Poikien ongelmat

Joo, tutkimuksessa olo kaks puolta, tai oikeestaan kolme, mutta tota väkivaltajuttua en tähän nostannu.

Eli ensinnäkin pitää vaatia samalla lailla. Mutta toisaalta huomioida tuo biologinen puoli. Tutkimuksissa puhuttiin ooikien hitaammasta kehittymisestä, mutta oppivatko vaan eri tavalla, voisko opetusta muuttaa?

JeroP kirjoitti:

Joo, tutkimuksessa olo kaks puolta, tai oikeestaan kolme, mutta tota väkivaltajuttua en tähän nostannu.

Eli ensinnäkin pitää vaatia samalla lailla. Mutta toisaalta huomioida tuo biologinen puoli. Tutkimuksissa puhuttiin ooikien hitaammasta kehittymisestä, mutta oppivatko vaan eri tavalla, voisko opetusta muuttaa?

Lue lisää

Oppiminen on yksilöllistä, mutta ei ketään täällä yksilöllisesti sukupuolen takia lähdetä opettaa.

Suurin syy massana on kotiolojen, esiopetuksen ja koulujen munattomuus...

Pikku teropetterit pääsee kukkoilee... sit aikuisina nuorina ne on sormi suussa...

Anonyymi00005 kirjoitti:

Oppiminen on yksilöllistä, mutta ei ketään täällä yksilöllisesti sukupuolen takia lähdetä opettaa.

Suurin syy massana on kotiolojen, esiopetuksen ja koulujen munattomuus...

Pikku teropetterit pääsee kukkoilee... sit aikuisina nuorina ne on sormi suussa...

Lue lisää

Opetus pitäisi olla sukupuoliperusteista, tytöt ja pojat on niin erilaisia. Nykyinen järjestelmä laitostaa, liian aikaisin ja liian pitkään koulussa, jonka opeista yli 90% on turhaa, tämä on tullut selväksi myöhemmin elämässä.

Armeijakin jo hidastaa vähintään puoli vuotta niitä....

Ei pojat mitään lisäaikaa tarvitse...vaan vaatimista ja opetusta.

Poitsut oppii siinä missä tytötkin. Niille vaan pitää myös pitää rajoja pienestä pitäen ja pysyä niissä. 🙂

No jos multa kysyttäs, niin muuttaisin opetusta käytännönläheisemmäksi. Mutta sitä ei ilmeisesti haluta ja siks tutkija ehdottaa tota lisävuotta. Mun mielestä sekin ois hyvä, jos lukion ja amiksen kurssit yhden mukaistettaisiin. Mitä onkin jo kohta 40 vuotta yritetty, mutta laihoin tuloksin.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Armeijakin jo hidastaa vähintään puoli vuotta niitä....

Ei pojat mitään lisäaikaa tarvitse...vaan vaatimista ja opetusta.

Poitsut oppii siinä missä tytötkin. Niille vaan pitää myös pitää rajoja pienestä pitäen ja pysyä niissä. 🙂

Lue lisää

No toi lisävuosi ois tietenkin mahdollinen sukupuolesta riippumatta.

JeroP kirjoitti:

No toi lisävuosi ois tietenkin mahdollinen sukupuolesta riippumatta.

Onhan se nyttenkin...

Mutta poikien kohdalla niin kotona, kuin kouluissa velvollisuuksista luistetaan.

Olen mä nähnyt noita isien js äitien pikkupettereitä..

Annetaan teropetterin perseillä mitä sattuu...

Anonyymi00004 kirjoitti:

Onhan se nyttenkin...

Mutta poikien kohdalla niin kotona, kuin kouluissa velvollisuuksista luistetaan.

Olen mä nähnyt noita isien js äitien pikkupettereitä..

Annetaan teropetterin perseillä mitä sattuu...

Lue lisää

Toi tutkija ei sitä tarkemmin selitelly, mutta ainakin näin järjellä ajateltuna, että vuosi ois yhteensopiva, toisen asteen kanssa. Ettei olisi peruskoulun jatke, vaan hyväksyttäisi toisella asteella.

JeroP kirjoitti:

Toi tutkija ei sitä tarkemmin selitelly, mutta ainakin näin järjellä ajateltuna, että vuosi ois yhteensopiva, toisen asteen kanssa. Ettei olisi peruskoulun jatke, vaan hyväksyttäisi toisella asteella.

Lue lisää

Mitä oppiaineita siellä kannattaisi käydä läpi?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mitä oppiaineita siellä kannattaisi käydä läpi?

No mun mielestä aika suurelka valinnaisuudella. Tietenkin joku matikka, niin miksei se voisi olla lukion yleinen, niin kuin voisi olla kaikkialla toisella asteella. Yhteensopivuus on tärkein.

Linkki tietysti unohtui.

https://nuortennyt.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/

Miten pojat onnistuvat ponnistelemaan enemmän?

Enemmän in tuntunut, että pojille tyrkätään työelämässä lusikka suuhun, kun uskotaan niiden osaamiseen liikaa ja tytöille ei anneta lusikkaa ollenkaan.

M184 kirjoitti:

Linkki tietysti unohtui.

https://nuortennyt.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/

Lue lisää

En ole koulussa käynyt sen jälkeen kun sieltä lähdin viimeisen kerran. Päinvastainen väite tietenkin valetta olisikin, mutta tarkoitan nyt esihistoriaa, kun olin 15 vee. Ja jotain muistan ajasta ja epäilen että jotain voi yhä olla samoin, ainakin sellaisissa kouluissa joiden oppilasaines tai heidän kotinsa eivät ole valikoituneita.

Pojalle olisi ollut jonkinlainen sosiaalinen itsemurha pärjätä koulussa liian hyvin ja/tai ainakaan esittää liikaa aktiivisuutta. Ehkä se on ok, jos samalla on tarpeeksi massaa ja kovat nyrkit puolustautua sitä vastaan jolla jostain syystä on huono päivä ja tarvitsee jonkun johon se pitää purkaa.

Juu vanhempien koulutustaustasta on tutkimusta jo paul willisin ajoilta, mutta Keltinkankaan tutkimus on kyllä kiinnostava. Kiitos linkistä. Tää on mulle uusi asia.

Vaikka tietenkin kasvatustieteissä periaatteessa jokainen oppilas käsitellään yksilönä omien vahvuuksien mukaan. Mutta tosielämässä resursseja ei opettajilla ole. Eli siinä ois kehittämisen paikka.

JeroP kirjoitti:

Juu vanhempien koulutustaustasta on tutkimusta jo paul willisin ajoilta, mutta Keltinkankaan tutkimus on kyllä kiinnostava. Kiitos linkistä. Tää on mulle uusi asia.

Vaikka tietenkin kasvatustieteissä periaatteessa jokainen oppilas käsitellään yksilönä omien vahvuuksien mukaan. Mutta tosielämässä resursseja ei opettajilla ole. Eli siinä ois kehittämisen paikka.

