Minun huolenani on aikuinen poika. Hänen elämästään puuttuu suunta. Pienenä poikana menestyi koulussa ja kirjoitusten jälkeen pääsi opiskelemaan. Tuli tyttö kuvioihin ja tyttö petti. Siitä alkoi alamäki. Koulu jäi kesken, masennuksen vuoksi. Kouluun hakeutui viime vuonna mutta taitaa sekin nyt jäädä, ei pahemmin kiinnosta. Tuntuu, että masennuskaudet ovat tulleet jäädäkseen. Miettii silloin itsetuho ajatuksia. Tiedän, ettei mun pitäs aikuisen lapsen vuoksi yöunia menettää, mutta olen vain niin huolehtivainen. Onneksi edes toisella lapsella menee hyvin. Olen yrittänyt opetella miettimään pojan positiivisia puolia, ei polta tai käytä huumeita eikä ole sekaantunut rikoksiin. Täytyis osata olla näista kiitollinen ja sopeutua ajtukseen, että näin minulle on tarkoitettu.
Äiti
51
2799
Vastaukset
- TAAS sama valitusvirsi
Olisit ajatellut ja tukenut poikaasi jo aikaisemmin,vieläkään ei ole myöhäistä,täällä itkeminen ei tosiaankan häntä auta!
- melkein 50v
Toki tiedän tehneeni kasvatuksessa virheitä mutta se mitä tein, tein rakkaudesta enkä silloin ymmärtänyt mitä seuraamuksia ylihuolehtivaisuudella voisi olla.
Tuen toki nytkin poikaani ja olen aina tukenut. Olenhan minä se jolle hän aina ensimmäisenä soittaa kun on ongelmia. Ja hyvä niin.
Sinä taidat olla joku sellainen mies, joka ei välitä lapsista tippaakaan tai jos olet nainen, et tunne äidin huolta. - TAAS sama valitusvirsi
melkein 50v kirjoitti:
Toki tiedän tehneeni kasvatuksessa virheitä mutta se mitä tein, tein rakkaudesta enkä silloin ymmärtänyt mitä seuraamuksia ylihuolehtivaisuudella voisi olla.
Tuen toki nytkin poikaani ja olen aina tukenut. Olenhan minä se jolle hän aina ensimmäisenä soittaa kun on ongelmia. Ja hyvä niin.
Sinä taidat olla joku sellainen mies, joka ei välitä lapsista tippaakaan tai jos olet nainen, et tunne äidin huolta.Kasvatin lapseni jo pienestä pitäen,lapsi kaipaa sääntöjä ja rutiineja,syytä itseäsi,omat lapseni ovat hyvinmenestyneitä!
- kohta 50
TAAS sama valitusvirsi kirjoitti:
Kasvatin lapseni jo pienestä pitäen,lapsi kaipaa sääntöjä ja rutiineja,syytä itseäsi,omat lapseni ovat hyvinmenestyneitä!
Onnea vain sinulle lapsistasi!! Kuten sanoin kasvatin lapseni rakkaudella mutta kyllä minä itsekin nyt tiedän mitä olisi pitänyt tehdä. Mutta myöhäistähän se nyt on. Kyllä se niin on, että sitä niittää mitä kylvää..
- Marion.T
TAAS sama valitusvirsi kirjoitti:
Kasvatin lapseni jo pienestä pitäen,lapsi kaipaa sääntöjä ja rutiineja,syytä itseäsi,omat lapseni ovat hyvinmenestyneitä!
onko tuo nyt mielestäsi niitä asiallisia vastauksia, joita ilman nimimerkkiä kirjoittava antaa asiallisesta aloituksesta.
Tässä on taas oiva esimerkki pensaaseen piiloutuvasta hylkiöstä, joka on valmis tuomitsemaan kaikki ihmiset - itse omalla kohdallaan menee kuitenkin NIIIN hyvin, että on varaa ilkeillä ihmiselle joka on asiallisesti apua pyytänyt HÄPEÄ - toivottavasti lapsesi eivät ole tulleet ainakaan sinuun. Silloin varmaan huomaat muutaman vuoden kuluttua kuinka "hyvin" heillä oikeasti menee. TAAS sama valitusvirsi kirjoitti:
Kasvatin lapseni jo pienestä pitäen,lapsi kaipaa sääntöjä ja rutiineja,syytä itseäsi,omat lapseni ovat hyvinmenestyneitä!
Lasten menestyminen elämässä on kiinni hyvin monesta seikasta. Siihen vaikuttaa tietysti geneettinen perimä, vanhempien koulutus- ja sivistystaso, vanhempien varallisuus ja vanhempien suhdeverkosto. Kun kaikki nämä ovat kohdallaan, niin lapsetkin menestyvät hyvin.
Monen älykkäänkin lapsen kohtaloksi koituu se, että varhaisella iällä köyhän perheen lapsi ei pääse sellaiseen ympäristöön, jossa hän pääsisi kehittämään jotain erityislahjakkuuttaan. Jos vanhemmilla ei ole riittävästi tietoa, niin tämä lahjakkuuskin saattaa jäädä heiltä kokonaan havaitsematta.
Työelämään siirtymisessäkin vanhempien suhdeverkosto on lapselle korvaamattomaksi avuksi. Monesti menestyvät vanhemmat pystyvät sijoittamaan keskinkertaisen älykkyyden omaavat lapsensakin kesätöihin mukaviin työpaikkoihin, ja samanaikaisesti paljon fiksummat köyhien perheiden lapset ( eivät kaikki köyhät ole fiksuja) jäävät työttömiksi. Kun opiskelujen jälkeen vakinaisia hommia etsitään, niin varakkaiden perheiden lapset saavat hommat, koska heillä on jo aiemmilta kesiltä paljon hyvää työkokemusta.
Paremmin toimeentulevat ja sopivia suhteita omaavat ihmiset voivat hyvinkin äänekkäästi kerskua lastensa menestyksellä, mutta samalla unohdetaan se, että tämä menestys ei kerro koko totuutta lasten erinomaisuudesta. Nämä lapset saattavat tietysti olla ihan fiksujakin, mutta kyllä kunnolliset olosuhteet vasta mahdollistavat tien lopulliseen menestykseen.- itse näitä
Yleismies kirjoitti:
Lasten menestyminen elämässä on kiinni hyvin monesta seikasta. Siihen vaikuttaa tietysti geneettinen perimä, vanhempien koulutus- ja sivistystaso, vanhempien varallisuus ja vanhempien suhdeverkosto. Kun kaikki nämä ovat kohdallaan, niin lapsetkin menestyvät hyvin.
