Jos EI OTETA LUKUUN seuraavien kirjailijoiden teoksia (Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Gogol), niin mitkä ovat mielestänne 5 venäläisen klassikkokirjallisuuden tärkeintä teosta?
venäläiset klassikot II
sanokaa...
30
5372
Vastaukset
- calmato
Bulgagov: Saatana saapuu Moskovaan, Harms: Sattumia, Wladimir Majakovskin runot, Anna Ahmatovan runot. Boris Pasternak: Tohtori Zivago.
- calmato
No niin, siis tämä unohtui joukosta.
- Sologdin.
top kymppiin yltää suomalaisilta lähes sensuroitu Alexandr Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo". "Ensimmäinen piiri" ja "Ivan Denisovitshin päivä" samalta tekijältä. Vénédikt Erofejeviltä on mielipuolisen hauska tragedia "Moskova - Petushki". Toivon pilkahdustakaan ei löydy Varlam Shalamovin teoksesta "Kolyman kertomuksia".
- yks viel
Maksim Gorki
- pveli
Näyttää siltä että on tarjottu ainoastaan neuvostokirjallisuutta. Tässä muutamia todellisia VENÄLÄISKLASSIKOITA:
Gontsarov: Oblomov
Kuprin: Kaksintaistelu
Kuprin: Kuoppa
Leskov: Tuomiokirkon alttaripalvelijat
Tsernysevski: Mitä on tehtävä?
Kannattaa tutustua myös esim. seuraaviin venäläiskirjailijoihin:
A. K. Tolstoi
Saltykov
Potapenko
Bunin- sanokaa...
Joo nimenomaan tarkoitin Venäjän kirjallisuutta, mutta ei se mitään.
Tässä onkin tullut muutama mielenkiintoinen kirja esille...
- ateisti20
1: Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
2. Soltzenitsyn: Syöpäosasto
3. Solohov: Hiljaa virtaa Don
4. Ahmatovan runot
5. Pasternak: Tohtori Zivago- sanoka...
Oma kysymykseni taitaa olla 5 vuoden takaa...tuossa on muutama jota en tiennyt.
- phineas
sanoka... kirjoitti:
Oma kysymykseni taitaa olla 5 vuoden takaa...tuossa on muutama jota en tiennyt.
Vladimir Nabokov: Lolita.
Tiedät mtä tarkoitan ;) - venäläinen?
phineas kirjoitti:
Vladimir Nabokov: Lolita.
Tiedät mtä tarkoitan ;)Lolita on hyvä, mutta ei kai pelkkä venäläisen kuuloinen sukunimi tee kenestäkään venäläistä. Muutenhan me suomalaiset voitaisiin ylpeillä mm nobelrunoilijalla jonka nimi on Perse. :->
Äijä oli kylläkin ranskalainen...
Mutta Pasternak on kyllä hyvä. Dostojevski on lähes aina hyvä, mutta Tolstoita pidän kyllä tylsänä. Ruhtinas makaa heinäkasan päällä, katselee kun maaorjat tekee töitä ja ajattlee että kyllä maalla on ihanaa. Anna Karenina vielä menetteli, mutta Sota ja Rauha on kyllä tyyyyyyl-sä! (mun mielestä)
Yksi jota ei vielä ole tarjottu on Ilja Ehrenburg. Varsinkin hänen nuoruuden tuotantoonsa kuuluva Julio Jurenito on paitsi hauska myös profetaalinen. Siinähän kerrotaan paitsi kapitalisimin syvin olemus, myös se miten koko sosialismille tulee vielä käymään -ja kävihän se.
Samoin Tsingiz Aitmatovin tuotanto on sekä hyvin kirjoitettua että erittäin tarkkanäköistä. Ihme että mies sai kirjoittaa ja sai vielä kirjansa julkisuuteenkin. Niin synkkää -ja jälkeenpäin katsottuna todella realistista- kuvaa hän neukkulasta maalasi.
Siitäkin voidaan tietysti keskustella onko neuvostokirjallisuus venäläistä kirjallisuutta. Mielestäni on, koska neuvostokirjallisuus tukeutuu nimenomaan venäläiseen kirjallisuuteen ja valtaosa tässäkin keskustelussa esitetyistä neukkukirjailijoista on nimenomaan venäläisiä. (Paitsi tuo itse esittämäni Aitmatov. Mies on kirgiisi ja nykyäänhän Kirgisia on taas oma valtionsa. Mutta kirjoittamistyönsä Aitmatov kyllä teki Neukkulan aikana ja oli neuvostokasvatuksen saanut.)
