Tsaariperheen kunnioituksesta?

Sinun mainitsemasi kauheudet ovatkin mielestäni minun mainitsemieni kauheuksien tuotosta ,sen seurausta.

>>>alunperin synodaalikirkko, venäläinen pakolaiskirkko, joka ei ole ehtoollisyhteydessä muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa. Moskovan patriarkaatti puuhaa nyt yhdistymistä tämän synodaalikirkon kanssa, joten se on hyväksynyt tsaaripeheen kanonisoimisen vaikkakin pitkin hampain.

xyz kirjoitti:

>>>alunperin synodaalikirkko, venäläinen pakolaiskirkko, joka ei ole ehtoollisyhteydessä muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa. Moskovan patriarkaatti puuhaa nyt yhdistymistä tämän synodaalikirkon kanssa, joten se on hyväksynyt tsaaripeheen kanonisoimisen vaikkakin pitkin hampain.

Lue lisää

koska en kuulu Moskovan patriarkaatin alaiseen seurakuntaan. Ihmettelen, ettet tiedä sitä, että synodaalikirkko kanonisoi tsaariperheen ensin. Tuollainen pyhäksi julistaminen on minusta silkkaa politiikkaa.

M-LS kirjoitti:

koska en kuulu Moskovan patriarkaatin alaiseen seurakuntaan. Ihmettelen, ettet tiedä sitä, että synodaalikirkko kanonisoi tsaariperheen ensin. Tuollainen pyhäksi julistaminen on minusta silkkaa politiikkaa.

Lue lisää

häpeämään.

se ,että kunnoitetaan kykenemätöntä hallitsijaa ja hänen perhettään,jonka hallintotapa syöksi vanhan järjestelmän ja samalla ortodoksikirkon suohon.
Tosin meidän on helppo arvostella,kun emme ole eläneet silloisissa vallankumouksellisissa oloissa.

tinotito kirjoitti:

se ,että kunnoitetaan kykenemätöntä hallitsijaa ja hänen perhettään,jonka hallintotapa syöksi vanhan järjestelmän ja samalla ortodoksikirkon suohon.
Tosin meidän on helppo arvostella,kun emme ole eläneet silloisissa vallankumouksellisissa oloissa.

Lue lisää

tavallisestihan kirkko julistaa pyhiksi sellaisia hallitsijoita, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja kirkon ja kristillisyyden hyväksi.

Nikolain vikana on juuri se, että hän oli huono hallitsija. Hänen puolisonsa Aleksandra oli taas melkein pelkästään vain vaimo ja äiti. Tsaarittarena hän eristyi kansasta, joka sen tähden alkoi puhua hänestä pahaa. Lisäksi hän juuri toi hoviin Rasputinin, jolloin pahat puheet vain yltyivät. Perheen lapset tietysti olivat viattomia kaikkeen. He kärsivät ajan myrskyissä ja vanhempiensa ja esivanhempiensa syntien takia.

M-LS kirjoitti:

koska en kuulu Moskovan patriarkaatin alaiseen seurakuntaan. Ihmettelen, ettet tiedä sitä, että synodaalikirkko kanonisoi tsaariperheen ensin. Tuollainen pyhäksi julistaminen on minusta silkkaa politiikkaa.

Lue lisää

Voin kertoa sinulle, että pyhiä ihmisiä ovat kaikki, jotka mikä tahansa ortodoksinen paikalliskirkko on kanonisoinut, pitipä se päämajaansa Moskovassa tai Turkissa.

En ymmärrä, miksi luulet, että minä en tietäisi, että synodaalikirkko oli kanonisoinut tsaariperheen ennen Moskovan patriarkaattia. Muistaakseni sain jo 80-luvulla valokuvan heidän ikonistaan. 90-luvulla panin Pietarissa nimeni addressiin, jossa suositeltiin, että Moskovan patriarkaatti suorittaisi saman kanonisaation. Oli meitä ehkä joitakin miljoonia allekirjoittajia.

Minä en käsitä sitäkään, että miksi ainoaan Suomen hallitsijaan, joka on kanonisoitu pyhäksi, tulisi suhtautua kuin kyse olisi itse pirusta. Senkö vuoksi, että hän piti Suomesta ja oleskeli Suomen maaperällä yhteensä yli kahden vuoden ajan? Minusta meillä on kaikki syy olla tästä ylpeitä. Tapahtukoon se meidän sielujemme pelastukseksi.

M-LS kirjoitti:

tavallisestihan kirkko julistaa pyhiksi sellaisia hallitsijoita, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja kirkon ja kristillisyyden hyväksi.

Nikolain vikana on juuri se, että hän oli huono hallitsija. Hänen puolisonsa Aleksandra oli taas melkein pelkästään vain vaimo ja äiti. Tsaarittarena hän eristyi kansasta, joka sen tähden alkoi puhua hänestä pahaa. Lisäksi hän juuri toi hoviin Rasputinin, jolloin pahat puheet vain yltyivät. Perheen lapset tietysti olivat viattomia kaikkeen. He kärsivät ajan myrskyissä ja vanhempiensa ja esivanhempiensa syntien takia.

Lue lisää

>>>tavallisestihan kirkko julistaa pyhiksi sellaisia hallitsijoita, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja kirkon ja kristillisyyden hyväksi.

xyz kirjoitti:

Voin kertoa sinulle, että pyhiä ihmisiä ovat kaikki, jotka mikä tahansa ortodoksinen paikalliskirkko on kanonisoinut, pitipä se päämajaansa Moskovassa tai Turkissa.

En ymmärrä, miksi luulet, että minä en tietäisi, että synodaalikirkko oli kanonisoinut tsaariperheen ennen Moskovan patriarkaattia. Muistaakseni sain jo 80-luvulla valokuvan heidän ikonistaan. 90-luvulla panin Pietarissa nimeni addressiin, jossa suositeltiin, että Moskovan patriarkaatti suorittaisi saman kanonisaation. Oli meitä ehkä joitakin miljoonia allekirjoittajia.

Minä en käsitä sitäkään, että miksi ainoaan Suomen hallitsijaan, joka on kanonisoitu pyhäksi, tulisi suhtautua kuin kyse olisi itse pirusta. Senkö vuoksi, että hän piti Suomesta ja oleskeli Suomen maaperällä yhteensä yli kahden vuoden ajan? Minusta meillä on kaikki syy olla tästä ylpeitä. Tapahtukoon se meidän sielujemme pelastukseksi.

Lue lisää

Suomalaisethan ovat antaneet Niku-keisarille vähemmän mairittelevan nimen Nikolai Valapatto.

Jos hallitsija olisi ollut kunnollinen ja pitänyt sen, mitä oli suomalaisille luvannut, kansamme olisi pysynyt uskollisina hänelle, ja vallankumouksen jälkeenkin hän olisi näin voinut pysyä Suomen suuriruhtinaana.

On totta, että Niku-tsaari oleskeli paljon maassamme lapsena ja nuorena, kun hänen vanhemmillaan oli kesämökki nykyisin "keisarin kalastusmajana" tunnettu paikka Langinkoskella. Keisarillinen perhe purjehti myös paljon Suomen saaristossa.

M-LS kirjoitti:

Suomalaisethan ovat antaneet Niku-keisarille vähemmän mairittelevan nimen Nikolai Valapatto.

Jos hallitsija olisi ollut kunnollinen ja pitänyt sen, mitä oli suomalaisille luvannut, kansamme olisi pysynyt uskollisina hänelle, ja vallankumouksen jälkeenkin hän olisi näin voinut pysyä Suomen suuriruhtinaana.

On totta, että Niku-tsaari oleskeli paljon maassamme lapsena ja nuorena, kun hänen vanhemmillaan oli kesämökki nykyisin "keisarin kalastusmajana" tunnettu paikka Langinkoskella. Keisarillinen perhe purjehti myös paljon Suomen saaristossa.

Lue lisää

on epäilty olevan Oulujärven suunnalla, mutta ei kuitenkaan Nikolain.

xyz kirjoitti:

>>>tavallisestihan kirkko julistaa pyhiksi sellaisia hallitsijoita, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja kirkon ja kristillisyyden hyväksi.

Osa heistä on yleismaailmallisia, osa paikallisia. Minusta keisariperhe saa pysyä Venäjän kirkon kalenterissa, mitäpä se minulle kuuluu, mutta tänne Suomeen heidän kulttinsa tuskin kotiutuu. Selitin jo toisessa kirjoituksessani miksi.

jälkeläisiäkin kirjoitti:

on epäilty olevan Oulujärven suunnalla, mutta ei kuitenkaan Nikolain.

Kuten sanottu, kaikki Romanovit olivat avionrikkojia paitsi tämä viimeinen tsaari.

M-LS kirjoitti:

Suomalaisethan ovat antaneet Niku-keisarille vähemmän mairittelevan nimen Nikolai Valapatto.

Jos hallitsija olisi ollut kunnollinen ja pitänyt sen, mitä oli suomalaisille luvannut, kansamme olisi pysynyt uskollisina hänelle, ja vallankumouksen jälkeenkin hän olisi näin voinut pysyä Suomen suuriruhtinaana.

On totta, että Niku-tsaari oleskeli paljon maassamme lapsena ja nuorena, kun hänen vanhemmillaan oli kesämökki nykyisin "keisarin kalastusmajana" tunnettu paikka Langinkoskella. Keisarillinen perhe purjehti myös paljon Suomen saaristossa.

Lue lisää

>>>Suomalaisethan ovat antaneet Niku-keisarille vähemmän mairittelevan nimen Nikolai Valapatto.

M-LS kirjoitti:

Kuten sanottu, kaikki Romanovit olivat avionrikkojia paitsi tämä viimeinen tsaari.

Tuollaiseen ala-arvoisuuteen ei pysty kukaan täysijärkinen. Luultavasti joku ulkopuolinen esiintyy provokaatiotarkoituksessa M-LS:n nimimerkillä.

M-LS kirjoitti:

Kuten sanottu, kaikki Romanovit olivat avionrikkojia paitsi tämä viimeinen tsaari.

heikko hallitsija melkeinpä "lammasmainen". Jos Tsaari ei ollutkaan pettänyt puolisoaan, niin kuinka lienee Tsaarittaren laita. Sitä on ainakin epäilty.

xyz kirjoitti:

>>>Suomalaisethan ovat antaneet Niku-keisarille vähemmän mairittelevan nimen Nikolai Valapatto.

Suomea sortanutkaan, sitä tekivät jotkut virkamiehet.

xyz kirjoitti:

Tuollaiseen ala-arvoisuuteen ei pysty kukaan täysijärkinen. Luultavasti joku ulkopuolinen esiintyy provokaatiotarkoituksessa M-LS:n nimimerkillä.

Televisiossa haastateltiin taannoin erästä suomalaista naista, joka polveutui Nikolai II:n isoisoisästä keisari Nikolai I:stä, (joka hallitsijana oli huomattavasti parempi kuin myöhempi kaimansa ja jälkeläisensä) ja tämän rakastajattaresta. En tiedä millä seudulla Suomessa tämä leidi asuu.

Myös Nikolai I:n edeltäjällä ja vanhemmalla veljellä keisari Aleksanteri I:llä oli suomalainen rakastajatar Mäntsälän kartanon tytär Ulla Möllerswärd, joka puhui keisarille Suomen puolesta. Ja kuten tunnettua Aleksanteri II:lla oli myös rakastajatar, josta keisarinnan kuoleman jälkeen tuli hänen morganaattinen puolisonsa. Luetteloa voidaan jatkaa, mutta säästän teidät enemmiltä yksityiskohdilta.

Mutta kuten sanottua, Niku-keisari poikkesi tässä suhteessa edeltäjistään. Ehkä hän sittenkin oli pyhä mies.

oli mielestäni kirjoitti:

heikko hallitsija melkeinpä "lammasmainen". Jos Tsaari ei ollutkaan pettänyt puolisoaan, niin kuinka lienee Tsaarittaren laita. Sitä on ainakin epäilty.

Hän oli saanut isoäitinsä Englannin kuningatar Viktorian hovissa hyvin ankaran kasvatuksen. Hän oli mieheensä hyvin rakastunut, ja sitäpaitsi hän oli hyvin uskonnollinen. Aleksandrasta puhuttiin kaikenlaista, mutta luultavasti jutuissa ei ole perää.

xyz kirjoitti:

>>>Suomalaisethan ovat antaneet Niku-keisarille vähemmän mairittelevan nimen Nikolai Valapatto.

Kerron vain, mitä sen ajan suomalaiset suuriruhtinaastaan ajattelivat. Samana keväänä, kun Helmikuun manifesti annettiin, erääseen kallioon Saimaalla piirtyi itsestään viiva, jota kansa alkoi sitten nimittää keisarin "kunniaksi" Valapaton viivaksi.

>En itse pidä tsaariperhettä pyhänä.

Duodaduoda... Uskonsa vakavasti ottava ortodoksi kyllä pitää pyhinä minkä tahansa rukousyhteydessä olevan kanonisen paikalliskirkon pyhiksi julistamia ihmisiä. Tässä ei ole olemassa mitään tavaratalomeininkiä, jonka mukaan jokainen voi itse peukaloida pyhien ihmisten pyhyyttä tai esittää siitä omia mielipiteitään! On sitten ihan eri asia kuinka joihinkin pyhiin rukouselämässään jne suhtautuu...

M-LS kirjoitti:

koska en kuulu Moskovan patriarkaatin alaiseen seurakuntaan. Ihmettelen, ettet tiedä sitä, että synodaalikirkko kanonisoi tsaariperheen ensin. Tuollainen pyhäksi julistaminen on minusta silkkaa politiikkaa.

Lue lisää

>Ei sido minua,koska en kuulu Moskovan >patriarkaatin alaiseen seurakuntaan.

Minkäs tähden esim. p Nektarios Eginalaisen kanonisaatio sitoo minua, vaikka en kuulukaan Kreikan kirkkoon?

xyz kirjoitti:

>>>alunperin synodaalikirkko, venäläinen pakolaiskirkko, joka ei ole ehtoollisyhteydessä muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa. Moskovan patriarkaatti puuhaa nyt yhdistymistä tämän synodaalikirkon kanssa, joten se on hyväksynyt tsaaripeheen kanonisoimisen vaikkakin pitkin hampain.

Lue lisää

Tsaari on kanonisoitu. Totean kuitenkin että on suorastaan irvokasta että mikä tahansa paikallinen ortodoksikirkko pystyy muilta suuremmalti kyselemättä julistamaan pyhäksi jonkun.

Pitäisi olla jonkunlainen yhteisöllinen mekanismi ko. asiassa että kanonisaatio saisi suuremman siunauksen/vastaanoton muilta ortodoksikirkoilta.

Nykyään meno on aika kaoottista, kun esim. vanhacalendaaristen epa-opettajistakin näkee ikoneja Venäjällä (esim. Serfaim Rose).

Mikäli moinen meno jatkuu toivoisin SUomen ortodoksikirkon kanonisoivan kaikki Stalinin sotaa (Talvisota)Vanhasta Valamosta paenneet ja matkalla kuolleet munkit! Lisäksi kenties kaikki Talvisodassa kuolleet ortodoksit! AMen!

mee kotiis kirjoitti:

häpeämään.

voit fariselaisena ja vanhurskaana kunnon ortodoksina julistaa ittes ihan suorilta pyhäksi!

Mar Sarug kirjoitti:

Tsaari on kanonisoitu. Totean kuitenkin että on suorastaan irvokasta että mikä tahansa paikallinen ortodoksikirkko pystyy muilta suuremmalti kyselemättä julistamaan pyhäksi jonkun.

Pitäisi olla jonkunlainen yhteisöllinen mekanismi ko. asiassa että kanonisaatio saisi suuremman siunauksen/vastaanoton muilta ortodoksikirkoilta.

Nykyään meno on aika kaoottista, kun esim. vanhacalendaaristen epa-opettajistakin näkee ikoneja Venäjällä (esim. Serfaim Rose).

Mikäli moinen meno jatkuu toivoisin SUomen ortodoksikirkon kanonisoivan kaikki Stalinin sotaa (Talvisota)Vanhasta Valamosta paenneet ja matkalla kuolleet munkit! Lisäksi kenties kaikki Talvisodassa kuolleet ortodoksit! AMen!

Lue lisää

>Pitäisi olla jonkunlainen yhteisöllinen >mekanismi ko. asiassa että kanonisaatio saisi >suuremman siunauksen/vastaanoton muilta >ortodoksikirkoilta.

Jos tällaista kaivataan, se on valmiina Roomassa. Enpä kävisi kadehtimaan.

_ _ _ _

>Nykyään meno on aika kaoottista, kun esim. >vanhacalendaaristen epa-opettajistakin näkee >ikoneja Venäjällä (esim. Serfaim Rose)

1) mikä on epa-opettaja?

