R-harjoituksia netissä?

Ja kotonahan sitä ei saa harjoitella?

Valitettavasti puheopelle ei pääse, vaan Jyväskylässä ainakin asia on työnnetty kokonaan vanhempien vastuulle koronaan vedoten. Kotona sekä r treeniä tarvitseva että s treeniä tarvitseva lapsi. Ja kyllä ärsyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti puheopelle ei pääse, vaan Jyväskylässä ainakin asia on työnnetty kokonaan vanhempien vastuulle koronaan vedoten. Kotona sekä r treeniä tarvitseva että s treeniä tarvitseva lapsi. Ja kyllä ärsyttää.

Lue lisää

Ei ole Jyväskylä ainoa paikka jossa asiasta ei piitata vaan säästetään siitäkin.
Minne ne verovarat katoaa? Keiden hyödyksi kerran kaikki vaan huononnetaan?

Minulla oli pienenä ongelmia R ja S kirjaimien kanssa. Olin puheopetuksessa ja kyllä siellä solkattiin Ärränkiertoa ja Ässän taskuun laittoa. Pidin opetuksesta niin paljon että rupesin itkemään kun sain kuulla etten pääse sinne enää kun opin ne jo.

Vastavalmistuneena erityisopettajana sanoisin, että älkää opettako D:n kautta. Se ei todellakaan edistä R:n oppimista, vaan pikemminkin sekoittaa lapsen fonologisen tietoisuuden. Tiedän, ttä monet puheterapeutit edelleen opettavat R:ää D:n kautta, mutta nykykäsityksen mukaan se on turhaa ja "väärin"

Tuiskuli82 kirjoitti:

Vastavalmistuneena erityisopettajana sanoisin, että älkää opettako D:n kautta. Se ei todellakaan edistä R:n oppimista, vaan pikemminkin sekoittaa lapsen fonologisen tietoisuuden. Tiedän, ttä monet puheterapeutit edelleen opettavat R:ää D:n kautta, mutta nykykäsityksen mukaan se on turhaa ja "väärin"

Lue lisää

Haluaisitko vielä perustella lisää?

Tarkoituksena siis ei ole sotkea lapsen fonologiaa.

D:tä ja muita apuäänteitä käytetään täryn etsinnässä. D:hän ääntyy samassa paikassa kuin r. Anteeksi vain, mutta koskaan en ole törmännyt tällaiseen ajatukseen, että d:tä ei saisi käyttää.

Tuiskuli82 kirjoitti:

Vastavalmistuneena erityisopettajana sanoisin, että älkää opettako D:n kautta. Se ei todellakaan edistä R:n oppimista, vaan pikemminkin sekoittaa lapsen fonologisen tietoisuuden. Tiedän, ttä monet puheterapeutit edelleen opettavat R:ää D:n kautta, mutta nykykäsityksen mukaan se on turhaa ja "väärin"

Lue lisää

Itsehän opin pienenä ärrän vahingossa kun ajatuksissani sanoin dddrrrnnnn dddrrrnnn (kuin auto) - eli tavallaan D:n kautta ? ;)

81R kirjoitti:

Minulla oli pienenä ongelmia R ja S kirjaimien kanssa. Olin puheopetuksessa ja kyllä siellä solkattiin Ärränkiertoa ja Ässän taskuun laittoa. Pidin opetuksesta niin paljon että rupesin itkemään kun sain kuulla etten pääse sinne enää kun opin ne jo.

Lue lisää

ei se auta että jankkaa jtn typerää lorua, kun ei osaa sitä ärrää! miten voi lausua tollasta runoa jos se ärrä ei meinaa sieltä löytyä! itse mulla on ärrä vika ja vanhemmat yksikertaisesti oli niin tyhmiä että eivät välittäneet siitä että sanon sen poskessa silleen, ja nyt oon 12w. koulun alettua pääsin johonkin typerään ärrä-kouluun ja se ei auttanut koska ryhmässä oli ainakin 6 oppilasta. nyt olen ihan vakavasti ruvennut ajattelemaan asiaa. etsin juuri tietoa miten sitä voi opetella ja aion huomenna sitä harjoitella jos ei kukaan ole kotona. d kuulemma auttaa. yhdellä keskustelu palstalla jossain luki että 8 vuodesta eteenpäin ärrän opettelu on jo mahdotonta, toivottavasti asia ei näin ole. ja teille vanhemmille joilla on lapsia, sellaisia jolla on ärrä ongelma, lapsia jotka ovat jo yli 8 vuotiaita, sanon että olette sitten olleet todella typeriä kun ette ole laittanut lasta aikaisemmin terapiaan!!! näin sanon minä. ja se että jankkaa lapselle jtn että sano nyt porkkana, porkkana, porkkana, ei tosiaan auta, se vain turhauttaa lasta joka kyllästyy kun ei opi, jos on siis yli 8 w.