Jos esim Ranska muuttaisi valtiomuotonsa sadaksi vuodeksi sosialistiseksi ja nimensä vaikkapa Jukujukumaaksi, niin eikö sinä aikana kirjoitettu kirjallisuus olisi ranskalaista kirjallisuutta?
Kieli, perinteet ja ympäristö olisivat kuitenkin samat. - ...
venäläinen? kirjoitti:
Lolita on hyvä, mutta ei kai pelkkä venäläisen kuuloinen sukunimi tee kenestäkään venäläistä. Muutenhan me suomalaiset voitaisiin ylpeillä mm nobelrunoilijalla jonka nimi on Perse. :->
Äijä oli kylläkin ranskalainen...
Mutta Pasternak on kyllä hyvä. Dostojevski on lähes aina hyvä, mutta Tolstoita pidän kyllä tylsänä. Ruhtinas makaa heinäkasan päällä, katselee kun maaorjat tekee töitä ja ajattlee että kyllä maalla on ihanaa. Anna Karenina vielä menetteli, mutta Sota ja Rauha on kyllä tyyyyyyl-sä! (mun mielestä)
Yksi jota ei vielä ole tarjottu on Ilja Ehrenburg. Varsinkin hänen nuoruuden tuotantoonsa kuuluva Julio Jurenito on paitsi hauska myös profetaalinen. Siinähän kerrotaan paitsi kapitalisimin syvin olemus, myös se miten koko sosialismille tulee vielä käymään -ja kävihän se.
Samoin Tsingiz Aitmatovin tuotanto on sekä hyvin kirjoitettua että erittäin tarkkanäköistä. Ihme että mies sai kirjoittaa ja sai vielä kirjansa julkisuuteenkin. Niin synkkää -ja jälkeenpäin katsottuna todella realistista- kuvaa hän neukkulasta maalasi.
Siitäkin voidaan tietysti keskustella onko neuvostokirjallisuus venäläistä kirjallisuutta. Mielestäni on, koska neuvostokirjallisuus tukeutuu nimenomaan venäläiseen kirjallisuuteen ja valtaosa tässäkin keskustelussa esitetyistä neukkukirjailijoista on nimenomaan venäläisiä. (Paitsi tuo itse esittämäni Aitmatov. Mies on kirgiisi ja nykyäänhän Kirgisia on taas oma valtionsa. Mutta kirjoittamistyönsä Aitmatov kyllä teki Neukkulan aikana ja oli neuvostokasvatuksen saanut.)
Jos esim Ranska muuttaisi valtiomuotonsa sadaksi vuodeksi sosialistiseksi ja nimensä vaikkapa Jukujukumaaksi, niin eikö sinä aikana kirjoitettu kirjallisuus olisi ranskalaista kirjallisuutta?
Kieli, perinteet ja ympäristö olisivat kuitenkin samat.Kyllä historiallinen Nabokov oli venäläinen, ja suuri osa hänen tuotannostaan on venäjänkielistä ja siten osa venäläisen kirjallisuuden kaanonia. Kuitenkin: kaikkein merkittävimmät teoksensa Nabokov kirjoitti englanniksi tultuaan käytännössä karkoitetuksi Neuvostoliitosta. Nämä kirjat taas (Real Life of Sebastian Knight, Lolita, Pale Fire) ovat ainakin mielestäni selkeästi osa anglo-amerikkalaisen kirjallisuuden perinnettä.
- kuprijanov
... kirjoitti:
Kyllä historiallinen Nabokov oli venäläinen, ja suuri osa hänen tuotannostaan on venäjänkielistä ja siten osa venäläisen kirjallisuuden kaanonia. Kuitenkin: kaikkein merkittävimmät teoksensa Nabokov kirjoitti englanniksi tultuaan käytännössä karkoitetuksi Neuvostoliitosta. Nämä kirjat taas (Real Life of Sebastian Knight, Lolita, Pale Fire) ovat ainakin mielestäni selkeästi osa anglo-amerikkalaisen kirjallisuuden perinnettä.
sergei dovlatov
leninin kaikki teokset
lermontov
kuprin on aika hyvä - oletko edes lukenut?
