Alkuun se tuntuu oudolta ja ex uskonveljien ja siskojen reaktio saattaa pelottaa.
Voit ottaa tilalle vaikka luonnonlakien ja suojelun tutkimisen harrastukseksi. Yksi hieno harrastus on astrologia.
Ole rohkea, kaikki pääsevät tuonpuoleiseen. Jos se sinua arveluttaa.
Voit ottaa tilalle vaikka luonnonlakien ja suojelun tutkimisen harrastukseksi. Yksi hieno harrastus on astrologia.
Ole rohkea, kaikki pääsevät tuonpuoleiseen. Jos se sinua arveluttaa.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Harhaoppeja kannattaakin varoa, mutta ei siirtyä toisesta toiseen.
Kerro näistä harhaopeista. Onko sinun oppisi oikea oppi?
>>Voit ottaa tilalle vaikka luonnonlakien ja suojelun tutkimisen harrastukseksi. Yksi hieno harrastus on astrologia. >>
Astrologia perustuukin luonnonlakeihin.
Planeettojen/tähtien massa / etäisyys^2.
Ja sen vaikutus ihmiskohtaloon.
😀😀😀😀😀
Astrologia on puhdasta tulkintaa, eikä kukaan ole kyennyt osoittamaan, että noilla todella kaukaisilla taivaankappaleilla olisi minkäänlaista vaikutusta ihmisen elämnään.
Puhdasta hömppää!
Kukin taaplaa harhaopillaan.
Onko sinun oppisi oikea oppi,?
Opin määrittelee UT:n teksti, ei omat selitykset.
Se miten sana tulee lihaksi.
Ja sitten tarvitaan vielä se älykin ymmärtää teksti, eikä vain usko, ellei usko Luojajumalaa idiootiksi, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Onko UT oppi oikea oppi verrattuna muihin uskontoihin. Esim japanilaisten shinto-uskonto tai budhalaisuus?
Mitä nyt luulisit, jos Saatana on Jumalana ihan virallisestikin?
Ihan ohimennen kysyn - osaatko sinä lukea?
Älä sinä vastaa kysymykseeni kysymyksellä?
Unohdit peukutuksen.
Onko oma uskontosi ainut oikea uskonto?
Älä kiemurtele.
Kaikkien tuonpuoleiseen pääseminen ei ole varmaa, jos Raamatun tarina onkin ylimaallisen älyn luoma testi, niin uskovaisten sielut kyllä katoavat jo Lutherin sanomina, luonnostaan vihattavina - hehän uskovat vain Jumalan pahuuteen.
Näin Raamatun tarina on Jeesuksen kylväjävertauksen mukaan - pahat Paavalia uskovat ihmiset vain kootaan ja poltetaan tulessa.
Ei Jumalaan uskominen ole sitä, että uskotaan Paavalia, vaan uskonto Paavalilla ja juutalaisuudella on sitä, että uskotaan Saatanan olevan Jumala Paavalin opilla pahuutena.
Minusta on tärkeää tehdä tähän kyllä selkeä ero, että Jeesus opetti hyvästä Jumalasta hyvällä tiedolla, toisin kuin juutalainen Paavali.
Ja ymmärtää myös se, ettei Jeesuksen opetukseen ole olemassa mitään uskontoa, Paavali kiroaa Raamatussa Jeesuksen opetuksen.
Paavali toteaa vielä lisäksi, että se olkoon kirottu, vaikka sitä lausuisi enkeli taivaasta.
Kaikki joutuvat tuonpuoleiseen . Putinkin pääsee sinne lepäämään kesälomalle. Joku tuhanneksikin vuodeksi ja toinen taas muutamaksi kuukaudeksi. Maan ajassa mitattuna.
Oletko sinä ylimaallinen äly, joka niin päättikin?
Lisäystä - että mä inhoon näitä "mun mielestä", kun ne muuttuu jopa tiedoksi.
"jos Raamatun tarina onkin ylimaallisen älyn luoma testi,"
Mutta kun tuo tkele on täynnä toisistaan eroavia rinnakkaita ja ristiriitaisia tekstejä!
Todella onneton tekele jo ihan vain ihmisen tekemäksi.
Kannattaa lukea tieteen kuvalehteä
Se on paljon mielenkiintoisempi kuin Raamattu.
Avaruuden tutkiminen etenee hurjaa vauhtia.
Mielenkiintoisuuden lisäksi, en ole kenenkään kuullut joutuneen mielisairaalaan tai seonneen tieteen kuvalehteä lukemalla.
Mutta mielisairaalassa lukevat eivätkä parannu.
Jos lukemalla joutuu mielisairaalaan, on aika vaikea ajatella, että silloin myöskään lukemalla parantuisi, vaikka olenkin epäillyt ongelman olevan kyvyssä lukea - ainakin Raamattua.
