Hoitojärjestelmä muuttaa ihmisiä paperipotilaiksi

> Mutta lääkäri kirjoittaa toiselle lääkärille eikä näiden kummankaan tarvitse tietää potilaasta muuta kuin sairaus.

Mutta jos potilas ei tunnista tuota sairauttakaan, jos joskus pääsee vilaisemaan kirjoituksia, joita lääkärit toistelee toisilleen!

Anonyymi00040 kirjoitti:

> Mutta lääkäri kirjoittaa toiselle lääkärille eikä näiden kummankaan tarvitse tietää potilaasta muuta kuin sairaus.

Mutta jos potilas ei tunnista tuota sairauttakaan, jos joskus pääsee vilaisemaan kirjoituksia, joita lääkärit toistelee toisilleen!

Lue lisää

Eihän se ole lääkärin vika,vaikka lääkitään taikka leikataan ja annetaan muuta toivoa eettisen oikeaoppisesti.Se viimekädessä potilaan oma vika.Väärine toiveineen ja suurine elämänmuutosen odotuksineen.

Edellisestä tekstistä unohtui mainita se, että systeemissä luokitellaan vastaanotolle, tai sairaaloihin tulevia potilaita niin diagnoosin, kuin sosioekonimisesta asemasta lähtien. Ja tavallaan arvotetaan potilaita. Mutta lähinnä se perussyy, miksi en enää koskaan käytä, enkä käyttäisi kyseisiä palveluita on se, että hoitolinjaukset ja se, mihin keskitytään, ovat lähinnä diagnosoinnit, arvioinnit, voinnin ja lääkitysten määrääminen : ja voinnin ja lääkitysten käytön tarkkaileminen. Esim. muut elämään olennaisesti kuuluvat asiat eivät kiinnosta alalla olevia, kuten henkilön elämässä aiemmin tapahtuneet asiat, tai nykyinen elämäntilanne ja olosuhteet. Hoito ja se, mihin keskitytään ja mikä on se näkökulma, millä tavalla suhtaudutaan on liian kapeata. Ja se toinen asia, josta siellä ei piitata on tukiverkoston varmistaminen jokaisen kohdalla. On paljon ihmisiä, joilla ei sitä ole. Mutta koska siellä keskitytään vain siihen, että tärkeintä on se, että diagnosoitu potilas käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä, niin kaikki se fokus on lähestulkoon pelkästään siinä. Mikään muu ei heitä näytä kiinnostavan. Itse asiassa ei siellä kukaan oikeastaan välitäkään systeemiin tulevista potilaista. Ns. ihminen häivytetään ja piilotetaan kaikkien alalla käytettävien termien taakse. Esim. systeemiin tuleva ihminen on potilas. Ja toki sitten sekin pointti, että koska systeemi pohjautuu hierarkiseen ja autoritääriseen ajatteluun ja tapoihin toimia, niin se ihmisarvoinen, tasa-arvoinen ja humaani kohtelu ei välttämättä toteudu. Itseltäni ainakin katosi se kaikki luottamus näiden viimeisten 20 vuoden aikana. Eikä se tule enää koskaan palautumaan.

En varmasti tule koskaan käyttämään kyseisiä palveluita, mm. edellä mainituista syistä. Epäkohtia on liikaa ja mitään tarvittavia uudistuksia ei edes harkita ja tehdä.

Minä en edelleenkään ymmärrä tätä sinun vinksahtanutta maailmankuvaa, että miksi hoidon tavoite ei voisi olla "paraneminen".

Anonyymi00006 kirjoitti:

Minä en edelleenkään ymmärrä tätä sinun vinksahtanutta maailmankuvaa, että miksi hoidon tavoite ei voisi olla "paraneminen".

Koska se ei ole se mitä ne oikeesti tekee. Paperilla joo, tosielämässä ei.

Sä saat lääkkeitä mut siihen se usein jää ja lääkkeet ei "paranna"

Anonyymi00006 kirjoitti:

Minä en edelleenkään ymmärrä tätä sinun vinksahtanutta maailmankuvaa, että miksi hoidon tavoite ei voisi olla "paraneminen".

Sehän se tavoite yleensä on, että ihminen alkaisi pärjäämään, itsensä kanssa etenkin.
Jos jatkuvasti mielessä pyörii menneet vuodet, mahdolliset huonot kokemukset hoidostakin, niin miten sitä voisi sanoa toipumiseksi, tai paranemiseksi.
On paljonkin ihmisiä, jotka ovat hoidoistaan hyötyneet, mistä lienee sekin sitten johtuu. Ilmeisimmin siitä, että ovat oppineet olemaan ja elämään itsensä kanssa, vaikeuksista huolimatta.
Olen itsekin miettinyt, etten mielelläni lähtisi enää koskaan psykiatrian "pyöritykseen", mutta jos sellainen tilanne tulisi, etten pärjäisi ilman apua, hakeutuisin kyllä psykiatrian puolelle. Toki omalla kohdallani elämäntavatkin vaikuttavat suuresti omaan pärjäämiseeni.
Jos murehtisin menneisyyttäni, ei tästä päivästä tulisi mitään.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Koska se ei ole se mitä ne oikeesti tekee. Paperilla joo, tosielämässä ei.

Sä saat lääkkeitä mut siihen se usein jää ja lääkkeet ei "paranna"

Hoidon tehtävä ei ole olla mikään ystävä tai kaveri sellaiselle lääkehaittauskovaiselle joka ei muuten kykene saamaan kavereita.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Minä en edelleenkään ymmärrä tätä sinun vinksahtanutta maailmankuvaa, että miksi hoidon tavoite ei voisi olla "paraneminen".

Aloin voida paremmin, kun lakkasin uskomasta minulle syötettyihin valheisiin, että olen vakavasti sairas, ja että minun tulee syödä minulle määrättyjä lääkkeitä. Lopetin lääkkeiden syönnin ja aloin parantua. Uskomatonta, eikö totta? Mutta niin tapahtui oikeasti minun kohdallani. Jouduin systeemin oravanpyörään alunperin kroonisen väsymyksen takia, mutta ei varmaan tule minään yllätyksenä, että eivät ne väsymys ja masennus koskaan kadonneet, eivät ainakaan minulle määrätyillä neurolepteillä. On jokseenkin groteskia, tai kieroa, että ylipäätään lähdetään määräämään kroonisesta väsymyksestä kärsivälle lisää väsymystä pahentavia lääkkeitä, Mutta ainahan siellä "keksitään" jokin hyvä syy, perustelu, tai oikeutus lääkkeiden määräämiselle. Vedetään esiin jokin hatusta vedetty diagnoosi. Sitä tehdessä ei oteta huomioon ihmisen persoonallisuudenpiirteitä, ei lapsuudenaikaisia kokemuksia, eikä traumataustaa. Ei tietenkään, koska alalla olevat uskovat olevansa aina oikeassa. Kaikissa tekemissään arvioissa, hoitopäätöksissä, diagnosoinnissa ja hoitolinjauksissa. Vaikka eihän kukaan ole aina oikeassa. Vaikka olisivat kuinka lukeneita.

Jouduin myös kohtaamaan omassa elämässäni koetut vaikeat asiat, lapsuuden aikaiset tapahtumat ja traumat. Ja ymmärsin, kuinka suuri rooli niillä oli ollut aikoinaan omassa voinnissa ja oireilussa. Näitä asioita ei koskaan käsitelty psykiatriassa.

Olen onnellisempi ilman psyykelääkkeitä ja parantunut alkoholismista, johon sairastuin käytettyäni neuroleptejä noin kymmenen vuoden ajan. Haittavaikutukset osoittautuivat lopulta hyötyjä suuremmiksi. Ei ole millään tavalla perusteltua, tai oikeutettua hoitaa jotakin diagnosoitua sairautta, jonka oikeellisuudesta on epäselvyyttä, tai joka ei ole välttämättä edes oikea, ja aiheuttaa samalla lääkkeitä käyttävälle lisää muita sairauksia, jotta jokin psyykesairaus ja oireilu pysyisi hallinnassa". Pitäisikö vielä tuntea siitä jotakin kiitollisuutta, tai antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, siitä, että alkoholisoiduin lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena?

Enpä usko, että tarvitsee.

Paranin, kun lakkasin uskomasta systeemiin ja lopetin lääkkeiden käytön erittäin hyvistä ja painavista syistä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Minä en edelleenkään ymmärrä tätä sinun vinksahtanutta maailmankuvaa, että miksi hoidon tavoite ei voisi olla "paraneminen".

Vakava mielisairaus on varmaan helpointa tunnistaa siitä, että "potilas" ei voi hyväksyä sitä, että hoidossa olisi jotain tavotteita.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Aloin voida paremmin, kun lakkasin uskomasta minulle syötettyihin valheisiin, että olen vakavasti sairas, ja että minun tulee syödä minulle määrättyjä lääkkeitä. Lopetin lääkkeiden syönnin ja aloin parantua. Uskomatonta, eikö totta? Mutta niin tapahtui oikeasti minun kohdallani. Jouduin systeemin oravanpyörään alunperin kroonisen väsymyksen takia, mutta ei varmaan tule minään yllätyksenä, että eivät ne väsymys ja masennus koskaan kadonneet, eivät ainakaan minulle määrätyillä neurolepteillä. On jokseenkin groteskia, tai kieroa, että ylipäätään lähdetään määräämään kroonisesta väsymyksestä kärsivälle lisää väsymystä pahentavia lääkkeitä, Mutta ainahan siellä "keksitään" jokin hyvä syy, perustelu, tai oikeutus lääkkeiden määräämiselle. Vedetään esiin jokin hatusta vedetty diagnoosi. Sitä tehdessä ei oteta huomioon ihmisen persoonallisuudenpiirteitä, ei lapsuudenaikaisia kokemuksia, eikä traumataustaa. Ei tietenkään, koska alalla olevat uskovat olevansa aina oikeassa. Kaikissa tekemissään arvioissa, hoitopäätöksissä, diagnosoinnissa ja hoitolinjauksissa. Vaikka eihän kukaan ole aina oikeassa. Vaikka olisivat kuinka lukeneita.

Jouduin myös kohtaamaan omassa elämässäni koetut vaikeat asiat, lapsuuden aikaiset tapahtumat ja traumat. Ja ymmärsin, kuinka suuri rooli niillä oli ollut aikoinaan omassa voinnissa ja oireilussa. Näitä asioita ei koskaan käsitelty psykiatriassa.

