistettavissa anatomisiin rakenteisiin. Sen suhdetta aineelliseen todellisuuteen kuvataan käsitteellisesti ei-paikallisena ilmentymisenä tai projektiona, jossa ei-materiaalinen subjekti on funktionaalisessa vuorovaikutuksessa materiaalisen kehon kanssa ilman että se ontologisesti siirtyy siihen.

Perinteinen viittaus sielun “sijaintiin sydämessä” ei tarkoita biologista sydänelintä, vaan viittaa metafyysiseen sydämeen, joka toimii subjektiviteetin, intentionaalisuuden ja kokemuksellisen tietoisuuden symbolisena keskuksena. Tämä vastaa osittain länsimaisessa filosofiassa käytettyjä käsitteitä, kuten minän keskus, fenomenaalinen perspektiivi tai kokemuksen kantaja, mutta ei ole täysin identtinen niiden kanssa.

Yhteenvetona Gaudiya-vaišnavismi esittää mallin, jossa tietoisuus on ontologisesti primaarinen, keho on toissijainen väline, ja näiden välinen suhde on relationaalinen eikä spatiaalinen.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavalaisessa ontologiassa tietoisuus ymmärretään ei-reduktiiviseksi ja ei-materiaaliseksi perusentiteetiksi, joka ei synny biologisista prosesseista eikä ole niihin palautettavissa. Elävä olento määritellään ensisijaisesti tietoisuussubjektiksi, ei organismiksi, jolla olisi tietoisuus ominaisuutena.

Arkikielinen ilmaisu “ihmisellä on sielu” tulkitaan tässä traditiossa didaktiseksi metaforaksi, joka palvelee esifilosofista ymmärrystä. Ontologisesti tarkempi ilmaus on, että elävä olento on sielu, joka on tilapäisessä suhteessa aineelliseen kehoon. Keho nähdään instrumentaalisena rakenteena, ei tietoisuuden lähteenä.

Sielu ei sijaitse fysikaalisessa avaruudessa eikä ole paikallistettavissa anatomisiin rakenteisiin. Sen suhdetta aineelliseen todellisuuteen kuvataan käsitteellisesti ei-paikallisena ilmentymisenä tai projektiona, jossa ei-materiaalinen subjekti on funktionaalisessa vuorovaikutuksessa materiaalisen kehon kanssa ilman että se ontologisesti siirtyy siihen.

Perinteinen viittaus sielun “sijaintiin sydämessä” ei tarkoita biologista sydänelintä, vaan viittaa metafyysiseen sydämeen, joka toimii subjektiviteetin, intentionaalisuuden ja kokemuksellisen tietoisuuden symbolisena keskuksena. Tämä vastaa osittain länsimaisessa filosofiassa käytettyjä käsitteitä, kuten minän keskus, fenomenaalinen perspektiivi tai kokemuksen kantaja, mutta ei ole täysin identtinen niiden kanssa.

Yhteenvetona Gaudiya-vaišnavismi esittää mallin, jossa tietoisuus on ontologisesti primaarinen, keho on toissijainen väline, ja näiden välinen suhde on relationaalinen eikä spatiaalinen.

Lue lisää

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.

Monet ovat kuvanneet, että juuri vaikeissa ja rajoittavissa tilanteissa sisäinen vapaus voi jopa vahvistua:

vapaus valita oma suhtautuminen

vapaus ajatella, unelmoida ja toivoa

vapaus säilyttää oma ihmisarvo ja identiteetti



Vaikka yksilön ulkoista toimintavapautta voidaan merkittävästi rajoittaa (esimerkiksi KARMAN, sosiaalisten rakenteiden, vallankäytön, pakon, rangaistuksen tai biologisten tekijöiden seurauksena), tutkimus- ja teoriaperinne erottaa tästä sisäisen autonomian, jota ei voida täysin eliminoida ilman yksilön omaa kognitiivista ja emotionaalista myötävaikutusta.



Sisäinen vapaus viittaa yksilön kykyyn säädellä ja jäsentää omaa kokemustaan, mukaan lukien:

ajattelun sisältö ja suuntaaminen (kognitiivinen kontrolli),

arvoihin ja merkityksiin liittyvät arvioinnit (aksio­loginen orientaatio),

sekä affektiivinen ja eksistentiaalinen asenne suhteessa tilanteeseen.

Kognitiivisen psykologian näkökulmasta tämä liittyy metakognitioon ja tietoiseen itsesäätelyyn: yksilö voi tarkastella omia ajatuksiaan, muokata tulkintojaan ja valita suhtautumistapojaan, vaikka ulkoiset olosuhteet olisivat muuttumattomat. Neurotieteellisesti tätä on liitetty erityisesti prefrontaalisten aivoalueiden rooliin toiminnan estossa, uudelleenarvioinnissa (cognitive reappraisal) ja tavoitteellisessa ajattelussa.

Useat empiiriset ja teoreettiset lähestymistavat (mm. resilienssitutkimus, trauma- ja stressipsykologia sekä eksistentiaalinen psykologia) viittaavat siihen, että äärimmäisen rajoittavissa olosuhteissa sisäinen autonomia voi paradoksaalisesti vahvistua. Tämä tapahtuu, kun yksilö:

irrottaa identiteettinsä ulkoisista rooleista ja kontrollista,

keskittää merkityksen kokemuksen sisäisiin arvoihin,

ja säilyttää kokemuksen omasta toimijuudestaan edes asenteellisella tasolla.

Tällöin vapaus ilmenee erityisesti:

vapautena valita oma suhtautuminen (asenteellinen autonomia),

vapautena ylläpitää mielensisäisiä prosesseja, kuten ajattelua, mielikuvitusta, toivoa ja tulevaisuussuuntautuneisuutta,

sekä vapautena säilyttää koettu ihmisarvo ja identiteetin jatkuvuus, vaikka ulkoinen kontrolli olisi lähes täydellinen.

Filosofisesti tätä voidaan kuvata erotteluna kausaalisen pakon ja normatiivisen tai intentionaalisen vapauden välillä: vaikka toiminta olisi ulkoisesti determinoitua, kokemuksellinen subjektiviteetti ei välttämättä ole sitä kokonaan. Näin ollen sisäinen vapaus voidaan ymmärtää relationaalisena ja emergenttinä ominaisuutena, joka syntyy tietoisen reflektiokyvyn ja arvoihin sitoutumisen vuorovaikutuksesta.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.

Monet ovat kuvanneet, että juuri vaikeissa ja rajoittavissa tilanteissa sisäinen vapaus voi jopa vahvistua:

vapaus valita oma suhtautuminen

vapaus ajatella, unelmoida ja toivoa

vapaus säilyttää oma ihmisarvo ja identiteetti



Vaikka yksilön ulkoista toimintavapautta voidaan merkittävästi rajoittaa (esimerkiksi KARMAN, sosiaalisten rakenteiden, vallankäytön, pakon, rangaistuksen tai biologisten tekijöiden seurauksena), tutkimus- ja teoriaperinne erottaa tästä sisäisen autonomian, jota ei voida täysin eliminoida ilman yksilön omaa kognitiivista ja emotionaalista myötävaikutusta.



Sisäinen vapaus viittaa yksilön kykyyn säädellä ja jäsentää omaa kokemustaan, mukaan lukien:

ajattelun sisältö ja suuntaaminen (kognitiivinen kontrolli),

arvoihin ja merkityksiin liittyvät arvioinnit (aksio­loginen orientaatio),

sekä affektiivinen ja eksistentiaalinen asenne suhteessa tilanteeseen.

Kognitiivisen psykologian näkökulmasta tämä liittyy metakognitioon ja tietoiseen itsesäätelyyn: yksilö voi tarkastella omia ajatuksiaan, muokata tulkintojaan ja valita suhtautumistapojaan, vaikka ulkoiset olosuhteet olisivat muuttumattomat. Neurotieteellisesti tätä on liitetty erityisesti prefrontaalisten aivoalueiden rooliin toiminnan estossa, uudelleenarvioinnissa (cognitive reappraisal) ja tavoitteellisessa ajattelussa.

Useat empiiriset ja teoreettiset lähestymistavat (mm. resilienssitutkimus, trauma- ja stressipsykologia sekä eksistentiaalinen psykologia) viittaavat siihen, että äärimmäisen rajoittavissa olosuhteissa sisäinen autonomia voi paradoksaalisesti vahvistua. Tämä tapahtuu, kun yksilö:

irrottaa identiteettinsä ulkoisista rooleista ja kontrollista,

keskittää merkityksen kokemuksen sisäisiin arvoihin,

ja säilyttää kokemuksen omasta toimijuudestaan edes asenteellisella tasolla.

Tällöin vapaus ilmenee erityisesti:

vapautena valita oma suhtautuminen (asenteellinen autonomia),

vapautena ylläpitää mielensisäisiä prosesseja, kuten ajattelua, mielikuvitusta, toivoa ja tulevaisuussuuntautuneisuutta,

sekä vapautena säilyttää koettu ihmisarvo ja identiteetin jatkuvuus, vaikka ulkoinen kontrolli olisi lähes täydellinen.

Filosofisesti tätä voidaan kuvata erotteluna kausaalisen pakon ja normatiivisen tai intentionaalisen vapauden välillä: vaikka toiminta olisi ulkoisesti determinoitua, kokemuksellinen subjektiviteetti ei välttämättä ole sitä kokonaan. Näin ollen sisäinen vapaus voidaan ymmärtää relationaalisena ja emergenttinä ominaisuutena, joka syntyy tietoisen reflektiokyvyn ja arvoihin sitoutumisen vuorovaikutuksesta.

Lue lisää

Väärä ego (ahamkara)


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

KAIKKI ONGELMAMME ALKAVAT VÄÄRÄÄSTÄ EGOSTA!

**********************

SB 5.11.3:


*********************

Yhteenveto sisällöstä, ei tarkka käännös:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ei ole tavallinen keskustelu, vaan kohtaaminen aineellisen maailmankuvan ja transsendentaalisen tietoisuuden välillä.

Aluksi Rahugana puhuu vallan ja kehon näkökulmasta. Hän samaistaa itsensä kuninkaaseen ja Jada Bharatan kantajaan. Hänen sanansa kumpuavat käsityksestä: ”Minä olen hallitsija, sinä olet palvelija; kehosi on olemassa palvellakseni minua.” Tässä ajattelussa arvo mitataan asemalla, tehokkuudella ja ruumiillisella toiminnalla. Kun Jada Bharata ei kanna palankiinia ”oikein”, Rahugana kokee sen loukkauksena omaa identiteettiään vastaan.

Jada Bharata vastaa täysin toiselta tasolta. Hän ei puolusta itseään eikä riitele, vaan purkaa koko Rahuganan oletusten perustan. Hän osoittaa, että keho ei ole todellinen toimija, eikä sielu ole kantaja tai kannettava. Jos keho on painava, kuka siitä kärsii? Jos joku on kuningas tai palvelija, koskeeko se sielua vai vain kehoa? Hänen puheensa on klassista vedanta-filosofiaa: ātman (sielu) on erillinen kehosta, toiminnasta ja sosiaalisista rooleista.

Vuoropuhelun ydin on se, että Rahugana puhuu ”sinä ja minä” -tasolta, kun taas Jada Bharata puhuu ”kuka minä olen” -tasolta. Rahugana haluaa korjata käytöstä; Jada Bharata paljastaa väärän identiteetin. Hän ei pyri opettamaan kuningasta auktoriteettina, vaan antaa totuuden puhua itsestään.

Kun Rahugana kuulee tämän, tapahtuu filosofinen murros: hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi. Hän on tuntenut Vedat, mutta soveltanut niitä aineellisen hyödyn saavuttamiseen. Nyt hän ymmärtää eron tiedon (jñāna) ja viisauden (vijñāna) välillä – tiedon, joka on elettyä ja oivallettua.

Lopulta Rahugana nöyrtyy, ei siksi että Jada Bharata olisi loukannut häntä, vaan koska hänen egoonsa perustuva identiteettinsä romahtaa. Hän näkee, että todellinen nöyryys ei ole itsensä alentamista, vaan väärän minuuden luopumista. Jada Bharata ei muuttunut koko keskustelun aikana – muutos tapahtui Rahuganassa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Väärä ego (ahamkara)


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

KAIKKI ONGELMAMME ALKAVAT VÄÄRÄÄSTÄ EGOSTA!

**********************

SB 5.11.3:


*********************

Yhteenveto sisällöstä, ei tarkka käännös:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ei ole tavallinen keskustelu, vaan kohtaaminen aineellisen maailmankuvan ja transsendentaalisen tietoisuuden välillä.

