Moraalinen universumi

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Anonyymi00002 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Lue lisää

Maailma, mieli ja aine näyttävät siltä kuin ne olisivat todellisia itsessään, mutta ne ovat kuin varjoja; vain se mikä on niiden lähde — henkinen substanssi — on todellista, ja sitä kohti kirja kannustaa lukijaa suuntaamaan ajattelunsa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Maailma, mieli ja aine näyttävät siltä kuin ne olisivat todellisia itsessään, mutta ne ovat kuin varjoja; vain se mikä on niiden lähde — henkinen substanssi — on todellista, ja sitä kohti kirja kannustaa lukijaa suuntaamaan ajattelunsa.

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.

Ensimmäinen järjestelmä on Nyaya, joka painottaa logiikkaa ja järkeilyä oikean tiedon erottamiseksi virheellisestä. Toinen, Vaisesika, tutkii todellisuuden rakennetta ja esittää, että kaikki aineellinen jakautuu perusosasiksi eli atomeiksi. Kolmas on Sankhya, joka asettaa vastakkain aineen ja sielun ja korostaa niiden erottautumista erillisinä periaatteina. Neljäs on Yoga, joka keskittyy itsehillintään ja tietoisuuden kehittämiseen sielun todellisen luonteen oivaltamiseksi. Viides on Karma‑mimamsa, joka painottaa velvollisuuksien ja toiminnan merkitystä, ja jonka mukaan säännöllinen oikea toiminta johtaa elämän edistymiseen. Kuudes on Vedanta, joka tiivistää vedalaisen auktoriteetin ja opastaa kohti ylimmäistä henkistä todellisuutta ja vapautumista, usein pitämällä kaikkein kattavimpana järjestelmänä kaikista.

Yhteisesti nämä kuusi järjestelmää muodostavat rikkaan kokonaisuuden, jossa kukin tarjoaa oman näkökulmansa totuuden etsintään, tiedon perusteisiin, todellisuuden luonteeseen ja ihmisen kehitykseen. Niitä voi ajatella kuin eri tieteenaloina, jotka kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen mutta erilaisin välinein: looginen analyysi, henkinen harjoitus, moraalinen toiminta ja syvällinen metafyysinen oivallus.

Anonyymi00004 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.

Ensimmäinen järjestelmä on Nyaya, joka painottaa logiikkaa ja järkeilyä oikean tiedon erottamiseksi virheellisestä. Toinen, Vaisesika, tutkii todellisuuden rakennetta ja esittää, että kaikki aineellinen jakautuu perusosasiksi eli atomeiksi. Kolmas on Sankhya, joka asettaa vastakkain aineen ja sielun ja korostaa niiden erottautumista erillisinä periaatteina. Neljäs on Yoga, joka keskittyy itsehillintään ja tietoisuuden kehittämiseen sielun todellisen luonteen oivaltamiseksi. Viides on Karma‑mimamsa, joka painottaa velvollisuuksien ja toiminnan merkitystä, ja jonka mukaan säännöllinen oikea toiminta johtaa elämän edistymiseen. Kuudes on Vedanta, joka tiivistää vedalaisen auktoriteetin ja opastaa kohti ylimmäistä henkistä todellisuutta ja vapautumista, usein pitämällä kaikkein kattavimpana järjestelmänä kaikista.

Yhteisesti nämä kuusi järjestelmää muodostavat rikkaan kokonaisuuden, jossa kukin tarjoaa oman näkökulmansa totuuden etsintään, tiedon perusteisiin, todellisuuden luonteeseen ja ihmisen kehitykseen. Niitä voi ajatella kuin eri tieteenaloina, jotka kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen mutta erilaisin välinein: looginen analyysi, henkinen harjoitus, moraalinen toiminta ja syvällinen metafyysinen oivallus.

Lue lisää

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. 

Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa. 

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa. 

Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. 

Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa. 

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa. 

Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.

Lue lisää

Ihmiset kokevat usein elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä olisi kaikki aineelliset edut, kuten raha, asema tai perhe. Tämä johtuu siitä, että ulkoiset asiat eivät voi tarjota pysyvää tyydytystä. Todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen henkinen olemus, joka on yhteydessä Ylisieluun, korkeimpaan persoonallisuuteen. Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat todellisen identiteettinsä. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys syntyvät siitä, että sielu on sidottu intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin eikä tiedosta omaa henkistä luonnettaan.

Kirja korostaa, että vaikka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista, todellinen tyydytys löytyy henkisestä ymmärryksestä ja yhteydestä Ylisieluun. Sielun tutkiminen ja itsensä ymmärtäminen ovat avain pysyvään merkitykseen elämässä. Ulkoiset kokemukset ovat kuin vaihtuvia varjoja, mutta sielun todellinen luonto on ikuinen ja pysyvä. Kun ihminen tunnistaa itsensä henkisenä persoonana ja kokee yhteyden Ylisieluun, hän löytää elämään syvemmän merkityksen ja kestävän tyytyväisyyden, joka ei riipu maailman muuttuvista olosuhteista.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ihmiset kokevat usein elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä olisi kaikki aineelliset edut, kuten raha, asema tai perhe. Tämä johtuu siitä, että ulkoiset asiat eivät voi tarjota pysyvää tyydytystä. Todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen henkinen olemus, joka on yhteydessä Ylisieluun, korkeimpaan persoonallisuuteen. Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat todellisen identiteettinsä. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys syntyvät siitä, että sielu on sidottu intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin eikä tiedosta omaa henkistä luonnettaan.

Kirja korostaa, että vaikka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista, todellinen tyydytys löytyy henkisestä ymmärryksestä ja yhteydestä Ylisieluun. Sielun tutkiminen ja itsensä ymmärtäminen ovat avain pysyvään merkitykseen elämässä. Ulkoiset kokemukset ovat kuin vaihtuvia varjoja, mutta sielun todellinen luonto on ikuinen ja pysyvä. Kun ihminen tunnistaa itsensä henkisenä persoonana ja kokee yhteyden Ylisieluun, hän löytää elämään syvemmän merkityksen ja kestävän tyytyväisyyden, joka ei riipu maailman muuttuvista olosuhteista.

Lue lisää

Suhotra Swami on vierailut Suomessa opetustyönsä puitteissa.

Hän osallistui Suomessa vedalaisen filosofian luentoihin, keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin, joiden kautta hän opetti Krishna-tietoisuutta ja Vedan periaatteita.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Suhotra Swami on vierailut Suomessa opetustyönsä puitteissa.

Hän osallistui Suomessa vedalaisen filosofian luentoihin, keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin, joiden kautta hän opetti Krishna-tietoisuutta ja Vedan periaatteita.

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00008 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Kun tekstissä sanotaan, että totuus paljastuu eläville olennoille vain siinä määrin kuin ne kykenevät havaitsemaan sen ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan, tämä vastaa Gaudiya-vaishnavismin käsitystä siitä, että sielu on perimmäiseltä olemukseltaan tietoinen, mutta aineellinen olemassaolo peittää sen ymmärryksen.

Siksi ihmiset näkevät totuudesta vain osia. Tässä yhteydessä viitataan siihen, että jumalallinen ilmoitus ilmenee eri kirjoituksissa, kuten Raamattu, Koraani ja Veda. Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta tämä ei tarkoita, että kaikki traditiot olisivat täysin samanarvoisia teologisesti, vaan että sama jumalallinen totuus voi ilmestyä eri tasoilla ja eri muodoissa eri kulttuureille. Ihmisten erilaiset ajattelutavat ja hengellinen kypsyys vaikuttavat siihen, millaisessa muodossa he voivat vastaanottaa ilmoituksen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kun tekstissä sanotaan, että totuus paljastuu eläville olennoille vain siinä määrin kuin ne kykenevät havaitsemaan sen ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan, tämä vastaa Gaudiya-vaishnavismin käsitystä siitä, että sielu on perimmäiseltä olemukseltaan tietoinen, mutta aineellinen olemassaolo peittää sen ymmärryksen.

Siksi ihmiset näkevät totuudesta vain osia. Tässä yhteydessä viitataan siihen, että jumalallinen ilmoitus ilmenee eri kirjoituksissa, kuten Raamattu, Koraani ja Veda. Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta tämä ei tarkoita, että kaikki traditiot olisivat täysin samanarvoisia teologisesti, vaan että sama jumalallinen totuus voi ilmestyä eri tasoilla ja eri muodoissa eri kulttuureille. Ihmisten erilaiset ajattelutavat ja hengellinen kypsyys vaikuttavat siihen, millaisessa muodossa he voivat vastaanottaa ilmoituksen.

Lue lisää

Tekstin ajatus siitä, että yksi totuus esitetään eri versioina, jotka voivat vaikuttaa ristiriitaisilta, liittyy Gaudiya-vaishnavismin keskeiseen filosofiseen periaatteeseen, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Tämä ajatus tunnetaan käsitteenä Achintya Bheda Abheda. Sen mukaan Jumala ja maailma ovat samanaikaisesti sekä erilaisia että erottamattomia. Samalla tavalla myös hengelliset opetukset voivat näyttää erilaisilta tai jopa ristiriitaisilta, vaikka niiden perimmäinen lähde olisi sama. Ero syntyy siitä, että opetuksia sovitetaan kuulijoiden kykyihin.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tekstin ajatus siitä, että yksi totuus esitetään eri versioina, jotka voivat vaikuttaa ristiriitaisilta, liittyy Gaudiya-vaishnavismin keskeiseen filosofiseen periaatteeseen, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Tämä ajatus tunnetaan käsitteenä Achintya Bheda Abheda. Sen mukaan Jumala ja maailma ovat samanaikaisesti sekä erilaisia että erottamattomia. Samalla tavalla myös hengelliset opetukset voivat näyttää erilaisilta tai jopa ristiriitaisilta, vaikka niiden perimmäinen lähde olisi sama. Ero syntyy siitä, että opetuksia sovitetaan kuulijoiden kykyihin.

Lue lisää

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj, oli merkittävä pyhä opettaja. Hänen teologisessa näkemyksessään korostuu ajatus siitä, että Krishna-bhakti on totuuden täydellisin ilmentymä, mutta että muut uskonnolliset traditiot voivat silti heijastaa samaa jumalallista todellisuutta eri asteilla. Näin teksti pyrkii yhdistämään vahvan teistisen vakaumuksen siihen ajatukseen, että Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj, oli merkittävä pyhä opettaja. Hänen teologisessa näkemyksessään korostuu ajatus siitä, että Krishna-bhakti on totuuden täydellisin ilmentymä, mutta että muut uskonnolliset traditiot voivat silti heijastaa samaa jumalallista todellisuutta eri asteilla. Näin teksti pyrkii yhdistämään vahvan teistisen vakaumuksen siihen ajatukseen, että Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Lue lisää

Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.


Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.


Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan uskonnolliset muodot voivat olla eri tasoisia tai alkeellisia, mutta ne voivat silti toimia lähtökohtana ihmisen henkiselle kehitykselle. Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoinen muoto on ihmisen sisäinen asenne.


Jos ihminen ei ole jäykästi dogmaattinen, hän voi vähitellen oppia ja syventää ymmärrystään.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan uskonnolliset muodot voivat olla eri tasoisia tai alkeellisia, mutta ne voivat silti toimia lähtökohtana ihmisen henkiselle kehitykselle. Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoinen muoto on ihmisen sisäinen asenne.


Jos ihminen ei ole jäykästi dogmaattinen, hän voi vähitellen oppia ja syventää ymmärrystään.