Olen onnellisempi ilman psyykelääkkeitä ja parantunut alkoholismista, johon sairastuin käytettyäni neuroleptejä noin kymmenen vuoden ajan. Haittavaikutukset osoittautuivat lopulta hyötyjä suuremmiksi. Ei ole millään tavalla perusteltua, tai oikeutettua hoitaa jotakin diagnosoitua sairautta, jonka oikeellisuudesta on epäselvyyttä, tai joka ei ole välttämättä edes oikea, ja aiheuttaa samalla lääkkeitä käyttävälle lisää muita sairauksia, jotta jokin psyykesairaus ja oireilu pysyisi hallinnassa". Pitäisikö vielä tuntea siitä jotakin kiitollisuutta, tai antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, siitä, että alkoholisoiduin lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena?

Enpä usko, että tarvitsee.

Paranin, kun lakkasin uskomasta systeemiin ja lopetin lääkkeiden käytön erittäin hyvistä ja painavista syistä.

Lue lisää

Ole kiitollinen itsellesi, että olet päässyt irti psykiatriasta.
Vai oletko päässyt irti, kun olet vaikka kuinka kauan kirjoitellut katkeruutta pursuavia kommentteja tänne palstoille ?
Päästä irti niistä menneistä, ja jatka elämää, jos kerran kaikki on nykyään niin hyvin.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ole kiitollinen itsellesi, että olet päässyt irti psykiatriasta.
Vai oletko päässyt irti, kun olet vaikka kuinka kauan kirjoitellut katkeruutta pursuavia kommentteja tänne palstoille ?
Päästä irti niistä menneistä, ja jatka elämää, jos kerran kaikki on nykyään niin hyvin.

Lue lisää

Jos psykiatrinen hoito on vahingoittanut fyysisesti ja henkisesti, miksi siitä jonkun täytyy tuohtua? Tämä on yleinen olemassa oleva ilmiö psykiatrisessa hoitojärjestelmässä ja on hyvä että sitä tuodaan esille ja keskustellaan.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Vakava mielisairaus on varmaan helpointa tunnistaa siitä, että "potilas" ei voi hyväksyä sitä, että hoidossa olisi jotain tavotteita.

- Jos se perimmäinen ja ainoa tarkoitus ja päämäärä on, että potilaan täytyy olla vailla omaa tahtoa oleva nukke, jonkun tahon kontrolloima, lääkeorja, ja noudattaa jonkun tahon tahtoa, joka on se, että omaksut jonkun psyykkisen potilaan roolin ja sairausidenteetin, tai että pitää käyttää omaa hyvinvointia, elämänlaatua ja terveyttä lisää vahingoittavia lääkkeitä ( lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena), jonka seurauksena esim. oma toimintakyky laskeem tai tulee extrapyramidaalioireita; ja jos sitä väitetään, että se on sinulle parhaaksi; ja että se ( lääkkeiden käyttö) on ainut, joka edistää henkistä hyvinvointia ja terveyttä, sanon ehdottomasti ei kiitos sellaiselle hoidolle ja "tavoitteelle".

Terveydeksi!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ole kiitollinen itsellesi, että olet päässyt irti psykiatriasta.
Vai oletko päässyt irti, kun olet vaikka kuinka kauan kirjoitellut katkeruutta pursuavia kommentteja tänne palstoille ?
Päästä irti niistä menneistä, ja jatka elämää, jos kerran kaikki on nykyään niin hyvin.

Lue lisää

Olet oikeassa. Olen tainnut piehtaroida liian kauan katkeruudessa. Ongelma on vain siinä, että niitä systeemissä olevia epäkohtia ei koskaan myönnetä, eikä niille valuvioille tehdä mitään, eikä kukaan edes pahoittele sitä, että joku on saattanut alkoholisoitua lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena, esim. extrapyramidaalioireiden takia.

Mutta älä huoli, enköhän minä siitä pääse jonakin päivänä irti ja eroon, pääsinhän minä alkoholistakin noin 10 vuoden käytön jälkeen. Pitänee alkaa prosessoimaan sitäkin asiaa. Tosin en tarvitse siihen keneltäkään mitään apua, kaikkein vähiten sinulta.

Ehkä siinä auttaa se, että ymmärtää, että meistä kukaan ei ole täydellinen, aina oikeassa ja kaikkitietäviä, eivät edes psykiatrit. Enkä ole minäkään.

Mutta se, että aletaan väittää jonakin "ainoana, paikkansapitävänä, ja ehdottomana totuutena sitä, että vain psyykelääkkeitä käyttävänä pysyy "hyvässä voinnissa, ja tasapainossa"; ja että se toimii jokaisen kohdalla, sellaista ajattelua ja niin väittämämistä pitäisi välttää. Koska näinhän asia ei ole. Onko asiasta edes mitään laaja-alaista tutkimusta miksikään todisteeksi siitä? Kapea-alaisilla hoidon keskittymisillä, kuten vain ja ainoastaan diagnooseihin, tai lääkkeisiin pohjautuvilla hoidoilla ei välttämättä kukaan voi yhtään sen paremmin. Ei, jos sen seurauksena lääkkeiden aiheuttamat haitat muodostuvat hyötyjä suuremmaksi. Sellaiset väittämät, että psyykkiseksi sairaaksi diagnosoitu voi henkisesti paremmin, muuttuvat vain tyhjäksi sanahelinäksi. Tai ainakin minun kohdallani näin kävi.

Mutta enköhän minäkin jonkinlaisen rauhan saa omalle mielelleni siitä, että ne psykiatrit metodit eivät tainneet loppupelissä auttaa ainakaan minua. Toivottavasti. Pitänee alkaa prosessoimaan sitä..

Anonyymi00008 kirjoitti:

Koska se ei ole se mitä ne oikeesti tekee. Paperilla joo, tosielämässä ei.

Sä saat lääkkeitä mut siihen se usein jää ja lääkkeet ei "paranna"

Mutta onhan lääkkeetkin parempi vaihtoehto kun ei mitään, vaikka sairaudentunnoton ihminen ei sitä itse tajuaisi.

Anonyymi00019 kirjoitti:

- Jos se perimmäinen ja ainoa tarkoitus ja päämäärä on, että potilaan täytyy olla vailla omaa tahtoa oleva nukke, jonkun tahon kontrolloima, lääkeorja, ja noudattaa jonkun tahon tahtoa, joka on se, että omaksut jonkun psyykkisen potilaan roolin ja sairausidenteetin, tai että pitää käyttää omaa hyvinvointia, elämänlaatua ja terveyttä lisää vahingoittavia lääkkeitä ( lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena), jonka seurauksena esim. oma toimintakyky laskeem tai tulee extrapyramidaalioireita; ja jos sitä väitetään, että se on sinulle parhaaksi; ja että se ( lääkkeiden käyttö) on ainut, joka edistää henkistä hyvinvointia ja terveyttä, sanon ehdottomasti ei kiitos sellaiselle hoidolle ja "tavoitteelle".

Terveydeksi!

Lue lisää

Sekö se tässä taas on se ongelma, että maailma ei noudata sinun tahtoa, vaan sinun narsismi joutuu tyytymään siihen, miten maailma makaa?

Lääkehaittauskovaiset ovat väärässä siinä, että he kuvittelevat lääkkeiden olevan joku itseisarvo, mutta sille ”maailmalle” se on se ja sama saavuttaako yksilö sen yhteiskuntakelpoisuuden jollain lääkkeillä tai vankilalla, vai ihan ilman. Hyvinvointiyhteiskunnassa on jopa hyödyllistä, että ei subventoida turhaan lääkkeitä, mikä onkin toinen iso ongelma lääkehaitta uskovaiselle, joka joutuu aina kehittelemään hienoja salaliitto teorioita, miksi yhteiskunta rahallisesti panostaa niin paljon luulosairauksien hoitoa.

Sairaudentuntokaan ei ole sama asia kuin ”potilaan rooli” esimerkiksi ihmiset jotka käyttävät pyörätuolia ovat paljon muutakin kuin se pyörätuoli, vaikka he eivät kierräkään foorumeilla jatkuvasti haukkumassa pyörätuolin sivuvaikutuksista heidän elämäänsä.

Eli se että omista ongelmista ei voi syyttää muita, ei ole vielä tahdoton nukke. Se on vain sitä sairaudentuntoa, missä osaa erottaa omat ongelmat ja muiden ongelmat toisistaan. Eikä sillä sairaudentunnolla ole varsinaisesti mitään tekemistä lääkkeiden kanssa, vaikka valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat niin sairaita, etteivät kykene tuntemaan sitä sairautta ilman lääkkeitä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Sekö se tässä taas on se ongelma, että maailma ei noudata sinun tahtoa, vaan sinun narsismi joutuu tyytymään siihen, miten maailma makaa?

Lääkehaittauskovaiset ovat väärässä siinä, että he kuvittelevat lääkkeiden olevan joku itseisarvo, mutta sille ”maailmalle” se on se ja sama saavuttaako yksilö sen yhteiskuntakelpoisuuden jollain lääkkeillä tai vankilalla, vai ihan ilman. Hyvinvointiyhteiskunnassa on jopa hyödyllistä, että ei subventoida turhaan lääkkeitä, mikä onkin toinen iso ongelma lääkehaitta uskovaiselle, joka joutuu aina kehittelemään hienoja salaliitto teorioita, miksi yhteiskunta rahallisesti panostaa niin paljon luulosairauksien hoitoa.

Sairaudentuntokaan ei ole sama asia kuin ”potilaan rooli” esimerkiksi ihmiset jotka käyttävät pyörätuolia ovat paljon muutakin kuin se pyörätuoli, vaikka he eivät kierräkään foorumeilla jatkuvasti haukkumassa pyörätuolin sivuvaikutuksista heidän elämäänsä.

Eli se että omista ongelmista ei voi syyttää muita, ei ole vielä tahdoton nukke. Se on vain sitä sairaudentuntoa, missä osaa erottaa omat ongelmat ja muiden ongelmat toisistaan. Eikä sillä sairaudentunnolla ole varsinaisesti mitään tekemistä lääkkeiden kanssa, vaikka valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat niin sairaita, etteivät kykene tuntemaan sitä sairautta ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Itse tulen sellaisista olosuhteista, jossa isä oli epäsosiaalinen, diktaattori ja dominoiva ja äiti oli taas puolestaan narsisti, jonka erityistarpeita olisi pitänyt hoitaa ja auttaa häntä koko elämän ajan. Joten siinä mielessä minulla on ihan tarpeeksi narsisteista.

Missää kohtaa olen vaatinut itselleni mitään? Kerropa se. Koska omasta mielestäni en ole näin tehnyt. Jossakin historian vaiheessa olen mennyt pyytämään itselleni apua esim. krooniseen väsymyksen ja siitä aiheutuvaan masennukseen. Sekö on sinun mielestäsi jotakin narsismia? Eikö niin siis olisi saanut tehdä? Ketä sinne systeemiin siis sinun mielestä saa tulla? Vainko ne, joiden pitää olla jokin lääkkeillä pumpattava ja narkoosissa oleva marionettinukke?