Aluksi Rahugana puhuu vallan ja kehon näkökulmasta. Hän samaistaa itsensä kuninkaaseen ja Jada Bharatan kantajaan. Hänen sanansa kumpuavat käsityksestä: ”Minä olen hallitsija, sinä olet palvelija; kehosi on olemassa palvellakseni minua.” Tässä ajattelussa arvo mitataan asemalla, tehokkuudella ja ruumiillisella toiminnalla. Kun Jada Bharata ei kanna palankiinia ”oikein”, Rahugana kokee sen loukkauksena omaa identiteettiään vastaan.

Jada Bharata vastaa täysin toiselta tasolta. Hän ei puolusta itseään eikä riitele, vaan purkaa koko Rahuganan oletusten perustan. Hän osoittaa, että keho ei ole todellinen toimija, eikä sielu ole kantaja tai kannettava. Jos keho on painava, kuka siitä kärsii? Jos joku on kuningas tai palvelija, koskeeko se sielua vai vain kehoa? Hänen puheensa on klassista vedanta-filosofiaa: ātman (sielu) on erillinen kehosta, toiminnasta ja sosiaalisista rooleista.

Vuoropuhelun ydin on se, että Rahugana puhuu ”sinä ja minä” -tasolta, kun taas Jada Bharata puhuu ”kuka minä olen” -tasolta. Rahugana haluaa korjata käytöstä; Jada Bharata paljastaa väärän identiteetin. Hän ei pyri opettamaan kuningasta auktoriteettina, vaan antaa totuuden puhua itsestään.

Kun Rahugana kuulee tämän, tapahtuu filosofinen murros: hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi. Hän on tuntenut Vedat, mutta soveltanut niitä aineellisen hyödyn saavuttamiseen. Nyt hän ymmärtää eron tiedon (jñāna) ja viisauden (vijñāna) välillä – tiedon, joka on elettyä ja oivallettua.

Lopulta Rahugana nöyrtyy, ei siksi että Jada Bharata olisi loukannut häntä, vaan koska hänen egoonsa perustuva identiteettinsä romahtaa. Hän näkee, että todellinen nöyryys ei ole itsensä alentamista, vaan väärän minuuden luopumista. Jada Bharata ei muuttunut koko keskustelun aikana – muutos tapahtui Rahuganassa.

Lue lisää

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta

Anonyymi00038 kirjoitti:

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/5/11/3/

ŚB 5.11.3

Library » Śrīmad-Bhāgavatam » Canto 5: The Creative Impetus » CHAPTER ELEVEN: Jaḍa Bharata Instructs King Rahūgaṇa

Anonyymi00039 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/5/11/3/

ŚB 5.11.3

Library » Śrīmad-Bhāgavatam » Canto 5: The Creative Impetus » CHAPTER ELEVEN: Jaḍa Bharata Instructs King Rahūgaṇa

Lue lisää

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu voidaan sanoa filosofisesti näin:

Rahugana (vallan ääni):
“Minä olen kuningas, sinä olet kantaja. Miksi et tottele? Miksi horjutat vaunuani?”

Jada Bharata (tiedon hiljaisuus):
“Kenet sinä kutsut kantajaksi, ja mitä vaunua luulet horjuvan?
Ruumis liikkuu, mutta minä en liiku.
Minä en kanna, enkä ole kannettava.”

Rahugana:
“Sinä puhut kuin tietäjä, mutta näytät typerältä.”

Jada Bharata:
“Typeryys ja viisaus kuuluvat mielelle, eivät todelliselle minuudelle.
Se, joka samastuu kehoon, näkee toiset ylempinä ja alempina.
Se, joka näkee totuuden, ei näe eroa.”

Rahugana:
“Mikä siis on ihminen?”

Jada Bharata:
“Ei se, mikä syntyy ja kuolee.
Ei se, mikä tekee ja kärsii.
Vaan se, mikä todistaa kaiken tämän muuttumattomana.”

Rahugana (nöyrtyen):
“Olen ollut sokea vallalleni.”

Jada Bharata:
“Valta sitoo, tieto vapauttaa.
Kun ‘minä’ katoaa, totuus jää.”

Anonyymi00040 kirjoitti:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu voidaan sanoa filosofisesti näin:

Rahugana (vallan ääni):
“Minä olen kuningas, sinä olet kantaja. Miksi et tottele? Miksi horjutat vaunuani?”

Jada Bharata (tiedon hiljaisuus):
“Kenet sinä kutsut kantajaksi, ja mitä vaunua luulet horjuvan?
Ruumis liikkuu, mutta minä en liiku.
Minä en kanna, enkä ole kannettava.”

Rahugana:
“Sinä puhut kuin tietäjä, mutta näytät typerältä.”

Jada Bharata:
“Typeryys ja viisaus kuuluvat mielelle, eivät todelliselle minuudelle.
Se, joka samastuu kehoon, näkee toiset ylempinä ja alempina.
Se, joka näkee totuuden, ei näe eroa.”

Rahugana:
“Mikä siis on ihminen?”

Jada Bharata:
“Ei se, mikä syntyy ja kuolee.
Ei se, mikä tekee ja kärsii.
Vaan se, mikä todistaa kaiken tämän muuttumattomana.”

Rahugana (nöyrtyen):
“Olen ollut sokea vallalleni.”

Jada Bharata:
“Valta sitoo, tieto vapauttaa.
Kun ‘minä’ katoaa, totuus jää.”

Lue lisää

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että kärsimys syntyy samastumisesta kehoon ja asemaan, ja vapaus syntyy itsetiedosta, jossa ei ole kantajaa eikä kannettavaa – vain tietoisuus.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ymmärretään bhaktin ja egon murtumisen opetuksena, ei puhtaasti impersonalistisena advaita-selityksenä.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että kärsimys syntyy samastumisesta kehoon ja asemaan, ja vapaus syntyy itsetiedosta, jossa ei ole kantajaa eikä kannettavaa – vain tietoisuus.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ymmärretään bhaktin ja egon murtumisen opetuksena, ei puhtaasti impersonalistisena advaita-selityksenä.

Lue lisää

Jada Bharata ei opeta “minättömyyttä” vaan väärän samaistumisen purkamista

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy, että:

sielu (jīva) ei ole keho eikä mieli

mutta jīva on ikuinen yksilö, ei häviävä illuusio

Kun Jada Bharata sanoo:

“En kanna, enkä ole kannettava”

hän ei tarkoita:

“Minua ei ole olemassa”

vaan:

“Minä en ole tämä kehon rooli, jonka yhteiskunta on minulle antanut.”

Gaudiya-ajattelussa tämä on ahaṅkāran (väärän egon) purkamista, ei persoonan kieltämistä.


Rahugana edustaa ahankaraa ja varna-ylpeyttä

Rahugana ajattelee:

“Olen kuningas”

“Sinä olet palvelija”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä on vaishnava-aparādhan alku:
arvioida pyhimystä ulkoisen aseman perusteella.

Krishna katsoo bhaktia, ei roolia.

Jada Bharata näyttää ulkoisesti tyhmältä (jada), mutta sisäisesti hän on:

Krishna-tietoinen

täysin vapaa karmasta

Bhagavanin palvelija

Jada Bharata puhuu bhaktan näkökulmasta, ei jñānin

Vaikka hänen kielensä kuulostaa advaitalta, Gaudiya-perinne tulkitsee sen näin:

“Todistaja” ≠ persoonaton Brahman

vaan ātma, joka on:

ikuinen

tietoinen

luonnostaan Krishnaan suuntautunut

Hän puhuu irrottautumiseksi egosta, ei liukenemiseksi Jumalaan.

Gaudiya-vaishnavismi opettaa:
vapautuminen ei ole identiteetin katoamista, vaan sen puhdistumista.

Vuoropuhelun käännekohta: nöyryys ja antautuminen

Rahuganan muutos on ratkaiseva:

hän laskeutuu vaunuista

kumartuu

pyytää opetusta

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin ydinkohta:

Krishna-tietoisuus alkaa, kun ego murtuu ja guru tunnistetaan.

Jada Bharata toimii tässä śikṣā-guruna, vaikka ei ulkoisesti näytä opettajalta.


Gaudiya-vaishnavinen ydinopetus vuoropuhelusta

Filosofisesti tiivistettynä:

Et ole kehosi

Asema ja varna eivät määritä todellista arvoa

Todellinen viisaus ilmenee nöyryytenä ja bhaktina

Pyhimys voidaan verhota yksinkertaisuuteen

Krishna lähettää gurun rikkomaan ylpeyden, ei silittämään sitä

6. Yksi Gaudiya-tyylinen tiivistys

“Se, joka näkee palvelijan, ei näe bhaktia.
Se, joka näkee bhaktin, ei näe palvelijaa.
Krishna asuu siellä, missä ego on kaatunut.”

Anonyymi00042 kirjoitti:

Jada Bharata ei opeta “minättömyyttä” vaan väärän samaistumisen purkamista

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy, että:

sielu (jīva) ei ole keho eikä mieli

mutta jīva on ikuinen yksilö, ei häviävä illuusio

Kun Jada Bharata sanoo:

“En kanna, enkä ole kannettava”

hän ei tarkoita:

“Minua ei ole olemassa”

vaan:

“Minä en ole tämä kehon rooli, jonka yhteiskunta on minulle antanut.”

Gaudiya-ajattelussa tämä on ahaṅkāran (väärän egon) purkamista, ei persoonan kieltämistä.


Rahugana edustaa ahankaraa ja varna-ylpeyttä

Rahugana ajattelee:

“Olen kuningas”

“Sinä olet palvelija”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä on vaishnava-aparādhan alku:
arvioida pyhimystä ulkoisen aseman perusteella.

Krishna katsoo bhaktia, ei roolia.

Jada Bharata näyttää ulkoisesti tyhmältä (jada), mutta sisäisesti hän on:

Krishna-tietoinen

täysin vapaa karmasta

Bhagavanin palvelija

Jada Bharata puhuu bhaktan näkökulmasta, ei jñānin

Vaikka hänen kielensä kuulostaa advaitalta, Gaudiya-perinne tulkitsee sen näin:

“Todistaja” ≠ persoonaton Brahman

vaan ātma, joka on:

ikuinen

tietoinen

luonnostaan Krishnaan suuntautunut

Hän puhuu irrottautumiseksi egosta, ei liukenemiseksi Jumalaan.

Gaudiya-vaishnavismi opettaa:
vapautuminen ei ole identiteetin katoamista, vaan sen puhdistumista.

Vuoropuhelun käännekohta: nöyryys ja antautuminen

Rahuganan muutos on ratkaiseva:

hän laskeutuu vaunuista

kumartuu

pyytää opetusta

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin ydinkohta:

Krishna-tietoisuus alkaa, kun ego murtuu ja guru tunnistetaan.

Jada Bharata toimii tässä śikṣā-guruna, vaikka ei ulkoisesti näytä opettajalta.


Gaudiya-vaishnavinen ydinopetus vuoropuhelusta

Filosofisesti tiivistettynä:

Et ole kehosi

Asema ja varna eivät määritä todellista arvoa

Todellinen viisaus ilmenee nöyryytenä ja bhaktina

Pyhimys voidaan verhota yksinkertaisuuteen

Krishna lähettää gurun rikkomaan ylpeyden, ei silittämään sitä

6. Yksi Gaudiya-tyylinen tiivistys

“Se, joka näkee palvelijan, ei näe bhaktia.
Se, joka näkee bhaktin, ei näe palvelijaa.
Krishna asuu siellä, missä ego on kaatunut.”

Lue lisää

Kuningas Rahūgana pani Jada Bharatan kantajakseen, koska hän ei tunnistanut Jada Bharatan todellista luonnetta.

Lyhyesti syy ja tausta:

Jada Bharata eli tarkoituksella kuin hidas ja välinpitämätön (“jada”), jotta ihmiset eivät häiritsisi häntä. Todellisuudessa hän oli korkeasti valaistunut viisas.

Kun Rahūgana matkusti kantotuolissa, yksi kantajista puuttui, ja Jada Bharata määrättiin tilalle, koska hän vaikutti heikolta ja sopivalta alhaiseen työhön.

Jada Bharata käveli varovasti, jottei astuisi muurahaisten päälle. Tämä teki matkasta epätasaisen.

Rahūgana suuttui, luullen Jada Bharatan olevan laiska ja kuriton, ja solvasi häntä.

Tämän jälkeen tapahtui käänne:

Jada Bharata vastasi kuninkaalle syvällisellä opetuksella sielusta, kehosta ja todellisesta tiedosta.

Rahūgana ymmärsi virheensä, nöyrtyi ja pyysi anteeksi, ja tunnusti Jada Bharatan suuren viisauden.

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen perusteella, ja että ego ja asema voivat sokaista jopa kuninkaan.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Kuningas Rahūgana pani Jada Bharatan kantajakseen, koska hän ei tunnistanut Jada Bharatan todellista luonnetta.