Lue lisää

Emme sano, että on vääriä jumalia tai vääriä uskontoja

Gaudiya-vaishnavisessa ajattelussa ei yleensä korosteta sitä, että eri kansojen uskonnolliset perinteet olisivat täysin vääriä. Sen sijaan ajatellaan, että ihmiset eri kulttuureissa lähestyvät samaa jumalallista todellisuutta eri tavoilla ja eri ymmärryksen tasoilla. Siksi eri uskonnot voivat sisältää osittaista totuutta tai johdattaa ihmisiä kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Emme sano, että on vääriä jumalia tai vääriä uskontoja

Gaudiya-vaishnavisessa ajattelussa ei yleensä korosteta sitä, että eri kansojen uskonnolliset perinteet olisivat täysin vääriä. Sen sijaan ajatellaan, että ihmiset eri kulttuureissa lähestyvät samaa jumalallista todellisuutta eri tavoilla ja eri ymmärryksen tasoilla. Siksi eri uskonnot voivat sisältää osittaista totuutta tai johdattaa ihmisiä kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Samalla perinteessä kuitenkin ajatellaan, että jumalallinen totuus voi ilmetä eri asteissa. Joissakin opetuksissa totuus esitetään yksinkertaisemmassa tai symbolisemmassa muodossa, jotta ihmiset voivat ymmärtää sen omien kykyjensä mukaan. Tämä liittyy Gaudiya-vaishnavismin filosofiseen periaatteeseen Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Siksi erilaiset uskonnolliset käsitykset voivat näyttää erilaisilta, vaikka niiden taustalla olisi sama jumalallinen lähde.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Samalla perinteessä kuitenkin ajatellaan, että jumalallinen totuus voi ilmetä eri asteissa. Joissakin opetuksissa totuus esitetään yksinkertaisemmassa tai symbolisemmassa muodossa, jotta ihmiset voivat ymmärtää sen omien kykyjensä mukaan. Tämä liittyy Gaudiya-vaishnavismin filosofiseen periaatteeseen Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Siksi erilaiset uskonnolliset käsitykset voivat näyttää erilaisilta, vaikka niiden taustalla olisi sama jumalallinen lähde.

Lue lisää

ihmisen tulee olla uskollinen omalle traditiolleen ja sen syvimmälle opetukselle, mutta samalla säilyttää nöyryys ja ymmärtää, että Jumalan toiminta maailmassa voi ilmetä monin eri tavoin.

Anonyymi00017 kirjoitti:

ihmisen tulee olla uskollinen omalle traditiolleen ja sen syvimmälle opetukselle, mutta samalla säilyttää nöyryys ja ymmärtää, että Jumalan toiminta maailmassa voi ilmetä monin eri tavoin.

Lue lisää

dogmaattisuus estää ihmisen kehitystä, koska se lukitsee ajattelun eikä salli totuuden etsimistä. Tästä näkökulmasta se ei johda ihmistä ylöspäin kehityksessä, vaan pikemminkin rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

dogmaattisuus estää ihmisen kehitystä, koska se lukitsee ajattelun eikä salli totuuden etsimistä. Tästä näkökulmasta se ei johda ihmistä ylöspäin kehityksessä, vaan pikemminkin rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.

Lue lisää

Uskonnollinen elämä voi vääristyä, jos siitä tulee pelkkää ulkoisten sääntöjen tai ryhmäidentiteetin puolustamista, ihminen voi silloin luulla kulkevansa kohti totuutta, vaikka todellisuudessa hän vain vahvistaa omaa egoaan. Tällainen asenne ei johda syvempään oivallukseen.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Uskonnollinen elämä voi vääristyä, jos siitä tulee pelkkää ulkoisten sääntöjen tai ryhmäidentiteetin puolustamista, ihminen voi silloin luulla kulkevansa kohti totuutta, vaikka todellisuudessa hän vain vahvistaa omaa egoaan. Tällainen asenne ei johda syvempään oivallukseen.

Lue lisää

Kehitys tapahtuu silloin, kun ihminen pysyy vilpittömänä totuuden etsijänä. Hän voi olla sitoutunut omaan traditioonsa ja sen opetuksiin, mutta samalla hän ymmärtää, että totuus on aina suurempi kuin yksittäinen käsitys siitä. Kun tämä asenne säilyy, uskonto voi toimia voimana, joka auttaa ihmistä kasvamaan ja laajentamaan tietoisuuttaan, eikä voimana, joka kaventaa sitä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kehitys tapahtuu silloin, kun ihminen pysyy vilpittömänä totuuden etsijänä. Hän voi olla sitoutunut omaan traditioonsa ja sen opetuksiin, mutta samalla hän ymmärtää, että totuus on aina suurempi kuin yksittäinen käsitys siitä. Kun tämä asenne säilyy, uskonto voi toimia voimana, joka auttaa ihmistä kasvamaan ja laajentamaan tietoisuuttaan, eikä voimana, joka kaventaa sitä.

Lue lisää

Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Anonyymi00022 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

https://www.youtube.com/watch?v=U16XM7qxFLE

Anonyymi00023 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=U16XM7qxFLE

Demoni ei ole olento, jolla on välttämättä sarvet ja häntä. Demoni voi olla hyvinkin kaunis, karismaattinen ja jopa pukeutua merkkivaatteisiin.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.

Lue lisää

Śrīdhara Mahārājan -tekstissä “Absoluuttinen harmonia”, jossa hän selittää, että vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Śrīdhara Mahārājan -tekstissä “Absoluuttinen harmonia”, jossa hän selittää, että vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Absoluutti nauttii eri näkökulmista.

Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Absoluutti nauttii eri näkökulmista.

Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

Lue lisää

Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

Ihan henkimaailmassa siis.


Eli jopa Krishna nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista.

Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.

Se on leikki.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

Ihan henkimaailmassa siis.


Eli jopa Krishna nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista.

Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.

Se on leikki.

Lue lisää

Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.

Lue lisää

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi".

Anonyymi00029 kirjoitti:

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi".

Lue lisää

On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

Anonyymi00030 kirjoitti:

On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

Lue lisää

Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

Lue lisää

Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Häneen.

Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumenttej

Anonyymi00032 kirjoitti:

Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Häneen.

Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumenttej

Lue lisää

Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.


Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.


Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

Lue lisää

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


"Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

Anonyymi00034 kirjoitti:

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


"Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

Lue lisää

Joten ne, jotka vihaavat ja pilkkaavat häntä hindufoorumeilla, vain huvittavat häntä. Se on hänelle hauskaa.

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Joten ne, jotka vihaavat ja pilkkaavat häntä hindufoorumeilla, vain huvittavat häntä. Se on hänelle hauskaa.

EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

Lue lisää

Unohtaminen on

vapaa tahdon seuraus

sielun oma halu kokea


Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Unohtaminen on

vapaa tahdon seuraus

sielun oma halu kokea


Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

Lue lisää

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

Anonyymi00037 kirjoitti:

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Anonyymi00038 kirjoitti:

“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Lue lisää

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Lue lisää

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan tarkoita, että ”harhaoppisia” käsityksiä kannattajia kohtaan tunnettaisiin vihaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan tarkoita, että ”harhaoppisia” käsityksiä kannattajia kohtaan tunnettaisiin vihaa.

Lue lisää

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan tarkoita, että ”harhaoppisia” käsityksiä kannattajia kohtaan tunnettaisiin vihaa.

Oppsotio ei ole pahansuopa, vaan ystävällinen – ei sellaista:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Anonyymi00041 kirjoitti:

Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa.

Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan tarkoita, että ”harhaoppisia” käsityksiä kannattajia kohtaan tunnettaisiin vihaa.

Oppsotio ei ole pahansuopa, vaan ystävällinen – ei sellaista:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Lue lisää

Tässä tapauksessa ketään ei satuteta eikä vahingoiteta, eikä haluta hävittää ´konaista idän pallonpuoliskoa– kaikki on kunnossa

Anonyymi00024 kirjoitti:

Demoni ei ole olento, jolla on välttämättä sarvet ja häntä. Demoni voi olla hyvinkin kaunis, karismaattinen ja jopa pukeutua merkkivaatteisiin.

VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki

On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.


Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA.

Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.

Anonyymi00043 kirjoitti:

VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki

On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.


Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA.

Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.

Lue lisää

KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ.

On tullut aika kyseenalaistaa ja tunnustaa.
Transsendenttinen raivo on jopa suositeltavaa.

Ei pidä olla lammas.

Anonyymi00044 kirjoitti:

KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ.

On tullut aika kyseenalaistaa ja tunnustaa.
Transsendenttinen raivo on jopa suositeltavaa.

Ei pidä olla lammas.

Lue lisää

Rajaton totuus ilmenee eri aikoina, eri paikoissa tässä maailmassa.

Monet ihmiset suhtautuvat nykyään uskoon lahkolaisena, ikään kuin Jumala kuuluisi vain heidän valitsemalleen ryhmälle tai uskonnolle.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Rajaton totuus ilmenee eri aikoina, eri paikoissa tässä maailmassa.

Monet ihmiset suhtautuvat nykyään uskoon lahkolaisena, ikään kuin Jumala kuuluisi vain heidän valitsemalleen ryhmälle tai uskonnolle.

Lue lisää

Haluaisiko kukaan palvella Jumalaa, joka erottelee valikoidun ryhmän ihmisiä ja unohtaa suurimman osan?

Kuinka voi ajatella, että jumala opastaisi ihmiskuntaa yhden ainoan profeetan kautta ja yhdellä ainoalla tavalla!

Anonyymi00046 kirjoitti:

Haluaisiko kukaan palvella Jumalaa, joka erottelee valikoidun ryhmän ihmisiä ja unohtaa suurimman osan?

Kuinka voi ajatella, että jumala opastaisi ihmiskuntaa yhden ainoan profeetan kautta ja yhdellä ainoalla tavalla!

Lue lisää

Kuinka ylimielisiä ovatkaan tällaiset väitteet!

Erilaiset rodut, kansat ja uskonnot voivat täydentää toisiaan ja siten edistää jokaisen yksilön kykyä nauttia elämästä laadullisesti korkeammalla tasolla.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Kuinka ylimielisiä ovatkaan tällaiset väitteet!

Erilaiset rodut, kansat ja uskonnot voivat täydentää toisiaan ja siten edistää jokaisen yksilön kykyä nauttia elämästä laadullisesti korkeammalla tasolla.

Lue lisää

Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.

J. Favors

Anonyymi00048 kirjoitti:

Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.

J. Favors

Lue lisää

Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.


Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.

Anonyymi00051 kirjoitti:

B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.


Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.

Lue lisää

B.S.Swami, fyysikko:


Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.


Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa Itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Anonyymi00052 kirjoitti:

B.S.Swami, fyysikko:


Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.


Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa Itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Lue lisää

Mutta heti kun sekoitetaan toisiin uskontoihin kuuluvia, jotka ovat dogmaattisia näkemyksissään, syntyy ongelmia. Syynä on se, että tällaisissa ihmisissä ei ole tilaa ajatusten moninaisuudelle. He ajattelevat, että Jumalan silmissä kukaan muu ei ole pelastunut. He ajattelevat, että heidän on "pelastettava" kaikki TEKEMÄLLÄ KAIKISTA MUISTA SAMANLAISIA KUIN HE.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Mutta heti kun sekoitetaan toisiin uskontoihin kuuluvia, jotka ovat dogmaattisia näkemyksissään, syntyy ongelmia. Syynä on se, että tällaisissa ihmisissä ei ole tilaa ajatusten moninaisuudelle. He ajattelevat, että Jumalan silmissä kukaan muu ei ole pelastunut. He ajattelevat, että heidän on "pelastettava" kaikki TEKEMÄLLÄ KAIKISTA MUISTA SAMANLAISIA KUIN HE.

Lue lisää

Ja se tapahtuu PAKKOKÄÄNNYTTÄMÄLLÄ KAIKKI MUUT OMIIN DOGMAATTISIIN USKOMUKSIINSA. Siten he eivät anna mitään uskoa tai ymmärrystä millekään muulle uskonnolle KUIN OMALLA USKONNOLLEEN.

Maailma voisi olla rauhallinen paikka, jos eri ryhmät eivät jatkuvasti yrittäisi HALLITA ja käännyttää MUITA ihmisiä. Tästä syystä on niin PALJON VUOSIA VUODATETTU VERTA, TEURASTETTU, KIDUTETTU, JOTTA KAIKKI MUUTA SAATAISIIN PAKOTETTUA NOUDATTAMAAN VAIN YHTÄ USKONTOA.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Ja se tapahtuu PAKKOKÄÄNNYTTÄMÄLLÄ KAIKKI MUUT OMIIN DOGMAATTISIIN USKOMUKSIINSA. Siten he eivät anna mitään uskoa tai ymmärrystä millekään muulle uskonnolle KUIN OMALLA USKONNOLLEEN.

Maailma voisi olla rauhallinen paikka, jos eri ryhmät eivät jatkuvasti yrittäisi HALLITA ja käännyttää MUITA ihmisiä. Tästä syystä on niin PALJON VUOSIA VUODATETTU VERTA, TEURASTETTU, KIDUTETTU, JOTTA KAIKKI MUUTA SAATAISIIN PAKOTETTUA NOUDATTAMAAN VAIN YHTÄ USKONTOA.