Sen sijaan minusta olisi reilumpaa olla rehellinen suuremmalle osalle väestöä, ja kertoa suoraan, mikä ons se heidän hoidon tavoitteensa ja päämääränsä? Koska ulospäin annetaan se kuva, että " he haluavat vain auttaa ja hoitaa ihmisiä".

On jokseenkin käsittämätöntä, että vaikka tiedetään se, että lääkkeiden liian pitkäaikainen käyttö altistaa isommille haittavaikutuksille, ja kenties uusille lisäsairauksille , niin tuohon asiaan ei vieläkään tule mitään muutosta, eikä uudistusta.

Ja ne, jotka edellyttävät, tai vaativat sitä, että se on oikein, että joku mt-, tai psykoosidiagnoosin saaneen täytyy käyttää koko loppuelämänsä ajan neuroleptejä, merkittävistä haittavaikutuksista huolimatta, sellaisen täytyy olla jonkinlainen sadisti, tai rasisti. Kaikkea ei voi oikeuttaa, ei minkään diagnosoidun sairauden perusteella. Silloin se ajatus henkisen hyvinvoinnin edistämisestä romuttuu täysin.

Ja sen verran vielä edelliselle, en ole syyttänyt ketään, en psykiatriaa, enkä ketään muutakaan omista ongelmistani. Joten älä väitä sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Mutta se, että tiettyjä asioita ei kerrota ihmisille täysin rehellisesti, vaan niitä pimitetään. Ja se on minun mielestä väärin. Esim. sitä ei kerrota, että systeemissä arvotetaan, priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, diagnoosin ja sosioekonomisen aseman perusteella. Joillekin ei tarjota kaikenkattavaksi hoidoksi muuta, kuin aiemmin annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Jos se on jonkun mielestä oikein, niin sitten täytyy ihmetellä. Olen itse aika huolissani niistä ihmisistä, jotka ajautuu kyseiseen systeemiin, tietämättä sitä, että siellä ei käsitellä tarpeeksi holistisesti esim. yksilön elämän olosuhteita ja elämäntilanteita. Mutta osittain se johtuu mm. ihmisten arvottamisesta kyseisessä systeemissä. Jos se on minun kohdalla narsismia, niin sitten on nekin arvioinnit aika pahasti pielessä. Narsisti toimii vain omaa etua ajaen. Onkohan edellinen kommentoija lukenut yhtään mitään? Kunhan heitelläänn noita narsistisyytöksiä, kun ei loppuu kunnolliset vasta-argumentit.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Itse tulen sellaisista olosuhteista, jossa isä oli epäsosiaalinen, diktaattori ja dominoiva ja äiti oli taas puolestaan narsisti, jonka erityistarpeita olisi pitänyt hoitaa ja auttaa häntä koko elämän ajan. Joten siinä mielessä minulla on ihan tarpeeksi narsisteista.

Missää kohtaa olen vaatinut itselleni mitään? Kerropa se. Koska omasta mielestäni en ole näin tehnyt. Jossakin historian vaiheessa olen mennyt pyytämään itselleni apua esim. krooniseen väsymyksen ja siitä aiheutuvaan masennukseen. Sekö on sinun mielestäsi jotakin narsismia? Eikö niin siis olisi saanut tehdä? Ketä sinne systeemiin siis sinun mielestä saa tulla? Vainko ne, joiden pitää olla jokin lääkkeillä pumpattava ja narkoosissa oleva marionettinukke?

Sen sijaan minusta olisi reilumpaa olla rehellinen suuremmalle osalle väestöä, ja kertoa suoraan, mikä ons se heidän hoidon tavoitteensa ja päämääränsä? Koska ulospäin annetaan se kuva, että " he haluavat vain auttaa ja hoitaa ihmisiä".

On jokseenkin käsittämätöntä, että vaikka tiedetään se, että lääkkeiden liian pitkäaikainen käyttö altistaa isommille haittavaikutuksille, ja kenties uusille lisäsairauksille , niin tuohon asiaan ei vieläkään tule mitään muutosta, eikä uudistusta.

Ja ne, jotka edellyttävät, tai vaativat sitä, että se on oikein, että joku mt-, tai psykoosidiagnoosin saaneen täytyy käyttää koko loppuelämänsä ajan neuroleptejä, merkittävistä haittavaikutuksista huolimatta, sellaisen täytyy olla jonkinlainen sadisti, tai rasisti. Kaikkea ei voi oikeuttaa, ei minkään diagnosoidun sairauden perusteella. Silloin se ajatus henkisen hyvinvoinnin edistämisestä romuttuu täysin.

Ja sen verran vielä edelliselle, en ole syyttänyt ketään, en psykiatriaa, enkä ketään muutakaan omista ongelmistani. Joten älä väitä sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Mutta se, että tiettyjä asioita ei kerrota ihmisille täysin rehellisesti, vaan niitä pimitetään. Ja se on minun mielestä väärin. Esim. sitä ei kerrota, että systeemissä arvotetaan, priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, diagnoosin ja sosioekonomisen aseman perusteella. Joillekin ei tarjota kaikenkattavaksi hoidoksi muuta, kuin aiemmin annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Jos se on jonkun mielestä oikein, niin sitten täytyy ihmetellä. Olen itse aika huolissani niistä ihmisistä, jotka ajautuu kyseiseen systeemiin, tietämättä sitä, että siellä ei käsitellä tarpeeksi holistisesti esim. yksilön elämän olosuhteita ja elämäntilanteita. Mutta osittain se johtuu mm. ihmisten arvottamisesta kyseisessä systeemissä. Jos se on minun kohdalla narsismia, niin sitten on nekin arvioinnit aika pahasti pielessä. Narsisti toimii vain omaa etua ajaen. Onkohan edellinen kommentoija lukenut yhtään mitään? Kunhan heitelläänn noita narsistisyytöksiä, kun ei loppuu kunnolliset vasta-argumentit.

Lue lisää

Edelliseen korjaus: niin, että minulla on ihan tarpeeksi kokemuksia erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsivistä. Omat vanhemmat olivat sellaisia. Itsestäni ei tullut heidän kaltaistaan, onneksi. Olen myös persoonallisuustestit.

Niitä narsistisyytöksiä on helppo tehdä ja heitellä, kun ei jonkun mielipiteistä tykätä ja kun loppuu kyky tehdä asiallisia ja faktoihin perustuvia kommentteja.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Edelliseen korjaus: niin, että minulla on ihan tarpeeksi kokemuksia erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsivistä. Omat vanhemmat olivat sellaisia. Itsestäni ei tullut heidän kaltaistaan, onneksi. Olen myös persoonallisuustestit.

Niitä narsistisyytöksiä on helppo tehdä ja heitellä, kun ei jonkun mielipiteistä tykätä ja kun loppuu kyky tehdä asiallisia ja faktoihin perustuvia kommentteja.

Lue lisää

Ed. korjaus: olen siis tehnyt omalta osaltani persoonallisuustestit, ja onneksi minulla ei ole narsistisia piirteitä.

Se, että jos tuo esille epäkohtia, tai toivoo niihin muutosta, ei ole narsismia. Sehän ei tule edes koskaan koskemaan minua millään tavalla, koska en tule enää koskaan käyttämäänkään kyseisiä palveluja. Joten mitä minä siitä hyödyn, jos tuon esille omia mielipiteitä, tai uudistustoiveita?

Anonyymi00020 kirjoitti:

Olet oikeassa. Olen tainnut piehtaroida liian kauan katkeruudessa. Ongelma on vain siinä, että niitä systeemissä olevia epäkohtia ei koskaan myönnetä, eikä niille valuvioille tehdä mitään, eikä kukaan edes pahoittele sitä, että joku on saattanut alkoholisoitua lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena, esim. extrapyramidaalioireiden takia.

Mutta älä huoli, enköhän minä siitä pääse jonakin päivänä irti ja eroon, pääsinhän minä alkoholistakin noin 10 vuoden käytön jälkeen. Pitänee alkaa prosessoimaan sitäkin asiaa. Tosin en tarvitse siihen keneltäkään mitään apua, kaikkein vähiten sinulta.

Ehkä siinä auttaa se, että ymmärtää, että meistä kukaan ei ole täydellinen, aina oikeassa ja kaikkitietäviä, eivät edes psykiatrit. Enkä ole minäkään.

Mutta se, että aletaan väittää jonakin "ainoana, paikkansapitävänä, ja ehdottomana totuutena sitä, että vain psyykelääkkeitä käyttävänä pysyy "hyvässä voinnissa, ja tasapainossa"; ja että se toimii jokaisen kohdalla, sellaista ajattelua ja niin väittämämistä pitäisi välttää. Koska näinhän asia ei ole. Onko asiasta edes mitään laaja-alaista tutkimusta miksikään todisteeksi siitä? Kapea-alaisilla hoidon keskittymisillä, kuten vain ja ainoastaan diagnooseihin, tai lääkkeisiin pohjautuvilla hoidoilla ei välttämättä kukaan voi yhtään sen paremmin. Ei, jos sen seurauksena lääkkeiden aiheuttamat haitat muodostuvat hyötyjä suuremmaksi. Sellaiset väittämät, että psyykkiseksi sairaaksi diagnosoitu voi henkisesti paremmin, muuttuvat vain tyhjäksi sanahelinäksi. Tai ainakin minun kohdallani näin kävi.

Mutta enköhän minäkin jonkinlaisen rauhan saa omalle mielelleni siitä, että ne psykiatrit metodit eivät tainneet loppupelissä auttaa ainakaan minua. Toivottavasti. Pitänee alkaa prosessoimaan sitä..

Lue lisää

Korjataan edellisen tekstin sanan katkeruus paikalle sana pettymys. Se on ehkä oikeampi ja osuvampi ilmaisu.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Sekö se tässä taas on se ongelma, että maailma ei noudata sinun tahtoa, vaan sinun narsismi joutuu tyytymään siihen, miten maailma makaa?

Lääkehaittauskovaiset ovat väärässä siinä, että he kuvittelevat lääkkeiden olevan joku itseisarvo, mutta sille ”maailmalle” se on se ja sama saavuttaako yksilö sen yhteiskuntakelpoisuuden jollain lääkkeillä tai vankilalla, vai ihan ilman. Hyvinvointiyhteiskunnassa on jopa hyödyllistä, että ei subventoida turhaan lääkkeitä, mikä onkin toinen iso ongelma lääkehaitta uskovaiselle, joka joutuu aina kehittelemään hienoja salaliitto teorioita, miksi yhteiskunta rahallisesti panostaa niin paljon luulosairauksien hoitoa.

