Hei!
Olen jäänyt leskeksi muutama kuukausi sitten ja kaipaan kohtalotovereita ajatusten vaihtoon.
Elämä on vaihtelevaa, välillä sujuu ja välillä taas ei. Hän kuoli parhaassa iässä mutta ehti sairastaa lähes vuoden. Olen ns.nuori leski. Winkkujen sivuille olen hakeutumassa mutta toistaiseksi en ole vielä päässyt!!
terveisin,
Minnukka
leskeksi jääminen
lesken lehti
25
11019
Vastaukset
- ja..
lämmin osanottoni suuressa surussasi.
Itse en ole joutunut kokemaan samaa, mutta olen muista syistä käynyt kirj. os. www.verkkoklinikka.fi/keskustelut/Läheisen kuolema, sieltä voisit sinäkin löyää vertaistukea.
Jaksamisia!- 4v.4kk
Mieheni kuolemasta, hän sairasti vajaa 2v. Onneksi lapset ja hyvät ystävät olivat vierellä, heidän kanssa jaksoin kulkea sen vaikean tien.
- Jaksamista
Halaus, koita jaksaa, itse olen kokenut saman, tiedän tarkkaan tunteesi... VOIMIA
- catz
Jaksamista kirjoitti:
Halaus, koita jaksaa, itse olen kokenut saman, tiedän tarkkaan tunteesi... VOIMIA
Otan osaa suureen suruusi.
Voimia sinulle jokaiseen päivään.
Tiedän että arki on sinulle vaikeaa. Vie aikaa ennen kuin on rakentanut oman maailman johon ei pois mennyt ole osallisena.
Itse jäin 1v 3kk sitten keski ikäiseksi leskeksi.
Vieläkin on arki asioita joissa kaipaan miestäni.
Kysy täältä olisko sinun paikkakunnalla nuorten leskien kokoontumisia http://www.elakeliitto.fi/
- suna45
ensin isän -97 ystävänpäivänä ja mieheni heti perään huhtikuussa en muista miten eteenpäin menin.mutta ,mutta! ja nyt menetin rakkaan siskoni 2 vuot sitten ja vieläkin ikävöin usein ihan kyyliin asti!
- Papu
Ihmisen kuori on kuin perhosen kotelo. Kun sielu on päässyt vapaaksi niin kyllä se odottaa jälleennäkemistä paremmassa paikassa.
- myös nuori leski
Papu kirjoitti:
Ihmisen kuori on kuin perhosen kotelo. Kun sielu on päässyt vapaaksi niin kyllä se odottaa jälleennäkemistä paremmassa paikassa.
Minä olen vasta 3 viikkoa kärsinyt leskenä, mutta vaimoni sairaus kesti n. 2.5 vuotta.
Näin 3 lapsen kanssa päivät kyllä kuluu mutta illat on sitten sitä haikeaa aikaa. Tosi nyt on virastot kierrättäneet minua urakalla, kun kaikki oli yhteistä niin on yllättänyt moni asia, esim. kauppojen etukortit, pankkikortit ym.. lakkasi toimimasta, kun en ollut hoksannut hakea omia kortteja. No se on ehkä murheista pienin... - Anonyymi
myös nuori leski kirjoitti:
Minä olen vasta 3 viikkoa kärsinyt leskenä, mutta vaimoni sairaus kesti n. 2.5 vuotta.
Näin 3 lapsen kanssa päivät kyllä kuluu mutta illat on sitten sitä haikeaa aikaa. Tosi nyt on virastot kierrättäneet minua urakalla, kun kaikki oli yhteistä niin on yllättänyt moni asia, esim. kauppojen etukortit, pankkikortit ym.. lakkasi toimimasta, kun en ollut hoksannut hakea omia kortteja. No se on ehkä murheista pienin...Tiedän tuon tunteen, kun mikään ei tunnu toimivan.
Otan osaa, ja tiedän miltä Sinusta tuntuu. Mutta onneksi sulla on lapset siinä vierellä.
Osasit kuitenkin jotenkin varautua tulevaan kuolemaan. Minä en osannut varautua millään lailla, kun avomieheni kuoli kotona yllättäin ennen työhön lähtemistä. Oli terve mies, niin ainakin luultiin. Ruumiin avaus on tehty, mutta tietoa en ole saanut . Hautajaiset ovat nyt lauantaina. Paperisota on kauhea.
Nyt sun on alettava selviytymään yksin päivän askareissa ja joka päivä oppii uutta.