Lyhyesti syy ja tausta:

Jada Bharata eli tarkoituksella kuin hidas ja välinpitämätön (“jada”), jotta ihmiset eivät häiritsisi häntä. Todellisuudessa hän oli korkeasti valaistunut viisas.

Kun Rahūgana matkusti kantotuolissa, yksi kantajista puuttui, ja Jada Bharata määrättiin tilalle, koska hän vaikutti heikolta ja sopivalta alhaiseen työhön.

Jada Bharata käveli varovasti, jottei astuisi muurahaisten päälle. Tämä teki matkasta epätasaisen.

Rahūgana suuttui, luullen Jada Bharatan olevan laiska ja kuriton, ja solvasi häntä.

Tämän jälkeen tapahtui käänne:

Jada Bharata vastasi kuninkaalle syvällisellä opetuksella sielusta, kehosta ja todellisesta tiedosta.

Rahūgana ymmärsi virheensä, nöyrtyi ja pyysi anteeksi, ja tunnusti Jada Bharatan suuren viisauden.

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen perusteella, ja että ego ja asema voivat sokaista jopa kuninkaan.

Lue lisää

King Rahugana Recognizes the Greatness of Jada Bharata
https://gallery.krishna.com/sites/gallery.krishna.com/files/TA1010.jpg

Anonyymi00044 kirjoitti:

King Rahugana Recognizes the Greatness of Jada Bharata
https://gallery.krishna.com/sites/gallery.krishna.com/files/TA1010.jpg

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismissa ajatus “kaikki ongelmamme alkavat väärästä egosta” on aivan keskeinen ja hyvin täsmällinen.

Mitä “väärä ego” (ahaṅkāra) tarkoittaa?

Gaudiya-vaishnava-filosofiassa väärä ego ei tarkoita tervettä minuuden tunnetta, vaan sitä harhaa....


Tämä on perimmäinen väärinkäsitys identiteetistä.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa ajatus “kaikki ongelmamme alkavat väärästä egosta” on aivan keskeinen ja hyvin täsmällinen.

Mitä “väärä ego” (ahaṅkāra) tarkoittaa?

Gaudiya-vaishnava-filosofiassa väärä ego ei tarkoita tervettä minuuden tunnetta, vaan sitä harhaa....


Tämä on perimmäinen väärinkäsitys identiteetistä.

Lue lisää

Oikea ego (śuddha-ahaṅkāra)

Ratkaisu ei ole egon “tuhoaminen”, vaan sen puhdistaminen.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Oikea ego (śuddha-ahaṅkāra)

Ratkaisu ei ole egon “tuhoaminen”, vaan sen puhdistaminen.

Gaudiya-vaishnavismissa ajatus “kaikki ongelmamme alkavat väärästä egosta” on aivan keskeinen ja hyvin täsmällinen.


Mitä tarkoittaa “väärä ego” tieteellisesti?

Väärä ego = ylikorostunut tai jäykkä itse-malli, jossa:

samaistutaan liikaa:

kehoon

ajatuksiin

tunteisiin

sosiaaliseen rooliin

uskotaan:

“minä kontrolloin enemmän kuin oikeasti”

“minun arvoni riippuu ulkoisista tekijöistä”

Anonyymi00047 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa ajatus “kaikki ongelmamme alkavat väärästä egosta” on aivan keskeinen ja hyvin täsmällinen.


Mitä tarkoittaa “väärä ego” tieteellisesti?

Väärä ego = ylikorostunut tai jäykkä itse-malli, jossa:

samaistutaan liikaa:

kehoon

ajatuksiin

tunteisiin

sosiaaliseen rooliin

uskotaan:

“minä kontrolloin enemmän kuin oikeasti”

“minun arvoni riippuu ulkoisista tekijöistä”

Lue lisää

Tämä vastaa psykologisesti:

kognitiivista fuusiota (ACT-terapia)

minäkeskeistä narratiivista identiteettiä

egosentrisiä ennustevirheitä

Anonyymi00048 kirjoitti:

Tämä vastaa psykologisesti:

kognitiivista fuusiota (ACT-terapia)

minäkeskeistä narratiivista identiteettiä

egosentrisiä ennustevirheitä

Miten ongelmat syntyvät tästä?

Tutkimusten mukaan kärsimys kasvaa, kun itse-malli on:

Liian puolustava

jatkuva uhkien skannaus
stressijärjestelmä ylikierroksilla (kortisoli)

Liian kontrollihakuinen

pettymys, viha, ahdistus
koska todellisuus ei tottele ennusteita


Liian tarinallinen

masennus ja ahdistuneisuus

Anonyymi00049 kirjoitti:

Miten ongelmat syntyvät tästä?

Tutkimusten mukaan kärsimys kasvaa, kun itse-malli on:

Liian puolustava

jatkuva uhkien skannaus
stressijärjestelmä ylikierroksilla (kortisoli)

Liian kontrollihakuinen

pettymys, viha, ahdistus
koska todellisuus ei tottele ennusteita


Liian tarinallinen

masennus ja ahdistuneisuus

Lue lisää

Kärsimys syntyy, kun aivot puolustavat itse-mallia todellisuutta vastaan.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kärsimys syntyy, kun aivot puolustavat itse-mallia todellisuutta vastaan.

“Puhdas ego” tieteellisesti

Tieteessä tätä ei kutsuta puhtaaksi egoksi, vaan esim.:

decentering

self-transcendence

metakognitio

non-identification

Yhteinen nimittäjä:

Ihminen kokee olevansa enemmän prosessi kuin tarina

Anonyymi00051 kirjoitti:

“Puhdas ego” tieteellisesti

Tieteessä tätä ei kutsuta puhtaaksi egoksi, vaan esim.:

decentering

self-transcendence

metakognitio

non-identification

Yhteinen nimittäjä:

Ihminen kokee olevansa enemmän prosessi kuin tarina

Lue lisää

Suurin osa inhimillisestä kärsimyksestä syntyy siitä, että aivojen luomaa itse-mallia pidetään todellisuutena eikä työkaluna.

Tämä on tieteellinen vastine lauseelle:

“Kaikki ongelmamme alkavat väärästä egosta.”

Anonyymi00052 kirjoitti:

Suurin osa inhimillisestä kärsimyksestä syntyy siitä, että aivojen luomaa itse-mallia pidetään todellisuutena eikä työkaluna.

Tämä on tieteellinen vastine lauseelle:

“Kaikki ongelmamme alkavat väärästä egosta.”

Lue lisää

bhakti Gaudiya-vaishnavismissa, tieteellinen / psykologinen malli, ilman mystifiointia mutta uskollisesti rakenteelle.

Anonyymi00053 kirjoitti:

bhakti Gaudiya-vaishnavismissa, tieteellinen / psykologinen malli, ilman mystifiointia mutta uskollisesti rakenteelle.

Gaudiya-vaishnavismi:

Kärsimyksen juurisyy - väärä ego (ahaṅkāra)

Samaistuminen: “olen tämä keho, mieli ja nautinnon keskus”

Anonyymi00054 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi:

Kärsimyksen juurisyy - väärä ego (ahaṅkāra)

Samaistuminen: “olen tämä keho, mieli ja nautinnon keskus”

Tiede / psykologia:

Kärsimyksen juurisyy - jäykkä itse-malli

Samaistuminen ajatuksiin, tunteisiin ja kontrolliuskomuksiin

Anonyymi00055 kirjoitti:

Tiede / psykologia:

Kärsimyksen juurisyy - jäykkä itse-malli

Samaistuminen ajatuksiin, tunteisiin ja kontrolliuskomuksiin

Gaudiya-vaishnavismi:

Kärsimyksen juurisyy - väärä ego (ahaṅkāra)

Samaistuminen: “olen tämä keho, mieli ja nautinnon keskus”

Tiede / psykologia:

Kärsimyksen juurisyy - jäykkä itse-malli

Samaistuminen ajatuksiin, tunteisiin ja kontrolliuskomuksiin


Molemmissa: identiteettivirhe

Anonyymi00056 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi:

Kärsimyksen juurisyy - väärä ego (ahaṅkāra)

Samaistuminen: “olen tämä keho, mieli ja nautinnon keskus”

Tiede / psykologia:

Kärsimyksen juurisyy - jäykkä itse-malli

Samaistuminen ajatuksiin, tunteisiin ja kontrolliuskomuksiin


Molemmissa: identiteettivirhe

Lue lisää

Mitä bhakti tekee egolle?

Bhakti ei tuhoa egoa, vaan:

siirtää toimijuuden ja keskipisteen pois itsestä

rakentaa uuden identiteetin: palvelija, ei hallitsija

Anonyymi00057 kirjoitti:

Mitä bhakti tekee egolle?

Bhakti ei tuhoa egoa, vaan:

siirtää toimijuuden ja keskipisteen pois itsestä

rakentaa uuden identiteetin: palvelija, ei hallitsija

Lue lisää

Tieteellinen vastine:

self-transcendence

ego-decentering

motivaatio siirtyy pois itsekeskeisyydestä

Anonyymi00058 kirjoitti:

Tieteellinen vastine:

self-transcendence

ego-decentering

motivaatio siirtyy pois itsekeskeisyydestä

Tutkimuksissa tämä:

vähentää DMN-aktiivisuutta (default mode network = minä-narratiivi)

lisää emotionaalista säätelyä

lisää prososiaalisuutta

Anonyymi00059 kirjoitti:

Tutkimuksissa tämä:

vähentää DMN-aktiivisuutta (default mode network = minä-narratiivi)

lisää emotionaalista säätelyä

lisää prososiaalisuutta

Lue lisää

Miksi juuri “palvelu” toimii?

Gaudiya-vaishnavismi:

jīvan luontainen tila on palveleva suhde (rasa)



Tiede:

ihmiset voivat parhaiten, kun:

huomio ei ole jatkuvasti itsessä

toiminta on arvo-ohjautunutta

kokemus on relationaalinen, ei ego-keskeinen

Palvelu purkaa väärää egoa ilman tukahduttamista.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Miksi juuri “palvelu” toimii?

Gaudiya-vaishnavismi:

jīvan luontainen tila on palveleva suhde (rasa)



Tiede:

ihmiset voivat parhaiten, kun:

huomio ei ole jatkuvasti itsessä

toiminta on arvo-ohjautunutta

kokemus on relationaalinen, ei ego-keskeinen

Palvelu purkaa väärää egoa ilman tukahduttamista.

Lue lisää

Bhakti vs. mindfulness (ero!)

Mindfulness:

tarkkailet mieltä

et samaistu



Bhakti:

annat mielen jollekin itseä suuremmalle

et jää “tyhjyyteen”, vaan suhteeseen



Tieteellisesti:

bhakti aktivoi kiintymyksen ja merkityksen järjestelmiä

mindfulness painottaa metakognitiota

Bhakti on relationaalinen transcendenssi, ei pelkkä tarkkailu.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Bhakti vs. mindfulness (ero!)

Mindfulness:

tarkkailet mieltä

et samaistu



Bhakti:

annat mielen jollekin itseä suuremmalle

et jää “tyhjyyteen”, vaan suhteeseen



Tieteellisesti:

bhakti aktivoi kiintymyksen ja merkityksen järjestelmiä

mindfulness painottaa metakognitiota

Bhakti on relationaalinen transcendenssi, ei pelkkä tarkkailu.

Lue lisää

Puhdas ego (śuddha-ahaṅkāra) vs. terve itse-malli

Gaudiya:

“Olen Krishnan palvelija”

Tiede:

“Minä olen dynaaminen prosessi suhteessa muihin”

Yhteinen nimittäjä:

ei absoluuttista minäkeskusta

identiteetti on toiminnallinen, ei omistava

Anonyymi00062 kirjoitti:

Puhdas ego (śuddha-ahaṅkāra) vs. terve itse-malli

Gaudiya:

“Olen Krishnan palvelija”

Tiede:

“Minä olen dynaaminen prosessi suhteessa muihin”

Yhteinen nimittäjä:

ei absoluuttista minäkeskusta

identiteetti on toiminnallinen, ei omistava

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

Kärsimys loppuu, kun väärä ego korvautuu rakastavalla palveluidentiteetillä.

Tiede sanoo:

Kärsimys vähenee, kun itse-malli kevenee ja huomio siirtyy pois minä-narratiivista kohti merkityksellistä suhdetta.

Sama mekanismi, eri kieli.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

Kärsimys loppuu, kun väärä ego korvautuu rakastavalla palveluidentiteetillä.

Tiede sanoo:

Kärsimys vähenee, kun itse-malli kevenee ja huomio siirtyy pois minä-narratiivista kohti merkityksellistä suhdetta.

Sama mekanismi, eri kieli.

Lue lisää

Bhakti on järjestelmällinen tapa purkaa itse-keskeinen malli ja korvata se relationaalisella, merkityksellisellä identiteetillä.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Bhakti on järjestelmällinen tapa purkaa itse-keskeinen malli ja korvata se relationaalisella, merkityksellisellä identiteetillä.