Sairaudentuntokaan ei ole sama asia kuin ”potilaan rooli” esimerkiksi ihmiset jotka käyttävät pyörätuolia ovat paljon muutakin kuin se pyörätuoli, vaikka he eivät kierräkään foorumeilla jatkuvasti haukkumassa pyörätuolin sivuvaikutuksista heidän elämäänsä.

Eli se että omista ongelmista ei voi syyttää muita, ei ole vielä tahdoton nukke. Se on vain sitä sairaudentuntoa, missä osaa erottaa omat ongelmat ja muiden ongelmat toisistaan. Eikä sillä sairaudentunnolla ole varsinaisesti mitään tekemistä lääkkeiden kanssa, vaikka valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat niin sairaita, etteivät kykene tuntemaan sitä sairautta ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Luuletko tosiaan, että se että jos ihminen omaksuu jonkin sairauden omaksi identiteekseen ja on sairaudentuntoinen, tai hoitomyöntyväinen ja sitoutuu hoitoonsa, että ne asiat oikeasti takaa sen, että yksilö voi sekä somaattisesti, neurologisesti ja henkisesti paremmin? - Tai että jos käyttää lääkkeitä koko elämänsä ajan, että niiden käyttö lisää elämänlaatua, tai psyyke tulee balanssiin?

Minä luotin systeemiin ja käytin minulle määrättyjä lääkkeitä yli 20 vuoden ajan. Valitettavasti haitat muodostuivat suuremmiksi, kuin hyödyt. Mm. tuli extrapyramidaalioireita ja niiden seurauksena alkoholismi.

Psykiatriassa kaikki hoitopäätökset ja lääkemääräykset perustellaan ja oikeutetaan jonkin henkilön sairastamalla sairaudella. Takavuosikymmeninä oli vielä enemmän tavallisempaa, että niitä haittavaikutuksia ei edes kysytty. Ongelmalliseksi tekee asian se, että vaikka jokin lääke aiheuttaisikin käyttäjälleen haittoja, niin sitä lääkitystä ei pureta, vaan joko vaihdetaan valmiste toiseen. Mutta kun markkinoilla ei ole olemassa yhtäkään sellaista valmistetta, jossa ei olisi jotakin haittavaikutusta.

Psykiatria perustelee määrättyjä lääkehoitoja sillä, että "sairaus pysyy hyvässä hoitotasapainossa". Miten on sitten sen henkisen hyvinvoinnin edistämisen laita, jos niiden läääkkeiden käyttö aiheuttaakin enemmän haittaa? Siitä puolestahan ei taideta välittää siellä lainkaan. Ainoa asia, mikä siellä on tärkeää on se, että saadaan systeemiin tuleva hoito ja lääkemyöntyväiseksi ja sitoutuu lääkkeiden käyttöön. Eikö niin?

Onko Sinun mielestä oikeutettua oikeuttaa jokin lääkehoito jonkin diagnoosin perusteella, vaikka se aiheuttaisikin enemmän haittaa, kuin hyötyä?

Omalla kohdallani menetin yli 10 vuotta elämästäni alkoholismille, lääkkeiden aiheuttamien sivuvaikutusten takia. Ja siitähän ei kukaan välitä ja pahoittele mitään. Se on ilmeisesti hyväksyttävää, ja oikeutettua "psyykesairauden hyvässä hoitotasapainon nimissä" tehtynä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Hoidon tehtävä ei ole olla mikään ystävä tai kaveri sellaiselle lääkehaittauskovaiselle joka ei muuten kykene saamaan kavereita.

Puhuinkin kaikista muista mitä on. Terapiat ja sellaiset. Tiedät kai että, esim SH ei parane lääkkeillä? Moni muukin mt-ongelma on sellainen ettei lääkkeet välttämättä ole paras tai toimiva keino.

Mut julkiselta ei saa muuta

Anonyymi00013 kirjoitti:

Vakava mielisairaus on varmaan helpointa tunnistaa siitä, että "potilas" ei voi hyväksyä sitä, että hoidossa olisi jotain tavotteita.

On meitäkin jotka pettyneitä saamansa hoitoon. Ihan tiedoksi.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Mutta onhan lääkkeetkin parempi vaihtoehto kun ei mitään, vaikka sairaudentunnoton ihminen ei sitä itse tajuaisi.

Riippuu ihan mistä puhutaan. Skitsofrenia joo, masennus ehkä. Sit on niitä missä lääkkeiden lisäksi pitäs olla terpaiaa yms. Traumat, syömishäiriöt jne. Ei voi yleistää kaikkia mt-ongelmia. Niitähän on tosi monta

Sairaudentunnottomat erikseen. On meitäkin jotka kiitos vain pettyneitä hoitoon tai se puutteeseen ilman psykoosisairautta

Anonyymi00017 kirjoitti:

Jos psykiatrinen hoito on vahingoittanut fyysisesti ja henkisesti, miksi siitä jonkun täytyy tuohtua? Tämä on yleinen olemassa oleva ilmiö psykiatrisessa hoitojärjestelmässä ja on hyvä että sitä tuodaan esille ja keskustellaan.

Lue lisää

No anteeksi. En ole lainkaan tuohtunut, jokainen saa toki ajatella ja tuntea ihan miten itse haluaa.
Itselleni jäi fyysistä vauriota lääkkeistä, ja muistoja toki on monilta hoitovuosilta, sekä hyviä, että huonoja kokemuksia, mutta itselleni niistä ei ole jäänyt henkistä haittaa. Ehkä se johtuu siitä, kun en ole traumatisoituva ihminen, enkä kanna menneisyyttä taakkanani. Haluan voida paremmin nykyään, etenkin henkisesti. Fysiikka on se, joka tulee mukana, huonona tai parempana., sitä voi yrittää pitää hyvänä, tai sitten ei. Mutta vahvemmalla psyykellä jaksaa paremmin heikentyneen fyysisen toiminnan kanssa.
Ymmärrän toki, että olemme kaikki erilaisia.

Anonyymi00019 kirjoitti:

- Jos se perimmäinen ja ainoa tarkoitus ja päämäärä on, että potilaan täytyy olla vailla omaa tahtoa oleva nukke, jonkun tahon kontrolloima, lääkeorja, ja noudattaa jonkun tahon tahtoa, joka on se, että omaksut jonkun psyykkisen potilaan roolin ja sairausidenteetin, tai että pitää käyttää omaa hyvinvointia, elämänlaatua ja terveyttä lisää vahingoittavia lääkkeitä ( lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena), jonka seurauksena esim. oma toimintakyky laskeem tai tulee extrapyramidaalioireita; ja jos sitä väitetään, että se on sinulle parhaaksi; ja että se ( lääkkeiden käyttö) on ainut, joka edistää henkistä hyvinvointia ja terveyttä, sanon ehdottomasti ei kiitos sellaiselle hoidolle ja "tavoitteelle".

Terveydeksi!

Lue lisää

Oma tahto on kuitenkin se, mikä auttaa ihmistä eniten omassa kuntoutumisessa, sekä psyykkisessä, että fyysisessä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Olet oikeassa. Olen tainnut piehtaroida liian kauan katkeruudessa. Ongelma on vain siinä, että niitä systeemissä olevia epäkohtia ei koskaan myönnetä, eikä niille valuvioille tehdä mitään, eikä kukaan edes pahoittele sitä, että joku on saattanut alkoholisoitua lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena, esim. extrapyramidaalioireiden takia.

Mutta älä huoli, enköhän minä siitä pääse jonakin päivänä irti ja eroon, pääsinhän minä alkoholistakin noin 10 vuoden käytön jälkeen. Pitänee alkaa prosessoimaan sitäkin asiaa. Tosin en tarvitse siihen keneltäkään mitään apua, kaikkein vähiten sinulta.

Ehkä siinä auttaa se, että ymmärtää, että meistä kukaan ei ole täydellinen, aina oikeassa ja kaikkitietäviä, eivät edes psykiatrit. Enkä ole minäkään.

Mutta se, että aletaan väittää jonakin "ainoana, paikkansapitävänä, ja ehdottomana totuutena sitä, että vain psyykelääkkeitä käyttävänä pysyy "hyvässä voinnissa, ja tasapainossa"; ja että se toimii jokaisen kohdalla, sellaista ajattelua ja niin väittämämistä pitäisi välttää. Koska näinhän asia ei ole. Onko asiasta edes mitään laaja-alaista tutkimusta miksikään todisteeksi siitä? Kapea-alaisilla hoidon keskittymisillä, kuten vain ja ainoastaan diagnooseihin, tai lääkkeisiin pohjautuvilla hoidoilla ei välttämättä kukaan voi yhtään sen paremmin. Ei, jos sen seurauksena lääkkeiden aiheuttamat haitat muodostuvat hyötyjä suuremmaksi. Sellaiset väittämät, että psyykkiseksi sairaaksi diagnosoitu voi henkisesti paremmin, muuttuvat vain tyhjäksi sanahelinäksi. Tai ainakin minun kohdallani näin kävi.

Mutta enköhän minäkin jonkinlaisen rauhan saa omalle mielelleni siitä, että ne psykiatrit metodit eivät tainneet loppupelissä auttaa ainakaan minua. Toivottavasti. Pitänee alkaa prosessoimaan sitä..

Lue lisää

Et halua neuvoja, mutta sen verran mainitsen, että mieti tuota asiaa sillä tavalla, että et voi siihen itse vaikuttaa, mitä siellä psykiatriassa tapahtuu. Etenkään nyt, jos olet jo päässyt siitä eroon.
Tiedän, että siellä voi kokea myös ikäviä asioita, mutta jos/kun hyvin käy, ne kaikki jää taaksepäin elämässä. Ja tulevaisuus voi tosiaan olla parempaa.
Miksi syyllistää itseään siitä, että on joskus hakeutunut hoitoon, kun on tuntunut sitä tarvitsevansa ? On yritetty hoitaa ja auttaa, se on auttanut tai sitten ei. Pääasiahan se on, jos nyt on parempi tilanne.
Asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, ei kannata ottaa itselleen henkilökohtaiseksi "taakaksi".
Ja onhan itsellä ollut vaikutusta siihenkin, jos/kun on onnistunut pääsemään psykiatriasta irti.
Kyllä sinäkin varmaan saat rauhan mielellesi kunhan annat tilaisuuden mielellesi rauhoittua. Se voi viedä aikaa, mutta ei ole mahdotonta. Kaikkea hyvää sinulle!