Lue lisää

Tällaiset uskonnot aiheuttavat sen, ETTEIVÄT NE YHDISTY JUMALAN KANSSA, VAAN OVAT EROSSA JUMALASTA, koska ne eivät tarjoa tietä nähdä kaikkien olentojen henkistä luonnetta ja jumaluutta.

Tällaiset uskonnot luovat itse asiassa epäsuhtaa ihmisen ja Jumalan välille, koska ne PAKOTTAVAT seuraajansa keskittymään PINNALLISIIN eroihin sen sijaan, että keskittyisivät syvempään yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Tällaiset uskonnot aiheuttavat sen, ETTEIVÄT NE YHDISTY JUMALAN KANSSA, VAAN OVAT EROSSA JUMALASTA, koska ne eivät tarjoa tietä nähdä kaikkien olentojen henkistä luonnetta ja jumaluutta.

Tällaiset uskonnot luovat itse asiassa epäsuhtaa ihmisen ja Jumalan välille, koska ne PAKOTTAVAT seuraajansa keskittymään PINNALLISIIN eroihin sen sijaan, että keskittyisivät syvempään yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.

Lue lisää

Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi Veda-kirjallisuudessa ei juurikaan keskustella MUIDEN USKONTOJEN HALVENTAMISESTA eikä niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi Veda-kirjallisuudessa ei juurikaan keskustella MUIDEN USKONTOJEN HALVENTAMISESTA eikä niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Lue lisää

Siksi PAKKOKÄÄNNYTYKSISSÄ JA TYRANNIMAISESSA USKONNOLLISESSA HALLINNASSA tai uskontojen välisessä kilpailussa ei ole mitään järkeä. Se, mikä on järkevää, on jokaisen yksilön vapaus saavuttaa arvostus siitä, että kaikki ovat henkisiä olentoja, jotka kaikki palaavat takaisin Jumalan luo, mutta OMASSA TAHDISSAAN.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Siksi PAKKOKÄÄNNYTYKSISSÄ JA TYRANNIMAISESSA USKONNOLLISESSA HALLINNASSA tai uskontojen välisessä kilpailussa ei ole mitään järkeä. Se, mikä on järkevää, on jokaisen yksilön vapaus saavuttaa arvostus siitä, että kaikki ovat henkisiä olentoja, jotka kaikki palaavat takaisin Jumalan luo, mutta OMASSA TAHDISSAAN.

Lue lisää

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Lue lisää

Vaishnava-filosofian klassisen määritelmän perusteella, jonka mukaan sielun alkuperäinen asema on olla Korkeimman Herran palvelija (Sri Caitanya-Caritamrta, Madhya 20.108), vaishnava ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta vaishnava voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.

Näiden käsitteiden, jotka edistävät uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muiden uskontojen edustajien kunnioittamisen opettamista, ansiosta voimme puhua vaishnavismista korkeana henkisenä kulttuurina, joka kykenee edistämään maailman uskonnollisen ajattelun kehitystä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Vaishnava-filosofian klassisen määritelmän perusteella, jonka mukaan sielun alkuperäinen asema on olla Korkeimman Herran palvelija (Sri Caitanya-Caritamrta, Madhya 20.108), vaishnava ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta vaishnava voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.

Näiden käsitteiden, jotka edistävät uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muiden uskontojen edustajien kunnioittamisen opettamista, ansiosta voimme puhua vaishnavismista korkeana henkisenä kulttuurina, joka kykenee edistämään maailman uskonnollisen ajattelun kehitystä.

Lue lisää

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Lue lisää

Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.

Lue lisää

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Lue lisää

Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Lue lisää

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Jeesus itse sanoi:

»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Anonyymi00065 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Lue lisää

Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.

Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.


Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).

Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.


Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.

Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.

Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.


Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).

Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.


Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.

Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.

Lue lisää

jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.

Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Anonyymi00069 kirjoitti:

jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.

Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Lue lisää

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Lue lisää

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Lue lisää

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin.

Lue lisää

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Ilman valinnanvapautta rakkaus ei ole lainkaan mahdollista


Bhagavad-gitassa lopussa Krishna sanoo:

"Olen nyt selittänyt sinulle vielä luottamuksellisempaa tietoa. Mieti tätä
kaikkea tarkkaan, ja toimi sitten haluamallasi tavalla."

Anonyymi00074 kirjoitti:

Ilman valinnanvapautta rakkaus ei ole lainkaan mahdollista


Bhagavad-gitassa lopussa Krishna sanoo:

"Olen nyt selittänyt sinulle vielä luottamuksellisempaa tietoa. Mieti tätä
kaikkea tarkkaan, ja toimi sitten haluamallasi tavalla."

Lue lisää

Hän ei sano: ”Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko teet, mitä minä sanon, ja pelastut, tai jos et tee niin, joudut ikuiseen helvettiin. Se ei ole rakkautta, eikä se voi olla vapaata tahtoa, vaan kiristystä ja sortoa. Painostusta ja ahdistelua.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Hän ei sano: ”Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko teet, mitä minä sanon, ja pelastut, tai jos et tee niin, joudut ikuiseen helvettiin. Se ei ole rakkautta, eikä se voi olla vapaata tahtoa, vaan kiristystä ja sortoa. Painostusta ja ahdistelua.

Lue lisää

Vedat ovat kuin puu, jossa on monia oksia. Niiden äänillä on yhteinen juuri, yksi lähde. Se, jolla on ymmärrystä, pääsee varmasti juurelle, liikkuipa hän mitä haaraa pitkin tahansa. "Mene tuohon suuntaan. Sen, mitä etsit, löydät puun juurelta. Kukin oksa on totuuden erillinen puoli, mutta se itse ruumiillistuu kokonaisuutena juuressa. Mene sinne, niin kuulet äänen, joka voi sammuttaa janosi. Ei ole mitään järkeä matkustaa oksalta toiselle. Kun kuulette Kokonaisuuden äänen, kuulette sen yksittäisten osien äänen.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Vedat ovat kuin puu, jossa on monia oksia. Niiden äänillä on yhteinen juuri, yksi lähde. Se, jolla on ymmärrystä, pääsee varmasti juurelle, liikkuipa hän mitä haaraa pitkin tahansa. "Mene tuohon suuntaan. Sen, mitä etsit, löydät puun juurelta. Kukin oksa on totuuden erillinen puoli, mutta se itse ruumiillistuu kokonaisuutena juuressa. Mene sinne, niin kuulet äänen, joka voi sammuttaa janosi. Ei ole mitään järkeä matkustaa oksalta toiselle. Kun kuulette Kokonaisuuden äänen, kuulette sen yksittäisten osien äänen.

Lue lisää

Virheellinen käsitys itsestä

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Muutama lause A. Maharajan luennoista:
Käännösvirheet suomen kielllä.


Virheellinen käsitys itsestä

Kaikki, mitä nyt koemme itsessämme, on pelkkä väärä käsitys, harha. Mutta nyt olemme hyvin kiintyneitä siihen. Olemme hyvin kiintyneitä kehoomme.

Olemus, se, mitä olemme nyt, ei ole vain jotain meitä muistuttavaa. Se on negatiivinen osa jäävuorta. Ja kaikki, mikä on tämän olemuksen jatke, on negatiivinen jatke. Negatiivinen jatke meistä itsestämme. Kaikki, mitä tiedämme, kaikki kokemuksemme tästä maailmasta, kaikki käsityksemme, kaikki tämä on negatiivinen jatke tälle fyysiselle keholle. Kun puhumme henkisestä kehosta, henkisestä tietoisuudesta, kaikki, mitä meillä on, on luonteeltaan täysin erilaista.

Haluamme rakkautta. Emme voi elää ilman rakkautta....


Miksi? Koska se on luontomme. Emme voi elää ilman sitä. Emme voi elää ilman rakkautta. Emme voi elää ilman ystävyyttä. Emme voi elää ilman itsensä uhraamista. Siksi yritämme tehdä kaikkea tätä. Mutta yritämme olla perhosia toukkien ruumiissa. Siinä on suurin ongelma. Juuri siksi meitä odottaa pettymys tässä maailmassa.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Lue lisää

Ihmiset ovat erilaisissa tietoisuuden kehitysvaiheissa. Kyse ei ole ainoastaan älyllisestä tai filosofisesta kehityksestä, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka paljon jīva eli yksilöllinen sielu on herännyt. Tietoisuuden taso ei määräydy ensisijaisesti ulkoisen koulutuksen, kulttuurin tai uskonnollisen identiteetin perusteella, vaan sen mukaan, missä määrin sydän on vapautunut itsekkäistä haluista

Anonyymi00078 kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisissa tietoisuuden kehitysvaiheissa. Kyse ei ole ainoastaan älyllisestä tai filosofisesta kehityksestä, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka paljon jīva eli yksilöllinen sielu on herännyt. Tietoisuuden taso ei määräydy ensisijaisesti ulkoisen koulutuksen, kulttuurin tai uskonnollisen identiteetin perusteella, vaan sen mukaan, missä määrin sydän on vapautunut itsekkäistä haluista

Lue lisää

Siksi se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei välttämättä ole synti samalla tavalla toiselle. Vaiṣṇava-śāstrat opettavat, että vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Henkilöltä, joka on saanut syvällistä hengellistä – tai tarkemmin ilmaistuna henkistä – ymmärrystä, odotetaan enemmän kuin sellaiselta, joka toimii lähes täysin tietämättömyyden eli tamo-guṇan vaikutuksen alaisena. Tästä huolimatta dharman perusperiaatteet eivät ole täysin suhteellisia. Ne perustuvat todellisuuteen, joka on olemassa riippumatta ihmisen henkilökohtaisista mielipiteistä. Ihmisen kyky ymmärtää tätä todellisuutta voi kuitenkin olla suurempi tai pienempi.
Filosofiamme ei myöskään opeta, että vain yksi uskonnollinen järjestelmä voisi omistaa kaiken totuuden yksinoikeudella. Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura selitti, että Jumala ohjaa ihmiskuntaa monin tavoin eri aikakausina, eri kulttuureissa ja eri tietoisuuden tasoilla. Siksi erilaisissa uskonnoissa voidaan nähdä osittaisia heijastuksia ikuisesta totuudesta. Vaiṣṇavan näkökulmasta nämä heijastukset eivät kuitenkaan välttämättä ole täydellisiä ilmestyksiä. Ne voivat toimia askelmina kohti syvempää ymmärrystä.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Siksi se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei välttämättä ole synti samalla tavalla toiselle. Vaiṣṇava-śāstrat opettavat, että vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Henkilöltä, joka on saanut syvällistä hengellistä – tai tarkemmin ilmaistuna henkistä – ymmärrystä, odotetaan enemmän kuin sellaiselta, joka toimii lähes täysin tietämättömyyden eli tamo-guṇan vaikutuksen alaisena. Tästä huolimatta dharman perusperiaatteet eivät ole täysin suhteellisia. Ne perustuvat todellisuuteen, joka on olemassa riippumatta ihmisen henkilökohtaisista mielipiteistä. Ihmisen kyky ymmärtää tätä todellisuutta voi kuitenkin olla suurempi tai pienempi.
Filosofiamme ei myöskään opeta, että vain yksi uskonnollinen järjestelmä voisi omistaa kaiken totuuden yksinoikeudella. Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura selitti, että Jumala ohjaa ihmiskuntaa monin tavoin eri aikakausina, eri kulttuureissa ja eri tietoisuuden tasoilla. Siksi erilaisissa uskonnoissa voidaan nähdä osittaisia heijastuksia ikuisesta totuudesta. Vaiṣṇavan näkökulmasta nämä heijastukset eivät kuitenkaan välttämättä ole täydellisiä ilmestyksiä. Ne voivat toimia askelmina kohti syvempää ymmärrystä.

