Miten kokisitte parisuhteenne olevan, jos puolison ajatuksissa pyörii hyvinäkin hetkinä se, että olisiko sittenkin parempi jättää toinen ja alkaa elämään omaa elämää?
Olisiko oikein vai väärin kertoa että haluaisitte vuosia jatkuneiden eropuheiden jälkeen asian saavan jonkinlaisen päätöksen hänen ajatuksissaan ja etenkin siinä, että ne ajatukset eivät sotkisi perhe-elämää?
Miten minun tulisi tehdä, jotta en kokisi tällaisten asioiden olevan sitä, että puoliso tekee selkäni takana suunnitelmia avioerosta ja sitten kun on hänelle hyvä hetki esim. uuden kumppanin löytyminen tai sen kokeminen että selviää yksinkin(nyt ei ilmeisesti selviäisi), eli kunhan on saanut omat asiat järjestykseen, niin lähtö tulee.
Tuntuu, että minua käytetään hyväksi.
Miten päästä tästä piinasta, muuten kuin itse lähtemällä ajoissa(sitä en todellakaan haluaisi)?
Eron miettiminen lähes viikottain
34
11026
Vastaukset
- vaihtoehto
Kannattaa lähteä heti pois. Ennemmin tai myöhemmin nainen "rakastuu" tulenpalavasti johonkin saatanan kusipäähän joka ei kunnioita toisten liittoja pätkääkään.
Silloin ämmä ei välitä sinun kriisistä pätkääkään. Jätä se lutka nyt kun pääset vielä itse jättämään.
Miettiipähän hiukan sitten YKSINÄÄN mitä on aiheuttanut. Voipi jopa nöyränä pyytää anteeksi ja ryhtyä pitämään sinuakin ihmisenä, eikä itsestäänselvyytenä.- Syö miestä
"Kannattaa lähteä heti pois. Ennemmin tai myöhemmin nainen "rakastuu" tulenpalavasti johonkin saatanan kusipäähän joka ei kunnioita toisten liittoja pätkääkään."
Tämähän minulla valitettavan usein pyörii mielessä hänen käytöksensä vuoksi ja olen hänelle maininnut asiasta, että toivoisin tilanteelle tulevan lopun (hyvän tai huonon...kummassakin on hyvät puolensa ja ikävä kyllä myös huonot, mutta liittoa käsittääkseni voi aina saada paremmaksi ja ero on ero)
Itsestäänselvyytenä en häntä pidä, mutta tuntuu, että hän alitajunnassaan jossakin määrin minua pitää, vaikka muuta kertoo.
Siksi tuntuu, koska väliin hän puhuu avioerosta täysin varmana asiana ja seuraavana päivänä aivan muuta. - setä
Ihmisen nimittely on todella sivistymätöntä. Se ei ole oikeutettua edes nimimerkin takana.
Kasva aikuiseksi.
- syö miestä
Kuinka kokisitte sen, että kumppani kertoo, että hän haluaisi läheisempään suhteeseen vastakkaisten sukupuolten kanssa ja voisi keskustella esim. edellä mainitsemistani asioista heidän kanssaan?
Minä koen tällaisen henkisenä pettämisenä ja sellaisena, että hän haluaa toteuttaa avioliittomme aikana sen, että löytää ihmisen, jonka avulla suhteen lopetus on helpompaa.
Jos tiedän, että puolisollani on tällainen henkinen suhde(kuten ilmeisesti on tai ainakin on ollut), niin elän siinä pelossa, että kynnys ylittää "vain erittäin hyvä ystävä"-suhde on liian lähellä ja sellaisen rajan yli voi mennä helposti, jos tulee minun kanssa riitaa, eli en uskaltaisi tässä tilanteessa välttämättä puhua, vaikka välillämme olisi ongelmia.
Tiedän ja hyväksyn, että ystäviä voi, saa ja pitääkin olla kumpaakin sukupuolta, mutta mihin yleensä vedetään raja?
Onko vuosia kestävä henkinen ja/tai fyysinen läheisyys pahempaa, kuin yhden illan fyysinen suhde(lähes ilman henkistä puolta tai se ainakin on murto-osa tuosta toisesta)?- Leenu
Tuollaisiin kysymyksiin henkisestä ystävyydestä ja sen vaikutuksista ihmisiin ei ole yksiselitteistä vastausta. Mehän ollaan kaikki yksilöitä.
Kun kohtaa henkisesti "samalla tasolla" olevan ihmisen, häneen väkisinkin ihastuu, mutta se ihastus ei automaattisesti vie sänkyyn asti.
Kyllä minäkin hiukan tenttaisin kumppanini motiiveja jatkuvan erouhan ylläpitämiseen. Se myrkyttää todella tehokkaasti yhdessä elämisen ilmapiirin. - Syö miestä
Leenu kirjoitti:
Tuollaisiin kysymyksiin henkisestä ystävyydestä ja sen vaikutuksista ihmisiin ei ole yksiselitteistä vastausta. Mehän ollaan kaikki yksilöitä.
Kun kohtaa henkisesti "samalla tasolla" olevan ihmisen, häneen väkisinkin ihastuu, mutta se ihastus ei automaattisesti vie sänkyyn asti.
Kyllä minäkin hiukan tenttaisin kumppanini motiiveja jatkuvan erouhan ylläpitämiseen. Se myrkyttää todella tehokkaasti yhdessä elämisen ilmapiirin.Hyväksyisittekö kumppanin kertomisen toiselle ihastumisen kohteelle kaikki omat tunteet häntä kohtaan?
Entä tarve saada puhua hänen kanssaan lähes päivittäin?
Tarve osoittaa mustasukkaisuutta hänelle, jos hän keskustelee vast. sukupuolen kanssa?
Tarve vaihtaa valokuvia?
Tarve kertoa kuinka huonosti nykyisessä parisuhteessa menee ja kuinka vaikeaa on keskustella puolison kanssa, mutta hänen kanssaan helppoa?
Tarve kertoa ikäväänsä?
Kun minä toivoisin, että pitää väliin taukoa edes pari päivää tähän ystävään (edes loman aikana), niin käyttäytymisen muutos negatiiviseen suuntaan...ja puheet siitä, että yksin olisi parempi elää, kun ei saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Sitten minulle myös luvataan, että nyt hän ei pidä yhteyttä ja silti se taas tapahtuu.
(en ole kieltänyt, vaan toivonut ja kertonut siitä minkälaisia tunnekuohuja minulle tulee siitä, että asiat jotka on aiemmin ollut tärkeitä meille kahdelle henk.koht. ovat nyt myös avioliiton ulkopuolisen ja eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa käytäviä juttuja, eikä minun kanssa ja hän ei ole mikään terapeutti/ammattiauttaja, jonka hyväksyisin täysin) - vaihtoon???
Syö miestä kirjoitti:
Hyväksyisittekö kumppanin kertomisen toiselle ihastumisen kohteelle kaikki omat tunteet häntä kohtaan?
Entä tarve saada puhua hänen kanssaan lähes päivittäin?
Tarve osoittaa mustasukkaisuutta hänelle, jos hän keskustelee vast. sukupuolen kanssa?
Tarve vaihtaa valokuvia?
Tarve kertoa kuinka huonosti nykyisessä parisuhteessa menee ja kuinka vaikeaa on keskustella puolison kanssa, mutta hänen kanssaan helppoa?
Tarve kertoa ikäväänsä?