Monen älykkäänkin lapsen kohtaloksi koituu se, että varhaisella iällä köyhän perheen lapsi ei pääse sellaiseen ympäristöön, jossa hän pääsisi kehittämään jotain erityislahjakkuuttaan. Jos vanhemmilla ei ole riittävästi tietoa, niin tämä lahjakkuuskin saattaa jäädä heiltä kokonaan havaitsematta.
Työelämään siirtymisessäkin vanhempien suhdeverkosto on lapselle korvaamattomaksi avuksi. Monesti menestyvät vanhemmat pystyvät sijoittamaan keskinkertaisen älykkyyden omaavat lapsensakin kesätöihin mukaviin työpaikkoihin, ja samanaikaisesti paljon fiksummat köyhien perheiden lapset ( eivät kaikki köyhät ole fiksuja) jäävät työttömiksi. Kun opiskelujen jälkeen vakinaisia hommia etsitään, niin varakkaiden perheiden lapset saavat hommat, koska heillä on jo aiemmilta kesiltä paljon hyvää työkokemusta.
Paremmin toimeentulevat ja sopivia suhteita omaavat ihmiset voivat hyvinkin äänekkäästi kerskua lastensa menestyksellä, mutta samalla unohdetaan se, että tämä menestys ei kerro koko totuutta lasten erinomaisuudesta. Nämä lapset saattavat tietysti olla ihan fiksujakin, mutta kyllä kunnolliset olosuhteet vasta mahdollistavat tien lopulliseen menestykseen.köyhiä perheitä ja olet kateellinen?
Kyllä menestys on myös kiini YRITTELIÄISYYDESTÄ ja suhteita voi myös jo nuorena hankkia ihan itse esimerkiksi hyvien harrastusten parista,jos poika esimerkiksi pelaa jalkapalloa saa hän korvbaamattomia suhteita muidenn pelaajien perheistä jotka nyt kaikki eivät välttämättä ole köyhiä! itse näitä kirjoitti:
köyhiä perheitä ja olet kateellinen?
Kyllä menestys on myös kiini YRITTELIÄISYYDESTÄ ja suhteita voi myös jo nuorena hankkia ihan itse esimerkiksi hyvien harrastusten parista,jos poika esimerkiksi pelaa jalkapalloa saa hän korvbaamattomia suhteita muidenn pelaajien perheistä jotka nyt kaikki eivät välttämättä ole köyhiä!Edustan kyllä hyvin köyhiä perheitä, mutta kateellinen en silti ole. Ihan avoimesti kuitenkin uskallan tuoda esiin sen, että kaikilla älykkäilläkään lapsilla ei todella ole mahdollisuutta menestyä elämässä. Näiden sanojeni jälkeen minut yleensä leimataan kateelliseksi, ja juuri niin tapahtui nytkin.
Köyhät oppimattomat vanhemmat ja syrjäinen asuinpaikka haittaavat lapsen kehitystä siinä määrin, että aikuistuttuaankaan tämä lapsi ei koko loppuelämänsä aikana pysty tavoittamaan hyväosoisempien lajitovereidensa lapsena saavuttamaa etumatkaa. Hieman hän kyllä pystyy nousemaan, jos olosuhteet ovat vähän paremmat kuin omilla vanhemmilla.
Olen itse kasvanut sota-ajan jälkeen erittäin syrjäisessä kylässä ja erittäin köyhässä kodissa. Ei siinä kylässä voinut edes jalkapalloa pelata, sillä yhdessäkään talossa ei ollut jalkapalloa, koska kaikki raha tarvittiin ruokaan suurelle lapsikatraalle. Ei niissä olosuhteissa yksikään lapsi voinut rakentaa mitään suhdeverkostoa parempiin piireihin joidenkin hienojen harrastusten kautta, koska mitään harrastusmahdollisuuksia ei ollut. Lapset harrastivat silloin työntekoa köyhien vanhempiensa apuna, jotta nälkään ei olisi kuoltu.- sivullinen..
TAAS sama valitusvirsi kirjoitti:
Kasvatin lapseni jo pienestä pitäen,lapsi kaipaa sääntöjä ja rutiineja,syytä itseäsi,omat lapseni ovat hyvinmenestyneitä!
palstalla kertoo....jos olet ollut samanlainen lapsillesi aikoinasi, niin säälin heitä. Tuskin ovat menestyneitä, jossain hourulassa asuvat, jos ovat vielä hengissä. Ei sinulla ole ollut heille antaa rakkautta jota lapsi myös tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
- rekattu
sivullinen.. kirjoitti:
palstalla kertoo....jos olet ollut samanlainen lapsillesi aikoinasi, niin säälin heitä. Tuskin ovat menestyneitä, jossain hourulassa asuvat, jos ovat vielä hengissä. Ei sinulla ole ollut heille antaa rakkautta jota lapsi myös tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
Nykyään vaikuttaa siltä että lapsia raahataan uusioperheestä toiseen,kuka heille sitä rakkautta ehtii antaa?
- Kummaa
Lapset kasvatetaan lapsina,ei aikuisina,missäs tämä "huolestunut" äiti pyöri pojan ollessa teini-ikäisenä ?
- Narinaan kyllästynyt
Ovatko kaikki täällä kirjoittavat naiset yh-luusereita,ne poikanne olisivat tarvinneet sitä ISÄÄ jonka jätitte aikoinaan matkasta!
- melkein 50
Narinaan kyllästynyt kirjoitti:
Ovatko kaikki täällä kirjoittavat naiset yh-luusereita,ne poikanne olisivat tarvinneet sitä ISÄÄ jonka jätitte aikoinaan matkasta!
Olen toki eronnut mutta poika oli jo 20 eikä asunut kotona. Lapset ovat aina olleet mulle etusijalla ja tulevat olemaan. Siitä isän roolista olen kyllä samaa mieltä. Isä oli pitkiä aikoja ulkomailla töissä ja poika ei ollut kelvollinen "apulaiseksi" kun hän oli kotona ja teki jotain. Oli kuulemma vain tiellä. Että arvostakaa isät lapsianne.