Lue lisää

Tästä syystä ihmisen uskonto vastaa usein hänen senhetkistä kehitystään. Jos ihmisen motivaatiota ohjaa ennen kaikkea henkilökohtainen hyöty, turvallisuus tai palkkion tavoittelu, hän saattaa kiinnostua uskonnosta siksi, että se lupaa taivaallista onnea. Veda-kirjallisuus tunnustaa tämän kehitysvaiheen luonnollisuuden.
Mutta Taivaalliset maailmat, ylellisyys tai kultaiset kadut eivät ole korkeimman päämäärän ydin. Ne kuuluvat edelleen aineellisen tietoisuuden hienovaraisempiin kerroksiin. Vaiṣṇava-ācāryat selittävät, että jopa halu päästä taivaaseen tai saavuttaa vapautuminen voi peittää sielun alkuperäisen rakkauden Jumalaa kohtaan. Korkein ihanne on ahaitukī-bhakti.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Tästä syystä ihmisen uskonto vastaa usein hänen senhetkistä kehitystään. Jos ihmisen motivaatiota ohjaa ennen kaikkea henkilökohtainen hyöty, turvallisuus tai palkkion tavoittelu, hän saattaa kiinnostua uskonnosta siksi, että se lupaa taivaallista onnea. Veda-kirjallisuus tunnustaa tämän kehitysvaiheen luonnollisuuden.
Mutta Taivaalliset maailmat, ylellisyys tai kultaiset kadut eivät ole korkeimman päämäärän ydin. Ne kuuluvat edelleen aineellisen tietoisuuden hienovaraisempiin kerroksiin. Vaiṣṇava-ācāryat selittävät, että jopa halu päästä taivaaseen tai saavuttaa vapautuminen voi peittää sielun alkuperäisen rakkauden Jumalaa kohtaan. Korkein ihanne on ahaitukī-bhakti.

Lue lisää

Dogmatismia pidetään erityisen vaarallisena silloin, kun se estää ihmisen aidon sisäisen kasvun. Jos uskonnollinen järjestelmä muuttuu pelkäksi ulkoiseksi identiteetiksi, ryhmäylpeydeksi tai muiden tuomitsemiseksi, sen alkuperäinen tarkoitus häviää. Śrī Caitanya Mahāprabhu korosti nöyryyttä, avarakatseisuutta ja jatkuvaa oppimista.


Kyseenalaistamista ei ole lainkaan ongelmana. Päinvastoin. Bhagavad-gītā rohkaisee vilpitöntä tiedustelua. Sanskritin sana paripraśna tarkoittaa syvällistä ja rehellistä kysymistä. Sokea usko ilman ymmärrystä ei ole ihanne.
Vedalainen perinne ei perustu pelkästään uskomiseen tai dogmien hyväksymiseen. Sen lähtökohtana on tietoisuus, kokemus ja oivallus. Sana veda merkitsee tietoa.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Dogmatismia pidetään erityisen vaarallisena silloin, kun se estää ihmisen aidon sisäisen kasvun. Jos uskonnollinen järjestelmä muuttuu pelkäksi ulkoiseksi identiteetiksi, ryhmäylpeydeksi tai muiden tuomitsemiseksi, sen alkuperäinen tarkoitus häviää. Śrī Caitanya Mahāprabhu korosti nöyryyttä, avarakatseisuutta ja jatkuvaa oppimista.


Kyseenalaistamista ei ole lainkaan ongelmana. Päinvastoin. Bhagavad-gītā rohkaisee vilpitöntä tiedustelua. Sanskritin sana paripraśna tarkoittaa syvällistä ja rehellistä kysymistä. Sokea usko ilman ymmärrystä ei ole ihanne.
Vedalainen perinne ei perustu pelkästään uskomiseen tai dogmien hyväksymiseen. Sen lähtökohtana on tietoisuus, kokemus ja oivallus. Sana veda merkitsee tietoa.

Lue lisää

Kaikki sielut kulkevat omaa kehityspolkuaan. Kukaan ei ole ikuisesti sidottu nykyiseen tilaansa. Jokaisessa jīvassa on potentiaali herätä yhä korkeampaan tietoisuuteen. Kehityksen päämäärä ei kuitenkaan ole pelkästään korkeampi tietoisuuden taso sinänsä.


Erilaiset uskonnolliset muodot voidaan nähdä kehityksen eri vaiheina, mutta mukaan niiden arvo määräytyy lopulta sen perusteella, kuinka paljon ne auttavat ihmistä siirtymään itsekeskeisyydestä pois jne.


Korkein täydellisyys ei ole dogmaattinen varmuus omasta oikeassa olemisesta, vaan rakastava tietoisuus.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen perinne ei yleensä korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen perinne ei yleensä korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Lue lisää

Bhagavad-gītā opettaa myös, että todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Bhagavad-gītā opettaa myös, että todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

Lue lisää

Jos otamme kristillisen perinteen, saamme niin kovan linjan. Tehtävä on sama. Siinä on teräslanka, pitkä ja pitkä, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tehtävä on, että uskovien ei pidä mennä oikealle tai vasemmalle. Että uskovat eivät tuo mitään uutta tähän Jumalan käsitykseen.


Koska kaikki uusi koetaan harhaoppisuutena.


On olemassa valtava määrä kirjallisuutta, jossa yritetään jatkuvasti tulkita muinaista tietoa nykyisten tarpeiden pohjalta.

Vedalaiseen perinteeseen kudotaan jatkuvasti uusia kohtia, jotka voivat laajentaa ja syventää ymmärrystä Jumalasta.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Jos otamme kristillisen perinteen, saamme niin kovan linjan. Tehtävä on sama. Siinä on teräslanka, pitkä ja pitkä, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tehtävä on, että uskovien ei pidä mennä oikealle tai vasemmalle. Että uskovat eivät tuo mitään uutta tähän Jumalan käsitykseen.


Koska kaikki uusi koetaan harhaoppisuutena.


On olemassa valtava määrä kirjallisuutta, jossa yritetään jatkuvasti tulkita muinaista tietoa nykyisten tarpeiden pohjalta.

Vedalaiseen perinteeseen kudotaan jatkuvasti uusia kohtia, jotka voivat laajentaa ja syventää ymmärrystä Jumalasta.

Lue lisää

Vedalaiseen perinteeseen kudotaan jatkuvasti uusia kohtia, jotka voivat laajentaa ja syventää ymmärrystä Jumalasta.

Se on niin voimakas köysi, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen ja jossa yhdistyy suuri määrä yksilöllisiä vaikutelmia, yksilöllisiä oivalluksia.


Kristinusko on syntynyt yhdestä etsinnästä, yhdestä miehestä, joka toi ilmestyksen maailmaan, ja kaikkien muiden on seurattava tätä ilmestystä. Ei ole luovuutta, ei valinnanvapautta, ei itsevapautta…


Kun taas Vedalaisuudessa mikä tahansa väite voidaan ja PITÄÄ kyseenalaistaa.

Haastaminen on välttämätöntä ja mahdollista.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Vedalaiseen perinteeseen kudotaan jatkuvasti uusia kohtia, jotka voivat laajentaa ja syventää ymmärrystä Jumalasta.

Se on niin voimakas köysi, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen ja jossa yhdistyy suuri määrä yksilöllisiä vaikutelmia, yksilöllisiä oivalluksia.


Kristinusko on syntynyt yhdestä etsinnästä, yhdestä miehestä, joka toi ilmestyksen maailmaan, ja kaikkien muiden on seurattava tätä ilmestystä. Ei ole luovuutta, ei valinnanvapautta, ei itsevapautta…


Kun taas Vedalaisuudessa mikä tahansa väite voidaan ja PITÄÄ kyseenalaistaa.

Haastaminen on välttämätöntä ja mahdollista.

Lue lisää

On välttämätöntä löytää yhä sopivampia, sopivampia, ajanmukaisempia ja sopivampia tapoja olla yhteydessä jumaluuteen ja ymmärtää sitä.


Ja jos otamme ja vertaamme samaa Vedalaisuutta kristinuskoon, näemme, että kristinusko uskonto on jo rappeutumassa.

Koska vapaus ymmärtää Jumalaa, vapaus ymmärtää jumalallista, antoi ihmisille mahdollisuuden luoda erilaisia käsitteitä ja oppeja Jumalasta, jotka vastasivat sitä tai tätä ihmisen älyllistä tasoa.

Anonyymi00088 kirjoitti:

On välttämätöntä löytää yhä sopivampia, sopivampia, ajanmukaisempia ja sopivampia tapoja olla yhteydessä jumaluuteen ja ymmärtää sitä.


Ja jos otamme ja vertaamme samaa Vedalaisuutta kristinuskoon, näemme, että kristinusko uskonto on jo rappeutumassa.

Koska vapaus ymmärtää Jumalaa, vapaus ymmärtää jumalallista, antoi ihmisille mahdollisuuden luoda erilaisia käsitteitä ja oppeja Jumalasta, jotka vastasivat sitä tai tätä ihmisen älyllistä tasoa.

Lue lisää

Miten kristinuskossa? On olemassa yksi jälki.

Ja tämä jälki on sama sekä talonpojalle että akateemiselle. Tämä on yksi ainoa uskonto, joka ei siedä mitään tulkintoja.

Se on yhtenäinen informaatiokenttä, josta kaikki eivät löytäneet itseään. Josta jokin erillinen ihmisryhmä voi löytää itsensä.

Kristinusko kieltää ihmiskunnalta kaikkien tulevien aikojen ajan mahdollisuuden ja oikeuden ajatella itse.

Mikä on mahdotonta. Täysin mahdotonta ja absurdia.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Miten kristinuskossa? On olemassa yksi jälki.

Ja tämä jälki on sama sekä talonpojalle että akateemiselle. Tämä on yksi ainoa uskonto, joka ei siedä mitään tulkintoja.

Se on yhtenäinen informaatiokenttä, josta kaikki eivät löytäneet itseään. Josta jokin erillinen ihmisryhmä voi löytää itsensä.

Kristinusko kieltää ihmiskunnalta kaikkien tulevien aikojen ajan mahdollisuuden ja oikeuden ajatella itse.

Mikä on mahdotonta. Täysin mahdotonta ja absurdia.

Lue lisää

Mutta, mutta, se on vain sensuroidussa versiossa, aluksi kaikki oli erilainen.

Mutta, mutta, se on vain sensuroidussa versiossa, aluksi kaikki oli erilainen.


Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.


Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Mutta, mutta, se on vain sensuroidussa versiossa, aluksi kaikki oli erilainen.


Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.


Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

Lue lisää

Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Tämä on tärkein:

sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
ei tarinaa, pelkkää opetusta
hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

Esimerkkejä suoraan tekstistä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

“When you know yourselves, then you will be known…”

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”


Gospel of Philip

https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

Keskeisiä kohtia:

“Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Gospel of Mary
https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

sisäistä näkemistä
pelon ylittämistä
sielun vapautumista

Esimerkki:

“Where the mind is, there is the treasure.”


http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

Anonyymi00093 kirjoitti:

Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Tämä on tärkein:

sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
ei tarinaa, pelkkää opetusta
hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

Esimerkkejä suoraan tekstistä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

“When you know yourselves, then you will be known…”

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”


Gospel of Philip

https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

Keskeisiä kohtia:

“Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Gospel of Mary
https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

sisäistä näkemistä
pelon ylittämistä
sielun vapautumista

Esimerkki:

“Where the mind is, there is the treasure.”


http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.
Äänestä
Anonyymi00430
2026-06-04 14:51:35

Anonyymi00429 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.

Anonyymi00094 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.
Äänestä
Anonyymi00430
2026-06-04 14:51:35

Anonyymi00429 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.

Lue lisää

Ja Gospel of Mary -tekstissä:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.


Jeesus sanoo:

“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.
Äänestä
Anonyymi00432
2026-06-04 14:51:59

Anonyymi00431 kirjoitti:

Ja Gospel of Mary -tekstissä:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.


Jeesus sanoo:

“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.

“Blessed is the one who came into being before coming into being.”

Tämä on mystinen lause, mutta sitä voidaan tulkita niin, että todellinen olemus ei ole sidottu aikaan tai syntymään. Vedantassa Atman nähdään ajattomana ja syntymättömänä.

“Whoever has come to understand the world has found a corpse.”

Tässä maailma nähdään ikään kuin kuolleena tai tyhjänä ilman todellista ymmärrystä. Vedantassa vastaava ajatus näkyy siinä, että pelkkä aistimaailma ei ole lopullinen todellisuus.

“Let him who seeks continue seeking until he finds. When he finds, he will become troubled. When he becomes troubled, he will be astonished, and he will rule over the All.”

Tämä kuvaa henkistä prosessia:

etsiminen
kriisi / hämmennys
oivallus

Vedantassa tämä vastaa polkua, jossa vanhat käsitykset murtuvat ennen todellista ymmärrystä.

“The heavens and the earth will be rolled up in your presence.”

Tämä voidaan tulkita tietoisuuden muutoksena: todellisuus sellaisena kuin sen koemme “hajoaa” oivalluksen myötä. Vedantassa maailma menettää absoluuttisen merkityksensä, kun Brahman oivalletaan.

