Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.
Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.
Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?
Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?
Te kutsutte Saatanaa (ei ole väliä, että allegorista) Jumalaksi.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, eivät ole vielä tulleet todellisiksi ihmisiksi; vaikka heillä onkin ihmiskeho, he ovat kaksijalkaisia eläimiä, joiden tietoisuuden taso on hyvin alhainen.
Ihmiskeho antaa olennolle ainutlaatuisen mahdollisuuden itsensä tutkimiseen. Sanskritin perinteessä sanotaan, että pelkkä ihmisen ulkoinen muoto ei vielä tarkoita korkeaa ihmisyyttä. Jos olento käyttää elämäänsä vain syömiseen, nukkumiseen, lisääntymiseen ja oman aseman puolustamiseen, hän toimii tietoisuuden alimmalla tasolla. Tällaista voidaan kuvata sanalla **dvipada-paśu** (द्विपद-पशु), ”kaksijalkainen eläin”. Ilmaus ei tarkoita, että ihmisen arvo katoaisi, vaan että hänen tietoisuutensa ei ole vielä kehittynyt sille tasolle, johon ihmiselämä antaa mahdollisuuden.
Ihmiselämä on harvinainen tilaisuus, koska ihmisellä on kyky kysyä olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä: ”Kuka minä olen? Mikä on tietoisuuden alkuperä? Miksi koen kärsimystä ja tyytymättömyyttä, vaikka saavutan haluamiani asioita?” Eläin toimii pääasiassa luonnollisten viettien ohjaamana, mutta ihmisellä on mahdollisuus tarkastella omia halujaan ja ylittää pelkkä vaistojen seuraaminen.
Aineellinen elämä perustuu samaistumiseen väliaikaisen kehon ja mielen kanssa. Kun tietoisuus unohtaa oman syvemmän luonteensa, se joutuu toistuvien kokemusten ja seurausten ketjuun (*saṁsāra*). Tätä ei nähdä ikuisena kostona, vaan seurauksena tietämättömyydestä ja väärästä samaistumisesta.
Karma tarkoittaa tässä näkökulmassa luonnollista syyn ja seurauksen lakia: jokainen teko, ajatus ja halu muokkaa tietoisuutta ja tulevia kokemuksia. Samalla ihmisellä on mahdollisuus muuttaa suuntaansa kehittämällä viisautta, myötätuntoa, itsekuria ja korkeampaa tietoisuutta.
Siksi suurin tragedia ei ole jokin ulkoinen rangaistus, vaan se, että ikuinen tietoisuuden olento käyttää arvokkaan ihmiselämänsä pelkästään alempien halujen tyydyttämiseen eikä koskaan tutki omaa todellista luontoaan. Todellinen ihmisyys tarkoittaa tietoisuuden kasvua: siirtymistä pelkästä selviytymisestä kohti ymmärrystä, vapautta ja rakkaudellista yhteyttä kaiken olemassa olevan kanssa.
Dvipada pasu
37
<50
Vastaukset 37
- Anonyymi00001UUSI
द्विपद-पशु (dvi-pada-paśu) on sanskritin sanamuoto, mutta se on kirjoitettu devanāgarī-kirjaimistolla, jota käytetään myös hindin kirjoittamiseen. Siksi se voi näyttää ”hindiltä”.
Sanskritin ja hindin ero ei määräydy pelkästään kirjoitusmerkeistä. Sama kirjoitusjärjestelmä voi sisältää eri kieliä.
Esimerkiksi:
Sanskrit: द्विपद-पशु (dvi-pada-paśu)
dvi = kaksi
pada = jalka
paśu = eläin
yhdyssanan rakenne on klassisen sanskritin mukainen.
Hindi: दो पैरों वाला पशु (do pairon vālā paśu)
tämä olisi nykyaikaisempaa hindin ilmaisua: ”eläin, jolla on kaksi jalkaa”.- Anonyymi00002UUSI
oikea muoto on dvi-pada-paśu (द्विपद-पशु) tai vastaavat sanskritin ilmaukset. Se ei ole ”hindua” vain siksi, että se on kirjoitettu devanāgarilla.
- Anonyymi00003UUSI
Anonyymi00002 kirjoitti:
oikea muoto on dvi-pada-paśu (द्विपद-पशु) tai vastaavat sanskritin ilmaukset. Se ei ole ”hindua” vain siksi, että se on kirjoitettu devanāgarilla.
Sanskritin teksteissä sanaa paśu käytetään joskus kuvaamaan olentoa, joka toimii vaistonvaraisesti tai tietämättömyyden vallassa. Se ei tarkoita, että ihmisen sielu olisi eläin, vaan että ihmisen tietoisuuden taso voi olla niin rajoittunut, että hän toimii vain perusviettiensä ohjaamana.
- Anonyymi00004UUSI
Anonyymi00003 kirjoitti:
Sanskritin teksteissä sanaa paśu käytetään joskus kuvaamaan olentoa, joka toimii vaistonvaraisesti tai tietämättömyyden vallassa. Se ei tarkoita, että ihmisen sielu olisi eläin, vaan että ihmisen tietoisuuden taso voi olla niin rajoittunut, että hän toimii vain perusviettiensä ohjaamana.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, eivät ole vielä tulleet todellisiksi ihmisiksi; vaikka heillä onkin ihmiskeho, he ovat kaksijalkaisia eläimiä, joiden tietoisuuden taso on hyvin alhainen.
Jälleensyntyminen (saṁsāra, sanskrit, संसार) ei ole ikuinen kidutus eikä päämäärätön rangaistus, vaan tietoisuuden kehityksen prosessi, jossa teot (karma, sanskrit, कर्म) ja halut vaikuttavat tuleviin kokemuksiin. Kärsimyksen syynä nähdään tietämättömyys (avidyā, sanskrit, अविद्या) omasta todellisesta luonnosta.
Todellinen ihmisyys tarkoittaa tietoisuuden kasvamista, itsekkyyden ylittämistä ja syvempään todellisuuden ymmärtämiseen pyrkimistä.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on! - Anonyymi00005UUSI
Anonyymi00004 kirjoitti:
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, eivät ole vielä tulleet todellisiksi ihmisiksi; vaikka heillä onkin ihmiskeho, he ovat kaksijalkaisia eläimiä, joiden tietoisuuden taso on hyvin alhainen.
Jälleensyntyminen (saṁsāra, sanskrit, संसार) ei ole ikuinen kidutus eikä päämäärätön rangaistus, vaan tietoisuuden kehityksen prosessi, jossa teot (karma, sanskrit, कर्म) ja halut vaikuttavat tuleviin kokemuksiin. Kärsimyksen syynä nähdään tietämättömyys (avidyā, sanskrit, अविद्या) omasta todellisesta luonnosta.