Suru tulee muuttamaan muotoaan ajan kuluessa, niin minulle on kerrottu.
Itse olen vieläkin jotenkin aloitekyvytön kaikessa., mutta kun työtäkin pitäisi tehdä.
Toivon Sinulle voimia kaikessa, kyllä elämä kantaa!💕
- simpukka
oma äitini jäi leskeksi 25-vuotiaana, kahden pienen lapsen kanssa isäni tehtyä itsemurhan.
kyllä se vielä usein sitä itkee. mutta on mielestäni selvinnyt kuitenkin loistavasti kaiken muunkin kamalan kokemansa jälkeen. olen äidistäni ylpeä. hän on vahva. muutenkin elämässään menestynyt nainen. voimia sinulle. - Uneton
Hei!
Mieheni äkillisestä kuolemasta tuli 7.8 vuosi täyteen. Tämä vuosi on ollut melkoisen sekavaa aikaa. Tuntuu, että koko elämä pitää rakentaa uusiksi. Olimme naimisissa 24 v (9.8 olisi tullut 25 v täyteen)ja olimme tottuneet tekemään yhdessä melkein kaiken, jopa ruokaostoksilla käynnit hoidimme yhdessä. Enimmäkseen viihdyimme aina kotona. Nyt on pitänyt opetella tekemään kaikki yksin ja voin sanoa, että kyllä se on ollut vaikeaa. Tiheästi on vieläkin orpo, yksinäinen ja ahdistava olo. Sururyhmässä kävin kerran, mutta en tuntenut kuuluvani sinne. Alkuaikoina eräs lääkäri antoi minulle hyvän neuvon, jota olen yrittänyt toteuttaa eli "ota ja ajattele vain päivä kerrallaan eteenpäin". Näin teen vieläkin. Usean kuukauden ajan ajattelin aina illalla, että "taas on yksi päivä illassa". Pitkään olin myös "vihainen" miehelleni, kun hän "jätti" minut yksin tänne ja toivoin että hän tulisi hakemaan minutkin sinne "jonnekin". Tätä on niin vaikea kirjoittaa, nytkin itkettää koko ajan. Voimia sinulle ja koeta ajatella vain päivää kerrallaan eteenpäin. Terv. Kohtalotoveri- joutsen
Löysin vihdoinkin kanavan missä oli keskustelua yksin jäämisen vaikeudesta, keskustelua olisi hyvä jatkaa koska asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole minkäänlaista sururyhmää. Vaikeinta onkin sekun pitää oppia olemaan yksin. Eikä kukaan enää odota
- liisabet
osan otto sinulle lesken lehti
itse jäin leskeksi 3vuotta sitten.silloin tuntui
ettei enää ole mitään.
mieheni meni äkillisesti sydänkohtaukseen kerettiin olla 25vuotta naimisissa pidimme kolme viikko aikaisenmin hopeahääpäivä juhlat.
sitten kaikki tuli kuin salama kirkaalta taivaalta.
jäi yksin oli niin orpo olo ei tienyt oikeen miten jaksaa eteenpäin.mutta kaiken tuskan keskellä jaksoi
uskoa.että kyllä mä tästä selviän.mutta vuosi oli tosi tuskaa.pelotti se kauhea yksinäisyys.
mutta niin alkoi taas näyttää vähän valoisanmalta.
kun jaksoi taistella.
jaksamista sulle kovasti ja voimia.- nainen
Voimia teille kaikille.
Olen juuri tullut haudalta.Tänään tulee 3 v mieheni kuolemasta.Sairaus kesti 1v 4 kk.
Elämän on jatkuttava,vaikka tuntuu joskus,ettei tämä elämä ollut näin tarkoitettu.Itsestään selvyydet ovat aikaa jo kadonneet elämästäni.Olimme 38 v aviossa.Mieheni sanoi "joskushan hyvä elämäkin päättyy" ja "kyllä sinä pärjäät".
Kyllähän sitä pärjää,mutta se ikävä ja kaipaus sitä ei voi muuttaa miksikään. - nilo
Moi teille kaikille! minä menetin miehen noin vajaa 3 kk sitten. On tosi ikävä häntä.Monet sukulaiset ei ole hautajaisten jälkeen ottaneet yhtyttä!Toiset kyselee kaikenlaista ja kääntävät takkinsa eivät tule juttusille.Ne jotka eivät ole ennenkään yhteydessä eivät juuri tue sinua surunaikanakaan,Tosi ystävä soittaa ja auttaa,
- Surunauha
Tunteesi ovat kovin tutut.