Lue lisää

"Juu vanhempien koulutustaustasta on tutkimusta jo paul willisin ajoilta "

Onko niissä eroteltu mikä osa riippuu suoraan vanhempien koulutuksesta ja mikä osa on esim. geneettistä niin, että lapsilla on kyvyt ja taipumus samantyyppiseen koulutukseen kuin biologisilla vanhemmillaan?

Koska siitähän on kai viitteitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa "luokkaretket" ovat vähentyneet. Aiemminhan kansan koulutustason noustessa oli varsin tavallista että duunariperheiden ja sitä aiemmin jo talonpoikaisten jälkikasvusta etenkin penaalin terävimmät kynät kouluttautuivat paljon edellistä sukupolvea enemmän.

scrg kirjoitti:

En ole koulussa käynyt sen jälkeen kun sieltä lähdin viimeisen kerran. Päinvastainen väite tietenkin valetta olisikin, mutta tarkoitan nyt esihistoriaa, kun olin 15 vee. Ja jotain muistan ajasta ja epäilen että jotain voi yhä olla samoin, ainakin sellaisissa kouluissa joiden oppilasaines tai heidän kotinsa eivät ole valikoituneita.

Pojalle olisi ollut jonkinlainen sosiaalinen itsemurha pärjätä koulussa liian hyvin ja/tai ainakaan esittää liikaa aktiivisuutta. Ehkä se on ok, jos samalla on tarpeeksi massaa ja kovat nyrkit puolustautua sitä vastaan jolla jostain syystä on huono päivä ja tarvitsee jonkun johon se pitää purkaa.

Lue lisää

Onhan se sosiaalinen paine aina olemassa mutta tuntuu että meidän seudulla se keskittyy enemmän urheiluun. Tuntuu että kun puolet pojista pelaa jalkapalloa ja toinen puoli pesäpalloa niin ketään ei oikeasti kiinnosta miten joku pärjää koulussa Tärkeämpää on osaako tulla topparina nappulat edellä tilanteisiin tai pysyykö lukkarin tolpat lautasella.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Miten pojat onnistuvat ponnistelemaan enemmän?

Enemmän in tuntunut, että pojille tyrkätään työelämässä lusikka suuhun, kun uskotaan niiden osaamiseen liikaa ja tytöille ei anneta lusikkaa ollenkaan.

Lue lisää

Sen verran mitä järjestötoiminnan kautta olen keskustellut työnantajien sekä työelämässä aloittaneiden kanssa niin kyllä se palkka on asia joka motivoi.
Itse paremmin tunnen tuon vientiteollisuuden tes-asiat sekä paikallisen sopimisen ja kyllä käytäntö on että kun tes ilmoittaa ellei toisin sovita niin tämän jälkimmäisen mukaan mennään.
Yksi aivan keskeinen asia on monitaitoisuus. Esim hitsauksessa mitä enemmän luokkia löytyy sen parempi palkka. Siihen päälle kun vielä osaat polttoleikata niin aina vaan henkilökohtainen osuus palkassa kasvaa.
Tämä sopimusjärjestelmä ja siitä saatava palkkio laittavat ponnistelemaan paremman ammattiosaamisen eteen. On aivan eri sopia paikallisia sopimuksia muutaman kymmenen työntekijän yrityksessä kuin vaikka isossa sote-keskuksessa.

Vaikka on yritetty luoda parempaa mielikuvaa metallialan töistä sekä ansiotasoista pyrkien saada myös naisia enemmän näihin ammatteihin niin valitettavan huonolla prosentilla ollaan onnistuttu.

Juu harrastukset on tärkeitä. Oon kertonutkin teille tästä meidän kylän taidekoulusta. Yhdistää historiaa, käsitöitä ja taidetta. Taitaa olla aika hyvin puolet ja puolet sukujakaumakin. Sielä kun voi tehdä vähän krouvinpaakin taidetta. Ite kannata aineiden yhteiatoimintaa, en tiedä auttaisko se tähän?

Ja kännykät pois oli tutkijankin kanta. Tosin hän perään kuulutti tiukkojen ikärajojen sijaan teknologia yhtiöiden vastuuta. Liitty enempi tohon väkivalta osioon. Mutta tik tok on kiinalainen ja varmaan tarkotuskin toimia juuri näin.

JeroP kirjoitti:

Juu harrastukset on tärkeitä. Oon kertonutkin teille tästä meidän kylän taidekoulusta. Yhdistää historiaa, käsitöitä ja taidetta. Taitaa olla aika hyvin puolet ja puolet sukujakaumakin. Sielä kun voi tehdä vähän krouvinpaakin taidetta. Ite kannata aineiden yhteiatoimintaa, en tiedä auttaisko se tähän?

Ja kännykät pois oli tutkijankin kanta. Tosin hän perään kuulutti tiukkojen ikärajojen sijaan teknologia yhtiöiden vastuuta. Liitty enempi tohon väkivalta osioon. Mutta tik tok on kiinalainen ja varmaan tarkotuskin toimia juuri näin.

Lue lisää

Jako naisten ja miesten töihin, tehtäviin ja aloille syntyy jo ennen ura­valintoja. Jo perus­koulussa tyttöjen ja poikien aine­valinnat eroavat. Tytöt valitsevat humanistisia aineita ja taide­aineita useammin kuin pojat. Pojat valitsevat useammin tekniikan alan oppi­aineita.

Puolet 8. ja 9. luokan pojista valitsevat valinnaiseksi aineeksi teknisen työn. Näin tekee vain 5 prosenttia tytöistä. Tytöt puolestaan valitsevat poikia useammin valinnaiseksi aineeksi tekstiili­käsityön ja taide­aineita eli musiikin ja kuva­taiteen.

AV

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jako naisten ja miesten töihin, tehtäviin ja aloille syntyy jo ennen ura­valintoja. Jo perus­koulussa tyttöjen ja poikien aine­valinnat eroavat. Tytöt valitsevat humanistisia aineita ja taide­aineita useammin kuin pojat. Pojat valitsevat useammin tekniikan alan oppi­aineita.

Puolet 8. ja 9. luokan pojista valitsevat valinnaiseksi aineeksi teknisen työn. Näin tekee vain 5 prosenttia tytöistä. Tytöt puolestaan valitsevat poikia useammin valinnaiseksi aineeksi tekstiili­käsityön ja taide­aineita eli musiikin ja kuva­taiteen.