Tuiskuli82 kirjoitti:

Vastavalmistuneena erityisopettajana sanoisin, että älkää opettako D:n kautta. Se ei todellakaan edistä R:n oppimista, vaan pikemminkin sekoittaa lapsen fonologisen tietoisuuden. Tiedän, ttä monet puheterapeutit edelleen opettavat R:ää D:n kautta, mutta nykykäsityksen mukaan se on turhaa ja "väärin"

Lue lisää

Omaa lasta opetettiin juuri D:n kautta, vaikka tiesinkin hyvin, että hän osaa ärrän, ja sanoo vahingossa, mutta kun pitäisi sanoa esim. Koira, niin silloin se ei oikein onnistu. Opetettiin
Didididididiii, däddädädädädää ja kyllä se osaa sen d:n kautta yms. tehkää vaikkapa kielijumppaa, niin kyllä se kieli joskus osaa mennä oikeille ärrä-paikoille =)

mä mä mä kirjoitti:

ei se auta että jankkaa jtn typerää lorua, kun ei osaa sitä ärrää! miten voi lausua tollasta runoa jos se ärrä ei meinaa sieltä löytyä! itse mulla on ärrä vika ja vanhemmat yksikertaisesti oli niin tyhmiä että eivät välittäneet siitä että sanon sen poskessa silleen, ja nyt oon 12w. koulun alettua pääsin johonkin typerään ärrä-kouluun ja se ei auttanut koska ryhmässä oli ainakin 6 oppilasta. nyt olen ihan vakavasti ruvennut ajattelemaan asiaa. etsin juuri tietoa miten sitä voi opetella ja aion huomenna sitä harjoitella jos ei kukaan ole kotona. d kuulemma auttaa. yhdellä keskustelu palstalla jossain luki että 8 vuodesta eteenpäin ärrän opettelu on jo mahdotonta, toivottavasti asia ei näin ole. ja teille vanhemmille joilla on lapsia, sellaisia jolla on ärrä ongelma, lapsia jotka ovat jo yli 8 vuotiaita, sanon että olette sitten olleet todella typeriä kun ette ole laittanut lasta aikaisemmin terapiaan!!! näin sanon minä. ja se että jankkaa lapselle jtn että sano nyt porkkana, porkkana, porkkana, ei tosiaan auta, se vain turhauttaa lasta joka kyllästyy kun ei opi, jos on siis yli 8 w.

Lue lisää

Mielipiteitä maailmaan näyttää riittävän. (^_^) Mutta ei tuo 8-vuotta ole mikään raja.
Tässä tapauksessa on hyvä muistaa että Itä-Aasian kielissä ei r- ja l-kirjainta eroteta toisistaan. Ja nämä ihmiset oppivat r- ja l-kirjaimen opiskellessaan vieraita kieliä. Ja teitysti me muut sitten toisin päin.

Tuiskuli82 kirjoitti:

Vastavalmistuneena erityisopettajana sanoisin, että älkää opettako D:n kautta. Se ei todellakaan edistä R:n oppimista, vaan pikemminkin sekoittaa lapsen fonologisen tietoisuuden. Tiedän, ttä monet puheterapeutit edelleen opettavat R:ää D:n kautta, mutta nykykäsityksen mukaan se on turhaa ja "väärin"

Lue lisää

Hei kerropa miillä konstilla ja kielikuvalla saat lapsen tajuamaan että Ärrän paikka löytyy ylähampaiden takaa ikeneltä eli asemapaikka on siinä. Tottahan kyse on koko tapahtumasta, mutta suupohjassa makaileva laiska kieli on saatava ylös ja kieleen tietty tonus. Puheterap. sekä erityisopettaja TS

Tuiskuli82 kirjoitti:

Vastavalmistuneena erityisopettajana sanoisin, että älkää opettako D:n kautta. Se ei todellakaan edistä R:n oppimista, vaan pikemminkin sekoittaa lapsen fonologisen tietoisuuden. Tiedän, ttä monet puheterapeutit edelleen opettavat R:ää D:n kautta, mutta nykykäsityksen mukaan se on turhaa ja "väärin"

Lue lisää

Anteeksi, että painoin sulle (Tuisku 82) peukkua alaspäin, mutta itse vastavalmistuneena erityisopettajana nimenomaan olen oppinut, että R:n opettelua kannattaa harjoitella D:n kautta.
On totta, että kaikki ei sitä D:n kautta opi, vaan joillekkin sopii eri metodit. Tämä johtuu siitä, että olemme kaikki erillaisia ja opimme kaikki eri tavalla.
Joku kyseli jos yli 8-vuotias voi oppia R:n, ja sen oppiminen vanhempana ei ole ollenkaan mahdottomuus. Se on vaikeampaa yli 8 vuotiaana, mutta ei madotonta.
Olen onnistunut opettamaan 23-vuotiaalle ystävälleni R:n. Harjoiteltiin se esiin monenlaisten tehtävien kautta, joista osa täällä sivulla jo. D-tehtäviä oli paljon.

........ kirjoitti:

Itsehän opin pienenä ärrän vahingossa kun ajatuksissani sanoin dddrrrnnnn dddrrrnnn (kuin auto) - eli tavallaan D:n kautta ? ;)

Olen 12 ja opin ton sutun kautta vast sen.

