Muistatko vielä,

Tottakai muistan, rakkaudesta toista kohtaan menin naimisiin muutaman avoliittovuoden jälkeen. Eli ensin "testattiin" avoliitolla että homma toimii ja toimihan se.

Muista jotenkin mut en oikein varmasti.

Tottakai muistan ja olisi sekin saanut jäädä tekemättä. Lapsen takia sitten jaksoin turhankin pitkään katella.

Ihanaa! Nyt jo kolme erilaista ”syytä”. Niin se on elämä värikästä.
Minäkin menin naimisiin, vaikken koskaan kuvitellutkaan meneväni. Kumppani sanoi, että sukulaisten takia. Olihan lapsi tulossa, muttei se minusta mikään syy ollut naimisiin menolle.
Tulipa sitten mentyä ja oltua, mutta ihan hyvin olisi voinut olla menemättäkin.

No, muistanhan toki!

Olin alle parikymppinen kun tapasin mieheni. Kuvittelin, että nyt on maailma nähty ja voin vakiintua....

Seurustelimme viisi vuotta ennen kuin menimme naimisiin, perustimme perheen ja nyt elelemme eläkeläisinä taas kahdestaan kuin silloin ennen nuorena parina

Miksikö menin naimisiin. Meillä oli kivaa yhdessä, seksi oli mahtavaa ja olimme molemmat todella ihastuneita toisiimme. Yhä edelleen olemme.

Mitään muuta en niin hyvin muistakaan. Ja siksi en koskaan eronnut, vaikka aihetta olisi ehkä ollut.

Kyllä se oli rakkaudesta.

Halusta tai paremminkin himosta päästä sänkyyn ja sama se oli puolisolla. Aloitus venyi kuitenkin melkein kolmekymppiseen kun molemmilla oli myös suuri vastuuntunne. Kymmenen vuoden etsintä ei mennyt hukkaan.

Mitä ?! Olenko ollut naimisissa ? En muista enää.

Kyllä.

=DW=

Kyllästyin levottomaan elämääni poikamiehenä.
Halusin jonkin sortin näkymää elämässäni eteen päin. Palasin Suomeen opiskelemaan.
Ensimmäisenä talvena tapasin nykyisen vaimoni töllin tansseissa lauantai-iltana.
Jäntevä, urheilullinen, hyvää tuulta huokuva olemus.
Sain kotiuttaa hänet kuplallani. 1967v.
Tapailimme viikonloppuisin sen talven.
Seuraavan kesälomani 4kk olin vielä Ruotsissa. Kävin tervehtimässä hänen vanhempiaan ja, odotuksieni mukaisesti, nykyinen iltaruskoni lämpö oli kotonaan.
Jatkoimme seurustelua ja minä opiskelua.
Yhtenä aamuna opiskelijakämpässäni hän sanoi mielipiteenään, että meidän pitäisi mennä kihloihin. Joo. Joo. Ei mitään kemuja!
Valmistuin keväällä 1969 ja saatuani vakituisen työpaikan avioiduimme kappelissa muutaman todistajan läsnäollessa.
Jo opiskulun aloitus merkitsi tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta ja onneksi silloin tuleva vaimoni oli samoilla latusilla.

Miksi viihdyimme ja olemme viihtyneet yhdessä. Oikeastaan kaikki arkiset ja periaatteeliset asiat käyvät yksiin. Ilmeni jo seurusteluaikana.
Oleellisia asioita ovat mm. ehdoton, molemminpuolinen luottamus kaikessa.
Kattaa alueen aviollisesta uskollisuudesta talouden hoitamiseen.
Kohdalleni on sattunut muutaman tuttavan taholta tyrkkytilanne jotka olen kertonut vaimolleni.

Vaimoni on oma-aloitteisesti kertonut yhdestä, kiinteämmästä mutta viattomasta seurustelusuhteestaan. Minä vastaavasti yhdestä vakavammasta suhteesta jonka kertominen osoittautui oikeaksi koska tapasimme tämän aikaisemman suhteeni kerran uimarannalla.
Ruotsiajoista en ole paljoakaan kertoillut eikä vaimoni ole kysellyt. On varmaan arvaillut.
Ajatellen seksisuhteita ei niissä ajoissa ole paljoakaan ylpeilemistä.

75v ikäiseksi saakka vaimollani kaikki sujui hyvin mutta sitten, vajaa vuosi taaksepäin aivoinfarkti muutti elämämme.

Jo lapsena oli unelma perustaa perhe, sellainen kun oli se perhe jossa kasvoin.
Joten jonkin verran katsoin että kumppani on kelvollinen vanhemmaksi. (Ihastuin kerran täysin sopimattomaan ja vastuuttomaan heppuun, siitä viisastuin, onneksi siitä ei tullut pidempää rupeamaa.)
Löysin siis tavallisen työssä käyvän tyypin, Rakastin ja suhteemme oli kohtalainen, ihan elettävä. Silloin en tiennyt että meidän molempien geenejä kannatti monistaa, lapsemme ovat myös sopivia, vastuullisia elämään tässä yhteiskunnassa. Huolehtivat myös jälkikasvustaan. Sillä on aika paljon merkitystä.
Mutta totta kai puolison löytymisessä on paljon sattumaa, siunaustakin. Ei ole läheskään aina oma syy jos menee pieleen.

Kyllästyin tumputtamaan :)

Vanha Skönö

Rakkaudesta mentiin. Sitä kestikin puolison kuolemaan asti.

Miehenpuolikkaana sinne ei pidä ryhtyä. Sano mun sanoneen.

Naimisissa oltiin joka viikonloppu silloin....