AV

Lue lisää

Käsittääkseni kouluissa ei enää erikseen ole teknistä työtä ja tekstiilityötä. On vain käsityö ja hienona tavoitteena tietysti on sukupuolten tasa-arvo. Käytännössä koko aineen kiinnostus on vähentynyt, koska noin kärjistetysti pojat eivät halua ommella eivätkä tytöt hitsata.

scrg kirjoitti:

Käsittääkseni kouluissa ei enää erikseen ole teknistä työtä ja tekstiilityötä. On vain käsityö ja hienona tavoitteena tietysti on sukupuolten tasa-arvo. Käytännössä koko aineen kiinnostus on vähentynyt, koska noin kärjistetysti pojat eivät halua ommella eivätkä tytöt hitsata.

Lue lisää

Jatkan vähän aiheesta käsityö. Ihan hengästyttää kun lukee opetussuunnitelmaa ja tajuaa mitä kaikkea jo tokaluokkalainen (ainakin teoriassa) opetussuunnitelman mukaan taitaa:

"13.4.10 Käsityö
Oppiaineen tehtävä
Käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaiseen käsityöprosessin hallintaan. Käsityö on monimateriaalinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa. Tähän kuuluu tuotteen tai teoksen itsenäinen tai yhteisöllinen suunnittelu, valmistus ja oman tai yhteisen käsityöprosessin arviointi. Käsityön tekeminen on tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa toimintaa ja siinä toteutetaan ennakkoluulottomasti erilaisia visuaalisia, materiaalisia, teknisiä sekä valmistusmenetelmällisiä ratkaisuja. Käsityössä opetellaan ymmärtämään, arvioimaan ja kehittämään erilaisia teknologisia sovelluksia sekä käyttämään opittuja tietoja ja taitoja arjessa.

Käsityössä kehitetään oppilaiden avaruudellista hahmottamista, tuntoaistia ja käsillä tekemistä, jotka edistävät motorisia taitoja, luovuutta ja suunnitteluosaamista. Opetuksella vahvistetaan edellytyksiä monipuoliseen työskentelyyn. Käsityön merkitys on pitkäjänteisessä ja innovatiivisessa työskentelyprosessissa sekä itsetuntoa vahvistavassa, mielihyvää tuottavassa kokemuksessa. Opetuksessa painotetaan oppilaiden erilaisia kiinnostuksen kohteita ja korostetaan yhteisöllistä toimintaa. Käsityössä lähtökohtana on erilaisten laaja-alaisten teemojen kokonaisvaltainen tarkastelu oppiainerajat luontevasti ylittäen. Ympäröivän materiaalisen maailman tuntemus luo perustaa kestävälle elämäntavalle ja kehitykselle. Tähän sisältyy myös oppilaiden oma elämänpiiri, paikallinen kulttuuriperintö sekä yhteisön kulttuurinen moninaisuus. Käsityö kasvattaa eettisiä, tiedostavia, osallistuvia sekä osaavia ja yritteliäitä kansalaisia, jotka arvostavat itseään tekijöinä ja joilla on taito käsityöilmaisuun sekä halu ylläpitää ja kehittää käsityökulttuuria.

Vuosiluokilla 1–2 käsityön tehtävänä on mahdollistaa oppilaiden käsityön ilmaisun, suunnittelun ja tekemisen tietojen ja taitojen kehittyminen sekä kokemusten karttuminen. Oppilaita rohkaistaan ja ohjataan toimimaan käsityön suunnittelijoina ja valmistajina sekä käyttämään siinä erilaisia materiaaleja. Käsityö kehittää keskittymiskykyä ja aloitteellisuutta. Se kannustaa arvostamaan ja arvioimaan omaa ja toisten työtä ja työskentelyä. Käsityön kasvatustehtävänä on ohjata oppilaita ymmärtämään kulttuurien moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Käsityön opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1–2

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin
liittyvät sisältöalueet
Laaja-alainen osaaminen
T1 rohkaista oppilasta kiinnostumaan ja innostumaan käsin tekemisestä sekä herättää uteliaisuutta keksivään ja kokeilevaan käsityöhön
T2 ohjata oppilas kokonaiseen käsityöprosessiin ja esittämään omia ideoitaan kuvallisesti sekä kertomaan käsityön tekemisestä ja valmiista tuotteesta
T3 ohjata oppilasta suunnittelemaan ja valmistamaan käsityötuotteita tai teoksia luottaen omiin esteettisiin ja teknisiin ratkaisuihinsa
T4 opastaa oppilasta tutustumaan moniin erilaisiin materiaaleihin ja niiden työstämiseen sekä ohjata toimimaan vastuuntuntoisesti ja turvallisesti
T5 tukea oppilaan itsetunnon kehittymistä käsityössä onnistumisen, oivaltamisen ja keksimisen kokemusten kautta

Käsityön tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokilla 1–2

Sisällöt valitaan siten, että kokonaisen käsityön prosessi toteutuu ja erilaiset materiaalit ja työtavat tulevat tutuksi. Työskennellään yhteisten ilmiöiden parissa useiden oppiaineiden kanssa.
S1 Ideointi: Suunnittelun lähtökohtana hyödynnetään omia tunteita, tarinoita ja mielikuvitusympäristöä, rakennettua ja luonnonympäristöä sekä apuna käytetään erilaisia visuaalisia ja materiaalisia menetelmiä. Harjoitellaan kehittämään käsityölle muoto, väri ja pinta. Tutkitaan liikettä ja tasapainoa. Pohditaan säilyttämistä ja suojautumista käsityön avulla.
S2 Kokeilu: Tarjotaan mahdollisuuksia monimuotoiseen materiaaliseen ja teknologiseen ympäristöön tutustumiseen. Kokeillaan erilaisia materiaaleja kuten esimerkiksi puuta, metallia, muovia, kuituja, lankaa ja kangasta. Kokeilujen pohjalta ideoidaan ja työstetään tuotetta tai teosta eteenpäin.
S3 Suunnittelu: Työskennellään kokonaisen käsityöprosessin mukaisesti. Harjoitellaan prosessin ja tuotteen kuvailun taitoja.
S4 Tekeminen: Valmistetaan omien tai yhteisöllisten suunnitelmien pohjalta käsityötuotteita tai teoksia. Käytetään erilaisia käsityövälineitä ja laitteita, joilla leikataan, liitetään, yhdistetään, muokataan ja työstetään materiaaleja tarkoituksenmukaisella tavalla.
S5 Dokumentointi: Tieto- ja viestintätekniikan käyttöön tutustutaan ideoinnin, suunnittelun ja dokumentoinnin osana.
S6 Arviointi: Tarjotaan erilaisia tapoja tehdä itse- ja vertaisarviointia prosessin edetessä. Opetellaan antamaan palautetta toisille oppilaille.