Menetin mieheni 2 kk sitten; hän menehtyi sydänkohtaukseen ilman ennakkovaroitusta, ilman oireita, mitään. Olen kulkenut tätä surun tietä välillä pystyssä askeltaen, välillä maaten rähmälläni jossakin syvällä kuopan pohjalla. Olen noussut ylös joskus oman päättäväisyyteni avulla, joskus ystävän turvin. Ja parasta on arki ja lapset (v. 11 ja 14).
Tänään on helpompaa kuin eilen. Surusta on kai hioutunut pois kovinta tuskaa. Olenkohan oppinut elämään sen kanssa?
Ajattelen, että vuodessa on 52 viikkoa ja minä elän ne; tuli mitä tuli. Sitten on vuosipäivä ja alkaa uusi vuosi, 52 viikkoa.
Olehan armollinen itsellesi.- Anonyymi
Otan osaa 💕
Minun on hyvin helppo ymmärtää tunteitasi, koska oma mieheni kuoli nyt tammikuussa.
Ei kai tässä auta muu kuin eteenpäin…vaikka sydän särkyy.
Yritä vaan jaksaa ja selvitä siitä paperi byrokratiasta., joka on edessä vielä.
Minusta tuli alussa toimintakyvytön. , en saanut aikaan mitään, mutta nyt pikkuhiljaa
Elämä alkaa voittaa!
- Välähdys
Jäin leskeksi viikko sitten. Mieheni kuoli onnettomuudessa ja jätti jälkeensä minun lisäkseni myös pian syntyvän esikoisemme. Vielä en oikein edes tajua mitä kaikkea tämä merkitsee. Ensimmäinen viikko on mennyt ihmisten surunvalitteluja vastaanottaessa ja käytännön asioita järjestäessä. Voin vain kuvitella millaista sitten tulee olemaan kun arki alkaa...Toisaalta syntyvä vauvamme pitää varmaan minut elämässä kiinni mutta toisaalta se tulee olemaan kaksin verroin raskaampaa aikaa. Tosin vauvan hoitoapua on varmasti paljon tarjolla mistä olen jo nyt kiitollinen. Välillä tulee hetkiä että tuntuu etten halua koko vauvaa enkä jaksa jatkaa ilman miestäni, jonka kanssa olimme hyvin läheiset ja onnellisia, mutta aina välillä tulee välähdyksiä että kyllä tämä elämä tästä vielä selviää ja jatkuu. Aika sekava olo vielä toistaiseksi ja niin kai se kuuluu asiaankin kun ei hautajaisiakaan ole vielä vietetty.
- Myös nuori leski
Eilen tuli kuukausi vaimoni kuolemasta, eikä vielä kovin todelliselta tunnu jotenkin kuukausi on mennyt niinkuin usvassa. Toki on ollut paljon tekemistä kun minulle jäi kolme lasta ja on muutoinkin hautajaisissa ym... paljon järjesteltävää. Torstaina yritän suoriutua töihin, joten jospa arki auttaisi. Voimia sinulle pienen lapsesi kanssa tiedän tunteen pelosta miten selviää eteenpäin, minulla oli tilanne että nuorin lapsista oli 3 kk kun vaimoni sairastui syöpään ja sitä sairautta kesti 2 vuotta, jonka ajan pelkäsin tulevaisuutta mutta yllättävästi löytyy henkisiä voimia jaksaa kun on omista lapsista kyse. Yksinäisillä on varmaan vielä vaikeampaa??
- Surunauha
Myös nuori leski kirjoitti:
Eilen tuli kuukausi vaimoni kuolemasta, eikä vielä kovin todelliselta tunnu jotenkin kuukausi on mennyt niinkuin usvassa. Toki on ollut paljon tekemistä kun minulle jäi kolme lasta ja on muutoinkin hautajaisissa ym... paljon järjesteltävää. Torstaina yritän suoriutua töihin, joten jospa arki auttaisi. Voimia sinulle pienen lapsesi kanssa tiedän tunteen pelosta miten selviää eteenpäin, minulla oli tilanne että nuorin lapsista oli 3 kk kun vaimoni sairastui syöpään ja sitä sairautta kesti 2 vuotta, jonka ajan pelkäsin tulevaisuutta mutta yllättävästi löytyy henkisiä voimia jaksaa kun on omista lapsista kyse. Yksinäisillä on varmaan vielä vaikeampaa??
Olen todella pahoillani. Omaan suruuni sekoittuu surua puolestanne; kannan sitä hetkisen.
