Eläkkeelle siirtyminen on aina uusi vaihe elämässä. Kuviot muuttuvat, työ-, ja työkaverit jäävät, päivärytmi muuttuu totaalisesti.
Luin Matti J Kurosen kirjan Vihdoinkin kahden, josta jäi mieltäni askarruttamaan, onko eläkkeelle jääminen ankara ilo vai suru. Kirjan kirjoittajallekin näytti tulevan elämään haku päällä vaihe. Mikä olen nyt kun työelämä on taaksejäänyttä, voiko vaimo täyttää kokonaan sen tyhjiön?
Ihmisten kohtalot ovat niin moninaiset. Eläköitymisen kynnyksellä tapahtuu monenlaisia muutoksia, parisuhde tulee joko kiinteämmäksi tai etäännytään toisista.
Lapset lentävät omiin oloihinsa, avioituvat, valmistuvat ammattiin, lapsenlapset ilmestyvät elämänpiiriimme. Tähän aikaan usein osuu myös sairastumiset, puolison poismeno. Taloudellinen tilanne muuttuu. Vaaditaan suurta sopeutumista uusissa elämäntilanteissa.
Vihdoinkin kahden, kirja avautui, ammatissa, työssä ylöspäin meno on helppoa, on aina jokin tavoite, kun pääsee huipulle nauttii siitä, mutta sieltä alastulo on vaikeaa, alhaalla ei ole mitään uutta. On vain yksi tavallinen Tiina ja Taavi muiden joukossa.
Miten sopeutua eläkkeellä oloon, onkin monella tavalla vaikea kysymys. Taloudellisen tilanteen muutos voi tuoda rajoituksia haaveiden toteuttamiseen. Mihin mennä, mitä harrastaa, miten ajan käytön järjestää ja mistä niitä ideoita löytyy ja minkälaatuisia.
Aloin opiskella, hankkiutua vapaa ehtoistöihin, ihmissuhteiden vaaliminen tuli tärkeäksi. Lapset perheineen asuvat hyvin kaukana, vierailut eivät ole joka viikkoisia, mutta netti ja puhelinyhteys toimii viikottain.
Vieläkin mietin miten toimia etten juuttuisi pelkästään toteutumattomien haavemaailmojen ympyröihin. Niin, miten olla ja elää, siinä kysymys. Miten muut ovat kokeneet elämänmuutokset.
Eläke päivät, ankara ilo vai suru
27
2196
Vastaukset
- osa-aikainen
Olen vasta osa-aikaeläkkeellä (2 viikon jaksoissa)ja minusta tämä on tosi antoisaa aikaa.
Olen leski, kahdella lapsella on omat perheensä, mutta yhteydenpito on viikottaista. Velat on maksettu aikoja sitten, asunto on oma. Yksin eläessä voi tehdä ja harrastaa melkein mitä haluaa.Pari vakisairautta on, mutta niitten kanssa olen oppinut elämään.
Pääsen kokoeläkkeelle 2 vuoden kuluttua, oikein odotan sitä aikaa, en ole työelämässä korvaamaton.- Satu
Ranskan kielen alotin silloin, kun mieheni vielä eli hänen kanssaan, hän oli sitä lukiossa oppinut jo aiemmin.
Kun hän oli mennyt, alotin espanjan opiskelut.
Eräänä iltana katselin TV:stä ranskalaista leffaa ja huomasin hämmästyksekseni ymmärtäväni sitä aika paljon. Seuraavana päivänä luin jostain lauseen: "La joie venait toujours après la peine." Sitä ei oltu suomennettu siinä ja ilahduin, kun tajusin sen: "Ilo tulee aina tuskan jälkeen."
Espanjan taitoni ei ole yhtä hyvin hanskassa.
