Miksi tänne palstalle

On helppo yhtyä siihen mielipiteeseen, että hauskuuttaminen on, ei vaan vaikea laji, vaan erittäin vaikea laji.
Edesmennyt kansan hauskuuttaja Pertti "Spede" Pasanen sanoikin usein haastatteluissa, että hauskana oleminen on tosi vakava juttu.
Uutiset televisiossa ovat usein täynnä onnettomuuksia, murhia ja sotia, siis tosi vakavia asioita. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi on jotkut uutistoimitukset ottaneet tavaksi asittää katsojille ns. loppukevennyksen.
Se on varmaankin erinomaista "sielun hoitoa" vakavien asioiden jälkeen.
Miksei täällä keskustelupalstoillakin voisi käyttää samaa konseptia, ensin asiaa, vakavaakin ja lopuksi vitsi tai jokin muu loppukevennys.
Tässä tulee nyt esimerkki.
Eräässä lounais-suomalaisessa seurakunnassa oli menossa piispantarkastus. Kahvitauolla piispa kysyi seurakunnan kirkkoherralta, että "mikäs se on teillä kuolleisuus?" "Se on ollut yksi per nuppi" vastasi kirkkoherra.

Myönnän moittineeni moninikkeilyä, jopa usein.

Yhdyssanoista olen maininnut yleisluontoisesti, että ne olisi oikeampaa kirjoittaa yhteen.

Pilkkujen käyttö väärädssä paikassa aiheuttaa sekaannusta.

Teen itsekin virheitä ja olisin kiitollinen jos joku palstalla kirjoittaisi hyvästä suomen kielestä. Yksi hyvä viesti on ollutkin!

Anteeksi osaan pyytää loukkauksiani. Yritän oppia minäkin!

huvittaa en säännön vuoksi,tai olen panematta ,jos on käynyt vain yhden päivän viikosta koulua ja siitäkin ollut nurkassa ja eteisessä puolet ajasta, ei voi vaatia enempää

näytän vaikkapa pyrstöni, niin heti ärsytän!

sarkikala kirjoitti:

näytän vaikkapa pyrstöni, niin heti ärsytän!

Eli virikkeitä netin ulkopuolelta. Nytkin tulee livenä Runoraati.
Ihailen ja kadehtin noita esiintyjiä tässä taiteiden yöpläjäyksessä.

Tuo vihreä k-edust. ehkä liian näyttävässä paikassa!

capt.cöpenick kirjoitti:

Eli virikkeitä netin ulkopuolelta. Nytkin tulee livenä Runoraati.
Ihailen ja kadehtin noita esiintyjiä tässä taiteiden yöpläjäyksessä.

Tuo vihreä k-edust. ehkä liian näyttävässä paikassa!

Lue lisää

"Tuo vihreä k-edust. ehkä liian näyttävässä paikassa!"

Eikös sitä väitetä vihannesten olevan terveellisiä?

---
Ai niin (lyö kädellä otsaansa niistäen toisella nenänsä) - tuo 'k-edust.' ei tarkoittanutkaan kasvikunnan, vaan kansan edustajaa - siis kansanedustajaa.

sarkikala kirjoitti:

näytän vaikkapa pyrstöni, niin heti ärsytän!

Ei palstoilla tarvitse esittää edes mainitsemaasi osaa.
Tänne voi kirjoittaa ja lähetellä viestinsä kaikki, ilman ominaisuuksiensa esittelyä.
Ainut aihe mikä tänne ei ole suotava on toisten kirjoittajien herjaaminen, tahi panettelu.

Kirjoittelemisiin.

BilMan kirjoitti:

Ei palstoilla tarvitse esittää edes mainitsemaasi osaa.
Tänne voi kirjoittaa ja lähetellä viestinsä kaikki, ilman ominaisuuksiensa esittelyä.
Ainut aihe mikä tänne ei ole suotava on toisten kirjoittajien herjaaminen, tahi panettelu.

Kirjoittelemisiin.

Lue lisää

oikeassa!?

BilMan kirjoitti:

Ei palstoilla tarvitse esittää edes mainitsemaasi osaa.
Tänne voi kirjoittaa ja lähetellä viestinsä kaikki, ilman ominaisuuksiensa esittelyä.
Ainut aihe mikä tänne ei ole suotava on toisten kirjoittajien herjaaminen, tahi panettelu.

Kirjoittelemisiin.

Lue lisää

Eläkeläisten moraalia ja kielenkäyttöä vaalitaan huolella.
Toista on niillä palstoilla, joille ei ole sheriffiä saatu. Linkit suoraan pornosivuille saa olla paikallaan vaikka niistä huomautetaan.

Me kuitenkin olemme turvassa täällä.

toista muilla palstoilla kirjoitti:

Eläkeläisten moraalia ja kielenkäyttöä vaalitaan huolella.
Toista on niillä palstoilla, joille ei ole sheriffiä saatu. Linkit suoraan pornosivuille saa olla paikallaan vaikka niistä huomautetaan.

Me kuitenkin olemme turvassa täällä.

Lue lisää

Jotenkin hupaisaa että 70 sivuilla on tiukka kuri.
Eiköhän tässä iässä ole nähty yhtä ja toista.
Vai pitääkö meitä suojella turmelukselta kun aletaan tulla lapseksi jälleen.

¤aina kirjoitti:

Jotenkin hupaisaa että 70 sivuilla on tiukka kuri.
Eiköhän tässä iässä ole nähty yhtä ja toista.
Vai pitääkö meitä suojella turmelukselta kun aletaan tulla lapseksi jälleen.

Lue lisää

olla niinkin!?

¤aina kirjoitti:

Jotenkin hupaisaa että 70 sivuilla on tiukka kuri.
Eiköhän tässä iässä ole nähty yhtä ja toista.
Vai pitääkö meitä suojella turmelukselta kun aletaan tulla lapseksi jälleen.

Lue lisää

Kai olet selvillä, että vanhainkodeissa ja eläkeläisten asuntoloissa on tarkkaan katsottu, missä henkilöt ruokasalissa istuvat, että ei ole alkkohoolia kaapeissa, että tupakinpolttoa ei missään nimessä harrasteta sisällä, mieluummin ei ulkonakaan, että aamuhartaudet ja yhteiset retket naapurikunnan seurakuntakotiin ovat kovin suositeltavia virkistyshetkiä.

Kyllä meidän, toistaiseksi kotona olevien, on opeteltava takaisin niihin säänöksiin, joiden rajoittamaa elämää jo nuoruudessamme elimme. On sitten helpompaa, kun pääsemme eläkeläisryhmiin vanhainkodissa.

¤aina kirjoitti:

Jotenkin hupaisaa että 70 sivuilla on tiukka kuri.
Eiköhän tässä iässä ole nähty yhtä ja toista.
Vai pitääkö meitä suojella turmelukselta kun aletaan tulla lapseksi jälleen.

Lue lisää

Ei täällä ole mitään aikuiskuria, häiriöviestit vain poistetaan, joko sheriffin tai Ylläpidon taholta.

¤aina kirjoitti:

Jotenkin hupaisaa että 70 sivuilla on tiukka kuri.
Eiköhän tässä iässä ole nähty yhtä ja toista.
Vai pitääkö meitä suojella turmelukselta kun aletaan tulla lapseksi jälleen.

Lue lisää

Tyydymme siihen, että rajojamme on tiukennettu niin, että keskustelu tyrehtyy.
On nääs niin, etä alamme vaania toistemme kirjoituksia ja käymme kiinni pilkkuvirheistä alkaen toisen tekstiin.
Emme salli, että joku on toista mieltä. Jos on, pitää muiden vähän tölväistä. Näin se kapinallinen oppii!

Briljeerata(ransk) loistaa esiintymisellään,säkenöidä.
Varmaan lava-artistien arsenaaliin kuuluvia ominaisuuksia.

Varmaan se ylivertaiseksi itsensä tuntevan viestiin vastaavan
mielessä voi käydä kun torpedoi kirjoituksen maan rakoon.

Pakko sanoa itselleen; siitäs sait kun menit todistamaan tyhmyytesi
oikein kirjallisesti.

Jotkut "tyrmäystipat"; kirjautuvat ns. rekisteriin.

capt.cöpenick kirjoitti:

Briljeerata(ransk) loistaa esiintymisellään,säkenöidä.
Varmaan lava-artistien arsenaaliin kuuluvia ominaisuuksia.

Varmaan se ylivertaiseksi itsensä tuntevan viestiin vastaavan
mielessä voi käydä kun torpedoi kirjoituksen maan rakoon.

Pakko sanoa itselleen; siitäs sait kun menit todistamaan tyhmyytesi
oikein kirjallisesti.

Jotkut "tyrmäystipat"; kirjautuvat ns. rekisteriin.

Lue lisää

Kyllä luen tosi mielelläni viestejä, joissa on jotain!

kuitenkin! kirjoitti:

Kyllä luen tosi mielelläni viestejä, joissa on jotain!

Etkö ole tosiaankaan huomannut säkeniä joita palstalla lentelee?
Jospa itsekin lisäisit jutuillasi vaikka säkenöiviä briljantteja.

Oma apu paras apu... jopa säkenöivien viestien kirjoittamisessa.

Kuhan et hauku tyhmäksi, asiattomaksi etkä mihinkään kelpaamattomaksi ihmisyksilöksi niin viestisi saa olla paikallaan.

Noin tuhannes kerta vielä!! Älä kirjoita viestiäsi herjaviestin perään!

kovinkaan paljon keskustella urheilusta ja politiikasta!? Vai kuinka?

sarkikala kirjoitti:

kovinkaan paljon keskustella urheilusta ja politiikasta!? Vai kuinka?

Ei taidetakaan, olen vissiin vain lukenut väärin.
Koska itse en ole kiinnostunut urheilusta lainkaan, niin ehkä näen sitä sielläkin missä koko asiasta ei mainita mitään.


Ja eihän minun sellaisia tarvitse lukea, vaikka niitä olisi kuinka paljon. Eikös vain?

fiiuliN kirjoitti:

Ei taidetakaan, olen vissiin vain lukenut väärin.
Koska itse en ole kiinnostunut urheilusta lainkaan, niin ehkä näen sitä sielläkin missä koko asiasta ei mainita mitään.


Ja eihän minun sellaisia tarvitse lukea, vaikka niitä olisi kuinka paljon. Eikös vain?

Lue lisää

ja sillä sipuli!

En missään nimessä moiti nykyisiä enkä entisiä kirjoittajia.
Ihmettelen vain itseäni, miksi en tunne mitään mielekiintoa vastailemaan.

Silloin joskus "kaakatin kanalauman ykkösenä", aina suuna ja päänä ja olin hirveän innostunut.
Mikä lienee vienyt innostukseni.

En odota että toiset kirjoittaisivat niitä mielenkiintoisia asioita (joku mainitsi niin ) kaikkihan täällä olevat ovat mielenkiintoisia, mutta miksi juuri minulta on kirjoitusinto kadonnut.
Todellakin haluaisin kirjoittaa, mutta kun vaan en löydä päästäni mitään kirjoitettavaa.