kuprijanov kirjoitti:
sergei dovlatov
leninin kaikki teokset
lermontov
kuprin on aika hyväOn nimittäin koko kuivakkaa tavaraa, ainakin se mitä meikäläisen hyllystä löytyy Leninin tekosia n. metrin verran. Koomisinta koko jutussa on vielä, että kyseiset kirjat ostin aikanaan kirjaston poistomyynnistä lähes lukemattomina, joitakin niistä kirjoista ei ole koskaa luettu, ei ole voitu lukea, niin hyväkuntoisia ne ovat ja avaamattoman tuntuisia, lisäksi mukan seurasivat vielä alkuperäiset lainauskortit. Lainauskorttien tietojen mukaan neljää ensimmäsitä teosta on lainattu muutaman kerran ja ainoastaan yksi lukija on sinnitellyt tuohon neljänteen kirjaan saakka. Sarjan viimeistä kirjaa on lainattu vain yhden kerran, muiden kirjojen kohdalla ei ole minkään valtakunnan lainausmerkintää ja kirjojen kunto antaa ymmärtää niiden olevan aivan lukemattomia.
Kaikista koomisimmaksi tämän kirjasarjan tekee vielä se, että tuota Leninin kirjasarjaa vaatimalla vaadittiin kirjastoomme paikallisten kommunistien toimesta ja eläkkeellä oleva kirjastonhoitajamme muisteli vieläkin katkeruudella, kun tuo kirjasarja oli niin kallis ja vei suuren osa sen aikaisista määrärahoista ja kukaan sitä ei sitten lukenut. Tosin itse omin korvin pääsin kuulemaan muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, kun silloinen valtionvarainministerimme (Sdp) muisteli tyttövuosiaan paikkakunnallamme ja lukuinnostustaan, mainiten eritoten lukeneensa juuri tuon omistuksessani olevan Leninin kirjasarjan kannesta kanteen, niin palavaa oli ollut hänen innostuksensa sosialismiin... - mandalay
oletko edes lukenut? kirjoitti:
On nimittäin koko kuivakkaa tavaraa, ainakin se mitä meikäläisen hyllystä löytyy Leninin tekosia n. metrin verran. Koomisinta koko jutussa on vielä, että kyseiset kirjat ostin aikanaan kirjaston poistomyynnistä lähes lukemattomina, joitakin niistä kirjoista ei ole koskaa luettu, ei ole voitu lukea, niin hyväkuntoisia ne ovat ja avaamattoman tuntuisia, lisäksi mukan seurasivat vielä alkuperäiset lainauskortit. Lainauskorttien tietojen mukaan neljää ensimmäsitä teosta on lainattu muutaman kerran ja ainoastaan yksi lukija on sinnitellyt tuohon neljänteen kirjaan saakka. Sarjan viimeistä kirjaa on lainattu vain yhden kerran, muiden kirjojen kohdalla ei ole minkään valtakunnan lainausmerkintää ja kirjojen kunto antaa ymmärtää niiden olevan aivan lukemattomia.
Kaikista koomisimmaksi tämän kirjasarjan tekee vielä se, että tuota Leninin kirjasarjaa vaatimalla vaadittiin kirjastoomme paikallisten kommunistien toimesta ja eläkkeellä oleva kirjastonhoitajamme muisteli vieläkin katkeruudella, kun tuo kirjasarja oli niin kallis ja vei suuren osa sen aikaisista määrärahoista ja kukaan sitä ei sitten lukenut. Tosin itse omin korvin pääsin kuulemaan muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, kun silloinen valtionvarainministerimme (Sdp) muisteli tyttövuosiaan paikkakunnallamme ja lukuinnostustaan, mainiten eritoten lukeneensa juuri tuon omistuksessani olevan Leninin kirjasarjan kannesta kanteen, niin palavaa oli ollut hänen innostuksensa sosialismiin...on myös Mihail Zoshenkon novellit, neukkuaikaisia ja humoristisia. Onkohan niitä käännetty suomeksi. Julia Voznezenskaja Naisten Decamerone on myös hyvä. Nabokov on mielestäni ällöttävä pedofiili, yliarvostettu. Häneltä on ilmestynyt nyt keskeneräinen romaani Laura. Samaa vanhojen äijien kuolausta kuin Lolitassakin, jätin lukematta. Sitä vaan mietin että eihän venäläistä kirjallisuutta hirveästi ole tarjolla käännettynä vai onko? Ja sitten tämä nykyinen dekkaritrendi, kaikki lukevat vain dekkareita, itsekin syyllistyn siihen. Ärsyttävää. Vain pidemmillä lomilla jaksan keskittyä muuhun kaunokirjallisuuteen...