Kun minä toivoisin, että pitää väliin taukoa edes pari päivää tähän ystävään (edes loman aikana), niin käyttäytymisen muutos negatiiviseen suuntaan...ja puheet siitä, että yksin olisi parempi elää, kun ei saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Sitten minulle myös luvataan, että nyt hän ei pidä yhteyttä ja silti se taas tapahtuu.
(en ole kieltänyt, vaan toivonut ja kertonut siitä minkälaisia tunnekuohuja minulle tulee siitä, että asiat jotka on aiemmin ollut tärkeitä meille kahdelle henk.koht. ovat nyt myös avioliiton ulkopuolisen ja eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa käytäviä juttuja, eikä minun kanssa ja hän ei ole mikään terapeutti/ammattiauttaja, jonka hyväksyisin täysin)Valokuvia vaihdetaan eskarista teini-ikään. Eivät aikuistuneet ihmiset sellaista tee ystävinä.
Kaikki tuo viittaa siihen, että vaimosi on todella ihastunut, mutta tämä miespuolinen ei vielä ole luvannut mitään, kunhan pompottaa.
Jossain sanoit, että sinua pidetään itsestäänselvyytenä, niin pidetään vaikka itseltäsi ei siltä tunnu.
Tee hyvä mies muutama juttu ja katso miten vaikuttaa. Mene vaikka Esson baariin, tule myöhään kotiin ja vastaa kysymyksiin, että pohdittiin poikien kanssa (ai niin oli mukana pari naistakin) mun elämäntilannetta ja huomenna menen kaverin luo, sillä on jotain vaikeuksia.
Eli tee se itsestäänselvyys nyt todella kyseenalaiseksi, voi olla että keskustelukynnys alentuu. - Syö naista
Meillä on edetty jo siihen pisteesen, että ero on edessä. Suhteen alussa luulin todella löytäväni ihmisen johon luottaa, kerroin tämän puolisolleni ja sain vastaukseksi aviöerotilastojen prosenttiluvun. Lottamus suhteeseen meni, näinä kahtena vuotena itkin usein ja riidat päättyivät siihen että minä jäin tyhjän päälle. En enää uskaltanut kertoa tunteitani, riitoja ei ollut vähään aikaan ja juuri kun aloin luottaa, hän ilmoitti ettei tästä tule mitään. Vaikka suhde oli kokoajan paranemaan päin. Todella syö naista, minulla on maailma hajalla ja toinen nauttii elämästään. Olo on hyväksikäytetty. En tiedä onko tälläisella suhteella mahdollisuuksia edetä muuhun kun eroon.
Syö miestä kirjoitti:
Hyväksyisittekö kumppanin kertomisen toiselle ihastumisen kohteelle kaikki omat tunteet häntä kohtaan?
Entä tarve saada puhua hänen kanssaan lähes päivittäin?
Tarve osoittaa mustasukkaisuutta hänelle, jos hän keskustelee vast. sukupuolen kanssa?
Tarve vaihtaa valokuvia?
Tarve kertoa kuinka huonosti nykyisessä parisuhteessa menee ja kuinka vaikeaa on keskustella puolison kanssa, mutta hänen kanssaan helppoa?
Tarve kertoa ikäväänsä?
Kun minä toivoisin, että pitää väliin taukoa edes pari päivää tähän ystävään (edes loman aikana), niin käyttäytymisen muutos negatiiviseen suuntaan...ja puheet siitä, että yksin olisi parempi elää, kun ei saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Sitten minulle myös luvataan, että nyt hän ei pidä yhteyttä ja silti se taas tapahtuu.
(en ole kieltänyt, vaan toivonut ja kertonut siitä minkälaisia tunnekuohuja minulle tulee siitä, että asiat jotka on aiemmin ollut tärkeitä meille kahdelle henk.koht. ovat nyt myös avioliiton ulkopuolisen ja eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa käytäviä juttuja, eikä minun kanssa ja hän ei ole mikään terapeutti/ammattiauttaja, jonka hyväksyisin täysin)tosi rankalta tuntuu tollanen.miten ihmeessä jaksat.jos jo kauankin jatkunut.ei voi kun voimia toivottaa,ratkaisut itse tehtävä.ehkä ajan kanssa löytyy varmuus ratkaisusta.
- sadeviitta
vaihtoon??? kirjoitti:
Valokuvia vaihdetaan eskarista teini-ikään. Eivät aikuistuneet ihmiset sellaista tee ystävinä.
Kaikki tuo viittaa siihen, että vaimosi on todella ihastunut, mutta tämä miespuolinen ei vielä ole luvannut mitään, kunhan pompottaa.
Jossain sanoit, että sinua pidetään itsestäänselvyytenä, niin pidetään vaikka itseltäsi ei siltä tunnu.
Tee hyvä mies muutama juttu ja katso miten vaikuttaa. Mene vaikka Esson baariin, tule myöhään kotiin ja vastaa kysymyksiin, että pohdittiin poikien kanssa (ai niin oli mukana pari naistakin) mun elämäntilannetta ja huomenna menen kaverin luo, sillä on jotain vaikeuksia.
Eli tee se itsestäänselvyys nyt todella kyseenalaiseksi, voi olla että keskustelukynnys alentuu.Ohhoh, pikkuseikkahan tämä, mutta toki ystävistään pitää saada valokuvia olla! Minulla on kaikista ystävistä, sukupuolesta riippumatta, albumeissa kuvia ja keräämistä jatkan digiaikanakin.
Muuten olisin minäkin ehdottamassa syödylle miehelle ulkopuolista apua - ellei vaimo lähde, on se huono juttu, mutta voihan mies mennä yksinkin ja saada voimia ja neuvoja. Kaikkea hyvää sinulle! henkisesti!!!
jos vaimo kertoo suoraan tällaisia "juttuja", niin ei oo kaikki ihan kohdallaan rouvan päässä.
sehän on suuren luokan sadisti ja kaiken lisäks narsisti. kyllä sä fiksuna (tosin vähän epäilyttää, koska tuollaista kestät) miehenä paremman löydät. tai ainakin terveemmän. mä naisena sanon, et juokse mies kuule karkuun kovempaa ja pitemmälle tästä pipipäästä kun pääset.
voimia- on,
mutta toista ei voi omistaa.Molempia kaikilta osin tyydyttävä suhde on kullan arvoinen.Pitäisi uskaltaa puhua suoraan asioista.Sitten kun ero tulee rymisten- jos se tulee niin sitten ei puhuta pitkään aikaan..ehkä.Yritä nyt.
- Puikkonen
Itse olisin reagoinut ja rajusti jo iät ja ajat sitten, kun puolisoni olisi alkanut yhtäkkiä puhumaan erosta. Olisi saanut kyllä selittää ja tarkkaan mitä vihjailee ja miksi.
Vuosikausia jatkuva yksipuolinen pelottelu ja kiristäminen moisella tulevaisuuden kauhuskenaariolla ei todellakaan olisi mahdollista omassa suhteessani.
Nostaisin siis sinuna kissan pöydälle heti tänään ja pyrkisin kerran vielä pureutumaan sinne kumppanin eropuheiden taustoihin, syihin, MIKSI hän sellaista alvariinsa jauhaa ja mitä hän siitä muka saa. Osoittaisin myös selkeästi, että ne puheet loukkaavat minua, etenkin kun ne vaan jatkuu epämääräisinä eikä mitään konkreettista tapahdu.
Eihän hän sinua kummosesti arvosta, jos koko ajan vaan suunnittelee eroon pääsyä.