Alan ymmärtää, mitä vertaisten tuki tarkoittaa. Itse olen ollut töissä muutaman viikon ja on sujunut kohtuullisen hyvin. Yöt ovat levottomia ja nukun nukahtamislääkkeen avulla. Kotityöt taitaa vähän kärsiä, mutta ei se mitään. Vähän kerrallaan ja olen ainakin päässyt tänne saakka.
Työterveyslääkärini kertoi Nuorten leskien yhdistyksestä. Hain lisätietoa toiminnasta Eläkeliiton kautta. Toivottavasti sinun paikkakunnallasi olisi tällainen ryhmä.
Itse kaipaan jo sellaista vertaisryhmää, jossa on kaltaisiani hiljattain leskeksi jääneitä, nuoria ja lapsellisia. Ystävät ovat rakkaita ja äärettömän tärkeitä, mutta en halua käyttää heitä loputtomasti tukena surussani.
Yrittäkää löytää vertaistukea. Ja jaksetaan taas huomiseen. - Leskinainen*
Voimia sinulle ystäväin, koita jaksaa
- Riina
Minäkin jäin leskeksi kuukausi sitten. Mieheni kuoli syöpään.Sairasti 3 vuotta. Hoidin häntä kotona loppuajan kotisairaanhoitajan turvin. Olin vierellä hänen kuolemansa hetkellä. Se oli uskomattoman hieno kokemus, jota en unohda koskaan. Tiedän, että hänen on nyt hyvä olla. Hänen elämänsä ei ollut enää ihmisarvoista. Minulla on vain ikävä..elämäni rakkaus on poissa. Yritän opetella elämään itsenäisen naisen elämää. Olen 51 v. Lapset ovat lähteneet jo pois kotoa. Onneksi minulla on kaksi ihanaa koiraa. Nyt voin itse päättää elämästäni. Välillä se sujuu ihan hyvin - välillä tunnen itseni ihan yksinäiseksi. Ei ole enää sitä "meidän juttua". Suru pitää vain surra. Töihin en ole vielä kyennyt palaamaan. Paras lääke lienee aika...muistoista aika rakentaa lohdutuksen....
- Kallion Kundi
Ei leskeks jääminen ole helppoa! Jäin itse miehenä tämän vuoden pääsiäisenä. Ei se vielä ole helpottanut, sänky on tyhjä, unettomat yöt, käsi yöllä hapuilee rakasta, tyhjä sänky. Ei se tyyny kainalossa auta!
Jos olis emäntä kattomassa missä kunnossa tää kämppä on niin tulis korville heti. ei vaan jaksa, eilen kävin viemässä punasen kanervan ja laitoin kynttilän palamaan ja itkin.
En tiedä kokeeko nainen leskeyden eritavalla? Meillä oli aikuiset lapset ja lapsenlapsetkin jo lähes aikuisia?
Itku se vaan kuitenkin tulee ja masennus, pitäisi varmaan hakea tukea toisista kohtalotovereista? Sattuu se 24/7, ei sille voi mitään. - jk
vai niin
- Anonyymi
Hei.Minnukka.Otan osaa suruusi.Jäin itse leskeksi puoli vuotta sitten ja välillä on päiviä jolloin tuntuu tosi ikävältä..mieletön kaipuu jne..toisinaan taas helpompia päiviä.Ystävien tuki (silloin kun ovat läsnä tai puhelimen välityksellä)auttaa sillä hetkellä,mutta taas kun jää yksin,niin vaikeampaa...tosin olen huomannut,että ensimmäisiin kuukausiin verrattuna on jo helpompaa..eli niinkuin monet toteaa ..elämn täytyy vaan jatkua..Hyviä vointeja toivottelee Patu.
- Anonyymi
Jäin leskeksi yli 10v. sitten ja ainoa huoleni aikoinaan oli alaikäiset lapsemme, itseni tiesin aina pärjääväni, koska olin siihen astikin pärjännyt. Lapsemme on pärjänneet mielestäni todella hyvin, vaikka heillä ei ole ollut toista vanhempaa, johtuen varmaankin siitä, ettei ko. vanhempi eläissäänkään ottanut osaa lastensa asioihin. Tokihan tämä on katkeraa, mutta olen satavarma, että meitä leskiä on myös niissä, jotka eivät itke/sure menehtynyttä puolisoa. Voimia kuitenkin kaikille tilanteesta riippuen!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123760MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar761980Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421608Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin831267Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671077Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331018Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214898Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60873- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3788