Ehkä paratuminen olisi pikemminkin mahdollista silloin parantamalla lukukykyä.
Osaan hyvin kuvitella, että uskovaiset onnistuvat lukemaan tieteen kuvalehteä uskomatta, ehkä heille pitäisikin opettaa sama kyky Raamatun lukemiseen - sitäkin pystyy lukemaan uskomatta.
Ei ehkä ole yhtään todennettua mielisairautta tullut lukemalla. Ne niitä isojen poikien juttuja.
Totta, todennäköisesti vain uskomalla.
Ja sitäkin voidaan miettiä, että mikä on syytä ja mikä seurausta, kun jumalia ja jeesuksia on mielisairaaloissa niin paljon. Mutta jos nämä eivät olisi Raamattua aukaisseet, eihän tällaisia oloja olisi voinut edes mistään syntyä.
Huolestuttavaa on annettu tieto, että uudestisyntymällä saadut demonit eivät ole sairaan psyykkeen seurausta, vaan ne juuri sen psyykkeen sairastuttavat.
Tämä antaisi sellaisen käsityksen pahuudesta ja pimeyden fyysisestä olomuodosta, mihin itse en haluaisi uskoa, että se on edes mahdollinen.
Asiaa käsiteltiin julkisuudessa vuoden 2012 aikoihin Ulvilan tapaukseen ja lasten hyväksikäyttöihin liityen, kun syyttäjä antoi tiedon toukokuussa, että tapaukseen liittyy saatananpalvonta, oli alan asiantuntijoita, ja vakuutteluita, että pahuus olisi todella todellinen ilmiö.
Ja nyt kun se liittyy uskontoon, joka jo itsessään perustuu sadismi-masokismiin, on tilanne vaarallinen, ja mitä on todellisuudessa tapahtunut, meille ei ole edes kertottu sitä. On hävyttömän vaarallista, että se on puettu vielä pyhän valekaapuun.
Ja onko vain sattumaa, että nyt raamattukäräjien loppusuoralla, on jälleen esillä Ulvilan tapauksen lasten hyväksikäyttö?!
Kyllä nyt toivon, että saataisiin asioista nyt edes lopulta jotakin faktatietoa näiden näytösten lisäksi, joilla selvästi samalla peitellään jotakin.
Moni on mennyt mielisairaalaan Jeesuksena, harvempi kosmologina.
Päinvastoin. Psykiatrisessa kirjallisuudessa on paljonkin tapauskuvauksia, joissa kuvataan potilaan mielen murtuneen synnintuskistaan ja peloistaan joutua ikuiseen kadotukseen.
Luulisin jopa sinunkin pystyvän löytämään googlaamalla noita tapausselostuksia.
Tuo olikin aika hyvä veto!
Tieteen Kuvalehti sisältää myös hömppää. Uskovaiselle parempi valinta olisi Tiede-lehti (entinen Tiede 2000-lehti) ateistihömpän välttämiseksi.
Uskon Jeesukseen. Tahdon olla USKONNOTON. 😇
Ulvilan jutussa kaikki lasten kertomukset ovat olleet huuhata. Siitä ei kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää.
”Kokeile uskonnottomuutta”
No, voihan sitä aina kokeilla, mikäs siinä.
Olin uskonnoton monta kymmentä vuotta. Kuitenkin Jumala veti puoleensa koko ajan. Kunnes totesin, että katsotaanpa näitä uskonasioita uusin silmin. Nyt ole onnellinen ja uskova.
"Kuitenkin Jumala veti puoleensa koko ajan. "
Tulitko uskoon eli siis mielenmuutokseen? Menetkö upotuskasteelle?
En tullut, vaan sain vuosien myötä uskon. Ihan Jumalan armosta.
Upotuskastetta ei tarvita, jos on lapsena kastettu.
Näin luterilaisuudessa käsitetään asia, ja olisi enemmän virhe mennä uudelleen kasteelle.
Yhtä suuri virhe kuin kannattaa kansanmurhaa.
"En tullut, vaan sain vuosien myötä uskon. Ihan Jumalan armosta."
Ihan puhtaasti luulemus!
Sinun luulemisella ei ole jonkun muun henkilön uskon kanssa mitään tekemistä.
Miten kristinuskosta luopuminen edes käytännössä onnistuisi?
Eihän se ole noin vain päätettävissä ja muutettavissa oleva asia.
On ollut vain yksittäisiä minuuttien pituisia hetkiä elämässä, kun on ollut tunne, ettei Jumalaa olisi ja se oli tyhjempi tunne.
Jonkinlainen usko on ollut aina, mutta se on elämän aikana syventynyt ja muuttunut.
Muutos on tapahtunut hiljalleen elämän mukana ja sitten on yksittäisiä hetkiä, jotka ovat saaneet aikaan nopeampia muutoksia.