Ei ole sinun syysi jos hän ei vieläkään tiedä mitä haluaa, mutta ei sun tartte kestää hiljaa tollasta terrorisointia, joka pilaa ne hyvätkin hetket. Sille on laitettava piste.- Syö miestä
Eilen nostin...on vain niin huono pysymään siinä, kun toinen ei kestä kuulla totuutta siitä miltä minusta asiat tuntuvat.
Kerroin, että en enää jaksa avioerovihjailuja ja hänen puolustuksena oli, että ei hän avioeroa nyt mieti, vaan yksin elämistä, joka mielestäni on käytännössä sama asia.
Myöskin hän kysyi minulta, että vaadinko tosiaan, että hänen pitää päättää se asia nyt.
Siihen kerroin, että en kestä enää tätä ja haluan, että asiat muuttuu ja hänen pitäisi nyt vuosien jälkeen tehdä itselleen selväksi mitä hän haluaa, koska koen että elämäni menee hukkaan kuvitellessani, että meillä on yhteistä tulevaisuutta vielä pitkään. Näin se tuntuu epävarmalta. - Puikkonen
Syö miestä kirjoitti:
Eilen nostin...on vain niin huono pysymään siinä, kun toinen ei kestä kuulla totuutta siitä miltä minusta asiat tuntuvat.
Kerroin, että en enää jaksa avioerovihjailuja ja hänen puolustuksena oli, että ei hän avioeroa nyt mieti, vaan yksin elämistä, joka mielestäni on käytännössä sama asia.
Myöskin hän kysyi minulta, että vaadinko tosiaan, että hänen pitää päättää se asia nyt.
Siihen kerroin, että en kestä enää tätä ja haluan, että asiat muuttuu ja hänen pitäisi nyt vuosien jälkeen tehdä itselleen selväksi mitä hän haluaa, koska koen että elämäni menee hukkaan kuvitellessani, että meillä on yhteistä tulevaisuutta vielä pitkään. Näin se tuntuu epävarmalta.No siinähän se tuli sitten selväksi. Toivottavasti vastapuoli kuunteli mitä sanoit.
On helppoa uhitella ja heilua edestakas kun toinen antaa tehdä niin, mutta teorioiden muuttaminen käytännöksi vaatiikin paljon enemmän. Nyt häneltä on ikään kuin vaadittu sitä ja saa nähdä mihin hänestä on.
Jotakin hän nyt kovasti kuulostaa etsivän elämäänsä ja ikävä kyllä suhteenne ulkopuolelta, vaikka sisälläkin olisi tutkimuskenttää vielä yllin kyllin. - Syö miestä
Puikkonen kirjoitti:
No siinähän se tuli sitten selväksi. Toivottavasti vastapuoli kuunteli mitä sanoit.
On helppoa uhitella ja heilua edestakas kun toinen antaa tehdä niin, mutta teorioiden muuttaminen käytännöksi vaatiikin paljon enemmän. Nyt häneltä on ikään kuin vaadittu sitä ja saa nähdä mihin hänestä on.
Jotakin hän nyt kovasti kuulostaa etsivän elämäänsä ja ikävä kyllä suhteenne ulkopuolelta, vaikka sisälläkin olisi tutkimuskenttää vielä yllin kyllin."Jotakin hän nyt kovasti kuulostaa etsivän elämäänsä ja ikävä kyllä suhteenne ulkopuolelta, vaikka sisälläkin olisi tutkimuskenttää vielä yllin kyllin."
Ylläoleva tunteen/tosiasian/pelon oleminen päällä lähes päivittäin saa tuntumaan eronkin paremmalta, kuin pelko henkisestä romahtamisesta. - helmienkeli
Syö miestä kirjoitti:
"Jotakin hän nyt kovasti kuulostaa etsivän elämäänsä ja ikävä kyllä suhteenne ulkopuolelta, vaikka sisälläkin olisi tutkimuskenttää vielä yllin kyllin."
Ylläoleva tunteen/tosiasian/pelon oleminen päällä lähes päivittäin saa tuntumaan eronkin paremmalta, kuin pelko henkisestä romahtamisesta.Ymmärrän sinua. Puolisosi kuulostaa kertomiesi asioiden perusteella dominoivalta ja itsekkäältä.
Mikäli kertomasi on totta eikä liioiteltua, hän ei taida välittää sinun tunteistasi. Ei ainakaan osoita minkäänlaista empatiakykyä.
En itse kestäisi lainkaan tuollaisia asioita, joista kerrot. Itkisin jatkuvasti ja olisin vaatimassa mieheltäni selkeää valintaa. Muista, että rakkaus on TEKOJA, ei sanoja.
Tuollaisessa suhteessa minä joutuisin varmasti eroamaan ihan sen vuoksi, että kertomasi asioiden takia minä olisin varmasti hajonnut henkisesti.
Toivon, että jaksaisit pitää omia puoliasi etkä hylkäisi itseäsi, siis omia tunteitasi, ajatuksiasi. Sinä voit ja saat tuntea niin kuin tunnet.
Sinä selviät tästä. Varmasti. Vaimosi on se, joka menettää, mikäli ero tulee.
Toivon voimia ja siunausta elämääsi. - ......
helmienkeli kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Puolisosi kuulostaa kertomiesi asioiden perusteella dominoivalta ja itsekkäältä.
Mikäli kertomasi on totta eikä liioiteltua, hän ei taida välittää sinun tunteistasi. Ei ainakaan osoita minkäänlaista empatiakykyä.
En itse kestäisi lainkaan tuollaisia asioita, joista kerrot. Itkisin jatkuvasti ja olisin vaatimassa mieheltäni selkeää valintaa. Muista, että rakkaus on TEKOJA, ei sanoja.
Tuollaisessa suhteessa minä joutuisin varmasti eroamaan ihan sen vuoksi, että kertomasi asioiden takia minä olisin varmasti hajonnut henkisesti.
Toivon, että jaksaisit pitää omia puoliasi etkä hylkäisi itseäsi, siis omia tunteitasi, ajatuksiasi. Sinä voit ja saat tuntea niin kuin tunnet.
Sinä selviät tästä. Varmasti. Vaimosi on se, joka menettää, mikäli ero tulee.
Toivon voimia ja siunausta elämääsi.ihmisestä lutkaa tee, jos parisuhde ei tunnu siltä, mitä elämältään haluaa. Täällä ollaan aina tuomitsemassa ja solvaamassa niitä, jotka kyseenalaistaa sen, mikä on omalle elämälle parasta.
Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja jotta se toimisi, pitää molemmista tuntua hyvältä olla siinä suhteessa. Kiristäminen puolin tai toisin tappaa lopunkin mitä jäljellä on. - Onnimanni
...... kirjoitti:
ihmisestä lutkaa tee, jos parisuhde ei tunnu siltä, mitä elämältään haluaa. Täällä ollaan aina tuomitsemassa ja solvaamassa niitä, jotka kyseenalaistaa sen, mikä on omalle elämälle parasta.
Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja jotta se toimisi, pitää molemmista tuntua hyvältä olla siinä suhteessa. Kiristäminen puolin tai toisin tappaa lopunkin mitä jäljellä on.Ei se tee ihmisestä todellakaan lutkaa, jos haluaa tehdä onnettomalle elämälleen jotakin. Itse olen saman valinnan edessä, ja pitkään olen jo katsellut "sillä silmällä", että josko löytyisi vielä joskus joku, jonka kanssa voisin olla onnellinen. Olen aina ajatellut, että erota pitää ensin, ennenkuin ryhtyy uuteen suhteeseen, mutta se ei aina ole helppoa. Jos on ollut koko aikuisikänsä toisen kanssa, ja kuvioissa on vielä lapset, on todella turvaton ajatus lähteä yksin/lasten kanssa tyhjän päälle ilman tukea ja turvaa.