Todellinen ihmisyys tarkoittaa tietoisuuden kasvamista, itsekkyyden ylittämistä ja syvempään todellisuuden ymmärtämiseen pyrkimistä.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on!Se, että olennolla on ihmiskeho, ei vielä tarkoita, että hän eläisi todellisen ihmisyyden tasolla. Ihmiskeho (manuṣya-deha, sanskrit मनुष्य-देह) antaa mahdollisuuden kehittää korkeampaa tietoisuutta, harkintakykyä ja ymmärrystä omasta olemassaolosta.
- Anonyymi00006UUSI
Anonyymi00005 kirjoitti:
Se, että olennolla on ihmiskeho, ei vielä tarkoita, että hän eläisi todellisen ihmisyyden tasolla. Ihmiskeho (manuṣya-deha, sanskrit मनुष्य-देह) antaa mahdollisuuden kehittää korkeampaa tietoisuutta, harkintakykyä ja ymmärrystä omasta olemassaolosta.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on!
Koska ihmisen ja eläimen ero ei perustu pelkästään kehoon, vaan tietoisuuden tasoon. Eläin ei kysy: ”Kuka minä olen? Mikä on tietoisuuden todellinen luonne? jne.”
Siksi voidaan sanoa: ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen. Korkeampi ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihminen kehittää viisautta, myötätuntoa, ymmärrystä jne. - Anonyymi00007UUSI
Anonyymi00006 kirjoitti:
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on!
Koska ihmisen ja eläimen ero ei perustu pelkästään kehoon, vaan tietoisuuden tasoon. Eläin ei kysy: ”Kuka minä olen? Mikä on tietoisuuden todellinen luonne? jne.”
Siksi voidaan sanoa: ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen. Korkeampi ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihminen kehittää viisautta, myötätuntoa, ymmärrystä jne.Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on!
Kaksijalkaiset eläimet. Anteeksi, en voi sille mitään – en aio kaunistella asiaa, niin se vain on.
द्वि (dvi) = kaksi
पद (pada) = jalka, askel, paikka
द्विपद (dvi-pada) = kaksijalkainen, kahdella jalalla kulkeva
पशु (paśu) = eläin, olento
Yhdessä द्विपद-पशु (dvi-pada-paśu) tarkoittaa kirjaimellisesti ”kaksijalkainen eläin”. - Anonyymi00008UUSI
Anonyymi00007 kirjoitti:
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on!
Kaksijalkaiset eläimet. Anteeksi, en voi sille mitään – en aio kaunistella asiaa, niin se vain on.
द्वि (dvi) = kaksi
पद (pada) = jalka, askel, paikka
द्विपद (dvi-pada) = kaksijalkainen, kahdella jalalla kulkeva
पशु (paśu) = eläin, olento
Yhdessä द्विपद-पशु (dvi-pada-paśu) tarkoittaa kirjaimellisesti ”kaksijalkainen eläin”.Kaksijalkaiset eläimet. Anteeksi, en voi sille mitään – en aio kaunistella asiaa, niin se vain on.
Ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen. Korkeampi ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihminen kehittää viisautta.
Ihmiskeho ei tarkoita, että on ihminen!
Ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen. Korkeampi ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihminen kehittää viisautta.
Ihmiskeho ei tarkoita, että on ihminen!
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on! - Anonyymi00009UUSI
Anonyymi00008 kirjoitti:
Kaksijalkaiset eläimet. Anteeksi, en voi sille mitään – en aio kaunistella asiaa, niin se vain on.
Ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen. Korkeampi ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihminen kehittää viisautta.
Ihmiskeho ei tarkoita, että on ihminen!
Ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen. Korkeampi ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihminen kehittää viisautta.
Ihmiskeho ei tarkoita, että on ihminen!
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Anteeksi, mutta niin on!Heillä saattaa olla potentiaalia tulla ihmisiksi jossain vaiheessa elämäänsä, jos heidän dogmatisminsa ja fundamentalistiset, äärimmäiset vakaumuksensa väistyvät, mutta toistaiseksi he eivät ole vielä ihmisiä – he ovat pelkästään ihmiskehoja, eivät ihmisiä.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Se, että olennolla on ihmiskeho, ei vielä tarkoita, että hän eläisi todellisen ihmisyyden tasolla.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? - se on eläimen taso, ei ihmisen taso. - Anonyymi00010UUSI
Anonyymi00009 kirjoitti:
Heillä saattaa olla potentiaalia tulla ihmisiksi jossain vaiheessa elämäänsä, jos heidän dogmatisminsa ja fundamentalistiset, äärimmäiset vakaumuksensa väistyvät, mutta toistaiseksi he eivät ole vielä ihmisiä – he ovat pelkästään ihmiskehoja, eivät ihmisiä.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa?
Ne, jotka ajattelevat näin, ovat eläimiä.
Se, että olennolla on ihmiskeho, ei vielä tarkoita, että hän eläisi todellisen ihmisyyden tasolla.
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? - se on eläimen taso, ei ihmisen taso."Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"
PÄINVASTOIN, KARMAN LAIN MUKAAN HENKILÖ, JOKA EI AUTA APUA TARVITSEVAA HENKILÖÄ, JOS HÄN PYSTYY SIIHEN, SAA HUONOA KARMAA. EI OLE KENENKÄÄN ASIA, MIKSI JOKU ON HUONOSSA TILANTEESSA, ME KAIKKI OLEMME OLLEET HUONOSSA TILANTEESSA JOSSAIN VAIHEESSA.
"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"
OLET JÄRJETTÖMÄN TIETÄMÄTÖN, MUTTA VALEHTELET TAAS, KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI KOSKAAN SYYTTÄISI KETÄÄN KÄRSIVÄÄ, EI KOSKAAN, JOS HÄN TIETÄISI EDES VÄHÄN SIITÄ, MITEN KARMAN LAKI TOIMII. - Anonyymi00011UUSI
Anonyymi00010 kirjoitti:
"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"
PÄINVASTOIN, KARMAN LAIN MUKAAN HENKILÖ, JOKA EI AUTA APUA TARVITSEVAA HENKILÖÄ, JOS HÄN PYSTYY SIIHEN, SAA HUONOA KARMAA. EI OLE KENENKÄÄN ASIA, MIKSI JOKU ON HUONOSSA TILANTEESSA, ME KAIKKI OLEMME OLLEET HUONOSSA TILANTEESSA JOSSAIN VAIHEESSA.
"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"
OLET JÄRJETTÖMÄN TIETÄMÄTÖN, MUTTA VALEHTELET TAAS, KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI KOSKAAN SYYTTÄISI KETÄÄN KÄRSIVÄÄ, EI KOSKAAN, JOS HÄN TIETÄISI EDES VÄHÄN SIITÄ, MITEN KARMAN LAKI TOIMII.Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.
Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.
Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.
Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.
Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.
Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?
Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.
Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.
Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.
Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.
Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.
Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.
Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa
Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.
Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”. - Anonyymi00012UUSI
Anonyymi00011 kirjoitti:
Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.
Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.
Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.
Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.
Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.
Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?
Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.
Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.
Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.
Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.
Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.
Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.
Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa
Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.
Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.
Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.
Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.
Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".
”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki. - Anonyymi00013UUSI
Anonyymi00012 kirjoitti:
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.
Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.
Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.
Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".
”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.
Älykkäät kristityt sanovat:
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea. - Anonyymi00014UUSI
Anonyymi00013 kirjoitti:
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.
Älykkäät kristityt sanovat:
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
- Anonyymi00015UUSI
Anonyymi00014 kirjoitti:
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Ihmisen nykyiset vaikeudet voivat liittyä aiempien tekojen seurauksiin, mutta kaikkia vastoinkäymisiä ei pidetä suoraviivaisena rangaistuksena eikä ulkopuolisen ole mahdollista tietää, mistä yksittäinen kärsimys johtuu. Karma nähdään monimutkaisena syiden ja seurausten verkostona, joka ulottuu pitkälle menneisyyteen.
Siksi ei ole tarkoituksenmukaista päätellä, että vaikeuksiin joutunut olisi ansainnut tilanteensa huonon käytöksensä vuoksi. Tällainen ajattelu voi johtaa ylimielisyyteen ja myötätunnon puutteeseen. Olennaisempaa on se, miten ihminen toimii juuri nyt: jokainen valinta vaikuttaa tulevaisuuteen, ja hyvillä teoilla, rehellisyydellä, toisten huomioon ottamisella voi vähitellen muuttaa elämänsä suuntaa.
Vaikeudet voidaan nähdä myös mahdollisuutena kasvaa, oppia ja kehittää luonnettaan. Sen sijaan että arvioitaisiin, mitä toinen on mahdollisesti tehnyt painopiste on siinä, miten kärsivää voidaan auttaa ja miten itse voi toimia ja vastuullisemmin tästä eteenpäin. - Anonyymi00016UUSI
Anonyymi00015 kirjoitti:
Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Ihmisen nykyiset vaikeudet voivat liittyä aiempien tekojen seurauksiin, mutta kaikkia vastoinkäymisiä ei pidetä suoraviivaisena rangaistuksena eikä ulkopuolisen ole mahdollista tietää, mistä yksittäinen kärsimys johtuu. Karma nähdään monimutkaisena syiden ja seurausten verkostona, joka ulottuu pitkälle menneisyyteen.
Siksi ei ole tarkoituksenmukaista päätellä, että vaikeuksiin joutunut olisi ansainnut tilanteensa huonon käytöksensä vuoksi. Tällainen ajattelu voi johtaa ylimielisyyteen ja myötätunnon puutteeseen. Olennaisempaa on se, miten ihminen toimii juuri nyt: jokainen valinta vaikuttaa tulevaisuuteen, ja hyvillä teoilla, rehellisyydellä, toisten huomioon ottamisella voi vähitellen muuttaa elämänsä suuntaa.
Vaikeudet voidaan nähdä myös mahdollisuutena kasvaa, oppia ja kehittää luonnettaan. Sen sijaan että arvioitaisiin, mitä toinen on mahdollisesti tehnyt painopiste on siinä, miten kärsivää voidaan auttaa ja miten itse voi toimia ja vastuullisemmin tästä eteenpäin.Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Väite, että karman laki syyllistäisi automaattisesti kärsivää ihmistä, perustuu väärinkäsitykseen. Karman näkökulmasta kukaan ei voi tietää, miksi toinen ihminen kohtaa juuri tietynlaisen tilanteen. Siksi toisen kärsimyksen selittäminen hänen omaksi syykseen on sekä perusteetonta että ylimielistä.
Karman ajatus korostaa ennen kaikkea omaa vastuuta omista teoista tässä hetkessä. Jos kohtaat ihmisen, joka tarvitsee apua, sinun tekosi ratkaisevat sinun tulevat seurauksesi. Jos voisit auttaa mutta välinpitämättömyyttäsi jätät auttamatta, sillä on seurauksia sinulle itsellesi. Huomio kohdistuu siis auttajaan, ei kärsivän syyllistämiseen.
Ajatus "hän ansaitsi kärsimyksensä" ei ole looginen johtopäätös karman laista. Kukaan ei tunne kaikkia syy-seuraussuhteita, eikä niitä voi käyttää perusteena jättää auttamatta. Päinvastoin: juuri myötätunto, auttaminen ja vastuullinen toiminta ovat niitä tekoja, joiden katsotaan rakentavan parempia seurauksia tulevaisuudessa.
Siksi karman laki ei oikeuta välinpitämättömyyttä eikä uhrin syyllistämistä. Se velvoittaa katsomaan peiliin ja kysymään: miten minä toimin nyt? - Anonyymi00017UUSI
Anonyymi00016 kirjoitti:
Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Väite, että karman laki syyllistäisi automaattisesti kärsivää ihmistä, perustuu väärinkäsitykseen. Karman näkökulmasta kukaan ei voi tietää, miksi toinen ihminen kohtaa juuri tietynlaisen tilanteen. Siksi toisen kärsimyksen selittäminen hänen omaksi syykseen on sekä perusteetonta että ylimielistä.
Karman ajatus korostaa ennen kaikkea omaa vastuuta omista teoista tässä hetkessä. Jos kohtaat ihmisen, joka tarvitsee apua, sinun tekosi ratkaisevat sinun tulevat seurauksesi. Jos voisit auttaa mutta välinpitämättömyyttäsi jätät auttamatta, sillä on seurauksia sinulle itsellesi. Huomio kohdistuu siis auttajaan, ei kärsivän syyllistämiseen.
Ajatus "hän ansaitsi kärsimyksensä" ei ole looginen johtopäätös karman laista. Kukaan ei tunne kaikkia syy-seuraussuhteita, eikä niitä voi käyttää perusteena jättää auttamatta. Päinvastoin: juuri myötätunto, auttaminen ja vastuullinen toiminta ovat niitä tekoja, joiden katsotaan rakentavan parempia seurauksia tulevaisuudessa.
Siksi karman laki ei oikeuta välinpitämättömyyttä eikä uhrin syyllistämistä. Se velvoittaa katsomaan peiliin ja kysymään: miten minä toimin nyt?Itse asiassa karman näkökulmasta juuri auttamatta jättäminen tuottaa huonoja karmallisia seurauksia, jos ihmisellä on todellinen mahdollisuus auttaa mutta hän tietoisesti päättää olla tekemättä niin. Sama koskee passiivisuutta silloin, kun voisi estää vahingon tai lievittää toisen kärsimystä. Pelkkä tekemättä jättäminenkin on toimintaa, sillä myös tietoinen laiminlyönti synnyttää seurauksia.
