Kolme suurta huijausta filosofiassa ja tieteessä

santtunen2

1. Ei ole tieteellisesti todistettu, että muualla avaruudessa on elämää ja kulttuureja.

On. Se todistui heti, kun tajuttiin, että tähdet ovat samantapaisia kuin aurinkomme. 500 v sitten.

Tässä ei hyväksytä rationaalista todistusta, että siitä, mitä jo tiedetään, voidaan myös päätellä jotakin lisää.

2. Ei ole todistettu, että ulkomaailma on olemassa, se on filosofian häpeätahra.

On todistettu, tämä on pelkkä silmänkääntötemppu, pelataan asettamalle todistamiselle liian kovat kriteerit. Tässä ei hyväksytä empiiristä näyttöä, ja todistus sisältyy jo Descartesin cogitoon. Jos on jokin joka ajattelee, niin täytyy olla jotkin aivot, ja sen ajattelun ja niiden aivojen täytyy olla jossakin ympäristössä.

Tässä ei hyväksytä empiiristä todistusta ja vaaditaan liikaa rationaaliselta todistukselta.

3. Väitetään, että alkupamausteoria on tieteen sana, että muut teoriat on kumottu.

Ei ole kuin valtavirran enemmistön käsitys. Alusta alkaen on ollut tiedeyhteisössä muutakin. Ja edelleen on. 1965 vasta tuli vallitsevaksi ja 2004 lähtien on ollut ACG, jonka mielestä teoria on väärä. Tiedeyhteisössä.

Punasiirtymä ei todista laajenemista eikä taustasäteily vahvista sitä. Jne. Näistä on jatkuva keskustelu fysiikassa ja tähtitieteessä. Lopputulos voi hyvinkin olla, että teoria hylätään ja koulukirjat ja oppikirjat joudutaan muuttamaan.

Tässä myös hylätään rationaalinen ajattelu ja painotetaan liikaa empiiristä tutkimusta, vaikka avaruutta ym. on myös havaintojen ulkopuolella ja päättelyjä on pakko tehdä.

Lisäksi on muinaiset kulttuurit. Ilmeisesti 20.000 - 10.000 v sitten on ollut myös korkeakulttuureita. Tästä on jo riittävästi todisteita, mutta valtavirtatiede ei suostu näkemään eikä tutkimaan.

Ja Ufot. Kyllä yksi hyvä selitys on avaruuslentäjät, että jotkut muut kulttuurit käyvät täällä.

Paradigman muutos on alkanut tieteessä. Palataan puhtaaseen tieteeseen ja vapauteen, ohi naturalismin pakkopaidan.

123

597

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Intian uskonto tieteellä ja filosofialla on hienoja kannanottoja kaikkiin näihin asioihin.

      1. Vierailla aurinkokunnilla on elämää. Niistä on jopa tullut maan päälle avaruusmatkaajia. Elia oli yksi heistä. Lisäksi on jopa oman aurinkokuntamme planeetoilla henkisiä asukkaita. Itse ajattelen että Mars planeetalla saattaa olla jopa oma paratiisi asukkaineen.

      2. Tietoisuus on mielenkiintoinen. Samoin Mieli ja Äly. Väite että tulevaisuuden robottien ihmisenkaltaisuus ja energian saanti perustuu kykyyn ottaa energiaa suoraan tietoisuudesta on mahdollinen. Itse ajattelin ennen että kaikkeus on rakennettu Jumalan fyysisen ruumiin sisälle. Mutta kun tänään luin Bhagavatamia niin näyttää mahdolliselta että kaikkeus onkin Jumalan tietoisuuteen (Mieleen, Älyyn) rakentunut.
      Intia tavoittelee tietoa joka koskee tietoisuutta, mutta arvailee liikaa. Voi olla että kukaan ei milloinkaan opi tuntemaan tietoisuuden faktoja ja rakennetta tai edes tarkoitusta.

      3. Big Bang ei ole ongelma. Se saattaa olla tapahtunut, mutta tietoisuus on tarvittu jotta atomien ketjureaktio on muokkautunut galaxeiksi, filamenteiksi yms. Ilman tietoisuutta se olisi ollut mahdoton. Todennäköisyyttä ja sattumaa en tunne tarpeeksi voidakseni sanoa mikä rooli niillä on voinut olla.

      Nää on nyt vähän liikaa Intiaan perustuvaa mielikuvaa mutta muut kertokoon oman sydämensä tai muiden kulttuurien filosofian antamia aatoksia.

      • Anonyymi00003

        Miten voit yleistää? Intiassa on lukemattomia erilaisia filosofioita, ja se, mistä kirjoitit, en ole edes kuullut sellaisesta, vaikka aihetta tutkin.

      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Miten voit yleistää? Intiassa on lukemattomia erilaisia filosofioita, ja se, mistä kirjoitit, en ole edes kuullut sellaisesta, vaikka aihetta tutkin.

        Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin. Itse käytän luovempaa lukutapaa. Kun olin Israelissa 1996 sain siellä pontta kielten tulkitsemisen armolahjaan. Saan lisäksi selitystä vertauskuviin taivaasta käsin Jeesukselta sekä taivaalliselta bramiinilta. Sellainen on erään Imaami Mahdiin liittyvän kirjan mukaan luvattu kaikille jotka häntä odottaa.

        Käytän lukemisessa myös runsaasti RISTIVIITTEITÄ muiden kirjojen avattuihin vertauskuviin. Joskus kun olen väsynyt hypetän brahmayotissa eli luen erittäin nopeasti sivun lukien vain joka viidennen sanan ja yhdistäen ne mielikuvituksen avulla uudeksi tarinaksi.

        SRI PRABHUPADA KYLLÄ PUHUU ETTÄ VEEDOJEN KIRJAIMELLINEN OSAAMINEN ON AINOA SALLITTU OIKEAN GURUN JOHDOLLA. Olen nähnyt amerikkalaisten oppilaiden lukevan orjallisesti sanskrit kielisiä sanoja perässä toistaen. He pyrkii kielillä puhumisen armolahjaan. Mutta kuten sanoin itse käytän aina kun on mahdollista tulkintaa ja sekalaisia RISTIVIITTEITÄ.

      • Anonyymi00005
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin. Itse käytän luovempaa lukutapaa. Kun olin Israelissa 1996 sain siellä pontta kielten tulkitsemisen armolahjaan. Saan lisäksi selitystä vertauskuviin taivaasta käsin Jeesukselta sekä taivaalliselta bramiinilta. Sellainen on erään Imaami Mahdiin liittyvän kirjan mukaan luvattu kaikille jotka häntä odottaa.

        Käytän lukemisessa myös runsaasti RISTIVIITTEITÄ muiden kirjojen avattuihin vertauskuviin. Joskus kun olen väsynyt hypetän brahmayotissa eli luen erittäin nopeasti sivun lukien vain joka viidennen sanan ja yhdistäen ne mielikuvituksen avulla uudeksi tarinaksi.

        SRI PRABHUPADA KYLLÄ PUHUU ETTÄ VEEDOJEN KIRJAIMELLINEN OSAAMINEN ON AINOA SALLITTU OIKEAN GURUN JOHDOLLA. Olen nähnyt amerikkalaisten oppilaiden lukevan orjallisesti sanskrit kielisiä sanoja perässä toistaen. He pyrkii kielillä puhumisen armolahjaan. Mutta kuten sanoin itse käytän aina kun on mahdollista tulkintaa ja sekalaisia RISTIVIITTEITÄ.

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.
        Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.

        Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.

        Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.

        Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.

        Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
        mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.

        Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.

        Tämä on laajempi ilmiö myös Vedalaisissa teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.

        Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
        Metafora toimii sillan tavoin.

        Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.

        Siksi on tärkeää ymmärtää:
        mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

        Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.
        Vedalaisia tekstejä lukiessa yksi keskeinen ongelma syntyy juuri siitä, että ihmiset alkavat tulkita kaiken kirjaimellisesti. Tämä johtaa helposti väärinymmärryksiin, koska nämä tekstit eivät ole pelkkiä konkreettisia kuvauksia maailmasta, vaan syvästi kerroksellisia opetuksia.

        Vedalainen kirjallisuus on täynnä metaforia, symboleja ja vertauskuvia. Niiden tarkoitus ei ole esittää todellisuutta yksinkertaisena “faktalistana”, vaan auttaa ymmärtämään ilmiöitä, joita ei voi tavoittaa suoralla, kirjaimellisella kielellä. Kun esimerkiksi kuvataan mieltä kimalaisena, ei väitetä mitään biologista — vaan avataan mielen luonnetta liikkeenä, etsintänä ja kaipuuna.

        Ongelmat alkavat siitä hetkestä, kun tämä kuvallinen kieli otetaan kirjaimellisesti.

        Silloin metaforasta tulee este, vaikka sen pitäisi olla väline. Se, mikä on tarkoitettu avaamaan ymmärrystä, alkaa sulkea sitä. Ihminen jää kiinni pintatasoon eikä näe, mihin kuva oikeasti viittaa.

        Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.

        Metaforat ovat siis opetuksen ydinvälineitä.

        Ne toimivat kuin karttoina: kartta ei ole itse maasto, mutta ilman sitä on vaikea suunnistaa. Jos karttaa aletaan pitää kirjaimellisena todellisuutena, eksytään.

        Siksi voidaan sanoa selkeästi:

        Vedalaiset tekstit eivät ole ongelmallisia — kirjaimellinen lukutapa on.

      • Anonyymi00006
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin. Itse käytän luovempaa lukutapaa. Kun olin Israelissa 1996 sain siellä pontta kielten tulkitsemisen armolahjaan. Saan lisäksi selitystä vertauskuviin taivaasta käsin Jeesukselta sekä taivaalliselta bramiinilta. Sellainen on erään Imaami Mahdiin liittyvän kirjan mukaan luvattu kaikille jotka häntä odottaa.

        Käytän lukemisessa myös runsaasti RISTIVIITTEITÄ muiden kirjojen avattuihin vertauskuviin. Joskus kun olen väsynyt hypetän brahmayotissa eli luen erittäin nopeasti sivun lukien vain joka viidennen sanan ja yhdistäen ne mielikuvituksen avulla uudeksi tarinaksi.

        SRI PRABHUPADA KYLLÄ PUHUU ETTÄ VEEDOJEN KIRJAIMELLINEN OSAAMINEN ON AINOA SALLITTU OIKEAN GURUN JOHDOLLA. Olen nähnyt amerikkalaisten oppilaiden lukevan orjallisesti sanskrit kielisiä sanoja perässä toistaen. He pyrkii kielillä puhumisen armolahjaan. Mutta kuten sanoin itse käytän aina kun on mahdollista tulkintaa ja sekalaisia RISTIVIITTEITÄ.

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.

        Kun metafora ymmärretään metaforana, se alkaa toimia oikein. Se ei enää sido ajattelua, vaan avaa sen kohti syvempää todellisuuden ymmärtämistä, jota nämä tekstit alun perin pyrkivät välittämään.

        On tärkeää tehdä hienovarainen mutta ratkaiseva erottelu.
        Vedalaisissa teksteissä on sekä kirjaimellista että vertauskuvallista opetusta.

        Kaikkea ei pidä lukea symbolisesti, mutta kaikkea ei myöskään pidä lukea kirjaimellisesti.


        Ongelma ei siis ole kirjaimellisuus itsessään, vaan kyvyttömyys erottaa, milloin teksti puhuu suoraan ja milloin se puhuu kuvien kautta.

      • Anonyymi00007
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.

        Kun metafora ymmärretään metaforana, se alkaa toimia oikein. Se ei enää sido ajattelua, vaan avaa sen kohti syvempää todellisuuden ymmärtämistä, jota nämä tekstit alun perin pyrkivät välittämään.

        On tärkeää tehdä hienovarainen mutta ratkaiseva erottelu.
        Vedalaisissa teksteissä on sekä kirjaimellista että vertauskuvallista opetusta.

        Kaikkea ei pidä lukea symbolisesti, mutta kaikkea ei myöskään pidä lukea kirjaimellisesti.


        Ongelma ei siis ole kirjaimellisuus itsessään, vaan kyvyttömyys erottaa, milloin teksti puhuu suoraan ja milloin se puhuu kuvien kautta.

        Osa opetuksesta on selvästi suoraa: esimerkiksi toiminnan (karma), tietoisuuden (jñāna) ja bhaktin periaatteet esitetään usein hyvin konkreettisesti. Ne antavat ohjeita elämään, ajatteluun ja toimintaan. Näissä kohdissa kirjaimellinen ymmärrys on tarpeen.

        Mutta sitten on toinen taso.

        Kun tekstit alkavat kuvata mieltä, tietoisuutta jne. kieli muuttuu. Se alkaa käyttää vertauksia, symboleja ja kertomuksia. Ei siksi, että haluttaisiin hämmentää, vaan siksi, että suora kieli ei enää riitä.

