Sinkkusiskoni pliis kertokaa

Anonyymi-ap

Sinkkunaisena haluaisin joskus normaalia läheisyyttä ja yhdessäoloa, ilman velvoitteita. Olen vapaa ja lapseton, eikä exäkään roiku mukana.

Onko teillä kokemusta suhteesta, jossa tapailette miehen kanssa kun molemmille sopii? Ei mitään varayökkärit kaapissa vaan ihan matkalaukkutyylisesti.

Hyviä ja huonoja kokemuksia?

177

1649

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Olen tapailusuhteessa nyt jo viidettä vuotta ja hyvin toimii meillä.
      Itselläni on elämä täällä ja hänellä siellä. Tapailemme kun molemille sopii. Olen ollut hyvin tyytyväinen. Rakastan tapailukumppaniani, emme kuitenkaan halua parisuhdetta toistemme kanssa.

      Parasta on ehkä se, ettei kumppanin tarvitse olla se täydellinen match made in heaven vaan riittää että on seksuaalisesti sopiva. Kun tarpeet ja vehkeet sopii yhteen, sillä jo saa paljon aikaiseksi.

      Tunteitahan tietysti muodostuu puolin jos toisin, mutta ne on diilattava kommunikaatiolla. Selkeät kommunikaatiot auttavat paljon.

      Ja kun kyseessä on tapailusuhde, siitä on turhaa rakentaa yhtään enempää kuin mitä se on.

      • Anonyymi00001

        Kukin tyylillään, kun se kerran teille molemmille sopii!


      • Anonyymi00001 kirjoitti:

        Kukin tyylillään, kun se kerran teille molemmille sopii!

        Juurikin noin. Ei se kuulu enemmistöön, mutta toimii hyvin meidän suhteessa.


      • Anonyymi00002

        Tapailusuhde kuulostaa just sille mitä haen. Yhdessäoloa, ystävyyttä, joku jolle toivottaa hyvät huomenet ja yöt, eikä pelkkää petipuuhastelua.
        Onkohan liikaa pyydetty mieheltä ettei muita seksin merkeissä? Ei mustasukkaisuuden vaan tautien takia... 🤔


      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Tapailusuhde kuulostaa just sille mitä haen. Yhdessäoloa, ystävyyttä, joku jolle toivottaa hyvät huomenet ja yöt, eikä pelkkää petipuuhastelua.
        Onkohan liikaa pyydetty mieheltä ettei muita seksin merkeissä? Ei mustasukkaisuuden vaan tautien takia... 🤔

        Kävisikö sinulle mies joka on seksittömässä suhteessa ja kumppanilta lupa sivusuhteeseen?


      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Kävisikö sinulle mies joka on seksittömässä suhteessa ja kumppanilta lupa sivusuhteeseen?

        Onko teillä joku polyamorinen juttu, avoin suhde tai mitä niitä onkaan? 🤔


      • Anonyymi00005
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Onko teillä joku polyamorinen juttu, avoin suhde tai mitä niitä onkaan? 🤔

        Ihan perinteinen parisuhde joka on muutettu sopimuksella sen vuoksi avoimeksi, kun kumppania ei enää seksi innosta (ikä, tietyt vaivat) ja minua innostaisi. Toisaalta mitään muuta syytä ei ole erota, joten tuskin erotaan ikinä.


      • Anonyymi00002 kirjoitti:

        Tapailusuhde kuulostaa just sille mitä haen. Yhdessäoloa, ystävyyttä, joku jolle toivottaa hyvät huomenet ja yöt, eikä pelkkää petipuuhastelua.
        Onkohan liikaa pyydetty mieheltä ettei muita seksin merkeissä? Ei mustasukkaisuuden vaan tautien takia... 🤔

        En osaa vastata mikä on liikaa pyydetty. Jokainen niin kutsuttu sopimussuhde on yksilöllinen. Perustuu siihen mitä on asioista sovittu.

        Ei voi olettaa parisuhteettomalta suhteelta parisuhteen etuja joskaan ei myöskään tarvitse kestää velvoitteita.

        FWB suhteita on monenlaisia. Niistä muokkaantuu yksilöllisiä hyvän kommunikaation myötä.


      • Anonyymi00030
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Ihan perinteinen parisuhde joka on muutettu sopimuksella sen vuoksi avoimeksi, kun kumppania ei enää seksi innosta (ikä, tietyt vaivat) ja minua innostaisi. Toisaalta mitään muuta syytä ei ole erota, joten tuskin erotaan ikinä.

        Ei kuulosta siltä mitä haen. En halua olla nro 2, enkä seksittömän suhteen pieni, merkityksetön puuttuva palanen.


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Tapailusuhde kuulostaa just sille mitä haen. Yhdessäoloa, ystävyyttä, joku jolle toivottaa hyvät huomenet ja yöt, eikä pelkkää petipuuhastelua.
        Onkohan liikaa pyydetty mieheltä ettei muita seksin merkeissä? Ei mustasukkaisuuden vaan tautien takia... 🤔

        Voihan sitä pyytää. Ensimmäisessä suhteessa toimi vallan hyvin, olimme toisllemme uskollisia koko suhteen ajan. Hän menehtyi.
        Toinen oli jo eri juttu. Jatkuvasti jotain menossa, kunnes viimeisen kerran käänsin auton nokan kotiini päin enkä palaa. Viimeksi kyseli takaisin uunnavuonna. Ei sitä kestä vaikka ensin yritin olla että jokaisen pitää saada elää omaa elämäänsä miten tahtoo, vaan ei jukolauta saa, ei hermo kestänyt.


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Tapailusuhde kuulostaa just sille mitä haen. Yhdessäoloa, ystävyyttä, joku jolle toivottaa hyvät huomenet ja yöt, eikä pelkkää petipuuhastelua.
        Onkohan liikaa pyydetty mieheltä ettei muita seksin merkeissä? Ei mustasukkaisuuden vaan tautien takia... 🤔

        Si kannattaa unohtaa moinen nyky versio seksisuhteesta


      • Anonyymi00061

        Naisille ei riitä yksi mies taapamisiin, vaan aina pitää olla monta. Sitoutumiskammoiset


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Naisille ei riitä yksi mies taapamisiin, vaan aina pitää olla monta. Sitoutumiskammoiset

        Minä en miehenä halua nykynaista missään muodossa, parempi elää täätä munkin elämään ja harrastaa omaa harrastustaan, naisystäviä minulla herrasmiehellä on arviolta 100-200.


      • Anonyymi00066
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Naisille ei riitä yksi mies taapamisiin, vaan aina pitää olla monta. Sitoutumiskammoiset

        Ei ole totta. En ole ikinä pettänyt enkä harrastanut yhden yön juttuja.
        -ap


      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Ei ole totta. En ole ikinä pettänyt enkä harrastanut yhden yön juttuja.
        -ap

        Juu en puhunut sinusta vaan tapaamistani naisista ja niitä riittää, joskus ihan oksettaa. Yksi avioliitto riittää 20v.


      • Anonyymi00070
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Naisille ei riitä yksi mies taapamisiin, vaan aina pitää olla monta. Sitoutumiskammoiset

        AI-yhteenveto
        Sinkku on arkikielinen termi (engl. single) henkilölle, joka ei elä avioliitossa, avoliitossa tai muussa kiinteässä parisuhteessa. Sana on vakiintunut suomeen 2000-luvun vaihteessa, ja se tarkoittaa vapaata, naimatonta tai parisuhteetonta henkilöä. Sinkku voi olla myös musiikkiäänite (single), jossa on vain yksi tai kaksi raitaa.


      • Anonyymi00073
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Juu en puhunut sinusta vaan tapaamistani naisista ja niitä riittää, joskus ihan oksettaa. Yksi avioliitto riittää 20v.

        Kuulostaa että sinä olet sitoutumiskammoinen jolle ei riitä yksi nainen.


      • Anonyymi00111
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Tapailusuhde kuulostaa just sille mitä haen. Yhdessäoloa, ystävyyttä, joku jolle toivottaa hyvät huomenet ja yöt, eikä pelkkää petipuuhastelua.
        Onkohan liikaa pyydetty mieheltä ettei muita seksin merkeissä? Ei mustasukkaisuuden vaan tautien takia... 🤔

        Tapailusuhde kuulostaa just hyvälle myös mun mieleen. Eikä todellakaan väliin muita seksikumppaneita. Joten ei liikaa pyydetty mun mielestä.

        T: Mies


      • Anonyymi00117
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        AI-yhteenveto
        Sinkku on arkikielinen termi (engl. single) henkilölle, joka ei elä avioliitossa, avoliitossa tai muussa kiinteässä parisuhteessa. Sana on vakiintunut suomeen 2000-luvun vaihteessa, ja se tarkoittaa vapaata, naimatonta tai parisuhteetonta henkilöä. Sinkku voi olla myös musiikkiäänite (single), jossa on vain yksi tai kaksi raitaa.

        "Sana sinkku on vakiintunut suomeen 2000-luvun vaihteessa" ...
        AI hallusinoi taas.... Todellisuudessa sinkku -sanaa on käytetty Suomessa jo huomattavasti ennen 2000 -lukua. Jos pääsisi käsiksi esim. City -lehden deitti.net -ilmoitusten arkistoon, sieltä voisi käydä kurkkaamassa, milloin julkaistiin ensimmäinen deitti-ilmoitus, jossa sanaa "sinkku" on käytetty.

        Tästä voisi toki joku City -lehden julkaisijataholla töissä oleva ottaa vinkkiä, pienellä ohjelmanpätkällä, jolla on pääsy ko. arkistotietoihin, tämän tiedon voisi aika helposti kaivaa esille. Ulkopuoliset eivät voi tehdä samoin, koska ulkopuolisilla ei ole pääsyä deitti.net -ilmoitusarkistoon.


      • Anonyymi00124

        Teidän parasta ennen päivä on mennyt umpeen.


    • Anonyymi00006

      Mielenkiintoista, miten ihmiset profiloivat itsensä sinkuksi, vaikka olisivat tapailu/seksisuhteissa. Itse ajattelen, että mieleni on vapaa, vaikka kehoni ei ole. Kehoon piirtyy rajat, mieli on aineeton vaeltaja.

      Ajatukset lentävät korkealla sitomattomina ja vapaina. Keho on sidottu tai sitoutunut yhteen ihmiseen.

      Ymmärrän kuitenkin aloituksessa kuvatun läheisyyden tarpeen. Kehollinen vapaus on vain itselleni vieras asia.

      -Thinksy

      • Anonyymi00007

        Käsittääkseni olen sinkku, koska en ole minkäänlaisessa suhteessa.
        ap


      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Käsittääkseni olen sinkku, koska en ole minkäänlaisessa suhteessa.
        ap

        Siitähän ei ollut epäselvyyttä. Pohdin vain oikeutta ilman velvollisuutta. Eräänlaista optiota.

        -Thinksy


      • Anonyymi00009
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Siitähän ei ollut epäselvyyttä. Pohdin vain oikeutta ilman velvollisuutta. Eräänlaista optiota.

        -Thinksy

        Valintaa tai vaihtoehtoa. Näitä tässä puntaroin vain :)

        -Thinksy


      • Anonyymi00015
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Siitähän ei ollut epäselvyyttä. Pohdin vain oikeutta ilman velvollisuutta. Eräänlaista optiota.

        -Thinksy

        Hitsit ... optiosinkku ! Nyt on ätmeillä taas uusi frustaation aihe kun eivät kelpaa edes optiosuhteeseen. Optiosuhteeseen ovat kelpaavia vain Ytmit.


      • Anonyymi00031
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Hitsit ... optiosinkku ! Nyt on ätmeillä taas uusi frustaation aihe kun eivät kelpaa edes optiosuhteeseen. Optiosuhteeseen ovat kelpaavia vain Ytmit.

        Minä en ainakaan etsi rahallista hyötyä jos sitä tarkoitat. Saan hankittua sen mitä tarvitsen ihan omilla palkkatuloillani.
        Kunhan mies olisi luotettava, rehellinen ja siisti se riittää.
        -ap


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Hitsit ... optiosinkku ! Nyt on ätmeillä taas uusi frustaation aihe kun eivät kelpaa edes optiosuhteeseen. Optiosuhteeseen ovat kelpaavia vain Ytmit.

        Höps 😂

        -Thinksy


      • Anonyymi00047

        Minusta tuo on juuri toisin päin.
        Keho on vain mielen asuinsija.

        Mieli on se todellinen ihminen, ja sitoutumiset tapahtuvat sillä tasolla.
        Keho on enemmänkin vain väline.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        Minusta tuo on juuri toisin päin.
        Keho on vain mielen asuinsija.

        Mieli on se todellinen ihminen, ja sitoutumiset tapahtuvat sillä tasolla.
        Keho on enemmänkin vain väline.

        -keinovaginamies-

        Harva vanhempi kertoilee lapselleen tai työtovereilleen seksikumppaniensa määrästä. Se johtunee siitä, että keho on muutakin kuin väline useimpien ihmisten mielissä. Toisaalta mieleen liittyvät asiat kuten ns. ”henkinen pettäminen” voi olla merkityksellisempää toisille ihmisille kuin itse fyysinen akti, koska siinä on tunteet mukana. Molemmilla on merkitystä myönnän sen.

        -Thinksy


      • Anonyymi00069

        Sinkku on muotisana ja joku sen vaan keksi.


      • Anonyymi00135
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Käsittääkseni olen sinkku, koska en ole minkäänlaisessa suhteessa.
        ap

        Sinkku tarkoittaa että ei ole ollut koskaan naimisissa. Avioeron jälkeen ei ole sinkku, vaan eronnut.


    • Anonyymi00010

      Minä asun yhdessä ihmisen kanssa, eikä meillä ole "velvoitteita" toisiamme kohtaan.

      Mitä mahdat tarkoittaa velvoitteilla? Voihan sitä asua vaikka saman katon alla ja silti elää täysin vapaasti.

      Jotta voisin kommentoida aloitustasi, tarvitsisin siis tiedon siitä, mihin viittaat "velvoitteilla". Et ilmeisesti ainakaan mihinkään miellyttävään... 🤭

      🦄

      • Anonyymi00012

        Kumpikin saisi sopia omat menemiset ja tulemiset, lomat, työajat. Omat kodit, eläköön siellä valitsemallaan tavalla.

        Vapaa-aika olisi pyhitetty yhdessäoloon, kenties jokin harrastus, tavata ystäviä, sellaista avointa yhdessäoloa.
        Ns. laatuaikaa.


      • Anonyymi00012 kirjoitti:

        Kumpikin saisi sopia omat menemiset ja tulemiset, lomat, työajat. Omat kodit, eläköön siellä valitsemallaan tavalla.

        Vapaa-aika olisi pyhitetty yhdessäoloon, kenties jokin harrastus, tavata ystäviä, sellaista avointa yhdessäoloa.
        Ns. laatuaikaa.

        Eli haet siis erillissuhdetta. Se on sit parisuhde jossa pari asuu erillään. Eri juttu kuin tapailusuhde.


      • Anonyymi00013

        Samaa olen miettinyt monet kerrat, että mitä ivat nämä "parisuhteen velvoitteet", joista niin moni täällä puhuu. Itse en ole moisiin koskaan törmannyt, vaikka olen ollut pitkään parisuhteessa.

        Mä ymmärrän, että jos on lapsia, niin se sitten tuo mukanaan asioita, jotka on pakko tehdä ja hoitaa, mutta mitä velvoitteita parisuhde oikein tuo mukanaan? Minä olen mm. aina saanut sopia "omat menemiset ja tulemiset, lomat, työajat" ymv. oman mieleni mukaan ja niin toinenkin osapuoli on saanut. Miksi en saisi? Minulla on oma koti, jossa asun juuri kuten haluan. Siinä samassa kodissa vain asuu toinenkin ihminen, juuri kuten hän haluaa.


      • Anonyymi00014
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Kumpikin saisi sopia omat menemiset ja tulemiset, lomat, työajat. Omat kodit, eläköön siellä valitsemallaan tavalla.

        Vapaa-aika olisi pyhitetty yhdessäoloon, kenties jokin harrastus, tavata ystäviä, sellaista avointa yhdessäoloa.
        Ns. laatuaikaa.

        Millä tavalla yhdessä asuminen mielestäsi estää sopimasta luettelemiasi asioita molempien omien toiveiden mukaisesti?

        🦄


      • Anonyymi00016
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Samaa olen miettinyt monet kerrat, että mitä ivat nämä "parisuhteen velvoitteet", joista niin moni täällä puhuu. Itse en ole moisiin koskaan törmannyt, vaikka olen ollut pitkään parisuhteessa.

        Mä ymmärrän, että jos on lapsia, niin se sitten tuo mukanaan asioita, jotka on pakko tehdä ja hoitaa, mutta mitä velvoitteita parisuhde oikein tuo mukanaan? Minä olen mm. aina saanut sopia "omat menemiset ja tulemiset, lomat, työajat" ymv. oman mieleni mukaan ja niin toinenkin osapuoli on saanut. Miksi en saisi? Minulla on oma koti, jossa asun juuri kuten haluan. Siinä samassa kodissa vain asuu toinenkin ihminen, juuri kuten hän haluaa.

        Minä luulen myös, että aloittaja todellisuudessa puhuu lasten kasvattamiseen liittyvistä velvoitteista.

        Kaikki hänen luettelemansa asiat liittyvät lasten kaitsemisen järjestämiseen, eivät parisuhteeseen.

        🦄


      • Anonyymi00017
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Samaa olen miettinyt monet kerrat, että mitä ivat nämä "parisuhteen velvoitteet", joista niin moni täällä puhuu. Itse en ole moisiin koskaan törmannyt, vaikka olen ollut pitkään parisuhteessa.

        Mä ymmärrän, että jos on lapsia, niin se sitten tuo mukanaan asioita, jotka on pakko tehdä ja hoitaa, mutta mitä velvoitteita parisuhde oikein tuo mukanaan? Minä olen mm. aina saanut sopia "omat menemiset ja tulemiset, lomat, työajat" ymv. oman mieleni mukaan ja niin toinenkin osapuoli on saanut. Miksi en saisi? Minulla on oma koti, jossa asun juuri kuten haluan. Siinä samassa kodissa vain asuu toinenkin ihminen, juuri kuten hän haluaa.

        Tunnistan noista velvoitteista sen, että toinen on huomioitava jokaisessa omassa päätöksessä ja toiminnassa. Jostain stanan syystä se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä. Toiset näyttävät sietävän tai pitävän sitä ihan normaalina yhdessä olona ja pitävät siitä.

        xLiner


      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Tunnistan noista velvoitteista sen, että toinen on huomioitava jokaisessa omassa päätöksessä ja toiminnassa. Jostain stanan syystä se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä. Toiset näyttävät sietävän tai pitävän sitä ihan normaalina yhdessä olona ja pitävät siitä.

        xLiner

        Tuo on valtaongelma ja lisäksi taitamattomaa päätöksentekoa.

        🦄


      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Tuo on valtaongelma ja lisäksi taitamattomaa päätöksentekoa.

        🦄

        Ihan sama miksi sen prseilyn nimittää, mutta se ei toimi noin. Mulle se ei sovi.

        xLiner


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Ihan sama miksi sen prseilyn nimittää, mutta se ei toimi noin. Mulle se ei sovi.

        xLiner

        No ei sellainen sovi kenellekään, joka kannattaa tasa-arvoa.

