Jos EI OTETA LUKUUN seuraavien kirjailijoiden teoksia (Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Gogol), niin mitkä ovat mielestänne 5 venäläisen klassikkokirjallisuuden tärkeintä teosta?
venäläiset klassikot II
sanokaa...
305917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Haluatko ettäUnohdetaan toisemme?
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Sut tahtoisinSinä senkin kusimutteri menit ja katkaisit kaiken yhteyden minuun. Tajuan nyt, että meidän roolit vaihtuivat ja sinä projektoit omia pelkojasi minuun. Anna minun välittää sinusta, älä työnnä mua pois. En oo vaatinut sul…
Vastaukset 30
Vanhimmat
Bulgagov: Saatana saapuu Moskovaan, Harms: Sattumia, Wladimir Majakovskin runot, Anna Ahmatovan runot. Boris Pasternak: Tohtori Zivago.
No niin, siis tämä unohtui joukosta.
top kymppiin yltää suomalaisilta lähes sensuroitu Alexandr Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo". "Ensimmäinen piiri" ja "Ivan Denisovitshin päivä" samalta tekijältä. Vénédikt Erofejeviltä on mielipuolisen hauska tragedia "Moskova - Petushki". Toivon pilkahdustakaan ei löydy Varlam Shalamovin teoksesta "Kolyman kertomuksia".
Maksim Gorki
Näyttää siltä että on tarjottu ainoastaan neuvostokirjallisuutta. Tässä muutamia todellisia VENÄLÄISKLASSIKOITA:
Gontsarov: Oblomov
Kuprin: Kaksintaistelu
Kuprin: Kuoppa
Leskov: Tuomiokirkon alttaripalvelijat
Tsernysevski: Mitä on tehtävä?
Kannattaa tutustua myös esim. seuraaviin venäläiskirjailijoihin:
A. K. Tolstoi
Saltykov
Potapenko
Bunin
Joo nimenomaan tarkoitin Venäjän kirjallisuutta, mutta ei se mitään.
Tässä onkin tullut muutama mielenkiintoinen kirja esille...
1: Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
2. Soltzenitsyn: Syöpäosasto
3. Solohov: Hiljaa virtaa Don
4. Ahmatovan runot
5. Pasternak: Tohtori Zivago
Oma kysymykseni taitaa olla 5 vuoden takaa...tuossa on muutama jota en tiennyt.
Vladimir Nabokov: Lolita.
Tiedät mtä tarkoitan ;)
Lolita on hyvä, mutta ei kai pelkkä venäläisen kuuloinen sukunimi tee kenestäkään venäläistä. Muutenhan me suomalaiset voitaisiin ylpeillä mm nobelrunoilijalla jonka nimi on Perse. :->
Äijä oli kylläkin ranskalainen...
Mutta Pasternak on kyllä hyvä. Dostojevski on lähes aina hyvä, mutta Tolstoita pidän kyllä tylsänä. Ruhtinas makaa heinäkasan päällä, katselee kun maaorjat tekee töitä ja ajattlee että kyllä maalla on ihanaa. Anna Karenina vielä menetteli, mutta Sota ja Rauha on kyllä tyyyyyyl-sä! (mun mielestä)
Yksi jota ei vielä ole tarjottu on Ilja Ehrenburg. Varsinkin hänen nuoruuden tuotantoonsa kuuluva Julio Jurenito on paitsi hauska myös profetaalinen. Siinähän kerrotaan paitsi kapitalisimin syvin olemus, myös se miten koko sosialismille tulee vielä käymään -ja kävihän se.
Samoin Tsingiz Aitmatovin tuotanto on sekä hyvin kirjoitettua että erittäin tarkkanäköistä. Ihme että mies sai kirjoittaa ja sai vielä kirjansa julkisuuteenkin. Niin synkkää -ja jälkeenpäin katsottuna todella realistista- kuvaa hän neukkulasta maalasi.