Joku ajattelee varmaankin, "kylläpä ainakin osaa ruinata tuo fiiulin"

fiiuliN kirjoitti:

En missään nimessä moiti nykyisiä enkä entisiä kirjoittajia.
Ihmettelen vain itseäni, miksi en tunne mitään mielekiintoa vastailemaan.

Silloin joskus "kaakatin kanalauman ykkösenä", aina suuna ja päänä ja olin hirveän innostunut.
Mikä lienee vienyt innostukseni.

En odota että toiset kirjoittaisivat niitä mielenkiintoisia asioita (joku mainitsi niin ) kaikkihan täällä olevat ovat mielenkiintoisia, mutta miksi juuri minulta on kirjoitusinto kadonnut.
Todellakin haluaisin kirjoittaa, mutta kun vaan en löydä päästäni mitään kirjoitettavaa.

Joku ajattelee varmaankin, "kylläpä ainakin osaa ruinata tuo fiiulin"

Lue lisää

Piti vastata tuolle "hentun liisalle", mutta köpelösti kävi, pistin väärään paikkaan.

fiiuliN kirjoitti:

En missään nimessä moiti nykyisiä enkä entisiä kirjoittajia.
Ihmettelen vain itseäni, miksi en tunne mitään mielekiintoa vastailemaan.

Silloin joskus "kaakatin kanalauman ykkösenä", aina suuna ja päänä ja olin hirveän innostunut.
Mikä lienee vienyt innostukseni.

En odota että toiset kirjoittaisivat niitä mielenkiintoisia asioita (joku mainitsi niin ) kaikkihan täällä olevat ovat mielenkiintoisia, mutta miksi juuri minulta on kirjoitusinto kadonnut.
Todellakin haluaisin kirjoittaa, mutta kun vaan en löydä päästäni mitään kirjoitettavaa.

Joku ajattelee varmaankin, "kylläpä ainakin osaa ruinata tuo fiiulin"

Lue lisää

... syntyisikö pienet runonpätkät? Suuretkin maistuisivat!

fiiuliN kirjoitti:

En missään nimessä moiti nykyisiä enkä entisiä kirjoittajia.
Ihmettelen vain itseäni, miksi en tunne mitään mielekiintoa vastailemaan.

Silloin joskus "kaakatin kanalauman ykkösenä", aina suuna ja päänä ja olin hirveän innostunut.
Mikä lienee vienyt innostukseni.

En odota että toiset kirjoittaisivat niitä mielenkiintoisia asioita (joku mainitsi niin ) kaikkihan täällä olevat ovat mielenkiintoisia, mutta miksi juuri minulta on kirjoitusinto kadonnut.
Todellakin haluaisin kirjoittaa, mutta kun vaan en löydä päästäni mitään kirjoitettavaa.

Joku ajattelee varmaankin, "kylläpä ainakin osaa ruinata tuo fiiulin"

Lue lisää

tehtävänsä kirjoittelu,saanut tarpeekseen ja siirtynyt askeleen eteen tai taakseppäin pääasia että jonnekkin päin ,paikallaan olo ei ole pääasia ,elämä on liikettä muuttumista ,ellei oltaisi muututtu oltaisi murrosikäisten asteella, odotan koska tulee minullekkin pää tähän touhuiluun, sitten alan vaikka urheiluun,

On todella pitänyt ilmoja. Ja maailmalla tapahtuu kaikenlaista... ajatusmaailmaa tässä harmaannuttamaan. Mutta kyllä tämä tästä...

Olethan jo varmaan kuivunut metsäretkesi jäljiltä, niin että mitä tulikaan luvatuksi, katsoppa?! "Kunhan tästä kuivun ja piristyn..."
Ollaan tässä odottavalla kannalla. Mutta ei mitään kiirettä suinkaan pidetä, ei. Kunhan muistutin. :)

Ylös, ulos ja... kuntosalille tämän "tytön" suunta.

serkkutyttö kirjoitti:

On todella pitänyt ilmoja. Ja maailmalla tapahtuu kaikenlaista... ajatusmaailmaa tässä harmaannuttamaan. Mutta kyllä tämä tästä...

Olethan jo varmaan kuivunut metsäretkesi jäljiltä, niin että mitä tulikaan luvatuksi, katsoppa?! "Kunhan tästä kuivun ja piristyn..."
Ollaan tässä odottavalla kannalla. Mutta ei mitään kiirettä suinkaan pidetä, ei. Kunhan muistutin. :)

Ylös, ulos ja... kuntosalille tämän "tytön" suunta.

Lue lisää

Juu, kuiva olen, tuosta pirteydestä en niin tiedä, ja luonne ei saa olla kuiva vaikka kuinka harmittais, sillä metsässä oli tänäänkin märkää ja sienikoppaan tuli painoa. Nyt osa siitä painosta on jo pannun kautta siirtynyt omaksi painoksi... vaan täynnä on vatsakin, ei voi kieltää.
Tulikohan ihan ylipainoa?

Pasteerasin tuolla naapurin pihalla ja poikkesinpa kahvikupinkin hörppäämään. Rouva siellä valitteli kuinka naamansa on tullut ryppyiseksi, sanoin tietysti, että oma naamani on ryppyisempi, (tottahan se onkin, on näes nuo perintötekijät ja ohut iho) ja ainahan huonompaan vertaaminen valittajaa piristää.
Hän kertoi ostaneensa uusia voiteita, rasvoja tuoksulla ja ilman, mutta pientä on teho ollut omasta mielestään.
Mielessäni pyöri sanoa, että vilkaisitko peilistä kuinka nuo hampaasi... tupakan kellastamat ja hoitamattomat.... (niihin ei perintötekijät ole vaikuttaneet vaan omat tavat) vaan en sentään, olis voinut loukkaantua kuulija... ja tuosta tupakasta olen niin monet kerrat hänelle saarnannut, voisi jo lopettaa...

Niin, join siis kupin kahvia, hyvää se olikin.
Tuli siihen isäntäkin paikalle, ihmetteli sienisaalistani ja niin juttumme kääntyi noihin hirveisiin kärpäsiin, hirvikärpäsiin, joiden pureman vuoksi hän joutui juoksemaan lääkärissä kuukausia, sai niin kovan tulehduksen puremasta. Kyllä ne ovatkin viheliäisiä seuralaisia tähän aikaan vuodesta, vaan kun eivät pysy metsässä, pihallakin jo paukauttavat hiusten joukkoon.

Peltotiellä katselin laonnutta vehnää ja märkää savipeltoa jonne ei viitsi edes jalkamies mennä. Kuinkahan tuo viljan korjaaminen taas...
Siellä vastaan käveli vanha mies, kepin kanssa kulkien. Hänellä se onkin ihme harrastus.
Kaiveli kenttämyyrien koloja keppinsä kärjellä.
Teki mieleni sanoa että tulisi marjapensaideni juurelle katsomaan niiden mellastusta johon mikään ei tehoa. Kaivavat käytäviä puutarhan täyteen, syövät kaiken mitä eteen sattuu syötäväksi kelpaavaa, katkovat puiden ja pensaiden juuret ja tekevät tuhoja joista ei kaikesta edes tiedä.
Kyllä minäkin lensin lankaan. Puutarhamyymälässä kehuivat uutta tuotetta, lehtipuutervaa, jonka hajun pitäisi myyrät karkoittaa... kaikkeen sitä aikuinen ihminen uskookin. Sehän villitsi niitä entistä tehokkaampaan kaiveluun.... ja valkosipuliakin olen onkaloihin hakannut. - Taitaa ainut keino olla pakokaasu! Karpiidia kun ei enää tunnu saavan.
Vaikka ei tuo karpiidi ole tietämättömän käsissä ihan vaaratonta. Yksi isäntä osti sitä ja laittoi myyränkoloihin vanhan rakennuksen nurkalla, tuikkasi tulta tikulla ja samalla "tönö oli kallellaan", kuten hän asian ilmaisi.
Eihän sitä ole tarkoitus siellä kolossa sytyttää palamaan, ei, vaan kosteassa maassa se kaasuuntuu ja täyttää myyrien onkalot kaasulla jolloin ne kuolevat, tai ainakin pakenevat.

Joten kaikenlaista sitä noiden myyrienkin kanssa.
Tuo "ukkeli", kuten uskallan sanoa, avasi niitä reikiä koiraansa varten! Koira olikin siellä jossain kaivelemassa koloja ja isäntänsä keppinsä kanssa olikin hätistelemässä otuksia liikkeelle koloistansa.

Jos tässä nyt tuo ilma paranee, lähden sauvakävelylle tuonne julkisemmille poluille.... vaan en myyränkoloihin sauvojani työnnä.
Ps. Otetaankohan ne narikkaan???? jos sattuisi kahvihammasta kolottamaan ja juttukaveria kaipaamaan ja poikkeaisi paikalliseen.

pasteeraten. kirjoitti:

Juu, kuiva olen, tuosta pirteydestä en niin tiedä, ja luonne ei saa olla kuiva vaikka kuinka harmittais, sillä metsässä oli tänäänkin märkää ja sienikoppaan tuli painoa. Nyt osa siitä painosta on jo pannun kautta siirtynyt omaksi painoksi... vaan täynnä on vatsakin, ei voi kieltää.
Tulikohan ihan ylipainoa?

Pasteerasin tuolla naapurin pihalla ja poikkesinpa kahvikupinkin hörppäämään. Rouva siellä valitteli kuinka naamansa on tullut ryppyiseksi, sanoin tietysti, että oma naamani on ryppyisempi, (tottahan se onkin, on näes nuo perintötekijät ja ohut iho) ja ainahan huonompaan vertaaminen valittajaa piristää.
Hän kertoi ostaneensa uusia voiteita, rasvoja tuoksulla ja ilman, mutta pientä on teho ollut omasta mielestään.
Mielessäni pyöri sanoa, että vilkaisitko peilistä kuinka nuo hampaasi... tupakan kellastamat ja hoitamattomat.... (niihin ei perintötekijät ole vaikuttaneet vaan omat tavat) vaan en sentään, olis voinut loukkaantua kuulija... ja tuosta tupakasta olen niin monet kerrat hänelle saarnannut, voisi jo lopettaa...

Niin, join siis kupin kahvia, hyvää se olikin.
Tuli siihen isäntäkin paikalle, ihmetteli sienisaalistani ja niin juttumme kääntyi noihin hirveisiin kärpäsiin, hirvikärpäsiin, joiden pureman vuoksi hän joutui juoksemaan lääkärissä kuukausia, sai niin kovan tulehduksen puremasta. Kyllä ne ovatkin viheliäisiä seuralaisia tähän aikaan vuodesta, vaan kun eivät pysy metsässä, pihallakin jo paukauttavat hiusten joukkoon.