        Tällöin puhutaan opetuksen mielessä.

        Esimerkiksi:
        mieli kuvataan kimalaisena
        maailma saatetaan kuvata unena
        jne.
        Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

        Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

        Tämä vaatii herkkyyttä.

        Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Osa opetuksesta on selvästi suoraa: esimerkiksi toiminnan (karma), tietoisuuden (jñāna) ja bhaktin periaatteet esitetään usein hyvin konkreettisesti. Ne antavat ohjeita elämään, ajatteluun ja toimintaan. Näissä kohdissa kirjaimellinen ymmärrys on tarpeen.

        Mutta sitten on toinen taso.

        Kun tekstit alkavat kuvata mieltä, tietoisuutta jne. kieli muuttuu. Se alkaa käyttää vertauksia, symboleja ja kertomuksia. Ei siksi, että haluttaisiin hämmentää, vaan siksi, että suora kieli ei enää riitä.

        Tällöin puhutaan opetuksen mielessä.

        Esimerkiksi:
        mieli kuvataan kimalaisena
        maailma saatetaan kuvata unena
        jne.
        Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

        Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

        Tämä vaatii herkkyyttä.

        Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

        Kirjaimellinen taso kertoo mitä sanotaan. Vertauskuvallinen taso paljastaa mitä tarkoitetaan.

        Kun nämä kaksi erotetaan oikein, teksti alkaa elää. Kun ne sekoitetaan, syntyy helposti väärinkäsityksiä.

        Siksi ei ole oikein sanoa, että vedalaiset tekstit ovat joko kirjaimellisia tai metaforisia.
        Ne ovat molempia — ja juuri tämä tekee niistä syviä.

      • Anonyymi00009
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Kirjaimellinen taso kertoo mitä sanotaan. Vertauskuvallinen taso paljastaa mitä tarkoitetaan.

        Kun nämä kaksi erotetaan oikein, teksti alkaa elää. Kun ne sekoitetaan, syntyy helposti väärinkäsityksiä.

        Siksi ei ole oikein sanoa, että vedalaiset tekstit ovat joko kirjaimellisia tai metaforisia.
        Ne ovat molempia — ja juuri tämä tekee niistä syviä.

        Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
        Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.

      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
        Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.

        Mieli kimalaisena

        Kimalainen (mehiläinen) symboloi levotonta ja etsivää mieltä:
        Se liikkuu kukasta kukkaan, mieli harhailee aistien kohteesta toiseen.
        Se etsii mettä, mieli etsii nautintoa, merkitystä tai totuutta.
        Se voi myös kiinnittyä tuoksuun → mieli kiinnittyy helposti materiaan.

        Bhakti-perinteessä tämä tarkoittaa, että ilman suuntaa mieli harhailee materiaalisen maailman kohteissa eikä löydä pysyvää tyydytystä.

      • Anonyymi00011
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Mieli kimalaisena

        Kimalainen (mehiläinen) symboloi levotonta ja etsivää mieltä:
        Se liikkuu kukasta kukkaan, mieli harhailee aistien kohteesta toiseen.
        Se etsii mettä, mieli etsii nautintoa, merkitystä tai totuutta.
        Se voi myös kiinnittyä tuoksuun → mieli kiinnittyy helposti materiaan.

        Bhakti-perinteessä tämä tarkoittaa, että ilman suuntaa mieli harhailee materiaalisen maailman kohteissa eikä löydä pysyvää tyydytystä.

        Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
        Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

        Mieli lootuksena

        Lootus on täysin eri tasoinen symboli:

        Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
        Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.


        Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:

        se on vakaa
        se on puhdistunut

      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
        Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

        Mieli lootuksena

        Lootus on täysin eri tasoinen symboli:

        Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
        Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.


        Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:

        se on vakaa
        se on puhdistunut

        Tavallinen mieli - hajautunut huomio
        Harjoitettu mieli - fokusoitunut, kirkas, vastaanottava

        Modernilla kielellä:

        kimalainen on dopamiinia etsivä mieli
        lootus on integroitu, läsnä oleva tietoisuus

      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Tavallinen mieli - hajautunut huomio
        Harjoitettu mieli - fokusoitunut, kirkas, vastaanottava

        Modernilla kielellä:

        kimalainen on dopamiinia etsivä mieli
        lootus on integroitu, läsnä oleva tietoisuus

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.

        Mieli lootuksena:

        Heräämisen merkitys

        Herännyt mieli lootuksena tarkoittaa filosofiassamme: identiteetin siirtymistä kehosta tietoisuuteen rakkautta, pysyvää sisäistä rauhaa (ei vain hetkellistä) jne.

        Mieli lootuksena (padma) Kun mieli puhdistuu bhaktin kautta, se kuvataan lootuksena:
        citta-padma -“sydämen lootus” jne.

      • Anonyymi00014
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.

        Mieli lootuksena:

        Heräämisen merkitys

        Herännyt mieli lootuksena tarkoittaa filosofiassamme: identiteetin siirtymistä kehosta tietoisuuteen rakkautta, pysyvää sisäistä rauhaa (ei vain hetkellistä) jne.

        Mieli lootuksena (padma) Kun mieli puhdistuu bhaktin kautta, se kuvataan lootuksena:
        citta-padma -“sydämen lootus” jne.

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.

        Muita metaforisia käsitteitä filosofiassamme:

        Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara). Vastaavasti tyhjä astia vastaanottaa nektarin, kun taas levoton mieli ei pysty siihen.

        Materiaalinen elämä puolestaan voidaan kuvata virtaavana jokena, joka vie harhaan.

        Puhdas mieli on kuin kristallilasi tai peili, kun taas likainen mieli on samea lasi, joka vääristää sen heijastuksen.

      • Anonyymi00015
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        En ota Vedoja kirjaimellisesti, päinvastoin.

        Muita metaforisia käsitteitä filosofiassamme:

        Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara). Vastaavasti tyhjä astia vastaanottaa nektarin, kun taas levoton mieli ei pysty siihen.

        Materiaalinen elämä puolestaan voidaan kuvata virtaavana jokena, joka vie harhaan.

        Puhdas mieli on kuin kristallilasi tai peili, kun taas likainen mieli on samea lasi, joka vääristää sen heijastuksen.

        Filosofiassamme nämä metaforat eivät ole pelkästään kauniita kuvia, vaan ne toimivat opetusvälineinä, joiden avulla monimutkainen psykologinen ja henkinen prosessi tehdään konkreettiseksi.

      • Anonyymi00016
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Filosofiassamme nämä metaforat eivät ole pelkästään kauniita kuvia, vaan ne toimivat opetusvälineinä, joiden avulla monimutkainen psykologinen ja henkinen prosessi tehdään konkreettiseksi.

        Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena (nadī), joka vie harhaan, kun taas bhaktin mieli on kuin lautta (nautika).

        Epäpuhtaus (anartha) voidaan nähdä savuna (dhūma), ja puhtaus tai Jumalan läsnäolo tulena (agni); bhakti-harjoitus puhdistaa mielen savusta ja saa sen loistamaan. Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara).

        Mieli ja tietoisuus voivat olla kristallilasin tai peilin kaltaisia (darpana), joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun se on puhdas, mutta samea lasi vääristää heijastuksen. Rakkaus ja jne. kuvataan liekkinä (jvala), joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.

        Sielu on usein vertauskuvallisesti siemen (bīja), joka itää ja kasvaa. Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona (sūrya-prabha), joka valaisee mielen pimeyden. Bhakti nähdään myös kuin puutarhana (vāna), jossa jumalallinen leikki kukoistaa ja mieli voi nauttia henkisestä kauneudesta.

      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena (nadī), joka vie harhaan, kun taas bhaktin mieli on kuin lautta (nautika).

        Epäpuhtaus (anartha) voidaan nähdä savuna (dhūma), ja puhtaus tai Jumalan läsnäolo tulena (agni); bhakti-harjoitus puhdistaa mielen savusta ja saa sen loistamaan. Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara).

        Mieli ja tietoisuus voivat olla kristallilasin tai peilin kaltaisia (darpana), joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun se on puhdas, mutta samea lasi vääristää heijastuksen. Rakkaus ja jne. kuvataan liekkinä (jvala), joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.

        Sielu on usein vertauskuvallisesti siemen (bīja), joka itää ja kasvaa. Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona (sūrya-prabha), joka valaisee mielen pimeyden. Bhakti nähdään myös kuin puutarhana (vāna), jossa jumalallinen leikki kukoistaa ja mieli voi nauttia henkisestä kauneudesta.

        Mieli voi olla myös kuin lintu (pakṣi), joka vapautuu kahleista ja jumalallinen ääni (nāda, kuten kīrtana) on kuin tuuli. Jumalan muoto (vigraha) on kuin majakka (dīpa), joka ohjaa eksynyttä mieltä. Sielun tila voidaan myös kuvata lampun liekkinä (dīpa-jvala), joka palaa kirkkaasti, kun mieli on puhdas ja keskittynyt.

        Nämä metaforat yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka opettaa, miten levoton mieli (bhṛṅga) voi muuttua puhtaaksi, vastaanottavaksi ja rakastavaksi mieleksi (citta-padma).

      • Anonyymi00019
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Mieli voi olla myös kuin lintu (pakṣi), joka vapautuu kahleista ja jumalallinen ääni (nāda, kuten kīrtana) on kuin tuuli. Jumalan muoto (vigraha) on kuin majakka (dīpa), joka ohjaa eksynyttä mieltä. Sielun tila voidaan myös kuvata lampun liekkinä (dīpa-jvala), joka palaa kirkkaasti, kun mieli on puhdas ja keskittynyt.

        Nämä metaforat yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka opettaa, miten levoton mieli (bhṛṅga) voi muuttua puhtaaksi, vastaanottavaksi ja rakastavaksi mieleksi (citta-padma).

        Niin kuin huomaamme, Vedat ovat runollisia.

        Runollisuus ja metaforat tekevät seuraavia asioita:

        Henkisen prosessin konkretisointi – Abstrakti kokemus mielestä ja sielusta saadaan ymmärrettäväksi, esimerkiksi mieli kimalaisena ja lootuksena.
        Sydämen liikuttaminen – Runollisuus luo tunteen, joka ei ole rationaalinen, vaan sydämellinen (hrdaya-bhakti).
        Oppimisen helpottaminen – Symbolit ja vertaukset auttavat muistamaan ja sisäistämään opetuksen.
        Kauneuden kokeminen – filosofiamme yhdistää esteettisen nautinnon ja henkisen harjoituksen: kauneus itse tukee bhakti-kokemusta.

        Siksi vedat ovat usein kuin runollisia karttoja.

        EI KIRJAIMELLISIÄ.

      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Niin kuin huomaamme, Vedat ovat runollisia.

        Runollisuus ja metaforat tekevät seuraavia asioita:

        Henkisen prosessin konkretisointi – Abstrakti kokemus mielestä ja sielusta saadaan ymmärrettäväksi, esimerkiksi mieli kimalaisena ja lootuksena.
        Sydämen liikuttaminen – Runollisuus luo tunteen, joka ei ole rationaalinen, vaan sydämellinen (hrdaya-bhakti).
        Oppimisen helpottaminen – Symbolit ja vertaukset auttavat muistamaan ja sisäistämään opetuksen.
        Kauneuden kokeminen – filosofiamme yhdistää esteettisen nautinnon ja henkisen harjoituksen: kauneus itse tukee bhakti-kokemusta.

        Siksi vedat ovat usein kuin runollisia karttoja.

        EI KIRJAIMELLISIÄ.

        Citta-padma (सित्त-पद्म / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
        Bhṛṅga (भृङ्ग / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
        Nadī (नदी / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
        Nautika (नौटिका / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.

        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

      • Anonyymi00021
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Citta-padma (सित्त-पद्म / citta-padma) – Sydän tai mieli kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
        Bhṛṅga (भृङ्ग / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.
        Nadī (नदी / nadī) – Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena, joka voi viedä harhaan.
        Nautika (नौटिका / nautika) – Jumalaan suuntautuva mieli on kuin lautta, joka kuljettaa turvallisesti ja vakaasti kohti Jumalaa.

        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

        Anartha (अनर्थ / anartha) ja Dhūma (धूम / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
        Agni (अग्नि / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
        Kumbha / Ghara (कुम्भ / घर / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
        Darpana (दर्पण / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
        Jvala (ज्वल / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
        Bīja (बीज / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
        Sūrya-prabha (सूर्य-प्रभ / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
        Pakṣi (पक्षी / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
        Dīpa / Dīpa-jvala (दीप / दीप-ज्वल / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.