2) minun - mahdollisesti väärän - käsitykseni mukaan Serafim Rose oli rocorilainen, ei mikään "vanhakalenteristi" (koska sellainenhan on MP:kin). Oletko tutustunut muuten hänen kirjoihinsa? Onko niissä jotain epäkanonista?

Papadopoulos kirjoitti:

>Pitäisi olla jonkunlainen yhteisöllinen >mekanismi ko. asiassa että kanonisaatio saisi >suuremman siunauksen/vastaanoton muilta >ortodoksikirkoilta.

Jos tällaista kaivataan, se on valmiina Roomassa. Enpä kävisi kadehtimaan.

_ _ _ _

>Nykyään meno on aika kaoottista, kun esim. >vanhacalendaaristen epa-opettajistakin näkee >ikoneja Venäjällä (esim. Serfaim Rose)

1) mikä on epa-opettaja?

2) minun - mahdollisesti väärän - käsitykseni mukaan Serafim Rose oli rocorilainen, ei mikään "vanhakalenteristi" (koska sellainenhan on MP:kin). Oletko tutustunut muuten hänen kirjoihinsa? Onko niissä jotain epäkanonista?

Lue lisää

Kuule sije, se et Roomassa on jotain ei tarkoita että se olisi automaattisesti huonoa/ei-ortodoksista. Iloitse nyt sitten vaan tästä nykyisestä "kukin paikalliskirkko kanonisoi muilta konsultoimatta kenet vaan" -järjestelmästä. Yksi osoitus meidän quasi-universaalisuudesta ja niin sanotusta kansallisten aspektien ylittävästä ortodoksisuudesta.

Kysymys sulle: Miksi me emmme kanonisoi Stalinin julmuuden takia kuolleita suomalaisia ortodokseja?


----

1)Epä-opettaja on kyseenalainen opettaja.

2)Rocorlainen Rose on mutta hänen "mutkat suoriksi" -teologia on kaikessa simppeliydessään helppo omaksua. Muutamia kyseenalaisia aspekteja Rosela:

a)Venäjän nostaminen messiaaniseksi kansaksi
b)Tulliportti -theologumenan vaaliminen
c)Eskapistinen käsitys askeesista


aspekteja Rosela:

a)Kirkkoisän Augustinuksen urhea puolustaminen
c)Läntisten ortodoksisten pyhien kerääminen ja kunnioittaminen.

xyz kirjoitti:

>>>tavallisestihan kirkko julistaa pyhiksi sellaisia hallitsijoita, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja kirkon ja kristillisyyden hyväksi.

esikuvallisia tai Kristuksen tähden marttyyrikuoleman kärsineitä henkilöitä.

Venäjän kirkko on selittänyt, että vaikka keisari Nikolain elämä ei ollutkaan esikuvallinen, niin hänen kuolemansa oli. Hän osoitti ennen kuolemaanmsa suurta näyryyttä, miehuutta ja lähimmäisen rakkautta.

Keisari Nikolai kuoli kuitenkin omien syntiensä takia eikä Kristuksen tähden, joten tarkkaan ottaen hän ei ole marttyyri. Mieltäni on jäänyt vaivaamaan myös, katuiko keisari tekojaan, esim ristisaatossa talvipalatsin eteen tulleitten kansanjoukkojen murhauttamista Pietarin Verisunnuntaina vuonna 1905.

M-LS kirjoitti:

Kerron vain, mitä sen ajan suomalaiset suuriruhtinaastaan ajattelivat. Samana keväänä, kun Helmikuun manifesti annettiin, erääseen kallioon Saimaalla piirtyi itsestään viiva, jota kansa alkoi sitten nimittää keisarin "kunniaksi" Valapaton viivaksi.

Lue lisää

>>>Kerron vain, mitä sen ajan suomalaiset suuriruhtinaastaan ajattelivat.>Samana keväänä, kun Helmikuun manifesti annettiin, erääseen kallioon Saimaalla piirtyi itsestään viiva, jota kansa alkoi sitten nimittää keisarin "kunniaksi" Valapaton viivaksi.

M-LS kirjoitti:

esikuvallisia tai Kristuksen tähden marttyyrikuoleman kärsineitä henkilöitä.

Venäjän kirkko on selittänyt, että vaikka keisari Nikolain elämä ei ollutkaan esikuvallinen, niin hänen kuolemansa oli. Hän osoitti ennen kuolemaanmsa suurta näyryyttä, miehuutta ja lähimmäisen rakkautta.

Keisari Nikolai kuoli kuitenkin omien syntiensä takia eikä Kristuksen tähden, joten tarkkaan ottaen hän ei ole marttyyri. Mieltäni on jäänyt vaivaamaan myös, katuiko keisari tekojaan, esim ristisaatossa talvipalatsin eteen tulleitten kansanjoukkojen murhauttamista Pietarin Verisunnuntaina vuonna 1905.

Lue lisää

>>>Keisari Nikolai kuoli kuitenkin omien syntiensä takia eikä Kristuksen tähden, joten tarkkaan ottaen hän ei ole marttyyri. Mieltäni on jäänyt vaivaamaan myös, katuiko keisari tekojaan, esim ristisaatossa talvipalatsin eteen tulleitten kansanjoukkojen murhauttamista Pietarin Verisunnuntaina vuonna 1905.

xyz kirjoitti:

>>>Keisari Nikolai kuoli kuitenkin omien syntiensä takia eikä Kristuksen tähden, joten tarkkaan ottaen hän ei ole marttyyri. Mieltäni on jäänyt vaivaamaan myös, katuiko keisari tekojaan, esim ristisaatossa talvipalatsin eteen tulleitten kansanjoukkojen murhauttamista Pietarin Verisunnuntaina vuonna 1905.

Lue lisää

kai myös ortodoksisuuden pylväs, suuri xyz, on kanssani jatkossa ajamassa myös Stalinin julmuuden(Talvisota)uhrien kanonisoimista Suomen ortodoksisessa Kirkossa!?

Eli kaikki Suomeen evakomatkoilla kuolleet ortodoksit ovat meidän mielestä yhtä lailla "marttyrejä" kuin Tsaari&perhe. Vai mikä erottaa heidät tsaarista?

Pyhä Karjalan maakin, voitas palauttaa meille suomalaisille ortodokseille pian takaisin ja juuri tässä toivoisin Venäjän uskonveljien apua ja tukea...

xyz kirjoitti:

>>>Kerron vain, mitä sen ajan suomalaiset suuriruhtinaastaan ajattelivat.>Samana keväänä, kun Helmikuun manifesti annettiin, erääseen kallioon Saimaalla piirtyi itsestään viiva, jota kansa alkoi sitten nimittää keisarin "kunniaksi" Valapaton viivaksi.

Lue lisää

olet valmista pan-SS-slavistista kamaa muilutettavaksi Venäjälle. Mije maksan bensat, mitäs sanot?

xyz kirjoitti:

>>>Keisari Nikolai kuoli kuitenkin omien syntiensä takia eikä Kristuksen tähden, joten tarkkaan ottaen hän ei ole marttyyri. Mieltäni on jäänyt vaivaamaan myös, katuiko keisari tekojaan, esim ristisaatossa talvipalatsin eteen tulleitten kansanjoukkojen murhauttamista Pietarin Verisunnuntaina vuonna 1905.

Lue lisää

"Bolshevikkikaappaus ja -terrori olivat siis sinun käsityksesi mukaan Jumalan tahto ja Pyhän Hengen aikaansaannos"

xyz: tapahtuiko tämä vaihe maailmanhistoriaa Jumalan niin tahtomatta? Miten se on mahdollista?!

Mar Sarug kirjoitti:

kai myös ortodoksisuuden pylväs, suuri xyz, on kanssani jatkossa ajamassa myös Stalinin julmuuden(Talvisota)uhrien kanonisoimista Suomen ortodoksisessa Kirkossa!?

Eli kaikki Suomeen evakomatkoilla kuolleet ortodoksit ovat meidän mielestä yhtä lailla "marttyrejä" kuin Tsaari&perhe. Vai mikä erottaa heidät tsaarista?

Pyhä Karjalan maakin, voitas palauttaa meille suomalaisille ortodokseille pian takaisin ja juuri tässä toivoisin Venäjän uskonveljien apua ja tukea...

Lue lisää

>>>xyz, on kanssani jatkossa ajamassa myös Stalinin julmuuden(Talvisota)uhrien kanonisoimista Suomen ortodoksisessa Kirkossa!?

xyz kirjoitti:

>>>xyz, on kanssani jatkossa ajamassa myös Stalinin julmuuden(Talvisota)uhrien kanonisoimista Suomen ortodoksisessa Kirkossa!?

kenties mutta eivät sanan modernissa eksiililäis-skismaattisessa merkityksessä! Kyl sije oot lapsi!


No mutta kun sulla on niin hyvät suhteet Venäjän ortodoksiseen Kirkkoon, niin voisitko pyytää heiltä apua tuon Pyhän Karjalan maan palauttamisen suhteen?

Kato, nyt kun ortodoksisuus on Venäjällä oppinut ymmärtämään bolsevismin uhreja, niin saatas yksi epäkohta Karjalan palauttamisen avulla myös
hoidettua...

Lisäksi Venäjän ortodoksinen Kirkko voisi pyytää Suomen luterilaisilta, islamilaisilta ja juutalaisilta sotaveteraaneilta maansa puolesta anteeksi ja lähettää vuosittain sankarivainajien muistopäivänä seppeleen vaikka Mannerheimin haudalle?

Isoja kysymyksiä kirjoitti:

"Bolshevikkikaappaus ja -terrori olivat siis sinun käsityksesi mukaan Jumalan tahto ja Pyhän Hengen aikaansaannos"

xyz: tapahtuiko tämä vaihe maailmanhistoriaa Jumalan niin tahtomatta? Miten se on mahdollista?!

Lue lisää

että kansaa kidutettiin, eikä sillä ollut enään ihmisarvoakaan. Siis vallankumous pitikin tapahtua, mutta valitettavasti vallan ottikin hullu Stalin.

xyz kirjoitti:

>>>Kerron vain, mitä sen ajan suomalaiset suuriruhtinaastaan ajattelivat.>Samana keväänä, kun Helmikuun manifesti annettiin, erääseen kallioon Saimaalla piirtyi itsestään viiva, jota kansa alkoi sitten nimittää keisarin "kunniaksi" Valapaton viivaksi.

Lue lisää

minä olen vain ortodoksikristitty enkä minkään poliittisen aatteen kannattaja. Käsittelen asiaa tässä kristittynä. Varmaan monet muutkin sekä suomalaiset että venäläiset ortodoksit ovat olleet hämmentyneitä keisariperheen kanonisoimisesta.

Mar Sarug kirjoitti:

olet valmista pan-SS-slavistista kamaa muilutettavaksi Venäjälle. Mije maksan bensat, mitäs sanot?

On ihan terveellistä katsoa asioita toisestakin näkökulmasta. Suomessa on totuttu pitämään Suomen itsenäisyyttä jotenkin ennalta predestinoituna itsestäänselvyytenä, jonka saavuttaminen oli oikeutettua keinoilla, millä hyvänsä, ja kaikki kapuloiden asettaminen rattaisiin taas nähdään pahana. Mutta olivatko esim. xyzin mainitsemat valtiopetos Saksan kanssa ja kenraalikuvernöörin murha loppujen lopuksi kovin yleviä tekoja?

M-LS kirjoitti:

koska en kuulu Moskovan patriarkaatin alaiseen seurakuntaan. Ihmettelen, ettet tiedä sitä, että synodaalikirkko kanonisoi tsaariperheen ensin. Tuollainen pyhäksi julistaminen on minusta silkkaa politiikkaa.

Lue lisää

Tervejärkinen kannanotto, M-LS. Ja vaikka kuuluisitkin Moskovan alaisuuteen, voisi pientä nikottelua olla havaittavissa?

Jotkut pyhät ja heidän tarinansa ovat kyllä mietityttäviä, muutkin kuin tsaariperhe. Miten suhtautua vaikkapa Varlaamiin, jota ei ollut edes olemassa? Kyseessähän on kristillinen versio Gautama Buddhasta.

(Ja sanotaan heti valmiiksi, että on opetuksessa kuultua!)

Mar Sarug kirjoitti:

Kuule sije, se et Roomassa on jotain ei tarkoita että se olisi automaattisesti huonoa/ei-ortodoksista. Iloitse nyt sitten vaan tästä nykyisestä "kukin paikalliskirkko kanonisoi muilta konsultoimatta kenet vaan" -järjestelmästä. Yksi osoitus meidän quasi-universaalisuudesta ja niin sanotusta kansallisten aspektien ylittävästä ortodoksisuudesta.

Kysymys sulle: Miksi me emmme kanonisoi Stalinin julmuuden takia kuolleita suomalaisia ortodokseja?


----

1)Epä-opettaja on kyseenalainen opettaja.

2)Rocorlainen Rose on mutta hänen "mutkat suoriksi" -teologia on kaikessa simppeliydessään helppo omaksua. Muutamia kyseenalaisia aspekteja Rosela:

a)Venäjän nostaminen messiaaniseksi kansaksi
b)Tulliportti -theologumenan vaaliminen
c)Eskapistinen käsitys askeesista


aspekteja Rosela:

a)Kirkkoisän Augustinuksen urhea puolustaminen
c)Läntisten ortodoksisten pyhien kerääminen ja kunnioittaminen.

Lue lisää

En ole pitänyt kovin hedelmällisenä jatkaa kirjoittelemista tälle palstalle. Teen nyt kuitenkin pienen ohilyönnin ja kuin koira palaan oksennukselleni.

---
Tulliportti-theologumenon on sen verran vahvasti perusteltavissa Kirkon perinteen valossa, että se ei ehkä edes ole pelkkä theologumenon. Jos se kuitenkin on theologumenon, on sillä silti asema ortodoksisessa perinteessä, sillä theologumenon on nimenomaan sellainen teologinen mielipide, joka ei asetu Kirkon oppia vastaan. Tulliportti-opetus ei tietääkseni asetu. Tulliportit korostuivat isä Serafimin opetuksessaan lähinnä siksi, että ROCOR:n ekstremistisiiven taholta hyökättiin voimakkaasti sitä vastaan ja hän joutui puolustamaan sitä patristiseen ja liturgiseen todistusaineistoon tukeutuen. Tämän kysymyksen suhteen isä Serafim taitaa saada puhtaat paperit.

Koska olen vähäisempi Rose-asiantuntija, korjannet, jos olen väärässä kahden muun mainitsemasi seikan suhteen. Näkökantani niihin ovatkin lähinnä aiheisiin liittyvää pohdintaa.

En ole täysin varma mitä tässä yhteydessä tarkoitat messianismilla. Esimerkiksi isä Serafimin merkittävä hengellinen ohjaaja, pyhä Johannes Maximovitch, puhuu venäläisen diasporan missiosta kautta maailman. Samalla p. Johannes on hyvin realistinen sen suhteen, mitkä hengelliset eväät emigranteilla oli. Saarnassaan, joka käsitteli Venäjän pyhyyttä, p. Johannes totesi, että tämä pyhyys ei tarkoita sitä, että elämä Venäjällä ja Venäjän kansa olisivat pyhiä. Päinvastoin hän muistutti, että ihmiset ovat aina syntisiä. Oleellisinta on, että kansassa elää tietoisuus hyvästä ja pahasta, sekä pyrkimys vanhurskauteen, mitkä mahdollistavat paluun Jumalan säätämälle tielle. Onko tämä sitä messianismia? Jos on, niin mistään vaarallisesta ilmiöstä ei ainakaan sinällään ole kyse, pikemminkin päinvastoin. Isä Serafimin opetuksessa on saattanut korostua myös jotkut eskatologiset näkemykset, mutta uskoisin, että nekin on nähtävissä theologumena-tason ajatteluna. Sitä paitsi eskatologia on oleellinen, vaikka väärin ymmärretty ja suuresti halveksittu osa kristillistä ajattelua.

Väitteesi isä Serafimin askeettisen opetuksen eskapistisesta luonteesta on jäänyt itselleni täysin hämäräksi. En itse ole sellaiseen toistaiseksi törmännyt. Isä Serafim ammensi Kirkon 2000-vuotisesta askeettisesta perinteestä. Hän tunsi hyvin niin varhaisia autiomaaisiä kuin Optinan vanhuksia, käänsipä jopa runsaasti aiheeseen liittyvää merkittävää kirjallisuutta englanniksi. On toki huomattava, että tietyt eskatologiset tendenssit voivat nykyihmiselle antaa kuvan eskapismista, mutta vankka eskatologinen perusta tulisi olla paitsi kaikella munkkilaisuudella myös kaikella kristillisyydellä. Oman aikamme eskapismi pyrkii esimerkiksi kieltämään synnin todellisuuden tai ainakin vähättelemään sen merkitystä. Tämän maailmallisen eskapismin näkökulmasta synninvastainen askeettinen kilvoittelu on jo itsessään eskapismia. Myös kristillinen eskatologia tulkitaan maailman silmin usein eskapismiksi, vaikka se ei itsessään sitä ole.