Tutoriksella huomasin olevan myös nettriterapiapelejä r ja s äänteiden harjoitteluun https://www.tutoris.fi/suomi100/

mä mä mä kirjoitti:

ei se auta että jankkaa jtn typerää lorua, kun ei osaa sitä ärrää! miten voi lausua tollasta runoa jos se ärrä ei meinaa sieltä löytyä! itse mulla on ärrä vika ja vanhemmat yksikertaisesti oli niin tyhmiä että eivät välittäneet siitä että sanon sen poskessa silleen, ja nyt oon 12w. koulun alettua pääsin johonkin typerään ärrä-kouluun ja se ei auttanut koska ryhmässä oli ainakin 6 oppilasta. nyt olen ihan vakavasti ruvennut ajattelemaan asiaa. etsin juuri tietoa miten sitä voi opetella ja aion huomenna sitä harjoitella jos ei kukaan ole kotona. d kuulemma auttaa. yhdellä keskustelu palstalla jossain luki että 8 vuodesta eteenpäin ärrän opettelu on jo mahdotonta, toivottavasti asia ei näin ole. ja teille vanhemmille joilla on lapsia, sellaisia jolla on ärrä ongelma, lapsia jotka ovat jo yli 8 vuotiaita, sanon että olette sitten olleet todella typeriä kun ette ole laittanut lasta aikaisemmin terapiaan!!! näin sanon minä. ja se että jankkaa lapselle jtn että sano nyt porkkana, porkkana, porkkana, ei tosiaan auta, se vain turhauttaa lasta joka kyllästyy kun ei opi, jos on siis yli 8 w.

Lue lisää

Turha on syyllistää kerran minnekkään ei pääse eikä silloista apuopettajaa kiinnostanut silloin se asia kun oli omat, tärkeämmät kiinnostukset etusijalla.

pärisyttää :) prrrr trrr jne.. ja laittaa kieli ensin ihan ylähampaisiin kiinni ja vaihdella huulien asentoa ja kielen paikkaa...

kannattaa kirjoitti:

pärisyttää :) prrrr trrr jne.. ja laittaa kieli ensin ihan ylähampaisiin kiinni ja vaihdella huulien asentoa ja kielen paikkaa...

Itselläni oli ennen tokaluokkaan asti ärrävika ja sitten pitkään puheterapeutilla käytyä se vain yhtäkkiä tuli. Helpottaa paljon, kun tekee erilaisia dän-dän-den-den -harjoituksia ja puhuu ihan arkena ärrän d:nä. Ärrän hokeminen ei sen sijaan auttanut, koska en ymmärtänyt, että kuinka se kuuluu sanoa.

Ennen r-vikainen kirjoitti:

Itselläni oli ennen tokaluokkaan asti ärrävika ja sitten pitkään puheterapeutilla käytyä se vain yhtäkkiä tuli. Helpottaa paljon, kun tekee erilaisia dän-dän-den-den -harjoituksia ja puhuu ihan arkena ärrän d:nä. Ärrän hokeminen ei sen sijaan auttanut, koska en ymmärtänyt, että kuinka se kuuluu sanoa.

Lue lisää

Me saimme 5-vuotialle pojalleni R-harjoituksia neuvolasta mukaan, puheterapeutille ei kuulemma kiire ennen kuin poika on menossa eskariin (eli yli vuoden päästä vasta)
Nämä R-harjoitukset ovat sekä kielijumppaa (kieltä "treenataan" eri asentoihin ym) sekä D-harjoituksia. Poika on itse todella kiinnostunut tekemään näitä, ja kokee sen hauskaksi. Itse muistuttaa jos joku päivä ei olla muistettu harjoitella.
Kun taas nämä "perinteiset" (vanhanaikaiset) ärrän-kierrän-orren-ympäri ym jutut (mitä jotkut tuttavat ovat yrittäneet hänellä hoetuttaa) lähinnä vain tuskastuttavat poikaa, hän hermostuu ja on itkun partaalla, koska ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää MITEN se ärrä muka sanotaan. Kun taas nämä D-harjoitukset ovat hänestä hauskoja ja hänen itsetuntonsa tämän asian suhteen on selvästi noussut, kun huomaa että hän OSAA, ei olekaan niin vaikeaa =)

Malik kirjoitti:

Me saimme 5-vuotialle pojalleni R-harjoituksia neuvolasta mukaan, puheterapeutille ei kuulemma kiire ennen kuin poika on menossa eskariin (eli yli vuoden päästä vasta)
Nämä R-harjoitukset ovat sekä kielijumppaa (kieltä "treenataan" eri asentoihin ym) sekä D-harjoituksia. Poika on itse todella kiinnostunut tekemään näitä, ja kokee sen hauskaksi. Itse muistuttaa jos joku päivä ei olla muistettu harjoitella.
Kun taas nämä "perinteiset" (vanhanaikaiset) ärrän-kierrän-orren-ympäri ym jutut (mitä jotkut tuttavat ovat yrittäneet hänellä hoetuttaa) lähinnä vain tuskastuttavat poikaa, hän hermostuu ja on itkun partaalla, koska ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää MITEN se ärrä muka sanotaan. Kun taas nämä D-harjoitukset ovat hänestä hauskoja ja hänen itsetuntonsa tämän asian suhteen on selvästi noussut, kun huomaa että hän OSAA, ei olekaan niin vaikeaa =)