- alvari.raappavaara
mandalay kirjoitti:
on myös Mihail Zoshenkon novellit, neukkuaikaisia ja humoristisia. Onkohan niitä käännetty suomeksi. Julia Voznezenskaja Naisten Decamerone on myös hyvä. Nabokov on mielestäni ällöttävä pedofiili, yliarvostettu. Häneltä on ilmestynyt nyt keskeneräinen romaani Laura. Samaa vanhojen äijien kuolausta kuin Lolitassakin, jätin lukematta. Sitä vaan mietin että eihän venäläistä kirjallisuutta hirveästi ole tarjolla käännettynä vai onko? Ja sitten tämä nykyinen dekkaritrendi, kaikki lukevat vain dekkareita, itsekin syyllistyn siihen. Ärsyttävää. Vain pidemmillä lomilla jaksan keskittyä muuhun kaunokirjallisuuteen...
lie jo mainittu. Itse kohottaisin korkeuksiin unohduksen laaksosta Konstantin Paustovskin ja erityisesti Kertomus elämästä-sarjan. Siitäkö lie Päätalo ottanut mallia kuin saadaan sivumäärää ?
- vai venäläiset
alvari.raappavaara kirjoitti:
lie jo mainittu. Itse kohottaisin korkeuksiin unohduksen laaksosta Konstantin Paustovskin ja erityisesti Kertomus elämästä-sarjan. Siitäkö lie Päätalo ottanut mallia kuin saadaan sivumäärää ?
Iso osa noista luetelluista oli neuvostoajan kirjailijoita. Useimmat heistä olivat kuitenkin suyntyneet jo hyvissä ajoin ennen vallankumousta ja olivat siis venäläisen kulttuurin kasvattamia. Jopa ( ja varsinkin ) Gorki, jota eräänlaisena sosialistisen realismin perustajana pidetään.
Mielenkiintoiset on mielestäni myös se, että varsinaiselta neuvostoajalta ei tietääkseni ole säilynyt yhtään kestävää romaania tai kirjailijaa. Siis tarkoitan kirjailijaa joka olisi syntynyt neuvostoaikana ja kirjoittanut jotain todella kestävää ja samaan aikaan neukkulassa hyväksyttyä. ( Oikeastaan se on myös aika surullista, olihan aate ideana hieno.)
Jos tiedätte jonkun, niin kertokaa. vai venäläiset kirjoitti:
Iso osa noista luetelluista oli neuvostoajan kirjailijoita. Useimmat heistä olivat kuitenkin suyntyneet jo hyvissä ajoin ennen vallankumousta ja olivat siis venäläisen kulttuurin kasvattamia. Jopa ( ja varsinkin ) Gorki, jota eräänlaisena sosialistisen realismin perustajana pidetään.
Mielenkiintoiset on mielestäni myös se, että varsinaiselta neuvostoajalta ei tietääkseni ole säilynyt yhtään kestävää romaania tai kirjailijaa. Siis tarkoitan kirjailijaa joka olisi syntynyt neuvostoaikana ja kirjoittanut jotain todella kestävää ja samaan aikaan neukkulassa hyväksyttyä. ( Oikeastaan se on myös aika surullista, olihan aate ideana hieno.)
Jos tiedätte jonkun, niin kertokaa.Ja kun ei ole, minkä johtopäätöksen voimme sellaisesta yhteiskunnasta vetää?
- kaanimaani
Sologdin kirjoitti:
Ja kun ei ole, minkä johtopäätöksen voimme sellaisesta yhteiskunnasta vetää?
Tsingis Aitmatov (s.1926, kuollut, ei kauhean kauan sitten). Suomennettuja novellikokoelmia ja pienoisromaaneja 1970-1980-luvulla. Suosittuja vasemmistolais-aikana, kirjat antavat hienon kuvan siitä, kuinka ihanaa elämä Neuvostoliitossa oli ja kuinka kolhoosit toimivat kaikkien hyväksi!
- venäjä on venäjä
venäläinen? kirjoitti:
Lolita on hyvä, mutta ei kai pelkkä venäläisen kuuloinen sukunimi tee kenestäkään venäläistä. Muutenhan me suomalaiset voitaisiin ylpeillä mm nobelrunoilijalla jonka nimi on Perse. :->
Äijä oli kylläkin ranskalainen...