Karman periaatteen mukaan ihmisellä on oikeus valita tekonsa, mutta hän ei voi välttää niiden seurauksia. Siksi ratkaiseva kysymys ei ole: "Miksi tuo ihminen kärsii?", vaan: "Miten minä vastaan tähän tilanteeseen?" Jos ihminen kohtaa kärsimystä ja kääntää katseensa pois, vaikka voisi auttaa, hän luo omilla valinnoillaan uusia syy–seuraussuhteita, jotka vaikuttavat hänen omaan tulevaisuuteensa.
Tästä syystä karman oppia ymmärretään usein väärin. Se ei kehota arvioimaan, mitä kärsivä ihminen olisi mahdollisesti tehnyt menneisyydessä. Sen sijaan se kohdistaa huomion omaan velvollisuuteen (dharma) toimia oikein tässä hetkessä. Myötätunto (dayā), väkivallattomuus (ahiṃsā), anteliaisuus (dāna) ja toisten auttaminen ovat hyviä tekoja (puṇya-karma), kun taas välinpitämättömyys silloin, kun voisi auttaa, synnyttää epäedullisia karmallisia seurauksia (pāpa-karma).
Siksi karman perusajatus ei ole etsiä syyllisiä kärsivistä ihmisistä, vaan korostaa jokaisen omaa vastuuta omista teoistaan tässä hetkessä. Toisen kärsimystä ei pidä käyttää tekosyynä välinpitämättömyydelle, vaan mahdollisuutena toimia myötätuntoisesti, vastuullisesti ja oman velvollisuutensa mukaisesti (dharma). - Anonyymi00018UUSI
Anonyymi00017 kirjoitti:
Itse asiassa karman näkökulmasta juuri auttamatta jättäminen tuottaa huonoja karmallisia seurauksia, jos ihmisellä on todellinen mahdollisuus auttaa mutta hän tietoisesti päättää olla tekemättä niin. Sama koskee passiivisuutta silloin, kun voisi estää vahingon tai lievittää toisen kärsimystä. Pelkkä tekemättä jättäminenkin on toimintaa, sillä myös tietoinen laiminlyönti synnyttää seurauksia.
Karman periaatteen mukaan ihmisellä on oikeus valita tekonsa, mutta hän ei voi välttää niiden seurauksia. Siksi ratkaiseva kysymys ei ole: "Miksi tuo ihminen kärsii?", vaan: "Miten minä vastaan tähän tilanteeseen?" Jos ihminen kohtaa kärsimystä ja kääntää katseensa pois, vaikka voisi auttaa, hän luo omilla valinnoillaan uusia syy–seuraussuhteita, jotka vaikuttavat hänen omaan tulevaisuuteensa.
Tästä syystä karman oppia ymmärretään usein väärin. Se ei kehota arvioimaan, mitä kärsivä ihminen olisi mahdollisesti tehnyt menneisyydessä. Sen sijaan se kohdistaa huomion omaan velvollisuuteen (dharma) toimia oikein tässä hetkessä. Myötätunto (dayā), väkivallattomuus (ahiṃsā), anteliaisuus (dāna) ja toisten auttaminen ovat hyviä tekoja (puṇya-karma), kun taas välinpitämättömyys silloin, kun voisi auttaa, synnyttää epäedullisia karmallisia seurauksia (pāpa-karma).
Siksi karman perusajatus ei ole etsiä syyllisiä kärsivistä ihmisistä, vaan korostaa jokaisen omaa vastuuta omista teoistaan tässä hetkessä. Toisen kärsimystä ei pidä käyttää tekosyynä välinpitämättömyydelle, vaan mahdollisuutena toimia myötätuntoisesti, vastuullisesti ja oman velvollisuutensa mukaisesti (dharma).Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Itse asiassa karman näkökulmasta juuri auttamatta jättäminen voi muodostua vakavaksi moraaliseksi teoksi. Karman käsite ei tarkoita ainoastaan sitä, mitä ihminen aktiivisesti tekee, vaan myös sitä, mitä hän tietoisesti jättää tekemättä silloin, kun hänellä olisi todellinen mahdollisuus toimia. Tahallinen välinpitämättömyys ei ole neutraali tila, vaan sekin on moraalinen valinta, joka tuottaa seurauksia (karma-phala).
Karman perusperiaatteeseen kuuluu, että ihminen on vastuussa omista aikomuksistaan (*saṅkalpa*), valinnoistaan ja teoistaan (*karma*), ei toisten ihmisten menneisyydestä. Siksi kohdatessaan kärsivän ihmisen oikea kysymys ei ole: "Mitä hän on tehnyt ansaitakseen tämän?", vaan: "Mikä on minun velvollisuuteni (*dharma*) tässä tilanteessa?" Karman näkökulmasta juuri tähän kysymykseen annettu vastaus vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen omaan tulevaisuuteen.
Monet tekevät virheen kuvitellessaan, että karman laki oikeuttaisi uhrin syyllistämisen. Päinvastoin. Koska kukaan ei tunne toisen olennon (*jīva*) koko karmallista historiaa, kenelläkään ei ole perusteita väittää tietävänsä, miksi joku kohtaa juuri tietynlaista kärsimystä. Yritys selittää toisen kärsimys hänen "ansaitsemakseen" ei ole karman opin soveltamista, vaan spekulaatiota (*vikalpa*), joka helposti ruokkii ylpeyttä (*ahaṅkāra*) ja myötätunnon puutetta.
Karman näkökulmasta huomio kohdistuu aina omaan toimintaan. Jos ihminen kykenee estämään kärsimystä tai lievittämään sitä mutta päättää olla toimimatta, hän itse luo uusia karmallisia syitä (*karma-bīja*, "karman siemeniä"), jotka kypsyvät seurauksiksi myöhemmin. Hyvät teot, kuten myötätunto (*dayā*), anteliaisuus (*dāna*), väkivallattomuus (*ahiṃsā*) ja toisten hyvinvoinnin edistäminen (*paropakāra*), synnyttävät suotuisia seurauksia (*puṇya*), kun taas välinpitämättömyys, julmuus tai tietoinen auttamatta jättäminen johtavat epäedullisiin seurauksiin (*pāpa*).