Isä Serafimin plussiin lisäsin vielä vilpittömän pyrkimyksen välttää ekstremismiä niin "vasemmalla" kuin "oikeallakin". Hän arvosteli yhtä lailla väärässä hengessä tehtyjä uudistuspyrkimyksiä kuin "super-korrektiuttakin". Tässä hän antaa esimerkin itse kullekin. Kaiken kaikkiaan hän tuskin on sen ongelmallisempi teologi kuin kukaan muukaan. Isä Alexander Schmemann, jonka kanssa isä Serafim oli tietyissä kysymyksissä tulisestikin napit vastakkain, tunnusti isä Serafimin panihidaa toimittaessaan, että isä Serafim oli "tulevaisuuden mies", hän oli näkijä, jonka joidenkin opetusten arvo on vasta nyt nähtävissä.

---
ROCOR ei ole skismaattinen yhteisö. Tietojeni mukaan se on aina säilyttänyt suhteensa Jerusalemin patriarkaattiin ja Serbian kirkkoon. Näin siitä huolimatta, että Neuvosto-Venäjän painostuksen vuoksi muut paikalliskirkot erottautuivat ehtoollisyhteydestä ROCOR:n kanssa. Punakoneen jyrättyä hitaasti, mutta sitäkin voitokkaammin, läpi II maailmansodan Moskova pyrki välittömästi sodan jälkeen saattamaan kaikki emigranttivenäläiset omoforinsa alle (ja vähän niin kuin keinolla millä hyvänsä). Monet ROCOR:n piispat liittyivät Moskovaan, mutta jäljelle jääneet suljettiin pois kaikesta yhteydestä (mm. p. Johannes Maximovitch). ROCOR:n ongelmalliseen suhteeseen Moskovan suuntaan on siis monia syitä. Edellisen lisäksi myös mm. se, että Moskova ei vielä tänä päivänä ole tunnustanut katakombikirkkoa (josta esim. isä Aleksander Men oli alkujaan lähtöisin), johon ROCOR voimakkaasti samaistui. Ymmärtääkseni ROCOR:n “skisma” on pitkälti kirkkopoliittista laatua.

---
Keisari Nikolai perheineen kuuluu koko Ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon. Heitä myös kunnioitetaan hyvin laajasti kautta maailman, eikä ainoastaan venäläisperäisen kirkkokansan parissa. Heidän kunnioittamisensa muuten alkoi lähes välittömästi heidän kuolemansa jälkeen.

Keisarina p. Nikolai oli hyväntahtoinen, mutta heikko. Hän ei ollut saanut riittävää koulutusta ja kokemusta tehtäviinsä, kun joutui keisariksi. Siksi hän joutui usein neuvonantajiensa vietäväksi. Niin kutsutusta “verisunnuntaista” hän ei ollut vastuussa, vaikka katsoi kaikesta huolimatta olevansa siitä vastuussa Jumalan edessä.

Tietyistä historiallisista syistä (ja historian tulkinnasta) johtuen keisariperheen kunnioittaminen Suomessa on ollut nihkeää. Olisi kuitenkin hyvä myös Suomessa arvioida uudelleen historiaa ja muutenkin päästä eroon turhista antipatioista. Oman maamme näkökulmasta pitäisi olla myönteistä ja ylentävää, että sitä on hallinnut ihminen, jota jälkipolvet voivat kunnioittaa pyhänä. Aikamme vasemmistolaishenkiselle ortodoksilaisuudelle tämä voi kyllä olla aika pala nieltäväksi.

Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?

---
Anteeksi pitkä sepustus. Mutta eipä sitten muuta. Palaan jälleen olemisesta omaan olemattomuuteeni. Tavataan muissa yhteyksissä!

ZZ Hop kirjoitti:

En ole pitänyt kovin hedelmällisenä jatkaa kirjoittelemista tälle palstalle. Teen nyt kuitenkin pienen ohilyönnin ja kuin koira palaan oksennukselleni.

---
Tulliportti-theologumenon on sen verran vahvasti perusteltavissa Kirkon perinteen valossa, että se ei ehkä edes ole pelkkä theologumenon. Jos se kuitenkin on theologumenon, on sillä silti asema ortodoksisessa perinteessä, sillä theologumenon on nimenomaan sellainen teologinen mielipide, joka ei asetu Kirkon oppia vastaan. Tulliportti-opetus ei tietääkseni asetu. Tulliportit korostuivat isä Serafimin opetuksessaan lähinnä siksi, että ROCOR:n ekstremistisiiven taholta hyökättiin voimakkaasti sitä vastaan ja hän joutui puolustamaan sitä patristiseen ja liturgiseen todistusaineistoon tukeutuen. Tämän kysymyksen suhteen isä Serafim taitaa saada puhtaat paperit.

Koska olen vähäisempi Rose-asiantuntija, korjannet, jos olen väärässä kahden muun mainitsemasi seikan suhteen. Näkökantani niihin ovatkin lähinnä aiheisiin liittyvää pohdintaa.

En ole täysin varma mitä tässä yhteydessä tarkoitat messianismilla. Esimerkiksi isä Serafimin merkittävä hengellinen ohjaaja, pyhä Johannes Maximovitch, puhuu venäläisen diasporan missiosta kautta maailman. Samalla p. Johannes on hyvin realistinen sen suhteen, mitkä hengelliset eväät emigranteilla oli. Saarnassaan, joka käsitteli Venäjän pyhyyttä, p. Johannes totesi, että tämä pyhyys ei tarkoita sitä, että elämä Venäjällä ja Venäjän kansa olisivat pyhiä. Päinvastoin hän muistutti, että ihmiset ovat aina syntisiä. Oleellisinta on, että kansassa elää tietoisuus hyvästä ja pahasta, sekä pyrkimys vanhurskauteen, mitkä mahdollistavat paluun Jumalan säätämälle tielle. Onko tämä sitä messianismia? Jos on, niin mistään vaarallisesta ilmiöstä ei ainakaan sinällään ole kyse, pikemminkin päinvastoin. Isä Serafimin opetuksessa on saattanut korostua myös jotkut eskatologiset näkemykset, mutta uskoisin, että nekin on nähtävissä theologumena-tason ajatteluna. Sitä paitsi eskatologia on oleellinen, vaikka väärin ymmärretty ja suuresti halveksittu osa kristillistä ajattelua.

Väitteesi isä Serafimin askeettisen opetuksen eskapistisesta luonteesta on jäänyt itselleni täysin hämäräksi. En itse ole sellaiseen toistaiseksi törmännyt. Isä Serafim ammensi Kirkon 2000-vuotisesta askeettisesta perinteestä. Hän tunsi hyvin niin varhaisia autiomaaisiä kuin Optinan vanhuksia, käänsipä jopa runsaasti aiheeseen liittyvää merkittävää kirjallisuutta englanniksi. On toki huomattava, että tietyt eskatologiset tendenssit voivat nykyihmiselle antaa kuvan eskapismista, mutta vankka eskatologinen perusta tulisi olla paitsi kaikella munkkilaisuudella myös kaikella kristillisyydellä. Oman aikamme eskapismi pyrkii esimerkiksi kieltämään synnin todellisuuden tai ainakin vähättelemään sen merkitystä. Tämän maailmallisen eskapismin näkökulmasta synninvastainen askeettinen kilvoittelu on jo itsessään eskapismia. Myös kristillinen eskatologia tulkitaan maailman silmin usein eskapismiksi, vaikka se ei itsessään sitä ole.

Isä Serafimin plussiin lisäsin vielä vilpittömän pyrkimyksen välttää ekstremismiä niin "vasemmalla" kuin "oikeallakin". Hän arvosteli yhtä lailla väärässä hengessä tehtyjä uudistuspyrkimyksiä kuin "super-korrektiuttakin". Tässä hän antaa esimerkin itse kullekin. Kaiken kaikkiaan hän tuskin on sen ongelmallisempi teologi kuin kukaan muukaan. Isä Alexander Schmemann, jonka kanssa isä Serafim oli tietyissä kysymyksissä tulisestikin napit vastakkain, tunnusti isä Serafimin panihidaa toimittaessaan, että isä Serafim oli "tulevaisuuden mies", hän oli näkijä, jonka joidenkin opetusten arvo on vasta nyt nähtävissä.

---
ROCOR ei ole skismaattinen yhteisö. Tietojeni mukaan se on aina säilyttänyt suhteensa Jerusalemin patriarkaattiin ja Serbian kirkkoon. Näin siitä huolimatta, että Neuvosto-Venäjän painostuksen vuoksi muut paikalliskirkot erottautuivat ehtoollisyhteydestä ROCOR:n kanssa. Punakoneen jyrättyä hitaasti, mutta sitäkin voitokkaammin, läpi II maailmansodan Moskova pyrki välittömästi sodan jälkeen saattamaan kaikki emigranttivenäläiset omoforinsa alle (ja vähän niin kuin keinolla millä hyvänsä). Monet ROCOR:n piispat liittyivät Moskovaan, mutta jäljelle jääneet suljettiin pois kaikesta yhteydestä (mm. p. Johannes Maximovitch). ROCOR:n ongelmalliseen suhteeseen Moskovan suuntaan on siis monia syitä. Edellisen lisäksi myös mm. se, että Moskova ei vielä tänä päivänä ole tunnustanut katakombikirkkoa (josta esim. isä Aleksander Men oli alkujaan lähtöisin), johon ROCOR voimakkaasti samaistui. Ymmärtääkseni ROCOR:n “skisma” on pitkälti kirkkopoliittista laatua.

---
Keisari Nikolai perheineen kuuluu koko Ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon. Heitä myös kunnioitetaan hyvin laajasti kautta maailman, eikä ainoastaan venäläisperäisen kirkkokansan parissa. Heidän kunnioittamisensa muuten alkoi lähes välittömästi heidän kuolemansa jälkeen.

Keisarina p. Nikolai oli hyväntahtoinen, mutta heikko. Hän ei ollut saanut riittävää koulutusta ja kokemusta tehtäviinsä, kun joutui keisariksi. Siksi hän joutui usein neuvonantajiensa vietäväksi. Niin kutsutusta “verisunnuntaista” hän ei ollut vastuussa, vaikka katsoi kaikesta huolimatta olevansa siitä vastuussa Jumalan edessä.

Tietyistä historiallisista syistä (ja historian tulkinnasta) johtuen keisariperheen kunnioittaminen Suomessa on ollut nihkeää. Olisi kuitenkin hyvä myös Suomessa arvioida uudelleen historiaa ja muutenkin päästä eroon turhista antipatioista. Oman maamme näkökulmasta pitäisi olla myönteistä ja ylentävää, että sitä on hallinnut ihminen, jota jälkipolvet voivat kunnioittaa pyhänä. Aikamme vasemmistolaishenkiselle ortodoksilaisuudelle tämä voi kyllä olla aika pala nieltäväksi.

Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?

---
Anteeksi pitkä sepustus. Mutta eipä sitten muuta. Palaan jälleen olemisesta omaan olemattomuuteeni. Tavataan muissa yhteyksissä!

Lue lisää

Niin...

Kenties Rosen tulliportti -teologisoinnin taustalla on mainitsemasi tekijät, mutta minä en katso ainakaan sen esillä pitämistä ja tradeeraamista kovinkaan raamatullisena ja pastoraalisena -vaikka sillä onkin patristista taustaa.

Pyhä JohannesM puhuu varmasti asiaa, mutta itse näen Serafimin tavan puhua Venäjän roolista liian läheisenä sukulaisena sekä vanhalle että modernille pan-slavistiselle liikehdinnälle. Ja jotensakkin Rosen suuri suosio idässä tuntuu viittaavan myös tähän [Rocor-pojat ovat jo ammoisista ajoista Ortodox Life ja Orthodox Word -julkaisuillaan jyränneet niin Venäjällä kuin Serbiassa kun taas muut teologit eivät ole alkaneet täsä mielessä saamaan jalansijaa noissa maissa kuin vasta 1980-luvulla].

Serafimin opetuksen askeesista näen taas tavallisen seurakuntalaisen/avioliitossa olevan kannalta liian rigoristiselta. Askeesi oikein ymmärettynä ei -kuten tiedämme- ole pakoa maailmasta vaan siitä vetäytymistä, niin että kilvoittelija huomaa tilansa ja maailman tilan ja oppii asettumaan oikeeseen suhteeseen kaiken tämän kanssa. Ja mielestäni tämän asian tajuavat myös seurakuntamme piispat ja papitkin. Tuntuu vain aina siltä että munkkien -kuten mielestäni juuri Rosen- askeettista -opetusta arvostetaan absoluuttisesti ainoana oikeana, ikäänkuin ortodoksiset piispamme ja pappimme olisivat aina jotenkin maailmallisen ajattelun saturoimia.

Rosella toki oli omat kenties kovatkin väännöt "superkorrektien" piispojen kanssa ja ne välittyvät hänen kirjoituksissaan, mutta kun tavallinen ortto -joka ei tunne tätä Rosen taustaa- lukee niitä, rohkaisevat ne liian helposti vähättelemään Kirkomme piispoja ja heidän ohjeitaan/opetuksiaan.


Rosen tapa vastustaa "superkorrektiutta" oli sinällään asiallista, mutta eräissä asioissa hän ei todellakaan lopulta löytänyt itsekkään kultaista keskitietä. Esim. Rose ei suostunut kastamaan uudelleen opetuksen, katumuksen, voitelun ja pyhän ehtoollisen kautta Kirkon jäseniksi otettuja, mutta toisaalta hän itse kastoi uudelleen kaikki Kirkkoon liittyvät protestantit ja katoliset.

Itse tunnustan Rosen teologian tiettyjen elementtien arvon, mutta en kuitenkaan pidä häntä "tulevaisuuden miehenä". Tämän arvon minä joka en ole Schmemann antaisin niin monelle muulle...

---------------------
Rocor on skismaattinen. Tai sanotaan että osa siitä on ortodoksisen yhteytensä(Jerusalem/Serbia) ansioista lähestymässä kanonista statusta.
---------------------

Luulen että Suomen ortodoksit kokisivat läheisemmäksi omien uusmarttyyrien Kirkon pystyttämisen; itse toivon että Suomen ortodoksinen Kirkko kanonisoisi Stalinin takia evakko matkalla Suomeen kuolleet ortodoksit -niin maallikot kuin munkit/nunnat! Miksi me suhtaudumme tähän niin nihkeästi, on minusta polttavampi asia kuin suhteemme Keisariperheeseen.

ZZ Hop kirjoitti:

En ole pitänyt kovin hedelmällisenä jatkaa kirjoittelemista tälle palstalle. Teen nyt kuitenkin pienen ohilyönnin ja kuin koira palaan oksennukselleni.

---
Tulliportti-theologumenon on sen verran vahvasti perusteltavissa Kirkon perinteen valossa, että se ei ehkä edes ole pelkkä theologumenon. Jos se kuitenkin on theologumenon, on sillä silti asema ortodoksisessa perinteessä, sillä theologumenon on nimenomaan sellainen teologinen mielipide, joka ei asetu Kirkon oppia vastaan. Tulliportti-opetus ei tietääkseni asetu. Tulliportit korostuivat isä Serafimin opetuksessaan lähinnä siksi, että ROCOR:n ekstremistisiiven taholta hyökättiin voimakkaasti sitä vastaan ja hän joutui puolustamaan sitä patristiseen ja liturgiseen todistusaineistoon tukeutuen. Tämän kysymyksen suhteen isä Serafim taitaa saada puhtaat paperit.

Koska olen vähäisempi Rose-asiantuntija, korjannet, jos olen väärässä kahden muun mainitsemasi seikan suhteen. Näkökantani niihin ovatkin lähinnä aiheisiin liittyvää pohdintaa.

En ole täysin varma mitä tässä yhteydessä tarkoitat messianismilla. Esimerkiksi isä Serafimin merkittävä hengellinen ohjaaja, pyhä Johannes Maximovitch, puhuu venäläisen diasporan missiosta kautta maailman. Samalla p. Johannes on hyvin realistinen sen suhteen, mitkä hengelliset eväät emigranteilla oli. Saarnassaan, joka käsitteli Venäjän pyhyyttä, p. Johannes totesi, että tämä pyhyys ei tarkoita sitä, että elämä Venäjällä ja Venäjän kansa olisivat pyhiä. Päinvastoin hän muistutti, että ihmiset ovat aina syntisiä. Oleellisinta on, että kansassa elää tietoisuus hyvästä ja pahasta, sekä pyrkimys vanhurskauteen, mitkä mahdollistavat paluun Jumalan säätämälle tielle. Onko tämä sitä messianismia? Jos on, niin mistään vaarallisesta ilmiöstä ei ainakaan sinällään ole kyse, pikemminkin päinvastoin. Isä Serafimin opetuksessa on saattanut korostua myös jotkut eskatologiset näkemykset, mutta uskoisin, että nekin on nähtävissä theologumena-tason ajatteluna. Sitä paitsi eskatologia on oleellinen, vaikka väärin ymmärretty ja suuresti halveksittu osa kristillistä ajattelua.