Itse löysin kiinnostavan ihmisen loppukesästä, joka tuntui todella mukavalta tyypiltä ja koin samankaltaisuutta hänen kanssaan. Ikävä kyllä hän ei ilmeisesti ollut ihan samaa mieltä, ja vielä varattukin. Tässä on nyt nähty välillä syksyn mittaan ja välillä oltu hiljaa pitkäänkin, mutta nyt koko homma kaatui siihen, kun kyseinen mies haluaa jatkaa suhdetta nykyiseen tyttöystäväänsä, vaikka tämä haikailee vanhan suolan perään ja luultavasti pitää nykyistään vain korvikkeena. Nyt minusta tuntuu, kuin samalla kertaa joutuisin käymään läpi tuplakärsimyksen. En jaksa nykyistäkään rakkaudetonta ja kiduttavaa suhdetta, jossa en saa arvostusta, hyväksyntää enkä rakkautta. Toisaalta, kun meillä on yhteinen lapsi, mietin jatkuvasti, että kuuluuko minun uhrata oman onneni lapseni onnen tähden? Olenko itsekäs, kun ajattelen vain omaa onneani? Toisaalta, onhan se lapsenkin onni, ettei hänen tarvitsisi kuunnella jatkuvaa riitelyä ja saada aivan väärää kuvaa parisuhteesta ja perheestä. Näin ystäväni minulle vakuuttaa jatkuvasti. Mutta tuntuu, että kuuntelen häntä vähän liikaa ja annan johdatella itseäni.
Niiiiiin pihalla.......... - Mikäs siten
Onnimanni kirjoitti:
Ei se tee ihmisestä todellakaan lutkaa, jos haluaa tehdä onnettomalle elämälleen jotakin. Itse olen saman valinnan edessä, ja pitkään olen jo katsellut "sillä silmällä", että josko löytyisi vielä joskus joku, jonka kanssa voisin olla onnellinen. Olen aina ajatellut, että erota pitää ensin, ennenkuin ryhtyy uuteen suhteeseen, mutta se ei aina ole helppoa. Jos on ollut koko aikuisikänsä toisen kanssa, ja kuvioissa on vielä lapset, on todella turvaton ajatus lähteä yksin/lasten kanssa tyhjän päälle ilman tukea ja turvaa.
Itse löysin kiinnostavan ihmisen loppukesästä, joka tuntui todella mukavalta tyypiltä ja koin samankaltaisuutta hänen kanssaan. Ikävä kyllä hän ei ilmeisesti ollut ihan samaa mieltä, ja vielä varattukin. Tässä on nyt nähty välillä syksyn mittaan ja välillä oltu hiljaa pitkäänkin, mutta nyt koko homma kaatui siihen, kun kyseinen mies haluaa jatkaa suhdetta nykyiseen tyttöystäväänsä, vaikka tämä haikailee vanhan suolan perään ja luultavasti pitää nykyistään vain korvikkeena. Nyt minusta tuntuu, kuin samalla kertaa joutuisin käymään läpi tuplakärsimyksen. En jaksa nykyistäkään rakkaudetonta ja kiduttavaa suhdetta, jossa en saa arvostusta, hyväksyntää enkä rakkautta. Toisaalta, kun meillä on yhteinen lapsi, mietin jatkuvasti, että kuuluuko minun uhrata oman onneni lapseni onnen tähden? Olenko itsekäs, kun ajattelen vain omaa onneani? Toisaalta, onhan se lapsenkin onni, ettei hänen tarvitsisi kuunnella jatkuvaa riitelyä ja saada aivan väärää kuvaa parisuhteesta ja perheestä. Näin ystäväni minulle vakuuttaa jatkuvasti. Mutta tuntuu, että kuuntelen häntä vähän liikaa ja annan johdatella itseäni.
Niiiiiin pihalla..........Paras kun lähdet vaan lätkimään etkä kiusaa miestäsi. Miehesi kyllä löytää pian uuden eikä varmasti saa ainakaan huonompaa .Jätä lapsesi miehellesi hänellä on parempi koti miehesi luona kuin sinun kanssa vaikka asuisitte paratiisissa .
- Brewer
olisiko kumppanisi valmis selvittämään asiaa terapautin tms. parisuhdeneuvojan kanssa? Asia tuntuu ainakin sinulle olevan sen verran iso ongelma että sellaiseen saattaisi olla syytä.
Tietty jos halua tuohon ei ole niin jotainhan sekin sitten kertoo.
/B - ero tuli
Sano sille, että nyt sitten erottaan, eikä tätä tarvitse tämän pitempään vatvoa! Siinä sinäkin sitten näät, onko se eukko tosissaan. Ei tuollaista painostusta pidä vuosikausia katsella. Lopeta se pelaaminen omalta osaltasi.
- cornwell-81
Niin, nyt vaan kova kovaa vastaan! Ajattelepa asiaa ulkopuolisena. Sietäisitkö tuollaista joltakin toiselta ihmiseltä, tai miltä sinusta tuntuisi, jos esim. ystäväsi kertoisi omasta suhteestaan tuollaista, mitä itse juuri kuvailit? Et varmasti sietäisi, etkä sietäisi ystäväsi puolestakaan.
Sano, että se yhteydepito muihin loppuu nyt tai sitten teidän suhteestanne loppuu kaikki. Tee jotain, älä anna kohdella itseäsi noin! - todella kurjalta.
Ulkopuolisena kuulostaa siltä, että vaimosi etsii liittonne ulkopuolelta jotain sellaista, jota hän kuvittelee jonkin toisen tarjoavan sinua enemmän.
Todennäköisesti hän on tavannut uuden miehen, joka tuntuu täyttävän kaikki hänen tarpeet. Hän voi olla jopa hiukan rakastunutkin. Nyt hän miettii irtipääsyä sinusta. Ilmeisesti kuitenkaan uusikaan mies ei ole valmis heittäytymään tähän suhteeseen, siksi vaimosi empii.
Vaimosi pitäisi haikailun sijaan miettiä mitä hän todella haluaa elämältään. Yksin asuminen jossakin kurjassa yksiössä (varsinkin jos on lapsia) on perhe-elämään tottuneelle oikeasti todella ankeaa ja kurjaa. Siitä on romantiikka kaukana.
Vaimon on tehtävä valinta, joko sinä tai uusi ihastus. Kahta ei voi samaan aikaan pitää varpaillaan. Jos hän valitsee sinut, yrittäisin saada hänet käymään jossakin parisuhdeneuvojan luona, jossa asioita voisi setviä puolueettomalla maaperällä.
Onko teillä yhteisiä harrastuksia tms.? Tähän positiiviseen puoleen kannattaisi panostaa. Yritä tutustua johonkin sellaiseen asiaan, joka häntä kiinnostaa, vaikka se ei itseäsi liikuttaisi vähääkään. Tällä tavalla voit osoittaa rakkautta vaimoasi kohtaan.
Sinun kannattaisi myös vuorostasi tutustua muihinkin ihmisiin. Käy ulkona ja tapaa omia ystäviäsi. Ei kannata liikaa takertua yhteen ihmiseen, vaikka se olisi vaimosi. Sellainen tukahduttaa pitemmän päälle myös parisuhdetta.