- Kummaa
melkein 50 kirjoitti:
Olen toki eronnut mutta poika oli jo 20 eikä asunut kotona. Lapset ovat aina olleet mulle etusijalla ja tulevat olemaan. Siitä isän roolista olen kyllä samaa mieltä. Isä oli pitkiä aikoja ulkomailla töissä ja poika ei ollut kelvollinen "apulaiseksi" kun hän oli kotona ja teki jotain. Oli kuulemma vain tiellä. Että arvostakaa isät lapsianne.
Usein vain ne äidit eivät anna isälle edes tilaisuutta kun ovat itse jatkuvasti hääräämässä ja palluttelemassa poikiaan
Narinaan kyllästynyt kirjoitti:
Ovatko kaikki täällä kirjoittavat naiset yh-luusereita,ne poikanne olisivat tarvinneet sitä ISÄÄ jonka jätitte aikoinaan matkasta!
isätkö sitten pelastaa lapset kaikelta?
- Narinaan kyllästynyt
mii-su kirjoitti:
isätkö sitten pelastaa lapset kaikelta?
Mutta isänkin pitäisi saada olla mukana varsinkin poikien kasvatuksessa,äidit usein omivat poikansa ja lällyttävät heidät pilalle!
Narinaan kyllästynyt kirjoitti:
Mutta isänkin pitäisi saada olla mukana varsinkin poikien kasvatuksessa,äidit usein omivat poikansa ja lällyttävät heidät pilalle!
kun on niitäkin isiä,jotka mielellään jättävät lapset yksin äidin kasvatettavaksi....en siis tarkoita että jää yksinhuoltajaksi,vaan on passiivinen isä...
- Narinaan kyllästynyt
mii-su kirjoitti:
kun on niitäkin isiä,jotka mielellään jättävät lapset yksin äidin kasvatettavaksi....en siis tarkoita että jää yksinhuoltajaksi,vaan on passiivinen isä...
Silloin se äiti saa patistaa miestään osallistumaan ja myös poika voi vaatia isältä enemmän aikaa,esimerkiksi matseissa käynti on hyvä isä-poika-toiminta ja kasvattaa yhteenkuuluvaisuutta!
- Marion.T
Vaikka me äidit yrittäisimme kasvattaa lapsemme kuinka rakkaudella ja suojella heitä maailman pahuudelta, niin aina kaikki asiat eivät kuitenkaan mene niinkuin pitäisi.
Sinulla on hyvä suhde poikaasi, kun hän kertoo sinulle asioitaan, ole siitä onnellinen.
Monille pojille ja tytöile sen rakkaan hylkääminen on todella kova paikka. Varsinkin jos poika on nuorena alkanut seurustelemaan ja kauan oltu yhdessä.
Voit vain tukea häntä, äläkä ota syytä omaan niskaasi asiasta. Jostain syystä ollaan aina niin helposti syyttämässä juuri äitiä jos lapsilla kaikki ei menekään hyvin.
Uskoisin että poikasi kasvaa kyllä ylitse myös tuosta ryppyyn menneestä suhteesta, tosin masennus kannattaa ottaa aina tosissaan, varsinkin jos niihin liittyvät itsetuhoisat ajatukset.
Toivon sydämestäni että poikasi selviää ylitse erosta ja elämä alkaa taas hymyillä hänelle.
Uskon ja toivon että asia on vain ohimenevä juttu nuoren aikuisen elämässä. Usein nuoret suurentelevat asioita, ja elämä tuntuu loppuvan kun rakas jättää tai pettää, se on kuitenkin ihan normaalia elämää, ja harvemmin se ensimmäinen on juuri se oikea.
Jos murehdit liikaa oma terveytesi kärsii ja silloin sinusta ei ole apua pojallesi. Yritä pitää mieli korkealla, uskon että poikasikin piristyy kun huomaa että sinulla on parempi mieli.
Asiantuntij-aapu olisi mielestäni tässä tapauksessa aivan kohdallaan, jos poikasi saisi takaisin elämänhalunsa ja ilonsa niin uskon että kaikki menisi loppujen lopuksi ihan hyvin.
Nuoruus on vain pieni hetki elämää, mutta silloin tunteet johdattavat meitä kaikkien eniten, ja pienikin asia voi tuntua maailmanlopulta.
Muista että SINÄ ET ole syyllinen poikasi ongelmiin, vaikka mitä täällä muut tietämättömät sanoisivat. Usko lujasti huomiseen, ja jos tarkoitus on että poikasi on masentuvaa tyyppiä, niin hyvällä terapialla siihenkin saatetaan löytää hyvä hoitovastine.
Pidän peukkuja sinulle ja pojallesi - kaikkea hyvää, kirjoittele palstalle ja kerro tuntemuksiasi, älä välitä niistä jotka ovat valmiita sinut ristille naulaamaan. He eivät ole asiantuntijoita vaan oman elämänsä luusereita.- Setä
Eikähän se äidin liika suojelevaisuus juuri ole usein syynä lasten ongelmiin
- Marion.T
Setä kirjoitti:
Eikähän se äidin liika suojelevaisuus juuri ole usein syynä lasten ongelmiin
että syy on aina äidissä?
Mitä oma äitisi teki sinulle, kun sinusta tuli noin kyyninen? - melkein 50..
Kiitos Marion myötätunnosta!! Täällä on kyynisiä ihmisiä kieltämättä mutta en ole täällä ruikuttamassa vaan toivon saavani mielipiteitä samassa tilanteessa olevilta. Onneksi olen positiivinen ihminen ja osaan sanoa pojalleni, että rakastan häntä.Olen kyllä yrittänyt ehdottaa pojalleni terapiaa muttei hän suostu. Olen jopa soittanut ammattiauttajille.
Niin ei ylihuolehtivaisuus pelkästään ole syynä vaan se etten antanut pojalle tarpeeksi pieniä pettymyksiä jos hän olisi pienenä joutunut kohtaamaan ne niin aikuisena hänellä olisi keinot selviytyä niistä. - Setä
Marion.T kirjoitti:
että syy on aina äidissä?