Väitteesi isä Serafimin askeettisen opetuksen eskapistisesta luonteesta on jäänyt itselleni täysin hämäräksi. En itse ole sellaiseen toistaiseksi törmännyt. Isä Serafim ammensi Kirkon 2000-vuotisesta askeettisesta perinteestä. Hän tunsi hyvin niin varhaisia autiomaaisiä kuin Optinan vanhuksia, käänsipä jopa runsaasti aiheeseen liittyvää merkittävää kirjallisuutta englanniksi. On toki huomattava, että tietyt eskatologiset tendenssit voivat nykyihmiselle antaa kuvan eskapismista, mutta vankka eskatologinen perusta tulisi olla paitsi kaikella munkkilaisuudella myös kaikella kristillisyydellä. Oman aikamme eskapismi pyrkii esimerkiksi kieltämään synnin todellisuuden tai ainakin vähättelemään sen merkitystä. Tämän maailmallisen eskapismin näkökulmasta synninvastainen askeettinen kilvoittelu on jo itsessään eskapismia. Myös kristillinen eskatologia tulkitaan maailman silmin usein eskapismiksi, vaikka se ei itsessään sitä ole.

Isä Serafimin plussiin lisäsin vielä vilpittömän pyrkimyksen välttää ekstremismiä niin "vasemmalla" kuin "oikeallakin". Hän arvosteli yhtä lailla väärässä hengessä tehtyjä uudistuspyrkimyksiä kuin "super-korrektiuttakin". Tässä hän antaa esimerkin itse kullekin. Kaiken kaikkiaan hän tuskin on sen ongelmallisempi teologi kuin kukaan muukaan. Isä Alexander Schmemann, jonka kanssa isä Serafim oli tietyissä kysymyksissä tulisestikin napit vastakkain, tunnusti isä Serafimin panihidaa toimittaessaan, että isä Serafim oli "tulevaisuuden mies", hän oli näkijä, jonka joidenkin opetusten arvo on vasta nyt nähtävissä.

---
ROCOR ei ole skismaattinen yhteisö. Tietojeni mukaan se on aina säilyttänyt suhteensa Jerusalemin patriarkaattiin ja Serbian kirkkoon. Näin siitä huolimatta, että Neuvosto-Venäjän painostuksen vuoksi muut paikalliskirkot erottautuivat ehtoollisyhteydestä ROCOR:n kanssa. Punakoneen jyrättyä hitaasti, mutta sitäkin voitokkaammin, läpi II maailmansodan Moskova pyrki välittömästi sodan jälkeen saattamaan kaikki emigranttivenäläiset omoforinsa alle (ja vähän niin kuin keinolla millä hyvänsä). Monet ROCOR:n piispat liittyivät Moskovaan, mutta jäljelle jääneet suljettiin pois kaikesta yhteydestä (mm. p. Johannes Maximovitch). ROCOR:n ongelmalliseen suhteeseen Moskovan suuntaan on siis monia syitä. Edellisen lisäksi myös mm. se, että Moskova ei vielä tänä päivänä ole tunnustanut katakombikirkkoa (josta esim. isä Aleksander Men oli alkujaan lähtöisin), johon ROCOR voimakkaasti samaistui. Ymmärtääkseni ROCOR:n “skisma” on pitkälti kirkkopoliittista laatua.

---
Keisari Nikolai perheineen kuuluu koko Ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon. Heitä myös kunnioitetaan hyvin laajasti kautta maailman, eikä ainoastaan venäläisperäisen kirkkokansan parissa. Heidän kunnioittamisensa muuten alkoi lähes välittömästi heidän kuolemansa jälkeen.

Keisarina p. Nikolai oli hyväntahtoinen, mutta heikko. Hän ei ollut saanut riittävää koulutusta ja kokemusta tehtäviinsä, kun joutui keisariksi. Siksi hän joutui usein neuvonantajiensa vietäväksi. Niin kutsutusta “verisunnuntaista” hän ei ollut vastuussa, vaikka katsoi kaikesta huolimatta olevansa siitä vastuussa Jumalan edessä.

Tietyistä historiallisista syistä (ja historian tulkinnasta) johtuen keisariperheen kunnioittaminen Suomessa on ollut nihkeää. Olisi kuitenkin hyvä myös Suomessa arvioida uudelleen historiaa ja muutenkin päästä eroon turhista antipatioista. Oman maamme näkökulmasta pitäisi olla myönteistä ja ylentävää, että sitä on hallinnut ihminen, jota jälkipolvet voivat kunnioittaa pyhänä. Aikamme vasemmistolaishenkiselle ortodoksilaisuudelle tämä voi kyllä olla aika pala nieltäväksi.

Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?

---
Anteeksi pitkä sepustus. Mutta eipä sitten muuta. Palaan jälleen olemisesta omaan olemattomuuteeni. Tavataan muissa yhteyksissä!

Lue lisää

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, itse olen pitkälti samaa mieltä. Kirjoitit myös:

"Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?"

Samaa toivon minäkin. Minulle on myös pyhä keisariperhe läheinen. Sain ortodoksisen uskon Venäjällä, ja vaikka täällä keskustelussa käytänkin P. Kseniaa nimimerkkinäni, on nimikkopyhäni ihan "oikeassa elämässä" Pyhä tsaaritar-marttyyri Alexandra. Myös eräs minulle hyvin läheinen ihminen on saanut avun ja paranemisen Pyhän Nikolain esirukouksien tähden, ja tiedän myös muita ihmisiä joita Keisariperheen lasten esirukoukset ovat auttaneet.

Täällä Suomessa, olen huomannut, monet ihmiset eivät arvosta kuninkaallisia marttyyreja ollenkaan tai pidä heitä pyhinä, kuten tälläkin palstalla on tullut esille. Minulle tulee siitä aina todella surullinen mieli, ja koen sen myös usein uskoa loukkavaksi. Koska heidät on Moskovan Patriarkaatin taholta julistettu pyhäksi, koskee se kaikkia ortodokseja, se ei ole vain "musta tuntuu"-juttu. (Tarkoitan tällä sitä, että jos jostain nyt sattuu tuntumaan että he eivät ole pyhiä, niin he eivät ole. Tämähän ei ole totta. Kyllä kaikkien ortodoksien tulee hyväksyä heidät pyhiksi)

Kun puhutaan Keisariperheestä ajatellaan aina ulkonaisia asioita, politiikkaa, jne. Unohdetaan että heidät on kanonisoitu heidän kristillisen uskonsa todistuksen vuoksi. Kuka meistä voi sanoa millainen heidän sisäinen hengellinen elämänsä oli, ja tuomita sitä? Monet heidän kirjoittamistaan kirjeistä viittaavat syvään hengelliseen elämään ja marttyyriuden hyväksymiseen Kristuksen tähden. He elivät hyvin vaikeissa olosuhteissa ja säilyttivät uskonsa loppuun asti. Ihmiset katsovat vain ulkonaisia asioita, mutta Jumala näkee ihmisten sydämen tilan. Jumalan tuomio on erilainen kuin ihmisten. Monet heidän esirukouksiensa tähden tapahtuneet ihmeet ja se, että Kirkko on lukenut heidät riemuitsevan kirkon pyhien joukkoon on ainakin minulle riittävä osoitus heidän pyhyydestään.

Tämä kirjoitukseni ei nyt taida tuoda mitään olennaista uutta tähän keskusteluun ja on aika henkilökohtaista ja subjektiivista näkemystä myöskin, mutta koin että haluan sanoa tämän pyhän keisariperheen puolesta vastakohtana monille kirjoituksille täällä.

Ksenija-Peterburzhskaja kirjoitti:

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, itse olen pitkälti samaa mieltä. Kirjoitit myös:

"Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?"

Samaa toivon minäkin. Minulle on myös pyhä keisariperhe läheinen. Sain ortodoksisen uskon Venäjällä, ja vaikka täällä keskustelussa käytänkin P. Kseniaa nimimerkkinäni, on nimikkopyhäni ihan "oikeassa elämässä" Pyhä tsaaritar-marttyyri Alexandra. Myös eräs minulle hyvin läheinen ihminen on saanut avun ja paranemisen Pyhän Nikolain esirukouksien tähden, ja tiedän myös muita ihmisiä joita Keisariperheen lasten esirukoukset ovat auttaneet.

Täällä Suomessa, olen huomannut, monet ihmiset eivät arvosta kuninkaallisia marttyyreja ollenkaan tai pidä heitä pyhinä, kuten tälläkin palstalla on tullut esille. Minulle tulee siitä aina todella surullinen mieli, ja koen sen myös usein uskoa loukkavaksi. Koska heidät on Moskovan Patriarkaatin taholta julistettu pyhäksi, koskee se kaikkia ortodokseja, se ei ole vain "musta tuntuu"-juttu. (Tarkoitan tällä sitä, että jos jostain nyt sattuu tuntumaan että he eivät ole pyhiä, niin he eivät ole. Tämähän ei ole totta. Kyllä kaikkien ortodoksien tulee hyväksyä heidät pyhiksi)

Kun puhutaan Keisariperheestä ajatellaan aina ulkonaisia asioita, politiikkaa, jne. Unohdetaan että heidät on kanonisoitu heidän kristillisen uskonsa todistuksen vuoksi. Kuka meistä voi sanoa millainen heidän sisäinen hengellinen elämänsä oli, ja tuomita sitä? Monet heidän kirjoittamistaan kirjeistä viittaavat syvään hengelliseen elämään ja marttyyriuden hyväksymiseen Kristuksen tähden. He elivät hyvin vaikeissa olosuhteissa ja säilyttivät uskonsa loppuun asti. Ihmiset katsovat vain ulkonaisia asioita, mutta Jumala näkee ihmisten sydämen tilan. Jumalan tuomio on erilainen kuin ihmisten. Monet heidän esirukouksiensa tähden tapahtuneet ihmeet ja se, että Kirkko on lukenut heidät riemuitsevan kirkon pyhien joukkoon on ainakin minulle riittävä osoitus heidän pyhyydestään.

Tämä kirjoitukseni ei nyt taida tuoda mitään olennaista uutta tähän keskusteluun ja on aika henkilökohtaista ja subjektiivista näkemystä myöskin, mutta koin että haluan sanoa tämän pyhän keisariperheen puolesta vastakohtana monille kirjoituksille täällä.

Lue lisää

Kukaan ihminen ei voi nimittää ketään ihmistä pyhäksi; yksi on kuitenkin Pyhä ja sen me tiedämme. Omenoistaan puu tunnetaan sanotaan; kuinka venäläiset tunsikaan oman puunsa?
Kyse ei ollut varmaankaan Kristuksen marttyyrinä kuolemisesta, vaan huonosta kansalaistensa kohtelemisesta ja valtakunnan laiminlyömisestä.
Kristuksen marttyyrius on aivan jotain muuta, kuin se mitä keisari edusti. Olet varmaan myös ominut venäläisen "taika-uskon". Yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä; Kristus Jeesus, ja muita nimiä ei ole annettu.

samapa tuo kirjoitti:

Kukaan ihminen ei voi nimittää ketään ihmistä pyhäksi; yksi on kuitenkin Pyhä ja sen me tiedämme. Omenoistaan puu tunnetaan sanotaan; kuinka venäläiset tunsikaan oman puunsa?
Kyse ei ollut varmaankaan Kristuksen marttyyrinä kuolemisesta, vaan huonosta kansalaistensa kohtelemisesta ja valtakunnan laiminlyömisestä.
Kristuksen marttyyrius on aivan jotain muuta, kuin se mitä keisari edusti. Olet varmaan myös ominut venäläisen "taika-uskon". Yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä; Kristus Jeesus, ja muita nimiä ei ole annettu.

Lue lisää

Ylempi viesti on hereettinen eikä siten osu tässä keskustelussa olennaiseen. Pyydän poistamaan sen.

xyz kirjoitti:

Ylempi viesti on hereettinen eikä siten osu tässä keskustelussa olennaiseen. Pyydän poistamaan sen.

mitä on oikea marttyyrius. Oikea marttyyri kuolee uskonsa puolesta. Keisari Nikolai ja hänen puolisonsa taas kärsivät omien syntiensä ja tietämättömyytensä tähden. Heidät surmattiin entisenä hallitsijaparina eikä sen tähden, että he uskoivat Kristukseen. Heidän lapsensa taas kärsivät ja kuolivat viattomina, mutta eivät uskonsa tähden, vaan syntyperänsä takia.

Venäjällä on ennenkin julistettu marttyyreiksi väkivaltaisesti surmattuja, vaikka he eivät marttyyriuden tunnusmerkkejä täyttäisikään.

Täältä ei poisteta kirjoituksia mielipiteiden takia, vaan jos niissä on sopimatonta kielenkäyttöä, haastetaan riitaa tai pilkataan uskontoa tai toisia kirjoittajia yms.

M-LS kirjoitti:

mitä on oikea marttyyrius. Oikea marttyyri kuolee uskonsa puolesta. Keisari Nikolai ja hänen puolisonsa taas kärsivät omien syntiensä ja tietämättömyytensä tähden. Heidät surmattiin entisenä hallitsijaparina eikä sen tähden, että he uskoivat Kristukseen. Heidän lapsensa taas kärsivät ja kuolivat viattomina, mutta eivät uskonsa tähden, vaan syntyperänsä takia.

Venäjällä on ennenkin julistettu marttyyreiksi väkivaltaisesti surmattuja, vaikka he eivät marttyyriuden tunnusmerkkejä täyttäisikään.

Täältä ei poisteta kirjoituksia mielipiteiden takia, vaan jos niissä on sopimatonta kielenkäyttöä, haastetaan riitaa tai pilkataan uskontoa tai toisia kirjoittajia yms.

Lue lisää

>>>Ei ole hereettistä keskustella siitä mitä on oikea marttyyrius

xyz kirjoitti:

Ylempi viesti on hereettinen eikä siten osu tässä keskustelussa olennaiseen. Pyydän poistamaan sen.

Ai SINÄ vaadit poistoa nimiteltyäsi vuoroin katolilaisia, vuoroin luterilaisia ja kutsuttuasi muita kirjoittajia saatanan vallassa oleviksi. Erehtyminen ja unohtaminen on mahdollista, mutta ilkeyttä ei puolusta mikään - synti mikä synti.

Kylläpäs sinulla on yhtäkkiä herkkä nahka.

Et sitten ole tullut sitä ajatelleeksi, että kristinusko ei ole lopulta uskon Trivial Pursuit vaan siihen saattaa kuulua sellaisia asioita kuin nöyryys, rakkaus ja lähimmäisen kunnioittaminen.

M-LS kirjoitti:

mitä on oikea marttyyrius. Oikea marttyyri kuolee uskonsa puolesta. Keisari Nikolai ja hänen puolisonsa taas kärsivät omien syntiensä ja tietämättömyytensä tähden. Heidät surmattiin entisenä hallitsijaparina eikä sen tähden, että he uskoivat Kristukseen. Heidän lapsensa taas kärsivät ja kuolivat viattomina, mutta eivät uskonsa tähden, vaan syntyperänsä takia.

Venäjällä on ennenkin julistettu marttyyreiksi väkivaltaisesti surmattuja, vaikka he eivät marttyyriuden tunnusmerkkejä täyttäisikään.

Täältä ei poisteta kirjoituksia mielipiteiden takia, vaan jos niissä on sopimatonta kielenkäyttöä, haastetaan riitaa tai pilkataan uskontoa tai toisia kirjoittajia yms.

Lue lisää

..niin kuin kirjoitit! Marttyyri kuolema on Kristuksen uskon puolesta kuolemista; ei poliittisten syiden takia.

xyz kirjoitti:

>>>Ei ole hereettistä keskustella siitä mitä on oikea marttyyrius

Yksi on välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ja Hän on Kristus Herra.

Ksenija-Peterburzhskaja kirjoitti:

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, itse olen pitkälti samaa mieltä. Kirjoitit myös:

"Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?"

Samaa toivon minäkin. Minulle on myös pyhä keisariperhe läheinen. Sain ortodoksisen uskon Venäjällä, ja vaikka täällä keskustelussa käytänkin P. Kseniaa nimimerkkinäni, on nimikkopyhäni ihan "oikeassa elämässä" Pyhä tsaaritar-marttyyri Alexandra. Myös eräs minulle hyvin läheinen ihminen on saanut avun ja paranemisen Pyhän Nikolain esirukouksien tähden, ja tiedän myös muita ihmisiä joita Keisariperheen lasten esirukoukset ovat auttaneet.