Minun neuvoni on siis: valinta, parisuhdeneuvontaa, yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnon kohteita, omia ystäviä/omia harrastuksia.
15 vuoden avioliittokokemuksella sanoisin että pitkään suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Siihen voi kuulua myös ulkopuolisia ihastumisia, joiden ei kuitenkaan välttämättä tarvitse johtaa eroon.
Loppujen lopuksi kyse on itsensä etsimisestä, joka vain valitettavasti usein tapahtuu ihmisillä eri tahtiin. - mies mietti eroa
Meillä oli niin päin, että mies mietti eroa lähes 3 vuotta. Lopulta tilanne ajautui siihen, että mies alkoi kiusata minua, jotta minä jättäisin hänet, koska hän ei uskaltanut itse jättää. Lisäksi hän halusi minusta syntipukin, eli sen, joka on lähtenyt ja jättänyt. Lopulta hän pyysi, että sovitaan niin, että minä olen lähtenyt ja jättänyt. Siinä vaiheessa minulle oli ihan sama, koska mies oli jo halunnut suhteen päättyvän ja oli miettinyt, että jos löytäisi joskus paremman naisen kuin minä, siis mieluummin rikkaamman... Ei hän ole tänä päivänäkään tosin ketään löytänyt, mutta itse olen mennyt naimisiin ja elän onnellisesti suhteessa...
Minä siis otin miehen puolesta syyt niskoille ja olin muka se, joka halusi jättää, vaikka alunperin olin eroa vastaan ja mies halusi suhteen poikki, mutta ei uskaltanut jättää... Kyse oli kuitenkin yli 30-v miehestä, että aika raukkamaista. - 50-villitys
Oon tässä jo pohtinut omaa tulevaa eroa yli 10-vuotta,se minkätakia oon kinnannut täs helevetis,
on se jotta haluan ottaa opiksi jotten olsi siinä
maharollises seuraavas ihimissuhtees yhtä tyhymä kuin oon täs ollut.Oon viimeiset 12-vuotta läpikäynyt omaa elämää ja kattonut kaappiihin vetäen
luurangot esiin ja oon oppinut ymmärtämähän ittiäni
kuka todellakin oon(muutakin kuin nimi paperilla) ja mitä elämältä haluan.Tähän prosessihin en oo saanut
siipalta tukea enää aikoohin, ehkä alussa hiukan, pelekkää vittuulua vain.Kompastuskiveksi tuli se kun minä alakasin muuttua ja toinen ei lähtenytkään prosessiihin mukahan.Eronsiemen kylyvettihin -97 vuonna kun hän painosti taloonremppahan kun koin asiaa kohtaan suurta vastenmielisyyttä,hän tuumas jotta son avioero jos
remppaa ei teherä.Velekaannuun siinä pirusti,kust.arvio meni 1,5 kertaiseksi,burnutti iski päälle, EU toi epävarmuutta ja työterveys alakoo mennä (tänävuonna n.5kk sairaslomaa), lisäksi joudun kantamahan veloosta aivan yksin vastuun,toinen ei siihen oo osallistunu vaikka töis käyykin.Henkinen paine on ollu kova,joskus aamulla herätes aattelin ,jaksaasko vielä tämän päivän vai tappaasko ittensä.Näiren vuosien aikana
läheisyys ja hellyys on muisto vain,viimmeesestä
seksistä on 2-vuotta ja samassa makuuhuonehes nukkumisesta on lyhkääsiä jaksoja lukuhunottamatta
vuosia.Ollahan hypätty parisuhure jutut ja perheasiaanneuvottelukeskukses tie mustalla kuralla ja mun aloottehesta. Oon torennu notta tästä "ei tuu enää lasta ei paskaa",on tämä sen verran karrelle palanutta touhua.Ensi se avioero
oli mulle uhka ja nyt kun sitä vuosia ajatellehena
oon valamis siihen ja kun otin asian puheeksi niin toinenpas ei ottanukkaan kuulevahan korvahan,
eikä halua erota.Mutta siitä huolimata oon päätöksen teheny ja sanonu toiselle että kuppi on nyt piripinnas,mä en kärsi oikeen palio ylimääräästä kun eropaperit lähtöö.3vanhinta opiskeloo maailmalla ,enää nuorin on kotona ja vain tämä pikkuusen enää jarruttaa eropaperien jättämistä.Hulluksi täs olis tullu jos ei olsi harrastuksia ,hyviä ihimissuhteeta ja huumoria ollu tai ollu aina menos ja pois kotoa.Siitä huolimata en oo vielä syriähyppyä teheny vaikka siihenki olis ollu tilaasuus.On tuntunu hyvältä,ku
joku aina joskus sanoo,notta oot kova jätkä ku oot
tuon kaiken kestäny. Sanon vain jotta liikaaki oon täs vetkutellu oman itteni kustannuksella tämän eron kans mutta opiksi oon halunnu ottaa.
Ja vanaha pohojalaanen sanonta tähänkin sopii:"parempi kerta rysäys kuin ikuunen narina" - tuollainen jahkaajaämmä
on vain mennyt mieheen luottamus, usko ja arvostuskin aikalailla 100%:sti...
Mies on itse ensin käyttäytynyt täysin sattumanvaraisella, välinpitämättömällä ja itsekeskeisellä tavalla (henkinen väkivalta ja myös fyysistä). Pyysin tähän käyttäytymiseen muutosta niin hyvin kuin pystyin ja niillä keinoilla, joita minulla oli. Minä myös väsyin ihan silminnähden, mutta mies ei tätä huomannut. Tulosta ei tullut ennen kuin sanoin, että nyt on erottava, ei tästä tule mitään...
Tässä vaiheessa vasta miehen korvat aukenivat, minä olinkin olemassa, minulla oli tahto ja tunteet ja kaikki muu. Mies lupasi muuttua ja muuttuikin välittömästi... Olen tästä muutoksesta edelleen täysin lumiukkona pihalla. Minulla ei ole mitään selitysmallia tarjolla miehen törkeälle käytökselle, en oikein usko, että se olisi täysin ohimenevää (jolloin uskoa tulevaisuuteen olisi) vaan on kyse luonteesta ja kasvatuksesta (miehen perheessä on samoja käyttäytymismalleja)
minä en siis yksinkertaisesti osaa luottaa mieheen ja mielestäni parempi olisi erota (paitsi lapsen kannalta) ja niin mies "kiikkuu löysässä hirressä". Jos tämä suhde on jatkuakseen ja joskus tulema hyväksi minun on saavutettava tai saatava takaisin vanha hyvä asemani tässä yhteiskunnassa: eli hyvä työpaikka, kaveripiiri, taloudellinen turva (velat pois ja säästöjä kasaan). Siis turvattava se, että pärjään KAIKISSA tilanteissa yksin erinomaisesti jos mies taas kääntää takkinsa
Väärinhän se on jatkuvasti erosta puhua, mutta mitä sinä miekkonen olet tehnyt, että asiat ovat tuossa pisteessä vai oletko tehnyt mitään??- kun näissä
viesteissä ei sanota sanallakaan siitä, miten ap on tähän tilanteeseen joutunut???
