mikä mättää, kun eroprosentti........

Itse kuulun juuri näihin kasvaviin prosentteihin.
Kertakaikkiaan vaan kaikki yhteinen katosi, ei ollut enää mitään mikä olisi sävähdyttänyt.
Ajattelin, että miksi olen ja elän tässä kun ei ole edes ilmaa jota hengittää rauhassam aina ukko jupattamassa jostain. Minulle se riitti siinä kohtaa kun lapset kasvoivat aikuisiksi.
Olin tehnyt pohjatyön monen vuoden ajan, joten ero oli harkittu.
Nyt on uusi puhdas sivu ja siihen piirtelen juuri sitä mitä minä haluan.

MARJA-LEENA kirjoitti:

Itse kuulun juuri näihin kasvaviin prosentteihin.
Kertakaikkiaan vaan kaikki yhteinen katosi, ei ollut enää mitään mikä olisi sävähdyttänyt.
Ajattelin, että miksi olen ja elän tässä kun ei ole edes ilmaa jota hengittää rauhassam aina ukko jupattamassa jostain. Minulle se riitti siinä kohtaa kun lapset kasvoivat aikuisiksi.
Olin tehnyt pohjatyön monen vuoden ajan, joten ero oli harkittu.
Nyt on uusi puhdas sivu ja siihen piirtelen juuri sitä mitä minä haluan.

Lue lisää

mulla tahtoo jo nyt olla samanlaiset fiilikset vaikka lapsetkaan ei ole vielä mitään aikuisia edes....ei vain ole enää mitään tunnetta.Nyt kun lapset eivät enää ihan pieniä ole,on ollut itsellä aikaa katsella tätä omaakin elämää,ja siinä huomasin ettei ole enää mitään tunteita toista kohtaan...se oli oikeastaan hirveää huomata..:(

mii-su kirjoitti:

mulla tahtoo jo nyt olla samanlaiset fiilikset vaikka lapsetkaan ei ole vielä mitään aikuisia edes....ei vain ole enää mitään tunnetta.Nyt kun lapset eivät enää ihan pieniä ole,on ollut itsellä aikaa katsella tätä omaakin elämää,ja siinä huomasin ettei ole enää mitään tunteita toista kohtaan...se oli oikeastaan hirveää huomata..:(

Lue lisää

minä olen riepotellut itseäni 4v. Kohta kolmekymmentä yhteiseloa ja kun ei todella oo mitään. Ei sängyssä eikä muuallakaan. Lapset ovat vielä kotona, mutta en haluaisi tätä olotilaa loppuelämäksi. Minä tahdon elää ja luulen, toivon minulla olevan muutama oma vuosi. Ukko sanoo yhdentekevää?? Mikään ei ole pahempaa kuin tunne hälläväliä, viha ja rakkaus on sentään tunteita.

n 54v. kirjoitti:

minä olen riepotellut itseäni 4v. Kohta kolmekymmentä yhteiseloa ja kun ei todella oo mitään. Ei sängyssä eikä muuallakaan. Lapset ovat vielä kotona, mutta en haluaisi tätä olotilaa loppuelämäksi. Minä tahdon elää ja luulen, toivon minulla olevan muutama oma vuosi. Ukko sanoo yhdentekevää?? Mikään ei ole pahempaa kuin tunne hälläväliä, viha ja rakkaus on sentään tunteita.

Lue lisää

mietin...haluanko että tätä jatkuu vai haluanko elämältä jotain muutakin...masentaa jo pelkkä ajatuskin,että loppuelämäkin olisi vaan tätä...yhtä tyhjän kanssa...

mii-su kirjoitti:

mietin...haluanko että tätä jatkuu vai haluanko elämältä jotain muutakin...masentaa jo pelkkä ajatuskin,että loppuelämäkin olisi vaan tätä...yhtä tyhjän kanssa...

Avioliitto kun on kahden kauppa!

tyytyväisiä tilanteeseen? kirjoitti:

Avioliitto kun on kahden kauppa!

yrittänyt puhua, siis todella yrittänyt! Vastaus on se sama, yhdentekevää, en usko että hän voi olla tyyväinen, mutta minkäs teet varmaan hänelle riittää puhdas paita ja siivottu koti, viis muusta. Tunne köyhyys on hirrrrrvittävä tauti.

n. 54v. kirjoitti:

yrittänyt puhua, siis todella yrittänyt! Vastaus on se sama, yhdentekevää, en usko että hän voi olla tyyväinen, mutta minkäs teet varmaan hänelle riittää puhdas paita ja siivottu koti, viis muusta. Tunne köyhyys on hirrrrrvittävä tauti.

Lue lisää

jo naimisiin mennessäänne vai muuttunut sellaiseksi sinun seurassasi?

tunneköyhä kirjoitti:

jo naimisiin mennessäänne vai muuttunut sellaiseksi sinun seurassasi?

minun kanssani, valitan. Mutta samalla HUUDAN olevani itse hirvittävässä tunneahdingossa, tunteita olisi vaan ei ole mihin niitä kohdistaa, joku on sanonut halailevansa metsän puita, kiitos ei ainakaan vielä.

n.54v. kirjoitti:

minun kanssani, valitan. Mutta samalla HUUDAN olevani itse hirvittävässä tunneahdingossa, tunteita olisi vaan ei ole mihin niitä kohdistaa, joku on sanonut halailevansa metsän puita, kiitos ei ainakaan vielä.

Lue lisää

että sinullakin olisi osuus asiaan?

vaikutta siltä kirjoitti:

että sinullakin olisi osuus asiaan?

mitä tarkoitat? Elätinkö loppuun mieheni tunteet avioliiton 23vuotis taipaleella. Elinkö liian tunnerikkaasti säästämättä tunteita jotka olikin tarkoitus riittää hamaan hautaan saakka. Näin minä luulin ???Toki olisin säästöliekillä roihunnut jos olisin tiennyt.

n. 54v. kirjoitti:

yrittänyt puhua, siis todella yrittänyt! Vastaus on se sama, yhdentekevää, en usko että hän voi olla tyyväinen, mutta minkäs teet varmaan hänelle riittää puhdas paita ja siivottu koti, viis muusta. Tunne köyhyys on hirrrrrvittävä tauti.

Lue lisää

aivan kuin kirjoittaisit tuosta meikäläisen sohvajuurikkaasta..:)))

mii-su kirjoitti:

aivan kuin kirjoittaisit tuosta meikäläisen sohvajuurikkaasta..:)))

Miisu mua helpottaa kun en olekaan yksin kiristykseni kanssa, tiedän että sinä siellä, jossain annat niskavillojesi nousta ja huokaat syvään ja taas ajattelet, sitä samaa kierrosta jos tekisin niin.. vai olisiko sittenkin noin parempi, MUTTA me vielä joskus, uskokaa pois joskus me vielä eletään...

n54v. kirjoitti:

mitä tarkoitat? Elätinkö loppuun mieheni tunteet avioliiton 23vuotis taipaleella. Elinkö liian tunnerikkaasti säästämättä tunteita jotka olikin tarkoitus riittää hamaan hautaan saakka. Näin minä luulin ???Toki olisin säästöliekillä roihunnut jos olisin tiennyt.

Lue lisää

Lupas mitä Setä kirjoittaa tuolla,niin kävi meille ja nyt haukutaan tunneköyhäksi!

n.54v. kirjoitti:

Miisu mua helpottaa kun en olekaan yksin kiristykseni kanssa, tiedän että sinä siellä, jossain annat niskavillojesi nousta ja huokaat syvään ja taas ajattelet, sitä samaa kierrosta jos tekisin niin.. vai olisiko sittenkin noin parempi, MUTTA me vielä joskus, uskokaa pois joskus me vielä eletään...

Lue lisää

Minuakin jotenki helpotti kuulla etten ole ainoa tässä ahdingossa.Kyllä me eletään ja kunnolla vielä eletäänkin...toivoa ei saa menettää,sillä niin kauan ku sitä on,on myös elämää...
Et usko kuinka näitä asioita pyöritän päivästä toiseen...mutta olen ajatellut että pikkuhiljaa teen irtiottoa..ehtii tuo perunakin ymmärtää ettei tätä voi jatkaa..

mii-su kirjoitti:

Minuakin jotenki helpotti kuulla etten ole ainoa tässä ahdingossa.Kyllä me eletään ja kunnolla vielä eletäänkin...toivoa ei saa menettää,sillä niin kauan ku sitä on,on myös elämää...
Et usko kuinka näitä asioita pyöritän päivästä toiseen...mutta olen ajatellut että pikkuhiljaa teen irtiottoa..ehtii tuo perunakin ymmärtää ettei tätä voi jatkaa..

Lue lisää

Koska viimeksi yllätit miehesi,yritätkö itse pitää romantiikkaa yllä vai luovuitko jo vuosia sitten?

rekattu kirjoitti:

Koska viimeksi yllätit miehesi,yritätkö itse pitää romantiikkaa yllä vai luovuitko jo vuosia sitten?

kysyit...yrittänyt olen,siitä ei voi kyllä moittia...tuntuu,että nainen on se itsestäänselvyys siinä.Hoitaa kodin,lapset sun muut asiat.Mies on ollut se,joka ei ole tajunnut,että siihen yhteiseen suhteeseen pitää kummankin panostaa..ei riitä että toinen yrittää...Nyt olen tullut siihen pisteeseen etten enää haluakkaan yrittää.Kun aika on sopiva,minä teen jonkun päätöksen...

mii-su kirjoitti:

kysyit...yrittänyt olen,siitä ei voi kyllä moittia...tuntuu,että nainen on se itsestäänselvyys siinä.Hoitaa kodin,lapset sun muut asiat.Mies on ollut se,joka ei ole tajunnut,että siihen yhteiseen suhteeseen pitää kummankin panostaa..ei riitä että toinen yrittää...Nyt olen tullut siihen pisteeseen etten enää haluakkaan yrittää.Kun aika on sopiva,minä teen jonkun päätöksen...

Lue lisää

Käsitin että tämä sinulla jo toinen?

mii-su kirjoitti:

kysyit...yrittänyt olen,siitä ei voi kyllä moittia...tuntuu,että nainen on se itsestäänselvyys siinä.Hoitaa kodin,lapset sun muut asiat.Mies on ollut se,joka ei ole tajunnut,että siihen yhteiseen suhteeseen pitää kummankin panostaa..ei riitä että toinen yrittää...Nyt olen tullut siihen pisteeseen etten enää haluakkaan yrittää.Kun aika on sopiva,minä teen jonkun päätöksen...

Lue lisää

Kokemukseni on se että jos muut asiat ovat kunnossa niin liitokin sujuu,siis esimerkiksi ettei ole taloudellisia vaikeuksia ja molemmilla on työ jossa viihtyy,lisäksi lasten kasvatukseen ja kodinhoitoon on molempien alusta alkaen otettava osaa,jos et sitä heti alussa vaadi mieheltä ei se jakaminen enää yhtäkkiä onnistu parinkymmenen vuoden päästä,naisilla on myös joku ihme käsitys ettei miehillä muka ole tunne-elämää,kyllä meillä on ja voimme ihan yhtälailla loukkaantua teidän sanomisistanne kuin päinvastoin ja lopulta kultuaan samaa rätkätystä vuosia ei enää välitä!

rekattu kirjoitti:

Kokemukseni on se että jos muut asiat ovat kunnossa niin liitokin sujuu,siis esimerkiksi ettei ole taloudellisia vaikeuksia ja molemmilla on työ jossa viihtyy,lisäksi lasten kasvatukseen ja kodinhoitoon on molempien alusta alkaen otettava osaa,jos et sitä heti alussa vaadi mieheltä ei se jakaminen enää yhtäkkiä onnistu parinkymmenen vuoden päästä,naisilla on myös joku ihme käsitys ettei miehillä muka ole tunne-elämää,kyllä meillä on ja voimme ihan yhtälailla loukkaantua teidän sanomisistanne kuin päinvastoin ja lopulta kultuaan samaa rätkätystä vuosia ei enää välitä!

Lue lisää

se on noinkin...olishan sitä muutamia asioita voinut tehdä toisinkin..mutta on mun pakko sanoa että jotkut miehet on yksinkertasesti äitiensä pilaamia...kaikki on passattu.Sitten tämä asuinkumppani saa jatkaa tätä passaamista..kiltti kun on,niin rakkauden huumassa sitten tekee toisen puolesta liki kaikki....ja on totta että on enää vaikea muuttaa tätä seikkaa toisessa...

mii-su kirjoitti:

se on noinkin...olishan sitä muutamia asioita voinut tehdä toisinkin..mutta on mun pakko sanoa että jotkut miehet on yksinkertasesti äitiensä pilaamia...kaikki on passattu.Sitten tämä asuinkumppani saa jatkaa tätä passaamista..kiltti kun on,niin rakkauden huumassa sitten tekee toisen puolesta liki kaikki....ja on totta että on enää vaikea muuttaa tätä seikkaa toisessa...

Lue lisää

Älä silloin siitä sytä yksin miestäsi,toivottavasti olet kasvattanut poikanne erilailla jos teillä poikia on?

rekattu kirjoitti:

Älä silloin siitä sytä yksin miestäsi,toivottavasti olet kasvattanut poikanne erilailla jos teillä poikia on?

kukaan ihminen voi sanoa itsestään olevansa täydellinen...enkä ole ukkoa yksin syyttänyt kuin tietyistä asioista,mutta ovatkin sitten aika painavia syitä...se siitä..

tunneköyhä kirjoitti:

jo naimisiin mennessäänne vai muuttunut sellaiseksi sinun seurassasi?

olen häntä jo kauan nimittänyt ja ihmetellyt. Niin on hänen kotiperheensäkin. En vain silloin nuorempana uskonut että olisi jostakin muusta kysymys.Niinkuin tohtori Hare hesarissa kirjoitti:"Psykopaatin valloittava hymy, kiehtova ruumiinkieli ja konekivääripuhe voivat sokaista meidät. Hän voi murskata itseluottamuksesi. Mitä enemmän annat periksi sitä enemmän hän käyttää sinua hyväkseen. Lopuksi hän jättää uhrinsa hämmennyksen valtaan". Ei ihan nujerrutuksi vielä minua saanut-olen melko vahva-onneksi. Elämäni upein teko kun häädin hänet pois.

maijaHki kirjoitti:

olen häntä jo kauan nimittänyt ja ihmetellyt. Niin on hänen kotiperheensäkin. En vain silloin nuorempana uskonut että olisi jostakin muusta kysymys.Niinkuin tohtori Hare hesarissa kirjoitti:"Psykopaatin valloittava hymy, kiehtova ruumiinkieli ja konekivääripuhe voivat sokaista meidät. Hän voi murskata itseluottamuksesi. Mitä enemmän annat periksi sitä enemmän hän käyttää sinua hyväkseen. Lopuksi hän jättää uhrinsa hämmennyksen valtaan". Ei ihan nujerrutuksi vielä minua saanut-olen melko vahva-onneksi. Elämäni upein teko kun häädin hänet pois.

Lue lisää

Onko siis aloittaja ja MaiJaHki sama henkilö?

Kummaa kirjoitti:

Onko siis aloittaja ja MaiJaHki sama henkilö?

ei ole

mii-su kirjoitti:

aivan kuin kirjoittaisit tuosta meikäläisen sohvajuurikkaasta..:)))

olen

rekattu kirjoitti:

Koska viimeksi yllätit miehesi,yritätkö itse pitää romantiikkaa yllä vai luovuitko jo vuosia sitten?

liitto kuitenkin. Kyllä minä tein kaikkeni. Kun täytin 50v , oli juhlayleisöä paikalla about 70 ja kun Hän piti vastavuoroisen puheen minulle viimiset sanat olivat "ja vaimoni on myös uskomaton "rakastajatar"

mii-su kirjoitti:

kysyit...yrittänyt olen,siitä ei voi kyllä moittia...tuntuu,että nainen on se itsestäänselvyys siinä.Hoitaa kodin,lapset sun muut asiat.Mies on ollut se,joka ei ole tajunnut,että siihen yhteiseen suhteeseen pitää kummankin panostaa..ei riitä että toinen yrittää...Nyt olen tullut siihen pisteeseen etten enää haluakkaan yrittää.Kun aika on sopiva,minä teen jonkun päätöksen...