“Be passersby.”

Hyvin lyhyt mutta voimakas lause. Se viittaa siihen, ettei pidä kiinnittyä maailmaan. Vedantassa tämä vastaa irrottautumista (vairagya) — ei samaistumista ohimenevään.

Lisäksi Gospel of Philip -tekstistä:

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Tämä korostaa, että “ylösnousemus” on sisäinen kokemus tässä elämässä, ei vain tuleva tapahtuma. Tämä on hyvin lähellä Vedantan ajatusta vapautumisesta tässä ja nyt.

Ja vielä Gospel of Mary:

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Tätä voidaan tulkita niin, että ulkoinen laki ei ole keskiössä — vaan sisäinen ymmärrys.

Yhteinen sävy näissä kaikissa.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Ja Gospel of Mary -tekstissä:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.


Jeesus sanoo:

“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.
Äänestä
Anonyymi00432
2026-06-04 14:51:59

Anonyymi00431 kirjoitti:

Ja Gospel of Mary -tekstissä:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.


Jeesus sanoo:

“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.

“Blessed is the one who came into being before coming into being.”

Tämä on mystinen lause, mutta sitä voidaan tulkita niin, että todellinen olemus ei ole sidottu aikaan tai syntymään. Vedantassa Atman nähdään ajattomana ja syntymättömänä.

“Whoever has come to understand the world has found a corpse.”

Tässä maailma nähdään ikään kuin kuolleena tai tyhjänä ilman todellista ymmärrystä. Vedantassa vastaava ajatus näkyy siinä, että pelkkä aistimaailma ei ole lopullinen todellisuus.

“Let him who seeks continue seeking until he finds. When he finds, he will become troubled. When he becomes troubled, he will be astonished, and he will rule over the All.”

Tämä kuvaa henkistä prosessia:

etsiminen
kriisi / hämmennys
oivallus

Vedantassa tämä vastaa polkua, jossa vanhat käsitykset murtuvat ennen todellista ymmärrystä.

“The heavens and the earth will be rolled up in your presence.”

Tämä voidaan tulkita tietoisuuden muutoksena: todellisuus sellaisena kuin sen koemme “hajoaa” oivalluksen myötä. Vedantassa maailma menettää absoluuttisen merkityksensä, kun Brahman oivalletaan.

“Be passersby.”

Hyvin lyhyt mutta voimakas lause. Se viittaa siihen, ettei pidä kiinnittyä maailmaan. Vedantassa tämä vastaa irrottautumista (vairagya) — ei samaistumista ohimenevään.

Lisäksi Gospel of Philip -tekstistä:

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Tämä korostaa, että “ylösnousemus” on sisäinen kokemus tässä elämässä, ei vain tuleva tapahtuma. Tämä on hyvin lähellä Vedantan ajatusta vapautumisesta tässä ja nyt.

Ja vielä Gospel of Mary:

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Tätä voidaan tulkita niin, että ulkoinen laki ei ole keskiössä — vaan sisäinen ymmärrys.

Yhteinen sävy näissä kaikissa.

Lue lisää

Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäinen opetus joissain muodoissaan oli hieman impersonalistinen.

Apokryfiset evankeliumit viittaavat impersonalismiin

Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi korostavat sisäistä oivallusta, itsen tuntemista ja valtakunnan löytymistä sisältä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Nämä kohdat eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tietoisuuden tai olemuksen löydöstä, mikä muistuttaa Advaita Vedantan ei-persoonallista lähestymistapaa.

Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa rakkaus on keskeistä, mutta se ei välttämättä tarkoita persoonallista Jumalaa tai bhakti-suhdetta. Se on impersonalistinen rakkaus, eli universaali, ehdoton, kaiken läpäisevä rakkaus.

Rakkaus vs. personalismi
Personalistinen lähestymistapa korostaa suhdetta tiettyyn Jumalaan
Impersonalistinen rakkaus on ehdotonta, universaalia ja sisäistä — rakkaus lähtee sisäisestä valaistuksesta eikä henkilökohtaisesta jumalasta.

Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

“If you love one another as yourselves, you will find the kingdom.”
Tämä ei puhu ulkoisesta Jumalasta, vaan rakkauden kokemuksesta, joka syntyy sisäisestä ymmärryksestä.


Rakkaus sisäisen oivalluksen kautta
Monet logionit yhdistävät itsen tuntemisen ja rakkauden:
Kun ihminen löytää itsensä, hän löytää rakkauden ja myötätunnon, jotka ovat luonnollinen osa valaistumista.
Tämä muistuttaa Advaita Vedantan näkemystä: kun Atman tunnistetaan, myötätunto ja rakkaus ilmenevät luonnostaan.


Jeesuksen opetus on sekä impersonalistinen että rakkaudellinen:
Impersonalistinen: vapautuminen ja totuus tulevat sisäisestä ymmärryksestä, ei ulkoisesta jumalasta.
Rakkaudellinen: rakkaus on luonnollinen seuraus sisäisestä valaistumisesta.
Näin ollen Jeesus voi olla opettajana “osittain impersonalistinen, mutta rakastava”, mikä tekee opetuksesta universaalin ja lähellä idän filosofiaa.


Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä sellaisessa muodossa kuin myöhemmässä kanonisessa kristinuskossa.

Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä lainkaan. Ne ovat lempeitä, sisäistymistä ja myötätuntoa korostavia tekstejä, joissa pelko ja uhkaus eivät kuulu opetukseen.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäinen opetus joissain muodoissaan oli hieman impersonalistinen.

Apokryfiset evankeliumit viittaavat impersonalismiin

Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi korostavat sisäistä oivallusta, itsen tuntemista ja valtakunnan löytymistä sisältä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Nämä kohdat eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tietoisuuden tai olemuksen löydöstä, mikä muistuttaa Advaita Vedantan ei-persoonallista lähestymistapaa.

Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa rakkaus on keskeistä, mutta se ei välttämättä tarkoita persoonallista Jumalaa tai bhakti-suhdetta. Se on impersonalistinen rakkaus, eli universaali, ehdoton, kaiken läpäisevä rakkaus.

Rakkaus vs. personalismi
Personalistinen lähestymistapa korostaa suhdetta tiettyyn Jumalaan
Impersonalistinen rakkaus on ehdotonta, universaalia ja sisäistä — rakkaus lähtee sisäisestä valaistuksesta eikä henkilökohtaisesta jumalasta.

Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

“If you love one another as yourselves, you will find the kingdom.”
Tämä ei puhu ulkoisesta Jumalasta, vaan rakkauden kokemuksesta, joka syntyy sisäisestä ymmärryksestä.


Rakkaus sisäisen oivalluksen kautta
Monet logionit yhdistävät itsen tuntemisen ja rakkauden:
Kun ihminen löytää itsensä, hän löytää rakkauden ja myötätunnon, jotka ovat luonnollinen osa valaistumista.
Tämä muistuttaa Advaita Vedantan näkemystä: kun Atman tunnistetaan, myötätunto ja rakkaus ilmenevät luonnostaan.


Jeesuksen opetus on sekä impersonalistinen että rakkaudellinen:
Impersonalistinen: vapautuminen ja totuus tulevat sisäisestä ymmärryksestä, ei ulkoisesta jumalasta.
Rakkaudellinen: rakkaus on luonnollinen seuraus sisäisestä valaistumisesta.
Näin ollen Jeesus voi olla opettajana “osittain impersonalistinen, mutta rakastava”, mikä tekee opetuksesta universaalin ja lähellä idän filosofiaa.


Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä sellaisessa muodossa kuin myöhemmässä kanonisessa kristinuskossa.

Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä lainkaan. Ne ovat lempeitä, sisäistymistä ja myötätuntoa korostavia tekstejä, joissa pelko ja uhkaus eivät kuulu opetukseen.

Lue lisää

Pelon ja tuomion puute

Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.

Apokryfiset tekstit puolestaan:

Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.

Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.

Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.

Lempeys ja sisäistyminen
Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.

Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.


Myötätunto keskiössä
Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.


Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Pelon ja tuomion puute

Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.

Apokryfiset tekstit puolestaan:

Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.

Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.

Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.

Lempeys ja sisäistyminen
Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.

Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.


Myötätunto keskiössä
Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.


Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.

Lue lisää

Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Lue lisää

Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Lue lisää

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatustasi on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Siihen on myös lisätty aineistoa, jota siinä ei alun perin ollut. Raamattu,

Anonyymi00101 kirjoitti:

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Raamattu, joka sinulla on kotonasi tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatustasi on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja. Siihen on myös lisätty aineistoa, jota siinä ei alun perin ollut. Raamattu,

Lue lisää

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Anonyymi00026 kirjoitti:

Absoluutti nauttii eri näkökulmista.

Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

Lue lisää

Emme voi tutustua Jmalaan ilman Hänen suostumustaan

Anonyymi00103 kirjoitti:

Emme voi tutustua Jmalaan ilman Hänen suostumustaan

Krishnaan ei voi tutustua ilman Hänen suostumustaan.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Krishnaan ei voi tutustua ilman Hänen suostumustaan.

Jos haluatte tietää jotain Krishnasta, Hän on tullut elämäänne, eli Hän on kiinnittänyt huomionsa teihin.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Jos haluatte tietää jotain Krishnasta, Hän on tullut elämäänne, eli Hän on kiinnittänyt huomionsa teihin.

Jos haluatte tietää jotain Krishnasta, Hän on tullut elämäänne, eli Hän on kiinnittänyt huomionsa teihin - eli silloin erottaudut jo miljardeista ihmisistä, jotka eivät halua tietää.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Jos haluatte tietää jotain Krishnasta, Hän on tullut elämäänne, eli Hän on kiinnittänyt huomionsa teihin - eli silloin erottaudut jo miljardeista ihmisistä, jotka eivät halua tietää.

Lue lisää

Paramparamme filosofiassa Jumalaan ei voi tutustua ilman Hänen suostumustaan, on hyvin keskeinen.

Jumala Śrī Kṛṣṇa, ei ole aineellisen mielen tai aistien tutkimuskohde.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Paramparamme filosofiassa Jumalaan ei voi tutustua ilman Hänen suostumustaan, on hyvin keskeinen.

Jumala Śrī Kṛṣṇa, ei ole aineellisen mielen tai aistien tutkimuskohde.

Lue lisää

Hänen todellinen olemuksensa paljastuu vain silloin, kun Hän itse haluaa tulla tunnetuksi (svayaṁ-prakāśa, "itse ilmenevä").

Anonyymi00108 kirjoitti:

Hänen todellinen olemuksensa paljastuu vain silloin, kun Hän itse haluaa tulla tunnetuksi (svayaṁ-prakāśa, "itse ilmenevä").

Ehdollistunut sielu (jīva) elää aineellisen energian (māyā) vaikutuksen alaisena ja yrittää ymmärtää todellisuutta rajallisen tietoisuutensa kautta. Kṛṣṇa on kuitenkin rajaton Absoluuttinen Totuus (para-tattva), eikä rajallinen voi omilla voimillaan käsittää rajatonta. Siksi Jumalan tunteminen alkaa Jumalan armosta (kṛpā), ei ihmisen omasta kyvykkyydestä.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Ehdollistunut sielu (jīva) elää aineellisen energian (māyā) vaikutuksen alaisena ja yrittää ymmärtää todellisuutta rajallisen tietoisuutensa kautta. Kṛṣṇa on kuitenkin rajaton Absoluuttinen Totuus (para-tattva), eikä rajallinen voi omilla voimillaan käsittää rajatonta. Siksi Jumalan tunteminen alkaa Jumalan armosta (kṛpā), ei ihmisen omasta kyvykkyydestä.

Lue lisää

Kun ihmisessä herää kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan, tämä on merkkinä siitä, että Jumalan armo on jo alkanut vaikuttaa hänen elämässään (ajñāta-sukṛti, "tiedostamaton henkinen ansio"). Tällainen kiinnostus ei synny sattumalta, vaan se on seurausta aiemmista yhteyksistä pyhiin ihmisiin, pyhiin paikkoihin, pyhiin kirjoituksiin tai Jumalan nimeen (sādhu-saṅga, śāstra, nāma).