Mitä oma äitisi teki sinulle, kun sinusta tuli noin kyyninen?Enkä ole mitenkään kyyninen,tämä aloittajaäitihän itsekin toteaa lellineensä poikaansa,joudun työssäni paljon tekemisiin mainittujen äitien kanssa joiden mielestä kaikki poikien temput ovat koulun vika
Moni isä ei saa tilaisuutta vaikuttaa lastensa kasvatukseen juuri koska äiti ei anna heille tilaisuutta - melkein 50v...
Setä kirjoitti:
Enkä ole mitenkään kyyninen,tämä aloittajaäitihän itsekin toteaa lellineensä poikaansa,joudun työssäni paljon tekemisiin mainittujen äitien kanssa joiden mielestä kaikki poikien temput ovat koulun vika
Moni isä ei saa tilaisuutta vaikuttaa lastensa kasvatukseen juuri koska äiti ei anna heille tilaisuuttaSetä on kyllä mielestäni oikeassa. Voin kyllä allekirjoittaa, että omin lapset ja pojasta tuli enemmän äidin poika. Mutta suurimman osan avioliittoa olin lasteni kanssa. Se matkatyö.
Tytöstä tuli aivan toisenlainen vaikka erosin hänen ollessaan murrosikäinen. Samalla tavalla olen pyrkinyt kasvattamaan. Molemmille lapsilleni tiedän olevani tärkeä. - Marion.T
melkein 50.. kirjoitti:
Kiitos Marion myötätunnosta!! Täällä on kyynisiä ihmisiä kieltämättä mutta en ole täällä ruikuttamassa vaan toivon saavani mielipiteitä samassa tilanteessa olevilta. Onneksi olen positiivinen ihminen ja osaan sanoa pojalleni, että rakastan häntä.Olen kyllä yrittänyt ehdottaa pojalleni terapiaa muttei hän suostu. Olen jopa soittanut ammattiauttajille.
Niin ei ylihuolehtivaisuus pelkästään ole syynä vaan se etten antanut pojalle tarpeeksi pieniä pettymyksiä jos hän olisi pienenä joutunut kohtaamaan ne niin aikuisena hänellä olisi keinot selviytyä niistä.jopa liiallisuuksiin, mutta ei kai rakkaudesta voi ketään syyttää?
Sanotaan että lapselle ei voi koskaan antaa liikaa rakkautta, mutta pettymyksetkin tietenkin kuuluvat elämään. Se on vain varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla niin vaikeaa, kun häntä haluaa suojella kaikelta maailman pahuudelta, ja sitten kuitenkin viimeistään kouluiässä se pahuus heitetään suoraan kasvoille.
Minusta äitejä syyllistetään aivan liikaa joka asiasta mikä eteen tulee, äideille annetaan aivan liian kova tavoite kasvattaa lapsesta onnellinen ja täysipainoinen aikuinen.
Ei se ole niin helppoa, rakkaus ei suojele maailmalta, mutta antaa kyllä elämälle lujan pohjan.
Oma nuorin poikani on seurustellut saman tytön kanssa neljä vuotta, ja poika on vasta vajaa 20, tyttö on muutamaa vuotta nuorempi, ja odottelen että onkohan tuo ensimmäinen rakkaus nyt sitä kestävää...Ja jos se loppuu niin kuinka koville pojalla ottaa jos tyttö jättää...Kihloissa he ovat olleet jo pari vuotta.
Asuntoa he nyt haeskelevat ja rakkaus kaikista riidoista huolimatta tuntuu kukoistavan edelleen.
Katsotaan nyt miten käy...Jotenkin vain tuntuu hassulta, että heti ensimmäinen olisi se aito ja oikea, mutta voihan se tosiaankin olla niin...
Ne lapsen pettymykset ovat äidin mielestä aina vaikeita, ja kuitenkin niitäkin olisi tultava - mutta itseäsi älä syyllistä, se ei tässä vaiheessa auta ketään... Jokainen meistä tekee kasvatuksessaan virheitä, mehän olemme hyvänen aika sentään vain erehtyväisiä ihmisiä !! - Setä
melkein 50v... kirjoitti:
Setä on kyllä mielestäni oikeassa. Voin kyllä allekirjoittaa, että omin lapset ja pojasta tuli enemmän äidin poika. Mutta suurimman osan avioliittoa olin lasteni kanssa. Se matkatyö.
Tytöstä tuli aivan toisenlainen vaikka erosin hänen ollessaan murrosikäinen. Samalla tavalla olen pyrkinyt kasvattamaan. Molemmille lapsilleni tiedän olevani tärkeä.Yritä saada poikasi ammattiauttajalle,se olisi paras tässä tilanteessa,toivotan parasta!
P.S Olen itse kahden aikuisen pojan isä,vaimoni oli iltatyössä heidän pieninä ollessaan joten on kokemusta poikien kasvatuksesta
Teimme aika paljon ylitöitä muutaman vuoden talorahoja säästäessämme ja pojat olivat aika paljon mummuloissa varsinkin kesäisin ja ne mummot kyllä tahtoivat vähän lellitellä! - Setä
Marion.T kirjoitti:
jopa liiallisuuksiin, mutta ei kai rakkaudesta voi ketään syyttää?
Sanotaan että lapselle ei voi koskaan antaa liikaa rakkautta, mutta pettymyksetkin tietenkin kuuluvat elämään. Se on vain varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla niin vaikeaa, kun häntä haluaa suojella kaikelta maailman pahuudelta, ja sitten kuitenkin viimeistään kouluiässä se pahuus heitetään suoraan kasvoille.
Minusta äitejä syyllistetään aivan liikaa joka asiasta mikä eteen tulee, äideille annetaan aivan liian kova tavoite kasvattaa lapsesta onnellinen ja täysipainoinen aikuinen.
Ei se ole niin helppoa, rakkaus ei suojele maailmalta, mutta antaa kyllä elämälle lujan pohjan.
Oma nuorin poikani on seurustellut saman tytön kanssa neljä vuotta, ja poika on vasta vajaa 20, tyttö on muutamaa vuotta nuorempi, ja odottelen että onkohan tuo ensimmäinen rakkaus nyt sitä kestävää...Ja jos se loppuu niin kuinka koville pojalla ottaa jos tyttö jättää...Kihloissa he ovat olleet jo pari vuotta.
Asuntoa he nyt haeskelevat ja rakkaus kaikista riidoista huolimatta tuntuu kukoistavan edelleen.