Käsityön oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet vuosiluokilla 1–2

...

scrg kirjoitti:

Jatkan vähän aiheesta käsityö. Ihan hengästyttää kun lukee opetussuunnitelmaa ja tajuaa mitä kaikkea jo tokaluokkalainen (ainakin teoriassa) opetussuunnitelman mukaan taitaa:

"13.4.10 Käsityö
Oppiaineen tehtävä
Käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaiseen käsityöprosessin hallintaan. Käsityö on monimateriaalinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa. Tähän kuuluu tuotteen tai teoksen itsenäinen tai yhteisöllinen suunnittelu, valmistus ja oman tai yhteisen käsityöprosessin arviointi. Käsityön tekeminen on tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa toimintaa ja siinä toteutetaan ennakkoluulottomasti erilaisia visuaalisia, materiaalisia, teknisiä sekä valmistusmenetelmällisiä ratkaisuja. Käsityössä opetellaan ymmärtämään, arvioimaan ja kehittämään erilaisia teknologisia sovelluksia sekä käyttämään opittuja tietoja ja taitoja arjessa.

Käsityössä kehitetään oppilaiden avaruudellista hahmottamista, tuntoaistia ja käsillä tekemistä, jotka edistävät motorisia taitoja, luovuutta ja suunnitteluosaamista. Opetuksella vahvistetaan edellytyksiä monipuoliseen työskentelyyn. Käsityön merkitys on pitkäjänteisessä ja innovatiivisessa työskentelyprosessissa sekä itsetuntoa vahvistavassa, mielihyvää tuottavassa kokemuksessa. Opetuksessa painotetaan oppilaiden erilaisia kiinnostuksen kohteita ja korostetaan yhteisöllistä toimintaa. Käsityössä lähtökohtana on erilaisten laaja-alaisten teemojen kokonaisvaltainen tarkastelu oppiainerajat luontevasti ylittäen. Ympäröivän materiaalisen maailman tuntemus luo perustaa kestävälle elämäntavalle ja kehitykselle. Tähän sisältyy myös oppilaiden oma elämänpiiri, paikallinen kulttuuriperintö sekä yhteisön kulttuurinen moninaisuus. Käsityö kasvattaa eettisiä, tiedostavia, osallistuvia sekä osaavia ja yritteliäitä kansalaisia, jotka arvostavat itseään tekijöinä ja joilla on taito käsityöilmaisuun sekä halu ylläpitää ja kehittää käsityökulttuuria.

Vuosiluokilla 1–2 käsityön tehtävänä on mahdollistaa oppilaiden käsityön ilmaisun, suunnittelun ja tekemisen tietojen ja taitojen kehittyminen sekä kokemusten karttuminen. Oppilaita rohkaistaan ja ohjataan toimimaan käsityön suunnittelijoina ja valmistajina sekä käyttämään siinä erilaisia materiaaleja. Käsityö kehittää keskittymiskykyä ja aloitteellisuutta. Se kannustaa arvostamaan ja arvioimaan omaa ja toisten työtä ja työskentelyä. Käsityön kasvatustehtävänä on ohjata oppilaita ymmärtämään kulttuurien moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Käsityön opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1–2

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin
liittyvät sisältöalueet
Laaja-alainen osaaminen
T1 rohkaista oppilasta kiinnostumaan ja innostumaan käsin tekemisestä sekä herättää uteliaisuutta keksivään ja kokeilevaan käsityöhön
T2 ohjata oppilas kokonaiseen käsityöprosessiin ja esittämään omia ideoitaan kuvallisesti sekä kertomaan käsityön tekemisestä ja valmiista tuotteesta
T3 ohjata oppilasta suunnittelemaan ja valmistamaan käsityötuotteita tai teoksia luottaen omiin esteettisiin ja teknisiin ratkaisuihinsa
T4 opastaa oppilasta tutustumaan moniin erilaisiin materiaaleihin ja niiden työstämiseen sekä ohjata toimimaan vastuuntuntoisesti ja turvallisesti
T5 tukea oppilaan itsetunnon kehittymistä käsityössä onnistumisen, oivaltamisen ja keksimisen kokemusten kautta

Käsityön tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokilla 1–2

Sisällöt valitaan siten, että kokonaisen käsityön prosessi toteutuu ja erilaiset materiaalit ja työtavat tulevat tutuksi. Työskennellään yhteisten ilmiöiden parissa useiden oppiaineiden kanssa.
S1 Ideointi: Suunnittelun lähtökohtana hyödynnetään omia tunteita, tarinoita ja mielikuvitusympäristöä, rakennettua ja luonnonympäristöä sekä apuna käytetään erilaisia visuaalisia ja materiaalisia menetelmiä. Harjoitellaan kehittämään käsityölle muoto, väri ja pinta. Tutkitaan liikettä ja tasapainoa. Pohditaan säilyttämistä ja suojautumista käsityön avulla.
S2 Kokeilu: Tarjotaan mahdollisuuksia monimuotoiseen materiaaliseen ja teknologiseen ympäristöön tutustumiseen. Kokeillaan erilaisia materiaaleja kuten esimerkiksi puuta, metallia, muovia, kuituja, lankaa ja kangasta. Kokeilujen pohjalta ideoidaan ja työstetään tuotetta tai teosta eteenpäin.
S3 Suunnittelu: Työskennellään kokonaisen käsityöprosessin mukaisesti. Harjoitellaan prosessin ja tuotteen kuvailun taitoja.
S4 Tekeminen: Valmistetaan omien tai yhteisöllisten suunnitelmien pohjalta käsityötuotteita tai teoksia. Käytetään erilaisia käsityövälineitä ja laitteita, joilla leikataan, liitetään, yhdistetään, muokataan ja työstetään materiaaleja tarkoituksenmukaisella tavalla.
S5 Dokumentointi: Tieto- ja viestintätekniikan käyttöön tutustutaan ideoinnin, suunnittelun ja dokumentoinnin osana.
S6 Arviointi: Tarjotaan erilaisia tapoja tehdä itse- ja vertaisarviointia prosessin edetessä. Opetellaan antamaan palautetta toisille oppilaille.

Käsityön oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet vuosiluokilla 1–2

...

Lue lisää

...
Oppimisympäristö tukee käsityön toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta opettajan, vertaisryhmän sekä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Asianmukaiset ja turvalliset tilat, työvälineet ja materiaalit edistävät tavoitteiden saavuttamista. Oppilaita innostetaan havainnoimaan ja käyttämään havaintojaan käsityötaitojen osana sekä vaikuttamaan ympäristöönsä. Työtapojen valinnoilla oppilaita kannustetaan osallisuuteen, aktiivisuuteen ja itseohjautuvuuteen. Ohjatun suunnittelun ja tekemisen tukena hyödynnetään mielikuvitusta, tarinoita, draamaa, leikkiä, pelejä sekä luonnon- ja rakennettua ympäristöä. Opetuksessa käytetään teknisen työn ja tekstiilityön työtapoja.
Ohjaus, eriyttäminen ja tuki käsityössä vuosiluokilla 1–2
Oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä on luoda pedagogisesti erilaisia työtapoja ja vuorovaikutustilanteita, joilla tuetaan sekä yksilöllistä käsityötaitojen oppimista ja suunnittelua että yhteisöllistä työskentelyä. Opetuksessa otetaan huomioon oppilaiden erilaiset edellytykset ja tarpeet sekä tehdään sen mukaisia eriytettyjä ratkaisuja esimerkiksi käytettävien materiaalien, työtapojen ja oppimistehtävien valinnassa. Käsityön toiminnallinen oppiminen edellyttää riittävästi aikaa, tilaa ja ohjausta.