Täällä Suomessa, olen huomannut, monet ihmiset eivät arvosta kuninkaallisia marttyyreja ollenkaan tai pidä heitä pyhinä, kuten tälläkin palstalla on tullut esille. Minulle tulee siitä aina todella surullinen mieli, ja koen sen myös usein uskoa loukkavaksi. Koska heidät on Moskovan Patriarkaatin taholta julistettu pyhäksi, koskee se kaikkia ortodokseja, se ei ole vain "musta tuntuu"-juttu. (Tarkoitan tällä sitä, että jos jostain nyt sattuu tuntumaan että he eivät ole pyhiä, niin he eivät ole. Tämähän ei ole totta. Kyllä kaikkien ortodoksien tulee hyväksyä heidät pyhiksi)

Kun puhutaan Keisariperheestä ajatellaan aina ulkonaisia asioita, politiikkaa, jne. Unohdetaan että heidät on kanonisoitu heidän kristillisen uskonsa todistuksen vuoksi. Kuka meistä voi sanoa millainen heidän sisäinen hengellinen elämänsä oli, ja tuomita sitä? Monet heidän kirjoittamistaan kirjeistä viittaavat syvään hengelliseen elämään ja marttyyriuden hyväksymiseen Kristuksen tähden. He elivät hyvin vaikeissa olosuhteissa ja säilyttivät uskonsa loppuun asti. Ihmiset katsovat vain ulkonaisia asioita, mutta Jumala näkee ihmisten sydämen tilan. Jumalan tuomio on erilainen kuin ihmisten. Monet heidän esirukouksiensa tähden tapahtuneet ihmeet ja se, että Kirkko on lukenut heidät riemuitsevan kirkon pyhien joukkoon on ainakin minulle riittävä osoitus heidän pyhyydestään.

Tämä kirjoitukseni ei nyt taida tuoda mitään olennaista uutta tähän keskusteluun ja on aika henkilökohtaista ja subjektiivista näkemystä myöskin, mutta koin että haluan sanoa tämän pyhän keisariperheen puolesta vastakohtana monille kirjoituksille täällä.

Lue lisää

...keisarilliset marttyyrit rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme!

xyz kirjoitti:

>>>Ei ole hereettistä keskustella siitä mitä on oikea marttyyrius

Kristuksesta nimeä välimies: "Yksi on välimies ihmisten ja Jumalan välillä" jne, joten tämä nimitys vanhan käännöksen mukaan välimies, uuden mukaan välittäjä ei sinänsä ole hereettinen.

Kirjoittajissa on muitakin kuin ortodokseja ja osalla heistä voi olla sellainenkin näkemys, että pyhiä ihmisiä ei ole, mikä tietysti ei ole kristillinen näkemys ollenkaan.

Kaikkia ei-ortodoksisia näkemyksiä ei voida palstalta suomi24:n asettamien sääntöjen mukaan poistaa, mutta me voimme tehdä lukijoille selväksi mikä on ortodoksinen näkemys, jos emme kinastele kaiken maailman pikkuasioista.

ponomari Jerma kirjoitti:

...keisarilliset marttyyrit rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme!

kirkkomme ja koko Suomen kansa!

M-LS kirjoitti:

mitä on oikea marttyyrius. Oikea marttyyri kuolee uskonsa puolesta. Keisari Nikolai ja hänen puolisonsa taas kärsivät omien syntiensä ja tietämättömyytensä tähden. Heidät surmattiin entisenä hallitsijaparina eikä sen tähden, että he uskoivat Kristukseen. Heidän lapsensa taas kärsivät ja kuolivat viattomina, mutta eivät uskonsa tähden, vaan syntyperänsä takia.

Venäjällä on ennenkin julistettu marttyyreiksi väkivaltaisesti surmattuja, vaikka he eivät marttyyriuden tunnusmerkkejä täyttäisikään.

Täältä ei poisteta kirjoituksia mielipiteiden takia, vaan jos niissä on sopimatonta kielenkäyttöä, haastetaan riitaa tai pilkataan uskontoa tai toisia kirjoittajia yms.

Lue lisää

"Keisari Nikolai ja hänen puolisonsa taas kärsivät omien syntiensä ja tietämättömyytensä tähden."

Pystytkö ihan lonkalta heittämään ja erittelemään niitä syntejä ja tietämättömyyksiä?
Oliko keisarin synti kenties se ettei hän viitsinyt ruveta bolshevikiksi?

son of Ananias kirjoitti:

"Keisari Nikolai ja hänen puolisonsa taas kärsivät omien syntiensä ja tietämättömyytensä tähden."

Pystytkö ihan lonkalta heittämään ja erittelemään niitä syntejä ja tietämättömyyksiä?
Oliko keisarin synti kenties se ettei hän viitsinyt ruveta bolshevikiksi?

Lue lisää

miten Nikolai II käyttäytyi, kun Helmikuun manifestin jälkeen kerättiin suuradressi Suomessa ja ulkomailla, ja kaikkien säätyjen lähetystö lähti viemään sitä hallitsijalle. Keisari ei ottanut edes lähetystöä vastaan. Ei ihmisiä sovi tuolla tavalla kohdella.

Nikolai II:n synti oli yksinkertaisesti se, että hän hoiti tehtävänsä huonosti, oli itsepäinen eikä suostunut välttämättömimpiinkään uudistuksiin ennen kuin pakon edessä vuoden 1905:n vallankumouksen jälkeen. Kun Helmikuun vallankumous sitten alkoi, kaikki iloitsivat siitä. Vahinko vain, että se vallankumous päättyi bolshevistiseen vallankaappaukseen.

M-LS kirjoitti:

miten Nikolai II käyttäytyi, kun Helmikuun manifestin jälkeen kerättiin suuradressi Suomessa ja ulkomailla, ja kaikkien säätyjen lähetystö lähti viemään sitä hallitsijalle. Keisari ei ottanut edes lähetystöä vastaan. Ei ihmisiä sovi tuolla tavalla kohdella.

Nikolai II:n synti oli yksinkertaisesti se, että hän hoiti tehtävänsä huonosti, oli itsepäinen eikä suostunut välttämättömimpiinkään uudistuksiin ennen kuin pakon edessä vuoden 1905:n vallankumouksen jälkeen. Kun Helmikuun vallankumous sitten alkoi, kaikki iloitsivat siitä. Vahinko vain, että se vallankumous päättyi bolshevistiseen vallankaappaukseen.

Lue lisää

minun silmiini pistää se että Nikolai II kärsi "syntiensä ja tietämättömyytensä" tähden.

Nikolai II tietysti teki monia asioita väärällä tavalla, mutta kuka meistä voi yhtäkkiä sanoa että joku henkilö nimenomaisesti joutui tiettyihin kärsimyksiin omien syntiensä tähden?

son of Ananias kirjoitti:

minun silmiini pistää se että Nikolai II kärsi "syntiensä ja tietämättömyytensä" tähden.

Nikolai II tietysti teki monia asioita väärällä tavalla, mutta kuka meistä voi yhtäkkiä sanoa että joku henkilö nimenomaisesti joutui tiettyihin kärsimyksiin omien syntiensä tähden?

Lue lisää

kärsi omien syntiemme tähden, paitsi tietysti pikkulapset ja eläimet, jotka eivät ole mitään syntiä tehneet? Minä ainakin koen näin. Kärsimyksen ongelma on kuitenkin ratkaisematon. Siihen on vaikea löytää mitään käypää vastausta.

M-LS kirjoitti:

Hän oli saanut isoäitinsä Englannin kuningatar Viktorian hovissa hyvin ankaran kasvatuksen. Hän oli mieheensä hyvin rakastunut, ja sitäpaitsi hän oli hyvin uskonnollinen. Aleksandrasta puhuttiin kaikenlaista, mutta luultavasti jutuissa ei ole perää.

Lue lisää

Tietojen mukaan Alix ei ollut aluksi vastannut myöntävästi Nikolain kosintaan.
Ken siis tietää.
Voi olla että Alix kumminkin rakasti lapsiaan ja miestään liiaksi tekeäkseen moista.
Totta on että Aleksandra oli hyvin uskonnollinen ihminen ja varsinkin Aleksein syntymän jälkeen.

Ksenija-Peterburzhskaja kirjoitti:

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, itse olen pitkälti samaa mieltä. Kirjoitit myös:

"Itselleni keisariperhe on hyvin läheinen. Heillä oli jopi suuri merkitys liittymisessäni Ortodoksiseen kirkkoon. Tuolloin en toki vielä ymmärtänyt kunnioittaa heitä pyhinä. Tällä henkilökohtaisella tunnustuksella ei tietenkään ole tässä keskustelussa juuri muuta kuin subjektiivinen arvo. Se kuitenkin korostaa sitä, että tarvitaan aina suurta malttia ja raitishenkisyyttä, kun keskustelllaan asioista ja ihmisistä, joita toiset kunnioittavat ja rakastavat.

Kuka perustaisi Suomen ensimmäisen pyhälle keisariperheelle omistetun kirkon?"

Samaa toivon minäkin. Minulle on myös pyhä keisariperhe läheinen. Sain ortodoksisen uskon Venäjällä, ja vaikka täällä keskustelussa käytänkin P. Kseniaa nimimerkkinäni, on nimikkopyhäni ihan "oikeassa elämässä" Pyhä tsaaritar-marttyyri Alexandra. Myös eräs minulle hyvin läheinen ihminen on saanut avun ja paranemisen Pyhän Nikolain esirukouksien tähden, ja tiedän myös muita ihmisiä joita Keisariperheen lasten esirukoukset ovat auttaneet.

Täällä Suomessa, olen huomannut, monet ihmiset eivät arvosta kuninkaallisia marttyyreja ollenkaan tai pidä heitä pyhinä, kuten tälläkin palstalla on tullut esille. Minulle tulee siitä aina todella surullinen mieli, ja koen sen myös usein uskoa loukkavaksi. Koska heidät on Moskovan Patriarkaatin taholta julistettu pyhäksi, koskee se kaikkia ortodokseja, se ei ole vain "musta tuntuu"-juttu. (Tarkoitan tällä sitä, että jos jostain nyt sattuu tuntumaan että he eivät ole pyhiä, niin he eivät ole. Tämähän ei ole totta. Kyllä kaikkien ortodoksien tulee hyväksyä heidät pyhiksi)

Kun puhutaan Keisariperheestä ajatellaan aina ulkonaisia asioita, politiikkaa, jne. Unohdetaan että heidät on kanonisoitu heidän kristillisen uskonsa todistuksen vuoksi. Kuka meistä voi sanoa millainen heidän sisäinen hengellinen elämänsä oli, ja tuomita sitä? Monet heidän kirjoittamistaan kirjeistä viittaavat syvään hengelliseen elämään ja marttyyriuden hyväksymiseen Kristuksen tähden. He elivät hyvin vaikeissa olosuhteissa ja säilyttivät uskonsa loppuun asti. Ihmiset katsovat vain ulkonaisia asioita, mutta Jumala näkee ihmisten sydämen tilan. Jumalan tuomio on erilainen kuin ihmisten. Monet heidän esirukouksiensa tähden tapahtuneet ihmeet ja se, että Kirkko on lukenut heidät riemuitsevan kirkon pyhien joukkoon on ainakin minulle riittävä osoitus heidän pyhyydestään.

Tämä kirjoitukseni ei nyt taida tuoda mitään olennaista uutta tähän keskusteluun ja on aika henkilökohtaista ja subjektiivista näkemystä myöskin, mutta koin että haluan sanoa tämän pyhän keisariperheen puolesta vastakohtana monille kirjoituksille täällä.

Lue lisää

Ei siniverisyys oikeuta kanonisointiin. En hyväksy heidän murhaansa, mutta pidän heitä tavallisina ihmisinä.

M-LS kirjoitti:

Kuten sanottu, kaikki Romanovit olivat avionrikkojia paitsi tämä viimeinen tsaari.

Sinä tiedät nyt jotain sellaista mistä minulla ei ole tietoa.

Jotta ei ihan väärän todistuksen antamiseksi menisi, niin kerrotko, kenen kanssa Aleksanteri III petti vaimoaan? Tai no ehkä ei tarvitse nimeä mainita mutta tiedetäänkö siis että olisi niin tehnyt? Minun käsittääkseni häntä suuresti iljetti isänsä moniavioisuus, ja niinpä hän päätti elää toisin - ja myös eli.

Mitä Nikolaista sanot, on mielestäni totta. Hyvä mies, jolla ei kuitenkaan ollut hallitsijalta vaadittavia ominaisuuksia. Itse sanoikin että mieluummin eläisi maanviljelijänä. Ei voi ainakaan vallantavoittelusta häntä syyttää. Yksi iso virhe häneltä kyllä oli, nimittäin eukonvalinta: Isänsä vastustuksesta huolimatta nai saksalaisen prinsessan. Tämäpä sitten aikanaan kietoikin koko perheen Rasputinin pauloihin. Aleksanterihan aikoinaan oli ottanut ennenaikaisesti kuolleen isoveljensä morsiamen, kuten veli oli kuolinvuoteellaan toivonut. Ja siitä liitosta tuli onnellinen.

Mar Severos Antiokialainen ja monet muut heikäläisistä olivat hartaita uskovaisia ja ortodokseja, mutta kovin toisin heille on käynyt...

Keisarin AMMATTI oli hyvin .... Ei se ollut ammattinimike. Valitan Sirolaopiston luennoitsijoille(ketä lienee :=) ) että huonosti olette opettaneet oppilaanne.

mutta Venäjän historia kiinnostaa jonkin verran.
Tsaarin persoona on voinutkin olla miellyttävä,mutta se ei poista hallinnon mädännäisyyttä.

oppisi saanut kirjoitti:

Keisarin AMMATTI oli hyvin .... Ei se ollut ammattinimike. Valitan Sirolaopiston luennoitsijoille(ketä lienee :=) ) että huonosti olette opettaneet oppilaanne.

>>>Keisarin AMMATTI oli hyvin .... Ei se ollut ammattinimike.

xyz kirjoitti:

>>>Keisarin AMMATTI oli hyvin .... Ei se ollut ammattinimike.

ammatti. Periytyvä arvo-nimi. ("Jumalan armosta" ?)Ei siinä hyllymetrit auta. Järjen käyttö on sallittua, myös uskovaisten keskuudessa. En aijo Tsaariperhettä ylistää, vaikka tiedänkin Tsaarin olleen harras uskovainen. Virkakoneisto oli mätä, siinä kait samaa mieltä, olet sinäkin.

Venäjän ongelma oli se, että melkein koko keskisääty, se yhteiskuntaluokka, joka tavallisesti on kirkon ja valtaistuimen tuki ja turva, koostui erilaisista lahkolaisista.

Paitsi 1600-luvun skismassa kirkosta eronneita vanhauskoisia, joita heitäkin oli monia eri ryhmiä, Venäjällä oli 1700-luvulla syntyneitä lahkoliikkeitä sellaisia kuin duhoborit, khristovoverit ja molokaanit.

Lahkoliikkeet syntyivät osaksi sen takia, että talonpojat joutuivat Venäjällä maaorjuuteen 1600-luvulla (Ukrainassa vasta 1700-luvun lopussa) ja toisaalta taas protestina sille, että Pietari Suuri alisti Venäjän kirkon ja teki siitä saksalaisten luterilaisten kirkkojen mukaisen valtionkirkon.

Vanhauskoisia oli eniten Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa. Muut lahkot muutivat pääasiassa Kaukasiaan ja Ukrainaan, missä Donin kasakat suojelivat heitä. He perustivat yhteisomistukeen perustuvia kollektiivitiloja, kieltäytyivät asepalveluksesta ja noudattivat omia uskonnollisia sääntöjään. Molokaanit "Venäjän amerikkalaiset" muuttivat sittemmin Siperiaan, jonne he perustivat kukoistavaa teollisuutta.

1800-luvun lopussa lahkolaisten olot muuttuivat entistä tukalammiksi, kun valtakuntaa alettiin yhtenäistämään. 1900-luvun alussa monet Venäjän lahkolaiset muuttivat Amerikkaan, missä vieläkin on näitä lahkolaisyhteisöjä.

Monet näihin vanhoihin lahkoihin kuuluneista liittyivät myöhemmin uusiin amerikkalaisperäisiin uskonnollisiin liikkeisiin kuten baptismiin, adventismiin tai helluntailaisuuteen.

M-LS kirjoitti:

Venäjän ongelma oli se, että melkein koko keskisääty, se yhteiskuntaluokka, joka tavallisesti on kirkon ja valtaistuimen tuki ja turva, koostui erilaisista lahkolaisista.