        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Anartha (अनर्थ / anartha) ja Dhūma (धूम / dhūma) – Epäpuhtaus kuvataan savuna, joka peittää mielen.
        Agni (अग्नि / agni) – Puhtaus ja Jumalan läsnäolo kuvataan tulena, joka puhdistaa ja valaisee mielen.
        Kumbha / Ghara (कुम्भ / घर / kumbha / ghara) – Mieli on tyhjä astia, johon Jumala voi laskeutua; vain puhdas, vastaanottava mieli voi sisältää Jumalan nektarin.
        Darpana (दर्पण / darpana) – Puhdas mieli on kuin peili, joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun taas likainen mieli vääristää sen.
        Jvala (ज्वल / jvala) – Rakkaus jne. kuvataan liekkinä, joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.
        Bīja (बीज / bīja) – Sielu vertautuu siemeneen, joka itää.
        Sūrya-prabha (सूर्य-प्रभ / sūrya-prabha) – Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona, joka valaisee mielen pimeyden.
        Pakṣi (पक्षी / pakṣi) – Mieli on kuin lintu, joka vapautuu kahleista.
        Dīpa / Dīpa-jvala (दीप / दीप-ज्वल / dīpa / dīpa-jvala) – Mieli tai sielu kuvataan lampun liekkinä, joka palaa kirkkaasti, kun se on puhdas ja keskittynyt.


        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

        ŚB 4.28.63

        Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.


        ŚB 4.28.64

        Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.

      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        ŚB 4.28.63

        Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.


        ŚB 4.28.64

        Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.

        Lisää allegorioita:

        Peilikuva ja erottaminen:
        ŚB 4.28.63 puhuu henkilöstä, joka katsoo peilikuvaansa ja ajattelee, ettei hän ja peilikuva eroa. Tässä vertauskuva kertoo sielun ja kehon (mielen) sekaantumisesta maailmaan: kun elävä olento on ehdollistunut aineellisiin vaikutuksiin, hän näkee itsensä erillisenä Jumalasta (Jumala), vaikka todellisuudessa sielun ja Jumalan perusluonne on samanlainen (svarupa). Peili toimii metaforana mielen havainnolle ja itsetajunnalle (citta).

        Joutsenet sydämessä:
        ŚB 4.28.64 vertaa sielua ja Ylisielua joutseniin (haṁsa), jotka asuvat sydämessä. Yksi joutsenista opastaa toista: tämä kuvaa Jumalan ja sielun välistä suhdetta. Opastava joutsen edustaa Jumalaa (Jumala / Paramātmā), ja opastettu joutsen on elävä olento (jīvātma). Kun sielu kuuntelee opastusta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa ja saa takaisin Krishna-tietoisuuden (Krishna-jñāna).

      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Lisää allegorioita:

        Peilikuva ja erottaminen:
        ŚB 4.28.63 puhuu henkilöstä, joka katsoo peilikuvaansa ja ajattelee, ettei hän ja peilikuva eroa. Tässä vertauskuva kertoo sielun ja kehon (mielen) sekaantumisesta maailmaan: kun elävä olento on ehdollistunut aineellisiin vaikutuksiin, hän näkee itsensä erillisenä Jumalasta (Jumala), vaikka todellisuudessa sielun ja Jumalan perusluonne on samanlainen (svarupa). Peili toimii metaforana mielen havainnolle ja itsetajunnalle (citta).

        Joutsenet sydämessä:
        ŚB 4.28.64 vertaa sielua ja Ylisielua joutseniin (haṁsa), jotka asuvat sydämessä. Yksi joutsenista opastaa toista: tämä kuvaa Jumalan ja sielun välistä suhdetta. Opastava joutsen edustaa Jumalaa (Jumala / Paramātmā), ja opastettu joutsen on elävä olento (jīvātma). Kun sielu kuuntelee opastusta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa ja saa takaisin Krishna-tietoisuuden (Krishna-jñāna).

        Lisää allegorioita:


        Allegorinen tarina kuningas Puranjanasta:

        Kuningas Puranjana symboloi elävää olentoa, joka eksyy aineellisiin nautintoihin (bhoga).
        Naisen kauneus edustaa älyä (buddhi), johon kiintyminen johtaa aineelliseen sitoutumiseen.
        Tarina osoittaa sielunvaelluksen ja sen, miten halut, ajatukset ja muistot säilyvät hienojakoisissa kehoissa (sūkṣma-deha) fyysisen kuoleman jälkeen.
        Tämä havainnollistaa karmalain ja sielun jatkuvuuden periaatetta.


        Vanha ystävä brahmanan muodossa:
        ŚB 4.28.51 ja Srila Prabhupadan kommentti selittävät, että brahmanan muodossa ilmestyvä vanha ystävä on Jumala Paramatmana. Hän seuraa elävää olentoa, antaa ohjausta ja odottaa elävän olennon paluuta kotiin Jumalan luo. Tämä on runollinen ja käytännöllinen metafora Jumalan armosta ja henkisen opettajan (guru) ohjauksesta.

        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

      • Anonyymi00025
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Lisää allegorioita:


        Allegorinen tarina kuningas Puranjanasta:

        Kuningas Puranjana symboloi elävää olentoa, joka eksyy aineellisiin nautintoihin (bhoga).
        Naisen kauneus edustaa älyä (buddhi), johon kiintyminen johtaa aineelliseen sitoutumiseen.
        Tarina osoittaa sielunvaelluksen ja sen, miten halut, ajatukset ja muistot säilyvät hienojakoisissa kehoissa (sūkṣma-deha) fyysisen kuoleman jälkeen.
        Tämä havainnollistaa karmalain ja sielun jatkuvuuden periaatetta.


        Vanha ystävä brahmanan muodossa:
        ŚB 4.28.51 ja Srila Prabhupadan kommentti selittävät, että brahmanan muodossa ilmestyvä vanha ystävä on Jumala Paramatmana. Hän seuraa elävää olentoa, antaa ohjausta ja odottaa elävän olennon paluuta kotiin Jumalan luo. Tämä on runollinen ja käytännöllinen metafora Jumalan armosta ja henkisen opettajan (guru) ohjauksesta.

        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

        Esimerkiksi:
        mieli kuvataan kimalaisena
        maailma saatetaan kuvata unena
        jne.
        Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

        Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

        Tämä vaatii herkkyyttä.

        Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.
        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Esimerkiksi:
        mieli kuvataan kimalaisena
        maailma saatetaan kuvata unena
        jne.
        Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

        Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

        Tämä vaatii herkkyyttä.

        Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.
        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

        mieli kuvataan kimalaisena
        maailma saatetaan kuvata unena
        jne.
        Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        mieli kuvataan kimalaisena
        maailma saatetaan kuvata unena
        jne.
        Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

        MITÄ KIRJAIMELLISTÄ TÄSSÄ MUKAMAS ON?

        "Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin."

        Päinvastoin.

      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        "Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin."

        Päinvastoin.

        Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

        Tämä vaatii herkkyyttä.

        Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

        Tämä vaatii herkkyyttä.

        Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

        Mielestäni kaikki kristinuskon ongelmat – mukaan lukien dogmatismi ja fanatismi – katoavat lähes kokonaan, kun luovutaan kirjaimellisesta tulkinnasta.

        Toisin sanoen, kirjaimellinen Raamatun on kaiken vihan ja pahuuden perimmäinen syy.

      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Mielestäni kaikki kristinuskon ongelmat – mukaan lukien dogmatismi ja fanatismi – katoavat lähes kokonaan, kun luovutaan kirjaimellisesta tulkinnasta.

        Toisin sanoen, kirjaimellinen Raamatun on kaiken vihan ja pahuuden perimmäinen syy.

        Sama pätee muihin uskontoihin; niiden sisältöä ei pidä tulkita kirjaimellisesti

      • Anonyymi00031
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin. Itse käytän luovempaa lukutapaa. Kun olin Israelissa 1996 sain siellä pontta kielten tulkitsemisen armolahjaan. Saan lisäksi selitystä vertauskuviin taivaasta käsin Jeesukselta sekä taivaalliselta bramiinilta. Sellainen on erään Imaami Mahdiin liittyvän kirjan mukaan luvattu kaikille jotka häntä odottaa.

        Käytän lukemisessa myös runsaasti RISTIVIITTEITÄ muiden kirjojen avattuihin vertauskuviin. Joskus kun olen väsynyt hypetän brahmayotissa eli luen erittäin nopeasti sivun lukien vain joka viidennen sanan ja yhdistäen ne mielikuvituksen avulla uudeksi tarinaksi.

        SRI PRABHUPADA KYLLÄ PUHUU ETTÄ VEEDOJEN KIRJAIMELLINEN OSAAMINEN ON AINOA SALLITTU OIKEAN GURUN JOHDOLLA. Olen nähnyt amerikkalaisten oppilaiden lukevan orjallisesti sanskrit kielisiä sanoja perässä toistaen. He pyrkii kielillä puhumisen armolahjaan. Mutta kuten sanoin itse käytän aina kun on mahdollista tulkintaa ja sekalaisia RISTIVIITTEITÄ.

        Itse käytät siis tulkintoja ja ristiviitteitä, ja se on täysin hyväksyttävää, erityisesti jos se auttaa sinua ymmärtämään tekstejä syvällisemmin. Vedoissa ja muissa kirjoituksissa on usein monitasoisia merkityksiä, ja oppiminen ei ole vain suoraviivaista kirjaimellista toistamista vaan myös tulkintaa ja soveltamista omaan elämään. Se, että käytät eri lähteitä ja ristiviittauksia, voi auttaa sinua avaamaan tekstien syvällisempää merkitystä.

      • Anonyymi00032
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Luultavasti tulkitset lukemasi kirjaimellisesti niin kuin veedojen tapauksessa on aiheellistakin. Itse käytän luovempaa lukutapaa. Kun olin Israelissa 1996 sain siellä pontta kielten tulkitsemisen armolahjaan. Saan lisäksi selitystä vertauskuviin taivaasta käsin Jeesukselta sekä taivaalliselta bramiinilta. Sellainen on erään Imaami Mahdiin liittyvän kirjan mukaan luvattu kaikille jotka häntä odottaa.

        Käytän lukemisessa myös runsaasti RISTIVIITTEITÄ muiden kirjojen avattuihin vertauskuviin. Joskus kun olen väsynyt hypetän brahmayotissa eli luen erittäin nopeasti sivun lukien vain joka viidennen sanan ja yhdistäen ne mielikuvituksen avulla uudeksi tarinaksi.

        SRI PRABHUPADA KYLLÄ PUHUU ETTÄ VEEDOJEN KIRJAIMELLINEN OSAAMINEN ON AINOA SALLITTU OIKEAN GURUN JOHDOLLA. Olen nähnyt amerikkalaisten oppilaiden lukevan orjallisesti sanskrit kielisiä sanoja perässä toistaen. He pyrkii kielillä puhumisen armolahjaan. Mutta kuten sanoin itse käytän aina kun on mahdollista tulkintaa ja sekalaisia RISTIVIITTEITÄ.

        Srila Prabhupada ei oikeastaan sanonut, että kaikkia Vedoja ja pyhiä tekstejä pitäisi lukea kirjaimellisesti. Hänen opetuksensa olivat monin paikoin syvällisiä ja monitasoisia, ja hän itse korosti oikean, hengellisen ohjauksen merkitystä tekstien lukemisessa. Prabhupada kuitenkin kannatti sitä, että tietyt osat pyhistä kirjoituksista on otettava vakavasti ja kirjaimellisesti, erityisesti silloin, kun ne käsittelevät elämän perusperiaatteita, kuten karmaperiaatteita, jumalanpalvelusta (bhakti), ja hengellistä tietoa (jñāna). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea tulisi lukea yksinomaan kirjaimellisesti.

      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Srila Prabhupada ei oikeastaan sanonut, että kaikkia Vedoja ja pyhiä tekstejä pitäisi lukea kirjaimellisesti. Hänen opetuksensa olivat monin paikoin syvällisiä ja monitasoisia, ja hän itse korosti oikean, hengellisen ohjauksen merkitystä tekstien lukemisessa. Prabhupada kuitenkin kannatti sitä, että tietyt osat pyhistä kirjoituksista on otettava vakavasti ja kirjaimellisesti, erityisesti silloin, kun ne käsittelevät elämän perusperiaatteita, kuten karmaperiaatteita, jumalanpalvelusta (bhakti), ja hengellistä tietoa (jñāna). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea tulisi lukea yksinomaan kirjaimellisesti.

        Esimerkiksi kun Prabhupada puhui Bhagavad-gitasta, hän korosti, että sen opetukset tulisi ottaa vakavasti ja ymmärtää syvällisesti, mutta hän ei koskaan väittänyt, että kaikki tekstin kuvaukset (kuten maailmankaikkeuden rakenteet tai filosofiset vertauskuvat) olisivat kirjaimellisia. Hänen mukaansa monet Vedat ja muut pyhät kirjoitukset käyttävät vertauskuvia ja symboleja, joiden tarkoitus on avata ymmärrystä todellisuudesta, joka ei ole täysin tavoitettavissa pelkällä suoralla kielellä.