Peltotiellä katselin laonnutta vehnää ja märkää savipeltoa jonne ei viitsi edes jalkamies mennä. Kuinkahan tuo viljan korjaaminen taas...
Siellä vastaan käveli vanha mies, kepin kanssa kulkien. Hänellä se onkin ihme harrastus.
Kaiveli kenttämyyrien koloja keppinsä kärjellä.
Teki mieleni sanoa että tulisi marjapensaideni juurelle katsomaan niiden mellastusta johon mikään ei tehoa. Kaivavat käytäviä puutarhan täyteen, syövät kaiken mitä eteen sattuu syötäväksi kelpaavaa, katkovat puiden ja pensaiden juuret ja tekevät tuhoja joista ei kaikesta edes tiedä.
Kyllä minäkin lensin lankaan. Puutarhamyymälässä kehuivat uutta tuotetta, lehtipuutervaa, jonka hajun pitäisi myyrät karkoittaa... kaikkeen sitä aikuinen ihminen uskookin. Sehän villitsi niitä entistä tehokkaampaan kaiveluun.... ja valkosipuliakin olen onkaloihin hakannut. - Taitaa ainut keino olla pakokaasu! Karpiidia kun ei enää tunnu saavan.
Vaikka ei tuo karpiidi ole tietämättömän käsissä ihan vaaratonta. Yksi isäntä osti sitä ja laittoi myyränkoloihin vanhan rakennuksen nurkalla, tuikkasi tulta tikulla ja samalla "tönö oli kallellaan", kuten hän asian ilmaisi.
Eihän sitä ole tarkoitus siellä kolossa sytyttää palamaan, ei, vaan kosteassa maassa se kaasuuntuu ja täyttää myyrien onkalot kaasulla jolloin ne kuolevat, tai ainakin pakenevat.

Joten kaikenlaista sitä noiden myyrienkin kanssa.
Tuo "ukkeli", kuten uskallan sanoa, avasi niitä reikiä koiraansa varten! Koira olikin siellä jossain kaivelemassa koloja ja isäntänsä keppinsä kanssa olikin hätistelemässä otuksia liikkeelle koloistansa.

Jos tässä nyt tuo ilma paranee, lähden sauvakävelylle tuonne julkisemmille poluille.... vaan en myyränkoloihin sauvojani työnnä.
Ps. Otetaankohan ne narikkaan???? jos sattuisi kahvihammasta kolottamaan ja juttukaveria kaipaamaan ja poikkeaisi paikalliseen.

Lue lisää

Ihanaa! Kuivunut olet, tuli todistetuksi, vaan eivät juttusi. Laitoit sitten oikein oivan esimerkin huulenheitosta, elämäntilanteille hymyilemisestä. Saimme pasteerata seurassasi mukavan ja melkoisen tovin. Kiitos. Sanattomaksi tarinointisi tässä meikäläisen teki. Sana on hallussasi.
Hoh-hoijaa! Nyt vain keksimään, miten sinua seuraavaksi tönäisisi...

Kirkastaisikohan kupillinen kahvia!? -
(Se kuntosalivuorokin on vasta ensi tiistaina)

pasteeraten. kirjoitti:

Juu, kuiva olen, tuosta pirteydestä en niin tiedä, ja luonne ei saa olla kuiva vaikka kuinka harmittais, sillä metsässä oli tänäänkin märkää ja sienikoppaan tuli painoa. Nyt osa siitä painosta on jo pannun kautta siirtynyt omaksi painoksi... vaan täynnä on vatsakin, ei voi kieltää.
Tulikohan ihan ylipainoa?

Pasteerasin tuolla naapurin pihalla ja poikkesinpa kahvikupinkin hörppäämään. Rouva siellä valitteli kuinka naamansa on tullut ryppyiseksi, sanoin tietysti, että oma naamani on ryppyisempi, (tottahan se onkin, on näes nuo perintötekijät ja ohut iho) ja ainahan huonompaan vertaaminen valittajaa piristää.
Hän kertoi ostaneensa uusia voiteita, rasvoja tuoksulla ja ilman, mutta pientä on teho ollut omasta mielestään.
Mielessäni pyöri sanoa, että vilkaisitko peilistä kuinka nuo hampaasi... tupakan kellastamat ja hoitamattomat.... (niihin ei perintötekijät ole vaikuttaneet vaan omat tavat) vaan en sentään, olis voinut loukkaantua kuulija... ja tuosta tupakasta olen niin monet kerrat hänelle saarnannut, voisi jo lopettaa...

Niin, join siis kupin kahvia, hyvää se olikin.
Tuli siihen isäntäkin paikalle, ihmetteli sienisaalistani ja niin juttumme kääntyi noihin hirveisiin kärpäsiin, hirvikärpäsiin, joiden pureman vuoksi hän joutui juoksemaan lääkärissä kuukausia, sai niin kovan tulehduksen puremasta. Kyllä ne ovatkin viheliäisiä seuralaisia tähän aikaan vuodesta, vaan kun eivät pysy metsässä, pihallakin jo paukauttavat hiusten joukkoon.

Peltotiellä katselin laonnutta vehnää ja märkää savipeltoa jonne ei viitsi edes jalkamies mennä. Kuinkahan tuo viljan korjaaminen taas...
Siellä vastaan käveli vanha mies, kepin kanssa kulkien. Hänellä se onkin ihme harrastus.
Kaiveli kenttämyyrien koloja keppinsä kärjellä.
Teki mieleni sanoa että tulisi marjapensaideni juurelle katsomaan niiden mellastusta johon mikään ei tehoa. Kaivavat käytäviä puutarhan täyteen, syövät kaiken mitä eteen sattuu syötäväksi kelpaavaa, katkovat puiden ja pensaiden juuret ja tekevät tuhoja joista ei kaikesta edes tiedä.
Kyllä minäkin lensin lankaan. Puutarhamyymälässä kehuivat uutta tuotetta, lehtipuutervaa, jonka hajun pitäisi myyrät karkoittaa... kaikkeen sitä aikuinen ihminen uskookin. Sehän villitsi niitä entistä tehokkaampaan kaiveluun.... ja valkosipuliakin olen onkaloihin hakannut. - Taitaa ainut keino olla pakokaasu! Karpiidia kun ei enää tunnu saavan.
Vaikka ei tuo karpiidi ole tietämättömän käsissä ihan vaaratonta. Yksi isäntä osti sitä ja laittoi myyränkoloihin vanhan rakennuksen nurkalla, tuikkasi tulta tikulla ja samalla "tönö oli kallellaan", kuten hän asian ilmaisi.
Eihän sitä ole tarkoitus siellä kolossa sytyttää palamaan, ei, vaan kosteassa maassa se kaasuuntuu ja täyttää myyrien onkalot kaasulla jolloin ne kuolevat, tai ainakin pakenevat.

Joten kaikenlaista sitä noiden myyrienkin kanssa.
Tuo "ukkeli", kuten uskallan sanoa, avasi niitä reikiä koiraansa varten! Koira olikin siellä jossain kaivelemassa koloja ja isäntänsä keppinsä kanssa olikin hätistelemässä otuksia liikkeelle koloistansa.

Jos tässä nyt tuo ilma paranee, lähden sauvakävelylle tuonne julkisemmille poluille.... vaan en myyränkoloihin sauvojani työnnä.
Ps. Otetaankohan ne narikkaan???? jos sattuisi kahvihammasta kolottamaan ja juttukaveria kaipaamaan ja poikkeaisi paikalliseen.

Lue lisää

pasteeraten,
ethän loukkaantunut, kun kuvailin tuossa edellä kirjoitustasi "huulenheitoksikin"? Tuo sanonta minulta oli kyllä tässä tapauksessa täysin väärä. Anteeksi. Kerrontasi vain soljui, eteni niin hyvin tapahtumasta toiseen. Ja minkälaisissa maisemissa! Kerrothan toistenkin polkujesi varren ilmiöistä.

pasteeraten. kirjoitti:

Juu, kuiva olen, tuosta pirteydestä en niin tiedä, ja luonne ei saa olla kuiva vaikka kuinka harmittais, sillä metsässä oli tänäänkin märkää ja sienikoppaan tuli painoa. Nyt osa siitä painosta on jo pannun kautta siirtynyt omaksi painoksi... vaan täynnä on vatsakin, ei voi kieltää.
Tulikohan ihan ylipainoa?

Pasteerasin tuolla naapurin pihalla ja poikkesinpa kahvikupinkin hörppäämään. Rouva siellä valitteli kuinka naamansa on tullut ryppyiseksi, sanoin tietysti, että oma naamani on ryppyisempi, (tottahan se onkin, on näes nuo perintötekijät ja ohut iho) ja ainahan huonompaan vertaaminen valittajaa piristää.
Hän kertoi ostaneensa uusia voiteita, rasvoja tuoksulla ja ilman, mutta pientä on teho ollut omasta mielestään.
Mielessäni pyöri sanoa, että vilkaisitko peilistä kuinka nuo hampaasi... tupakan kellastamat ja hoitamattomat.... (niihin ei perintötekijät ole vaikuttaneet vaan omat tavat) vaan en sentään, olis voinut loukkaantua kuulija... ja tuosta tupakasta olen niin monet kerrat hänelle saarnannut, voisi jo lopettaa...

Niin, join siis kupin kahvia, hyvää se olikin.
Tuli siihen isäntäkin paikalle, ihmetteli sienisaalistani ja niin juttumme kääntyi noihin hirveisiin kärpäsiin, hirvikärpäsiin, joiden pureman vuoksi hän joutui juoksemaan lääkärissä kuukausia, sai niin kovan tulehduksen puremasta. Kyllä ne ovatkin viheliäisiä seuralaisia tähän aikaan vuodesta, vaan kun eivät pysy metsässä, pihallakin jo paukauttavat hiusten joukkoon.

Peltotiellä katselin laonnutta vehnää ja märkää savipeltoa jonne ei viitsi edes jalkamies mennä. Kuinkahan tuo viljan korjaaminen taas...
Siellä vastaan käveli vanha mies, kepin kanssa kulkien. Hänellä se onkin ihme harrastus.
Kaiveli kenttämyyrien koloja keppinsä kärjellä.
Teki mieleni sanoa että tulisi marjapensaideni juurelle katsomaan niiden mellastusta johon mikään ei tehoa. Kaivavat käytäviä puutarhan täyteen, syövät kaiken mitä eteen sattuu syötäväksi kelpaavaa, katkovat puiden ja pensaiden juuret ja tekevät tuhoja joista ei kaikesta edes tiedä.
Kyllä minäkin lensin lankaan. Puutarhamyymälässä kehuivat uutta tuotetta, lehtipuutervaa, jonka hajun pitäisi myyrät karkoittaa... kaikkeen sitä aikuinen ihminen uskookin. Sehän villitsi niitä entistä tehokkaampaan kaiveluun.... ja valkosipuliakin olen onkaloihin hakannut. - Taitaa ainut keino olla pakokaasu! Karpiidia kun ei enää tunnu saavan.
Vaikka ei tuo karpiidi ole tietämättömän käsissä ihan vaaratonta. Yksi isäntä osti sitä ja laittoi myyränkoloihin vanhan rakennuksen nurkalla, tuikkasi tulta tikulla ja samalla "tönö oli kallellaan", kuten hän asian ilmaisi.
Eihän sitä ole tarkoitus siellä kolossa sytyttää palamaan, ei, vaan kosteassa maassa se kaasuuntuu ja täyttää myyrien onkalot kaasulla jolloin ne kuolevat, tai ainakin pakenevat.