        🦄


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Tunnistan noista velvoitteista sen, että toinen on huomioitava jokaisessa omassa päätöksessä ja toiminnassa. Jostain stanan syystä se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä. Toiset näyttävät sietävän tai pitävän sitä ihan normaalina yhdessä olona ja pitävät siitä.

        xLiner

        Juuri noin, sinä osasit muotoilla sen oikein.


      • Anonyymi00022
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Tunnistan noista velvoitteista sen, että toinen on huomioitava jokaisessa omassa päätöksessä ja toiminnassa. Jostain stanan syystä se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä. Toiset näyttävät sietävän tai pitävän sitä ihan normaalina yhdessä olona ja pitävät siitä.

        xLiner

        Ja saa olla vaikka yksin jos siltä tuntuu.


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Ja saa olla vaikka yksin jos siltä tuntuu.

        Jokainen introvertti tarvitsee aikaa yksin, myös toisen kanssa asuessaan.

        En ole vielä kuullut yhdestäkään velvoitteesta, joka estäisi esimerkiksi yhdessä asumisen.

        🦄


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Tunnistan noista velvoitteista sen, että toinen on huomioitava jokaisessa omassa päätöksessä ja toiminnassa. Jostain stanan syystä se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä. Toiset näyttävät sietävän tai pitävän sitä ihan normaalina yhdessä olona ja pitävät siitä.

        xLiner

        Millä tavalla toinen on jotenkin erityisesti otettava huomioon? Mulle tulee tunne, että ehkä niissä "omissa toimintatavoissa" on alun alkujaan jotakinnhieman erikoista, jos toista pitää jotenkin erityisesti huomioida niiden kanssa. En ole ikinä törmännyt tuollaiseen "se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä.". Mistä ihmeen vaatimuksista ja odotuksista sinä puhut?


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Tunnistan noista velvoitteista sen, että toinen on huomioitava jokaisessa omassa päätöksessä ja toiminnassa. Jostain stanan syystä se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä. Toiset näyttävät sietävän tai pitävän sitä ihan normaalina yhdessä olona ja pitävät siitä.

        xLiner

        Ja siis miten ihmeessä te päädytte parisuhteisiin, joissa toinen määrä työnne ja lomanne ymv. WTF???


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Tuo on valtaongelma ja lisäksi taitamattomaa päätöksentekoa.

        🦄

        Onkohan nuo nyt sitten sellaisten palstalla paljon puhuttujen jännämiesten kanssa syntyviä ongelmia? Eihän nuo nyt meinaan normaaleita asioita ole, joihin normaaleiden ihmisten kanssa törmää missään.


      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Onkohan nuo nyt sitten sellaisten palstalla paljon puhuttujen jännämiesten kanssa syntyviä ongelmia? Eihän nuo nyt meinaan normaaleita asioita ole, joihin normaaleiden ihmisten kanssa törmää missään.

        Juuri näin... Ei kuulosta normaalilta.

        🦄


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Juuri näin... Ei kuulosta normaalilta.

        🦄

        Viihdyn yksinkin, kaipaan omaakin aikaa. Toisaalta haluaisin miesystävän joka ajattelee samoin. Toisaalta olen hyvin romanttinen ja haluaisin helliä omaa kultaani joka saisi kaiken huomioni tavatessamme. Siihen en sopisi mitään muuta vaan nimenomaan olisimme vain me. Tai niin halutessamme elokuvat, torikahvit, kävelyt, ystävien kanssa illanistumiset ym.

        Mikä siinä on epänormaalia?

        Mulle sopii tuollainen, en halua (ainakaan heti) muuttaa yhteen. Tietty jos suhde etenee siihen niin miksei.
        Työvuorot vaihtelee 6-24 tunnin välillä ja saattaa muuttua nopeaankin. Vapaa-aikana en mieti töitä vaan nautin elämästä, teen -tai olen tekemättä- mitä haluan.


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Viihdyn yksinkin, kaipaan omaakin aikaa. Toisaalta haluaisin miesystävän joka ajattelee samoin. Toisaalta olen hyvin romanttinen ja haluaisin helliä omaa kultaani joka saisi kaiken huomioni tavatessamme. Siihen en sopisi mitään muuta vaan nimenomaan olisimme vain me. Tai niin halutessamme elokuvat, torikahvit, kävelyt, ystävien kanssa illanistumiset ym.

        Mikä siinä on epänormaalia?

        Mulle sopii tuollainen, en halua (ainakaan heti) muuttaa yhteen. Tietty jos suhde etenee siihen niin miksei.
        Työvuorot vaihtelee 6-24 tunnin välillä ja saattaa muuttua nopeaankin. Vapaa-aikana en mieti töitä vaan nautin elämästä, teen -tai olen tekemättä- mitä haluan.

        ....-ap


      • Anonyymi00031
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Viihdyn yksinkin, kaipaan omaakin aikaa. Toisaalta haluaisin miesystävän joka ajattelee samoin. Toisaalta olen hyvin romanttinen ja haluaisin helliä omaa kultaani joka saisi kaiken huomioni tavatessamme. Siihen en sopisi mitään muuta vaan nimenomaan olisimme vain me. Tai niin halutessamme elokuvat, torikahvit, kävelyt, ystävien kanssa illanistumiset ym.

        Mikä siinä on epänormaalia?

        Mulle sopii tuollainen, en halua (ainakaan heti) muuttaa yhteen. Tietty jos suhde etenee siihen niin miksei.
        Työvuorot vaihtelee 6-24 tunnin välillä ja saattaa muuttua nopeaankin. Vapaa-aikana en mieti töitä vaan nautin elämästä, teen -tai olen tekemättä- mitä haluan.

        Epänormaalia on vain se, että tuo kaikki pitäisi hoitaa jollain "matkalaukkutyylillä", vaikka se onnistuu ihan hyvin yhdessä asuenkin. En sano että kenenkään pitäisi asua yhdessä jos ei halua, mutta en vain yhdistä noita asioita ollenkaan asumisjärjestelyihin.

        🦄


      • Anonyymi00033
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Epänormaalia on vain se, että tuo kaikki pitäisi hoitaa jollain "matkalaukkutyylillä", vaikka se onnistuu ihan hyvin yhdessä asuenkin. En sano että kenenkään pitäisi asua yhdessä jos ei halua, mutta en vain yhdistä noita asioita ollenkaan asumisjärjestelyihin.

        🦄

        Matkalaukkutyylillä tarkoitan että matkahampiharja mukaan, ei jätettäväksi minun kylppärin kaappiin.

        No meitä on erilaisia. Minä en ymmärrä sinun ajatusta että introverttien, yksin viihtyvien pitäisi ruveta avoliittoon jotta joutuisivat sovitella aikatauluja ja yhdessäoloa eri aikatulujen mukaan. Helpompaa vaan omissa osoitteissaan, just niinkuin tykkää.

        Minun mielipide, minun elämä. Sulle käy muu, mutta minä haen muuta. Ihan turhaan tuomitset tai kyseenalaistat.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Matkalaukkutyylillä tarkoitan että matkahampiharja mukaan, ei jätettäväksi minun kylppärin kaappiin.

        No meitä on erilaisia. Minä en ymmärrä sinun ajatusta että introverttien, yksin viihtyvien pitäisi ruveta avoliittoon jotta joutuisivat sovitella aikatauluja ja yhdessäoloa eri aikatulujen mukaan. Helpompaa vaan omissa osoitteissaan, just niinkuin tykkää.

        Minun mielipide, minun elämä. Sulle käy muu, mutta minä haen muuta. Ihan turhaan tuomitset tai kyseenalaistat.

        Tämä menee entistä mystisemmäksi. Siinähän on enemmän sovittelemista jos asuu erillään. Ei vähemmän. 😄

        En tosiaan pääse ollenkaan sisälle tuohon sinun logiikkaasi. En kyseenalaista kenenkään valintoja, mutta niiden taustalla olevaa logiikkaa voin kyseenalaistaa, jos se näyttää mielestäni huvittavalta.

        🦄


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Tämä menee entistä mystisemmäksi. Siinähän on enemmän sovittelemista jos asuu erillään. Ei vähemmän. 😄

        En tosiaan pääse ollenkaan sisälle tuohon sinun logiikkaasi. En kyseenalaista kenenkään valintoja, mutta niiden taustalla olevaa logiikkaa voin kyseenalaistaa, jos se näyttää mielestäni huvittavalta.

        🦄

        Mun täytyy näin introverttina todeta ihan samaa. En ymmärrä tuota logiikkaa. En siis moiti kenenkään valintoja, mutta en ymmärrä logiikkaa. Tuo kuulostaa minustakin nimenomaan palapeliltä ja sovittelemiselta, vaikealta ja rankalta, kun taas yhdessä asuen tuo kaikki hankaluus jää kokonaan pois.


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Tämä menee entistä mystisemmäksi. Siinähän on enemmän sovittelemista jos asuu erillään. Ei vähemmän. 😄

        En tosiaan pääse ollenkaan sisälle tuohon sinun logiikkaasi. En kyseenalaista kenenkään valintoja, mutta niiden taustalla olevaa logiikkaa voin kyseenalaistaa, jos se näyttää mielestäni huvittavalta.

        🦄

        Voi sua yksinkert...yksisarvista.

        Kaikessa yksinkertaisuudessa; haluaisin miehen kanssa suhteen, jossa yhdessä sovimme milloin tapaamme kun meille molemmille sopii ilman mitään muuta aikataulutettua. Eli panostaisimme laatuaikaan.


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Voi sua yksinkert...yksisarvista.

        Kaikessa yksinkertaisuudessa; haluaisin miehen kanssa suhteen, jossa yhdessä sovimme milloin tapaamme kun meille molemmille sopii ilman mitään muuta aikataulutettua. Eli panostaisimme laatuaikaan.

        ...mutta ei missään nimessä saman katon alla! 🤭

        Koska siinä on _velvoitteita_.

        Joku muukin syö samasta jääkaapista, ja lattiakaivossa on muutakin kuin omaa nöyhtää! 😂

        🦄


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        ...mutta ei missään nimessä saman katon alla! 🤭

        Koska siinä on _velvoitteita_.

        Joku muukin syö samasta jääkaapista, ja lattiakaivossa on muutakin kuin omaa nöyhtää! 😂

        🦄

        Olen ollut avioliitossa ja nyt haluan muuta. Ainoa lapseni on jo maailmalla. Haluan tiettyä vapautta ja keskittyä työhöni ja omaan aikaan.

        Mikä siinä on halveksittavaa? Miksi teet pilkkaa toisten mielipiteistä?

        Mitä ylipäätään teet sinkku- palstalla? Mene parisuhde- osioon hehkuttamaan sen puolesta. Senkin ajan minkä besserwisseröit täällä voisit poimia teidän yhteisiä napanöyhtiänne yhteisestä lattiakaivostanne.


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Olen ollut avioliitossa ja nyt haluan muuta. Ainoa lapseni on jo maailmalla. Haluan tiettyä vapautta ja keskittyä työhöni ja omaan aikaan.

        Mikä siinä on halveksittavaa? Miksi teet pilkkaa toisten mielipiteistä?

        Mitä ylipäätään teet sinkku- palstalla? Mene parisuhde- osioon hehkuttamaan sen puolesta. Senkin ajan minkä besserwisseröit täällä voisit poimia teidän yhteisiä napanöyhtiänne yhteisestä lattiakaivostanne.

        Siivoan lattiakaivon kahden viikon välein. Merkitsen ajankohdan kalenteriin. Joskus mies ilahduttaa minua siivoamalla sen, vaikka siellä on aina etupäässä minun pitkiä hiuksiani. 😍

        Niin, tällaista tämä nettikeskustelu on. Olen ollut asiallinen enkä missään nimessä halveksinut ketään. Mutta jos logiikassa on aukko, kyllä sen voi kyseenalaistaa.

        Minä olen täällä myös siksi, että annan hyviä neuvoja. 🏅

        🦄


      • Anonyymi00048
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Jokainen introvertti tarvitsee aikaa yksin, myös toisen kanssa asuessaan.

        En ole vielä kuullut yhdestäkään velvoitteesta, joka estäisi esimerkiksi yhdessä asumisen.

        🦄

        Sun logiikkasi pettää. Kyse ei ole valtataistelusta eikä tasa-arvosta.

        Kyse on ennemminkin ihmisten erilaisista tarpeista, joita erilaiset ihmiset ja tilanteet saavat toisissa ihmisissä aikaan.

        En ole milloinkaan tainnut väittää itseäni millään tavalla normaaliksi, mutta tiedän silti että kokemukseni on aika yleinenkin ihmissuhteissa.

        Jos teillä kahdella? kirjoittajalla itsellänne on aina kaikki loistavasti ihmissuhteissanne, niin olkaa ihmeessä kiitollisia. Jotenkaan se hyvä olo ei nyt ilmenny teidän teksteistänne kuitenkaan. Olette juuri tyypillisiä tapauksia aiheuttamaan toisille ahdistusta suljetussa tilassa 😁

        xLiner


      • Anonyymi00049
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Sun logiikkasi pettää. Kyse ei ole valtataistelusta eikä tasa-arvosta.

        Kyse on ennemminkin ihmisten erilaisista tarpeista, joita erilaiset ihmiset ja tilanteet saavat toisissa ihmisissä aikaan.

        En ole milloinkaan tainnut väittää itseäni millään tavalla normaaliksi, mutta tiedän silti että kokemukseni on aika yleinenkin ihmissuhteissa.

        Jos teillä kahdella? kirjoittajalla itsellänne on aina kaikki loistavasti ihmissuhteissanne, niin olkaa ihmeessä kiitollisia. Jotenkaan se hyvä olo ei nyt ilmenny teidän teksteistänne kuitenkaan. Olette juuri tyypillisiä tapauksia aiheuttamaan toisille ahdistusta suljetussa tilassa 😁

        xLiner

        Just noin.👍


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Sun logiikkasi pettää. Kyse ei ole valtataistelusta eikä tasa-arvosta.

        Kyse on ennemminkin ihmisten erilaisista tarpeista, joita erilaiset ihmiset ja tilanteet saavat toisissa ihmisissä aikaan.

        En ole milloinkaan tainnut väittää itseäni millään tavalla normaaliksi, mutta tiedän silti että kokemukseni on aika yleinenkin ihmissuhteissa.

        Jos teillä kahdella? kirjoittajalla itsellänne on aina kaikki loistavasti ihmissuhteissanne, niin olkaa ihmeessä kiitollisia. Jotenkaan se hyvä olo ei nyt ilmenny teidän teksteistänne kuitenkaan. Olette juuri tyypillisiä tapauksia aiheuttamaan toisille ahdistusta suljetussa tilassa 😁

        xLiner

        En ole kuullut yhdenkään tuttavanikaan suusta, vaikka parisuhteista on paljon puhuttu, mitään tuollaista, josta puhut. Jos ihmisellå on lapsia, niin se on on eri asia. Lapset aiheuttavat väistämättä kaikenlaista aikatauluttamista. Samoin seurustelu/tapaileminen, kun sille yhdessäololle pitää erikseen järjestää aikaa sinne muun elämän sekaan. Vaan enpä olekoskaan kuullutlapsettoman yhdessä asuvan patiskunnan valittavan tuollaista.

        Kysyn uudestaan, että miten tuollaiseen parisuhteeseen edes päätyy, jollaista kuvaat?Itselle tulee mieleen pirpanan kuvaukset siitä, hän kadottaa itsensä parisuhteessa, alkaa piikoa ja orjailla, tehdä kaiken miten toinen tahtoo (tai tällaisen kuvan olen hänen kertomuksistaan saanut, anteeksi jos olen ymmärtänyt väärin). Tuossahan vika ei ole parisuhteessa, vaan juurikin niissä omissa toimintamalleissa ja muistelen pirppiksen todenneenkin juuri noin olevan. Toista ihmistä (tai yhdessä asumista) ei voi syyttää omista tavoistaan. Jos on tuollaista taipumusta kadotta itsensä ja unohtaa oma elämänsä, niin on varmasti parempi pysyä jonkinlaisessa etäsuhteessa. Vaan logiikka tuossa edellä oli edelleen outo, kun ei tuoda esille sitä oikeaa ongelmaa, eli omaa taipumusta unohtaa elää omaa elämää ja mukautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Viihdyn yksinkin, kaipaan omaakin aikaa. Toisaalta haluaisin miesystävän joka ajattelee samoin. Toisaalta olen hyvin romanttinen ja haluaisin helliä omaa kultaani joka saisi kaiken huomioni tavatessamme. Siihen en sopisi mitään muuta vaan nimenomaan olisimme vain me. Tai niin halutessamme elokuvat, torikahvit, kävelyt, ystävien kanssa illanistumiset ym.

        Mikä siinä on epänormaalia?

        Mulle sopii tuollainen, en halua (ainakaan heti) muuttaa yhteen. Tietty jos suhde etenee siihen niin miksei.
        Työvuorot vaihtelee 6-24 tunnin välillä ja saattaa muuttua nopeaankin. Vapaa-aikana en mieti töitä vaan nautin elämästä, teen -tai olen tekemättä- mitä haluan.

        "Mikä siinä on epänormaalia?"

        Haluamissasi asioissa ei ole mitään epänormaalia. Tuo "ei normaalius" ei ollut sinun toiveisiisi kohdistettu kommentti. Se, että asuinkumppani määrittäisi "menemiset ja tulemiset, lomat, työajat" ei kuitenkaan ole ihan normaalia. Ihan normaalia ei myöskään ole tämä "se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä." Tuo ei ole normaalia käytöstä kummankaan osapuolen taholta ja jos tuollaiseen ajautuu ja ehkä vieläpä useamman kerran, niin pitäisi kyllä ymmärtää analysoida hieman itseään. Ei sillä, että kenenkään tarvitsisi asua yhdessä kenenkään toisen kanssa, vaan ymmärtääkseen tuo oman taipumuksensa unohtaa oma elämä.


      • Anonyymi00056
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Sun logiikkasi pettää. Kyse ei ole valtataistelusta eikä tasa-arvosta.

        Kyse on ennemminkin ihmisten erilaisista tarpeista, joita erilaiset ihmiset ja tilanteet saavat toisissa ihmisissä aikaan.

        En ole milloinkaan tainnut väittää itseäni millään tavalla normaaliksi, mutta tiedän silti että kokemukseni on aika yleinenkin ihmissuhteissa.

        Jos teillä kahdella? kirjoittajalla itsellänne on aina kaikki loistavasti ihmissuhteissanne, niin olkaa ihmeessä kiitollisia. Jotenkaan se hyvä olo ei nyt ilmenny teidän teksteistänne kuitenkaan. Olette juuri tyypillisiä tapauksia aiheuttamaan toisille ahdistusta suljetussa tilassa 😁

        xLiner

        Ei ollut tarkoitus aiheuttaa ahdistusta, ei sinulle eikä kenellekään muulle.

        Alla vastattiin tähän juuri samalla tavalla kuin olisin itsekin vastannut:

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19260429/sinkkusiskoni-pliis-kertokaa#comment-140019705

        Noin minäkin ajattelen.

        🦄


      • Anonyymi00057
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        "Mikä siinä on epänormaalia?"

