Äänestäjät Lempäälän, eikö yhtään nyt hävetä?

Esittelyssä synnynnäinen häviäjä ikuinen nr 2. Marko Tapio Asell.

Mies joka ei ollut elämän roolipelin suosiossa kun kortit jaettiin, käteen hänelle jäi siinä pelkät hantit.

Lempäälä muistaa rääpäle nuorukaisen, joka ei saanut otetta mihinkään ja mistään. Ikaalisten maitotilan sukulaiset yrittivät puhua hänelle järkeä opiskelun suhteen, mutta turhaan, kaikkihan me tiedämme kun on lusikalla syötetty ei kauhalla voi vaatia!
Koulu ei Marko-poikaa kiinnostanut hän päätti päteä urheilussa. Iältään liian myöhään 16- vuotiaana hän iski kiinni miesten lajiin painiin. Kymmenen vuotta tosin liian myöhään sillä paini on laji missä täytyy olla leikit täysillä jo ennen murrosikää jos haluaisi olla joskus numero kruunattu yksi.

Ikäväksi myös, paini on älylaji. Älykkyyttä Marko Asellilla ei ole ollut koskaan.

Asell kehitti kolhon ottelutyylinsä painimatolle harjoitellen käsivarsiheittoa, takavyötä ja mattopuolustusta, yritys oli hyvä mutta ei sellaisella yksinkertaisuuden heikkoudella pokata koskaan lajin kirkkainta kruunua. Ja kun tuli elämän suurin hetki "vain kerran elämässä" todistaa että hankkeet olisi luuytimessä ja alitajunnassa niin tietenkin tottakai hän mokasi. Kaikki jäi kahden pisteen päähän. Hän ei päässyt koskaan kruunuun kiinni. Sen ihailu suotiin hänelle ainoastaan ruudun takaa. Mitenkäs muuten!

Olympian kirkas muuttui häviäjän hopeaksi.

Huonona häviäjänä Asell on aina syyttänyt muita virheistään niin silläkin kertaa. Tappio oli muka Ruotsalaisen ottelutuomarin syytä. Mutta kun, teknisesti puutteellisesta suorituksesta kun ei saa täysiä pisteitä. Ei edes säälipisteitä. Ei painimatolla. Ei elämässä.

Marko takasi tuttavansa pankkilainan mutta ei pyhässä yksinkertaisuudessa ymmärtänyt edes silloin kun nimeänsä takaajan osaan lainapaperiin väänsi että häntä käytetään hyväksi, niin jäi maksumieheksi. Se tahra on sääteli Marko-pojan elämää kauan, talonkin joutui pistämään vaimokkeensa nimiin ettei vouti nouda aivan heti omiansa.

Tänään voi vain ihmetellä miten Asellin eukkoparka on jaksanut, viihtyy kyllä kulisseissa mutta varmasti on psyyke ollut kovilla useasti ukkonsa kohelointien takia. Ehkä nimiä liian monessa paperissa. Lusikathan olisi olleet jaossa jo ties monta kertaa.

Markon meuhka jatkui. Nokian liikuntatoimi muistaa lisäksi harvinaisen laiskan työntekijän joka vaati että häntä on katsottava läpi sormien.

Asell puhalsi kansanedustajan postiin vaikka kenkänsä siihen työhön ovat liian pienet. Viina on viisasten juoma mutta Marko-pojalle se ei ole koskaan sopinut. Ja mihin tultiin, olikin arvattavissa. Hajuton,mauton,väritön,näkymätön tuppisuu sai häirikkönä lopulta huomionsa mitalin.

Asellin vuosia jatkunut naisten, alaikäistenkin nokialaisten pikkutyttöjenkin, seksuaalinen ahdistelu on päivän puheenaiheen nimi. Sehän nyt on varma että jos ja kun poliittisessa virassa sormeillen on avustajansa perse*essä kiinni tanssilattialla vuolaan yön toivein niin miehen elämässä on jotain pahasti rikki.


Marko Tapio Asell, ikuinen häviäjä kusi lopulta omille lahkeille politiikassakin. katso kuva:

https://image.seiska.fi/391892.webp?imageId=391892&x=0.00&y=0.00&cropw=100.00&croph=100.00&width=930&height=930&format=webp&compression=50