Joten kaikenlaista sitä noiden myyrienkin kanssa.
Tuo "ukkeli", kuten uskallan sanoa, avasi niitä reikiä koiraansa varten! Koira olikin siellä jossain kaivelemassa koloja ja isäntänsä keppinsä kanssa olikin hätistelemässä otuksia liikkeelle koloistansa.

Jos tässä nyt tuo ilma paranee, lähden sauvakävelylle tuonne julkisemmille poluille.... vaan en myyränkoloihin sauvojani työnnä.
Ps. Otetaankohan ne narikkaan???? jos sattuisi kahvihammasta kolottamaan ja juttukaveria kaipaamaan ja poikkeaisi paikalliseen.

Lue lisää

Mitä Sinulle nyt kuuluu, Sinä monien polkujen vaeltaja?
Ja kävitkö silloin sauvakävelylläsi paikallisessa kahvilla? Ottivatko sauvasi narikkaan?

Tulisit taas "linjoille" kertomaan kuulumisiasi, pleace! :))

serkkutyttö kirjoitti:

Mitä Sinulle nyt kuuluu, Sinä monien polkujen vaeltaja?
Ja kävitkö silloin sauvakävelylläsi paikallisessa kahvilla? Ottivatko sauvasi narikkaan?

Tulisit taas "linjoille" kertomaan kuulumisiasi, pleace! :))

Lue lisää

Elossa olen ja monien polkujen kautta tähän taas hetkeksi, kiireitä pakoon, sanoisi eräs.

Pitkin poikin, ristiin rastiin, mutta kaikki hyvin.
Nyt on koppa tarinoita täynnä, mutta voipunut olo, jaloissa lyijyä ja ajatus hidas, joten maltathan aamuun, serkkutyttö, silloin tulen tuulen lailla, auringoksi varjoon ja virkistäväksi hetkeksi paisteeseen, jos sallit, näin runollisesti.

Nyt vain hyvää yötä.

pasteeraten. kirjoitti:

Elossa olen ja monien polkujen kautta tähän taas hetkeksi, kiireitä pakoon, sanoisi eräs.

Pitkin poikin, ristiin rastiin, mutta kaikki hyvin.
Nyt on koppa tarinoita täynnä, mutta voipunut olo, jaloissa lyijyä ja ajatus hidas, joten maltathan aamuun, serkkutyttö, silloin tulen tuulen lailla, auringoksi varjoon ja virkistäväksi hetkeksi paisteeseen, jos sallit, näin runollisesti.

Nyt vain hyvää yötä.

Lue lisää

Nyt nukkuos pois väsymyksesi! - Huomiseen! -
Kauniita unia meille kaikille!

serkkutyttö kirjoitti:

Nyt nukkuos pois väsymyksesi! - Huomiseen! -
Kauniita unia meille kaikille!

Kuinka kaunista luonto voikin olla!
Aamun rauha on maiseman yllä, kaste lepää heinissä ja ruohossa pisaroina joista pienet eläimet juovat vettä.
Yritin paljain silmin nähdä mitä muurahainen oikeastaan teki, kun se oli täysin liikkumattomana pienen, auringossa kimaltavan vesipisaran ääressä, maahan laonneen vehnänkorren varressa. Joiko se vettä? Paljain silmin en mitään liikettä sen kehossa huomannut, mutta käyttikö se imupilliä, se minua yhä askarruttaa.

Valtava rastaslauma oli juuri leikatulla laajalla nurmikolla. Ne ovat aamuvirkkuja ja etsivät matoja heti hämärän muuttuessa aaamun valoisaan aikaan. Tuo parvi oli kyllä lähtenyt joukolla.
Lienevät päättäneet, että jokainen liikkuva matonen siltä alueelta on käytettävä tehokkaasti ravinnoksi. Mitä useampi korva-, ja silmäpari on liikkeellä, sitä tarkemmin saalis on löydetty ja ateria nautittu.

Pieni päästäinenkin oli liikkeellä näin aamulla.
Kuinka liikuttavan näköistä oli, kun se nosti päätänsä ja liikutteli pitkää nokkaansa ympäriinsä, haistellen, minuako?, vai näyttikö vain minulle etten kuulu sen ravintoon ja voin mennä tieheni. Siinä se pitkin tietä kulki välillä nenä maata viistäen, enkä enää ihmettele miksi niin moni päästäinen kuolee tielle. Nehän tukehtuvat pölyyn, ja niin isänikin aina sanoi.
Vaan onko totta?, sitä en tässä ala selvittelemään, kun tuollakin tiedolla varustettuna olen ihan onnellinen!
Onneksi nyt oli tie kostea eikä pölyä pieneen "imuriin" mennyt liikaa.

Pysähdyinpä aurinkoiseen mäenrinteeseen tutkimaan pietaryrttiäkin. Mykerökukkainen, joka kuuluu päivänkakkaroiden heimoon, nappikukka se oli lapsuuden pihamaalla. Nämä yksilöt eivät olleet kähärälehtistä muotoa, jota ennen kasvatettiin puutarhoissa jopa mausteeksi käytettäväksi.
Minusta tuoksu on "ei niin miellyttävä" ja jätän ne mieluummin koristamaan tuota tienvieren rinnettä, ja myrkyllinenkin se kasvi on, kuinkahan ne ennen osasivat sitäkin käyttää.
Kaukana me nykyajan ihmiset olemme luonnosta, sano minun sanoneen.
Ihminen on alkanut tutkimaan kuuta ja avaruutta, siirtynyt tavoittamattomiin ja toivottomiin kuvitelmiin, sanon minä, kun maassa on paljon tutkimatonta, vanhan kansan perinteessä käytettyä, mutta vielä varmasti monta salaisuutta kätkevää asiaa ja kasvia.
Olisinpa nuorempi!
Ai miksikö?
No, alkaisin tutkimaan vanhan perimätiedon pohjalta noita kasveja, mutta tyydyn nyt siihen että onhan jo olemassa edes tuo F yrttitila joka yrittää jatkaa perinteitä edes käytön alalla.

Kaunista on, aurinko paistaa ja täällä sisällä tuntuu ihan tunkkaiselta ulkoilun jälkeen.

Niin, se sauvakävely, se onkin ihan eri juttu ja jätän sen kun ihan unohdin etten ole siitä mitään kertonut. Et usko kuinka hauskaa on hauskuttaa itseään ja naapureita!

Ja tuo kaatunut vehnä on nyt leikattu, vaikka paljon on arvokasta viljaa jäänyt koneen alle tuonne peltoon. Toivottavasti edes pupujussit siitä ehtivät nauttia ennen syyskyntöjä, ja linnut, ja hiiret, ja ne pahalaisen kenttämyyrät.
Ps. "Keppi-ukkeli" ei näin aamuvarhaisella vielä ollut liikkeellä, vaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, niistä sain nauttia ja mietiskelin mitä yöllinen uneni mahtoi tarkoittaa.

Kuulemisiin taas täältä peräkyliltä, Sinulle serkkutyttö ja kaikille muillekin, viettäkää hyviä hetkiä, tänään paistaa aurinko.
Palataan poluille, vai...

pasteeraten kirjoitti:

Kuinka kaunista luonto voikin olla!
Aamun rauha on maiseman yllä, kaste lepää heinissä ja ruohossa pisaroina joista pienet eläimet juovat vettä.
Yritin paljain silmin nähdä mitä muurahainen oikeastaan teki, kun se oli täysin liikkumattomana pienen, auringossa kimaltavan vesipisaran ääressä, maahan laonneen vehnänkorren varressa. Joiko se vettä? Paljain silmin en mitään liikettä sen kehossa huomannut, mutta käyttikö se imupilliä, se minua yhä askarruttaa.

Valtava rastaslauma oli juuri leikatulla laajalla nurmikolla. Ne ovat aamuvirkkuja ja etsivät matoja heti hämärän muuttuessa aaamun valoisaan aikaan. Tuo parvi oli kyllä lähtenyt joukolla.
Lienevät päättäneet, että jokainen liikkuva matonen siltä alueelta on käytettävä tehokkaasti ravinnoksi. Mitä useampi korva-, ja silmäpari on liikkeellä, sitä tarkemmin saalis on löydetty ja ateria nautittu.

Pieni päästäinenkin oli liikkeellä näin aamulla.
Kuinka liikuttavan näköistä oli, kun se nosti päätänsä ja liikutteli pitkää nokkaansa ympäriinsä, haistellen, minuako?, vai näyttikö vain minulle etten kuulu sen ravintoon ja voin mennä tieheni. Siinä se pitkin tietä kulki välillä nenä maata viistäen, enkä enää ihmettele miksi niin moni päästäinen kuolee tielle. Nehän tukehtuvat pölyyn, ja niin isänikin aina sanoi.
Vaan onko totta?, sitä en tässä ala selvittelemään, kun tuollakin tiedolla varustettuna olen ihan onnellinen!
Onneksi nyt oli tie kostea eikä pölyä pieneen "imuriin" mennyt liikaa.

Pysähdyinpä aurinkoiseen mäenrinteeseen tutkimaan pietaryrttiäkin. Mykerökukkainen, joka kuuluu päivänkakkaroiden heimoon, nappikukka se oli lapsuuden pihamaalla. Nämä yksilöt eivät olleet kähärälehtistä muotoa, jota ennen kasvatettiin puutarhoissa jopa mausteeksi käytettäväksi.
Minusta tuoksu on "ei niin miellyttävä" ja jätän ne mieluummin koristamaan tuota tienvieren rinnettä, ja myrkyllinenkin se kasvi on, kuinkahan ne ennen osasivat sitäkin käyttää.
Kaukana me nykyajan ihmiset olemme luonnosta, sano minun sanoneen.
Ihminen on alkanut tutkimaan kuuta ja avaruutta, siirtynyt tavoittamattomiin ja toivottomiin kuvitelmiin, sanon minä, kun maassa on paljon tutkimatonta, vanhan kansan perinteessä käytettyä, mutta vielä varmasti monta salaisuutta kätkevää asiaa ja kasvia.
Olisinpa nuorempi!
Ai miksikö?
No, alkaisin tutkimaan vanhan perimätiedon pohjalta noita kasveja, mutta tyydyn nyt siihen että onhan jo olemassa edes tuo F yrttitila joka yrittää jatkaa perinteitä edes käytön alalla.