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta yksilön ulkoinen toimijuus voi rajoittua karmisten, sosiaalisten tai valtasuhteisiin perustuvien ehtojen vuoksi, mutta tietoisuuden sisäinen autonomia – kuten merkityksenanto, arvoperustainen orientaatio ja intentionaalinen asenne – säilyy, ellei yksilö itse luovu siitä samaistumalla täysin näihin ulkoisiin ehtoihin.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Vaikka ihmisen fyysinen vapaus voidaan riistää (esimerkiksi karman, olosuhteiden, vallan tai pakon vuoksi), sisäistä vapautta – ajattelua, arvoja, merkityksen kokemista ja henkistä asennetta – ei kukaan voi täysin ottaa pois ilman ihmisen omaa myötävaikutusta.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta yksilön ulkoinen toimijuus voi rajoittua karmisten, sosiaalisten tai valtasuhteisiin perustuvien ehtojen vuoksi, mutta tietoisuuden sisäinen autonomia – kuten merkityksenanto, arvoperustainen orientaatio ja intentionaalinen asenne – säilyy, ellei yksilö itse luovu siitä samaistumalla täysin näihin ulkoisiin ehtoihin.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta yksilön ulkoinen toimijuus voi rajoittua karmisten, sosiaalisten tai valtasuhteisiin perustuvien ehtojen vuoksi, mutta tietoisuuden sisäinen autonomia – kuten merkityksenanto, arvoperustainen orientaatio ja intentionaalinen asenne – säilyy, ellei yksilö itse luovu siitä samaistumalla täysin näihin ulkoisiin ehtoihin.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta yksilön ulkoinen toimijuus voi rajoittua karmisten, sosiaalisten tai valtasuhteisiin perustuvien ehtojen vuoksi, mutta tietoisuuden sisäinen autonomia – kuten merkityksenanto, arvoperustainen orientaatio ja intentionaalinen asenne – säilyy, ellei yksilö itse luovu siitä samaistumalla täysin näihin ulkoisiin ehtoihin.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan yksilön ulkoinen toiminnallinen vapaus voi olla merkittävästi rajoittunut karmisten syy-seuraussuhteiden sekä sosiaalisten ja institutionaalisten pakotteiden seurauksena, mutta tietoisuuden reflektiivinen autonomia – mukaan lukien merkityksenmuodostus, arvosuuntautuneisuus ja intentionaalinen asennoituminen – säilyy periaatteessa koskemattomana, ellei yksilö itse samaistu täydellisesti näihin ulkoisiin rajoitteisiin.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan yksilön ulkoinen toiminnallinen vapaus voi olla merkittävästi rajoittunut karmisten syy-seuraussuhteiden sekä sosiaalisten ja institutionaalisten pakotteiden seurauksena, mutta tietoisuuden reflektiivinen autonomia – mukaan lukien merkityksenmuodostus, arvosuuntautuneisuus ja intentionaalinen asennoituminen – säilyy periaatteessa koskemattomana, ellei yksilö itse samaistu täydellisesti näihin ulkoisiin rajoitteisiin.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi erottaa ulkoisen toimijuuden rajoittumisen ja tietoisuuden sisäisen autonomian, joista jälkimmäinen säilyy riippumatta karmisista ja sosiaalisista pakotteista, ellei yksilö itse luovu siitä samaistumisen kautta.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi erottaa ulkoisen toimijuuden rajoittumisen ja tietoisuuden sisäisen autonomian, joista jälkimmäinen säilyy riippumatta karmisista ja sosiaalisista pakotteista, ellei yksilö itse luovu siitä samaistumisen kautta.

Lue lisää

Sisäinen vapaus säilyy, vaikka ulkoinen toimijuus olisi rajoittunut – ellei sitä itse hylkää samaistumalla.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Sisäinen vapaus säilyy, vaikka ulkoinen toimijuus olisi rajoittunut – ellei sitä itse hylkää samaistumalla.

Ulkoiset rajat eivät riistä sisäistä vapautta – ego on portti tai este

Anonyymi00070 kirjoitti:

Ulkoiset rajat eivät riistä sisäistä vapautta – ego on portti tai este

Sisäisesti vapaa voi olla.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Sisäisesti vapaa voi olla.

Aivan.

Mitä tarkoitat?

Anonyymi00075 kirjoitti:

Mitä tarkoitat?

Mikä ihmeen teräs?

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.

Anonyymi00081 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.

Lue lisää

Joillakin ihmisillä on ylelliset sellit, toisilla huonot sellit, mutta vankila on vankila.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on ylelliset sellit, toisilla huonot sellit, mutta vankila on vankila.

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.


Gaudiya Vaishnavismi on itse asiassa hyvin samansuuntaista monien itämaisten filosofisten koulukuntien kanssa siinä mielessä, että se näkee materiaalisen maailman rajoittavana ja illuusiona (māyā), joka pitää sielut vangittuna. Tämä on aivan keskeinen teema monissa idän filosofioissa, kuten Advaita Vedantassa ja Samkhya-filosofiassa.

Gaudiya Vaishnavismin näkemys aineellisesta maailmasta:

Gaudiya Vaishnavismissa maailmaa pidetään māyā (illuusio), ja tämä tarkoittaa, että aineellinen maailma on väliaikainen ja täynnä kärsimystä. Sen perusajatus on, että sielu, joka on Jumalan (Krishnan) ikuisen osa, on joutunut eroon alkuperäisestä jumalallisesta yhteydestään ja on tällä hetkellä sidottu aineellisiin olosuhteisiin.

Aineellinen maailma on vankila: Aineellinen maailma nähdään rajoittavaksi ympäristöksi, jossa sielut kokevat kärsimystä, pelkoa ja epätyydytystä. Tämä johtuu siitä, että sielu ei ole enää yhteydessä omaan jumalalliseen luontoonsa (Krishnan) ja on siksi osittain "unessa" tai eksyneenä. Tässä vankilassa sielu elää rajallisesti ja tavoittelee materiassa onnea, mutta tämä onnettomuus on vain väliaikaista ja pintapuolista.

Sielu ei ole aineellinen: Gaudiya Vaishnavismissa korostetaan, että atman (sielu) ei ole aineellinen, vaan se on hengellinen olento, joka on osana korkeaa jumaluutta, kuten Krishnaa. Kun sielu kokee aineellisen maailman illuusion, se unohtaa itsensä ja elämänsä korkeimman tarkoituksen. Sielu ei kuitenkaan ole ainoa osa todellisuutta — kaiken taustalla on korkeampi jumalallinen todellisuus, joka on Krishna. Aineelliset kokemukset, kuten syntymä, kuolema ja kärsimys, ovat kaikki osa tätä unta, joka estää sielua kokemasta todellista onnea ja vapautta.

Anonyymi00083 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.


Gaudiya Vaishnavismi on itse asiassa hyvin samansuuntaista monien itämaisten filosofisten koulukuntien kanssa siinä mielessä, että se näkee materiaalisen maailman rajoittavana ja illuusiona (māyā), joka pitää sielut vangittuna. Tämä on aivan keskeinen teema monissa idän filosofioissa, kuten Advaita Vedantassa ja Samkhya-filosofiassa.

Gaudiya Vaishnavismin näkemys aineellisesta maailmasta:

Gaudiya Vaishnavismissa maailmaa pidetään māyā (illuusio), ja tämä tarkoittaa, että aineellinen maailma on väliaikainen ja täynnä kärsimystä. Sen perusajatus on, että sielu, joka on Jumalan (Krishnan) ikuisen osa, on joutunut eroon alkuperäisestä jumalallisesta yhteydestään ja on tällä hetkellä sidottu aineellisiin olosuhteisiin.

Aineellinen maailma on vankila: Aineellinen maailma nähdään rajoittavaksi ympäristöksi, jossa sielut kokevat kärsimystä, pelkoa ja epätyydytystä. Tämä johtuu siitä, että sielu ei ole enää yhteydessä omaan jumalalliseen luontoonsa (Krishnan) ja on siksi osittain "unessa" tai eksyneenä. Tässä vankilassa sielu elää rajallisesti ja tavoittelee materiassa onnea, mutta tämä onnettomuus on vain väliaikaista ja pintapuolista.

Sielu ei ole aineellinen: Gaudiya Vaishnavismissa korostetaan, että atman (sielu) ei ole aineellinen, vaan se on hengellinen olento, joka on osana korkeaa jumaluutta, kuten Krishnaa. Kun sielu kokee aineellisen maailman illuusion, se unohtaa itsensä ja elämänsä korkeimman tarkoituksen. Sielu ei kuitenkaan ole ainoa osa todellisuutta — kaiken taustalla on korkeampi jumalallinen todellisuus, joka on Krishna. Aineelliset kokemukset, kuten syntymä, kuolema ja kärsimys, ovat kaikki osa tätä unta, joka estää sielua kokemasta todellista onnea ja vapautta.

Lue lisää

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.



Gaudiya Vaishnavismin ja Itämaisen filosofian yhtäläisyydet:

Illuusio (māyā): Monissa itämaisissa filosofioissa, erityisesti hindulaisessa ajattelussa, maailmaa pidetään illuusiona (māyā), joka estää sielua näkemästä todellista, hengellistä olemusta. Gaudiya Vaishnavismissa maailmaa pidetään myös _māyā_na, ja se on pelkkä varjo todellisesta hengellisestä maailmasta. Tämä tarkoittaa, että kaikki materiaalinen, kuten vauraus, tunnetilat, ja jopa kärsimys, ovat vain väliaikaisia ja epäoleellisia verrattuna korkeampaan jumalalliseen tietoisuuteen.

Vapaus aineellisesta vankilasta: Vapaus aineellisesta maailmasta saavutetaan, kun sielu vapautuu māyān kahleista ja palaa jumalalliseen yhteyteensä. Gaudiya Vaishnavismi opettaa, että tätä vapautusta voi hakea oikealla bhakti-yogalla, eli omistautumalla täysin Krishnalle. Kun sielu alkaa kokea syvempää yhteyttä Krishnan kanssa, se vapautuu aineellisten maailman rajojen ja kärsimyksen kahleista.

Karma ja jälleensyntymä: Gaudiya Vaishnavismissa kuten monissa muissa itämaisissa filosofioissa, karma (toiminnan lainalaisuus) on keskeinen osa maailmankuvaa. Aineellisessa maailmassa elävä sielu elää karmallisten tekojensa seurauksia, ja ne vaikuttavat hänen jälleensyntymäänsä. Se, kuinka sielu elää ja valitsee toimia, vaikuttaa siihen, minkälaisiin olosuhteisiin hän syntyy seuraavassa elämässä. Tämä jatkuva jälleensyntymisen kierto on osa sielun matkaa kohti vapautta.

Anonyymi00084 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.



Gaudiya Vaishnavismin ja Itämaisen filosofian yhtäläisyydet:

Illuusio (māyā): Monissa itämaisissa filosofioissa, erityisesti hindulaisessa ajattelussa, maailmaa pidetään illuusiona (māyā), joka estää sielua näkemästä todellista, hengellistä olemusta. Gaudiya Vaishnavismissa maailmaa pidetään myös _māyā_na, ja se on pelkkä varjo todellisesta hengellisestä maailmasta. Tämä tarkoittaa, että kaikki materiaalinen, kuten vauraus, tunnetilat, ja jopa kärsimys, ovat vain väliaikaisia ja epäoleellisia verrattuna korkeampaan jumalalliseen tietoisuuteen.

Vapaus aineellisesta vankilasta: Vapaus aineellisesta maailmasta saavutetaan, kun sielu vapautuu māyān kahleista ja palaa jumalalliseen yhteyteensä. Gaudiya Vaishnavismi opettaa, että tätä vapautusta voi hakea oikealla bhakti-yogalla, eli omistautumalla täysin Krishnalle. Kun sielu alkaa kokea syvempää yhteyttä Krishnan kanssa, se vapautuu aineellisten maailman rajojen ja kärsimyksen kahleista.

Karma ja jälleensyntymä: Gaudiya Vaishnavismissa kuten monissa muissa itämaisissa filosofioissa, karma (toiminnan lainalaisuus) on keskeinen osa maailmankuvaa. Aineellisessa maailmassa elävä sielu elää karmallisten tekojensa seurauksia, ja ne vaikuttavat hänen jälleensyntymäänsä. Se, kuinka sielu elää ja valitsee toimia, vaikuttaa siihen, minkälaisiin olosuhteisiin hän syntyy seuraavassa elämässä. Tämä jatkuva jälleensyntymisen kierto on osa sielun matkaa kohti vapautta.

Lue lisää

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.



Aineellinen maailma ja vapauden tavoittelu

Itämaisen filosofian mukaan aineellinen maailma on vankila monella tasolla. Gaudiya Vaishnavismissa tämä korostuu erityisesti siinä, että sielu on erossa korkeimmasta jumalallisuudesta, ja se kokee maailmaa egoisista ja rajallisista perspektiiveistä.