Katsotaan nyt miten käy...Jotenkin vain tuntuu hassulta, että heti ensimmäinen olisi se aito ja oikea, mutta voihan se tosiaankin olla niin...
Ne lapsen pettymykset ovat äidin mielestä aina vaikeita, ja kuitenkin niitäkin olisi tultava - mutta itseäsi älä syyllistä, se ei tässä vaiheessa auta ketään... Jokainen meistä tekee kasvatuksessaan virheitä, mehän olemme hyvänen aika sentään vain erehtyväisiä ihmisiä !!Ja jos suhde loppuisi olisiko se siis ilman muuta sen tytön vika?
- melkein 50v....
Setä kirjoitti:
Yritä saada poikasi ammattiauttajalle,se olisi paras tässä tilanteessa,toivotan parasta!
P.S Olen itse kahden aikuisen pojan isä,vaimoni oli iltatyössä heidän pieninä ollessaan joten on kokemusta poikien kasvatuksesta
Teimme aika paljon ylitöitä muutaman vuoden talorahoja säästäessämme ja pojat olivat aika paljon mummuloissa varsinkin kesäisin ja ne mummot kyllä tahtoivat vähän lellitellä!Tiedän, poikani tarvitsevan terapiaa mutta miten hänet sinne saa. Olen nyt ymmärtänyt, ettei hän ole isältään saanut tarpeeksi arvostusta. Isä on musikaalinen, samoin poika. Poika tuntee olevansa vain musiikissa hyvä vaikka minun mielestä on monessa muussakin asiassa. Se isän rooli on tärkeä niin tytön kuin pojankin elämässä. Mutta aikaa ei voi siirtää taaksepäin täytyy vain toivoa parasta ja yrittää häntä terapiaan.
- Setä
melkein 50v.... kirjoitti:
Tiedän, poikani tarvitsevan terapiaa mutta miten hänet sinne saa. Olen nyt ymmärtänyt, ettei hän ole isältään saanut tarpeeksi arvostusta. Isä on musikaalinen, samoin poika. Poika tuntee olevansa vain musiikissa hyvä vaikka minun mielestä on monessa muussakin asiassa. Se isän rooli on tärkeä niin tytön kuin pojankin elämässä. Mutta aikaa ei voi siirtää taaksepäin täytyy vain toivoa parasta ja yrittää häntä terapiaan.
Toivon parasta teille kaikille!
- Marion.T
Setä kirjoitti:
Ja jos suhde loppuisi olisiko se siis ilman muuta sen tytön vika?
kirjoitin sen vain siksi, että tuon aloittajan pojalle oli niin käynyt.
Yhtä hyvin oma vilkas ja eläväinen poikani voisi olla se joka jättää ja löytää uuden. Itse pidän poikani morsiammesta todella paljon, hän on aivan ihana nuori tyttö.
Toivon heille parasta ja toivon että he pysyisivät yhdessä, koska tyttö vaikuttaa juuri sopivan "pippuriselta" poikani maailmaan kuuluvaksi, ja he todella rakastavat toisiaan...Mutta koskaanhan ei voi elämää eteenpäin tietää...
Itse olin vajaa 18 kun sain jo ensimmäisen lapseni, ja saman miehen kanssa edeleen olemme yhdessä ja uskon lujasti, että tulemme olemaan elämämme loppuun asti. - Setä
Marion.T kirjoitti:
kirjoitin sen vain siksi, että tuon aloittajan pojalle oli niin käynyt.
Yhtä hyvin oma vilkas ja eläväinen poikani voisi olla se joka jättää ja löytää uuden. Itse pidän poikani morsiammesta todella paljon, hän on aivan ihana nuori tyttö.
Toivon heille parasta ja toivon että he pysyisivät yhdessä, koska tyttö vaikuttaa juuri sopivan "pippuriselta" poikani maailmaan kuuluvaksi, ja he todella rakastavat toisiaan...Mutta koskaanhan ei voi elämää eteenpäin tietää...
Itse olin vajaa 18 kun sain jo ensimmäisen lapseni, ja saman miehen kanssa edeleen olemme yhdessä ja uskon lujasti, että tulemme olemaan elämämme loppuun asti.Emmekä myöskään voi elää lastemme elämää tai tehdä erehdyksiä heidän puolestaan,kaikki on itse koettava
- Marion.T
Setä kirjoitti:
Emmekä myöskään voi elää lastemme elämää tai tehdä erehdyksiä heidän puolestaan,kaikki on itse koettava
ja itse he ovat saaneet erehdyksensä tehdäkin..
Niistä erehdyksistä oppii enemmän kuin mistään muusta - kantapään kautta olen itsekin maailmani rakentanut.....ja oppinut paljon ja saanut paljon...ja myös menettänyt paljon.. Se on elämää se, ja siltä se maistuukin.
- Pirre*
poikasi käynyt lääkärissä masennuksensa takia, olisi tärkeää saada lääkitys päälle mahdollisimman pian.
Nykyisin on hyviä lääkkeitä masennuksen hoitoon.
Olen ollut tämän viikonlopun päivystämässä mielenterveys kuntoutujien kodissa, ja jotenkin minusta tuntuu, että monen asukkaan kohdalla asiat olisivat paremmin jos he olisivat sairastuneet tänään...- Pirre*
vielä, että älä jätä poikaasi rauhaan, vaan patista ja keskustele hänen kanssaan...
Rohkaise ja lohduta hänen rakkaussuruissaan sanomalla, että pettymykset kuuluvat elämään ja kannattaa surra entinen suhde loppuun ja sitten ruveta tähyilemään ympärilleen, josko sielä vielä olisi joku sopivampi..koskaan meidän äitien ei pitäisi sanoa että pitää etsiä uusi ja parempi, sillä menetyksen suru on todellinen, entistä ystävää ei kannata väheksyä.. - Marion.T
Pirre* kirjoitti:
vielä, että älä jätä poikaasi rauhaan, vaan patista ja keskustele hänen kanssaan...
Rohkaise ja lohduta hänen rakkaussuruissaan sanomalla, että pettymykset kuuluvat elämään ja kannattaa surra entinen suhde loppuun ja sitten ruveta tähyilemään ympärilleen, josko sielä vielä olisi joku sopivampi..koskaan meidän äitien ei pitäisi sanoa että pitää etsiä uusi ja parempi, sillä menetyksen suru on todellinen, entistä ystävää ei kannata väheksyä..asiallinen vastaus ja varmasti pitää paikkansa tuo mitä kirjoitit.