Kaunista on, aurinko paistaa ja täällä sisällä tuntuu ihan tunkkaiselta ulkoilun jälkeen.

Niin, se sauvakävely, se onkin ihan eri juttu ja jätän sen kun ihan unohdin etten ole siitä mitään kertonut. Et usko kuinka hauskaa on hauskuttaa itseään ja naapureita!

Ja tuo kaatunut vehnä on nyt leikattu, vaikka paljon on arvokasta viljaa jäänyt koneen alle tuonne peltoon. Toivottavasti edes pupujussit siitä ehtivät nauttia ennen syyskyntöjä, ja linnut, ja hiiret, ja ne pahalaisen kenttämyyrät.
Ps. "Keppi-ukkeli" ei näin aamuvarhaisella vielä ollut liikkeellä, vaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, niistä sain nauttia ja mietiskelin mitä yöllinen uneni mahtoi tarkoittaa.

Kuulemisiin taas täältä peräkyliltä, Sinulle serkkutyttö ja kaikille muillekin, viettäkää hyviä hetkiä, tänään paistaa aurinko.
Palataan poluille, vai...

Lue lisää

Myöhässä olen, kiitoksineni. Pahoittelen.
Ja niin vain taas kerran saimme vaeltaa kanssasi luontopolkuja, kuni ennen. Ja joita tosiaan kaipailen varsinkin, kun en omiani enää pysty astelemaan. Ja. Nuo sinun polkusi poikkeavat niin omistani, kesäisistä. Toit taas kerran rikkaasti kivikylän ihmiselle ihanan tuulahduksen maaseudun luonnon ihmeellisyyksistä. Kiitos.

Vaeltelut aamuvarhain ovatkin antoisimmat, kun on aamuvirkku kuin Sinä. Tiedänhän tuon toki itsekin kesämaisemillani astelleena: valokuvaan ihastellen erilaisia auringonnousuja (jos -laskujakin), luontoa polkujeni varrelta, vähäisiä kukkaistutuksiani kalliomaisemissa sammaleisen, jäkäläisen maaston lomassa, punakuorisia honkia, järven sineä. Joskin juoksentelen myös öisin pitkin saarta vangitakseni kuun ja upeita kuunsiltoja - tosin melko laihoin tuloksin. Täällä kivikylässä voi sitten haikeana muistella kesäänsä valokuvien parissa.

Palaathan, pasteeraten? Lupailitkin. Siis nähdään.

serkkutyttö kirjoitti:

Myöhässä olen, kiitoksineni. Pahoittelen.
Ja niin vain taas kerran saimme vaeltaa kanssasi luontopolkuja, kuni ennen. Ja joita tosiaan kaipailen varsinkin, kun en omiani enää pysty astelemaan. Ja. Nuo sinun polkusi poikkeavat niin omistani, kesäisistä. Toit taas kerran rikkaasti kivikylän ihmiselle ihanan tuulahduksen maaseudun luonnon ihmeellisyyksistä. Kiitos.

Vaeltelut aamuvarhain ovatkin antoisimmat, kun on aamuvirkku kuin Sinä. Tiedänhän tuon toki itsekin kesämaisemillani astelleena: valokuvaan ihastellen erilaisia auringonnousuja (jos -laskujakin), luontoa polkujeni varrelta, vähäisiä kukkaistutuksiani kalliomaisemissa sammaleisen, jäkäläisen maaston lomassa, punakuorisia honkia, järven sineä. Joskin juoksentelen myös öisin pitkin saarta vangitakseni kuun ja upeita kuunsiltoja - tosin melko laihoin tuloksin. Täällä kivikylässä voi sitten haikeana muistella kesäänsä valokuvien parissa.

Palaathan, pasteeraten? Lupailitkin. Siis nähdään.

Lue lisää

Huh mikä sana otsikoksi!

Yritän kuvailla näitä pellon ja metsikön rajoilla olevia maisemia niin kuin ne itse koen, ihmeitä nähden ja tuttuihin asioihin törmäten.

Muuten, marjapensaiden alla möyrineet myyrät sain karkoitettua! Ei karpiidilla, eikä lehtipuutervalla, vaan kotimaisella kanankakalla.
Onneksi sekin tuli mieleen ja tehosi kerralla.

Saaresi maiseman tasolle nämä maisemat eivät nouse, mutta näinkin ne viehättävät silmää kun osaa nähdä näkemänsä, tiedäthän mitä tarkoitan, luonnonystävä.

Ja tiedäthän sinä minut, serkkutyttöni kun olet, että katselen asioita maassa ja ilmassa uteliaana kuin lapsi nähtyään kovakuoriaisen ensimmäisen kerran elämässään; Mikä tuo on, pureeko se, osaako se lentää, miksi kukka on keltainen, miksi nuo lehdet eivät ole punaisia, juoko etana, laittaako jänis silmät kiinni kun se nukkuu ? ? ?
sillä lapsi ei lakkaa kysymästä enkä minä tarkkailemasta. Harmittaa joskus kun olisi kuvattavaa, mutta ei kameraa mukana. Sinä kuvaat kauniin kuutamon, takkatulen loisteen, tyynen järvenselän aamuauringossa tai illan viimeisissä varjoissa... ne maisemat ovat täältä kaukana.

Tänään olin sienimetsässä, vain kaksi hirveää kärpästä ihollani, sillä varustauduin suihkumyssyllä ja valkoisella takilla, mutta oli kyllä hikikin. Ja nyt on rouskuja keitettävänä, haperoita pannulla ja torvisieniäkin yhden muhennoksen verran nautittavaksi,

Tuo sauvakävely aiheutti hilpeyttä, sillä mikään keino ei tepsinyt kiristämään sauvoja oikeaan pituuteen. Sitä se tekniikka teettää.
Laitoin lähtiessäni sauvat "reilaan", mittasin pituuden ja vauhdilla matkaan. Ensimmäiset varovaiset iskut tien pintaan ja sauva oli puolet lyhyempi kuin toinen, jokin oli pielessä, ei kiristynyt säätö, vaan uusi säätäminen ja taas matka jatkui kunnes naapurin kohdalla taas! Meinasin nenälleni lentää kun toinen oli taas eripituinen kuin toinen, tai siis lyhyempi, vai oliko toinen vain pitempi... no kuitenkin... sattui naapurin isäntä olemaan ulkona ja nauroi toikkaroimiselleni, että voikin nauttia toisen epäonnesta viattomalla naamalla, nauraen katketakseen kun taas asettelin pituuden kohdalleen ja niin mentiin...

Tokenihan se lopulta ja hiki pinnassa etenin ajotien reunassa. Pulssi kiihtyi ja ihme kyllä hengitys kulki vaivattomasti kunnes päädyin isolle tielle ja ensimmäinen auto ohitti minut.
Harmaa pilvi ympärilläni hyökkäsi kohti, tuoksui pahalle ja oli pakko ummistaa silmätkin. Mistä sitä hiekkaa ja pölyä niin paljon riittikin, monta päivää kun oli satanut... Hampaissa tuntui olevan hiekkaa ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen pyyhkäisin hikistä poskeani, ihan likaiseksi sain käteni, pöly oli liimautunut iholleni ja katsoin parhaaksi poiketa pikkutielle. Lenkkiä se jatkoi, mutta paluumatka oli pölyttömämpää vähäisen liikenteen ansiosta.

Sauvat pelasivat, kaikki oli kunnossa ja taas näkyi naapurin portti, piha ja kuisti jolla istui ihmisiä. Eikös tuo sauva taas lyhistynyt kasaan, kuin naurunaiheeksi katsomolle... ja kyllä minä tarjouduinkin "hovinarriksi", kun eivät millään uskoneet sauvojen kestäneen lenkkiäni tähän asti ihan oikean pituisina.

En päässyt kokeilemaan pubin narikkaa, en kuuntelemaan kylän juoruja, sillä sellaisia siellä kuulemma myös jutellaan.
Mutta säästyinhän matkassa. Tein 8 km lenkin ja jos olisin keskustaan selvinnyt, se olisi tehnyt reilut 15 km. Olisinkohan jaksanut... mitä tuumit, oliko tuo pölyyn kyllästyminen keino päästä vähemmällä... ei kyllä se oli todella inhottavaa hengitettynä ja hengittämättä ei pitkälle selviä.

Kivikatujenkin tunnelmat ovat tuttuja.
Onneksi sielläkin on puistoja ja rantoja, vaikka laajaa rakentamatonta maisemaa ne eivät vastaa.

Ihmettelen miksi kukaan ei kerro näkemäänsä ja kokemaansa... eivätkö ihmiset ole luonnosta kiinnostuneita... vain mekö? Missä on...?

pasteeraten kirjoitti:

Huh mikä sana otsikoksi!

Yritän kuvailla näitä pellon ja metsikön rajoilla olevia maisemia niin kuin ne itse koen, ihmeitä nähden ja tuttuihin asioihin törmäten.

Muuten, marjapensaiden alla möyrineet myyrät sain karkoitettua! Ei karpiidilla, eikä lehtipuutervalla, vaan kotimaisella kanankakalla.
Onneksi sekin tuli mieleen ja tehosi kerralla.

Saaresi maiseman tasolle nämä maisemat eivät nouse, mutta näinkin ne viehättävät silmää kun osaa nähdä näkemänsä, tiedäthän mitä tarkoitan, luonnonystävä.

Ja tiedäthän sinä minut, serkkutyttöni kun olet, että katselen asioita maassa ja ilmassa uteliaana kuin lapsi nähtyään kovakuoriaisen ensimmäisen kerran elämässään; Mikä tuo on, pureeko se, osaako se lentää, miksi kukka on keltainen, miksi nuo lehdet eivät ole punaisia, juoko etana, laittaako jänis silmät kiinni kun se nukkuu ? ? ?
sillä lapsi ei lakkaa kysymästä enkä minä tarkkailemasta. Harmittaa joskus kun olisi kuvattavaa, mutta ei kameraa mukana. Sinä kuvaat kauniin kuutamon, takkatulen loisteen, tyynen järvenselän aamuauringossa tai illan viimeisissä varjoissa... ne maisemat ovat täältä kaukana.

Tänään olin sienimetsässä, vain kaksi hirveää kärpästä ihollani, sillä varustauduin suihkumyssyllä ja valkoisella takilla, mutta oli kyllä hikikin. Ja nyt on rouskuja keitettävänä, haperoita pannulla ja torvisieniäkin yhden muhennoksen verran nautittavaksi,

Tuo sauvakävely aiheutti hilpeyttä, sillä mikään keino ei tepsinyt kiristämään sauvoja oikeaan pituuteen. Sitä se tekniikka teettää.
Laitoin lähtiessäni sauvat "reilaan", mittasin pituuden ja vauhdilla matkaan. Ensimmäiset varovaiset iskut tien pintaan ja sauva oli puolet lyhyempi kuin toinen, jokin oli pielessä, ei kiristynyt säätö, vaan uusi säätäminen ja taas matka jatkui kunnes naapurin kohdalla taas! Meinasin nenälleni lentää kun toinen oli taas eripituinen kuin toinen, tai siis lyhyempi, vai oliko toinen vain pitempi... no kuitenkin... sattui naapurin isäntä olemaan ulkona ja nauroi toikkaroimiselleni, että voikin nauttia toisen epäonnesta viattomalla naamalla, nauraen katketakseen kun taas asettelin pituuden kohdalleen ja niin mentiin...