Tämän vankilan päämääränä ei ole vain paeta maailman kärsimystä, vaan löytää tie takaisin jumalalliseen rakkauteen ja yhteyteen Krishnaan. Vapautuminen (moksha) ei ole pelkkä vapautuminen kärsimyksestä, vaan se on myös sielun paluu kotiin — takaisin Jumalan luo, pois aineellisesta maailmasta.



Vankilafilosofia ja henkinen vapaus: Gaudiya Vaishnavismin ja muiden itämaisten filosofioiden keskeinen ero on, että Krishnan palvonta (bhakti) ei ole vain filosofinen pohdinta, vaan se on aktiivinen käytäntö, jonka kautta sielu voi purkaa vankilan siteet. Tämä tekee Gaudiya Vaishnavismista ehkä hieman "aktiivisemman" uskonnon verrattuna muihin filosofioihin, kuten esimerkiksi Advaita Vedantaan, jossa sielu saavuttaa vapautensa tunnistamalla eron itsetunnon ja jumaluuden välillä.

Mokshan polku: Gaudiya Vaishnavismin mukaan vapaus ei tule pelkästään tiedon kautta (kuten monissa muissa hindulaisissa filosofioissa), vaan se tulee palvelun ja rakkauden kautta. Tämän vuoksi Gaudiya Vaishnavismissa uskotaan, että kaikki sielut voivat löytää vapautuksen, ei vain ne, jotka saavuttavat älyllisen ymmärryksen. Tämä lähestymistapa on henkilökohtaisempi ja hengellisempi, ja se tekee uskonnosta elävän ja dynaamisen.

Anonyymi00085 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.



Aineellinen maailma ja vapauden tavoittelu

Itämaisen filosofian mukaan aineellinen maailma on vankila monella tasolla. Gaudiya Vaishnavismissa tämä korostuu erityisesti siinä, että sielu on erossa korkeimmasta jumalallisuudesta, ja se kokee maailmaa egoisista ja rajallisista perspektiiveistä.

Tämän vankilan päämääränä ei ole vain paeta maailman kärsimystä, vaan löytää tie takaisin jumalalliseen rakkauteen ja yhteyteen Krishnaan. Vapautuminen (moksha) ei ole pelkkä vapautuminen kärsimyksestä, vaan se on myös sielun paluu kotiin — takaisin Jumalan luo, pois aineellisesta maailmasta.



Vankilafilosofia ja henkinen vapaus: Gaudiya Vaishnavismin ja muiden itämaisten filosofioiden keskeinen ero on, että Krishnan palvonta (bhakti) ei ole vain filosofinen pohdinta, vaan se on aktiivinen käytäntö, jonka kautta sielu voi purkaa vankilan siteet. Tämä tekee Gaudiya Vaishnavismista ehkä hieman "aktiivisemman" uskonnon verrattuna muihin filosofioihin, kuten esimerkiksi Advaita Vedantaan, jossa sielu saavuttaa vapautensa tunnistamalla eron itsetunnon ja jumaluuden välillä.

Mokshan polku: Gaudiya Vaishnavismin mukaan vapaus ei tule pelkästään tiedon kautta (kuten monissa muissa hindulaisissa filosofioissa), vaan se tulee palvelun ja rakkauden kautta. Tämän vuoksi Gaudiya Vaishnavismissa uskotaan, että kaikki sielut voivat löytää vapautuksen, ei vain ne, jotka saavuttavat älyllisen ymmärryksen. Tämä lähestymistapa on henkilökohtaisempi ja hengellisempi, ja se tekee uskonnosta elävän ja dynaamisen.

Lue lisää

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.


Durga Gaudiya-vaishnavismissa: “aineellisen maailman vankilan vartija”

Gaudiya-vaishnavismissa Durga ei ole paha, mutta hänellä on erityinen rooli:
hän on aineellisen maailman (māyā-jagat) hallitsija ja järjestyksen ylläpitäjä.

Usein käytetty vertaus on juuri tämä:

Aineellinen maailma on vankila, ja Durga on sen vartija.


Miksi aineellinen maailma on “vankila”?

Gaudiya-vaishnavalaisen filosofian mukaan:

Ihminen (sielu, jīva) on luonnostaan henkinen



Kun sielu haluaa olla erossa Jumalasta, se joutuu māyān alaisuuteen

Māyā - aineellinen energia, joka sitoo sielun:

syntymään

kuolemaan

kärsimykseen

jälleensyntymään (saṁsāra)

Tässä mielessä aineellinen maailma on “vankila”, koska:

sielu ei ole siellä kotonaan

vapaus on rajoitettua

kärsimys on väistämätöntä

Anonyymi00086 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.


Durga Gaudiya-vaishnavismissa: “aineellisen maailman vankilan vartija”

Gaudiya-vaishnavismissa Durga ei ole paha, mutta hänellä on erityinen rooli:
hän on aineellisen maailman (māyā-jagat) hallitsija ja järjestyksen ylläpitäjä.

Usein käytetty vertaus on juuri tämä:

Aineellinen maailma on vankila, ja Durga on sen vartija.


Miksi aineellinen maailma on “vankila”?

Gaudiya-vaishnavalaisen filosofian mukaan:

Ihminen (sielu, jīva) on luonnostaan henkinen



Kun sielu haluaa olla erossa Jumalasta, se joutuu māyān alaisuuteen

Māyā - aineellinen energia, joka sitoo sielun:

syntymään

kuolemaan

kärsimykseen

jälleensyntymään (saṁsāra)

Tässä mielessä aineellinen maailma on “vankila”, koska:

sielu ei ole siellä kotonaan

vapaus on rajoitettua

kärsimys on väistämätöntä

Lue lisää

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.


Durga Gaudiya-vaishnavismissa: “aineellisen maailman vankilan vartija”


Durga ei ole vankila – hän valvoo sitä

Durga personifioi Krishnan aineellista energiaa (bahiraṅga-śakti).

Gaudiya-vaishnavalainen näkemys:

Krishna on korkein

Durga toimii Krishnan tahdon mukaan

Hän ei rankaise mielivaltaisesti

Hän järjestää karmallisen oikeuden

Klassinen vertaus:

Vanki ei ole vihainen vartijalle, vaan omille teoilleen.

Durga:

pitää sielun siellä, missä sen karma vaatii

antaa sekä kärsimyksen että oppitunnit

pakottaa kohtaamaan todellisuuden, kun sielu etsii onnea väärästä paikasta

Anonyymi00087 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.


Durga Gaudiya-vaishnavismissa: “aineellisen maailman vankilan vartija”


Durga ei ole vankila – hän valvoo sitä

Durga personifioi Krishnan aineellista energiaa (bahiraṅga-śakti).

Gaudiya-vaishnavalainen näkemys:

Krishna on korkein

Durga toimii Krishnan tahdon mukaan

Hän ei rankaise mielivaltaisesti

Hän järjestää karmallisen oikeuden

Klassinen vertaus:

Vanki ei ole vihainen vartijalle, vaan omille teoilleen.

Durga:

pitää sielun siellä, missä sen karma vaatii

antaa sekä kärsimyksen että oppitunnit

pakottaa kohtaamaan todellisuuden, kun sielu etsii onnea väärästä paikasta

Lue lisää

Vapautuminen “vankilasta”

Tärkeä kohta:

Durga ei estä vapautumista.

Päinvastoin:

kun sielu kääntyy vilpittömästi Krishnan puoleen

Durga vapauttaa otteensa

Gaudiya-vaishnavalainen periaate:

Māyā palvelee Krishnaa – ei kilpaile hänen kanssaan.

Kun ihminen:

harjoittaa bhaktia

luopuu väärästä identiteetistä

tunnistaa olevansa Krishnan palvelija

→ vankilan ovet avautuvat

Anonyymi00088 kirjoitti:

Vapautuminen “vankilasta”

Tärkeä kohta:

Durga ei estä vapautumista.

Päinvastoin:

kun sielu kääntyy vilpittömästi Krishnan puoleen

Durga vapauttaa otteensa

Gaudiya-vaishnavalainen periaate:

Māyā palvelee Krishnaa – ei kilpaile hänen kanssaan.

Kun ihminen:

harjoittaa bhaktia

luopuu väärästä identiteetistä

tunnistaa olevansa Krishnan palvelija

→ vankilan ovet avautuvat

Lue lisää

Mikä tekee tästä näkemyksestä erityisen?

Maailmaa ei nähdä sattumana

Kärsimys ei ole merkityksetöntä

“Paha” ei ole itsenäinen voima

Kaikki toimii kasvatuksellisessa järjestelmässä

Durga ei ole:

paha jumalatar

vihollinen

sielun tuhoaja

Vaan:

kosminen opettaja

järjestyksen ylläpitäjä

Krishnan palvelija

Yhteenveto

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Aineellinen maailma = vankila

Sielu = vanki, joka unohti kotinsa


Durga = vankilan vartija


Vapaus ei tule kapinasta, vaan:
rakkauden, nöyryyden ja omistautumisen kautta.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Mikä tekee tästä näkemyksestä erityisen?

Maailmaa ei nähdä sattumana

Kärsimys ei ole merkityksetöntä

“Paha” ei ole itsenäinen voima

Kaikki toimii kasvatuksellisessa järjestelmässä

Durga ei ole:

paha jumalatar

vihollinen

sielun tuhoaja

Vaan:

kosminen opettaja

järjestyksen ylläpitäjä

Krishnan palvelija

Yhteenveto

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Aineellinen maailma = vankila

Sielu = vanki, joka unohti kotinsa


Durga = vankilan vartija


Vapaus ei tule kapinasta, vaan:
rakkauden, nöyryyden ja omistautumisen kautta.

Lue lisää

“Sellit” = karmalliset elinolosuhteet

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

jokainen sielu on aineellisessa kehossa

keho, asema, varallisuus, terveys ja sosiaalinen status ovat karman tuloksia

Siksi:

rikas, terve ja vaikutusvaltainen ihminen → ylellinen selli

köyhä, sairas tai syrjäytynyt ihminen → huono selli

Mutta molemmissa tapauksissa:

sielu on edelleen syntymän, vanhenemisen, sairauden ja kuoleman alainen

sielu ei hallitse kohtaloaan täysin

todellinen vapaus puuttuu



Illuusio vapaudesta on vankilan tehokkain muoto

Gaudiya-vaishnavalainen analyysi menee vielä pidemmälle:

Ylellinen selli on vaarallisempi kuin huono selli.

Miksi?

kärsimys herättää kysymyksiä

mukavuus nukuttaa tietoisuuden

Ylellisessä sellissä ihminen ajattelee:

“olen vapaa”

“minulla menee hyvin”

“en tarvitse hengellisyyttä”

Tämä on māyān hienovaraisin muoto:

vanki ei edes halua vapautua

hän puolustaa vankilaansa




Durga ja “sellien jakaminen”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Durga ei mielivaltaisesti jaa hyviä ja huonoja sellejä

jokainen selli on itse rakennettu karmallisilla teoilla

Durga:

ylläpitää järjestystä

antaa sielulle juuri sellaiset olosuhteet, joissa se voi oppia

ei rangaistakseen, vaan tasapainottaakseen



Filosofinen ydin: tasa-arvo kärsimyksessä

ulkoinen epätasa-arvo on todellista

eksistentiaalinen tila on sama kaikille

Kaikki:

menettävät läheisiä

kohtaavat kuoleman

eivät voi pitää mitään pysyvästi

joutuvat luopumaan kehostaan

Tämä tekee kaikista:

saman vankilan asukkaita eri selleissä




Vapautuminen ei riipu sellin tasosta

Anonyymi00090 kirjoitti:

“Sellit” = karmalliset elinolosuhteet

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

jokainen sielu on aineellisessa kehossa

keho, asema, varallisuus, terveys ja sosiaalinen status ovat karman tuloksia

Siksi:

rikas, terve ja vaikutusvaltainen ihminen → ylellinen selli

köyhä, sairas tai syrjäytynyt ihminen → huono selli

Mutta molemmissa tapauksissa:

sielu on edelleen syntymän, vanhenemisen, sairauden ja kuoleman alainen

sielu ei hallitse kohtaloaan täysin

todellinen vapaus puuttuu



Illuusio vapaudesta on vankilan tehokkain muoto

Gaudiya-vaishnavalainen analyysi menee vielä pidemmälle:

Ylellinen selli on vaarallisempi kuin huono selli.