Lue lisää

vasta valmistunut erityisopettaja kommentoi aiemmin, että "jotkut puheterapeutit vielä käyttää d:tä". ensinnäkin puheterapeutti on puhealan ammattilainen,koulutus fil.maist. ja tietää kyllä mitä r:lle tekee, erityisopettaja sen sijaan ei aina, koska koulutukseen ei välttämättä kuulu puheopintoja kuin minimi. minulla on molemmat koulutukset ja tiedän mistä puhun. D on erinomainen väline R:n löytymiseen ja menetelmän valitsen aina lapsen valmiuksien perusteella, kaikki ei sovi kaikille. kouluissa tulee vastaan valitettavan paljon erityisopetuksessa vuosia käyviä r:n opettelijoita, jotka oikealla ohjauksella oppivat täryn parilla käyntikerralla. Teen töitä molemmissa "ammateissa" ja rooli vaihtuu tilanteen mukaan, mutta kyllä puheterapeutin koulutuksella artikulaatiot paremmin hoituu, ovat oikeastaan sieltä helpoimmasta päästä ja työnä oikein mukavia!

eriope ja puhter kirjoitti:

vasta valmistunut erityisopettaja kommentoi aiemmin, että "jotkut puheterapeutit vielä käyttää d:tä". ensinnäkin puheterapeutti on puhealan ammattilainen,koulutus fil.maist. ja tietää kyllä mitä r:lle tekee, erityisopettaja sen sijaan ei aina, koska koulutukseen ei välttämättä kuulu puheopintoja kuin minimi. minulla on molemmat koulutukset ja tiedän mistä puhun. D on erinomainen väline R:n löytymiseen ja menetelmän valitsen aina lapsen valmiuksien perusteella, kaikki ei sovi kaikille. kouluissa tulee vastaan valitettavan paljon erityisopetuksessa vuosia käyviä r:n opettelijoita, jotka oikealla ohjauksella oppivat täryn parilla käyntikerralla. Teen töitä molemmissa "ammateissa" ja rooli vaihtuu tilanteen mukaan, mutta kyllä puheterapeutin koulutuksella artikulaatiot paremmin hoituu, ovat oikeastaan sieltä helpoimmasta päästä ja työnä oikein mukavia!

Lue lisää

Aiemmin viestiketjussa haitallisena mainittu D:n kautta R:n opettaminen sen tähden, että tämä sotkisi fonologisen tietoisuuden kehittymisen on hätävarjelun liioittelua. Päin vastoin, käytännössä äänneharjoitukset useimmiten juuri harjoittavat ja tukevat fonologista kehitystä.
Oleellista on, että lapselle annetaan yksilöllisesti laaditut harjoitteet, jotka perustuvat lapsen tutkimiseen ja siitä saatuun tulokseen. Ei siis voida suoralta kädeltä sanoa tietyn tyyppisten harjoitteiden olevan haitallisia tai ei.
Aivan pienen lapsen "ärrävikaan" puuttuminen on harvoin perusteltua ja vaatii puheterapeutin tilannearvion. Neuvolaikäisten, siis myös esikouluikäisten puheen tutkiminen ja harjoitushoidon tarpeen ja laadun määrittely on puheterapeutin työtä. Jos lapsi on jo kouluikäinen hän voi saada ärräopetusta erityisopettajalta. Hoitipa lasta puheterapeutti tai puheenopettaja, tarvitaan aina lapsen huolellinen tutkiminen ja sen perusteella valitut harjoitteet (D:llä tai ilman) Hyvä lopputulos, esimerkiksi ärrän täry, syntyy puheterapeutin/puheenopettajan, vanhemman ja lapsen onnistuneella yhteistyöllä.

Itse olen pian 16-vuotias ja todella kyllästynyt omaan ärrävikaani. Olisi kiva tietää, että onko tässä iässä vielä mahdollista poistaa tuota ärrävikaa vai onko se oikeasti 8 ikävuoden jälkeen mahdotonta. Jotkut ovat ehdottaneet minulle noita harjoituksia, missä sijoitetaan sanassa r:n paikalle d ja tämän kautta oppisi sanomaan oikean ärrän. Joku voisi siis ystävällisesti selventää onko d harjoituksista yhtään mitään apua vai tuhlaanko minä vain aikaani harjotteluihin.

hihhei4 kirjoitti:

Itse olen pian 16-vuotias ja todella kyllästynyt omaan ärrävikaani. Olisi kiva tietää, että onko tässä iässä vielä mahdollista poistaa tuota ärrävikaa vai onko se oikeasti 8 ikävuoden jälkeen mahdotonta. Jotkut ovat ehdottaneet minulle noita harjoituksia, missä sijoitetaan sanassa r:n paikalle d ja tämän kautta oppisi sanomaan oikean ärrän. Joku voisi siis ystävällisesti selventää onko d harjoituksista yhtään mitään apua vai tuhlaanko minä vain aikaani harjotteluihin.

