Sara Sorvisto

Pelkkä tyhjä arpa Eljas Dönerin tiskin takana
On se säälittävää katsoa, miten se mulkku mies yrittää nyt luikerrella takaisin Saran elämään. Siellä se kiertää Espoon ja Helsingin väliä – Citycenterissä, Isossa Omenassa ja Lippulaivan Eljas Dönerissä – mutta mikään määrä paikanvaihtoja ei poista sitä tosiasiaa, että hän on pelannut itsensä täydelliseen shakkimattiin.
Tämä pässi luuli olevansa joku suuri strategikko, kun hän hylkäsi Saran ja otti uuden nappulan tilalle. Mutta kaikista noloimpia olivat hänen motiivinsa: hän ei etsinyt rakkautta, vaan hän yritti epätoivoisesti ratsastaa Saran siivellä ja kalastella itselleen halpaa julkisuutta. Hän piti Saraa vain välineenä päästäkseen valokeilaan, mutta peli kääntyi häntä itseään vastaan.
Nyt totuus iskee kovaa: se uusi "pala" on kadonnut, ja se himoittu julkisuus jäi vain säälittäväksi yritykseksi. Kukaan ei tiedä häntä sankarina, vaan kaikki muistavat hänet vain miehenä, joka petti ainoan ihmisen, joka häntä oikeasti tuki. Hän ei saanut mainetta, hän ei saanut huomiota, eikä hän saanut sitä elämää, jota hän yritti Saran kautta varastaa.
Nyt se mies seisoo siellä dönervartaiden välissä täysin yksin. Hänellä ei ole ketään, kenelle anella, ja vaikka hän kuinka yrittäisi viestitellä ja selittää, peli on ohi. Shakkilaudalla ei voi ottaa siirtoja takaisin, kun on jo paljastanut olevansa pelkkä hyötytavoitteinen huijari.
Sä voit siellä tiskis takana miettiä, oliko se sen arvoista. Sä hävisit Saran, sä hävisit kasvosi, etkä saanut edes sitä julkisuutta, jota niin säälittävästi jahdasit. Sä jäit yksin, ja siellä sä pysyt.