Miksi?

kärsimys herättää kysymyksiä

mukavuus nukuttaa tietoisuuden

Ylellisessä sellissä ihminen ajattelee:

“olen vapaa”

“minulla menee hyvin”

“en tarvitse hengellisyyttä”

Tämä on māyān hienovaraisin muoto:

vanki ei edes halua vapautua

hän puolustaa vankilaansa




Durga ja “sellien jakaminen”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Durga ei mielivaltaisesti jaa hyviä ja huonoja sellejä

jokainen selli on itse rakennettu karmallisilla teoilla

Durga:

ylläpitää järjestystä

antaa sielulle juuri sellaiset olosuhteet, joissa se voi oppia

ei rangaistakseen, vaan tasapainottaakseen



Filosofinen ydin: tasa-arvo kärsimyksessä

ulkoinen epätasa-arvo on todellista

eksistentiaalinen tila on sama kaikille

Kaikki:

menettävät läheisiä

kohtaavat kuoleman

eivät voi pitää mitään pysyvästi

joutuvat luopumaan kehostaan

Tämä tekee kaikista:

saman vankilan asukkaita eri selleissä




Vapautuminen ei riipu sellin tasosta

Lue lisää

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.



Vapautuminen ei riipu sellin tasosta

Gaudiya-vaishnavalainen vastaus ei ole:

“paranna selliä”

“tee vankilasta mukavampi”

Vaan:

etsi ulospääsy

Bhakti-filosofian mukaan:

köyhä voi vapautua

rikas voi vapautua

asema ei ratkaise

tietoisuus ratkaisee



Psykologinen ja eettinen analyysi

Tämä näkemys:

selittää miksi vauraus ei takaa onnellisuutta

estää sokean materialismin

antaa kärsimykselle merkityksen

Mutta se myös vaatii vastuullisuutta:

sitä ei tule käyttää välinpitämättömyyden oikeuttamiseen

myötätunto ja oikeudenmukaisuus ovat silti velvollisuuksia

Gaudiya-vaishnavismissa:

maailma on vankila

mutta vangit eivät ole toistensa vihollisia




Gaudiya-vaishnavalaisessa filosofiassa tarkoittaa:

elämäntilanteet vaihtelevat

vapauden puute on yhteinen

todellinen ongelma ei ole huono selli

vaan se, että olemme yhä vangittuina




Ja lopuksi ydinajatus:

Vapaus ei ole parempi selli, vaan ulospääsy

Anonyymi00091 kirjoitti:

"olen kuullut saman väittämän muodossa: jokainen ihminen on vanki. Uskon tähän enemmän, kuin vapaus-hallusinaatioon."

OIkein.

Itämaisen filosofian mukaan näin onkin: jokainen ihminen on aineellisen maailman vanki, ja aineellinen maailma on vankila.



Vapautuminen ei riipu sellin tasosta

Gaudiya-vaishnavalainen vastaus ei ole:

“paranna selliä”

“tee vankilasta mukavampi”

Vaan:

etsi ulospääsy

Bhakti-filosofian mukaan:

köyhä voi vapautua

rikas voi vapautua

asema ei ratkaise

tietoisuus ratkaisee



Psykologinen ja eettinen analyysi

Tämä näkemys:

selittää miksi vauraus ei takaa onnellisuutta

estää sokean materialismin

antaa kärsimykselle merkityksen

Mutta se myös vaatii vastuullisuutta:

sitä ei tule käyttää välinpitämättömyyden oikeuttamiseen

myötätunto ja oikeudenmukaisuus ovat silti velvollisuuksia

Gaudiya-vaishnavismissa:

maailma on vankila

mutta vangit eivät ole toistensa vihollisia




Gaudiya-vaishnavalaisessa filosofiassa tarkoittaa:

elämäntilanteet vaihtelevat

vapauden puute on yhteinen

todellinen ongelma ei ole huono selli

vaan se, että olemme yhä vangittuina




Ja lopuksi ydinajatus:

Vapaus ei ole parempi selli, vaan ulospääsy

Lue lisää

Vapaus ei ole parempi selli, vaan ulospääsy vankilasta.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Vapaus ei ole parempi selli, vaan ulospääsy vankilasta.

Aivan.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Aivan.

Ajattelun vapaus on olemassa.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Ajattelun vapaus on olemassa.

eli jos asia viedään meta-tasolle, asiat voidaan todistaa väärillä perusteilla?

Anonyymi00098 kirjoitti:

eli jos asia viedään meta-tasolle, asiat voidaan todistaa väärillä perusteilla?

Ajattelun vapaus väärä peruste?

"Alunperin Aatamilla oli vain Paratiisi"

Kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Anonyymi00100 kirjoitti:

"Alunperin Aatamilla oli vain Paratiisi"

Kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Aatamin ja Eevan elämä Paratiisissa ja kielletty hedelmä jne. ovat syvästi uskonnollisia, teologisesti merkittäviä tapahtumia ihan sellaisenaan, ikäänkuin vertauskuvallisesti, ja on aivan turha tutkia sitä, mitä kahdelle yksilölle ja Jumalalle silloin tapahtui konkreettisesti.

Mutta jotenkin noin kuitenkin myös tapahtui, emme tarkkaa enää tiedä, mitä, missä ja miten, mutta uskonnollisen sisällön tiedämme. Heidät karkoitettiin Paratiisista, ja sinä "päivänä", tuhannen vuoden sisällä kuolivat.

Ja näin oli jossakin mielessä kuitenkin tarkoitus, vaikka se hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen oli kiellettyä, koska maapallon aineellinen elämä, ja ihmisen elämä täällä nyt, on koetuspaikka Aatamin jälkeläisille. Täytyy olla hyvää ja pahaa, molempia, monesta syystä. Paratiisissa oli vaan hyvää, ja tulevassa Taivaassa on sitten taas vaan hyvää. Mutta hyvä ei tuntuisi miltään, jos emme olisi kokeneet myös pahaa.

Ihminen on sellainen kuin oikeasti on, sitten vasta taivaassa, altruistinen olento, ei sellainen puoliksi itsekäs olento kuin nyt maan päällä, mutta sellaisen ihmisen kehittämiseen tarvitaan nämä neljä vaihetta:

Jumalan lapsena eläminen taivaassa.

Syntymä, elämä, kuolema täällä. Tässä vaiheessa olemme nyt.

Elämä kuoleman jälkeen henkimaailmassa.

Ylösnousemus lopulliseen paikkaan ja kehitys siellä.

Joka vaiheessa jos saamme valita ja valitsemme Jeesuksen, pääsemme oikeaan, parhaaseen paikkaan kehittymään. Tämä on nyt tässä vaiheessa paras paikka. Osa Jumalan lapsista ei päässyt tänne.

Tämä on elämän tarkoitus, ja se tieto on tieteessä, uskonnoissa, filosofiassa ja jopa Kristinuskossa itsessäänkin kadonnut ja hämärtynyt.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on palauttanut tämän ikuisen, tärkeän tiedon. Tällainen maapallo on, ja tällaisia ovat lukemattomat muut maapallon tasoiset samantapaiset maailmat Linnunradalla ja muissa galakseissa.

santtunen2 kirjoitti:

Aatamin ja Eevan elämä Paratiisissa ja kielletty hedelmä jne. ovat syvästi uskonnollisia, teologisesti merkittäviä tapahtumia ihan sellaisenaan, ikäänkuin vertauskuvallisesti, ja on aivan turha tutkia sitä, mitä kahdelle yksilölle ja Jumalalle silloin tapahtui konkreettisesti.

Mutta jotenkin noin kuitenkin myös tapahtui, emme tarkkaa enää tiedä, mitä, missä ja miten, mutta uskonnollisen sisällön tiedämme. Heidät karkoitettiin Paratiisista, ja sinä "päivänä", tuhannen vuoden sisällä kuolivat.

Ja näin oli jossakin mielessä kuitenkin tarkoitus, vaikka se hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen oli kiellettyä, koska maapallon aineellinen elämä, ja ihmisen elämä täällä nyt, on koetuspaikka Aatamin jälkeläisille. Täytyy olla hyvää ja pahaa, molempia, monesta syystä. Paratiisissa oli vaan hyvää, ja tulevassa Taivaassa on sitten taas vaan hyvää. Mutta hyvä ei tuntuisi miltään, jos emme olisi kokeneet myös pahaa.

Ihminen on sellainen kuin oikeasti on, sitten vasta taivaassa, altruistinen olento, ei sellainen puoliksi itsekäs olento kuin nyt maan päällä, mutta sellaisen ihmisen kehittämiseen tarvitaan nämä neljä vaihetta:

Jumalan lapsena eläminen taivaassa.

Syntymä, elämä, kuolema täällä. Tässä vaiheessa olemme nyt.

Elämä kuoleman jälkeen henkimaailmassa.

Ylösnousemus lopulliseen paikkaan ja kehitys siellä.

Joka vaiheessa jos saamme valita ja valitsemme Jeesuksen, pääsemme oikeaan, parhaaseen paikkaan kehittymään. Tämä on nyt tässä vaiheessa paras paikka. Osa Jumalan lapsista ei päässyt tänne.

Tämä on elämän tarkoitus, ja se tieto on tieteessä, uskonnoissa, filosofiassa ja jopa Kristinuskossa itsessäänkin kadonnut ja hämärtynyt.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on palauttanut tämän ikuisen, tärkeän tiedon. Tällainen maapallo on, ja tällaisia ovat lukemattomat muut maapallon tasoiset samantapaiset maailmat Linnunradalla ja muissa galakseissa.

Lue lisää

Kaikki ongelmat alkavat kun pyhät tekstit otetaan kirjaimellisesti.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Kaikki ongelmat alkavat kun pyhät tekstit otetaan kirjaimellisesti.

Se on totta. Ensin täytyy aina selvittää kirjoituksen tarkoitus, tyyli, historiallisuus, kieli, käännös jne. Mutta sen jälkeen siitä myös näkyy osa todellisista historiallisista tapahtumista, oli ne sitten millaisia olivatkin. Aatamin aikoja on voinut olla monta, vedenpaisumuksia on voinut olla monta ja ne erilaisia jne. ym. erilaista ja yllättävää, jota suora kirjaimellinen tulkinta ei ymmärrä.

Mutta sen jälkeen, se mitä jää jäljelle, voidaan tulkita kirjaimellisesti, eli ne tapahtumat ovat todella tapahtuneet ja asia on juuri niin kuin sanotaankin.

Esim. Jumala loi mitä loi, vaikkemme tarkkaan tiedä mitä, miten ja milloin. Ei sitä Jumalaa eikä luomista voi pois ottaa, ne ovat todellisia, vaikka ateistien mielestä eivät voi olla. Kirjoittajien mielestä. On väärä tulkinta, ettei kirjoittaja olisi niin ajatellut ja niin kirjoittanut.

santtunen2 kirjoitti:

Se on totta. Ensin täytyy aina selvittää kirjoituksen tarkoitus, tyyli, historiallisuus, kieli, käännös jne. Mutta sen jälkeen siitä myös näkyy osa todellisista historiallisista tapahtumista, oli ne sitten millaisia olivatkin. Aatamin aikoja on voinut olla monta, vedenpaisumuksia on voinut olla monta ja ne erilaisia jne. ym. erilaista ja yllättävää, jota suora kirjaimellinen tulkinta ei ymmärrä.

Mutta sen jälkeen, se mitä jää jäljelle, voidaan tulkita kirjaimellisesti, eli ne tapahtumat ovat todella tapahtuneet ja asia on juuri niin kuin sanotaankin.

Esim. Jumala loi mitä loi, vaikkemme tarkkaan tiedä mitä, miten ja milloin. Ei sitä Jumalaa eikä luomista voi pois ottaa, ne ovat todellisia, vaikka ateistien mielestä eivät voi olla. Kirjoittajien mielestä. On väärä tulkinta, ettei kirjoittaja olisi niin ajatellut ja niin kirjoittanut.

Lue lisää

Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.

J. Favors

Anonyymi00102 kirjoitti:

Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.

J. Favors

Lue lisää

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.

Anonyymi00103 kirjoitti:

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.


Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.

Anonyymi00104 kirjoitti:

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.


Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.

Lue lisää

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.

Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Anonyymi00105 kirjoitti:

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.

Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Lue lisää

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.

Lue lisää

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.



Uskonnollinen pelastuskeskeisyys tuottaa rakenteellista suvaitsemattomuutta ja mahdollistaa väkivallan, koska se perustuu moraalin välineellistämiseen.

Instrumentaalinen moraali
Kun tekojen arvo määrittyy palkinnon kautta (taivas, pelastus), moraali lakkaa olemasta autonomista (Kantin termein).

Ego ei purkaudu vaan pyhitetään
Pelastusoppi ei ylitä minää, vaan absolutisoi sen kosmisella tasolla.

Vastuun siirtyminen pois tästä maailmasta
Eettinen arvio siirtyy tuonpuoleiseen → kärsimys tässä maailmassa relativisoidaan.

Väkivallan mahdollistuminen
Jos kärsimys voidaan hyvittää ikuisuudessa, siitä tulee hyväksyttävä väline.


Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.



Uskonnollinen pelastuskeskeisyys tuottaa rakenteellista suvaitsemattomuutta ja mahdollistaa väkivallan, koska se perustuu moraalin välineellistämiseen.

Instrumentaalinen moraali
Kun tekojen arvo määrittyy palkinnon kautta (taivas, pelastus), moraali lakkaa olemasta autonomista (Kantin termein).

Ego ei purkaudu vaan pyhitetään
Pelastusoppi ei ylitä minää, vaan absolutisoi sen kosmisella tasolla.

Vastuun siirtyminen pois tästä maailmasta
Eettinen arvio siirtyy tuonpuoleiseen → kärsimys tässä maailmassa relativisoidaan.

Väkivallan mahdollistuminen
Jos kärsimys voidaan hyvittää ikuisuudessa, siitä tulee hyväksyttävä väline.


Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Lue lisää

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.



Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Spinoza

Jumala = Luonto, ei persoona

Ei palkitse eikä rankaise

Hyvä = ymmärryksen lisääntyminen

Ajatus Jumalan kanssa käytävästä kaupasta on looginen virhe.
Uskonnollinen fanatismi = järjen puute.



Nietzsche

Kristillinen moraali = kaunan moraali

Paratiisi on kompensaatio heikkoudelle

Taivas lupauksena tekee elämästä halveksittavaa

Taivasretoriikka on elämän kieltämistä.
Marttyyri on tahdonvoiman vääristymä.


Kierkegaard (kriittinen, ei puolustava)

Todellinen usko ei hae palkintoa

Usko on ahdistava vastuu, ei varmuus

Kirkollinen kristillisyys on hänen mielestään korruptoitunut

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.



Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Spinoza

Jumala = Luonto, ei persoona

Ei palkitse eikä rankaise

Hyvä = ymmärryksen lisääntyminen

Ajatus Jumalan kanssa käytävästä kaupasta on looginen virhe.
Uskonnollinen fanatismi = järjen puute.



Nietzsche

Kristillinen moraali = kaunan moraali

Paratiisi on kompensaatio heikkoudelle

Taivas lupauksena tekee elämästä halveksittavaa

Taivasretoriikka on elämän kieltämistä.
Marttyyri on tahdonvoiman vääristymä.


Kierkegaard (kriittinen, ei puolustava)

Todellinen usko ei hae palkintoa

Usko on ahdistava vastuu, ei varmuus

Kirkollinen kristillisyys on hänen mielestään korruptoitunut

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Lue lisää

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.



hyvästä teosta maksuvälineen - esimerkiski Lähestyskäsky ja ihmisten "pelastaminen" "ikuiselt a helvetiltä" - "hyvä teko" - taivaspisteiden kerääminen


Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

Etiikka → talous

Vastuu → hyöty

Lähimmäinen → väline


Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

a) Pelastettava ei ole päämäärä

Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

projekti

kohde

väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

“Hyvä teko” on ehdollinen

Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

se lisää taivaspisteitä

se toteuttaa Jumalan käskyä

se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.

Anonyymi00110 kirjoitti:

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.



hyvästä teosta maksuvälineen - esimerkiski Lähestyskäsky ja ihmisten "pelastaminen" "ikuiselt a helvetiltä" - "hyvä teko" - taivaspisteiden kerääminen


Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

Etiikka → talous

Vastuu → hyöty

Lähimmäinen → väline


Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

a) Pelastettava ei ole päämäärä

Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

projekti

kohde

väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

“Hyvä teko” on ehdollinen

Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

se lisää taivaspisteitä

se toteuttaa Jumalan käskyä

se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.

Lue lisää

Helvetti moraalisena kiristyksenä

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

Usko tai kärsi

Taivu tai pala

Olet vastuussa toisen kohtalosta

Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

1. Pelastamisen pakon

Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

. Moraalisen ylivallan

Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

Minä tiedän totuuden

Minä pelastan sinut

Sinä olet vaarassa

Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Helvetti moraalisena kiristyksenä

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

Usko tai kärsi

Taivu tai pala

Olet vastuussa toisen kohtalosta

Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

1. Pelastamisen pakon

Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

. Moraalisen ylivallan

Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

Minä tiedän totuuden

Minä pelastan sinut

Sinä olet vaarassa

Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Lue lisää

Hyvä teko = taivaspisteet

Synti = syyllisyys, joka voi johtaa ikuiseen helvettiin

Tästä muodostuu välineellinen moraali, jossa tekojen arvo määräytyy sen mukaan, mitä niistä seuraa, ei niinkään sen mukaan, mitä ne merkitsevät toiselle ihmiselle.



2. Terroristinen marttyyrilogikka: hinduja eli entisiä kristittyjä väkisin käännyttäjä ja ikuisuus

Terroristisessa marttyyrilogikassa on samanlainen palkkio–rangaistus-mekanismi. Tällöin käännyttäjälle "hyvä teko" – ja "vääräuskoisten" tuhoaminen – on väline oman ikuisen palkintonsa ansaitsemiseen.

Hyvä teko = taivas, marttyyrius


Marttyyrin mielessä oman kuoleman ei ole kyse vain henkilökohtaisesta uhrista vaan välineellisestä keinosta, jolla hän voi saavuttaa korkeimman mahdollisen palkkion – taivaan tai paratiisin.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Hyvä teko = taivaspisteet

Synti = syyllisyys, joka voi johtaa ikuiseen helvettiin

Tästä muodostuu välineellinen moraali, jossa tekojen arvo määräytyy sen mukaan, mitä niistä seuraa, ei niinkään sen mukaan, mitä ne merkitsevät toiselle ihmiselle.



2. Terroristinen marttyyrilogikka: hinduja eli entisiä kristittyjä väkisin käännyttäjä ja ikuisuus

Terroristisessa marttyyrilogikassa on samanlainen palkkio–rangaistus-mekanismi. Tällöin käännyttäjälle "hyvä teko" – ja "vääräuskoisten" tuhoaminen – on väline oman ikuisen palkintonsa ansaitsemiseen.

Hyvä teko = taivas, marttyyrius


Marttyyrin mielessä oman kuoleman ei ole kyse vain henkilökohtaisesta uhrista vaan välineellisestä keinosta, jolla hän voi saavuttaa korkeimman mahdollisen palkkion – taivaan tai paratiisin.

Lue lisää

Ikuinen palkinto, äärettömän suuri uhka

Terrorismissa ja pelastusajattelussa on keskeinen rakenne, joka yhdistää ne:

Palkinto on äärettömän suuri (ikuisuusparatiisi. kristillinen taivas)

Uhka on äärettömän suuri (ikuiset kärsimykset helvetissä vs. kärsimys tuonpuoleisessa)



Jatkuva dualismi:

Hyvä vs. paha

Pelastus vs. tuho

Taivas vs. helvetti/paratiisi vs. kadotus



Tässä ei ole enää kyse pelkästään maailmanlaajuisista ja kulttuurisista eroista, vaan aivan keskeisestä eettisestä rakenteesta, joka rakentaa moraalin ja toiminnan perusteet juuri tämän maailman ulkopuolelle sijoitettujen palkkioiden ja uhkien varaan.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Ikuinen palkinto, äärettömän suuri uhka

Terrorismissa ja pelastusajattelussa on keskeinen rakenne, joka yhdistää ne:

Palkinto on äärettömän suuri (ikuisuusparatiisi. kristillinen taivas)

Uhka on äärettömän suuri (ikuiset kärsimykset helvetissä vs. kärsimys tuonpuoleisessa)



Jatkuva dualismi:

Hyvä vs. paha

Pelastus vs. tuho

Taivas vs. helvetti/paratiisi vs. kadotus



Tässä ei ole enää kyse pelkästään maailmanlaajuisista ja kulttuurisista eroista, vaan aivan keskeisestä eettisestä rakenteesta, joka rakentaa moraalin ja toiminnan perusteet juuri tämän maailman ulkopuolelle sijoitettujen palkkioiden ja uhkien varaan.

Lue lisää

Tässä on mukana välineellisyys, koska toimet eivät ole itsessään hyviä, vaan ne suoritetaan koska ne johtavat palkintoon.

Esimerkiksi kaste, rukoukset, hyväntekeväisyys, lähetyskäsky – kaikki ne ovat välineitä oman pelastuksen varmistamiseksi.



Välineellisyys:

Molemmissa järjestelmissä on välineellinen moraali, jossa teon oikeutusta ei mitata sen sisällöllä vaan sillä, mitä siitä seuraa – pelastus tai tuho, taivas tai helvetti, palkinto tai rangaistus.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Tässä on mukana välineellisyys, koska toimet eivät ole itsessään hyviä, vaan ne suoritetaan koska ne johtavat palkintoon.

Esimerkiksi kaste, rukoukset, hyväntekeväisyys, lähetyskäsky – kaikki ne ovat välineitä oman pelastuksen varmistamiseksi.



Välineellisyys:

Molemmissa järjestelmissä on välineellinen moraali, jossa teon oikeutusta ei mitata sen sisällöllä vaan sillä, mitä siitä seuraa – pelastus tai tuho, taivas tai helvetti, palkinto tai rangaistus.

Lue lisää

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.


Pelastusajattelussa voi olla oikeutettua käyttää väkivaltaa (käännyttäminen, uskonnollinen painostus, jopa ristiretket), koska kaikki väärä usko vie helvettiin, ja pelastaminen itsessään on niin arvokasta, että väkivalta voidaan nähdä välineenä tähän päämäärään.



Kylmä ja looginen väkivalta näyttäytyy siis sekä uskonnollisessa pelastusjärjestelmässä että terroristisessa ajattelussa välineellisesti oikeutettuna, koska päämäärä (pelastus, paratiisi) on niin korkea ja tuomio (helvetti, kadotus) niin äärimmäinen.

Dogmaattinen ajattelu

Aatteen ylivertaisuus: vain oma kirkko, oma oppi ja oma tulkinta ovat oikeita.

Eksklusiivisuus: muut kirkot, uskonnolliset yhteisöt ja jopa eri tulkinnat Raamatusta ovat vääriä.

Ilmestysten monopoli: fanaatikko uskoo, että ainoastaan hän ja hänen yhteisönsä saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta.

Tämä luo ”me vastaan muut” -ajattelun, jossa kaikki ulkopuoliset ovat harhaanjohtuneita tai vääräuskoisia.



Psykologinen tila

Tunteisiin uppoutuminen: fanaatikko ei nauti teoistaan, vaan ihanteiden, aatteiden ja tunteiden kokemuksesta itsestään.

Sulautuminen aatteeseen: hän kokee intohimoa, palvontaa ja merkitystä ideansa kautta, mikä usein syrjäyttää rationaalisen ajattelun ja todellisuuden ymmärtämisen.

Emotionaalinen pakko: usko ei ole vain vakaumus, vaan sisäinen tarve kokea voimakkaita tunteita ja oikeutusta omalle olemassaololleen ja hengelliselle ylivertaisuudelleen.

Anonyymi00115 kirjoitti:

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.


Nuo ”taivaat ja paratiisit” -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.


Pelastusajattelussa voi olla oikeutettua käyttää väkivaltaa (käännyttäminen, uskonnollinen painostus, jopa ristiretket), koska kaikki väärä usko vie helvettiin, ja pelastaminen itsessään on niin arvokasta, että väkivalta voidaan nähdä välineenä tähän päämäärään.



Kylmä ja looginen väkivalta näyttäytyy siis sekä uskonnollisessa pelastusjärjestelmässä että terroristisessa ajattelussa välineellisesti oikeutettuna, koska päämäärä (pelastus, paratiisi) on niin korkea ja tuomio (helvetti, kadotus) niin äärimmäinen.

Dogmaattinen ajattelu

Aatteen ylivertaisuus: vain oma kirkko, oma oppi ja oma tulkinta ovat oikeita.

Eksklusiivisuus: muut kirkot, uskonnolliset yhteisöt ja jopa eri tulkinnat Raamatusta ovat vääriä.

Ilmestysten monopoli: fanaatikko uskoo, että ainoastaan hän ja hänen yhteisönsä saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta.

Tämä luo ”me vastaan muut” -ajattelun, jossa kaikki ulkopuoliset ovat harhaanjohtuneita tai vääräuskoisia.



Psykologinen tila

Tunteisiin uppoutuminen: fanaatikko ei nauti teoistaan, vaan ihanteiden, aatteiden ja tunteiden kokemuksesta itsestään.

Sulautuminen aatteeseen: hän kokee intohimoa, palvontaa ja merkitystä ideansa kautta, mikä usein syrjäyttää rationaalisen ajattelun ja todellisuuden ymmärtämisen.

Emotionaalinen pakko: usko ei ole vain vakaumus, vaan sisäinen tarve kokea voimakkaita tunteita ja oikeutusta omalle olemassaololleen ja hengelliselle ylivertaisuudelleen.