En saa itseäni niin helposti kiinnostumaan tietyistä asioista, kuten astrologiasta, että siihen perehtyisin ja kun vaihtoehtoja tilalle on niin paljon erilaisia, jotka kiinnostavat enemmän.
Luen kyllä mielelläni myös uskonnottomien kirjoituksia/kuuntelen heidän ajatuksiaan.
”Miten kristinuskosta luopuminen edes käytännössä onnistuisi?”
Niinpä. Nämä ovat vaikeita asioita, eivätkä noin vain niitä tehdä. Hyvä muistaa, että toimii se tietyllä tavalla toisinkin päin, ketään ei voi pakottaa uskomaan.
”On ollut vain yksittäisiä minuuttien pituisia hetkiä elämässä, kun on ollut tunne, ettei Jumalaa olisi ja se oli tyhjempi tunne.
Jonkinlainen usko on ollut aina, mutta se on elämän aikana syventynyt ja muuttunut.”
Tuo kuvaa hyvin elämää ilman minkäänlaista uskoa, on jotenkin tyhjää.
Se onnistuu hetkessä. Päättää vaan että en haaskaa enää elämääni uskontoon, otan uuden harrastuksen. Minä otin valokuvauksen ja astrologian. Oli hyvä päätös 45 v sitten.
Uskonnollinen usko ei perustu järkeen vaan tunteeseen ja siksi siitä luopuimineenkaan ei ole vain johtopäätös, johon voi päätyä vain rationaalisesti asiaa pohtimalla.
Tyypillisesti meidät on enemmän tai vähemmän indoktrinoitu uskontoon jo lapsena. Siksi se voi olla hyvin syvällä ajattelumalleissamme. Luopumisessa keskeistä on nöyryys. Uskovaiset puhuvat usein "nöyryydestä", mutta tähän pätee sananlasku siitä puhe mistä puute. Uskovan "nöyryys" on usein toinen nimi sille että ei kyseenalaisteta. Pidetään "nöyrästi" kiinni omista uskomuksista, vaikka todellisuus heittää vihjeitä, että sitä voisi kyseenalaistaakkin. Tutkimattomia ovat Herran tiet, mutta minä olen kuitenkin oikeassa näissä uskonasioissa!
Ensimmäinen nöyrä kysymys matkalla uskonnosta luopumisessa on kysyä, että miksi minä olisin oikeassa asiassa, jolle minulla ei ole mitään rationaalisia perusteita? Erityisesti kun tuo asia on sellainen, jossa moni muu kuvittelee olevansa (yhtä perusteetta) vähintään yhtä oikeassa, vaikka uskoo aivan toisin kuin minä? Johtuuko "uskonvarmuuteni" itsekeskeisyydestä, vai onko sille joku muu peruste?
Moni uskova ei koe uskovansa siksi, että tuntuu joltain, vaan he pitävät uskoa rationaalisesti perusteltuna.
Mikä rationaalinen perustelu on viattoman kuoliaaksi kiduttamisessa ja kiroukseksi kiroamisessa uskonnossa?
Ei Jumalan olemassaolo mihinkään katoa, jos ei uskoisikaan, että kristinuskolla se on kuoliaaksi kidutettu ja kiroukseksi kidutettu uhri Jeesuksen nimeen, joka syödään ehtoollisella teurastettuna uhrilampaana.
Minusta tuntuisi kummallisemmalta uskoa Jumalan olemassaoloon kristinuskolla, kun ei teurastetuilla lampaillakaan ole enää edes laidunmaita?! Ja Jeesuksen Kristus-nimeen seuraajatkin ovat tarinassa määkivä lammaslauma.
Uskonelämään liittyy tunteet, mutta usko ei ole tunteista kiinni.
Voisitko kertoa vaikka kolme rationaalista perustetta, miksi juuri kristinuskon Jumalan voisi olettaa olevan olemassa?
Ja sinä onneton nostat itsesi niin sfääreihin, että kuvittelet tietäväsi onko uskonnottoman elämä tyhjää tai ei.
Eli kun Suomessa jo noin 35-36% ei usko mihinkään jumalaan, ja vain n. 17% uskoo kristinuskon jumalaan, niin noitten kaikkien elämä on jotenkin tyhjää...
Et taida oikein ymmärtää, minkälaisen pellen teet itsestäsi.
Olet onnekas!
Usko ei ole tunne.
Kun tarttuu rakkaushuijarin syöttiin uskolla, se on nimenomaan tunne, joka voittaa jopa järjen äänen.
Psykologinen totuus onkin, että se mikä saadaan tunnetasolla ihmiseen perille, sitä ei pysty enää edes järki voittamaan.
Varmasti toimiva keino tähän on myös pelottelu.