Lue lisää

pohdi kuitenkin yksin ja kaksin ennen kuin teet radikaaleja päätöksiä :)

rekattu kirjoitti:

Käsitin että tämä sinulla jo toinen?

Ei tänä päivänä voi sanoa "jo toinen liitto"

rekattu kirjoitti:

Kokemukseni on se että jos muut asiat ovat kunnossa niin liitokin sujuu,siis esimerkiksi ettei ole taloudellisia vaikeuksia ja molemmilla on työ jossa viihtyy,lisäksi lasten kasvatukseen ja kodinhoitoon on molempien alusta alkaen otettava osaa,jos et sitä heti alussa vaadi mieheltä ei se jakaminen enää yhtäkkiä onnistu parinkymmenen vuoden päästä,naisilla on myös joku ihme käsitys ettei miehillä muka ole tunne-elämää,kyllä meillä on ja voimme ihan yhtälailla loukkaantua teidän sanomisistanne kuin päinvastoin ja lopulta kultuaan samaa rätkätystä vuosia ei enää välitä!

Lue lisää

valitettavasti ei kaikilla ole tai se on häiriintynyt monimutkaisesta biologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Nämä täällä ovat yksittäisiä tapauksia, joten emme tietenkään voi yleistää niitä.

n 54v. kirjoitti:

minä olen riepotellut itseäni 4v. Kohta kolmekymmentä yhteiseloa ja kun ei todella oo mitään. Ei sängyssä eikä muuallakaan. Lapset ovat vielä kotona, mutta en haluaisi tätä olotilaa loppuelämäksi. Minä tahdon elää ja luulen, toivon minulla olevan muutama oma vuosi. Ukko sanoo yhdentekevää?? Mikään ei ole pahempaa kuin tunne hälläväliä, viha ja rakkaus on sentään tunteita.

Lue lisää

näköjään kirjauduin ulos?
aina on oltava jotain muuta kuin "hälläväliä", silloin kun hälläväliä tunne tulee, on oikeesti jotain vialla, ja puhun kyl ny ehkä vähän omast... ajattelin kyl ny enemmä sitä ukkosi sanomaa "yhdentekevää" ja oikeesti! -se sävähdytti mut taas.. mikääään ei ole yhdentekevää, vaik iteki tuos muutama tunti si niin ajattelin...
kysyppä sitä siltä ukoltasi ehkä "parempana" ajankohtana, onko sittenkään niin yhdentekevää?
(et mä osasin tämänki taas pitkäveteisesti selittää/kertoa)! sorry.
-Goldie65-


mitähän tuoi poika tuol nauraa? taidan lähtee kattoo... :))

rekattu kirjoitti:

Älä silloin siitä sytä yksin miestäsi,toivottavasti olet kasvattanut poikanne erilailla jos teillä poikia on?

en koskaan elämäni varrella ole pelannut. Sanoin että kaikki itseasiassa alkoi hänen "pimeistä puuhistaan, johon minulla ei ole osuutta asiaan.
Onko noin mahdotonta ajatella että mies on näin voinut toimia.

maijaHki kirjoitti:

olen häntä jo kauan nimittänyt ja ihmetellyt. Niin on hänen kotiperheensäkin. En vain silloin nuorempana uskonut että olisi jostakin muusta kysymys.Niinkuin tohtori Hare hesarissa kirjoitti:"Psykopaatin valloittava hymy, kiehtova ruumiinkieli ja konekivääripuhe voivat sokaista meidät. Hän voi murskata itseluottamuksesi. Mitä enemmän annat periksi sitä enemmän hän käyttää sinua hyväkseen. Lopuksi hän jättää uhrinsa hämmennyksen valtaan". Ei ihan nujerrutuksi vielä minua saanut-olen melko vahva-onneksi. Elämäni upein teko kun häädin hänet pois.

Lue lisää

Tunnustan täysin siippani kirjoituksestasi. Tähän kun vielä lisää upeat tanssikuviot parketeilla niin kyllä joku tunneköyhyys jää huomaamatta rakastuneen naisen silmissä. Mutta kun se arki on kuitenkin olemassa. Kiitos sanoistasi. Irroitellaan kahleita...

maijaHki kirjoitti:

en koskaan elämäni varrella ole pelannut. Sanoin että kaikki itseasiassa alkoi hänen "pimeistä puuhistaan, johon minulla ei ole osuutta asiaan.
Onko noin mahdotonta ajatella että mies on näin voinut toimia.

Lue lisää

Moni sukulaiseni vieläkin syyttää minua avioerosta,olimme naimisissa 5 vuotta mutta virallisen eron sain vasta kuuden vuoden kuluttua siitä kun muutin lasten kanssa kotoa ja kauas!
Mieheni oli nk. sosiopaatti,täysin tunneköyhä egoisti,hyvännäköinen hyväkäytöksinen joka osasi manipuloida ihmisiä,hänellä oli jatkuvastii uusi työpaikka meneillään tai perusti uusia firmoja joissa verot ja palkat jäivät maksamatta,autoja ostettiin minun nimiini vielä muuttono jälkeenkin jottei niitä olisi ulosmitattu veloista,sen atkia hän ei allekirjoittanutkaan eropapereita vuosiin,voi käyttää nimeäni hyväkseen eikä hänen tarvinnut maksaa minkäänlaisia elatusmaksuja koska olimme edelleenkin naimisissa!
Lisäksi hänellä oli lukuisia suhteita ja hän oli silti mustasukkainen ja pahoinpiteli minua,jos vain tervehdin miespuolista lapsuudenystäväänikin oli meille heti muka suhde!
Elätin perheen ja maksoin kaikki laskut omasta palkastani,hän sensijaan "edusti"!
Oneksi minut oli kasvatettu itsenäiseksi ja pystyin ajoissa irroittautumaan hänestä,aloitin uudella paikkakunnalla täysin tyhjästä!
Mieheni meni heti eron saatuani uusiin naimisiin rikkaan perheen tyttären kanssa,hekin erosivat kahden lapsen ja muutaman vuoden päästä,mieheni keinottelee edelleenkin eri Pohjoismaissa,charmi vain on himmennyt,hän on nykyään lihava ja kaljupäinen!

maijaHki kirjoitti:

Ei tänä päivänä voi sanoa "jo toinen liitto"

Huolestuttavaa,siis VASTA toinen avioliitto olisi oikein?
Minne Suomi on menossa,säälin kaikkia lukuisissa eri uusioperheissä eläneitä lapsia!

mii-su kirjoitti:

kukaan ihminen voi sanoa itsestään olevansa täydellinen...enkä ole ukkoa yksin syyttänyt kuin tietyistä asioista,mutta ovatkin sitten aika painavia syitä...se siitä..

Puhumalla asiat selviävät ja se puhuminen on aloitettava päivänä yksi!

maijaHki kirjoitti:

pohdi kuitenkin yksin ja kaksin ennen kuin teet radikaaleja päätöksiä :)

mietin tarkasti..mutta vain lasten takia..

Kummaa kirjoitti:

Onko siis aloittaja ja MaiJaHki sama henkilö?

olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua ja ollut ihan hiljaa.Kerroihan tarinani alussa.
Ei tässä kannata syytellä miehiä eikä naisia.
Se on oikeesti niin, että kun rakkaus lentää pihalle ja samassa se kunnioitus, mitään ei ole tehtävissä.
Meitä ihmisiä vain sattuu olemaan niin moneen junaa.... toiset rohkeita päätöksen tekiöitä toiset miettiviä ja ehkä samalla kärsiviä.
jokainen tekee juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Nainen kirjoitti:

Moni sukulaiseni vieläkin syyttää minua avioerosta,olimme naimisissa 5 vuotta mutta virallisen eron sain vasta kuuden vuoden kuluttua siitä kun muutin lasten kanssa kotoa ja kauas!
Mieheni oli nk. sosiopaatti,täysin tunneköyhä egoisti,hyvännäköinen hyväkäytöksinen joka osasi manipuloida ihmisiä,hänellä oli jatkuvastii uusi työpaikka meneillään tai perusti uusia firmoja joissa verot ja palkat jäivät maksamatta,autoja ostettiin minun nimiini vielä muuttono jälkeenkin jottei niitä olisi ulosmitattu veloista,sen atkia hän ei allekirjoittanutkaan eropapereita vuosiin,voi käyttää nimeäni hyväkseen eikä hänen tarvinnut maksaa minkäänlaisia elatusmaksuja koska olimme edelleenkin naimisissa!
Lisäksi hänellä oli lukuisia suhteita ja hän oli silti mustasukkainen ja pahoinpiteli minua,jos vain tervehdin miespuolista lapsuudenystäväänikin oli meille heti muka suhde!
Elätin perheen ja maksoin kaikki laskut omasta palkastani,hän sensijaan "edusti"!
Oneksi minut oli kasvatettu itsenäiseksi ja pystyin ajoissa irroittautumaan hänestä,aloitin uudella paikkakunnalla täysin tyhjästä!
Mieheni meni heti eron saatuani uusiin naimisiin rikkaan perheen tyttären kanssa,hekin erosivat kahden lapsen ja muutaman vuoden päästä,mieheni keinottelee edelleenkin eri Pohjoismaissa,charmi vain on himmennyt,hän on nykyään lihava ja kaljupäinen!

Lue lisää

Kunnia sinulle!

rekattu kirjoitti:

Koska viimeksi yllätit miehesi,yritätkö itse pitää romantiikkaa yllä vai luovuitko jo vuosia sitten?

suututtaa tuo kysymys,koska pitäisikö tässä alkaa vielä lepertelemään semmoselle joka ei ikinä ole tehnyt mitään muuta kuin ollu puupökkelö ja joka ei osaa muuta ku vinoilla ja piruilla lasten kuullen ja väheksymällä naista antaa lapsillekkin sen kuvan että nainen on pelkkä kynnysmatto...ei kiitos!!

mii-su kirjoitti:

suututtaa tuo kysymys,koska pitäisikö tässä alkaa vielä lepertelemään semmoselle joka ei ikinä ole tehnyt mitään muuta kuin ollu puupökkelö ja joka ei osaa muuta ku vinoilla ja piruilla lasten kuullen ja väheksymällä naista antaa lapsillekkin sen kuvan että nainen on pelkkä kynnysmatto...ei kiitos!!

Lue lisää

naimisiin siis?

menit hänen kanssaan kirjoitti:

naimisiin siis?

olen sanonut että olen vain avoliitossa.Toiseksi,eihän se aina ole ollut tällaista.Eihän erojakaan olis yhtään jos vois heti sanoa,että toi nyt on varmasti se oikea...onhan meillä ollut ne hyvätkin vuodet...ajan myötä ne tunteet on vaan huvenneet erinnäisistä syistä...ei kai tällasta tarvi kenellekkään rautalangasta vääntää..herrajee...ja piste...

mii-su kirjoitti:

olen sanonut että olen vain avoliitossa.Toiseksi,eihän se aina ole ollut tällaista.Eihän erojakaan olis yhtään jos vois heti sanoa,että toi nyt on varmasti se oikea...onhan meillä ollut ne hyvätkin vuodet...ajan myötä ne tunteet on vaan huvenneet erinnäisistä syistä...ei kai tällasta tarvi kenellekkään rautalangasta vääntää..herrajee...ja piste...

Lue lisää

kanssa,miksi?

Nainen kirjoitti:

Moni sukulaiseni vieläkin syyttää minua avioerosta,olimme naimisissa 5 vuotta mutta virallisen eron sain vasta kuuden vuoden kuluttua siitä kun muutin lasten kanssa kotoa ja kauas!
Mieheni oli nk. sosiopaatti,täysin tunneköyhä egoisti,hyvännäköinen hyväkäytöksinen joka osasi manipuloida ihmisiä,hänellä oli jatkuvastii uusi työpaikka meneillään tai perusti uusia firmoja joissa verot ja palkat jäivät maksamatta,autoja ostettiin minun nimiini vielä muuttono jälkeenkin jottei niitä olisi ulosmitattu veloista,sen atkia hän ei allekirjoittanutkaan eropapereita vuosiin,voi käyttää nimeäni hyväkseen eikä hänen tarvinnut maksaa minkäänlaisia elatusmaksuja koska olimme edelleenkin naimisissa!
Lisäksi hänellä oli lukuisia suhteita ja hän oli silti mustasukkainen ja pahoinpiteli minua,jos vain tervehdin miespuolista lapsuudenystäväänikin oli meille heti muka suhde!
Elätin perheen ja maksoin kaikki laskut omasta palkastani,hän sensijaan "edusti"!
Oneksi minut oli kasvatettu itsenäiseksi ja pystyin ajoissa irroittautumaan hänestä,aloitin uudella paikkakunnalla täysin tyhjästä!
Mieheni meni heti eron saatuani uusiin naimisiin rikkaan perheen tyttären kanssa,hekin erosivat kahden lapsen ja muutaman vuoden päästä,mieheni keinottelee edelleenkin eri Pohjoismaissa,charmi vain on himmennyt,hän on nykyään lihava ja kaljupäinen!

Lue lisää

En ole katunut kertaakaan sitä että jätin mieheni enkä koskaan olisi jaksanut sitä henkistä ja ruumiillista kidutusta kolmeakymmentä vuotta kuten täällä eräät,jos niin kauan empii tekee jo itsenä marttyyriksi!

johtunee kenties syystä, kun samanikäiset vaimot kärsivät vaihdevuosista eivätkä ole niin halukkaita seksiin vai pitäisikö sanoa rakasteluun :)

maijaHki kirjoitti:

johtunee kenties syystä, kun samanikäiset vaimot kärsivät vaihdevuosista eivätkä ole niin halukkaita seksiin vai pitäisikö sanoa rakasteluun :)

Vaimoni alkoi yhtäkkiä käymään lenkillä,no tulikin ilmi että hän tapaili erästä TV-korjaajaa...

ja ajatuksen kanssa.

Pitkälti samaaa mieltä.

Yleensä vain itseään voi muuttaa ajattelutapansa kautta ja silloinkin usein muutos on käyttäytymisessä ja tavoissa käsitellä asioita.

emw34 kirjoitti:

ja ajatuksen kanssa.

Pitkälti samaaa mieltä.

Yleensä vain itseään voi muuttaa ajattelutapansa kautta ja silloinkin usein muutos on käyttäytymisessä ja tavoissa käsitellä asioita.

Lue lisää

niin yksioikoista...ei monesti auta vaikka kuinka itse muuttuisit..käsittelisi asiaa vaikka millä lailla...eikä se toinen ihminen välttämättä ole muuttunut miksikään edellisistä vuosista mutta se rakkaus on vaan lentänyt ikkunasta pihalle,ja siinä ei silloin mitkään konstit auta...ei sitten mitkään...

mii-su kirjoitti:

niin yksioikoista...ei monesti auta vaikka kuinka itse muuttuisit..käsittelisi asiaa vaikka millä lailla...eikä se toinen ihminen välttämättä ole muuttunut miksikään edellisistä vuosista mutta se rakkaus on vaan lentänyt ikkunasta pihalle,ja siinä ei silloin mitkään konstit auta...ei sitten mitkään...

Lue lisää

kai esittänyt,että siitä omasta "muuttumisesta"olisi apua,vaan totesin sen olevan ainoa keino joka meillä on käytettävissä.

Vuodet eivät ehkä ole muuttaneet henkilöitä kovinkaan paljon,mutta pienistä epämiellyttävistä ominaisuuksista saattaa vuosien aikana muodostua ns.lumipalloilmiön kaltainen vuori,jolloin tuntuu,ettei sen ylitse voi päästä.
Mutta "nämä"vuoretkin voidaan usein kiertää ja päästään sillä tavoin niiden "yli",matka vain on pidempi.
Tällä tarkoitan joustavuutta ja kykyä käsitellä "hiertäviä"asioita suhteessa.
Ei mielestäni rakkauden tarvitse minnekään lentää,se vain saattaa olla"näivettynyt"arjen kiireissä jäädessään vaille "hoivaa".