        Haluamissasi asioissa ei ole mitään epänormaalia. Tuo "ei normaalius" ei ollut sinun toiveisiisi kohdistettu kommentti. Se, että asuinkumppani määrittäisi "menemiset ja tulemiset, lomat, työajat" ei kuitenkaan ole ihan normaalia. Ihan normaalia ei myöskään ole tämä "se lipsuu aina siihen, että kaikki aika tuntuu menevän toisen vaatimuksiin ja odotuksiin vastaamiseen. Ja valituksen kuuntelemiseen siitä miten mikään ei riitä." Tuo ei ole normaalia käytöstä kummankaan osapuolen taholta ja jos tuollaiseen ajautuu ja ehkä vieläpä useamman kerran, niin pitäisi kyllä ymmärtää analysoida hieman itseään. Ei sillä, että kenenkään tarvitsisi asua yhdessä kenenkään toisen kanssa, vaan ymmärtääkseen tuo oman taipumuksensa unohtaa oma elämä.

        Tästäkin olen täysin samaa mieltä.

        Heh, täällä on joku jolla on samanlainen logiikka kuin minulla. 😄

        🦄


      • Anonyymi00058
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        En ole kuullut yhdenkään tuttavanikaan suusta, vaikka parisuhteista on paljon puhuttu, mitään tuollaista, josta puhut. Jos ihmisellå on lapsia, niin se on on eri asia. Lapset aiheuttavat väistämättä kaikenlaista aikatauluttamista. Samoin seurustelu/tapaileminen, kun sille yhdessäololle pitää erikseen järjestää aikaa sinne muun elämän sekaan. Vaan enpä olekoskaan kuullutlapsettoman yhdessä asuvan patiskunnan valittavan tuollaista.

        Kysyn uudestaan, että miten tuollaiseen parisuhteeseen edes päätyy, jollaista kuvaat?Itselle tulee mieleen pirpanan kuvaukset siitä, hän kadottaa itsensä parisuhteessa, alkaa piikoa ja orjailla, tehdä kaiken miten toinen tahtoo (tai tällaisen kuvan olen hänen kertomuksistaan saanut, anteeksi jos olen ymmärtänyt väärin). Tuossahan vika ei ole parisuhteessa, vaan juurikin niissä omissa toimintamalleissa ja muistelen pirppiksen todenneenkin juuri noin olevan. Toista ihmistä (tai yhdessä asumista) ei voi syyttää omista tavoistaan. Jos on tuollaista taipumusta kadotta itsensä ja unohtaa oma elämänsä, niin on varmasti parempi pysyä jonkinlaisessa etäsuhteessa. Vaan logiikka tuossa edellä oli edelleen outo, kun ei tuoda esille sitä oikeaa ongelmaa, eli omaa taipumusta unohtaa elää omaa elämää ja mukautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

        En jaksa vatvoa. Lue uudestaan kirjoitukseni. Jos ei aukea, niin ei se jankuttamallakaan mene jakeluun. Ole hyvä!

        xLiner


      • Anonyymi00060
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        En jaksa vatvoa. Lue uudestaan kirjoitukseni. Jos ei aukea, niin ei se jankuttamallakaan mene jakeluun. Ole hyvä!

        xLiner

        Okei. Luen tuon niin, että huomasit itsekin missä oma looginen ongelmasi oli, mutta et halua myöntää sitä, vaan vetäydyt mielummin muristen varjoihin. Hyvää ja aurinkoista sunnuntaiaamun jatkoa sinullekin. ☺


      • Anonyymi00063
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Okei. Luen tuon niin, että huomasit itsekin missä oma looginen ongelmasi oli, mutta et halua myöntää sitä, vaan vetäydyt mielummin muristen varjoihin. Hyvää ja aurinkoista sunnuntaiaamun jatkoa sinullekin. ☺

        Luulen että tuossa kävi juuri noin, mutta olen iloinen, jos xLiner huomaa asian ja reagoi siihen. Hän ansaitsee sen. ☺️ Ja osaa korjata asian.

        🦄


      • Anonyymi00072
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Tämä menee entistä mystisemmäksi. Siinähän on enemmän sovittelemista jos asuu erillään. Ei vähemmän. 😄

        En tosiaan pääse ollenkaan sisälle tuohon sinun logiikkaasi. En kyseenalaista kenenkään valintoja, mutta niiden taustalla olevaa logiikkaa voin kyseenalaistaa, jos se näyttää mielestäni huvittavalta.

        🦄

        Miten niin enemmän sovittelemista?

        Senkun kysyy nähdäänkö lauantaina> joo/ ei mulle ei käy mutta sunnuntai käy, käykö se sulle> okei, nähdään silloin.

        Kumpikin hoitaa asiansa niin että silloin on aikaa olla yhdessä.


      • Anonyymi00074
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Miten niin enemmän sovittelemista?

        Senkun kysyy nähdäänkö lauantaina> joo/ ei mulle ei käy mutta sunnuntai käy, käykö se sulle> okei, nähdään silloin.

        Kumpikin hoitaa asiansa niin että silloin on aikaa olla yhdessä.

        Tietysti siinä on enemmän sovittelemista, koska default-asetus on erillään, ei yhdessä.

        🦄


      • Anonyymi00078
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Tietysti siinä on enemmän sovittelemista, koska default-asetus on erillään, ei yhdessä.

        🦄

        Tähän logiikkaan on pakko puuttua. Sen verran hullulta kuulostaa.

        Väite: "Tuo kuulostaa minustakin nimenomaan palapeliltä ja sovittelemiselta, vaikealta ja rankalta, kun taas yhdessä asuen tuo kaikki hankaluus jää kokonaan pois."

        Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin).

        Erillään asuvat sopivat asioistaan loogisesti vain, kun heillä on jotakin tekemistä toistensa kanssa: sovitaan jokin meno ja toteutetaan yhdessä tekemistä. Muulloin ei tarvitse loogisesti sopia yhtään mistään.


      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Tähän logiikkaan on pakko puuttua. Sen verran hullulta kuulostaa.

        Väite: "Tuo kuulostaa minustakin nimenomaan palapeliltä ja sovittelemiselta, vaikealta ja rankalta, kun taas yhdessä asuen tuo kaikki hankaluus jää kokonaan pois."

        Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin).

        Erillään asuvat sopivat asioistaan loogisesti vain, kun heillä on jotakin tekemistä toistensa kanssa: sovitaan jokin meno ja toteutetaan yhdessä tekemistä. Muulloin ei tarvitse loogisesti sopia yhtään mistään.

        Asian ytimessä.
        Mulla on kokemusta avioliitosta, siinä' on soviteltava 24/7/365. Ero tosin tuli muista syistä.
        -ap


      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Asian ytimessä.
        Mulla on kokemusta avioliitosta, siinä' on soviteltava 24/7/365. Ero tosin tuli muista syistä.
        -ap

        Samoin itselläni on kokemusta avoliitosta, joka päättyi, kun raha-asioista ei enää päästy sovintoon. Klassinen ero - sanoisin.


      • Anonyymi00084
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Tähän logiikkaan on pakko puuttua. Sen verran hullulta kuulostaa.

        Väite: "Tuo kuulostaa minustakin nimenomaan palapeliltä ja sovittelemiselta, vaikealta ja rankalta, kun taas yhdessä asuen tuo kaikki hankaluus jää kokonaan pois."

        Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin).

        Erillään asuvat sopivat asioistaan loogisesti vain, kun heillä on jotakin tekemistä toistensa kanssa: sovitaan jokin meno ja toteutetaan yhdessä tekemistä. Muulloin ei tarvitse loogisesti sopia yhtään mistään.

        En parisuhteessani joudu sovittelemaan ja sopimaan oikeastaan yhtään mitään tai ainakin erittäin harvoin. En muista mitä olisi viimeksi pitänyt jotenkin sovitella. Kuulostaa kammottavan vaikealta elämältä, jos joka päivä heräämisestä tarvitsee aina aloittaa joku palikoiden sovittelu. Mitä asioita teillä oikeasti on elämässänne, joka tekee siitä noin hervottoman vaikeaa? Miten ihmisen elämässä edes voi olla niin paljoa soviteltavia palikoita, että joka aamu aloitetaan alusta?


      • Anonyymi00086
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        En parisuhteessani joudu sovittelemaan ja sopimaan oikeastaan yhtään mitään tai ainakin erittäin harvoin. En muista mitä olisi viimeksi pitänyt jotenkin sovitella. Kuulostaa kammottavan vaikealta elämältä, jos joka päivä heräämisestä tarvitsee aina aloittaa joku palikoiden sovittelu. Mitä asioita teillä oikeasti on elämässänne, joka tekee siitä noin hervottoman vaikeaa? Miten ihmisen elämässä edes voi olla niin paljoa soviteltavia palikoita, että joka aamu aloitetaan alusta?

        Vähän oudosta tosiaan kuulostaa. Voisin kuvitella, että kahden hieman neuroottisesti joka asiaan takertuvan tai kaikkea mikromanageroivan elämä voisi olla tuollaista. Vaan miten edes seminormaalien ihmisten tavallisessa parisuhteessa voisi olla jotain tuollaista? Tosiaan on syytä kysyä, että mitä sellaista ihmisen elämässä edes voi tapahtua, että sitä pitäisi jatkuvasti uudestaan sovitella? Valtaosan ihmisistä, yhdessä asuen tai erikseen, arki on viikosta toiseen hyvinkin toisteista ja ne kun asiat on kerran sovittu, niin ei niitä yleensä tarvitse joka kerta uudestaan sopia.


      • Anonyymi00093
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Tähän logiikkaan on pakko puuttua. Sen verran hullulta kuulostaa.

        Väite: "Tuo kuulostaa minustakin nimenomaan palapeliltä ja sovittelemiselta, vaikealta ja rankalta, kun taas yhdessä asuen tuo kaikki hankaluus jää kokonaan pois."

        Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin).

        Erillään asuvat sopivat asioistaan loogisesti vain, kun heillä on jotakin tekemistä toistensa kanssa: sovitaan jokin meno ja toteutetaan yhdessä tekemistä. Muulloin ei tarvitse loogisesti sopia yhtään mistään.

        "Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin)."

        Ei tarvitse sopia läheskään niin paljon kuin erillään asuessa. Iltaisin olemme (lähes) aina toistemme luona, riippumatta siitä, mitä kumpikin on tehnyt päivällä, millaiset työajat ovat olleet jne.

        Emme juuri sovi yhteisiä asioita etukäteen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Se johtuu siitä, että minä aikataulutan elämäni erittäin tarkasti ja erittäin pitkälle tulevaisuuteen. Toinen osapuoli sen sijaan aikatauluttaa elämäänsä mahdollisimman vähän ja tekee päätökset vasta lähempänä niiden toteuttamista.

        Minä siis elän elämääni omaan tyyliini ja toinen elää omaan tyyliinsä. Kun hän haluaa, hän hyppää mukaani siihen, mitä olen tekemässä tai mihin olen menemässä... tai sitten päättää tehdä jotain muuta, jos haluaa. Osa mielenkiinnon kohteistamme on hyvin erilaisia.

        Minä puolestani en lähde lyhyellä varoitusajalla mukaan juuri mihinkään (kuntosalia lukuun ottamatta), koska suunnittelen kaiken niin tarkasti. Yhdessä asuminen mahdollistaa vaivattoman yhdessä tekemisen ja muun konvergenssin tilanteessa, jossa toinen suunnittelee tarkasti ja toinen mahdollisimman vähän. ☺️

        Molemmat hoitavat kotia oma-aloitteisesti omien aikataulujensa ja jaksamisensa mukaan. Joskus myös yhdessä, mutta useimmiten erikseen, koska yhdessä käytettävää aikaa ei kannata käyttää kotitöihin.

        Toivottavasti tämä avasi logiikkaa. ☺️

        🦄


      • Anonyymi00101
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        "Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin)."

        Ei tarvitse sopia läheskään niin paljon kuin erillään asuessa. Iltaisin olemme (lähes) aina toistemme luona, riippumatta siitä, mitä kumpikin on tehnyt päivällä, millaiset työajat ovat olleet jne.

        Emme juuri sovi yhteisiä asioita etukäteen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Se johtuu siitä, että minä aikataulutan elämäni erittäin tarkasti ja erittäin pitkälle tulevaisuuteen. Toinen osapuoli sen sijaan aikatauluttaa elämäänsä mahdollisimman vähän ja tekee päätökset vasta lähempänä niiden toteuttamista.

        Minä siis elän elämääni omaan tyyliini ja toinen elää omaan tyyliinsä. Kun hän haluaa, hän hyppää mukaani siihen, mitä olen tekemässä tai mihin olen menemässä... tai sitten päättää tehdä jotain muuta, jos haluaa. Osa mielenkiinnon kohteistamme on hyvin erilaisia.

        Minä puolestani en lähde lyhyellä varoitusajalla mukaan juuri mihinkään (kuntosalia lukuun ottamatta), koska suunnittelen kaiken niin tarkasti. Yhdessä asuminen mahdollistaa vaivattoman yhdessä tekemisen ja muun konvergenssin tilanteessa, jossa toinen suunnittelee tarkasti ja toinen mahdollisimman vähän. ☺️

        Molemmat hoitavat kotia oma-aloitteisesti omien aikataulujensa ja jaksamisensa mukaan. Joskus myös yhdessä, mutta useimmiten erikseen, koska yhdessä käytettävää aikaa ei kannata käyttää kotitöihin.

        Toivottavasti tämä avasi logiikkaa. ☺️

        🦄

        Jep, noin alistuvainen kumppani kuulostaa toki kivalta. Huh!


      • Anonyymi00104
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Jep, noin alistuvainen kumppani kuulostaa toki kivalta. Huh!

        En tiedä miten näet dominanssia tilanteessa, jossa molemmat saavat olla vapaasti sellaisia kuin ovat ja elää juuri niin kuin haluavat.

        Dominointi tai alistuminen edellyttäisi sitä, että jompi kumpi pitäisi omaa elämäntyyliään ainoana "oikeana" ja pakottaisi toisen siihen. Yllä kuvailemassani tilanteessa niin ei tapahdu, vaan molemmat saavat elää itselleen sopivalla tavalla.

        🦄


      • Anonyymi00106
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        En tiedä miten näet dominanssia tilanteessa, jossa molemmat saavat olla vapaasti sellaisia kuin ovat ja elää juuri niin kuin haluavat.

        Dominointi tai alistuminen edellyttäisi sitä, että jompi kumpi pitäisi omaa elämäntyyliään ainoana "oikeana" ja pakottaisi toisen siihen. Yllä kuvailemassani tilanteessa niin ei tapahdu, vaan molemmat saavat elää itselleen sopivalla tavalla.

        🦄

        Näen dominassia siinä, että toinen elää "aikataulutettujen" tarpeidensa mukaisesti ja toinen mukautuu siihen. Mutta ehkä niin ei ole; en ole katossanne tiirailemassa.


      • Anonyymi00107
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        Näen dominassia siinä, että toinen elää "aikataulutettujen" tarpeidensa mukaisesti ja toinen mukautuu siihen. Mutta ehkä niin ei ole; en ole katossanne tiirailemassa.

        Niin ei ole. Hän ei mukaudu aikatauluihini muuten kuin silloin, kun itse aidosti haluaa. Enkä minä mukaudu hänen aikatauluihinsa muulloin kuin silloin, kun itse aidosti haluan ja pystyn. Hän saattaa hetken mielijohteesta lähteä jonnekin tapahtumaan. Saatan lähteä mukaankin. Tai sitten en lähde, jos olen sopinut muuta tai minulla on jokin harrastuksiin liittyvä velvoite.

        Minulla on raskaammin aikataulutettu elämä, ja pidän siitä. Hän ei haluaisi elää kuten minä, enkä minä haluaisi elää kuten hän. Annamme toisillemme vapauden olla sellaisia kuin olemme.

        Yhteiset hetket syntyvät, kun molemmat aidosti haluavat samaa asiaa samaan aikaan. Joskus ne ovat myös yhdessä suunniteltuja, kuten juhlat, matkat, tapahtumat, kuntosalikäynnit ja muut suunnitellut jutut.

        Mutta erillään asuen tämä olisi monimutkaista. Luulen että jopa täysin mahdotonta. 😄

        🦄


      • Anonyymi00112
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        "Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin)."

        Ei tarvitse sopia läheskään niin paljon kuin erillään asuessa. Iltaisin olemme (lähes) aina toistemme luona, riippumatta siitä, mitä kumpikin on tehnyt päivällä, millaiset työajat ovat olleet jne.

        Emme juuri sovi yhteisiä asioita etukäteen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Se johtuu siitä, että minä aikataulutan elämäni erittäin tarkasti ja erittäin pitkälle tulevaisuuteen. Toinen osapuoli sen sijaan aikatauluttaa elämäänsä mahdollisimman vähän ja tekee päätökset vasta lähempänä niiden toteuttamista.

        Minä siis elän elämääni omaan tyyliini ja toinen elää omaan tyyliinsä. Kun hän haluaa, hän hyppää mukaani siihen, mitä olen tekemässä tai mihin olen menemässä... tai sitten päättää tehdä jotain muuta, jos haluaa. Osa mielenkiinnon kohteistamme on hyvin erilaisia.

        Minä puolestani en lähde lyhyellä varoitusajalla mukaan juuri mihinkään (kuntosalia lukuun ottamatta), koska suunnittelen kaiken niin tarkasti. Yhdessä asuminen mahdollistaa vaivattoman yhdessä tekemisen ja muun konvergenssin tilanteessa, jossa toinen suunnittelee tarkasti ja toinen mahdollisimman vähän. ☺️

        Molemmat hoitavat kotia oma-aloitteisesti omien aikataulujensa ja jaksamisensa mukaan. Joskus myös yhdessä, mutta useimmiten erikseen, koska yhdessä käytettävää aikaa ei kannata käyttää kotitöihin.

        Toivottavasti tämä avasi logiikkaa. ☺️

        🦄

        Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä tosin on toisin päin, eli minä keksin toisinaan tehdä asioita ex tempore ja mieheni taas haluaa aikatauluttaa kaiken oman tekemisensä. Miehelläni ei tosin ole tuollaiset tiukat aikataulut kuin sinulla, mutta hän haluaa pääosin tietää vähän etukäteen mitä milloinkin tekee ja innostuu hyvin harvoin mukaani. Meilläkin on myös aika erilaiset nuo kiinnostuksen kohteet. Jos emme asuisi yhdessä, niin tuskinpa ikinä näkisimme toisiamme.


      • Anonyymi00113
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Jep, noin alistuvainen kumppani kuulostaa toki kivalta. Huh!

        Sivusta kysäisen, että kumpi tuossa sinun mielestäsi alistuu ja miten?


      • Anonyymi00114
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä tosin on toisin päin, eli minä keksin toisinaan tehdä asioita ex tempore ja mieheni taas haluaa aikatauluttaa kaiken oman tekemisensä. Miehelläni ei tosin ole tuollaiset tiukat aikataulut kuin sinulla, mutta hän haluaa pääosin tietää vähän etukäteen mitä milloinkin tekee ja innostuu hyvin harvoin mukaani. Meilläkin on myös aika erilaiset nuo kiinnostuksen kohteet. Jos emme asuisi yhdessä, niin tuskinpa ikinä näkisimme toisiamme.

        Hauskaa että teilläkin on samankaltainen tilanne! 😄

        Sen verran tarkennan, etteivät aikatauluni varsinaisesti ole tiukkoja... Olen rauhallinen ihminen ja inhoan kiirettä. Ne ovat vain aika yksityiskohtaisia. Pidän suunnitelusta. Mutta en pidä tiukoista aikatauluista. Lisäksi rakennan jouston suunnitelmiini ihan tarkoituksella, koska muutoksia tapahtuu usein syistä, jotka eivät riipu minusta.