Tästä syystä karman laki ei kehota tarkkailemaan muiden karmaa vaan omaansa. Se ei kysy, ansaitsiko toinen apua, vaan ansaitseeko oma toimintasi ne seuraukset, joita olet sillä luomassa. Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitysmenneisyydelle, vaan koe nykyhetkelle: millaisen syyn (*karma*) sinä luot juuri nyt, ja millaisen seurauksen (*karma-phala*) haluat sen aikanaan kantavan? - Anonyymi00019UUSI
Anonyymi00018 kirjoitti:
Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Itse asiassa karman näkökulmasta juuri auttamatta jättäminen voi muodostua vakavaksi moraaliseksi teoksi. Karman käsite ei tarkoita ainoastaan sitä, mitä ihminen aktiivisesti tekee, vaan myös sitä, mitä hän tietoisesti jättää tekemättä silloin, kun hänellä olisi todellinen mahdollisuus toimia. Tahallinen välinpitämättömyys ei ole neutraali tila, vaan sekin on moraalinen valinta, joka tuottaa seurauksia (karma-phala).
Karman perusperiaatteeseen kuuluu, että ihminen on vastuussa omista aikomuksistaan (*saṅkalpa*), valinnoistaan ja teoistaan (*karma*), ei toisten ihmisten menneisyydestä. Siksi kohdatessaan kärsivän ihmisen oikea kysymys ei ole: "Mitä hän on tehnyt ansaitakseen tämän?", vaan: "Mikä on minun velvollisuuteni (*dharma*) tässä tilanteessa?" Karman näkökulmasta juuri tähän kysymykseen annettu vastaus vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen omaan tulevaisuuteen.
Monet tekevät virheen kuvitellessaan, että karman laki oikeuttaisi uhrin syyllistämisen. Päinvastoin. Koska kukaan ei tunne toisen olennon (*jīva*) koko karmallista historiaa, kenelläkään ei ole perusteita väittää tietävänsä, miksi joku kohtaa juuri tietynlaista kärsimystä. Yritys selittää toisen kärsimys hänen "ansaitsemakseen" ei ole karman opin soveltamista, vaan spekulaatiota (*vikalpa*), joka helposti ruokkii ylpeyttä (*ahaṅkāra*) ja myötätunnon puutetta.
Karman näkökulmasta huomio kohdistuu aina omaan toimintaan. Jos ihminen kykenee estämään kärsimystä tai lievittämään sitä mutta päättää olla toimimatta, hän itse luo uusia karmallisia syitä (*karma-bīja*, "karman siemeniä"), jotka kypsyvät seurauksiksi myöhemmin. Hyvät teot, kuten myötätunto (*dayā*), anteliaisuus (*dāna*), väkivallattomuus (*ahiṃsā*) ja toisten hyvinvoinnin edistäminen (*paropakāra*), synnyttävät suotuisia seurauksia (*puṇya*), kun taas välinpitämättömyys, julmuus tai tietoinen auttamatta jättäminen johtavat epäedullisiin seurauksiin (*pāpa*).
Tästä syystä karman laki ei kehota tarkkailemaan muiden karmaa vaan omaansa. Se ei kysy, ansaitsiko toinen apua, vaan ansaitseeko oma toimintasi ne seuraukset, joita olet sillä luomassa. Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitysmenneisyydelle, vaan koe nykyhetkelle: millaisen syyn (*karma*) sinä luot juuri nyt, ja millaisen seurauksen (*karma-phala*) haluat sen aikanaan kantavan?Monet tekevät virheen kuvitellessaan, että karman laki oikeuttaisi uhrin syyllistämisen. Päinvastoin. Koska kukaan ei tunne toisen olennon (*jīva*) koko karmallista historiaa, kenelläkään ei ole perusteita väittää tietävänsä, miksi joku kohtaa juuri tietynlaista kärsimystä. Yritys selittää toisen kärsimys hänen "ansaitsemakseen" ei ole karman opin soveltamista, vaan spekulaatiota (*vikalpa*), joka helposti ruokkii ylpeyttä (*ahaṅkāra*) ja myötätunnon puutetta.
- Anonyymi00020UUSI
Anonyymi00019 kirjoitti:
Monet tekevät virheen kuvitellessaan, että karman laki oikeuttaisi uhrin syyllistämisen. Päinvastoin. Koska kukaan ei tunne toisen olennon (*jīva*) koko karmallista historiaa, kenelläkään ei ole perusteita väittää tietävänsä, miksi joku kohtaa juuri tietynlaista kärsimystä. Yritys selittää toisen kärsimys hänen "ansaitsemakseen" ei ole karman opin soveltamista, vaan spekulaatiota (*vikalpa*), joka helposti ruokkii ylpeyttä (*ahaṅkāra*) ja myötätunnon puutetta.
Karman näkökulmasta huomio kohdistuu aina omaan toimintaan. Jos ihminen kykenee estämään kärsimystä tai lievittämään sitä mutta päättää olla toimimatta, hän itse luo uusia karmallisia syitä (*karma-bīja*, "karman siemeniä"), jotka kypsyvät seurauksiksi myöhemmin. Hyvät teot, kuten myötätunto (*dayā*), anteliaisuus (*dāna*), väkivallattomuus (*ahiṃsā*) ja toisten hyvinvoinnin edistäminen (*paropakāra*), synnyttävät suotuisia seurauksia (*puṇya*), kun taas välinpitämättömyys, julmuus tai tietoinen auttamatta jättäminen johtavat epäedullisiin seurauksiin (*pāpa*).
Tästä syystä karman laki ei kehota tarkkailemaan muiden karmaa vaan omaansa. Se ei kysy, ansaitsiko toinen apua, vaan ansaitseeko oma toimintasi ne seuraukset, joita olet sillä luomassa. Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitysmenneisyydelle, vaan koe nykyhetkelle: millaisen syyn (*karma*) sinä luot juuri nyt, ja millaisen seurauksen (*karma-phala*) haluat sen aikanaan kantavan? - Anonyymi00021UUSI
Anonyymi00020 kirjoitti:
Karman näkökulmasta huomio kohdistuu aina omaan toimintaan. Jos ihminen kykenee estämään kärsimystä tai lievittämään sitä mutta päättää olla toimimatta, hän itse luo uusia karmallisia syitä (*karma-bīja*, "karman siemeniä"), jotka kypsyvät seurauksiksi myöhemmin. Hyvät teot, kuten myötätunto (*dayā*), anteliaisuus (*dāna*), väkivallattomuus (*ahiṃsā*) ja toisten hyvinvoinnin edistäminen (*paropakāra*), synnyttävät suotuisia seurauksia (*puṇya*), kun taas välinpitämättömyys, julmuus tai tietoinen auttamatta jättäminen johtavat epäedullisiin seurauksiin (*pāpa*).
