Emme erottele ketään sillä kriteerillä

Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. mutta identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. mutta identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Lue lisää

Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.

Lue lisää

Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen.

Lue lisää

Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.

Lue lisää

Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.

Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.

Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.

Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.

Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.

Lue lisää

Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa

Anonyymi00007 kirjoitti:

Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa

Lue lisää

Silti tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Silti tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.

Lue lisää

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Lue lisää

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Lue lisää

Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.

Lue lisää

Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"

Vastaus:

Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi

Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.


Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät pidä naisia alempiarvoisina, vaikka entisessä kristillisessä seurakunnassa olikin joskus sellainen meininki.

Itse asiassa me nykyisin emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi.

Selitetty edellä, miksi.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"

Vastaus:

Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi

Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.


Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät pidä naisia alempiarvoisina, vaikka entisessä kristillisessä seurakunnassa olikin joskus sellainen meininki.

Itse asiassa me nykyisin emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi.

Selitetty edellä, miksi.

Lue lisää

Ehdollistunut elävä olento tarkoittaa sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan tietoisuutensa ja identiteettinsä osalta.

Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ehdollistunut elävä olento tarkoittaa sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan tietoisuutensa ja identiteettinsä osalta.

Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.

Lue lisää

Tätä tilaa kutsutaan ehdollistumiseksi: sielu samaistuu kehoon ja mieleen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tätä tilaa kutsutaan ehdollistumiseksi: sielu samaistuu kehoon ja mieleen.

Onko totta, että KAIKKI sielut ovat alun perin vaiṣṇavoja?

Kyllä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Onko totta, että KAIKKI sielut ovat alun perin vaiṣṇavoja?

Kyllä.

Tämä kääntyminen johtuu jīvan vapaasta tahdosta ja hänen taipumuksestaan unohtaa oma palveleva luonteensa. Kun tämä unohtaminen tapahtuu, jīva samaistuu kehoon ja mieleen ja alkaa kokea itsensä erillisenä toimijana aineellisessa maailmassa. Tätä tilaa kutsutaan maya-vaikutukseksi eli harhaksi, jossa todellinen suhde peittyy.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Tämä kääntyminen johtuu jīvan vapaasta tahdosta ja hänen taipumuksestaan unohtaa oma palveleva luonteensa. Kun tämä unohtaminen tapahtuu, jīva samaistuu kehoon ja mieleen ja alkaa kokea itsensä erillisenä toimijana aineellisessa maailmassa. Tätä tilaa kutsutaan maya-vaikutukseksi eli harhaksi, jossa todellinen suhde peittyy.

Lue lisää

Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.

Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.

Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.

Lue lisää

Onko jīva on “langennut” henki maailmasta aineelliseen maailmaan?

Ei ihan niin!

SCS Math: korostaa enemmän, että kyse ei ole kirjaimellisesta putoamisesta jostain paikasta, vaan tietoisuuden kääntymisestä pois Krishna-tietoisuudesta. “Lankeaminen” on enemmän metafora kuin historiallinen tapahtuma.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Onko jīva on “langennut” henki maailmasta aineelliseen maailmaan?

Ei ihan niin!

SCS Math: korostaa enemmän, että kyse ei ole kirjaimellisesta putoamisesta jostain paikasta, vaan tietoisuuden kääntymisestä pois Krishna-tietoisuudesta. “Lankeaminen” on enemmän metafora kuin historiallinen tapahtuma.

Lue lisää

SCS Math: painottaa filosofista ja tietoisuuskeskeistä tulkintaa: ehdollistuminen on sisäinen väärä suuntautuminen, ei niinkään fyysinen siirtymä maailmojen välillä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

SCS Math: painottaa filosofista ja tietoisuuskeskeistä tulkintaa: ehdollistuminen on sisäinen väärä suuntautuminen, ei niinkään fyysinen siirtymä maailmojen välillä.