        Sain sellaisen kuvan, että aloittaja ei aivan ota huomioon sitä, miten eri tavalla ex tempore -ihmiset elävät kuin me suunnittelijat. Hän ei ehkä ymmärrä, etteivät kaikki halua vielä perjantaina sopia, mitä tekevät lauantaina tai sunnuntaina. Aloittajan ehdottama tapailusuhde vaatisi kahta suunnittelutyylistä ihmistä. Itse taas en haluaisi rajata ihmisiä pois elämästäni tuon suunnittelutaipumuksen erilaisuuden vuoksi, koska muut asiat ovat minulle tärkeämpiä (mm. pitäytyminen eettisissä toimintatavoissa ja muu luotettavuus jne.).

        🦄


      • Anonyymi00115
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        Hauskaa että teilläkin on samankaltainen tilanne! 😄

        Sen verran tarkennan, etteivät aikatauluni varsinaisesti ole tiukkoja... Olen rauhallinen ihminen ja inhoan kiirettä. Ne ovat vain aika yksityiskohtaisia. Pidän suunnitelusta. Mutta en pidä tiukoista aikatauluista. Lisäksi rakennan jouston suunnitelmiini ihan tarkoituksella, koska muutoksia tapahtuu usein syistä, jotka eivät riipu minusta.

        Sain sellaisen kuvan, että aloittaja ei aivan ota huomioon sitä, miten eri tavalla ex tempore -ihmiset elävät kuin me suunnittelijat. Hän ei ehkä ymmärrä, etteivät kaikki halua vielä perjantaina sopia, mitä tekevät lauantaina tai sunnuntaina. Aloittajan ehdottama tapailusuhde vaatisi kahta suunnittelutyylistä ihmistä. Itse taas en haluaisi rajata ihmisiä pois elämästäni tuon suunnittelutaipumuksen erilaisuuden vuoksi, koska muut asiat ovat minulle tärkeämpiä (mm. pitäytyminen eettisissä toimintatavoissa ja muu luotettavuus jne.).

        🦄

        Mitä helvetin epäeettistä siinä on jos kaksi toisiinsa ihastunutta ihmistä tapailee toisiaan, ihan omasta vapaasta tahdosta?

        Jos sun mielestä vrt. seurustelu on eettisesti väärin, katsopa ympärille miten paljon epäeettistä näkyykään. Ihan teini-ikäisistä lähtien epäeettistä touhua.

        Nainen ja mies, vapaita molemmat, viihtyvät yhdessä omasta vapaasta tahdostaan, raha ei liiku puolin eikä toisin, viettävät yhdessä vapaa-aikaa, julkisesti yhdessä (ei salasuhde), syövät, juovat ja varmaan naivatkin yhdessä .
        Ei ole mitään moraalitonta, vai viittaako joku kohta siihen?

        kaksisarvinen😈


      • Anonyymi00118
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        Mitä helvetin epäeettistä siinä on jos kaksi toisiinsa ihastunutta ihmistä tapailee toisiaan, ihan omasta vapaasta tahdosta?

        Jos sun mielestä vrt. seurustelu on eettisesti väärin, katsopa ympärille miten paljon epäeettistä näkyykään. Ihan teini-ikäisistä lähtien epäeettistä touhua.

        Nainen ja mies, vapaita molemmat, viihtyvät yhdessä omasta vapaasta tahdostaan, raha ei liiku puolin eikä toisin, viettävät yhdessä vapaa-aikaa, julkisesti yhdessä (ei salasuhde), syövät, juovat ja varmaan naivatkin yhdessä .
        Ei ole mitään moraalitonta, vai viittaako joku kohta siihen?

        kaksisarvinen😈

        "Mitä helvetin epäeettistä siinä on jos kaksi toisiinsa ihastunutta ihmistä tapailee toisiaan, ihan omasta vapaasta tahdosta?"

        Siinä ei ole mitään epäeettistä, enkä ole myöskään väittänyt, että olisi. Kommenttisi on niin absurdi ja osoittaa niin vakavaa oman tekstini väärinymmärtämistä, että epäilen sinun trollaavan.

        Mainitsin eettisyyden yleisellä tasolla yhtenä asiana, jolla on merkitystä minulle suhteessa. Sen sijaan sillä ei ole minulle merkitystä, onko ihminen luonteeltaan sellainen, joka suunnittelee ja aikatauluttaa vapaa-aikaansa vai sellainen, joka ei mielellään suunnittele tai aikatauluta. Eettisyyden lisäksi pidän tärkeänä hyvin monia muitakin asioita suhteessa. Tuo oli vain yksi esimerkki.

        Jos haluat keskustella kanssani, pyytäisin lukemaan kommenttini ajatuksella ja välttämään epätosien johtopäätösten tekemistä väitteistäni.

        🦄


      • Anonyymi00119
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        "Mitä helvetin epäeettistä siinä on jos kaksi toisiinsa ihastunutta ihmistä tapailee toisiaan, ihan omasta vapaasta tahdosta?"

        Siinä ei ole mitään epäeettistä, enkä ole myöskään väittänyt, että olisi. Kommenttisi on niin absurdi ja osoittaa niin vakavaa oman tekstini väärinymmärtämistä, että epäilen sinun trollaavan.

        Mainitsin eettisyyden yleisellä tasolla yhtenä asiana, jolla on merkitystä minulle suhteessa. Sen sijaan sillä ei ole minulle merkitystä, onko ihminen luonteeltaan sellainen, joka suunnittelee ja aikatauluttaa vapaa-aikaansa vai sellainen, joka ei mielellään suunnittele tai aikatauluta. Eettisyyden lisäksi pidän tärkeänä hyvin monia muitakin asioita suhteessa. Tuo oli vain yksi esimerkki.

        Jos haluat keskustella kanssani, pyytäisin lukemaan kommenttini ajatuksella ja välttämään epätosien johtopäätösten tekemistä väitteistäni.

        🦄

        Kuule, ehkä yrität olla hyvinkin viisas noilla viisauksillasi, onnistumatta siinä.

        Et sinä ole ainoa jotka pitää tärkeänä eettisyyttä, luotettavuutta ja monia muita asioita. Myös arvot ja opitut ja elämän tuomat kokemukset määrittävät kuinka elämme.

        Jokainen pitää niitä itsestään selvänä asia joten pidin turhana erikseen mainita.

        Mutta olet niin innokas perustelemaan kantaasi tapailusuhteeseen että kerropa kuinka sinun suhteesi alkoi.

        Tapasitte, okei. Saman tien ennen kädestä pitämistäkään roudasitte irtaimen omaisuutenne yhteiseen asuntoonne, ja heti välittömästi tunsitte toistenne tavat ja rutiinit, eikö vaan? Ette tarvinneet edes minkäänlaista tutustumisvaihetta kun kaikki sujui kuin vettä vaan.

        Vai oliko kuitenkin seurustelua ja erillään asumista ensin? Sitähän minäkin.
        Niin että salli se muillekin äläkä näsäviisastele.


      • Anonyymi00120
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Kuule, ehkä yrität olla hyvinkin viisas noilla viisauksillasi, onnistumatta siinä.

        Et sinä ole ainoa jotka pitää tärkeänä eettisyyttä, luotettavuutta ja monia muita asioita. Myös arvot ja opitut ja elämän tuomat kokemukset määrittävät kuinka elämme.

        Jokainen pitää niitä itsestään selvänä asia joten pidin turhana erikseen mainita.

        Mutta olet niin innokas perustelemaan kantaasi tapailusuhteeseen että kerropa kuinka sinun suhteesi alkoi.

        Tapasitte, okei. Saman tien ennen kädestä pitämistäkään roudasitte irtaimen omaisuutenne yhteiseen asuntoonne, ja heti välittömästi tunsitte toistenne tavat ja rutiinit, eikö vaan? Ette tarvinneet edes minkäänlaista tutustumisvaihetta kun kaikki sujui kuin vettä vaan.

        Vai oliko kuitenkin seurustelua ja erillään asumista ensin? Sitähän minäkin.
        Niin että salli se muillekin äläkä näsäviisastele.

        En ole viisastellut. Kirjoitin kaiken tosissani, asiallisesti ja mahdollisimman kunnioittavasti. Paitsi viestit, joissa oli hihityshymiö (🤭).

        Tapailimme hyvin lyhyen ajan ennen yhteen muuttamista. Olin aina kuvitellut, että ennen yhteen muuttamista tulisi seurustella tietty tavanomainen määrä kuukausia (tai vuosia). Pidin sitä tärkeänä, jotta toisen oppii tuntemaan.

        Tämän henkilön kohdalla tilanne oli erilainen. Tunsin heti, että viihtyisin hänen kanssaan loppuelämäni. Häneen oli helppo luottaa. Tunsin, miten paljon hän välitti minusta. Ilmeisesti vaikutelma oli molemminpuolinen. Hän oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa ihminen, joka on sanonut haluavansa pitkäaikaiseen (mahdollisesti koko loppuelämän mittaiseen) suhteeseen kanssani. Muutimme yhteen nopeammin kuin ihmiset normaalisti muuttavat, koska yhtäkkiä tuntui vain tosi oudolta ja jollain tapaa luonnottomalta nukkua muualla kuin tämän henkilön vieressä. Tuntui kuin oma paikka olisi aina ollut siinä.

        Tämän lisäksi olemme molemmat sekä puheliaita että systemaattisia. Näiden ominaisuuksien avulla tutustuimme toisiimme tehokkaammin ja nopeammin kuin useimmat muut ihmiset tutustuvat toisiinsa.

        Tässä ketjussa on tullut jokin väärinymmärrys sen suhteen, miten suhtaudun tapailuun. Minulla ei ole mitään tapailusuhteita tai erillissuhteita vastaan. Kerroin aloittajalle ainoastaan mielipiteeni siitä, ettei yhdessä asumisessa mielestäni ole erityisiä "velvoitteita" verrattuna tapailusuhteeseen. Aloittajan ilmeisesti ikävänä asiana pitämä "sovittelu" ei myöskään liity asumisjärjestelyihin, jos sovittelulla tarkoitetaan yhteisen ajan viettämistä. Yhteisen ajan sovittelua yhdessä asuminen ei juuri edellytä. Asumisjärjestelyiden sovittelua se tietysti vaatii, mutta ne hoitunevat yleensä kertaluonteisesti ja muodostunevat rutiineiksi.

        En yleisellä tasolla vastusta muita suhdemuotoja kuin laittomia suhteita, pettämistä ja ei-vapaaehtoista prostituutiota. Koko kirjoittamiseni tässä ketjussa perustuu siihen, että aloittaja yhdisti suhteen asumisjärjestelyihin asioita, jotka eivät todellisuudessa liity asumisjärjestelyihin.

        Itse haluan nukkua rakastamani ihmisen vieressä, mutta ymmärrän oikein hyvin, etteivät kaikki halua.

        Pyydän siis edelleen, ettei väitteitäni vääristeltäisi.

        🦄


      • Anonyymi00121
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Kuule, ehkä yrität olla hyvinkin viisas noilla viisauksillasi, onnistumatta siinä.

        Et sinä ole ainoa jotka pitää tärkeänä eettisyyttä, luotettavuutta ja monia muita asioita. Myös arvot ja opitut ja elämän tuomat kokemukset määrittävät kuinka elämme.

        Jokainen pitää niitä itsestään selvänä asia joten pidin turhana erikseen mainita.

        Mutta olet niin innokas perustelemaan kantaasi tapailusuhteeseen että kerropa kuinka sinun suhteesi alkoi.

        Tapasitte, okei. Saman tien ennen kädestä pitämistäkään roudasitte irtaimen omaisuutenne yhteiseen asuntoonne, ja heti välittömästi tunsitte toistenne tavat ja rutiinit, eikö vaan? Ette tarvinneet edes minkäänlaista tutustumisvaihetta kun kaikki sujui kuin vettä vaan.

        Vai oliko kuitenkin seurustelua ja erillään asumista ensin? Sitähän minäkin.
        Niin että salli se muillekin äläkä näsäviisastele.

        "Mutta olet niin innokas perustelemaan kantaasi tapailusuhteeseen että kerropa kuinka sinun suhteesi alkoi.

        Tapasitte, okei. Saman tien ennen kädestä pitämistäkään roudasitte irtaimen omaisuutenne yhteiseen asuntoonne, ja heti välittömästi tunsitte toistenne tavat ja rutiinit, eikö vaan? Ette tarvinneet edes minkäänlaista tutustumisvaihetta kun kaikki sujui kuin vettä vaan.

        Vai oliko kuitenkin seurustelua ja erillään asumista ensin? Sitähän minäkin."

        Tälleen sivusta totean, että miten sen nyt ottaa. En ole koskaan elämässäni oikein seurustellu/tapaillut/treffaillut, mitä sanaa sitä haluakaan käyttää. Parisuhteeni ovat alkaneet silleen hups vaan ja oikeastaan heti käytännössä likipitäen asutaan yhdessä. Ei osoitteita ole tietenkään virallisesti heti muutettu, mutta toinen on herännyt joka aamu toisen kämpältä tämän sängystä, sitten menty päiväksi omiin hommiin ja illalla nähty taas, herätäksemme taas aamulla samasta sängystä. Tätä on nyt jatkettu pian 13 vuotta, joten suht hyvin on toiminut. Tolikaan en ole koskaan elämässäni kiinnostunut kenestäkään ihan uppo-oudosta, vaan jotain kautta on jo tunnettu toisemme joten kuten.


      • Anonyymi00126
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        "Mutta olet niin innokas perustelemaan kantaasi tapailusuhteeseen että kerropa kuinka sinun suhteesi alkoi.

        Tapasitte, okei. Saman tien ennen kädestä pitämistäkään roudasitte irtaimen omaisuutenne yhteiseen asuntoonne, ja heti välittömästi tunsitte toistenne tavat ja rutiinit, eikö vaan? Ette tarvinneet edes minkäänlaista tutustumisvaihetta kun kaikki sujui kuin vettä vaan.

        Vai oliko kuitenkin seurustelua ja erillään asumista ensin? Sitähän minäkin."

        Tälleen sivusta totean, että miten sen nyt ottaa. En ole koskaan elämässäni oikein seurustellu/tapaillut/treffaillut, mitä sanaa sitä haluakaan käyttää. Parisuhteeni ovat alkaneet silleen hups vaan ja oikeastaan heti käytännössä likipitäen asutaan yhdessä. Ei osoitteita ole tietenkään virallisesti heti muutettu, mutta toinen on herännyt joka aamu toisen kämpältä tämän sängystä, sitten menty päiväksi omiin hommiin ja illalla nähty taas, herätäksemme taas aamulla samasta sängystä. Tätä on nyt jatkettu pian 13 vuotta, joten suht hyvin on toiminut. Tolikaan en ole koskaan elämässäni kiinnostunut kenestäkään ihan uppo-oudosta, vaan jotain kautta on jo tunnettu toisemme joten kuten.

        Ymmärrän kertomasi oikein hyvin. Vaikka olen aika lailla suunnittelemiseen taipuvainen henkilö, ihmissuhteissa kannatan tietynlaista "luonnollista kehitystä".

        Ihmissuhde syntyy helposti ja lähes vaivattomasti, kun kaksi oikeanlaista ihmistä kohtaa oikeaan aikaan. Vaivaa täytyy tietysti nähdä, jotta oppii tuntemaan toisen, mutta en kannata ihmissuhteissa mitään tarkan skriptin kanssa etenemistä. Kunhan molemmat saavat ja antavat niitä asioita, joita haluavat saada ja antaa.

        Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa. 😄

        🦄


      • Anonyymi00129
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Ymmärrän kertomasi oikein hyvin. Vaikka olen aika lailla suunnittelemiseen taipuvainen henkilö, ihmissuhteissa kannatan tietynlaista "luonnollista kehitystä".

        Ihmissuhde syntyy helposti ja lähes vaivattomasti, kun kaksi oikeanlaista ihmistä kohtaa oikeaan aikaan. Vaivaa täytyy tietysti nähdä, jotta oppii tuntemaan toisen, mutta en kannata ihmissuhteissa mitään tarkan skriptin kanssa etenemistä. Kunhan molemmat saavat ja antavat niitä asioita, joita haluavat saada ja antaa.

        Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa. 😄

        🦄

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Minunkin makuuni erillissuhteessa on ihan liikaa säätämistä ja sopimista. Ihan liian hankalaa ja monimutkaista touhua.


      • Anonyymi00131
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Minunkin makuuni erillissuhteessa on ihan liikaa säätämistä ja sopimista. Ihan liian hankalaa ja monimutkaista touhua.

        Samaa mieltä. Ja juuri sen vuoksi takerruin siihen, että aloittaja kuvittelee pääsevänsä helpommalla, kun ei asuta yhdessä.

        🦄


      • Anonyymi00140
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        Samaa mieltä. Ja juuri sen vuoksi takerruin siihen, että aloittaja kuvittelee pääsevänsä helpommalla, kun ei asuta yhdessä.

        🦄

        Ei auennut logiikka, mutta ei se mitään. Yhdessä asumisessa on enemmän sovittavaa, eikä kantani ole muuttunut. Erillään asuvat sopivat vain siitä, mitä tapahtuu, kun he tapaavat.


      • Anonyymi00142
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Ei auennut logiikka, mutta ei se mitään. Yhdessä asumisessa on enemmän sovittavaa, eikä kantani ole muuttunut. Erillään asuvat sopivat vain siitä, mitä tapahtuu, kun he tapaavat.

        Minä olen nyt aika paljon avannut logiikkaani.

        Haluaisitko tehdä samoin? Mitä ne asiat ovat, joita yhdessä asuessa täytyy sopia ja sovitella mutta jotka puuttuvat erillissuhteista? Ne asiat, joita täytyy ilmeisesti sopia jo aamulla tai edellisenä päivänä?

        Nämä ovat ilmeisesti niitä "velvoitteita", joiden olemassaolon kyseenalaistin ensimmäiseksi.

        🦄


      • Anonyymi00143
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Ei auennut logiikka, mutta ei se mitään. Yhdessä asumisessa on enemmän sovittavaa, eikä kantani ole muuttunut. Erillään asuvat sopivat vain siitä, mitä tapahtuu, kun he tapaavat.

        Kai ymmärrät, että ellet avaa omaa logiikkaasi, minun (paremmalta näyttävä) logiikka jää kaikille mieleen. 😄😉

        Sinä näytät sitten vain itsepäiseltä ja epäloogiselta. 🤔

        🦄


      • Anonyymi00146
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        "Siis yhdessä asuessa ei ole tarvetta sovitella asioita?? Ilmeisesti kommunikoitte ajatuksia lukemalla, jos tuollainen on mahdollista. Yhdessä asuessa loogisesti ei mikään sopiminen vähene, vaan lisääntyy huomattavasti. Ts. joka päivä on sovittava asioita heti heräämisestä alkaen (luultavasti jo edellisenä päivänä ennakkoonkin)."

        Ei tarvitse sopia läheskään niin paljon kuin erillään asuessa. Iltaisin olemme (lähes) aina toistemme luona, riippumatta siitä, mitä kumpikin on tehnyt päivällä, millaiset työajat ovat olleet jne.

