Tässä on tiivistetty yhteenveto siitä, mitä tapahtuu, kun tavallinen, terveydestään huolta pitävä ja hyväkuntoinen mies aloittaa olantsapiinin. Se ei ole vain "mielialalääke", vaan se on biologinen järjestelmäpäivitys, joka muuttaa kehon toimintatapaa perustuksia myöten.1. Moottori: "Sokeria bensatankissa" (Mitokondriot)Kuvittele, että kehosi on tehokas auto. Olantsapiini iskee suoraan solujesi energiatehtaisiin eli mitokondrioihin.Mitä tapahtuu: Lääke jarruttaa solujen kykyä tuottaa energiaa hapen avulla (hengitysketju).Seuraus: Vaikka hengittäisit kuinka kovaa lenkillä, lihakset eivät saa "virtaa". Watit putoavat, ja liikkuminen tuntuu siltä kuin polkisit jatkuvasti jarrut päällä.2. Polttoaine: "Varastointi päälle, poltto pois" (Metabolia)Hyväkuntoisen miehen keho on joustava: se polttaa rasvaa levossa ja sokeria kovaa mentäessä. Olantsapiini rikkoo tämän joustavuuden.Mitä tapahtuu: Kehosta tulee insuliiniresistantti. Sokeri ei mene lihaksiin polttoaineeksi, vaan se ohjataan suoraan varastoon (vyötärölle ja sisäelinten ympärille).Seuraus: Paino nousee, vaikka söisit samalla tavalla kuin ennen. Samalla lihasmassa alkaa surkastua, koska solut eivät saa tarvitsemaansa ravintoa.3. Mittaristo: "Tyhjäkäynti huutaa punaisella" (Sydän ja hermosto)Olantsapiini sekoittaa autonomisen hermoston, joka säätelee sykettä ja palautumista.Mitä tapahtuu: Leposyke nousee (esim. 50 $\rightarrow$ 70). Sydän tekee "töitä" silloinkin, kun istut sohvalla.Seuraus: Palautuminen hidastuu dramaattisesti. Seuraavana päivänä olo on kuin jyrän alle jääneellä, vaikka olisit tehnyt vain kevyen treenin. Sykevälivaihtelu (HRV) romahtaa, mikä on merkki elimistön kovasta stressitilasta.4. Lopputulos: "Ennenaikainen vanheneminen"Jos tilanne jatkuu vuosia (esim. 10–15 vuotta), hyväkuntoisen miehen fysiologia muuttuu tunnistamattomaksi:Suorituskyvyn romahdus: Hapenottokyky ($VO_2max$) voi pudota huipputasolta (esim. 50–80) tasolle 20–25.Fyysinen ikä: 55–60-vuotiaana olet fysiologisesti kuin 85-vuotias. Arjen askareet, kuten kauppakassien kanto tai ylämäet, alkavat vaatia maksimiponnistuksen.Kierre: Kun liikkuminen muuttuu tuskalliseksi, liikut vähemmän $\rightarrow$ kunto laskee lisää $\rightarrow$ masennus syvenee $\rightarrow$ lääkeannosta nostetaan.Ydinviesti:Tavalliselle hyväkuntoiselle miehelle olantsapiini on "kemiallinen eläke". Se ottaa pois kyvyn nauttia fyysisestä rasituksesta ja vaihtaa urheilullisen elämän hitaaseen rappeutumiseen.
näin käy lääkittynä neuroleptit hyväkuntoiselle
21
399
Vastaukset
- Anonyymi00001
itse kukin voi kysyä tekoälyltä mitä psykiatri ei kerro
- Anonyymi00002
Miltä kaikelta säästyisikään, kun ei sairastuisi psykoosisairauteen.
- Anonyymi00008
Ei se sairaus vaan muiden käytös. Hankaluuksia ei tee itse sairauden olemassaolo vaan muiden ihmisten toiminta, lähinnä viranomaisten, joka lähtee siitä kun sairaus tulee heidän tietoonsa.
- Anonyymi00010
Anonyymi00008 kirjoitti:
Ei se sairaus vaan muiden käytös. Hankaluuksia ei tee itse sairauden olemassaolo vaan muiden ihmisten toiminta, lähinnä viranomaisten, joka lähtee siitä kun sairaus tulee heidän tietoonsa.