SCS Math: korostaa enemmän suhteen laadullista palautumista — rakkauden ja palvelun heräämistä, ei niinkään “paikan vaihtoa”.

Anonyymi00020 kirjoitti:

SCS Math: korostaa enemmän suhteen laadullista palautumista — rakkauden ja palvelun heräämistä, ei niinkään “paikan vaihtoa”.

https://scsmathinternational.com

Anonyymi00021 kirjoitti:

https://scsmathinternational.com

SCS Math: enemmän filosofinen ja “sisäisen ymmärryksen” painotus (tattva-vichara),

Anonyymi00022 kirjoitti:

SCS Math: enemmän filosofinen ja “sisäisen ymmärryksen” painotus (tattva-vichara),

SCS Math: “sielu ei ole oikeasti lähtenyt minnekään, vaan on unohtanut itsensä”

Anonyymi00023 kirjoitti:

SCS Math: “sielu ei ole oikeasti lähtenyt minnekään, vaan on unohtanut itsensä”

Vapautuminen ei ole paikan vaihtoa, vaan todellisuuden oikea näkeminen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Vapautuminen ei ole paikan vaihtoa, vaan todellisuuden oikea näkeminen.

Jīva ei ole koskaan ollut erillisenä toimijana henkimaailmassa.

Aineelliseen maailmaan saapuminen - kyse on tietoisuuden tasosta, ei kosmisesta matkasta.
Lankeaminen on tietoisuuden ilmiö, ei ontologinen tapahtuma.

Olet aina ollut Krishna-suhteinen henkinen olento -joskus tietoisuus peittyy - suhde herää uudelleen

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jīva ei ole koskaan ollut erillisenä toimijana henkimaailmassa.

Aineelliseen maailmaan saapuminen - kyse on tietoisuuden tasosta, ei kosmisesta matkasta.
Lankeaminen on tietoisuuden ilmiö, ei ontologinen tapahtuma.

Olet aina ollut Krishna-suhteinen henkinen olento -joskus tietoisuus peittyy - suhde herää uudelleen

Lue lisää

Maya-shakti ei ole “paha voima” samalla tavalla kuin esimerkiksi kristillinen Saatana-ajatus, vaikka vertauksia joskus käytetään.

Vaan on: Jumalan energia
toimiva järjestelmä, joka luo kokemuksen erillisyydestä
neutraali, mutta sitova ilman Krishna-yhteyttä

Anonyymi00026 kirjoitti:

Maya-shakti ei ole “paha voima” samalla tavalla kuin esimerkiksi kristillinen Saatana-ajatus, vaikka vertauksia joskus käytetään.

Vaan on: Jumalan energia
toimiva järjestelmä, joka luo kokemuksen erillisyydestä
neutraali, mutta sitova ilman Krishna-yhteyttä

Lue lisää

Niin kauan kuin ihminen ei harjoita bhaktia, ehdollistuminen toimii kierteenä: karma kypsyy, halut nousevat, toiminta tapahtuu ja tuottaa seurauksia. Samalla ihminen kylvää uusia siemeniä tulevaa karmaa varten, mikä jatkaa ehdollistumista.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Niin kauan kuin ihminen ei harjoita bhaktia, ehdollistuminen toimii kierteenä: karma kypsyy, halut nousevat, toiminta tapahtuu ja tuottaa seurauksia. Samalla ihminen kylvää uusia siemeniä tulevaa karmaa varten, mikä jatkaa ehdollistumista.

Lue lisää

Karma-samsaran kierroksi: jīva toimii aineellisessa tietoisuudessa, jolloin teot eivät ole vapaita henkisestä tarkoituksesta vaan sidottuja haluihin. Näistä teoista syntyy karmaa, joka kypsyy myöhemmin kokemuksina – miellyttävinä tai epämiellyttävinä – ja samalla nämä kokemukset synnyttävät uusia haluja.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Karma-samsaran kierroksi: jīva toimii aineellisessa tietoisuudessa, jolloin teot eivät ole vapaita henkisestä tarkoituksesta vaan sidottuja haluihin. Näistä teoista syntyy karmaa, joka kypsyy myöhemmin kokemuksina – miellyttävinä tai epämiellyttävinä – ja samalla nämä kokemukset synnyttävät uusia haluja.