Mutta Pasternak on kyllä hyvä. Dostojevski on lähes aina hyvä, mutta Tolstoita pidän kyllä tylsänä. Ruhtinas makaa heinäkasan päällä, katselee kun maaorjat tekee töitä ja ajattlee että kyllä maalla on ihanaa. Anna Karenina vielä menetteli, mutta Sota ja Rauha on kyllä tyyyyyyl-sä! (mun mielestä)
Yksi jota ei vielä ole tarjottu on Ilja Ehrenburg. Varsinkin hänen nuoruuden tuotantoonsa kuuluva Julio Jurenito on paitsi hauska myös profetaalinen. Siinähän kerrotaan paitsi kapitalisimin syvin olemus, myös se miten koko sosialismille tulee vielä käymään -ja kävihän se.
Samoin Tsingiz Aitmatovin tuotanto on sekä hyvin kirjoitettua että erittäin tarkkanäköistä. Ihme että mies sai kirjoittaa ja sai vielä kirjansa julkisuuteenkin. Niin synkkää -ja jälkeenpäin katsottuna todella realistista- kuvaa hän neukkulasta maalasi.
Siitäkin voidaan tietysti keskustella onko neuvostokirjallisuus venäläistä kirjallisuutta. Mielestäni on, koska neuvostokirjallisuus tukeutuu nimenomaan venäläiseen kirjallisuuteen ja valtaosa tässäkin keskustelussa esitetyistä neukkukirjailijoista on nimenomaan venäläisiä. (Paitsi tuo itse esittämäni Aitmatov. Mies on kirgiisi ja nykyäänhän Kirgisia on taas oma valtionsa. Mutta kirjoittamistyönsä Aitmatov kyllä teki Neukkulan aikana ja oli neuvostokasvatuksen saanut.)
Jos esim Ranska muuttaisi valtiomuotonsa sadaksi vuodeksi sosialistiseksi ja nimensä vaikkapa Jukujukumaaksi, niin eikö sinä aikana kirjoitettu kirjallisuus olisi ranskalaista kirjallisuutta?
Kieli, perinteet ja ympäristö olisivat kuitenkin samat.Neuvostovenäläinen kirjallisuus on venäläistä kirjallisuutta. Samoin neuvostovenäläinen elokuva on venäläistä elokuvataidetta; neuvostogruusialainen jne. ei ole. Minua on aina ärsyttänyt tavattomasti Suomessa käytetty adjektiivi "neuvostoliittolainen" - aivan kuin neuvostotaide kertoisi jostain Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton valtiollisesta rakenteesta ja kielet, kulttuurit ja kehitystasot olisivat toissijaisia luomistyön innoittajia.
Tshingiz Aitmatovia on vaikea määritellä. Kirgiizi, joka kirjoitti sekä venäjäksi että äidinkielellään. Hän oli myös kommunisti (ainakin niin kauan kuin sitä kommunismin rakennustyötä riitti ennen romahdusta), joten hän jos kuka ansaitsee neuvostokirjailijan tittelin. - .......
vai venäläiset kirjoitti:
Iso osa noista luetelluista oli neuvostoajan kirjailijoita. Useimmat heistä olivat kuitenkin suyntyneet jo hyvissä ajoin ennen vallankumousta ja olivat siis venäläisen kulttuurin kasvattamia. Jopa ( ja varsinkin ) Gorki, jota eräänlaisena sosialistisen realismin perustajana pidetään.
Mielenkiintoiset on mielestäni myös se, että varsinaiselta neuvostoajalta ei tietääkseni ole säilynyt yhtään kestävää romaania tai kirjailijaa. Siis tarkoitan kirjailijaa joka olisi syntynyt neuvostoaikana ja kirjoittanut jotain todella kestävää ja samaan aikaan neukkulassa hyväksyttyä. ( Oikeastaan se on myös aika surullista, olihan aate ideana hieno.)
Jos tiedätte jonkun, niin kertokaa.Ei kai venäläinen kulttuuri boshevikkien vallankumouksen myötä minnekään kadonnut, vaikka entistä aktiivisesti pilkattiikin, joten en oikein ymmärrä kysymystäsi.
Ja mikä on tuo "varsinainen neuvostoaika: vallankumouksen jälkeinen, NEP, stalinismi, suojasää, 60-luku, brezhneviläisen pysähtyneisyyden (stabiilin kehityksen) aika, kriisiytyminen ja perestroika? Neuvostoaika sisältää monia eri kausia, mutta itselleni "varsinainen neuvostoaika" on vallankumouksen, sotakommunismin ja sisällissodan jälkeinen todellinen radikaali, avantgardistinen, uuteen (naurettavillakin tavoilla) suuntautunut aika ja sen kulttuurituotokset. (Suomessa hieman samaa oli Tulenkantajissa ja heidän modernin ihailussaan.)