      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Esimerkiksi kun Prabhupada puhui Bhagavad-gitasta, hän korosti, että sen opetukset tulisi ottaa vakavasti ja ymmärtää syvällisesti, mutta hän ei koskaan väittänyt, että kaikki tekstin kuvaukset (kuten maailmankaikkeuden rakenteet tai filosofiset vertauskuvat) olisivat kirjaimellisia. Hänen mukaansa monet Vedat ja muut pyhät kirjoitukset käyttävät vertauskuvia ja symboleja, joiden tarkoitus on avata ymmärrystä todellisuudesta, joka ei ole täysin tavoitettavissa pelkällä suoralla kielellä.

        Prabhupada itse piti tärkeänä, että oppilaat seuraavat oikeaa käytäntöä ja hengellistä harjoitusta sen mukaan, mitä pyhät kirjoitukset opettavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että jokainen sana olisi otettava kirjaimellisesti. Sen sijaan hänen lähestymistapansa oli aina, että oppilaat tulisi opettaa ymmärtämään kirjoitusten syvemmät merkitykset ja kokemaan niiden opetukset omassa elämässään.

      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Prabhupada itse piti tärkeänä, että oppilaat seuraavat oikeaa käytäntöä ja hengellistä harjoitusta sen mukaan, mitä pyhät kirjoitukset opettavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että jokainen sana olisi otettava kirjaimellisesti. Sen sijaan hänen lähestymistapansa oli aina, että oppilaat tulisi opettaa ymmärtämään kirjoitusten syvemmät merkitykset ja kokemaan niiden opetukset omassa elämässään.

        Prabhupadan opetusten mukaan on olennaista ymmärtää, milloin teksti puhuu kirjaimellisesti ja milloin se käyttää symboliikkaa tai metaforaa, jotta ei jää pintatasolle.

      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        Prabhupadan opetusten mukaan on olennaista ymmärtää, milloin teksti puhuu kirjaimellisesti ja milloin se käyttää symboliikkaa tai metaforaa, jotta ei jää pintatasolle.

        Srila Prabhupada ei itse sanonut, että kaikkia Vedoja ja pyhiä tekstejä pitäisi lukea kirjaimellisesti. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että Vedat ja muut pyhät kirjoitukset sisältävät monitasoisia opetuksia, joissa yhdistyvät sekä kirjaimelliset että symboliset merkitykset.

      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        Srila Prabhupada ei itse sanonut, että kaikkia Vedoja ja pyhiä tekstejä pitäisi lukea kirjaimellisesti. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että Vedat ja muut pyhät kirjoitukset sisältävät monitasoisia opetuksia, joissa yhdistyvät sekä kirjaimelliset että symboliset merkitykset.

        Ongelmat alkavat, kun kaikki pyhät tekstit yritetään ottaa kirjaimellisesti ilman syvällisempää ymmärrystä siitä, milloin käytetään metaforaa ja symboliikkaa. Prabhupada itse opetti, että näissä tapauksissa on tärkeää erottelu: milloin teksti on kirjaimellista ja milloin se käyttää kuvallista kieltä.

      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Ongelmat alkavat, kun kaikki pyhät tekstit yritetään ottaa kirjaimellisesti ilman syvällisempää ymmärrystä siitä, milloin käytetään metaforaa ja symboliikkaa. Prabhupada itse opetti, että näissä tapauksissa on tärkeää erottelu: milloin teksti on kirjaimellista ja milloin se käyttää kuvallista kieltä.

        Esimerkiksi Prabhupada kirjoitti Bhagavad-gitan kommenteissaan siitä, että monet tekstit eivät ole yksinkertaisia, kirjaimellisia raportteja maailmasta, vaan niissä on syvällisiä hengellisiä opetuksia, jotka on ymmärrettävä symbolisesti ja filosofisesti. Hän vertasi pyhiä kirjoituksia karttaan, joka ei ole itse maasto, mutta joka auttaa meitä löytämään oikean suunnan kohti hengellistä vapautusta.

      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Esimerkiksi Prabhupada kirjoitti Bhagavad-gitan kommenteissaan siitä, että monet tekstit eivät ole yksinkertaisia, kirjaimellisia raportteja maailmasta, vaan niissä on syvällisiä hengellisiä opetuksia, jotka on ymmärrettävä symbolisesti ja filosofisesti. Hän vertasi pyhiä kirjoituksia karttaan, joka ei ole itse maasto, mutta joka auttaa meitä löytämään oikean suunnan kohti hengellistä vapautusta.

        Prabhupada korosti, että meidän ei pitäisi tulkita kaikkea kirjaimellisesti, koska monessa kohdassa käytetään vertauskuvia tai käsitteitä, jotka viittaavat korkeampiin hengellisiin todellisuuksiin, jotka eivät ole suoraan nähtävissä tai mitattavissa.

      • Anonyymi00040
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Prabhupada korosti, että meidän ei pitäisi tulkita kaikkea kirjaimellisesti, koska monessa kohdassa käytetään vertauskuvia tai käsitteitä, jotka viittaavat korkeampiin hengellisiin todellisuuksiin, jotka eivät ole suoraan nähtävissä tai mitattavissa.

        Srila Prabhupada kommentoi myös Srimad Bhagavatamissa, että on tärkeää ymmärtää, että pyhissä kirjoituksissa on useita tasoja

      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Srila Prabhupada kommentoi myös Srimad Bhagavatamissa, että on tärkeää ymmärtää, että pyhissä kirjoituksissa on useita tasoja

        Esimerkiksi hän sanoi: "Tämä ei ole kirjallista tai tieteellistä raportointia maailmasta, vaan filosofista opetusta, joka menee syvemmälle kuin pelkkä pinta."

      • Anonyymi00042
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Esimerkiksi hän sanoi: "Tämä ei ole kirjallista tai tieteellistä raportointia maailmasta, vaan filosofista opetusta, joka menee syvemmälle kuin pelkkä pinta."

        Esimerkiksi hän sanoi: "Tämä ei ole kirjallista tai tieteellistä raportointia maailmasta, vaan filosofista opetusta, joka menee syvemmälle kuin pelkkä pinta."

        Prabhupada ei tarkalleen ottaen sanonut juuri noin, mutta hän todella puhui samalla tavalla pyhien kirjoitusten syvällisestä luonteesta ja niiden tarkoituksesta

      • Anonyymi00043
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Esimerkiksi hän sanoi: "Tämä ei ole kirjallista tai tieteellistä raportointia maailmasta, vaan filosofista opetusta, joka menee syvemmälle kuin pelkkä pinta."

        Prabhupada ei tarkalleen ottaen sanonut juuri noin, mutta hän todella puhui samalla tavalla pyhien kirjoitusten syvällisestä luonteesta ja niiden tarkoituksesta

        Prabhupada painotti aina oikean ohjauksen merkitystä — hän uskoi, että pyhien kirjoitusten lukeminen ja ymmärtäminen vaatii oikean opettajan (guru) ohjausta. Opettajan tehtävä on avata tekstien syvällinen merkitys ja auttaa oppilaita ymmärtämään, miten niitä voi soveltaa omaan elämäänsä.

      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Prabhupada painotti aina oikean ohjauksen merkitystä — hän uskoi, että pyhien kirjoitusten lukeminen ja ymmärtäminen vaatii oikean opettajan (guru) ohjausta. Opettajan tehtävä on avata tekstien syvällinen merkitys ja auttaa oppilaita ymmärtämään, miten niitä voi soveltaa omaan elämäänsä.

        Prabhupada itse kirjoitti monissa kommenteissaan, että nämä kirjoitukset käyttävät vertauskuvia ja symboliikkaa, koska hengelliset totuudet eivät ole helposti tavoitettavissa pelkällä suoralla kielellä.

      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Prabhupada itse kirjoitti monissa kommenteissaan, että nämä kirjoitukset käyttävät vertauskuvia ja symboliikkaa, koska hengelliset totuudet eivät ole helposti tavoitettavissa pelkällä suoralla kielellä.

        Prabhupada itse ei kirjoittanut tarkalleen tuota lausetta sanasta sanaan, mutta hän puhui usein samankaltaisista ajatuksista pyhien kirjoitusten luonteesta ja siitä, miten ne käyttävät vertauskuvia ja symboleja syvempien hengellisten totuuksien ilmaisemiseen.

      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Prabhupada itse ei kirjoittanut tarkalleen tuota lausetta sanasta sanaan, mutta hän puhui usein samankaltaisista ajatuksista pyhien kirjoitusten luonteesta ja siitä, miten ne käyttävät vertauskuvia ja symboleja syvempien hengellisten totuuksien ilmaisemiseen.

        Itse seuraan tätä suuntausta:

        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00047
      • Anonyymi00048
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        Srila Prabhupada on yksi opettajistamme.

        Opin erityisesti hänen tekstejään:
        Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamī Maharaj.

      • santtunen2

        Intian filosofialla ei todellakaan ole näitä ongelmia. Nämä johtuvat englantilaisen empirismin perinnöstä. Se kuitenkin hallitsee koko maailman huippuyliopistoja.

    • Anonyymi00002

      Kaksi samanlaista kahjoa. Jään kuuntelulle.

    • Anonyymi00049

      Joo, mutta onko teillä itse aloittajan aiheeseen liittyviä mietteitä. Toki vaikka on tärkeä päämäärä tehtävänä kun kävelee kadulla ja vastaan tulee tuttava joka yllättäen kutsuu luokseen niin on usein järkevää keskeyttää oma tehtävänsä ja ottaa kutsu vastaan..

      Ymmärsin kyllä että mieli pörrää edestakaisin kuin kimalainen, kun taas sydän on lootuskukka paikallaan pysyvä. Itse olen mieli työkaluna liikkeellä, kun taas Sri Prabhupada oli tuollainen uskollinen lootuskukka eli SYDÄN.

      Citta-padma (सित्त-पद्म / citta-padma) – Sydän ( tai mieli ) kuvataan lootuksena. Tämä symboloi puhdasta, vastaanottavaa ja herännyttä tietoisuutta.
      Bhṛṅga (भृङ्ग / bhṛṅga) – Mieli on levoton ja etsivä, joka liikkuu jatkuvasti ja etsii aistillista nautintoa.

      Citta = istuu, jähmettyy
      Padma= patana, astiana

      BH = puhuu
      Rn = ympäri, ympäriinsä, round
      Ga = mennen, kiertäen, julistaen, antaen

      SYDÄN ON KUKKA
      MIELI ON KIMALAINEN

      • Anonyymi00051

        Ved-teksteissä ei ole tällaista merkintää kuin BH, Rn, Ga tai “istuu, jähmettyy” sellaisenaan.

      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Ved-teksteissä ei ole tällaista merkintää kuin BH, Rn, Ga tai “istuu, jähmettyy” sellaisenaan.

        On viisasta, kuten sanoit, joskus hetkeksi keskeyttää oma tehtävä ja toimia sydämen ohjaamana – esimerkiksi ottaa vastaan yllättävä kutsu. Mieli voi olla työkalu liikkeessä, mutta sydän ohjaa sen oikeaan suuntaan, kuten Sri Prabhupada esimerkillään näyttää.

      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        On viisasta, kuten sanoit, joskus hetkeksi keskeyttää oma tehtävä ja toimia sydämen ohjaamana – esimerkiksi ottaa vastaan yllättävä kutsu. Mieli voi olla työkalu liikkeessä, mutta sydän ohjaa sen oikeaan suuntaan, kuten Sri Prabhupada esimerkillään näyttää.

        Mieli voi olla väline liikkeessä ja päätöksissä, mutta sydän ohjaa sen oikeaan suuntaan vain, jos se on puhdas ja keskittynyt.

      • Anonyymi00054
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Mieli voi olla väline liikkeessä ja päätöksissä, mutta sydän ohjaa sen oikeaan suuntaan vain, jos se on puhdas ja keskittynyt.

        Universumin todellisuus ei perustu pelkästään siihen, mitä voimme mitata tai todistaa Vaikka todellisuus koostuu myös fyysisestä ulottuvuudesta. Vaikka tieteellinen tutkimus ja rationaalinen päättely ovat hyödyllisiä välineitä, ne eivät kata kaikkea.

      • Anonyymi00055
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Universumin todellisuus ei perustu pelkästään siihen, mitä voimme mitata tai todistaa Vaikka todellisuus koostuu myös fyysisestä ulottuvuudesta. Vaikka tieteellinen tutkimus ja rationaalinen päättely ovat hyödyllisiä välineitä, ne eivät kata kaikkea.

        Tämä ei sulje pois rationaalista tutkimusta, mutta asettaa sille oikean paikan: tiede voi täydentää ymmärrystä, ei korvata sitä.