- kaxinen
En koskaan sanonut, teen sitä ja sitä, sitten kun pääsen eläkkeelle. Olen ollut 7 vuotta poissa työelämastä, 4 vuotta eläkkeellä ja ikää on vasta 59. Mieheni täyttää 60 aivan kohta. Hän on terve ja töissä rakennuksilla, talvet työttömänä. Kesällä ei pidä päivääkään lomaa. Hänen on päästävä työmailleen autolla, mikä harmittaa minua ja kesäautoon ei ole mieltä. Julkisilla kulkuneuvoilla pääsee eläkeläisenä edullisesti. VR:n lomapassi voisi olla ympärivuotinen ilo. Mummuiltua tuli omien lasten kanssa, heiltä tuli opittua kännykän käyttö vasta puolitoista vuotta sitten ja nyt tämä tietokone. Kiitos tyttären keväällä jalkakipsin ja oleskelun meillä salkkumikronsa kera. Olimme antaneet lapsille tietokoneet, mieheni kävi kirjastossa tarvittavat ja minä olin saanut työssä vihat päälleni koneen käytön oppimisesta. Työpaikallani oli aikaisemmin ollut avustaja ja ennen lamaa erilaiset työkäytännöt. Kun tulin viisikymppisenä uudelle ammattiuralle, samanikäinen kollegani, joka oli tehnyt sitä työtä parikymmentä vuotta, odotti minusta itsensä kloonia tai ainakin nöyrää ihailijaa. Niinhän siinä kävi, että hän monisairas ihminen, palveli virkauransa mukaiselle oikealle eläkkeelle. Minä täysin terve ja normaalipainoinen, kestin sitä vain kolme vuotta. Rintasyöpä antoi kunniallisen tilaisuuden masentua. Oma-arvon tuntoni ja elämänhalu oli vuosiksi tuhottu. Nyt olen puoli vuotta ollut ilman masennuslääkkeitä. Kissa, ulkoilu, liikunta ja nyt nämä keskustelupalstat tekevät elämästa mielekästä. Jotkut päivät olen huippuenerginen (metsämarjat, sienet), toiset palvon Pyhää Joutilaisuutta katsoen kissasta rentoutumisen mallia.
- Magda
Eilen ostin nahkapohjaiset "tanssikengät" jotka liitävät tosi hyvin parketilla. Voi vähän kompurakin polviongelmineen näyttää menossa
sutjakalta.
Olen jo onnistunut löytämään seuralaisen joka osaa hyvin tanssia. Seuralainen on välttämätön koska arvelen jälleen myyntiarvoni romahtaneen melkoisesti "parhaista vuosista" voi olla tällähetkellä varma että joku vie.
Lapsenlapset nauroivat vanhempineen onko mummilla nyt menokausi meneillään! Tämä on täysi elämänmuutos, ei enää niin paljon seurakunta tapahtumia jotka vetävät suupielet alaspäin.
Elämän rajallisuus on tiedossa, nautin ja muistelen nuoruusajan villejä vuosia tanssilavoineen.
Onneksi on lava-,ja päivätansseja eläkeväelle,ravitsemusliikkeissäkin on mahdollisuus pyörähdellä. Tarvitsen liikettä niveliin ja tanssi on hyvä keino pitää paikat notkeina.
Voihan olla ettei tämä kauan kestä mutta nyt tuntuu hauskalta ja hyvältä ratkaisulta. - Leny
Sopeutumista koko elämä on ollut. Eläkkeelle JOUTUMINEN oli sitä, että yksi tärkeä ja mielekäs vaihe loppui. Ammattini puolesta jouduin eläkkeelle jo 60 vuotiaana.
Varmasti olisin tehnyt työkeikkoja eläkkeelläkin, mutta silloin oli työttömiä joten se ei ollut sopivaa. Nyt eläkeläisiä tarvitaan taas, kun alalla on pulaa työntekijöistä.
Hyvin on tuo lisääntynyt oma aika tullut täytettyä, kun on sopivasti harrastuksia, jälkeläiset ja muutama ystävä. Niin kauan kun terveyttä riittää omatoimisuuden ylläpitoon, ei mitään hätää elellessä.
Ainahan on uutta opittavaa ja mielenkiintoista koettavaa. Kaikki on itsestä kiinni.- ii-li
Pääsen eläkkeelle, siis ihan oikealle vanhuuseläkkeelle. Silloin lisätienestin ansaitseminen on sallittua. Minua on jo nyt pyydetty hoitamaan joitakin tehtäviä työpaikallani jäätyäni pois.
Ongelma on siinä, mitä laskuttaisin työstäni. Liian halvalla en aio työtä tehdä, liika laskuttaminen taas teksi stopin. Jos menen töihin eläkkeeltä, niin en totisesti aio tehdä sitä hyväntekeväisyyshintaan. (Työnantahani on yksityinen.)
