Ulkoinen ja sisäinen hygiena

Paramparamme filosofian näkökulmasta samskārat (samskāra) eivät ole pelkästään psykologisia vaikutelmia tai mielen rakenteita, vaan ne liittyvät syvästi jīvan (jīva, yksilöllinen sielu) ehdollistuneeseen tilaan aineellisessa maailmassa. Jokainen havainto, ajatus, tunne, halu ja teko jättää jäljen cittaan (citta, tietoisuuden kenttä), ja nämä jäljet muodostavat samskāroita (samskāra), jotka myöhemmin ilmenevät vāsanoina (vāsanā, taipumukset), vṛtteinä (vṛtti, mielen liikkeet) ja lopulta karmana (karma, toiminta). Näin muodostuu jatkuva kehä, jossa menneet vaikutelmat synnyttävät haluja, halut synnyttävät ajatuksia, ajatukset tekoja ja teot uusia vaikutelmia.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Paramparamme filosofian näkökulmasta samskārat (samskāra) eivät ole pelkästään psykologisia vaikutelmia tai mielen rakenteita, vaan ne liittyvät syvästi jīvan (jīva, yksilöllinen sielu) ehdollistuneeseen tilaan aineellisessa maailmassa. Jokainen havainto, ajatus, tunne, halu ja teko jättää jäljen cittaan (citta, tietoisuuden kenttä), ja nämä jäljet muodostavat samskāroita (samskāra), jotka myöhemmin ilmenevät vāsanoina (vāsanā, taipumukset), vṛtteinä (vṛtti, mielen liikkeet) ja lopulta karmana (karma, toiminta). Näin muodostuu jatkuva kehä, jossa menneet vaikutelmat synnyttävät haluja, halut synnyttävät ajatuksia, ajatukset tekoja ja teot uusia vaikutelmia.

Lue lisää

Paramparamme filosofian ācāryat (ācārya, opettaja) selittävät, että ehdollistunut sielu on ollut saṁsārassa (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) niin kauan, ettei näiden aineellisten samskārojen (samskāra) alkua voida havaita. Sen vuoksi ihmisellä on luonnostaan taipumus samaistua kehoon (deha) ja mieleen (manas), vaikka hänen todellinen identiteettinsä on ikuinen sielu, jīva (jīva). Tätä väärää samaistumista kutsutaan avidyāksi (avidyā, tietämättömyys). Avidyā (avidyā) saa ihmisen uskomaan, että aineellisen maailman kokemukset ovat hänen todellinen olemuksensa, vaikka ne ovat vain väliaikaisia vaikutelmia cittassa (citta).

Anonyymi00003 kirjoitti:

Paramparamme filosofian ācāryat (ācārya, opettaja) selittävät, että ehdollistunut sielu on ollut saṁsārassa (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) niin kauan, ettei näiden aineellisten samskārojen (samskāra) alkua voida havaita. Sen vuoksi ihmisellä on luonnostaan taipumus samaistua kehoon (deha) ja mieleen (manas), vaikka hänen todellinen identiteettinsä on ikuinen sielu, jīva (jīva). Tätä väärää samaistumista kutsutaan avidyāksi (avidyā, tietämättömyys). Avidyā (avidyā) saa ihmisen uskomaan, että aineellisen maailman kokemukset ovat hänen todellinen olemuksensa, vaikka ne ovat vain väliaikaisia vaikutelmia cittassa (citta).

Lue lisää

Paramparamme filosofian mukaan internet, media, viihde, politiikka, jatkuva aistinautintojen virta jne.eivät ole ongelma ensisijaisesti moraalisessa mielessä, vaan siksi, että ne vahvistavat aineellisia samskāroita (samskāra). Jokainen toistuva altistus rakentaa uusia uria tietoisuuteen. Jos ihminen jatkuvasti altistuu pelolle, ahneudelle, himolle tai levottomuudelle, nämä vaikutelmat vahvistuvat. Tätä voidaan tarkastella kolmen guṇan (guṇa, luonnon ominaisuus) kautta. Rajas (rajas) synnyttää levottomuutta, kunnianhimoa ja loputonta tekemisen tarvetta. Tamas (tamas) synnyttää laiskuutta, välinpitämättömyyttä, masennusta ja tietämättömyyttä. Vain sattva (sattva) tuo kirkkautta, tasapainoa ja ymmärrystä, mutta sekin kuuluu aineelliseen luontoon eikä yksin johda puhtaaseen henkiseen tietoisuuteen.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Paramparamme filosofian mukaan internet, media, viihde, politiikka, jatkuva aistinautintojen virta jne.eivät ole ongelma ensisijaisesti moraalisessa mielessä, vaan siksi, että ne vahvistavat aineellisia samskāroita (samskāra). Jokainen toistuva altistus rakentaa uusia uria tietoisuuteen. Jos ihminen jatkuvasti altistuu pelolle, ahneudelle, himolle tai levottomuudelle, nämä vaikutelmat vahvistuvat. Tätä voidaan tarkastella kolmen guṇan (guṇa, luonnon ominaisuus) kautta. Rajas (rajas) synnyttää levottomuutta, kunnianhimoa ja loputonta tekemisen tarvetta. Tamas (tamas) synnyttää laiskuutta, välinpitämättömyyttä, masennusta ja tietämättömyyttä. Vain sattva (sattva) tuo kirkkautta, tasapainoa ja ymmärrystä, mutta sekin kuuluu aineelliseen luontoon eikä yksin johda puhtaaseen henkiseen tietoisuuteen.

Lue lisää

Ongelma ei ole lopulta internet tai maailma sinänsä, vaan anartha (anartha, sydämen epäpuhtaus)

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ongelma ei ole lopulta internet tai maailma sinänsä, vaan anartha (anartha, sydämen epäpuhtaus)

Tuli mieleen lisätä tämä tekstiin, koska toisessa keskustelussa puhuttiin hyvästä ja pahasta, ja puhe kääntyi ehollistuneeseen elävään olentoon.
Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.

Joku kirjoitti:

"Kerro mulle, millanen on ns "hyvä" ihminen??"

Emme erottele ketään sillä kriteerillä; kyse on vain siitä, kuinka paljon alkuperäinen olemus on edollistunut.

Hyvä ihminen ei filosofiassamme tarkoita samaa kuin länsimaisessa moraalijärjestelmässä, jossa ihmisiä arvioidaan erilaisten hyveiden ja paheiden listojen kautta ja asetetaan niiden perusteella paremmuusjärjestykseen.

Koska “hyvyys” ei siis ole identiteetti, jota joku voisi omistaa tai josta voisi sanoa “olen hyvä ihminen”, vaan pikemminkin suunta tai tila, joka ilmenee siinä, miten tietoisuus toimii ja mihin se kohdistuu. Mitä vähemmän toiminta pyörii egon ympärillä ja mitä vähemmän kaikki rakentuu oman itsen keskittämisen varaan, sitä vähemmän tietoisuus on sidottu ehdollistaviin rakenteisiin.


Tähän liittyy myös käsitys sadhu-luonteesta ja sat-sangasta: “sadhu” ei viittaa täydelliseen tai virheettömään ihmiseen, vaan henkilöön, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen ja samalla vähentää itsekkäiden motiivien ohjaamaa toimintaa. Tällainen ihminen ei ole moraalisesti ylentynyt muiden yläpuolelle, vaan enemmänkin suuntautunut eri tavalla – pois itsekeskeisyydestä ja kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä. Samalla korostuu myötätunto ja väkivallattomuus.

Koska ketään erotella hyvän tai huonon ihmisen kriteerillä, se tarkoittaa juuri tätä: ero ei ole olemuksellinen vaan tilallinen.


Kukaan ei ole lähtökohtaisesti toista parempi tai huonompi, vaan kyse on siitä, kuinka paljon alkuperäinen tietoisuus on peittynyt ehdollistumisen alle ja kuinka kirkkaasti sen oma luonne pääsee esiin toiminnassa ja tietoisuudessa.

Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"

Vastaus:

Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi

Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.

Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.

Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.
Ihmisen arkipäiväinen kokemus identiteetistä näyttää hyvin erilaiselta. Tavallisesti ihminen määrittelee itsensä monien kerrosten kautta: kehon, mielen, muistojen, elämäntarinan ja sosiaalisten roolien avulla. Nämä tekijät muodostavat yhdessä sen, mitä kutsumme persoonallisuudeksi. Ihminen kokee olevansa tietty fyysinen keho, jolla on tietty historia, tietty luonne ja tietty paikka yhteiskunnassa. Nämä kerrokset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne ovat todellisia kokemuksen tasolla, mutta ne eivät ole sielun lopullinen olemus.

Ensimmäinen näistä kerroksista on keho. Ihminen syntyy tiettyyn biologiseen muotoon, tiettyyn sukupuoleen ja tiettyyn kulttuuriseen ympäristöön. Kehon kautta hän kokee maailman ja toimii siinä. Keho vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Samalla keho luo voimakkaan identifikaation: ihminen alkaa ajatella olevansa juuri tämä fyysinen organismi, mutta keho on kuitenkin vain väline, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Kun keho kuolee, sielu jatkaa olemassaoloaan, ja siksi keho ei voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Kehon lisäksi identiteetti rakentuu mielestä. Mieli sisältää ajatuksia, tunteita, toiveita, pelkoja ja mielikuvia, jotka jatkuvasti muuttuvat. Ihminen voi olla nuorena täysin erilainen kuin vanhana, koska hänen mielensä on muovautunut kokemusten kautta. Vaikka mieli tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja intiimiltä, sekään ei ole sielu itse. Mieli on psykologinen instrumentti, jonka kautta sielu havaitsee ja tulkitsee maailmaa.

Kolmas kerros liittyy muistoihin ja elämäntarinaan. Ihminen rakentaa käsityksen itsestään menneisyyden tapahtumien avulla: lapsuudesta, ihmissuhteista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Näistä muodostuu narratiivi, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Mutta tämäkin identiteetti on väliaikainen. Kun keho ja mieli muuttuvat tai kun sielu siirtyy uuteen syntymään, tämä elämäntarina katoaa tai muuttuu perusteellisesti. Se ei voi olla sielun ikuinen olemus.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Tuli mieleen lisätä tämä tekstiin, koska toisessa keskustelussa puhuttiin hyvästä ja pahasta, ja puhe kääntyi ehollistuneeseen elävään olentoon.
Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.

Joku kirjoitti:

"Kerro mulle, millanen on ns "hyvä" ihminen??"

Emme erottele ketään sillä kriteerillä; kyse on vain siitä, kuinka paljon alkuperäinen olemus on edollistunut.

Hyvä ihminen ei filosofiassamme tarkoita samaa kuin länsimaisessa moraalijärjestelmässä, jossa ihmisiä arvioidaan erilaisten hyveiden ja paheiden listojen kautta ja asetetaan niiden perusteella paremmuusjärjestykseen.

Koska “hyvyys” ei siis ole identiteetti, jota joku voisi omistaa tai josta voisi sanoa “olen hyvä ihminen”, vaan pikemminkin suunta tai tila, joka ilmenee siinä, miten tietoisuus toimii ja mihin se kohdistuu. Mitä vähemmän toiminta pyörii egon ympärillä ja mitä vähemmän kaikki rakentuu oman itsen keskittämisen varaan, sitä vähemmän tietoisuus on sidottu ehdollistaviin rakenteisiin.


Tähän liittyy myös käsitys sadhu-luonteesta ja sat-sangasta: “sadhu” ei viittaa täydelliseen tai virheettömään ihmiseen, vaan henkilöön, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen ja samalla vähentää itsekkäiden motiivien ohjaamaa toimintaa. Tällainen ihminen ei ole moraalisesti ylentynyt muiden yläpuolelle, vaan enemmänkin suuntautunut eri tavalla – pois itsekeskeisyydestä ja kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä. Samalla korostuu myötätunto ja väkivallattomuus.

Koska ketään erotella hyvän tai huonon ihmisen kriteerillä, se tarkoittaa juuri tätä: ero ei ole olemuksellinen vaan tilallinen.


Kukaan ei ole lähtökohtaisesti toista parempi tai huonompi, vaan kyse on siitä, kuinka paljon alkuperäinen tietoisuus on peittynyt ehdollistumisen alle ja kuinka kirkkaasti sen oma luonne pääsee esiin toiminnassa ja tietoisuudessa.

Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"

Vastaus:

Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi

Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.

Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.

Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.
Ihmisen arkipäiväinen kokemus identiteetistä näyttää hyvin erilaiselta. Tavallisesti ihminen määrittelee itsensä monien kerrosten kautta: kehon, mielen, muistojen, elämäntarinan ja sosiaalisten roolien avulla. Nämä tekijät muodostavat yhdessä sen, mitä kutsumme persoonallisuudeksi. Ihminen kokee olevansa tietty fyysinen keho, jolla on tietty historia, tietty luonne ja tietty paikka yhteiskunnassa. Nämä kerrokset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne ovat todellisia kokemuksen tasolla, mutta ne eivät ole sielun lopullinen olemus.

Ensimmäinen näistä kerroksista on keho. Ihminen syntyy tiettyyn biologiseen muotoon, tiettyyn sukupuoleen ja tiettyyn kulttuuriseen ympäristöön. Kehon kautta hän kokee maailman ja toimii siinä. Keho vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Samalla keho luo voimakkaan identifikaation: ihminen alkaa ajatella olevansa juuri tämä fyysinen organismi, mutta keho on kuitenkin vain väline, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Kun keho kuolee, sielu jatkaa olemassaoloaan, ja siksi keho ei voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Kehon lisäksi identiteetti rakentuu mielestä. Mieli sisältää ajatuksia, tunteita, toiveita, pelkoja ja mielikuvia, jotka jatkuvasti muuttuvat. Ihminen voi olla nuorena täysin erilainen kuin vanhana, koska hänen mielensä on muovautunut kokemusten kautta. Vaikka mieli tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja intiimiltä, sekään ei ole sielu itse. Mieli on psykologinen instrumentti, jonka kautta sielu havaitsee ja tulkitsee maailmaa.

Kolmas kerros liittyy muistoihin ja elämäntarinaan. Ihminen rakentaa käsityksen itsestään menneisyyden tapahtumien avulla: lapsuudesta, ihmissuhteista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Näistä muodostuu narratiivi, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Mutta tämäkin identiteetti on väliaikainen. Kun keho ja mieli muuttuvat tai kun sielu siirtyy uuteen syntymään, tämä elämäntarina katoaa tai muuttuu perusteellisesti. Se ei voi olla sielun ikuinen olemus.

Lue lisää

Palautetaan taas viestiketju:

Lisäksi identiteetti muodostuu sosiaalisista rooleista. Ihminen voi olla esimerkiksi vanhempi, ystävä, työntekijä, kansalainen tai tietyn kulttuurin jäsen. Nämä roolit ovat merkityksellisiä käytännön elämässä, mutta ne riippuvat täysin ympäristöstä ja historiallisista olosuhteista. Jos ihminen syntyisi toiseen maahan tai toiseen aikaan, hänen roolinsa olisi täysin erilainen. Siksi nämä roolit eivät voi olla sielun pysyvä identiteetti.

Kun nämä kaikki kerrokset – keho, mieli, muistot ja roolit – yhdistyvät, syntyy se kokonaisuus, jota tavallisesti kutsumme “minäksi”. Se tuntuu vakaalta ja todelliselta, mutta se on eräänlainen väliaikainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Se ei ole täysin illusorinen, mutta se ei myöskään ole lopullinen todellisuus.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Palautetaan taas viestiketju:

Lisäksi identiteetti muodostuu sosiaalisista rooleista. Ihminen voi olla esimerkiksi vanhempi, ystävä, työntekijä, kansalainen tai tietyn kulttuurin jäsen. Nämä roolit ovat merkityksellisiä käytännön elämässä, mutta ne riippuvat täysin ympäristöstä ja historiallisista olosuhteista. Jos ihminen syntyisi toiseen maahan tai toiseen aikaan, hänen roolinsa olisi täysin erilainen. Siksi nämä roolit eivät voi olla sielun pysyvä identiteetti.