Siitäkin voidaan tietysti keskustella onko neuvostokirjallisuus venäläistä kirjallisuutta. Mielestäni on, koska neuvostokirjallisuus tukeutuu nimenomaan venäläiseen kirjallisuuteen ja valtaosa tässäkin keskustelussa esitetyistä neukkukirjailijoista on nimenomaan venäläisiä. (Paitsi tuo itse esittämäni Aitmatov. Mies on kirgiisi ja nykyäänhän Kirgisia on taas oma valtionsa. Mutta kirjoittamistyönsä Aitmatov kyllä teki Neukkulan aikana ja oli neuvostokasvatuksen saanut.)
Jos esim Ranska muuttaisi valtiomuotonsa sadaksi vuodeksi sosialistiseksi ja nimensä vaikkapa Jukujukumaaksi, niin eikö sinä aikana kirjoitettu kirjallisuus olisi ranskalaista kirjallisuutta?
Kieli, perinteet ja ympäristö olisivat kuitenkin samat.
Kyllä historiallinen Nabokov oli venäläinen, ja suuri osa hänen tuotannostaan on venäjänkielistä ja siten osa venäläisen kirjallisuuden kaanonia. Kuitenkin: kaikkein merkittävimmät teoksensa Nabokov kirjoitti englanniksi tultuaan käytännössä karkoitetuksi Neuvostoliitosta. Nämä kirjat taas (Real Life of Sebastian Knight, Lolita, Pale Fire) ovat ainakin mielestäni selkeästi osa anglo-amerikkalaisen kirjallisuuden perinnettä.
sergei dovlatov
leninin kaikki teokset
lermontov
kuprin on aika hyvä
On nimittäin koko kuivakkaa tavaraa, ainakin se mitä meikäläisen hyllystä löytyy Leninin tekosia n. metrin verran. Koomisinta koko jutussa on vielä, että kyseiset kirjat ostin aikanaan kirjaston poistomyynnistä lähes lukemattomina, joitakin niistä kirjoista ei ole koskaa luettu, ei ole voitu lukea, niin hyväkuntoisia ne ovat ja avaamattoman tuntuisia, lisäksi mukan seurasivat vielä alkuperäiset lainauskortit. Lainauskorttien tietojen mukaan neljää ensimmäsitä teosta on lainattu muutaman kerran ja ainoastaan yksi lukija on sinnitellyt tuohon neljänteen kirjaan saakka. Sarjan viimeistä kirjaa on lainattu vain yhden kerran, muiden kirjojen kohdalla ei ole minkään valtakunnan lainausmerkintää ja kirjojen kunto antaa ymmärtää niiden olevan aivan lukemattomia.
Kaikista koomisimmaksi tämän kirjasarjan tekee vielä se, että tuota Leninin kirjasarjaa vaatimalla vaadittiin kirjastoomme paikallisten kommunistien toimesta ja eläkkeellä oleva kirjastonhoitajamme muisteli vieläkin katkeruudella, kun tuo kirjasarja oli niin kallis ja vei suuren osa sen aikaisista määrärahoista ja kukaan sitä ei sitten lukenut. Tosin itse omin korvin pääsin kuulemaan muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, kun silloinen valtionvarainministerimme (Sdp) muisteli tyttövuosiaan paikkakunnallamme ja lukuinnostustaan, mainiten eritoten lukeneensa juuri tuon omistuksessani olevan Leninin kirjasarjan kannesta kanteen, niin palavaa oli ollut hänen innostuksensa sosialismiin...
on myös Mihail Zoshenkon novellit, neukkuaikaisia ja humoristisia. Onkohan niitä käännetty suomeksi. Julia Voznezenskaja Naisten Decamerone on myös hyvä. Nabokov on mielestäni ällöttävä pedofiili, yliarvostettu. Häneltä on ilmestynyt nyt keskeneräinen romaani Laura. Samaa vanhojen äijien kuolausta kuin Lolitassakin, jätin lukematta. Sitä vaan mietin että eihän venäläistä kirjallisuutta hirveästi ole tarjolla käännettynä vai onko? Ja sitten tämä nykyinen dekkaritrendi, kaikki lukevat vain dekkareita, itsekin syyllistyn siihen. Ärsyttävää. Vain pidemmillä lomilla jaksan keskittyä muuhun kaunokirjallisuuteen...
lie jo mainittu. Itse kohottaisin korkeuksiin unohduksen laaksosta Konstantin Paustovskin ja erityisesti Kertomus elämästä-sarjan. Siitäkö lie Päätalo ottanut mallia kuin saadaan sivumäärää ?