En myöskään "usko",ettei mitkään konstit auta tilanteessa,jossa tunteet puolisoa kohtaan ovat kadonneet.Mihinkä sitä silloin joskus olisi rakastunut,kuin siihen "samaan"henkilöön joka ei "ole muuttunut"vaan tullut yhdentekeväksi henkilöksi suhteessa toiseen.

On toki tilanteita esim,alkoholismi,henkinen tai ruumiillinen väkivalta "liiallinen" mustasukkaisuus,jolloin puolisolle ei anneta tilaa elää myös omaa yksityistä elämää ja näitä asioita on yleensä mahdoton saada muuttumaan ja tilanne pitkän päälle on kestämätön,sillä avioliiton ei saisi olla elämää rajoittava eikä missään muodoin perustua minkäänlaiseen pakkoon vaan olla vapaaehtoinen ja perustua rakkauteen ja ystävyyteen.

mii-su kirjoitti:

niin yksioikoista...ei monesti auta vaikka kuinka itse muuttuisit..käsittelisi asiaa vaikka millä lailla...eikä se toinen ihminen välttämättä ole muuttunut miksikään edellisistä vuosista mutta se rakkaus on vaan lentänyt ikkunasta pihalle,ja siinä ei silloin mitkään konstit auta...ei sitten mitkään...

Lue lisää

Minä luulisin että jos itseään yrittää muuttaa saadakseen sen toisen muuttumaan, niin siinä muuttumisyrityksessä on väärän sorttinen motiivi, eikä se johda mihinkään positiiviseen tulokseen.

Jos rakkaus on lentänyt ikkunasta pihalle, on minun mielestäni parasta nähdä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat ja jatkaa matkaa eri suuntiin. Sellaisen ratkaisun teko ei kuitenkaan ole helppoa ja monet elävät vuosikausia huonossa suhteessa. Itseltään täytyy kysellä hankalia kysymyksiä kuten; mikä on se perimmäinen syy, mikä pidättelee minua tässä suhteessa? Sellaiseten kysymysten edessä on ihminen aina yksin itsensä kanssa.

vio-letti kirjoitti:

Minä luulisin että jos itseään yrittää muuttaa saadakseen sen toisen muuttumaan, niin siinä muuttumisyrityksessä on väärän sorttinen motiivi, eikä se johda mihinkään positiiviseen tulokseen.

Jos rakkaus on lentänyt ikkunasta pihalle, on minun mielestäni parasta nähdä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat ja jatkaa matkaa eri suuntiin. Sellaisen ratkaisun teko ei kuitenkaan ole helppoa ja monet elävät vuosikausia huonossa suhteessa. Itseltään täytyy kysellä hankalia kysymyksiä kuten; mikä on se perimmäinen syy, mikä pidättelee minua tässä suhteessa? Sellaiseten kysymysten edessä on ihminen aina yksin itsensä kanssa.

Lue lisää

mutta on vaikeeta kun toinen ei huomaa että mikään mättää..ei auta rautalangatkaan...ja ei se perheen hajottaminen mikään helppo asia ole,kun pitää ottaa muutkin perheenjäsenet huomioon.Lapset siinä kärsii eniten...siinäpä se....unohtaako omat toiveet..

Kunpa joskus mietittäisiin miksi juuri sen henkilön otti vaimokseen/miehekseen,kai heissä hyviäkin puolia on?
Varsinkin moni nainen haluaa muuttaa miestään naimisiin mentyä,alkaa valita hänen vaatteensa,vaatii häntä ooperaan,teatteriin ja muihin omiin harrastuksiina ym.vaikka mies mieluummin menisi fudismatsiin
Sitten parinkymmenen vuoden päästä haluaa erota koska "mies ei olekaan enää se mies jonka kanssa meni naimisiin"

Kunpa joskus mietittäissin miksi aikoinaan halusimme juuri tämän henkilön vaimoksemme/mieheksemme,on kai heissä hyviäkin puolia?
Varsinkin moni nainen ikävä kyllä alkaa heti naimisiin mentyä miehensä "sivistämisprosessin",rahaavat häntä puoliväkisin oopperaan,teatteriin ja muihin omiin harrastuksiinsa vaikka mies haluaisi mieluummin menää klaan tai fudismatsiin
Vaimo myäs alkaa ostamaan miehelleen itselleen mieleisiä vaatteita alusvaatteista lähtien,hänen vanha tuurilippiksensä ja mukavat kävelykenkänsä häviävät salaperäisesti
Miehen sukulaisetkin ovat muuttuneet yhtäkkiä rahvaanomaisiksi eikä heihin pahemmin pidetä muuta yhteyttä kuin "velvollisuusvierailut"
Miehestä tulee vähitellen tahdoton kotitonttu
Sitten parinkymmenen vuoden päästä vaimo haluaakin erota koska "mies ei enää ole se hauska ja välitön kaveri jonka kanssa meni naimisiin"

mii-su kirjoitti:

mutta on vaikeeta kun toinen ei huomaa että mikään mättää..ei auta rautalangatkaan...ja ei se perheen hajottaminen mikään helppo asia ole,kun pitää ottaa muutkin perheenjäsenet huomioon.Lapset siinä kärsii eniten...siinäpä se....unohtaako omat toiveet..

Lue lisää

Minä olen kerran tehnyt sellaisen totaalisen konkurssin. Jos olisin jäänyt siihen liittoon, niin se olisi merkinnyt minun tuhoutumistani ihmisenä, sinä yksilönä joka olin silloin ja joka olen nyt. Ei ollut kysymyksessä alkoholi, pahoinpitely eikä uskottomuus vaan muita tekijöitä. Se ratkaisu oli hyvin vaikea ja maksoi paljon, mutta se oli ainoa oikea ratkaisu kaikille. Sen ovat myös nämä sitä seuranneet 22 vuotta osoittaneet.

On myös kysyttävä itseltään, mitä oikeastaan opetan lapsilleni? Toisaalta on tietysti hyvä opettaa lapsilleen omalla elämän-esimerkillään että helpolla ei pidä irroittaa, jos jostain haluaa pitää kiinni. Mutta toisaalta pitää opettaa myös että aikoinaan irroittaminen sellaisesta, jota ei halua, on suuri elämäntaito. Ihmisiä ei saa uhrata. Lapset kyllä selviävät vanhempien erosta jos ne vanhemmat ottavat vastuun siitä vanhemmuudesta ja erosta. Mutta luulisin että suurempi karhuntyö on se, että ollaan yhdessä "vain lasten vuoksi" ja he sen tuntevat. Sellainen jotenkin syyllistää lapset ja pitää heitä vastuullisena siitä että kaksi aikuista ihmistä kituuttaa yhdessä heidän vuokseen, vaikka ovat syvästi onnettomia. Ei kukaan halua että vanhemmat sitten joskus sanovat että "no teidän takiahan me.."

Tämä on vaikea aihe, sellainen -"toisaalta näin mutta toisaalta kuitenkin noin, mutta toisinpäin taas.." ja aiheeseen liittyy kipeitä tunteita. Siksi siitä on vaikea keskustella varsinkin näin kirjoittaen ja yleisesti kun jokaisen elämä on oma ja henkilökohtainen eikä yleinen. Mutta yleisesti voisi ehkä kuitenkin sanoa näin; "Elä oma elämäsi sillä olet kuoleva oman kuolemasi." Siinä ehkä on pieni totuuden kultainen jyvänen.

ps. Ja taas pahoittelen sitä että suomen kielen taitoni on hiukan kankeaa.. ;(

Setä kirjoitti:

Kunpa joskus mietittäisiin miksi juuri sen henkilön otti vaimokseen/miehekseen,kai heissä hyviäkin puolia on?
Varsinkin moni nainen haluaa muuttaa miestään naimisiin mentyä,alkaa valita hänen vaatteensa,vaatii häntä ooperaan,teatteriin ja muihin omiin harrastuksiina ym.vaikka mies mieluummin menisi fudismatsiin
Sitten parinkymmenen vuoden päästä haluaa erota koska "mies ei olekaan enää se mies jonka kanssa meni naimisiin"

Lue lisää

Muistatko laulunlurituksen "tää rakkaudelta näyttää hitto vie"? Siinähän se kaveri lähtee tytön mukaan konserttiin vaikka ei se yhtään häntä ennen ollut kiinnostanut..

Eihän kukaan ole se sama, joka oli vuosia sitten. Kaikki ihmiset kehittyvät omiin suuntiinsa ja joskus kuulee eronneitten sanovan että he kehittyivät eri suuntiin ja siksi siitä tuli ero.

Luin joskus monta vuotta sitten tutkimuksen siitä miksi monet aikuiskoulutuksen aloittaneet naiset keskeyttivät opintonsa. Syyksi paljastui monissa tapauksissa olevan se, ettei mies parisuhteessa kestänyt naisensa lisääntyvää koulutustasoa. He alkoivat niin hankaliksi että edessä olisi ollut ero, jos nainen ei keskeyttänyt opintojaan. En enää muista procenttilukuja, mutta muistan omilta aikuisopiskeluajoiltani, että näin oli tilanne monien nais-opiskelutoverieni kohdalla.

Elämä on elämää ja sellaisena muuttuvaa. Ei mikään eläväinen pysy samanlaisena. Sehän se juuri on elämän tarkoitus, itse elämä.

vio-letti kirjoitti:

Minä olen kerran tehnyt sellaisen totaalisen konkurssin. Jos olisin jäänyt siihen liittoon, niin se olisi merkinnyt minun tuhoutumistani ihmisenä, sinä yksilönä joka olin silloin ja joka olen nyt. Ei ollut kysymyksessä alkoholi, pahoinpitely eikä uskottomuus vaan muita tekijöitä. Se ratkaisu oli hyvin vaikea ja maksoi paljon, mutta se oli ainoa oikea ratkaisu kaikille. Sen ovat myös nämä sitä seuranneet 22 vuotta osoittaneet.

On myös kysyttävä itseltään, mitä oikeastaan opetan lapsilleni? Toisaalta on tietysti hyvä opettaa lapsilleen omalla elämän-esimerkillään että helpolla ei pidä irroittaa, jos jostain haluaa pitää kiinni. Mutta toisaalta pitää opettaa myös että aikoinaan irroittaminen sellaisesta, jota ei halua, on suuri elämäntaito. Ihmisiä ei saa uhrata. Lapset kyllä selviävät vanhempien erosta jos ne vanhemmat ottavat vastuun siitä vanhemmuudesta ja erosta. Mutta luulisin että suurempi karhuntyö on se, että ollaan yhdessä "vain lasten vuoksi" ja he sen tuntevat. Sellainen jotenkin syyllistää lapset ja pitää heitä vastuullisena siitä että kaksi aikuista ihmistä kituuttaa yhdessä heidän vuokseen, vaikka ovat syvästi onnettomia. Ei kukaan halua että vanhemmat sitten joskus sanovat että "no teidän takiahan me.."

Tämä on vaikea aihe, sellainen -"toisaalta näin mutta toisaalta kuitenkin noin, mutta toisinpäin taas.." ja aiheeseen liittyy kipeitä tunteita. Siksi siitä on vaikea keskustella varsinkin näin kirjoittaen ja yleisesti kun jokaisen elämä on oma ja henkilökohtainen eikä yleinen. Mutta yleisesti voisi ehkä kuitenkin sanoa näin; "Elä oma elämäsi sillä olet kuoleva oman kuolemasi." Siinä ehkä on pieni totuuden kultainen jyvänen.

ps. Ja taas pahoittelen sitä että suomen kielen taitoni on hiukan kankeaa.. ;(

Lue lisää

kiitos tuosta,se sisälsi paljon asiaa...
Ja tuo suomen kielen taitosihan on ihan sujuvaa...:))

mii-su kirjoitti:

kiitos tuosta,se sisälsi paljon asiaa...
Ja tuo suomen kielen taitosihan on ihan sujuvaa...:))

Kiitos, se oli kovin nätisti sanottu.. :)

emw34 kirjoitti:

kai esittänyt,että siitä omasta "muuttumisesta"olisi apua,vaan totesin sen olevan ainoa keino joka meillä on käytettävissä.

Vuodet eivät ehkä ole muuttaneet henkilöitä kovinkaan paljon,mutta pienistä epämiellyttävistä ominaisuuksista saattaa vuosien aikana muodostua ns.lumipalloilmiön kaltainen vuori,jolloin tuntuu,ettei sen ylitse voi päästä.
Mutta "nämä"vuoretkin voidaan usein kiertää ja päästään sillä tavoin niiden "yli",matka vain on pidempi.
Tällä tarkoitan joustavuutta ja kykyä käsitellä "hiertäviä"asioita suhteessa.
Ei mielestäni rakkauden tarvitse minnekään lentää,se vain saattaa olla"näivettynyt"arjen kiireissä jäädessään vaille "hoivaa".

En myöskään "usko",ettei mitkään konstit auta tilanteessa,jossa tunteet puolisoa kohtaan ovat kadonneet.Mihinkä sitä silloin joskus olisi rakastunut,kuin siihen "samaan"henkilöön joka ei "ole muuttunut"vaan tullut yhdentekeväksi henkilöksi suhteessa toiseen.

On toki tilanteita esim,alkoholismi,henkinen tai ruumiillinen väkivalta "liiallinen" mustasukkaisuus,jolloin puolisolle ei anneta tilaa elää myös omaa yksityistä elämää ja näitä asioita on yleensä mahdoton saada muuttumaan ja tilanne pitkän päälle on kestämätön,sillä avioliiton ei saisi olla elämää rajoittava eikä missään muodoin perustua minkäänlaiseen pakkoon vaan olla vapaaehtoinen ja perustua rakkauteen ja ystävyyteen.

Lue lisää

Sulla on ihan järkevä juttu tässä luettavaksi. Täyttä asiaa, kunpa vain mieheni osaisi "lukea" tekstisi. Tällä tarkoitan kohdistaa se meidän liittoomme ja alkaa haluamaan vaikka eroa jos ei muuta.

vio-letti kirjoitti:

Minä olen kerran tehnyt sellaisen totaalisen konkurssin. Jos olisin jäänyt siihen liittoon, niin se olisi merkinnyt minun tuhoutumistani ihmisenä, sinä yksilönä joka olin silloin ja joka olen nyt. Ei ollut kysymyksessä alkoholi, pahoinpitely eikä uskottomuus vaan muita tekijöitä. Se ratkaisu oli hyvin vaikea ja maksoi paljon, mutta se oli ainoa oikea ratkaisu kaikille. Sen ovat myös nämä sitä seuranneet 22 vuotta osoittaneet.

On myös kysyttävä itseltään, mitä oikeastaan opetan lapsilleni? Toisaalta on tietysti hyvä opettaa lapsilleen omalla elämän-esimerkillään että helpolla ei pidä irroittaa, jos jostain haluaa pitää kiinni. Mutta toisaalta pitää opettaa myös että aikoinaan irroittaminen sellaisesta, jota ei halua, on suuri elämäntaito. Ihmisiä ei saa uhrata. Lapset kyllä selviävät vanhempien erosta jos ne vanhemmat ottavat vastuun siitä vanhemmuudesta ja erosta. Mutta luulisin että suurempi karhuntyö on se, että ollaan yhdessä "vain lasten vuoksi" ja he sen tuntevat. Sellainen jotenkin syyllistää lapset ja pitää heitä vastuullisena siitä että kaksi aikuista ihmistä kituuttaa yhdessä heidän vuokseen, vaikka ovat syvästi onnettomia. Ei kukaan halua että vanhemmat sitten joskus sanovat että "no teidän takiahan me.."