Kunhan minä saan sellaisen sähköisen inva skootterin, niin kyllä se on sitten muiden ihmisten toiminnassa se vika, jos eivät minua kaupoissa ja kävelyteillä väistä. Eikös niin?
- Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Kunhan minä saan sellaisen sähköisen inva skootterin, niin kyllä se on sitten muiden ihmisten toiminnassa se vika, jos eivät minua kaupoissa ja kävelyteillä väistä. Eikös niin?
Ei se nyt ihan noin mene. Sinunkin on huomioitava muut.
Säännöt koskee jokaista. Eikös niin ?
- Anonyymi00003
Kuinka alkoholi toimii lääkkeiden sijasta paniikki-ahdistus-jännitys kohtauksiin. Onko tämä lääkkeetön vaihtoehto?
- Anonyymi00005
Kokemuksen kautta voin kertoa, että alkoholi ei toimi hyvin lääkkeenä mt-ongelmien omahoitona.
Tuli sitä kokeiltua viitisentoista vuotta, ja kaikki elämässä ja mielenterveydessä meni vain jatkuvasti pahemmaksi.
Toki alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttökään ei ole toimiva ratkaisu, sekin tuli kokeiltua.
- Anonyymi00004
Onko markkinoilla ja tarjolla olemassakaan mitään sellaista psyykelääkettä, jossa ei ole, tai olisi mitään haitta, tai sivuvaikutuksia?
Vastaus taitaa olla, että ei.
Jokaisessa psyykelääkkeessä on jokin, tai joitakin haittavaikutuksia. Se, mitä sitten tulee ja saa, on jokaisen kohdalla yksilöllistä.
Itse näen asian näin, että jokaisen mt-.oireista kärsivän olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään ja analysoimaan sitä, mikä aiheuttaa mitäkin oireita. Se voi olla ihan mitä tahansa, aina alkaen sosiaalisista ongelmista omien läheisten kanssa, liian paljon stressiä, epävarmuutta omasta paikasta tässä maailmassa, ulkopuolisuuden tunnetta, yksinäisyyttä. Ihan mitä tahansa maasta taivaaseen. Jos näkee sen syyn, mikä aiheuttaa esim. ahdistuneisuutta, masennusta, tai jopa psykoottisia oireita, ja voi tehdä sille asialle itse jotakin, niin se on aina parempi, kuin mennä jonnekin sellaiseen tahoon, jossa niiden oireiden aiheuttajasta, eli taustasyystä ei välttämättä välitetä yhtään mitään. Mt-puolella keskitytään yleensä ns. sairauksien tutkimiseen, niiden diagnosoimiseen ja hoitamiseen. Mutta esim. yksilön elämässä olevia ongelmia hoidetaan paitsi diagnoosi, niin lähinnä lääkekeskeisen ajattelun kautta. Tällöin ne taustalla olevat ongelmat jää tavallaan huomioimatta ja ratkaisematta. Moni asia saattaisi selvitä ja tulla ratkaistuksi ihan sillä asenteella, että katsoo totuutta silmiin ja tartuu niihin ongelmiin rohkeasti. Ja toki omista läheisistä muodostuvan tukiverkoston apu, tuki ja rooli on merkittävä.
En usko oikein, että jokin vahvasti hierarkiaan ja kliiniseen ajatteluun pohjaava systeemi pystyy oikeasti tukemaan tarvittavalla ja oikealla tavalla systeemiin tulevia ihmisiä. Myöskin sen vähän ikävän tosiasian takia, että palveluihin tulevia ei nähdä saman, tai tasa-arvoisena ihmisenä, vaan jonkin sairauden kantajana. Medikalisaatioajattelu ja liiallinen diagnoosi ja lääkeskeisyys ei välttämättä auta kaikkia. Ja koska yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet eivät kiinnosta riittävästi alalla olevia, niin tästäkään syystä niitä kyseisiä palveluita ei ehkä kannata käyttää. Ihminen ei välttämättä tule nähdyksi ja kohdelluksi edes ihmisenä, vaan enemmänki jonakin objektina, ja diagnoosin kantajana.
On aika ikävää, että näitä asioita ei tule tarpeeksi esille mediassa, että loppujen lopuksi psykiatria ei ole tarpeeksi holistista.