Kuten tiedämme, ajat muuttuivat Neuvostomaassa monesti. - .cccp
....... kirjoitti:
Ei kai venäläinen kulttuuri boshevikkien vallankumouksen myötä minnekään kadonnut, vaikka entistä aktiivisesti pilkattiikin, joten en oikein ymmärrä kysymystäsi.
Ja mikä on tuo "varsinainen neuvostoaika: vallankumouksen jälkeinen, NEP, stalinismi, suojasää, 60-luku, brezhneviläisen pysähtyneisyyden (stabiilin kehityksen) aika, kriisiytyminen ja perestroika? Neuvostoaika sisältää monia eri kausia, mutta itselleni "varsinainen neuvostoaika" on vallankumouksen, sotakommunismin ja sisällissodan jälkeinen todellinen radikaali, avantgardistinen, uuteen (naurettavillakin tavoilla) suuntautunut aika ja sen kulttuurituotokset. (Suomessa hieman samaa oli Tulenkantajissa ja heidän modernin ihailussaan.)
Kuten tiedämme, ajat muuttuivat Neuvostomaassa monesti.Venäjällä/Neuvostoliitossa on käsite "kuusikymmenlukulaiset". Tällä tarkoitetaan taide-elämän ja kirjallisuuden edustajia Hrushthsevin "suojasään" aikana ennen hänen syrjäyttämistään ja aikojen muuttumista.
On otettava huomioon, että Hrushthev (Stalinin rikokset ja henkilökultin tuomittuaan) itse asiassa julisti tuomioitaan ja pyrki kiristämään ideologisia vaatimuksia kulttuurielämässä, vaikkei vainoja entisessä mielessä ollutkaan. Kyse oli siis keskustelevammasta ajasta Neuvostoliiton oloissa. Runoilijat täyttivät urheiluhalleja ja stadioneja lausuessaan teoksiaan..
Runoilija Andrei Voznesenski kuoli hiljan, joten 60-lukulaisuus on noussut taas valokeilaan Venäjällä. - samonen
oletko edes lukenut? kirjoitti:
On nimittäin koko kuivakkaa tavaraa, ainakin se mitä meikäläisen hyllystä löytyy Leninin tekosia n. metrin verran. Koomisinta koko jutussa on vielä, että kyseiset kirjat ostin aikanaan kirjaston poistomyynnistä lähes lukemattomina, joitakin niistä kirjoista ei ole koskaa luettu, ei ole voitu lukea, niin hyväkuntoisia ne ovat ja avaamattoman tuntuisia, lisäksi mukan seurasivat vielä alkuperäiset lainauskortit. Lainauskorttien tietojen mukaan neljää ensimmäsitä teosta on lainattu muutaman kerran ja ainoastaan yksi lukija on sinnitellyt tuohon neljänteen kirjaan saakka. Sarjan viimeistä kirjaa on lainattu vain yhden kerran, muiden kirjojen kohdalla ei ole minkään valtakunnan lainausmerkintää ja kirjojen kunto antaa ymmärtää niiden olevan aivan lukemattomia.
Kaikista koomisimmaksi tämän kirjasarjan tekee vielä se, että tuota Leninin kirjasarjaa vaatimalla vaadittiin kirjastoomme paikallisten kommunistien toimesta ja eläkkeellä oleva kirjastonhoitajamme muisteli vieläkin katkeruudella, kun tuo kirjasarja oli niin kallis ja vei suuren osa sen aikaisista määrärahoista ja kukaan sitä ei sitten lukenut. Tosin itse omin korvin pääsin kuulemaan muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, kun silloinen valtionvarainministerimme (Sdp) muisteli tyttövuosiaan paikkakunnallamme ja lukuinnostustaan, mainiten eritoten lukeneensa juuri tuon omistuksessani olevan Leninin kirjasarjan kannesta kanteen, niin palavaa oli ollut hänen innostuksensa sosialismiin...Eivät ne kukkahuivistallarit itsekään vaivautuneet sitä Leniniään lukemaan. Joillakin oli kotonaankin pyhät kirjoitukset eli Leninin koottuja Neuvostoliitosta hankittuna kuten ortodoksilla kuuluu olla ikoni tupansa nurkassa. Talismaanista ja fetisististä ajattelua; on mahtavaa olla Totuuden haltija.