Tähän hyvä esimerkki on kristinusko, joka kidutuskuolemin ja kirouksin ja petollisine Luojajumalineen ja Jumalan kiroamisin Jeesuksen nimeen, sekä ruumiin syönnillä ja veren juonnilla, on jopa täysin päättömällä pahuuden tarinalla pyhyyttä. Esimerkki uskon voimasta. Ja elämme vuodessa 2026 - itse tarinat ovat jo tuhansien vuosien takaa?! Mitä ihmisten päissä liikkuu?!
Pikemminkin pitäisi kysyä mitå konkreettisia tekoja seuraa aidosta uskosta yksilölle ja yhteiskunnalle laajemmin ja mitä tekoja vastaavasti ateismi mahdollistaa ja synnyttää.
Voitko kertoa mitä se sitten on ja mihin se perustuu?
Siksihän kirkko, ja varmaan muutkin uskonnolliset toimijat, pyrkivät pääsemään ihmisen iholle niin varhaisessa vaiheessa kuin vain mahdollista, jotta pystyisi tunkemaan 'omaa totuuttaan' tunnepohjaisesti lapsen ja nuoren mieleen, ja jos onnistuu, on taas höynäyttämällä saanut uuden rahastettavan uhrin.
Kyllä kirkossakin tiedetään, että jos ei viimesitään 15-16-vuotias ole saatu satimeen, on hän kirkon kannalta menewtetty mahdollisuus.
Ihan peruspsykkaa, Dear Watson!
Niin tai tai näin, mutta kristunuskon merkityksen vähentyessä suomalaisessa yhteiskunnassa Suomen vankilat ovat tällä hetkellä ylikuormittuneita ja ylitäynnä eikä vankimäärän pienentumiselle ateismin tiedon kautta ole vähäisintäkään toiveita. Suomalaiset haluavat valita laittomuuden lavean tien ateismin mahdollistaessa elämän laittomuuden kautta.
Vuonna 1975 Suomessa oli keskimäärin 5500 vankia. 2025 oli noin 3600.
Eli 50 vuodessa vankien määrä on radikaalisti laskenut.
Vankiloiden ruuhkautuminen johtuu siitä, että 50 vuotta jatkunut kehitys on pysähtynyt ja kääntynyt kasvuun. Kuitenkin ollaan edelleen kaukana 1960- ja 1970-lukujen vankimääristä.
Mutta kristityt tietenkin haluavat todistella miten kaikki menee rappiolle...
Mitä laitonta on siinä ettei usko Jumalaan ja Jeesukseen?
'Tosiuskovaiset', esim. hellarit ovat siellä melkoisesti yliedustettuina!
Ja muuten, uskokaa tai älkää, ateistit ovat reippaasti aliedustettuina, kuten myös ruotsinkieliset, väitti muutama vuosi sitten eräs vankilapsykiatri.
Uskosta seuraa tunne.
Jos ei seuraa,ei ole uskoakaan.
"se hurahti uskoon". Osuva sanonta ihmisestä joka kääntyi i uskovaiseksi
”Anonyymi00044” 2026-01-16 09:40:17 kirjoitti:
”Päättää vaan että en haaskaa enää elämääni uskontoon, otan uuden harrastuksen.”
Oli aika lapsenomainen kommentti.
Usko on yksi osa ihmisen elämänkatsomuksesta. Se on kokonaisvaltainen käsitys yksilöstä maailmassa ja omasta paikasta siinä. Sen varaan rakennetaan niin käsitykset tiedosta, arvoista kuin moraalista. Eli vastaa siihen: kuka minä olen ja mikä on tarkoitukseni tässä maailmassa.
”Anonyymi00045”2026-01-16 10:02:02 kirjoitti:
”Uskonnollinen usko ei perustu järkeen vaan tunteeseen ja siksi siitä luopuimineenkaan ei ole vain johtopäätös, johon voi päätyä vain rationaalisesti asiaa pohtimalla.”
Tuo väite ei ihan aukene, sillä siinä on aika epämääräisiä käsityksiä takana.
”Luopumisessa keskeistä on nöyryys.”
”Uskovan "nöyryys" on usein toinen nimi sille että ei kyseenalaisteta.”
”…miksi minä olisin oikeassa asiassa, jolle minulla ei ole mitään rationaalisia perusteita? ”
Tässä mietin omaa tietäni. Kyllä aloin kyseenalaistaa ylipäätään käsitystä yliluonnollisesta samoin kuin Jumalasta jo aika varhain. Siihen oli perustana etenkin mummoni hyvin ankara ja ahdistava käsitys siitä, mitä Jumala on.
Sitten aloin ottamaan selvää vaihtoehdoista ja todellakin rakensin rationaalista maailman kuvaa. Tätä kesti vuosikymmeniä, mutta koko ajan tuli eteen henkilöitä, joiden kanssa sain syvällisesti puida näitä asioita.