Millään lääkkeillä ei korjata ja hoideta yksilön elämässä pielessä olevia asioita, tai ongelmia. Mt-oireita aiheuttaa myös elämässä olevat ongelmat, vaikka tätä asiaa siellä ei myönnetä, eikä uskota.- Anonyymi00006
Kukaan ei kiellä sinua kirjoittamasta mediaan. Onhan siellä kaikenlaisia mielipidepalstoja, tai muita palstoja, jonne pystyy tekstiä laittamaan.
- Anonyymi00009
Kyllä joskus joku lääke nostaa kuopasta ja auttaa, että työ-elämä jatkuu.
- Anonyymi00012
Kaikissa lääkkeissä on haittavaikutuksia.
Tarkoittaa sitä, että hoito ja tietysti ihmiset itse joutuvat vertailemaan lääkkeistä saatavaa hyötyä tai haittaa.
Neuroleptien kohdalla ongelmaksi tietysti tulee se, että sairaudentunnoton ihminen ei itse tunnista hyötyjä ja haittoja samalla tavalla kun vaikka valtaväestö tai hänen ympärillään olevat ihmiset.
Jos haluaa vaivata aivojaan, niin voi miettiä, miksi valtavat määrät ihmisiä kuolee kipulääkkeisiin, mutta klotsapiiniin liittyvät kuolemat ovat niin harvinaisia, että niistä ei voida avata tarkkoja tilastoita, koska niistä tunnistettaisiin yksittäiset ihmiset? - Anonyymi00017
Anonyymi00012 kirjoitti:
Kaikissa lääkkeissä on haittavaikutuksia.
Tarkoittaa sitä, että hoito ja tietysti ihmiset itse joutuvat vertailemaan lääkkeistä saatavaa hyötyä tai haittaa.
Neuroleptien kohdalla ongelmaksi tietysti tulee se, että sairaudentunnoton ihminen ei itse tunnista hyötyjä ja haittoja samalla tavalla kun vaikka valtaväestö tai hänen ympärillään olevat ihmiset.
Jos haluaa vaivata aivojaan, niin voi miettiä, miksi valtavat määrät ihmisiä kuolee kipulääkkeisiin, mutta klotsapiiniin liittyvät kuolemat ovat niin harvinaisia, että niistä ei voida avata tarkkoja tilastoita, koska niistä tunnistettaisiin yksittäiset ihmiset?Vähäinen kuolemanriskikö se on hyvä standardi lääkkeille? Itse mielummin kuolisin kuin olisin enää akatisiapotilas neurolepteissä jossa myös lääkeharmejani tulkittiin sairautena.
Olen päättänyt että jos dementoidun joskus joka on ainoa syy miksi enää minulle neuroleptejä määrättäisiin - nyt on mennyt jo 10 v ilman ja ei ole merkkejä tarpeesta ja olen yhteiskunnan menossa mukana - niin ennemmin valitsisin armokuoleman. Eli se kuvaa hyvin harmin tasoa tuon tason psyykenlääkkeistä - kuolema on parempi kuin elävä kuollut lääkkeissä joka saa haittoja. Jos en olisi ymmärrykseltäni enää tasolla jossa en pystyisi ilmaisemaan itseäni esim afasia ja minulle tungettaisiin dementikkona neuroleptejä mielummin ottaisin eutanasian. Menetin itseni lääkkeissä. Dementikon sisällä on vielä joku joka havainnoi vaikka ymmärryksen taso on heikompi ja haitat usein koskee myös dementikkoja. Teen parhaani aivoterveyden edistämisen suhteen etten dementoidu - Anonyymi00018
Anonyymi00009 kirjoitti:
Kyllä joskus joku lääke nostaa kuopasta ja auttaa, että työ-elämä jatkuu.
Joo, minullakin on kaveri joka käyttää pössyä kivun hoitoon ja kuulemma auttaa muutenkin. Kyllä se häntä auttaa kun satunnaisemmin käyttää. Miksei jotain auta muut psykoaktiiviset aineet? Vähemmän kipua on aina parempi. Jotkut saa buustia toisinaan alkoholista sosiaalisissa tilanteissa - voi esim ujokin saada ystäviä
- Anonyymi00021
Anonyymi00018 kirjoitti:
Joo, minullakin on kaveri joka käyttää pössyä kivun hoitoon ja kuulemma auttaa muutenkin. Kyllä se häntä auttaa kun satunnaisemmin käyttää. Miksei jotain auta muut psykoaktiiviset aineet? Vähemmän kipua on aina parempi. Jotkut saa buustia toisinaan alkoholista sosiaalisissa tilanteissa - voi esim ujokin saada ystäviä
Jos humalassa hankkii ystäviä, niin tarkoittaako se sitten, että jatkossakin niitä pystyy tapaamaan vain humalassa ?