Kun nämä kaikki kerrokset – keho, mieli, muistot ja roolit – yhdistyvät, syntyy se kokonaisuus, jota tavallisesti kutsumme “minäksi”. Se tuntuu vakaalta ja todelliselta, mutta se on eräänlainen väliaikainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Se ei ole täysin illusorinen, mutta se ei myöskään ole lopullinen todellisuus.

Lue lisää

Jokaisella sielulla on oma ainutlaatuinen tapa osallistua tähän jumalalliseen suhteeseen.

Tämä näkemys muuttaa radikaalisti käsityksen identiteetistä. Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-perinteessä identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Jokaisella sielulla on oma ainutlaatuinen tapa osallistua tähän jumalalliseen suhteeseen.

Tämä näkemys muuttaa radikaalisti käsityksen identiteetistä. Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-perinteessä identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.

Lue lisää

Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen. Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.



Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.

Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.

Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen. Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.



Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.

Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.

Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.

Lue lisää

Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa. Silti Gaudiya-filosofian mukaan tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.


Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa. Silti Gaudiya-filosofian mukaan tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.


Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.

Lue lisää

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Lue lisää

Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät pidä naisia alempiarvoisina, vaikka entisessä kristillisessä seurakunnassa olikin joskus sellainen meininki.

Itse asiassa me nykyisin emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi.

Selitetty edellä, miksi.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät pidä naisia alempiarvoisina, vaikka entisessä kristillisessä seurakunnassa olikin joskus sellainen meininki.

Itse asiassa me nykyisin emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi.

Selitetty edellä, miksi.

Lue lisää

Ehdollistunut elävä olento tarkoittaa sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan tietoisuutensa ja identiteettinsä osalta.

Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ehdollistunut elävä olento tarkoittaa sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan tietoisuutensa ja identiteettinsä osalta.

Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.

Lue lisää

Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.

Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.

Maya-shakti ei ole “paha voima” samalla tavalla kuin esimerkiksi kristillinen Saatana-ajatus, vaikka vertauksia joskus käytetään.

Vaan on: Jumalan energia
toimiva järjestelmä, joka luo kokemuksen erillisyydestä
neutraali, mutta sitova ilman Krishna-yhteyttä

Anonyymi00016 kirjoitti:

Maya-shakti ei ole “paha voima” samalla tavalla kuin esimerkiksi kristillinen Saatana-ajatus, vaikka vertauksia joskus käytetään.

Vaan on: Jumalan energia
toimiva järjestelmä, joka luo kokemuksen erillisyydestä
neutraali, mutta sitova ilman Krishna-yhteyttä

Lue lisää

Karman järjestelmä ei ole yksinkertainen “teko - seuraus” -ketju, vaan moniulotteinen verkko, jossa teot, aikaviiveet ja tietoisuuden tilat kietoutuvat yhteen. Jos seuraukset olisivat aina välittömiä, ihminen näkisi lainalaisuuden suoraan ja koko illuusio vapaan nautiskelijan asemasta romahtaisi nopeasti. Mutta koska seurausten ilmestyminen on viivästettyä ja kerrostunutta, syntyy kokemus sattumasta ja hallinnan illuusio.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Karman järjestelmä ei ole yksinkertainen “teko - seuraus” -ketju, vaan moniulotteinen verkko, jossa teot, aikaviiveet ja tietoisuuden tilat kietoutuvat yhteen. Jos seuraukset olisivat aina välittömiä, ihminen näkisi lainalaisuuden suoraan ja koko illuusio vapaan nautiskelijan asemasta romahtaisi nopeasti. Mutta koska seurausten ilmestyminen on viivästettyä ja kerrostunutta, syntyy kokemus sattumasta ja hallinnan illuusio.

Lue lisää

Tässä rakenteessa erotetaan erityisesti prārabdha-karma (jo kypsynyt karma, joka koetaan tässä elämässä) ja aprārabdha-karma (siemenet, jotka eivät ole vielä kypsyneet mutta tulevat väistämättä esiin ajan myötä). Näin elämä ei ole vain nykyhetken tekojen tulosta, vaan koko varastoituneen tietoisuuden historian purkautumista.

Tähän liittyy vielä syvempi taso: kūṭaṁ tai karmiset taipumukset (vasana-bīja). Ensimmäinen paha tai itsekäs teko ei ole vielä “luonteessa”, vaan se tuntuu vastustusta herättävältä. Tietoisuus reagoi, omatunto on vielä herkkä ja teko vaatii ponnistelua.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Tässä rakenteessa erotetaan erityisesti prārabdha-karma (jo kypsynyt karma, joka koetaan tässä elämässä) ja aprārabdha-karma (siemenet, jotka eivät ole vielä kypsyneet mutta tulevat väistämättä esiin ajan myötä). Näin elämä ei ole vain nykyhetken tekojen tulosta, vaan koko varastoituneen tietoisuuden historian purkautumista.

Tähän liittyy vielä syvempi taso: kūṭaṁ tai karmiset taipumukset (vasana-bīja). Ensimmäinen paha tai itsekäs teko ei ole vielä “luonteessa”, vaan se tuntuu vastustusta herättävältä. Tietoisuus reagoi, omatunto on vielä herkkä ja teko vaatii ponnistelua.

Lue lisää

Mutta kun sama teko toistuu, syntyy psykologinen ja karmallinen jälki: taipumus vahvistuu. Se mikä aluksi oli vaikeaa, muuttuu neutraaliksi, sitten helpoksi ja lopulta automaattiseksi. Näin yksittäinen teko ei jää erilliseksi, vaan se muuttaa toimijan rakennetta. Synti ei siis ole vain tapahtuma, vaan se muokkaa tekijää.

Tästä syntyy vaarallisin vaihe: toiminta muuttuu “luonteeksi”. Ihminen ei enää koe tekevänsä valintaa, vaan olevansa tietynlainen. Silloin karma ei ole enää vain tekojen ketju, vaan identiteetin rakentaja.

Tätä koko prosessia kutsutaan ehdollistumiseksi: tietoisuus rakentaa itseään halujen, toistojen ja seurausten kautta niin, että erillisyyden kokemus vahvistuu jatkuvasti.

Tämän kierteen juurisyy ei ole yksittäinen synti, vaan avidyā — perustava tietämättömyys omasta suhteesta Krishna. Kun tämä suhde ei ole näkyvissä, tietoisuus etsii täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa niistä identiteetin.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Mutta kun sama teko toistuu, syntyy psykologinen ja karmallinen jälki: taipumus vahvistuu. Se mikä aluksi oli vaikeaa, muuttuu neutraaliksi, sitten helpoksi ja lopulta automaattiseksi. Näin yksittäinen teko ei jää erilliseksi, vaan se muuttaa toimijan rakennetta. Synti ei siis ole vain tapahtuma, vaan se muokkaa tekijää.

Tästä syntyy vaarallisin vaihe: toiminta muuttuu “luonteeksi”. Ihminen ei enää koe tekevänsä valintaa, vaan olevansa tietynlainen. Silloin karma ei ole enää vain tekojen ketju, vaan identiteetin rakentaja.

Tätä koko prosessia kutsutaan ehdollistumiseksi: tietoisuus rakentaa itseään halujen, toistojen ja seurausten kautta niin, että erillisyyden kokemus vahvistuu jatkuvasti.

Tämän kierteen juurisyy ei ole yksittäinen synti, vaan avidyā — perustava tietämättömyys omasta suhteesta Krishna. Kun tämä suhde ei ole näkyvissä, tietoisuus etsii täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa niistä identiteetin.