Lue lisää

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden merkki.

Sokea usko ja sen rajoitukset

Sokea usko tarkoittaa, että hyväksyy opetuksen tai uskonnollisen väitteen ilman ymmärrystä, kysymyksiä tai pohdintaa.

Veda ja Gaudiya Vaiṣṇavismi eivät suosi tätä: sokea usko ei syvennä ymmärrystä eikä tue henkistä kasvua.

Itse asiassa se voi johtaa harhaanjohtavaan tai pinnalliseen harjoitukseen, koska henkilö ei tiedä, mitä opetus todella tarkoittaa.

Anonyymi00117 kirjoitti:

"Idän saatanallisten oppien seuraajat" eivät halua päästä "paratiisiin", vaan he haluavat nostaa tietoisuutensa tasoa.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden merkki.

Sokea usko ja sen rajoitukset

Sokea usko tarkoittaa, että hyväksyy opetuksen tai uskonnollisen väitteen ilman ymmärrystä, kysymyksiä tai pohdintaa.

Veda ja Gaudiya Vaiṣṇavismi eivät suosi tätä: sokea usko ei syvennä ymmärrystä eikä tue henkistä kasvua.

Itse asiassa se voi johtaa harhaanjohtavaan tai pinnalliseen harjoitukseen, koska henkilö ei tiedä, mitä opetus todella tarkoittaa.

Lue lisää

Kyseenalaistaminen tukee jñānaa (tietoa/ymmärrystä), joka on välttämätön bhaktin (omistautuneen rakkauden) syventämiseksi.

Sokea usko ei tuo sydämen ymmärrystä, vaan kyseenalaistaminen auttaa ymmärtämään opetuksen merkityksen omassa elämässä ja suhteessa Krishnaan.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Kyseenalaistaminen tukee jñānaa (tietoa/ymmärrystä), joka on välttämätön bhaktin (omistautuneen rakkauden) syventämiseksi.

Sokea usko ei tuo sydämen ymmärrystä, vaan kyseenalaistaminen auttaa ymmärtämään opetuksen merkityksen omassa elämässä ja suhteessa Krishnaan.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" Jumala itse auttaa meitä unohtamaan hänen olemassaolonsa. Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan

Anonyymi00119 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" Jumala itse auttaa meitä unohtamaan hänen olemassaolonsa. Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan

Lue lisää

Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Lue lisää

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Sinulla ei saa olla muita jumalia.

**********************

Mutta Krishna:

Älä usko minuun jos et haluaa.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Raamattu:

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Sinulla ei saa olla muita jumalia.

**********************

Mutta Krishna:

Älä usko minuun jos et haluaa.

Lue lisää

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

*******************


Mutta Krishna:

Älä usko minuun.

Anonyymi00122 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

*******************


Mutta Krishna:

Älä usko minuun.

Lue lisää

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


_________________


Rakkautta ei voi pakottaa.

Anonyymi00123 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


_________________


Rakkautta ei voi pakottaa.

Lue lisää

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN JUMALA.

EI RANGAISTUSTA.

Anonyymi00124 kirjoitti:

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN JUMALA.

EI RANGAISTUSTA.

Vapaa tahto ja pakko – onko se todellista vapaata valintaa?

Tässä herää tärkeä kysymys: onko vapaa tahto todella vapaa, jos seurauksena on ikuinen helvetti?



Pakko ilman valinnan vapautta

Kun helvetti (tai edes mahdollisuus siihen) on asetettu pelotteena uskomisen ja pelastuksen ehtoihin, vapaa tahto ei ole enää täysin vapaa.

Pakko uskoa tai muuten seurauksena on ikuisen kärsimyksen mahdollisuus rajoittaa vapaata valintaa.

Pelko on keskiössä: ihmiset eivät ehkä valitse uskoa Jumalaan vapaasti, vaan valitsevat sen pelätessään seurauksia.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Vapaa tahto ja pakko – onko se todellista vapaata valintaa?

Tässä herää tärkeä kysymys: onko vapaa tahto todella vapaa, jos seurauksena on ikuinen helvetti?



Pakko ilman valinnan vapautta

Kun helvetti (tai edes mahdollisuus siihen) on asetettu pelotteena uskomisen ja pelastuksen ehtoihin, vapaa tahto ei ole enää täysin vapaa.

Pakko uskoa tai muuten seurauksena on ikuisen kärsimyksen mahdollisuus rajoittaa vapaata valintaa.

Pelko on keskiössä: ihmiset eivät ehkä valitse uskoa Jumalaan vapaasti, vaan valitsevat sen pelätessään seurauksia.

Lue lisää

Vapaa tahto ja pelon manipulointi

Vapaata tahtoa on vaikea pitää aidosti vapaan valinnan tilana, jos uhka on ikuisen helvetin kaltainen tuomio.

Tämä luo moraalisen dilemmman: Jos valitset epäuskon, joudut helvettiin, mutta jos valitset uskon, pelastut. Näin ollen valinta on pitkälti pelon perusteella tehty valinta, ei aidosti vapaan ja rakkaudellisen valinnan kautta.

Tällöin vapaasta tahdosta tulee enemmänkin manipulaatiota, kuin aidon valinnan mahdollisuus. Tämä on monille ihmisille henkisesti rajoittavaa ja voi estää aitoa hengellistä yhteyttä Jumalaan

Anonyymi00126 kirjoitti:

Vapaa tahto ja pelon manipulointi

Vapaata tahtoa on vaikea pitää aidosti vapaan valinnan tilana, jos uhka on ikuisen helvetin kaltainen tuomio.

Tämä luo moraalisen dilemmman: Jos valitset epäuskon, joudut helvettiin, mutta jos valitset uskon, pelastut. Näin ollen valinta on pitkälti pelon perusteella tehty valinta, ei aidosti vapaan ja rakkaudellisen valinnan kautta.

Tällöin vapaasta tahdosta tulee enemmänkin manipulaatiota, kuin aidon valinnan mahdollisuus. Tämä on monille ihmisille henkisesti rajoittavaa ja voi estää aitoa hengellistä yhteyttä Jumalaan

Lue lisää

Kristinuskon sensurointi ja helvetin käsitteen syventäminen

Kristinuskon sensurointi ja dogmaattinen kehitys eivät vain rajoittaneet alkuperäistä sanomaa, vaan ne myös muokkasivat käsitystä Jumalan armosta ja vapaasta tahdosta.



Helvetti välineenä:

Helvetti alettiin käyttää välineenä, joka teki uskosta pakollista ja pelastuksesta ehdollista. Se ei ollut aluksi osa Jeesuksen opetuksia, mutta kirkkoisät ja myöhemmät teologit loivat siitä rikkomuksen seurauksen, joka pelotti ja pakotti uskomaan.

Tässä yhteydessä kirkko käytti pelkoa ja uhkauksia voimakkaasti, ja se alkoi hallita ihmisten valintoja enemmän ehdollistamalla uskomisen helvetin pelolla.



Sensuroinnin vaikutus:

Kun tulkintoja ja kirjoituksia aletaan sensuroida tai modifioida kirkon valvonnassa, alkuperäiset sanomat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi Jeesuksen rakkauden korostus jäi toissijaiseksi ja helvetin pelko nousi esiin.

Tämä voi estää monen uskonnollisen kysymyksen ja käsityksen vapaata pohdintaa, ja sen sijaan ihmiset joutuvat elämään dogmien ja pelkojen mukaan.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Kristinuskon sensurointi ja helvetin käsitteen syventäminen

Kristinuskon sensurointi ja dogmaattinen kehitys eivät vain rajoittaneet alkuperäistä sanomaa, vaan ne myös muokkasivat käsitystä Jumalan armosta ja vapaasta tahdosta.



Helvetti välineenä:

Helvetti alettiin käyttää välineenä, joka teki uskosta pakollista ja pelastuksesta ehdollista. Se ei ollut aluksi osa Jeesuksen opetuksia, mutta kirkkoisät ja myöhemmät teologit loivat siitä rikkomuksen seurauksen, joka pelotti ja pakotti uskomaan.

Tässä yhteydessä kirkko käytti pelkoa ja uhkauksia voimakkaasti, ja se alkoi hallita ihmisten valintoja enemmän ehdollistamalla uskomisen helvetin pelolla.



Sensuroinnin vaikutus:

Kun tulkintoja ja kirjoituksia aletaan sensuroida tai modifioida kirkon valvonnassa, alkuperäiset sanomat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi Jeesuksen rakkauden korostus jäi toissijaiseksi ja helvetin pelko nousi esiin.

Tämä voi estää monen uskonnollisen kysymyksen ja käsityksen vapaata pohdintaa, ja sen sijaan ihmiset joutuvat elämään dogmien ja pelkojen mukaan.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa"- Ei ole mitään, miltä pelastua, ainoa asia, miltä pelastua, on oma tietämättömyys.

Anonyymi00128 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa"- Ei ole mitään, miltä pelastua, ainoa asia, miltä pelastua, on oma tietämättömyys.

Itse asiassa ei ole mitään muuta "pelastettavaa" kuin oma ymmärryksemme. Se on varsin kiinnostava ajatus, koska se haastaa ajatuksen siitä, että pelastuminen on jonkin ulkoisen voiman tai tapahtuman seurausta. Sen sijaan se asettaa painon omalle tietoisuudellemme ja kyvyllemme nähdä asiat selvemmin.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Itse asiassa ei ole mitään muuta "pelastettavaa" kuin oma ymmärryksemme. Se on varsin kiinnostava ajatus, koska se haastaa ajatuksen siitä, että pelastuminen on jonkin ulkoisen voiman tai tapahtuman seurausta. Sen sijaan se asettaa painon omalle tietoisuudellemme ja kyvyllemme nähdä asiat selvemmin.

Lue lisää

Ei ole mitään, miltä pelastua.

Gaudiya Vaishnavismissa pelastus ei tarkoita "pelastumista" fyysisestä maailmasta tai materiaalisten asioiden karkottamista, vaan enemmänkin pelastusta tiedon puutteelta (avidya) ja väärältä käsitykseltä itsestämme ja maailmasta. Tällöin pelastuminen ei ole jotain, mikä tapahtuu ulkopuolelta, vaan se on prosessi, joka liittyy henkiseen heräämiseen ja syvempään ymmärrykseen.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Ei ole mitään, miltä pelastua.

Gaudiya Vaishnavismissa pelastus ei tarkoita "pelastumista" fyysisestä maailmasta tai materiaalisten asioiden karkottamista, vaan enemmänkin pelastusta tiedon puutteelta (avidya) ja väärältä käsitykseltä itsestämme ja maailmasta. Tällöin pelastuminen ei ole jotain, mikä tapahtuu ulkopuolelta, vaan se on prosessi, joka liittyy henkiseen heräämiseen ja syvempään ymmärrykseen.

Lue lisää

Gaudiya Vaishnavismissa avidya (tietämättömyys) nähdään suurimpana esteenä ihmisen kehitykselle.

santtunen2 kirjoitti:

Se on totta. Ensin täytyy aina selvittää kirjoituksen tarkoitus, tyyli, historiallisuus, kieli, käännös jne. Mutta sen jälkeen siitä myös näkyy osa todellisista historiallisista tapahtumista, oli ne sitten millaisia olivatkin. Aatamin aikoja on voinut olla monta, vedenpaisumuksia on voinut olla monta ja ne erilaisia jne. ym. erilaista ja yllättävää, jota suora kirjaimellinen tulkinta ei ymmärrä.

Mutta sen jälkeen, se mitä jää jäljelle, voidaan tulkita kirjaimellisesti, eli ne tapahtumat ovat todella tapahtuneet ja asia on juuri niin kuin sanotaankin.

Esim. Jumala loi mitä loi, vaikkemme tarkkaan tiedä mitä, miten ja milloin. Ei sitä Jumalaa eikä luomista voi pois ottaa, ne ovat todellisia, vaikka ateistien mielestä eivät voi olla. Kirjoittajien mielestä. On väärä tulkinta, ettei kirjoittaja olisi niin ajatellut ja niin kirjoittanut.

Lue lisää

Saatana on myös allegoria.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Saatana on myös allegoria.

Saatana on myös allegoria.

Zarathustran käsite

Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.

J. Favors

Lue lisää

Tärkeä jako. Ja se esoteerinen puoli pitää kunkin hoitaa turvallisesti oman kirkkonsa piirissä, ettei mene yli maalin, pyri salattuun tietoon ilman parannusta ja perusasioita. Kirkkoa voi sitten vaihtaa jos on tarpeen, ja ylipäätänsä pitää kirkkoaan vain tikapuina, joiden avulla pääsee Jumalan luo.

Jaahas.

Ajattelun vapaus on aina.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Ajattelun vapaus on aina.

Ajattelu ei ole tekemistä se vain tapahtuu. Siitä vapaudesta ei siis oikeasti voi käytännössä nauttia.