Syvällisiä ajatuksia

Kun sanon, että kykenenkö antamaan Sinulle muuta kuin lämmintä kättä. Kyllä ainakin lämpimiä ajatuksia. Tabula rasana ja paljain jaloin, niinhän me tänne tulimme. Nyt olemme monet kengät kuluttaneet ja monissa saappaissa, toiset isoissakin, astelleet. Nyt ehtoopuolella, syksyllä mietiskelemme elämäämme ja kaikkeutta. Usein kirjoitat kuolemasta (käytän tätä sanaa tarkoituksella, kiertelemättä) ja inventaariostasi. Sinun saappaasi jäljet jäävät näkyviin, sanoit. Älä sitä ainakaan mielessäsi mitätöi.
Olen saanut käsityksen, että olet löytänyt rauhan ja tasapainon mietiskelyllä. Olenko väärässä? Vai jatkuuko etsiminen?Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita.

Leny kirjoitti:

Kun sanon, että kykenenkö antamaan Sinulle muuta kuin lämmintä kättä. Kyllä ainakin lämpimiä ajatuksia. Tabula rasana ja paljain jaloin, niinhän me tänne tulimme. Nyt olemme monet kengät kuluttaneet ja monissa saappaissa, toiset isoissakin, astelleet. Nyt ehtoopuolella, syksyllä mietiskelemme elämäämme ja kaikkeutta. Usein kirjoitat kuolemasta (käytän tätä sanaa tarkoituksella, kiertelemättä) ja inventaariostasi. Sinun saappaasi jäljet jäävät näkyviin, sanoit. Älä sitä ainakaan mielessäsi mitätöi.
Olen saanut käsityksen, että olet löytänyt rauhan ja tasapainon mietiskelyllä. Olenko väärässä? Vai jatkuuko etsiminen?Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita.

Lue lisää

Koetin aamulenkilläni muodostaa graafista mielikuvaa ihmisen elämänkaaresta yleensä. Väreiksi sain ainoastaan valkoisen ja mustan.

Lapsuus ja nuoruus näyttäytyi valkoisena avarana tilana, missä lapset ja eläimet telmivät ilman putoamisvaaraa. Alueen reunat vain hiukan tummenivat.

Matkan edistyessä reunat elämän tiellä tummenivat ja jyrkkenivät. Oikeastaan se oli suora tie aina äärettömyyteen sakka. Tietenkin tien päässä näkyi vain piste.

Äkkiä totesin itseni olevan varsin kapealla tien osalla. Reunat olivat jyrkät ja äärettömyys aistitttavissa ympäröivässä syvyydessä.

Tie vain näytti kapenevan matkan edistyessä. Mielessäni kävi sellainenkin ilmaisu, kuin elämän lanka. En voi nähdä, katkeaako tie kesken kaiken jossakin... tietenkin katkeaa.

Mentävä vain on vaikka horjuen eteenpäin. Ei kannata enää suunnitella tekemisiä kymmenen vuoden, ei edes viiden vuoden tähtäimellä. Vuosikin voi tässä mielessä olla liian pitkä. Mutta ehkä vielä tänään pysyn pystyssä.

Lähemmäs Herra sua virsi alkoi kantautua korviini. Kuulinko kurkien ääniä? Viimeiset muuttolinnut joka tapauksessa lensivät levottomina edestakaisin. Ne, jotka vielä eivät olleet lähteneet.

Maalaismies* kirjoitti:

Koetin aamulenkilläni muodostaa graafista mielikuvaa ihmisen elämänkaaresta yleensä. Väreiksi sain ainoastaan valkoisen ja mustan.

Lapsuus ja nuoruus näyttäytyi valkoisena avarana tilana, missä lapset ja eläimet telmivät ilman putoamisvaaraa. Alueen reunat vain hiukan tummenivat.

Matkan edistyessä reunat elämän tiellä tummenivat ja jyrkkenivät. Oikeastaan se oli suora tie aina äärettömyyteen sakka. Tietenkin tien päässä näkyi vain piste.

Äkkiä totesin itseni olevan varsin kapealla tien osalla. Reunat olivat jyrkät ja äärettömyys aistitttavissa ympäröivässä syvyydessä.

Tie vain näytti kapenevan matkan edistyessä. Mielessäni kävi sellainenkin ilmaisu, kuin elämän lanka. En voi nähdä, katkeaako tie kesken kaiken jossakin... tietenkin katkeaa.

Mentävä vain on vaikka horjuen eteenpäin. Ei kannata enää suunnitella tekemisiä kymmenen vuoden, ei edes viiden vuoden tähtäimellä. Vuosikin voi tässä mielessä olla liian pitkä. Mutta ehkä vielä tänään pysyn pystyssä.

Lähemmäs Herra sua virsi alkoi kantautua korviini. Kuulinko kurkien ääniä? Viimeiset muuttolinnut joka tapauksessa lensivät levottomina edestakaisin. Ne, jotka vielä eivät olleet lähteneet.

Lue lisää

Mielenkiintoinen tuo graafinen mielikuva elämänKAARESTA. Sinä kuitenkin näit sen pitkänä pisteeseen asti jatkuvana suorana. Ja värit olivat musta ja valkoinen. Kuinka miesmäisen pelkistetty tuo näkymä oli.

Minun näkymäni elämästä muistuttaa kirjavaa räsymattoa. Minä en tiedä luotujen loimilankojen pituutta. Joku muu on tehnyt sen työn. Matossani näen kuitenkin eriväriset kuteet.