Anonyymi00011 kirjoitti:

Hoidon tehtävä ei ole olla mikään ystävä tai kaveri sellaiselle lääkehaittauskovaiselle joka ei muuten kykene saamaan kavereita.

Ei tarvitsekaan olla ystävä eikä kaverikaan, mutta potilas odottaa, että hoidot tehdään jopa potilaankin etua ajatelleen, eikä vain bisnestä tehden!

Anonyymi00041 kirjoitti:

Ei tarvitsekaan olla ystävä eikä kaverikaan, mutta potilas odottaa, että hoidot tehdään jopa potilaankin etua ajatelleen, eikä vain bisnestä tehden!

Se on varmaan yksi parhaita sairauden merkkejä, jos rupee luulemaan että veronmaksaja maksaa itsensä kipeeks vaan siitä ilosta, että se on "hyvää binsestä"

Anonyymi00041 kirjoitti:

Ei tarvitsekaan olla ystävä eikä kaverikaan, mutta potilas odottaa, että hoidot tehdään jopa potilaankin etua ajatelleen, eikä vain bisnestä tehden!

Julkisella puolella ainakaan ei tehdä mitään bisnestä psykiatriassa. Ne on ylibuukattuja muutenkin. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Minä en edelleenkään ymmärrä tätä sinun vinksahtanutta maailmankuvaa, että miksi hoidon tavoite ei voisi olla "paraneminen".

Jos olet nuori ja uskot että veroja vastaan saat terveyden hoitoa, mutta ikäntyneempi tietää, että veroilla tuotettuihin paikkoihin on turha mennä kyselemään vero varoilla tuotettuun terveyteen ei kannata ainakaan mennä tautien kanssa, jotka vaatii erikois sairaan hoitoa, joka näyttää menevän arvokkaammille ja vähemmän sairaille.

Koululääketiede on väkivaltainen ja vastoin ihmisen tahtoa, tai sitä kysymättä iskee haitallisia aineita rauhaa rakastaviin ihmisiin, jotka inhoaa koululääketieteen väkivaltaa Kyse on valtavan barbaarista systeemistä, josta on pysyttävä poissa että säilyttäisi oman henkisen hyvinvointinsa.

Edessä on valtava koneisto jonka mielivaltaa vastaan on mahdoton yksilön puolustautua, sellaisista on oman hyvin voinnin takia pysyttävä pois, tai ne ajaa päältä kuin telaketju...

Sinä nuori saatat kuvitella, maamme toimii kuten koulussa opetetaan.
Kun vanhenet tajuat kaikki koulun ja median lupaukset on käännettävä ylösalaisin, silloin olet löytänyt totuuden.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Sehän se tavoite yleensä on, että ihminen alkaisi pärjäämään, itsensä kanssa etenkin.
Jos jatkuvasti mielessä pyörii menneet vuodet, mahdolliset huonot kokemukset hoidostakin, niin miten sitä voisi sanoa toipumiseksi, tai paranemiseksi.
On paljonkin ihmisiä, jotka ovat hoidoistaan hyötyneet, mistä lienee sekin sitten johtuu. Ilmeisimmin siitä, että ovat oppineet olemaan ja elämään itsensä kanssa, vaikeuksista huolimatta.
Olen itsekin miettinyt, etten mielelläni lähtisi enää koskaan psykiatrian "pyöritykseen", mutta jos sellainen tilanne tulisi, etten pärjäisi ilman apua, hakeutuisin kyllä psykiatrian puolelle. Toki omalla kohdallani elämäntavatkin vaikuttavat suuresti omaan pärjäämiseeni.
Jos murehtisin menneisyyttäni, ei tästä päivästä tulisi mitään.

Lue lisää

Jos mennyt asia painaa ja pyrii päässä, silloin ihmisellä on syvä trauma siitä menneestä kohtelusta, eikä sitä ole koskaan yritettykään korjata, koska koululääketiede ei voi myöntää virheitä, ei ainakaan julkinen joka saa kaikki vero rahat tyhjillä luoauksilla voi koskaan myöntää tai korjata virheitään, koska se johtaisi siihen että vero rahaa jaettaisiin maksu seteleinä tai muina demokraattisemmalla tavalla.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Aloin voida paremmin, kun lakkasin uskomasta minulle syötettyihin valheisiin, että olen vakavasti sairas, ja että minun tulee syödä minulle määrättyjä lääkkeitä. Lopetin lääkkeiden syönnin ja aloin parantua. Uskomatonta, eikö totta? Mutta niin tapahtui oikeasti minun kohdallani. Jouduin systeemin oravanpyörään alunperin kroonisen väsymyksen takia, mutta ei varmaan tule minään yllätyksenä, että eivät ne väsymys ja masennus koskaan kadonneet, eivät ainakaan minulle määrätyillä neurolepteillä. On jokseenkin groteskia, tai kieroa, että ylipäätään lähdetään määräämään kroonisesta väsymyksestä kärsivälle lisää väsymystä pahentavia lääkkeitä, Mutta ainahan siellä "keksitään" jokin hyvä syy, perustelu, tai oikeutus lääkkeiden määräämiselle. Vedetään esiin jokin hatusta vedetty diagnoosi. Sitä tehdessä ei oteta huomioon ihmisen persoonallisuudenpiirteitä, ei lapsuudenaikaisia kokemuksia, eikä traumataustaa. Ei tietenkään, koska alalla olevat uskovat olevansa aina oikeassa. Kaikissa tekemissään arvioissa, hoitopäätöksissä, diagnosoinnissa ja hoitolinjauksissa. Vaikka eihän kukaan ole aina oikeassa. Vaikka olisivat kuinka lukeneita.

Jouduin myös kohtaamaan omassa elämässäni koetut vaikeat asiat, lapsuuden aikaiset tapahtumat ja traumat. Ja ymmärsin, kuinka suuri rooli niillä oli ollut aikoinaan omassa voinnissa ja oireilussa. Näitä asioita ei koskaan käsitelty psykiatriassa.

Olen onnellisempi ilman psyykelääkkeitä ja parantunut alkoholismista, johon sairastuin käytettyäni neuroleptejä noin kymmenen vuoden ajan. Haittavaikutukset osoittautuivat lopulta hyötyjä suuremmiksi. Ei ole millään tavalla perusteltua, tai oikeutettua hoitaa jotakin diagnosoitua sairautta, jonka oikeellisuudesta on epäselvyyttä, tai joka ei ole välttämättä edes oikea, ja aiheuttaa samalla lääkkeitä käyttävälle lisää muita sairauksia, jotta jokin psyykesairaus ja oireilu pysyisi hallinnassa". Pitäisikö vielä tuntea siitä jotakin kiitollisuutta, tai antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, siitä, että alkoholisoiduin lääkkeiden haittavaikutusten seurauksena?

Enpä usko, että tarvitsee.

Paranin, kun lakkasin uskomasta systeemiin ja lopetin lääkkeiden käytön erittäin hyvistä ja painavista syistä.

Lue lisää

Totta puhut psyykke on vain bisness psyykke pilleri tehtaan teoria, ei tiede

Anonyymi00043 kirjoitti:

Julkisella puolella ainakaan ei tehdä mitään bisnestä psykiatriassa. Ne on ylibuukattuja muutenkin. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Kyllä julkisen puolen osastoillakin olisi väljää jos potilaita hoidettas oikein.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ole kiitollinen itsellesi, että olet päässyt irti psykiatriasta.
Vai oletko päässyt irti, kun olet vaikka kuinka kauan kirjoitellut katkeruutta pursuavia kommentteja tänne palstoille ?
Päästä irti niistä menneistä, ja jatka elämää, jos kerran kaikki on nykyään niin hyvin.

Lue lisää

Psykiatriasta pääsee irti vain pysymällä pois julkisterveydestä.
Monet saavat niin karmeaa kohtelua, (ei mitään hoitoa fyysisiin tappaviinkaan tauteihin, jos ovat kritisoineet psykiatriaa tai eivät kehollaan tuota jatkuvasti psyykke pilleri rahaa big farmalle, se estää kehon myös sydän pysähdysten elvyttämisen, eli ellet alista kehoasi rahan teko koneeksi psykiatrian piller tehtaalle, ei julkinen sinun kehoasi hoida, olet kriitikko, joita ei siedetä terveys monopoleissa.

Tää on totuus,
Jos on rahaa käy yksityisellä
Jos ei ole rahaa, eikä maksajaa silloin jää luontais eli kasvislääkkeet, joista parhaita ovat kiinan ja aasian yliopistojen tutkimukset, mikä kasvi mihinkin tautiin ja mikä on se parantava aine kasvissa.
Se on kultaa kalliimpi tieto näinä kaiken psykiatrisoivina aikoina, jolloin ainakin vero terveys on tullut käyttökelcottomaksi ja haitalliseksi ihmisen hyvin voinnille.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Jos psykiatrinen hoito on vahingoittanut fyysisesti ja henkisesti, miksi siitä jonkun täytyy tuohtua? Tämä on yleinen olemassa oleva ilmiö psykiatrisessa hoitojärjestelmässä ja on hyvä että sitä tuodaan esille ja keskustellaan.

Lue lisää

Psykiatria on agressiivisin ja ankarin teoria (teoria ei ole koskaan tiede,,kuten fanatikot väitti marxin, freidin, darvinin teoriaa.
Psykiatrian ankaruus -mitätöivyys-leimaaminen-nöyryytys -ankara kuri niille joilla sisäinen kuri kontrolli on itsestään selvä.
Pitää olla yhtristyöhaluinen juusto pään kanssa ja teorioiden joihin ei usko. Tai rangaistus tuomio pitenee, vapauttamisen ehtona on että antaa kehonsa big farman kauppatavaraksi ja sitoutuu syömään rahaa nuijivia pahoin vointia tuottavia pillereitä. Tämä on mafian kaltaista kiristystä ja mitätöinti leimat yms kertoo eugenismista, jota psykiatria ennen harjoitti, entä nyt?
Rivi psykiatrit ovat koneiston ratas.
Vankilaan kuuluvia rikollisia olisi psykiatrian yli-opisto professorit.
Jotka tekee ihan tahallaan ankaria erittäin traumatisoivia teorioita joissa potilas on ihmisoikeus rikos uhri, tää kaikki on jäänne eugenismista ehkäpä koko psykiatria.