Lue lisää

Ilman bhaktiaa tämä sykli jatkuu, koska tietoisuus pysyy ulkoisesti suuntautuneena ja samaistuneena kehoon ja mieleen.

Todellinen vapautuminen ei ole vain “hyvien ja huonojen karmojen tasapainoa”, vaan koko tietoisuuden suunnan muutos.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Ilman bhaktiaa tämä sykli jatkuu, koska tietoisuus pysyy ulkoisesti suuntautuneena ja samaistuneena kehoon ja mieleen.

Todellinen vapautuminen ei ole vain “hyvien ja huonojen karmojen tasapainoa”, vaan koko tietoisuuden suunnan muutos.

Lue lisää

Karma pitää kierteen käynnissä niin kauan kuin “minä olen tekijä” -tunne säilyy, mutta
bhakti alkaa purkaa kierteen juuri muuttamalla tuon tekijyyden käsityksen.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Karma pitää kierteen käynnissä niin kauan kuin “minä olen tekijä” -tunne säilyy, mutta
bhakti alkaa purkaa kierteen juuri muuttamalla tuon tekijyyden käsityksen.

Ydinajatus ei ole pelkästään moraalinen (“hyvä/paha”), vaan ontologinen.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ydinajatus ei ole pelkästään moraalinen (“hyvä/paha”), vaan ontologinen.

Kun tietoisuus kääntyy pois Krishnasta, ei ajatella että Krishna katoaa, vaan että tietoisuus menettää kyvyn havaita Hänet, kuten silmä pimeässä ei näe aurinkoa.

Tässä tilassa jīvan todellinen identiteetti peittyy, ja sen tilalle muodostuu väärä egotunne eli ahaṁkāra, jossa yksilö samaistuu kehoon ja mieleen.

Tästä väärästä samaistumisesta syntyy vasanoita eli halujen siemeniä, jotka ohjaavat tietoisuutta yhä syvemmälle erillisyyden kokemukseen.

Tämä johtaa karmiseen ketjuun, jossa teot synnyttävät seurauksia (karma), osa niistä kypsyy heti (prārabdha-karma) ja osa myöhemmin (aprārabdha-karma), mutta mikään teko ei jää ilman seurausta.

Koko prosessi ei ole rangaistusjärjestelmä, vaan seurausta tietoisuuden jo tapahtuneesta suunnanmuutoksesta: silloin syntyy automaattisesti erillisyyden kokemus ja siitä seuraava karmallinen jatkuvuus.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Kun tietoisuus kääntyy pois Krishnasta, ei ajatella että Krishna katoaa, vaan että tietoisuus menettää kyvyn havaita Hänet, kuten silmä pimeässä ei näe aurinkoa.

Tässä tilassa jīvan todellinen identiteetti peittyy, ja sen tilalle muodostuu väärä egotunne eli ahaṁkāra, jossa yksilö samaistuu kehoon ja mieleen.

Tästä väärästä samaistumisesta syntyy vasanoita eli halujen siemeniä, jotka ohjaavat tietoisuutta yhä syvemmälle erillisyyden kokemukseen.

Tämä johtaa karmiseen ketjuun, jossa teot synnyttävät seurauksia (karma), osa niistä kypsyy heti (prārabdha-karma) ja osa myöhemmin (aprārabdha-karma), mutta mikään teko ei jää ilman seurausta.

Koko prosessi ei ole rangaistusjärjestelmä, vaan seurausta tietoisuuden jo tapahtuneesta suunnanmuutoksesta: silloin syntyy automaattisesti erillisyyden kokemus ja siitä seuraava karmallinen jatkuvuus.