Värit puhuvat. Punainen puhuu rakkaudesta, musta surusta ja menetyksistä. Oranssi tulevaisuuden odotuksesta. Vihreä juurtumisesta ja kypsymisestä. Vanhuuden harmauteen sopii väreinä sinivuokon sininen ja keltainen valoa antamaan.

Matto on vieläkin kangaspuissa, kauniita värejä koetan löytää raidoiksi vieläkin.

Leny kirjoitti:

Mielenkiintoinen tuo graafinen mielikuva elämänKAARESTA. Sinä kuitenkin näit sen pitkänä pisteeseen asti jatkuvana suorana. Ja värit olivat musta ja valkoinen. Kuinka miesmäisen pelkistetty tuo näkymä oli.

Minun näkymäni elämästä muistuttaa kirjavaa räsymattoa. Minä en tiedä luotujen loimilankojen pituutta. Joku muu on tehnyt sen työn. Matossani näen kuitenkin eriväriset kuteet.

Värit puhuvat. Punainen puhuu rakkaudesta, musta surusta ja menetyksistä. Oranssi tulevaisuuden odotuksesta. Vihreä juurtumisesta ja kypsymisestä. Vanhuuden harmauteen sopii väreinä sinivuokon sininen ja keltainen valoa antamaan.

Matto on vieläkin kangaspuissa, kauniita värejä koetan löytää raidoiksi vieläkin.

Lue lisää

Jos katselen elämäni kaarta räsymatosta,
mieleeni tulee joka raidan kohdalla elämäni
aika lapsuuteni nuoruuteni keski-ikä ikäihminen.
Kaikki vaatteesta leikatut kuteet on aina joku
muisto ajasta kun sitä vaatetta käytettiin.
On mustaa suruasuna ollutta on aurinkoista keltaista,on riemunkirjavaa,ja valkoista vanha hääpuku oli silloin.Vihdeä muistuttaa lavatansseista vihdeälläniityllä.Jne.

Sini-vuokko kirjoitti:

Jos katselen elämäni kaarta räsymatosta,
mieleeni tulee joka raidan kohdalla elämäni
aika lapsuuteni nuoruuteni keski-ikä ikäihminen.
Kaikki vaatteesta leikatut kuteet on aina joku
muisto ajasta kun sitä vaatetta käytettiin.
On mustaa suruasuna ollutta on aurinkoista keltaista,on riemunkirjavaa,ja valkoista vanha hääpuku oli silloin.Vihdeä muistuttaa lavatansseista vihdeälläniityllä.Jne.

Lue lisää

Minun elämänkaariajatteluni, joka sisältää myös käsitykseni ajasta, on spiraalin muotoinen. Lapsena, jolloin aika kului hitaasti ja vuoden aikana opittiin mahdottoman paljon asioita, silloin spiraalini oli suurimmillaan.

Aja kuluessa sen läpimitta pikkuhiljaa pieneni ja nyt tässä iässä, kun aika kuluu hämmentävän nopeasti, on spiraalini läpimitta jo aika pieni.

Tästä se sitten pienenee pienenemistään ja vihdoin katkeaa. Spiraalin sisälle mahtuvat elämän eri kaudet.

Aika mielenkiintoista, miten eri tavalla me näemme elämänkaaremme ja oma näkemys tuntuu ehdottomasti olevan se ainoa oikea. Vai mitä?

saara.dma kirjoitti:

Minun elämänkaariajatteluni, joka sisältää myös käsitykseni ajasta, on spiraalin muotoinen. Lapsena, jolloin aika kului hitaasti ja vuoden aikana opittiin mahdottoman paljon asioita, silloin spiraalini oli suurimmillaan.

Aja kuluessa sen läpimitta pikkuhiljaa pieneni ja nyt tässä iässä, kun aika kuluu hämmentävän nopeasti, on spiraalini läpimitta jo aika pieni.

Tästä se sitten pienenee pienenemistään ja vihdoin katkeaa. Spiraalin sisälle mahtuvat elämän eri kaudet.

Aika mielenkiintoista, miten eri tavalla me näemme elämänkaaremme ja oma näkemys tuntuu ehdottomasti olevan se ainoa oikea. Vai mitä?

Lue lisää

Näin vain syntyi elämän kuvioita räsymatoista spiralien kautta minun suoraviivaiseen, mustavalkoiseen tiehen asti.

En minä pidä omaa näkemystäni ainoana ehdottoman oikeana. Pikainen visio syntyi aamulenkilläni pohtiessani vastausta Lenyn kysymykseen.

Hän kysyi myös olenko saavuttanut tasapainon elämässäni? Olen tehnyt koko lailla paljon töitä pysyäkseni kohtuullisesti kasassa. Tarkoitan sekä henkistä että fyysistä harjoittelua ja opiskelua.

Nyt huomaan sisäisen ajastimeni antavan merkkejä jostakin tulevasta. En tiedä mitä se pitää sisällään. Ehkä nämä tuntemukset toivat mielikuvan kapenevasta tiestä keskellä mustia syvyyksiä.

Kävi mielessä, että joutuuko ennen pitkää leikkimään nuoralla tanssijaa. Siis koettamalla pysyä elämän langalla. Nämä tuntemukset siis olivat aamulla sisälläni siitä huolimatta ettei mitään todellista hätää, sairautta tms. olekaan näköpiirissä.