Monilla suomalaisilla taistolaisilla "aate" oli epämääräinen (kulttuuria huonosti tuntevan ja poliittisesti naiivin ihmisen) russofilian ja marxismi-leninismin sotku, joka sai voimansa isänmurhaisesta kapinasta ja infantiilien haaveiden projisoinnista rajan takaiseen sankarilliseen maailmaan, jossa ruoho oli vihreämpää ja sille ja kaikelle oli jopa "looginen, tieteellinen" selitys.
Stallarimuijat olisivat voineet vetää kukkahuivinsa lipputankoon ja pitää punalippua päässään eikä aatteellinen kirkkaus olisi juurikaan kärsinyt... - Six feet under
....... kirjoitti:
Ei kai venäläinen kulttuuri boshevikkien vallankumouksen myötä minnekään kadonnut, vaikka entistä aktiivisesti pilkattiikin, joten en oikein ymmärrä kysymystäsi.
Ja mikä on tuo "varsinainen neuvostoaika: vallankumouksen jälkeinen, NEP, stalinismi, suojasää, 60-luku, brezhneviläisen pysähtyneisyyden (stabiilin kehityksen) aika, kriisiytyminen ja perestroika? Neuvostoaika sisältää monia eri kausia, mutta itselleni "varsinainen neuvostoaika" on vallankumouksen, sotakommunismin ja sisällissodan jälkeinen todellinen radikaali, avantgardistinen, uuteen (naurettavillakin tavoilla) suuntautunut aika ja sen kulttuurituotokset. (Suomessa hieman samaa oli Tulenkantajissa ja heidän modernin ihailussaan.)
Kuten tiedämme, ajat muuttuivat Neuvostomaassa monesti.Venäläinen kulttuuri meni bolshevikkien myötä kuusi jalkaa maan alle, tai pakeni länteen. "Se mitä sanotaan meidän 30-luvun proosaksemme on vain vaahtoa maan sisään kadonneesta järvestä." -Alexandr Solzhenitsyn
Lue "Vankileirien saaristo" - luulet vähemmän! - - - -
Six feet under kirjoitti:
Venäläinen kulttuuri meni bolshevikkien myötä kuusi jalkaa maan alle, tai pakeni länteen. "Se mitä sanotaan meidän 30-luvun proosaksemme on vain vaahtoa maan sisään kadonneesta järvestä." -Alexandr Solzhenitsyn
Lue "Vankileirien saaristo" - luulet vähemmän!Solženitsynillä on tuotannossaan vain se ongelma, ettei Neuvostoliittoa ilmiönä problematisoida millään tavalla. Ikään kuin Stalinin ajan gulagkokoelma ja sen jälkeisen ajan Neuvostoliitto olisivat jotenkin samanlaisia. Eivät olleet.
Itse teoksiin, vain romaanit ilmestymisjärjestyksessä:
Venäjä:
Aleksandr Puškin: Kapteenin tytär
Mihail Lermontov: Aikamme sankari
Ivan Gontšarov: Oblomov
Ivan Turgenev: Isät ja lapset
Dmitri Merežkovski: Ylösnousseet jumalat
Andrei Belyi: Peterburg
Neuvostoliitto:
Maksim Gorki: Äiti (ilmestyi 1907, mutta pitänee laskea neuvostokirjallisuudeksi)
Ilja Ehrenburg: Julio Jurenito
Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don
Ivan Bunin: Arsenjevin elämä
Boris Pasternak: Tohtori Živago
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Aleksandr Solženitsyn: Syöpäosasto
Juri Trifonov: Talo rantakadulla
- Magister Literatura
Puskin on venäjän Aleksis kivi
- vieläjotain
kirjoita dekkareita. Pari olen lukenut. Onkos venäläinen? Sieltä ainakin muistaakseni on aiheet. En kyllä niin kauheasti innostunut niistä, siksi en oikein muista. Kirjastossa näkyi olevan aika monta. Jollekin toiselle voisi olla sopivia.
- vot tak
1800-luvulta Pushkin, Turgenev, Lermontov; Tjutshev (hänen mitätön runonpätkänsä Venäjän järjellä ymmärtämättömyydestä vainoaa maata lentävän lauseen lailla loputtomasti)..
Vallankumouksen runoilija Vladimir Majakovski, Sergei Esenin (=Jesenin) (- vot tak
NEP-kauden kirjailijakaksikko Ilf ja Petrov: Kaksitoista tuolia. Kirjoittivat myös Amerikasta matkavaikutelmiaan tms., yksikerroksisesta Amerikasta, vai miten se oli. En muista.