        Emme juuri sovi yhteisiä asioita etukäteen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Se johtuu siitä, että minä aikataulutan elämäni erittäin tarkasti ja erittäin pitkälle tulevaisuuteen. Toinen osapuoli sen sijaan aikatauluttaa elämäänsä mahdollisimman vähän ja tekee päätökset vasta lähempänä niiden toteuttamista.

        Minä siis elän elämääni omaan tyyliini ja toinen elää omaan tyyliinsä. Kun hän haluaa, hän hyppää mukaani siihen, mitä olen tekemässä tai mihin olen menemässä... tai sitten päättää tehdä jotain muuta, jos haluaa. Osa mielenkiinnon kohteistamme on hyvin erilaisia.

        Minä puolestani en lähde lyhyellä varoitusajalla mukaan juuri mihinkään (kuntosalia lukuun ottamatta), koska suunnittelen kaiken niin tarkasti. Yhdessä asuminen mahdollistaa vaivattoman yhdessä tekemisen ja muun konvergenssin tilanteessa, jossa toinen suunnittelee tarkasti ja toinen mahdollisimman vähän. ☺️

        Molemmat hoitavat kotia oma-aloitteisesti omien aikataulujensa ja jaksamisensa mukaan. Joskus myös yhdessä, mutta useimmiten erikseen, koska yhdessä käytettävää aikaa ei kannata käyttää kotitöihin.

        Toivottavasti tämä avasi logiikkaa. ☺️

        🦄

        Noin meni meilläkin alkuun kuten kymmenillätuhansilla muillakin vanhemmilla. Arki pyöri tosta vaan, ei mitään ongelmaa.
        Ennen sitä salamaihastuminen, rakastuminen, yhteisen kodin laitto, rakkautta yllin kyllin.

        Mutta tilanne muuttui.


      • Anonyymi00147
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Ymmärrän kertomasi oikein hyvin. Vaikka olen aika lailla suunnittelemiseen taipuvainen henkilö, ihmissuhteissa kannatan tietynlaista "luonnollista kehitystä".

        Ihmissuhde syntyy helposti ja lähes vaivattomasti, kun kaksi oikeanlaista ihmistä kohtaa oikeaan aikaan. Vaivaa täytyy tietysti nähdä, jotta oppii tuntemaan toisen, mutta en kannata ihmissuhteissa mitään tarkan skriptin kanssa etenemistä. Kunhan molemmat saavat ja antavat niitä asioita, joita haluavat saada ja antaa.

        Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa. 😄

        🦄

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Enää halua? Sinulla on kokemusta etäsuhteesta (tai millä nimellä sitä kutsutkaan), joka ei toiminut?

        Vastaavasti minulla on kokemusta avioliitosta, joka ei pitkän päälle toiminut.
        Alkuun yhdessä asuminen meni kuten sulla ja monella muullakin. Ei tarvinnut erikseen sopia mistään, kaikki sujui kuin ajatus. Mutta...

        Siispä me molemmat näemme kokemuksistamme huonotkin puolet, mutta ei voi sanoa etteivätkö kyseessä olevat suhdemallit toimisi jollakin toisella.

        Joten summa summarum, vedämme köyttä eri päistä. Meillä kummallakin on huono kokemus ja siksi puollamme tämän hetkistä ajatteluamme.

        Siksi pysyn kannassani. Mistä tietää jos mieleni muuttuu, mutta ainakin alkuun haluan edetä varovammin. Tai hitaammin tai tutustuen, miten sen kukin ilmaisee. Selkokielellä sanoen tapailua, ei velvoitteita. Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä.

        Aina elämä ei mene kuin haluaisi, joskus onni potkaisee kun sitä vähiten odottaa.
        Sellaista se on.


      • Anonyymi00148
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        Noin meni meilläkin alkuun kuten kymmenillätuhansilla muillakin vanhemmilla. Arki pyöri tosta vaan, ei mitään ongelmaa.
        Ennen sitä salamaihastuminen, rakastuminen, yhteisen kodin laitto, rakkautta yllin kyllin.

        Mutta tilanne muuttui.

        Sivusta kysyn, että tarkoitatko vanhemmilla vai vanhemmilla? Aloittaja sanoo olevansa lapseton. Jos perheeseen kuuluu lapsia, sovittelu ja aikataulujen ymv. selvittely on väistämätöntä.


      • Anonyymi00149
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Niin ei ole. Hän ei mukaudu aikatauluihini muuten kuin silloin, kun itse aidosti haluaa. Enkä minä mukaudu hänen aikatauluihinsa muulloin kuin silloin, kun itse aidosti haluan ja pystyn. Hän saattaa hetken mielijohteesta lähteä jonnekin tapahtumaan. Saatan lähteä mukaankin. Tai sitten en lähde, jos olen sopinut muuta tai minulla on jokin harrastuksiin liittyvä velvoite.

        Minulla on raskaammin aikataulutettu elämä, ja pidän siitä. Hän ei haluaisi elää kuten minä, enkä minä haluaisi elää kuten hän. Annamme toisillemme vapauden olla sellaisia kuin olemme.

        Yhteiset hetket syntyvät, kun molemmat aidosti haluavat samaa asiaa samaan aikaan. Joskus ne ovat myös yhdessä suunniteltuja, kuten juhlat, matkat, tapahtumat, kuntosalikäynnit ja muut suunnitellut jutut.

        Mutta erillään asuen tämä olisi monimutkaista. Luulen että jopa täysin mahdotonta. 😄

        🦄

        velvoite mainittu😀


      • Anonyymi00150
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Enää halua? Sinulla on kokemusta etäsuhteesta (tai millä nimellä sitä kutsutkaan), joka ei toiminut?

        Vastaavasti minulla on kokemusta avioliitosta, joka ei pitkän päälle toiminut.
        Alkuun yhdessä asuminen meni kuten sulla ja monella muullakin. Ei tarvinnut erikseen sopia mistään, kaikki sujui kuin ajatus. Mutta...

        Siispä me molemmat näemme kokemuksistamme huonotkin puolet, mutta ei voi sanoa etteivätkö kyseessä olevat suhdemallit toimisi jollakin toisella.

        Joten summa summarum, vedämme köyttä eri päistä. Meillä kummallakin on huono kokemus ja siksi puollamme tämän hetkistä ajatteluamme.

        Siksi pysyn kannassani. Mistä tietää jos mieleni muuttuu, mutta ainakin alkuun haluan edetä varovammin. Tai hitaammin tai tutustuen, miten sen kukin ilmaisee. Selkokielellä sanoen tapailua, ei velvoitteita. Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä.

        Aina elämä ei mene kuin haluaisi, joskus onni potkaisee kun sitä vähiten odottaa.
        Sellaista se on.

        Sivusta kysyn, luultavasti vähän samaa mitä yksärikin ihmettelee, että millaisista asioista te oikeasti onnistutte joka päivä, aamusta saakka vääntämään ja sovittelemaan? Kysyin jo ekassa viestissäni, että millaisia asioita ihmiset oikein puhuavat, mutta oikein kukaan ei ole osannut sanoa mistä he puhuvat ja se on aika outoa. Lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli muka määrittää puolisonsa työ ja loma-ajat. Kyllä kai nyt jokainen tajuaa, ettei tuo ole normaalia käytöstä, kummaltakaan osapuolelta? Muutoinkin kaikki edellä esille tuodut kuulostavat vain riitaisen parisuhteen ja toimimattoman ihmissuhteen loppumeiningeiltä, ei normaalilta parisuhteelta.

        Kyllä minäkin olen toimimattomassa parisuhteessa ollut, kahdessakin. Siltikään en ole ikinä joutunut aamusta aloittamaan aikaitaulujen sovittelua tai jo edellisenä iltana tai että toinen määrittäisi työaikani tai lomani. Kyllä minä riidat ja riitaisuudenkin ymmärrän, mutta nämä aiheet, joita tässä on tuotu esille, ovat todella kummallisia. Yleisimmät parisuhteiden riidanaiheet ovat raha, jonka joku ohimennen mainitsi ja sitten ne stereotyyppiset pikkujutut, vessapaperin pyörimissuunta tai hammastahnatuubin puristaminen väärästä kohtaa ymv.


      • Anonyymi00151
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Enää halua? Sinulla on kokemusta etäsuhteesta (tai millä nimellä sitä kutsutkaan), joka ei toiminut?

        Vastaavasti minulla on kokemusta avioliitosta, joka ei pitkän päälle toiminut.
        Alkuun yhdessä asuminen meni kuten sulla ja monella muullakin. Ei tarvinnut erikseen sopia mistään, kaikki sujui kuin ajatus. Mutta...

        Siispä me molemmat näemme kokemuksistamme huonotkin puolet, mutta ei voi sanoa etteivätkö kyseessä olevat suhdemallit toimisi jollakin toisella.

        Joten summa summarum, vedämme köyttä eri päistä. Meillä kummallakin on huono kokemus ja siksi puollamme tämän hetkistä ajatteluamme.

        Siksi pysyn kannassani. Mistä tietää jos mieleni muuttuu, mutta ainakin alkuun haluan edetä varovammin. Tai hitaammin tai tutustuen, miten sen kukin ilmaisee. Selkokielellä sanoen tapailua, ei velvoitteita. Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä.

        Aina elämä ei mene kuin haluaisi, joskus onni potkaisee kun sitä vähiten odottaa.
        Sellaista se on.

        Vastauksesi on kohtelias, mutta et vastaa siihen, mitä kysyin.

        Miksi et kerro syytä? Sehän on syy sille, miksi haluat erillissuhteen.

        🦄


      • Anonyymi00152
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Enää halua? Sinulla on kokemusta etäsuhteesta (tai millä nimellä sitä kutsutkaan), joka ei toiminut?

        Vastaavasti minulla on kokemusta avioliitosta, joka ei pitkän päälle toiminut.
        Alkuun yhdessä asuminen meni kuten sulla ja monella muullakin. Ei tarvinnut erikseen sopia mistään, kaikki sujui kuin ajatus. Mutta...

        Siispä me molemmat näemme kokemuksistamme huonotkin puolet, mutta ei voi sanoa etteivätkö kyseessä olevat suhdemallit toimisi jollakin toisella.

        Joten summa summarum, vedämme köyttä eri päistä. Meillä kummallakin on huono kokemus ja siksi puollamme tämän hetkistä ajatteluamme.

        Siksi pysyn kannassani. Mistä tietää jos mieleni muuttuu, mutta ainakin alkuun haluan edetä varovammin. Tai hitaammin tai tutustuen, miten sen kukin ilmaisee. Selkokielellä sanoen tapailua, ei velvoitteita. Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä.

        Aina elämä ei mene kuin haluaisi, joskus onni potkaisee kun sitä vähiten odottaa.
        Sellaista se on.

        "Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä."

        Tuon tietysti täysin ok. Tottakai se on. Haluaisin kuitenkin edelleen tietää, että mitä ihmiset täällä noilla velvoitteilla tarkoittavat. Sinä et todellakaan ole ensimmäinen, etkä ainoa, joka tuollaisista puhuu. Kukaan ei kuitenkaan sen tarkemmin avaa, että millaisia ovat ne erityisesti parisuhteeseen ja yhteiseen arkeen liittyvät velvotteet. Itselläni ei ole sellaisia arkeen ja sen pyörittämiseen liittyviä velvotteita, jotka ovat sidoksissa nimenomaan pariauhteeseen tai arjen yhteisyyteen ja haluaisin todella kuulla, että mitä ihmettä ne ovat. Minun omat arjen pyörittämiseen liittyvät tekemiseni ovat täysin samoja, olinpa sinkku tai parisuhteessa. Minä käyn töissä, siivoan, pesen pyykkiä, laitan ruokaa, käyn kaupassa, käyn harrasteissani, maksan laskut jne. täysin riippumatta siitä olenko parisuhteessa. Millaisia lisävelvoitteita parisuhde teillä tuohon listaan lisää? Itselläni tuohon listaan ei ole tullut mitään lisää edes toimimattomassa parisuhteessa.


      • Anonyymi00153
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Vastauksesi on kohtelias, mutta et vastaa siihen, mitä kysyin.

        Miksi et kerro syytä? Sehän on syy sille, miksi haluat erillissuhteen.

        🦄

        Minä tiedän syyn, ja se riittäköön.

        Osittain huono kokemukseni, mutta eniten se, että tämän hetkisen elämäntilanteeni takia en halua ketään, joka joutuisi kantamaan päävastuun arjestamme poissa ollessani. Se ei toimi orastavassa suhteessa kuten jo .vakiintuneessa.

        Tulisi hyväksikäyttäjän tunne, enkä halua että miehelle tulisi tunne hyväksikäytettävästä. Tuskin kukaan mies sellaiseen edes suostuisi.


      • Anonyymi00154
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Minunkin makuuni erillissuhteessa on ihan liikaa säätämistä ja sopimista. Ihan liian hankalaa ja monimutkaista touhua.

        Sama kokemus mullakin. Erillisasumiseni ovat molemmat päättyneet yhteen muuttamisenn, sillä se on aikatauluttamisen ja kaiken muunkin yhteensovittamisen kannalta niin paljon helpompaa. Kaikki yhteinen aika piti aina erikseen sopia ja sovitella, tai sitä ei ollut. Se oli rasite suhteelle ja molempia vituttivat ne ainaiset siirtymät.


      • Anonyymi00155
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        "Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä."

        Tuon tietysti täysin ok. Tottakai se on. Haluaisin kuitenkin edelleen tietää, että mitä ihmiset täällä noilla velvoitteilla tarkoittavat. Sinä et todellakaan ole ensimmäinen, etkä ainoa, joka tuollaisista puhuu. Kukaan ei kuitenkaan sen tarkemmin avaa, että millaisia ovat ne erityisesti parisuhteeseen ja yhteiseen arkeen liittyvät velvotteet. Itselläni ei ole sellaisia arkeen ja sen pyörittämiseen liittyviä velvotteita, jotka ovat sidoksissa nimenomaan pariauhteeseen tai arjen yhteisyyteen ja haluaisin todella kuulla, että mitä ihmettä ne ovat. Minun omat arjen pyörittämiseen liittyvät tekemiseni ovat täysin samoja, olinpa sinkku tai parisuhteessa. Minä käyn töissä, siivoan, pesen pyykkiä, laitan ruokaa, käyn kaupassa, käyn harrasteissani, maksan laskut jne. täysin riippumatta siitä olenko parisuhteessa. Millaisia lisävelvoitteita parisuhde teillä tuohon listaan lisää? Itselläni tuohon listaan ei ole tullut mitään lisää edes toimimattomassa parisuhteessa.

        Luit jo varmaan alla olevan, mutta vastaan sullekin.

        Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä.

        Siksi minulle sopisi tällä hetkellä tapailusuhde. Toivoisin löytäväni miehen jolla sama tilanne. Kaksi samanlaista samassa tilanteessa jotka tapailevat kun molemmille sopii.

        Jos sellaista ei löydy, ei voi mitään. Tyydyn kohtalooni.


      • Anonyymi00156
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Luit jo varmaan alla olevan, mutta vastaan sullekin.

        Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä.

        Siksi minulle sopisi tällä hetkellä tapailusuhde. Toivoisin löytäväni miehen jolla sama tilanne. Kaksi samanlaista samassa tilanteessa jotka tapailevat kun molemmille sopii.

        Jos sellaista ei löydy, ei voi mitään. Tyydyn kohtalooni.

        "Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä."

        Millä perusteella noin kuvittelet? Ihmisiä on monenlaisia, eikä tuo ole kaikille mikään ongelma. Tuo jälkimmäinenhän on sinun korviesi välissä, jos nimittäin olisi huonoa omaatuntoa jostakin, mikä on toiselle täysin ok. Enkä nyt sanonut tuota pahalla. Faktahan se on, että vika on omien korvien välissä, jos tekee olemattomasta itselleen ongelman. Mutta siis nyt aletaan viimein olla niissä faktoissa, joita peräänkuulutin. Ongelma ei ole varsinaisesti yhteisasuminen, vaan se miten sinä sen miellät, mitä sen sinun mielestäsi kuuluu olla. Etkä usko, että pystyisit päästämään irti niistä asenteistasi. Se on tietysti ok ja nyt tosiaan aletaan olemaan niissä oikeissa asioissa, eli omissa asenteissa ja olettamissa.

        Näin mutulla totean, että lienee suht tavallinen ajattelutapa(ongelma) naisilla, varsinkin jo keski-iän yrittäneillä tai sen kynnyksellä olevilla. Ehkä sitä ikäpolvea on vielä kasvatettu keskimäärin turhan sukupuolittuneesti, stereotyyppisin roolein ja olettamin. En muista kuulleeni ikinä yhdenkään miehen suusta, että se olisi ongelma, että toinen ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä. Vähän vanhemmat naiset taas ottavat siitäkin stressiä ja huonoa omaatuntoa. Jollakin hieman kieroutuneella tavalla naisrn kuuluisi sitä ja tätä, mutta vain parisuhteessa yhdessäasuessa. Sinkkuna voi jättää tekemättä ja stressaamatta, joka on, jos sitä rehellisesti pohtii, aika koomista ajattelua. Onhan se nyt hassua, että tuollaiset ajatukset lähtevät siitä, että miehen kanssa asuessa naisen kuuluisi hoitaa noita, vaikka ennen sitä yhteisasumista se mies on hoitanut ne ihan itse. Eikä siinä mitään, että "taakkaa" jaetaan, mutta että siitä tekee itselleen etukäteisongelman, vaikkei sitä toista ihmistä vielä edes ole, eikä näin ollen voi tietää lainkaan miten hän tuon ajattelee.


      • Anonyymi00158
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        "Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä."

        Millä perusteella noin kuvittelet? Ihmisiä on monenlaisia, eikä tuo ole kaikille mikään ongelma. Tuo jälkimmäinenhän on sinun korviesi välissä, jos nimittäin olisi huonoa omaatuntoa jostakin, mikä on toiselle täysin ok. Enkä nyt sanonut tuota pahalla. Faktahan se on, että vika on omien korvien välissä, jos tekee olemattomasta itselleen ongelman. Mutta siis nyt aletaan viimein olla niissä faktoissa, joita peräänkuulutin. Ongelma ei ole varsinaisesti yhteisasuminen, vaan se miten sinä sen miellät, mitä sen sinun mielestäsi kuuluu olla. Etkä usko, että pystyisit päästämään irti niistä asenteistasi. Se on tietysti ok ja nyt tosiaan aletaan olemaan niissä oikeissa asioissa, eli omissa asenteissa ja olettamissa.

        Näin mutulla totean, että lienee suht tavallinen ajattelutapa(ongelma) naisilla, varsinkin jo keski-iän yrittäneillä tai sen kynnyksellä olevilla. Ehkä sitä ikäpolvea on vielä kasvatettu keskimäärin turhan sukupuolittuneesti, stereotyyppisin roolein ja olettamin. En muista kuulleeni ikinä yhdenkään miehen suusta, että se olisi ongelma, että toinen ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä. Vähän vanhemmat naiset taas ottavat siitäkin stressiä ja huonoa omaatuntoa. Jollakin hieman kieroutuneella tavalla naisrn kuuluisi sitä ja tätä, mutta vain parisuhteessa yhdessäasuessa. Sinkkuna voi jättää tekemättä ja stressaamatta, joka on, jos sitä rehellisesti pohtii, aika koomista ajattelua. Onhan se nyt hassua, että tuollaiset ajatukset lähtevät siitä, että miehen kanssa asuessa naisen kuuluisi hoitaa noita, vaikka ennen sitä yhteisasumista se mies on hoitanut ne ihan itse. Eikä siinä mitään, että "taakkaa" jaetaan, mutta että siitä tekee itselleen etukäteisongelman, vaikkei sitä toista ihmistä vielä edes ole, eikä näin ollen voi tietää lainkaan miten hän tuon ajattelee.