Lue lisää

Samsaran kiertokulku voidaan ymmärtää vertauksella oravasta, joka juoksee juoksupyörässä. Ulkopuolelta näyttää siltä, että pyörä liikkuu, mutta todellisuudessa liike syntyy oravan omasta juoksemisesta. Samalla tavalla elävä olento pyörittää itse omaa olemassaolonsa kiertoa halujensa ja tekojen kautta, vaikka kokee olevansa vain “matkustaja” siinä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Samsaran kiertokulku voidaan ymmärtää vertauksella oravasta, joka juoksee juoksupyörässä. Ulkopuolelta näyttää siltä, että pyörä liikkuu, mutta todellisuudessa liike syntyy oravan omasta juoksemisesta. Samalla tavalla elävä olento pyörittää itse omaa olemassaolonsa kiertoa halujensa ja tekojen kautta, vaikka kokee olevansa vain “matkustaja” siinä.

Lue lisää

Tämän kierteen juurisyy on avidyā, tietämättömyys
Kun yhteys lähteeseen peittyy, myös oma todellinen identiteetti hämärtyy. Silloin ihminen alkaa etsiä täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa käsityksen itsestään kehon, mielen ja mielihalujen varaan.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Tämän kierteen juurisyy on avidyā, tietämättömyys
Kun yhteys lähteeseen peittyy, myös oma todellinen identiteetti hämärtyy. Silloin ihminen alkaa etsiä täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa käsityksen itsestään kehon, mielen ja mielihalujen varaan.

Lue lisää

Tästä väärästä ymmärryksestä syntyy halu toimia erillisenä nautiskelijana, ja tästä puolestaan syntyy karma – tekojen ja seurausten ketju. Koska nämä teot perustuvat erillisyyden illuusioon, ne synnyttävät uusia haluja, jotka taas johtavat uusiin tekoihin. Näin muodostuu itseään ylläpitävä noidankehä, joka voi jatkua loputtomasti.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Tästä väärästä ymmärryksestä syntyy halu toimia erillisenä nautiskelijana, ja tästä puolestaan syntyy karma – tekojen ja seurausten ketju. Koska nämä teot perustuvat erillisyyden illuusioon, ne synnyttävät uusia haluja, jotka taas johtavat uusiin tekoihin. Näin muodostuu itseään ylläpitävä noidankehä, joka voi jatkua loputtomasti.

Lue lisää

Bhakti katkaisee tämän kierteen sen juuresta. Se ei ainoastaan lievitä yksittäisiä seurauksia, vaan poistaa itse tietämättömyyden syyn, koska se palauttaa tietoisuuden oikean suunnan. Bhaktin ydin on ymmärrys siitä, että jīva on luonnostaan palvelija, ei nautiskelija.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Bhakti katkaisee tämän kierteen sen juuresta. Se ei ainoastaan lievitä yksittäisiä seurauksia, vaan poistaa itse tietämättömyyden syyn, koska se palauttaa tietoisuuden oikean suunnan. Bhaktin ydin on ymmärrys siitä, että jīva on luonnostaan palvelija, ei nautiskelija.

Lue lisää

Avidyā tarkoittaa juuri tämän unohtamista.

Tästä väärästä identiteetistä syntyy koko karmallinen rakenne.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Avidyā tarkoittaa juuri tämän unohtamista.

Tästä väärästä identiteetistä syntyy koko karmallinen rakenne.

Karmallinen järjestelmä ei aina näytä välittömiä seurauksia, koska karmalla on erilaisia kypsymisaikoja. Osa seurauksista ilmenee heti, osa myöhemmin ja osa vasta pitkän ajan tai jopa useiden elämien jälkeen. Tämä viive luo illuusion siitä, että teot eivät aina tuota seurauksia, vaikka itse asiassa yhteys on aina olemassa.