Huomasin ettei ihminen eläkään niin järkiperäisesti kuin väitetään. Etenkin henkinen hyvinvointi tarvitsee muutakin. Sitten pala palalta rakensin toisenlaista maailmankuvaa, mutta en missään vaiheessa kokenut tarvetta luopua myöskään järjen käyttämisestä.
Kyllä vain silloin tarvittiin sitä nöyryyttä, kun usko vain alkoi hiljalleen kasvaa. Kyseenalaistin se, mitä minulle oli opetettu kristinuskosta ja aloin itse ottamaan selvää.
Kyllä uskoon kuuluu myös kyseenalaistaminen, ilman sitä uskosta voi tulla pelkkä kuori. Samoin juuri tuo asenne, että ”vain minä” olen oikeassa. Nöyryyttä on se, että kykenee tunnustamaan senkin, että voi olla ehkä väärässä, mutta juuri nyt se ei ole niin. Eikä pakota ketään muuta uskomaan samoin kuin itse.
Itse erosin kirkosta kun uskon jälleen syntymiseen ja karmaan. En minä oikeastaan ole koskaan ollut uskossa. Jälleen syntyminen on minulle selvä asia, ei tarvitse jäädä jumiin johonkin iankaikkiseen olotilaan.
Ymmärrän että joillekin on lähes ylipääsemätön kynnys mutta onhan siihen saatavissa apua esim. Uskontojen uhrien tuki ry. Onkohan niin että lahkolaisuudesta on vaikeampi erota kuin luterilaisessa perinteisestä uskosta?
Sanoit aloitustani lapselliseksi, oikeastaan tuntui hyvältä. Kahdeksas kymppi lähestyy minulla.
"Usko on yksi osa ihmisen elämänkatsomuksesta. Se on kokonaisvaltainen käsitys yksilöstä maailmassa ja omasta paikasta siinä."
Tämä varmasti vaihtelee uskovasta toiseen. On myös niin, että ihminen ripustaa uskonsaa omia käsityksiää ja arvojaan ja tekee niistä osan uskontoaan. En ole ollut koskaan mikään "kiihkokristitty", mutta olen uskonut (suunnilleen) kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Kun tuo usko alkoi murentua ja loppui sitten kokonaan, niin en kokenut, että arvoni olisivat muuttuneet mitenkään radikaalisti. Ehkä minusta tuli enemmän humanisti. Humanismin ydinhän on ihmisen itseisarvo ja yksilön kyky ja velvollisuus luoda merkitystä elämälleen.
"Tuo väite ei ihan aukene..." (usko ei perustu järkeen vaan tunteeseen)
Pyysin tässä tunnetta-vai-järkeä -jatkokeskustelussa kolmea rationaalista perustetta sille, miksi juuri kristinuskon Jumalan voisi olettaa olevan olemassa. Kukaan ei vastannut.
"Kyllä aloin kyseenalaistaa ylipäätään käsitystä yliluonnollisesta samoin kuin Jumalasta jo aika varhain."
Tärkeä pointti tuossa on se, että jos aloit kyseenalaistamaan "varhain", niin sinut oli indoktrinoitu krisitinuskkon vielä paljon aikaisemmin. Uskonto on kuin nikotiini: jos sille ei addiktoidu viimeistään 18-vuotiaana kun aivot ovat vielä keskentekoiset, niin myöhemmin addiktoituminen on epätodennäköistä (ei toki mahdotonta). Uskosta ja nikotiinista voi päästä eroon missä iässä tahansa.
Totuus pitää itse löytää. Ei saa uskoa ja pitää omana totuutena jonkun toisen löytämää"totuutta".
"Uskossa järki uinuu eikä sen valvontaa" sanovat teosofit.
Näennäistä totuutta etsivät vain harhaoppiset.
Uskovat halavat Pyhää Henkeä,totuuden henkeä johdattamaan.
Paljon on ihmisiä tapettu kun olivat harhaoppisia.
Jäi kysymättä että Oletko sinä oikeaoppinen?
Ja sinäkö olet oikeappinen?
Laitauskovaisuus perustuu itsekeskeisyyteen.
Ei tartte kokeilla, olen sen jo kokeillut, uskonnottomuuden.
Yksikään ihminen ei ole robotti, joka vaan toistaa ja toistaa samaa liikettä 24/7.
Siihenkin väsyy.
Mutta siitä alkoi löytäminen. Ja jälkeenpäin ajatellen, on niin kauan siitä, kävi paremmin. Jokapäivä on loppuelämän ensimmäinen päivä ihan kaikilla.
Vaikka ajaisi vaan 90 lasissa.
Niin, täysin rationaalinen ei ole kukaan ihminen.
Onko käsityksesi, että uskonnoton ihminen on joku tunteeton robotti? Onko siis ihmisivihamielinen käsityksesi, että uskonnottomat eivät ole samanlaisia ajattelevia, tuntevia, rakastavia jne ihmisiä kuin uskovatkin?