- suosittelen
Arkadi ja Boris Strugatski
Huviretki tienpientarelle - parta
Kysymys on äärettömän vaativa eikä minulla ainakaan ole asiantuntemusta, että voisin edes kuvitella muodostavani henkilökohtaisen mielipiteen siitä, mitkä on 5 venäläisen klassikkokirjallisuuden tärkeintä teosta.
Asia olisi kokonaan toinen, jos kysyttäisiin, mitkä 5 venäläistä klassikkoteosta ovat minulle kolahtaneet, olleet henkilökohtaisesti merkittäviä tai mistä olen eniten pitänyt. Se on kokonaan toinen näkökulma.
Jos puhutaan venäläisen klassikkokirjallisuuden tärkeimmistä teoksista, teosten pitää ensinnäkin olla venäläisiä, niin että selkeästi ilmentävät venäläisen kirjallisuuden ominaispiirteitä sekä ovat venäläisiä sellaisella tavalla, että venäläinen itse tunnistaa ja tunnustaa ne klassikoiksi - toiseksi, ei riitä että teokset on kauttaaltaan hyvin kirjoitettu, niillä pitää olla merkittävyyttä venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin rakentajina, että niitä voi sanoa merkittäviksi klassikoiksi.
Mielestäni "neukkukirjallisuuden" voi lukea venäläiseen kirjallisuuteen näillä ehdoin, että se ilmentää olennaisesti maan kulttuuria - myös neuvostokulttuuri on osa venäläistä kulttuuria, vaikka suppeassa mielessä sisältää tietyn ajanjakson. Voidaan sitten taittaa peistä minkä tyyppinen neuvostokirjallisuus voidaan laskea venäläiseksi kirjallisuudeksi tai ei. Itse en ryhdy siinä jakoa tekemään. Riippuu kysymyksen kontekstista eli kuinka se halutaan rajata. Se määrittää vastauksen.
Pushkin siis on unohtunut tuosta "ei oteta lukuun" listasta, mielestäni se kuuluisi olla siinä. Mutta Pushkin siis ehdottomasti. Tärkein klassikkoteos... Kapteenin tytär?
En tiedä missä määrin Solzhenitsyn voidaan mieltää venäläiseksi kirjallisuudeksi... missä määrin venäläiset sen mieltää klassikokseen... mutta minun mielestäni se on merkittävää venäläistä kirjallisuutta. Se on merkittävää kritiikkinsä kannalta ja se on merkittävää kirjallisuutena. Vankileirien saaristo, mutta muukin tuotanto.
Merezhkovskin Ylösnousseet jumalat ja Antikristus on mielenkiintoista ja varmastikin merkittävää venäläistä klassikkokirjallisuutta. Ei voida laittaa viiden tärkeimmän joukkoon, noiden pois jätettyjen jälkeenkään, mutta ehkä kymmenen.
Leskovin Tuomiokirkon alttaripalvelijat voisi olla viiden joukossa.
Kuprin kyllä, todennäköisesti Kaksintaistelu -teos.
A. K. Tolstoin Iivana Julman soturi voisi sekin lukeutua kymmenen tärkeimmän klassikon joukkoon (kun 4 tai 5 tärkeintä klassikkokirjailijaa on karsittu pois). Tai Kärsimystie.
Solohovin Hiljaa virtaa Don.
Ostrovskin Kuinka teräs karkaistui, voi olla vähän ongelmallinen, mutta liittäisin kyllä tähän...
Moderneja klassikkoja on sitten paljonkin merkittäviä... sellaisia, mitkä on vaikuttaneet sekä venäläisiin nykykirjailijoihin että Venäjän ulkopuolisiin... Bulkagovin S**tana saapuu Moskovaan on kiistatta sellainen.
Ahmatova ja Majakovski on mainittu mutta Jevtushenkoa en havainnut tai sitten luin viestit huolimattomasti. Jevtushenko pitää kyllä liittää venäläisen lyriikan (ainakin nykylyriikan) klassikoihin.
Täsmennän vielä, että tämä oli venäläistä kirjallisuutta vain pintapuolisesti tuntevan, venäjän kieltä osaamattoman kirjallisuuden harrastajan tuntuma. Venäläisille en kehtaisi mennä sanomaan, että "hei, nämä ja nämä on teidän tärkeimmät klassikot". Voisin kyllä sanoa, että tällaista tuntumaa minulla on omasta näkökulmastani, ja kysyisin, miltä se heistä vaikuttaa. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83336MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin771169Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61972Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758