Naisella on selvästi jokin ongelma, jota jahkailee paljon.. Siis pinnan alla jokin muukin kuin "ei ole kivaa, haluan jotain fantsumpaa"
minä joka pidän myös miestä löysässä hirressä olen menettänyt myös kykyni empatiaan, koska sitä ei ole mieheltä tippunut:
- iivaa, pilkkaa ja naurua jos teen jonkin virheen tai en muista jotain
- jatkuva nalkutus, naputus ja minun tekemien asioiden seuraaminen ja kommentointi (paskallakaan ei saa käydä ilman ettei sitä tiedettäisi ja kommentoitaisi)
- jos olen pyytänyt apua sitä ei saa ja siihenkin liitetään jokin pilkka mukaan
- meidän perheen asioita hoidetaan lapsuuden perheen kanssa
- miestä kyllä pitää auttaa (ja tykkäänkin ystävällisesti auttaa toista jos apua nätisti pyydetään) mutta tämä ei toimi vastavuoroisesti
- jos kerron jotain itsestäni se otetaan vastaan syytöksenä miestä kohtaan
- ai niin on minut leimattu jo hulluksikin,
- kaikki ongelmat ovat vain minun omia (esim. anopin puuttuminen meidän elämään!!)
Eli koko parisuhde on ihan kummallinen lähtökohdiltaan ja nyt se pitäisi simbsalabim olla taas kunnossa!!! Minä en kyllä ole vain pysynyt kärryillä lainkaan - Terästä vai savea
kun näissä kirjoitti:
viesteissä ei sanota sanallakaan siitä, miten ap on tähän tilanteeseen joutunut???
Naisella on selvästi jokin ongelma, jota jahkailee paljon.. Siis pinnan alla jokin muukin kuin "ei ole kivaa, haluan jotain fantsumpaa"
minä joka pidän myös miestä löysässä hirressä olen menettänyt myös kykyni empatiaan, koska sitä ei ole mieheltä tippunut:
- iivaa, pilkkaa ja naurua jos teen jonkin virheen tai en muista jotain
- jatkuva nalkutus, naputus ja minun tekemien asioiden seuraaminen ja kommentointi (paskallakaan ei saa käydä ilman ettei sitä tiedettäisi ja kommentoitaisi)
- jos olen pyytänyt apua sitä ei saa ja siihenkin liitetään jokin pilkka mukaan
- meidän perheen asioita hoidetaan lapsuuden perheen kanssa
- miestä kyllä pitää auttaa (ja tykkäänkin ystävällisesti auttaa toista jos apua nätisti pyydetään) mutta tämä ei toimi vastavuoroisesti
- jos kerron jotain itsestäni se otetaan vastaan syytöksenä miestä kohtaan
- ai niin on minut leimattu jo hulluksikin,
- kaikki ongelmat ovat vain minun omia (esim. anopin puuttuminen meidän elämään!!)
Eli koko parisuhde on ihan kummallinen lähtökohdiltaan ja nyt se pitäisi simbsalabim olla taas kunnossa!!! Minä en kyllä ole vain pysynyt kärryillä lainkaanJäi kiinnostamaan tuo löysässä hirressä roikkuminen -eipä taida olla sitten niin harvinaista kuin omasta mielestä tuntuu...
Meidän tarinaa: avoliittoa takana 13 vuotta, 2 koluikäistä lasta, talo, 2 autoa, työpaikat -kaikki pitäis olla kunnossa ja minusta voisi nyt nauttia elämästä ja vaikka matkustella yhdessä...
Mutta: isäntä sai pari vuotta sitten syksyllä jonkun "viruksen", ilmoitti haluavansa erota. Se oli meikäläiselle kuin isku palleaan, mies oli aina ollut kunnollinen perheenisä ja pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellä. Seksiäkin oli, tosin ehkä hieman harmaata sunnuntai-aamujen peiton pölistelyä. Molemmat oli olleet kovilla työn ja talon velkojen kanssa, painoakin oli päässyt kertymään molemmille muutama lisäkilo.
Kysyessäni syytä mies ilmoitti ettei välitä minusta enää, olen paksu, lehmä, idiootti ym.
Ennen ei ollut minusta pahaa sanaa sanonut. Luulin, että hän on tullut hulluksi tai masentunut.
Tilanne on nyt jatkunut pari vuotta. Mies muutti eri huoneeseen ja alkoi mennä kuin päätön kana.
Joka viikonloppu pois kotoa; matkoja, saunailtoja, lopulta ei enää ilmoitellut ja piti reissuissa kännykkää kiinni. Viime kesä meni aivan erillään. Näin sattumalta hotellilaskun; hän oli ollut kesällä 3 yötä jonkun naisen kanssa hotellissa. Sen tiedon jälkeen kirjoitin lyhyen tekstarin: mikset heti sanonut että syynä on toinen nainen, muuta sen luo!
Eipä oo ukko vieläkään muuttanut. Kulkee kuin varjo ovissa ja puhumattomissa väleissä ollaan. Lapsia isä kohtelee prinsessoina ja hemmottelee minkä taitaa. Minä olen ilmaa, seksiä tai läheisyyttä ei ole ollut 1,5 vuoteen Ikää miehellä 38v.
Mutta: en ole vielä pannut taloa myyntiin lasten koulujen takia. En ole myöskään lähtenyt eikä minulla ole toista. Tulijoita olisi kyllä kesällä ollut. Jotenkin vaan tuntuu että tämä menee ohi..
Meneeköhän se? -mies totesi kerran mulle: Hanki elämä! -hän ilmeisesti jatkaisi näin maailman tappiin asti? -olen saanut tukea perheneuvojalta. - Leijonamieli
Kyllä sitä hirttosilmää pitää kiristää tai hirttäydyt itse köyteesi.Siippas oppii pian uhkailuilles ja se menettää tehonsa,kokemusta on.
Yksi askel on se kun näytät avioeropaperia,että tältä se näyttää ja siinä ei tarvitse olla kuin toisen nimi.Arvatkaa vain, kuinka monta tyhjää kaavaketta toinen on repinyt.Olen sanonut,että kyllä näitä kaavakkeita käräjäoikeuden neuvonnassa riittää,ettei tämä se viimeinen ollut. Se miksi eroasiasta kannattaa kumminkin puhua on että se on myös mahdollisuus uuteen eikä maailmanloppu.
- Nonverbaalista viestintää m...
Hei sinä SYÖ MIESTÄ
Luin koko tarinasi, sen mitä tänne kirjoittanut oot. Pahalta tuntuu....
Meidän tilanne on vähän samanlainen mutta outo sillä tavalla että ei puhuta vaan pitää yrittää lukea nonverbaalisia viestejä.
Olen itse nainen ja mies on ollut outo ja yli 5 vuoden ajan. Jatkuva napina kaikesta ja välillä melkein nyrkit heiluu kun raivoaa pienistäkin asioista. Seksi ja läheisyys on puuttunut nuo 5v ja olen kuten sinäkin saamaton tekemään asian eteen mitään. Sinulla ei kai ole lapsia kotona mutta minulla vielä on 10v. Em. kai hidastaa lähtemistä. Olen käynyt keskusteluissa itsekseni ja tehnyt eroprosessia mielessäni. Pelkään keskustellakin aiheesta koska miehelläni väkivaltaisia piirteitä. Meillä siis viestitään vain nonverbaalisti joka vieläkin rankempaa kuin se, että puhuttaisiin vaikka sitten riideltäisiin.... Jaksamista sinulle ja hyviä päätöksiä, suuntaan tai toiseen.... Tarjoan olkapäätäni jos niin haluat!- Syö miestä
Pahoittelen etten vastannut aiemmin... luulin (taas), että meillä menee parempaan suuntaan, mutta eilen kysyin vaimolta syitä muutamiin asioihin, jotka saavat aikaan minulle pahaa mieltä(olin siis yrittänyt olla 2 viikkoa sellaisista hiljaa).En syyttänyt, vaan kerroin huutamatta epäkohdat siten kuin minä ne tunsin ja kysyin, että mistä tällaiset asiat johtuu ja olenko väärässä.