Onko kellään kokemuksia siitä, mitä voisi laskuttaa? Oma nykyinen firmani laskuttaa asiakkailta vähintään 1600 € päivässä, en tietenkään voi kuvitella saavani sellaisia summia. Paljon kuitenkin haluaisin laskuttaa. Minua kiukuttaa se, että 20 vuoden aikana kukaan toinen ei ole suostunut tekemään sitä ylimääräistä työtä, jota teen sen vuoksi yksin. (Nyt sitten kukaan muu ei enää osaa sitä.) Juuri sen takia minua on pyydetty jatkamaan eläkkeelläkin. Minä haluan KIRISTÄÄ työnantajaani, joka ei maksa esim. lomarahaa eikä TUPO:n palkankorotuksia. - jo jokunen
ii-li kirjoitti:
Pääsen eläkkeelle, siis ihan oikealle vanhuuseläkkeelle. Silloin lisätienestin ansaitseminen on sallittua. Minua on jo nyt pyydetty hoitamaan joitakin tehtäviä työpaikallani jäätyäni pois.
Ongelma on siinä, mitä laskuttaisin työstäni. Liian halvalla en aio työtä tehdä, liika laskuttaminen taas teksi stopin. Jos menen töihin eläkkeeltä, niin en totisesti aio tehdä sitä hyväntekeväisyyshintaan. (Työnantahani on yksityinen.)
Onko kellään kokemuksia siitä, mitä voisi laskuttaa? Oma nykyinen firmani laskuttaa asiakkailta vähintään 1600 € päivässä, en tietenkään voi kuvitella saavani sellaisia summia. Paljon kuitenkin haluaisin laskuttaa. Minua kiukuttaa se, että 20 vuoden aikana kukaan toinen ei ole suostunut tekemään sitä ylimääräistä työtä, jota teen sen vuoksi yksin. (Nyt sitten kukaan muu ei enää osaa sitä.) Juuri sen takia minua on pyydetty jatkamaan eläkkeelläkin. Minä haluan KIRISTÄÄ työnantajaani, joka ei maksa esim. lomarahaa eikä TUPO:n palkankorotuksia.vuosi mennyt, tosin silloin oli totinen paikka, kun työkyvyttömyyseläke napsahti,leikkauksia jo 14kertaa, mutta ajattelin jotta hoidatampa itseni ensiksi ja sen jälkeen katsotaan miten ja miltä elämä maistuisi, ei ollut herkkua kipujen kanssa töissä/kotona, onneksi tuota sisua on vielä riittänyt ja olen tällä hetkellä elämäni kunnossa, ikäni puolesta en olisi vielä kun alta 60,on muuten eläkepäivät mennyt rattosasti erilaisten harrastusten parissa.
Tuossa joku mainitsi tanssin, mitä parasta liikuntaa ja pitää notkeana nivelet ja mielen, täytyy sanoa että asennekysymys on mitenkä haluaa aikaansa viettää, tekemistä kyllä on kun halua riittää hakea, itselläni mm. lähimmäisen auttaminen sydäntä lähellä, eikun reipasta eläkeelle siirtymistä ja hyvää syksyn jatkoa:)
- karikukko
Vastaus suoraan kysymykseen: Tietysti ankara ilo!
On omasta asenteesta kiinni miten tilanteen kokee.
Jo hyvissä ajoin työssä ollessa täytyy tiedostaa, että tätä elämänvaihetta riittää vain tietyn ajan ja elämä jatkuu töiden jälkeen toisessa muodossa.
Ellei omalta osaltaan näin toimi, niin "pudotus" voi olla ankarakin kuten eräälle työkaverilleni, joka eläkkeelle "jouduttuaan" heräsi kyselemään mitä oli työelämässään saanut aikaisiksi.
Kun sanoin hänelle, pilke silmäkulmassa, tuskin mitään, niin lähellä oli, ettei turpiin tullut mutta totuushan on, että harvat meistä suurmiehinä historiankirjoihin pääsevät.
Tämän parempaa aikaa elämääni tuskin tulee.