Lue lisää

Bhakti toimii tässä täysin eri tasolla kuin karmallinen logiikka. Se ei pelkästään “korjaa tekoja”, vaan muuttaa tietoisuuden suuntaa. Kun bhakti alkaa, tavoite ei ole abstrakti tai kaukainen — se tuodaan heti näkyväksi nimen, muodon ja kertomusten kautta. Tämä tekee Jumalasta kognitiivisesti ja emotionaalisesti läsnä olevan jo harjoituksen alussa.

Tämän seurauksena avidyā ei katoa kerralla, vaan alkaa purkautua: tietoisuus oppii vähitellen näkemään sen, mikä oli peittynyt. Krishna ei “tule esiin uutena”, vaan paljastuu vähitellen sellaisena kuin Hän on aina ollut.

Toinen suuri este on halujen virta. Vasana ei ole pelkkä mieliteko, vaan syvä momentum, joka vetää tietoisuutta kohti tuttua nautinnon ja erillisyyden mallia. Siksi pelkkä älyllinen ymmärrys ei riitä. Ihminen voi tietää, että jokin on haitallista, mutta silti kokea ettei voi vastustaa sitä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Bhakti toimii tässä täysin eri tasolla kuin karmallinen logiikka. Se ei pelkästään “korjaa tekoja”, vaan muuttaa tietoisuuden suuntaa. Kun bhakti alkaa, tavoite ei ole abstrakti tai kaukainen — se tuodaan heti näkyväksi nimen, muodon ja kertomusten kautta. Tämä tekee Jumalasta kognitiivisesti ja emotionaalisesti läsnä olevan jo harjoituksen alussa.

Tämän seurauksena avidyā ei katoa kerralla, vaan alkaa purkautua: tietoisuus oppii vähitellen näkemään sen, mikä oli peittynyt. Krishna ei “tule esiin uutena”, vaan paljastuu vähitellen sellaisena kuin Hän on aina ollut.

Toinen suuri este on halujen virta. Vasana ei ole pelkkä mieliteko, vaan syvä momentum, joka vetää tietoisuutta kohti tuttua nautinnon ja erillisyyden mallia. Siksi pelkkä älyllinen ymmärrys ei riitä. Ihminen voi tietää, että jokin on haitallista, mutta silti kokea ettei voi vastustaa sitä.

Lue lisää

Tästä syystä bhakti ei ole pelkkä filosofia, vaan myös voiman lähde. Se ei ainoastaan selitä todellisuutta, vaan muuttaa sisäistä kapasiteettia toimia siinä.

Materialistinen ajatus “ole luonnollinen” viittaa usein siihen, että halujen virta on totuus ihmisestä. Bhaktin näkökulmasta tämä on kuitenkin vain yhden tason “luonto” — se on ehdollistunut luonto, ei alkuperäinen.

Todellinen luonto (svabhāva) ei ole halujen seuraaminen, vaan palvelusluonne Krishnaa kohtaan. Vapautuminen ei siis tarkoita haluttomuutta, vaan sitä, että halu palautuu oikeaan kohteeseensa.

Siksi todellinen vapaus ei ole kyky tehdä mitä tahansa, vaan kyky olla pakottamatta itseään virran mukana silloin, kun virta vie pois omasta alkuperäisestä suunnasta. Aluksi tämä vaatii ponnistelua, koska sisäinen momentum on vahva, mutta bhakti tuottaa vähitellen syvemmän voiman, jossa vastustaminen ei enää ole pelkkää kieltoa, vaan luonnollista suuntautumista toiseen todellisuuteen.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Tästä syystä bhakti ei ole pelkkä filosofia, vaan myös voiman lähde. Se ei ainoastaan selitä todellisuutta, vaan muuttaa sisäistä kapasiteettia toimia siinä.

Materialistinen ajatus “ole luonnollinen” viittaa usein siihen, että halujen virta on totuus ihmisestä. Bhaktin näkökulmasta tämä on kuitenkin vain yhden tason “luonto” — se on ehdollistunut luonto, ei alkuperäinen.

Todellinen luonto (svabhāva) ei ole halujen seuraaminen, vaan palvelusluonne Krishnaa kohtaan. Vapautuminen ei siis tarkoita haluttomuutta, vaan sitä, että halu palautuu oikeaan kohteeseensa.

Siksi todellinen vapaus ei ole kyky tehdä mitä tahansa, vaan kyky olla pakottamatta itseään virran mukana silloin, kun virta vie pois omasta alkuperäisestä suunnasta. Aluksi tämä vaatii ponnistelua, koska sisäinen momentum on vahva, mutta bhakti tuottaa vähitellen syvemmän voiman, jossa vastustaminen ei enää ole pelkkää kieltoa, vaan luonnollista suuntautumista toiseen todellisuuteen.

Lue lisää

Näin koko prosessi kääntyy ympäri: sama mekanismi, joka aiemmin syvensi ehdollistumista, alkaa nyt purkaa sitä.

Karman toiminta ei aina näytä välitöntä oikeudenmukaisuutta, koska seuraukset eivät ole suoraviivaisia vaan ajallisesti ja karmallisesti kerrostuneita. Siksi ihmiselle syntyy helposti vaikutelma, että teko ja seuraus eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tämä kokemus “sattumasta” ei kuitenkaan tarkoita järjestelmän puuttumista, vaan sen monimutkaisuutta.

Kypsymätön karma (aprārabdha-karma) toimii kuin varastoitunut potentiaali: teko on tehty, mutta sen vaikutus ei ole vielä tullut esiin nykyisessä kokemuksessa. Kun olosuhteet ja tietoisuuden tila kohtaavat oikealla tavalla, tämä varastoitu karma voi kypsyä prārabdha-karmaksi ja tulla koettavaksi tässä elämässä tai myöhemmin.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Näin koko prosessi kääntyy ympäri: sama mekanismi, joka aiemmin syvensi ehdollistumista, alkaa nyt purkaa sitä.

Karman toiminta ei aina näytä välitöntä oikeudenmukaisuutta, koska seuraukset eivät ole suoraviivaisia vaan ajallisesti ja karmallisesti kerrostuneita. Siksi ihmiselle syntyy helposti vaikutelma, että teko ja seuraus eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tämä kokemus “sattumasta” ei kuitenkaan tarkoita järjestelmän puuttumista, vaan sen monimutkaisuutta.

Kypsymätön karma (aprārabdha-karma) toimii kuin varastoitunut potentiaali: teko on tehty, mutta sen vaikutus ei ole vielä tullut esiin nykyisessä kokemuksessa. Kun olosuhteet ja tietoisuuden tila kohtaavat oikealla tavalla, tämä varastoitu karma voi kypsyä prārabdha-karmaksi ja tulla koettavaksi tässä elämässä tai myöhemmin.

Lue lisää

Tämän lisäksi karma ei ole vain yksittäisten tekojen ketju, vaan siihen liittyy myös syvempi psykologinen ja ontologinen mekanismi: taipumusten vahvistuminen (kūṭa). Ensimmäinen väärä teko ei vielä määritä koko identiteettiä, mutta se jättää jäljen tietoisuuteen. Kun teko toistuu, jälki muuttuu taipumukseksi, ja taipumus muuttuu vähitellen automaattiseksi käyttäytymiseksi.

Näin synti ei ole vain tapahtuma, vaan se muuttaa toimijaa itseään. Ihminen ei enää vain “tee jotain väärää”, vaan alkaa kokea väärän toiminnan normaalina osana itseään. Tämä on ehdollistumisen syvin muoto: identiteetti rakentuu toistuvan erillisyyden kokemuksen ympärille.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Tämän lisäksi karma ei ole vain yksittäisten tekojen ketju, vaan siihen liittyy myös syvempi psykologinen ja ontologinen mekanismi: taipumusten vahvistuminen (kūṭa). Ensimmäinen väärä teko ei vielä määritä koko identiteettiä, mutta se jättää jäljen tietoisuuteen. Kun teko toistuu, jälki muuttuu taipumukseksi, ja taipumus muuttuu vähitellen automaattiseksi käyttäytymiseksi.