Tästä syystä karman laki ei kehota tarkkailemaan muiden karmaa vaan omaansa. Se ei kysy, ansaitsiko toinen apua, vaan ansaitseeko oma toimintasi ne seuraukset, joita olet sillä luomassa. Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitysmenneisyydelle, vaan koe nykyhetkelle: millaisen syyn (*karma*) sinä luot juuri nyt, ja millaisen seurauksen (*karma-phala*) haluat sen aikanaan kantavan?Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Tästä syystä karman laki ei kehota tarkkailemaan muiden karmaa vaan omaansa. Se ei kysy, ansaitsiko toinen apua, vaan ansaitseeko oma toimintasi ne seuraukset, joita olet sillä luomassa. Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitysmenneisyydelle, vaan koe nykyhetkelle: millaisen syyn (*karma*) sinä luot juuri nyt, ja millaisen seurauksen (*karma-phala*) haluat sen aikanaan kantavan? - Anonyymi00022UUSI
Anonyymi00021 kirjoitti:
Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Tästä syystä karman laki ei kehota tarkkailemaan muiden karmaa vaan omaansa. Se ei kysy, ansaitsiko toinen apua, vaan ansaitseeko oma toimintasi ne seuraukset, joita olet sillä luomassa. Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitysmenneisyydelle, vaan koe nykyhetkelle: millaisen syyn (*karma*) sinä luot juuri nyt, ja millaisen seurauksen (*karma-phala*) haluat sen aikanaan kantavan?Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Karman näkökulmasta juuri tämä hetki on ratkaiseva. Kärsivän ihmisen kohtaaminen on samalla oman luonteen (*svabhāva*), oman velvollisuuden (*dharma*) ja oman karman (*karma*) koetinkivi. Jos ihmisellä on mahdollisuus auttaa mutta hän valitsee välinpitämättömyyden, tuo valinta itsessään on teko (*karma*), joka kantaa omat seurauksensa (*karma-phala*). Toisaalta myötätunto (*dayā*), anteliaisuus (*dāna*) ja väkivallattomuus (*ahiṃsā*) synnyttävät suotuisia seurauksia (*puṇya*).
Siksi karman lain näkökulmasta kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitys hänen omasta menneisyydestään, vaan koe sinun nykyisyydellesi. Kysymys ei ole siitä, mitä hän ehkä teki joskus, vaan siitä, millaista tulevaisuutta sinä rakennat omilla valinnoillasi juuri nyt. - Anonyymi00023UUSI
Anonyymi00022 kirjoitti:
Kirjoitit:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?
Karman näkökulmasta juuri tämä hetki on ratkaiseva. Kärsivän ihmisen kohtaaminen on samalla oman luonteen (*svabhāva*), oman velvollisuuden (*dharma*) ja oman karman (*karma*) koetinkivi. Jos ihmisellä on mahdollisuus auttaa mutta hän valitsee välinpitämättömyyden, tuo valinta itsessään on teko (*karma*), joka kantaa omat seurauksensa (*karma-phala*). Toisaalta myötätunto (*dayā*), anteliaisuus (*dāna*) ja väkivallattomuus (*ahiṃsā*) synnyttävät suotuisia seurauksia (*puṇya*).
Siksi karman lain näkökulmasta kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitys hänen omasta menneisyydestään, vaan koe sinun nykyisyydellesi. Kysymys ei ole siitä, mitä hän ehkä teki joskus, vaan siitä, millaista tulevaisuutta sinä rakennat omilla valinnoillasi juuri nyt.Kärsivän tuomitseminen tai hänen tilanteensa selittäminen "ansaituksi" ei kuulu karman etiikkaan.
Sen sijaan kärsivän ihmisen kohtaaminen on koe sinun omasta toiminnastasi. Jos sinulla on mahdollisuus auttaa mutta valitset välinpitämättömyyden, juuri siitä syntyy sinulle uutta karmaa (*karma*) ja sen seurauksia (*karma-phala*). Jos taas toimit myötätuntoisesti (*dayā*), väkivallattomasti (*ahiṃsā*) ja täytät moraalisen velvollisuutesi (*dharma*), luot suotuisia karmallisia seurauksia (*puṇya*).
Siksi karman laki ei ohjaa kysymään: "Ansaitsiko hän tämän?", vaan: "Täytinkö minä oman velvollisuuteni tässä tilanteessa?" Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitys hänen menneisyydelleen, vaan koe sinun nykyisyydellesi. - Anonyymi00024UUSI
Anonyymi00023 kirjoitti:
Kärsivän tuomitseminen tai hänen tilanteensa selittäminen "ansaituksi" ei kuulu karman etiikkaan.
Sen sijaan kärsivän ihmisen kohtaaminen on koe sinun omasta toiminnastasi. Jos sinulla on mahdollisuus auttaa mutta valitset välinpitämättömyyden, juuri siitä syntyy sinulle uutta karmaa (*karma*) ja sen seurauksia (*karma-phala*). Jos taas toimit myötätuntoisesti (*dayā*), väkivallattomasti (*ahiṃsā*) ja täytät moraalisen velvollisuutesi (*dharma*), luot suotuisia karmallisia seurauksia (*puṇya*).
Siksi karman laki ei ohjaa kysymään: "Ansaitsiko hän tämän?", vaan: "Täytinkö minä oman velvollisuuteni tässä tilanteessa?" Kärsivä ihminen ei ole ensisijaisesti selitys hänen menneisyydelleen, vaan koe sinun nykyisyydellesi.Karman laki kohdistaa huomion omaan toimintaan, ei toisten arvioimiseen.
Karman näkökulmasta toisen menneisyys on useimmiten tuntematon, mutta oma velvollisuutesi nykyhetkessä on tiedossa. - Anonyymi00025UUSI
Anonyymi00024 kirjoitti:
Karman laki kohdistaa huomion omaan toimintaan, ei toisten arvioimiseen.
Karman näkökulmasta toisen menneisyys on useimmiten tuntematon, mutta oma velvollisuutesi nykyhetkessä on tiedossa."Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Kärsivän tuomitseminen tai hänen tilanteensa selittäminen "ansaituksi" ei kuulu karman etiikkaan.
Karman laki kohdistaa huomion omaan toimintaan, ei toisten arvioimiseen.
Se ei ole sinun asiasi arvioida tai tuomita, miksi toinen ihminen kärsii.
Sinun asiasi on täyttää oma velvollisuutesi (*dharma*) ja auttaa kärsivää.
Jos sinulla on mahdollisuus auttaa mutta jätät auttamatta, juuri siitä syntyy sinun oma karmasi (*karma*) ja sen seuraukset (*karma-phala*).
Karman etiikan näkökulmasta toisen kärsimys ei ole kutsu tuomita, vaan kutsu toimia myötätuntoisesti (*dayā*).