Ennemmin tai myöhemmin elämä on kohdattava selvinkin päin.
- Anonyymi00007
Lääkärit käy pornosivuilla eikä pysty tekeen töitänsä. Jeesus auttaa teitä nyt sitten.
- Anonyymi00013
Minulla meni SSRI-lääkkeiden ja niitä seuranneen vieroituksen seurauksena autonominen hermosto ja uni sekaisin. Oireina oli mm. palautumisen ongelmia, unihäiriöitä (pahin unettomuus elämässäni), ylikierroksilla käyvä hermosto, jatkuvaa virtsaamista yöaikaankin, hikoilun ja lämmönsäätelyn ongelmia (huomasin jo lääkkeissä etten hikoillut ja sain kamalan olon esim helteestä) ja yliherkistymistä lääkkeille. Levottomat jalat kun välittäjäaineet heitti ja vietoitus aikaansai sisäistä levottomuutta. Olin kroonisessa väsymyksessä ja aivosumussa. Kehoni tuntui tunnottomalta ja olin anhedoninen kuin lääkkeet olisi tuhonneet kyvyn mielihyvään-etenkin olantsapiinin ja rauhoittavien toksinen koktaili. Kun menin lääkäreille he vain määräsi lisää lääkkeitä jotka aiheuttivat lisää haittaa. Psykiatri ei nähnyt haittojen liittyvän lääkkeisiin ja vieroitusoireisiin ja määräsi lisää puhkaisten minulle ekstrapyramidaalioireita ja haittoja, epäilen neurotoksisuutta koska haitat oli niin vakavia. Tuntui kuin minulla oli pahimmillaan lääkkeissä näköhäiriöitä ja jatkuvia tuntrmuksia kuin päässäni ja niskassani olisi mennyt polttelevia tuntemuksia kuin jotain neuropatiaa yhdistettynä parestesiaan. Lähimpänä kokemustani olisi ehkä occipital neuralgia mikäli tuota kokemusta päässä voisi kuvara jotenkin. Ainoa minkä myönsi muka ssri haitaksi oli parestesia. Olen kärsinyt tämän jälkeen myös PSSD:stä vuosia. Olantsapiiniakin määräsi ja kun en parantunut nosti annosta mikä puhkaisi vielä ekstrapyramidaalioireita. Oloni oli olantsapiinissa sellainen etten pystynyt ajattrlemaan, tuntemaan, olemaan paikallani annoksen oton jälkeen, olo oli ihan luonnoton. Kävin silkkaa kidutusra läpi kun sain haittoja ja purin lääkkeitä hermosto ei enää niitä sietänyt. Välillä olin lääkkeissä niin pihalla että esim suunnistaminen ulkona oli vaikeaa ja tunsin olevani eksyksissä ja neurologisesti vaurioitettu. Kun makoilin oli pakko liikutella jalkoja. Siihen loppui psykiatrian lääkkeiden käyttöni - terveyteni oli tuhottu.
Tajusin että lääkkeet vahingoitti minua ja aloin parantamaan hermostoani. En ole yksin, olen löytänyt suuren määrän tarinoita harmista.
Näillä olen parantanut itseäni:
Hitaalla vieroituksella
Yliherkistymisen ymmärtämisellä erityisesti hermostoon vaikuttaviin aineisiin
Ymmärryksellä autonomisen hermoston häiriöistä ja jouduin esim lopettamaan raskaamman liikunnan täysin ja tekemään samanlaista pacingia kuin cfs potilaat
Ymmärryksellä unettomuudrn lääkkeettömistä hoitokeinoista (unella kesti kauan aikaa palautua kun sitä oli sorkittu lääkkein ja menin läpi 2 tunnin yöuniakin toisinaan kun hermosto veti kierroksilla)
Olen yrittänyt noudattaa aivoterveellistä ruokavaliota ja tajusin jälkikäteen että psyykenlääkkeet sotkevat autonomista hermostoa. Siksi parantaminen tarkoittaa sitä että yrittää olla mahdollisimman hellä hermostolle, ei mitään äärimmäistä - äärimmäistä stressiä, kovaa liikuntaa jne. Ne tuovat autonomisen hermoston oireita takaisin.