Oppilaan oppimisen arviointi käsityössä vuosiluokilla 1–2

Oppimisen arvioinnissa kiinnitetään huomiota myönteisen palautteen antamiseen ja kannustamiseen sekä työskentelyn aikana että prosessin lopussa. Monipuolisella arvioinnilla ja palautteella tuetaan laaja-alaisen käsityötiedon ja -taidon kehittymistä. Oppilaille annetaan erilaisia tapoja osoittaa edistymistään ja kannustetaan omien vahvuuksien ylläpitämiseen sekä kehittymässä olevien taitojen harjoittelemiseen. Ryhmän työskentelyä ja tuotosta voidaan esitellä ja arvioida yhdessä, jolloin oppilaat oppivat esiintymistä ja toisten työskentelyn arvostamista.

Arviointi kohdistuu kokonaiseen käsityöprosessiin ja eri vaiheiden dokumentointi toimii arvioinnin välineenä, joka todentaa oppilaiden edistymistä ja käsityöllisen osaamisen tasoa. Oppilaita ohjataan arvioimaan omaa oppimistaan ja tarjotaan erilaisia tapoja tehdä itse- ja vertaisarviointia.

Oppimisprosessin kannalta keskeisiä arvioinnin ja palautteen antamisen kohteita käsityössä ovat
• edistyminen työskentelyn sujuvuudessa
• edistyminen suunnittelun, tekemisen ja arvioinnin taidoissa
• edistyminen tavoitteellisessa toiminnassa
• edistyminen kekseliäiden ratkaisujen tuottamisessa. "

scrg kirjoitti:

...
Oppimisympäristö tukee käsityön toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta opettajan, vertaisryhmän sekä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Asianmukaiset ja turvalliset tilat, työvälineet ja materiaalit edistävät tavoitteiden saavuttamista. Oppilaita innostetaan havainnoimaan ja käyttämään havaintojaan käsityötaitojen osana sekä vaikuttamaan ympäristöönsä. Työtapojen valinnoilla oppilaita kannustetaan osallisuuteen, aktiivisuuteen ja itseohjautuvuuteen. Ohjatun suunnittelun ja tekemisen tukena hyödynnetään mielikuvitusta, tarinoita, draamaa, leikkiä, pelejä sekä luonnon- ja rakennettua ympäristöä. Opetuksessa käytetään teknisen työn ja tekstiilityön työtapoja.
Ohjaus, eriyttäminen ja tuki käsityössä vuosiluokilla 1–2
Oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä on luoda pedagogisesti erilaisia työtapoja ja vuorovaikutustilanteita, joilla tuetaan sekä yksilöllistä käsityötaitojen oppimista ja suunnittelua että yhteisöllistä työskentelyä. Opetuksessa otetaan huomioon oppilaiden erilaiset edellytykset ja tarpeet sekä tehdään sen mukaisia eriytettyjä ratkaisuja esimerkiksi käytettävien materiaalien, työtapojen ja oppimistehtävien valinnassa. Käsityön toiminnallinen oppiminen edellyttää riittävästi aikaa, tilaa ja ohjausta.

Oppilaan oppimisen arviointi käsityössä vuosiluokilla 1–2

Oppimisen arvioinnissa kiinnitetään huomiota myönteisen palautteen antamiseen ja kannustamiseen sekä työskentelyn aikana että prosessin lopussa. Monipuolisella arvioinnilla ja palautteella tuetaan laaja-alaisen käsityötiedon ja -taidon kehittymistä. Oppilaille annetaan erilaisia tapoja osoittaa edistymistään ja kannustetaan omien vahvuuksien ylläpitämiseen sekä kehittymässä olevien taitojen harjoittelemiseen. Ryhmän työskentelyä ja tuotosta voidaan esitellä ja arvioida yhdessä, jolloin oppilaat oppivat esiintymistä ja toisten työskentelyn arvostamista.

Arviointi kohdistuu kokonaiseen käsityöprosessiin ja eri vaiheiden dokumentointi toimii arvioinnin välineenä, joka todentaa oppilaiden edistymistä ja käsityöllisen osaamisen tasoa. Oppilaita ohjataan arvioimaan omaa oppimistaan ja tarjotaan erilaisia tapoja tehdä itse- ja vertaisarviointia.

Oppimisprosessin kannalta keskeisiä arvioinnin ja palautteen antamisen kohteita käsityössä ovat
• edistyminen työskentelyn sujuvuudessa
• edistyminen suunnittelun, tekemisen ja arvioinnin taidoissa
• edistyminen tavoitteellisessa toiminnassa
• edistyminen kekseliäiden ratkaisujen tuottamisessa. "

Lue lisää

Kun minä olin koulussa tein toisella luokalla pyyheliinan ja seiskaluokalla rikkalapion. Ei kyllä pohdittu materiaalivalintoja vaan diktaattori-opettaja pakotti tekemään pyyhkeen jostain froteekankaasta ja rikkalapion rosterista tms. Olisinhan itseohjautuvassa oppimisympäristössä saattanut päätyä paljon innovatiivisempaan ratkaisuun. Kyllä oli ennen huonosti ja nytten kivasti.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jako naisten ja miesten töihin, tehtäviin ja aloille syntyy jo ennen ura­valintoja. Jo perus­koulussa tyttöjen ja poikien aine­valinnat eroavat. Tytöt valitsevat humanistisia aineita ja taide­aineita useammin kuin pojat. Pojat valitsevat useammin tekniikan alan oppi­aineita.

Puolet 8. ja 9. luokan pojista valitsevat valinnaiseksi aineeksi teknisen työn. Näin tekee vain 5 prosenttia tytöistä. Tytöt puolestaan valitsevat poikia useammin valinnaiseksi aineeksi tekstiili­käsityön ja taide­aineita eli musiikin ja kuva­taiteen.

AV

Lue lisää

Juu ja sitten mun ikäluokassa käytännössä kaikki pojat otti teknisen työn. Tytöissä oli enempi hajontaa eivät kaikki tekstiiliä ottaneet. Samoin kotitalous oli tyttövaltanen ja atk taas poika, kun taas konekirjotus tytöille. Oli se aikaa, siis oppiaine konekirjotus. Mutta ois se helpottanu kummasti myöhempää elämää jos kymmensormijärjestelmän ois oppinu.

scrg kirjoitti:

Kun minä olin koulussa tein toisella luokalla pyyheliinan ja seiskaluokalla rikkalapion. Ei kyllä pohdittu materiaalivalintoja vaan diktaattori-opettaja pakotti tekemään pyyhkeen jostain froteekankaasta ja rikkalapion rosterista tms. Olisinhan itseohjautuvassa oppimisympäristössä saattanut päätyä paljon innovatiivisempaan ratkaisuun. Kyllä oli ennen huonosti ja nytten kivasti.