Pitää paikkansa.
On kuitenkin suuria eroja siinä, kuinka paljon irrationaalisia käsityksiä pitää hyvin perusteltuina!!!
Jos on uskonnoton ja skeptikko - ja kohtuullisen laaja yleissivistys, pysyy kyllä aika hyvin kaidalla tietoperäisellä polulla.
”Anonyymi00073” 2026-01-20 07:40:27 kirjoitti:
”Onkohan niin että lahkolaisuudesta on vaikeampi erota kuin luterilaisessa perinteisestä uskosta?”
En käytä sanaa lahkolainen, ellei kyse ole jostain erikoisesta kultista.
Siis jos kristinuskosta puhutaan, niin vaikuttaa aika moni tekijä siihen, miten se eroaminen onnistuu.
Millaiseen perheen on syntynyt, onko jo lapsesta saakka kasvatettu tiettyyn näkemykseen vai onko vasta aikuisena liittynyt siihen ja siihen, miten yhteisö reagoi eri mieltä oleviin.
”Sanoit aloitustani lapselliseksi, oikeastaan tuntui hyvältä. Kahdeksas kymppi lähestyy minulla.”
No, tuli vain mieleen koska maailmankatsomuksen vertaaminen johonkin harrastukseen on aika absurdi ajatus. Ehkä niitä ei voi verrata keskenään.
”Anonyymi00074” 2026-01-20 09:10:39 kirjoitti kommentiini ; ”"Tuo väite ei ihan aukene..." (usko ei perustu järkeen vaan tunteeseen)” näin;
”Pyysin tässä tunnetta-vai-järkeä -jatkokeskustelussa kolmea rationaalista perustetta sille, miksi juuri kristinuskon Jumalan voisi olettaa olevan olemassa. Kukaan ei vastannut.”
Niin, kun puhutaan vaikka uskonnosta ja miksei joskus vaikka rakastumisesta, niin järkeen perustuvat perustelut eivät ihan toimi. Ihminen kun ei kaikessa ole ns. pelkän järjen varassa toimiva.
Meillä toimii myös intuitio (tehtyyn havaintoon perustuva oivallus, välitöntä tietämistä, jossa tieto kohteesta saavutetaan suoraan, eikä perustu havannoijan havaintomaailmaan, päättelyyn eikä kokemukseen, vaistonvarainen tajuaminen).
Tunteitakin meillä on monenlaisia, ilman niitä emme olisi edes ihmisiä. Aina ei voi eritellä, mistä ja miten ne tulevat, mutta kaikilla on mm. tunteita, jotka ovat perustunteita. Lapsi jota rakastetaan, kokee turvallisuutta ja luottavaisuutta. Nämä kantavat aikuisuuteen, ellei niitä kukaan riko.
”…jos aloit kyseenalaistamaan "varhain", niin sinut oli indoktrinoitu krisitinuskkon vielä paljon aikaisemmin. Uskonto on kuin nikotiini: jos sille ei addiktoidu viimeistään 18-vuotiaana kun aivot ovat vielä keskentekoiset, niin myöhemmin addiktoituminen on epätodennäköistä (ei toki mahdotonta).”
:D Siis arvelet että minut iskostettiin ”jonkin arvojärjestelmän, uskomusjärjestelmän tai oppijärjestelmän eli doktriinin iskostamista ihmiseen ilman mahdollisuutta sen kyseenalaistamiseen tai kriittiseen arviointiin.”.
Niin, lapset ikävä kyllä kasvavat niiden aikuisten näkemysten ja arvojen keskellä. Ei lapsi niitä voi valita. Saati että alkaisi kyseenalaistamaan aivan kaiken, mitä vanhemmat opettaa tai kertoo.
Kyllä vain kotona sai sitten kun alkoi jotain ymmärtämään, kyseenalaistaa moniakin asioita, ei vain uskontoa. Oli noin 11- 12 vuotias, kun kiinnostuin j a 13 v, kun tein tuon käännöksen. Vanhempani eivät kovin uskovia olleet, sen sijaan molemmat isoäidit. Toinen ahdasmielinen ja toinen lämmin ja rakastava.
Nuoruuteni kasvoi hyvin monipuolisessa kaveripiirissä. Luin paljon ja tykkäsin keskustella erilaisten ihmisten kanssa – myös uskovien. Joten, tuo väitteesi ei ihan toimi.
En saa ihan selvää oletko nyt eri vai samaa mieltä siitä, että uskonnollinen usko perustuu tunteeseen eikä järkeen? Väitän edelleen, että kukaan ei voi päätyä uskomaan kristinuskon Jumalaan vain rationaalisten argumenttien perusteella, vaan kyse on pitkälti tunteesta ja käsityksistä joita olemme omaksuneet kulttuuristamme.