Tokenihan se lopulta ja hiki pinnassa etenin ajotien reunassa. Pulssi kiihtyi ja ihme kyllä hengitys kulki vaivattomasti kunnes päädyin isolle tielle ja ensimmäinen auto ohitti minut.
Harmaa pilvi ympärilläni hyökkäsi kohti, tuoksui pahalle ja oli pakko ummistaa silmätkin. Mistä sitä hiekkaa ja pölyä niin paljon riittikin, monta päivää kun oli satanut... Hampaissa tuntui olevan hiekkaa ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen pyyhkäisin hikistä poskeani, ihan likaiseksi sain käteni, pöly oli liimautunut iholleni ja katsoin parhaaksi poiketa pikkutielle. Lenkkiä se jatkoi, mutta paluumatka oli pölyttömämpää vähäisen liikenteen ansiosta.

Sauvat pelasivat, kaikki oli kunnossa ja taas näkyi naapurin portti, piha ja kuisti jolla istui ihmisiä. Eikös tuo sauva taas lyhistynyt kasaan, kuin naurunaiheeksi katsomolle... ja kyllä minä tarjouduinkin "hovinarriksi", kun eivät millään uskoneet sauvojen kestäneen lenkkiäni tähän asti ihan oikean pituisina.

En päässyt kokeilemaan pubin narikkaa, en kuuntelemaan kylän juoruja, sillä sellaisia siellä kuulemma myös jutellaan.
Mutta säästyinhän matkassa. Tein 8 km lenkin ja jos olisin keskustaan selvinnyt, se olisi tehnyt reilut 15 km. Olisinkohan jaksanut... mitä tuumit, oliko tuo pölyyn kyllästyminen keino päästä vähemmällä... ei kyllä se oli todella inhottavaa hengitettynä ja hengittämättä ei pitkälle selviä.

Kivikatujenkin tunnelmat ovat tuttuja.
Onneksi sielläkin on puistoja ja rantoja, vaikka laajaa rakentamatonta maisemaa ne eivät vastaa.

Ihmettelen miksi kukaan ei kerro näkemäänsä ja kokemaansa... eivätkö ihmiset ole luonnosta kiinnostuneita... vain mekö? Missä on...?

Lue lisää

Ja kesäiset ilmat nuo senkun näkyvät jatkuvan! Hyvä vain niin. Vaikka välillä sateisina, harmaina päivinä ehti jo tulla "äitiä ikävä": Joko se nyt taas on ohi, suloinen Suomen suvi.
Joskin. Kauniiksi luonto muuttuu syksyn tullenkin. Mutta linnut poistuvat. Lisävaatteisiin on turauduttava.

Olisiko meidän, pasteeraten, syytä sittenkin hakeutua tuonne taaemmaksi, entisille "takametsien tanhuville"? Emmehän halua ketään kirjoituksillamme häiritä keskinäisillä, joskus pitkilläkin jutusteluillamme, omakohtaisilla sellaisilla, emme? Toki aivan lyhytsanaisiakin osaamme olla, tämä areena/ketju, johon nyt pitkästä aikaa kuin itsestään majoituimme, tuntui vain niin sopivalta. Entä mitäpä olet mieltä, josko siirtyisimme sp-viestittelyyn? Palstakirjoittelua näet kehitellään...

Armasta aamua ja kivaa päivää toivotellen, nähdään!
serkkutyttö

serkkutyttö kirjoitti:

Ja kesäiset ilmat nuo senkun näkyvät jatkuvan! Hyvä vain niin. Vaikka välillä sateisina, harmaina päivinä ehti jo tulla "äitiä ikävä": Joko se nyt taas on ohi, suloinen Suomen suvi.
Joskin. Kauniiksi luonto muuttuu syksyn tullenkin. Mutta linnut poistuvat. Lisävaatteisiin on turauduttava.

Olisiko meidän, pasteeraten, syytä sittenkin hakeutua tuonne taaemmaksi, entisille "takametsien tanhuville"? Emmehän halua ketään kirjoituksillamme häiritä keskinäisillä, joskus pitkilläkin jutusteluillamme, omakohtaisilla sellaisilla, emme? Toki aivan lyhytsanaisiakin osaamme olla, tämä areena/ketju, johon nyt pitkästä aikaa kuin itsestään majoituimme, tuntui vain niin sopivalta. Entä mitäpä olet mieltä, josko siirtyisimme sp-viestittelyyn? Palstakirjoittelua näet kehitellään...

Armasta aamua ja kivaa päivää toivotellen, nähdään!
serkkutyttö

Lue lisää

Miksi ihmiset ovat arkoja liittymään juttuihimme?

Eihän täällä toki minulla, uskon ettei Sinullakaan, ole tarkoitus vain toisillemme juttuja kirjoittaa ! Miksi muut kiertävät meidät vaikka kesäinen luonto on vielä kaunis ja jokainen varmasti tekee huomioita... miksi eivät kerro täälläkin, ihmettelenpä vain.

Pitääkö meidän poistua, luuletko niin? Taitaisi olla parempi, vai siirtyisimmekö takametsiin, honkien huminaan ja puolukanvarpujen pehmittämille mättäille?

Olihan hyvä puolukkapaikka tuolla lähistöllä, sinne menenkin tänään hakemaan puuromarjat ja kaalikääryleiden kanssa nautittavaksi lisäkkeeksi!

Harmittavat nämä arkipäivät, koneet jylläävät ja pöly lentää... siis maansiirtokoneet, lanat ja kaivurit. Ovat asentelemassa kastelujärjestelmää tuossa 100 metrin päässä mäellä. Ei huvita mennä edes kävelylle!
Rahakkaille rakennetaan "leikkipaikkaa" !!

Voi itku. Jokin mättää tuossa suunnittelussa kun jo nurmikonkin olivat tuohon kylväneet ja kas kummaa, jotain oli jäänyt rakentamatta, ja taas sama jylinä ja kolina, uusia kaivantoja ja tasauksia. Muutoinkin, tuon täyttömaan tuonnin johdosta kuusetkin ovat kuivuneet kun niiden rungoista jäi osa maan peittämäksi, eivät tykkää "multaamisesta" havupuut, kuten eivät koivutkaan.

Kuinkahan moni palstalaisista pelaa golfia?


Vaan nyt meinasi tulla liian tarkkaa tietoa joten lopetus ja piste.
"Lyhin työmatka on tuumasta toimeen" ja nyt aion käyttää sitä tietä.

ihmettelijänä kirjoitti:

Miksi ihmiset ovat arkoja liittymään juttuihimme?

Eihän täällä toki minulla, uskon ettei Sinullakaan, ole tarkoitus vain toisillemme juttuja kirjoittaa ! Miksi muut kiertävät meidät vaikka kesäinen luonto on vielä kaunis ja jokainen varmasti tekee huomioita... miksi eivät kerro täälläkin, ihmettelenpä vain.

Pitääkö meidän poistua, luuletko niin? Taitaisi olla parempi, vai siirtyisimmekö takametsiin, honkien huminaan ja puolukanvarpujen pehmittämille mättäille?

Olihan hyvä puolukkapaikka tuolla lähistöllä, sinne menenkin tänään hakemaan puuromarjat ja kaalikääryleiden kanssa nautittavaksi lisäkkeeksi!

Harmittavat nämä arkipäivät, koneet jylläävät ja pöly lentää... siis maansiirtokoneet, lanat ja kaivurit. Ovat asentelemassa kastelujärjestelmää tuossa 100 metrin päässä mäellä. Ei huvita mennä edes kävelylle!
Rahakkaille rakennetaan "leikkipaikkaa" !!

Voi itku. Jokin mättää tuossa suunnittelussa kun jo nurmikonkin olivat tuohon kylväneet ja kas kummaa, jotain oli jäänyt rakentamatta, ja taas sama jylinä ja kolina, uusia kaivantoja ja tasauksia. Muutoinkin, tuon täyttömaan tuonnin johdosta kuusetkin ovat kuivuneet kun niiden rungoista jäi osa maan peittämäksi, eivät tykkää "multaamisesta" havupuut, kuten eivät koivutkaan.

Kuinkahan moni palstalaisista pelaa golfia?


Vaan nyt meinasi tulla liian tarkkaa tietoa joten lopetus ja piste.
"Lyhin työmatka on tuumasta toimeen" ja nyt aion käyttää sitä tietä.

Lue lisää

älkää hyvät ihmiset mihinkää mänkö.
työ ossaatte niin eläväst kuvata luontoo, tuntuu ettei siihe ole mittää lisättävvää.sillon ei ossaa ko lukkee vaan. tietyst pitäs sannoo jokkii mielipide ,ettei tule semmosta käsitystä ko sait.

vaik miekii asun metsän ja peltojen keskellä, niin en ossaa kuitenkaa panna ylös mitä syömmes tuntuu, kun luin teiän kirjotukset, tuntu et työ puhuitte ihan minun suulla. minun kuvaus tahtoo olla niin arkinen että se melkee pillaa maiseman.:)))

kesä aamusin herrään tuos kuuven hujakoilla, juon ain teen rappusilla. olen vuoskymmenii istunu samas kohtaa ja siin on melkee takapuolen painallus näkyvis:))

tykkään aamukasteesta ja nuoren päivän koitosta.
nykyää kuuluu vaa linnun lauluu,ennen kukko kiekui ja kanat kaakatti,lampaat määki ja hevonen hirnui ja kolisteli tallis, hää tiesi että olin ulkona,vaikkei olt näköyhteyttä.:))

siin aamun heräämises oli itelläkkii intoo päivän töihin hyvin nukutun yön peräst.

illal taas ko syömisen jälet oli korjattu, lypsyt tehty , ja elukat ruokittu, minul ol tapan myös istuu vähän aikaa portailla,jos ei satant.

illassa on aivan eri tuntu ko aamulla, ilta tuntuu yhtä kypsälle ko vilja,oli hyvä mieli ko sai työt tehtyy.

oon ajatellu ,että sitten ko on oikee vanha:))lähellä tämän elämän loppua,sillon tuntuu varmaan samalle ko ,lämpimän elokuun ilta.

luonto on mahtavataideteos, sen katselemissee ko oikee uppoutuu, tullee hyvin harras olo ja luulen että sen lähemmäks jumalaa ei ihminen pääsekkää.

kiitos mukavista lukuhetkistä
terveisin lyyli

senora lyyli kirjoitti:

älkää hyvät ihmiset mihinkää mänkö.
työ ossaatte niin eläväst kuvata luontoo, tuntuu ettei siihe ole mittää lisättävvää.sillon ei ossaa ko lukkee vaan. tietyst pitäs sannoo jokkii mielipide ,ettei tule semmosta käsitystä ko sait.

vaik miekii asun metsän ja peltojen keskellä, niin en ossaa kuitenkaa panna ylös mitä syömmes tuntuu, kun luin teiän kirjotukset, tuntu et työ puhuitte ihan minun suulla. minun kuvaus tahtoo olla niin arkinen että se melkee pillaa maiseman.:)))

kesä aamusin herrään tuos kuuven hujakoilla, juon ain teen rappusilla. olen vuoskymmenii istunu samas kohtaa ja siin on melkee takapuolen painallus näkyvis:))

tykkään aamukasteesta ja nuoren päivän koitosta.
nykyää kuuluu vaa linnun lauluu,ennen kukko kiekui ja kanat kaakatti,lampaat määki ja hevonen hirnui ja kolisteli tallis, hää tiesi että olin ulkona,vaikkei olt näköyhteyttä.:))

siin aamun heräämises oli itelläkkii intoo päivän töihin hyvin nukutun yön peräst.

illal taas ko syömisen jälet oli korjattu, lypsyt tehty , ja elukat ruokittu, minul ol tapan myös istuu vähän aikaa portailla,jos ei satant.

illassa on aivan eri tuntu ko aamulla, ilta tuntuu yhtä kypsälle ko vilja,oli hyvä mieli ko sai työt tehtyy.

oon ajatellu ,että sitten ko on oikee vanha:))lähellä tämän elämän loppua,sillon tuntuu varmaan samalle ko ,lämpimän elokuun ilta.

luonto on mahtavataideteos, sen katselemissee ko oikee uppoutuu, tullee hyvin harras olo ja luulen että sen lähemmäks jumalaa ei ihminen pääsekkää.

kiitos mukavista lukuhetkistä
terveisin lyyli

Lue lisää

Sinähän se vasta varsinainen ympäristösi kuvaaja olet, melkein etten rappusillekin itseäni istumaan vääntänyt. Tervetuloa siis joukkoon tummaan! Luonnon parissahan me tässä ketjussa pyritään kulkemaan. Ja kun luonto on täynnänsä näitä eri aikakauden ihmeitä, on mukava välittää kertoellen niistä. Siinä lomassa muutkin kuulumiset selvitetään.

Minua tänä kesänä saaressa suretti se yksinäinen joutsen. Mistä lie tullut, monena päivinä. Havitteli pääsevänsä pikkusaareemme kuivattelemaan ja kaislikoista nauttimaan. Vaan ylväs kuikka-pariskunta, niin komeita kuin ovatkin, ovat julmia reviiriensä vahteja. Pois hätyyttivät, raukan.
Meillepäinkin on vihdoin laulujoutsenetkin levinneet. Kahden ja neljän ryhminä lipuvat ruovikoita syömään . Ei ollut ennen.

Valkoposki- ja Kanadanhanhiakaan ei ole vesistössämme vielä ollut montaakaan vuotta. Kalliot ne mokomat sotkevat. Rantahiekalta on vaikea saada korjatuksi niiden jätöksiä - vaikka hyvää lantaahan niistä saa.
Niitäkin alkuaikoina syötin, komeita kun olivat ja isona ryhmänä, vaan en juuri enää.

Oikein sanoit LUONNON KATSELEMISEEN ei ikinä kyllästy, katselee sitten milloin mitäkin - usein ihmettä.

Jokohan tuo uni tulisi!! -
Kauniita, rauhallisia unia nyt meille kaikille!

Eiköhän kohta ole loputkit kirjoittajat potkittu pois. Siinä onkin sitten muutamalle moninikille koko päivätyö.

Olin jostain lukevinani ettei miehesi puhu suomea!
Juuri siksi Sinulla onkin hyötyä käyttää äidinkieltä ja kirjoittaa, jos puhuminen jää vähemmälle.

Yhdyn osaltani tuolla toisaallakin annettuun kannustukseen, mutta enhän silloin ajatellut voivani muutamalla sanalla kannustusta jatkaa.
Kirjoitusvirheet ja kieliopilliset seikat ainakin minulta jäävät huomioimatta, sillä keskityn viestin sisältöön lukiessani palstoja.

Joskus teksti ihan sattuu, joskus valuu alas kuin vesi hanhen selästä, mutta uskallan tunnustaa, että jokaiselta kirjoittajalta saan jotain ajatuksia, ja sehän on vain hyvä, aivotoiminta pysyy virkeänä.

Vireyttä viestittelyysi, älä lannistu vaikka joskus tuntuu kuin kukaan ei kuulisi mitä sanot. Se on vain tämä tapa täälläkin lukea nopeasti ja usein jokin tärkeäkin ajatus jää huomioimatta, tai siihen ei vaan tule otettua kantaa.

Oletko kaukanakin ulkosuomalaisena?

Ulkosuomalainen-hyvä!

Tervetuloa minunkin puolestani joukkoon.
Kerronpa: Ei aikanaan minunkaan mukaantuloani muistaakseni mitenkään huomioitu. Osallistuin ja siitä se lähti.

Kaikkea hyvää Sinulle, missäpäin maailmaa sitten oletkin!

noin miekii aattelin alussa ko löysin sattumlta sillosen 65 palstan. melkee vuuen kävin vaa lukemassa, minust tuntu että kirjottajat ol niin sivistyneitä ihmisii etten mie ilkeä mittää sannoo,että pyrkisin itseäin parempaa seuraan.:))

sitte ko rohkastuin kirjotin ja minul viel vastattiikin. :)))rupesinkin kirjottammaa usemmin, minul ol kirjapinot vieressä mistä etsin sanoja ja kirjoista otin myös kokonaisii lauseita.

rommaanit ol parhaita ko niis ol tavallista puhekieltä,vuokrasin siihe aikaa kirjastosta kirjoja,sen näki noppeesti jo lainastossa selatessa ,oliko kirjassa vuoropuheluu vai kertomista. vuoropuhelusta sai kokonaisii lauseita. tietyst aiheen otin itse mmistä kirjotin.

pelkäsin kirjottaa koko kirjeen omast päästä. koska miun kielioppi on huono. se ko on ikkäinsä puhunu murteella eikä ole juur kirjeitä kirjottant, ei ole saant harjotustakaa.koulunkäyntikii ko on jäänt retuperälle.

nyt ko oon pääst tänne sissää en ennää tee sellasta,eihä semmosta jaksa vuoskausii. kirjotus on nykyää ihan ommaa jälkee:)) yritän kyllä välillä muistaa mite jokkuu sana oikeaoppisesti kirjotettaa, en mie tahallain virheitä tee.

minnuu kohtaa ollaa oltu hyvin suopeita ja uskon että muitakin kohtaa ollaa, on tääl niin mukavaa porukkaa.

tule sie vaa joukkoon mielelläin miekii sinut toivotan tervetulleeks. nykyää ko täällä on kirjotuksii aika paljo, niin mie iäkkäänä ihmisenä en ain kaikkii ehi lukkee, niin jääp jotkuu huomaamatta.

nyt ko mie oon vanhemmal iäl saant perhettä niin minun aika tahtoo männä kotielämässä.
tulen kyllä tänne mukavaan seuraan ain välil vilkasemmaa ja ylleensä luen tuoreemmat juttelut.

toisilta saattaa tuntuu pahalta jos ei vastaa kirjotuksee, siihekin on niin monta syytä.
sillo ei tule vastattuu,joskus jonkun kirjotuksee ei ole mittää lisättävvää siin on ikkäänkuin kaikki.

sitte saattaa olla kirjotus josta ei ymmärrä mittää eikä voi siksi ottaa ossaa. ja tietyst on niinkin joskus että asia ei vaa kiinnosta.

miun vastaus ei vartavasten ole nimimerkille, vaan hänen sanomisellee, siihe mistä hää puhhuu .sitte tietyst jos puhe on osotettu suoraa minulle,sillo tietyst vastaan.

ai sie oot sellasta huomant et miehet toivottaa herkemmin tervetulleeksi:))) tietyst hyö niin tekkee:)). mutta kyll täällä naiskirjottajatkii tervehtii.

meil ihmisil ko on alemuuen tunnetta, miekii saatan kirjotuksein perusteella joskus vaikuttaa itsevarmalta, mutta kyllä mie sitä viel olen opettelemassa.

en tiiä onko muille tullu sellasta ajatusta mutta minul joskus ko täällä puhuttii että on sisäpiirii olevan.
.
sitte ko tuli uusi kirjottaja,sitä aristeli männä ensimmäisenä tervetulleeks toivottelemaa, sitä pelkäs et jos toiset lukijat aattelee ,että mie luulen olevain palstan omistaja ko päällimmäisenä mänen toivottelemaa peremmälle,se ko on livenä isännän tai emänän tehtävä.

muta nyt tällä puhheella toivon sinun viihtyvän joukossamme, meiän kanssa et unoha kotimaata,myö kyllä muistutettaa ruisleivän ja mämmin mausta.;))))
paljon terveisiä toivoo lyyli

kelvannut,(en kyllä tainut paljon kysellä,sopisiko) ja kirjoitellut olen milloin mihinkin,väliin tulee "lunta" tupaan ,mutta pääasiallisesti tunnen olevani hyväksytty.

Voi olla syynä sekin,ettei ole huomioitu,kun nikkisi ei kerro kovinkaan paljon,tulee enemmän vastailtua noille tutuille nikeille,kun ei ehdi joka viestiä aina lukea.