Eläkeläisen onnellista elämää olen viettänyt jo yli 10 vuotta ja kyllä on kateellisia riittänyt. kun voi päivän järjestää mielensä mukaan.
Päivätyö on tehty, lapset maailmalla koulutettuna
Nyt on aikaa itselle.
Kun on mieluisia harrastuksia ja hyviä ihmissuhteita, niin mikä on elellessä vaikka vuosien mittaan vaivat vähän lisääntyykin.- Satu
koulutettuina, töitä tehden ja perhettään hoitaen. Eli työtä aamusta iltaan, lastenkasvatusta illasta aamuun.
Näinpä, nyt pitäisi sitten vain mummilla olla riittävästi ystäviä ja hyviä ihmissuhteita.
Herääkin kysymys, onko ystäviä koskaan liikaa? Tai edes tarpeeksi?
Menin pitkästä aikaa kuntosalille, jossa olen edellisessä kodissani asuessani käynyt. Kun ilmestyin ovelle kuntosaliasussani ja sisäpelitossuissani, näin monia hymyileviä kasvoja ja kuulin tervehdyksiä sekä kuulumisten kyselyitä. Voi miten nopeasti 1h 15min siellä kuluikaan!
Nykyisen kotini lähellä on suuri kuntosali, jonne sain jo toisen kerran kutsun ilmaiseen tutustumiskäyntiin (kai kaikille g:n harrastajille, luulisin), mutta vaikka tämä uusi Ison Omenan kuntosali on hieno ja täynnä laitteita, en siellä yhtään viihdy. Siellä oli laumoittain nuoria tyttöjä, jokunen nuori mies ja vain muutamia meitä mummeleita. Kukaan ei puhunut mitään. Valmentajia oli kyllä, nuoria miehiä ja naisia, joilta saattoi kysyä, ellei hiffannut itse laitteen toimintaperiaatetta. Ja kirjoitetut, kuvalliset ohjeetkin olivat kyllä jokaisen laitteen luona.
Mikään materiaalinen ei korvaa ihmisen kaipuuta toisen ihmisen luo, ystävyyden tunnetta ja läheisyyttä. - eläkkeellä
Satu kirjoitti:
koulutettuina, töitä tehden ja perhettään hoitaen. Eli työtä aamusta iltaan, lastenkasvatusta illasta aamuun.
Näinpä, nyt pitäisi sitten vain mummilla olla riittävästi ystäviä ja hyviä ihmissuhteita.
Herääkin kysymys, onko ystäviä koskaan liikaa? Tai edes tarpeeksi?
Menin pitkästä aikaa kuntosalille, jossa olen edellisessä kodissani asuessani käynyt. Kun ilmestyin ovelle kuntosaliasussani ja sisäpelitossuissani, näin monia hymyileviä kasvoja ja kuulin tervehdyksiä sekä kuulumisten kyselyitä. Voi miten nopeasti 1h 15min siellä kuluikaan!
Nykyisen kotini lähellä on suuri kuntosali, jonne sain jo toisen kerran kutsun ilmaiseen tutustumiskäyntiin (kai kaikille g:n harrastajille, luulisin), mutta vaikka tämä uusi Ison Omenan kuntosali on hieno ja täynnä laitteita, en siellä yhtään viihdy. Siellä oli laumoittain nuoria tyttöjä, jokunen nuori mies ja vain muutamia meitä mummeleita. Kukaan ei puhunut mitään. Valmentajia oli kyllä, nuoria miehiä ja naisia, joilta saattoi kysyä, ellei hiffannut itse laitteen toimintaperiaatetta. Ja kirjoitetut, kuvalliset ohjeetkin olivat kyllä jokaisen laitteen luona.
Mikään materiaalinen ei korvaa ihmisen kaipuuta toisen ihmisen luo, ystävyyden tunnetta ja läheisyyttä.Nyt kun vihdoin pääsin eläkkeelle ja pois kurjan työvoimakiusaustoimiston kirjoilta, niin kyllä helpotti! Aika menee kuin siivillä, aina jotain mukavaa tekemistä riittää ja tietokoneen kanssa olen mielestäni aika etevä. Olen auttanut ystäviäkin koneen kanssa.