      • Anonyymi00056
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Ved-teksteissä ei ole tällaista merkintää kuin BH, Rn, Ga tai “istuu, jähmettyy” sellaisenaan.

        Kun sanot, että olet mieli työkaluna liikkeessä, se on aivan oikein – mieli voi olla väline toiminnassa, mutta sydän ohjaa sen oikeaan suuntaan.

      • santtunen2

        Et puhu aiheesta.

    • Anonyymi00050

      2. "Intia tavoittelee tietoa joka koskee tietoisuutta, mutta arvailee liikaa. Voi olla että kukaan ei milloinkaan opi tuntemaan tietoisuuden faktoja ja rakennetta tai edes tarkoitusta."

      Kun sanoin että elävä olento kykenee ottamaan energiaa Tietoisuudesta. Niin annoin hieman harhaanjohtavan kuvan ehkä. Nimittäin tässä yhteydessä tulee esiin mielleyhtymä ketju:

      Tietoisuus = Mieli = Edestakaisin pörräävä kimalainen = Energinen virta = Brahmayoti.

      Eli tarkkaan ottaen pitää määritellä asia josta puhutaan, mutta en siihen kykene Intian filosofian yhteydessä.

      MITÄ TAI MIKÄ ON TIETOISUUS? Kun tarkoitetaan samalla sanalla kolmea eri asiaa ollaan pahasti eksyksissä ja epätieteellisiä.

      Tietoisuus vai Mieli vai Brahmayoti???? Mikä näistä on se josta elävä olento ottaa energiansa?

      • Anonyymi00057

        Et ole se, mitä näet


        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.



        Sielu (atma)

        आत्मा

        Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

        ...
        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

        Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Et ole se, mitä näet


        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.



        Sielu (atma)

        आत्मा

        Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

        ...
        Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

        Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

        Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

        Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

        Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

        *****************

        Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


        Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

        Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

        ***************************

        Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

        *****************

        Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


        Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

        Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

        ***************************

        Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Väärä ego (ahamkara)

        अहंंकाऱ


        Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

        Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

        Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

        Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


        Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

        Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


        Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

        ********************

        Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Väärä ego (ahamkara)

        अहंंकाऱ


        Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

        Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

        Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

        Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


        Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

        Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


        Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

        ********************

        Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Persoona, persoonallisuus.


        Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

        Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

        Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

        Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

        Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Persoona, persoonallisuus.


        Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

        Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

        Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

        Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

        Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

        Tietoisuus (Chitta)

        चित्त

        Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
        Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


        ********************

        Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00063
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Tietoisuus (Chitta)

        चित्त

        Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
        Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


        ********************

        Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Äly (Buddhi)
        बुद्धि

        Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

        Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

        Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
        ...

        Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

      • Anonyymi00064
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Äly (Buddhi)
        बुद्धि

        Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

        Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

        Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
        ...

        Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

        Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
        पञ्च कोश

        Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
        anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
        Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

        Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

        Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

        Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

        Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
        ...
        hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

        ********************

        Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Äänestä

      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
        पञ्च कोश

        Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
        anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
        Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

        Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

        Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

        Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

        Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
        ...
        hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

        ********************

        Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Äänestä

        Fyysinen keho (sthula-sharira)

        स्थूलशरीर

        Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

        Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

        Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

        सूक्ष्मशरीर


        Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

        Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Fyysinen keho (sthula-sharira)

        स्थूलशरीर

        Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

        Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

        Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

        सूक्ष्मशरीर


        Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

        Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

        Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Hienojakoisen kehon ja sen osatekijöiden tutkiminen avaa eteemme kiehtovan maailman ihmisen sisäisestä anatomiasta, joka sisältää avaimia olemuksemme syvyyksien sekä kehon, mielen ja hengen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Tämä tieto voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa sekä tarjota välineitä harmonian ja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

        Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


        Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

        Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

        Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
        Lähde:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

        Transkriptio luennosta:

        ---------------------------


        Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

        Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

        Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

        Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

      • Anonyymi00068
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

        Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
        Lähde:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

        Transkriptio luennosta:

        ---------------------------


        Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

        Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

        Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

        Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

      • Anonyymi00069
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

      • Anonyymi00070
        Anonyymi00069 kirjoitti:

        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

        transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
        Lähde:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

        Transkriptio luennosta:

      • Anonyymi00071
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

        transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
        Lähde:
        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

        Transkriptio luennosta:

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

      • Anonyymi00072
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Samassa henkisessä ulottuvuudessa ihmisen kanssa on myös Paramātman, eli Ylisielu – Korkein, Viṣṇun muodossa ilmenevä kaikkialle ulottuva aspekti. Hän tarkkailee jokaista sielua ja mahdollistaa sille tietynlaisen nautinnon aiempien hyvien tekojen perusteella, sekä huolehtii siitä, että negatiivisista teoista seuraa niille kuuluva kärsimys.

        Upaniṣadit antavat vertauksen: sielu ja Ylisielu ovat kuin kaksi lintua samassa puussa – toinen maistaa hedelmiä (sekä makeita että katkeria), kun taas toinen vain tarkkailee.

      • Anonyymi00073
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        Samassa henkisessä ulottuvuudessa ihmisen kanssa on myös Paramātman, eli Ylisielu – Korkein, Viṣṇun muodossa ilmenevä kaikkialle ulottuva aspekti. Hän tarkkailee jokaista sielua ja mahdollistaa sille tietynlaisen nautinnon aiempien hyvien tekojen perusteella, sekä huolehtii siitä, että negatiivisista teoista seuraa niille kuuluva kärsimys.

        Upaniṣadit antavat vertauksen: sielu ja Ylisielu ovat kuin kaksi lintua samassa puussa – toinen maistaa hedelmiä (sekä makeita että katkeria), kun taas toinen vain tarkkailee.

        Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä – tämä on ehdollistunut sielu – kun taas toinen vain tarkkailee tapahtumia; tämä on Ylisielu. Tästä nousee kysymys, jonka vediset viisaat esittävät: jos sielu on luonteeltaan vapaa aineellisesta maailmasta, jos se kuuluu korkeampaan todellisuuteen ja on kuolematon, miten se on joutunut katoavaiseen tilaan? Miten olemme samaistuneet tähän aineelliseen maailmaan?

      • Anonyymi00074
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä – tämä on ehdollistunut sielu – kun taas toinen vain tarkkailee tapahtumia; tämä on Ylisielu. Tästä nousee kysymys, jonka vediset viisaat esittävät: jos sielu on luonteeltaan vapaa aineellisesta maailmasta, jos se kuuluu korkeampaan todellisuuteen ja on kuolematon, miten se on joutunut katoavaiseen tilaan? Miten olemme samaistuneet tähän aineelliseen maailmaan?

        Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä - ELI EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI.

      • Anonyymi00075
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä - ELI EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

      • Anonyymi00076
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

        Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

      • Anonyymi00077
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

        Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

      • Anonyymi00078
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Brahmayoti on peräisin Korkeimmasta Persoonasta.
        Tämä on se energia, jonka elävä olento “ottaa” ollakseen aktiivinen, tietoinen ja kykenevä kokemaan.

      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Brahmayoti on peräisin Korkeimmasta Persoonasta.
        Tämä on se energia, jonka elävä olento “ottaa” ollakseen aktiivinen, tietoinen ja kykenevä kokemaan.

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto.

      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto.

        Tietoisuus = Mieli = Edestakaisin pörräävä kimalainen = Energinen virta = Brahmayoti.

        Eli tarkkaan ottaen pitää määritellä asia josta puhutaan, mutta en siihen kykene Intian filosofian yhteydessä.

        MITÄ TAI MIKÄ ON TIETOISUUS? Kun tarkoitetaan samalla sanalla kolmea eri asiaa ollaan pahasti eksyksissä ja epätieteellisiä.

        Tietoisuus vai Mieli vai Brahmayoti???? Mikä näistä on se josta elävä olento ottaa energiansa?

        ---------------------------
        Brahmadžoti [Brahman, Brahmaloka] — homogeeninen rajavyöhyke — lähde äärettömälle määrälle jivejä, sieluja, pienoisia henkisiä hiukkasia, jotka muodostavat jakamattoman massan. Brahmadžoti on säteilyä, joka lähtee Herran transsendenttisesta kehosta, ja brahmadžotin säteen hiukkanen on itse jiva. Jiva, sielu, on atomi tässä säteilyssä, ja brahmadžoti koostuu lukemattomista atomi-jivoista.

        — Bhagavad-gita-kirja. Itämaan viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto:
        ---------------
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Tietoisuus = Mieli = Edestakaisin pörräävä kimalainen = Energinen virta = Brahmayoti.

        Eli tarkkaan ottaen pitää määritellä asia josta puhutaan, mutta en siihen kykene Intian filosofian yhteydessä.

        MITÄ TAI MIKÄ ON TIETOISUUS? Kun tarkoitetaan samalla sanalla kolmea eri asiaa ollaan pahasti eksyksissä ja epätieteellisiä.

        Tietoisuus vai Mieli vai Brahmayoti???? Mikä näistä on se josta elävä olento ottaa energiansa?

        ---------------------------
        Brahmadžoti [Brahman, Brahmaloka] — homogeeninen rajavyöhyke — lähde äärettömälle määrälle jivejä, sieluja, pienoisia henkisiä hiukkasia, jotka muodostavat jakamattoman massan. Brahmadžoti on säteilyä, joka lähtee Herran transsendenttisesta kehosta, ja brahmadžotin säteen hiukkanen on itse jiva. Jiva, sielu, on atomi tässä säteilyssä, ja brahmadžoti koostuu lukemattomista atomi-jivoista.

        — Bhagavad-gita-kirja. Itämaan viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto:
        ---------------
        https://scsmathinternational.com

        Miksi sielu lähtee Brahmadžotista

        Yleensä sielut lähtevät Brahmadžotista. Se muuttuu jatkuvasti ja kasvaa. Tasapaino järkkyy, ja jivat tulevat liikkeeseen. Homogeeninen massa jakautuu. Näin yhdestä tietoisuudesta syntyvät yksilölliset hiukkaset.
        Koska jivalla on tietoisuus, sillä on vapaa tahto. Jivat valitsevat, minne mennä: joko hyödyn suuntaan tai hurskauden ja antaumuksen suuntaan.

        ------------------

        Katkelma, käännösvirheet suomen kielellä
        ---------------
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Miksi sielu lähtee Brahmadžotista

        Yleensä sielut lähtevät Brahmadžotista. Se muuttuu jatkuvasti ja kasvaa. Tasapaino järkkyy, ja jivat tulevat liikkeeseen. Homogeeninen massa jakautuu. Näin yhdestä tietoisuudesta syntyvät yksilölliset hiukkaset.
        Koska jivalla on tietoisuus, sillä on vapaa tahto. Jivat valitsevat, minne mennä: joko hyödyn suuntaan tai hurskauden ja antaumuksen suuntaan.

        ------------------

        Katkelma, käännösvirheet suomen kielellä
        ---------------
        https://scsmathinternational.com

        MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

        Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

        Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.

        --------------------
        Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamī Maharajan luennosta

        Katkelma, käännösvirheet suomen kielellä
        ---------------
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00083
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

        Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

        Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.

        --------------------
        Śrīla Bhakti Raksak Śrīdhar Dev-Goswamī Maharajan luennosta

        Katkelma, käännösvirheet suomen kielellä
        ---------------
        https://scsmathinternational.com

        TÄRKEÄÄ!!!

        Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi.

        ...

        _____________________

        Ei pidä ottaa kirjaimellisesti

        Kyseessä on taas filosofinen kategoria.

        EI KIRJAIMELLISTA TULKINTAA.

      • Anonyymi00084
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        TÄRKEÄÄ!!!

        Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi.

        ...

        _____________________

        Ei pidä ottaa kirjaimellisesti

        Kyseessä on taas filosofinen kategoria.

        EI KIRJAIMELLISTA TULKINTAA.

        Yksinkertaistettuna: sielu on tietoisuus, mieli on sen kokemusväline,.

      • santtunen2

        Et puhu aiheesta.

      • Anonyymi00085
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Yksinkertaistettuna: sielu on tietoisuus, mieli on sen kokemusväline,.

        Tietoisuus = Mieli = Edestakaisin pörräävä kimalainen = Energinen virta = Brahmayoti.

        Eli tarkkaan ottaen pitää määritellä asia josta puhutaan, mutta en siihen kykene Intian filosofian yhteydessä.

        MITÄ TAI MIKÄ ON TIETOISUUS? Kun tarkoitetaan samalla sanalla kolmea eri asiaa ollaan pahasti eksyksissä ja epätieteellisiä.

        Tietoisuus vai Mieli vai Brahmayoti???? Mikä näistä on se josta elävä olento ottaa energiansa?

        --------------------------
        Elävä olento ottaa energiaa Tietoisuudesta -on tärkeää ymmärtää, että tässä yhteydessä “Tietoisuus” ei ole yksiselitteinen käsite, filosofiassa sama sana voi viitata eri tasoihin: mieleen (manas), yksilölliseen tietoisuuteen (jiva/ātman) tai universaaliin tietoisuuden virtaan, Brahmayotiin.