        Äläpäs nyt, mikäs sinä olet määrittelemään minkä minä kokisin ongelmaksi ja miten minun pitäisi muuttaa ajatteluani?

        Elä sinä kuten haluat ja anna muidenkin elää.


      • Anonyymi00160
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        "Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä."

        Millä perusteella noin kuvittelet? Ihmisiä on monenlaisia, eikä tuo ole kaikille mikään ongelma. Tuo jälkimmäinenhän on sinun korviesi välissä, jos nimittäin olisi huonoa omaatuntoa jostakin, mikä on toiselle täysin ok. Enkä nyt sanonut tuota pahalla. Faktahan se on, että vika on omien korvien välissä, jos tekee olemattomasta itselleen ongelman. Mutta siis nyt aletaan viimein olla niissä faktoissa, joita peräänkuulutin. Ongelma ei ole varsinaisesti yhteisasuminen, vaan se miten sinä sen miellät, mitä sen sinun mielestäsi kuuluu olla. Etkä usko, että pystyisit päästämään irti niistä asenteistasi. Se on tietysti ok ja nyt tosiaan aletaan olemaan niissä oikeissa asioissa, eli omissa asenteissa ja olettamissa.

        Näin mutulla totean, että lienee suht tavallinen ajattelutapa(ongelma) naisilla, varsinkin jo keski-iän yrittäneillä tai sen kynnyksellä olevilla. Ehkä sitä ikäpolvea on vielä kasvatettu keskimäärin turhan sukupuolittuneesti, stereotyyppisin roolein ja olettamin. En muista kuulleeni ikinä yhdenkään miehen suusta, että se olisi ongelma, että toinen ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä. Vähän vanhemmat naiset taas ottavat siitäkin stressiä ja huonoa omaatuntoa. Jollakin hieman kieroutuneella tavalla naisrn kuuluisi sitä ja tätä, mutta vain parisuhteessa yhdessäasuessa. Sinkkuna voi jättää tekemättä ja stressaamatta, joka on, jos sitä rehellisesti pohtii, aika koomista ajattelua. Onhan se nyt hassua, että tuollaiset ajatukset lähtevät siitä, että miehen kanssa asuessa naisen kuuluisi hoitaa noita, vaikka ennen sitä yhteisasumista se mies on hoitanut ne ihan itse. Eikä siinä mitään, että "taakkaa" jaetaan, mutta että siitä tekee itselleen etukäteisongelman, vaikkei sitä toista ihmistä vielä edes ole, eikä näin ollen voi tietää lainkaan miten hän tuon ajattelee.

        Kieltämättä hieman ongelmallinen ajattelutapa. Se, että asua yksikseen, on ok. Eipä se kenellekään kuulu. Vaan jos se syy miksi haluaa asua yksin on, että "en voi asua yhdessä toisen kanssa, koska en halua/ehdi tehdä kotitöitä", niin se on aika kummallista. Eihän sitä voi etukäteen tietää millainen yksilö se toinen olisi, ennen kun on edes tavannut tätä. Tai no ehkä aloittajan miesmaku on sitten sellainen, ettei hän kykenisi pitämään miehestä, joka mielellään tekisi suurimman osan niistä arjen kotijutuista.


      • Anonyymi00161
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Sivusta kysyn, että tarkoitatko vanhemmilla vai vanhemmilla? Aloittaja sanoo olevansa lapseton. Jos perheeseen kuuluu lapsia, sovittelu ja aikataulujen ymv. selvittely on väistämätöntä.

        Entä jos lapsi on vaikka aikuinen ja perheineen toisella puolella maapalloa? Kenties videopuhelut kerran viikossa, matkustus 1-2-kertaa vuodessa.

        No?


      • Anonyymi00162
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        "Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä."

        Millä perusteella noin kuvittelet? Ihmisiä on monenlaisia, eikä tuo ole kaikille mikään ongelma. Tuo jälkimmäinenhän on sinun korviesi välissä, jos nimittäin olisi huonoa omaatuntoa jostakin, mikä on toiselle täysin ok. Enkä nyt sanonut tuota pahalla. Faktahan se on, että vika on omien korvien välissä, jos tekee olemattomasta itselleen ongelman. Mutta siis nyt aletaan viimein olla niissä faktoissa, joita peräänkuulutin. Ongelma ei ole varsinaisesti yhteisasuminen, vaan se miten sinä sen miellät, mitä sen sinun mielestäsi kuuluu olla. Etkä usko, että pystyisit päästämään irti niistä asenteistasi. Se on tietysti ok ja nyt tosiaan aletaan olemaan niissä oikeissa asioissa, eli omissa asenteissa ja olettamissa.

        Näin mutulla totean, että lienee suht tavallinen ajattelutapa(ongelma) naisilla, varsinkin jo keski-iän yrittäneillä tai sen kynnyksellä olevilla. Ehkä sitä ikäpolvea on vielä kasvatettu keskimäärin turhan sukupuolittuneesti, stereotyyppisin roolein ja olettamin. En muista kuulleeni ikinä yhdenkään miehen suusta, että se olisi ongelma, että toinen ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä. Vähän vanhemmat naiset taas ottavat siitäkin stressiä ja huonoa omaatuntoa. Jollakin hieman kieroutuneella tavalla naisrn kuuluisi sitä ja tätä, mutta vain parisuhteessa yhdessäasuessa. Sinkkuna voi jättää tekemättä ja stressaamatta, joka on, jos sitä rehellisesti pohtii, aika koomista ajattelua. Onhan se nyt hassua, että tuollaiset ajatukset lähtevät siitä, että miehen kanssa asuessa naisen kuuluisi hoitaa noita, vaikka ennen sitä yhteisasumista se mies on hoitanut ne ihan itse. Eikä siinä mitään, että "taakkaa" jaetaan, mutta että siitä tekee itselleen etukäteisongelman, vaikkei sitä toista ihmistä vielä edes ole, eikä näin ollen voi tietää lainkaan miten hän tuon ajattelee.

        "En muista kuulleeni ikinä yhdenkään miehen suusta, että se olisi ongelma, että toinen ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä."

        Ei varmasti kunhan se vastuunottaja on nainen.


      • Anonyymi00163
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Äläpäs nyt, mikäs sinä olet määrittelemään minkä minä kokisin ongelmaksi ja miten minun pitäisi muuttaa ajatteluani?

        Elä sinä kuten haluat ja anna muidenkin elää.

        Noinhan sinä juuri tuossa edellä kerroit. Sanoitko sitten jotakin muuta mitä tarkoitit? Varsin selvin sanoin se tuossa esille tuodaan mikä se ongelma on "Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä." Et myöskään tuo tuossa esille mitään muuta kohtaa kuin tuon "arjen pyörittämisen", mikä nyt lapsettomilla ihmisillä ei yleensä edes ole kovin monimutkainen palapeli. Koska et tuo esille mitään muuta, niin tuo kai se ongelmasi siis on. Minä en siis määrittele mitään, vaan teit sen itse tuossa edellä, jo tuo oli sinun viestisi. Jos sinä itse selvästi annat tietyn kuvan, vaikkapa puhumalla vain yhdestä asiasta kuten tuossa teit, niin siitä sanomastasihan ne johtopäätökset on pakko vetää. Minä nimenomaan en lähtenyt keksimään mitään tekstisi ulkopuolelta, vaan otan tekstisi juuri tasan kuten sen sanoit.


      • Anonyymi00164
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Entä jos lapsi on vaikka aikuinen ja perheineen toisella puolella maapalloa? Kenties videopuhelut kerran viikossa, matkustus 1-2-kertaa vuodessa.

        No?

        Sekavaa settiä taas. Sinun lapsesi ovat sinun lapsiasi, vaikka he olisivat jo iältään aikuisia. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään tituleeraavan itseään lapsettomaksi, jos hänellä on aikuisia lapsia. Kyllä he yleensä kertovat lastensa olevan jo aikuisia. Aloittaja taas kirjoittaa "Olen vapaa ja lapseton, eikä exäkään roiku mukana." Niin että onko sinulla nyt lapsia vai ei ole?


      • Anonyymi00165
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        "En muista kuulleeni ikinä yhdenkään miehen suusta, että se olisi ongelma, että toinen ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä."

        Ei varmasti kunhan se vastuunottaja on nainen.

        Tuo oli selvästi ainakinntuossa edellä kirjoittsneen olettama miesten ajattelusta. Tai ehkä sitten hän kykenee tykästymään vain mieheen, joka ajattelee noin (hyvä haarukointi tämä tuossa edellä toiselta kirjoittajalta). Itse kuitenkin tunnen paljon miehiä, joille ei tuota mitään ongelmaa olla se vastuunottaja. Siinäkin tilanteessa miehet tuppaavat yleensä olemaan paljon suoraviivaisempia. Jos se on heille henkilökohtaisella tasolla ongelma, he yleensä sanovat sen.


      • Anonyymi00166
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Noinhan sinä juuri tuossa edellä kerroit. Sanoitko sitten jotakin muuta mitä tarkoitit? Varsin selvin sanoin se tuossa esille tuodaan mikä se ongelma on "Pitemmän päälle se ei vaan toimi jos toisella on päävastuu arjenpyörittämisestä.
        Vastaavasti tuntisin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä." Et myöskään tuo tuossa esille mitään muuta kohtaa kuin tuon "arjen pyörittämisen", mikä nyt lapsettomilla ihmisillä ei yleensä edes ole kovin monimutkainen palapeli. Koska et tuo esille mitään muuta, niin tuo kai se ongelmasi siis on. Minä en siis määrittele mitään, vaan teit sen itse tuossa edellä, jo tuo oli sinun viestisi. Jos sinä itse selvästi annat tietyn kuvan, vaikkapa puhumalla vain yhdestä asiasta kuten tuossa teit, niin siitä sanomastasihan ne johtopäätökset on pakko vetää. Minä nimenomaan en lähtenyt keksimään mitään tekstisi ulkopuolelta, vaan otan tekstisi juuri tasan kuten sen sanoit.

        "Koska et tuo esille mitään muuta, niin tuo kai se ongelmasi siis on. Minä en siis määrittele mitään, vaan teit sen itse tuossa edellä, jo tuo oli sinun viestisi. Jos sinä itse selvästi annat tietyn kuvan, vaikkapa puhumalla vain yhdestä asiasta kuten tuossa teit, niin siitä sanomastasihan ne johtopäätökset on pakko vetää."

        Niin. Jos ei kerro, jäädään mielikuvien tasolle.

        🦄


      • Anonyymi00167
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Kai ymmärrät, että ellet avaa omaa logiikkaasi, minun (paremmalta näyttävä) logiikka jää kaikille mieleen. 😄😉

        Sinä näytät sitten vain itsepäiseltä ja epäloogiselta. 🤔

        🦄

        Logiikka on logiikkaa, eikä se voi olla mitenkään "paremmin näyttävää" millään muotoa.

        Yhdessä asuessa on tietenkin enemmän sovittavia asioita, koska ollaan yhdessä enemmän. Loogisesti asia on hyvin yksinkertainen.

        Jotkut kommentoijat luulevat edellä sanotun tarkoittavan, että olisi eri mielisyyksiä tai jotakin ERITYISTÄ sovittavaa enemmän kuin erikseen asuttaessa. Siitähän ei ole kysymys.

        Kysymys oli ainoastaan ja vain logiikasta.

        Yhdessä asuminen voi olla paljon HELPOMPAA kuin erikseen asuttaessa, jos pariskunta kokee niin. Helpompi ei tarkoita sitä, että asioista ei sovittaisi [ja paljon enemmistä asioista kuin erikseen asuttaessa] vaan sitä, että pariskunta sopii asioistaan sujuvasti ja ilman ERITYISTÄ SOVITTELUA. Tämä helppous on tietenkin mahdollista yhdessä asuttaessa, jso pariskunta on keskenään hyvässä suhteessa ja siten kykenee sopimaan niistä lukuisista sovittavista asioista yhdessä asumiseen liittyen.

        Sopimisen helppous ≠ sopimisen määrä. MOT


      • Anonyymi00169
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        Logiikka on logiikkaa, eikä se voi olla mitenkään "paremmin näyttävää" millään muotoa.

        Yhdessä asuessa on tietenkin enemmän sovittavia asioita, koska ollaan yhdessä enemmän. Loogisesti asia on hyvin yksinkertainen.

        Jotkut kommentoijat luulevat edellä sanotun tarkoittavan, että olisi eri mielisyyksiä tai jotakin ERITYISTÄ sovittavaa enemmän kuin erikseen asuttaessa. Siitähän ei ole kysymys.

        Kysymys oli ainoastaan ja vain logiikasta.

        Yhdessä asuminen voi olla paljon HELPOMPAA kuin erikseen asuttaessa, jos pariskunta kokee niin. Helpompi ei tarkoita sitä, että asioista ei sovittaisi [ja paljon enemmistä asioista kuin erikseen asuttaessa] vaan sitä, että pariskunta sopii asioistaan sujuvasti ja ilman ERITYISTÄ SOVITTELUA. Tämä helppous on tietenkin mahdollista yhdessä asuttaessa, jso pariskunta on keskenään hyvässä suhteessa ja siten kykenee sopimaan niistä lukuisista sovittavista asioista yhdessä asumiseen liittyen.

        Sopimisen helppous ≠ sopimisen määrä. MOT

        Edelleenkin kaipaisin selvennystä siihen mistä ihmeestä koet tarvetta parisuhteessa jatkuvasti sopia jotakin. Yritin tuossa kovasti miettiä mistä olen viimeksi sopinut mieheni kanssa jotakin ja se oli mitä ruokaa joulupöydästämme löytyy. Sopiminen täytyisi määrittää erittäin laveasti, jotta voisin sanoa meidän sopineen jotakin sitten tuon. Edelleen olisin hyvin kiinnostunut tietämään, että mistä ihmeestä joku onnistuu löytämään jotain sovittavaa asiaa joka päivälle. Kuinka laveasti määrität sopimisen, jos kerta joka päivälle löytyy jotain sovittavaa.

        Mä ilmoitin eilen miehelle, että olen suunnitellut vaihtavani auton, eikä edes tuo ole asia, josta tarvitsisi sopia mitään. Se oli ilmoitusasia, joka ei sinällään kosketa hänen elämäänsä millään tavalla.


      • Anonyymi00170
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        "Minulle erillissuhde olisi jotain, mitä en enää halua, mutta voin joustaa monessa muussa asiassa."

        Enää halua? Sinulla on kokemusta etäsuhteesta (tai millä nimellä sitä kutsutkaan), joka ei toiminut?

        Vastaavasti minulla on kokemusta avioliitosta, joka ei pitkän päälle toiminut.
        Alkuun yhdessä asuminen meni kuten sulla ja monella muullakin. Ei tarvinnut erikseen sopia mistään, kaikki sujui kuin ajatus. Mutta...

        Siispä me molemmat näemme kokemuksistamme huonotkin puolet, mutta ei voi sanoa etteivätkö kyseessä olevat suhdemallit toimisi jollakin toisella.

        Joten summa summarum, vedämme köyttä eri päistä. Meillä kummallakin on huono kokemus ja siksi puollamme tämän hetkistä ajatteluamme.

        Siksi pysyn kannassani. Mistä tietää jos mieleni muuttuu, mutta ainakin alkuun haluan edetä varovammin. Tai hitaammin tai tutustuen, miten sen kukin ilmaisee. Selkokielellä sanoen tapailua, ei velvoitteita. Velvoitteella tarkoitan ihan yksinkertaisesti sitä etten ole tällä hetkellä valmis lupautumaan ottamaan vastuuta YHTEISEN arjen pyörittämisestä.

        Aina elämä ei mene kuin haluaisi, joskus onni potkaisee kun sitä vähiten odottaa.
        Sellaista se on.

        "Enää halua? Sinulla on kokemusta etäsuhteesta (tai millä nimellä sitä kutsutkaan), joka ei toiminut?"

        Vastaan vielä tähän. Suhde toimi kyllä niin kauan kuin se kesti, mutta haluan asua rakastamani ihmisen kanssa. Se on minulle mieluisampi elämäntyyli.

        🦄


      • Anonyymi00171
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Edelleenkin kaipaisin selvennystä siihen mistä ihmeestä koet tarvetta parisuhteessa jatkuvasti sopia jotakin. Yritin tuossa kovasti miettiä mistä olen viimeksi sopinut mieheni kanssa jotakin ja se oli mitä ruokaa joulupöydästämme löytyy. Sopiminen täytyisi määrittää erittäin laveasti, jotta voisin sanoa meidän sopineen jotakin sitten tuon. Edelleen olisin hyvin kiinnostunut tietämään, että mistä ihmeestä joku onnistuu löytämään jotain sovittavaa asiaa joka päivälle. Kuinka laveasti määrität sopimisen, jos kerta joka päivälle löytyy jotain sovittavaa.

        Mä ilmoitin eilen miehelle, että olen suunnitellut vaihtavani auton, eikä edes tuo ole asia, josta tarvitsisi sopia mitään. Se oli ilmoitusasia, joka ei sinällään kosketa hänen elämäänsä millään tavalla.

        Olen onnellinen telepaattisesta suhteestanne. Ei ole muuta kommentoitavaa.

        Telepatia on ihanaa!


      • Anonyymi00172
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        Olen onnellinen telepaattisesta suhteestanne. Ei ole muuta kommentoitavaa.

        Telepatia on ihanaa!

        Mistä ihmeen telepaattisesta suhteesta? Kaipaan edelleen tietoa siitä, että mitä ihmeen sovittavaa saat jokaiselle päivälle keksittyä. Alan epäillä, ettei sellaisia asioita ole, vaan jankutat muuten vaan, kun et tunnu osaavan kertoa yhtään ainoaa konkreettista asiaa, josta pitää sopia joka päivä.

        Sovitteko te joka ilta aina sen, koska heräätte? No meillä mennään töihin, joten tuota ei tarvitse sopia ja viikonloppuisin heräämme kun heräämme. Sovitteko te joka aamu mitä kumpikin pukee päälleen? Meillä molemmat ovat kykeneviä päättämään itse. Pitääkö teillä kysyä toisen mielipide siihen mitä saa syödä aamupalaksi, voiko juoda kahvia, pitääkö pestä hampaat ja harjata hiukset? Käyttekö joka päivä keskustelun, että millä menisi töihin ja millä tulisi kotiin? Pitääkö toista joka päivä muistuttaa, että tulethan illalla kotiin? Pitääkö joka päivä neuvotella, mitä syötäisiin ja saako joka ilta käydä suihkussa vai pitäkö käydä aamulla vai onko joka päivä liian usein.

        Ihan vilpittömästi, mistä hiivatista te oikein neuvottelette joka päivä? Meillä on asiat sovittu iät ja ajat sitten. Ei niissä ole mitään sovittavaa. Molemmat menevät töihin kun menevät, tulevat illalla kotiin töiden ja mahdollisten harrasteiden jälkeen. Ne menemiset ja tulemiset sujuvat ilman mitään neuvottelemista. Jos jotain yllättävää tulee, niin se on korkeintaan ilmoitusasia.