Maalaismies* kirjoitti:

Näin vain syntyi elämän kuvioita räsymatoista spiralien kautta minun suoraviivaiseen, mustavalkoiseen tiehen asti.

En minä pidä omaa näkemystäni ainoana ehdottoman oikeana. Pikainen visio syntyi aamulenkilläni pohtiessani vastausta Lenyn kysymykseen.

Hän kysyi myös olenko saavuttanut tasapainon elämässäni? Olen tehnyt koko lailla paljon töitä pysyäkseni kohtuullisesti kasassa. Tarkoitan sekä henkistä että fyysistä harjoittelua ja opiskelua.

Nyt huomaan sisäisen ajastimeni antavan merkkejä jostakin tulevasta. En tiedä mitä se pitää sisällään. Ehkä nämä tuntemukset toivat mielikuvan kapenevasta tiestä keskellä mustia syvyyksiä.

Kävi mielessä, että joutuuko ennen pitkää leikkimään nuoralla tanssijaa. Siis koettamalla pysyä elämän langalla. Nämä tuntemukset siis olivat aamulla sisälläni siitä huolimatta ettei mitään todellista hätää, sairautta tms. olekaan näköpiirissä.

Lue lisää

naamioitua elämän pelkoa.

joka on... kirjoitti:

naamioitua elämän pelkoa.

Sanoisin, että totuus astelee vastaan. Suurin osa elämää on eletty, ei siinä mitään. Kuinka tästä eteenpäin, kas siinäpä kysymys.

Maalaismies* kirjoitti:

Koetin aamulenkilläni muodostaa graafista mielikuvaa ihmisen elämänkaaresta yleensä. Väreiksi sain ainoastaan valkoisen ja mustan.

Lapsuus ja nuoruus näyttäytyi valkoisena avarana tilana, missä lapset ja eläimet telmivät ilman putoamisvaaraa. Alueen reunat vain hiukan tummenivat.

Matkan edistyessä reunat elämän tiellä tummenivat ja jyrkkenivät. Oikeastaan se oli suora tie aina äärettömyyteen sakka. Tietenkin tien päässä näkyi vain piste.

Äkkiä totesin itseni olevan varsin kapealla tien osalla. Reunat olivat jyrkät ja äärettömyys aistitttavissa ympäröivässä syvyydessä.

Tie vain näytti kapenevan matkan edistyessä. Mielessäni kävi sellainenkin ilmaisu, kuin elämän lanka. En voi nähdä, katkeaako tie kesken kaiken jossakin... tietenkin katkeaa.

Mentävä vain on vaikka horjuen eteenpäin. Ei kannata enää suunnitella tekemisiä kymmenen vuoden, ei edes viiden vuoden tähtäimellä. Vuosikin voi tässä mielessä olla liian pitkä. Mutta ehkä vielä tänään pysyn pystyssä.

Lähemmäs Herra sua virsi alkoi kantautua korviini. Kuulinko kurkien ääniä? Viimeiset muuttolinnut joka tapauksessa lensivät levottomina edestakaisin. Ne, jotka vielä eivät olleet lähteneet.

Lue lisää

keskelle sinun suoraksi viitoittamaasi elämän tietä, sitä suoraa missä näet vielä pisteen jossakin kaukana.

Minun tieni on ollut suurimmaksi osaksi pimeää.
Itse olen istunut autossa, ajanut tätä elämän tietä jota auton valokeilat valaisevat lyhyen pätkän kerrallaan.
Koskaan ei tiedä, onko tie mutkainen vai suora, mitä vaaroja mutkien takana on ollut, on vain ollut luotettava että tietä löytyy sitä mukaa kun ajan ja autoni valot toimivat...

Leny kirjoitti:

Mielenkiintoinen tuo graafinen mielikuva elämänKAARESTA. Sinä kuitenkin näit sen pitkänä pisteeseen asti jatkuvana suorana. Ja värit olivat musta ja valkoinen. Kuinka miesmäisen pelkistetty tuo näkymä oli.

Minun näkymäni elämästä muistuttaa kirjavaa räsymattoa. Minä en tiedä luotujen loimilankojen pituutta. Joku muu on tehnyt sen työn. Matossani näen kuitenkin eriväriset kuteet.

Värit puhuvat. Punainen puhuu rakkaudesta, musta surusta ja menetyksistä. Oranssi tulevaisuuden odotuksesta. Vihreä juurtumisesta ja kypsymisestä. Vanhuuden harmauteen sopii väreinä sinivuokon sininen ja keltainen valoa antamaan.

Matto on vieläkin kangaspuissa, kauniita värejä koetan löytää raidoiksi vieläkin.

Lue lisää

tuon räsymattoversionkin ;-)
Jotta kirkkaat värit tulisivat oikeuksiinsa elämän räsymatossa tarvitaan tummia raitoja, jotka korostavat kirkkaita raitoja.

Perheessäkin tarvitaan ainakin yksi musta lammas, joka saa muut perheen jäsenet loistamaan...

MdK-MdK kirjoitti:

keskelle sinun suoraksi viitoittamaasi elämän tietä, sitä suoraa missä näet vielä pisteen jossakin kaukana.

Minun tieni on ollut suurimmaksi osaksi pimeää.
Itse olen istunut autossa, ajanut tätä elämän tietä jota auton valokeilat valaisevat lyhyen pätkän kerrallaan.
Koskaan ei tiedä, onko tie mutkainen vai suora, mitä vaaroja mutkien takana on ollut, on vain ollut luotettava että tietä löytyy sitä mukaa kun ajan ja autoni valot toimivat...