Iso osa noista luetelluista oli neuvostoajan kirjailijoita. Useimmat heistä olivat kuitenkin suyntyneet jo hyvissä ajoin ennen vallankumousta ja olivat siis venäläisen kulttuurin kasvattamia. Jopa ( ja varsinkin ) Gorki, jota eräänlaisena sosialistisen realismin perustajana pidetään.
Mielenkiintoiset on mielestäni myös se, että varsinaiselta neuvostoajalta ei tietääkseni ole säilynyt yhtään kestävää romaania tai kirjailijaa. Siis tarkoitan kirjailijaa joka olisi syntynyt neuvostoaikana ja kirjoittanut jotain todella kestävää ja samaan aikaan neukkulassa hyväksyttyä. ( Oikeastaan se on myös aika surullista, olihan aate ideana hieno.)
Jos tiedätte jonkun, niin kertokaa.
Ja kun ei ole, minkä johtopäätöksen voimme sellaisesta yhteiskunnasta vetää?
Tsingis Aitmatov (s.1926, kuollut, ei kauhean kauan sitten). Suomennettuja novellikokoelmia ja pienoisromaaneja 1970-1980-luvulla. Suosittuja vasemmistolais-aikana, kirjat antavat hienon kuvan siitä, kuinka ihanaa elämä Neuvostoliitossa oli ja kuinka kolhoosit toimivat kaikkien hyväksi!
Neuvostovenäläinen kirjallisuus on venäläistä kirjallisuutta. Samoin neuvostovenäläinen elokuva on venäläistä elokuvataidetta; neuvostogruusialainen jne. ei ole. Minua on aina ärsyttänyt tavattomasti Suomessa käytetty adjektiivi "neuvostoliittolainen" - aivan kuin neuvostotaide kertoisi jostain Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton valtiollisesta rakenteesta ja kielet, kulttuurit ja kehitystasot olisivat toissijaisia luomistyön innoittajia.
Tshingiz Aitmatovia on vaikea määritellä. Kirgiizi, joka kirjoitti sekä venäjäksi että äidinkielellään. Hän oli myös kommunisti (ainakin niin kauan kuin sitä kommunismin rakennustyötä riitti ennen romahdusta), joten hän jos kuka ansaitsee neuvostokirjailijan tittelin.
Ei kai venäläinen kulttuuri boshevikkien vallankumouksen myötä minnekään kadonnut, vaikka entistä aktiivisesti pilkattiikin, joten en oikein ymmärrä kysymystäsi.
Ja mikä on tuo "varsinainen neuvostoaika: vallankumouksen jälkeinen, NEP, stalinismi, suojasää, 60-luku, brezhneviläisen pysähtyneisyyden (stabiilin kehityksen) aika, kriisiytyminen ja perestroika? Neuvostoaika sisältää monia eri kausia, mutta itselleni "varsinainen neuvostoaika" on vallankumouksen, sotakommunismin ja sisällissodan jälkeinen todellinen radikaali, avantgardistinen, uuteen (naurettavillakin tavoilla) suuntautunut aika ja sen kulttuurituotokset. (Suomessa hieman samaa oli Tulenkantajissa ja heidän modernin ihailussaan.)
Kuten tiedämme, ajat muuttuivat Neuvostomaassa monesti.
Venäjällä/Neuvostoliitossa on käsite "kuusikymmenlukulaiset". Tällä tarkoitetaan taide-elämän ja kirjallisuuden edustajia Hrushthsevin "suojasään" aikana ennen hänen syrjäyttämistään ja aikojen muuttumista.
On otettava huomioon, että Hrushthev (Stalinin rikokset ja henkilökultin tuomittuaan) itse asiassa julisti tuomioitaan ja pyrki kiristämään ideologisia vaatimuksia kulttuurielämässä, vaikkei vainoja entisessä mielessä ollutkaan. Kyse oli siis keskustelevammasta ajasta Neuvostoliiton oloissa. Runoilijat täyttivät urheiluhalleja ja stadioneja lausuessaan teoksiaan..