      • Anonyymi00173
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Edelleenkin kaipaisin selvennystä siihen mistä ihmeestä koet tarvetta parisuhteessa jatkuvasti sopia jotakin. Yritin tuossa kovasti miettiä mistä olen viimeksi sopinut mieheni kanssa jotakin ja se oli mitä ruokaa joulupöydästämme löytyy. Sopiminen täytyisi määrittää erittäin laveasti, jotta voisin sanoa meidän sopineen jotakin sitten tuon. Edelleen olisin hyvin kiinnostunut tietämään, että mistä ihmeestä joku onnistuu löytämään jotain sovittavaa asiaa joka päivälle. Kuinka laveasti määrität sopimisen, jos kerta joka päivälle löytyy jotain sovittavaa.

        Mä ilmoitin eilen miehelle, että olen suunnitellut vaihtavani auton, eikä edes tuo ole asia, josta tarvitsisi sopia mitään. Se oli ilmoitusasia, joka ei sinällään kosketa hänen elämäänsä millään tavalla.

        "Yritin tuossa kovasti miettiä mistä olen viimeksi sopinut mieheni kanssa jotakin ja se oli mitä ruokaa joulupöydästämme löytyy."

        Tämähän onkin hyvä esimerkki.

        Minä pidän enemmän ruokaostosten tekemisestä, joten olen ottanut siitä (mieheni suostumuksella) päävastuun. Joulupöydän sisällöstä sopiminen meni niin, että vein miehelleni kynän ja lehtiön ja pyysin kirjoittamaan siihen, mitä hän haluaa joulupöytään. Sen jälkeen kun hän oli kirjoittanut omat toiveensa, lisäsin listaan ne omat toiveeni, joita ei listassa vielä ollut.

        Tämän listan kanssa oli helppoa mennä jouluruokaostoksille. Hoidin järjestelyn ajoissa, koska halusin hyödyntää muutaman eri kaupan tarjoukset.

        Luonnollisesti säästin listamme. Tarkoituksenani on tehdä siitä(kin) exceli, mutta valitettavasti listan digitointi on vielä vaiheessa.

        Joka tapauksessa: helppoahan tuollainen on.

        🦄


    • Anonyymi00011

      Jokin tuollainen kevytsuhde voisi sopia omaankin elämäntilanteeseeni. Jostain syystä tällainen suhdemuoto ei ole koskaan kohdallani toteutunut enkä tunnu osaavan sellaista hankkiakaan. Viimeksi kun deittailin muutamaa miestä, niin he olivat hyvin nopeasti "all in"-moodissa. He halusivat heti vakavan parisuhteen ja sitä tavallaan itsekin haluan, koska pelkkä seksisuhde ei todennäköisesti kohdallani toimisi, mutta en halua hypätä heti syvään päätyyn. Haluaisin pitkän yksinolon jälkeen sellaista pehmeämpää tutustumista, mukavaa rentoa yhdessäoloa.

      Vika lienee minussa, mutta korjauskeinot puuttuvat.

      Aletheias

    • Anonyymi00035

      Näin introverttina kokisin tuollaisen suhteen hirvittävän raskaaksi ja vaivalloiseksi. En tietenkään moiti sinua. Jokainen tekee sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Halusin vain kokea sen tunteen, joka itsrlleni ensimmäisenä tuli. Kannattaa varmasti etsiä vähän ekstrovertimpi miesyksilö, jotta tuo voi toimia.

    • Anonyymi00036

      En ole kyllä sisar, mutta itselleni kävisi sellainen hyvin sovittu etäsuhde.

      Tietty olisi kolistava molemminpuolin. Sitten sopisi ja määrittelisi suhteen selkeäksi kummallekin.
      -tapaamiset: sopivasti vuorottelua. Mahdollisimman monta jo etukäteen, niin homma luonnistuu ja tietää mitä odottaa ja suunnitella muun elämänsä sen mukaan.
      -suhteen laatu: Onko tarkoitus edetä johonkin suuntaan ja mihin? Mitä odotuksia kummallakin on jne.
      -seksi: Kaikki seksiin liittyvä kannattaa sopia. Voiko olla muita, mikä suojaus.... kaikki odotukset jne.
      -tutustuttaminen: Onko tarkoitus tutustuttaa lapsiin, vanhempiin, sukulaisiin, kavereihin?

      Vois olla muitakin kohtia, mutta ne sopisi etukäteen ja tietty kaikkia voi korjata vauhdissa.

      Itse ainakin tykkäisin tälläisestä. Olisi varmaa toimintaa, eikä tarvitsisi "säätää".

      • Anonyymi00037

        Ai niin ja kokemuksia on...

        Mutta ei niin hyvin sovittuja. Vaan niissä oli juurikin monta asiaa vähän vain oletuksena roikkumassa ilmassa.
        Siksi niissä alkoi jossain vuoden kohdilla tulla vaikka mitä ongelmia, kun alkoi "alkukiiman" jälkeiset hormoonihuurut laskea sensoreista...

        Suhteissa yleensä toinen on vetäjä ja toinen vedettävä...ellri muuta juurikin sovita.


      • Anonyymi00087
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Ai niin ja kokemuksia on...

        Mutta ei niin hyvin sovittuja. Vaan niissä oli juurikin monta asiaa vähän vain oletuksena roikkumassa ilmassa.
        Siksi niissä alkoi jossain vuoden kohdilla tulla vaikka mitä ongelmia, kun alkoi "alkukiiman" jälkeiset hormoonihuurut laskea sensoreista...

        Suhteissa yleensä toinen on vetäjä ja toinen vedettävä...ellri muuta juurikin sovita.

        Ettekö ihastuneet toisiinne vai oliko suhteenne seksin varassa?
        -ap


      • Anonyymi00088

        Tämä nyt ainakinnkuulostaa oikein maksimaaliselta säätämiseltä ja sovittelulta, ei lainkaan "ilman velvoitteita" vaihtoehdolta.


      • Anonyymi00094
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Ettekö ihastuneet toisiinne vai oliko suhteenne seksin varassa?
        -ap

        Ihastuttiin ja rakastuttiin.

        Mutta ei pelkälle fiilikselle asioita pitäis jättää, varsinkin jos on etäsuhteessa. Mitä enempi asioita sopii, sen vähemmän jää oletukselle tilaa.

        Sitä kun suhde ja tunteet toista kohtaan syvenee, alkukiima loppuu, alkaa kyseenalaistamaan asioita...


      • Anonyymi00095
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        Tämä nyt ainakinnkuulostaa oikein maksimaaliselta säätämiseltä ja sovittelulta, ei lainkaan "ilman velvoitteita" vaihtoehdolta.

        Kyllä suhteissa on velvoitteita.


      • Anonyymi00159
        Anonyymi00095 kirjoitti:

        Kyllä suhteissa on velvoitteita.

        Millaisia velvoitteita niissä sitten mielestäsi on?


    • Anonyymi00039

      Haluat siis vain välillä normaalia läheisyyttä, millaista läheisyyttä useimmiten haluat jos et normaalia?

      • Anonyymi00044

        Normaalia läheisyyttä eli hellittelyä, lellittelyä, halailua ja seksiä.
        Etänä muistaisin viestein ja soitoin, kertomalla miten rakastan vaikkei ollakaan aina lähekkäin.


    • En nyt tässä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, mutta ite kaipaisin miehenä jotain samankaltaista. Sillein että tapailisi naista vain kun se hyvältä puolin ja toisin tuntuisi, mutta että oltaisiin kuitenkin uskollisia toisillemme ja oltaisiin hyvät ystävät. Joten kyllä meitä on. Onnea etsintään.

    • Anonyymi00050

      Enpäs olekaan outolintu 😉
      Palstalle ilmaantunut muitakin jotka haluaisivat vastaavanlaisen suhteen.
      -ap

      • Anonyymi00054

        Et ole lainkaan outo. Vaikka olen kyseenalaistanut tuolla edellä esittämiäsi syitä, niin ainakaan minä en ole hetkeäkään pitänyt sinua outona. Erillissuhteet ovat nykypäivänä varsin tavallisia.


      • Anonyymi00071
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Et ole lainkaan outo. Vaikka olen kyseenalaistanut tuolla edellä esittämiäsi syitä, niin ainakaan minä en ole hetkeäkään pitänyt sinua outona. Erillissuhteet ovat nykypäivänä varsin tavallisia.

        Tinderissä olis juuri tuota erillis suhteita


      • Anonyymi00075
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Tinderissä olis juuri tuota erillis suhteita

        Sinähän siitä Tinderistä kaiken tiedät.


    • Anonyymi00051

      Oletkos kokeillut tinderiä ehkä se on sinun juttusi

      • Anonyymi00064

        En ole.
        -ap


      • Anonyymi00068
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        En ole.
        -ap

        Koitappas kokeilla se vaikuttaisi sinun jutultasi eli juuri sitä hakemaasi suhdetta


    • Anonyymi00065

      Ihan sellaisesta suhteesta, mikä kuva ketjun toiveista välittyy, minulla ei ole kokemusta. Pistän nyt kuitenkin tähän muutaman ajatuksen vähän epätavallisemmasta parisuhteestani.

      Olen elellyt jo kohta 15 vuotta eräänlaisessa etäsuhteen ja yhteisasumisen hybridimallissa. Asumme välillä yhdessä minun asunnossani, välillä mieheni asunnossa ja välillä olemme kokonaan erillämme hän siellä ja minä täällä. Asunpaikkamme ovat kaukana toisistaan, joten kun olemme erillämme, niin emme näe toisiamme sitten siinä välillä lainkaan, puhumme puhelimessa ja viestittelemme vain. Sitten kun olemme yhdessä jomman kumman asunnossa, niin vietämme toki myös "laatuaikaa", mutta pyrimme viettämään pääasiassa normaalia arkea ja tekemään arkisia asioita. Meillä on molemmilla työ, joka kulkee mukana ja mahdollisuus tehdä pitkiä pätkiä etänä, mutta sitten muuta elämää, joka estää muuttamasta kokonaan. Nytkin mieheni on ollut luonani kohta kaksi kuukautta ja selvitteli juuri, että maaliskuussa hänen on viimeistään pakko mennä omaan kotiinsa hoitamaan asioita. Sitten elellään taas etänä jonkin aikaa ja minä menen joskus myöhemmin keväällä hänen luokseen muutamaksi kuukaudeksi. Meille tämä sopii hyvin, sillä kaipaamme molemmat myös omaa aikaa. Noissa väleissä, kun toinen on poissa, voi keskittyä täysin omiin juttuihin, töihin, harrasteisiin jne. Itselleni on hyvin tärkeää myös tuo arjen eläminen yhdessä ja mieheni ajattelee samoin. Kumpikin meistä kokisi hirveän kuluttavaksi elellä aina vain "laatuaikaa" yhdessä. Olemme molemmat introverttejä ja pitkälti kotihiiriä ja kokisimme ahdistavaksi sen, jos olo toisen kanssa pitäisi aina olla niin kovin "laadukasta suorittamista". Arkiset asiat ovat niitä, jotka hitsaavat yhteen. Näin minä sen koen. Se, ettei toinen ole jatkuvasti läsnä, taas estää suhdetta muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Etäisyys sattuu aina yhtä paljon, mutta hetkittäinen kaipaus tekee meidän suhteellemme vain hyvää.

      Eihän tällainen taatusti kaikille sovi. Moni ei kestäisi näin pitkiä aikoja erillään, mutta sitten taas moni ei ehkä kestäisi sitä välien tiivistä yhdessäoloakaan. Luottamus pitää olla kunnossa ja jos on mustasukkaisuuteen tai muuten vain epäileväisyyteen taipuvainen, niin tällainen ei toimisi lainkaan. Kyllä mekin parisuhteemme alkuaikoina otimme pariin kertaan lisäetäisyyttä, mietimme onko touhussa mitään järkeä. Yritimme nimittäin asua pysyvästi saman katon alla, mutta ei se toimi Vaan ei toiminut eroaminenkaan, kun toisen kanssa on kuitenkin niin hyvä olla. Mietimme sitten yhdessä, että miksi me muka emme saa nyppiä vain rusinoita siitä parisuhteestamme. Miksi pitäisi olla kaikki tai ei mitään, kun muukin on meille mahdollista. En sano, ettemmekö saata joskus olla pysyvämminkin saman katon alla, mutta emme varmaan ihan täysiaikaisesti, ellei jokin muu olosuhde sitten aja tilannetta siihen.

    • Anonyymi00077

      Elämä on valintoja. 3 vuotta erosta ja ei koskaan enään avioon. Ok, kyllähän sitä joskus tarvis vähän hellyyttä huomiota naiselta mutta ei osaa enään luottaa kehenkään. Pari nettitapailua oli mutta osasin jo luovuttaa alkumetreillä. En mitenkään yleistä mutta joidenkin viranomaisten asiakaspalvelussa olevat naisetkin kuuloostaa järkevimmiltä kuin nämä pintaliitäjät.

    • Anonyymi00081

      Jotkut kokee, että tuollainen tyyli on pitää toista osapuolta "varalla". Mutta mitäpä minä näistä tiedän.

      • Anonyymi00097

        Entäpä jos molemmat on tyytyväisiä?


    • Anonyymi00082

      Läheisyys ja yhdessäolo ilman velvoitteita ei ole normaalia.

      • Anonyymi00083

        Miksi kaiken pitäisi aina olla niin normaalia?

        Ja mitä kukakin velvoitteeksi laskee. Siinäkin on huomattavaa vaihtelua, kuten tästäkin ketjusta nähdään.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi00085
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Miksi kaiken pitäisi aina olla niin normaalia?

        Ja mitä kukakin velvoitteeksi laskee. Siinäkin on huomattavaa vaihtelua, kuten tästäkin ketjusta nähdään.

        -keinovaginamies-

        Hyvä saada miesmielipidekin mukaan.

        Ei kai palstan naiset pelkää että heidän miehensä ovat kohteena.. Ei, varattuihin en koskisi. Kuten mainitsin, haluan suhteen jossa ei ole muita seksikumppaneita.
        -ap


      • Anonyymi00089
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        Hyvä saada miesmielipidekin mukaan.

        Ei kai palstan naiset pelkää että heidän miehensä ovat kohteena.. Ei, varattuihin en koskisi. Kuten mainitsin, haluan suhteen jossa ei ole muita seksikumppaneita.
        -ap

        Minä tiedän kaksikin pariskuntaa jotka ovat eläneet vuosikymmeniä parina asumatta silti koskaan yhdessä.
        Toinen pari näistä oli naimisissakin ja toinen eli ns. susiparina. Kaikilla neljällä siis omat talot.

        Eikä tämä mikään nykyajan keksintö ole. Noista em. ihmisistä 3/4 on jo kuolleet luonnollisesti eli vanhuuteen.

        Mitähän palstan tiukkapipot olis näistä sanoneet, kun 70-luvun maalaissuomessa on jo eletty näin :)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Minä tiedän kaksikin pariskuntaa jotka ovat eläneet vuosikymmeniä parina asumatta silti koskaan yhdessä.
        Toinen pari näistä oli naimisissakin ja toinen eli ns. susiparina. Kaikilla neljällä siis omat talot.

        Eikä tämä mikään nykyajan keksintö ole. Noista em. ihmisistä 3/4 on jo kuolleet luonnollisesti eli vanhuuteen.

        Mitähän palstan tiukkapipot olis näistä sanoneet, kun 70-luvun maalaissuomessa on jo eletty näin :)

        -keinovaginamies-

        Saman katon alla asumiset, avioliitot ja omaisuuden kerryttäminen yhteiseen pottiin voi olla merkityksellisiä jos yhteisiä lapsia. Tämäkin lähinnä lasten tulevaisuuden kannalta.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi00091
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Minä tiedän kaksikin pariskuntaa jotka ovat eläneet vuosikymmeniä parina asumatta silti koskaan yhdessä.
        Toinen pari näistä oli naimisissakin ja toinen eli ns. susiparina. Kaikilla neljällä siis omat talot.

        Eikä tämä mikään nykyajan keksintö ole. Noista em. ihmisistä 3/4 on jo kuolleet luonnollisesti eli vanhuuteen.

        Mitähän palstan tiukkapipot olis näistä sanoneet, kun 70-luvun maalaissuomessa on jo eletty näin :)

        -keinovaginamies-

        Ymmärrän jos 70-luvulla on päivitelty kirkonmenojen jälkeen susipareja , mutta palstalla tiukkikset vielä 2020-luvulla...

        Eikö jokaisella ole vapaus elää kuten haluaa kunhan ei laittomuuksiin mene?
        On homopareja, lesboja, muunsukupuolisia ja vaikka mitä ja kenen kanssa, saman ja eri kattojen alla ja saavat olla onnellisia kuten kuuluukin.

        Nostan hattua uusperheile, joihin kuuluu exät, nyxät ja tuxat , isovanhempia hyvässä lykyssä kahdeksan. Sen kokoonpanon arjen neuvottelu ja sovittelu on melkoista tetristä. Tuon rinnalla kahden vapaan aikuisen tapailusuhde on iisi homma. Silti se on palstan tiukkapipoille loogisesti vaikeatajuista miten on soviteltava ja neuvoteltava.


      • Anonyymi00092
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        Ymmärrän jos 70-luvulla on päivitelty kirkonmenojen jälkeen susipareja , mutta palstalla tiukkikset vielä 2020-luvulla...

        Eikö jokaisella ole vapaus elää kuten haluaa kunhan ei laittomuuksiin mene?
        On homopareja, lesboja, muunsukupuolisia ja vaikka mitä ja kenen kanssa, saman ja eri kattojen alla ja saavat olla onnellisia kuten kuuluukin.

        Nostan hattua uusperheile, joihin kuuluu exät, nyxät ja tuxat , isovanhempia hyvässä lykyssä kahdeksan. Sen kokoonpanon arjen neuvottelu ja sovittelu on melkoista tetristä. Tuon rinnalla kahden vapaan aikuisen tapailusuhde on iisi homma. Silti se on palstan tiukkapipoille loogisesti vaikeatajuista miten on soviteltava ja neuvoteltava.

        Joo, kyllä tuon tasoinen uusperhekuvio minunkin korvaan tuskalta kuulostaa :))

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi00096
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        Joo, kyllä tuon tasoinen uusperhekuvio minunkin korvaan tuskalta kuulostaa :))

        -keinovaginamies-

        Mutta positiivista on, että sellainen on vapaaehtoista. 🥵 Onneksi.

        🦄


      • Anonyymi00098
        Anonyymi00096 kirjoitti:

        Mutta positiivista on, että sellainen on vapaaehtoista. 🥵 Onneksi.

        🦄

        Bingo! Niin on tapailusuhdekin kun molemmat sitä haluaa.


      • Anonyymi00099
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        Bingo! Niin on tapailusuhdekin kun molemmat sitä haluaa.

        Juuri niin. Tärkeintä on tietää, millainen suhde sopii itselle.

        🦄


      • Anonyymi00100
        Anonyymi00099 kirjoitti:

        Juuri niin. Tärkeintä on tietää, millainen suhde sopii itselle.

        🦄

        Minulle ei sovi tuo nimitys 'tapailusuhde'. Se ei ole mielestäni mikään suhde. Parempi sanoa suhteeton oleminen.


      • Anonyymi00102
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Minulle ei sovi tuo nimitys 'tapailusuhde'. Se ei ole mielestäni mikään suhde. Parempi sanoa suhteeton oleminen.