Ratkaisevaa ei ole se, mitä toinen on ehkä tehnyt menneisyydessä, vaan se, mitä sinä päätät tehdä tässä hetkessä. - Anonyymi00026UUSI
Anonyymi00025 kirjoitti:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Kärsivän tuomitseminen tai hänen tilanteensa selittäminen "ansaituksi" ei kuulu karman etiikkaan.
Karman laki kohdistaa huomion omaan toimintaan, ei toisten arvioimiseen.
Se ei ole sinun asiasi arvioida tai tuomita, miksi toinen ihminen kärsii.
Sinun asiasi on täyttää oma velvollisuutesi (*dharma*) ja auttaa kärsivää.
Jos sinulla on mahdollisuus auttaa mutta jätät auttamatta, juuri siitä syntyy sinun oma karmasi (*karma*) ja sen seuraukset (*karma-phala*).
Karman etiikan näkökulmasta toisen kärsimys ei ole kutsu tuomita, vaan kutsu toimia myötätuntoisesti (*dayā*).
Ratkaisevaa ei ole se, mitä toinen on ehkä tehnyt menneisyydessä, vaan se, mitä sinä päätät tehdä tässä hetkessä.Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Se ei voi olla muuta kuin saatanallista kristillistä propagandaa. - Anonyymi00027UUSI
Anonyymi00026 kirjoitti:
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Se ei voi olla muuta kuin saatanallista kristillistä propagandaa.Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Se ei voi olla muuta kuin saatanallista kristillistä propagandaa.
Ajatus siitä, että karman laki tarkoittaisi kärsivien ihmisten tuomitsemista, perustuu usein karman käsitteen yksinkertaistamiseen tai väärinymmärrykseen. Kun kuullaan vain lause "ihminen saa sitä, mitä on ansainnut", siitä voidaan virheellisesti päätellä, että että muiden pitäisi suhtautua häneen välinpitämättömästi.
Karman syvemmässä ymmärryksessä painopiste ei kuitenkaan ole muiden ihmisten menneiden tekojen arvioimisessa, vaan omassa toiminnassa (*karma*) ja omassa velvollisuudessa (*dharma*). Toisen ihmisen karmallisia syitä ei voi nähdä kokonaisuudessaan, joten niiden perusteella tuomitseminen on perusteetonta.
Sen sijaan kärsivän ihmisen kohtaaminen on tilaisuus osoittaa myötätuntoa (*dayā*) ja tehdä oikea teko. Se, miten itse toimit toisen kärsimyksen edessä, on se asia, josta olet vastuussa. - Anonyymi00028UUSI
Anonyymi00027 kirjoitti:
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Se ei voi olla muuta kuin saatanallista kristillistä propagandaa.
Ajatus siitä, että karman laki tarkoittaisi kärsivien ihmisten tuomitsemista, perustuu usein karman käsitteen yksinkertaistamiseen tai väärinymmärrykseen. Kun kuullaan vain lause "ihminen saa sitä, mitä on ansainnut", siitä voidaan virheellisesti päätellä, että että muiden pitäisi suhtautua häneen välinpitämättömästi.
Karman syvemmässä ymmärryksessä painopiste ei kuitenkaan ole muiden ihmisten menneiden tekojen arvioimisessa, vaan omassa toiminnassa (*karma*) ja omassa velvollisuudessa (*dharma*). Toisen ihmisen karmallisia syitä ei voi nähdä kokonaisuudessaan, joten niiden perusteella tuomitseminen on perusteetonta.
Sen sijaan kärsivän ihmisen kohtaaminen on tilaisuus osoittaa myötätuntoa (*dayā*) ja tehdä oikea teko. Se, miten itse toimit toisen kärsimyksen edessä, on se asia, josta olet vastuussa.Ajatus siitä, että karman laki tarkoittaisi kärsivien ihmisten tuomitsemista, perustuu usein karman käsitteen yksinkertaistamiseen tai väärinymmärrykseen.
Se, miten itse toimit toisen kärsimyksen edessä, on se asia, josta olet vastuussa. - Anonyymi00029UUSI
Anonyymi00028 kirjoitti:
Ajatus siitä, että karman laki tarkoittaisi kärsivien ihmisten tuomitsemista, perustuu usein karman käsitteen yksinkertaistamiseen tai väärinymmärrykseen.
Se, miten itse toimit toisen kärsimyksen edessä, on se asia, josta olet vastuussa."Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Missään ei ole yhtään arvovaltaista tekstiä, jossa olisi mainittu, olla välinpitämätön kärsivää kohtaan, eikä se ole esiintynyt missään lähteessä; sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – se on ihmisen keksintö, jonka tarkoituksena on lietsoa vihaa hinduja vastaan. - Anonyymi00030UUSI
Anonyymi00029 kirjoitti:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Missään ei ole yhtään arvovaltaista tekstiä, jossa olisi mainittu, olla välinpitämätön kärsivää kohtaan, eikä se ole esiintynyt missään lähteessä; sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – se on ihmisen keksintö, jonka tarkoituksena on lietsoa vihaa hinduja vastaan."Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Missään ei ole yhtään arvovaltaista tekstiä, jossa olisi mainittu, olla välinpitämätön kärsivää kohtaan, eikä se ole esiintynyt missään lähteessä; sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – se on ihmisen keksintö, jonka tarkoituksena on lietsoa vihaa hinduja vastaan.
Tässä sekaantuu kaksi eri asiaa: karman laki (*karma*) ja ihmisen tapa tulkita sitä. Vaikka karman periaatteeseen kuuluu, että teoilla (*karma*) on seurauksia (*karma-phala*), siitä ei seuraa, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä ihmisiä tai kohdella heitä välinpitämättömästi.
Jos pystyt auttamaan mutta päätät olla auttamatta, kyse on sinun omasta teostasi ja sinun omista karmallisista seurauksistasi.
Ajatus siitä, että karmalaki merkitsisi kärsivien syyllistämistä tai avun epäämistä heiltä, ei perustu mihinkään auktoriteettitekstiin tai oppiin.
Se on hinduja vihaavien kristittyjen oma tulkinta tai väärinkäsitys, jossa karman syy–seurausperiaate sekoitetaan moraaliseen tuomitsemiseen. Karman opetus ei ole: "Älä auta, koska hän ansaitsee kärsimyksensä", vaan: "Katso omia tekojasi ja toimi oikein."
Kärsivän ihmisen kohtaaminen ei ole tilaisuus etsiä hänen syyllisyyttään, vaan tilaisuus osoittaa myötätuntoa (*dayā*) ja täyttää oma velvollisuutesi (*dharma*). - Anonyymi00031UUSI
Anonyymi00030 kirjoitti:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Missään ei ole yhtään arvovaltaista tekstiä, jossa olisi mainittu, olla välinpitämätön kärsivää kohtaan, eikä se ole esiintynyt missään lähteessä; sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – se on ihmisen keksintö, jonka tarkoituksena on lietsoa vihaa hinduja vastaan.