Kommunikaatio taitoni on ilmeisesti ruostuneet, koska saman tien hän huutamalla sanoi, ettei hyväksy tuollaista syyttelyä ja että hän lähtee ja häipyi ulos.
Hän siis palasi samoihin kuvioihin, eli lähdöllä uhkailuihin, joiden olen kertonut loukkaavan minua erittäin paljon.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan asiat selviksi toisia syyttämättä ja loppuun asti, oli kyse avioerosta tai ei. En jaksa epätietoisuutta hänen tunteista minua kohtaan.
Meillä on useampikin lapsi ja olen kertonut vaimolle, että lasten vuoksi en halua parisuhteessa hänen kanssaan elää, vaan siihen tarvitaan molemminpuolista rakkautta. Se meillä käsittäkseni vielä toimii, että emme pura pahaa oloa lapsiin tai emme yritä saada lasta äitiään tai isää vastaan. Molemmille on selvää, että eron mahdollisesti tapahtuessa lapsille ei tule uutta isää tai äitiä, vaan pienimmätkin tietävät miten asia on.
Puhuit väkivaltaisista piirteistä, joita meillä on puolison puolelta ollut useampia (ei pelkkää uhkailua, vaan käsiksi käymistä myös), jotka olen ottanut omaksi syyksi, kun kerta olen ollut niin ärsyttävä ihminen hänelle. Itselläni tällainen on ollut tuntematon piirre, kunnes kerran näistä asioista riidellessämme hän yllättäen alkoi haukkua ja nimitellä eräällä minun luonteenpiirteellä/sairaudella, josta olen lähes kokonaan päässyt eroon.
Eräs tavara lensi seinään ja pieniä lasinsirpaleita putosi hänen päälleen ilman vahinkoa. Säikähdin itsekin tekoani, mutta 1:20 / 10v ja sekin vahingossa. On meillä tavaroita hajonnut ennenkin, mutta ei toisen lähellä. :(
Tuo ainoa asia, jota minun puolelta voisi väkivaltaiseksi käytökseksi sanoa ilmeisesti tuhoaa liittomme, vaikka sen jälkeen muistutin häntä useista asioista mitä hän on äkkipikaistuksissaan minulle tehnyt ja siten, että osa on myös käynyt kipeää.
Nyt hän kuulemma pelkää, että keskustellessamme teen samanlaista uudelleen, vaikka kadun tekoani ja tekisin mitä vain, että saisin sen tekemättömäksi. Miksi minua kohtaan saa tehdä mitä vain, mutta jos minä erehdyn tekemään saman suuntaista, niin olen tehnyt jotain peruuttamatonta.
Minulle on aivan sama, vaikka huonoksi mennyt parisuhteemme olisi minun syy, mutta haluan, että selvittäisimme sen, millä se saadaan kuntoon.
Mikäli toinen on sitä mieltä, että kuntoon sitä ei voi saada, niin ottakoon eron. Miksi kiusata itseään tai molempia huonolla suhteella?
Pahalta tuntuu sinunkin tilanne. Oletko kokeillut kirjeen kirjoittamista miehellesi? Pyydät tietenkin hänet kirjoittamaan takaisin, jolloin tilanteen käsittely voi olla rauhallisempaa. Jaksamista sinullekin.
PS.
Tekstini määrästä päätellen olen kaivannut ihmistä, kenelle puhua näistä. ;)
Kiitos virtuaaliolkapäästä, jota tarjosit!
Joskus tuntuu, että kaipaisi fyysista sellaista, koska en osaa puhua näistä olemassa oleville ystäville. - en elättele enää toiveita....
Syö miestä kirjoitti:
Pahoittelen etten vastannut aiemmin... luulin (taas), että meillä menee parempaan suuntaan, mutta eilen kysyin vaimolta syitä muutamiin asioihin, jotka saavat aikaan minulle pahaa mieltä(olin siis yrittänyt olla 2 viikkoa sellaisista hiljaa).En syyttänyt, vaan kerroin huutamatta epäkohdat siten kuin minä ne tunsin ja kysyin, että mistä tällaiset asiat johtuu ja olenko väärässä.
Kommunikaatio taitoni on ilmeisesti ruostuneet, koska saman tien hän huutamalla sanoi, ettei hyväksy tuollaista syyttelyä ja että hän lähtee ja häipyi ulos.
Hän siis palasi samoihin kuvioihin, eli lähdöllä uhkailuihin, joiden olen kertonut loukkaavan minua erittäin paljon.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan asiat selviksi toisia syyttämättä ja loppuun asti, oli kyse avioerosta tai ei. En jaksa epätietoisuutta hänen tunteista minua kohtaan.
Meillä on useampikin lapsi ja olen kertonut vaimolle, että lasten vuoksi en halua parisuhteessa hänen kanssaan elää, vaan siihen tarvitaan molemminpuolista rakkautta. Se meillä käsittäkseni vielä toimii, että emme pura pahaa oloa lapsiin tai emme yritä saada lasta äitiään tai isää vastaan. Molemmille on selvää, että eron mahdollisesti tapahtuessa lapsille ei tule uutta isää tai äitiä, vaan pienimmätkin tietävät miten asia on.
Puhuit väkivaltaisista piirteistä, joita meillä on puolison puolelta ollut useampia (ei pelkkää uhkailua, vaan käsiksi käymistä myös), jotka olen ottanut omaksi syyksi, kun kerta olen ollut niin ärsyttävä ihminen hänelle. Itselläni tällainen on ollut tuntematon piirre, kunnes kerran näistä asioista riidellessämme hän yllättäen alkoi haukkua ja nimitellä eräällä minun luonteenpiirteellä/sairaudella, josta olen lähes kokonaan päässyt eroon.
Eräs tavara lensi seinään ja pieniä lasinsirpaleita putosi hänen päälleen ilman vahinkoa. Säikähdin itsekin tekoani, mutta 1:20 / 10v ja sekin vahingossa. On meillä tavaroita hajonnut ennenkin, mutta ei toisen lähellä. :(
Tuo ainoa asia, jota minun puolelta voisi väkivaltaiseksi käytökseksi sanoa ilmeisesti tuhoaa liittomme, vaikka sen jälkeen muistutin häntä useista asioista mitä hän on äkkipikaistuksissaan minulle tehnyt ja siten, että osa on myös käynyt kipeää.
Nyt hän kuulemma pelkää, että keskustellessamme teen samanlaista uudelleen, vaikka kadun tekoani ja tekisin mitä vain, että saisin sen tekemättömäksi. Miksi minua kohtaan saa tehdä mitä vain, mutta jos minä erehdyn tekemään saman suuntaista, niin olen tehnyt jotain peruuttamatonta.
Minulle on aivan sama, vaikka huonoksi mennyt parisuhteemme olisi minun syy, mutta haluan, että selvittäisimme sen, millä se saadaan kuntoon.
Mikäli toinen on sitä mieltä, että kuntoon sitä ei voi saada, niin ottakoon eron. Miksi kiusata itseään tai molempia huonolla suhteella?
Pahalta tuntuu sinunkin tilanne. Oletko kokeillut kirjeen kirjoittamista miehellesi? Pyydät tietenkin hänet kirjoittamaan takaisin, jolloin tilanteen käsittely voi olla rauhallisempaa. Jaksamista sinullekin.
