Joulusodan julistus: Jeesus antaa Senecalle ja Cicerolle kunnolla köniin

Rakkaat ystävät ja vihamiehet! On taas se aika vuodesta: Jumalan lapseksitulon aika! Mutta älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle joulurauhaa. En minä ole tullut tuomaan joulurauhaa, vaan joulusotaa. Sillä onhan oikein ja paikallaan, että jouluisin näytämme taivaan merkit joulun vihollisille, joulunvieton vastustajille, jouluevankeliumin kieltäjille ja muille pimeydessä vaeltajille.

Tänä jouluna tahtoisin musertaa antiikin eetoksen, koko kreikkalais-roomalaisen siveysopin. Se näet on se pimeys, johon joulun valo loistaa. Puhun sinusta, sinä sydämetön Seneca, ja sinusta, sinä kyyneletön Cicero, puhun teistä, te stoalaiset ihmiskivet ja kovat miehet, antiikin ihanteen ruumiillistumat ja "humanismin" perustajat.

Joulu on tunnetusti lasten juhla, ja syystä: joulu on parasta, mitä lapsille on koskaan tapahtunut. Kun Jumala tuli ihmiseksi, hän tuli lapseksi, ja kun hän tuli lapseksi, lapsi tuli ihmiseksi. Sekin on joulun sanoma: lapsi ei ole keskeneräinen.

Niin Jeesus antoi Senecalle ja Cicerolle köniin: syntymällä. Muuta ei tarvittu. Lapsi antaa köniin koville miehille. Se on Jeesuksen tapaista. Kun Jeesus antaa köniin, hän itse on ainoa, jonka verta vuodatetaan.

Kaikki antiikin kovat miehet, jotka uskoivat aborttiin, lapsensurmaan, lasten heitteillejättöön ja pitivät lapsen kuoleman suremista naismaisena ja koville miehille sopimattomana, koska lapsi ei ollut vielä ihminen – kaikille heille Jeesus antoi köniin tekemällä lapsesta uuden ihanteen: lapsi on valmis, aikuinen on keskeneräinen, tulkaa siis lasten kaltaisiksi, ensimmäiset viimeisiksi. Joulu on lasten vallankumous.

Mistä tunnistaa kristityksi naamioituneen kovan miehen? Hänen lempijakeensa Uudessa testamentissa on Matt. 10:34: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."

Kovaa miestä harmittaa, ettei hän ole enää ihanteen ruumiillistuma. Hän ei tahdo tulla lasten kaltaiseksi. Päinvastoin, hän tahtoo tehdä Jeesuksestakin kovan miehen, ja sitä varten hänen täytyy kaivaa evankeliumeista ne harvat ja harvinaiset – mutta sitäkin kallisarvoisemmat! – jakeet, joissa Jeesus käyttää kovien miesten kieltä. "Te kyykäärmeitten sikiöt", kova mies siteeraa ja heristää nyrkkiä, ja kun häntä moititaan herjaajaksi ja vihapuhujaksi, hän vetoaa Jeesukseen: Jeesuskin oli kova mies, joka heilutti ruoskaa kuin roomalainen paterfamilias ja orjapiiskuri ikään.

Kova mies ei usko, että Jeesus pärjää ilman hänen nyrkinheristelyään. Jeesus tarvitsee kovan miehen miekkaa.

Kristinusko oli kreikkalaisille hulluutta – sen kova mies tietää, koska se lukee Raamatussa. "Kreikkalaiset olivat ajattelijoiden kansa", kova mies selittää. "Kristinusko ei ollut kyllin filosofista heidän makuunsa, siksi se oli heille hulluutta."

Ei suinkaan, ei se siksi ollut heille hulluutta. Se oli heille hulluutta siksi, että siinä lapsi suistaa valtaistuimelta kreikkalaisen vapaan miehen, joka siihen asti oli hallinnut maailmaa. Mutta sitä kova mies ei tahdo kuulla, koska hänkin tahtoisi kerran istua valtaistuimella.

Näissä sotaisissa merkeissä rauhallista joulua kaikille. Muistakaahan maltti viinan kanssa, varsinkin jos vietätte joulua lasten seurassa.