Tässä sekaantuu kaksi eri asiaa: karman laki (*karma*) ja ihmisen tapa tulkita sitä. Vaikka karman periaatteeseen kuuluu, että teoilla (*karma*) on seurauksia (*karma-phala*), siitä ei seuraa, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä ihmisiä tai kohdella heitä välinpitämättömästi.
Jos pystyt auttamaan mutta päätät olla auttamatta, kyse on sinun omasta teostasi ja sinun omista karmallisista seurauksistasi.
Ajatus siitä, että karmalaki merkitsisi kärsivien syyllistämistä tai avun epäämistä heiltä, ei perustu mihinkään auktoriteettitekstiin tai oppiin.
Se on hinduja vihaavien kristittyjen oma tulkinta tai väärinkäsitys, jossa karman syy–seurausperiaate sekoitetaan moraaliseen tuomitsemiseen. Karman opetus ei ole: "Älä auta, koska hän ansaitsee kärsimyksensä", vaan: "Katso omia tekojasi ja toimi oikein."
Kärsivän ihmisen kohtaaminen ei ole tilaisuus etsiä hänen syyllisyyttään, vaan tilaisuus osoittaa myötätuntoa (*dayā*) ja täyttää oma velvollisuutesi (*dharma*)."Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Se on hinduja vihaavien kristittyjen oma tulkinta tai väärinkäsitys, jossa karman syy–seurausperiaate sekoitetaan moraaliseen tuomitsemiseen. Karman opetus ei ole: "Älä auta, koska hän ansaitsee kärsimyksensä", vaan: "Katso omia tekojasi ja toimi oikein." - Anonyymi00032UUSI
Anonyymi00031 kirjoitti:
"Niin, mutta eikös ne huonot tilanteet juuri ole sitä huonoa karmaa, jonka ihminen on omalla huonolla/pahalla käytöksellään itselleen ansainnut?"
Mistä ihmeestä nämä tietämättömät ihmiset ovat edes saaneet ajatuksen, että meidän pitäisi tuomita kärsiviä?
Se on hinduja vihaavien kristittyjen oma tulkinta tai väärinkäsitys, jossa karman syy–seurausperiaate sekoitetaan moraaliseen tuomitsemiseen. Karman opetus ei ole: "Älä auta, koska hän ansaitsee kärsimyksensä", vaan: "Katso omia tekojasi ja toimi oikein."Karman opetus ei ole: "Älä auta, koska hän ansaitsee kärsimyksensä", vaan: "Katso omia tekojasi ja toimi oikein."
Siksi karman ymmärtäminen ei johda kylmyyteen vaan vastuullisuuteen: toisen kärsimys ei ole peruste jättää auttamatta, vaan mahdollisuus osoittaa, millaisia tekoja itse valitset tehdä. - Anonyymi00033UUSI
Anonyymi00032 kirjoitti:
Karman opetus ei ole: "Älä auta, koska hän ansaitsee kärsimyksensä", vaan: "Katso omia tekojasi ja toimi oikein."
Siksi karman ymmärtäminen ei johda kylmyyteen vaan vastuullisuuteen: toisen kärsimys ei ole peruste jättää auttamatta, vaan mahdollisuus osoittaa, millaisia tekoja itse valitset tehdä.Ne, jotka uskovat karmalakiin, eivät koskaan syytä ketään; ainoastaan tietämättömät ja ahdasmieliset kristityt syyttävät täsät hinduja.
Missään ei ole yhtään arvovaltaista tekstiä, jossa olisi mainittu, olla välinpitämätön kärsivää kohtaan, eikä se ole esiintynyt missään lähteessä; sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – se on ihmisen keksintö, jonka tarkoituksena on lietsoa vihaa hinduja vastaan. - Anonyymi00034UUSI
Anonyymi00033 kirjoitti:
Ne, jotka uskovat karmalakiin, eivät koskaan syytä ketään; ainoastaan tietämättömät ja ahdasmieliset kristityt syyttävät täsät hinduja.
Missään ei ole yhtään arvovaltaista tekstiä, jossa olisi mainittu, olla välinpitämätön kärsivää kohtaan, eikä se ole esiintynyt missään lähteessä; sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – se on ihmisen keksintö, jonka tarkoituksena on lietsoa vihaa hinduja vastaan.Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette?
Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.
Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.
Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?
Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?
Te kutsutte Saatanaa (ei ole väliä, että allegorista) Jumalaksi. - Anonyymi00035UUSI
Anonyymi00034 kirjoitti:
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette?
Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.
Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.
Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?
Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?
Te kutsutte Saatanaa (ei ole väliä, että allegorista) Jumalaksi.Eläimillä on kehittyneempi havainnoinnin taso kuin kasveilla.
Mutta ihminen on erityisessä asemassa, koska hänellä on äly ja valinnan mahdollisuus.
Tämän ansiosta hän voi ohjata omaa elämäänsä. - Anonyymi00036UUSI
Anonyymi00035 kirjoitti:
Eläimillä on kehittyneempi havainnoinnin taso kuin kasveilla.
Mutta ihminen on erityisessä asemassa, koska hänellä on äly ja valinnan mahdollisuus.
Tämän ansiosta hän voi ohjata omaa elämäänsä.Siksi voidaan sanoa: ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen
- Anonyymi00037UUSI
Anonyymi00036 kirjoitti:
Siksi voidaan sanoa: ihmiskeho tekee olennosta biologisesti ihmisen, mutta tietoisuuden kehitys tekee hänestä todellisen ihmisen
Ihmiskeho ei tarkoita, että on ihminen!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121103
- 33829
- 55818
- 65767
Sinulle nainen
Koitan vihdoin jättäytyä täältä pois. Taas koko illan tänne tullut vain jotain pilkkaus viestejä, ei jaksa tuollaista. M78684Tää on todella huvittavaa seurata näiden savolaisten
naapurusten piikittelyä ja vihanpitoa toisilleen netissä. Näyttää siltä, että Mehtoselle alkaa tulla isäukon piirteet e37663Kuka mölyapina
Kuka saatanan vittu naama mölisee sunnuntaiaamuna jolla ei oo edes lauluääntä. Yön kuulunut jonkun ajan mölinää sisälle14589- 16547
Kuhmosta (kyseenalaiseen) kuuluisuuteen
Naapurikylän, siis Nurmeksen suurin tubettaja on iskenyt naisen Kuhmosta. Kertoo kanavallaan naisen olevan hyvä rakastel3532Salaattirosvo
Sinulle tiedoksi joka varastit salaatit viime yönä kasvulootasta,jäit riistakameraan🤣🤣🤣. Tulehan selvittelemään asia22532