Uskoisin että psyykenlääkevauriolla on yhtymäkohtia dysautonomiaan eli autonomisen hermoston häiriöihin. Tämä on myös vieroituspalstojen teoria.
Uskon myös että terveyden tukeminen lähtee juuri mitokondrioiden tukemisesta. Aion seuraavaksi kokeilla punavaloa jolla on tutkitusti tehokkammassa muodossa mitokondrioita tukevia vaikutuksia. Oikea jaksaminen lähtee autonomisen hermoston balanssista, mitokondrioiden hyvinvoinnista.
Toki sitä voi psyykenlääkehuuruissakin elämänsä elää mutta moni ei sillä tiellä saavuta pysyviä tuloksia koska ne sorkee kehon. Psykiatria on hömppätiede. Pahinta hömppää on esim se kun tiedän joillekin määrätyn kahta masennuslääkettä päällekkäin ja toista energisoimaan kun ihminen on käytännössä muutenkin ylipainossa ja ei sitä kautta terve.- Anonyymi00014
Oma teoriani on siis että parantavaa on
- tunteiden käsitteleminen ja sanoittaminen, omien ajatuskaavojen tiedostaminen. Terapia tekee uusia hermoyhteyksiä
- mitokondrioiden terveyden tukeminen
- BNDF tasojen luonnollinen nostaminen ja neurogeneesin tukeminen elintavoin.
- autonomisen hermoston balanssin tukeminen.
Eli siis tässä tasapainotetaan autonomista hermostoa, lisätään energiatasoja, nostetaan mielialaa, myös ajattelu selkeytyy kun aivot toimii optimaalisesti. Ihminen myös järkevänä olentona kykenee itsereflektioon ja muutokseen ja asioiden tarkasteluun mitkä ei toimi.
Kaikessa keskiössä on myös kehon toiminnan ymmärtäminen. Se on aika simppeliä - valonsaannin ymmärtäminen on myös tärkeää - keinotekoinen sinisen aallonpituuden valo ja auringonvalon puure aamulla voi sabotoida luonnollista melatoniintuotantoa. Ilman tervettä jaksavaa kehoa ei ole selkeä mieli vaan usein aivosumu ja väsymys.
Moni psyykenlääkkeiden voimaan vannova ei huolehdi terveydestään ja tietämättään sotkevat hermostonsa niillä ja lääkärit tulkitsee sen seurauksia mielen sairauksina johon tungetaan lisää pdkaa. Sitten aina heitä väsyttää ja ovat kroonisen sairautensa orjia. Aluksi ehkä menee hyvin mutta asiat monimutkaistuu esim lääkevieroituksissa jotka sotkevat hermostoa.
Aloittaja on erittäin hyvillä jäljillä aloitusviestinsä kanssa. Sairaassa kehossa ei ole terve mieli.
Psykiatria on lastenkengissä oikeassa terveyden tukemisessa. Välittäjäaineiden, autonomisen hermoston sotkeminen, fyysisen riippuvuuden laukaisu lääkkeillä, unen sotkeminen lääkkeillä johon keho mukautuu, mitokondrioiden vahingoittaminen ja myös kyvyn tuntea lamaaminen ei ole oikeaa hoitoa. Samalla ei edes täysin pyritä ymmärtämään mikä potilaan oireiden taustalla on. - Anonyymi00015
Oletko jäänyt jotenkin "jumiin" menneiden tapahtumien, lääkkeisiin liittyvien kanssa ?
Jos haittoja ja ongelmia oli, niin silloinhan ne olivat, eivät ole enää.
Onko menneellä ajalla pakko pilata tätä päivää, onko siitä mitään hyötyä ? Taitaa olla päinvastoin.
Itsekin aikoinaan kärsin haitoista, enimmät menivät ohitse, kun lääkitykset loppuivat.