Tämä on vaikea aihe, sellainen -"toisaalta näin mutta toisaalta kuitenkin noin, mutta toisinpäin taas.." ja aiheeseen liittyy kipeitä tunteita. Siksi siitä on vaikea keskustella varsinkin näin kirjoittaen ja yleisesti kun jokaisen elämä on oma ja henkilökohtainen eikä yleinen. Mutta yleisesti voisi ehkä kuitenkin sanoa näin; "Elä oma elämäsi sillä olet kuoleva oman kuolemasi." Siinä ehkä on pieni totuuden kultainen jyvänen.

ps. Ja taas pahoittelen sitä että suomen kielen taitoni on hiukan kankeaa.. ;(

Lue lisää

kyllä näinhän se on. Todella viisaita sanoja voi kunpa uskaltaisi. Toi viimeinen sitaattisi.... että voikin osua kohdalleen.

Setä kirjoitti:

Kunpa joskus mietittäissin miksi aikoinaan halusimme juuri tämän henkilön vaimoksemme/mieheksemme,on kai heissä hyviäkin puolia?
Varsinkin moni nainen ikävä kyllä alkaa heti naimisiin mentyä miehensä "sivistämisprosessin",rahaavat häntä puoliväkisin oopperaan,teatteriin ja muihin omiin harrastuksiinsa vaikka mies haluaisi mieluummin menää klaan tai fudismatsiin
Vaimo myäs alkaa ostamaan miehelleen itselleen mieleisiä vaatteita alusvaatteista lähtien,hänen vanha tuurilippiksensä ja mukavat kävelykenkänsä häviävät salaperäisesti
Miehen sukulaisetkin ovat muuttuneet yhtäkkiä rahvaanomaisiksi eikä heihin pahemmin pidetä muuta yhteyttä kuin "velvollisuusvierailut"
Miehestä tulee vähitellen tahdoton kotitonttu
Sitten parinkymmenen vuoden päästä vaimo haluaakin erota koska "mies ei enää ole se hauska ja välitön kaveri jonka kanssa meni naimisiin"

Lue lisää

Noin se on ja nyt haukutaan yhtäkkiä tunneköyhäksi!

Yks ukkeli kirjoitti:

Noin se on ja nyt haukutaan yhtäkkiä tunneköyhäksi!

me, kaksi jo kerran eronnutta, rakastui toisiinsa, rakastin todella miestäni. Olisin voinut olla hänen lähellään enemmän kuin 24tuntia vuorokaudessa. Niin perustimme uusioperheen. Yhteiset lapsemme syntyivät noin 10v. kuluttua ja minun omat?? oli siinävaiheessa jo jalka ulko-ovella. Työelämässä ollessamme en tuntenut olevani ilmaa..nyt jälkeenpäin ajateltuani asia taisin olla silloinkin se pyykin pesijä, jolle nyt kuitenkin joskus tuli ylimääräinen suukko ja hali ilman pyytämistä?! Mieheni jouduttua työkyv. eläkkeelle loppui kaikki. Ihan totaalisesti kaikki. Alussa en ajatellut asiaa sen enempää pyysin joskus rutistaan kunnolla, mutta se katse,,, ja kainaloon otto huh enpä viitsi pyydellä, viimeisin mikä lopetti loputkin oli lause, "ainahan ensimäinen liitto on oikea, toinen on toistenjätteitä" ärrrrr.. Sepä oli sen kylmänsuhteen lopullinen kuolema.

Setä kirjoitti:

Kunpa joskus mietittäissin miksi aikoinaan halusimme juuri tämän henkilön vaimoksemme/mieheksemme,on kai heissä hyviäkin puolia?
Varsinkin moni nainen ikävä kyllä alkaa heti naimisiin mentyä miehensä "sivistämisprosessin",rahaavat häntä puoliväkisin oopperaan,teatteriin ja muihin omiin harrastuksiinsa vaikka mies haluaisi mieluummin menää klaan tai fudismatsiin
Vaimo myäs alkaa ostamaan miehelleen itselleen mieleisiä vaatteita alusvaatteista lähtien,hänen vanha tuurilippiksensä ja mukavat kävelykenkänsä häviävät salaperäisesti
Miehen sukulaisetkin ovat muuttuneet yhtäkkiä rahvaanomaisiksi eikä heihin pahemmin pidetä muuta yhteyttä kuin "velvollisuusvierailut"
Miehestä tulee vähitellen tahdoton kotitonttu
Sitten parinkymmenen vuoden päästä vaimo haluaakin erota koska "mies ei enää ole se hauska ja välitön kaveri jonka kanssa meni naimisiin"

Lue lisää

Niin se on,ei se tunteiden kuoleminen välttämättä aina miehestä ole kiinni,moni nainen keskittyy liikaa siihen ulkokuoreen ja myös lapsiin ne entiset tunteet jäävät taka-alalle,vaikeaa sitten lasten aikuistuttua löytää enää parinkymmenen vuoden jälkeen sitä yhteistä säveltä mutta ei se mahdotontakaan ole jos halua riittää molempien puolelta!

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä siitä, että ihmiset usein menevät naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaa riittävän tarkasti sitä unelmien miestä tai naista. Ihmiset todella uskovat, että muutamien pienehköjen puutteiden korjaamisen jälkeen kumppani vastaa täydellisesti sitä unelmien miestä tai naista. Silloin ihminen antaa itselleen luvan rakastua tähän "aihioon" ja alkaa kouluttaa puolisoaan suunnitelman mukaisesti, jotta ihanaan lopputulokseen päästään nopeasti.

Kun mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin, niin ihminen saattaa menettää uskonsa suunnitelmaan, jolloin rakkauskin tuntuu haihtuneen olemattomiin. Puolisoilla ei silloin ole enää mitään yhteistä, ja ero katsotaan silloin oikeaksi ratkaisuksi. Nykyisin se onkin helppo tehdä.

Monesti tämä unelmien mies tai nainen on joku kaukainen muistikuva jostakin ihanasta ihmisestä, jonka ihminen on saattanut nuorena jossakin tavata tai sitten on kyseessä kirjoista tai joistakin ihanista elokuvista mieleen jäänyt satuolento. Tämä ihanne on luonnollisesti täydellinen, koska hänen kanssaan ei ole koskaan kokeiltu tavallista arkielämää. Oikeaa puolisoa siten verrataan johonkin olemattomaan haavekuvaan, ja se tietysti aiheuttaa ongelmia arkielämässä.

Joskus tapahtuu niinkin, että ihminen sitten vanhemmalla iällä tapaakin ihan elävässä elämässä sen todellisen unelmiensa naisen tai miehen, ja silloin se on monesti vakavan perhekriisin paikka. Ihan todellinen uusi ( oikea) ihminen voi hetkessä tehdä sen aiemman haavekuvan aivan tarpeettomaksi, jolloin mielenkiinto sen toteuttamiseen romahtaa. Tulee ero, ihminen lakkaa tavoittelemasta haaveita ja pyrkii aloittamaan uuden elämän sen ihan oikean ihmisen kanssa. Aina tämäkäään temppu ei johda onneen ja menestykseen.

Yleismies kirjoitti:

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä siitä, että ihmiset usein menevät naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaa riittävän tarkasti sitä unelmien miestä tai naista. Ihmiset todella uskovat, että muutamien pienehköjen puutteiden korjaamisen jälkeen kumppani vastaa täydellisesti sitä unelmien miestä tai naista. Silloin ihminen antaa itselleen luvan rakastua tähän "aihioon" ja alkaa kouluttaa puolisoaan suunnitelman mukaisesti, jotta ihanaan lopputulokseen päästään nopeasti.

Kun mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin, niin ihminen saattaa menettää uskonsa suunnitelmaan, jolloin rakkauskin tuntuu haihtuneen olemattomiin. Puolisoilla ei silloin ole enää mitään yhteistä, ja ero katsotaan silloin oikeaksi ratkaisuksi. Nykyisin se onkin helppo tehdä.

Monesti tämä unelmien mies tai nainen on joku kaukainen muistikuva jostakin ihanasta ihmisestä, jonka ihminen on saattanut nuorena jossakin tavata tai sitten on kyseessä kirjoista tai joistakin ihanista elokuvista mieleen jäänyt satuolento. Tämä ihanne on luonnollisesti täydellinen, koska hänen kanssaan ei ole koskaan kokeiltu tavallista arkielämää. Oikeaa puolisoa siten verrataan johonkin olemattomaan haavekuvaan, ja se tietysti aiheuttaa ongelmia arkielämässä.

Joskus tapahtuu niinkin, että ihminen sitten vanhemmalla iällä tapaakin ihan elävässä elämässä sen todellisen unelmiensa naisen tai miehen, ja silloin se on monesti vakavan perhekriisin paikka. Ihan todellinen uusi ( oikea) ihminen voi hetkessä tehdä sen aiemman haavekuvan aivan tarpeettomaksi, jolloin mielenkiinto sen toteuttamiseen romahtaa. Tulee ero, ihminen lakkaa tavoittelemasta haaveita ja pyrkii aloittamaan uuden elämän sen ihan oikean ihmisen kanssa. Aina tämäkäään temppu ei johda onneen ja menestykseen.

Lue lisää

Tämä vanhanajan tapa olisi ehkä taas paikallaan jotta ehtisi oppia tuntemaan siippansa ennen avioliittoa?

Tästä samastahan nimimerki Setä alempana kirjoittaa eli naisten halusta alkaa kouluttamaan miestään naimisiin mentyä,ehkä olisi parempi oppia tuntemaan hänet kunnolla ENNEN avioliittoa?

rekattu kirjoitti:

Tämä vanhanajan tapa olisi ehkä taas paikallaan jotta ehtisi oppia tuntemaan siippansa ennen avioliittoa?

mitään pitkiä kihlauksia, vaan siunattu on tämä nykyinen avoliitto, se on hyvää koeaikaa.

Pirre* kirjoitti:

mitään pitkiä kihlauksia, vaan siunattu on tämä nykyinen avoliitto, se on hyvää koeaikaa.

Voidaan tehdä lapsia ja erota ilman harkitsemisaikaa ja lapset voi taas raahata uuteen uusioavoliittoon,sitäkö tarkoitat?

rekattu kirjoitti:

Voidaan tehdä lapsia ja erota ilman harkitsemisaikaa ja lapset voi taas raahata uuteen uusioavoliittoon,sitäkö tarkoitat?

kyllä sanomatta ettei lapsia pitäisi tehdä näiden koeliitojen aikana.

Poikani perheessä kyllä tehtiin ensin au -lapset ja sitten vielä aviolapsi kolmanneksi.
Tyttäreni on avoliitossa, kihloissa kylläkin, ja heillä on pian kouluikäiset lapset.

Nuorimmaisemme meni säällisesti vihille ennen, parin viikon päästä syntyvää esikoistaan, hekin asuivat avoliitossa viisi vuotta ennen lapsen tekoa...

Kaikki he näyttävät olevan onnellisia...siis.. "onnellisia".

Pirre* kirjoitti:

kyllä sanomatta ettei lapsia pitäisi tehdä näiden koeliitojen aikana.

Poikani perheessä kyllä tehtiin ensin au -lapset ja sitten vielä aviolapsi kolmanneksi.
Tyttäreni on avoliitossa, kihloissa kylläkin, ja heillä on pian kouluikäiset lapset.

Nuorimmaisemme meni säällisesti vihille ennen, parin viikon päästä syntyvää esikoistaan, hekin asuivat avoliitossa viisi vuotta ennen lapsen tekoa...

Kaikki he näyttävät olevan onnellisia...siis.. "onnellisia".

Lue lisää

Juuri lapsethan näistä "koeliitoista" eniten kärsivät!
Omilla lapsillasi on olut tuuria eli siis löysivät sen oikean,toivotaan nyt sitten että he edelleenkin ovat oikeita toisilleen meidän ikäisinämme!

rekattu kirjoitti:

Juuri lapsethan näistä "koeliitoista" eniten kärsivät!
Omilla lapsillasi on olut tuuria eli siis löysivät sen oikean,toivotaan nyt sitten että he edelleenkin ovat oikeita toisilleen meidän ikäisinämme!

Lue lisää

kaikki vanhemmat toivomme, vaikka oma liitto olisi kuinka vaikea, niin silti sitä toivoo etteivät lapset vaihtaisi puolisoitaan, kuin markkinahevosta.
Mutta jos sivusta näkisin lasteni pahasti kärsivän liitoissaan, en kehottaisi silti heitä hampaat irvessä ikäänsä kärsimään.
Onneksi ovat olleet viisaita valinnoissaan - nyt näyttää, sitähän ei tiedä ihminen miltä se näyttää sitten meikäläisen ikäisenä, mutta se on sen ajan murhe.

rekattu kirjoitti:

Tästä samastahan nimimerki Setä alempana kirjoittaa eli naisten halusta alkaa kouluttamaan miestään naimisiin mentyä,ehkä olisi parempi oppia tuntemaan hänet kunnolla ENNEN avioliittoa?

Lue lisää

Tätä koulutusta on puolin ja toisin. Ennen meillä, - vielä nykyäänkin muissa kulttuureissa -, kuluu suuri aika naisen tyttöajasta hänen kouluttamisessaan vaimoksi tulevalle miehelleen.

En usko että missään kulttuureissa kasvatetaan miestä miellyttämään tulevaa vaimoaan. Ehkä monet erot olisi vältettävissä, jos nuoret miehet saisivat ainakin vähän tässä asiassa osviittaa?

Yleismies kirjoitti:

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä siitä, että ihmiset usein menevät naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaa riittävän tarkasti sitä unelmien miestä tai naista. Ihmiset todella uskovat, että muutamien pienehköjen puutteiden korjaamisen jälkeen kumppani vastaa täydellisesti sitä unelmien miestä tai naista. Silloin ihminen antaa itselleen luvan rakastua tähän "aihioon" ja alkaa kouluttaa puolisoaan suunnitelman mukaisesti, jotta ihanaan lopputulokseen päästään nopeasti.

Kun mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin, niin ihminen saattaa menettää uskonsa suunnitelmaan, jolloin rakkauskin tuntuu haihtuneen olemattomiin. Puolisoilla ei silloin ole enää mitään yhteistä, ja ero katsotaan silloin oikeaksi ratkaisuksi. Nykyisin se onkin helppo tehdä.

Monesti tämä unelmien mies tai nainen on joku kaukainen muistikuva jostakin ihanasta ihmisestä, jonka ihminen on saattanut nuorena jossakin tavata tai sitten on kyseessä kirjoista tai joistakin ihanista elokuvista mieleen jäänyt satuolento. Tämä ihanne on luonnollisesti täydellinen, koska hänen kanssaan ei ole koskaan kokeiltu tavallista arkielämää. Oikeaa puolisoa siten verrataan johonkin olemattomaan haavekuvaan, ja se tietysti aiheuttaa ongelmia arkielämässä.

Joskus tapahtuu niinkin, että ihminen sitten vanhemmalla iällä tapaakin ihan elävässä elämässä sen todellisen unelmiensa naisen tai miehen, ja silloin se on monesti vakavan perhekriisin paikka. Ihan todellinen uusi ( oikea) ihminen voi hetkessä tehdä sen aiemman haavekuvan aivan tarpeettomaksi, jolloin mielenkiinto sen toteuttamiseen romahtaa. Tulee ero, ihminen lakkaa tavoittelemasta haaveita ja pyrkii aloittamaan uuden elämän sen ihan oikean ihmisen kanssa. Aina tämäkäään temppu ei johda onneen ja menestykseen.

Lue lisää

Ensiksi, samoja ajatuksia minulla. :)

Kommentoisin tuota unelmien täyttymystä vanhemmalla iällä. Tietysti voi kohdata sen unelmien miehen tai naisen jossain ja he elävät elämänsä "häpili-ewör-aftör". Mutta elämän todellisuus on kuitenkin useimmiten se, että huomaa jonkun ajan päästä nähneensä hyvinkin selektiivisesti, siis nähneensä sen, mitä halusi nähdä. Ja taas aloitetaan alusta, ruudusta 1..

Vaihtoehto olisi ehkä että alkaisi tutustua siihen ihmiseen jonka kanssa on yhdessä, - jos nyt on jonkun kanssa yhdessä -, sellaisena kuin hän on. Voisi *parhaassa tapauksessa* löytyä hyvinkin mielenkiintoinen ihminen sieltä soffalta tai keittiöstä. Ihminen jota ei oikeastaan ollenkaan tunne vaikka on monet vuodet yhdessä tallustettu. Jos siitä ihmisestä on etsinyt sitä unelmaa, niin tosiasia on, että silloin on rakastanut jotakuta toista koko ajan, ehkä monet vuodet, olkoon että se "toinen" on ollut vain unelma eikä mikään todellinen ihminen. Se unelma on ollut siinä välissä ja estänyt aidon, läheisen suhteen siihen ihmiseen jonka kanssa elää yhdessä.

