Onko näissä

Kyllähän nuo viisauksilta näyttävät.

Luulen kuitenkin että meissä ihmissä on sisällä erilaiset valmiudet noihin: kyky leikkiä, kyky nähdä huumoria, kyky löytää unelmia, ei niitä voi väkisin meihin tuoda.

Kivahan tuollaisille viisauksille on päätä nyökytellä.

subjektiivista.
Minusta asian voisi tiivistää:
- elä ja anna toistenkin elää
- auta, jos näet apuasi tarvittavan

mutta kaikille noille on vähällä vaivalla helppo keksiä myös vastaesimerkki.

Joku haluaa pysyä nuorena, toinen taas on tyytyväinen siihen että huomaa kasvaneensa aikuisemmaksi. Mitä pelättävää ikääntymisessä on?

Päätellen kieliasusta ne on käännetty englannista.

Erilaisen tai "anarkistisen" tyylin voi säilyttää koko ikänsä. Olen meidän firman vanhin työntekijä, mutta minulta hyväksytään paljon kapinallisempia mielipiteitä kuin muilta. Usein ehdotukseni menevät jopa läpi. (Tietysti olen tähän ikään mennessä jo oppinut, mitkä asiat ovat "pyhiä" meidän johtajille.)

Kolmas: "On olemassa vain neljä salaisuutta pysyä nuorena, olla onnellinen ja saavuttaa menestystä" on kyllä salaperäinen. Onko se vitsi, vai tarkoittaako, että emme tiedä niitä neljää salaisuutta emmekä sen vuoksi pysy nuorina, onnellisina emmekä saavuta menestystä?

Ensimmäinen, joka sanoo, että vanhuus johtuu leikkimisen halun loppumisesta on kyllä täyttä totta. Leikkimisen halusta meistä varmaan suurin osa räplää tätä konetta. Leikkimisen halusta meillä on harrastuksemme, leikkimisen halusta joku mainitsi, että Simon Taikateltta on paras TV-ohjelma jne.

Eläisinkö vanhemmaksi, jos lopettaisin leikkimisen?
Olen kyllä toivonut saavani jatkaa leikkimistä elämäni loppuun asti, vaikka tulisin vanhaksikin.;)

Mitä teidän mielestänne tarkoitetaan menestymisellä yhdistettynä nuoruuden säilyttämiseen?


"Kuolleista tai kuolemasta" sanoisin itse mieluummin: Kun kadottaa viimeisen unelmansa, lopettaa elämisen.
Mielestäni jotkut ihmiset luopuvat elämästä jo paljon ennen kuolemaansa. On surullista, ellei elämässä ole enää mitään hyvää odotettavissa. Meidän pitäisi varmaan yrittää pitää huolta siitä, että omilla huonokuntoisilla vanhuksillamme tai muuten kuolemaa lähestyvillä läheisillämme olisi jotain hyvää odotettavissa - vaikka piristävä tapaaminen.

Rupsahdetaan rauhassa, jos siltä tuntuu, mutta ei suostuta kuolemaan pystyyn. Eihän. ;)

Yksi asia on ainakin surullisen tosi, tämä: "Meidän ympärillämme kävelee niin paljon kuolleita ihmisiä, eivätkä he itse edes tiedä sitä!"

Jos istuu esimerkiksi jossain kahvilassa vähän isommassa kaupungissa ja katselee meneviä ja tulevia ihmisiä jonkun aikaa, niin huomaa, että hyvin harvoilla on elävät, kirkkaat, iloiset silmät.

Vanhoiksi me tulemme jos elämme kauan, - ja viimein me kaikki kuolemme. Se on elämän lainalaisuus. Mutta unelmat ja niiden toteutumiset, leikki, nauru ja rakkaus kuuluvat elämään. Niinkuin tuska, suru, sairaus ja kuolemakin.

Onnen avaimet ovat tavallisesti omassa taskussamme. Sieltä niitä vain ei useimpien tule etsittyä.

kokonaan tämä tyttäreltä saamani, ja hänen saamansa kiertokirje, pitkä juttu tosin, mutta kestäkkee nyt, onhan tässä viikonloppu ja kaikki..:)

"Sieppaa henki

Ensimmäisenä opiskelupäivänä opettajamme esitteli itsensä ja pyysi
tutustumaan johonkuhun uuteen ihmiseen, jota emme vielä tunteneet.

Nousin ylös katsomaan ympärilleni kun hellävarainen käsi kosketti
olkapäätäni.
Käännyin ympäri ja havaitsin ryppyisen, pienen rouvan säteilevän minulle
hymyä, joka sai koko hänen olemuksensa säteilemään.