- mumeli
Marion.T kirjoitti:
asiallinen vastaus ja varmasti pitää paikkansa tuo mitä kirjoitit.
kysysisin, että mitenk'ä sitä saa kuvan noin manipuloitua kuin sinä olet saanut? onko se vaikiaakin?
- Marion.T
mumeli kirjoitti:
kysysisin, että mitenk'ä sitä saa kuvan noin manipuloitua kuin sinä olet saanut? onko se vaikiaakin?
kuinka paljon kuvaa on manipuloitu, vai onko ollenkaan - ethän tunne minua?
- Marion.T
Marion.T kirjoitti:
kuinka paljon kuvaa on manipuloitu, vai onko ollenkaan - ethän tunne minua?
mikä kuvaa reunustaa, sen saa suoraan kuvankäsittely CD:ltä kopioitua mihin kuvaan hyvänsä ja niitä reunuksia ja erilaisia juttuja on satoja siinä Cd:llä - tuo on vain yksi niistä.
- Pirre*
mumeli kirjoitti:
kysysisin, että mitenk'ä sitä saa kuvan noin manipuloitua kuin sinä olet saanut? onko se vaikiaakin?
nimimerkki "mumeli" voisi tunnustaa rakkautensa Marioniin nätimminkin..
- mumeli
Pirre* kirjoitti:
nimimerkki "mumeli" voisi tunnustaa rakkautensa Marioniin nätimminkin..
nyt sentään rakkauvesta kysymys ole, kunhan kysyin mielenkiinnosta,kun en itse noita valokuvauksen hienouksia hallitse.
- kysynyt
mumeli kirjoitti:
kysysisin, että mitenk'ä sitä saa kuvan noin manipuloitua kuin sinä olet saanut? onko se vaikiaakin?
joku muu ketju alla, sillä tämä jos mikä on poikkeavaa aiheesta. Aihe on sentään vähän raju, tunnepohjainen, sama kai se on mikä kuvajainen sillä on silmäiltävänä, laittaa vaikka ????
- Juniperus
mumeli kirjoitti:
kysysisin, että mitenk'ä sitä saa kuvan noin manipuloitua kuin sinä olet saanut? onko se vaikiaakin?
Onko kuvaa välttämättä tarvinnut manipuloida?
Miksi on niin vaikea hyväksyä Marionin kauneus, TRMN:n eroottinen energia ja luovuus tai Angiinan älykkyys ja oppineisuus? - Marion.T
mumeli kirjoitti:
nyt sentään rakkauvesta kysymys ole, kunhan kysyin mielenkiinnosta,kun en itse noita valokuvauksen hienouksia hallitse.
ilmeisesti väärin kun vastasin sinulle.
Vastauksessasi kirjoitit herjaavan viestin, jonka control oli poistanut melkein saman tien....Kysymys oli taas kerran ulkonäköni haukkumisesta, jos se et ollut sinä niin sitten se oli minun iänikuinen "vihailijani" joka laittaa viestejään aina minne milloinkin....
Joten kysymyksessä oli väärinkäsitys, ja nimimerkkisi väärinkäyttö, jos sinä et ollut sen viestin kirjoittaja.... - kuva
Juniperus kirjoitti:
Onko kuvaa välttämättä tarvinnut manipuloida?
Miksi on niin vaikea hyväksyä Marionin kauneus, TRMN:n eroottinen energia ja luovuus tai Angiinan älykkyys ja oppineisuus?Hänen aikaisemmat galleriakuvansa olivat erilaisia, hän näytti paljon vanhemmalta, tosin silmät olivat yhtä kauniit ja aivan samanlaiset joten ei ole niitä manipuloinut.
- Marion.T
kuva kirjoitti:
Hänen aikaisemmat galleriakuvansa olivat erilaisia, hän näytti paljon vanhemmalta, tosin silmät olivat yhtä kauniit ja aivan samanlaiset joten ei ole niitä manipuloinut.
Voisinko ihan rehellisesti kysyä että MIKSI?
Mitä sellaista on minun vaatimattomassa persoonassani joka kiinnostaa noin paljon?
En kysy tätä mitenkään pottuilumielessä vaan ihan siksi että asia kiinnostaa itseäni, kun en voi ymmärtää miksi minusta ollaan niin kiinnostuneita....
Olen aivan tavallinen, tavallisen näköinen, tavallinen ihminen. Kuvia ei ole kovin paljoa manipuloitu, koska en osaa kasvojen manipulointia, kuvaan luontoa ja eläimiä, ja omaa perhettäni, ja siihen en tarvitse kasvojen manipulointitaitoa.
Sen verran poikani sanoi minulle kun näki tuon kuvan, että miksi olen tehnyt itsestäni ihan possun näköisen, olen kuulemma paljon paremman näköinen ilman manipulaatiota - siihen en kyllä itse usko..... en sitten millään.
Mutta kuten sanoin olen ihan tavallisen ruma nelikymppinen ja nainen jonka hyvä puoli on silmät, muuta hyvää ei sitten olekaan...siis ulkonäössä...
Joten toivoisin että kirjoitukset minusta lopppuisivat, onhan paljon muutakin kirjoitettavaa kuin Marion.T....EN ole mitenkään mielenkiintoinen ihminen.... - Jukkis***
Marion.T kirjoitti:
Voisinko ihan rehellisesti kysyä että MIKSI?
Mitä sellaista on minun vaatimattomassa persoonassani joka kiinnostaa noin paljon?
En kysy tätä mitenkään pottuilumielessä vaan ihan siksi että asia kiinnostaa itseäni, kun en voi ymmärtää miksi minusta ollaan niin kiinnostuneita....
Olen aivan tavallinen, tavallisen näköinen, tavallinen ihminen. Kuvia ei ole kovin paljoa manipuloitu, koska en osaa kasvojen manipulointia, kuvaan luontoa ja eläimiä, ja omaa perhettäni, ja siihen en tarvitse kasvojen manipulointitaitoa.
Sen verran poikani sanoi minulle kun näki tuon kuvan, että miksi olen tehnyt itsestäni ihan possun näköisen, olen kuulemma paljon paremman näköinen ilman manipulaatiota - siihen en kyllä itse usko..... en sitten millään.