Psykiatrian harha opilta (kultti) tulee heti ottaa vero raha pois tai sitten psykkatrian totalitarismiin seonneelta valtiolta.
Psykiatria on yhtä kova kuin marxismi mutta huomattavasti sairaampi ja vainoharhaisempi teoria, se näkee mielisairauksia kaikkialla kuin stalin vakoojia,
Vainoharhaisena sairaana teoriana psykiatria on kiellettävä ja sen tekijöitä rabgaistava ihmisten hyvin voinnin häirinnästä.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Mutta onhan lääkkeetkin parempi vaihtoehto kun ei mitään, vaikka sairaudentunnoton ihminen ei sitä itse tajuaisi.

Psykiatria on ainut saitauden tunnoton.
Sairauden tunnoton sanaa psykiatria käytti myös eugenismi aikana, kun kallon muodosta kallp harpilla mittaamalla tehtiin kaasutettaville diaknoosi :perinnöllinen parantumaton skitsofrenia.
Kun uhrit ei uskoneet että heidän kallon muoto on sen sairaampi kuin itse arjalais psykiatrien, (esim Ernest Rudin) jotka kalloja mittasi.
Psykiatrit vastasi niille jotka ei nobel palkittua kalloharppi tiedettä uskoneet: sairauden tunnottomia "älä kuuntele heitä" nää iskulauseet juuri johti kaasutuksiin ja se on fakta.
Joten jos olet sivistynyt mittaa ensin oma kallosi järjen ja laupeuden määrä.
Jos et osaa muuta kuin leimata toisia, olet arjalaisten jälkeläinen, heiltä oppinut nimittämään muita sairauden tunnottomksi.
Jos tulet ulos sieltä koululääketieteen box, ista ja hieman luet rehellisempää textiä englannin kielistä eugenismista saat totuuden psykiatrian historiasta, joka silloin myös esiintyi auttajana, mutta oli julmempi kuin stalin.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Sekö se tässä taas on se ongelma, että maailma ei noudata sinun tahtoa, vaan sinun narsismi joutuu tyytymään siihen, miten maailma makaa?

Lääkehaittauskovaiset ovat väärässä siinä, että he kuvittelevat lääkkeiden olevan joku itseisarvo, mutta sille ”maailmalle” se on se ja sama saavuttaako yksilö sen yhteiskuntakelpoisuuden jollain lääkkeillä tai vankilalla, vai ihan ilman. Hyvinvointiyhteiskunnassa on jopa hyödyllistä, että ei subventoida turhaan lääkkeitä, mikä onkin toinen iso ongelma lääkehaitta uskovaiselle, joka joutuu aina kehittelemään hienoja salaliitto teorioita, miksi yhteiskunta rahallisesti panostaa niin paljon luulosairauksien hoitoa.

Sairaudentuntokaan ei ole sama asia kuin ”potilaan rooli” esimerkiksi ihmiset jotka käyttävät pyörätuolia ovat paljon muutakin kuin se pyörätuoli, vaikka he eivät kierräkään foorumeilla jatkuvasti haukkumassa pyörätuolin sivuvaikutuksista heidän elämäänsä.

Eli se että omista ongelmista ei voi syyttää muita, ei ole vielä tahdoton nukke. Se on vain sitä sairaudentuntoa, missä osaa erottaa omat ongelmat ja muiden ongelmat toisistaan. Eikä sillä sairaudentunnolla ole varsinaisesti mitään tekemistä lääkkeiden kanssa, vaikka valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat niin sairaita, etteivät kykene tuntemaan sitä sairautta ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Lue ensin dobamiini
On välttämätön vitaali aine henkiselle ja kehon hyvin voinnille, sota ja taistelu kyvylle ja nyt koululääketiede sulkee dobamiini reseptorit, eli dobamiinin vastaan oton elomistöön, eli "lääkkeen" sivuhaitta on
●krooninen masennus
● kyvyttömyys nopeisiin likkeisiin ja reaktioihin (tarvitaan sodassa)
●kemiallinen parkinson vapina, lyhyt askel muisti häiriöt ja kaikki oireet parkinsonimsita, jossa elimistö lakkaa tuottamasta dobamiinia, seuraus on lopulta kuolema kun dobamiini kokonaan loppuu, ei lyö edes sydän.
●dobamiini sulkijat nostaa prolactonin eli maito hormoonia,ja sen liika tuotanto estää testo steronin- kortikoli hormooni tuotannon, jolloin rasvan poltto lakkaa tai häiriintyy, seurauksena elinten maksan / haiman ym rasvoittuminen (saattaa olla syy siihen että neuroleptit tekee sokeri tautia estämällä haiman rasvan poiston.
Siis absolutisti saa rasvamaksan ja sydänkin rasvoittuu ja ihminen lihoo, kun dobamiini sulkijat tekee maito hormoonin ylituotannon, koko elimistön rasva ja energia tasapaino heittää.
Te jotka toimitte koululääketieteessä ette usko että pakkaukset valehtelee ja teille annettu tieto, gopglaa aina vaikuttavan aineen perusteella pubmed. Distä
Älä lue pakkaus infoja, vaan neutraali vaikuttava aine tutkimus info,
Huomaat että psyykke lääkkees vaikuttava aine on pilleratsin, lopeta heti, se on räjähde aine pommeissa ja päässäsi verisuonet räjähtää rikki, jos olet vanhempi.
Koululääetiede on vastuuntunnoton likke laitos ja lääketehtaan lappusista ylös vaim vaikuttavan aineen nimi (muu lappu roskiin lukematta) saat ihan neutraalia tutkimus tietoa ja nöet kuinka paljon pakkauksessa oleva lappu valehtelee,

Ilman dobamiinin antamaa ebergiaa kukaan ei pysty sotimaan.
Nyt 33% suomalisista dobamiinin erittyminen elimistöön estetään,
Se on haitallista keholle ja mielelle ja suomen itsenäisyydelle,
Kuunnella koululäketieteen valheita.
Dobamiini on vireys tilan ylläpitäjä ja kun se estetään kaikki toiminnot lamaantuu.
Eli tehdään järkyttävä kemiallinen ja hormonaalinen epätasapaino hypofyysin tuottamiin hormooneihin, mm kilpisrauhas THS hormoonin tuotanto myös lamaantuu edellisen lisäksi.

Neurolepteillä sotkettu rasvan polton ja elinten rasvoittumksen epätasapaino häviää n 6-18 kk aikana dostinex super kallilla lääkkeellä joka sulkee maito hormoonin, jolloin dobamiini tuotanto palautuu pikku hiljaa normaliski ja rasvan poltto, mutta dostinex käyttö ei tee sota kuntoista, sota on ohi ennen palautumista.
Dostinex voi myös olla erittäin vaarallinen sydämmelle,
Joten täyttä puoskarointia nää psyykke pilleit on
Lisäksi ne tekee valkosolu anemiaa eli leuco ja neutropeniaa ja siitä syystä tappavia haima tulehduksia, siksi ne jotka syö kuolee 15 v ennen, eikä ketään syytetä murhasta.
Syy oli lääkkeellä tuotettu haimatulehdus.
Nää on faktoja jotka jokainen tajuaa kun lukee hypofyysin tuottamat hormoonit, joiden normali määrä vaatii dobamiknia, jonka koululääketeide sulkee.
Hyvin outoa on se kuinka vähän psykiatrian hoitajille (ja lääkäreillekkin) annetaan tietoa näistä vitaali hormooneista joiden tuotanto sotketaan neuroleptein.

VIkuttaa siltä että ainoa psykiatrien endogrinologian opettaja on pilleri myyjä, joka markkinoi vaaralliset aineet karamellina, eli narraavat ihmisiä kuin pikkulasta.
Voi kuinka epärehellinen luitettavaksi itseään markkinoiva koululääketiede on.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Itse tulen sellaisista olosuhteista, jossa isä oli epäsosiaalinen, diktaattori ja dominoiva ja äiti oli taas puolestaan narsisti, jonka erityistarpeita olisi pitänyt hoitaa ja auttaa häntä koko elämän ajan. Joten siinä mielessä minulla on ihan tarpeeksi narsisteista.

Missää kohtaa olen vaatinut itselleni mitään? Kerropa se. Koska omasta mielestäni en ole näin tehnyt. Jossakin historian vaiheessa olen mennyt pyytämään itselleni apua esim. krooniseen väsymyksen ja siitä aiheutuvaan masennukseen. Sekö on sinun mielestäsi jotakin narsismia? Eikö niin siis olisi saanut tehdä? Ketä sinne systeemiin siis sinun mielestä saa tulla? Vainko ne, joiden pitää olla jokin lääkkeillä pumpattava ja narkoosissa oleva marionettinukke?

Sen sijaan minusta olisi reilumpaa olla rehellinen suuremmalle osalle väestöä, ja kertoa suoraan, mikä ons se heidän hoidon tavoitteensa ja päämääränsä? Koska ulospäin annetaan se kuva, että " he haluavat vain auttaa ja hoitaa ihmisiä".

On jokseenkin käsittämätöntä, että vaikka tiedetään se, että lääkkeiden liian pitkäaikainen käyttö altistaa isommille haittavaikutuksille, ja kenties uusille lisäsairauksille , niin tuohon asiaan ei vieläkään tule mitään muutosta, eikä uudistusta.

Ja ne, jotka edellyttävät, tai vaativat sitä, että se on oikein, että joku mt-, tai psykoosidiagnoosin saaneen täytyy käyttää koko loppuelämänsä ajan neuroleptejä, merkittävistä haittavaikutuksista huolimatta, sellaisen täytyy olla jonkinlainen sadisti, tai rasisti. Kaikkea ei voi oikeuttaa, ei minkään diagnosoidun sairauden perusteella. Silloin se ajatus henkisen hyvinvoinnin edistämisestä romuttuu täysin.

Ja sen verran vielä edelliselle, en ole syyttänyt ketään, en psykiatriaa, enkä ketään muutakaan omista ongelmistani. Joten älä väitä sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Mutta se, että tiettyjä asioita ei kerrota ihmisille täysin rehellisesti, vaan niitä pimitetään. Ja se on minun mielestä väärin. Esim. sitä ei kerrota, että systeemissä arvotetaan, priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, diagnoosin ja sosioekonomisen aseman perusteella. Joillekin ei tarjota kaikenkattavaksi hoidoksi muuta, kuin aiemmin annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Jos se on jonkun mielestä oikein, niin sitten täytyy ihmetellä. Olen itse aika huolissani niistä ihmisistä, jotka ajautuu kyseiseen systeemiin, tietämättä sitä, että siellä ei käsitellä tarpeeksi holistisesti esim. yksilön elämän olosuhteita ja elämäntilanteita. Mutta osittain se johtuu mm. ihmisten arvottamisesta kyseisessä systeemissä. Jos se on minun kohdalla narsismia, niin sitten on nekin arvioinnit aika pahasti pielessä. Narsisti toimii vain omaa etua ajaen. Onkohan edellinen kommentoija lukenut yhtään mitään? Kunhan heitelläänn noita narsistisyytöksiä, kun ei loppuu kunnolliset vasta-argumentit.