Anonyymi00110 kirjoitti:

Kun ihmisessä herää kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan, tämä on merkkinä siitä, että Jumalan armo on jo alkanut vaikuttaa hänen elämässään (ajñāta-sukṛti, "tiedostamaton henkinen ansio"). Tällainen kiinnostus ei synny sattumalta, vaan se on seurausta aiemmista yhteyksistä pyhiin ihmisiin, pyhiin paikkoihin, pyhiin kirjoituksiin tai Jumalan nimeen (sādhu-saṅga, śāstra, nāma).

Lue lisää

Jos haluatte tietää jotain Kṛṣṇasta, Hän on tullut elämäänne, eli Hän on kiinnittänyt huomionsa teihin -tarkemmin ilmaistuna Kṛṣṇa on jo alkanut vetää sielua puoleensa (kṛṣṇa-ākarṣaṇa, "Kṛṣṇan vetovoima"). Tämä vetovoima ilmenee uteliaisuutena, kiinnostuksena, kysymyksinä tai haluna kuulla Kṛṣṇasta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Jos haluatte tietää jotain Kṛṣṇasta, Hän on tullut elämäänne, eli Hän on kiinnittänyt huomionsa teihin -tarkemmin ilmaistuna Kṛṣṇa on jo alkanut vetää sielua puoleensa (kṛṣṇa-ākarṣaṇa, "Kṛṣṇan vetovoima"). Tämä vetovoima ilmenee uteliaisuutena, kiinnostuksena, kysymyksinä tai haluna kuulla Kṛṣṇasta.

Lue lisää

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi saavuttanut täydellisen Jumalan tuntemisen, vaan kyseessä on usein vasta henkisen kehityksen alku. Tämän jälkeen seuraavat pyhien seura (sādhu-saṅga), henkinen harjoitus (bhajana-kriyā), sydämen puhdistuminen (anartha-nivṛtti) ja vähitellen syvenevä kiintymys.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi saavuttanut täydellisen Jumalan tuntemisen, vaan kyseessä on usein vasta henkisen kehityksen alku. Tämän jälkeen seuraavat pyhien seura (sādhu-saṅga), henkinen harjoitus (bhajana-kriyā), sydämen puhdistuminen (anartha-nivṛtti) ja vähitellen syvenevä kiintymys.

Lue lisää

Jumalan huomio ei kohdistu ihmiseen mielivaltaisesti, vaan Hänen armonsa virtaa erityisesti Hänen bhaktojensa kautta (guru-kṛṣṇā-prasāda, "gurun ja Kṛṣṇan armo"). Kun ihminen kohtaa aidon vaiṣṇavan (vaiṣṇava), kuulee Kṛṣṇan pyhästä nimestä (harināma) tai kiinnostuu Jumalan opetuksista, tämä nähdään merkkinä siitä, että Jumala kutsuu häntä lähemmäksi itseään.

Näin ollen kukaan ei voi pakottaa tietään Jumalan luo pelkän filosofian tai mystisten harjoitusten avulla. Jumala paljastaa itsensä omasta tahdostaan (sva-icchā, "oma tahto"). Samalla Hän kuitenkin etsii jatkuvasti kadonneita sieluja ja tarjoaa heille mahdollisuuksia kääntyä Hänen puoleensa. Jo pelkkä vilpitön halu kuulla Kṛṣṇasta voidaan nähdä merkkinä siitä, että Jumalan armo (kṛpā) on jo koskettanut sydäntä ja että suhde Jumalaan on alkanut herätä. (sambandha-jñāna, "tieto ikuisesta suhteesta Jumalaan")

Anonyymi00113 kirjoitti:

Jumalan huomio ei kohdistu ihmiseen mielivaltaisesti, vaan Hänen armonsa virtaa erityisesti Hänen bhaktojensa kautta (guru-kṛṣṇā-prasāda, "gurun ja Kṛṣṇan armo"). Kun ihminen kohtaa aidon vaiṣṇavan (vaiṣṇava), kuulee Kṛṣṇan pyhästä nimestä (harināma) tai kiinnostuu Jumalan opetuksista, tämä nähdään merkkinä siitä, että Jumala kutsuu häntä lähemmäksi itseään.

Näin ollen kukaan ei voi pakottaa tietään Jumalan luo pelkän filosofian tai mystisten harjoitusten avulla. Jumala paljastaa itsensä omasta tahdostaan (sva-icchā, "oma tahto"). Samalla Hän kuitenkin etsii jatkuvasti kadonneita sieluja ja tarjoaa heille mahdollisuuksia kääntyä Hänen puoleensa. Jo pelkkä vilpitön halu kuulla Kṛṣṇasta voidaan nähdä merkkinä siitä, että Jumalan armo (kṛpā) on jo koskettanut sydäntä ja että suhde Jumalaan on alkanut herätä. (sambandha-jñāna, "tieto ikuisesta suhteesta Jumalaan")

Lue lisää

Meille on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiyan metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiyatraditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Meille on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiyan metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiyatraditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

Lue lisää

Henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta

(12. joulukuuta 2004)


Maailma, jossa elämme, ja materialistiset näkökulmamme kuluttavat meitä liikaa. Elämässämme pitää aina valita yksi tai toinen tie. Mitä tapahtuu, jos valitset henkisen polun? Veda-tekstien mukaan korkein transsendenttinen todellisuus ilmestyy äänen kautta. Kun puhumme Jumalasta, puhumme Krishnasta. Emme sano ”Jumala”, sanomme ”Krishna”.

Jumalalla on paljon erilaisia nimiä, ja jokaisella nimellä on tietty arvo, merkitys itsessään, aivan kuten meillä on nimiä, sukunimiä, lempinimiä, jotka heijastavat erityispiirteitämme. Kun puhumme alkuperäisestä Totuudesta, sanaa ”Krishna” käytetään, koska se tarkoittaa Kauneutta. Krishna — Hän, joka vetää puoleensa jokaista. Olemisen korkeimmalta tasolta Kauneus, Rakkaus ja Harmonia tulevat tähän maailmaan äänen muodossa. Juuri sen takia menemme kaupunkien kaduille, kuten Shri Chaitanya Mahaprabhu teki, ja laulamme Krishnan nimeä. Tämä ei ole teko, joka tehdään tunteiden vaikutuksen alaisena, tämä on mahdollisuuden tarjoaminen, niin että jokainen henkilö, joka kuulee tiettynä ajankohtana Krishnan nimen (Kṛṣṇa Nām), jopa epäsuorasti ottaa Häneen yhteyttä ja aloittaa paluumatkansa henkiseen maailmaan.

_______________

A. Maharaj

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00115 kirjoitti:

Henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta

(12. joulukuuta 2004)


Maailma, jossa elämme, ja materialistiset näkökulmamme kuluttavat meitä liikaa. Elämässämme pitää aina valita yksi tai toinen tie. Mitä tapahtuu, jos valitset henkisen polun? Veda-tekstien mukaan korkein transsendenttinen todellisuus ilmestyy äänen kautta. Kun puhumme Jumalasta, puhumme Krishnasta. Emme sano ”Jumala”, sanomme ”Krishna”.

Jumalalla on paljon erilaisia nimiä, ja jokaisella nimellä on tietty arvo, merkitys itsessään, aivan kuten meillä on nimiä, sukunimiä, lempinimiä, jotka heijastavat erityispiirteitämme. Kun puhumme alkuperäisestä Totuudesta, sanaa ”Krishna” käytetään, koska se tarkoittaa Kauneutta. Krishna — Hän, joka vetää puoleensa jokaista. Olemisen korkeimmalta tasolta Kauneus, Rakkaus ja Harmonia tulevat tähän maailmaan äänen muodossa. Juuri sen takia menemme kaupunkien kaduille, kuten Shri Chaitanya Mahaprabhu teki, ja laulamme Krishnan nimeä. Tämä ei ole teko, joka tehdään tunteiden vaikutuksen alaisena, tämä on mahdollisuuden tarjoaminen, niin että jokainen henkilö, joka kuulee tiettynä ajankohtana Krishnan nimen (Kṛṣṇa Nām), jopa epäsuorasti ottaa Häneen yhteyttä ja aloittaa paluumatkansa henkiseen maailmaan.

_______________

A. Maharaj

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Jumala luo kaikkien kanssa suhdepelin


Esitämme kysymyksen: ”Miksi Jumala loi meidät?” Ja Hän loi meidät täysin erilaisiksi. Identtisiä ihmisiä ei ole. Jokainen elävä olento on ainutlaatuinen — tietyt kasvot, silmät, ajatukset, luonne. Jopa kaksoisveljet, jotka näyttävät usein samannäköisiltä — ovat erilaisia ihmisiä. Korkeimmassa merkityksessä olemassaolomme tarkoitus on luoda suhde Jumalaan. Jumala haluaa suhdetta jokaisen sielun kanssa. Se muistuttaa osallistumistamme virtuaalipeliin, jossa luomme oman kuvitteellisen maailmamme. Jumala myös luo Oman todellisen maailmansa ja leikkii siinä. Sekä sielulla että Jumalalla on yksi yhteinen ominaispiirre — halu leikkiä. Mutta kun Jumala luo Oman pelinsä, se on täydellistä ja tuo hyvää kaikille. Mutta kun me luomme oman pelimme, voimme ehdollistuneen tilamme vuoksi vain aiheuttaa kärsimystä muille eläville olennoille.

_______________

A. Maharaj

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00116 kirjoitti:

Jumala luo kaikkien kanssa suhdepelin


Esitämme kysymyksen: ”Miksi Jumala loi meidät?” Ja Hän loi meidät täysin erilaisiksi. Identtisiä ihmisiä ei ole. Jokainen elävä olento on ainutlaatuinen — tietyt kasvot, silmät, ajatukset, luonne. Jopa kaksoisveljet, jotka näyttävät usein samannäköisiltä — ovat erilaisia ihmisiä. Korkeimmassa merkityksessä olemassaolomme tarkoitus on luoda suhde Jumalaan. Jumala haluaa suhdetta jokaisen sielun kanssa. Se muistuttaa osallistumistamme virtuaalipeliin, jossa luomme oman kuvitteellisen maailmamme. Jumala myös luo Oman todellisen maailmansa ja leikkii siinä. Sekä sielulla että Jumalalla on yksi yhteinen ominaispiirre — halu leikkiä. Mutta kun Jumala luo Oman pelinsä, se on täydellistä ja tuo hyvää kaikille. Mutta kun me luomme oman pelimme, voimme ehdollistuneen tilamme vuoksi vain aiheuttaa kärsimystä muille eläville olennoille.

_______________

A. Maharaj

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Virtuaalinen maailma ja aito todellisuus

(12. joulukuuta 2004)



Tässä aineellisessa maailmassa yritämme luoda eräänlaisen virtuaalisen tilan itsellemme, jossa saamme koulutusta, työtä, luomme perheen. Tällaiset ihmiset, kuten Onassis, Hitler, Aleksanteri Suuri, Napoleon, Stalin, käyttivät paitsi sisäpiirinsä myös kokonaisia kulttuureja. Aleksanteri Suuri halusi valloittaa Persian, ja kun hän valloitti sen, hänelle sanottiin: ”Mikä on Persia? Intia on arvokkaampi, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut kaappaamaan sitä”. Sitten Aleksanteri Suuri lähetti armeijansa Intiaan, mutta ei voinut valloittaa sitä. Mutta myöhemmin muslimit ottivat Intian haltuunsa. Jokainen ihminen yrittää laajentaa toimintansa laajuutta tai laajentaa tietotyökaluja voidakseen lisätä mahdollisuuksiaan.

Elämä tässä maailmassa, kuten tietokonepeli, tarjoaa ulospääsyn, ja tämä on suuri onni. On välttämätöntä ymmärtää, että mikään maallinen kokemus, virtuaalinen kokemus, ei ole tarpeellinen todellisessa maailmassa. Tämä elämä, tämä peli luotiin sen takia, että sielu voisi tyydyttää kaikki toiveensa, toteuttaa tulevaisuudennäkymiä erillään Jumalasta. On ymmärrettävä, että korkeimmasta näkökulmasta katsoen ei ole olemassa mitään, mikä ei liittyisi Krishnaan. Jos tarkastelemme tätä maailmaa, näemme Jumalan jokaisessa atomissa. Viime kädessä näemme Jumalan omassa sydämessämme.