Hän sanoi: "Heippa, komea veikko, nimeni on Rose.
Olen 87-vuotias. Voinko antaa sinulle halauksen?" Nauroin ja
vastasin:
"Totta kai saat!" ja hän antoi minulle valtavan halauksen, miksi olet tullut kouluun noin nuorena ja viattoman ikäisenä?" kysyin.
Hän vastasi kujeillen: "Olen täällä kohdatakseni rikkaan
aviomiehen mennäkseni naimisiin ja saadakseni muutaman mukulan.

"Ei mutta, aivan totta puhuen...?" kysyin.

Olin utelias tietämään, mikä oli voinut motivoida hänet ottamaan osaa tähän haasteeseen hänen iässään.

"Haaveilin aina mahdollisuudesta saada kouluopetuksen, ja nyt olen
sitä saamassa", hän kertoi minulle.

Oppitunnin jälkeen kävelimme oppilaitten yhteisrakennukseen ja
nautimme yhdessä kaakaot. Meistä tuli hetkessä ystävät. Joka päivä 3kk:n
ajan lähdimme tunnilta yhdessä keskustellaksemme taukoamatta.

Olin aina haltioissani kuunnellessani tätä "aikakonetta", kun hän
jakoi viisauttaan ja kokemustaan kanssani.

Yli vuoden kurssin kuluttua Rosesta oli tullut campuksen perikuva ja hän
sai helposti uusia ystäviä minne tahansa menikin.
Hän nautti hienoksi pukeutumisesta ja piti huomiosta jota sai osakseen
toisilta opiskelijoilta ja piti yllä huomionpitoa.
Lukukauden lopussa pyysimme Rosea pitämään puheen jalkapallojuhlatilaisuudessamme.

En ikinä unohda mitä hän meille opetti!

Hän esitteli itsensä ja astui lavalle.
Kun hän oli aloittamassa valmistamaansa puhetta, hän pudotti kolme
viidesosaa arkeistaan lattialle.

Turhautuneena ja hieman hämmentyneenä hän nojautui mikrofoniin päin ja
sanoi yksinkertaisesti: "olen pahoillani, että olen niin kömpelö.
Luovuin oluesta paastokauden ajaksi ja tämä whisky tappaa minut!

En koskaan saisi puhearkkejani oikeaan järjestykseen takaisin,
joten antakaa minun vain kertoa teille mitä tiedän".
Sillä aikaa kun me nauroimme, hän selvitteli kurkkuaan ja aloitti:

"Emme lopeta leikkimistä koska olemme vanhoja.
Me kasvamme vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen.

On olemassa vain neljä salaisuutta pysyä nuorena, olla onnellinen ja saavuttaa menestystä.

On naurettava ja löydettävä huumorin aihe joka päivä. On oltava unelma. Kun kadottaa unelmansa, kuolee.

Meidän ympärillämme kävelee niin paljon kuolleita ihmisiä, eivätkä he itse edes tiedä sitä!

On olemassa valtava ero tulla vanhaksi ja tulla aikuiseksi.
Jos olet 19-vuotias ja makaat vuoteessa yhden täyden vuoden, etkä tee yhtäkään kehittävää asiaa, sinusta tulee 20-vuotias.

Jos olen 87-vuotias ja jään vuoteeseen vuodeksi enkä koskaan tee mitään minusta tulee 88-vuotias.

Kuka hyvänsä voi tulla vanhemmaksi, siihen ei tarvita mitään kykyä tai lahjakkuutta.

Ideana on kasvaa, kehittyä, löytää aina muutoksen mahdollisuuksia, ei katua.
Vanhemmat ihmiset eivät kadu mitä ovat tehneet vaan asioita, jotka ovat jättäneet tekemättä.
Ne ihmiset, jotka pelkäävät kuolemaa, ovat niitä, joilla on katumuksia”.

Hän päätti puheensa laulamalla rohkeasti laulun "ruususta". (Rose)

Hän rohkaisi meistä jokaista opiskelemaan lyriikkaa ja antamaan sen tulla ulos meidän jokapäiväisessä elämässämme.
Sen vuoden lopussa Rose pääsi loppuun kouluasteensa, jonka oli
aloittanut nuo vuodet taaksepäin.
Viikko valmistumisensa jälkeen Rose kuoli rauhallisesti sillä aikaa kun nukkui.

Yli 2000 koulun oppilasta otti osaa hänen hautajaisiinsa osoittaen kunnioitustaan tälle suurenmoiselle naiselle, joka opetti esimerkillään, ettei koskaan ole liian myöhäistä olla kaikkea sitä, mitä mahdollisesti voi olla.

Rakkaudella Rosen muistolle:

Muista, kasvaa vanhemmaksi on pakollista: kasvaa aikuiseksi vaihtoehtoista.

Teemme elämisestä siitä mitä saamme, mutta elämää siitä mitä annamme."

ps. minä haluaisin tämän Ruusun ymmärryksen, tosin hieman ennen 87 ikävuotta..:)

ei ole!