Lue lisää

Juu, oon lukenu ton opetusssuunnitelman. Ja periaatteessahan se on samaa linjaa chygnaeuksen kanssa. Että käsityö on yleissivistävää eikä siis ammatillista, kuten itäblokissa.

Itellä oli kolmosella ja seiskalla tekstiilityötä, muuten oli teknistä työtä. Kolmosella sekaryhmät, seiskalla pistettiin kylmästi tytöt ensin tekstiiliin ja sitten vaihdettiin. Valinnan mahdollisuus oli, mutta käytännössä meni sukupuolen mukaan. Ja jopa mun äitillä oli aikoinaan koulussa puutöitä, ettei oo uusi juttu.

Ton rikkalapion muuten tein jo kutosella. Sillon ei vielä hitsaamista ollu, vaan niitattiin, eikä millään popniiteillä, vasn oikein kuumennettiin punaseksi ja taottiin.

Ideointia oli meillä periaatteessa. Kuva ensin piirrettiin millimetripaperille. Ensimmäinen vaihtoehto oli piirtää oma malli, mutta toteutus meni opettajan mukaan. Toisessa vaihtoehdossa piirrettiin täsmälleen opettajan mallin mukaan.

scrg kirjoitti:

Käsittääkseni kouluissa ei enää erikseen ole teknistä työtä ja tekstiilityötä. On vain käsityö ja hienona tavoitteena tietysti on sukupuolten tasa-arvo. Käytännössä koko aineen kiinnostus on vähentynyt, koska noin kärjistetysti pojat eivät halua ommella eivätkä tytöt hitsata.

Lue lisää

Yhteinen käsityö on. Eli ruotsin mallin mukaan mentiin. Sen puolesta en ymmärrä miksi suosio väheni niin paljon. Kun kuitenkin toteutustavan saa itse valita. Eli saa hitsata tai ommella mutta ei ole pakko. Enemmän pitäs opettajien ja opojen kertoo vaihtoehdoista.

Käsityö sanana on vähän ongelma. Mulla oli tuolla homevauriokoulutuksessakin työvoimakoulutusta. Ja se valmentaja kertoi, että kaikkea ei pidä hakemukseen kirjoittaa. Ja kertoi itse harrastavansa käsitöitä, mutta ei laita sitä koskaan hakemukseen, koska siitä tulee kuulemma mieleen joku sukkaa kutova mummo.

JeroP kirjoitti:

Juu, oon lukenu ton opetusssuunnitelman. Ja periaatteessahan se on samaa linjaa chygnaeuksen kanssa. Että käsityö on yleissivistävää eikä siis ammatillista, kuten itäblokissa.

Itellä oli kolmosella ja seiskalla tekstiilityötä, muuten oli teknistä työtä. Kolmosella sekaryhmät, seiskalla pistettiin kylmästi tytöt ensin tekstiiliin ja sitten vaihdettiin. Valinnan mahdollisuus oli, mutta käytännössä meni sukupuolen mukaan. Ja jopa mun äitillä oli aikoinaan koulussa puutöitä, ettei oo uusi juttu.

Ton rikkalapion muuten tein jo kutosella. Sillon ei vielä hitsaamista ollu, vaan niitattiin, eikä millään popniiteillä, vasn oikein kuumennettiin punaseksi ja taottiin.

Ideointia oli meillä periaatteessa. Kuva ensin piirrettiin millimetripaperille. Ensimmäinen vaihtoehto oli piirtää oma malli, mutta toteutus meni opettajan mukaan. Toisessa vaihtoehdossa piirrettiin täsmälleen opettajan mallin mukaan.

Lue lisää

Luulen että meillä vaihtui luokka kutosen ja seiskan välillä ja toisessa työstettiin pääasiassa puuta ja toisessa metallia. Elektroniikan rakentelusta olisin ollut kiinnostunut, mutta sitä meillä ei jostain syystä ollut, vaikka vähän vanhemmillakin oli ollut. Rikkalapio on toimiva kapistus ja käytössä yhä, mutta arvosanaltaan semmoinen seiskan työ.

scrg kirjoitti:

Luulen että meillä vaihtui luokka kutosen ja seiskan välillä ja toisessa työstettiin pääasiassa puuta ja toisessa metallia. Elektroniikan rakentelusta olisin ollut kiinnostunut, mutta sitä meillä ei jostain syystä ollut, vaikka vähän vanhemmillakin oli ollut. Rikkalapio on toimiva kapistus ja käytössä yhä, mutta arvosanaltaan semmoinen seiskan työ.

Lue lisää

Meillä taas ei kukaan päässy rakenteleen elektroniikkaa. mutta sitten teknisen työn valinnaisissa. oikohöylä hajos ja kunnan onnettomasta rahatilanteesta, jouduttiin odottaan puoli vuotta. niin päästiin sen aikana tekeen elektroniikka töitä. No sorvattiin kyllä siinä ohessa.

Kyllä, liikunta ja kaverit on tärkeitä. Aika surullista kun tuli just tosta some kiellosta. Niin ykskin tyttö telkkarissa kertoi, että sitten menee joiltakin ne ainootkin kaverit, jos ei pääse someen.

TUVA on meillä amiksen tiloissa, että se puoleen varmaan on tehokkaampaa kun toi silloinen kymppiluokka.

10- luokka on verovarojen ja ajan haaskausta. Aiemmin amikseen pääsi 8 luokalta, 18 v oltiin jo työelämässä oppimassa lisää. Kun sai omaa rahaa, se innosti enemmän. Nykyään peruskoulun opetuksessa on paljon turhaa, pakkoruotsi, uskonto jne, jotka tappavat poikien motivaation.

Se mitä ite ihmettelen, kun kerran puhutaan yläkoulusta kriittisenä aikana. Niin miksi just sillon pitää vaihtaa koulua? Samalla tulee itseohjautuvuutta, joka nykyään on vielä korostuneempaa kun on periodijärjestelmä. En ihmettele, että ongelmia tulee, jos revitään kesken kaiken totutusta ympäristöstä. Vaikkakin nykyään monella koulurakennus fyysisenä pysyykin ennallaan, mutta käytännöt muuttuu. Esimerkiksi yläkoulun opettajilta puuttuu yleensä kasvatusalan syventävät opinnot. Oon yrittäny kysellä tieteellistä perustetta, mutta ei oikeen kukaan oo osannu selvittää. Ei kai nyt minkään oppikoulun pitäs enää taustalla kummitella.