Lue lisää

Toit uuden näkökulman Lenyn alullepanemaan keskusteluun. Ajatella, että näin visuaalisesti elämän ja kuoleman läsnäoloa voidaan kuvata. Tavallaan yhdellä kuvalla kertoa olennainen.

Maalaismies* kirjoitti:

Toit uuden näkökulman Lenyn alullepanemaan keskusteluun. Ajatella, että näin visuaalisesti elämän ja kuoleman läsnäoloa voidaan kuvata. Tavallaan yhdellä kuvalla kertoa olennainen.

Lue lisää

kun huomasit noin pian tämän ketjun kulun.
Istun täällä ja lueskelen sitä mitä en ole ehtinyt
lukea viime viikon aikana.
Olen itsekin mietiskelleyt elämäni kulkua ja verrannut sitä pimeässä ajamiseen.
Koskaan ei tiedä, vieläkö tietä löytyy vai päättyykö se yks kaks johonkin odottamattomaan tapaukseen...

MdK-MdK kirjoitti:

kun huomasit noin pian tämän ketjun kulun.
Istun täällä ja lueskelen sitä mitä en ole ehtinyt
lukea viime viikon aikana.
Olen itsekin mietiskelleyt elämäni kulkua ja verrannut sitä pimeässä ajamiseen.
Koskaan ei tiedä, vieläkö tietä löytyy vai päättyykö se yks kaks johonkin odottamattomaan tapaukseen...

Lue lisää

Yksinäisyyden tunne lisääntyy vaikka ei olisikaan yksin. Se on luultavasti aika kova juttu. Minä olen aina "leuhkinut" yksinäisyydelläni, oman tien kulkemisella. Entäpä jos se ei ole ollutkaan oikeaa yksinäisyyttä. Kestääkö kukaan sitä, kun se todella tulee?

Maalaismies* kirjoitti:

Yksinäisyyden tunne lisääntyy vaikka ei olisikaan yksin. Se on luultavasti aika kova juttu. Minä olen aina "leuhkinut" yksinäisyydelläni, oman tien kulkemisella. Entäpä jos se ei ole ollutkaan oikeaa yksinäisyyttä. Kestääkö kukaan sitä, kun se todella tulee?

Lue lisää

Yritän ymmärtää.
Pari vuotta sitten kun istuin konserttisalissa omassa tuolissani,
tunsin yks kaks suunnatonta yksinäisyyttä siellä satojen muitten joukossa.
Barbara Hendricks, jonka arioita olin odotellut,
vahvisti vaan tätä tunnetta.
Jälestä päin olen huomannut että se oli vaan (vaan?) fyysistä yksinäisyyden tunnetta.
Ainahan on kiva jakaa tuollaiset kokemukset jonkun rakkaan kanssa.
Todellinen yksinäisyys on jotakin muuta.
Silloin on hyvä, jos on saanut turvan jostakin käsittämättömästä, vaikkapa vahvasta äidistään,
että tuntee itsensä turvalliseksi siitä huolimatta että on yksin.

joka on... kirjoitti:

naamioitua elämän pelkoa.

vaan se tapa miten se tapahtuu.Nuorena veren hukan takia olin shokissa ja sairaskertomiksesta luin jalkeenpain, ei ollut pulssia,siis olin muutaman minutin tuolla puolen,itse tunsin syvaa rauhaa ja onnea,katselin itseani sairaalan vuoteessa ulkopuolelta,oli kirkas tunnelli ja aivan kuin aani olisi sanonut,ei ole aikasi viela,olisin halunut pysya tuossa rauhan tilassa.Se oli kai sellainen ruumiista poistumis kokemus.

uzma kirjoitti:

vaan se tapa miten se tapahtuu.Nuorena veren hukan takia olin shokissa ja sairaskertomiksesta luin jalkeenpain, ei ollut pulssia,siis olin muutaman minutin tuolla puolen,itse tunsin syvaa rauhaa ja onnea,katselin itseani sairaalan vuoteessa ulkopuolelta,oli kirkas tunnelli ja aivan kuin aani olisi sanonut,ei ole aikasi viela,olisin halunut pysya tuossa rauhan tilassa.Se oli kai sellainen ruumiista poistumis kokemus.

Lue lisää

Kun kerran täältä erkanen, sen katson voitokseni, lauletaan vanhassa virressä. Siinä ei kylläkään puhuta kuolon ihanuudesta, vaan elämän ankeudesta.

Luin vuosia sitten erään amerikkalaisen kirurgin (en muista nimeä) kirjan kuolemasta. Hän kertoi monin yksityiskohdin ja perusteluin ettei ollut nähnyt yhtään siistiä kuolemaa.

Myös tuttavapiirini kuolemantapaukset todistavat samaa. Voimiensa päivinä niin vahvat, älykkäät ja itsetietoiset ihmiset tekivät aika surkean kuoleman.

Kuoleman kanssa näkyy olevan vähän niin kuin köyhyyden. Terveet suunnittelevat hienoa kuolemaa ja varakkaat ylistävät köyhyyttä. En ole koskaan kuullut tosiköyhän kehuvan elämänsä laatua.

Maalaismies* kirjoitti:

Kun kerran täältä erkanen, sen katson voitokseni, lauletaan vanhassa virressä. Siinä ei kylläkään puhuta kuolon ihanuudesta, vaan elämän ankeudesta.