Lue lisää

Sivistynyt ihminen ei leimaa ketään.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Et halua neuvoja, mutta sen verran mainitsen, että mieti tuota asiaa sillä tavalla, että et voi siihen itse vaikuttaa, mitä siellä psykiatriassa tapahtuu. Etenkään nyt, jos olet jo päässyt siitä eroon.
Tiedän, että siellä voi kokea myös ikäviä asioita, mutta jos/kun hyvin käy, ne kaikki jää taaksepäin elämässä. Ja tulevaisuus voi tosiaan olla parempaa.
Miksi syyllistää itseään siitä, että on joskus hakeutunut hoitoon, kun on tuntunut sitä tarvitsevansa ? On yritetty hoitaa ja auttaa, se on auttanut tai sitten ei. Pääasiahan se on, jos nyt on parempi tilanne.
Asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, ei kannata ottaa itselleen henkilökohtaiseksi "taakaksi".
Ja onhan itsellä ollut vaikutusta siihenkin, jos/kun on onnistunut pääsemään psykiatriasta irti.
Kyllä sinäkin varmaan saat rauhan mielellesi kunhan annat tilaisuuden mielellesi rauhoittua. Se voi viedä aikaa, mutta ei ole mahdotonta. Kaikkea hyvää sinulle!

Lue lisää

Laupeus jos sitä ei ole on turha hakeutua hoitajaksi.
Laupias ei koskaan leimaa, se on eka merkki laupiaasta,
Hän katsoo toisen pikku rikkeet sormien läpi,
Eikä nosta ihmksiä tikun nokkaan ja kaivele tikulla vikoja, kuten psykiatri

Anonyymi00025 kirjoitti:

Edelliseen korjaus: niin, että minulla on ihan tarpeeksi kokemuksia erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsivistä. Omat vanhemmat olivat sellaisia. Itsestäni ei tullut heidän kaltaistaan, onneksi. Olen myös persoonallisuustestit.

Niitä narsistisyytöksiä on helppo tehdä ja heitellä, kun ei jonkun mielipiteistä tykätä ja kun loppuu kyky tehdä asiallisia ja faktoihin perustuvia kommentteja.

Lue lisää

Kaikki me olemme jumalan silmissä luonne häiriöisiä olleet siitä asti kun ihminen oppi valehtelemaan, kieroilemaan, simputtamaan, dominoimaan, riistämään, orjuuttamaan,
Ylpeilemään, joka lyö rintaansa, onneksi minä en ole niin kuin nuo sairauden tunnottomat, juuri sinä leimri olet kurja, köyhä järjeltäsi ja alaston.
Etkö tajua että jumalan on sielujen tuomio, eikä sinulle ole eikä tule siihen viisautta ainakaan psykiatriasta.
Pahmimmat luonteet kiinnostuu psykiatrian vallasta ja voimasta.
Psykiatriassa on huomattavasti vähemmän ymmärtäviä, laupita ja sielukkaita kuin muussa väestössä.
Psykiatriassa saa valtaa ja se on sielukkaan ihmisen vastakohta.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Lue ensin dobamiini
On välttämätön vitaali aine henkiselle ja kehon hyvin voinnille, sota ja taistelu kyvylle ja nyt koululääketiede sulkee dobamiini reseptorit, eli dobamiinin vastaan oton elomistöön, eli "lääkkeen" sivuhaitta on
●krooninen masennus
● kyvyttömyys nopeisiin likkeisiin ja reaktioihin (tarvitaan sodassa)
●kemiallinen parkinson vapina, lyhyt askel muisti häiriöt ja kaikki oireet parkinsonimsita, jossa elimistö lakkaa tuottamasta dobamiinia, seuraus on lopulta kuolema kun dobamiini kokonaan loppuu, ei lyö edes sydän.
●dobamiini sulkijat nostaa prolactonin eli maito hormoonia,ja sen liika tuotanto estää testo steronin- kortikoli hormooni tuotannon, jolloin rasvan poltto lakkaa tai häiriintyy, seurauksena elinten maksan / haiman ym rasvoittuminen (saattaa olla syy siihen että neuroleptit tekee sokeri tautia estämällä haiman rasvan poiston.
Siis absolutisti saa rasvamaksan ja sydänkin rasvoittuu ja ihminen lihoo, kun dobamiini sulkijat tekee maito hormoonin ylituotannon, koko elimistön rasva ja energia tasapaino heittää.
Te jotka toimitte koululääketieteessä ette usko että pakkaukset valehtelee ja teille annettu tieto, gopglaa aina vaikuttavan aineen perusteella pubmed. Distä
Älä lue pakkaus infoja, vaan neutraali vaikuttava aine tutkimus info,
Huomaat että psyykke lääkkees vaikuttava aine on pilleratsin, lopeta heti, se on räjähde aine pommeissa ja päässäsi verisuonet räjähtää rikki, jos olet vanhempi.
Koululääetiede on vastuuntunnoton likke laitos ja lääketehtaan lappusista ylös vaim vaikuttavan aineen nimi (muu lappu roskiin lukematta) saat ihan neutraalia tutkimus tietoa ja nöet kuinka paljon pakkauksessa oleva lappu valehtelee,

Ilman dobamiinin antamaa ebergiaa kukaan ei pysty sotimaan.
Nyt 33% suomalisista dobamiinin erittyminen elimistöön estetään,
Se on haitallista keholle ja mielelle ja suomen itsenäisyydelle,
Kuunnella koululäketieteen valheita.
Dobamiini on vireys tilan ylläpitäjä ja kun se estetään kaikki toiminnot lamaantuu.
Eli tehdään järkyttävä kemiallinen ja hormonaalinen epätasapaino hypofyysin tuottamiin hormooneihin, mm kilpisrauhas THS hormoonin tuotanto myös lamaantuu edellisen lisäksi.

Neurolepteillä sotkettu rasvan polton ja elinten rasvoittumksen epätasapaino häviää n 6-18 kk aikana dostinex super kallilla lääkkeellä joka sulkee maito hormoonin, jolloin dobamiini tuotanto palautuu pikku hiljaa normaliski ja rasvan poltto, mutta dostinex käyttö ei tee sota kuntoista, sota on ohi ennen palautumista.
Dostinex voi myös olla erittäin vaarallinen sydämmelle,
Joten täyttä puoskarointia nää psyykke pilleit on
Lisäksi ne tekee valkosolu anemiaa eli leuco ja neutropeniaa ja siitä syystä tappavia haima tulehduksia, siksi ne jotka syö kuolee 15 v ennen, eikä ketään syytetä murhasta.
Syy oli lääkkeellä tuotettu haimatulehdus.
Nää on faktoja jotka jokainen tajuaa kun lukee hypofyysin tuottamat hormoonit, joiden normali määrä vaatii dobamiknia, jonka koululääketeide sulkee.
Hyvin outoa on se kuinka vähän psykiatrian hoitajille (ja lääkäreillekkin) annetaan tietoa näistä vitaali hormooneista joiden tuotanto sotketaan neuroleptein.

VIkuttaa siltä että ainoa psykiatrien endogrinologian opettaja on pilleri myyjä, joka markkinoi vaaralliset aineet karamellina, eli narraavat ihmisiä kuin pikkulasta.
Voi kuinka epärehellinen luitettavaksi itseään markkinoiva koululääketiede on.

Lue lisää

Anteeksi virhe vaikuttavan aineen LL kirjainten tilalle pippreatsin

Montakos julkkista tässä on nyt viimesen viiden vuoden aikana kuollu siihen, kun pällilääkäri ei ole saanu somaattisia tietoja mistään?

Taitaa tasasesti kupsahella ainaki yksi vuoteen.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Montakos julkkista tässä on nyt viimesen viiden vuoden aikana kuollu siihen, kun pällilääkäri ei ole saanu somaattisia tietoja mistään?

Taitaa tasasesti kupsahella ainaki yksi vuoteen.

Lue lisää

Omalla tavallaan se on ihan hieno asia, että tietojen luovutusta voi estää, mutta pelkään että ne "tyhmimmät" ihmiset jotka tarvitsisi sitä tietojen luovutusta eniten, edistääkseen heidän kokonaisterveyttään, käyttävät sitä keinoa eniten juuri estääkseen tärkeän tiedon kulkemista yksiköstä toiseen.

Onko se ihmisen tarve uhriutua sitten niin paljon isompi, kuin se että saattaisi oikeasti saada parempaa hoitoa.

Ja niin pitää ollakin!

Niihin kertomuksiin kyllä kirjoitetaan myös asioita, ja asioista, eri tavalla, mitä potilas on itse kertonut. Enkä nyt väitä, että niin tapahtuisi aina ja usein, mutta tapahtuu kuitenkin.
Sitä tapahtuu niin psykiatrian, kuin myös somaattisellakin puolella.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Niihin kertomuksiin kyllä kirjoitetaan myös asioita, ja asioista, eri tavalla, mitä potilas on itse kertonut. Enkä nyt väitä, että niin tapahtuisi aina ja usein, mutta tapahtuu kuitenkin.
Sitä tapahtuu niin psykiatrian, kuin myös somaattisellakin puolella.

Lue lisää

Läääkäreiden ja hoitajien kommentit tai jopa pari sanaa paljastavat joskus harvinaisen hyvin heidän asenteensa ja oman mielipiteensä potilaasta.

Kunpa ne sairauskertomukset olisivat vielä OIKEIN, eikä vain toistoja kollegoilta ja aikaisemmilta ajoilta, sekä kertomuksia lääkärin mielipiteistä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Läääkäreiden ja hoitajien kommentit tai jopa pari sanaa paljastavat joskus harvinaisen hyvin heidän asenteensa ja oman mielipiteensä potilaasta.

Me kun ei voida muiden kommenteille yhtään mitään. Myös ammattilaiset saavat olla sitä mieltä mitä ovat. Usein saattavat ollakin eri mieltä kuin heidän potilaansa, mutta ei se ole maailmanloppu, elämä jatkuu.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Me kun ei voida muiden kommenteille yhtään mitään. Myös ammattilaiset saavat olla sitä mieltä mitä ovat. Usein saattavat ollakin eri mieltä kuin heidän potilaansa, mutta ei se ole maailmanloppu, elämä jatkuu.

Lue lisää

Elämä jatkuu jos sen annetaan jatkua.
Kyllä se maailma voi kaatuakin jos teksti vaikuttaa hoidon laatuun tai siihen saako sitä ollenkaan. Mitään niille ei tosiaan voida. Parasta vain voi itselle toivoa.