Hermostosairaus jäi pysyväksi, siitä en eroon pääse, mutta se minun on hyväksyttävä, että se seuranani pysyy. En syyttele, enkä jumitu pohtimaan, minkä takia se on tullut, vaan opettelen pärjäämään sen kanssa. Elämä jatkuu. Tilanne on kaikin puolin muuten parempi. Jos nyt kehossa ja hermostossa on vikaa, niin ainakin itselleni on tärkeintä, että pää, psyyke, toimii paremmin kuin takavuosina.
Oma asennoituminenkin on aika iso tekijä siinä, miten pärjäilee. - Anonyymi00016
Anonyymi00014 kirjoitti:
Oma teoriani on siis että parantavaa on
- tunteiden käsitteleminen ja sanoittaminen, omien ajatuskaavojen tiedostaminen. Terapia tekee uusia hermoyhteyksiä
- mitokondrioiden terveyden tukeminen
- BNDF tasojen luonnollinen nostaminen ja neurogeneesin tukeminen elintavoin.
- autonomisen hermoston balanssin tukeminen.
Eli siis tässä tasapainotetaan autonomista hermostoa, lisätään energiatasoja, nostetaan mielialaa, myös ajattelu selkeytyy kun aivot toimii optimaalisesti. Ihminen myös järkevänä olentona kykenee itsereflektioon ja muutokseen ja asioiden tarkasteluun mitkä ei toimi.
Kaikessa keskiössä on myös kehon toiminnan ymmärtäminen. Se on aika simppeliä - valonsaannin ymmärtäminen on myös tärkeää - keinotekoinen sinisen aallonpituuden valo ja auringonvalon puure aamulla voi sabotoida luonnollista melatoniintuotantoa. Ilman tervettä jaksavaa kehoa ei ole selkeä mieli vaan usein aivosumu ja väsymys.
Moni psyykenlääkkeiden voimaan vannova ei huolehdi terveydestään ja tietämättään sotkevat hermostonsa niillä ja lääkärit tulkitsee sen seurauksia mielen sairauksina johon tungetaan lisää pdkaa. Sitten aina heitä väsyttää ja ovat kroonisen sairautensa orjia. Aluksi ehkä menee hyvin mutta asiat monimutkaistuu esim lääkevieroituksissa jotka sotkevat hermostoa.
Aloittaja on erittäin hyvillä jäljillä aloitusviestinsä kanssa. Sairaassa kehossa ei ole terve mieli.
Psykiatria on lastenkengissä oikeassa terveyden tukemisessa. Välittäjäaineiden, autonomisen hermoston sotkeminen, fyysisen riippuvuuden laukaisu lääkkeillä, unen sotkeminen lääkkeillä johon keho mukautuu, mitokondrioiden vahingoittaminen ja myös kyvyn tuntea lamaaminen ei ole oikeaa hoitoa. Samalla ei edes täysin pyritä ymmärtämään mikä potilaan oireiden taustalla on.Psykiatrit kyllä puolustelee vaikka hamaan tappiin asti hoitojaan (ainakin siihen asti kun ne todetaan yhtä haitalliseksi kuin lobotomiakin todettiin aikojensaatossa) jossa
-summamutikassa sotkevat toisten hermostoa psykoaktiivisilla aineilla (esim olantsapiini on yksi likaisimmista lääkkeistä kun se sotkee niin monia reseptoreita ja on yhteydessä vielä diabetekseenkin joka btw ei ole hyväksi aivoterveydellekään)
-Käyttävät sedaatiota pitkäaikaisratkaisuna jossa monet menee puolivaloissa elämässänsä neurologisella ja tunnetasolla heikennettynä esim seksuaalinen puoli vahingoitettuna. Lääkkeitä tutkitaan lyhyen aikaa mutta ihmiset vetää niitä vuosia.
- aiheuttavat monelle tietämättään dependencen eli fyysisen riippuvuuden aineisiin mistä ei edes kerrota. Vieroituksiakin tehdään liian nopealla tahdilla isoin pudotuksin ja syytetään sitä seuranneista autonomisen hermoston oireista ja vieroitusoireista kun keho etsii uutta homeostaasia potilaan sairaugta
- sotkevat autonomista hermostoa ja pesevät kätensä kun joku saa ongelmia esim vieroituksessa ja autonomisen hermoston häiriöt on tietty mt ongelmia kun joku ei jaksa, käy ylikierroksilla tai ahdistaa tai on levoton olo tai pää ei toimi jne
- muut terveysongelmat esim mitokondriohäiriöiden seurauksena tulleet energiantuotannon ongelmat ja jaksamattomuus on tieten myös sairautta johon on lisää uppereita ja downereita. Psyykenlääkkeet sotkee mitokondrioita.