PS.
Tekstini määrästä päätellen olen kaivannut ihmistä, kenelle puhua näistä. ;)
Kiitos virtuaaliolkapäästä, jota tarjosit!
Joskus tuntuu, että kaipaisi fyysista sellaista, koska en osaa puhua näistä olemassa oleville ystäville.Hei, sinä, tuntematon ystävä!
Edelleen, kun luen tekstejäsi, minusta tuntuu hyvälle, kun sentään asioista keskustellaan. Katsoin kerran Dr Philin ohjelmaa tv:stä, jossa käsiteltiin avioeroasioita. Siinä hän sanoi (minulla on siis vielä paljon edessä) että asia on käytävä tunnetasolla läpi perusteellisesti, jota sinä ja vaimosi teette koko ajan. Meillä kun asioista ei puhuta ollenkaan vaan tilanne on tukkoinen koko ajan (ehkä siitäkin syystä että tytär on melkein aina kotona, suojakilpenä) niin sellainen ahdistaa hirveän paljon. Olen kyllä viime aikoina puhunut ja puhunut, on onneksi muutama hyvä ystävä, jolle puhun. Naiset tekevät sellaista kai herkemmin, miehet taas ei.
Helpottaa edes hiukan kun saa purkautua jollekin ja tekee olon rauhallisemmaksi. Meidän tilanteessamme (ei puhuta) kun voisi sattua mitä vain, puhumaton mies voi olla arvaamaton...
Vaikka käymäsi "keskustelut" vaimon kanssa ovat rankkoja, ovat ne varmasti kuitenkin tarpeellisia. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että vaimosi liioittelee kun kerroit tästä yhdestä tapaturmasta... Auttaa toivoisin voivani, mutta en osaa kun en tunne tilannettasi/asioiden taustaa paremmin enkä ole mikään ammattiauttajakaan.
Toivon, oli ratkaisu mikä tahansa, että se tyydyttäisi molempia osapuolia ja kaikkia muita perheenjäseniä. En itse jaksa rakkaudettomassa, tunteettomassa liitossa enää kauan. Ehdottamasi kirjeen kirjoittaminen tuskin meillä toimii... mies on jo tähän asti sanonut kaikesta, mitä sanon hänelle, että lakkaa puhumasta "puuta heinää".... Jotenkin hän kieltää koko ongelman, ottaa koville kai ettei homma toimi, perinteinen suomalainen kun on - ei puhu, ei pussaa.
Lämmin ajatus ja hali! t. kohtalotoverisi - Tintti
Syö miestä kirjoitti:
Pahoittelen etten vastannut aiemmin... luulin (taas), että meillä menee parempaan suuntaan, mutta eilen kysyin vaimolta syitä muutamiin asioihin, jotka saavat aikaan minulle pahaa mieltä(olin siis yrittänyt olla 2 viikkoa sellaisista hiljaa).En syyttänyt, vaan kerroin huutamatta epäkohdat siten kuin minä ne tunsin ja kysyin, että mistä tällaiset asiat johtuu ja olenko väärässä.
Kommunikaatio taitoni on ilmeisesti ruostuneet, koska saman tien hän huutamalla sanoi, ettei hyväksy tuollaista syyttelyä ja että hän lähtee ja häipyi ulos.
Hän siis palasi samoihin kuvioihin, eli lähdöllä uhkailuihin, joiden olen kertonut loukkaavan minua erittäin paljon.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan asiat selviksi toisia syyttämättä ja loppuun asti, oli kyse avioerosta tai ei. En jaksa epätietoisuutta hänen tunteista minua kohtaan.
Meillä on useampikin lapsi ja olen kertonut vaimolle, että lasten vuoksi en halua parisuhteessa hänen kanssaan elää, vaan siihen tarvitaan molemminpuolista rakkautta. Se meillä käsittäkseni vielä toimii, että emme pura pahaa oloa lapsiin tai emme yritä saada lasta äitiään tai isää vastaan. Molemmille on selvää, että eron mahdollisesti tapahtuessa lapsille ei tule uutta isää tai äitiä, vaan pienimmätkin tietävät miten asia on.
Puhuit väkivaltaisista piirteistä, joita meillä on puolison puolelta ollut useampia (ei pelkkää uhkailua, vaan käsiksi käymistä myös), jotka olen ottanut omaksi syyksi, kun kerta olen ollut niin ärsyttävä ihminen hänelle. Itselläni tällainen on ollut tuntematon piirre, kunnes kerran näistä asioista riidellessämme hän yllättäen alkoi haukkua ja nimitellä eräällä minun luonteenpiirteellä/sairaudella, josta olen lähes kokonaan päässyt eroon.
Eräs tavara lensi seinään ja pieniä lasinsirpaleita putosi hänen päälleen ilman vahinkoa. Säikähdin itsekin tekoani, mutta 1:20 / 10v ja sekin vahingossa. On meillä tavaroita hajonnut ennenkin, mutta ei toisen lähellä. :(
Tuo ainoa asia, jota minun puolelta voisi väkivaltaiseksi käytökseksi sanoa ilmeisesti tuhoaa liittomme, vaikka sen jälkeen muistutin häntä useista asioista mitä hän on äkkipikaistuksissaan minulle tehnyt ja siten, että osa on myös käynyt kipeää.
Nyt hän kuulemma pelkää, että keskustellessamme teen samanlaista uudelleen, vaikka kadun tekoani ja tekisin mitä vain, että saisin sen tekemättömäksi. Miksi minua kohtaan saa tehdä mitä vain, mutta jos minä erehdyn tekemään saman suuntaista, niin olen tehnyt jotain peruuttamatonta.
Minulle on aivan sama, vaikka huonoksi mennyt parisuhteemme olisi minun syy, mutta haluan, että selvittäisimme sen, millä se saadaan kuntoon.
Mikäli toinen on sitä mieltä, että kuntoon sitä ei voi saada, niin ottakoon eron. Miksi kiusata itseään tai molempia huonolla suhteella?
Pahalta tuntuu sinunkin tilanne. Oletko kokeillut kirjeen kirjoittamista miehellesi? Pyydät tietenkin hänet kirjoittamaan takaisin, jolloin tilanteen käsittely voi olla rauhallisempaa. Jaksamista sinullekin.
PS.
Tekstini määrästä päätellen olen kaivannut ihmistä, kenelle puhua näistä. ;)
Kiitos virtuaaliolkapäästä, jota tarjosit!
Joskus tuntuu, että kaipaisi fyysista sellaista, koska en osaa puhua näistä olemassa oleville ystäville.Voi meitä näyttää olevan enemmän tai vähemmän löyhässä hirressä roikkuvia. Miellä on 16 v avioliitto ja nyt tuli ongelmia molempien puhumattomuuden takia. Pienistä asioista kasvaa isoja ja ajaudutaan eroon. Toisaalta on hyvä kun ei erota lopullisesti, mutta kun ei tiedä mennäänkö enää yhteen, mitä toinen ajattelee jne. Olisi kaikkein tärkeintä että opetellaan puhumaan. on kyllä hirveää jos toinen viskaa syyn aina toisen niskoille ja syyttelee, se ei ole oikein eikä vie asioita mihinkään. Mitä ihminen sillä oikein ajaa takaa: yrittää saada toisen tekemään ratkaisua, johon ei itse pysty?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli306282Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144744Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle413304IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm623141Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3601760Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek111578- 721408
Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861368Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2411318- 831229