Rupea vain käyttämään jotakin vaki nikkiä,tulet tutuksi ja varmaan vuorovaikutusta syntyy.
Älä tarkkaile osallistu,se olisi kivaa,tulisi uutta mielipidettä mukaan,toivotan lämpimästi osallistumaan.

señora lyyli kirjoitti:

noin miekii aattelin alussa ko löysin sattumlta sillosen 65 palstan. melkee vuuen kävin vaa lukemassa, minust tuntu että kirjottajat ol niin sivistyneitä ihmisii etten mie ilkeä mittää sannoo,että pyrkisin itseäin parempaa seuraan.:))

sitte ko rohkastuin kirjotin ja minul viel vastattiikin. :)))rupesinkin kirjottammaa usemmin, minul ol kirjapinot vieressä mistä etsin sanoja ja kirjoista otin myös kokonaisii lauseita.

rommaanit ol parhaita ko niis ol tavallista puhekieltä,vuokrasin siihe aikaa kirjastosta kirjoja,sen näki noppeesti jo lainastossa selatessa ,oliko kirjassa vuoropuheluu vai kertomista. vuoropuhelusta sai kokonaisii lauseita. tietyst aiheen otin itse mmistä kirjotin.

pelkäsin kirjottaa koko kirjeen omast päästä. koska miun kielioppi on huono. se ko on ikkäinsä puhunu murteella eikä ole juur kirjeitä kirjottant, ei ole saant harjotustakaa.koulunkäyntikii ko on jäänt retuperälle.

nyt ko oon pääst tänne sissää en ennää tee sellasta,eihä semmosta jaksa vuoskausii. kirjotus on nykyää ihan ommaa jälkee:)) yritän kyllä välillä muistaa mite jokkuu sana oikeaoppisesti kirjotettaa, en mie tahallain virheitä tee.

minnuu kohtaa ollaa oltu hyvin suopeita ja uskon että muitakin kohtaa ollaa, on tääl niin mukavaa porukkaa.

tule sie vaa joukkoon mielelläin miekii sinut toivotan tervetulleeks. nykyää ko täällä on kirjotuksii aika paljo, niin mie iäkkäänä ihmisenä en ain kaikkii ehi lukkee, niin jääp jotkuu huomaamatta.

nyt ko mie oon vanhemmal iäl saant perhettä niin minun aika tahtoo männä kotielämässä.
tulen kyllä tänne mukavaan seuraan ain välil vilkasemmaa ja ylleensä luen tuoreemmat juttelut.

toisilta saattaa tuntuu pahalta jos ei vastaa kirjotuksee, siihekin on niin monta syytä.
sillo ei tule vastattuu,joskus jonkun kirjotuksee ei ole mittää lisättävvää siin on ikkäänkuin kaikki.

sitte saattaa olla kirjotus josta ei ymmärrä mittää eikä voi siksi ottaa ossaa. ja tietyst on niinkin joskus että asia ei vaa kiinnosta.

miun vastaus ei vartavasten ole nimimerkille, vaan hänen sanomisellee, siihe mistä hää puhhuu .sitte tietyst jos puhe on osotettu suoraa minulle,sillo tietyst vastaan.

ai sie oot sellasta huomant et miehet toivottaa herkemmin tervetulleeksi:))) tietyst hyö niin tekkee:)). mutta kyll täällä naiskirjottajatkii tervehtii.

meil ihmisil ko on alemuuen tunnetta, miekii saatan kirjotuksein perusteella joskus vaikuttaa itsevarmalta, mutta kyllä mie sitä viel olen opettelemassa.

en tiiä onko muille tullu sellasta ajatusta mutta minul joskus ko täällä puhuttii että on sisäpiirii olevan.
.
sitte ko tuli uusi kirjottaja,sitä aristeli männä ensimmäisenä tervetulleeks toivottelemaa, sitä pelkäs et jos toiset lukijat aattelee ,että mie luulen olevain palstan omistaja ko päällimmäisenä mänen toivottelemaa peremmälle,se ko on livenä isännän tai emänän tehtävä.

muta nyt tällä puhheella toivon sinun viihtyvän joukossamme, meiän kanssa et unoha kotimaata,myö kyllä muistutettaa ruisleivän ja mämmin mausta.;))))
paljon terveisiä toivoo lyyli

Lue lisää

Sanoit, ettet tohtinut kirjoittaa kirjettä kokonaan omasta päästä, ainakaan silloin alkuun.

Entisellä miehellä oli poika, joka teki sontarattaat.

Isä vei rattaat sepälle raudoitettavaksi ja kehaisi: Poika teki rattaat omasta päästään!

Kyllä kai aisoja sentään piti jatkaa, sanoi sanavalmis seppä.

Kiinnitin huomioni noihin sanoihisi "itseään paremmassa seurassa". Ja innostusta olisi mutta... Oletan, että tarkoitat kirjoitustaidon suhteen paremmassa seurassa, sillä muutenhan tasa-arvo on yhteiskunnassamme tunnustettu.
En anna sen asian vaaássa painaa, jos jollain parempi ulosanti on. Ihaillen luen taitureiden tekstejä. Mutta rohkeasti kirjoittakaamme, jos siltä tuntuu. Eikä kannata panna painoa sille, että saako jotain palautetta. Ei sitä yleensäkään kovin paljoa tule. Ja ihan luonnollisista syistä. Ei jokainen viivy kerralla pitkään koneen luona. Enemmän kuin kerran on tullut todettua, että viimeiseksi haarassa jäi oma kirjoitus. Ei se oma kirjoitus kaikkein tärkein asia ole, vaan kokonaisuus ja että on mukana. Vaikka et rekisteröityisikään, niin olisi kiva jos käyttäisit samaa nimimerkkiä. Tosin siinä on vaara, että joku toinen kirjoittaa sinun nimelläsi.

Leny kirjoitti:

Kiinnitin huomioni noihin sanoihisi "itseään paremmassa seurassa". Ja innostusta olisi mutta... Oletan, että tarkoitat kirjoitustaidon suhteen paremmassa seurassa, sillä muutenhan tasa-arvo on yhteiskunnassamme tunnustettu.
En anna sen asian vaaássa painaa, jos jollain parempi ulosanti on. Ihaillen luen taitureiden tekstejä. Mutta rohkeasti kirjoittakaamme, jos siltä tuntuu. Eikä kannata panna painoa sille, että saako jotain palautetta. Ei sitä yleensäkään kovin paljoa tule. Ja ihan luonnollisista syistä. Ei jokainen viivy kerralla pitkään koneen luona. Enemmän kuin kerran on tullut todettua, että viimeiseksi haarassa jäi oma kirjoitus. Ei se oma kirjoitus kaikkein tärkein asia ole, vaan kokonaisuus ja että on mukana. Vaikka et rekisteröityisikään, niin olisi kiva jos käyttäisit samaa nimimerkkiä. Tosin siinä on vaara, että joku toinen kirjoittaa sinun nimelläsi.

Lue lisää

No niin nyt minulla on sitten iki oma nikki,olipas se vaikeata,valitsemani olivat jo varattu joten otin hadissani miniani nimen nikiksi.
Kiitos kannustuksesta,yrittakaa nyt tottua lukemaan viestejani ilman a ja o .. entinen ulkosuomalainen

uzma kirjoitti:

No niin nyt minulla on sitten iki oma nikki,olipas se vaikeata,valitsemani olivat jo varattu joten otin hadissani miniani nimen nikiksi.
Kiitos kannustuksesta,yrittakaa nyt tottua lukemaan viestejani ilman a ja o .. entinen ulkosuomalainen

Lue lisää

nyt sinut jo tunnetaan ja vastaillaan.

Älä kuitenkaan huonoa tykkää jos ei heti ja joka viestiin tule vastausta,näin käy meille kaikille.
Tärkeintä on ,että kirjoittelet,minun viestini jäävät usein ilman vastausta,mutta itse tyrkkäydyn melkein joka ketjuun.
Siis tulit tutuksi uzma,tästä jatketaan.

SkillaN kirjoitti:

nyt sinut jo tunnetaan ja vastaillaan.

Älä kuitenkaan huonoa tykkää jos ei heti ja joka viestiin tule vastausta,näin käy meille kaikille.
Tärkeintä on ,että kirjoittelet,minun viestini jäävät usein ilman vastausta,mutta itse tyrkkäydyn melkein joka ketjuun.
Siis tulit tutuksi uzma,tästä jatketaan.

Lue lisää

Minunkin puolesta.Minä olen ihan"untuvikko"vielä täällä,mutta sotken itseäni sekaan vaan.Nyt on lähdettävä viemään vierastani ulos,päästi niin "vahvat"hajut,hän on nelijalkainen karvaturri.molskis.

Pihassamme olevan omenapuun oksalla roikkuvassa linnunruokapöntönalustassa nakutteli juuri äsken käpytikka.
Kierteli ja kaarteli pönttöä, nappasi pähkinän nokkaansa, pisti saaliinsa omenapuun rakoon ja alkoi nakuttamaan.

Mieleeni juolahti vain, ovatko kaikki lahonneet puut vähentyneet lähistöllä, kun tikkojenkin on haettava ruokansa pikkulintujen syöttöpaikoilta.
Toinen naputtelupaikka niillä on puhelintolppa, ja siinä on naputeltu juuri langan kiinnityspaikan alapuolelta. Hyvässä lykyssä voi kerran käydä niin että puhelut katkeavat.

Tämänkertainen naputtelija oli selvä käpytikka, vielä nuori sellainen, koska sillä oli punainen päälaki.
Uroksella on punainen läikkä niskassa, naaraalle ei ole väriä annettu päänseutuville lainkaan.

Tikoilla ei taida vielä olla tasa-arvolakia koska naarasta on syrjitty värien jaossa.

tulituikku kirjoitti:

Pihassamme olevan omenapuun oksalla roikkuvassa linnunruokapöntönalustassa nakutteli juuri äsken käpytikka.
Kierteli ja kaarteli pönttöä, nappasi pähkinän nokkaansa, pisti saaliinsa omenapuun rakoon ja alkoi nakuttamaan.

Mieleeni juolahti vain, ovatko kaikki lahonneet puut vähentyneet lähistöllä, kun tikkojenkin on haettava ruokansa pikkulintujen syöttöpaikoilta.
Toinen naputtelupaikka niillä on puhelintolppa, ja siinä on naputeltu juuri langan kiinnityspaikan alapuolelta. Hyvässä lykyssä voi kerran käydä niin että puhelut katkeavat.

Tämänkertainen naputtelija oli selvä käpytikka, vielä nuori sellainen, koska sillä oli punainen päälaki.
Uroksella on punainen läikkä niskassa, naaraalle ei ole väriä annettu päänseutuville lainkaan.

Tikoilla ei taida vielä olla tasa-arvolakia koska naarasta on syrjitty värien jaossa.

Lue lisää

Pikkutikka on usein vieraana pihalla ja parasta ruokaa sen mielestä on vanhan ajan ikkuna kitti jonka se hakkaa noista pihasaunan ikkunaruuduista aina ja aina heti kun korjaan ne. Mietin jo mitä se tikka sitten hakkaa kun laitan listat niihin ruutuihin kitin tilalle.

Tässä liikkuu palokärki, talvella tavoitin harmaatikan ja sen tunnistamiseksi minun oli soitettava Veikko Neuvoselle, sillä niin paljon väritys poikkesi kuvien värityksestä.
Juhanuksen aikoihin ilmestyi valkoselkätikka jota en aiemmin ollut nähnyt niin, että olisin lajista voinut olla varma, nyt olin sillä katselin noin metrin etäisyydeltä useampia kertoja.

Käpytikka vierailee laudalla joka talvi ja silavaa se hakkaa päivittäin, joten kyllä ne pihalinnuiksikin muuntautuvat.

Kiinnostavin lintu pihapuissa on puukiipijä. Sen veikeätä puun kiertämistä katselee mielellään.
Jokainen tuohen repeämä tutkitaan, jokaiseen koloon katsotaan ja vauhtiakin on.

Eikös vain, meille on noista linnuistakin iloa, vaikka kyllä nuo rastaat sotkevat ja varastavat.
Serkkutytöllä oli huoli isommista linnuista.