Näin synti ei ole vain tapahtuma, vaan se muuttaa toimijaa itseään. Ihminen ei enää vain “tee jotain väärää”, vaan alkaa kokea väärän toiminnan normaalina osana itseään. Tämä on ehdollistumisen syvin muoto: identiteetti rakentuu toistuvan erillisyyden kokemuksen ympärille.

Lue lisää

Halujen voima (vasana, bīja) selittää, miksi pelkkä ymmärrys ei riitä. Tietoisuus ei ole neutraali, vaan sillä on momentum, joka vetää sitä kohti toistuvia malleja. Siksi ihminen kokee usein olevansa “voimaton” halujensa edessä.

Bhakti ei kiellä tätä voimaa, vaan antaa toisenlaisen voiman: sisäisen suunnan, joka tekee mahdolliseksi vastustaa automaattista virtausta. Tämä ei ole pelkkää itsekuria, vaan uuden tietoisuustason syntymistä.

Siksi todellinen vapaus ei ole halujen seuraamista, vaan kykyä nähdä niiden luonne ja olla sitoutumatta niihin, samalla kun tietoisuus suunnataan uudelleen.

Karman mekanismi itsessään on tarkka ja johdonmukainen, mutta sen monitasoisuus tekee siitä ihmiselle vaikeasti hahmotettavan. Juuri tämä viive ja monikerroksisuus luo illuusion siitä, että seurauksia voisi välttää. Todellisuudessa mikään teko ei katoa, mutta sen ilmenemisen ajankohta vaihtelee.

Tästä syystä edes hyveellinen elämä ei yksinään riitä vapautumiseen, koska se ei välttämättä muuta tietoisuuden perustaa. Vasta kun yhteys erillisyyden syyhyn – avidyāan – katkeaa, koko karmallinen rakenne alkaa purkautua.

Bhakti ei siis ole vain yksi keino karmassa, vaan järjestelmän ulkopuolinen suuntautuminen, joka muuttaa koko kokemisen perustan.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Halujen voima (vasana, bīja) selittää, miksi pelkkä ymmärrys ei riitä. Tietoisuus ei ole neutraali, vaan sillä on momentum, joka vetää sitä kohti toistuvia malleja. Siksi ihminen kokee usein olevansa “voimaton” halujensa edessä.

Bhakti ei kiellä tätä voimaa, vaan antaa toisenlaisen voiman: sisäisen suunnan, joka tekee mahdolliseksi vastustaa automaattista virtausta. Tämä ei ole pelkkää itsekuria, vaan uuden tietoisuustason syntymistä.

Siksi todellinen vapaus ei ole halujen seuraamista, vaan kykyä nähdä niiden luonne ja olla sitoutumatta niihin, samalla kun tietoisuus suunnataan uudelleen.

Karman mekanismi itsessään on tarkka ja johdonmukainen, mutta sen monitasoisuus tekee siitä ihmiselle vaikeasti hahmotettavan. Juuri tämä viive ja monikerroksisuus luo illuusion siitä, että seurauksia voisi välttää. Todellisuudessa mikään teko ei katoa, mutta sen ilmenemisen ajankohta vaihtelee.

Tästä syystä edes hyveellinen elämä ei yksinään riitä vapautumiseen, koska se ei välttämättä muuta tietoisuuden perustaa. Vasta kun yhteys erillisyyden syyhyn – avidyāan – katkeaa, koko karmallinen rakenne alkaa purkautua.

Bhakti ei siis ole vain yksi keino karmassa, vaan järjestelmän ulkopuolinen suuntautuminen, joka muuttaa koko kokemisen perustan.

Lue lisää

Nämä viimeiset viestit ovat yhteenvetoa yhdestä luennosta ja tekstistä. Kyse ei ole sanasanaisesta käännöksestä, vaan kokonaisuuden kokoamisesta yhteen

Tämä kokoelma sisältää otteita V. K. Prabhun luennoista. Hän on veda-brahmiini, joka yhdistää harvinaisella tavalla tieteellisen ajattelun, filosofian sekä syvällisen kielten ymmärryksen. Hän on toiminut filosofina, sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina jne. Hän on tiedemies, filosofi jne. sekä monipuolinen ajattelija. Hän seuraa parampara-ketjua ja on osa tätä perinnettä. Hänen työssään näkyy laaja osaaminen ja kyky ymmärtää eri kulttuureja.
Tekstit perustuvat luentoihin ja videoihin. Mukana on vain valikoituja katkelmia, mutta ne antavat silti hyvän kuvan hänen ajattelustaan.
On hyvä huomioida, että sanskritin kääntäminen on hyvin vaikeaa. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun ajatuksia tulkitaan suomen kielelle.
Käännösvirheet suomen kielelle käännettäessä eivät vähennä tekstien arvoa. Päinvastoin, ne muistuttavat siitä, kuinka syvällistä ja monimutkaista hänen ajattelunsa on – sellaista, jota ei ole helppo ilmaista yhdellä kielellä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Nämä viimeiset viestit ovat yhteenvetoa yhdestä luennosta ja tekstistä. Kyse ei ole sanasanaisesta käännöksestä, vaan kokonaisuuden kokoamisesta yhteen

Tämä kokoelma sisältää otteita V. K. Prabhun luennoista. Hän on veda-brahmiini, joka yhdistää harvinaisella tavalla tieteellisen ajattelun, filosofian sekä syvällisen kielten ymmärryksen. Hän on toiminut filosofina, sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina jne. Hän on tiedemies, filosofi jne. sekä monipuolinen ajattelija. Hän seuraa parampara-ketjua ja on osa tätä perinnettä. Hänen työssään näkyy laaja osaaminen ja kyky ymmärtää eri kulttuureja.
Tekstit perustuvat luentoihin ja videoihin. Mukana on vain valikoituja katkelmia, mutta ne antavat silti hyvän kuvan hänen ajattelustaan.
On hyvä huomioida, että sanskritin kääntäminen on hyvin vaikeaa. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun ajatuksia tulkitaan suomen kielelle.
Käännösvirheet suomen kielelle käännettäessä eivät vähennä tekstien arvoa. Päinvastoin, ne muistuttavat siitä, kuinka syvällistä ja monimutkaista hänen ajattelunsa on – sellaista, jota ei ole helppo ilmaista yhdellä kielellä.

Lue lisää

Nämä viimeiset viestit ovat yhteenvetoa yhdestä luennosta ja tekstistä. Kyse ei ole sanasanaisesta käännöksestä, vaan kokonaisuuden kokoamisesta yhteen

Tämä kokoelma sisältää otteita V. K. Prabhun luennoista. Hän on veda-brahmiini, joka yhdistää harvinaisella tavalla tieteellisen ajattelun, filosofian sekä syvällisen kielten ymmärryksen. Hän on toiminut filosofina, sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina jne.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Paramparamme filosofian ācāryat (ācārya, opettaja) selittävät, että ehdollistunut sielu on ollut saṁsārassa (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) niin kauan, ettei näiden aineellisten samskārojen (samskāra) alkua voida havaita. Sen vuoksi ihmisellä on luonnostaan taipumus samaistua kehoon (deha) ja mieleen (manas), vaikka hänen todellinen identiteettinsä on ikuinen sielu, jīva (jīva). Tätä väärää samaistumista kutsutaan avidyāksi (avidyā, tietämättömyys). Avidyā (avidyā) saa ihmisen uskomaan, että aineellisen maailman kokemukset ovat hänen todellinen olemuksensa, vaikka ne ovat vain väliaikaisia vaikutelmia cittassa (citta).