        Elävä olento ei siis ota energiaa mielestä eikä pelkästään jivasta – itse asiassa se on jiva, yksilöllinen sielu, joka on osa Brahmayotia. Brahmayoti voidaan ymmärtää eräänlaisena energiavirta- ja tietoisuuden lähteenä, joka säteilee korkeimmasta todellisuudesta. Yksilöllinen sielu (jiva) on tämän energian hiukkanen, ja sen kautta elävä olento saa kykynsä olla aktiivinen, tietoinen ja kykenevä kokemaan.

        Toisin sanoen: Tietoisuus, mieli ja Brahmayoti ovat kaikki yhteydessä, mutta sielu itsessään on se, joka “ottaa energiansa” tästä universaalista virrasta. Kysymys ei ole yksinkertaisesti siitä, mitä sana tarkoittaa, vaan siitä, miten nämä eri tasot ilmenevät kokemuksessamme. Filosofian tehtävä on erottaa nämä tasot ja ymmärtää, miten ne limittyvät ilman, että eksymme terminologian sokkeloihin.

      • Anonyymi00086
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        Tietoisuus = Mieli = Edestakaisin pörräävä kimalainen = Energinen virta = Brahmayoti.

        Eli tarkkaan ottaen pitää määritellä asia josta puhutaan, mutta en siihen kykene Intian filosofian yhteydessä.

        MITÄ TAI MIKÄ ON TIETOISUUS? Kun tarkoitetaan samalla sanalla kolmea eri asiaa ollaan pahasti eksyksissä ja epätieteellisiä.

        Tietoisuus vai Mieli vai Brahmayoti???? Mikä näistä on se josta elävä olento ottaa energiansa?

        --------------------------
        Elävä olento ottaa energiaa Tietoisuudesta -on tärkeää ymmärtää, että tässä yhteydessä “Tietoisuus” ei ole yksiselitteinen käsite, filosofiassa sama sana voi viitata eri tasoihin: mieleen (manas), yksilölliseen tietoisuuteen (jiva/ātman) tai universaaliin tietoisuuden virtaan, Brahmayotiin.

        Elävä olento ei siis ota energiaa mielestä eikä pelkästään jivasta – itse asiassa se on jiva, yksilöllinen sielu, joka on osa Brahmayotia. Brahmayoti voidaan ymmärtää eräänlaisena energiavirta- ja tietoisuuden lähteenä, joka säteilee korkeimmasta todellisuudesta. Yksilöllinen sielu (jiva) on tämän energian hiukkanen, ja sen kautta elävä olento saa kykynsä olla aktiivinen, tietoinen ja kykenevä kokemaan.

        Toisin sanoen: Tietoisuus, mieli ja Brahmayoti ovat kaikki yhteydessä, mutta sielu itsessään on se, joka “ottaa energiansa” tästä universaalista virrasta. Kysymys ei ole yksinkertaisesti siitä, mitä sana tarkoittaa, vaan siitä, miten nämä eri tasot ilmenevät kokemuksessamme. Filosofian tehtävä on erottaa nämä tasot ja ymmärtää, miten ne limittyvät ilman, että eksymme terminologian sokkeloihin.

        Sielu on kuin pieni hiukkanen suuremmasta tietoisuuden virrasta, aivan kuten yksittäinen fotoni on osa auringonvaloa. Tämä vertaus auttaa ymmärtämään, että yksilöllinen sielu ei ole erillinen olemus, vaan osa universaalia henkistä periaatetta, Brahmania. Sielun olemus on kuolematon tietoisuus, ja samalla tavalla kuin valo heijastuu ympäristöönsä, sielu heijastaa ja samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin elää. Samaistumisen kautta sielu kokee maailmaa, vaikka sen ydin pysyy muuttumattomana ja vapautuneena kaikesta katoavaisesta.

      • Anonyymi00087
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Sielu on kuin pieni hiukkanen suuremmasta tietoisuuden virrasta, aivan kuten yksittäinen fotoni on osa auringonvaloa. Tämä vertaus auttaa ymmärtämään, että yksilöllinen sielu ei ole erillinen olemus, vaan osa universaalia henkistä periaatetta, Brahmania. Sielun olemus on kuolematon tietoisuus, ja samalla tavalla kuin valo heijastuu ympäristöönsä, sielu heijastaa ja samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin elää. Samaistumisen kautta sielu kokee maailmaa, vaikka sen ydin pysyy muuttumattomana ja vapautuneena kaikesta katoavaisesta.

        Elävä olento ei ota energiansa mistään yksittäisestä sanasta kuten “Tietoisuus”, “Mieli” tai “Brahmayoti”, vaan se ottaa sen Brahmadžotin säteilystä, joka virtaa Korkeimmasta Persoonallisuudesta. Tämä virta on sekä tietoisuuden että energian lähde, ja jiva, yksilöllinen sielu, on tämän säteilyn hiukkanen. Sielu on itse elävä, kuolematon persoona, ja sen kokemukset syntyvät siitä, miten se samaistuu maailmaan – aivan kuten fotoni heijastaa auringonvaloa. Mieli ja tietoisuus ovat tämän kokemisen välineitä, mutta itse energian ja elämän lähde on Brahmayoti, joka virtaa Brahmadžotista.

      • Anonyymi00088
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Elävä olento ei ota energiansa mistään yksittäisestä sanasta kuten “Tietoisuus”, “Mieli” tai “Brahmayoti”, vaan se ottaa sen Brahmadžotin säteilystä, joka virtaa Korkeimmasta Persoonallisuudesta. Tämä virta on sekä tietoisuuden että energian lähde, ja jiva, yksilöllinen sielu, on tämän säteilyn hiukkanen. Sielu on itse elävä, kuolematon persoona, ja sen kokemukset syntyvät siitä, miten se samaistuu maailmaan – aivan kuten fotoni heijastaa auringonvaloa. Mieli ja tietoisuus ovat tämän kokemisen välineitä, mutta itse energian ja elämän lähde on Brahmayoti, joka virtaa Brahmadžotista.

        Sielu on kuin pieni hiukkanen suuremmasta tietoisuuden virrasta, aivan kuten yksittäinen fotoni on osa auringonvaloa.

      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        Sielu on kuin pieni hiukkanen suuremmasta tietoisuuden virrasta, aivan kuten yksittäinen fotoni on osa auringonvaloa.

        Elävä olento, jiva, on tietoisuuden hiukkanen. Tämä tarkoittaa, että jivassa on sekä tietoisuus että kyky kokea – se on kuolematon, jumalallinen kipinä, osa universaalia henkistä periaatetta (Brahmania).

      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Elävä olento, jiva, on tietoisuuden hiukkanen. Tämä tarkoittaa, että jivassa on sekä tietoisuus että kyky kokea – se on kuolematon, jumalallinen kipinä, osa universaalia henkistä periaatetta (Brahmania).

        Mieli (manas) sen sijaan on erillinen välineellinen osa: se on hienojakoinen osa olentoa, jonka kautta sielu toimii ja kokee, mutta se ei ole itse tietoisuus tai elämän energia. Mieli voi olla levoton, harhainen tai samaistua aineelliseen maailmaan, mutta sielu pysyy kuolemattomana ja erillisenä.

      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Mieli (manas) sen sijaan on erillinen välineellinen osa: se on hienojakoinen osa olentoa, jonka kautta sielu toimii ja kokee, mutta se ei ole itse tietoisuus tai elämän energia. Mieli voi olla levoton, harhainen tai samaistua aineelliseen maailmaan, mutta sielu pysyy kuolemattomana ja erillisenä.

        Hienojakoinen keho koostuu mielestä (manas), älystä (buddhi) ja egosta (ahaṅkāra). Nämä kaikki ovat välineitä, joiden kautta sielu kokee ja toimii aineellisessa maailmassa.
        Mieli on siis eräänlainen “ohjausjärjestelmä” tai “sensori”, mutta se ei ole elävä, kuolematon tietoisuus. Sielu käyttää sitä, mutta se ei itse ole sielu.
        Sielu (jiva) on se kuolematon, elävä olento.
        Hienojakoinen keho näyttää siltä kuin se olisi elävä, mutta todellisuudessa se on vain väline, jonka sisällä sielu toimii. Siksi sielu on kuin “matkustaja” hienojakoisen ja fyysisen kehon koneessa.

      • Anonyymi00092
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        Hienojakoinen keho koostuu mielestä (manas), älystä (buddhi) ja egosta (ahaṅkāra). Nämä kaikki ovat välineitä, joiden kautta sielu kokee ja toimii aineellisessa maailmassa.
        Mieli on siis eräänlainen “ohjausjärjestelmä” tai “sensori”, mutta se ei ole elävä, kuolematon tietoisuus. Sielu käyttää sitä, mutta se ei itse ole sielu.
        Sielu (jiva) on se kuolematon, elävä olento.
        Hienojakoinen keho näyttää siltä kuin se olisi elävä, mutta todellisuudessa se on vain väline, jonka sisällä sielu toimii. Siksi sielu on kuin “matkustaja” hienojakoisen ja fyysisen kehon koneessa.

        Sielusta puhutaan liikkumattomana, ei fyysisesti muuttuvana olentona. Se on heijastus.

      • Anonyymi00093
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        Sielusta puhutaan liikkumattomana, ei fyysisesti muuttuvana olentona. Se on heijastus.

        ¨Sielu ei ole aineellisen maailman toiminnan osapuoli siinä mielessä, että se tekisi tekoja aineellisten lakien mukaan. Sen toiminta ei ole materiaalisesti määräytyvää – se on itsessään vapaa ja liikkumaton.

        Kun sanotaan, että sielu “toimii” aineellisessa maailmassa, tarkoitetaan yleensä sielun heijastusta tai sen vaikutusta hienojakoisen kehon kautta. Aineellinen keho ja mieli näyttävät tekevän päätöksiä ja liikkuvan, mutta todellinen toimija on sielu, joka vain heijastuu tähän maailmaan.

      • Anonyymi00094
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        ¨Sielu ei ole aineellisen maailman toiminnan osapuoli siinä mielessä, että se tekisi tekoja aineellisten lakien mukaan. Sen toiminta ei ole materiaalisesti määräytyvää – se on itsessään vapaa ja liikkumaton.

        Kun sanotaan, että sielu “toimii” aineellisessa maailmassa, tarkoitetaan yleensä sielun heijastusta tai sen vaikutusta hienojakoisen kehon kautta. Aineellinen keho ja mieli näyttävät tekevän päätöksiä ja liikkuvan, mutta todellinen toimija on sielu, joka vain heijastuu tähän maailmaan.

        Metafora voisi olla vaikkapa aurinko ja sen säteet:

        Aurinko itsessään pysyy paikallaan ja on muuttumaton.
        Sen säteet heijastuvat maapallolle ja saavat aikaan valo- ja lämpöilmiöitä.
        Säteet näyttävät “toimivan”, mutta ne ovat vain aurinkoa heijastava ilmiö.

        Sama tapahtuu sielun ja aineellisen maailman välillä: sielu on liikkumaton, mutta heijastuu aineelliseen kokemukseen.

    • santtunen2

      Vaihtoivat aiheen Intian filosofiasta puhumiseen. Taitaa olla pelkkää häiriköinti. Eivät haluakaan puhua aiheesta.

      Lukekaa avaus ja vastatkaa siihen. Se olisi asiallista keskustelua, eikä aiheen vierestä puhuminen.

      On se hyvä kun on kiinnostusta näin innokkaasti, vaikka joku ihme dementia vaivaa, kun ei pysytä aiheessa.

      • Anonyymi00095

        Onko sen "Intian" syvällinen filosofia todella huonompi asia kuin mormonien huliganismi?

      • Anonyymi00096

        Oletko varma, ettei sinulla ole dementiaa? Olethan koko filosofian palstan muuttanut mormoni huliganismiksi.

      • Anonyymi00116
        Anonyymi00095 kirjoitti:

        Onko sen "Intian" syvällinen filosofia todella huonompi asia kuin mormonien huliganismi?

        Hyvin sanottu, totta maar.

      • Anonyymi00117
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Hyvin sanottu, totta maar.

        Kyllä.

    • Anonyymi00097

      "Tietoisuus” ei ole yksiselitteinen käsite, filosofiassa sama sana voi viitata eri tasoihin: mieleen (manas), yksilölliseen tietoisuuteen (jiva/ātman) tai universaaliin tietoisuuden virtaan, Brahmayotiin"....