Ihminen on monessa asiassa "tunnevetoinen" eli tunteet motivoivat meitä tekemään asioita. Hyvässä ja pahassa. Järki ja tunteet ovat eri asioita (kuten Austenin romaani toteaa jo otsikossaan), mutta niitä ei pidä nähdä vastakkaisina, saati toisiaan poissulkevina. Omia tunteitakin on hyvä joskus tarkastella järkiperäisesti. Järkiperäisesti ei voi tuntea, mutta voi ymmärtää jotain siitä, miksi tuntee, niin kuin tuntee.
"Meillä toimii myös intuitio (...vaistonvarainen tajuaminen)."
Tämä on totta. Toinen vähemmän ylevä nimitys intuitiolle on mutu eli "musta tuntuu" -käsitys. Intuitio ei ole ihmisellä turhan takia, vaan siitä on ollut paljon hyötyä. Kaikkea ei ehdi analysoida ja rationalisoida, vaan pitää mennä tilanteen mukaan. Koska meillä kaikilla on jotain elämänkokemusta ja käsitystä mitä toiset ovat kokeneen, intuitio (tai mutu) osuu usein oikeaan, mutta ei kuitenkaan aina. Sitä on hyvä käyttää silloin kun ei ole aikaa ja mahdollisuutta (esimerkiksi informaatiota) pohtia analyyttisesti tai asia ei ole sen arvoinen, että analyysi kannattaisi.
Daniel Kahnemanin alansa klassikoksi noussut kirja "Ajattelu, nopeasti ja hitaasti" käsittelee kattavasti sitä, missä asioissa nopea reaktiivinen intuitio on hyvä renki ja missä tarvitaan (tai tarvittaisiin) analyyttistä pohdintaa. Kahnemanin yksi teesi on, että kun "hektisyydestä" on tulllut muotia ja nopeudesta itseisarvo, nopea intuitiivinen ajattelu valtaa alaa sielläkin, missä tarvittaisiin pohdintaa ja hitaampaa ajattelua.
Kahneman sai pitkälti kirjassa kiteytyneistä ajatuksista sittemmin (ensimmäisenä psykologina) Nobelin taloustieteen palkinnon, joten monen mielestä Kahnemanin analyysissä on järkeä.
Itse kyseenalaisten sen, että maailmankatsomustaan kannattaisi valita tunnepitoisen, nopean intuitiivisen ajattelun pohjalta. Ainakin sen pitäisi kestää analyyttinen kritiikki.
Maailmankatsomus kehittyy monen vuoden aikana.
Jos ei Jeesus ole sydämmessä kuolinherkellä joutuu kadotukseen.https://www.youtube.com/watch?v=_Tn7c7JV8n0
Ei ole mitään todistetta kadotuksesta
👹.
Konstanttinopolin piispat keksivät helvetin ja nykyosihän se on kadotus.
Julmaa ihmisten pelottelua.
Törkeää humpuukia😡😡
Niin, kun saa ihmiseen istutettua pelon jostakin, esim. kirkon määrittelemästä, on kirkolla jo melkoinen ote ihmisen arimmista paikoista.
Tuollainen kontrolli oli tärkeä työkalu roomalaisille ja siksi kristinoppi sattui istumaan kuin nenä päähän tukemaan roomalaista valtiokoneiston pyrkimyksiä vähentää ristiriitaisuuksia Rooman hyvin laajassa valtiossa.
On huvittavaa seurata, kuinka täysin aavistamattomasti vielä nykyään niellään tuota oppia.
Tosin paras ilo siinä kun saa täräyttää Raamatulla päähän.
”Anonyymi00088” 2026-01-28 10:34:05 kirjoitti:
”En saa ihan selvää oletko nyt eri vai samaa mieltä siitä, että uskonnollinen usko perustuu tunteeseen eikä järkeen? ”
Niin, usko perustuu ehkä molempiin, riippuen aina tilanteesta.
”Järki ja tunteet ovat eri asioita (kuten Austenin romaani toteaa jo otsikossaan), mutta niitä ei pidä nähdä vastakkaisina, saati toisiaan poissulkevina.”
En ihan noin ajattele. Mielestäni kun ne toimivat yhdessä. Tunteet ovat syviä, ne syntyvä kokemuksista sekä siitä, mitä siellä mielessään pyörittelee. Totta kai sitten on reaktiivisia tunteita, joita tulee ja menee.
”Itse kyseenalaisten sen, että maailmankatsomustaan kannattaisi valita tunnepitoisen, nopean intuitiivisen ajattelun pohjalta. Ainakin sen pitäisi kestää analyyttinen kritiikki.”
Maailmankatsomuksen jokainen rakentaa hiljalleen aina kasvamisen ja kehittymisen myötä. Siihen vaikuttaa paljon asioita, joita koetaan, nähdään tai on omaksuttu joltakin tai jostakin.