Tulotkin nousi suuremmaksi kuin mitkään kelan korvaukset. Ei nyt mitkään isot tulot mutta kun siististi elää niin pääsee vuosittain ulkomaillekin. On mukavaa kun saa aamulla nukkua ja muutenkin, kertakaikkiaan mukava olotila, suosittelen. - karikukko
Satu kirjoitti:
koulutettuina, töitä tehden ja perhettään hoitaen. Eli työtä aamusta iltaan, lastenkasvatusta illasta aamuun.
Näinpä, nyt pitäisi sitten vain mummilla olla riittävästi ystäviä ja hyviä ihmissuhteita.
Herääkin kysymys, onko ystäviä koskaan liikaa? Tai edes tarpeeksi?
Menin pitkästä aikaa kuntosalille, jossa olen edellisessä kodissani asuessani käynyt. Kun ilmestyin ovelle kuntosaliasussani ja sisäpelitossuissani, näin monia hymyileviä kasvoja ja kuulin tervehdyksiä sekä kuulumisten kyselyitä. Voi miten nopeasti 1h 15min siellä kuluikaan!
Nykyisen kotini lähellä on suuri kuntosali, jonne sain jo toisen kerran kutsun ilmaiseen tutustumiskäyntiin (kai kaikille g:n harrastajille, luulisin), mutta vaikka tämä uusi Ison Omenan kuntosali on hieno ja täynnä laitteita, en siellä yhtään viihdy. Siellä oli laumoittain nuoria tyttöjä, jokunen nuori mies ja vain muutamia meitä mummeleita. Kukaan ei puhunut mitään. Valmentajia oli kyllä, nuoria miehiä ja naisia, joilta saattoi kysyä, ellei hiffannut itse laitteen toimintaperiaatetta. Ja kirjoitetut, kuvalliset ohjeetkin olivat kyllä jokaisen laitteen luona.
Mikään materiaalinen ei korvaa ihmisen kaipuuta toisen ihmisen luo, ystävyyden tunnetta ja läheisyyttä.Menit Satu väärään paikkaan. Ei tämmöiset hikipaikat ole mistään kotoisin.
Muoreilta ja vaareilta vain otetaan rahat pois sitten kun saatu puhuttua päät pyörälle.
Liity, jos et vielä ole, vaikkapa Suomen Ladun paikalliseen seuraan niin sieltä löytyy sopivia liikuntavirikkeitä sekä iloisenvälitöntä seuraa.
Itsekin olin eilen joukossa, jossa suurin osa oli tuntemattomia mutta niin vain turistiin kuin vuosia toisemme tunteneet tutut ja samalla tuli reippaasti liikuttua raikkaassa syysilmassa kohtuullisen pitkä matka. - Satu
karikukko kirjoitti:
Menit Satu väärään paikkaan. Ei tämmöiset hikipaikat ole mistään kotoisin.
Muoreilta ja vaareilta vain otetaan rahat pois sitten kun saatu puhuttua päät pyörälle.
Liity, jos et vielä ole, vaikkapa Suomen Ladun paikalliseen seuraan niin sieltä löytyy sopivia liikuntavirikkeitä sekä iloisenvälitöntä seuraa.
Itsekin olin eilen joukossa, jossa suurin osa oli tuntemattomia mutta niin vain turistiin kuin vuosia toisemme tunteneet tutut ja samalla tuli reippaasti liikuttua raikkaassa syysilmassa kohtuullisen pitkä matka.Täällä Keskuspuiston laduilla on niin paljon mäkiä, että ne vähän pelottavat. Viimeksi, kun laskin täysillä latua, joka tuli tielle yllättäen, lensin kaaressa pitkän matkan. Olisin itkenyt, ellen olisi ollut tuttujen seurassa. Piti vain olla että.." ei sattunut yhtään, kyllä tämä tästä, eteenpäin vain, sanoi mummi lumessa!"
No, onneksi ei sattunutkaan, pelästyin lähinnä.
Miten sitä pienenä oli niin rohkea laskemaan mäkiä?
Onko noissa seuroissa myös kesätoimintaa? Niin, vaikka mullahan on kyllä se g-seura. - Magda
Satu kirjoitti:
Täällä Keskuspuiston laduilla on niin paljon mäkiä, että ne vähän pelottavat. Viimeksi, kun laskin täysillä latua, joka tuli tielle yllättäen, lensin kaaressa pitkän matkan. Olisin itkenyt, ellen olisi ollut tuttujen seurassa. Piti vain olla että.." ei sattunut yhtään, kyllä tämä tästä, eteenpäin vain, sanoi mummi lumessa!"