Mutta kuten sanoin olen ihan tavallisen ruma nelikymppinen ja nainen jonka hyvä puoli on silmät, muuta hyvää ei sitten olekaan...siis ulkonäössä...
Joten toivoisin että kirjoitukset minusta lopppuisivat, onhan paljon muutakin kirjoitettavaa kuin Marion.T....EN ole mitenkään mielenkiintoinen ihminen....siitä se johtuu. Kirjotat itsestäs paljon, mutta ei susta selvää ota kukaan. Mielenkiintoinen olet.
Lintu vai kala?
että tiedät,ettei sinun pitäisi yöuniasi menettää ku on jo aikuinen lapsi...itse äitinä sanoisin että sitten kun minun lapseni ovat aikuisia,he ovat kuitenkin aina minun lapsiani ja huolehdin ja murehdin samalla lailla kuin jos he olisivat vielä pieniä...äitille lapsi on aina lapsi,ja heistä kannetaan huolta aina...tällaisia me äidit ollaan..:)
toivotan kaikkea hyvää.toivottavasti poikasi piristyy...poikasi 'sairaudesta'.
Masennus on ns.kunnollisten,kilttien ja tunnollisten henkilöiden sairaus noin pääsääntöisesti.
Kasvatuksella ja "toisin"tekemisillä sitä tuskin kukaan voi estää.Siitä todistuksena,että aikuisväestöstä neljännes on lääkityksen käyttäjiä ja hyvin usea heidän lisäkseen olisi niiden "tarpeessa",mutta eivät ole joko tunnistaneet tai ovat siinä tilassa,ettei "halua"hakeutua hoitoon.
Hoitoon hakeutuminen on masentuneelle se kaikkein vaikein kynnys ylittää sekä hoidon alku kuukaudet,jopa vuodet,riippuen masennuksen "syvyydestä"sekä syistä,mikä on masennuksen takana sekä ympäristö ja tukiverkosto joka on hänen turvanaan.
Masennuksen hoito ja parhaan lääkityksen kohdentaminen sekä vaikutuksen tehoamisen hitaus ovat niitä sairaan turhautumien koitinkiviä,sillä masennus on aina hyvin yksilöllistä ja tulokset hoidon suunnasta kulkevat ikävästi "viiveellä"ja ovat siten hankalasti "ymmärrettäviä"niin potilaalle,kuin myös omaisille.
Prosessi kannattaa kyllä läpikäydä,sillä masennuksesta kyllä parannutaan ja paluu "tavalliseen" elämään on hyvän hoidon jälkeen seesteisempää ja antaa paremmat eväät käsitellä eteen tulevia vastoinkäymisiä ja niistä selvitä ilman traumoja.
Äidille sanoisin,olet juuri sellainen äiti,kuin pitääkin.Niinkuin sanoitkin,yrität etsiä ja löytää niitä hyviä puolia,joita lapsillasi on ja se onkin aivan oikea tapa elää elämää,sillä niinhän asiat valitettavasti ovat,että vain oma asenne on se mikä on meille annettu voimavaraksi selviytyä ja käsitellä etemme tulevia niin epämiellyttäviä,kuin myös positiivisia ja iloisia tapahtumia.
Käytännön toimena ja "ensiapuna"sanoisin,poikasi pitää saada hienovaraisesti ja mielellään siinä tilanteessa,kun hänellä on ns.parempi päivä(päivät)hakeutumaan hoitoon.
Kuten jo aiemmin sanoin,se kynnys on todella suuri ja korkea,joten kannattaa olla "pitkämielinen"ja hyvin "diplomaattinen"sen suhteen,miten sen käytännöntasolla saa (tte.omaiset/ystävät)hoidettua niin,ettei poika tunne itseään siihen pakotettavan ja sen vuoksi hän "vetäytyy"avusta ja ympäristöstä sivuun,omaan sisäiseen suojaan,jossa saa olla "rauhassa".
ps.Ilman ehtoja ja tyrkyttämistä,ole hänelle henkisellä tasolla tukena.Mieluummin yksi todellinen ja luotettava henkilö,kuin monta pinnallista ja "säälivää"ystävää,sillä masentuneelle ei kertakaikkiaan saa olla neuvoja tyrkyttävä neuvoja,vaan ja ainoastaan sydänystävä joka häntä rakastaa juuri sellaisenakin,kuin huonoimmillaan on ja jonka myös masentunut hyvänä päivänään tuntee,että hänestä todella välitetään myös sairaana,eikä vain ns.terveenä.
jk.Sanani ovat aika "raadollisia",mutta uskon että ymmärrät ne suuntaa-antavina "työkaluina"päästä tilanteesta eteenpäin ja samalla tiedostaen,että tilanteesta yleensä selvitään voittajina vaikka se tie on valitettavan usein pitkä ja takaiskut kuuluvat siihen "olenaisena"osana.
Kaikkea hyvää toivotan ennenkaikkea pojalle,äidille ja koko perheelle.
Kyllä elämä voittaa ja se on elämisen arvoista,sillä niinkauan,kuin on elämää on myös toivoa paremmasta.- melkein 50v.....
Sanasi lämmittivät ja täytyy sanoa, että kyyneleet tuli silmiin kun niin hyvin kirjoitit. Onneksi poikani ei jää pitkäksi aikaa masennus tilaan tai sitten minä saan vasta tietää kun se on syvimmillään. En näe häntä usein kun hän asuu toisella paikkakunnalla.
Sinun sanoissasi oli ajatusta joten otan niistä onkeeni. Kiitos! melkein 50v..... kirjoitti:
Sanasi lämmittivät ja täytyy sanoa, että kyyneleet tuli silmiin kun niin hyvin kirjoitit. Onneksi poikani ei jää pitkäksi aikaa masennus tilaan tai sitten minä saan vasta tietää kun se on syvimmillään. En näe häntä usein kun hän asuu toisella paikkakunnalla.
Sinun sanoissasi oli ajatusta joten otan niistä onkeeni. Kiitos!"varmuuden"vuoksi kirjoitettu siten,kuin oltaisiin masennuksen vakavammilla tasoilla.
Se,että on itsetuhoisia ajatuksia, on kyllä sellainen viesti masentuneelta,että ammattiapu on paikallaan.