Jos joku on tietävinään että ihmiselle aiheutettu trauma tai häpeä loppuu sillä että päästää itsensä irti sen aiheuttamista syyllisyyden tunteista niin kaikki on ohi ja trauma häviää, ei se mene niin.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Jos joku on tietävinään että ihmiselle aiheutettu trauma tai häpeä loppuu sillä että päästää itsensä irti sen aiheuttamista syyllisyyden tunteista niin kaikki on ohi ja trauma häviää, ei se mene niin.

Lue lisää

Eihän ne mihinkään lopu. Menneet asiat eivät katoa mihinkään, mutta niiden kanssa voi oppia elämään, että ne joka tapauksessa kulkee mukana, muistissa.
Häpeää ja syyllisyyden tunteita voi käsitellä, harjoitella, miten niitä saisi vähenemään. Terapioissa noita yleensä hoidetaan, tai muulla tavalla keskustelemalla. Keskustella voi jonkun muunkin kuin terapeutin kanssa, jos ei vaikka terapiaan pääse.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Eihän ne mihinkään lopu. Menneet asiat eivät katoa mihinkään, mutta niiden kanssa voi oppia elämään, että ne joka tapauksessa kulkee mukana, muistissa.
Häpeää ja syyllisyyden tunteita voi käsitellä, harjoitella, miten niitä saisi vähenemään. Terapioissa noita yleensä hoidetaan, tai muulla tavalla keskustelemalla. Keskustella voi jonkun muunkin kuin terapeutin kanssa, jos ei vaikka terapiaan pääse.

Lue lisää

Traumoihin ei kyllä keskustelu välttämättä riitä ilman terapiaa

Anonyymi00044 kirjoitti:

Jos joku on tietävinään että ihmiselle aiheutettu trauma tai häpeä loppuu sillä että päästää itsensä irti sen aiheuttamista syyllisyyden tunteista niin kaikki on ohi ja trauma häviää, ei se mene niin.

Lue lisää

Eikä trauma häviä mihinkään, jos se johtuu siitä, että on itse niin sairaudentunnoton, että ei voi elää "normaali" maailmassa ilman itse itselleen aiheuttamaa traumaa.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Eikä trauma häviä mihinkään, jos se johtuu siitä, että on itse niin sairaudentunnoton, että ei voi elää "normaali" maailmassa ilman itse itselleen aiheuttamaa traumaa.

J o s trauma johtuu siitä että sen kokenut on sairaudentunnoton ja kaiken lisäksi hän on aiheuttanut traumansa itse itselleen, ei tällainen trauma voi hävitä minnekään.

Tässä ketjussa on joku joka toistuvasti leimaa ihmisiä sairaudentunnottomaksi tuntematta yhdenkaään tilannetta millään tavalla. Leimaaminen sairaudentunnottomaksi vaikka ei ole koskaan tavannut ihmistä kertoo lähinnä omista asenteista ja ajatusmaailmasta.
Jos on psykiatriseessa terveydenhoidossa työskentelevä, hoitokulttuurissa oleva tieto ja hoitokäytännöt leimata terveitä ihmisiä sairaudentunnottomaksi on ollut opettajana.

Traumoista kärsivät ihmiset eivät yleensä ole mieleltään millään tavoin sairaita eivätkä he tarvitse mitään lääkkeitä. Lääkkeet eivät koskaan paranna mitään, eikä elämässä kokemat traumaattiset tilanteet jotka aiheuttavat psyykkisiä reaktioita ja ahdistusta, ei edes synnytä aivoihin mitään sellaista vammaa jota pitäisi parantaa huumaamalla heidät psyykelääkkeillä.

Riippumatta siitä miten trauma on syntynyt tai millaiselle ihmiselle se on aiheutettu, sen purkaminen keskustelemalla auttaa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

J o s trauma johtuu siitä että sen kokenut on sairaudentunnoton ja kaiken lisäksi hän on aiheuttanut traumansa itse itselleen, ei tällainen trauma voi hävitä minnekään.

Tässä ketjussa on joku joka toistuvasti leimaa ihmisiä sairaudentunnottomaksi tuntematta yhdenkaään tilannetta millään tavalla. Leimaaminen sairaudentunnottomaksi vaikka ei ole koskaan tavannut ihmistä kertoo lähinnä omista asenteista ja ajatusmaailmasta.
Jos on psykiatriseessa terveydenhoidossa työskentelevä, hoitokulttuurissa oleva tieto ja hoitokäytännöt leimata terveitä ihmisiä sairaudentunnottomaksi on ollut opettajana.

Traumoista kärsivät ihmiset eivät yleensä ole mieleltään millään tavoin sairaita eivätkä he tarvitse mitään lääkkeitä. Lääkkeet eivät koskaan paranna mitään, eikä elämässä kokemat traumaattiset tilanteet jotka aiheuttavat psyykkisiä reaktioita ja ahdistusta, ei edes synnytä aivoihin mitään sellaista vammaa jota pitäisi parantaa huumaamalla heidät psyykelääkkeillä.

Riippumatta siitä miten trauma on syntynyt tai millaiselle ihmiselle se on aiheutettu, sen purkaminen keskustelemalla auttaa.

Lue lisää

Trauma ei ole sairaus, ei. Mutta traumasta voi seurata sairaus, psyykkinen sairaus (syy-seuraus).
Itselläni oli vielä psyyke pahasti "sairaana", kun koin todella vaikeita asioita elämässäni, mutta ehkä minulla on sitten joku "suoja" traumatisoitumista vastaan.
Psyykkiset ongelmani eivät tosin johtuneet aikoinaan traumoista, vaan elintavoistani, jotka olivat psyykeä vahingoittavia. Huonojen elintapojeni myötä itsetuntoni meni täysin alas, seurasi paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ym. psykooseihin saakka.
Traumojakin on erilaisia. Jopa liikenneonnettomuutta voidaan sanoa traumaksi, tai jotain muuta fyysisesti satuttavaa pahaa tapahtumaa. Psyykkiset traumat voivat olla seurausta jostakin fyysisestä tapahtumasta, kuinka oma mieli/psyyke pystyy käsittelemään tapahtuneita asioita.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Eikä trauma häviä mihinkään, jos se johtuu siitä, että on itse niin sairaudentunnoton, että ei voi elää "normaali" maailmassa ilman itse itselleen aiheuttamaa traumaa.

"Normaali maailma", mikä se on, millainen se on ?
Mikä/mitä on normaali ?
Minäkään en ole "normaali" (mitä se ikinä sitten onkaan), mutta olen hyväksynyt asian, hyväksynyt itseni hieman "epänormaalina", pärjäilen elämässäni sen minkä pärjään. Ei kukaan ole täydellinen, eikä tarvitsekaan (onko täydellisyyttäkään edes olemassa, mitä/mikä se sitten olisi? ).

Tätä se on. Paperipotilaaksi muutetun ihmisen näkemys osaston näkymättömästä ilmapiiristä joka ohjailee kaikkea hoitotoimenpiteitä ja pitää yllä hoitokäytäntöjä ja hoitokulttuuria.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Tätä se on. Paperipotilaaksi muutetun ihmisen näkemys osaston näkymättömästä ilmapiiristä joka ohjailee kaikkea hoitotoimenpiteitä ja pitää yllä hoitokäytäntöjä ja hoitokulttuuria.

Lue lisää

Eiköhän ne hoitokäytännöt toimi sairauden mukaisesti ? Eri sairauksiin on omanlaisensa hoitokäytännöt.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Eiköhän ne hoitokäytännöt toimi sairauden mukaisesti ? Eri sairauksiin on omanlaisensa hoitokäytännöt.

Hoitokäytännöt eivät toimi sairauden mukaisesti. Psykiatriassa on äärimmäisen vähän olemassa erilaisia hoitokäytäntöjä, lääkkeet, ei muuta.
Kokemuksen tuomalla viisaudella tiedetään että keskustelut eivät ole hoitoa jotka yleensä auttaisivat. Toki kyllä moni tulee autetuksi myös keskusteluilla, mutta se taitaa olla aika harvinaista.

Psykiatriassa kaikki laitetaan samaan hoitoputkeen riippumatta siitä minkä vuoksi lähtee hakemaan apua.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Hoitokäytännöt eivät toimi sairauden mukaisesti. Psykiatriassa on äärimmäisen vähän olemassa erilaisia hoitokäytäntöjä, lääkkeet, ei muuta.
Kokemuksen tuomalla viisaudella tiedetään että keskustelut eivät ole hoitoa jotka yleensä auttaisivat. Toki kyllä moni tulee autetuksi myös keskusteluilla, mutta se taitaa olla aika harvinaista.

Psykiatriassa kaikki laitetaan samaan hoitoputkeen riippumatta siitä minkä vuoksi lähtee hakemaan apua.

Lue lisää

Hoitokäytäntöjä on olemassa muutakin kuin lääkkeet. Avohoidossa on monilla paikkakunnilla jotain päivätoimintaa, psykiatrian poliklinikoilla on ryhmiä, ainakin pääkaupunkiseudulla on mielenterveysyhdistyksiä, ja löytyy muutama klubitalokin.
Myös itse pystyy etsimään itselleen jotain mielekästä tekemistä, jos vapaaehtoistyöt kiinnostaa, niitä voi löytää.
Eli kyllä vaihtoehtoja on, muutakin kuin lääkkeet. Itsestä se on pitkälti kiinni, viitsiikö vaivautua osallistumaan, ja jos niin minne.
Ja vähättelet nyt keskustelun tärkeyttä, monille on hyötyä siitä, että pääsevät keskustelemaan, purkamaan omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Pahinta on se, jos ei koskaan puhu, miltä itsestä tuntuu, mikä aiheuttaa pahaa oloa, jne.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Hoitokäytännöt eivät toimi sairauden mukaisesti. Psykiatriassa on äärimmäisen vähän olemassa erilaisia hoitokäytäntöjä, lääkkeet, ei muuta.
Kokemuksen tuomalla viisaudella tiedetään että keskustelut eivät ole hoitoa jotka yleensä auttaisivat. Toki kyllä moni tulee autetuksi myös keskusteluilla, mutta se taitaa olla aika harvinaista.

Psykiatriassa kaikki laitetaan samaan hoitoputkeen riippumatta siitä minkä vuoksi lähtee hakemaan apua.

Lue lisää

Lääkkeissäkään ei ole mitään erityistä. Kaikille samat oli vaiva mikä hyvänsä. Jos haluat sairauteesi luotuja lääkkeitä olet jo liian vaativa. Verenpainelääkettä saa paniikkiin jos ei tee mieli antaa psykiatrialle kehitettyjä tabuja.