No, onneksi ei sattunutkaan, pelästyin lähinnä.
Miten sitä pienenä oli niin rohkea laskemaan mäkiä?
Onko noissa seuroissa myös kesätoimintaa? Niin, vaikka mullahan on kyllä se g-seura.Paikkakunnalla jossa asun, latulaiset toimivat hyvin monipuolisesti.
Esim. Teatterimatkoja, ruska-,hiihto-, ja vaellusretkiä Lappiin. Ohjelmallisia illanviettoja joissa pyörähdellään loppuillasta.
Niitä ruttunaamaisia tyyppejä ei latulaisista löydy. Porukka jossa olen on etupäässä vähän varttuneenpia, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan. Reilu, rehti meininki on toimintaa ylläpitävä voima. - kaxinen
Magda kirjoitti:
Paikkakunnalla jossa asun, latulaiset toimivat hyvin monipuolisesti.
Esim. Teatterimatkoja, ruska-,hiihto-, ja vaellusretkiä Lappiin. Ohjelmallisia illanviettoja joissa pyörähdellään loppuillasta.
Niitä ruttunaamaisia tyyppejä ei latulaisista löydy. Porukka jossa olen on etupäässä vähän varttuneenpia, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan. Reilu, rehti meininki on toimintaa ylläpitävä voima.Meillä alkaa keskiviikkona taas avantouintikausi, haetaan pukutilojen avaimet. Meillä ei ole saunaa eikä suihkua, mutta lämmin lattia ja hyvä valaistus ja laiturilla sulatusmatto. Miehiä kovin vähän uskaltautuu.
- karikukko
kaxinen kirjoitti:
Meillä alkaa keskiviikkona taas avantouintikausi, haetaan pukutilojen avaimet. Meillä ei ole saunaa eikä suihkua, mutta lämmin lattia ja hyvä valaistus ja laiturilla sulatusmatto. Miehiä kovin vähän uskaltautuu.
Niin alkaa meilläkin. Tiistaina. On sauna , hyvät suihkut, pukuhuoneet ja takkahuone eikä rennosta seurasta ole puutetta.
Miehiä ja naisia on tasapuolisesti.
Onpa hienoa kun jälleen pääsee uimaan. Kesälämpimällä tahtoo jäädä vähäiseksi ;)
- varmaankin
Toisaalta olen suorastaan kateellinen jos joku epäröi ko. asiaa.
Aiemmin olin kateellinen niille jotka voivat päättää omasta ajankäytöstään!
Itse tein 'pehmeän' laskun työttömyyden kautta työttömyyseläkkeelle.
En temppuillut millään sairaslomilla tai muillakaan nikseillä vaan lopetin vakituisessa työssä käymisen 1996. Sen jälkeen minulla oli mahdollisuus eri pituisilla pätkillä venyttää niitä 500 päivää työttömyyseläkeikään saakka, 2004 alkuun.
Kyllä tämä 'kolmas ikä' on upeaa aikaa. Voi toteuttaa hetken mielijohteitaan, hoitaa kuntoaan, matkustella sairaseläköityneen vaimon kanssa, 2005 yht. 15 viikkoa, ym. ym.
Laskun 'pehmeys' oli kyllä hyväksi.
Viimeiset 10 vuotta olin viikot ulkopaikkakunnilla ja oltuani muutaman viikon kotona rupesi muija rähisemään: ruokaa saa kantaa selkä vääränä, paikat sotkeentuvat, astioita likaantuu ym. Oli tottunut olemaan viikot yksin. Kyllä hän muutamaan kuukauteen tottui tilanteeseen.