"mielestäni tässä kohdin ongelmaan pitää tarttua tiukasti aikuisten taholta ja pojilta pitää vaatia parempaa. "

Nimenomaan. Ja kaikki lähtee kotoa. Jos kotona ei vaadita, seurata eikä vahdita sen kummemmin kuin kannusteta ja tueta kunnon asioihin, käy usein huonosti. Joillain vanhemmilla on sääntö kuin poikkeus antaa nuorille, etenkin pojille liikaa valtaa ja liian vähän vastuuta.

- Sheena

JeroP kirjoitti:

Se mitä ite ihmettelen, kun kerran puhutaan yläkoulusta kriittisenä aikana. Niin miksi just sillon pitää vaihtaa koulua? Samalla tulee itseohjautuvuutta, joka nykyään on vielä korostuneempaa kun on periodijärjestelmä. En ihmettele, että ongelmia tulee, jos revitään kesken kaiken totutusta ympäristöstä. Vaikkakin nykyään monella koulurakennus fyysisenä pysyykin ennallaan, mutta käytännöt muuttuu. Esimerkiksi yläkoulun opettajilta puuttuu yleensä kasvatusalan syventävät opinnot. Oon yrittäny kysellä tieteellistä perustetta, mutta ei oikeen kukaan oo osannu selvittää. Ei kai nyt minkään oppikoulun pitäs enää taustalla kummitella.

Lue lisää

"kun kerran puhutaan yläkoulusta kriittisenä aikana. Niin miksi just silloin pitää vaihtaa koulua?"

Ennen peruskoulua oli pakollinen kansakoulu 6v - joten siitä se raja varmaan vedettiin peruskoulun ala-asteelle.

- Sheena

JeroP kirjoitti:

Se mitä ite ihmettelen, kun kerran puhutaan yläkoulusta kriittisenä aikana. Niin miksi just sillon pitää vaihtaa koulua? Samalla tulee itseohjautuvuutta, joka nykyään on vielä korostuneempaa kun on periodijärjestelmä. En ihmettele, että ongelmia tulee, jos revitään kesken kaiken totutusta ympäristöstä. Vaikkakin nykyään monella koulurakennus fyysisenä pysyykin ennallaan, mutta käytännöt muuttuu. Esimerkiksi yläkoulun opettajilta puuttuu yleensä kasvatusalan syventävät opinnot. Oon yrittäny kysellä tieteellistä perustetta, mutta ei oikeen kukaan oo osannu selvittää. Ei kai nyt minkään oppikoulun pitäs enää taustalla kummitella.

Lue lisää

Kuten Sheena tuossa jo sanoi, niin kuudennen luokan jälkeen tulee siirtymä alakoulusta yläkouluun. Joskus rakennus pysyy samana, joskus se vaihtuu.

Itse en näe tätä siirtymää merkittävänä ongelmana tai ainakaan oman lapseni kohdalla tämä ei aiheuttanut mitään sen suurempaa murhetta, mutta onhan yläkoulu tietysti monella tavalla vaativa oppilaalle jo oppimisympäristönä. Silloin oppiminen on paljon itsenäisempää kuin alakoulussa, on enemmän opettajia, luokat vaihtuvat tunnista toiseen jne eli kyllähän se koko ympäristö muuttuu oppilaan kannalta erilaiseksi kuin alakoulussa. Tässä kohdin olisi todella tärkeää, että oppilas saa kaipaamansa tuen eikä jää jälkeen oppimistahdista, jos jostain syystä oppiminen aiheuttaa haastetta.

Aletheias

Anonyymi00018 kirjoitti:

"mielestäni tässä kohdin ongelmaan pitää tarttua tiukasti aikuisten taholta ja pojilta pitää vaatia parempaa. "

Nimenomaan. Ja kaikki lähtee kotoa. Jos kotona ei vaadita, seurata eikä vahdita sen kummemmin kuin kannusteta ja tueta kunnon asioihin, käy usein huonosti. Joillain vanhemmilla on sääntö kuin poikkeus antaa nuorille, etenkin pojille liikaa valtaa ja liian vähän vastuuta.

- Sheena

Lue lisää

Kyllä, kodilla on valtavan suuri merkitys siinä, miten lapset koulussa käyttäytyvät ja pärjäävät. Koululla ja opettajilla on oma vastuunsa ohjaavana ja opettavavana tahona, mutta kodin vastuuta se ei muuta.

Valitettavasti on paljon sellaisia vanhempia, joita ei vain kiinnosta. Hyvä koti ei tietenkään ole tae siitä, ettäkö lapsella automaattisesti kaikki sujuisi hyvin, mutta vähentää silti ongelmien todennäköisyyttä.

Aletheias

Anonyymi00020 kirjoitti:

"kun kerran puhutaan yläkoulusta kriittisenä aikana. Niin miksi just silloin pitää vaihtaa koulua?"

Ennen peruskoulua oli pakollinen kansakoulu 6v - joten siitä se raja varmaan vedettiin peruskoulun ala-asteelle.

- Sheena

Lue lisää

Se ei ollu ihan läpihuutojuttu. Oppikoulun opettajat olisivat mielellään pitäneet 5-6 luokat. Kansakoulun opettajat pitivät myös kiinni. Lopulta päätettiin siis jättää 5-6 luokat ala-asteeseen. En muista mikä siinä oli se ratkaiseva juttu.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kuten Sheena tuossa jo sanoi, niin kuudennen luokan jälkeen tulee siirtymä alakoulusta yläkouluun. Joskus rakennus pysyy samana, joskus se vaihtuu.

Itse en näe tätä siirtymää merkittävänä ongelmana tai ainakaan oman lapseni kohdalla tämä ei aiheuttanut mitään sen suurempaa murhetta, mutta onhan yläkoulu tietysti monella tavalla vaativa oppilaalle jo oppimisympäristönä. Silloin oppiminen on paljon itsenäisempää kuin alakoulussa, on enemmän opettajia, luokat vaihtuvat tunnista toiseen jne eli kyllähän se koko ympäristö muuttuu oppilaan kannalta erilaiseksi kuin alakoulussa. Tässä kohdin olisi todella tärkeää, että oppilas saa kaipaamansa tuen eikä jää jälkeen oppimistahdista, jos jostain syystä oppiminen aiheuttaa haastetta.

Aletheias

Lue lisää

No ainakin oppilaan tuntemusta on enempi yläkoulujen opettajilta kaivattu. Johtuen juuri tuosta jatkuvasta opettajien vaihtumisesta. On ehdotettu kolmatta opetettavaa ainetta ja nykyisinhän voi luokanopettajakin helposti lukea sivuaineena, jonkin opetettavan aineen.