Paitsi 1600-luvun skismassa kirkosta eronneita vanhauskoisia, joita heitäkin oli monia eri ryhmiä, Venäjällä oli 1700-luvulla syntyneitä lahkoliikkeitä sellaisia kuin duhoborit, khristovoverit ja molokaanit.

Lahkoliikkeet syntyivät osaksi sen takia, että talonpojat joutuivat Venäjällä maaorjuuteen 1600-luvulla (Ukrainassa vasta 1700-luvun lopussa) ja toisaalta taas protestina sille, että Pietari Suuri alisti Venäjän kirkon ja teki siitä saksalaisten luterilaisten kirkkojen mukaisen valtionkirkon.

Vanhauskoisia oli eniten Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa. Muut lahkot muutivat pääasiassa Kaukasiaan ja Ukrainaan, missä Donin kasakat suojelivat heitä. He perustivat yhteisomistukeen perustuvia kollektiivitiloja, kieltäytyivät asepalveluksesta ja noudattivat omia uskonnollisia sääntöjään. Molokaanit "Venäjän amerikkalaiset" muuttivat sittemmin Siperiaan, jonne he perustivat kukoistavaa teollisuutta.

1800-luvun lopussa lahkolaisten olot muuttuivat entistä tukalammiksi, kun valtakuntaa alettiin yhtenäistämään. 1900-luvun alussa monet Venäjän lahkolaiset muuttivat Amerikkaan, missä vieläkin on näitä lahkolaisyhteisöjä.

Monet näihin vanhoihin lahkoihin kuuluneista liittyivät myöhemmin uusiin amerikkalaisperäisiin uskonnollisiin liikkeisiin kuten baptismiin, adventismiin tai helluntailaisuuteen.

Lue lisää

käsityksen ,että venäjällä olisi ollut yhteisomistukseen perustuvia lahkoyhdyskuntia.
Oliko ne jotenkin alkukristillisyyteen perustuvia? Mielenkiintoista sikäli koska tuon perusteella ne olivat jonkinlaisia uskonnollis sosialistisiakin. Mistä niistä saisi lisää tietoa?

tinotito kirjoitti:

käsityksen ,että venäjällä olisi ollut yhteisomistukseen perustuvia lahkoyhdyskuntia.
Oliko ne jotenkin alkukristillisyyteen perustuvia? Mielenkiintoista sikäli koska tuon perusteella ne olivat jonkinlaisia uskonnollis sosialistisiakin. Mistä niistä saisi lisää tietoa?

Lue lisää

sanan varsinaisessa mielessä ollenkaan, ainakaan, mitä tulee maaomaisuuteen. Aatelisto oli saanut lahjoitusmaansa hallitsijalta sotilas- ja virkamiespalvelusta vastaan. Vanhalla Venäjällä vallitsi palveluspakko.

Valistuksen vaikutuksesta 1700- ja 1800-luvulla aateliset alkoivat kuitenkin pitää keisarin antamia maita yksityisomaisuutenaan ja vaatia länsimaisia vapauksia ja kansalaisoikeuksia omalle säädylleen. Talonpoikien asema sen sijaan heikkeni, kun kristillisistä arvoista alettiin enenevässä määrin luopua.

Kun talonpojat vapautettiin 1863 maaorjuudesta, he elivät sen jälkeen kollektiivisissa kyläyhteisöissä, joissa kyläyhteisö omisti maan. Osa maista jäi kuitenkin aatelisille.

Vallankumouksen jälkeen sekä yhteismaa, että tilanomistajien maat jaettiin ensin talonpojille yksityistiloiksi, kunnes Stalin taas pakkokollektivoi talonpoikien tilat 1930-luvun alussa ja pakotti kolhoosiin.

Lahkolaiset hakeutuivat jo maaorjuuden aikana syrjäseuduille, jossa maa oli valtion (läänittämätöntä maata), ja perustivat sinne omat yhteisomistukselliset kyläkuntansa. He harjoittivat paitsi maataloutta myös käsityötä ja myöhemmin teollisuuttakin.

Lahkolaisten kylissä elämää leimasi tietysti (lahko)uskonto samoin kuin oikeauskoisten kylissä ortodoksisuus. Kauppiassääty koostui Venäjällä pääasiassa vanhauskoisista.

Kommunistit ovat ihannoineet lahkolaisten elämää ja heidän kollektiivitilojaan pitäen heitä varhaisina kommunisteina, koska he olivat tsaarinvallan vastustajia, mutta ovat sujuvasti unohtaneet, että kollektiivinen yhteisomistus Venäjällä perustui kyllä alunperin ortodoksiseen uskoon. Kirkkommehan uskoo, että kaikki maa on Herran. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, jotka siinä asuvat."

Yksityisomistus käsitetään ortodoksisuudessa synnin seuraukseksi. Luostareissa, joissa pyritään enkelielämään, eletään kollektiivitaloudessa. Joku kirkon askeetti-isistä (oliko se nyt Simeon Uusteologi) kirjotti aikoinaan, että Jumala oli antanut ihmisille kaiken maan yhteisesti käytettäväksi, mutta sitten synti aitasi itselleen oman maa-alueensa ja sanoi: tämä on minun.

Olen lukenut venäläisistä lahkoista yhden neuvostoaikana kirjoitetun tutkimuksen, mutta en nyt muista sen nimeä. Qoogleta niin ehkä löydät jotain tietoja netistä. Esim kveekareiden sivuilta saattaa löytyä jotain. (Kveekarit auttoivat aikoinaan Venäjän lahkolaisia muuttamaan Amerikkaan.) Sellaisesta teoksesta kuin "Civil Rights in Imperial Russia" (en muista toimittajaa) löydät perustietoja keisariajan venäläisestä yhteiskunnasta. Pertti Luntisen "Keisari-Venäjän aatehistoria" antaa taas tietoja aatteista.

M-LS kirjoitti:

sanan varsinaisessa mielessä ollenkaan, ainakaan, mitä tulee maaomaisuuteen. Aatelisto oli saanut lahjoitusmaansa hallitsijalta sotilas- ja virkamiespalvelusta vastaan. Vanhalla Venäjällä vallitsi palveluspakko.

Valistuksen vaikutuksesta 1700- ja 1800-luvulla aateliset alkoivat kuitenkin pitää keisarin antamia maita yksityisomaisuutenaan ja vaatia länsimaisia vapauksia ja kansalaisoikeuksia omalle säädylleen. Talonpoikien asema sen sijaan heikkeni, kun kristillisistä arvoista alettiin enenevässä määrin luopua.

Kun talonpojat vapautettiin 1863 maaorjuudesta, he elivät sen jälkeen kollektiivisissa kyläyhteisöissä, joissa kyläyhteisö omisti maan. Osa maista jäi kuitenkin aatelisille.

Vallankumouksen jälkeen sekä yhteismaa, että tilanomistajien maat jaettiin ensin talonpojille yksityistiloiksi, kunnes Stalin taas pakkokollektivoi talonpoikien tilat 1930-luvun alussa ja pakotti kolhoosiin.

Lahkolaiset hakeutuivat jo maaorjuuden aikana syrjäseuduille, jossa maa oli valtion (läänittämätöntä maata), ja perustivat sinne omat yhteisomistukselliset kyläkuntansa. He harjoittivat paitsi maataloutta myös käsityötä ja myöhemmin teollisuuttakin.

Lahkolaisten kylissä elämää leimasi tietysti (lahko)uskonto samoin kuin oikeauskoisten kylissä ortodoksisuus. Kauppiassääty koostui Venäjällä pääasiassa vanhauskoisista.

Kommunistit ovat ihannoineet lahkolaisten elämää ja heidän kollektiivitilojaan pitäen heitä varhaisina kommunisteina, koska he olivat tsaarinvallan vastustajia, mutta ovat sujuvasti unohtaneet, että kollektiivinen yhteisomistus Venäjällä perustui kyllä alunperin ortodoksiseen uskoon. Kirkkommehan uskoo, että kaikki maa on Herran. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, jotka siinä asuvat."

Yksityisomistus käsitetään ortodoksisuudessa synnin seuraukseksi. Luostareissa, joissa pyritään enkelielämään, eletään kollektiivitaloudessa. Joku kirkon askeetti-isistä (oliko se nyt Simeon Uusteologi) kirjotti aikoinaan, että Jumala oli antanut ihmisille kaiken maan yhteisesti käytettäväksi, mutta sitten synti aitasi itselleen oman maa-alueensa ja sanoi: tämä on minun.

Olen lukenut venäläisistä lahkoista yhden neuvostoaikana kirjoitetun tutkimuksen, mutta en nyt muista sen nimeä. Qoogleta niin ehkä löydät jotain tietoja netistä. Esim kveekareiden sivuilta saattaa löytyä jotain. (Kveekarit auttoivat aikoinaan Venäjän lahkolaisia muuttamaan Amerikkaan.) Sellaisesta teoksesta kuin "Civil Rights in Imperial Russia" (en muista toimittajaa) löydät perustietoja keisariajan venäläisestä yhteiskunnasta. Pertti Luntisen "Keisari-Venäjän aatehistoria" antaa taas tietoja aatteista.

Lue lisää

En ole usein vieraillut teidän sivustoillanne,mutta olen aina hämmästynyt ,kuinka asiantuntevaa ja oppinutta väkeä täällä on.

Miten se mitataan? Mitä tsaariperhe teki pyhyytensä eteen? Se olisi teloitettu joka tapauksessa. Ei se eliminoinnillaan - joka toki oli vääryys ja tragedia - edistänyt tai puolustanut ortodoksista uskoa.

Etkö siedä näkemystä (koska poistit sen), että tsaariperheen kanonisointi on panslavistis-nationalististen pyrkimysten heijastumaa ja vallankäyttöä eikä mitään muuta?

Viime aikoina on ollut sellaista tuntua ilmassa, että ammattiteologia alkaa nousta pahasti päähän.

pyhyyttä. Toisaalta voi olla, että ne ihmiset, jotka meillä ansaitsisivat pyhiksi julistamisen, eivät ole olleet poliittisesti sopivia.

Ajatellaan nyt vaikka esim. piispa Kiprian raukkaa. Hän kuului väärään leiriin, ja sen tähden tätä pyhää miestä on meillä paneteltu suomalaiskansallisen puolueen taholta. Kuitenkin kaikki tämän henkilön itse tavanneet ovat pitäneet häntä pyhänä.

Hän ansaitsi mielestäni kanonisoinnin samoin kuin toinen vuosisadan vaihteen ortodoksiaktivisti Johannes Karhapää, joka ammuttiin kansalaissodan aikana.

Kolmas mielestäni ehkä kanonisoinnin ansaitseva henkilö olisi Kyyrölän kirkkoherra rovasti S., joka ammuttiin kansalaissodan aikana, kun hän kävi antamassa haavoittuneille ehtoollista.

Ei olla saatu selville, ampuivatko hänet punaiset, sen tähden että hän oli ortodoksipappi vai valkoiset, koska hän oli venäläinen. Se on kuitenkin mielestäni samantekevää. Jos pitää paikkansa, että rovasti S. tiesi, että ulkona oli vaara joutua surmatuksi, mutta ei voinut jättää seurakuntalaisiaan kuolemaan ilman viimeistä lohdutusta, vaan lähti vaaroja uhmaten haavottuneiden luo, niin hän kuoli mielestäni marttyyrikuoleman.

tullaan? kirjoitti:

Miten se mitataan? Mitä tsaariperhe teki pyhyytensä eteen? Se olisi teloitettu joka tapauksessa. Ei se eliminoinnillaan - joka toki oli vääryys ja tragedia - edistänyt tai puolustanut ortodoksista uskoa.

Etkö siedä näkemystä (koska poistit sen), että tsaariperheen kanonisointi on panslavistis-nationalististen pyrkimysten heijastumaa ja vallankäyttöä eikä mitään muuta?

Viime aikoina on ollut sellaista tuntua ilmassa, että ammattiteologia alkaa nousta pahasti päähän.

Lue lisää

Nimenomaan hurskaudella tullaan pyhäksi. Pyhyys taas on omien syntien tuntemista ja niiden katumista. En väitä että viimeinen tsaariperhe olisi näin aina ja kaikkialla tehnyt, mutta heidän hurskautensa on yleisesti tunnettua. Miten muuten voidaan sanoa, että "heidät olisi teloitettu joka tapauksessa"? Tämä on liioiteltua jälkiviisautta ja jossittelua, jonka harrastaminen historiatieteessä on lähinnä viihdettä, ei sen kummempaa.

Me Suomessa arvioimme asiaa omista lähtökohdistamme. Meille historiallisesti Nikolai II oli Suomi-syöjä ja perustuslaillisen autonomisen asemamme murentaja, joka ei liene täällä koskaan nauttinut kovin suurta suosiota.
Venäläisille aikalaisilleen hän taas oli yleisvenäläisen politiikan ja perinteisen yhteiskuntajärjestyksen symboli. Viime vuosina hän on suuremmassa määrin sen yhteiskunnan vertauskuva, jossa ortodoksinen kirkko ja valtio elivät hyvässä harmoniassa ja jonka ateististen bolshevikkien vallankumous murskasi. Nykyisessä tilanteessa olisi pieni ihme, jos häntä ei olisi julistettu pyhäksi. Prosessi muistuttaa mielestäni jossain määrin kauan sitten tapahtunutta Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin kanonisointia ja kunnioitusta pyhänä.

Poistin kirjoituksesi räväkän kielenkäytön eikä suinkaan asiasisällön vuoksi. Teologialla ei ole suoranaisesti tekemistä tämän asian kanssa, enkä siksi suostu provosoitumaan.

M-LS kirjoitti:

pyhyyttä. Toisaalta voi olla, että ne ihmiset, jotka meillä ansaitsisivat pyhiksi julistamisen, eivät ole olleet poliittisesti sopivia.

Ajatellaan nyt vaikka esim. piispa Kiprian raukkaa. Hän kuului väärään leiriin, ja sen tähden tätä pyhää miestä on meillä paneteltu suomalaiskansallisen puolueen taholta. Kuitenkin kaikki tämän henkilön itse tavanneet ovat pitäneet häntä pyhänä.

Hän ansaitsi mielestäni kanonisoinnin samoin kuin toinen vuosisadan vaihteen ortodoksiaktivisti Johannes Karhapää, joka ammuttiin kansalaissodan aikana.

Kolmas mielestäni ehkä kanonisoinnin ansaitseva henkilö olisi Kyyrölän kirkkoherra rovasti S., joka ammuttiin kansalaissodan aikana, kun hän kävi antamassa haavoittuneille ehtoollista.

Ei olla saatu selville, ampuivatko hänet punaiset, sen tähden että hän oli ortodoksipappi vai valkoiset, koska hän oli venäläinen. Se on kuitenkin mielestäni samantekevää. Jos pitää paikkansa, että rovasti S. tiesi, että ulkona oli vaara joutua surmatuksi, mutta ei voinut jättää seurakuntalaisiaan kuolemaan ilman viimeistä lohdutusta, vaan lähti vaaroja uhmaten haavottuneiden luo, niin hän kuoli mielestäni marttyyrikuoleman.

Lue lisää

Missä siinä tapauksessa kanonisointi tapahtuisi, Suomessa vai Konstantinopolissa? Kiprianista ja Karhapäästä olen kuullut, mutta tuo Kyyrölän kirkkoherran tapaus olikin ihan uusi minulle. Saattaisi niissä olla aihetta kanonisointiin, mutta siitähän se varmaan luonnollisimmin lähtee, että jotain yleisesti jo pidetään pyhänä, minkä kirkko sitten kanonisoinnilla virallisesti toteaa.

el-kirahwi kirjoitti:

Missä siinä tapauksessa kanonisointi tapahtuisi, Suomessa vai Konstantinopolissa? Kiprianista ja Karhapäästä olen kuullut, mutta tuo Kyyrölän kirkkoherran tapaus olikin ihan uusi minulle. Saattaisi niissä olla aihetta kanonisointiin, mutta siitähän se varmaan luonnollisimmin lähtee, että jotain yleisesti jo pidetään pyhänä, minkä kirkko sitten kanonisoinnilla virallisesti toteaa.

Lue lisää

meillä Suomessa eikä Konstantinopolissa.

En ole varma rovasti S:n tapauksesta. Siksi en julkaise hänen nimeään. Olen vain kuullut kerrottavan hänestä. Sotasurma projekti ei käsittääkseni saanut selville hänen kuolemaansa liittyviä tosiasioita. Jumala tuntee kuitenkin pyhänsä ja pitää lukua marttyyreistaan.