Ps. Käymme yhdessä ruokaostoksilla, minä kannan kassit ja teen ruuat, hän panostaa tiskikoneen. - Pääsky64
aloittamaan uusia asioita,niin on helpompi siirtyä eläkkeelle,hyvästä asemasta joskus alemmalle mutta parempi niin koska vanhoista asioista on luovuttava ja aina uusia asenteita
ei aseman,
alaspäin meno ole huono asia,niinkuin kuvittelee vuosien päästä huomaa kaikki lapselliset luulot,matti kuronenkin on saanut naiset katsomaan itseään ,kuin yököt aurinkoon, hyvää hänellekkin tekee että pallo on hukassa vähän aikaa,
itse en muista enää mistä aloitin kudoin vissiin kangaspuilla kaksikymmentä metriä verhoja ,mutten suosittele sitä teille se on raskasta työtä mansikan kasvatus oli toinen homma ja senoiritanssiminen ja kuorojen alkaminen kolmas, hommat vain lisääntyy kun ikää jatkuu, - Ammattitaitoinen nainen
Ihmetytti todella kuinka sitkeästi Kuronen ja monet muut ns. mielestään pätevät ihmiset pitävät kranpin omaisesti kiinni töistään vielä normaalille eläkkeelle jäädessäänkin eivätkä luovu töistään "koska ovat mielestään niin hyviä". Ns. tavallisilla ihmisillä ja duunareilla on rautainen ammattitaito ja heille annetaan kenkää "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" mahdollisimman nuorena ja silti he pärjäävät eläkkeelläkin. Putoaako johtava luokka liian korkealta eläköityessään?
- Ammattitaitoinen
Olet oikeassa, ne omasta mielestään korvaamattoman pätevät eivät osaa jäädä pois työelämästä. Pidetään yksityisvastaanottoja, kalliita koulutustilaisuuksia ja -päiviä, halutaan päteä ja tulla huomioiduksi.
Se alastulo saavutetusta imagosta on vaikeaa, siinä ei enää huomioida sitä että aika on ajanut auttamattomasti ohi. Tiedot ja taidot ovat puutteellisia mutta nimellä yritetään porskutella keulassa. - Pääsky64
on luonnon laki että joka on saanut paljon hyvää pitää sen itsestään selvyytenä,kun on tavallisella tasolla ei voi tipahtaa alemmas päinvastoin,
viimein pääsee toteuttamaan itseään,
olin kymmenisen vuotta armeijan pienimmän herran vaimo ja komentaja tuntui olevan melkein taivaassa asti,ja kaikki muutkin ylempänä vaikka se korjausi myöhemmin mutta ,,,kun eläkkeellä käveli sitten kaupasta muovikassi kädessä minun perässä ,ja hoiti vaimoaan niin se arvoasteikko oli keikahtanut ja en katsellut ylöspäin vaan hänen omien ansioitten mukaan ,
hän oli nimittäin ollut ystävällinen asemassaan ,että se on sitä joka jää jäljelle lopulta onko ollut ystävällinen alaisille,
- O. Velin
Ei eläkkeelle jääminen mitenkään hankalaa ole.
Matkustelemme vaimoni kanssa jonkin verran. Parisuhteemme toimii entistä paremmin. Tietokone, TV, lehdet kirjat ja ristikot ovat huvejamme.
Olin työssäollessani eläkeiän lähestyessä kirjoittanut huoneentauluuni "Elämä voittaa, kun eläke koittaa". Pahoitin sillä tahtomattani erään työtoverini mielen. Hänen isänsä, joka oli ehtinyt olla vain 2 viikkoa eläkkeellä, oli vastikään kuollut. Poistin tekstin.
Loppukevennys. Eläkeläisellä on aina kiire. Hän ei voi tehdä koskaan mitään työajalla. Kaikki pitää tehdä omalla ajalla. - rannankulkija
Lähes neljäkymmentä vuotta työelämää takana. Nyt jo muutama vuosi harjoitellen oloneuvoksena.
Ykkösenä ovat olleet lastenlapset. Niitä kun onneksi omat lapset hankkineet. Työkavereita, niitä entisiä olen tavannut. En kuitenkaan ole säilyttänyt, vai liekö toisin päin, ystävyyssuhteita sen kummemmin. En asu enää kilpailupaikkakunnalla, joten kai sekin on etäännyttänyt.