Näiden ajatusten oikein esille tuominen vaatisi paljon laajemman keskustelun kun mitä on mahdollista tässä, mutta mielenkiintoista se on. Itselleni nämä ajatukset alkoivat avautua kun mietiskelin textiä vanhaan lauluun "Musta ruusu". Muistatko sen textin? Mutta keskustelu siitä on vähän "ylikurssi" täälle palstalle.

vio-letti kirjoitti:

Tätä koulutusta on puolin ja toisin. Ennen meillä, - vielä nykyäänkin muissa kulttuureissa -, kuluu suuri aika naisen tyttöajasta hänen kouluttamisessaan vaimoksi tulevalle miehelleen.

En usko että missään kulttuureissa kasvatetaan miestä miellyttämään tulevaa vaimoaan. Ehkä monet erot olisi vältettävissä, jos nuoret miehet saisivat ainakin vähän tässä asiassa osviittaa?

Lue lisää

Ja ketkä olisivat paremmat sitä antamaan kuin TE ÄIDIT!

vio-letti kirjoitti:

Ensiksi, samoja ajatuksia minulla. :)

Kommentoisin tuota unelmien täyttymystä vanhemmalla iällä. Tietysti voi kohdata sen unelmien miehen tai naisen jossain ja he elävät elämänsä "häpili-ewör-aftör". Mutta elämän todellisuus on kuitenkin useimmiten se, että huomaa jonkun ajan päästä nähneensä hyvinkin selektiivisesti, siis nähneensä sen, mitä halusi nähdä. Ja taas aloitetaan alusta, ruudusta 1..

Vaihtoehto olisi ehkä että alkaisi tutustua siihen ihmiseen jonka kanssa on yhdessä, - jos nyt on jonkun kanssa yhdessä -, sellaisena kuin hän on. Voisi *parhaassa tapauksessa* löytyä hyvinkin mielenkiintoinen ihminen sieltä soffalta tai keittiöstä. Ihminen jota ei oikeastaan ollenkaan tunne vaikka on monet vuodet yhdessä tallustettu. Jos siitä ihmisestä on etsinyt sitä unelmaa, niin tosiasia on, että silloin on rakastanut jotakuta toista koko ajan, ehkä monet vuodet, olkoon että se "toinen" on ollut vain unelma eikä mikään todellinen ihminen. Se unelma on ollut siinä välissä ja estänyt aidon, läheisen suhteen siihen ihmiseen jonka kanssa elää yhdessä.

Näiden ajatusten oikein esille tuominen vaatisi paljon laajemman keskustelun kun mitä on mahdollista tässä, mutta mielenkiintoista se on. Itselleni nämä ajatukset alkoivat avautua kun mietiskelin textiä vanhaan lauluun "Musta ruusu". Muistatko sen textin? Mutta keskustelu siitä on vähän "ylikurssi" täälle palstalle.

Lue lisää

Hyvin osuvasti sait sanottua tärkeän asian. Monesti todella on niin, että tämä unelmien nainen / mies on elämässämme niin vahvasti itsemme ja puolisomme välissä, että täydellinen tutustuminen kumppaniimme ei ollenkaan onnistu.

Jos joku ulkopuolinen ihminen muistuttaa enemmän unelmaamme kuin oma puolisomme, niin silloin me ihmiset monesti eroamme ja ryntäämme tämän uuden ihastuksemme perään siinä toivossa, että hänestä saisimme entistä vähemmällä parantamisella sen unelmiemme naisen / miehen.

Monesti silloinkin jätämme sen varsinaisen unelmamme itsemme ja sen uuden kumppanin väliin, jolloin edistystä ei edelleenkään pääse tapahtumaan. On tästä touhusta se hyöty, että seuraava ero on taas edellistä helpompi suorittaa, ja unelman etsiminen pääsee helpommin jatkumaan.

rekattu kirjoitti:

Ja ketkä olisivat paremmat sitä antamaan kuin TE ÄIDIT!

Olet aivan oikeassa, ehdottomasti pitäisi meidän äitien opettaa nuorille miehille naisen miellyttämisen salaisuuksia. Itse olen nyt jo kolmekymppisen nuoren miehen äiti ja hänelle olen näitä asioita yrittänyt selvitellä niin avomielisesti kuin mahdollista. Siinä selvittelyssä tulee kuitenkin aina raja vastaan varsinkin kun mennään sexuaalisiin taitoihin, raja jota kirjallisuudessa kutsutaan incestitabuksi. Sama raja tulee tietysti isälle vastaan, tyttären kohdalla.

Tämä meni nyt hieman off-topic, jätän sen tähän.

vio-letti kirjoitti:

Olet aivan oikeassa, ehdottomasti pitäisi meidän äitien opettaa nuorille miehille naisen miellyttämisen salaisuuksia. Itse olen nyt jo kolmekymppisen nuoren miehen äiti ja hänelle olen näitä asioita yrittänyt selvitellä niin avomielisesti kuin mahdollista. Siinä selvittelyssä tulee kuitenkin aina raja vastaan varsinkin kun mennään sexuaalisiin taitoihin, raja jota kirjallisuudessa kutsutaan incestitabuksi. Sama raja tulee tietysti isälle vastaan, tyttären kohdalla.

Tämä meni nyt hieman off-topic, jätän sen tähän.

Lue lisää

Puolet on jo voitettu kun opetat poikasi laittamaan ruokaa ja hoitamaan pyykkinsä itse,sekin on naisen miellyttämistä!

Yleismies kirjoitti:

Hyvin osuvasti sait sanottua tärkeän asian. Monesti todella on niin, että tämä unelmien nainen / mies on elämässämme niin vahvasti itsemme ja puolisomme välissä, että täydellinen tutustuminen kumppaniimme ei ollenkaan onnistu.

Jos joku ulkopuolinen ihminen muistuttaa enemmän unelmaamme kuin oma puolisomme, niin silloin me ihmiset monesti eroamme ja ryntäämme tämän uuden ihastuksemme perään siinä toivossa, että hänestä saisimme entistä vähemmällä parantamisella sen unelmiemme naisen / miehen.

Monesti silloinkin jätämme sen varsinaisen unelmamme itsemme ja sen uuden kumppanin väliin, jolloin edistystä ei edelleenkään pääse tapahtumaan. On tästä touhusta se hyöty, että seuraava ero on taas edellistä helpompi suorittaa, ja unelman etsiminen pääsee helpommin jatkumaan.

Lue lisää

Joku on sanonut; "Jos etsit jostain muualta kuin omasta itsestäsi, etsit aina väärästä paikasta", Maya Angelou muistaakseni.

No, "toiseen" rakastumisessa voi olla myös kysymyksessä jokin oman persoonallisuuden osa-alue joka pyrkii esiin, mutta ei ole löytänyt oikeaa muotoa.

Omasta kokemuksestani voi kertoa esimerkin. Rakastuin erääseen henkilöön joka kirjoitteli ja oli myös julkaissut alstereitaan, runoja, novelleita, sen semmoista. Tiesin kyllä että minussa oli myös vähän kirjoittelijan vikaa, mutta aikoinaan ilkeä kansakoulun opettaja oli minut nujertanut. Kirjeenvaihto tämän kyseisen mieshenkilön kanssa avasi sitten sen pandoran askin, joka oli ollut suljettuna sitten kouluvuosien ja siitä kirjoittelusta kehittyi rakkaus-suhde. Yksinkertaistan tämän kertomuksen tähän näin, siihen kuuluu paljon muutakin mielenkiintoista. Mutta; se perimmäinen syy siihen rakastumiseen oli, - voisiko sanoa minun oma "elämätön elämäni", jolla ei minun puolisoni ominaisuuksien kanssa ollut mitään tekemistä. Nåjaa, meidän avioliittomme taas ei pienistä rakastumisista mihinkään keiku, tulipa vain opittua hiukan lisää omasta itsestään. Elämä opettaa, sanotaan ja kun oppilas on valmis oppimaan, on opettaja paikalla. Amen.

Se siitä ja sen kestävyydestä, oli kiva vaihtaa ajatuksia. :)

rekattu kirjoitti:

Puolet on jo voitettu kun opetat poikasi laittamaan ruokaa ja hoitamaan pyykkinsä itse,sekin on naisen miellyttämistä!

No pyykinpesut ja siivoamiset ja ruoan laitot ja sun muut käytännön askareet nyt ovat päivänselviä asioita minun mielestäni, eikä niiden opettamisessa ole mitään pulmia. Sellaisten osaamista vaaditaan vaikka asuisi yksikseen poikamiehenä, eikös?

vio-letti kirjoitti:

No pyykinpesut ja siivoamiset ja ruoan laitot ja sun muut käytännön askareet nyt ovat päivänselviä asioita minun mielestäni, eikä niiden opettamisessa ole mitään pulmia. Sellaisten osaamista vaaditaan vaikka asuisi yksikseen poikamiehenä, eikös?

Lue lisää

Itse asuin lapsena mummon luona joka oli hyvin ankara mutta hänen keittiöönsä oli ruoanlaiton aikana ikävä kyllä pojalta pääsy kielletty,halkoja kyllä hakkasin muutaman motin kuukaudessa?

rekattu kirjoitti:

Itse asuin lapsena mummon luona joka oli hyvin ankara mutta hänen keittiöönsä oli ruoanlaiton aikana ikävä kyllä pojalta pääsy kielletty,halkoja kyllä hakkasin muutaman motin kuukaudessa?

Lue lisää

Niinhän se oli ennen. Nyt ovat ajat muuttuneet, toivottavasti.
Nämä meidän nuoret miehet ja heidän ystäväpiirinsä nuoret miehet ainakin näyttävät olevan melkoisen taitavia keittiössä. Minun oma poikani on niin hyvä ruoanlaittaja, että oikein täytyy vanhan äitemuarin iloksensa ihmetellä. ;)))

vio-letti kirjoitti:

Niinhän se oli ennen. Nyt ovat ajat muuttuneet, toivottavasti.
Nämä meidän nuoret miehet ja heidän ystäväpiirinsä nuoret miehet ainakin näyttävät olevan melkoisen taitavia keittiössä. Minun oma poikani on niin hyvä ruoanlaittaja, että oikein täytyy vanhan äitemuarin iloksensa ihmetellä. ;)))

Lue lisää

Omassa nuoruudessahan oli tyttöjen ja poikien työt erikseen!

rekattu kirjoitti:

Puolet on jo voitettu kun opetat poikasi laittamaan ruokaa ja hoitamaan pyykkinsä itse,sekin on naisen miellyttämistä!

Nyt en ihmettele miksi olet onnellinen aviossasi!
Onhan teitä, mieku luulin jo ettei rohkeita miehiä, ole muita kun tuo emw..:)

Pirre* kirjoitti:

Nyt en ihmettele miksi olet onnellinen aviossasi!
Onhan teitä, mieku luulin jo ettei rohkeita miehiä, ole muita kun tuo emw..:)

Olimme kihloissa kolmisen vuotta,vaimoni ei suostunut kanssani naimisiin ennekuin minulla oli vakivirka ja sinä aikana keskusteltiin perusasiat valmiiksi selviksi,niistä ei ole yli 30:n vuoden aikana ollut riitaa!

rekattu kirjoitti:

Olimme kihloissa kolmisen vuotta,vaimoni ei suostunut kanssani naimisiin ennekuin minulla oli vakivirka ja sinä aikana keskusteltiin perusasiat valmiiksi selviksi,niistä ei ole yli 30:n vuoden aikana ollut riitaa!

Lue lisää

mittää riijjeltävvöö jiänä..:/

Pirre* kirjoitti:

kaikki vanhemmat toivomme, vaikka oma liitto olisi kuinka vaikea, niin silti sitä toivoo etteivät lapset vaihtaisi puolisoitaan, kuin markkinahevosta.
Mutta jos sivusta näkisin lasteni pahasti kärsivän liitoissaan, en kehottaisi silti heitä hampaat irvessä ikäänsä kärsimään.
Onneksi ovat olleet viisaita valinnoissaan - nyt näyttää, sitähän ei tiedä ihminen miltä se näyttää sitten meikäläisen ikäisenä, mutta se on sen ajan murhe.

Lue lisää

ja pinnallista meininkiä. Moraalitontakin.
Olet ensimmäinen äiti jonka kuulen iloitsevan lastensa haureudeellisesta suhteesta.
Toisaalta taidat ollakin ateisti, jolle kristilliset arvot eivät merkitse mitään.
Avoliitto on huorimussuhde, eikä mikään liitto. Liitto edellyttää sitoutumista, mutta avoliittolaiset kaihtavat sitä.
Onhan tuollaisesta yhdessä elämisestä helppo lähteä kumpikin taholleen.

Kapsäkki vaan jonkun toisen alkoviin ja jos siltä tuntuu, niin taas menoksi. Ollaanhan sitä moderneja nykyihmisiä!

Häpeätömäntä irstailua!

Pirre* kirjoitti:

mittää riijjeltävvöö jiänä..:/

Se riitahan voi olla ihan ilmaa puhdistavaa,no emme riitele mutta olemme joskus kylläkin hieman eri mieltä huonekasveista joita meillä on mielestäni aivan liikaa sekä myös vaimoni isän käytöksestä tulee joskus sanomista,hän kun on taiteilija ja hyvin erikoinen heppu!

Vanhanaikainen kirjoitti:

ja pinnallista meininkiä. Moraalitontakin.
Olet ensimmäinen äiti jonka kuulen iloitsevan lastensa haureudeellisesta suhteesta.
Toisaalta taidat ollakin ateisti, jolle kristilliset arvot eivät merkitse mitään.
Avoliitto on huorimussuhde, eikä mikään liitto. Liitto edellyttää sitoutumista, mutta avoliittolaiset kaihtavat sitä.
Onhan tuollaisesta yhdessä elämisestä helppo lähteä kumpikin taholleen.

Kapsäkki vaan jonkun toisen alkoviin ja jos siltä tuntuu, niin taas menoksi. Ollaanhan sitä moderneja nykyihmisiä!

Häpeätömäntä irstailua!

Lue lisää

Tekopyhiä on mualima täynnä...

Avoliittokin perustuu tunnesidokseen ja siitä ei ole yhtään helpompi lähteä kuin avioliitostakaan...avoliitosta on usein kannattamattomampaa- ja siksi vaikeampaa lähteäkin, siinä ei välttämättä jaeta omaisuutta tasan.

Tyttäreni on ollut pian seitsemän vuotta tuossa liitossaan ja tiedän että he menevät vielä vihillekin, kunhan kerkeävät...ja haluavat.

Pirre* kirjoitti:

Tekopyhiä on mualima täynnä...

Avoliittokin perustuu tunnesidokseen ja siitä ei ole yhtään helpompi lähteä kuin avioliitostakaan...avoliitosta on usein kannattamattomampaa- ja siksi vaikeampaa lähteäkin, siinä ei välttämättä jaeta omaisuutta tasan.

Tyttäreni on ollut pian seitsemän vuotta tuossa liitossaan ja tiedän että he menevät vielä vihillekin, kunhan kerkeävät...ja haluavat.

Lue lisää

on useampikin tekopyhä ;DD

viimeksi leikkinyt lastenlastesi kanssa.
Vaivatta oot päässyt myös elämänilosta.

koskas olet kirjoitti:

viimeksi leikkinyt lastenlastesi kanssa.
Vaivatta oot päässyt myös elämänilosta.