      Nämä ovat vaikeita käsitteitä. Raamattu sanoo IHMISELLÄ ON ELÄMÄN HENKÄYS=ELÄVÄ SIELU=ATMAN =TIETOISUUS
      Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU. Mikäli ymmärrän edes sinne päin niin se on sama kuin jiva tai Brahmayoti (sädehohdon kipinä). Tämä näkyy luonnossa siinä että eläimet toimii joskus puhtaasti refleksien ohjaamana.

      Mieli puolestaan on yksi kolmesta hienojakoisesta elementistä.

      Mitä tulee aloittajan kohtaan 2, niin mielestäni AJATUKSET TULEVAT TUNTEMATTOMASTA LÄHTEESTÄ, JA AINOA TUNTEMATON LÄHDE ON TIETOISUUS. Siksi tietoisuutta yritän tässä luodata vaikka tiedän että tietoisuus pysyy mysteerinä. Onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella vai ei? En kovin hyvin ottanut kantaa tähän kysymykseen vaan sekoilin. Väitin määrittelemättä sitä mitä tarkoitan tietoisuudella että se on energialähde.

      Nyt joudun tietämättömänä yhä toteamaan että ELÄIMEN JA IHMISEN TIETOISUUS OVAT KAKSI ERI ASIAA. ilmeisesti? Tuo sekoiluni energialähteestä oli tarpeeton. Jos vertaa eläinten ja ihmisten käyttäytymistä niin ehkä eläin saa energiaa eri lähteestä kuin ihminen. Ainakin ne ovat voimakkaampia ja enemmän refleksejä käyttäviä.

      Puhuin asiasta josta en tiedä tarpeeksi. Anteeksi kömmähdys.

      Ihminen = Elävä sielu
      Eläin = Henkinen sielu......

      Toivottavasti kukaan ei vastaa tähän viestiin kymmenillä viesteillä! SILLÄ TODELLISUUDESSA EN TAHDO TIETÄÄ ENEMPÄÄ TIETOISUUDESTA. JA JOS OLEN VÄÄRÄSSÄ NIIN EI TARVITSE KORJATA!

      • Anonyymi00098

        Nämä ovat vaikeita käsitteitä. Raamattu sanoo IHMISELLÄ ON ELÄMÄN HENKÄYS=ELÄVÄ SIELU=ATMAN =TIETOISUUS
        Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU. Mikäli ymmärrän edes sinne päin niin se on sama kuin jiva tai Brahmayoti (sädehohdon kipinä). Tämä näkyy luonnossa siinä että eläimet toimii joskus puhtaasti refleksien ohjaamana.

        --------------------------

        Rakas ystäväni, eri uskonnot ja eri filosofiat ovat eri kehitysvaiheissa oleville ihmisille.

        Se, mitä kristinuskossa sanotaan sieluksi, on vedojen mukaan hienojakoinen keho; se on kokonaan eri asia, ja ne ovat kokonaan eri ulottuvuuksissa. Psyykkiset ilmiöt. MIELI, koskevat hienojakoista kehoa, sielu taas on toisessa ulottuvuudessa, mutta hienojakoinen keho taas on aineellinen, vaikka se onkin meille näkymätön. Hienojakoinen keho on aineellisessa maailmassa, sielu taas ei.

      • Anonyymi00099
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        Nämä ovat vaikeita käsitteitä. Raamattu sanoo IHMISELLÄ ON ELÄMÄN HENKÄYS=ELÄVÄ SIELU=ATMAN =TIETOISUUS
        Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU. Mikäli ymmärrän edes sinne päin niin se on sama kuin jiva tai Brahmayoti (sädehohdon kipinä). Tämä näkyy luonnossa siinä että eläimet toimii joskus puhtaasti refleksien ohjaamana.

        --------------------------

        Rakas ystäväni, eri uskonnot ja eri filosofiat ovat eri kehitysvaiheissa oleville ihmisille.

        Se, mitä kristinuskossa sanotaan sieluksi, on vedojen mukaan hienojakoinen keho; se on kokonaan eri asia, ja ne ovat kokonaan eri ulottuvuuksissa. Psyykkiset ilmiöt. MIELI, koskevat hienojakoista kehoa, sielu taas on toisessa ulottuvuudessa, mutta hienojakoinen keho taas on aineellinen, vaikka se onkin meille näkymätön. Hienojakoinen keho on aineellisessa maailmassa, sielu taas ei.

        "Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU."

        Eläimillä on täsmälleen sama sielu, mutta tietoisuus on eri tasolla. Muuten kaikki sielut ovat alkuperältään samankaltaisia ja arvokkaita. Myös ihmisellä on henkinen sielu, ja ihmisen sielu onkin henkinen, henkisielu.

      • Anonyymi00100
        Anonyymi00099 kirjoitti:

        "Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU."

        Eläimillä on täsmälleen sama sielu, mutta tietoisuus on eri tasolla. Muuten kaikki sielut ovat alkuperältään samankaltaisia ja arvokkaita. Myös ihmisellä on henkinen sielu, ja ihmisen sielu onkin henkinen, henkisielu.

        "Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU. Mikäli ymmärrän edes sinne päin niin se on sama kuin jiva tai Brahmayoti (sädehohdon kipinä)."

        Myös ne, jotka ovat nyt eläinkehossa, ovat tulleet aivan samasta paikasta kuin me nykyiset ihmiset.

      • Anonyymi00101
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        "Kun taas eri eläimillä on HENKINEN SIELU. Mikäli ymmärrän edes sinne päin niin se on sama kuin jiva tai Brahmayoti (sädehohdon kipinä)."

        Myös ne, jotka ovat nyt eläinkehossa, ovat tulleet aivan samasta paikasta kuin me nykyiset ihmiset.

        Mitä tulee aloittajan kohtaan 2, niin mielestäni AJATUKSET TULEVAT TUNTEMATTOMASTA LÄHTEESTÄ, JA AINOA TUNTEMATON LÄHDE ON TIETOISUUS. Siksi tietoisuutta yritän tässä luodata vaikka tiedän että tietoisuus pysyy mysteerinä. Onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella vai ei? En kovin hyvin ottanut kantaa tähän kysymykseen vaan sekoilin. Väitin määrittelemättä sitä mitä tarkoitan tietoisuudella että se on energialähde.
        ----------------------

        Tietoisuus on ei vain yksilön kokemus, vaan se on osa korkeampaa todellisuutta, joka on läsnä kaikkialla ja kaikkien olentojen sisällä. Tietoisuus ei siis ole 'energiavirtana' tai 'mysteerinä' itsessään. Meidän henkilökohtainen tietoisuutemme on eräänlainen heijastus tästä korkeammasta tietoisuudesta. Tietoisuus ei ole myöskään erillinen maailmasta – se on osa sitä, ja Jumalan kautta kaikki tietoisuus on kytköksissä toisiinsa. Kysymys siitä, onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella, on itse asiassa jossain määrin väärin asetettu: maailmaa ei ole ilman tietoisuutta, koska tietoisuus on osana Jumalan luonteen ilmennystä. Tietoisuus on itse asiassa se, joka tuo kaiken olemassaolon näkyville.

      • Anonyymi00102
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Mitä tulee aloittajan kohtaan 2, niin mielestäni AJATUKSET TULEVAT TUNTEMATTOMASTA LÄHTEESTÄ, JA AINOA TUNTEMATON LÄHDE ON TIETOISUUS. Siksi tietoisuutta yritän tässä luodata vaikka tiedän että tietoisuus pysyy mysteerinä. Onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella vai ei? En kovin hyvin ottanut kantaa tähän kysymykseen vaan sekoilin. Väitin määrittelemättä sitä mitä tarkoitan tietoisuudella että se on energialähde.
        ----------------------

        Tietoisuus on ei vain yksilön kokemus, vaan se on osa korkeampaa todellisuutta, joka on läsnä kaikkialla ja kaikkien olentojen sisällä. Tietoisuus ei siis ole 'energiavirtana' tai 'mysteerinä' itsessään. Meidän henkilökohtainen tietoisuutemme on eräänlainen heijastus tästä korkeammasta tietoisuudesta. Tietoisuus ei ole myöskään erillinen maailmasta – se on osa sitä, ja Jumalan kautta kaikki tietoisuus on kytköksissä toisiinsa. Kysymys siitä, onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella, on itse asiassa jossain määrin väärin asetettu: maailmaa ei ole ilman tietoisuutta, koska tietoisuus on osana Jumalan luonteen ilmennystä. Tietoisuus on itse asiassa se, joka tuo kaiken olemassaolon näkyville.

        Tietoisuus ei ole erillinen maailmasta: Tietoisuus on kytköksissä kaikkeen olemassaoloon, ja se on läsnä kaikkialla. Maailmankaikkeus on Jumalan ilmenemismuoto ja kaikki tietoisuus on kytköksissä tähän kosmiseen olemukseen. Maailma ei ole "tyhjä" tietoisuudesta, vaan Jumalan ilmenemismuoto, jossa tietoisuus toimii luomakunnan perusperiaatteena.
        Maailma ei ole ilman tietoisuutta. Maailmankaikkeus ei ole vain materiaalinen koneisto, vaan se on elävä kokonaisuus.

      • Anonyymi00103
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        Tietoisuus ei ole erillinen maailmasta: Tietoisuus on kytköksissä kaikkeen olemassaoloon, ja se on läsnä kaikkialla. Maailmankaikkeus on Jumalan ilmenemismuoto ja kaikki tietoisuus on kytköksissä tähän kosmiseen olemukseen. Maailma ei ole "tyhjä" tietoisuudesta, vaan Jumalan ilmenemismuoto, jossa tietoisuus toimii luomakunnan perusperiaatteena.
        Maailma ei ole ilman tietoisuutta. Maailmankaikkeus ei ole vain materiaalinen koneisto, vaan se on elävä kokonaisuus.

        Sielu on samalla myös energia ja tietoisuuden hiukkanen.

      • Anonyymi00104
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Sielu on samalla myös energia ja tietoisuuden hiukkanen.

        Onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella vai ei?

        --------------------------

        Maailma ei ole koskaan tietoisuuden ulkopuolella.

        Tämä tarkoittaa, että ei ole olemassa "tyhjää" tai "tietoisuuden ulkopuolelle jäävää" todellisuutta. Koko universumi, sen kaikki ilmiöt ja olemassaolo, on Jumalan tietoisuuden heijastuksia. Tietoisuus ei ole vain yksilöllinen kokemus, vaan se on myös se perusvoima, joka ylläpitää ja elävöittää koko luomakuntaa.

      • Anonyymi00105
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Onko maailmaa tietoisuuden ulkopuolella vai ei?

        --------------------------

        Maailma ei ole koskaan tietoisuuden ulkopuolella.

        Tämä tarkoittaa, että ei ole olemassa "tyhjää" tai "tietoisuuden ulkopuolelle jäävää" todellisuutta. Koko universumi, sen kaikki ilmiöt ja olemassaolo, on Jumalan tietoisuuden heijastuksia. Tietoisuus ei ole vain yksilöllinen kokemus, vaan se on myös se perusvoima, joka ylläpitää ja elävöittää koko luomakuntaa.

        Maailma, vaikka se ilmenee aineellisena ja näkyvänä, on itse asiassa Jumalan energiaa, ja kaikki, mitä me koemme, on hänen henkistä voimaansa. Tietoisuus ei ole vain energialähde, vaan se on se perusta, joka tuo kaiken olemassaolon esiin ja elävöittää sen.

      • Anonyymi00106
        Anonyymi00105 kirjoitti:

        Maailma, vaikka se ilmenee aineellisena ja näkyvänä, on itse asiassa Jumalan energiaa, ja kaikki, mitä me koemme, on hänen henkistä voimaansa. Tietoisuus ei ole vain energialähde, vaan se on se perusta, joka tuo kaiken olemassaolon esiin ja elävöittää sen.

        Ihminen = Elävä sielu
        Eläin = Henkinen sielu......

        ------------------------

        Molemmat ovat samaa sielua.

      • Anonyymi00107
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        Ihminen = Elävä sielu
        Eläin = Henkinen sielu......

        ------------------------

        Molemmat ovat samaa sielua.

        Ihminen = Elävä sielu

        --------------------

        Elävä sielu on samalla henkisielu.

      • santtunen2

        Eihän siinä ole kysymys tietoisuudesta, vaan se ihminen ja aivot ovat olemassa, joka ajattelee, ja ne aivot ym. joka siinä ajattelee on jossakin todellisessa ympäristössä. Ulkomaailman olemassaolo on todistettu, paitsi jos kannattaa subjektiivista idealismia, mutta silloinkin joutuu solipsismiin, että vain se oma ajattelu on olemassa.

        Realismi on totta, ja sekä rationaalisesti että empiirisesti ulkomaailman olemassaolo on todistettu riittävästi, ellei mennä liian skeptisiin todistamisen vaatimuksiin, maalitolppiin.

        Ei ole mitään pelkkää tietoisuutta, tietoisuudella on aina aivot. Jos ei aineellisia aivoja niin henkimaailman aivot.