        Minulle taas ei ole niinkään väliä, millä nimellä jotain suhdetta kutsutaan. Itse sopimuksen sisältö on tärkeämpi, ja suhteen toteutus käytännössä.

        🦄


      • Anonyymi00103
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Minulle ei sovi tuo nimitys 'tapailusuhde'. Se ei ole mielestäni mikään suhde. Parempi sanoa suhteeton oleminen.

        Ihmissuhteita on monenlaisia. Mm. kaverisuhde, perhesuhde, ystävyyssuhde. Niin, ja seksisuhde mutta se on eri juttu. .


      • Anonyymi00105
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        Minulle taas ei ole niinkään väliä, millä nimellä jotain suhdetta kutsutaan. Itse sopimuksen sisältö on tärkeämpi, ja suhteen toteutus käytännössä.

        🦄

        Minulle nimityksillä on aina merkitystä. Tässä tapauksessa siis suhteettomuudella, vaikka tietenkin aina tärkeintä on se, mistä sovitaan, jos sovitaan.


      • Anonyymi00108
        Anonyymi00105 kirjoitti:

        Minulle nimityksillä on aina merkitystä. Tässä tapauksessa siis suhteettomuudella, vaikka tietenkin aina tärkeintä on se, mistä sovitaan, jos sovitaan.

        Oma periaatteeni on poimittu suoraan työsopimuslain 1 luvun 1 §:stä:

        "Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat. (3.3.2023/329)"

        Ihmissuhteissa on erilaisia ominaisuuksia. Tietyt ominaisuudet määrittävät sen, onko minkäänlaista suhdetta olemassa. Toiset ominaisuudet puolestaan määrittävät, millaisesta suhteesta mahdollisesti on kyse.

        Nimitysten ainoa merkitys minulle on niihin sisältyvä tahdonilmaisu. Itse sopimus ja sen toteuttaminen määrittävät kuitenkin sen, onko suhdetta olemassa ja millainen se on.

        Disclaimer: en siis rinnasta työsuhdetta muihin ihmissuhteisiin sopimuksen sisällön tasolla vaan suhteen määrittelyn tasolla.

        🦄


      • Anonyymi00122
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        Oma periaatteeni on poimittu suoraan työsopimuslain 1 luvun 1 §:stä:

        "Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat. (3.3.2023/329)"

        Ihmissuhteissa on erilaisia ominaisuuksia. Tietyt ominaisuudet määrittävät sen, onko minkäänlaista suhdetta olemassa. Toiset ominaisuudet puolestaan määrittävät, millaisesta suhteesta mahdollisesti on kyse.

        Nimitysten ainoa merkitys minulle on niihin sisältyvä tahdonilmaisu. Itse sopimus ja sen toteuttaminen määrittävät kuitenkin sen, onko suhdetta olemassa ja millainen se on.

        Disclaimer: en siis rinnasta työsuhdetta muihin ihmissuhteisiin sopimuksen sisällön tasolla vaan suhteen määrittelyn tasolla.

        🦄

        Voidaan jatkaa hauskaa spekulointia suhteiden/suhteettomuuksien nimityksistä.

        "Tapailusuhde" ei ole suhde, koska siitä puuttuu suhteisiin kuuluva jatkuvuus. Aivan kuin työsuhteeseenkin kuuluu jatkuvuutta, sillä seuraavana työpäivänä ollaan sitouduttu saapumaan työpaikalle tai etätyössä toimeen. "Tapailu" ei ole jatkuvuuden kannalta sitoutunutta, vaan mennään jos huvittaa juuri kyseisenä hetkenä tai ollaan menemättä. Luonnollisesti voidaan niin tehdä myös keiden muiden kanssa tahansa, jos niin huvittaa.

        Tapailu on siis vertauskuvallisesti ennemmin free lancer tai yrittäjä, joka hengailee missä kulloinkin napa tms. muu ruumiinosa osuu kohdakkain ;)


      • Anonyymi00125
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        Voidaan jatkaa hauskaa spekulointia suhteiden/suhteettomuuksien nimityksistä.

        "Tapailusuhde" ei ole suhde, koska siitä puuttuu suhteisiin kuuluva jatkuvuus. Aivan kuin työsuhteeseenkin kuuluu jatkuvuutta, sillä seuraavana työpäivänä ollaan sitouduttu saapumaan työpaikalle tai etätyössä toimeen. "Tapailu" ei ole jatkuvuuden kannalta sitoutunutta, vaan mennään jos huvittaa juuri kyseisenä hetkenä tai ollaan menemättä. Luonnollisesti voidaan niin tehdä myös keiden muiden kanssa tahansa, jos niin huvittaa.

        Tapailu on siis vertauskuvallisesti ennemmin free lancer tai yrittäjä, joka hengailee missä kulloinkin napa tms. muu ruumiinosa osuu kohdakkain ;)

        Tulipa mieleen aiheesta tehty elokuva Levottomat, jossa nuoret aikuiset kipuilivat tuollaisten suhteettomuuksiensa kanssa.


      • Anonyymi00127
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        Voidaan jatkaa hauskaa spekulointia suhteiden/suhteettomuuksien nimityksistä.

        "Tapailusuhde" ei ole suhde, koska siitä puuttuu suhteisiin kuuluva jatkuvuus. Aivan kuin työsuhteeseenkin kuuluu jatkuvuutta, sillä seuraavana työpäivänä ollaan sitouduttu saapumaan työpaikalle tai etätyössä toimeen. "Tapailu" ei ole jatkuvuuden kannalta sitoutunutta, vaan mennään jos huvittaa juuri kyseisenä hetkenä tai ollaan menemättä. Luonnollisesti voidaan niin tehdä myös keiden muiden kanssa tahansa, jos niin huvittaa.

        Tapailu on siis vertauskuvallisesti ennemmin free lancer tai yrittäjä, joka hengailee missä kulloinkin napa tms. muu ruumiinosa osuu kohdakkain ;)

        Niin no ... työsuhteissakin on mm. noita noita "nollatuntisopimuksia" ja "tarvittaessa töihin" sopimuksia.


      • Anonyymi00128
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Niin no ... työsuhteissakin on mm. noita noita "nollatuntisopimuksia" ja "tarvittaessa töihin" sopimuksia.

        Nuo ovat hieman ikävänlaisia työsuhteita, koska toisella osapuolella on enemmän valtaa.

        Ihmissuhteissa järjestelyt ilmeisesti menevät useammin niin, että jos yksi ei sitoudu, toinenkaan ei sitoudu. Siinä mielessä kaikenlainen kevyttapailu ja muu vähemmän vakava suhdekuvio on yleensä tasapuolisempi verrattuna nollatuntisopimukseen.

        🦄


      • Anonyymi00130
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        Nuo ovat hieman ikävänlaisia työsuhteita, koska toisella osapuolella on enemmän valtaa.

        Ihmissuhteissa järjestelyt ilmeisesti menevät useammin niin, että jos yksi ei sitoudu, toinenkaan ei sitoudu. Siinä mielessä kaikenlainen kevyttapailu ja muu vähemmän vakava suhdekuvio on yleensä tasapuolisempi verrattuna nollatuntisopimukseen.

        🦄

        Tiedän ihmisiä, jotka pitävät mainitsemani kaltaisista työsuhteista ja joille sellainen on jopa ideaali. Antaa kuulemma vapautta, eikä ole sitoumuksia. Missäs muualla mä tuollaisia määritelmiä tässä juuri hetki sitten luinkaan 😉.


      • Anonyymi00132
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        Tiedän ihmisiä, jotka pitävät mainitsemani kaltaisista työsuhteista ja joille sellainen on jopa ideaali. Antaa kuulemma vapautta, eikä ole sitoumuksia. Missäs muualla mä tuollaisia määritelmiä tässä juuri hetki sitten luinkaan 😉.

        Minäkin tunnen ihmisiä, jotka tykkää olla yrittäjiä. Todellakin teet silloin niin kuin itsestä on kiinni. Ai niin, olen itsekin yrittäjä!


      • Anonyymi00133
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        Minäkin tunnen ihmisiä, jotka tykkää olla yrittäjiä. Todellakin teet silloin niin kuin itsestä on kiinni. Ai niin, olen itsekin yrittäjä!

        Niin minäkin olen yrittäjä, mutta nuo henkilöt joista puhuin, eivät ole yrittäjiä. He ovat ihan työntekijöitä työsuhteessa.

        Onhan yrittäjyydessä oma vapautensa, mutta ei tämäkään loppupeleissä ihan vapaata ja sitoumuksetonta ole.


      • Anonyymi00137
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        Tiedän ihmisiä, jotka pitävät mainitsemani kaltaisista työsuhteista ja joille sellainen on jopa ideaali. Antaa kuulemma vapautta, eikä ole sitoumuksia. Missäs muualla mä tuollaisia määritelmiä tässä juuri hetki sitten luinkaan 😉.

        Tietysti nollasoppari on ok, jos nollatuntityösopimus ei ole pääasiallinen toimeentulon keino.

        Luin juuri äsken, että tarjotuista töistä on oikeus kieltäytyä, kun ne ylittävät minimimäärän (0 h). Eli nollasopparilla ei ole pakko mennä töihin. Eli työnantajan kannattaa sopia nollasopimus useamman kuin yhden henkilön kanssa.

        En suoraan sanoen ihan ymmärrä tuon sopimustyypin logiikkaa. Myönnän, etten ole perehtynyt siihen sen enempää teoriassa kuin käytännössäkään. Uskon silti, että joku voisi pitää sellaisesta.

        Taloudellisesta näkökulmasta suosittelen kuitenkin nollasopimuksen rinnalle sivutuloksi esim. vankkatuloista provideria. 😄 Nollasopparilla ei ylläpidetä edes omaa ulkonäköä! ☝🏻

        🦄


      • Anonyymi00139
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        Tietysti nollasoppari on ok, jos nollatuntityösopimus ei ole pääasiallinen toimeentulon keino.

        Luin juuri äsken, että tarjotuista töistä on oikeus kieltäytyä, kun ne ylittävät minimimäärän (0 h). Eli nollasopparilla ei ole pakko mennä töihin. Eli työnantajan kannattaa sopia nollasopimus useamman kuin yhden henkilön kanssa.

        En suoraan sanoen ihan ymmärrä tuon sopimustyypin logiikkaa. Myönnän, etten ole perehtynyt siihen sen enempää teoriassa kuin käytännössäkään. Uskon silti, että joku voisi pitää sellaisesta.

        Taloudellisesta näkökulmasta suosittelen kuitenkin nollasopimuksen rinnalle sivutuloksi esim. vankkatuloista provideria. 😄 Nollasopparilla ei ylläpidetä edes omaa ulkonäköä! ☝🏻

        🦄

        En ole kovin syvällisesti keskustellut tästä aiheesta kyseisten henkilöiden kanssa. Sen verran tiedän, että töitä/vuotoja tarjotaan, mutta niitä tosiaan ei ole pakko ottaa vastaan, eikä siihen tarvitse mitään sen kummempia perusteluja. Ja tosiaan ymmärtääkseni siellä työnantajan listoilla on tosiaan aina useampi, jolle ne vuorot ovat tyrkyllä. En tiedä onko tämä yleinenkin systeemi tuolla varasto- ja logostiikkapuolella, mutta sellaisia hommia tekee pari tyyppiä, joiden kanssa olen hieman enemmän jutellut (ammatillisen melenkiintoni vuoksi). Heillä on sähköinen järjestelmä, johon työnantaja merkkaa vapaita vuoroja ja jokainen ottaa sen mitä tahtoo. He tosiaan kehuvat siinä sitä vapautta valita itse koska itselle sopii mennä töihin ja jättää menemättä, jos ei kiinnosta/on jotain muuta menoa. Minusta tuo systeemi kyllä rinnastuu vähän tapailusuhteeseen, sillä erolla toki, että aloittaja ei halua suhteeseensa niitä muita tarjokkaita vuoroja kyselemään.


      • Anonyymi00141
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Niin minäkin olen yrittäjä, mutta nuo henkilöt joista puhuin, eivät ole yrittäjiä. He ovat ihan työntekijöitä työsuhteessa.

        Onhan yrittäjyydessä oma vapautensa, mutta ei tämäkään loppupeleissä ihan vapaata ja sitoumuksetonta ole.

        Yrittäjän vapaus riippuu tietenkin myös toimialasta. Sitoumuksia toki on yrittäjällä, mutta jollei taloudellisista reunaehdoista välitä, voi erittäin vapaasti muuttaa toimintasuunnitelmaa ja vaikka ottaa lomaa, kun niin päättää haluta.

        Tai vaikka lopettaa ja ryhtyä toiselle alalle. Se on lopulta ihan itsestä kiinni.


      • Anonyymi00144
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Yrittäjän vapaus riippuu tietenkin myös toimialasta. Sitoumuksia toki on yrittäjällä, mutta jollei taloudellisista reunaehdoista välitä, voi erittäin vapaasti muuttaa toimintasuunnitelmaa ja vaikka ottaa lomaa, kun niin päättää haluta.

        Tai vaikka lopettaa ja ryhtyä toiselle alalle. Se on lopulta ihan itsestä kiinni.

        Tai sitten voi olla tuollainen vapaammaksi itsensä kokeva työntekijä, joista yllä puhuin. Elämä on valintoja.


    • Anonyymi00109

      Voi jessus mitä miesten hyväksikäyttöä
      "Sinkkunaisena haluaisin joskus normaalia läheisyyttä ja yhdessäoloa".

      • Anonyymi00110

        Rikoslakiin pitää miesten suojelemiseksi lisätä "sosiaalinen hyväksikäyttö", jonka teonkuvaus sisältää nimenomaan tämän kaltaisen hyväksikäytön.

        Ei kukaan halua olla joku "läheisyyslelu".


      • Anonyymi00116
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Rikoslakiin pitää miesten suojelemiseksi lisätä "sosiaalinen hyväksikäyttö", jonka teonkuvaus sisältää nimenomaan tämän kaltaisen hyväksikäytön.

        Ei kukaan halua olla joku "läheisyyslelu".

        Jokainen suhde alkaa tapailulla, Tuskin kukaan on kävellyt papin eteen ensimmäisenä päivänä. Avoliittokin on ison kirjan mukaan syntiä.

        Kuka heittää ensimmäisen kiven?


      • Anonyymi00123
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Jokainen suhde alkaa tapailulla, Tuskin kukaan on kävellyt papin eteen ensimmäisenä päivänä. Avoliittokin on ison kirjan mukaan syntiä.

        Kuka heittää ensimmäisen kiven?

        Käsittääkseni suhde voi alkaa ilman tapailua ja siis sitoudutaan heti toiseen vakavissaan. Teoreettisesti en ainakaan keksi, miksei niin voisi tapahtua. Intohimo roihuaa(!) ja pari tuntee syvää kiintymystä toisiinsa HETI.


      • Anonyymi00134
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Käsittääkseni suhde voi alkaa ilman tapailua ja siis sitoudutaan heti toiseen vakavissaan. Teoreettisesti en ainakaan keksi, miksei niin voisi tapahtua. Intohimo roihuaa(!) ja pari tuntee syvää kiintymystä toisiinsa HETI.

        Näkyy erotilastoissa.


      • Anonyymi00136
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Näkyy erotilastoissa.

        Kaikki tuntemani noin suhteensa aloittaneet pariskunnat ovat pysyneet yhdessä. Osa loppuun saakkaja osalla se loppu ei ole vielä tullut, mutta ei erokaan.


      • Anonyymi00138
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Näkyy erotilastoissa.

        Jotta se näkyisi erotilastoissa, pitäisi tilastoida tapailujakson pituus ja verrata sitä sekä avo- että avioliittojen pituuteen.

        🦄


      • Anonyymi00174
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Rikoslakiin pitää miesten suojelemiseksi lisätä "sosiaalinen hyväksikäyttö", jonka teonkuvaus sisältää nimenomaan tämän kaltaisen hyväksikäytön.

        Ei kukaan halua olla joku "läheisyyslelu".

        Mä haluan.
        mieheltä


    • Anonyymi00145

      "normaalia läheisyyttä ja yhdessäoloa, ilman velvoitteita"

      Minulle sanottiin kerran yllättävässä paikassa näin "ei ole rakkautta ilman velvollisuutta". Se jotenkin osui ja upposi siihen hetkeen.

      Rakkaus ei ole vain tunne (tai kokoelma tunteita) vaan se on valintoja, tekoja ja paljon muutakin. Jäin vain miettimään tuota "normaalia". Itse en kaipaa läheisyyttä ja yhdessäoloa ilman rakkautta (joka tuo automaattisesti hyvän velvollisuuden = teot). Oli sitten kyse rakkaudesta keneen tahansa (parisuhde, ystävä, vanhemmat, lapset... ja jopa naapuri!).

      - Sheena

      • Anonyymi00168

        Hyvä huomio sheena.

        Mielestäni läheisyys ilman rakkautta on läheisriippuvuutta ja siten siis eräs sairaus. Terve rakastaa läheisiään ei päinvastoin.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikka ei suostu laskemaan bensan hintaa

      Sanna laski esimerkiksi sähkön arvonlisäveron 10 prosenttiin, jonka Riiikka anosti 25,5 prosenttiin. Sannan aikaan bens
      Maailman menoa
      123
      3543
    2. EK: Suomi tarvitsee vuosittain 45 000 maahanmuuttajaa

      Senpä takia Riikkakin laulaa sen lauluja kenen leipää syö. Viime vuonnahan Suomeen muutti 50 tuhatta ulkomaalaista. htt
      Maailman menoa
      222
      2541
    3. Kesäaika on normaaliaika...

      ...siten illalla on valoisaa tunnin pitempään, on sitten kesä tai talvi. Voi nauttia päivän jatkumisesta. Kuka nyt aamul
      Maailman menoa
      214
      1975
    4. Uusin tutkimus: Suomi on maailman toiseksi vähin rasistinen maa

      taakse jää mm. Ruotsi(7) ja Norja(8). Martin Paasi(kok.): Kumoaa vasemmiston väitteet. Kansainvälinen vertailu osoitta
      Maailman menoa
      49
      1802
    5. Ähtärin päättäjät

      Nyt tulee kutsu leivättömän pöydän äärelle. Syytteet nostetaan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cef83309-0a1b-4fcd-9b
      Ähtäri
      52
      1177
    6. Tulen hulluksi hänestä

      Hän on vanha ja varattu. Mutta olen ihan hulluna häneen. Haluan hänet omakseni. Haluan olla hänen kanssaan ajasta ikuisu
      Ikävä
      67
      1007
    7. Ketkä 8 Ähtärin luottamushenkilöä saivat syytteen virka_aseman väärinkäyttämisestä?

      Nyt näiden valtuutettujen nimet esiin, kiitos! Nämä henkilöt pitää yksinkertaisesti laittaa syrjään Ähtärin kaupunginva
      Ähtäri
      18
      895
    8. Miltä tuntuu kun

      On asioita joita ei rahalla voi ostaa?
      Ikävä
      109
      889
    9. Koulussa puukotus

      Tapuli kaupungissa, ollaanhan me maailman onnellisin kansa. Voi puhäjysäys.. millä mittarilla onnellisuus on mitattu,, p
      Helsinki
      26
      821
    10. Ensimmäinen kuukausi palkatatta

      Siis ei jumankauta näitä kokoomuksen ehdoituksia. Nytkin joku Otto Meri ehdoittaa, että ensimmäinen kuukausi pitäisi ty
      Kansallinen Kokoomus
      72
      782
    Aihe