Lue lisää

R:n voi harjoittelun avulla oppia vielä aikuisiälläkin. Ystäväni oli 23-vuotias, kun hän ryhtyi harjoittelemaan R:ää ja sinnikkään harjoittelun avulla oppi äänteen. Aikuisena uuden äänteen oppiminen ja vakiinnuttaminen puheeseen saattaa kestää pitemmän ajan kuin lapsena. Mikäli haluat kokeilla R:n harjoittelua, ota yhteyttä lähialueesi terveyskeskuksen puheterapeuttiin. Puheterapeutti arvioi tilanteesi yksilöllisesti.

Parikymmentä vuotta terveyskeskustyötä ja jokunen ärräkin on tullut väännettyä. Eli siltä pohjalta muutamia ajatuksia, lähinnä alkuvaiheen harjoittelusta ja D:n kautta täryn hakemisesta:

1. ÄLÄ KOSKAAN MILLOINKAAN oleta, että lapsen D on automaattisesti ärrän harjoitteluun sopiva, jos se kuulostaa oikealta. Se saattaa kuulostaa ihan oikealta ja toimia puheessakin ihan hyvin, mutta ääntyä silti esim. kieli kiinni hampaissa. Tai kieli on hammasvallilla oikein, MUTTA kielestä hammasvallia ei kosketakaan ihan kärki, vaan enemmänkin kielen kärjen takana oleva lapaosa. R:ssä kuuluu täristä kielen kärki/etureuna etuylähammasvallin keskellä, eli jos nämä asiat eivät D:ssä toteudu, niin miten se täry sitten voisi just sille kohtaa ilmaantua? Tässä tarvitaan peiliä, taskulamppua ja suuhun katsomista (sekä lapsen että aikuisen), mutta kun siitä tehdään leikkiä ja etsitään vaikka "turbo-D-tä", joka auttaa R:ää löytämään omaan kotiin, niin siitäkin päästään eteenpäin.

2. R:n täry on kielen kärjen toimintaa, siksi sitä tavoiteltaessa myös D:n täytyy tulla vain kielen tekemänä. Ole siis tarkkana, että leuan ja kielen liikkeet ovat niin paljon eriytyneet, että tavutoistoharjoitusten (esim. den-den-den...) D:t tulevat ihan oikeasti kielen tekeminä. Eikä siis niin, että kieli on asemissa kärki ylöspäin ja leuka liikuttaa sitä ylös-alas. Tässä D:ssä kieli voi tulla ihan oikeaan paikkaan ja D hyvän kuuloisena, se on tietysti hyvä asia. Huonoa taas on, että näin tehden itse asiassa leuka tekee kaiken "työn" ja kieli jää käytännössä vaille harjoitusta.

3. Ylempänä mainitaan, että harjoitustavujen tulee olla nopeita ja melko teräviä. Kyllä näin, mutta vasta sitten, kun kohdat 1 ja 2 toimivat, eli D on oikein ja kieli liikkuu itsenäisesti leuan ollessa melko lailla "lomalla". Vauhtia saa aina lisää, mutta vauhti tuo erittäin harvoin (jos koskaan) tarkkaa tekemistä mukanaan. Päinvastoin.

4. Kun täryä sitten alkaa tulla D-harjoituksissa vahingossa, jatka silti vielä den-den -juttuja, kunnes "täryvahinko" tulee melkein joka den-tavulle tai lapsi alkaa tuottaa drndrn-juttuja itsenäisesti. Tämä siksi, että monet lapset jännittyvät nähdessään R-kirjaimen tai kuullessaan aikuisen mallissa täryn. Siihen liittyy niin paljon toiveita ja vähän pelkoakin, että oppiiko sitä... Kun annetaan täryn tulla riittävän pitkään ns. vahingossa ja iloitaan niistä, kielen lihakset pysyvät rennompina ja täryä tulee itse asiassa enemmän. Lapsi ei myöskään tällöin koe harjoitusta liian vaativaksi. Ja kun sitten vasta vähän varmemman täryn kanssa siirrytään sanoihin, niin nekin yleensä tulevat sitten vähän joustavammin. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti paremmasta "perustekniikan" hallinnasta, eli jokainen täry lisää kielen uuden liikkeen hallintaa. After all, lihastyötähän tämäkin on...

5. Täry alkaa usein olla lähellä, kun kielen kärki D-harjoituksissa näyttää lätyn reunalta. Ei pitsireunaisen lätyn (tai letun, riippuu murrealueesta;)), vaan sellainen vähän paksumpi. En ala kuvata enempää, mutta tiedät kun näet.

Johan tätä juttua tulikin. Mutta kokemus on opettanut, että tärkeää on sekä MITÄ tehdään missäkin vaiheessa että MITEN tehdään. Jälkimmäinen säästää paljolta turhalta hokemiselta, suoraan sanottuna. Moni tarvitsee silti paljon säännöllistä toistoa, tämä liittyy edelleen tuohon uuden lihasliikkeen oppimiseen. On yksilöllistä, kuinka paljon toistoa tarvitaan, se riippuu kielen motoriikasta jne. Näillä periaatteilla voit itse soveltaa esim. tuolla aiemmassa viestissä olevia harjoituksia lapsen ikään ja mielenkiinnon kohteisiin sopiviksi.

vielä yksi pute kirjoitti:

Parikymmentä vuotta terveyskeskustyötä ja jokunen ärräkin on tullut väännettyä. Eli siltä pohjalta muutamia ajatuksia, lähinnä alkuvaiheen harjoittelusta ja D:n kautta täryn hakemisesta:

1. ÄLÄ KOSKAAN MILLOINKAAN oleta, että lapsen D on automaattisesti ärrän harjoitteluun sopiva, jos se kuulostaa oikealta. Se saattaa kuulostaa ihan oikealta ja toimia puheessakin ihan hyvin, mutta ääntyä silti esim. kieli kiinni hampaissa. Tai kieli on hammasvallilla oikein, MUTTA kielestä hammasvallia ei kosketakaan ihan kärki, vaan enemmänkin kielen kärjen takana oleva lapaosa. R:ssä kuuluu täristä kielen kärki/etureuna etuylähammasvallin keskellä, eli jos nämä asiat eivät D:ssä toteudu, niin miten se täry sitten voisi just sille kohtaa ilmaantua? Tässä tarvitaan peiliä, taskulamppua ja suuhun katsomista (sekä lapsen että aikuisen), mutta kun siitä tehdään leikkiä ja etsitään vaikka "turbo-D-tä", joka auttaa R:ää löytämään omaan kotiin, niin siitäkin päästään eteenpäin.

2. R:n täry on kielen kärjen toimintaa, siksi sitä tavoiteltaessa myös D:n täytyy tulla vain kielen tekemänä. Ole siis tarkkana, että leuan ja kielen liikkeet ovat niin paljon eriytyneet, että tavutoistoharjoitusten (esim. den-den-den...) D:t tulevat ihan oikeasti kielen tekeminä. Eikä siis niin, että kieli on asemissa kärki ylöspäin ja leuka liikuttaa sitä ylös-alas. Tässä D:ssä kieli voi tulla ihan oikeaan paikkaan ja D hyvän kuuloisena, se on tietysti hyvä asia. Huonoa taas on, että näin tehden itse asiassa leuka tekee kaiken "työn" ja kieli jää käytännössä vaille harjoitusta.

3. Ylempänä mainitaan, että harjoitustavujen tulee olla nopeita ja melko teräviä. Kyllä näin, mutta vasta sitten, kun kohdat 1 ja 2 toimivat, eli D on oikein ja kieli liikkuu itsenäisesti leuan ollessa melko lailla "lomalla". Vauhtia saa aina lisää, mutta vauhti tuo erittäin harvoin (jos koskaan) tarkkaa tekemistä mukanaan. Päinvastoin.

4. Kun täryä sitten alkaa tulla D-harjoituksissa vahingossa, jatka silti vielä den-den -juttuja, kunnes "täryvahinko" tulee melkein joka den-tavulle tai lapsi alkaa tuottaa drndrn-juttuja itsenäisesti. Tämä siksi, että monet lapset jännittyvät nähdessään R-kirjaimen tai kuullessaan aikuisen mallissa täryn. Siihen liittyy niin paljon toiveita ja vähän pelkoakin, että oppiiko sitä... Kun annetaan täryn tulla riittävän pitkään ns. vahingossa ja iloitaan niistä, kielen lihakset pysyvät rennompina ja täryä tulee itse asiassa enemmän. Lapsi ei myöskään tällöin koe harjoitusta liian vaativaksi. Ja kun sitten vasta vähän varmemman täryn kanssa siirrytään sanoihin, niin nekin yleensä tulevat sitten vähän joustavammin. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti paremmasta "perustekniikan" hallinnasta, eli jokainen täry lisää kielen uuden liikkeen hallintaa. After all, lihastyötähän tämäkin on...

5. Täry alkaa usein olla lähellä, kun kielen kärki D-harjoituksissa näyttää lätyn reunalta. Ei pitsireunaisen lätyn (tai letun, riippuu murrealueesta;)), vaan sellainen vähän paksumpi. En ala kuvata enempää, mutta tiedät kun näet.

Johan tätä juttua tulikin. Mutta kokemus on opettanut, että tärkeää on sekä MITÄ tehdään missäkin vaiheessa että MITEN tehdään. Jälkimmäinen säästää paljolta turhalta hokemiselta, suoraan sanottuna. Moni tarvitsee silti paljon säännöllistä toistoa, tämä liittyy edelleen tuohon uuden lihasliikkeen oppimiseen. On yksilöllistä, kuinka paljon toistoa tarvitaan, se riippuu kielen motoriikasta jne. Näillä periaatteilla voit itse soveltaa esim. tuolla aiemmassa viestissä olevia harjoituksia lapsen ikään ja mielenkiinnon kohteisiin sopiviksi.

Lue lisää

vähän jatkoa...

