lapsen lapsi

Onko lapsenlapsesi teidän yhteisen lapsen? Ajattelin sillä meillä on "minun" lapseni muksut ihan pakkopullaa miehelleni. Kaipa nämä aikuiset vanhat miehet on uusia lapsia. Usko vaan kyllä muakin risoo nuo alaspäin olevat suupielet..ärrrr
ps. omia pojanlapsiaan ei ole nähnyt ollenkaan ja sama kaupunki asuinpaikkana. Katkerako? Mutta miksi viattomille niin minä, tyttäreni kuin hänen lapsensakin,syyttömiä tähän, tyttäreni oli vajaa 3v. aloittaessamme seurustelun.

'siedätyshoitoa',niin ehkä muutaman viikon/kuukauden jälkeen huomaa,että kaikki mitä sinulta saa on estraa ja osaa arvostaa sitä.

Varmasti jos voit keskittyä "vain" lapsesi lapsen hoitoon,ilman,että tunnet olevasi kuin pahanteossa(miehesi mielestä),se antaisi aivan eri fiilingin koko hommaan.

ps.Ei kai kenenkään työ pidä olla miellyttäminen suhteessa.Ota oma tilasi ja tee selvä ehdoista,jotka ovat itsellesi mielekkäät,jos se ei riitä,niin, no, ehkä senkin jälkeen kanattaa jatkaa neuvottelua,jos vähänkin tuntuu muutos olevan mahdollista parempaan.

Se miehesi herätys havaitsemaan käytöksensä vaikutus elämääsi,on se ensimmäinen askel ja ehkä samalla vaikein.

Yrittää aina kannattaa,joten kissa pöydälle heti,kun on riittävästi sellaista aikaa,että asiaan voi mennä riittävän syvälle ja toivottavaa lisäksi olisi,että lähtökohta neuvonpitoon olisi riidaton ja tunteet neutraalit puolin/ toisin.

...ikävä sinua siksi nyt paikkaa turkkiaan, luulen mä. Sellaisia kiukuttelijoita ne välillä ovat varsinkin sellaiset ukon turjakkeet, jotka eivät näytä tunteitaan ulospäin - niitä helliä, meinaan.

Mutta älä ole milläskään! Voit tietenkin vihjata, että jos naamari ei normalisoidu, lähdet vähän pidemmälle keikalle piakkoin...

Minun eka lapsenlapseni on niin pieni pikkuruinen että sai vasta viime sunnuntaina kasteessa nimen.
Tämä mummo joutaa lapsenvahdiksi niin usein kun töiltään pääsee ja huolitaan, eikä ole ketään kuka olisi naama nyrpyssä kotonani olemassa tai odottelemassa..:)

tällä palstalla olen lukemassa juttuja jotka voivat koskea kanssa minua ,olen jo 46vee,mutta sanon sulle pidä vain huoli lapsenlasistasi,minulla on kaksi lastenlasta 3vee ja 2vee ja kun tää nuorempi syntyi, oli nuorella äidillä vähän vaikeeta kun vauva oli koliikkivauva ,ja niin siinä sitten joudui asian eteen kumpi mulle tärkeämpi ,mies antoi ehdon joko hän ,tai lapset ei siinä tarvinnut miettiä minuuttiakaan , ja katunut en oo ne ihanat pienet "kakarat" ovat valln rakkaita ,vaikka en kovin usein enään käy kun jo pärjäävät, mutta kuitenkin miehesi voi olla mustis heille siis pienille;)

On aikamoinen paradoksi, että mustasukkainen mies saa kotiintulon tuntumaan ikävältä asialta. Eli hänen käytöksensä toimii itseään vastaan.

Kodin pitäisi olla paikka, johon on aina hyvä palata. Jos mies ottaisi hyvin vastaan, kertoisi ikävöineensä ja hemmottelisi edes hieman vaimoaan, pienillä muutoksilla elämä alkaisi maistua paljon paremmalta. Koska me oikein kasvamme aikuisiksi ja opimme? Teoriassa yksinkertaiset asiat ovat käytännössä käsittämättömän vaikeita.

Jos ottaisit asian hyvänä hetkenä esille sen mörököllisi kanssa, saisitkohan hänet huomaamaan kuinka helposti hän voisi itse parantaa teidän molempien elämänlaatua?

Eihän ihminen koskaan tule niin vanhaksi, ettei hemmottelu herättäisi positiivisia tunteita.