Johannes kirjoitti:

Nimenomaan hurskaudella tullaan pyhäksi. Pyhyys taas on omien syntien tuntemista ja niiden katumista. En väitä että viimeinen tsaariperhe olisi näin aina ja kaikkialla tehnyt, mutta heidän hurskautensa on yleisesti tunnettua. Miten muuten voidaan sanoa, että "heidät olisi teloitettu joka tapauksessa"? Tämä on liioiteltua jälkiviisautta ja jossittelua, jonka harrastaminen historiatieteessä on lähinnä viihdettä, ei sen kummempaa.

Me Suomessa arvioimme asiaa omista lähtökohdistamme. Meille historiallisesti Nikolai II oli Suomi-syöjä ja perustuslaillisen autonomisen asemamme murentaja, joka ei liene täällä koskaan nauttinut kovin suurta suosiota.
Venäläisille aikalaisilleen hän taas oli yleisvenäläisen politiikan ja perinteisen yhteiskuntajärjestyksen symboli. Viime vuosina hän on suuremmassa määrin sen yhteiskunnan vertauskuva, jossa ortodoksinen kirkko ja valtio elivät hyvässä harmoniassa ja jonka ateististen bolshevikkien vallankumous murskasi. Nykyisessä tilanteessa olisi pieni ihme, jos häntä ei olisi julistettu pyhäksi. Prosessi muistuttaa mielestäni jossain määrin kauan sitten tapahtunutta Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin kanonisointia ja kunnioitusta pyhänä.

Poistin kirjoituksesi räväkän kielenkäytön eikä suinkaan asiasisällön vuoksi. Teologialla ei ole suoranaisesti tekemistä tämän asian kanssa, enkä siksi suostu provosoitumaan.

Lue lisää

jossa sanoin tsaariperheen kanonisoinnin olleen vain nationalistis-panslavisista imperialismia. Sinähän olet paaviakin pahempi. Vai oletko siis sittenkin suomettunut?

Sosialistimaiden kuvien ja ihmisten palvonta ei kuulu länsimaiseen demokratiaan, joten Suomen ortodoksinen kirkko ja sen isät ovat mielestäni tehtäviensä tasalla.

epäjumalat. kirjoitti:

Sosialistimaiden kuvien ja ihmisten palvonta ei kuulu länsimaiseen demokratiaan, joten Suomen ortodoksinen kirkko ja sen isät ovat mielestäni tehtäviensä tasalla.

... ei ole pyhä omasta voimastaan, vaan Jumalan armosta. Pyhä ihminen ei ole epä- eikä puolijumala, vaan Jumalaa palveleva ihminen, jonka Jumala on kirkastanut armolahjoillaan.

ponomari Jerma kirjoitti:

... ei ole pyhä omasta voimastaan, vaan Jumalan armosta. Pyhä ihminen ei ole epä- eikä puolijumala, vaan Jumalaa palveleva ihminen, jonka Jumala on kirkastanut armolahjoillaan.

Lue lisää

pyhä ihminen käytetään kirkossa oikeastaan kahdessa merkityksessä. Vainajien kontakissa rukoillaan: Saata oi Kristus Sinun palvelijasi lepoon pyhien joukkoon, missä ei ole kipua eikä surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä!

Tämä kaikkien pyhien sunnuntaina muisteltava pyhien joukko koostuu kaikista uskossa ja syntejään katuvina kuolleista kristityistä.

Kanonisoidut pyhät, joista roomalaiskatolinen kirkko käyttää nimitystä pyhimykset, ovat meille tästä suuresta pyhien joukosta esikuviksi nostettuja ihmisiä. Siksi on syytä tarkasti pohtia, ketkä kanonisoidaan ja siten asetetaan Jumalan kansalle esikuviksi.

M-LS kirjoitti:

pyhä ihminen käytetään kirkossa oikeastaan kahdessa merkityksessä. Vainajien kontakissa rukoillaan: Saata oi Kristus Sinun palvelijasi lepoon pyhien joukkoon, missä ei ole kipua eikä surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä!

Tämä kaikkien pyhien sunnuntaina muisteltava pyhien joukko koostuu kaikista uskossa ja syntejään katuvina kuolleista kristityistä.

Kanonisoidut pyhät, joista roomalaiskatolinen kirkko käyttää nimitystä pyhimykset, ovat meille tästä suuresta pyhien joukosta esikuviksi nostettuja ihmisiä. Siksi on syytä tarkasti pohtia, ketkä kanonisoidaan ja siten asetetaan Jumalan kansalle esikuviksi.

Lue lisää

>>>Tämä kaikkien pyhien sunnuntaina muisteltava pyhien joukko koostuu kaikista uskossa ja syntejään katuvina kuolleista kristityistä.

xyz kirjoitti:

>>>Tämä kaikkien pyhien sunnuntaina muisteltava pyhien joukko koostuu kaikista uskossa ja syntejään katuvina kuolleista kristityistä.

kaikkia pyhiä ja nimenomaan niitä, joiden nimiä ei tiedetä, siis kanonisoimattomia pyhiä. Marttyyrien joukossa on paljon tällaisia kanonisoimattomia pyhiä. Sen tähden on aivan sopivaa, että nimenomaan marttyyreita muistellaan kaikkien pyhien sunnuntaina.

Mutta kaikkien pyhien joukko on kyllä paljon laajempi kuin marttyyrien parvi. Jumala yksin tuntee heidän lukumääränsä. Sinä, xyz, olet kaikesta päättäen vastakääntynyt ortodoksi ja ex-luterilainen, kun se luterilainen kirkko nousee sinulle aina mieleen.

M-LS kirjoitti:

kaikkia pyhiä ja nimenomaan niitä, joiden nimiä ei tiedetä, siis kanonisoimattomia pyhiä. Marttyyrien joukossa on paljon tällaisia kanonisoimattomia pyhiä. Sen tähden on aivan sopivaa, että nimenomaan marttyyreita muistellaan kaikkien pyhien sunnuntaina.

Mutta kaikkien pyhien joukko on kyllä paljon laajempi kuin marttyyrien parvi. Jumala yksin tuntee heidän lukumääränsä. Sinä, xyz, olet kaikesta päättäen vastakääntynyt ortodoksi ja ex-luterilainen, kun se luterilainen kirkko nousee sinulle aina mieleen.

Lue lisää

>>>nimenomaan niitä, joiden nimiä ei tiedetä, siis kanonisoimattomia pyhiä.

xyz kirjoitti:

>>>nimenomaan niitä, joiden nimiä ei tiedetä, siis kanonisoimattomia pyhiä.

En vastaa enää kysymyksiisi!

tuo kanonisointi. Minulle tulee väkisinkin mieleen se ajtus ,että kanonisoimalla Tsaariperhe samalla kanonisoidaan tuo yksinvaltainen,epäoikeudenmukainen, yhdenuskonnon yhteiskunta. Onko mielestänne näin?

tinotito kirjoitti:

tuo kanonisointi. Minulle tulee väkisinkin mieleen se ajtus ,että kanonisoimalla Tsaariperhe samalla kanonisoidaan tuo yksinvaltainen,epäoikeudenmukainen, yhdenuskonnon yhteiskunta. Onko mielestänne näin?

Lue lisää

Niin, en ymmärrä, kuinka voitaisiin välttää juuri tuo karikko,tekemällä väkisin jostain johtajasta pyhä. Tietenkin tässä on kyse monista muistakin ongelmista, jotka ovat tiiviisti yhteydessä koko kanonisointi prosessiin, kuten juuri nationalismi jne... On mielestäni käsittämätöntä, kuinka häntä ja hänen perhettään on alettu pitää pyhinä. Mikäli he eivät jo eläessään olleet ihmisten ajatuksissa ikään kuin pyhiä. Siinä sadistisessa ja primitiivisessä mielessä, missä suuret massat ja heidän edustajansa jumaloivat yhden johtajan roolin. Tämä on myös osittain tiedostamatonta juuriltaan irti raastettujen massojen ajattelua, joka toimii myös vahvasti emotionaalisella tasolla, romanttisessa mielessä, ja jotka ovat menettäneet kaikki terveet vaistonsa, omantunnon ja ajattelun, jopa itsesäilytysviettinsä. Ja sen merkitystä on helppo mitata riippuvuudesta valtioon, sillä ihmiset luottavat valtioon eivät itseensä.
Joten kyllä ainakin uskonnollisesti keisari/tsaari oli tavallaan jo epäjumalan roolissa eläessään, mutta "onneksi" kommunismin myötä koko homma tavallaan kanavoitui uudelleen, mutta kanonisointi prosessi on merkki jälleen siitä, että romanttiset ja nationalistiset jäänteet elävät uutta sekä vanhaa tulemista, uudessa muodossa. Samat jäänteet, jotka oltiin jo pantu paremman toivossa toisille jumalallisille johtajille! Kyllä yhden näkemäni dokumentin mukaan mummot tekivät ristinmerkkiä ja sytyttivät tuohuksia erään taidenäyttelyn maalauksen edessä, missä Putin oli maalattu muistaakseni Leninin muotokuvien tapaisesti! Näyttely keskeytettiin, sanoma ei mennyt perille... Joten taitaa Putinkin olla jo pyhä eläessäänkin, ja missä mielessä! Ikonit valmiiksi painoon? Patsaat on jo pystytetty! Eikö se muuten ole epäjumalan kuva ja sen palvomista?
Siten tässä on kyse samasta johtajan jumalallisesta roolista ja sen palvonnasta, mitä historia julmine esimerkkeineen meille osoittaa. Siinä on myöskin kyse kansan typeryydestä sekä joukkopsykoosista, joten onko tämä nyt sitten pyhitetty samalla? On myös hyvä kysyä millaista syyllisyyttä Venäjä tunsi kommunismin julmuuksista itsensä ja maailman edessä, ja miten se vaikutti koko kansaan? Aiheuttiko se rehellisen "itsetutkiskelun"? Uskonnon tulisi tietnkin "auttaa" tässä asiassa, mutta miksi se on muuttunut jäykäksi, historiaan neuroottisesti suhtautuvaksi valtiolliseksi instituutioksi, jossa salaisenpalvelun agentit johtavat koko lafkaa? Miksi se kanonisoi keisarin/tsaarin, jonka johtamana Venäjä syyllistyi Jumalan ja maailman edessä moniin vääryyksiin? Yrittääkö ja pystyyko se selittämään vääryydet pois, sekä tekemään koko asiasta Kristuksen opetusten valossa hyväksytyn?

Suksitehtailijan Poika kirjoitti:

Niin, en ymmärrä, kuinka voitaisiin välttää juuri tuo karikko,tekemällä väkisin jostain johtajasta pyhä. Tietenkin tässä on kyse monista muistakin ongelmista, jotka ovat tiiviisti yhteydessä koko kanonisointi prosessiin, kuten juuri nationalismi jne... On mielestäni käsittämätöntä, kuinka häntä ja hänen perhettään on alettu pitää pyhinä. Mikäli he eivät jo eläessään olleet ihmisten ajatuksissa ikään kuin pyhiä. Siinä sadistisessa ja primitiivisessä mielessä, missä suuret massat ja heidän edustajansa jumaloivat yhden johtajan roolin. Tämä on myös osittain tiedostamatonta juuriltaan irti raastettujen massojen ajattelua, joka toimii myös vahvasti emotionaalisella tasolla, romanttisessa mielessä, ja jotka ovat menettäneet kaikki terveet vaistonsa, omantunnon ja ajattelun, jopa itsesäilytysviettinsä. Ja sen merkitystä on helppo mitata riippuvuudesta valtioon, sillä ihmiset luottavat valtioon eivät itseensä.
Joten kyllä ainakin uskonnollisesti keisari/tsaari oli tavallaan jo epäjumalan roolissa eläessään, mutta "onneksi" kommunismin myötä koko homma tavallaan kanavoitui uudelleen, mutta kanonisointi prosessi on merkki jälleen siitä, että romanttiset ja nationalistiset jäänteet elävät uutta sekä vanhaa tulemista, uudessa muodossa. Samat jäänteet, jotka oltiin jo pantu paremman toivossa toisille jumalallisille johtajille! Kyllä yhden näkemäni dokumentin mukaan mummot tekivät ristinmerkkiä ja sytyttivät tuohuksia erään taidenäyttelyn maalauksen edessä, missä Putin oli maalattu muistaakseni Leninin muotokuvien tapaisesti! Näyttely keskeytettiin, sanoma ei mennyt perille... Joten taitaa Putinkin olla jo pyhä eläessäänkin, ja missä mielessä! Ikonit valmiiksi painoon? Patsaat on jo pystytetty! Eikö se muuten ole epäjumalan kuva ja sen palvomista?
Siten tässä on kyse samasta johtajan jumalallisesta roolista ja sen palvonnasta, mitä historia julmine esimerkkeineen meille osoittaa. Siinä on myöskin kyse kansan typeryydestä sekä joukkopsykoosista, joten onko tämä nyt sitten pyhitetty samalla? On myös hyvä kysyä millaista syyllisyyttä Venäjä tunsi kommunismin julmuuksista itsensä ja maailman edessä, ja miten se vaikutti koko kansaan? Aiheuttiko se rehellisen "itsetutkiskelun"? Uskonnon tulisi tietnkin "auttaa" tässä asiassa, mutta miksi se on muuttunut jäykäksi, historiaan neuroottisesti suhtautuvaksi valtiolliseksi instituutioksi, jossa salaisenpalvelun agentit johtavat koko lafkaa? Miksi se kanonisoi keisarin/tsaarin, jonka johtamana Venäjä syyllistyi Jumalan ja maailman edessä moniin vääryyksiin? Yrittääkö ja pystyyko se selittämään vääryydet pois, sekä tekemään koko asiasta Kristuksen opetusten valossa hyväksytyn?

Lue lisää

vastauksestasi. Tuo Putin rinnastus oli hyvä,itseasiassa olen sitäkin joskus miettinyt itsekin. onko Venäläisillä (ortodokseilla) jokin sisäänrakennettu, kollektiivinen pakko uskoa johonkin henkilökulttiin,ilman länsimaista yksilöllisyyden korostamista?
Tietysti voidaan kysyä samoja asioita monesta muustakin kansasta ja uskonnosta.
Minulle tuli mieleen tuosta rasta-uskonnosta tunnettu tapaus,jossa rastojen messias ja Jumala
Etiopian keisari Haile Selassie kielsi itseään palvottavan ja oli lähinnä huvittunut Jamaikan rastojen henkilöpalvonnasta itseään kohtaan. Mikään ei auttanut vaan toiminta jatkui näihin päiviin asti.
Samaa voidaan nähdä myös eräissä Uden Testamentin Jeesuksen sanonnoissa: älkää minua kumartako vaan yksin Isää Jumalaa teidän pitää kumartaman.

tinotito kirjoitti:

vastauksestasi. Tuo Putin rinnastus oli hyvä,itseasiassa olen sitäkin joskus miettinyt itsekin. onko Venäläisillä (ortodokseilla) jokin sisäänrakennettu, kollektiivinen pakko uskoa johonkin henkilökulttiin,ilman länsimaista yksilöllisyyden korostamista?
Tietysti voidaan kysyä samoja asioita monesta muustakin kansasta ja uskonnosta.
Minulle tuli mieleen tuosta rasta-uskonnosta tunnettu tapaus,jossa rastojen messias ja Jumala
Etiopian keisari Haile Selassie kielsi itseään palvottavan ja oli lähinnä huvittunut Jamaikan rastojen henkilöpalvonnasta itseään kohtaan. Mikään ei auttanut vaan toiminta jatkui näihin päiviin asti.
Samaa voidaan nähdä myös eräissä Uden Testamentin Jeesuksen sanonnoissa: älkää minua kumartako vaan yksin Isää Jumalaa teidän pitää kumartaman.