Tuo on oireiden hallintaa jos edes sitäkään - ei hoitoa.
Itse hoksasin tuon paskan ja palasin työelämään tilasta jossa minut nähtiin toivottomana tapauksena. Vieläkin menee sisäisiä värinöitä, autonominen hermosto reistaa, neurologisesti en ole samalla tasolla vielä koska aivot on edelleen utuisemmat ja neurologisesti rapautetut kaikenmaailman olantsapiineilla ja vieroitusunettomuuksilla. Mutta en luovuta - yritän omien kokeilujen perusteella saada kehoni parempaan kuntoon psykiatrian jäljiltä ja koska jaksaminen on parantunut uskon olevani oikealla polulla. Diagnoosit myös väheni samaa tahtia kuin harmit ja toksinen kuorma lääkkeistä. Terapiaan uskon, lääkkeisiin en enää. En etenkään siten miten psykiatria niirä määrää-laajasti ihmisille matalalla kynnyksellä ja vuosiksi ja monesti polyfarmasiaa - Anonyymi00019
Anonyymi00016 kirjoitti:
Psykiatrit kyllä puolustelee vaikka hamaan tappiin asti hoitojaan (ainakin siihen asti kun ne todetaan yhtä haitalliseksi kuin lobotomiakin todettiin aikojensaatossa) jossa
-summamutikassa sotkevat toisten hermostoa psykoaktiivisilla aineilla (esim olantsapiini on yksi likaisimmista lääkkeistä kun se sotkee niin monia reseptoreita ja on yhteydessä vielä diabetekseenkin joka btw ei ole hyväksi aivoterveydellekään)
-Käyttävät sedaatiota pitkäaikaisratkaisuna jossa monet menee puolivaloissa elämässänsä neurologisella ja tunnetasolla heikennettynä esim seksuaalinen puoli vahingoitettuna. Lääkkeitä tutkitaan lyhyen aikaa mutta ihmiset vetää niitä vuosia.
- aiheuttavat monelle tietämättään dependencen eli fyysisen riippuvuuden aineisiin mistä ei edes kerrota. Vieroituksiakin tehdään liian nopealla tahdilla isoin pudotuksin ja syytetään sitä seuranneista autonomisen hermoston oireista ja vieroitusoireista kun keho etsii uutta homeostaasia potilaan sairaugta
- sotkevat autonomista hermostoa ja pesevät kätensä kun joku saa ongelmia esim vieroituksessa ja autonomisen hermoston häiriöt on tietty mt ongelmia kun joku ei jaksa, käy ylikierroksilla tai ahdistaa tai on levoton olo tai pää ei toimi jne
- muut terveysongelmat esim mitokondriohäiriöiden seurauksena tulleet energiantuotannon ongelmat ja jaksamattomuus on tieten myös sairautta johon on lisää uppereita ja downereita. Psyykenlääkkeet sotkee mitokondrioita.
Tuo on oireiden hallintaa jos edes sitäkään - ei hoitoa.
Itse hoksasin tuon paskan ja palasin työelämään tilasta jossa minut nähtiin toivottomana tapauksena. Vieläkin menee sisäisiä värinöitä, autonominen hermosto reistaa, neurologisesti en ole samalla tasolla vielä koska aivot on edelleen utuisemmat ja neurologisesti rapautetut kaikenmaailman olantsapiineilla ja vieroitusunettomuuksilla. Mutta en luovuta - yritän omien kokeilujen perusteella saada kehoni parempaan kuntoon psykiatrian jäljiltä ja koska jaksaminen on parantunut uskon olevani oikealla polulla. Diagnoosit myös väheni samaa tahtia kuin harmit ja toksinen kuorma lääkkeistä. Terapiaan uskon, lääkkeisiin en enää. En etenkään siten miten psykiatria niirä määrää-laajasti ihmisille matalalla kynnyksellä ja vuosiksi ja monesti polyfarmasiaaMun puolesta saavat puolustella, en ole enää hoidokkina, en lääkittynä.