_______________

A. Maharaj

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00117 kirjoitti:

Virtuaalinen maailma ja aito todellisuus

(12. joulukuuta 2004)



Tässä aineellisessa maailmassa yritämme luoda eräänlaisen virtuaalisen tilan itsellemme, jossa saamme koulutusta, työtä, luomme perheen. Tällaiset ihmiset, kuten Onassis, Hitler, Aleksanteri Suuri, Napoleon, Stalin, käyttivät paitsi sisäpiirinsä myös kokonaisia kulttuureja. Aleksanteri Suuri halusi valloittaa Persian, ja kun hän valloitti sen, hänelle sanottiin: ”Mikä on Persia? Intia on arvokkaampi, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut kaappaamaan sitä”. Sitten Aleksanteri Suuri lähetti armeijansa Intiaan, mutta ei voinut valloittaa sitä. Mutta myöhemmin muslimit ottivat Intian haltuunsa. Jokainen ihminen yrittää laajentaa toimintansa laajuutta tai laajentaa tietotyökaluja voidakseen lisätä mahdollisuuksiaan.

Elämä tässä maailmassa, kuten tietokonepeli, tarjoaa ulospääsyn, ja tämä on suuri onni. On välttämätöntä ymmärtää, että mikään maallinen kokemus, virtuaalinen kokemus, ei ole tarpeellinen todellisessa maailmassa. Tämä elämä, tämä peli luotiin sen takia, että sielu voisi tyydyttää kaikki toiveensa, toteuttaa tulevaisuudennäkymiä erillään Jumalasta. On ymmärrettävä, että korkeimmasta näkökulmasta katsoen ei ole olemassa mitään, mikä ei liittyisi Krishnaan. Jos tarkastelemme tätä maailmaa, näemme Jumalan jokaisessa atomissa. Viime kädessä näemme Jumalan omassa sydämessämme.

_______________

A. Maharaj

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuutemme samaistuu täysin kehoomme ja koko maailmaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Pölyä kuljettava tuuli on pohjimmiltaan puhdas, toisin sanoen tuulessa ei ole koskaan vikaa. Tuuli vain nostaa pölypilviä, joten näyttää siltä, että tuuli on hyvin likaista. Itse asiassa tuuli ei ole koskaan likainen”. Samaa voidaan sanoa sielusta ja tietoisuudesta. Sielun puhdas tietoisuus nostaa pölypilviä, joita kutsutaan materiaksi. Aineesta tulee keho, äly ja kaikki muu. Näin ollen fyysinen keho samaistuu ”tuuleen”, mutta se on ”pölyä”, eikä sillä ole mitään tekemistä ”tuulen” kanssa. Tuuli nosti pölyn, mutta jonkin ajan kuluttua pöly laskeutui ja tuuli jatkoi matkaansa. Sitten tuuli nostaa seuraavan pölykerroksen ja niin edelleen loputtomasti.

Pyhät kirjoitukset selittävät, että sielu ei ole mukana tässä maailmassa. Sielulla ei todellisuudessa ole mitään toimintaa tässä maailmassa. Tavallisesti toimintomme supistuvat syömiseen, nukkumiseen, puolustautumiseen ja lisääntymiseen. Mutta tällä kaikella ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Sielulla on vain yksi tehtävä — halu, toive. Kun haluja ja tarpeita ei voida tyydyttää, ihmiset uppoutuvat epätodelliseen, virtuaaliseen elämään, samalla kun he tuntevat olevansa todellisia hahmoja. Näin koko elämä voi mennä.

_______________

Katkelma A. Maharajan luennosta.

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00118 kirjoitti:

Tietoisuutemme samaistuu täysin kehoomme ja koko maailmaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Pölyä kuljettava tuuli on pohjimmiltaan puhdas, toisin sanoen tuulessa ei ole koskaan vikaa. Tuuli vain nostaa pölypilviä, joten näyttää siltä, että tuuli on hyvin likaista. Itse asiassa tuuli ei ole koskaan likainen”. Samaa voidaan sanoa sielusta ja tietoisuudesta. Sielun puhdas tietoisuus nostaa pölypilviä, joita kutsutaan materiaksi. Aineesta tulee keho, äly ja kaikki muu. Näin ollen fyysinen keho samaistuu ”tuuleen”, mutta se on ”pölyä”, eikä sillä ole mitään tekemistä ”tuulen” kanssa. Tuuli nosti pölyn, mutta jonkin ajan kuluttua pöly laskeutui ja tuuli jatkoi matkaansa. Sitten tuuli nostaa seuraavan pölykerroksen ja niin edelleen loputtomasti.

Pyhät kirjoitukset selittävät, että sielu ei ole mukana tässä maailmassa. Sielulla ei todellisuudessa ole mitään toimintaa tässä maailmassa. Tavallisesti toimintomme supistuvat syömiseen, nukkumiseen, puolustautumiseen ja lisääntymiseen. Mutta tällä kaikella ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Sielulla on vain yksi tehtävä — halu, toive. Kun haluja ja tarpeita ei voida tyydyttää, ihmiset uppoutuvat epätodelliseen, virtuaaliseen elämään, samalla kun he tuntevat olevansa todellisia hahmoja. Näin koko elämä voi mennä.

_______________

Katkelma A. Maharajan luennosta.

Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Kysymys Jumalan tuntemisesta liittyy syvällisesti siihen, kuka Kṛṣṇa todellisuudessa on ja mikä on yksilöllisen sielun (jīva) asema Häneen nähden. Gaudiya-ācāryat opettavat, että sielun ja Kṛṣṇan välinen yhteys ei ole uusi asia, joka syntyy jossakin vaiheessa, vaan ikuinen suhde (nitya-sambandha).

Anonyymi00119 kirjoitti:

Kysymys Jumalan tuntemisesta liittyy syvällisesti siihen, kuka Kṛṣṇa todellisuudessa on ja mikä on yksilöllisen sielun (jīva) asema Häneen nähden. Gaudiya-ācāryat opettavat, että sielun ja Kṛṣṇan välinen yhteys ei ole uusi asia, joka syntyy jossakin vaiheessa, vaan ikuinen suhde (nitya-sambandha).

Lue lisää

Tästä syystä Jumalan tunteminen ei tarkoita uuden tiedon hankkimista samalla tavalla kuin opiskellaan historiaa tai tiedettä. Pikemminkin kyse on unohtuneen suhteen heräämisestä (svarūpa-jāgaraṇa). Kṛṣṇan tunteminen on muistamista, ei pelkästään oppimista. Kṛṣṇa on jo läsnä jokaisen sydämessä Ylisieluna (Paramātmā), ja Hän seuraa sielun vaellusta syntymästä toiseen odottaen hetkeä, jolloin sielu alkaa jälleen etsiä Häntä.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Tästä syystä Jumalan tunteminen ei tarkoita uuden tiedon hankkimista samalla tavalla kuin opiskellaan historiaa tai tiedettä. Pikemminkin kyse on unohtuneen suhteen heräämisestä (svarūpa-jāgaraṇa). Kṛṣṇan tunteminen on muistamista, ei pelkästään oppimista. Kṛṣṇa on jo läsnä jokaisen sydämessä Ylisieluna (Paramātmā), ja Hän seuraa sielun vaellusta syntymästä toiseen odottaen hetkeä, jolloin sielu alkaa jälleen etsiä Häntä.

Lue lisää

Kun ihmisessä herää kysymys: "Kuka Kṛṣṇa on?" tai "Mikä on elämäni todellinen tarkoitus?", Gaudiyalaiset näkevät tämän merkittävänä tapahtumana. Tavallisesti aineellisen tietoisuuden piirissä oleva ihminen etsii nautintoa (bhoga), valtaa, turvallisuutta tai vapautumista kärsimyksestä. Kiinnostus Kṛṣṇaan ei kuitenkaan synny pelkästään psykologisista tai yhteiskunnallisista syistä. Sen taustalla nähdään Kṛṣṇan sisäisen armon vaikutus (kṛṣṇa-kṛpā).

Anonyymi00121 kirjoitti:

Kun ihmisessä herää kysymys: "Kuka Kṛṣṇa on?" tai "Mikä on elämäni todellinen tarkoitus?", Gaudiyalaiset näkevät tämän merkittävänä tapahtumana. Tavallisesti aineellisen tietoisuuden piirissä oleva ihminen etsii nautintoa (bhoga), valtaa, turvallisuutta tai vapautumista kärsimyksestä. Kiinnostus Kṛṣṇaan ei kuitenkaan synny pelkästään psykologisista tai yhteiskunnallisista syistä. Sen taustalla nähdään Kṛṣṇan sisäisen armon vaikutus (kṛṣṇa-kṛpā).

Lue lisää

Paramparassamme korostetaan erityisesti Kṛṣṇan vetovoimaa. Itse nimi Kṛṣṇa tarkoittaa "kaikkia puoleensa vetävää" (sarva-ākarṣaka). Kun sielu alkaa kiinnostua Kṛṣṇasta, kyse ei ole vain siitä, että ihminen etsii Jumalaa. Syvemmällä tasolla Kṛṣṇa vetää sielua takaisin luokseen. Tämän vuoksi ei kukaan löydä Kṛṣṇaa omilla ponnisteluillaan; Kṛṣṇa löytää sielun ensin.

Tämä periaate näkyy myös Śrī Caitanya Mahāprabhun opetuksissa.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Paramparassamme korostetaan erityisesti Kṛṣṇan vetovoimaa. Itse nimi Kṛṣṇa tarkoittaa "kaikkia puoleensa vetävää" (sarva-ākarṣaka). Kun sielu alkaa kiinnostua Kṛṣṇasta, kyse ei ole vain siitä, että ihminen etsii Jumalaa. Syvemmällä tasolla Kṛṣṇa vetää sielua takaisin luokseen. Tämän vuoksi ei kukaan löydä Kṛṣṇaa omilla ponnisteluillaan; Kṛṣṇa löytää sielun ensin.

Tämä periaate näkyy myös Śrī Caitanya Mahāprabhun opetuksissa.

Lue lisää

Kṛṣṇa ei paljasta itseään kaikille samalla tavalla.

Hän vastaa jokaiselle heidän lähestymistapansa mukaan (ye yathā māṁ prapadyante tāṁs tathaiva bhajāmy aham). Joku näkee Jumalan kaikkivaltiaana Luojana (Īśvara), toinen kaikkialla läsnä olevana Ylisieluna (Paramātmā)jne., jne.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Kṛṣṇa ei paljasta itseään kaikille samalla tavalla.

Hän vastaa jokaiselle heidän lähestymistapansa mukaan (ye yathā māṁ prapadyante tāṁs tathaiva bhajāmy aham). Joku näkee Jumalan kaikkivaltiaana Luojana (Īśvara), toinen kaikkialla läsnä olevana Ylisieluna (Paramātmā)jne., jne.

Lue lisää

Korkein ihanne ei ole vain tietää, että Jumala on olemassa. Tavoitteena ei ole edes vapautuminen syntymän ja kuoleman kierrosta (mokṣa). Korkein päämäärä on puhdas jumalallinen rakkaus (prema-bhakti), tässä rakkaudessa Jumala ei ole enää kaukainen kaikkivaltias olento, vaan läheinen ystävä jne.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Korkein ihanne ei ole vain tietää, että Jumala on olemassa. Tavoitteena ei ole edes vapautuminen syntymän ja kuoleman kierrosta (mokṣa). Korkein päämäärä on puhdas jumalallinen rakkaus (prema-bhakti), tässä rakkaudessa Jumala ei ole enää kaukainen kaikkivaltias olento, vaan läheinen ystävä jne.

Lue lisää

Kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan ei ole sattuma eikä pelkkä älyllinen valinta. Se on merkki siitä, että sydämessä oleva ikuinen suhde Kṛṣṇaan alkaa jälleen herätä (nitya-siddha-kṛṣṇa-prema). Kṛṣṇa, joka on aina ollut sielun lähin ystävä (suhṛdaṁ sarva-bhūtānām), kutsuu sielua palaamaan takaisin alkuperäiseen tietoisuuteensa.

Sielu ei lopulta löydä Kṛṣṇaa omalla voimallaan. Kṛṣṇa on jo etsimässä sielua. Sielun kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan on vastaus kutsuun, joka on lähtöisin Kṛṣṇasta itsestään. Kun tämä ymmärretään, bhakti ei näyttäydy ihmisen saavutuksena, vaan vastauksena.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan ei ole sattuma eikä pelkkä älyllinen valinta. Se on merkki siitä, että sydämessä oleva ikuinen suhde Kṛṣṇaan alkaa jälleen herätä (nitya-siddha-kṛṣṇa-prema). Kṛṣṇa, joka on aina ollut sielun lähin ystävä (suhṛdaṁ sarva-bhūtānām), kutsuu sielua palaamaan takaisin alkuperäiseen tietoisuuteensa.