Juuripa tuossa eilis ehtoona, asennetta rouvaseni asennetta kaivataan, ei marinaa

elo ehompaa kirjoitti:

Juuripa tuossa eilis ehtoona, asennetta rouvaseni asennetta kaivataan, ei marinaa

ja panisin minäkin oman ukon kierrätykseen,mutta hävettää jos löytää uuden ja sattuu olemaan vielä tuttu.Ainahan se vika on meissä naisissa.

sulla ollut kestämistä..:( tsemppiä tulevaisuuteen..:)

Ei kai hänestä yhtäkkiä psykoppaattia tullut? Eli pokkasi piti 30 vuotta niin kauan kuin oli millä mällätä!

Kummaa kirjoitti:

Ei kai hänestä yhtäkkiä psykoppaattia tullut? Eli pokkasi piti 30 vuotta niin kauan kuin oli millä mällätä!

Vaurauden mukana-enpähän silloinkaan kummemmin rahaa pistänyt tuulemaan. Näihin riveihin ei kovin paljon detaljia tietoa mahdu.Kirjan voisin kirjoittaa.

maijaHki kirjoitti:

Vaurauden mukana-enpähän silloinkaan kummemmin rahaa pistänyt tuulemaan. Näihin riveihin ei kovin paljon detaljia tietoa mahdu.Kirjan voisin kirjoittaa.

Mikset siis eronnut jo aikaisemmin?

sähän olet kuin Tapolan Mervi jos sanot vielä pitäväsi tuollaisesta hakkaajasta!! En tajua naisia jotka vain haluavat olla nyrkkisäkkinä. Sairaita masokisteja!! Sitten kerjäävät sympatiaa. PYSY KAUKANA KUSIPÄÄSTÄ!!!

Kummaa kirjoitti:

Mikset siis eronnut jo aikaisemmin?

kärjistyi. Toukokuussa aamulla 07.10 tuli kotiimme 10 miestä. Poliisista ja ulosotosta. Silloin minulle vasta selvisi mitä noin suurinpiirtein oli ollut tekeillä. Poliisilta kuulin.
Joulukuussa pyysin häntä muuttamaan pois. Tätä ennen olin täysin tietämätön asioista. Miksi olisin eronnut kun kaikki ok, ainakin suurinpiirtein. Tietysti ajatuksissani olin heräämässä mutta kukaan ei tietoa antanut kyselyistä huolimatta. Kunnes toukokuu saapui. Minulla oli oma työ hoidettavana, alle 12v tytär ja iso koti ja pihamaa, jotka miltei hoidin itse.

Itsellinen nainen kirjoitti:

sähän olet kuin Tapolan Mervi jos sanot vielä pitäväsi tuollaisesta hakkaajasta!! En tajua naisia jotka vain haluavat olla nyrkkisäkkinä. Sairaita masokisteja!! Sitten kerjäävät sympatiaa. PYSY KAUKANA KUSIPÄÄSTÄ!!!

Lue lisää

Ei meillä ole pahemmin koskaan riidelty eikä koskaan lyöty. Pysyn todella kaukana.

maijaHki kirjoitti:

kärjistyi. Toukokuussa aamulla 07.10 tuli kotiimme 10 miestä. Poliisista ja ulosotosta. Silloin minulle vasta selvisi mitä noin suurinpiirtein oli ollut tekeillä. Poliisilta kuulin.
Joulukuussa pyysin häntä muuttamaan pois. Tätä ennen olin täysin tietämätön asioista. Miksi olisin eronnut kun kaikki ok, ainakin suurinpiirtein. Tietysti ajatuksissani olin heräämässä mutta kukaan ei tietoa antanut kyselyistä huolimatta. Kunnes toukokuu saapui. Minulla oli oma työ hoidettavana, alle 12v tytär ja iso koti ja pihamaa, jotka miltei hoidin itse.

Lue lisää

Etkö MUKA komenkymmenen vuoden aikana tajunnut mitään olevan vinossa vai etköä ollut vain huommavinasi,etkä ihmetellyt yhtään kuinka miehesi voi esimerkiksi tienata niin paljon?

maijaHki kirjoitti:

Ei meillä ole pahemmin koskaan riidelty eikä koskaan lyöty. Pysyn todella kaukana.

kertonut miten olet saanut turpaasi ja vielä tykkäät ex-miehestäsi. Nyt sanot ettette ole juurikaan riidelleet eikä koskaan ole lyöty:OO.Oliks se joku vitsi toi koko sun stoorisi vai? Tosi huonoa huumoria jos niin oli.

miettimistä siinä nyt on...miesten syytä..tietenkin!

Pirre* kirjoitti:

miettimistä siinä nyt on...miesten syytä..tietenkin!

Ai niin nym mää vasta hokasinkin,et määhän olenkin viel naimisissa,et ei mitään syytä olekkan mun huolestua.

emw34 kirjoitti:

Ai niin nym mää vasta hokasinkin,et määhän olenkin viel naimisissa,et ei mitään syytä olekkan mun huolestua.

laittaa nenäkkään vastineen emweelle, onneksi huomasit ajoissa..olen nyt hyvin nenäkkäällä tuulella..*:*

Pirre* kirjoitti:

laittaa nenäkkään vastineen emweelle, onneksi huomasit ajoissa..olen nyt hyvin nenäkkäällä tuulella..*:*

tuulettaa myös itseään ja antaa palaa.

Meinasin jo painua yöpuulle,mutta jos vaikka viimeöinen toistuu,niintäytyy varmaan valvoa katsoa,kuinka täällä "virtuaali demonit alkaa riehuun".

ps.muille tiedoks,et tää on niinku vitsinä kirjoitettu,Pirree ei tarvi ohjeistaa,sillä kyllähän hän miut tuntee.

emw34 kirjoitti:

tuulettaa myös itseään ja antaa palaa.

Meinasin jo painua yöpuulle,mutta jos vaikka viimeöinen toistuu,niintäytyy varmaan valvoa katsoa,kuinka täällä "virtuaali demonit alkaa riehuun".

ps.muille tiedoks,et tää on niinku vitsinä kirjoitettu,Pirree ei tarvi ohjeistaa,sillä kyllähän hän miut tuntee.

Lue lisää

taitaa olla kyllä paras mennä yöpuulle, meni se viime yö vähän hankalasti, kun oli sängyssä niin perskuleesti niitä sivupersoonia....

emw34 kirjoitti:

tuulettaa myös itseään ja antaa palaa.

Meinasin jo painua yöpuulle,mutta jos vaikka viimeöinen toistuu,niintäytyy varmaan valvoa katsoa,kuinka täällä "virtuaali demonit alkaa riehuun".

ps.muille tiedoks,et tää on niinku vitsinä kirjoitettu,Pirree ei tarvi ohjeistaa,sillä kyllähän hän miut tuntee.

Lue lisää

nyt on minunkin mentävä vihdoinkin nukkumaan, valvoin melkein viime yön ja ei ole kohta enää tolkkua tässä miun elämässäni... muuttuu pian elämöinniksi miultakin täällä.:/...siis öitä vaan :)

Pirre* kirjoitti:

nyt on minunkin mentävä vihdoinkin nukkumaan, valvoin melkein viime yön ja ei ole kohta enää tolkkua tässä miun elämässäni... muuttuu pian elämöinniksi miultakin täällä.:/...siis öitä vaan :)

Lue lisää

voin sitten nukkumaan,sillä ei mua niiiiiin hirveesti riso,etten viimeyöstä mitään tiedä.

Joten hyvää yötä myös toivotan,sekä,että
matti,muija ja mukukat,hyvää yötä ja joutsenlaulu kehtolauluksi.

emw34 kirjoitti:

voin sitten nukkumaan,sillä ei mua niiiiiin hirveesti riso,etten viimeyöstä mitään tiedä.

Joten hyvää yötä myös toivotan,sekä,että
matti,muija ja mukukat,hyvää yötä ja joutsenlaulu kehtolauluksi.

Lue lisää

Ei kai me hyvät naiset,nyt 50 iässä olevia ukkoja heivata,eihän me koiraakaan,kun tulee hitaaksi ,vaihdeta ketterämpään,vaan hellitään loppuun asti.
Olen seuraillut läheisten eroja ja kyllä se totuus on,ettei ne aina ne jatkokertomukset ole hirveän onnellisia.Kyllähän miehilläkin on vaihdevuodet ja koska ne on niin salattu puheenaihe ,niin niihin on huonosti kehitelty läälleitä.
Olen havainnut,että toisilla miehillä alkaa kauhea meno 50.senä ja toiset aivan kuin hidastuvat.Omani kuuluu jälkimmäiseen.En itse ainakaan odota,että ihmisen tarvii olla koko elämän samanlainen .
Enkä oikeastaan voi kuvitella miten voidaan olla 30v naimisissa ja sitte ruvetaan miettimään ,että ollaankin oltu koko ikä melkein naimisissa väärän kanssa.

priskiitta kirjoitti:

Ei kai me hyvät naiset,nyt 50 iässä olevia ukkoja heivata,eihän me koiraakaan,kun tulee hitaaksi ,vaihdeta ketterämpään,vaan hellitään loppuun asti.
Olen seuraillut läheisten eroja ja kyllä se totuus on,ettei ne aina ne jatkokertomukset ole hirveän onnellisia.Kyllähän miehilläkin on vaihdevuodet ja koska ne on niin salattu puheenaihe ,niin niihin on huonosti kehitelty läälleitä.
Olen havainnut,että toisilla miehillä alkaa kauhea meno 50.senä ja toiset aivan kuin hidastuvat.Omani kuuluu jälkimmäiseen.En itse ainakaan odota,että ihmisen tarvii olla koko elämän samanlainen .
Enkä oikeastaan voi kuvitella miten voidaan olla 30v naimisissa ja sitte ruvetaan miettimään ,että ollaankin oltu koko ikä melkein naimisissa väärän kanssa.

Lue lisää

Sinulle ja miehellesi, näin minäkin kuvittelin. Yhdessä köpöttelemme toisiamme tukien yli katukivetysten, vaan "aina ei käy kuin haaveillaan".

priskiitta kirjoitti:

Ei kai me hyvät naiset,nyt 50 iässä olevia ukkoja heivata,eihän me koiraakaan,kun tulee hitaaksi ,vaihdeta ketterämpään,vaan hellitään loppuun asti.
Olen seuraillut läheisten eroja ja kyllä se totuus on,ettei ne aina ne jatkokertomukset ole hirveän onnellisia.Kyllähän miehilläkin on vaihdevuodet ja koska ne on niin salattu puheenaihe ,niin niihin on huonosti kehitelty läälleitä.
Olen havainnut,että toisilla miehillä alkaa kauhea meno 50.senä ja toiset aivan kuin hidastuvat.Omani kuuluu jälkimmäiseen.En itse ainakaan odota,että ihmisen tarvii olla koko elämän samanlainen .
Enkä oikeastaan voi kuvitella miten voidaan olla 30v naimisissa ja sitte ruvetaan miettimään ,että ollaankin oltu koko ikä melkein naimisissa väärän kanssa.

Lue lisää

luottavainen,että oma liitto on se juuri meille tarkoitettu ja voidaan vanhentua yhdessä ja nauttia toisistamme,joskus toki asioista erimielisyyksiä on,mutta loukkaukset persoonaa kohtaan ei onneksi kuulu tapoihimme "riidellä".

Myös sana,anteeksi on vieläkin käypää"valuuttaa",joten jos ei aivan järisyttävää tapahdu,niin eikähän tämä loppukin ole sitä tavallista mutta 'hyvää' elämää entisin konstein,ehkä vähän soveltaen ja fiilaten.

priskiitta kirjoitti:

Ei kai me hyvät naiset,nyt 50 iässä olevia ukkoja heivata,eihän me koiraakaan,kun tulee hitaaksi ,vaihdeta ketterämpään,vaan hellitään loppuun asti.
Olen seuraillut läheisten eroja ja kyllä se totuus on,ettei ne aina ne jatkokertomukset ole hirveän onnellisia.Kyllähän miehilläkin on vaihdevuodet ja koska ne on niin salattu puheenaihe ,niin niihin on huonosti kehitelty läälleitä.
Olen havainnut,että toisilla miehillä alkaa kauhea meno 50.senä ja toiset aivan kuin hidastuvat.Omani kuuluu jälkimmäiseen.En itse ainakaan odota,että ihmisen tarvii olla koko elämän samanlainen .
Enkä oikeastaan voi kuvitella miten voidaan olla 30v naimisissa ja sitte ruvetaan miettimään ,että ollaankin oltu koko ikä melkein naimisissa väärän kanssa.

Lue lisää

ennen ole huomannut;DD

emw34 kirjoitti:

luottavainen,että oma liitto on se juuri meille tarkoitettu ja voidaan vanhentua yhdessä ja nauttia toisistamme,joskus toki asioista erimielisyyksiä on,mutta loukkaukset persoonaa kohtaan ei onneksi kuulu tapoihimme "riidellä".

Myös sana,anteeksi on vieläkin käypää"valuuttaa",joten jos ei aivan järisyttävää tapahdu,niin eikähän tämä loppukin ole sitä tavallista mutta 'hyvää' elämää entisin konstein,ehkä vähän soveltaen ja fiilaten.

Lue lisää

Puhdistaa ilman edellyttäen että se tuottaa joko yhteisymmärryksen tai kompromissin

Ei musta naistenvihaajaa tullu, vaikka tais eromme syy olla (ex:n mielestä) minussa. Kas kyllähän se syylliseksi teki kun aloin elään omaa(kin) elämää ja kertomaan mielipiteeni mihin niitä meidän yhteisiä rahoja vois käyttää - kehtasinkin kun vaivaiset 80 % niistä vain yhteiseen kekoon toin. Jos vielä sen haihatteluni olisin anteeksipyytäin perunut, niin synneistä pahimmasta en millään eroon päässyt, kas minullakin oli mielipide lasten kasvatuksesta.

katsoo kirjoitti:

Ei musta naistenvihaajaa tullu, vaikka tais eromme syy olla (ex:n mielestä) minussa. Kas kyllähän se syylliseksi teki kun aloin elään omaa(kin) elämää ja kertomaan mielipiteeni mihin niitä meidän yhteisiä rahoja vois käyttää - kehtasinkin kun vaivaiset 80 % niistä vain yhteiseen kekoon toin. Jos vielä sen haihatteluni olisin anteeksipyytäin perunut, niin synneistä pahimmasta en millään eroon päässyt, kas minullakin oli mielipide lasten kasvatuksesta.

Lue lisää

Jos otit vastuun perheestäsi en oikein ymmärrä miksi vaomosi halusi erota?
Etkö ollut muka tarpeeksi romanttinen,naistenlehtien haihatuksia,ei se romantiikka avioliitossa yksin miehen harteilla saa olla!

rekattu kirjoitti:

Jos otit vastuun perheestäsi en oikein ymmärrä miksi vaomosi halusi erota?
Etkö ollut muka tarpeeksi romanttinen,naistenlehtien haihatuksia,ei se romantiikka avioliitossa yksin miehen harteilla saa olla!

Lue lisää

vetää aina suupieliä hymyyn (anteeksi :)) tuo r o m a n t i i k k a - kertokkee mitä se käytännön tasolla, avioliitossa on, kynttilä illallisiako?

Pirre* kirjoitti:

vetää aina suupieliä hymyyn (anteeksi :)) tuo r o m a n t i i k k a - kertokkee mitä se käytännön tasolla, avioliitossa on, kynttilä illallisiako?

Sitä kun vain joka lehdessä naiset avioliitossaan peräänkuuluttavat niin kerro sinä joka olet kai nainen?

rekattu kirjoitti:

Sitä kun vain joka lehdessä naiset avioliitossaan peräänkuuluttavat niin kerro sinä joka olet kai nainen?

mutta onnettoman epäromanttinen, jo tuo sanakin saa, tosiaan, minut hymyilemään sisäänpäin; romanttiset elkeet miesten tasolta tuntuvat kuin minulla olisi päälläni, ja paljasta ihoa vasten kokovillainen villapaita, se raapii ja tekee olon epämukavaksi..:/

Pirre* kirjoitti:

mutta onnettoman epäromanttinen, jo tuo sanakin saa, tosiaan, minut hymyilemään sisäänpäin; romanttiset elkeet miesten tasolta tuntuvat kuin minulla olisi päälläni, ja paljasta ihoa vasten kokovillainen villapaita, se raapii ja tekee olon epämukavaksi..:/

Lue lisää

Minulla vain sattuu olemaan Pirre-setä (Birger)!
Oma vaimoni on kai vähän sinun luokkaasi ja siksi kestänyt minua jo yli 30 vuotta ihan ilman mitään "turhia hömpötyksiä"!

rekattu kirjoitti:

Minulla vain sattuu olemaan Pirre-setä (Birger)!
Oma vaimoni on kai vähän sinun luokkaasi ja siksi kestänyt minua jo yli 30 vuotta ihan ilman mitään "turhia hömpötyksiä"!