Luin vuosia sitten erään amerikkalaisen kirurgin (en muista nimeä) kirjan kuolemasta. Hän kertoi monin yksityiskohdin ja perusteluin ettei ollut nähnyt yhtään siistiä kuolemaa.

Myös tuttavapiirini kuolemantapaukset todistavat samaa. Voimiensa päivinä niin vahvat, älykkäät ja itsetietoiset ihmiset tekivät aika surkean kuoleman.

Kuoleman kanssa näkyy olevan vähän niin kuin köyhyyden. Terveet suunnittelevat hienoa kuolemaa ja varakkaat ylistävät köyhyyttä. En ole koskaan kuullut tosiköyhän kehuvan elämänsä laatua.

Lue lisää

Kuolema on todella mystinen juttu, joka sen arvoituksen saa selville, ansaitsisi iäisyysneuvoksen arvonimen.

Vuoden sisällä on kolme ystävääni matkannut "tuonpuoleisiin" ja kaikki lähtivät ns saappaat jalassa, joitakin kremppoja oli jokaisella ollut.

Kyllä nämä kaikki tapaukset ovat pysäyttäneet miettimään elämän rajallisuutta. Aina tulee joku unelma, tavoite ja tarkoitus jatkaa matkaa kohti tavoitetta. Ylhäältä ei meille mitään valmiiksi anneta, mutta sieltä voimme saada voimaa edetä kohti tavoitetta, itse sitä on pinnisteltävä eteenpäin.

Satoja äkkikuolemia läheltä seuranneena, voin levollisin mielin sanoa, niitä paljon kerrottuja kauhutarinoita viimeisestä tuskien tiestä ja tuskista, kadotuksiin joutumisen peloista en ole havainnut. Levollinen lähtö on kaikilla ollut, kaikki pingottuneisuus kasvoilta on häviää,kasvoilta huokuu syvä levollisuus. Miksi pohtia miten täältä lähdemme, on ikuinen kaikille arvoitus ja arvoituksena pysyy.

En tiedä mitä tarkoitat "siistillä" kuolemalla ja mikä on surkea kuolema. Voihan olla, vaikea sairaus nuoruus-,keski-iän vaiheilla, joka askel askeleelta etenee kohti loppua, moni tuntee sen kohtuuttomalta kohtalolta omalla kohdallaan.

Elämäntahtoa ja elinvoimaa uskon kaikille olevan elämäntarkoitusta etsiessä ja elon tietä kulkiessa. Elämä on tarkoitettu elettäväksi eikä etukäteen kuolemiseksi.

Olipa kaunista,lämpimät kiitokset sinulle.

Jos tästä vielä viestieni poistot paranoo, nii pilall männöö.Ja mie kun en järell voi tätä männöö aatella enkä aivoloill, mie onn kysynt sitä syvämeltäin. Mie vähät välitän komentooran poistoist, hää on tietyst niie puikkoloin kans pelant istuissaa linja-auto kuskina ja tottunt määräilemmää.

Myö ollaan vähä erilaisii pohjast saakka. Ko minnuu kohellaan huonost poistamall kirjotuksian, sillo mie kysyn syvämeltäin:” "minkälaisii ajatuksii liikkuu poistajan syvämes," ja onko hänell sitä olemaskaa, Se ei oo muuta ko ilkeyt, vaik hää niit uskovaisii kirjotuksii tänne tekköö.

Mie ussein aattele ett ihmine ei oo sovuss ittesä kans kun on nii ilkee toisill ja kaunaa kantoo.
Sillo o paha olla. Kyl sie voit täänki poistaa se o jo ennalt tietty, mut muista myöhäst on katuu kun Tuonen tuvill joutaa ja se voi tapahtuu millo vaa. Mie kyll kestä, kaikken muun on tottunu olemaa mut en onneks vielä koirien kustolppana.

Tää o niiko tiioks kaikill ja täss ei kiittely auta.

Magda kirjoitti:

Jos tästä vielä viestieni poistot paranoo, nii pilall männöö.Ja mie kun en järell voi tätä männöö aatella enkä aivoloill, mie onn kysynt sitä syvämeltäin. Mie vähät välitän komentooran poistoist, hää on tietyst niie puikkoloin kans pelant istuissaa linja-auto kuskina ja tottunt määräilemmää.

Myö ollaan vähä erilaisii pohjast saakka. Ko minnuu kohellaan huonost poistamall kirjotuksian, sillo mie kysyn syvämeltäin:” "minkälaisii ajatuksii liikkuu poistajan syvämes," ja onko hänell sitä olemaskaa, Se ei oo muuta ko ilkeyt, vaik hää niit uskovaisii kirjotuksii tänne tekköö.

Mie ussein aattele ett ihmine ei oo sovuss ittesä kans kun on nii ilkee toisill ja kaunaa kantoo.
Sillo o paha olla. Kyl sie voit täänki poistaa se o jo ennalt tietty, mut muista myöhäst on katuu kun Tuonen tuvill joutaa ja se voi tapahtuu millo vaa. Mie kyll kestä, kaikken muun on tottunu olemaa mut en onneks vielä koirien kustolppana.

Tää o niiko tiioks kaikill ja täss ei kiittely auta.

Lue lisää

sekä palstan pikku-Hitlerit ovat sietämättömiä!
Ymmärrän miltä siust tuntuu, ko itsestäin tuntuu samalta.