Asia on kyllä vaikea miltään kantilta, ajateltuna/esitettynä, saada "tuntumaan"hyvältä,mutta realistinen lähestyminen ja tilanteen hyväksyminen ilman itsesyytöksiä on niitä ensiaskeleita,jotka kannattaa ja pitää ottaa.
Onneksi on äitijä/isijä,jotka jaksavat etsiä ratkaisuja käytännön tasolla ja tilanteissa,joista helposti vaietaan ja "annetaan ajan ajan parantaa haavat"menttaliteetilla ja odotellaan mitä tuleman pitää.
Kannattaa tällaisissa tilanteisa pitää myös oma terveys mielessä.Varmasti ei ole pahasta,jos itsekin selvittää ammattihenkilön kanssa omat rajansa miten paljon voi vaikuttaa ja millä aikataululla asioissa edetään.
Masennuksesta kärsivän pitää antaa käsitellä aivan pieniä osia syistä,jotka sairauteen liittyvät,koska siinä mielentilassa päässä pyörii niin paljon keskeneräisiä ajatuksia,että sitä ei saa kuormittaa enää muilla samaa tarkoittavilla asiakokonaisuuksilla.
Yleensä hyvääkin tarkoittava 'omais-terapia'(ystävä-)tekee monesti enemmän haittaa,kuin että siitä hyötyisi sairas,koska ei ole sellaista ammatillista koulutusta,että osaisi katsoa,miten paljon masentunut todella voi käsitellä ja omaksua ajatuksia ja varsinkaan syitä,mitä ja mikä on asiantilaan johtanut ja miten sen vaikutus saadaan minimoitua.
Parasta mitä masennussairaalle voi itsekukin tehdä,on olla olkapäänä ja antaa omaa aikaansa ja empatiaa(ei misään muodoin ole sääliä).
Kaikenlainen 'painostus'on pahasta ja vain depressivisen tai syvästi masentuneen kohdalla jonkinasteinen"pakottaminen"hoitoon voi tulla kysymykseen,mutta silloin on tie toipumiseen paljon kivikkoisempi,kuin jos saa 'vapaaehtoisesti'hänen hakemaan apua.
Käytännön asiat on sitten kyllä terveemmän omaisen(ystävän)tehtäviä.
ps.en ole alan ammattilainen,mutta olen käynyt vuosien saatossa asiaa sivuavan tilanteeen läpi.
Tarkoitus olisi käydä lähinnä vertaistukitoimintaan liittyviä kursseja ja olla omalta osalta avittamassa toipuvia henkilöitä.
Lisäksi tytär opiskelee alaan liittyvää,joten saan myös siltäkin puolen ammennettua hiukan faktaa ja siksi itselle myös eräs motivoiva seikka.- melkein 50...
emw34 kirjoitti:
"varmuuden"vuoksi kirjoitettu siten,kuin oltaisiin masennuksen vakavammilla tasoilla.
Se,että on itsetuhoisia ajatuksia, on kyllä sellainen viesti masentuneelta,että ammattiapu on paikallaan.
Asia on kyllä vaikea miltään kantilta, ajateltuna/esitettynä, saada "tuntumaan"hyvältä,mutta realistinen lähestyminen ja tilanteen hyväksyminen ilman itsesyytöksiä on niitä ensiaskeleita,jotka kannattaa ja pitää ottaa.
Onneksi on äitijä/isijä,jotka jaksavat etsiä ratkaisuja käytännön tasolla ja tilanteissa,joista helposti vaietaan ja "annetaan ajan ajan parantaa haavat"menttaliteetilla ja odotellaan mitä tuleman pitää.
Kannattaa tällaisissa tilanteisa pitää myös oma terveys mielessä.Varmasti ei ole pahasta,jos itsekin selvittää ammattihenkilön kanssa omat rajansa miten paljon voi vaikuttaa ja millä aikataululla asioissa edetään.
Masennuksesta kärsivän pitää antaa käsitellä aivan pieniä osia syistä,jotka sairauteen liittyvät,koska siinä mielentilassa päässä pyörii niin paljon keskeneräisiä ajatuksia,että sitä ei saa kuormittaa enää muilla samaa tarkoittavilla asiakokonaisuuksilla.
Yleensä hyvääkin tarkoittava 'omais-terapia'(ystävä-)tekee monesti enemmän haittaa,kuin että siitä hyötyisi sairas,koska ei ole sellaista ammatillista koulutusta,että osaisi katsoa,miten paljon masentunut todella voi käsitellä ja omaksua ajatuksia ja varsinkaan syitä,mitä ja mikä on asiantilaan johtanut ja miten sen vaikutus saadaan minimoitua.
Parasta mitä masennussairaalle voi itsekukin tehdä,on olla olkapäänä ja antaa omaa aikaansa ja empatiaa(ei misään muodoin ole sääliä).
Kaikenlainen 'painostus'on pahasta ja vain depressivisen tai syvästi masentuneen kohdalla jonkinasteinen"pakottaminen"hoitoon voi tulla kysymykseen,mutta silloin on tie toipumiseen paljon kivikkoisempi,kuin jos saa 'vapaaehtoisesti'hänen hakemaan apua.
Käytännön asiat on sitten kyllä terveemmän omaisen(ystävän)tehtäviä.
ps.en ole alan ammattilainen,mutta olen käynyt vuosien saatossa asiaa sivuavan tilanteeen läpi.
Tarkoitus olisi käydä lähinnä vertaistukitoimintaan liittyviä kursseja ja olla omalta osalta avittamassa toipuvia henkilöitä.
Lisäksi tytär opiskelee alaan liittyvää,joten saan myös siltäkin puolen ammennettua hiukan faktaa ja siksi itselle myös eräs motivoiva seikka.Kiitos neuvoista, oli kuitenkin ihan asiantuntijan veroista se tieto näin maallikon mielestä. En ole koskaan ajatellut, että myös itse tarvisin apua mutta näinhän se on, on raskasta kantaa huolta rakkaistaan. Lähdenkin siitä ja haen itselleni apua ja jos sitä kautta saisin neuvoja miten voisin auttaa lastani.
Kyllä itsekin tiedän, että poikani tarvitsee apua ja silloin kun se masennus on syvimmillään, oelkään hänen tekevän itselleen jotain.
Ketjusta on poistettu 27 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei215614- 541715
- 211193
- 691027
Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,53997Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom162978- 48918
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.129916Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle57910Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️58858