Runoilija Andrei Voznesenski kuoli hiljan, joten 60-lukulaisuus on noussut taas valokeilaan Venäjällä.
Eivät ne kukkahuivistallarit itsekään vaivautuneet sitä Leniniään lukemaan. Joillakin oli kotonaankin pyhät kirjoitukset eli Leninin koottuja Neuvostoliitosta hankittuna kuten ortodoksilla kuuluu olla ikoni tupansa nurkassa. Talismaanista ja fetisististä ajattelua; on mahtavaa olla Totuuden haltija.
Monilla suomalaisilla taistolaisilla "aate" oli epämääräinen (kulttuuria huonosti tuntevan ja poliittisesti naiivin ihmisen) russofilian ja marxismi-leninismin sotku, joka sai voimansa isänmurhaisesta kapinasta ja infantiilien haaveiden projisoinnista rajan takaiseen sankarilliseen maailmaan, jossa ruoho oli vihreämpää ja sille ja kaikelle oli jopa "looginen, tieteellinen" selitys.
Stallarimuijat olisivat voineet vetää kukkahuivinsa lipputankoon ja pitää punalippua päässään eikä aatteellinen kirkkaus olisi juurikaan kärsinyt...
Venäläinen kulttuuri meni bolshevikkien myötä kuusi jalkaa maan alle, tai pakeni länteen. "Se mitä sanotaan meidän 30-luvun proosaksemme on vain vaahtoa maan sisään kadonneesta järvestä." -Alexandr Solzhenitsyn
Lue "Vankileirien saaristo" - luulet vähemmän!
Solženitsynillä on tuotannossaan vain se ongelma, ettei Neuvostoliittoa ilmiönä problematisoida millään tavalla. Ikään kuin Stalinin ajan gulagkokoelma ja sen jälkeisen ajan Neuvostoliitto olisivat jotenkin samanlaisia. Eivät olleet.
Itse teoksiin, vain romaanit ilmestymisjärjestyksessä:
Venäjä:
Aleksandr Puškin: Kapteenin tytär
Mihail Lermontov: Aikamme sankari
Ivan Gontšarov: Oblomov
Ivan Turgenev: Isät ja lapset
Dmitri Merežkovski: Ylösnousseet jumalat
Andrei Belyi: Peterburg
Neuvostoliitto:
Maksim Gorki: Äiti (ilmestyi 1907, mutta pitänee laskea neuvostokirjallisuudeksi)
Ilja Ehrenburg: Julio Jurenito
Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don
Ivan Bunin: Arsenjevin elämä
Boris Pasternak: Tohtori Živago
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Aleksandr Solženitsyn: Syöpäosasto
Juri Trifonov: Talo rantakadulla
Puskin on venäjän Aleksis kivi
kirjoita dekkareita. Pari olen lukenut. Onkos venäläinen? Sieltä ainakin muistaakseni on aiheet. En kyllä niin kauheasti innostunut niistä, siksi en oikein muista. Kirjastossa näkyi olevan aika monta. Jollekin toiselle voisi olla sopivia.
1800-luvulta Pushkin, Turgenev, Lermontov; Tjutshev (hänen mitätön runonpätkänsä Venäjän järjellä ymmärtämättömyydestä vainoaa maata lentävän lauseen lailla loputtomasti)..
Vallankumouksen runoilija Vladimir Majakovski, Sergei Esenin (=Jesenin) (
NEP-kauden kirjailijakaksikko Ilf ja Petrov: Kaksitoista tuolia. Kirjoittivat myös Amerikasta matkavaikutelmiaan tms., yksikerroksisesta Amerikasta, vai miten se oli. En muista.
Arkadi ja Boris Strugatski
Huviretki tienpientarelle
Kysymys on äärettömän vaativa eikä minulla ainakaan ole asiantuntemusta, että voisin edes kuvitella muodostavani henkilökohtaisen mielipiteen siitä, mitkä on 5 venäläisen klassikkokirjallisuuden tärkeintä teosta.