Mummo istuu tuolissansa,hiljaa sukkaa kutoen,mietteet ovat monenlaiset,tämän vanhan ihmisen.
Lapset ovat maailmalla,ja mökissänsä yksinään,elelee nyt vanha mummo,hän on tottunut pärjäämään.
On puolisonsa ollut poissa,kohta vuotta kymmenen,
katsoo kuvaa lipastolla,väliin syvään huokaisten.
Ei helppoa se ollut silloin,kun yksin joutui ottamaan,vastuun perheen elannosta,siitä huolta kantamaan.Lapset kasvoi työtä tehden,käyden läpi koulutien,vanhus huokaa Jumalalle,heidät eteesi nyt vien.Pidä heistä hyvä huoli,johda kotiin oikeaan,ja anna heidän sydämeensä luja usko Jumalaan.Siitä löytyy voimaa rauhaa,kun maailma ahdistaa,eikä silloin toivottomuus,rintaa pääse raastamaan.Mummo istuu tuolissansa,laskee syliin kutimen,muistaa sitten lastenlapset,jotka silmät loistaen,kävivät nyt vierailulla,tuoden tupaan elämää,liian pian heiltäkin lapsuusaika taakse jää. Vanhus ottaa silmälasit,sekä esiin raamatun,sitä selaa hiljallensa ja löytää psalmin siunatun.Ravintoa sielullensa,kirjasta hän tästä saa,voima elonmatkallansa,että jaksaa taivaltaa.Kätensä hän vielä ristii,ennenkuin käy nukkumaan,kiittäen näin Taivaan Isää,joka häntä rakastaa.

Oman tieni kulkeneena, monen vastoinkäymisen voittaneena voin katsella taakse päin ja myöntää etten näillä tiedoilla ja taidoilla varustettuna ole kovin pahoin epäonnistunut valinnoissani.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä kannata katua sellaista minkä on tehnyt.
Monien vaihtelevien maisemien kautta näen elämäni polun kulkeneen.
Nuoruudessa kukkineiden piikikkäidenkin ruusujen jälkeen polkuani reunustaa luonnon moninaisuus.
Elämästä on tullut seesteisempää, nautittavia asioita löytyy kiireettömänä eläen enemmän.

Taakse katsoen näen onnellisia päiviä, näen surun mustia hetkiä ja niistä selvittyä sateenkaaren väreissä uuden toivon.
Huominen voi olla elämäni paras päivä, miksi siis lakkaisin elämästä ja katsoisin vain eiliseen.

Kun aika minut jättää, tiedän että työnikin jäljet hiljalleen katoavat unhon yöhön. Parin sukupolven jälkeen kukaan ei minua muista, mutta tärkeintähän onkin että minä olin täällä oman aikani.

Kuin pilvenhattara taivaalla, joko hiljalleen purjehtien, tai myrsky tuulessa lentäen, on minunkin elämäni.
Me katoamme hiljalleen horisontin taakse jälkeä jättämättä.

Kirjar* kirjoitti:

Oman tieni kulkeneena, monen vastoinkäymisen voittaneena voin katsella taakse päin ja myöntää etten näillä tiedoilla ja taidoilla varustettuna ole kovin pahoin epäonnistunut valinnoissani.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä kannata katua sellaista minkä on tehnyt.
Monien vaihtelevien maisemien kautta näen elämäni polun kulkeneen.
Nuoruudessa kukkineiden piikikkäidenkin ruusujen jälkeen polkuani reunustaa luonnon moninaisuus.
Elämästä on tullut seesteisempää, nautittavia asioita löytyy kiireettömänä eläen enemmän.

Taakse katsoen näen onnellisia päiviä, näen surun mustia hetkiä ja niistä selvittyä sateenkaaren väreissä uuden toivon.
Huominen voi olla elämäni paras päivä, miksi siis lakkaisin elämästä ja katsoisin vain eiliseen.

Kun aika minut jättää, tiedän että työnikin jäljet hiljalleen katoavat unhon yöhön. Parin sukupolven jälkeen kukaan ei minua muista, mutta tärkeintähän onkin että minä olin täällä oman aikani.

Kuin pilvenhattara taivaalla, joko hiljalleen purjehtien, tai myrsky tuulessa lentäen, on minunkin elämäni.
Me katoamme hiljalleen horisontin taakse jälkeä jättämättä.

Lue lisää

Minunkin elämääni mahtuu monenlaisia päiviä.
Ensin oli lapsuuden huolettomat päivät, sitten nuoruuden ja rakastumisen aika. Oli avioliitto, lapset ja jokapäiväinen arki. Oli työtä ja touhua. Haaveet omasta perheestä ja kodista täyttyi, mutta oli sairautta, köyhyttä ja tuntui todella pahalta.
Kuitenkin olen selvinnyt melko hyvin ja uskon, että elän nyt elämäni parasta aikaa. Elelemme miehen kanssa kahdestaan tällä hetkellä, lapset käyvät katsomassa ja lastenlapset piristävät usein päiviämme. Sairauksia on omiksi tarpeiksi, mutta katson kuitenkin tulevaa rauhallisin mielin. Vaikka elämässä on ollut vaikeitakin aikoja, en unohda niitä, mutta en kuitenkaan muistele niitä. Kai ne ovat olleet minulle tarpeen, etten unohtaisi olla kiitollinen nykyisistä päivistä.
Hyvää syksyä kaikille.

tulee ajallaan.Vaikka sulla olisi koko suku ympärillä yksin lähdet täältä.
Olen pitänyt kädestä kuolevaa ja lähdön hetkellä on suuremmat voimat ja sinä joka pidät kädestä joudut irrottammaan.Ei me elävät pystytä ikinä ratkomaan kuoleman arvoitusta,mutta jokainen aikanaan saa sen kokea.