Jatkan elämääni, en mieti, mitä psykiatrian puolella nykyään tapahtuu.
- Anonyymi00020
Muistan kun ennen neuroleptejä ja autonomisen hermoston häiriöitä liikuin. Liikunnasta sai endorfiinejä, musiikista sai kiksejä, palautuminen oli helppoa,lihasmassaa tuli. Lääkeharmien jälkeen ja neurolepteissä liikunta ei antanut mitään tunnetta, musiikki kuulosti pelkältä räminältä vailla tunnetta, liikkua ei pystynyt ilman että se puhkaisi ylivireyden tai huonon olon. Lääke sotki dopamiinit. Öisin ei aina nukkunut jos oli erehtynyt liikkumaan kun hermosto reagoi. Olo oli jaksamaton, salilla hankitut lihakset suli, jalat oli levottomat. Keho oli niin stressissä lääkeharmeista että ympäri kehoa puhkesi ihottumia ja näytti kun olisin ikääntynyt 10 v hetkessä. Ei jaksanut mitään, oli blank mind tunne kuin päässä ei olisi ollut ajatuksia, ideoita, innostumista. Aika kului hitaasti.
Kun lopetti neuroleptit hiljalleen hyvä olo jo kävelylenkeistä tuli takaisin, elämä oli edelleen taistelua pitkään univaikeuksien ja autonomisen hermoton häiriöiden kanssa (ei osannut nukahtaa ilman pilleriä ja hermosto veti satasta kierroksilla) mikä hiljalleen tasoittui kuukausien ja vuosien saatossa, ilo musiikista ja kyky ajatella ja tuntea tuli takaisin. Ei samanlaisena - tunnen vierauden tunnetta elämääni depersonalisaation muodossa. Sitten alkoi nukkuminekin kohentua ilman että unet lähtee jos hermosto huitelee kierroksilla. Liikunta tekee edelleen pahaa oloa liiallisena mutta palautuminen ja jaksamiskyky ovat kehittyneet pahimmasta ja nukun paremmin. Sitten hoksasi että ajatus toimii sen verran että voi tehdäkin jotain tuottavaa. Neurolepteissä ja rauhoittavissa tunsin oloni kuin aivovammaiseksi. Harmit olikin eräänlainen vaurio aivoille mistä selvisin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Selvästi näyttää siltä, että SDP:n kannattajat hyväksyy kiusaamisen
ja seksuaalisen ahdistelun, kun puolueen kannatus pysyy korkealla. Mitä tämä kertoo demari-äänestäjien moraalista?1885081- 141731
Kenen joukoissa Suomi seisoo maailmalla, jos SDP voittaa seuraavat vaalit?
SDP on ainoa pohjoismainen sosialidemokraattinen puolue, joka edelleen kuuluu Sosialistiseen internationaaliin. Sitä ka631616Jos mies oikeasti haluaa sinut
Hän ei ota riskiä että menettäisi sinut. Ei pienintäkään. Mies ei jätä vastaamatta viesteihin eikä pidä sinua epätietois1271497Helena Puolakka laukoo suorat sanat Vappu Pimiän MasterChef -pestistä
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Kokenut keittiömestari ja ravintoloitsija Helena Puolakka laukoo suorat s91433Voiko ryyppäämisellä tienata elantonsa?
Lassi Kuhlman on rappiostriimaaja. Hän kuvaa omaa päihteiden käyttöään pitkissä somestriimeissä. Katsojat voivat lahjoit501137Ketä ehdotatte seuraavaksi kuntanne johtohahmoksi
Ei ole teitä riitaisia kehityksen jarruja helppo yrittää kohti valoa ohjata. Siinä on teille pähkinä purtavaksi.961084Persuille 1,8 prosenttiyksikköä laskua. Keskusta meni ohi ja Vasl hengittää niskassa
Erityisesti työväestö on hylkäämässä persut. https://yle.fi/a/74-20208249299957- 192932
Dannyn "ex-käly" Jennika Vikman teki erikoisen ratkaisun!
Dannyn "ex-käly" Jennika Vikman paljasti uudet kujeet. Hän on mukana kohutussa Sointu Borg & Tyrkyt -realityssä. Jääkö7800