Minulla on useita ystävättäriä joilla on teini-ikäisiä tyttöjä ja he kertovat että monet nuoret tytöt viiltelevät itseään saadakseen helpotusta sisäiseen tuskaansa. Jotkut tytöt haluavat maalata huoneensa mustaksi ja sulkeutua sinne pois "maailmasta". Useilla näistä tytöistä on kuitenkin ulkoiset asiat ihan hyvin, mutta silti jokin vain tekee niin kauhean kipeää.
Mistähän se sellainen oikein johtuu? Kuinka voi lasta/nuorta sattua niin paljon? Omilla, nyt jo aikuisilla lapsillani oli kyllä hankalaa silloin teini-iässä, mutta tämä on mielestäni jotain ihan toista. Onko teillä kokemuksia tästä ja miten olette siitä selvinneet? Miten voi parhaiten tukea ystäväänsä jonka lapsella on näin vaikeaa?
Lasta sattuu
vio-letti
24
819
Vastaukset
- Taatto
Ei ole ns ongelmanuorista. Kyynisesti toteaisin heillä olevan kyvyttömyys rakentaa ajatusmalliaan tulevaisuuttaan varten. Aikuisten vasuu ja velvollisuus on vetäistä tietoisuus tulevasta kakaroille suoraan naamarin eteen ja kaunistelematta. Se on tosi haaste, jossa järki ja auktoriteetti on kovilla.
- nuoret..
eivät kovin helpolla kuuntele neuvoja ja ohjeita.
Eivät ainakaan meillä ole kuunnelleet.
Siinäpä ei auta minkään valtakunnan auktoriteetit. - §§§§§§§§§§§
nuoret.. kirjoitti:
eivät kovin helpolla kuuntele neuvoja ja ohjeita.
Eivät ainakaan meillä ole kuunnelleet.
Siinäpä ei auta minkään valtakunnan auktoriteetit.ahdistaa,kun maapallon tulevaisuus on niin synkkä.Media suoltaa toinen toistaan kamalampia tilastoja mitä tuleman pitää.
Oma nuorenikin sanoo monesti,kun innostuu jostain tulevaisuuden asiasta,että mitä se kannattaa,kun saasteet ja muut paskat kuitenkin tuhoo kaiken.Olen yrittänyt kannustaa,että aina kannattaa elää niin kauan ,kun on elämää.Myöskin olen koittanut muistuttaa,kuinka suurista katastrofeista on monessakin maassa selvitty. - vio-letti
Mietin että olikohan tämä aihe liian arka tälle palstalle? Ajattelin sitä kirjoittaessani että "meidän ikäisiä" tällainen juttu pitäisi askarruttaa, niin yleistä tämä nuorien pahoinvointi kuitenkin on. No, saa nähdä jos jollain toisella on mielipidettä tai neuvoa.
Auktoriteettisen kasvatuksen paremmuutta olen oppinut kyseenalaistamaan vuosien kuluessa. Mielestäni siinä on kysymys enemmänkin neuvojen loppumisesta kuin viisaudesta. Ennenhän sitä luultiin että kaikki ongelmat lasten ja nuorien kanssa ratkaistiin komentamalla ne pois. Eihän se tietysti mitään ongelmia ratkaissut, lakaisi ne vain maton alle ajan kanssa mätänemään ja haisemaan.
Halusin tosiaankin saada joitakin neuvoja tässä asiassa. Varsinkin kysymyksessä *miten voi olla ystävälleen avuksi ja tueksi?* Ehkä vain toisen kuunteleminen on se paras keino? - Taatto
vio-letti kirjoitti:
Mietin että olikohan tämä aihe liian arka tälle palstalle? Ajattelin sitä kirjoittaessani että "meidän ikäisiä" tällainen juttu pitäisi askarruttaa, niin yleistä tämä nuorien pahoinvointi kuitenkin on. No, saa nähdä jos jollain toisella on mielipidettä tai neuvoa.
Auktoriteettisen kasvatuksen paremmuutta olen oppinut kyseenalaistamaan vuosien kuluessa. Mielestäni siinä on kysymys enemmänkin neuvojen loppumisesta kuin viisaudesta. Ennenhän sitä luultiin että kaikki ongelmat lasten ja nuorien kanssa ratkaistiin komentamalla ne pois. Eihän se tietysti mitään ongelmia ratkaissut, lakaisi ne vain maton alle ajan kanssa mätänemään ja haisemaan.
Halusin tosiaankin saada joitakin neuvoja tässä asiassa. Varsinkin kysymyksessä *miten voi olla ystävälleen avuksi ja tueksi?* Ehkä vain toisen kuunteleminen on se paras keino?Aikuisella on paremmat edellytykset käsitellä asioita. Lapset oppivat aika aikaisin tietyn roolileikin, jossa mahdollisesti havaitsevat vanhempiensa lällyn asenteen, oppien käyttämään sitä hyväkseen ja omaksumaan elämässään hälläväliä tyylin. Oikeudenmukainen, määrätietoinen ja tiukka kuri ohjaa lapsia ja opettaa heitä myöhemmin kunnioittamaan vanhempiaan.
- vio-letti
nuoret.. kirjoitti:
eivät kovin helpolla kuuntele neuvoja ja ohjeita.
Eivät ainakaan meillä ole kuunnelleet.
Siinäpä ei auta minkään valtakunnan auktoriteetit.Jos olen oikein tämän tyttöjen itsetuho-käyttäytymisen ymmärtänyt, niin eihän tässä edes ole kysymyskään neuvojen saamisesta tai antamisesta tai niiden puutteesta, vaan jonkunlaisesta elämänpelosta. Elämä tuntuu niin ahdistavalta että sulkeudutaan mustaksi maalattuun huoneeseen yhteen käppyrään eikä uskalleta tulla sieltä ulos.
Kirjoitat että: "Siinäpä ei auta minkään valtakunnan auktoriteetit",- näin minäkin olen sen ymmärtänyt. Auktoriteetin käyttö tässä olisi kuin sanoisi kovista vatsakivuista kärsivälle että; "ei sinua mihinkään satu, ylös siitä vaan ja heti". Sellainen suhtautuminen voisi osoittautua hyvinkin kohtalokkaaksi.
Ei, paremmat keinot täytyy löytyä! - +-0
vio-letti kirjoitti:
Jos olen oikein tämän tyttöjen itsetuho-käyttäytymisen ymmärtänyt, niin eihän tässä edes ole kysymyskään neuvojen saamisesta tai antamisesta tai niiden puutteesta, vaan jonkunlaisesta elämänpelosta. Elämä tuntuu niin ahdistavalta että sulkeudutaan mustaksi maalattuun huoneeseen yhteen käppyrään eikä uskalleta tulla sieltä ulos.
Kirjoitat että: "Siinäpä ei auta minkään valtakunnan auktoriteetit",- näin minäkin olen sen ymmärtänyt. Auktoriteetin käyttö tässä olisi kuin sanoisi kovista vatsakivuista kärsivälle että; "ei sinua mihinkään satu, ylös siitä vaan ja heti". Sellainen suhtautuminen voisi osoittautua hyvinkin kohtalokkaaksi.
Ei, paremmat keinot täytyy löytyä!luottamus vanhemppiinsa ja heiltä saamansa tuen ja turvallisuuden tunne saattaisi olla lääke??
Että edes koti olisi se turvallinen paikka, mikä ei jokaiselle lapselle ole itsestään selvyys, vanhemmat ovat vieraantuneet lapsistaan ja ovat kuin peloissaan kun nuori voi pahoin. - nykyajan nuorista
nuoret.. kirjoitti:
eivät kovin helpolla kuuntele neuvoja ja ohjeita.
Eivät ainakaan meillä ole kuunnelleet.
Siinäpä ei auta minkään valtakunnan auktoriteetit.kyllä viltelyä on ollut jo vuosikymmeniä, ellei satoja.
- Nainen
Olen nuorisotyössä ja kotonani asuu tälläkin hetkellä välikaisesti tyttö jolla on ollut juuri noita ongelmia,hänellä kaikki alkoi vanhempien erottua hänen ollessaan kymmenvuotias,hän on nyt 22 ja lopultakin tasapainossa mutta terapia kesti kymmenen vuotta ja hän tarvitsee edelleenkin koko ajan rohkaisua!
Syy on sama kuin esimerkiksi syömöhäiriöisillä eli erittäin huono itsetunto ja hyljätyksi tunteminen- +-0
asiaa myös ajatellut, siis tuo hylätyksi tulemisen pelko ja tunne, ei yksinomaan aiheudu vanhempien erosta, vaan myös siitä miten vanhemmat ovat lapsilleen LÄSNÄ jo pienestä alkaen, (ei vasta murrosiässä).
Se miten lasta KUUNNELLAAN ja KUULLAANKO mitälapsi sanoo, lapsen sivuuttaminen on niin helppoa.
Syliä tytöt kaipaavat samoin pojat, pienestä asti eikä se äidin ja isän läheisyyden tarve minnekään katoa, se vain muuttaa muotoaan, enää ei haluta syliin, mutta lähelle.
Ei nuoret ja pienet halua sirkustemppuja vaan turvallisuuden tunteen joka muodostuu olemalla tavoitettavissa fyysisesti, ei puhelimitse, mutta monet vanhemmat unohtavat kuinka tärkeää lapsille on vain saada olla, jutella kun jututtaa, hiiteen ne sadat harrastukset, kun muutenkin maailma on vaativaa.
Itselläni on omia sekä kasvattilapsia,mummikin olen, joten hyväksikoettua lähelläoloa voin suositella.
Kiitos Vio-Letti aloituksesta, arka on aihe, mutta kovin TÄRKEÄ. (isolla kirjoitetut ei ole huutoa, vaan huomiointia) Tätä "paatosta" voisin jatkaa vaikka loputtomiin, mutta tulisi liian pitkää tekstiä... - vio-letti
Ensiksi; hienoa että autat nuoria noin. Sellaisia ihmisiä tarvitaan todella.
Mainitset sen hyljätyksi tulemisen tuntemisen, niin kukaan lapsi ei kestä hyljätyksi tulemista menemättä rikki jollakin tavalla. Kuitenkin saattaa nuori ihminen tuntea itsensä yksin ja hyljätyksi yrittäessään ottaa niitä ensiaskelia elämän vaikealla ja mutkaisella polulla, vaikka asiat muuten olisivat kuinka hyvin. Toisinaan on tietysti niin että sen nuoren perhe on rikkinäinen, mutta joskus ei mitään sellaista itsestään selvää selitysmallia löydy. Ehkä se on niin että kaikki nämä vaatimukset joita nykyaika asettaa, aiheuttaa tämän tuskallisen ahdistuksen nuorille.
Eräs ystävättäreni kertoi tässä vähän aikaa sitten kuinka hänen 14 vuotias tyttärensä melko lyhyessä ajassa muuttui iloisesta, positiivisesta tytöstä itseään vahingoittavaksi, syvästi masentuneeksi nuoreksi naisenaluksi. Mustaksi värjätty tukka, kasvoilla kova "sotamaalaus" ja hyvin aggressiivinen käytös täysin muuttuneen vaatetuksen kanssa jne...kertoi että tyttö ei voinut hyvin. Tällä tytöllä on kuitenkin takkuinen perhehistoria ja se ehkä selittää vähän. Mutta Herranjestas! kuinkas paljon niitä sellaisia onkaan kun eroja on niin paljon ja juuri esimerkiksi tämän tytön isä on viinamäkeläisiä - eikä se suinkaan ole tytön vika! Mutta lapsi se on joka kärsii eniten. No, aika näyttää, mihin kaikki tämä johtaa.
Asioiden päivittely tai syntipukkien etsintä ei kuitenkaan auta yhtään, eikä menneitä voi muuttaa. Muita konsteja tarvitaan. Siksi se on ilahduttavaa että on sinunlaisiasi jotka konkreettisesti tarjoavat apua tarvitseville. :) - vio-letti
+-0 kirjoitti:
asiaa myös ajatellut, siis tuo hylätyksi tulemisen pelko ja tunne, ei yksinomaan aiheudu vanhempien erosta, vaan myös siitä miten vanhemmat ovat lapsilleen LÄSNÄ jo pienestä alkaen, (ei vasta murrosiässä).
Se miten lasta KUUNNELLAAN ja KUULLAANKO mitälapsi sanoo, lapsen sivuuttaminen on niin helppoa.
Syliä tytöt kaipaavat samoin pojat, pienestä asti eikä se äidin ja isän läheisyyden tarve minnekään katoa, se vain muuttaa muotoaan, enää ei haluta syliin, mutta lähelle.
Ei nuoret ja pienet halua sirkustemppuja vaan turvallisuuden tunteen joka muodostuu olemalla tavoitettavissa fyysisesti, ei puhelimitse, mutta monet vanhemmat unohtavat kuinka tärkeää lapsille on vain saada olla, jutella kun jututtaa, hiiteen ne sadat harrastukset, kun muutenkin maailma on vaativaa.
Itselläni on omia sekä kasvattilapsia,mummikin olen, joten hyväksikoettua lähelläoloa voin suositella.
Kiitos Vio-Letti aloituksesta, arka on aihe, mutta kovin TÄRKEÄ. (isolla kirjoitetut ei ole huutoa, vaan huomiointia) Tätä "paatosta" voisin jatkaa vaikka loputtomiin, mutta tulisi liian pitkää tekstiä...Kiitos kannustuksesta, ehdinkin jo epäröidä aiheen valintaa. Mielestäni näistä asioista täytyy puhua avoimesti ja paljon enemmän, sillä monet nuoret voivat hyvinvointi-yhteiskunnasta huolimatta kovin huonosti.
En haluaisi kuitenkaan syyllistää nykyajan vanhempiakaan, sillä en usko että se johtaa asioiden parantumiseen. Syytetty ihminen vain puolustaa itseään eikä halua etsiä ongelmien ratkaisua. Menneitä ei mikään mahti voi muuttaa, niistä voi korkeintaan ehkä oppia jotain. Jos sen kyseisen nuoren vanhemmat ovat eronneet aikoinaan, ei sitä asiaa miksikään voi enää muuttaa tai jos on tullut tehtyä muita tölppäyksiä, niin sillekkään ei voi enää mitään...
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että lapsen kuunteleminen on hyvin tärkeää ja hänen itsetuntonsa vahvistaminen on elintärkeää. Jokaisen ihmisen, pienen tai suuren, täytyy saada tuntea että hän on tärkeä ihminen yksilönä.
Niimpä niin, ei ole vaikeaa kertoa miten asioiden pitäisi olla. Paljon vaikeampaa on tietää - miten? miten? paikataan se jo rikki mennyt lapsensielu? - +-0
vio-letti kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta, ehdinkin jo epäröidä aiheen valintaa. Mielestäni näistä asioista täytyy puhua avoimesti ja paljon enemmän, sillä monet nuoret voivat hyvinvointi-yhteiskunnasta huolimatta kovin huonosti.
En haluaisi kuitenkaan syyllistää nykyajan vanhempiakaan, sillä en usko että se johtaa asioiden parantumiseen. Syytetty ihminen vain puolustaa itseään eikä halua etsiä ongelmien ratkaisua. Menneitä ei mikään mahti voi muuttaa, niistä voi korkeintaan ehkä oppia jotain. Jos sen kyseisen nuoren vanhemmat ovat eronneet aikoinaan, ei sitä asiaa miksikään voi enää muuttaa tai jos on tullut tehtyä muita tölppäyksiä, niin sillekkään ei voi enää mitään...
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että lapsen kuunteleminen on hyvin tärkeää ja hänen itsetuntonsa vahvistaminen on elintärkeää. Jokaisen ihmisen, pienen tai suuren, täytyy saada tuntea että hän on tärkeä ihminen yksilönä.
Niimpä niin, ei ole vaikeaa kertoa miten asioiden pitäisi olla. Paljon vaikeampaa on tietää - miten? miten? paikataan se jo rikki mennyt lapsensielu?onkin työläämpää, jos ei mahdotonta, kuin ennaltaehkäisy.
En todellakaan halua syyllistää, vaan muistuttaa siitä että se syli voisi olla vapaa lapsen olla, silloin luodaan se perusta turvallisuuden tunteelle.
Ei edes siitä olekyse kauanko siinä sylissä ehditään olla, tai yleensä lähellä, kunhan lapsi voi luottaa siihen ettei häntä sivuuteta, uin jotain harmillista häiriötekijää.
Jokaisessa perheessä on aikaa, vaikka just ennen nukkumaanmenoa olla lähellä ja kuunnella, ei se vaadi temppuja, jos tunne on mukana - vio-letti
+-0 kirjoitti:
onkin työläämpää, jos ei mahdotonta, kuin ennaltaehkäisy.
En todellakaan halua syyllistää, vaan muistuttaa siitä että se syli voisi olla vapaa lapsen olla, silloin luodaan se perusta turvallisuuden tunteelle.
Ei edes siitä olekyse kauanko siinä sylissä ehditään olla, tai yleensä lähellä, kunhan lapsi voi luottaa siihen ettei häntä sivuuteta, uin jotain harmillista häiriötekijää.
Jokaisessa perheessä on aikaa, vaikka just ennen nukkumaanmenoa olla lähellä ja kuunnella, ei se vaadi temppuja, jos tunne on mukanaIhan niinhän se on, vähän aikaa sylissä riittää ja aikaa varmasti löytyy jos sitä haluaa löytää. Niin tai jos löytää esimerkiksi sen telkkarin kiinnilaittoknapin. :)))
Kuulin kerran sellaisen asian että se, miten vanhempi katsoo lasta hänen tullessaan huoneeseen ratkaisee, josko lapsi tuntee itsensä rakastetuksi vai ei. Siis jos isin tai äidin silmiin syttyy "tuikku" kun hän näkee lapsen, niin se lapsi tuntee että vanhemmat häntä todella rakastavat. Sellainen katsehan ei ota aikaa ollenkaan. :)))
- psyk. sairaanhoitaja
ongelma yksinomaan nuroten ole. Mutta seuraa yleensä nuoruudesta aikuisuuteen. Valitettavasti. Syynä itsetuhoiset ajatukset. Monella rajatilatasoista häiriötä, jossa "mikään ei tunnu miltään". Tunnekokemuksia haetaan sitten itsensä viiltelyllä. Taustalla usein lapsuuden (2 - 4v)traumaattiset kokemukset, hylkäämiset ja välinpitämättömyys lasta kohtaan. Kuntoutuminen vaatii terapeutilta ja läheisiltä pitkäjännitteisyyttä, rajoja ja välittämistä.
- vio-letti
Niin, eihän se ainoastaan nuorten ongelma ole, sen minäkin tiedän. Olen itse ollut vapaaehtoisena tukihenkilöna "eräissä elämän vaikeissa ympyröissä", ja olen tavannut henkilöitä jotka vielä aikuisiällä tuottavat itse itselleen fyysistä tuskaa eri tavoilla saadakseen siten helpotusta siihen sisäiseen tuskaansa. Tämä "tapa" on näissä kaikissa tapauksissa alkanut nuoruusiällä ja nämä henkilöt jatkavat sen käyttämistä koska se "toimii".
Näyttäisi nyös siltä että se on vaikeasti parannettavissa, sillä esimerkiksi nämä minun tapaamani henkilöt ovat siihen terapeuteilta vuosikaupalla apua saaneet, ilman että se on paljoakaan auttanut. Läheisiltä vaaditaan tosiaan paljon, ikävä kyllä on monien läheisillä myös paljon ongelmia oman itsensä kanssa, ja silloin ei juurikaan jaksa auttaa ketään toista, olkoon sitten vaikka oma lapsi.
No, sinullahan tästä on varmasti paljon ammattikokemusta, niin tiedät kuinka vaikeaa se on.
Lapsi murrosiän tietämillä, kun tulee tarve hakea omaa identiteettiä,on hyvin monien ongelmien ympäröimä.
Oma keho on nopean muutoksen myllerryksessä.
Ympäristön muutos,kun ei tiedetä ollaanko edelleen lapsia vai pitäisikö jo etsiä varttuneempaa seuraa.
Lapsen suhde vanhempiin on vaikeimmillaan,koska 'tuppaa' tulemaan ns,kasvukipuja kun henkiset valmiudet ei ole yks yhteen nopeasti kehittyvän fysiologisen kasvun ja sen tuomien uusien "tarpeiden" yhteensovituksen kanssa.so.Tehdään "kaikkea"mahdollista,että tullaan "noteeratuksi" ja helposti seurauksena saattaa olla kovatkin konfliktit joko vanhempien tai yhteiskunnan arvojen kanssa,yleensä sekä/että.
Paljon on myös ympäristöllä(kavereripiirillä)vaikutusta.
Ympäristö tuo oman lisän,joko tukemalla hallittua kasvua,tai viemällä sitä liian nopean ja rajun muutoksen suuntaan.
Tilanne voi olla myös ympäristön suhteen sellainen,että murrosikäinen etsii sieltä hyväksyntää kaikin keinoin ja usein tuloksena on hänen hyväksikäyttö eri muodoissaan ja suuret pettymykset ja itsesyytökset sen myötä.
Se,että asiat menevät viiltelyn asteelle,on pitänyt olla jo ennestään vaikeuksia itsetunnon sekä ongelmia hyväksytyksi tulemisen suhteen kodissa/ympäristössä.
Jos "riittävän" moni asia menee "pieleen" ja nuori ei löydä paikkaansa = hyväksyvää kohtelua ympäristön,vanhempien sekä itsensä taholta,so.ei ole sinut fyysis/psyykkisen tason suhteen.
Silloin saattaa olla hänen keinonsa saada paha olonsa tuoduksi julki ja niin, että jonkun on "pakko"reagoida ja antaa huomiota ja jonkin asteista hoivaa.
Viiltely on niitä kovimpia keinoja nuoren etsiä itselleen apua,siitä seuraava vaihe onkin jo se lopullinen ratkaisu,josta ei enää paluuta ole.
Aina jos viiltelyn asteelle on menty,on ammattiapu se oikea tapa lähteä lasta auttamaan.
Samalla vanhemmatkin saavat eväitä itse,sillä koko perhe on avun tarpeessa,ei vain lapsi.- vio-letti
Luin ajatuksella sinun vastauksesi, niinkuin muutkin vastaukset tähän ketjuun.
Tietysti tällainen nuoren tuskailu on hätähuuto, ja kaikki ovat kyllä kirjoittaneet siitä miltä se huuto "kuullostaa". Mutta ei siitä, miten siihen huutoon vastataan. Jos joku on hukkumassa koskeen, niin ei se auta jos yrittää mitata avun-huudon decibeliasteen tai miettiä mitä olisi pitänyt tehdä ettei se hukkuva olisi sinne veteen joutunut... Täytyy ryhtyä käytännön toimiin ja äkkiä. Ajattelin että ehkä jollain olisi ollut käytännön kokemusta siitä, miten toimia tai miten he omakohtaisesti olivat toimineet.
Sinä kirjoitit että on etsittävä ammattiapua. Ammattiapu kyllä varmasti on oikea ja välttämätön ratkaisu. Muttei se ratkaise koko ongelmaa koska kyseessä on koko perheen, ehkä koko yhteiskunnan ongelma. Eikä tietysti me täällä palstalla voida myöskään mitenkään "ratkaista" tällaista suurta ongelmaa.
Mutta kiitos kumminkin kaikista ajatuksista. :) vio-letti kirjoitti:
Luin ajatuksella sinun vastauksesi, niinkuin muutkin vastaukset tähän ketjuun.
Tietysti tällainen nuoren tuskailu on hätähuuto, ja kaikki ovat kyllä kirjoittaneet siitä miltä se huuto "kuullostaa". Mutta ei siitä, miten siihen huutoon vastataan. Jos joku on hukkumassa koskeen, niin ei se auta jos yrittää mitata avun-huudon decibeliasteen tai miettiä mitä olisi pitänyt tehdä ettei se hukkuva olisi sinne veteen joutunut... Täytyy ryhtyä käytännön toimiin ja äkkiä. Ajattelin että ehkä jollain olisi ollut käytännön kokemusta siitä, miten toimia tai miten he omakohtaisesti olivat toimineet.
Sinä kirjoitit että on etsittävä ammattiapua. Ammattiapu kyllä varmasti on oikea ja välttämätön ratkaisu. Muttei se ratkaise koko ongelmaa koska kyseessä on koko perheen, ehkä koko yhteiskunnan ongelma. Eikä tietysti me täällä palstalla voida myöskään mitenkään "ratkaista" tällaista suurta ongelmaa.
Mutta kiitos kumminkin kaikista ajatuksista. :)tehdä kirjoitukseni lopuksi yhteenveto,mitä "ajoin takaa".
so.Lähinnä miksen voi kirjoituksessa mennä sen konkreettisempaan ohjeeseen,kuin hakeutua 'ammattiauttajan'pakeille on yksinkertaisesti se,että jokainen ja jokaisen sairaan tilanne on hyvin yksilöllinen ja siksi ei ole viisasta lähteä antamaan sen tarkempaa akuuttia ohjetta.
Tämä kirjoitukseni tarkoitus olikin tuoda esiin sellaisia tapahtumia/olosuhteita,joita voisi ajatella olevan tämän ko.tapaukseen "takana",siis antaa vain vinkkejä mitä "kannattaa "ainakin"funtsailla hänen sairastumisen syistä,jotta voi vetää johtopäätöksiä, miten mahdollisesti voi auttaa sekä perhettä,että tietenkin ensisijaisesti nuorta.
ps.Esimerkistäsi koskeen hukkuvan palastamiseksi(kin);ei kukaan voi antaa konkreettista apua,jos ei itse ole siinä tilanteessa samanailaisesti paikalla.
Jos joku kertoisi miten se operaatio olisi suoritettava,niin todennäköistä on että "ulkopuolisen" neuvot eivät olisi kovinkaan hyödyksi,vaan jopa olla pahentamassa tilannetta.
Sen vuoksi en vastauksessani ehdottanut muuta.
En voi tuoda muuta julki,kuin sellaista informaatiota,joka antaa joitain näkemyksiä,mihin kannattaa kiinnittää huomiota,jotta voi tehdä omat johtopäätökset,miten voisi ehkä olla avuksi.
Siis taustojen=syiden selvittämisestä pitäisi lähteä liikkeelle,että jotain hyödyllistä voi asian eteen tehdä.
Itse viiltely on jo tapahtunut ja tullut julki. Avun pitäisi nimenomaa tästä eteenpäin kohdistua perimmäisten syiden ja niiden seurausten analysoinnin kautta korjaamaan ja eheyttämään sairaan psyyke/ koko perhe,ja tällöin on kyllä vieraan henkilön ainoa oikea tapa tukea sairasta sekä myös perhettä olemalla kuuntelija /ystävä ja edesauttaa toteuttamaan lääkärin/hoitohenkilöiden ohjeiden käytännön toteutusta.
Ps.2.En kai sortunut 'sanomaan' millään muotoa,että mitä olisi pitänyt tehdä,vaan mielestäni annoin syistä kuvauksia,mitkä yleensä ovat viiltelyn(kin) takana.
Taisin kyllä sen ammattiapuun kehottavan, 'ainoan ohjeen' yhteydessä myös mainita,että sitä kautta myös perhe saa tukea, koska nimenomaa koko perhe on avun tarpeessa.
"Yhteiskunta" ja ympäristö sen mukana on niitä asioita,joiden korjaaminen on tärkeää,mutta valitettavan hidasta ja vielä valitettavan usein menossa vain "syvemmälle" ja kauemmaksi inhimillesestä yksilöiden huomioon ottamisesta.
jk.Näistä kirjoituksistani yleensä tulee "liian pitkiä"ja lisäksi olen niin vähän elämässäni asioita ilmaissut tekstin avulla,että suonet(saanen) anteeksi ja annat ymmärrystä kirjoitusteni sisällön epäselvyyden vuoksi.
Onneksi aina jälkikäteen voi antaa tarkennuksia, ja toisaalta oppia ikä kaikki.
Ehkäpä harjaannun ajan kanssa myös tämän asian suhtéen.
jk.On hienoa,että vielä on yhteisvastuuta ja henkilöitä,jotka etsivät myös keinoja toisten auttamiseksi,eivätkä vain moralisoi tapahtuneita.- vio-letti
emw34 kirjoitti:
tehdä kirjoitukseni lopuksi yhteenveto,mitä "ajoin takaa".
so.Lähinnä miksen voi kirjoituksessa mennä sen konkreettisempaan ohjeeseen,kuin hakeutua 'ammattiauttajan'pakeille on yksinkertaisesti se,että jokainen ja jokaisen sairaan tilanne on hyvin yksilöllinen ja siksi ei ole viisasta lähteä antamaan sen tarkempaa akuuttia ohjetta.
Tämä kirjoitukseni tarkoitus olikin tuoda esiin sellaisia tapahtumia/olosuhteita,joita voisi ajatella olevan tämän ko.tapaukseen "takana",siis antaa vain vinkkejä mitä "kannattaa "ainakin"funtsailla hänen sairastumisen syistä,jotta voi vetää johtopäätöksiä, miten mahdollisesti voi auttaa sekä perhettä,että tietenkin ensisijaisesti nuorta.
ps.Esimerkistäsi koskeen hukkuvan palastamiseksi(kin);ei kukaan voi antaa konkreettista apua,jos ei itse ole siinä tilanteessa samanailaisesti paikalla.
Jos joku kertoisi miten se operaatio olisi suoritettava,niin todennäköistä on että "ulkopuolisen" neuvot eivät olisi kovinkaan hyödyksi,vaan jopa olla pahentamassa tilannetta.
Sen vuoksi en vastauksessani ehdottanut muuta.
En voi tuoda muuta julki,kuin sellaista informaatiota,joka antaa joitain näkemyksiä,mihin kannattaa kiinnittää huomiota,jotta voi tehdä omat johtopäätökset,miten voisi ehkä olla avuksi.
Siis taustojen=syiden selvittämisestä pitäisi lähteä liikkeelle,että jotain hyödyllistä voi asian eteen tehdä.
Itse viiltely on jo tapahtunut ja tullut julki. Avun pitäisi nimenomaa tästä eteenpäin kohdistua perimmäisten syiden ja niiden seurausten analysoinnin kautta korjaamaan ja eheyttämään sairaan psyyke/ koko perhe,ja tällöin on kyllä vieraan henkilön ainoa oikea tapa tukea sairasta sekä myös perhettä olemalla kuuntelija /ystävä ja edesauttaa toteuttamaan lääkärin/hoitohenkilöiden ohjeiden käytännön toteutusta.
Ps.2.En kai sortunut 'sanomaan' millään muotoa,että mitä olisi pitänyt tehdä,vaan mielestäni annoin syistä kuvauksia,mitkä yleensä ovat viiltelyn(kin) takana.
Taisin kyllä sen ammattiapuun kehottavan, 'ainoan ohjeen' yhteydessä myös mainita,että sitä kautta myös perhe saa tukea, koska nimenomaa koko perhe on avun tarpeessa.
"Yhteiskunta" ja ympäristö sen mukana on niitä asioita,joiden korjaaminen on tärkeää,mutta valitettavan hidasta ja vielä valitettavan usein menossa vain "syvemmälle" ja kauemmaksi inhimillesestä yksilöiden huomioon ottamisesta.
jk.Näistä kirjoituksistani yleensä tulee "liian pitkiä"ja lisäksi olen niin vähän elämässäni asioita ilmaissut tekstin avulla,että suonet(saanen) anteeksi ja annat ymmärrystä kirjoitusteni sisällön epäselvyyden vuoksi.
Onneksi aina jälkikäteen voi antaa tarkennuksia, ja toisaalta oppia ikä kaikki.
Ehkäpä harjaannun ajan kanssa myös tämän asian suhtéen.
jk.On hienoa,että vielä on yhteisvastuuta ja henkilöitä,jotka etsivät myös keinoja toisten auttamiseksi,eivätkä vain moralisoi tapahtuneita.Suuri kiitokseni sinulle sydämellä ja järjellä kirjoitetuista vastauksista. Näitä samoja ajatuspolkuja olen minäkin kuljeksinut.
Olen samaa mieltä siitä, että toiselle ei oikeastaan koskaan voi mitään neuvoja antaa, mutta kertomalla omia, henkilökohtaisia kokemuksiaan elävästä elämästä, voi ehkä sitä toista auttaa ilman että se toinen tuntee että häntä tässä "neuvotaan". Omista elämänkokemuksista kertominen on elämän jakamista toisen ihmisen kanssa, sen sijaan että toisen pään yli yrittäisi neuvoa. Ja juuri sellaisia omakohtaisia kokemuksia "ajoin takaa". (Saatko mitään selvää sepustuksestani?, se on monisanainen yritys sanoa, "ymmärrän hyvin mitä tarkoitat" ;) Minäkin olen monisananinen kirjoituksissani ja kun yritän jotain saada sanotuksi lyhyesti, niin se ei koskaan näytä siltä mitä tarkoitan.. ;)))
Anyway, kiitos vielä kerran ajatuksistasi ja hyvää viikonloppua. vio-letti kirjoitti:
Suuri kiitokseni sinulle sydämellä ja järjellä kirjoitetuista vastauksista. Näitä samoja ajatuspolkuja olen minäkin kuljeksinut.
Olen samaa mieltä siitä, että toiselle ei oikeastaan koskaan voi mitään neuvoja antaa, mutta kertomalla omia, henkilökohtaisia kokemuksiaan elävästä elämästä, voi ehkä sitä toista auttaa ilman että se toinen tuntee että häntä tässä "neuvotaan". Omista elämänkokemuksista kertominen on elämän jakamista toisen ihmisen kanssa, sen sijaan että toisen pään yli yrittäisi neuvoa. Ja juuri sellaisia omakohtaisia kokemuksia "ajoin takaa". (Saatko mitään selvää sepustuksestani?, se on monisanainen yritys sanoa, "ymmärrän hyvin mitä tarkoitat" ;) Minäkin olen monisananinen kirjoituksissani ja kun yritän jotain saada sanotuksi lyhyesti, niin se ei koskaan näytä siltä mitä tarkoitan.. ;)))
Anyway, kiitos vielä kerran ajatuksistasi ja hyvää viikonloppua.Olet erittäin hyvän ilmaisun taitaja ja myös pintaa syvemmältä asioihin kantaa ottava "tuttavuus".
Muutamia aloituksia/viestejä olen 'katseella seurannut' ja selvä vahvistus palstalle olet.
Hyvää syysviikonloppua;samoin.
- muistan ja muistan senkin
kuinka joskus oikein pahana hetkenä viilsin käsivarteni ja reiteni täyteen haavoja.
Kun oikein sattuu sydämeen niin haluaa myös ruumiillista kipua, se on kuin hätähuuto.
Sitä on vaikea selittää, nuoruus menee onneksi ohi ja niin menee yleensä viiltelykin.- vio-letti
Kiitos omakohtaisen kokemuksesi kertomisesta. Jäin miettimään, mikä sinua mahtoi auttaa, millaista tukea olisit halunnut saada ystäviltä tai läheisiltä? Vai vain aikako ne haavat paransi?
Eihän sinun tietysti tarvitse vastata, mietin vain itsekseni. Kiitos ajatuksistasi. :) - Pirre*
tunteita täytyy olla tuolloin pelissä.., silloin kun esim. ihottuma kutiaa voimakkaasti, sitä kutiavaa ihottumakohtaa täytyy raapia kipuun asti; onko tuossa viiltelyssä kysymys verrattavasta vastakivusta?
Onko siinä kysymys kyvyttömyydestä ilmaista esimerkiksi sanoilla tai muilla terveillä tavoilla, tanssilla tai musiikilla, sitä sydämen kipua?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu832032Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu3941811- 591808
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1691475Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle681354Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101350Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä751317- 671253
Kuljettajasi oy konkurssi?!
Tuliko ahnehdittua liikaa,menikö tämä kuljettajasi oy taksit siis konkurssiin?141123KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin1011107