Menen huomenna hammaslääkäriin vuositarkastukselle. Minun hampaitani hoiti sama hammaslääkäri 35 vuotta. Hän oli iältään minua nuorempi ja jäi sairauseläkkeelle kolme vuotta sitten. Koin sen isona menetyksenä. Menetin samoihin aikoihin myös kampaajani, johon olin tottunut luottamaan. Minulla oli kampaus tilattu. Kun menin kampaamoon ovella oli lappu: Liike suljettu. Miksei hän ollut soittanut. Aavistin pahaa. Sitten kuulin, että aivoverenvuoto oli häntä kohdannut. Näin meillä on tärkeitä ihmisiä, jotka ovat hyvinvoinnistamme huolehtineet ja sitten joudumme heistä luopumaan. Niin menen huomenna hammaslääkäriin. Onneksi siellä on se tuttu hammashoitaja edelleen.

olo,kun kirjoitat noin, vaikka totta joka sana.

Valmiina sitä pitäisi olla, mutta minä vain tuossa elämän käsikynkässä kulkisin ja aina vain jotain tulevalta odottaisin.

En halua ajatella kuolemaa, se pelottaa,mitä se on,mitä tapahtuu.
Elämäni iltaan olen minäkin elänyt,pyristelen vielä,haluisin vielä elämän iloja kokea,onko niitä minun kohdalle vielä suotu,vai surujako vastoinkäymisiä tuleva tuo.

Masennun useasti ja huomaan otteeni herpaantuvan,mutta siten taas jotakin kivaa tapahtuu ja uusi into syttyy.
Olenko haihattelija,,,,miten järkevästi asioihin suhtautuisin,pitäisi kai elää jo vakavasti ja tulevaa odottaen tyynenä ja kypsänä, kuin hedelmä mikä antaa kaikkensa,mätänee pois ajallansa.
No jopa sepittelin,minulle tyypilliseen tapaan,mutta kysymyksiä,niitä minunkin päähäni mahtuu, vastauksia vain en löydä.

SkillaN kirjoitti:

olo,kun kirjoitat noin, vaikka totta joka sana.

Valmiina sitä pitäisi olla, mutta minä vain tuossa elämän käsikynkässä kulkisin ja aina vain jotain tulevalta odottaisin.

En halua ajatella kuolemaa, se pelottaa,mitä se on,mitä tapahtuu.
Elämäni iltaan olen minäkin elänyt,pyristelen vielä,haluisin vielä elämän iloja kokea,onko niitä minun kohdalle vielä suotu,vai surujako vastoinkäymisiä tuleva tuo.

Masennun useasti ja huomaan otteeni herpaantuvan,mutta siten taas jotakin kivaa tapahtuu ja uusi into syttyy.
Olenko haihattelija,,,,miten järkevästi asioihin suhtautuisin,pitäisi kai elää jo vakavasti ja tulevaa odottaen tyynenä ja kypsänä, kuin hedelmä mikä antaa kaikkensa,mätänee pois ajallansa.
No jopa sepittelin,minulle tyypilliseen tapaan,mutta kysymyksiä,niitä minunkin päähäni mahtuu, vastauksia vain en löydä.

Lue lisää

En minä maisemissa kulje kuolemaa ajatellen. Syksyhän on komeaa aikaa (elämänkin syyspuoli). Mutta jos syvällisiä yritetään miettiä, kuten tässä Lenyn avauksessa, ei tummiakaan kohtia elämän kirjossa voine sivuuttaa.

Sanotaan ettei filosofista ajattelua olisi ellei olisi kuolemaa. Eräissä kulttuureissa ei tietääkseni kuolemasta keskustella eikähän se täälläkään päällimmäiseksi ole kääntynyt.

Maalaismies* kirjoitti:

En minä maisemissa kulje kuolemaa ajatellen. Syksyhän on komeaa aikaa (elämänkin syyspuoli). Mutta jos syvällisiä yritetään miettiä, kuten tässä Lenyn avauksessa, ei tummiakaan kohtia elämän kirjossa voine sivuuttaa.

Sanotaan ettei filosofista ajattelua olisi ellei olisi kuolemaa. Eräissä kulttuureissa ei tietääkseni kuolemasta keskustella eikähän se täälläkään päällimmäiseksi ole kääntynyt.

Lue lisää

Tuonen viita,rauhan viita!
Kaukana on vaino,riita,
kaukana kavala maailma. Aleksis Kivi

Sitahan se tuonelan on,mutta mita tapahtuu ennekuin tuo rauhan tila saavutetaan,ennen rukoiltiin varjelemaan pahalta akki kuolemalta,mutta onko se niin paha?
Isani nukkui pois keinutuliin paivan lehti kadessa,olimme iolisia etta se tapahtui noin kivuttomasti,hanella oli eturauhas syopa.

uzma kirjoitti:

Tuonen viita,rauhan viita!
Kaukana on vaino,riita,
kaukana kavala maailma. Aleksis Kivi

Sitahan se tuonelan on,mutta mita tapahtuu ennekuin tuo rauhan tila saavutetaan,ennen rukoiltiin varjelemaan pahalta akki kuolemalta,mutta onko se niin paha?
Isani nukkui pois keinutuliin paivan lehti kadessa,olimme iolisia etta se tapahtui noin kivuttomasti,hanella oli eturauhas syopa.