Lue lisää

vähästä...mieheni taas moittii minua kyynisen kuivaksi kalkkunaksi..:))

rekattu kirjoitti:

Jos otit vastuun perheestäsi en oikein ymmärrä miksi vaomosi halusi erota?
Etkö ollut muka tarpeeksi romanttinen,naistenlehtien haihatuksia,ei se romantiikka avioliitossa yksin miehen harteilla saa olla!

Lue lisää

turha tämmösellä palstalla alkaa miettimään miks kukakin halusi tai haluaa erota.Elämänmenoon liittyy niin paljon asioita.Ei niitä kaikkia voi,eikä edes halua alkaa selvittämään.En usko,että kukaan perhettään hajottaa ihan pienistä syistä...kyllä ne asiat on ja täytyy olla jo pahasti solmussa!
Ei kannata ketään tuomita siksi,jos haluaa erota omasta kumppanistaan,koska kukaan ulkopuolinen ei voi täysin tietää perheen sisäisiä asioita..

Pirre* kirjoitti:

vähästä...mieheni taas moittii minua kyynisen kuivaksi kalkkunaksi..:))

38 avioliittovuotta..:))

Pirre* kirjoitti:

38 avioliittovuotta..:))

Yksi pitää kinkusta ja toinen kalkkunasta!
Meillä olemme molemmat enemmänkin käytännön ihmisiä kuin romantikkoja,se helpottaa elämää!

mii-su kirjoitti:

turha tämmösellä palstalla alkaa miettimään miks kukakin halusi tai haluaa erota.Elämänmenoon liittyy niin paljon asioita.Ei niitä kaikkia voi,eikä edes halua alkaa selvittämään.En usko,että kukaan perhettään hajottaa ihan pienistä syistä...kyllä ne asiat on ja täytyy olla jo pahasti solmussa!
Ei kannata ketään tuomita siksi,jos haluaa erota omasta kumppanistaan,koska kukaan ulkopuolinen ei voi täysin tietää perheen sisäisiä asioita..

Lue lisää

Kun näitä palstoja lukee tuntuu melkeinn siltä että esikmerkiksi uskottomuus on hyväksyttävää ja tuo piristystä avioliittoon?
Kun perusasiat ovat alunpitäen selvät tulee liitosta kestävä,romanttisia haavekuvia ihannoivalla ei onnistu toinen eikä kolmaskaan avio-, avo- tai uusioliittokaan!

rekattu kirjoitti:

Kun näitä palstoja lukee tuntuu melkeinn siltä että esikmerkiksi uskottomuus on hyväksyttävää ja tuo piristystä avioliittoon?
Kun perusasiat ovat alunpitäen selvät tulee liitosta kestävä,romanttisia haavekuvia ihannoivalla ei onnistu toinen eikä kolmaskaan avio-, avo- tai uusioliittokaan!

Lue lisää

uskottomuutta kyllä hyväksy,vaikka olen kyllä senkin edessä joutunut nöyrtymään...kuitenkin tuosta vielä,että ei se,vaikka olisi ne perusasiat kunnossa...etkö usko,että se molemminpuolinen rakkaus voi vain väljähtyä?tai loppua kokonaan?

mii-su kirjoitti:

uskottomuutta kyllä hyväksy,vaikka olen kyllä senkin edessä joutunut nöyrtymään...kuitenkin tuosta vielä,että ei se,vaikka olisi ne perusasiat kunnossa...etkö usko,että se molemminpuolinen rakkaus voi vain väljähtyä?tai loppua kokonaan?

Lue lisää

Pitäisi vain ymmärtää rakkauden olevan eri asia kuin ihastus eikä siis mennä ihastuksensa kanssa naimisiin?

rekattu kirjoitti:

Pitäisi vain ymmärtää rakkauden olevan eri asia kuin ihastus eikä siis mennä ihastuksensa kanssa naimisiin?

on aika vaikeaa jos pelkästään toisen samassa huoneessa olo saa inhon väreet aikaseks...voi olla niinkin,että kun seurustelemaan alkaa,pitäisi olla yhdessä tarpeeksi kauan jotta ehtisi tuntea toisen kunnolla,luonteenpiirteineen kaikkineen.Mutta kun sit lapset on tehty nopeasti,jää se toisen tunteminen sit taka-alalle ja kun lapset siitä vähän kasvavat,ehtii taas katsoa sitä suhdetta uudestaan....

mii-su kirjoitti:

on aika vaikeaa jos pelkästään toisen samassa huoneessa olo saa inhon väreet aikaseks...voi olla niinkin,että kun seurustelemaan alkaa,pitäisi olla yhdessä tarpeeksi kauan jotta ehtisi tuntea toisen kunnolla,luonteenpiirteineen kaikkineen.Mutta kun sit lapset on tehty nopeasti,jää se toisen tunteminen sit taka-alalle ja kun lapset siitä vähän kasvavat,ehtii taas katsoa sitä suhdetta uudestaan....

Lue lisää

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin olen pitkien vanhanaikaisten kihlauksien kannalla!
Ihmetyttää kuitenkin että voisi tehdä useammankin lapsen ihmisen kanssa jota oikeastaan ei edes kunnolla tunne?

rekattu kirjoitti:

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin olen pitkien vanhanaikaisten kihlauksien kannalla!
Ihmetyttää kuitenkin että voisi tehdä useammankin lapsen ihmisen kanssa jota oikeastaan ei edes kunnolla tunne?

Lue lisää

huononee vanhetessa..:/

Pirre* kirjoitti:

huononee vanhetessa..:/

Puolustus sekin!

rekattu kirjoitti:

Puolustus sekin!

käsite kuuluu oikeussaliin..

Pirre* kirjoitti:

käsite kuuluu oikeussaliin..

Kyllä erilaisten tekojensa puolustelu on ihan monen arkipäivää!

mii-su kirjoitti:

on aika vaikeaa jos pelkästään toisen samassa huoneessa olo saa inhon väreet aikaseks...voi olla niinkin,että kun seurustelemaan alkaa,pitäisi olla yhdessä tarpeeksi kauan jotta ehtisi tuntea toisen kunnolla,luonteenpiirteineen kaikkineen.Mutta kun sit lapset on tehty nopeasti,jää se toisen tunteminen sit taka-alalle ja kun lapset siitä vähän kasvavat,ehtii taas katsoa sitä suhdetta uudestaan....

Lue lisää

kuin myönnellä kirjoituksesi sisällöt. Voiko tämä edes olla totta? Näin vain on ,kiitos taas.

rekattu kirjoitti:

Kyllä erilaisten tekojensa puolustelu on ihan monen arkipäivää!

tottakai...jotenkin on yritettävä pitää puoliaan.

rekattu kirjoitti:

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin olen pitkien vanhanaikaisten kihlauksien kannalla!
Ihmetyttää kuitenkin että voisi tehdä useammankin lapsen ihmisen kanssa jota oikeastaan ei edes kunnolla tunne?

Lue lisää

sitä rakkauden sokaisemaa huumaa....:)

n.54v. kirjoitti:

kuin myönnellä kirjoituksesi sisällöt. Voiko tämä edes olla totta? Näin vain on ,kiitos taas.

samalla veneessä ollaan..tai junassa..:))

Keskinäinen luottamus ja se että voi puhua kaikista asioista tuoreeltaan,oli kysymyksessä mikä tahansa,pitäisi tehdä jo alussa jonkinlainen avioliittosopimus vähän niinkuin Rekattu kertoi niin että toisen periaatteet olisivat jo alunpitäen selvät ennen avioon menoa,meillä niitä periaatteita yritettiin takoa päähäni väkisin nyrkillä

Nainen kirjoitti:

Keskinäinen luottamus ja se että voi puhua kaikista asioista tuoreeltaan,oli kysymyksessä mikä tahansa,pitäisi tehdä jo alussa jonkinlainen avioliittosopimus vähän niinkuin Rekattu kertoi niin että toisen periaatteet olisivat jo alunpitäen selvät ennen avioon menoa,meillä niitä periaatteita yritettiin takoa päähäni väkisin nyrkillä

Lue lisää

On luottamus kaikissa tilanteissa.

Ja niinkuin sanoit,asiat hyvät ja huonot käsitellään silloin kun asia on tuore/ajankohtainen.

Helposti jää moni asia 'roikkumaan ilmaan',jos niitä sitten vuosien saatossa on kertynyt enemmän,niin selvittämättömät asiat saattavat yhdessä muodostaa jo sellaisen kasan "pikkujuttuja",että niitä kaivellaan riidan yhteydessä käyttäen niitä provosointiin toista kohtaan.

Tähän teemaan,'asioista puhumiseen'ja vallankin erimielisyyksien ratkontaan "rekattu"sanoi myös järkevästi;jotenkin niin,että asioista riidellessä niistä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen TAI TEHDÄ KOMPROMISSI.
Helposti parisuhteessa saattaa olla tilanne, että puhutaan vaikka kuinka 'kauan ja hartaasti',mutta ei osata tehdä kompromisia,vaan pysytään tiukasti asemissa tai vielä huonommin toimittaessa vain toisen mielipide JYRÄÄ toisen.


Asiaa sivuavasti, mutta luottamukseen kuuluvana käytännön toimena:
Meillä on ollut koko avioliiton ajan ns.omat menot ja harrastukset.
Tällä yriän sanoa sitä,ettei sidota toista ja estetä häntä elämästä omaa yksilöllistä elämää.
Onneksi meillä ei ole alkoholi harrastus "missään muodossa",joten se on huomattavasti madaltanut luottamuksen saavuttamista,kun on varmuus siitä,että mitä omissa jutuissaan tekee,niin tekee ne selvin päin ja siten ei ole ainakaan "vahingosta"kyse,jos tekee parisuhteeseen vaikuttavia'epämiellyttäviä' ratkaisuja.

Uskon,että tämä kummankin 'oma elämä' on ollut se meidän viisastenkivi,joka on antanut paljon uutta virtaa kestää arjen koitokset.

Myös se pitää liiton tuoreenpana,kun ei aina olla kuin paita ja peppu, 24/24 ym.
Yhteistä aikaa on riittänyt aivan tarpeeksi ja onhan siinä hiukan pidettävä itsestään huolta suhteessa puolisoon,että "kilpailukyky"säilyy vuodesta toiseen.
No.tämä loppulause oli enemmän pieni kevennys,kuin mikään pointti.

emw34 kirjoitti:

On luottamus kaikissa tilanteissa.

Ja niinkuin sanoit,asiat hyvät ja huonot käsitellään silloin kun asia on tuore/ajankohtainen.

Helposti jää moni asia 'roikkumaan ilmaan',jos niitä sitten vuosien saatossa on kertynyt enemmän,niin selvittämättömät asiat saattavat yhdessä muodostaa jo sellaisen kasan "pikkujuttuja",että niitä kaivellaan riidan yhteydessä käyttäen niitä provosointiin toista kohtaan.

Tähän teemaan,'asioista puhumiseen'ja vallankin erimielisyyksien ratkontaan "rekattu"sanoi myös järkevästi;jotenkin niin,että asioista riidellessä niistä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen TAI TEHDÄ KOMPROMISSI.
Helposti parisuhteessa saattaa olla tilanne, että puhutaan vaikka kuinka 'kauan ja hartaasti',mutta ei osata tehdä kompromisia,vaan pysytään tiukasti asemissa tai vielä huonommin toimittaessa vain toisen mielipide JYRÄÄ toisen.


Asiaa sivuavasti, mutta luottamukseen kuuluvana käytännön toimena:
Meillä on ollut koko avioliiton ajan ns.omat menot ja harrastukset.
Tällä yriän sanoa sitä,ettei sidota toista ja estetä häntä elämästä omaa yksilöllistä elämää.
Onneksi meillä ei ole alkoholi harrastus "missään muodossa",joten se on huomattavasti madaltanut luottamuksen saavuttamista,kun on varmuus siitä,että mitä omissa jutuissaan tekee,niin tekee ne selvin päin ja siten ei ole ainakaan "vahingosta"kyse,jos tekee parisuhteeseen vaikuttavia'epämiellyttäviä' ratkaisuja.

Uskon,että tämä kummankin 'oma elämä' on ollut se meidän viisastenkivi,joka on antanut paljon uutta virtaa kestää arjen koitokset.

Myös se pitää liiton tuoreenpana,kun ei aina olla kuin paita ja peppu, 24/24 ym.
Yhteistä aikaa on riittänyt aivan tarpeeksi ja onhan siinä hiukan pidettävä itsestään huolta suhteessa puolisoon,että "kilpailukyky"säilyy vuodesta toiseen.
No.tämä loppulause oli enemmän pieni kevennys,kuin mikään pointti.

Lue lisää

tietää että näitä miehiä (naisia) on vähän. Harrastus kun täytyy olla yhteinen muutenhan sitä katselee vieraita ym. ym. Mielelläni olisin minäkin omien juttujeni kanssa ja isi olisi isi-poika jutuissa vaan ku EI ei sitte millään, tyttäreni ja poikani on minun mukana niinpaljon kuin mahdollista ja isi (psttt.) makaa sohvalla ja hällä väliä jatkuu. Onnea meille.

n.54v. kirjoitti:

tietää että näitä miehiä (naisia) on vähän. Harrastus kun täytyy olla yhteinen muutenhan sitä katselee vieraita ym. ym. Mielelläni olisin minäkin omien juttujeni kanssa ja isi olisi isi-poika jutuissa vaan ku EI ei sitte millään, tyttäreni ja poikani on minun mukana niinpaljon kuin mahdollista ja isi (psttt.) makaa sohvalla ja hällä väliä jatkuu. Onnea meille.

Lue lisää

on ihmeitä täynnä,toivotaan oikein joukolla,että ainakin yksi 'ihme' myös perhesi kohdalle osuisi ja vaikkapa juuri miehestäsi viriilin ja osallistuvan perheenjäsenen.

No realistisesti ja positiivisesti ajateltuna, on sentään lapsilla molemmat vanhemmat ja äiti joka tekee myös isän osaa lasten vierellä.

Yksinhuoltajat,joita on paljon,on titysti vielä toimeentulon ja ajankäytön suhteen vielä raskaampi tehtävä.

Koitapa mitä tapahtuu,jos otat ja 'määräät',"nyt ukko lähdet lasten kanssa pois kuleksimasta tonne ulkoilmaan,mä haluun välillä siihen sohvaan huilaamaan,koska taitaa olla jo minun vuoro,vai ukkorakas tuumaat"?

emw34 kirjoitti:

on ihmeitä täynnä,toivotaan oikein joukolla,että ainakin yksi 'ihme' myös perhesi kohdalle osuisi ja vaikkapa juuri miehestäsi viriilin ja osallistuvan perheenjäsenen.

No realistisesti ja positiivisesti ajateltuna, on sentään lapsilla molemmat vanhemmat ja äiti joka tekee myös isän osaa lasten vierellä.

Yksinhuoltajat,joita on paljon,on titysti vielä toimeentulon ja ajankäytön suhteen vielä raskaampi tehtävä.

Koitapa mitä tapahtuu,jos otat ja 'määräät',"nyt ukko lähdet lasten kanssa pois kuleksimasta tonne ulkoilmaan,mä haluun välillä siihen sohvaan huilaamaan,koska taitaa olla jo minun vuoro,vai ukkorakas tuumaat"?

Lue lisää

loppuun

viimeinen sivulause:
,vai mitä tuumaat ukkorakas?

emw34 kirjoitti:

loppuun

viimeinen sivulause:
,vai mitä tuumaat ukkorakas?