JeroP kirjoitti:

No ainakin oppilaan tuntemusta on enempi yläkoulujen opettajilta kaivattu. Johtuen juuri tuosta jatkuvasta opettajien vaihtumisesta. On ehdotettu kolmatta opetettavaa ainetta ja nykyisinhän voi luokanopettajakin helposti lukea sivuaineena, jonkin opetettavan aineen.

Lue lisää

Kuulostaa melko kuormittavalta jo nyt kuormittuneiden opettajien kannalta. Lisäkouluttautuminen on aina hyväksi ja opettajilla tulee olla tietyn tason pedagoginen osaaminen (kuten heillä onkin), mutta erityistilanteita varten koulusta on löydyttävä muitakin resursseja, kuten erityisopettajia, kouluavustajia (vai ohjaajiako? en muista), opo, terveydenhoitaja, koulupsykiatri jne. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä opettajan harteille.

Sanoin tuossa, että tukea tarvitaan erityistilanteita varten, mutta parhaimmillaanhan koulussa on riittävästi aikuisia tukemassa lasten ja nuorten oppimista ja kehitystä jo ennen kuin mitään erityistilanteita syntyy. Oman lapseni luokalla alakoulussa oli esim. luokanopettajan lisäksi usein erityisopettaja ja avustaja tukena oppimisessa läpi kaikkien vuosien, vaikkei luokalla mitään erityisiä ongelmia ollutkaan. Erityisopettajan tehtävänä oli antaa tukea siellä, missä sitä kaivattiin ja hän kävi säännöllisesti kaikkien lasten kanssa tiettyjä teemoja läpi. Oma poikanikin kävi muutaman kerran, vaikka hänellä ei ole oppimisvaikeuksia ja esim lukemisessa hän on ollut aina ikäistään edellä, mutta kaikilla lapsilla oli mahdollisuus päästä erityisopettajan tuokioon ja mielestäni tuo oli todella kiva juttu lasten kannalta.

Aletheias

Anonyymi00026 kirjoitti:

Kuulostaa melko kuormittavalta jo nyt kuormittuneiden opettajien kannalta. Lisäkouluttautuminen on aina hyväksi ja opettajilla tulee olla tietyn tason pedagoginen osaaminen (kuten heillä onkin), mutta erityistilanteita varten koulusta on löydyttävä muitakin resursseja, kuten erityisopettajia, kouluavustajia (vai ohjaajiako? en muista), opo, terveydenhoitaja, koulupsykiatri jne. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä opettajan harteille.

Sanoin tuossa, että tukea tarvitaan erityistilanteita varten, mutta parhaimmillaanhan koulussa on riittävästi aikuisia tukemassa lasten ja nuorten oppimista ja kehitystä jo ennen kuin mitään erityistilanteita syntyy. Oman lapseni luokalla alakoulussa oli esim. luokanopettajan lisäksi usein erityisopettaja ja avustaja tukena oppimisessa läpi kaikkien vuosien, vaikkei luokalla mitään erityisiä ongelmia ollutkaan. Erityisopettajan tehtävänä oli antaa tukea siellä, missä sitä kaivattiin ja hän kävi säännöllisesti kaikkien lasten kanssa tiettyjä teemoja läpi. Oma poikanikin kävi muutaman kerran, vaikka hänellä ei ole oppimisvaikeuksia ja esim lukemisessa hän on ollut aina ikäistään edellä, mutta kaikilla lapsilla oli mahdollisuus päästä erityisopettajan tuokioon ja mielestäni tuo oli todella kiva juttu lasten kannalta.

Aletheias

Lue lisää

No lähinnä tossa oli ajatus tuleville opettajille. Sen verta rankkoja noi yliopistokurssit, kun muistelen niitä toissakesän kursseja.

Toivottavasti saavat kevään aineopintojen kurssille tarpeeks osanottajia, niin otan ton peruskoulun jaon puheeks. Kun pitäähän siinä olla joku tieteellinen perusta.

Erityisopetuksesta käsiteltiin lähinnä inkluusion näkökulmasta ja käsiteltiin uudistuvaa oppimisen tukea. erityispedagogiikka on sitten oma lajinsa. Mutta edellyttäen tietenkin että avustajia, erityisopettajia on. Ettei inkluusiosta tule pelkkä säästökeino.

JeroP kirjoitti:

No lähinnä tossa oli ajatus tuleville opettajille. Sen verta rankkoja noi yliopistokurssit, kun muistelen niitä toissakesän kursseja.

Toivottavasti saavat kevään aineopintojen kurssille tarpeeks osanottajia, niin otan ton peruskoulun jaon puheeks. Kun pitäähän siinä olla joku tieteellinen perusta.

Erityisopetuksesta käsiteltiin lähinnä inkluusion näkökulmasta ja käsiteltiin uudistuvaa oppimisen tukea. erityispedagogiikka on sitten oma lajinsa. Mutta edellyttäen tietenkin että avustajia, erityisopettajia on. Ettei inkluusiosta tule pelkkä säästökeino.

Lue lisää

Hienoa, jos ajattelit mennä opiskelemaan (ilmeisesti siis kasvatustieteitä?).

Onhan tuolle peruskoulun jaolle jokin peruste olemassa. Osittain syyt lienee historiallisia, jaolla on ehkä pyritty selventämään eri koulutusasteita, lasten ja teinien tarpeet oppimisympäristön suhteen ovat erilaisia niin ehkä tuo jako parantaa hallittavuutta.

Inkluusion ajatus on hyvä, niin kauan kuin siihen löytyy riittävät resurssit, mutta aika usein kuulee päinvastaista eli resursseja ei ole, jolloin inkluusiosta tulee pahimmillaan koulunkäyntipainajaista kaikille. Tässä asiassa olemme lapseni kanssa olleet niin onnekkaita, että saamme asua kunnassa, jossa on resurssit kunnossa monestakin näkökulmasta. Lapsilla on täällä todella monipuoliset koulupihat kaikkine aktiviteetteineen, kouluista tehdään paljon kaikenlaisia retkiä (luokkaretkiä leirikouluja, teattereita, luontopolkuja..) uimakertoja on runsaasti, on kouluvaari/mummo, riittävästi henkilökuntaa.. Lapseni luokassa on ollut enimmillään 23 oppilasta eli suuret luokkakootkaan eivät ole olleet ongelma. Tällaisista ei saisi säästää, sillä se on kaikki pois suoraan lasten hyvinvoinnista.

Aletheias

Nykyään ei voi jättää luokalle, tulee koululle mainehaitta... Tuttavalle erään kielen opettaja sanoi antavansa parempia numeroja kuin oppilaille kuuluisi, jotta saa pitää työpaikkansa.

- Sheena

Opettaja joutuu syytteeseen razismista kun jättää luokalle

Oho painovirhe. Vaikkei se nyt kauas osu. noiden petrimaljojen ansiosta koulumaailmasta ja opettamisesta kiinnostuinkin. Liittyi noihin sisäilmamittauksiin.