Parhainta on ollut se, ettei ole kenestäkään riippuvainen. Niin tietysti onhan minulla tuo parempi puolikas, joka vielä on työelämässä. Usein aamuisin totuttujen ja tuttujen aamutoimien jälkeen, istun yksin kahvikupin ääressä ja katselen kotijärven pintaa. Tässä maisemassa tuntee elävänsä vielä suht terveenä, ainakin omasta mielestään ja saman aikaisesti ihmettelee, kuinka tässä näinkin hyvin on porskuteltu läpi tuulien ja tuiskujen. Tunteeseen liittyi alkuaikoina tiettyä huolta siitä, sisäisesti, onko minulla oikeutta olla vain tässä "laakereillani". Nyt jo ajan kuluessa on huono omatunto kadonnut. Vai mikä se nyt onkaan.
Harrastuksia maaseudullakin on paljon. Kunnon ylläpito, avanto jo ties kuinka monetta talvea,nikkarointi ja mökkerön vaatimat toimet. On tietenkin Se vanha autopahanen, jota voi kroplata. Mitä sitä nyt muuta enää -kroplaamaan.
Elämää parhaimmillaan on tämä aika ollut. Luen itseni hyvinkin onnekkaaksi. Harmaa pantterius tulee mieleen, liekö siihen kuulun, mutta jokainen päivä otetaan tosissaan vastaan positiivisin mielin. Joskushan ne kalkkiviivat tulevat liki, onneksi en niitä ole vielä huomannut! - mummeliini
Ankara ilohan tämänlainen elämä on. Ei tarvitse olla tuossa iänikuisessa oravanpyörässä. Saa aamulla ottaa elämän rauhallisesti ja tehdä päiväsaikaan just ssitä mitä lystäät.
Ei ole ollut ikävä töihin, ehkä kylläkin työkavereita silloin tällöin. He ovat nykyään niin kiireisiä ja väsyneitä, ettei paljon uskalla häiritä.
Jos ei jaksa jouten olla, niin kyllä tekevälle töitä löytyy. On niin paljon yksinäisiä ihmisiä sairaaloissa ja hoitokodeissa, että niissä on
aina tarvetta aktiivisista vapaaehtoisista.
Ja oikeastaan on mukava olla ihan tavallinen Taavi tai Tiina.
Sinulla lastenlapset ovat kaukana, mutta on paljon lapsia, joilla ei ole isovannhempia. Heille voi ruveta mummuksi. Sellaisiahan jo toimii eri paikkakunnilla.
Minulle nämä eläkevuodet ovat olleet pelkkää iloa.
Piniä sairauksia lukuunottamatta, elämä on ollut oikein mukavaa. - Eläkkeellä
Olen ollut 4,5v eläkkeellä ja hyvin tuo aika menee. On ollut tekemistä ihan riittävästi,autellut kavereita monenlaisissa asioissa.Ei ole ollut ongelmia,kun terveys pysyisi entisellään niin jaksaa edelleen toimia. On elämän aikana käytyä erillaisia ammattikoulutusta nyt niistä on moneen asiaa apua.
Sanoit: "Vieläkin mietin miten toimia etten juuttuisi pelkästään toteutumattomien haavemaailmojen ympyröihin. Niin, miten olla ja elää, siinä kysymys.
Hei, nyt on aika miettiä, mitkä unelmista voisit toteuttaa. Ryhdy toimeen, älä jää pitkäksi aikaa miettimään. Keskity yhteen asiaan kerrallaan ja toteuta se unelma, joka on toteuttamiskelpoinen ja -mahdollinen.
Mukavia eläkepäiviä!- Magda
Unelmiin vastatakseni, haaveeni oli osallistua Santiago de Compostelassa 30km/14vrk vaellukseen. Näyttää siltä, ettei se vaellusmatkana onnistu, tavallisen matkan voin kyllä tehdä, toteutan haaveeni ensi keväänä.
- Risuparta
Magda kirjoitti:
Unelmiin vastatakseni, haaveeni oli osallistua Santiago de Compostelassa 30km/14vrk vaellukseen. Näyttää siltä, ettei se vaellusmatkana onnistu, tavallisen matkan voin kyllä tehdä, toteutan haaveeni ensi keväänä.
onni että työnantajani laittoi niin koville että putosi eläkkeelle ennenaikoja, eli saa nauttia eläkkeestään olen todella iloinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1791492
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä431071No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall194921Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38755- 14680
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21670Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä29663- 37663
Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46607Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17603