Sielu ei lopulta löydä Kṛṣṇaa omalla voimallaan. Kṛṣṇa on jo etsimässä sielua. Sielun kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan on vastaus kutsuun, joka on lähtöisin Kṛṣṇasta itsestään. Kun tämä ymmärretään, bhakti ei näyttäydy ihmisen saavutuksena, vaan vastauksena.

Lue lisää

Kṛṣṇaa ei voida saavuttaa pelkällä älyllä (buddhi), oppineisuudella (paṇḍitya) tai filosofisella pohdinnalla (tarka). Vaikka ihminen lukisi kaikki Vedat (Veda), Upaniṣadit (Upaniṣad) ja Purāṇat (Purāṇa), hän ei silti voisi ymmärtää Kṛṣṇan todellista luonnetta ilman bhaktia (bhakti).


Kṛṣṇa pysyy piilossa niiltä, jotka yrittävät tehdä Hänestä tutkimuskohteen, mutta paljastaa itsensä niille, jotka lähestyvät Häntä rakastavan palvelun hengessä (sevā-bhāva).

Anonyymi00126 kirjoitti:

Kṛṣṇaa ei voida saavuttaa pelkällä älyllä (buddhi), oppineisuudella (paṇḍitya) tai filosofisella pohdinnalla (tarka). Vaikka ihminen lukisi kaikki Vedat (Veda), Upaniṣadit (Upaniṣad) ja Purāṇat (Purāṇa), hän ei silti voisi ymmärtää Kṛṣṇan todellista luonnetta ilman bhaktia (bhakti).


Kṛṣṇa pysyy piilossa niiltä, jotka yrittävät tehdä Hänestä tutkimuskohteen, mutta paljastaa itsensä niille, jotka lähestyvät Häntä rakastavan palvelun hengessä (sevā-bhāva).

Lue lisää

Kṛṣṇa pysyy piilossa niiltä, jotka yrittävät tehdä Hänestä tutkimuskohteen, mutta paljastaa itsensä niille, jotka lähestyvät Häntä rakastavan palvelun hengessä (sevā-bhāva).

Kṛṣṇa on voittamaton (ajita), mutta Hän tulee voitetuksi rakkauden kautta (prema). Tämä on yksi filosofiamme keskeisistä paradokseista.

Kukaan ei voi pakottaa Jumalaa ilmestymään, mutta puhdas rakkaus vetää Häntä puoleensa voimakkaammin kuin mikään muu. Jumalan kaikkivaltius saavuttaa täydellisyytensä siinä, että Hän vapaaehtoisesti alistuu omistautuneidensa rakkaudelle (bhakta-vātsalya).

Anonyymi00127 kirjoitti:

Kṛṣṇa pysyy piilossa niiltä, jotka yrittävät tehdä Hänestä tutkimuskohteen, mutta paljastaa itsensä niille, jotka lähestyvät Häntä rakastavan palvelun hengessä (sevā-bhāva).

Kṛṣṇa on voittamaton (ajita), mutta Hän tulee voitetuksi rakkauden kautta (prema). Tämä on yksi filosofiamme keskeisistä paradokseista.

Kukaan ei voi pakottaa Jumalaa ilmestymään, mutta puhdas rakkaus vetää Häntä puoleensa voimakkaammin kuin mikään muu. Jumalan kaikkivaltius saavuttaa täydellisyytensä siinä, että Hän vapaaehtoisesti alistuu omistautuneidensa rakkaudelle (bhakta-vātsalya).

Lue lisää

Kun joku alkaa kysyä Kṛṣṇasta, kyseessä ei ole vain älyllinen kiinnostus. Sen sijaan hän näkee siinä sisäisen kutsun (antar-āhvāna). Sydämessä oleva sielu (jīva) on vaeltanut lukemattomien syntymien ajan (saṁsāra), etsien täyttymystä aineellisista kokemuksista. Kuitenkaan mikään aineellinen kokemus ei voi täysin tyydyttää sielua, koska sielun alkuperäinen luonto on Kṛṣṇa-keskeinen (kṛṣṇa-dāsa-svarūpa).
Tästä syystä ihmisen elämässä voi tulla hetki, jolloin kaikki aiemmat tavoitteet alkavat tuntua riittämättömiltä. Menestys, tieto, nautinto tai valta eivät enää anna täydellistä tyytyväisyyttä.


Tämä ei välttämättä ole menetys vaan armon alku. Kṛṣṇa voi vähitellen irrottaa sielun sen vääristä samaistumisista (upādhi) ja valmistaa sitä vastaanottamaan korkeamman todellisuuden.
Erityisen syvällinen opetus liittyy siihen, että Kṛṣṇa asuu jokaisen sydämessä Ylisieluna (Paramātmā). Hän ei ole kaukana. Hän on lähempänä kuin mieli, äly tai keho. Jokaisen ajatuksen, kaipauksen ja kysymyksen taustalla Hän todistaa kaikkea (upadraṣṭā) ja ohjaa kaikkea (anumantā). Kun ihmisessä herää kaipaus etsiä Jumalaa, Paramātmā alkaa järjestää tilanteita, jotka johtavat häntä lähemmäksi bhaktia.
Tämä johdatus voi tapahtua hyvin hienovaraisesti. Joku kohtaa vaiṣṇavan (vaiṣṇava), joku kuulee mahā-mantran (mahā-mantra), joku löytää pyhän kirjan, joku kokee syvän eksistentiaalisen kriisin. Ulkoisesti tapahtumat näyttävät sattumalta, mutta henkisestä näkökulmasta ne voivat olla Kṛṣṇan järjestelyjä (kṛṣṇa-vyavasthā).

Anonyymi00128 kirjoitti:

Kun joku alkaa kysyä Kṛṣṇasta, kyseessä ei ole vain älyllinen kiinnostus. Sen sijaan hän näkee siinä sisäisen kutsun (antar-āhvāna). Sydämessä oleva sielu (jīva) on vaeltanut lukemattomien syntymien ajan (saṁsāra), etsien täyttymystä aineellisista kokemuksista. Kuitenkaan mikään aineellinen kokemus ei voi täysin tyydyttää sielua, koska sielun alkuperäinen luonto on Kṛṣṇa-keskeinen (kṛṣṇa-dāsa-svarūpa).
Tästä syystä ihmisen elämässä voi tulla hetki, jolloin kaikki aiemmat tavoitteet alkavat tuntua riittämättömiltä. Menestys, tieto, nautinto tai valta eivät enää anna täydellistä tyytyväisyyttä.


Tämä ei välttämättä ole menetys vaan armon alku. Kṛṣṇa voi vähitellen irrottaa sielun sen vääristä samaistumisista (upādhi) ja valmistaa sitä vastaanottamaan korkeamman todellisuuden.
Erityisen syvällinen opetus liittyy siihen, että Kṛṣṇa asuu jokaisen sydämessä Ylisieluna (Paramātmā). Hän ei ole kaukana. Hän on lähempänä kuin mieli, äly tai keho. Jokaisen ajatuksen, kaipauksen ja kysymyksen taustalla Hän todistaa kaikkea (upadraṣṭā) ja ohjaa kaikkea (anumantā). Kun ihmisessä herää kaipaus etsiä Jumalaa, Paramātmā alkaa järjestää tilanteita, jotka johtavat häntä lähemmäksi bhaktia.
Tämä johdatus voi tapahtua hyvin hienovaraisesti. Joku kohtaa vaiṣṇavan (vaiṣṇava), joku kuulee mahā-mantran (mahā-mantra), joku löytää pyhän kirjan, joku kokee syvän eksistentiaalisen kriisin. Ulkoisesti tapahtumat näyttävät sattumalta, mutta henkisestä näkökulmasta ne voivat olla Kṛṣṇan järjestelyjä (kṛṣṇa-vyavasthā).

Lue lisää

Kaikkein korkeimmassa ymmärryksessä Kṛṣṇan armo ei ole ainoastaan Hänen päätöksensä sallia jonkun tuntea Hänet.

Armo tarkoittaa sitä, että Kṛṣṇa haluaa itse tulla tunnetuksi. Hän kaipaa suhdetta sielun kanssa enemmän kuin sielu kaipaa suhdetta Häneen.

Tämä ajatus tulee erityisen voimakkaasti esiin Śrī Caitanya Mahāprabhun ilmestymisessä.


Jos haluatte tietää jotain Kṛṣṇasta, Hän on tullut elämäänne" voidaan ymmärtää vielä syvemmin. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että Kṛṣṇa on kiinnittänyt huomionsa teihin. Se tarkoittaa, että Hänen ikuinen armonsa on jo alkanut murtaa aineellisen tietoisuuden verhoa (māyā-āvaraṇa). Kysymys Kṛṣṇasta voi olla ensimmäinen näkyvä merkki paljon syvemmästä sisäisestä tapahtumasta: sielun alkuperäinen suhde Kṛṣṇaan (sambandha) alkaa herätä.


Mutta lopullinen oivallus ei ole: "Minä löysin Kṛṣṇan." Lopullinen oivallus on pikemminkin: "Kṛṣṇa on etsinyt minua koko ajan." Jokaisen syntymän aikana Hän on seurannut sielua Paramātmāna (Paramātmā), lähettänyt pyhiä opettajia (guru), omistautuneita (sādhu), pyhiä kirjoituksia (śāstra) ja pyhän nimensä (nāma). Kun sielu lopulta kääntyy Hänen puoleensa, se huomaa, että koko matka oli ollut Jumalan johdatusta alusta loppuun.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Kaikkein korkeimmassa ymmärryksessä Kṛṣṇan armo ei ole ainoastaan Hänen päätöksensä sallia jonkun tuntea Hänet.

Armo tarkoittaa sitä, että Kṛṣṇa haluaa itse tulla tunnetuksi. Hän kaipaa suhdetta sielun kanssa enemmän kuin sielu kaipaa suhdetta Häneen.

Tämä ajatus tulee erityisen voimakkaasti esiin Śrī Caitanya Mahāprabhun ilmestymisessä.


Jos haluatte tietää jotain Kṛṣṇasta, Hän on tullut elämäänne" voidaan ymmärtää vielä syvemmin. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että Kṛṣṇa on kiinnittänyt huomionsa teihin. Se tarkoittaa, että Hänen ikuinen armonsa on jo alkanut murtaa aineellisen tietoisuuden verhoa (māyā-āvaraṇa). Kysymys Kṛṣṇasta voi olla ensimmäinen näkyvä merkki paljon syvemmästä sisäisestä tapahtumasta: sielun alkuperäinen suhde Kṛṣṇaan (sambandha) alkaa herätä.


Mutta lopullinen oivallus ei ole: "Minä löysin Kṛṣṇan." Lopullinen oivallus on pikemminkin: "Kṛṣṇa on etsinyt minua koko ajan." Jokaisen syntymän aikana Hän on seurannut sielua Paramātmāna (Paramātmā), lähettänyt pyhiä opettajia (guru), omistautuneita (sādhu), pyhiä kirjoituksia (śāstra) ja pyhän nimensä (nāma). Kun sielu lopulta kääntyy Hänen puoleensa, se huomaa, että koko matka oli ollut Jumalan johdatusta alusta loppuun.

Lue lisää

Juuri tässä syvin salaisuus piilee: Jumalan tunteminen ei ole ensisijaisesti tiedon lisääntymistä (jñāna), vaan rakkauden heräämistä (prema). Ja tuo rakkaus ei synny ihmisen ponnistelusta, vaan se on ikuisen jumalallisen armon virta, joka laskeutuu .

Anonyymi00130 kirjoitti:

Juuri tässä syvin salaisuus piilee: Jumalan tunteminen ei ole ensisijaisesti tiedon lisääntymistä (jñāna), vaan rakkauden heräämistä (prema). Ja tuo rakkaus ei synny ihmisen ponnistelusta, vaan se on ikuisen jumalallisen armon virta, joka laskeutuu .

Lue lisää

OM TAT SAT

Onko niitä suomeksi?

Anonyymi00132 kirjoitti:

Onko niitä suomeksi?

Tarkoitan kirjoja, joista puhut.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Tarkoitan kirjoja, joista puhut.

Ei ainakaan toistaiseksi; ehkä jonain päivänä joku kääntää ne kirjat.