Lue lisää

Jännää.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Nämä viimeiset viestit ovat yhteenvetoa yhdestä luennosta ja tekstistä. Kyse ei ole sanasanaisesta käännöksestä, vaan kokonaisuuden kokoamisesta yhteen

Tämä kokoelma sisältää otteita V. K. Prabhun luennoista. Hän on veda-brahmiini, joka yhdistää harvinaisella tavalla tieteellisen ajattelun, filosofian sekä syvällisen kielten ymmärryksen. Hän on toiminut filosofina, sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina jne.

Lue lisää

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.

Lue lisää

Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.

Lue lisää

Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Lue lisää

Jeesuksen historiallinen hahmo näyttäytyy laajassa uskonnonhistorian ja eksegetiikan tutkimuksessa ennen kaikkea opetuksissaan myötätuntoa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja ihmisarvon universaalia tunnustamista korostavana henkilönä, hänen eettinen sanomansa (Apokryfeissä)rakentui rakkauden ensisijaisuudelle eikä pelkoon perustuvalle vallankäytölle.
Mutta kristinuskon myöhempi institutionaalinen kehitys on etääntynyt tästä alkuperäisestä eettisestä ytimestä. Kristinskonnolliset traditiot muuttuvat historiallisten, poliittisten ja kulttuuristen prosessien vaikutuksesta, jolloin alkuperäiset opetukset voivat saada uusia tulkintoja ja käyttötarkoituksia. Ja vallankäyttö, dogmaattinen kontrolli ja pelkoon perustuva uskonnollinen retoriikka heijasta Jeesuksen alkuperäistä eetosta, vaan myöhempien historiallisten kehityskulkujen seurauksia.
Jeesuksen sanoman autenttisuus ei ilmene uskonnollisen vallan vahvistamisessa, vaan ihmisen moraalisessa muutoksessa, joka perustuu vapaaseen tahtoon, empatiaan ja rakkauteen. Joten kristinuskonnon alkuperäinen eettinen ydin säilyy ensisijaisesti niissä ihmisissä, jotka elävät opetusten mukaisesti ilman tarvetta hallita muiden vakaumuksia tai pakottaa ketään uskomaan.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Jeesuksen historiallinen hahmo näyttäytyy laajassa uskonnonhistorian ja eksegetiikan tutkimuksessa ennen kaikkea opetuksissaan myötätuntoa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja ihmisarvon universaalia tunnustamista korostavana henkilönä, hänen eettinen sanomansa (Apokryfeissä)rakentui rakkauden ensisijaisuudelle eikä pelkoon perustuvalle vallankäytölle.
Mutta kristinuskon myöhempi institutionaalinen kehitys on etääntynyt tästä alkuperäisestä eettisestä ytimestä. Kristinskonnolliset traditiot muuttuvat historiallisten, poliittisten ja kulttuuristen prosessien vaikutuksesta, jolloin alkuperäiset opetukset voivat saada uusia tulkintoja ja käyttötarkoituksia. Ja vallankäyttö, dogmaattinen kontrolli ja pelkoon perustuva uskonnollinen retoriikka heijasta Jeesuksen alkuperäistä eetosta, vaan myöhempien historiallisten kehityskulkujen seurauksia.
Jeesuksen sanoman autenttisuus ei ilmene uskonnollisen vallan vahvistamisessa, vaan ihmisen moraalisessa muutoksessa, joka perustuu vapaaseen tahtoon, empatiaan ja rakkauteen. Joten kristinuskonnon alkuperäinen eettinen ydin säilyy ensisijaisesti niissä ihmisissä, jotka elävät opetusten mukaisesti ilman tarvetta hallita muiden vakaumuksia tai pakottaa ketään uskomaan.

Lue lisää

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.


Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy

Anonyymi00032 kirjoitti:

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.


Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.



Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Anonyymi00033 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.



Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Lue lisää

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Anonyymi00034 kirjoitti:

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.





Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.





Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

Pitäisikö meidän olla kiitollisia kristityille terroristeille? Sillä jos he eivät olisi terrorisoineet meitä täällä, kukaan ei olisi tiennyt näistä videoista tai mistään muustakaan Mäkipellosta lähtien.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


Mitä enemmän he terrorisoivat meitä, sitä enemmän materiaalia julkaisemme.
Täällä puhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Pitäisikö meidän olla kiitollisia kristityille terroristeille? Sillä jos he eivät olisi terrorisoineet meitä täällä, kukaan ei olisi tiennyt näistä videoista tai mistään muustakaan Mäkipellosta lähtien.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


Mitä enemmän he terrorisoivat meitä, sitä enemmän materiaalia julkaisemme.
Täällä puhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.


Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:



Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.
Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.


Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:



Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.
Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Lue lisää

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Tuo raja on selkeä: se, mikä juurtui pakolla, ei voi jatkua vapaaehtoisena; ja mikään merkityksellinen ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Tuo raja on selkeä: se, mikä juurtui pakolla, ei voi jatkua vapaaehtoisena; ja mikään merkityksellinen ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

Lue lisää

Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.
Meidän valintamme ei ole pako vaan positio. Se ei ole reaktio vaan seuraus. Me emme ole “tietämättömiä”, vaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kun merkitys annetaan ilman lupaa ja sitä yritetään myöhemmin palauttaa ilman vastuuta. Kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, me emme sulje keskustelua — me määrittelemme sen ehdot.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.
Meidän valintamme ei ole pako vaan positio. Se ei ole reaktio vaan seuraus. Me emme ole “tietämättömiä”, vaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kun merkitys annetaan ilman lupaa ja sitä yritetään myöhemmin palauttaa ilman vastuuta. Kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, me emme sulje keskustelua — me määrittelemme sen ehdot.

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.

Ja ne ehdot ovat perustavia: merkitys ilman suostumusta on väkivaltaa, usko ilman vapautta on pelkkä rakenne, ja mikään pyhä ei tarvitse pakkoa tullakseen todeksi.
Kristinusko ei tässä toimi yksittäisenä uskontona vaan mallina, jossa pyhä on esitetty omistettavana, hallinnoitavana ja jaettavana resurssina. Jollakin on totuus, toisella ei. Jollakin on mandaatti puhua, toisella velvollisuus kuunnella. Kun tästä asetelmasta kieltäydytään, se koetaan uhkana — ei siksi, että totuus olisi vaarassa, vaan siksi, että hierarkia on.

Tässä mielessä entisten kristittyjen siirtyminen toiseen traditioon ei ole niinkään “kääntyminen” kuin ontologinen irtautuminen. Kyse ei ole vastaväitteen esittämisestä, vaan koko pelilaudan vaihtamisesta. Pyhä ei ole enää keskus, jota vartioidaan, vaan moninainen suhde, jota ei voi omistaa eikä pakottaa. Hinduus tässä kontekstissa ei ole oppikokoelma vaan toisenlainen tapa olla merkityksen kanssa: ilman ultimatiivista uhkaa, ilman universaalia pakkoa, ilman lunastusvelkaa.

Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.


Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.
Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.

Ja ne ehdot ovat perustavia: merkitys ilman suostumusta on väkivaltaa, usko ilman vapautta on pelkkä rakenne, ja mikään pyhä ei tarvitse pakkoa tullakseen todeksi.
Kristinusko ei tässä toimi yksittäisenä uskontona vaan mallina, jossa pyhä on esitetty omistettavana, hallinnoitavana ja jaettavana resurssina. Jollakin on totuus, toisella ei. Jollakin on mandaatti puhua, toisella velvollisuus kuunnella. Kun tästä asetelmasta kieltäydytään, se koetaan uhkana — ei siksi, että totuus olisi vaarassa, vaan siksi, että hierarkia on.

Tässä mielessä entisten kristittyjen siirtyminen toiseen traditioon ei ole niinkään “kääntyminen” kuin ontologinen irtautuminen. Kyse ei ole vastaväitteen esittämisestä, vaan koko pelilaudan vaihtamisesta. Pyhä ei ole enää keskus, jota vartioidaan, vaan moninainen suhde, jota ei voi omistaa eikä pakottaa. Hinduus tässä kontekstissa ei ole oppikokoelma vaan toisenlainen tapa olla merkityksen kanssa: ilman ultimatiivista uhkaa, ilman universaalia pakkoa, ilman lunastusvelkaa.

Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.


Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.
Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

Lue lisää

Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

Lue lisää

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

Anonyymi00042 kirjoitti:

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

Lue lisää

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Anonyymi00043 kirjoitti:

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Lue lisää

Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.

----------------------
Eräälle tuntemalleni fyysikolle, B.S.Swamille, egyptiläisen luostarin munkit näyttivät hänelle alkuperäisiä kristinuskon tekstejä, joita ei ole Raamatussa. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä, ja kristityt munkit tiesivät tämän.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.

----------------------
Eräälle tuntemalleni fyysikolle, B.S.Swamille, egyptiläisen luostarin munkit näyttivät hänelle alkuperäisiä kristinuskon tekstejä, joita ei ole Raamatussa. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä, ja kristityt munkit tiesivät tämän.

Lue lisää

JEESUKSEN KADONNEET VUODET

Jeesus hän jätti kotimaansa Juudean pian lapsuutensa jälkeen ja oli poissa useita vuosia ennen kuin palasi syntymämaahansa ja aloitti hengellisen työnsä.


GNOSTILAISTEN TUKAHDUTTAMINEN

Samalla tavalla kuin yritettiin tukahduttaa Aleksandriassa opetettujen mysteerikoulujen uudelleen nousu, uusi Rooman hyväksymä valtionuskonto — virallinen kristinusko, jota kutsun konstantinukseksi — aloitti varhaisten todellisten kristittyjen, gnostilaisten, tukahduttamisen.

Filosofiat, joihin esoteerinen kristinusko perustuu, ovat tuhansia vuosia vanhempia kuin ensimmäisen vuosisadan kertomukset Jeesuksesta.

Gnostilaisuus tulee kreikan sanasta gnosis, joka tarkoittaa tietoa.

Gnostilaisuus oli ensimmäisen ja toisen vuosisadan uskonnollinen järjestelmä, jonka seuraajat kirjoittivat ja harjoittivat kristinuskoa edeltävää filosofiaa, jota Jeesuksen väitetään opiskelleen ja opettaneen.

Luonnollisesti tällainen esoteerinen tieto täytyi poistaa varhaisesta ulkoisesta kristinuskosta varhaisen kirkon toimesta, jotta gnostilaisuuden mahdollisesti muuttava voima ei saisi jalansijaa Rooman valtakunnassa eikä uhkaisi vakiintuneen hallitsevan luokan valtaa.

Nag Hammadin kirjoitukset ja muut gnostilaiset tekstit, kuten Pistis Sophia eli "Usko ja viisaus", sisälsivät ajatuksia, joita tuon ajan hallitsijat eivät varmasti halunneet leviävän laajalle.

Näihin opetuksiin kuului tieto näkymättömästä maailmasta, johon sisältyi käsitys kosmisesta moraalilaista, joka hallitsee vapaan tahdon perusteella tehtyjen tekojen seurauksia.

Gnostilaiset opettivat ja ymmärsivät luonnonlain filosofiansa ytimessä ja paljastivat sen hallinnan, mitä gnostilaiset kutsuivat arkoneiksi.

Arkoneilla tarkoitettiin maan hallitsijoita ja valtaluokkaa.

Anonyymi00045 kirjoitti:

JEESUKSEN KADONNEET VUODET

Jeesus hän jätti kotimaansa Juudean pian lapsuutensa jälkeen ja oli poissa useita vuosia ennen kuin palasi syntymämaahansa ja aloitti hengellisen työnsä.


GNOSTILAISTEN TUKAHDUTTAMINEN

Samalla tavalla kuin yritettiin tukahduttaa Aleksandriassa opetettujen mysteerikoulujen uudelleen nousu, uusi Rooman hyväksymä valtionuskonto — virallinen kristinusko, jota kutsun konstantinukseksi — aloitti varhaisten todellisten kristittyjen, gnostilaisten, tukahduttamisen.

Filosofiat, joihin esoteerinen kristinusko perustuu, ovat tuhansia vuosia vanhempia kuin ensimmäisen vuosisadan kertomukset Jeesuksesta.

Gnostilaisuus tulee kreikan sanasta gnosis, joka tarkoittaa tietoa.

Gnostilaisuus oli ensimmäisen ja toisen vuosisadan uskonnollinen järjestelmä, jonka seuraajat kirjoittivat ja harjoittivat kristinuskoa edeltävää filosofiaa, jota Jeesuksen väitetään opiskelleen ja opettaneen.

Luonnollisesti tällainen esoteerinen tieto täytyi poistaa varhaisesta ulkoisesta kristinuskosta varhaisen kirkon toimesta, jotta gnostilaisuuden mahdollisesti muuttava voima ei saisi jalansijaa Rooman valtakunnassa eikä uhkaisi vakiintuneen hallitsevan luokan valtaa.

Nag Hammadin kirjoitukset ja muut gnostilaiset tekstit, kuten Pistis Sophia eli "Usko ja viisaus", sisälsivät ajatuksia, joita tuon ajan hallitsijat eivät varmasti halunneet leviävän laajalle.

Näihin opetuksiin kuului tieto näkymättömästä maailmasta, johon sisältyi käsitys kosmisesta moraalilaista, joka hallitsee vapaan tahdon perusteella tehtyjen tekojen seurauksia.

Gnostilaiset opettivat ja ymmärsivät luonnonlain filosofiansa ytimessä ja paljastivat sen hallinnan, mitä gnostilaiset kutsuivat arkoneiksi.

Arkoneilla tarkoitettiin maan hallitsijoita ja valtaluokkaa.

Lue lisää

Jeesus ei pyytänyt ketään perustamaan uskontoa hänen nimensä ympärille. Sen tekivät ihmiset hänen olemassaolonsa jälkeen.

Täällä puhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Jeesus ei pyytänyt ketään perustamaan uskontoa hänen nimensä ympärille. Sen tekivät ihmiset hänen olemassaolonsa jälkeen.

Täällä puhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.

Lue lisää

Nag Hammadin kirjoitukset ja muut gnostilaiset tekstit, kuten Pistis Sophia eli "Usko ja viisaus", sisälsivät ajatuksia, joita tuon ajan hallitsijat eivät varmasti halunneet leviävän laajalle.

Näihin opetuksiin kuului tieto näkymättömästä maailmasta, johon sisältyi käsitys kosmisesta moraalilaista, joka hallitsee vapaan tahdon perusteella tehtyjen tekojen seurauksia.

Karmaan liittyvä seuraus, joka kertyy useiden elämien aikana, poistettiin kokonaan kanonisista kirjoituksista Nikean kirkolliskokouksessa.

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt. Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.


aiempi käsitys naisten tasa-arvoisesta asemasta hengellisen tiedon opettajina poistettiin,naiset olivat aiemmin voineet toimia hengellisinä opettajina siinä missä miehetkin, mutta uusi uskonnollinen järjestelmä muuttui patriarkaaliseksi ja rajoitti naisten asemaa,ne poistettiin erityisesti varhaisten gnostilaisten tekstien, kuten Nag Hammadin kirjaston, syrjäyttämisen kautta.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Nag Hammadin kirjoitukset ja muut gnostilaiset tekstit, kuten Pistis Sophia eli "Usko ja viisaus", sisälsivät ajatuksia, joita tuon ajan hallitsijat eivät varmasti halunneet leviävän laajalle.

Näihin opetuksiin kuului tieto näkymättömästä maailmasta, johon sisältyi käsitys kosmisesta moraalilaista, joka hallitsee vapaan tahdon perusteella tehtyjen tekojen seurauksia.

Karmaan liittyvä seuraus, joka kertyy useiden elämien aikana, poistettiin kokonaan kanonisista kirjoituksista Nikean kirkolliskokouksessa.