Lue lisää

Niin joo, itse sanoisin kyllä, että tuo sisäänrakennettu pakko löytyy kaikista ihmisistä, eri asia miten ja missä se pääsee valloilleen! Ehkäpä venäläinen sielu on enemmän taipuvainen liika-romanttiseen heikkomielisyyteen ja taikauskoon? Johon kyllä monilla muillakin on taipumusta.
Tuossa rastafari hommassa on samaa niiden osalta, jotka jatkoivat Etiopian keisarin palvontaa, mutta osahan lopetti koko jutun, ja moni heistä liittyi ortodoksiseen kirkkoon! Hyvä huomio siis. Itselleni tuli mieleen jo heti aluksi monta yhtymäkohtaa siihen, mitä kävi jokin aikaa sitten eräälle eurooppalaiselle kulttuurikansalle, joka vajosi keskitysleirien tasolle! En kuitenkaan viitsinyt vetää yhetyksiä näiden kahden välille, mutta nyt en voi vastustaa sitä. Sitä mikä näissä on yhteistä, on vaikea sanoa lyhyesti.
Kun tietyin ehdoin, joista sanoin jo jotain, kansa muuttuu lammaslaumaksi, joka odottaa jonkun johtavan sen hyvälle niitylle, se on yleensä luonut jumalallisen johtajan roolin. Tai kuten Saksassa, jossa koko kansa huokasi helpotuksesta, kun yksi suuruudenhullu psykopaatti sanoi: "Minä otan vastuun." Monilla ei ollut itsesuojeluvaistoa, muuutoin he olisivat tarkkaan tienneet, että vain petturi haluaa ottaa pois heiltä heidän vastuunsa. Se, joka lupaa kaiken ei pidä sanaansa missään, ja jokainen liikoja lupaava tarttuu hanakasti vääriin keinoihin pitääkseen lupauksensa.
Tässä on vähän samaa tsaarin roolin suhteen. Tietenkin vain jumalallisen arvon turvin voidaan suorittaa niitä tekoja, joita silloin tehtiin, ilman että vastuun tuskat koskevat yksilöä! Siinä ihmiset ovat lampaita ikään kuin lapsenomaisia, eivätkä kysele eivätkä kyseenalaista, sillä yskilön tuskat ajattelusta, vastuusta, jne.. on siirretty jumalalle, joka lupaa kaiken. Kuten kommunismissa tai juuri tsaarin kohdalla. Lyhyesti tälläisen on siis pakko olla jumalallinen omassa sadismissaan ja julmuudessaan. No niin, tästä ollaan jo puhuttu.
Toinen, mikä on selvä yhteys on kollektiivinen syyllisyys. Onko kukaan rehellisesti katunut ja tutkinut niitä tekoja mitä tapahtui? Onko Venäjän kirkko löynyt rintaansa ja tutkinut itseään? Vai onko se edelleen halukas antamaan pois kivuliaat vastuu ja omatunto kysymykset, luomalla jäykän ja historiaan neuroottisesti suhtautuvatn valtiokirkon koneiston? Onko kirkko käsitellyt oman kansansa suorittamia rikoksia, sen "omaa" kirkkoansa kohtaan? Onko se auttanut kansaansa syyllisyyden kohtaamisessa? Käsittääkseni se kommunismin demonisoiminen ja syyllistäminen eivät ole merkkejä tästä. Puhumattakaan poliittisista kanonisoimisista! Tai liitosta salaisenpalvelun ja valtion kanssa. Toinen selkeä merkki syyllisyyden pelosta, on oman osaamisena ja totuutensa paremmuuden esittely, joka on kompensaatio, jolla huonoa omatuuntoa poteva yrittää osaamisellaan korvata tyhjiä aukkoja. Se sopii kaiken edellä olevan kanssa valtionkirkon toimintaan ja romanttiseen kaipuuseen menetetystä paratiisista, jonka jumala lupasi kaiken, sillä nationalismin ja neuroosien rajat ovat vesittyneet. Venäläisillä on ollut usein se käsitys, että ennen kaikki olivat paremmin! Nykäänhän monet haluavat kommunismin ajat takaisin, mutta eivät usein huomaa että Putin toimii kuten entiset kommunisti johtajat. Paitsi se on huomannut, että uskonto on ooppiumia kansalle, kun sen oikein valjastaa valtion palvelukseen, kirkolle sopivalla tavalla, joka ei tunne itseänsä, vaan pakoilee voiman ja vallan taaksen, joka on usein suurille massoille jumalallisessa roolissa. Monille venäläisille sana ortodoksisuus merkitsee samaa kuin nationalismi!

Suksitehtailijan Poika kirjoitti:

Niin joo, itse sanoisin kyllä, että tuo sisäänrakennettu pakko löytyy kaikista ihmisistä, eri asia miten ja missä se pääsee valloilleen! Ehkäpä venäläinen sielu on enemmän taipuvainen liika-romanttiseen heikkomielisyyteen ja taikauskoon? Johon kyllä monilla muillakin on taipumusta.
Tuossa rastafari hommassa on samaa niiden osalta, jotka jatkoivat Etiopian keisarin palvontaa, mutta osahan lopetti koko jutun, ja moni heistä liittyi ortodoksiseen kirkkoon! Hyvä huomio siis. Itselleni tuli mieleen jo heti aluksi monta yhtymäkohtaa siihen, mitä kävi jokin aikaa sitten eräälle eurooppalaiselle kulttuurikansalle, joka vajosi keskitysleirien tasolle! En kuitenkaan viitsinyt vetää yhetyksiä näiden kahden välille, mutta nyt en voi vastustaa sitä. Sitä mikä näissä on yhteistä, on vaikea sanoa lyhyesti.
Kun tietyin ehdoin, joista sanoin jo jotain, kansa muuttuu lammaslaumaksi, joka odottaa jonkun johtavan sen hyvälle niitylle, se on yleensä luonut jumalallisen johtajan roolin. Tai kuten Saksassa, jossa koko kansa huokasi helpotuksesta, kun yksi suuruudenhullu psykopaatti sanoi: "Minä otan vastuun." Monilla ei ollut itsesuojeluvaistoa, muuutoin he olisivat tarkkaan tienneet, että vain petturi haluaa ottaa pois heiltä heidän vastuunsa. Se, joka lupaa kaiken ei pidä sanaansa missään, ja jokainen liikoja lupaava tarttuu hanakasti vääriin keinoihin pitääkseen lupauksensa.
Tässä on vähän samaa tsaarin roolin suhteen. Tietenkin vain jumalallisen arvon turvin voidaan suorittaa niitä tekoja, joita silloin tehtiin, ilman että vastuun tuskat koskevat yksilöä! Siinä ihmiset ovat lampaita ikään kuin lapsenomaisia, eivätkä kysele eivätkä kyseenalaista, sillä yskilön tuskat ajattelusta, vastuusta, jne.. on siirretty jumalalle, joka lupaa kaiken. Kuten kommunismissa tai juuri tsaarin kohdalla. Lyhyesti tälläisen on siis pakko olla jumalallinen omassa sadismissaan ja julmuudessaan. No niin, tästä ollaan jo puhuttu.
Toinen, mikä on selvä yhteys on kollektiivinen syyllisyys. Onko kukaan rehellisesti katunut ja tutkinut niitä tekoja mitä tapahtui? Onko Venäjän kirkko löynyt rintaansa ja tutkinut itseään? Vai onko se edelleen halukas antamaan pois kivuliaat vastuu ja omatunto kysymykset, luomalla jäykän ja historiaan neuroottisesti suhtautuvatn valtiokirkon koneiston? Onko kirkko käsitellyt oman kansansa suorittamia rikoksia, sen "omaa" kirkkoansa kohtaan? Onko se auttanut kansaansa syyllisyyden kohtaamisessa? Käsittääkseni se kommunismin demonisoiminen ja syyllistäminen eivät ole merkkejä tästä. Puhumattakaan poliittisista kanonisoimisista! Tai liitosta salaisenpalvelun ja valtion kanssa. Toinen selkeä merkki syyllisyyden pelosta, on oman osaamisena ja totuutensa paremmuuden esittely, joka on kompensaatio, jolla huonoa omatuuntoa poteva yrittää osaamisellaan korvata tyhjiä aukkoja. Se sopii kaiken edellä olevan kanssa valtionkirkon toimintaan ja romanttiseen kaipuuseen menetetystä paratiisista, jonka jumala lupasi kaiken, sillä nationalismin ja neuroosien rajat ovat vesittyneet. Venäläisillä on ollut usein se käsitys, että ennen kaikki olivat paremmin! Nykäänhän monet haluavat kommunismin ajat takaisin, mutta eivät usein huomaa että Putin toimii kuten entiset kommunisti johtajat. Paitsi se on huomannut, että uskonto on ooppiumia kansalle, kun sen oikein valjastaa valtion palvelukseen, kirkolle sopivalla tavalla, joka ei tunne itseänsä, vaan pakoilee voiman ja vallan taaksen, joka on usein suurille massoille jumalallisessa roolissa. Monille venäläisille sana ortodoksisuus merkitsee samaa kuin nationalismi!

Lue lisää

venäläisten ortodoksien romanttinen kaipuu menetettyyn patratiisiin "Pyhälle Venäjälle".
Monille Venäläisille ortodoksisuus merkitsee samaa kuin nationalismi.Sen olen huomannut esim.Ortodoksit ovat jollain tavalla hyväksyneet myöskin Serbien armeijan tekoset Entisen Jugoslavian alueella.Olisiko nuokin asiat voinut tehdä toisin?
Toinen juttu mistä olen tällä palstalla vaiennut on se mikä oli ortodoksi-kirkon ja tsaarin suhde juutalaisvainoihin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa? Voi olla vähän arka asia monelle ortodoksille niinkuin tuom Serbi-asiakin.

tinotito kirjoitti:

venäläisten ortodoksien romanttinen kaipuu menetettyyn patratiisiin "Pyhälle Venäjälle".
Monille Venäläisille ortodoksisuus merkitsee samaa kuin nationalismi.Sen olen huomannut esim.Ortodoksit ovat jollain tavalla hyväksyneet myöskin Serbien armeijan tekoset Entisen Jugoslavian alueella.Olisiko nuokin asiat voinut tehdä toisin?
Toinen juttu mistä olen tällä palstalla vaiennut on se mikä oli ortodoksi-kirkon ja tsaarin suhde juutalaisvainoihin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa? Voi olla vähän arka asia monelle ortodoksille niinkuin tuom Serbi-asiakin.

Lue lisää

että itse olen niin suomalainen ortodoksi, ettei minulla ole oikein mitään kosketuskohtaa näihin itäisten maiden uskontopoliittisiin asioihin. Karjalaisia sukujuuria ei lasketa. Ihan kuin puhuttaisiin jostain täysin muusta, kuin kotoisista, arkisella tavalla juhlavista (vai onko se juhlavilla tavoilla arkisista) kirkoistani! En onnistu edes närkästymään tai tuntemaan jotain pistoksia tuollaisista asioista. Olen ehkä omituinen ortodoksi, mutta loikkaan aika suvereenisti tuon Venäjän yli noin niinkuin poliittis-uskonnollisesti ja näen Kirkkoni juuria vaikka tuolla Syyriassa enemmän kuin Moskovassa...

Neonilla kirjoitti:

että itse olen niin suomalainen ortodoksi, ettei minulla ole oikein mitään kosketuskohtaa näihin itäisten maiden uskontopoliittisiin asioihin. Karjalaisia sukujuuria ei lasketa. Ihan kuin puhuttaisiin jostain täysin muusta, kuin kotoisista, arkisella tavalla juhlavista (vai onko se juhlavilla tavoilla arkisista) kirkoistani! En onnistu edes närkästymään tai tuntemaan jotain pistoksia tuollaisista asioista. Olen ehkä omituinen ortodoksi, mutta loikkaan aika suvereenisti tuon Venäjän yli noin niinkuin poliittis-uskonnollisesti ja näen Kirkkoni juuria vaikka tuolla Syyriassa enemmän kuin Moskovassa...

Lue lisää

oikea lähtökohta ,se menetetty alkuparatiisi,
Erämaan hedelmälliset puutarhat
Syyria,pyhä Syyria...

tinotito kirjoitti:

oikea lähtökohta ,se menetetty alkuparatiisi,
Erämaan hedelmälliset puutarhat
Syyria,pyhä Syyria...

Voi Pyhä Syyria sentään! :D

tälläisessa mielestäni hieman romanttisessa Tsaari-perheen visionnissa on se vaara että loppupeleissä kuka tahansa valtiomies tai vähemmän maineikas kansanjohtaja -edellyttäen tietysti että hän on ollut tavalla tai toisella Kirkon kirjoilla- voidaan kanonisoida jos hän vain katuu elämänsä lopulla. Tai että uskotaan tai huhutaan hänen katuneen ja yhtäkkiä ottaaneen ristinsä elämänsä loppusekunneilla.

Tai siis niinhän se onkin, mutta kaukana ei tätä logiikkaa käyttäen Iivana Julman kanonisointi...Tai sitten tietyssä mielessä riittää että kun on vaan ortodoksikirkon jäsen ja tulee ammutuksi jossain niin FÄDÄNG pientä tarinaa kehiin ja jo on kanonisaatio -prosessi vauhdissa.

SIIS: Pitäisi minusta hieman peilata sitä miten ko. henkilö on KIRKOSSA JA KIRKON SUHT AKTIIVISENA jäsenenä elänyt ja ollut. Älkäämme siis antako suurten maallisten titteleiden ja kuningasnimien heittää varjoa ainoa todellisen Kuninkaan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen päälle!

Saija hyvä, en oikein ymmärrä. Kuinka on mahdollista, että tsaari henkilönä elää kristillistä elämää, mutta hallitsijana aiheuttaa epäkohtia? Eikä tsaari ole vastuussa omasta maastaan ja teoistaan? Lankeat juuri siihen aivopesuun, mitä kanonisoinnilla haetaan. Onko tsaari pelkästään mytologinen isähahmo, jolle kansa uhraa ihmistä ja todellista Jumalaa korkeamman maan nimissä oman näkökykynsä? Ja siten vaikka tsaari teloittaisi miljoonia ja valloittaisi puolet maapallosta, hän säilyisi koskemattomana ja tahraamattomana. Kyllä tämän käsityksen perusteella kyse on primitiivisestä täysin elämälle vieraasta jumala olennosta, ikään kuin ylijumalasta, jonka valtaistuin on Venäjän maa... ja johon ihmiset siirtävät rituaalisesti oman pahuutensa, jonka ylijumala tsaari ottaa heiltä isällisellä rakkaudella pois ja pyhittää tappamisen ja julmuudet oman alttarinsa, Venäjän maan kautta. Aivot narikkaan, niin saat palkaksi hyvän omantunnon sekä syntien anteeksiannon, mihin muuhun tsaaria tai nationalistista jumalaa oikein tarvitaan? Kuinka siis hieno ja syvästi uskonnollinen ihminen, mikäli tarkoitat kristittyä, voi tehdä sekä hyväksyä tekoja, joita tsaarin ajan Venäjä teki?

Niin. Ilman että väheksytään Jumalan anteekiantoa, vaikka viime hetkellä...
mutta en tiedä pitäisikö sen tähden pyhäksi julistaa, samalla tavalla me kaikki olemme pyhiä

Jossain lehdessä kysyttiin vähän aikaa sitten, voiko ortodoksiseen kirkkoon liittyvä ottaa taivaalliseksi esirukoilijakseen, eli "nimikkopyhäkseen" hajoamisen jälkeen Rooman kirkon toimesta kanonisoidun ja vastauksena siihen oli, että ei pitäisi ottaa. Saattoi olla Ortodoksiviestissä...

el-kirahwi kirjoitti:

Jossain lehdessä kysyttiin vähän aikaa sitten, voiko ortodoksiseen kirkkoon liittyvä ottaa taivaalliseksi esirukoilijakseen, eli "nimikkopyhäkseen" hajoamisen jälkeen Rooman kirkon toimesta kanonisoidun ja vastauksena siihen oli, että ei pitäisi ottaa. Saattoi olla Ortodoksiviestissä...

Lue lisää

eräs ortodoksinen henkilö, jonka etunimi on Teresa oli kirjoittanut Minun pyhäni-palstalle kirjoituksen Teresa Avilalaisesta roomalaiskatolisesta mystikosta, (joka eli 1500-luvulla), ja jota kirjoittaja piti omana pyhänään.

Seuraavassa numerossa jotkut henkilöt vastasivat kirjoitukseen, että Teresa Avilalainen on roomalaiskatolinen pyhä ja edustaa kaiken lisäksi epäraitista mystiikkaa. Hänen kirjoituksensa ovat kuulemma hyvin epäortodoksisia.

Amerikan ortodoksisen kirkon sivuilta olen myös lukenut arviointia muistakin roomalaiskatolisista pyhistä kuten esim Franciscus Assisilaisesta. Häntä arvosteltiin siellä mielestäni epäoikeudenmukaisesti.

Itse pidän Franciscusta pyhänä, koska koko hänen elämänsä oli evankeliumin mukainen. Mielestäni hänessä on samaa syvää yksinkertaisuutta kuin erämaaisissä. Pyhän Antonios Suuren tavoin hän otti vakavasti Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle: " Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, anna rahat köyhille, ja tule ja seuraa minua!"

el-kirahwi kirjoitti:

Jossain lehdessä kysyttiin vähän aikaa sitten, voiko ortodoksiseen kirkkoon liittyvä ottaa taivaalliseksi esirukoilijakseen, eli "nimikkopyhäkseen" hajoamisen jälkeen Rooman kirkon toimesta kanonisoidun ja vastauksena siihen oli, että ei pitäisi ottaa. Saattoi olla Ortodoksiviestissä...

Lue lisää

lienee sentään voi pyytää?!?
Ainakin "toisinpäin" homma tuntuu toimivan. Olen ollut Messussa, missä esirukouksia on osoitettu mm. Valamon pyhittäjäisille, Pyhälle Serafimille ja peräti "kaikille idän kirkon pyhille"...