    • Anonyymi00110

      Tässä on kolme eri argumenttia hyvin eri laadulla — se on loogisesti sekava paketti.

      Kohta 1 (elämä avaruudessa) on heikoin. Tähdet ovat samantapaisia kuin aurinko — siitä ei seuraa että elämää on, vaan että se on mahdollista. G-tyypin tähtiä on kyllä
      aika paljon, mutta elämälle vaikeita tapauksia on huomattavasti enemmän.
      Ansymmetrinen suhde: mahdollisuus ei ole todistus.

      Kohta 2 (ulkomaailman olemassaolo) on filosofisesti mielenkiintoisin mutta Santtunen ratkaisee sen liian nopeasti. Descartesin cogito todistaa ajattelevan subjektin — ei ulkomaailmaa. Siitä on filosofiassa käyty 400 vuotta keskustelua juuri siksi ettei se ole triviaali.

      Santtunen soveltaa tätä valikoivasti. Ulkomaailman olemassaololle hän hyväksyy empiirisen evidenssin — mutta BB-teorialle, evoluutiolle ja naturalistiselle tieteelle hän vaatii juuri sitä liian kovaa kriteeriä jota kritisoi.

      Kohta 3 (BB) on tuttu — mutta UFOt ja muinaiset korkeakulttuurit paljastaa koko rakennelman: kun evidenssi loppuu, siirrytään spekulaatioon ja salaliittoteoriaan. "Valtavirtatiede ei suostu näkemään" on sama uhriasema kuin ennenkin.
      Kolme "huijausta" ovat siis hyvin eri tason kysymyksiä — Santtunen niputtaa ne yhteen ikään kuin ne tukisivat toisiaan. Ne eivät tue.

    • Anonyymi00111

      Tässä on kolme eri argumenttia hyvin eri laadulla — se on loogisesti sekava paketti.

      Kohta 1 (elämä avaruudessa) on heikoin. Tähdet ovat samantapaisia kuin aurinko — siitä ei seuraa että elämää on, vaan että se on mahdollista. G-tyypin tähtiä on kyllä
      aika paljon, mutta elämälle vaikeita tapauksia on huomattavasti enemmän.
      Ansymmetrinen suhde: mahdollisuus ei ole todistus.

      Kohta 2 (ulkomaailman olemassaolo) on filosofisesti mielenkiintoisin mutta Santtunen ratkaisee sen liian nopeasti. Descartesin cogito todistaa ajattelevan subjektin — ei ulkomaailmaa. Siitä on filosofiassa käyty 400 vuotta keskustelua juuri siksi ettei se ole triviaali.

      Santtunen soveltaa tätä valikoivasti. Ulkomaailman olemassaololle hän hyväksyy empiirisen evidenssin — mutta BB-teorialle, evoluutiolle ja naturalistiselle tieteelle hän vaatii juuri sitä liian kovaa kriteeriä jota kritisoi.

      Kohta 3 (BB) on tuttu — mutta UFOt ja muinaiset korkeakulttuurit paljastaa koko rakennelman: kun evidenssi loppuu, siirrytään spekulaatioon ja salaliittoteoriaan. "Valtavirtatiede ei suostu näkemään" on sama uhriasema kuin ennenkin.

      Kolme "huijausta" ovat siis hyvin eri tason kysymyksiä — Santtunen niputtaa ne yhteen ikään kuin ne tukisivat toisiaan. Ne eivät tue.

      • santtunen2

        Ajattelet juuri väärinpäin. Valtavirran katsannossa on nuo ristiriidat, ei minun. Se hyväksyy erationaalisen ajattelun, siinä kohtaa ekstrapolaation, juuri väärässä paikassa, universumin alkamisen kohdalla. Ja väittää sitä empiiriseksi tulokseksi, mitä se ei ole.

        Muut kulttuurit avaruudessa seuraavat melko suoraan nykyisestä empiirisesti tiedosta.

        Samoin ulkomaailman olemassaolo. Tietysti sen asian mietiskely on ollut filosofisesti tärkeää. Minä jatkan sitä piirun eteenpäin.

        Kaikki nämä virheet johtuvat liiallisesta empirismistä, jolloin myös rationaalinen ajattelu suoritetaan väärin. Eikä valtavirran vastaisia empiiristä tuloksia eikä todennäköisyyksien laskuja hyväksytä. Malli on ruvennut hallitsemaan havaintojen tulkintaa, eikä poikkeavia havaintoja hyväksytä, koska hyväksyminen kaataisi mallin.

        Tieteessä tuollainen tyyli aina lopuksi romahtaa, paradigma vaihtuu. Se on taas menossa. Tuskallinen prosessi urautuneille professoreille ja uuden edustajill merkitsee työttömyyttä ja sortoa.

      • Anonyymi00112
        santtunen2 kirjoitti:

        Ajattelet juuri väärinpäin. Valtavirran katsannossa on nuo ristiriidat, ei minun. Se hyväksyy erationaalisen ajattelun, siinä kohtaa ekstrapolaation, juuri väärässä paikassa, universumin alkamisen kohdalla. Ja väittää sitä empiiriseksi tulokseksi, mitä se ei ole.

        Muut kulttuurit avaruudessa seuraavat melko suoraan nykyisestä empiirisesti tiedosta.

        Samoin ulkomaailman olemassaolo. Tietysti sen asian mietiskely on ollut filosofisesti tärkeää. Minä jatkan sitä piirun eteenpäin.

        Kaikki nämä virheet johtuvat liiallisesta empirismistä, jolloin myös rationaalinen ajattelu suoritetaan väärin. Eikä valtavirran vastaisia empiiristä tuloksia eikä todennäköisyyksien laskuja hyväksytä. Malli on ruvennut hallitsemaan havaintojen tulkintaa, eikä poikkeavia havaintoja hyväksytä, koska hyväksyminen kaataisi mallin.

        Tieteessä tuollainen tyyli aina lopuksi romahtaa, paradigma vaihtuu. Se on taas menossa. Tuskallinen prosessi urautuneille professoreille ja uuden edustajill merkitsee työttömyyttä ja sortoa.

        >>Ajattelet juuri väärinpäin. <<
        Ja sinä tietysti ajattelet aina oikeinpäin?

      • Anonyymi00113
        santtunen2 kirjoitti:

        Ajattelet juuri väärinpäin. Valtavirran katsannossa on nuo ristiriidat, ei minun. Se hyväksyy erationaalisen ajattelun, siinä kohtaa ekstrapolaation, juuri väärässä paikassa, universumin alkamisen kohdalla. Ja väittää sitä empiiriseksi tulokseksi, mitä se ei ole.

        Muut kulttuurit avaruudessa seuraavat melko suoraan nykyisestä empiirisesti tiedosta.

        Samoin ulkomaailman olemassaolo. Tietysti sen asian mietiskely on ollut filosofisesti tärkeää. Minä jatkan sitä piirun eteenpäin.

        Kaikki nämä virheet johtuvat liiallisesta empirismistä, jolloin myös rationaalinen ajattelu suoritetaan väärin. Eikä valtavirran vastaisia empiiristä tuloksia eikä todennäköisyyksien laskuja hyväksytä. Malli on ruvennut hallitsemaan havaintojen tulkintaa, eikä poikkeavia havaintoja hyväksytä, koska hyväksyminen kaataisi mallin.

        Tieteessä tuollainen tyyli aina lopuksi romahtaa, paradigma vaihtuu. Se on taas menossa. Tuskallinen prosessi urautuneille professoreille ja uuden edustajill merkitsee työttömyyttä ja sortoa.

        Santtunen löytää nyt uuden vihollisen: liiallinen empirismi.

        Ensin naturalismi oli pakkopaita, nyt empiirinen tiede ajattelee väärinpäin. Rationaalinen ajattelu suoritetaan väärin — paitsi Santtusen, joka tekee sen oikein.

        Tämä on rohkea väite. Rohkeampi olisi nimetä mikä rationaalinen päättely johtaa avaruuskulttuureihin 'melko suoraan' empiirisestä tiedosta. Melko suoraan on paljon töitä tekevä adverbi.

        Paradigman muutos on jälleen tulossa — kuten se on ollut tulossa joka kerta kun valtavirta ei suostu näkemään. Professorit kärsivät, pioneeri kärsii enemmän. Tämä on marttyyriuden rakenne, ei tieteen.

      • Anonyymi00115
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Santtunen löytää nyt uuden vihollisen: liiallinen empirismi.

        Ensin naturalismi oli pakkopaita, nyt empiirinen tiede ajattelee väärinpäin. Rationaalinen ajattelu suoritetaan väärin — paitsi Santtusen, joka tekee sen oikein.

        Tämä on rohkea väite. Rohkeampi olisi nimetä mikä rationaalinen päättely johtaa avaruuskulttuureihin 'melko suoraan' empiirisestä tiedosta. Melko suoraan on paljon töitä tekevä adverbi.

        Paradigman muutos on jälleen tulossa — kuten se on ollut tulossa joka kerta kun valtavirta ei suostu näkemään. Professorit kärsivät, pioneeri kärsii enemmän. Tämä on marttyyriuden rakenne, ei tieteen.

        Juu, paradigman muutos on tietoisuus - eikä tarkoita olla tietoinen. Löytyy youtubesta tieteentekijöiden tietoisku nimellä "Tutkimusmatka tietoisuuden luonteeseen". Muuta ei ole.

      • santtunen2
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Santtunen löytää nyt uuden vihollisen: liiallinen empirismi.

        Ensin naturalismi oli pakkopaita, nyt empiirinen tiede ajattelee väärinpäin. Rationaalinen ajattelu suoritetaan väärin — paitsi Santtusen, joka tekee sen oikein.

        Tämä on rohkea väite. Rohkeampi olisi nimetä mikä rationaalinen päättely johtaa avaruuskulttuureihin 'melko suoraan' empiirisestä tiedosta. Melko suoraan on paljon töitä tekevä adverbi.

        Paradigman muutos on jälleen tulossa — kuten se on ollut tulossa joka kerta kun valtavirta ei suostu näkemään. Professorit kärsivät, pioneeri kärsii enemmän. Tämä on marttyyriuden rakenne, ei tieteen.

        Tietysti vanha paradigma puolustautuu noin.

    • Anonyymi00114

      Ei materiaa ole. Te menette ihan hakoteille, jos yritätte luoda materiasta todellisuuden?!

      • santtunen2

        Materia on yksi puoli todellisuutta. Toinen puoli on Henki. Molemmat ovat, eikä vain toinen tai toinen.

    • santtunen2

      Naturalismi on empirismiä ja sitä kautta subjektiivista idealismia, vaikka kieltää sen.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomessa on meneillään boomereiden kosto

      1990-luvun lamassa osumaa saaneet sukupolvet toivovat sen jälkeen syntyneille sukupolville kärsimystä porvareita äänestä
      Maailman menoa
      68
      2542

    2. Petteri Orpon kommentti persujen väkivaltaan?

      Hiirenhiljaa taas on, kun Tampereella persulahkon ääriosasto pahoinpiteli kantasuomalaisen tytön. Missä on pääministeri
      Maailman menoa
      56
      1767

    3. IPCC romahtaa

      Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Ilmastohourimoinnin tukijalka myöntää, ettei mitään ilmastokatastrofia olekaan. Eikös tääl
      Ilmastonmuutos
      41
      1717

    4. Onko sinulla jalostettu koira? Nämä tekijät altistavat koiran sairastumiselle

      Moni Suomessa suosittu koirarotu on sairas ulkonäkökeskeisen jalostuksen ja ääripiirteiden vuoksi. Erityisesti tietyt t
      Koirat
      25
      1488

    5. Mitä ikävöit eniten

      kaivatussasi? 🫶
      Ikävä
      91
      1470

    6. Miten voit vain

      Olla kuin mitään ei olisi?
      Ikävä
      139
      1206

    7. Anabaptismin kirous

      Uudestikastetut lahkolaiset joutuvat valheen kierteeseen. He joutuvat herjaamaan lapsena saamaanssa kastetta nimeen Isä
      Kaste
      417
      1092

    8. Pelolla pakottaminen

      Kristinusko on tuovinaan valoa ja toivoa, mutta ensin pitää olla pimeyttä ja toivottomutta jotta joku valoa ja toivoa ha
      Kaste
      624
      956

    9. Robotiikka korvaa tulevaisuudessa seurustelusuhteet

      Haluan herättää keskustelua aiheesta. Asiantuntijoiden mukaan robottien kehitys on 10-15 vuoden päässä siitä että voidaa
      Sinkut
      244
      940

    10. kamera hakokylässä

      kamera kuvaamassa yleistä tietä laittomasti ristauksessa hakokylä-raatevaara!
      Hyrynsalmi
      17
      903
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt