sillä minulla ei ole ketään muuta kuin sinut, joka täydellä sydämellä ja tunteella minua ajattelee.
Rakasta äiti/isä minua, vaikka sossu-täti sanookin, että olen mikälie syndrooma ja häiriö lapsi, sillä sinun rakkautesi saa minut tervehtymään.
Älä äiti/isä hylkää minua, vaikka minut siirrettäisiinkin kauas ulottumattomiin luotasi, sillä hylkääminen on pahinta, mitä näin pienelle
lapselle voi tapahtua.
Taistele äiti/isä minun puolestani, tee kaikkesi, vaikka et minua näkisi ja tapaisi. Sillä ei välttämättä ole minun etuni, että minut rahasta siirretään sinusta kauas.
Muista äiti/isä, minäkin opin joskus lukemaan. Ja papereista saan tietoa siitä, kuinka sinä jaksoit puolestani kirjoittaa ja vaatia minulle hyvät kasvuolosuhteet. Muista äiti/isä. Kaikki viralliset paperit pitää säillyttää ja minulla on joskus oikeus lukea niitä.
Muista äiti/isä. Älä lannistu, vaikka sossutädit kirjoittavatkin, että äiti/isä on väsynyt, ja on parempi, etten minä tapaa heitä. Muista, minä ymmärrän sitten joskus, kuinka uuvuttavaa on tapella sossutätejä ja sijaisvanhempia vastaan. Isona minä ymmärrän, että sinut äiti/isä pakotettiin pois minun elämästä, siksi, että minä "saisin kehittyä rauhassa" paikassa, joka saa kaiken mahdollisen rahallisen tuen. Tulen arvostamaan sitä tietoa, että sinä nälästä, paheksunnasta ja kaikesta muusta ikävästä huolimatta jaksoit puolestani taistella.
ÄLÄ MINUA HYLKÄÄ
11
2057
Vastaukset
- lukija...
Ei kai sinulla vaan ole lapsia...ne pitäisi heti huostaanottaa, sillä eihän lapsia voi pitää psykiatristen potilaiden joukossa.
- minulle,
mikä tuossa aloituksessa mielestäsi viittaa psykiatriseen potilaaseen?
Itse olen lapseni pois taistellut aiheettomasta huostasta ja läpimädästä perhekodista tekemällä nimenomaan kaikkeni ja aivan siellä jaksamisen äärirajoilla. Aloitus vaikuttaisi olevan lastensuojelun mielivallan kohteeksi joutuneen vanhemman kirjoittama, ei siinä tarvitse olla psykiatrinen potilas, ellei lastensuojelukoneiston jylläävä voima sitten lopulta vie mielenterveyttä, vaikka alunpitäen olisi täysin terve ollutkin.
Oma lapseni on sanonut nän jälkikäteen, että hän ei olisi selvinnyt hengissä siellä perhekodissa. Tapahtumista on nyt kulunut jo aikaa, mutta en ymmärrä vieläkään, kuinka järkyttävän huonoissa olosuhteissa sijoitettuja lapsia pidetään... aivan kuin sijaisvanhemmilla ei olisi alkeellisintakaan käsitystä huolenpidosta, hoivasta, turvallisuuden tunteen luomisesta... puhumattakaan perusterveydenhuollosta ja rakkaudesta. Tuntuu tosiaan, että mikä tahansa paikka kelpaa sijoitetuille lapsille. Kyllä ne lapset, jotka vanhemmat saavat näistä läävistä pois taisteltua, ovat varmasti kiitollisia ja onnellisia. Toivottavsti lastensuojelun "raiskaamista" perheistä löytyy voimia niin paljon, että jaksavat julkituoda lastensuojelun nykytilaa ja "ilosanomaa" näistä kalliilla hinnalla ja yhteiskunnan varoilla ylläpidetyistä mätäpaiseista.
Sitä en ole koskaan väittänyt, etteikö Suomessa olisi lastensuojelun tarvetta ja osa huostaanotoista aihellisia, mutta valvontaa pitäisi lisätä todella rajusti ja alalta poistaa selkeästi vain ja ainoastaan bisnes-mielessä toimivat rahastuslaitokset. Mielestäni sijoitetut lapset, jos ketkä, ansaitsevat paremmat olosuhteet.
- hylkäsi jo
eikä viitsinyt lapsestaan huolehtia, ja piti yhteiskunnan puuttua asioihin. Tarvitseehan lapsikin muuta kuin sirkuskoulua ja ilmaisutaidon kerhoa...
- 12345
tätä "Perälän Pikeä" saa tältä palstalta pois?
- Perälän Pike
olen tehnyt?
- Lukija2
Tuohon rahastus kohtaan. Olitkin vain yksi idiootti lisää tällä palstalla.
- kiikkerä
ja rakkaus parantaa kaiken:
http://members.tiscali.fi/sijaisvanhemmuus/fas.htm- totuus ei pala tules
18.Pirjo Pietilä kommentoi:
29.3.2010 9.37
Sen olen huomannut, että jos joudut viranomaisten silmätikuksi, lapsillasi ei ole mitään mahdollisuutta edetä tässä yhteiskunnassa.
Aikoinaan minulta vietiin mielivaltaisesti lapset huostaan ja sijoitettiin sijaisperheeseen, jossa syötettiin homeleipää ja kengistä jopa sai tapella.
Sossu oli päättänyt, että minä olen mielisairas - skitsofreenikko - ja lapsilleni pitää hakea oikeat vanhemmat. … Näytä lisää
Lapseni olivat silloin 8- ja 9-vuotiaita. Asuessaan vielä kanssani heillä oli monta eri harrastusta - sirkuskoulu, ilmaisutaito, musiikkiharrastus ja toisella partio - ja yksinhuoltajana opintolainalla kustansin heille kaikki. Joutuessaan sijaisperheeseen he eivät saaneet juuri mitään, koska jopa Espoon kaupungin perhehoidon johtavan sosiaalityöntekijän ja Espoon kaupungin lasten erityistarpeiden johtavan sosiaalityöntekijän - yksi ja sama henkilö - mielestä sijaisperhe oli niin köyhä, että olisi ollut hyvä, jos lasteni sukulaiset tai me vanhemmat - työttömyyskorvauksella - olisimme vaatettaneet tähän köyhään sijaisperheen, jolla kaikki rahat menivät uuteen asuntoon, uuteen autoon, lomaosakkeeseen ja kesämökkiin, sijoitetut lapseni.
Lasteni huostaanoton aikoina vuonna 1997 opiskelin SDP:läisessä opinahjossa Työväen Akatemiassa ja sossu, joka otti lapseni huostaan oli omien sanojensa mukaan Työväen Akatemian rehtorin erittäin hyvä ystävä.
Nyt nämä huostaanotetut lapseni ovat aikuisia ja voivat todella hyvin. Kovan työn sain tehdä, että lapsistani ei tehty syrjäytyneitä kansalaisia.
Kun aloin odottaa poikaani, pääsin tai jouduin hal-projektiin. Heti synnyttyään pojalleni kirjoitettiin fas-/fae-lapsen paperit. Koska ulkoisia merkkejä ei pojastani löytynyt - jopa sydänkin oli niin terve, että arvostettu sydänlääkärin sanoi, ettei sydämen takia poikani saa vapautusta armeijasta - niin alettiin kasvojen piirteistä kirjata ylös fas-/fae-lapsen piirteitä.
Kun poikani oli 3-kuukautta vanha ja painoi yli 8 kiloa- pituutta oli 65 cm - niin kolme lääkäri määräsi rintaruokinnalla olevan poikani dietille.
Isokokoisena ja kömpelönä pojalleni liikkuminen on ollut vähän haparoimista. Hän kun kuvitteli jo heti oppiessaan kävelemään, että osaa kävellä esim. portaat alas kuten muutkin. Kyllähän siinä pieniä haavereita sattui ja varovaisuus astui mukaan kuvioihin. Myös minun jatkuva vahtiminen ja kyttääminen on tehnyt hallaa pojalleni, eli pojastani on tullut ehkä ylivarovainen. En voisi kuvitellakkaan, että olisin antanut poikani kiivetä puuhun kolmevuotiaana, ja tuskin hän olisi pystynytkään.
Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapseni vuorovaikutustaidot eivät oikein päässeet hyvään alkuun: r-vikaisena, sanoissa tavujen sekoittaminen on tietenkin aiheuttanut hämmennystä muissa lapsissa ja aikuisissa. Kyllä poika on osannut ottaa kontaktia muihin lapsiin, ikäisensä ovat olleet ”napaan” asti ja näin poika on ehkä jäänyt ikäistensä ulkopuolelle leikeissä pihalla. Pituudeltaan samankokoiset ovat olleet poikaani 2-3 -vuotta vanhempia, niinpä pojat eivät häntä ottaneet mukaan leikkeihin.
Tarhassa tuli ongelmia, ja poika lopetti tarhassa käynnin. Esikouluun ja kouluun poika on mielellään mennyt. Syksyllä ja alkutalvella oli jotain kiusaamisia, mutta puhumalla ja - poikani on soittanut minulle koulusta - ollaan niistä eroon päästy. Ja tottahan toki poikanikin osaa kiusaamisen ”jalon” taidon. Kovasti olemme palaveeranneet poikani kanssa. Uhkailu ja kiristäminen - tietsikka pois, Wii pois, jos käytös ei muutu - ovat tepsineet.
Mielellään viranomaiset ovat nähneet poikani fas-/fae-lapsena ja kehitysvammaisena. Mutta koska mikään seikka, ei edes se, että puheen kehittymisen viivästyminen voi olla merkki raskaudenaikaisesta altistumisesta alkoholiin, kuten jossain lehdessä nyt vast´ikään kerrottiin, tue tätä käsitystä, niin eiköhän viranomaisten ole myönnyttävä ja alettava tarkastella poikaani toisessa valossa.
Olenhan heittänyt kysymyksen Tasavallan Presidentti Tarja Halosta myöten, että jos on r-vika, kuten Tarja Halosella ja jos on isokokoinen ja kömpelö kuten entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen, niin kertooko se, että näiden henkilöiden äiti on odottaessaan käyttänyt alkoholia.
Meillä on ollut onni matkassa ja olemme saaneet ihan alusta asti todella hyvän ja ammattitaitoisen sosiaalityöntekijän lastensuojelun puolelta. Hän tuki perhettämme todella kiitettävästi sekä taloudellisesti että henkisesti.
Sen lisäksi poikani on ollut puhe-, toiminta- ja fysioterapiassa, jotka ovat olleet sekä tarhan että koulun yhteydessä.
- Anonyymi
Leeni Ikonen kirjoittaa: "Heidin kiduttaminen
Heidi otettiin keväällä 1997 huostaan 9 -vuotiaana. Lapsi ja hänen sisarensa vietiin kaupungin ylläpitämään vastaanottolaitokseen. Vastaanottolaitoksessa lapsille sanottiin, että äiti on sairas, mutta ei halua mennä hoitoon. Lasten koulu sijaitsi äidin kodin vieressä, mutta lapsilta kiellettiin kotona käynnit.
Huostaanoton perusteena käytettiin perinteisiä syitä: Lastensuojelu väitti yksinhuoltajaäidin tarvitsevan psykiatrista hoitoa. Yksinhuoltajaäiti joutui tutkituttamaan mielenterveytensä ja hänet todettiin terveeksi. Tutkimuksista huolimatta lapsille toistettiin väitettä äidin mielisairaudesta. Lapsille asiaa ei korjattu.
Joulun alla lastensuojelu siirsi lapset 300 kilometrin päähän iäkkäälle pariskunnalle, joka toimi perhehoitajana. Perhehoitajat sanoivat lapsille heti ensimmäisinä iltoina sisarusten itkiessä koti-ikäväänsä: Älkää itkekö tai teistä tulee yhtä mielisairaita kuin äiti on! Lapsille hoettiin toistuvasti ”ette te täältä kotiin pääse”. ”Jos lähdette täältä, joudutte lastenkotiin, jotka ovat vielä pahempia paikkoja”.
Heidi oli kotona asuessaan elämäniloinen ja elinvoimainen tyttö, jolla oli useita harrastuksia. Harrastukset loppuivat sijoituspaikassa. Hänelle puhkesi migreeni sijaishuollossa. Yhteydenpito äitiin rajoitettiin niin, että tapaamiset olivat valvottuja, myöhemmin tapaamisia oli kerran kuukaudessa. Lastensuojelun ja perhehoidon toimin pyrittiin vahingoittamaan lasten ja äidin suhdetta. Sijaisäiti käytti henkistä väkivaltaa Heidiin: Heidi oli paha ja sisko oli hyvä. Heidin mieltä painoivat raskaat äitiin kohdistuneet syytökset mielisairaudesta.
Heidi kirjoitti äidilleen kirjeitä, jotka ovat täynnä ikävää ja ahdistusta:
Olet aina sydämessäni. Mä haluan olla sun kanssa aina ja minusta tuntuu hyvältä olla sun sylissäsi. Mua alkaa nyt itkettää. Muista rukoilla mun puolesta niin kuin minäkin sinun puolestasi. Älä luule, että mä uskoisin että ole mielisairas. Muista, että rakastan sua!
Äiti mä rakastan sua ja mä haluun kotiin. Tee kaikki, että saat meidät takaisin, jooko?
Kysyin H:ltä (sijaisäiti) saanko soittaa äidille niin H vastasi, että vain äiti saa soittaa meille?
Mun hartain toivomus on päästä äidin luo asumaan!
Heidi kotiutettiin äitinsä luokse 14 -vuotiaana. Hän oli kokenut pitkän sijaishuollon järkytyksenä eikä toipunut siitä koskaan huolimatta siitä, että hän onnistui pääsemään työelämään ja sai lapsen. Heidin itsetunto oli murrettu perhehoidossa. Heidi sai paniikkikohtauksia ja voimavarat hiipuivat. Avun tarve oli ilmeinen, mutta sitä hän ei saanut terveydenhuollosta. Heidi eristäytyi ja syytti äitiään siitä, että oli joutunut kantamaan hänestä huolta. Heidi teki 32 -vuotiaana itsemurhan keväällä 2021." https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/ - Anonyymi
Lastensuojelua vuonna 2021-2022: "Huostaanotetun lapsen rankka alku elämälle
maaliskuuta 10, 2022
Kerron erään tarinan lapsen huostaanotosta, joka on kaikessa epäinhimillisyydessään totta. En kerro paikkakuntaa, en lapsen ikää enkä sukupuolta, enkä muitakaan asioita, lapsen ja hänen lähipiirinsä suojelemiseksi .
Lapsi siis otettiin huostaan nuorelta äidiltään jolla oli mielenterveysongelmia.
Äiti sai kuitenkin tukea läheisiltä ja hän rakasti lastaan aidosti ja vilpittömästi, niinkuin äitien kuuluukin. Läheisten tuen avulla lapsi sai myös läheisyyttä, turvaa ja lohtua. Lapsi oli myös hyvin hoidettu, hänen perusturvallisuutensa oli kunnossa. Lapsi sai ruokaa ja hänen vaatetus oli asianmukaista. Lapsi sai myös äidin arvomaailman mukaista kasvatusta. Lapselle luettiin paljon ja hän sai rakkautta, lapsi oli iloinen, aurinkoinen ja nauravainen, onnellinen lapsi.
Äidin mielenterveys vain horjui hänen elämässään tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi. Äiti ei kuitenkaan saanut apua mielenterveytensä hoitamiseksi, hänelle ei siis tarjottu mahdollisuutta hoitoon pääsyyn. Horjuvan mielenterveyden vuoksi ihmisellä ei ole kykyä eikä voimavaroja toimia. Äiti siis jätettiin yksin.
Sosiaalitoimi oli kuitenkin huolissaan lapsen hyvinvoinnista vaikka lapsella oli kaikki hyvin lähiverkoston tuen vuoksi. Ja niin lapsi otettiin huostaan ja vietiin poliisien avustamana pois kotoaan, kauas läheisistään, satojen kilometrien päähän heistä. Paikassa johon lapsi vietiin oli useita muitakin huostaanotettuja lapsia. Sosiaalitoimi ei vain ollut tarkistanut eikä ottanut selvää mikä oli tämän huostaanotettujen lasten hoidosta ja hyvinvoinnista vastaavien ihmisten kyky hoitaa näitä lapsia.
Tämä lapsi eristettiin välittömästi läheisistään. Äiti sai lopulta eri viranomaisten kanssa taisteltuaan mahdollisuuden tavata lastaan, saaden läheisiltä siihen kannustavaa tukea. Huoltajuushan oli edelleen äidillä. Äidin saadessa tavata lapsensa taistelujen jälkeen, hän huomasi välittömästi miten huonosti lasta oli hoidettu.
Lapsella oli päällään likaiset, osin rikkinäiset vaatteet ja liian pienet kengät. Lapsi ei ollut enää iloinen eikä nauravainen, vaan hänestä oli tullut hiljainen ja sulkeutunut lapsi. Äidin kysyessä lapselta miten hän viihtyi hoidossa, lapsi sanoi että hänelle on sanottu ettei hän saa kertoa mitään ja niin lapsi kilttinä ja kuuliaisena sulki suunsa. Lapsi voi huostaanotettuna silminnähden huonosti ikävöiden äitiään ja muita läheisiään.
Läheiset yrittivät kaikkensa että lapsi pääsisi kotiin, mutta sosiaalitoimen mielestä lapsen sijaishuoltopaikassa oli kaikki hyvin.
Perhekoteja eikä sijaisperheitä valvota juurikaan, vaikka viranomaisten kuuluisi niin tehdä. Lopulta lapsessa alettiin huomaamaan merkkejä sairastumisesta, lapsi ei ollut terve ja lapsi joutui sairaalaan. Äiti ja muut läheiset olivat toiveikkaita että nyt lapsi pääsee kotiin kun lapsi on ensin tutkittu mikä hänellä on. Lääkärit ja jopa poliisikin puuttuivat asianmukaisesti asiaan, äitiä haastateltiin ja kuunneltiin.
Sosiaalityöntekijä kuitenkin puuttui asiaan ja niin lapsi joutui takaisin sijaishuoltopaikkaan, vaikka lapsen tutkimukset olivat vielä kesken.
Huostaanotetuista lapsistahan maksetaan korvauksia sijaishuoltopaikkoihin https://stm.fi/documents/1271139/21203212/verkkoon_Kuntainfo_15_2020.pdf/3d0ea402-e824-3a70-8c1f-8535a69a7516/verkkoon_Kuntainfo_15_2020.pdf?t=1606227107537 , lapset ovat heille tulonlähde. Lasten läheiset mitätöidään täysin sekä heidän mahdollisuutensa olla lastensa tukena huostaanoton aikana. Lastensuojelulaki sanoo kuitenkin aivan toista. Voitte lukea mitä lastensuojelulaki 32 pykälä tästä sanoo https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/sijaishuollon-muodot/perhehoito/laheissijaisvanhemmuus.
Elämme sodan kärsimyksen, ilmastonmuutoksen ja eri eliölajien sukupuuton keskellä. Elämme elintarvikehuollon ja monen muun epävarmuuden keskellä, mutta lapsistamme haluamme ottaa kaiken taloudellisen hyödyn irti. Tarinani tarkoitus ei ole arvostella niitä hyvin ja asianmukaisesti toimivia sijaishuoltopaikkoja, sillä niitäkin on ja niitä tarvitaan. Kaikki huostaanotetut lapset eivät kuitenkaan saa heille kuuluvaa asiallista kohtelua osakseen ja osa heistä otetaan huostaan väärin perustein, laittomasti.
Nämä asiat on tuotava päivänvaloon enenevässä määrin, lastemme ja heidän läheistensä inhimillisemmän kohtelun puolesta."
https://birgittawulf2.blogspot.com/2022/03/sairastuneen-lapsen-rankka-alku-elamalle.html - Anonyymi
❤️sijoitus ei ole aina huono juttu, voimia!❤️
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.671706Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1631411- 881232
- 1201204
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te481106- 70869
- 104835
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-190758Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi95751Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36654