Maaliskuisena aamuna 2005, olimme viemässä mieheni kanssa autoamme korjattavaksi n. 100 km päähän toiselle paikkakunnalle. Klo oli noin 7 aamulla ja nopeutta minulla oli n.90km/h. Oli pakkasta.
Yhtäkkiä auto alkoi heittelehtiä holtittomasti, ja suistui vastaantulijoiden puolelle kohti jäistä lumipenkkaa. Kuului hirveä rysähdys, ja tunsin roikkuvani turvavöissä. Sisään alkoi tulla lunta ja tuli tunne että hautaudumme lumeen. Sitten pyörintä lakkasi, ja tuli kammottava hiljaisuus.
Katsoin miestäni ja tajusimme olevamme hengissä. Ulkona tajusimme, että olimme pyörähtäneet 2 kertaa katon kautta ympäri. Miehelläni ei ollut ollut turvavöitä, mutta meille kummallekaan ei ollut käynyt mitään, autosta oli mennyt takalasi, peilit, katto ja kuskin puolella oli lommoja.
Nyt elokuussa 2005, tapahtuma alkoi olla jo taka-alalla, auto oli korjattu siihen malliin, että oli suunniteltu sen maalauttamista. Olin sitten käymässä kotipaikkakunnallani. Lähdin pikkusiskoni kanssa käymään kaupungilla kaupoissa. Saavuimme tasa-arvoiseen risteykseen,tulimme oikealta ja kun kaikki näytti olevan ok, lähdin ylittämään risteystä. Kun olimme päässeet melkein yli risteyksestä, tuli vasemmalta auto, ja törmäsi kylkeeni. Törmäyksen jälkeen menetin melkein tajuntani, mutta sain auton siirrettyä tien varteen. Pikkusiskolleni ei onneksi käynyt mitään, säikähdin kun hän törmäyksen jälkeen ryntäsi autosta ulos, mutta hän olikin vain käynyt haukkumassa toisen auton kuskin.
Auto meni lunastuskuntoon, mutta saimme siitä onneksi hyvät korvaukset.
Kolari ei vaivannut vähään aikaan yhtään, mutta sitten aloin nähdä painajaisia. Painajaiset ovat noista kolareista, ja kaikista pahimmista peloistani. Olen monta kertaa herännyt siihen, että jännitän oikeaa pohjettani kipuun asti, mieheni mietti että se voi olla "jarrun painamista".
Pelkään aivan kamalasti olla muiden kyydissä, ja minulla on kokoajan huoli kun kuulen jonkun sukulaiseni olevan autoilemassa. Kolarit eivät ole itseäni ajamasta pois pelottaneet, mutta en ole nyt ajanut autoa n. kuukauteen, joka on pisin aika ajokortin saatuani minkä olen ollut ajamatta, ajan vuodessa n. 40 000- 50 000 km.
Tuntuu että kaikki menee vain huonompaan suuntaan, kun ajattelen asioita. Olen vain kiukkuinen ja sulkeutunut. Kaikista pahinta on syyllisyydentunne tapahtuneista. Melkein tapoin rakkaimpiani.
Huomenna menen mielenterveystoimistolle purkamaan ajatuksiani. Ensimmäisen kolarin jälkeen en halunnut mennä sinne, mutta nyt tiedän että on pakko.
Auto-onnettomuus
6
2089
Vastaukset
- Mikko maallikko
Ethän sinä itseäsi voi noista syyttää. En osaa antaa pätevää neuvoa, mutta itse olen patistanut itseäni muutaman onnettomuuden jälkeen "siedätyshoitoon". Eli olen pakottanut itseni kohtaamaan pelkoni. Hyppäämään auton rattiin ja rauhallisesti ajamaan mutkaista maantietä. Vaikka kävelyvauhtia. Vaikka ikkuna auki, että kuulee soran rapinan. Aja möröt pois.
Kerran loukkasin pahasti käteni sirkkelissä. Sairaalasta päästyäni menin sirkkelin luo ja laitoin sen käyntiin ja kuuntelin sen ääntä tovin ja seurasinn, miten terä pyörii. En tehnyt mitään, katselin vain. Sitten sammutin koneen. Seuraavalla kerralla työnsin pitkän kapulan pään sirkkeliin ja katsoin, miten terä leikkaa. varovasti vain. Ajoin pelkoani pois. Nykyään teen puutöitä täysin pelotta.- rtraa
Olen myös ollut auto-onnettomuudessa, jossa minulta murtui luita. Sen tapauksen jälkeen minä pelkäsin olla auton kyydissä - tuntui koko ajan että se on menossa metsään (muistikuva oli niin vahvana). Tästä onnettomuudesta jäi sellainen pelko, että en uskalla ajaa lujaa (kaahata) ja jos joudun sellaisen ihmisen kyytiin joka ajaa lujaa niin meikä ei sanojaan säästele - olen valmis sanomaan vaikka kuinka loukkaavasti, jos ei järkipuhetta uskota.
Tiedän tapauksia, jotka ovat olleet monastikin onnettomuuksissa mutta aina vain ajavat kuin heikkopäiset (nämä kyseiset ovat olleet itse syypäitä onnettomuuteen).
- *Moon*
Traumaterapiassa on tullut käytyä... Kyllä se helpottaa, mutta jokin painaa kokoajan... Vakuutusyhtiö ei ruvennut korvaamaan mun magneettikuvauksia, ja lääkärit ei uskalla tehdä mitään, kun eivät tiedä mikä mun niskassa on... sisältä koittaa purkautua kokoajan sellanen sairas nauru ku kaikki on niin vinksallaan..:)
2 koulua ja YO-kirjoitukset painaa päälle, ja tämänki selvittäminen alottaa taas alusta... Sitte mulla on kokoajan ku kaikki menee pieleen aivan älytön ahmimisvimma ja syön ja syön ja syön ja sitte masentaa kahta kauheammin... Nooh olipa tämä nyt valitusviesti, mutta tämän hetken tuntemuksia:)- *Moon*
Toissapäivänä soitti lääkäri että tuo syyllisen osapuolen vakuutusyhtiö ei korvaa edes julkisen puolen magneettikuvausta. Meinas jo itku päästä, mutta sanoikin sitten että kunta korvaa, et ei tätä voi tähän jättää. Oli ihan kiva joululahja kuulla se:). Toivottavasti saa nyt selville mikä mulla on niskassa, niin vois ehkä keskittyä taas tavalliseen elämään... ilman särkylääkkeitä:)
Uus auto saatiin hommattua, ja on tuota ajoa taas jonkin verran tullut. Eiköhän tämä tästä lähde taas menemään... Hyvää joulua kaikille!!!
- Autoilija
Auto ei lähde ittestään heittelehtimään, syy on aina kuljettajassa. Onneks et loukannut muita tempullas.
- !!!!!!!!!
Enhän minä tarvitse edes turvavyötä, koska minä en aja kolaria. Muut ajavat ja
tarvitsevat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801847Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181709- 171543
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191243En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121204Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61202hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121166Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91150Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291141Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71124