Mua ei sais siihen "haisevalle" sohvalle ukko-pirukaan. Olen varmaan yhtä kyllästynyt kuin hmm. enpä sanokkaan. Muksut varmaan repeis nauruun kun meitin mamma makais ja kasa tekemättömiä töitä vieressä. Tekis he tietenkin mitä osaavat, mutta isukki vois nostaa takin harteille ja mennä vähän tuulettumaan palaten jos ei tänään niin huomenna tai ylihuomenna, työt kun on jo tehty ei kiire pakkaa päälle. Leppoisia idearikkaita eläkepäiviä hänelle.

n. 54v. kirjoitti:

Mua ei sais siihen "haisevalle" sohvalle ukko-pirukaan. Olen varmaan yhtä kyllästynyt kuin hmm. enpä sanokkaan. Muksut varmaan repeis nauruun kun meitin mamma makais ja kasa tekemättömiä töitä vieressä. Tekis he tietenkin mitä osaavat, mutta isukki vois nostaa takin harteille ja mennä vähän tuulettumaan palaten jos ei tänään niin huomenna tai ylihuomenna, työt kun on jo tehty ei kiire pakkaa päälle. Leppoisia idearikkaita eläkepäiviä hänelle.

Lue lisää

, että sinun olisi parasta lähteä lastesi kanssa siitä suhteesta, sairastut muuten...ihan pahaa tekee kuin luin tuon katkeran kirjoituksesi...ISO halaus.

Ei laiska öykkäri ole sairas...

n. 54v. kirjoitti:

Mua ei sais siihen "haisevalle" sohvalle ukko-pirukaan. Olen varmaan yhtä kyllästynyt kuin hmm. enpä sanokkaan. Muksut varmaan repeis nauruun kun meitin mamma makais ja kasa tekemättömiä töitä vieressä. Tekis he tietenkin mitä osaavat, mutta isukki vois nostaa takin harteille ja mennä vähän tuulettumaan palaten jos ei tänään niin huomenna tai ylihuomenna, työt kun on jo tehty ei kiire pakkaa päälle. Leppoisia idearikkaita eläkepäiviä hänelle.

Lue lisää

EROA????

MIKSET kirjoitti:

EROA????

olen..mme käyneet kaikki kallonkutistajat (avio yms. neuvojat) läpi ja tapasin viime sunnuntaina naisen jonka olen tuntenut 25v. Hän tietää tarinani ja on voisi sanoa ainut tuttava, jolle olen purkanut mieltäni. Viimeksi olen tavannut hänet n. kolme vuotta sitten, Hän sanoi minulle "mitä hel...tiä sinä yrität hoitaa jotain avioliiton irvikuvaa, ala hoitaan itseäsi???" Siis oikein, ala hoitaa itseäsi! Voihan mikä tunne, joku sanoi sen ääneen ja varmasti tarkoitti mitä sanoi olen itsekin ajatellut minulla oikeasti olevan muutama vuosi laatu-aikaa, jos eroan. Mutta vipinää pitää... Minun on alettava hoitaa itseäni ja siihen ei Miisun ristimä nimi miehillemme "sohvaperuna" kuulu.

n.54v. kirjoitti:

olen..mme käyneet kaikki kallonkutistajat (avio yms. neuvojat) läpi ja tapasin viime sunnuntaina naisen jonka olen tuntenut 25v. Hän tietää tarinani ja on voisi sanoa ainut tuttava, jolle olen purkanut mieltäni. Viimeksi olen tavannut hänet n. kolme vuotta sitten, Hän sanoi minulle "mitä hel...tiä sinä yrität hoitaa jotain avioliiton irvikuvaa, ala hoitaan itseäsi???" Siis oikein, ala hoitaa itseäsi! Voihan mikä tunne, joku sanoi sen ääneen ja varmasti tarkoitti mitä sanoi olen itsekin ajatellut minulla oikeasti olevan muutama vuosi laatu-aikaa, jos eroan. Mutta vipinää pitää... Minun on alettava hoitaa itseäni ja siihen ei Miisun ristimä nimi miehillemme "sohvaperuna" kuulu.

Lue lisää

kuitenkaan asialle mitään!!

jos et tee kirjoitti:

kuitenkaan asialle mitään!!

sanotaampa vaikka sinua "väinöksi",miksi tällaisella kommentoinnilla osallistut ketjuun?

Huumoripalstat on erikseen. Asiayhteydet pitäisi kaikkien aikuisten jo käsittää,mitä sanoo vai olisiko parempi jos tyhjän jättäisi sanomatta saati niinkuin "väinö"torberoit todellisen ja henkilökohtaisen asian osaista,ja hänen elämäntilannetta vastaan.

Jos et todella pysty tuomaan mitään lisä arvoa keskusteluun,niin ehkä kannattaa ainakin laskea ääneen tuhanteen ennenkuin painat lähetä kuvaketta.

Ps,anteeksi mollaamisestasi,mutta mielestäni olet sen tässä yhteydessä ansainnut.

emw34 kirjoitti:

sanotaampa vaikka sinua "väinöksi",miksi tällaisella kommentoinnilla osallistut ketjuun?

Huumoripalstat on erikseen. Asiayhteydet pitäisi kaikkien aikuisten jo käsittää,mitä sanoo vai olisiko parempi jos tyhjän jättäisi sanomatta saati niinkuin "väinö"torberoit todellisen ja henkilökohtaisen asian osaista,ja hänen elämäntilannetta vastaan.

Jos et todella pysty tuomaan mitään lisä arvoa keskusteluun,niin ehkä kannattaa ainakin laskea ääneen tuhanteen ennenkuin painat lähetä kuvaketta.

Ps,anteeksi mollaamisestasi,mutta mielestäni olet sen tässä yhteydessä ansainnut.

Lue lisää

Sulle pitäs kyllä myöntää nobelin rauhanpalkinto....:))fiksu mies..varmasti uniikkikappale!Sano vaimolles,että sillä on harvinaisuus hyppysissään...

n.54v. kirjoitti:

olen..mme käyneet kaikki kallonkutistajat (avio yms. neuvojat) läpi ja tapasin viime sunnuntaina naisen jonka olen tuntenut 25v. Hän tietää tarinani ja on voisi sanoa ainut tuttava, jolle olen purkanut mieltäni. Viimeksi olen tavannut hänet n. kolme vuotta sitten, Hän sanoi minulle "mitä hel...tiä sinä yrität hoitaa jotain avioliiton irvikuvaa, ala hoitaan itseäsi???" Siis oikein, ala hoitaa itseäsi! Voihan mikä tunne, joku sanoi sen ääneen ja varmasti tarkoitti mitä sanoi olen itsekin ajatellut minulla oikeasti olevan muutama vuosi laatu-aikaa, jos eroan. Mutta vipinää pitää... Minun on alettava hoitaa itseäni ja siihen ei Miisun ristimä nimi miehillemme "sohvaperuna" kuulu.

Lue lisää

on erilainen tilanne, muttasen sanon että kylläpä tuntuisi joskus hyvältä kun joku kysyisi minulta kuinka sinä voit - minulta kysytään aina kuinkas se miehesi jaksaa.

Miulta pääsisi silloin varmaan itku, kun ruunalta pieru....sanottaan kansanomasesti nyt.

mii-su kirjoitti:

Sulle pitäs kyllä myöntää nobelin rauhanpalkinto....:))fiksu mies..varmasti uniikkikappale!Sano vaimolles,että sillä on harvinaisuus hyppysissään...

tunnustaa Mii-sun kanssa samaa ajattelen, EMV...olet todella ihme pakkaus. Pirre ihan totta kertomani nainen oli ensimäinen joka otti asian minun jaksamisena. Yleinen on mies ja sitten lapset ja....sinähän oot työelämässä mikäs sulla ollessa. Näin se utelukaava etenee, siksi se olikin niin outo lause, varmaan olin suu auki.

Pirre* kirjoitti:

on erilainen tilanne, muttasen sanon että kylläpä tuntuisi joskus hyvältä kun joku kysyisi minulta kuinka sinä voit - minulta kysytään aina kuinkas se miehesi jaksaa.

Miulta pääsisi silloin varmaan itku, kun ruunalta pieru....sanottaan kansanomasesti nyt.

Lue lisää

kun itse huolehtii perheestä ja muitten hyvinvoinnista,joskus tulee mieleen,että olisi niin mukava,kun joku joskus ajattelisi sitä miten minä voin...siitä tulee kyllä niin pirummoisen orpo olo..:( perheessä varsinkin,kun joutuu repeämään joka suuntaan,kaikki vain vaatii lisää ja lisää..

Pirre* kirjoitti:

on erilainen tilanne, muttasen sanon että kylläpä tuntuisi joskus hyvältä kun joku kysyisi minulta kuinka sinä voit - minulta kysytään aina kuinkas se miehesi jaksaa.

Miulta pääsisi silloin varmaan itku, kun ruunalta pieru....sanottaan kansanomasesti nyt.

Lue lisää

on,jos perheessä sairastaa yksi,niin koko perhe sairastaa hänen muassaan. Siinä ei todellakaan heti ensimmäisenä kysellä,miten "terveempi"jaksaa.

Koska uskon(tiedän),että huumorintajusi riittää,niin rohkenen kysyä, Pirre*,miten sinä voit?
(ootan kädet ojossa jos pittää halata)

jk. Pelkästään jo työsi on niin sitovaa,että 'eu-tuen' piiriin kuuluisit paremmilla syillä,kuin karjatilallinen viljelijäpariskunta kunnallisine lomittajineen.
Teet kyllä sellaisen työn yhteiskunnan hyväksi,että saisit ottaa mut neuvottelemaan ainakin lomitus asiasi kuntoon.
No ainakin sun kannattaa siihen puoleen syventyä,että ei pala kynttilä molemmista päistä.


J

emw34 kirjoitti:

on,jos perheessä sairastaa yksi,niin koko perhe sairastaa hänen muassaan. Siinä ei todellakaan heti ensimmäisenä kysellä,miten "terveempi"jaksaa.

Koska uskon(tiedän),että huumorintajusi riittää,niin rohkenen kysyä, Pirre*,miten sinä voit?
(ootan kädet ojossa jos pittää halata)

jk. Pelkästään jo työsi on niin sitovaa,että 'eu-tuen' piiriin kuuluisit paremmilla syillä,kuin karjatilallinen viljelijäpariskunta kunnallisine lomittajineen.
Teet kyllä sellaisen työn yhteiskunnan hyväksi,että saisit ottaa mut neuvottelemaan ainakin lomitus asiasi kuntoon.
No ainakin sun kannattaa siihen puoleen syventyä,että ei pala kynttilä molemmista päistä.


J

Lue lisää

En mie sillä, että kahdehtisin mieheni sairautta...en missää nimessä..eihän se helppoa ole hänelläkään..mutku miun pittää saaha narista välillä..se auttaa kummasti, kun välillä oikein piehtaroi ja rypee itsesäälissä...:/

On minulla normaalit vuosilomat, ei pie valittaa - hyvä kun on jotain työtä...se on pääasia..:)

Pirre* kirjoitti:

En mie sillä, että kahdehtisin mieheni sairautta...en missää nimessä..eihän se helppoa ole hänelläkään..mutku miun pittää saaha narista välillä..se auttaa kummasti, kun välillä oikein piehtaroi ja rypee itsesäälissä...:/

On minulla normaalit vuosilomat, ei pie valittaa - hyvä kun on jotain työtä...se on pääasia..:)

Lue lisää

halaus sinulle.

Vaikka olisi normaali vuosiloma,niin työsi on niin sitovaa,että vapaapäiviä pitäisi olla kyllä myös samassa suhteessa koko työaikaan,joka ei kai ole seitsemästä kolmeen mallia,koska tuskin tunnin tai edes puolen ruokkiksia säännöllisesti saat pidettyä,saati muut "miettet"mitä mukanasi kannat.

emw34 kirjoitti:

halaus sinulle.

Vaikka olisi normaali vuosiloma,niin työsi on niin sitovaa,että vapaapäiviä pitäisi olla kyllä myös samassa suhteessa koko työaikaan,joka ei kai ole seitsemästä kolmeen mallia,koska tuskin tunnin tai edes puolen ruokkiksia säännöllisesti saat pidettyä,saati muut "miettet"mitä mukanasi kannat.

Lue lisää

eilen ja tänään melkein koko päivä vapaata, niinku olet huomannut..:)

Mutta eihän tästä lähetä noin vaan, no nyt kun minulla on oma auto, niin voin lastata koko orkesterin kyytiin ja menoksi... kyllä minä pärjään, kiitos vaan ja halaukset nämä virtuaalitkin tuntuvat hyviltä..:)

Pirre* kirjoitti:

eilen ja tänään melkein koko päivä vapaata, niinku olet huomannut..:)

Mutta eihän tästä lähetä noin vaan, no nyt kun minulla on oma auto, niin voin lastata koko orkesterin kyytiin ja menoksi... kyllä minä pärjään, kiitos vaan ja halaukset nämä virtuaalitkin tuntuvat hyviltä..:)

Lue lisää

ANTAJILLE.TERVEISET MII-SU REKATTU, N.54, PIRRE JA KAIKKI MUUTKIN.TAISI OLLA AJANKOHTAINEN AIHE MEILLE KAIKILLE JA MUILLEKIN.kIINNOSTUS OLI OIKEIN HYVÄ.TIETENKIN KANNANOTTO MYÖS.

RAIKASTA SYKSYN JATKOA KAIKILLE

MERJA-LEENA kirjoitti:

ANTAJILLE.TERVEISET MII-SU REKATTU, N.54, PIRRE JA KAIKKI MUUTKIN.TAISI OLLA AJANKOHTAINEN AIHE MEILLE KAIKILLE JA MUILLEKIN.kIINNOSTUS OLI OIKEIN HYVÄ.TIETENKIN KANNANOTTO MYÖS.

RAIKASTA SYKSYN JATKOA KAIKILLE

Lue lisää

sinulle..Marja-leena...pirteää syksyä!

Ei se ole hyväntekijä,
joka antaa rahaa,
vaan se,joka antaa itsensä.

-wilde-

mii-su kirjoitti:

sinulle..Marja-leena...pirteää syksyä!

Ei se ole hyväntekijä,
joka antaa rahaa,
vaan se,joka antaa itsensä.

-wilde-

Lue lisää

nyt vasta huomasin,että olikin Merja-leena eikä marja-...sorry..

mii-su kirjoitti:

kun itse huolehtii perheestä ja muitten hyvinvoinnista,joskus tulee mieleen,että olisi niin mukava,kun joku joskus ajattelisi sitä miten minä voin...siitä tulee kyllä niin pirummoisen orpo olo..:( perheessä varsinkin,kun joutuu repeämään joka suuntaan,kaikki vain vaatii lisää ja lisää..

Lue lisää

lakkoon..:)

MERJA-LEENA kirjoitti:

ANTAJILLE.TERVEISET MII-SU REKATTU, N.54, PIRRE JA KAIKKI MUUTKIN.TAISI OLLA AJANKOHTAINEN AIHE MEILLE KAIKILLE JA MUILLEKIN.kIINNOSTUS OLI OIKEIN HYVÄ.TIETENKIN KANNANOTTO MYÖS.

RAIKASTA SYKSYN JATKOA KAIKILLE

Lue lisää

syksyä jokaiselle, oli helpottavaa vähän päästellä liikoja ulos. Jatkukoon irrottelu.

Pirre* kirjoitti:

lakkoon..:)

vaan ei taida tulla mitään.Taitaa kuitenkin se huolehtimisvietti olla niin voimakas.:).vaikkakin välillä väsähtää..:(

mii-su kirjoitti:

vaan ei taida tulla mitään.Taitaa kuitenkin se huolehtimisvietti olla niin voimakas.:).vaikkakin välillä väsähtää..:(

"huollettaville" se olisi terveellinen kokemus, yleensä huolenpidon arvoa ei ymmärretä ennenkuin se jostain syystä loppuu.

Aellainen parin kuukauden loma toisella paikkakunnalla olisi välillä paikallaan....:)