Luin uudestaan tuossa yläpuolella olevaa tekstiä. Makuulla tai säkkituolilla lötköttäen voi kokeilla harjoitella, jos siihen on mahdollisuus. Jos tarvitaan peiliä, niin käytä käsipeiliä. Tärkeää on rento leuka (vrt. ed. viestissäni kohta 2).

Toimin alle kouluikäisten parissa, ja äärimmäisen harvoin olen saanut onnistumaan aikaisemman viestittäjän harjoituksen den-den-den-drn, siis tietoisesti prässäämällä ekat täryt suoraan tuosta den-putkesta. mahdollisesti toimii koululaisilla, jotka jo tietoisesti osaavat hallita kielen liikkeet paremmin, en tiedä? Oma kokemus on, että suurin osa lapsista menee ensinnäkin ihan kipsiin, jos yhtäkkiä pitäisi täry tekaista. Tämäntyyppisiin harjoituksiin olen siis siirtynyt vasta sitten, kun den-harjoitukset tuottavat jo runsaasti "vahinkotäryjä", kuten aiemmin kerroin. Alle kouluikäisellä tuollainen täryn "puristaminen" voi myös aiheuttaa virhetäryn, kun lapsi tekee sen täryn mistä se sattuu tulemaan. Jos kielen kärjen motoriikka ei vielä ole riittävän hyvä (eli yleensä sitä D:tä ei silloin ole vielä tehty tarpeeksi), niin se täry tulee ihan sieltä mistä kieli alkaa helpoiten täristä. Säkällä voi mennä oikein, mutta ei välttämättä. Siksi mieluummin odotan motoriikan tuloa valmiiksi. Etenemällä kuvaamallani tavalla voin myös jatkuvasti tuottaa helpommin onnistumisen kokemuksia lapselle, mikä motivoi harjoittelua. Mutta tämä on tavallaan myös "käsityötä", harjoituksia ohjaavan puheterapeutin tai erityisopettajan omat, hyviksi koetut konstit voivat olla toisistaan poikkeavia. Pääasia, että motivaatio sälyy ja R löytyy.

vielä yksi pute jatk kirjoitti:

vähän jatkoa...

Luin uudestaan tuossa yläpuolella olevaa tekstiä. Makuulla tai säkkituolilla lötköttäen voi kokeilla harjoitella, jos siihen on mahdollisuus. Jos tarvitaan peiliä, niin käytä käsipeiliä. Tärkeää on rento leuka (vrt. ed. viestissäni kohta 2).

Toimin alle kouluikäisten parissa, ja äärimmäisen harvoin olen saanut onnistumaan aikaisemman viestittäjän harjoituksen den-den-den-drn, siis tietoisesti prässäämällä ekat täryt suoraan tuosta den-putkesta. mahdollisesti toimii koululaisilla, jotka jo tietoisesti osaavat hallita kielen liikkeet paremmin, en tiedä? Oma kokemus on, että suurin osa lapsista menee ensinnäkin ihan kipsiin, jos yhtäkkiä pitäisi täry tekaista. Tämäntyyppisiin harjoituksiin olen siis siirtynyt vasta sitten, kun den-harjoitukset tuottavat jo runsaasti "vahinkotäryjä", kuten aiemmin kerroin. Alle kouluikäisellä tuollainen täryn "puristaminen" voi myös aiheuttaa virhetäryn, kun lapsi tekee sen täryn mistä se sattuu tulemaan. Jos kielen kärjen motoriikka ei vielä ole riittävän hyvä (eli yleensä sitä D:tä ei silloin ole vielä tehty tarpeeksi), niin se täry tulee ihan sieltä mistä kieli alkaa helpoiten täristä. Säkällä voi mennä oikein, mutta ei välttämättä. Siksi mieluummin odotan motoriikan tuloa valmiiksi. Etenemällä kuvaamallani tavalla voin myös jatkuvasti tuottaa helpommin onnistumisen kokemuksia lapselle, mikä motivoi harjoittelua. Mutta tämä on tavallaan myös "käsityötä", harjoituksia ohjaavan puheterapeutin tai erityisopettajan omat, hyviksi koetut konstit voivat olla toisistaan poikkeavia. Pääasia, että motivaatio sälyy ja R löytyy.

Lue lisää

Osaan jo sanoa jotenkuten ärrän, mutta tuntuu, että siinä on mukana vähän D :tä. Kyllä se selvästi tärisee ja osaan käyttää jo sanoissa sitä, muttei minusta kuulosta tavalliselta ärrältä. Korjautuuko tämä harjoittelun myötä?

- kirjoitti:

Osaan jo sanoa jotenkuten ärrän, mutta tuntuu, että siinä on mukana vähän D :tä. Kyllä se selvästi tärisee ja osaan käyttää jo sanoissa sitä, muttei minusta kuulosta tavalliselta ärrältä. Korjautuuko tämä harjoittelun myötä?

Lue lisää

Varmaan kielen muoto jo vaikuttaa paljon ärrän opetteluun? Itse omaan hyvin lyhyen, mutta leveän kielen ja kärkeä siinä ei oiken erotu, joten yllätys poden myös ärrä-vikaa. Kohta on 18 wee lasissa ja sukunimessä on kaksi ärrää peräkkäin.. voiko kamalampaa tilannetta olla kun ei voi sanoa omaa sukuniemään esiteltäessä selvästi? Ei se ärrä-vika minua varsinaisesti haittaa, mutta tuon nimen kanssa hävettää aivan kamalasti. Eli kaikesta jaarittelusta viis, VOIKO ärrän oppia vaikka olisi minkälainen kieli vain?

moi ... pysyisikö tuon materiaalin saada sähköpostiin :). terv. Jasmin

[email protected]

Oppilainani on ollut ihmisiä vauvasta vaariin, joten koskaan ei ole liian myöhäistä opetella puheen tai yksittäisen äännevirheen korjaamista. Minusta peili on ykkösasia. Juuri sen avulla tehdään oppilaan kanssa alkututkimus niin, että molemmat sekä opettaja että oppilas näkevät ja ymmärtävät, mistä on kyse. Toiseksi pidän tärkeinä kaikkia kielen funktioita, varsinkin alussa, ja sitä, että suu on auki ja ja kaula oikeassa asennossa niitä suoritettaessa. Funktiot ovat kielen ja suualueen voimistelua ja lapsia varten niillä onh hauskat kuvaavat nimetkin. Näitä liikkeitä olen teettänyt joka harjoituskerran alussa sekä kotiläksynä. Ne luovat perustan koko muulle harjoittelulle. Kyllähän D on hyvä r:n paikantamisessa, mutta kaikki eivät osaa tuottaa sitäkään l. sekin on ensin opeteltava. Joku saattaa tuottaa engl.pehmeän r:n, mutta d:tä ei löydy. Minä en ole luottanut summittaiseen harjoitusten tekoon, vaan henkilökohtaiseen järjestykseen. Valmiudet pitää olla ensin olemassa ennen kuin siirrytään asteelta toiselle, jos liian aikaisin ryhtyy harjoituksiin, voi mennä metsään tai tulosta ei synny. Tyttäreni sai koulussa puheterapiaa laiteisen r:n takia, mutta ei oppinut. Aloin itse kouluttamaan häntä 16v:na ja hän oppi n.4:ssä kk:ssa. Sanotaan, että oma äiti ei voi kouluttaa omaa lastaan asenteen vuoksi, mutta uskon, että tulos syntyy paremminkin menetelmistä, Jokainen on yksilö ja jokaisella myös yksilöllinen kieli ja muut ääntöelimet, joten jokaisen puheterapia on myös siksi yksilöllistä.

Kiitos viestistä. Olen tehnyt kanssa saman päätöksen nyt 23-vuotiaana. Minulla ei ole tämän vian takia minkäänlaista sosiaalista elämää. Olen ostanut kalliita vaatteita ja treenannut itselleni unelmavartalon, mutta itsetuntoni ei ole normaali ellen opi tuota vitun kirjainta.

Noudatan ainakin ohjettasi toistoista ja lukemisesta.

Luin tuon "PODTTI"-ohjeen jossain, mutta en saanut sillä tuloksia aikaan, vaikka hoin PODTTIA yli tunnin putkeen. DT ei vaan millään muuttunut r-täryksi.

Ehdottaisin perinpohjaista mielenkiinnon kohteiden selvittämistä vanhempia haastattelemalla (tiedän, tämä vastaus on todella myöhässä). Puheterapian voisi "naamioida" lapsen mielenkiinnonkohteisiin. Tärkeintä muistaa, että mihinkään ei ole pakko, jos ei heti "kielitreenit" kiinnosta, niin ensin jotain, mikä kiinnostaa ja murtaa jään :)

No tuon viestin jälkeen olen käynyt viidesti puheterapeutin luona ja sessiosta ei ole ollut minkäänlaista hyötyä. Vähäinen edistys on tullut kokonaan omatoimisesta harjottelusta netin videoiden ja ohjeiden avulla. Odotin ensimmäistä puheterapiakertaa kuin kuuta nousevaa, koska luulin että terapeutin olisi helppo antaa vinkkejä, kun minulla ei ole pahinta mahdollista ärrävikaa. Kuinka väärässä olinkaan. Lisäksi terapeutin asenne on "ärräsi on ihan riittävä". Hän ei oikein ymmärrä miltä on tuntunut huutaa esim. armeijassa "HERRA XXX" koko yksikön edessä osaamatta ärrää.

lane pelkulea sentään. Vieläkö sulla on melsu? Myytkö?

Tätä eri menetelmien välistä taistelua on käyty jo vuosikymmeniä (ja nimenomaan Jyväskylässä). Itse lähes 30 vuotta puheterapeuttina yritän poimia parhaat palat molemmista menetelmistä. Lapset ovat yksilöitä ja on puheterapeutin ammattitaitoa löytää jokaiselle lapselle ja hänen tarpeilleen sopiva menetelmä. Esim. pikku-r ei todellakaan sovi kaikkien r-virheiden kuntoutukseen.

Eli suujumppa, d-drillit ja hengitysharjoitukset tutkimuksen mukaan vain hidastivat oppimista.