Asia olisi kokonaan toinen, jos kysyttäisiin, mitkä 5 venäläistä klassikkoteosta ovat minulle kolahtaneet, olleet henkilökohtaisesti merkittäviä tai mistä olen eniten pitänyt. Se on kokonaan toinen näkökulma.
Jos puhutaan venäläisen klassikkokirjallisuuden tärkeimmistä teoksista, teosten pitää ensinnäkin olla venäläisiä, niin että selkeästi ilmentävät venäläisen kirjallisuuden ominaispiirteitä sekä ovat venäläisiä sellaisella tavalla, että venäläinen itse tunnistaa ja tunnustaa ne klassikoiksi - toiseksi, ei riitä että teokset on kauttaaltaan hyvin kirjoitettu, niillä pitää olla merkittävyyttä venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin rakentajina, että niitä voi sanoa merkittäviksi klassikoiksi.
Mielestäni "neukkukirjallisuuden" voi lukea venäläiseen kirjallisuuteen näillä ehdoin, että se ilmentää olennaisesti maan kulttuuria - myös neuvostokulttuuri on osa venäläistä kulttuuria, vaikka suppeassa mielessä sisältää tietyn ajanjakson. Voidaan sitten taittaa peistä minkä tyyppinen neuvostokirjallisuus voidaan laskea venäläiseksi kirjallisuudeksi tai ei. Itse en ryhdy siinä jakoa tekemään. Riippuu kysymyksen kontekstista eli kuinka se halutaan rajata. Se määrittää vastauksen.
Pushkin siis on unohtunut tuosta "ei oteta lukuun" listasta, mielestäni se kuuluisi olla siinä. Mutta Pushkin siis ehdottomasti. Tärkein klassikkoteos... Kapteenin tytär?
En tiedä missä määrin Solzhenitsyn voidaan mieltää venäläiseksi kirjallisuudeksi... missä määrin venäläiset sen mieltää klassikokseen... mutta minun mielestäni se on merkittävää venäläistä kirjallisuutta. Se on merkittävää kritiikkinsä kannalta ja se on merkittävää kirjallisuutena. Vankileirien saaristo, mutta muukin tuotanto.
Merezhkovskin Ylösnousseet jumalat ja Antikristus on mielenkiintoista ja varmastikin merkittävää venäläistä klassikkokirjallisuutta. Ei voida laittaa viiden tärkeimmän joukkoon, noiden pois jätettyjen jälkeenkään, mutta ehkä kymmenen.
Leskovin Tuomiokirkon alttaripalvelijat voisi olla viiden joukossa.
Kuprin kyllä, todennäköisesti Kaksintaistelu -teos.
A. K. Tolstoin Iivana Julman soturi voisi sekin lukeutua kymmenen tärkeimmän klassikon joukkoon (kun 4 tai 5 tärkeintä klassikkokirjailijaa on karsittu pois). Tai Kärsimystie.
Solohovin Hiljaa virtaa Don.
Ostrovskin Kuinka teräs karkaistui, voi olla vähän ongelmallinen, mutta liittäisin kyllä tähän...
Moderneja klassikkoja on sitten paljonkin merkittäviä... sellaisia, mitkä on vaikuttaneet sekä venäläisiin nykykirjailijoihin että Venäjän ulkopuolisiin... Bulkagovin S**tana saapuu Moskovaan on kiistatta sellainen.
Ahmatova ja Majakovski on mainittu mutta Jevtushenkoa en havainnut tai sitten luin viestit huolimattomasti. Jevtushenko pitää kyllä liittää venäläisen lyriikan (ainakin nykylyriikan) klassikoihin.
Täsmennän vielä, että tämä oli venäläistä kirjallisuutta vain pintapuolisesti tuntevan, venäjän kieltä osaamattoman kirjallisuuden harrastajan tuntuma. Venäläisille en kehtaisi mennä sanomaan, että "hei, nämä ja nämä on teidän tärkeimmät klassikot". Voisin kyllä sanoa, että tällaista tuntumaa minulla on omasta näkökulmastani, ja kysyisin, miltä se heistä vaikuttaa. :)