Lue lisää

Kuolema on vihollinen, sanotaan Raamatussa. Sama kirja kertoo myös, miksei vihollista tarvitse pelätä.

Se paha äkillinen kuolema tarkoittanee sitä, että pääpaino on sanalla ”paha”, eikä sanalla äkillinen. ”Paha, äkillinen kuolema” tarkoittaa minun käsittääkseni sitä, ettei ole ehtinyt tehdä asioitaan selviksi ihmisiin eikä yläkertaan.

PS: Helsingissä on katu, joka vie Uurnalehtoon, ja sen nimi on Tuonelanpolku. Huomasin sen vasta äskettäin. Minussa nimi herätti lähinnä hilpeyttä. Ei ainakaan tarvitse kysellä, missä tuonela on.

uzma kirjoitti:

Tuonen viita,rauhan viita!
Kaukana on vaino,riita,
kaukana kavala maailma. Aleksis Kivi

Sitahan se tuonelan on,mutta mita tapahtuu ennekuin tuo rauhan tila saavutetaan,ennen rukoiltiin varjelemaan pahalta akki kuolemalta,mutta onko se niin paha?
Isani nukkui pois keinutuliin paivan lehti kadessa,olimme iolisia etta se tapahtui noin kivuttomasti,hanella oli eturauhas syopa.

Lue lisää

myös kokemusta äkkikuolemasta,mieheni lähtö vei 10 min.
Hätäännykseltäni en edes tajunnut,että kaikki oli ohi.Näin toivoisin itsekin aikani tullen pois pääsevani.

Juttelin erään tutun lääkärin kanssa kuolemasta,hän kertoi että se on hyvä tunne.
Tietenkin sairauden kivut ovat ennen pois lähdön hetkeä, mutta itse tapahtuma on hyvän olon tunne.
Kukapa tätä on tullut todistamaan.

Onkohan siitä johtuvaa, tämä kuolemasta puhuminen, kun on syksy ja luonto alkaa kohta kuolemisen ja se aistii, kaikesta kauniista huolimatta.
Luin juuri lehdestä kahden nuoren miehen menehtymisestä liikenne onnettomuudessa,ei voi tietää milloin viimeinen hetki koittaa.

Iili kirjoitti:

Kuolema on vihollinen, sanotaan Raamatussa. Sama kirja kertoo myös, miksei vihollista tarvitse pelätä.

Se paha äkillinen kuolema tarkoittanee sitä, että pääpaino on sanalla ”paha”, eikä sanalla äkillinen. ”Paha, äkillinen kuolema” tarkoittaa minun käsittääkseni sitä, ettei ole ehtinyt tehdä asioitaan selviksi ihmisiin eikä yläkertaan.

PS: Helsingissä on katu, joka vie Uurnalehtoon, ja sen nimi on Tuonelanpolku. Huomasin sen vasta äskettäin. Minussa nimi herätti lähinnä hilpeyttä. Ei ainakaan tarvitse kysellä, missä tuonela on.

Lue lisää

ihmetystä se minuskin herättää tuo kadulle annettu nimi, tuonelanpolku. :))siel ei vissii voi mittää muuta sitten olla, ko se hautuumaa.

tänne minun kulmille tuli nimet vasta muutama vuos sitten. enne tänne riitti osotteeksi postinumero.

nimi ehdotuksen sai itse sannoo, kunta anto numeron. minun tiellä ei asu muuta ko mie ,mutta nummeroksi tuli 150.:)))

sanon viellä raamatustakin mielipitteen,
olen raamatun kanssa eri mieltä, enkä yhty moneen asiaan mitä siellä sanotaa,entenkää kuoleman nimitystä viholliseksi.

uus testamentti kirjotettii aikanaa vanhan uuvistamiseksi, nyt vois kirjottaa myös uudistuksen joka passais tälle vuostuhannelle.
tämmöstä mieltä olen kirkon opetuksesta.

SkillaN kirjoitti:

myös kokemusta äkkikuolemasta,mieheni lähtö vei 10 min.
Hätäännykseltäni en edes tajunnut,että kaikki oli ohi.Näin toivoisin itsekin aikani tullen pois pääsevani.

Juttelin erään tutun lääkärin kanssa kuolemasta,hän kertoi että se on hyvä tunne.
Tietenkin sairauden kivut ovat ennen pois lähdön hetkeä, mutta itse tapahtuma on hyvän olon tunne.
Kukapa tätä on tullut todistamaan.

Onkohan siitä johtuvaa, tämä kuolemasta puhuminen, kun on syksy ja luonto alkaa kohta kuolemisen ja se aistii, kaikesta kauniista huolimatta.
Luin juuri lehdestä kahden nuoren miehen menehtymisestä liikenne onnettomuudessa,ei voi tietää milloin viimeinen hetki koittaa.

Lue lisää

kirjassa että, sitten kun hopealanka katkeaa,silloin loppuu ruumiin elämä on hopealanka joka kulkee matkassa vaikka unissa kun kuljemme näkymättömissä, viotto viron kirjassa luki että kaikki kulkevat hpealangassa kiinni kun siellä tapasivat sanoivat toisilleen sinulla on vielä hopalanka,se erotti kuolleet elävistä,ja,, jos vastaan tuli noita se katkaisi hopealankasi,