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt. Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.


aiempi käsitys naisten tasa-arvoisesta asemasta hengellisen tiedon opettajina poistettiin,naiset olivat aiemmin voineet toimia hengellisinä opettajina siinä missä miehetkin, mutta uusi uskonnollinen järjestelmä muuttui patriarkaaliseksi ja rajoitti naisten asemaa,ne poistettiin erityisesti varhaisten gnostilaisten tekstien, kuten Nag Hammadin kirjaston, syrjäyttämisen kautta.

Lue lisää

Suurin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle tapahtui pyhien kirjoitusten muuttamisen kautta.

He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalamman tason, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa. He myös loivat vahvasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, joka poisti ja tukahdutti satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjaston, josta puhumme myöhemmin.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Suurin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle tapahtui pyhien kirjoitusten muuttamisen kautta.

He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalamman tason, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa. He myös loivat vahvasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, joka poisti ja tukahdutti satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjaston, josta puhumme myöhemmin.

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.



Suurin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle tapahtui pyhien kirjoitusten muuttamisen kautta.

He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalamman tason, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa. He myös loivat vahvasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, joka poisti ja tukahdutti satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjaston, josta puhumme myöhemmin.

Heidän tehtävänsä oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää ihmisille valheita. He olivat tavallaan aikansa moderni media. Tässä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee kuninkaana etualalla ja jota yksi papeista loukkaa.

Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy.



Suurin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle tapahtui pyhien kirjoitusten muuttamisen kautta.

He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalamman tason, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa. He myös loivat vahvasti sensuroidun kanonisoidun Raamatun tekstin, joka poisti ja tukahdutti satoja hengellistä ja esoteerista tietoa sisältäneitä kirjoja, mukaan lukien Nag Hammadin kirjaston, josta puhumme myöhemmin.

Heidän tehtävänsä oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää ihmisille valheita. He olivat tavallaan aikansa moderni media. Tässä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee kuninkaana etualalla ja jota yksi papeista loukkaa.

Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.

Lue lisää

Kaikki tämä poistettiin kanonisista kirjoituksista. Tämän uuden uskonnon aikana ei saanut edes ajatella ajatusta, että kuolema ei olisi tietoisuuden loppu, vaan ainoastaan tämän elämänvaiheen päättyminen — että palaisimme tänne ja jatkaisimme kokemuksia toisessa elämässä.

He halusivat ajatuksen siitä, että kaikki tapahtuu vain kerran, eivätkä halunneet ihmisten uskovan, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden fyysisen maailman elämien kautta.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kaikki tämä poistettiin kanonisista kirjoituksista. Tämän uuden uskonnon aikana ei saanut edes ajatella ajatusta, että kuolema ei olisi tietoisuuden loppu, vaan ainoastaan tämän elämänvaiheen päättyminen — että palaisimme tänne ja jatkaisimme kokemuksia toisessa elämässä.

He halusivat ajatuksen siitä, että kaikki tapahtuu vain kerran, eivätkä halunneet ihmisten uskovan, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden fyysisen maailman elämien kautta.

Lue lisää

He poistivat myös ajatuksen jokaisen yksilön suorasta, välittäjästä riippumattomasta yhteydestä Luojaan ja luomakuntaan. He halusivat sinun tarvitsevan välittäjän sinun ja jumalallisen välille, sinun ja Jumalan välille. Uudessa valtion hyväksymässä uskonnossa sinun täytyi kulkea papin kautta.

He myös hävittivät jo olemassa olleen käsityksen naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa — toisin sanoen toimia osana pappisluokkaa tai hengellistä opetusluokkaa.

Naiset ovat aivan yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta tästä uudesta uskonnosta tuli patriarkaalisen kontrollin muoto, koska se alisti naiset ja kielsi heitä toimimasta näissä tehtävissä.

Anonyymi00051 kirjoitti:

He poistivat myös ajatuksen jokaisen yksilön suorasta, välittäjästä riippumattomasta yhteydestä Luojaan ja luomakuntaan. He halusivat sinun tarvitsevan välittäjän sinun ja jumalallisen välille, sinun ja Jumalan välille. Uudessa valtion hyväksymässä uskonnossa sinun täytyi kulkea papin kautta.

He myös hävittivät jo olemassa olleen käsityksen naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa — toisin sanoen toimia osana pappisluokkaa tai hengellistä opetusluokkaa.

Naiset ovat aivan yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta tästä uudesta uskonnosta tuli patriarkaalisen kontrollin muoto, koska se alisti naiset ja kielsi heitä toimimasta näissä tehtävissä.

Lue lisää

Pelkkien ulkoisten uskontojen kautta ei voi saavuttaa totuutta, vaan täytyy mennä syvemmälle sisäiseen filosofiaan ja ymmärrykseen, kohti puhdasta tietoisuutta sekä luonnonlain ja moraalin täydellistä ymmärtämistä.

kristittyjen ongelma ei koske vain kristinuskoa. Jäljittelijöitä löytyy kaikista uskonnoista ja mystisistä perinteistä. Monet ihmiset kantavat jonkin perinteen nimeä, mutta eivät ymmärrä sen alkuperäisiä periaatteita.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Pelkkien ulkoisten uskontojen kautta ei voi saavuttaa totuutta, vaan täytyy mennä syvemmälle sisäiseen filosofiaan ja ymmärrykseen, kohti puhdasta tietoisuutta sekä luonnonlain ja moraalin täydellistä ymmärtämistä.

kristittyjen ongelma ei koske vain kristinuskoa. Jäljittelijöitä löytyy kaikista uskonnoista ja mystisistä perinteistä. Monet ihmiset kantavat jonkin perinteen nimeä, mutta eivät ymmärrä sen alkuperäisiä periaatteita.

Lue lisää

Aito kristinukoo kaapattu sitä ei enää ole!

Ihmisille on myyty väärennetty tuote, eli nykyinen kristinusko!

Jos ymmärrät kristinuskon esoteerisen muodon, sinua ei voida ulkoapäin kontrolloida manipuloijan tai manipuloijaluokan toimesta.

Todelliset kristityt ymmärtävät ihmisen tietoisuuden. He eivät kaihda sanaa ”tietoisuus”.

Moraalilaki ei koske olentoja, joiden tietoisuuden kehitystaso, aivokemia ja neurologinen rakenne eivät mahdollista moraalin ja oikean sekä väärän erottamista.

Uuden testamentin Kristus-hahmo on tämän aurinkosankari-perinteen jatkumo ja symboli. Hän edustaa luonnonlain täydellistä ilmentymää.

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt.

Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.





Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä

Anonyymi00053 kirjoitti:

Aito kristinukoo kaapattu sitä ei enää ole!

Ihmisille on myyty väärennetty tuote, eli nykyinen kristinusko!

Jos ymmärrät kristinuskon esoteerisen muodon, sinua ei voida ulkoapäin kontrolloida manipuloijan tai manipuloijaluokan toimesta.

Todelliset kristityt ymmärtävät ihmisen tietoisuuden. He eivät kaihda sanaa ”tietoisuus”.

Moraalilaki ei koske olentoja, joiden tietoisuuden kehitystaso, aivokemia ja neurologinen rakenne eivät mahdollista moraalin ja oikean sekä väärän erottamista.

Uuden testamentin Kristus-hahmo on tämän aurinkosankari-perinteen jatkumo ja symboli. Hän edustaa luonnonlain täydellistä ilmentymää.

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt.

Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.





Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä

Lue lisää

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt.

Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt.

Näihin hän lukee esimerkiksi ajatuksen sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana,uusi uskonnollinen järjestelmä ei halunnut ihmisten ajattelevan, että kuolema olisi vain siirtymävaihe tai että tietoisuus voisi jatkaa kokemista useiden elämien kautta fyysisessä maailmassa.

Lue lisää

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Nikean kirkolliskokoukseen ja esittää sen tapahtumana, jossa Konstantinus hallitsi tilaisuutta kuin kuningas, kokouksessa poistettiin sellaisia hengellisiä näkemyksiä, joita hallitseva luokka ei hyväksynyt.