Sanotaan että se on jotakuinkin muodostettu 20–30 vuoden iässä. Riippuen sitten siitä, miten tosiaan itse analysoi tai elämäntilanne muuttuu, saattaa tuo katsomus jäsentyä myös toisenlaiseksi.
Saat kuulostamaan tuon ”tunnepitoisen” jotenkin väärältä, vaikka syvät tunteet ohjaa meitä aika tavalla. Intuitio ei aina tarkoita mitään ”nopeaa”, sekin kehittyy elämänkokemusten myötä ja voi tarkoittaa asioita, joita ei aina voi selittää. Joskus taide, musiikki, kuvat jne. saatavat tavoittaa niitä paremmin.
Hyvin harva edes mitenkään analyyttisesti miettii sitä omaa maailmankatsomustaan. Nekin, jotka yrittävät sitä, eivät aina ehkä osaa olla itselleen niin rehellisiä.
"Hyvin harva edes mitenkään analyyttisesti miettii sitä omaa maailmankatsomustaan. Nekin, jotka yrittävät sitä, eivät aina ehkä osaa olla itselleen niin rehellisiä"
Hyvin sanottu. Tämä epärehellisyys huokuu uskovista.
"Saat kuulostamaan tuon ”tunnepitoisen” jotenkin väärältä, vaikka syvät tunteet ohjaa meitä aika tavalla."
Ei tunteet ole sinällään mitenkään paha asia. Ensinnäkin ne joka tapauksessa ovat meissä ja toiseksi ne ovat useimmiten liikkeelle paneva voima. Motivaatio kaikelle tekemiselle on useimmiten tunne. Primitiivisimmällä tasolla nälkä on tunne joka saa meidät etsimään ruokaa. Kukaan ei tee (toivottavasti) lapsia järkiperustein vain koska meillä on lisääntymis- ja hoivavietti, jotka synnyttävät meissä tunteen. Autamme toisiamme, koska tunnemme empatiaa jne.
Tunteistaan ja siitä mikä ne synnyttää on kuitenkin hyvä olla tietoinen. Kyse on itsereflektiosta, niin että tunnistaa itsessäään (edes ajoittain) nyös itsekeskeisyyden ja -rakkauden, jotka nekin ovat ihan normaaleja tunteita. Vaatii kypsyyttä pysähtyä miettimään, että onko toisen argumentit oikeasti heikompia vai parempia kuin omani - myös maailmankatsomustaan arvioidessaan.
Voisi sanoa, että tunteet houkuttaa meitä tekemään asioita, mutta on hyvä säilyttää järjen kontrolli, ettei ole hetkellisten tunteiden vietävänä. Katumus kun on usein turha tunne. Siitä voi ehkä jotain oppia, mutta ns. maito on jo kaatunut maahan.
"Intuitio ei aina tarkoita mitään ”nopeaa”, sekin kehittyy elämänkokemusten myötä ja voi tarkoittaa asioita, joita ei aina voi selittää."
Intuitio on käsitys, josta ei tiedä mihin se oikeastaan perustuu. Se on tavallaan arvaus. Toisteisissa tilanteissa ja tutussa asioissa intuitio vie usein oikeaan. Epäjatkuvuuskohdissa ja asioissa, joista ei ole kokemusta se vie helposti myös harhaan. Jos intuitiosta haetaan perustelua kolmiyhteiselle Jumalalle ja kristinuskon sovitusopille (tai -opeille, niitähän riittää), niin mennään pahasti metsään. Kukaan ei intuitiivisesti päädy moiseen oppirakennelmaan.
"Hyvin harva edes mitenkään analyyttisesti miettii sitä omaa maailmankatsomustaan. Nekin, jotka yrittävät sitä, eivät aina ehkä osaa olla itselleen niin rehellisiä."
Tuo on varmasti totta. Mutta eikö kuitenkin kannata yrittää?
”Vaatii kypsyyttä pysähtyä miettimään, että onko toisen argumentit oikeasti heikompia vai parempia kuin omani - myös maailmankatsomustaan arvioidessaan.”
Tuo on aivan totta. Kun kysyit ”Mutta eikö kuitenkin kannata yrittää?”, niin tässä kohtaan ihmiset ovat hyvin erilaisia. Ei kaikilla taida olla kyvykkyyttä tai halukkuutta näin tehdä.
Mutta toki aina voi asiaa yrittää pitää esillä.
Kyllä sinä olet ihan kypsä myrkynkeittäjäksi.
Tuota, oletko joku kiihkoateisti?
Uskonnosta voi luopua hetkessä. Aloita vaikka niin että tilaat Tiedeklehden tai käy lukemassa kirjastossa. Siinä on uusi upea juttu ihmisen evoluutiosta. Myös telkussa on menossa ihmisen alkuperästä dokkari. On löydetty 300.000 vuotta vanha kallo,!