Mieheni jäi muutama kuukausi sitten kiinni toisesta suhteesta. Järkytys minulle oli aivan kauhea. En tiennyt mitä ajatella ja mitä haluta.
Päätimme kuitenkin jatkaa liittoamme. Löysimmekin kadonneet tunteet toisiimme takaisin ja meillä menee nyt hyvin.
Mutta... silti mielessäni kytee pelko tulevasta, pelko, että entä jos vielä joudun toisen kerran saman kokemaan. Ajattelen asiaa vielä melkein päivittäin ja tuska on välillä raastavaa.
Haluaisinkin kokemuksia muilta saman kokeneilta, että kuinka suhteenne on pettämisen jälkeen voinut,jos päätitte jatkaa yhdessä edelleen. Entä kuinka kauan tähän unohtamiseen menee. Voi, kun asian voisikin pyyhkiä mielestä hetkessä.
Suhteen jatkaminen
11
2584
Vastaukset
- saman kokenut
Hei!Koin itse saman 2 viikkoa sitten. siis kävi niin että mies jäi kiinni sänkyyn menemisestä vieraan naisen kanssa, jonka oli tavannut baarissa. Haluaa silti olla minun kanssa, eikä tiedä miksi teki kuin teki. Minussa ei kuulemma vikaa...tiedä häntä. Mekin nyt yritetään, mutta kärsin joka sekunti. Mietin tuota asiaa lakkaamatta, se ei anna mulle rauhaa. Minkä ikäisiä olette ja kuin kauan olleet yhdessä? Minä 26, hän 30, olemme olleet yhdessä yli 5 v, mutta emme ole kihloissa. Vaikea sanoa vielä että miten suhteemme on toiminut pettämisen jälkeen, kun siitä on vielä niin vähän aikaa. Huh, kauhistuttaa ajatella että tuntisin näin raastavasti vielä kuukausienkin päästä, niin kuin sinä tunnet. Nämä kaksi viikkoakin on tuntuneet elämäni hirveimmiltä. Koko ajan tekis mieli juoda, kun kipu ei tunnu niin pahalta silloin. Varmaan kaveritkin ihmettelee, että miten minä tyhmä yritän vielä, vaikkei meillä ole edes lapsia emmekä ole kihloissa tai naimisissa, että olis senkin puolesta helppo lähteä. mutta kun vaan ei ole...
- yyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy
Tuosta viestistä kyllä huokuu kipua. Toivoisin, ettei noin olisi käynyt mutta omalta kohdalta voin sanoa, että vastaavasta tilanteesta en koskaan selvinnyt.
Aina, kun se hyvä hetki tuli...aina tuli mieleen se...mitä ei saa miettiä.
En toivo, että teillä käy huonosti, mutta mieti, voitko tuntea oikeaa onnea...sitä onnea, mitä ei varjosta mikään menneisyyden haamu. - en muuttunut minäkään
yyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy kirjoitti:
Tuosta viestistä kyllä huokuu kipua. Toivoisin, ettei noin olisi käynyt mutta omalta kohdalta voin sanoa, että vastaavasta tilanteesta en koskaan selvinnyt.
Aina, kun se hyvä hetki tuli...aina tuli mieleen se...mitä ei saa miettiä.
En toivo, että teillä käy huonosti, mutta mieti, voitko tuntea oikeaa onnea...sitä onnea, mitä ei varjosta mikään menneisyyden haamu.joko sen kanssa oppii elämään tai eroaa.Itse erosin koska toinen ei muuksi muuttunut sama peli jatku vuosien päästä kun edellisen pöly oli laskeutunut.Turhaan kidutin itseäni kun luulin hänen muuttuvan kunnes tajusin joko itse muutun tai lähden.
- Petetty
Olette tehneet rohkean päätöksen, ero olisi ollut se helpompi ratkaisu. Yhdessä selviätte tästäkin kriisistä, mutta kummankin on tehtävä paljon töitä onnistumisen eteen.
Pettäminen ei unohdu, eikä liittonne ole enää koskaan samanlainen kuin ennen. Ajan kuluessa ja toisen osoittaessa olevansa luotamuksesi arvoinen, opit elämään tapahtuneen kanssa. Vähitellen raastava tuska laimenee ja löydät seesteisen onnen. Sinun ei enää tarvitse pelätä. Saatat jopa pystyä antamaan anteeksi puolisollesi.
On olemassa tuhansia aviopareja, jotka ovat onnistuneet rakentamaan suhteensa uudelleen pettämisen jälkeen. He elävät onnellisina yhdessä. Me jatkoimme yhdessä, kapeasta raosta oli kuljettava, mutta selvisimme.
Toivon teidänkin onnistuvan!- toinen petetty
Miten voi jatkaa onnellisina yhdessä pettämisen jälkeen? Jatkaa voi, mutta että oikein onnellisina?? Mistä tiedät että tuhannet avioparit ovat onnellisia pettämisen jälkeen? Mistä tiedät että on tuhansia pareja, jotka ovat pystyneet rakentamaan suhteensa uudelleen? Itse en tiedä kuin eroon päätyneitä, tälle palstalle joitakin pareja kirjoittelee.
Itse olen aika epäuskoinen, ennen pettämistä olimme onnellisia, mutta sen jälkeen vaihtaisin jokaisen päivän pois. Tapahtuneesta on kulunut jo vuosi. - Petetty
toinen petetty kirjoitti:
Miten voi jatkaa onnellisina yhdessä pettämisen jälkeen? Jatkaa voi, mutta että oikein onnellisina?? Mistä tiedät että tuhannet avioparit ovat onnellisia pettämisen jälkeen? Mistä tiedät että on tuhansia pareja, jotka ovat pystyneet rakentamaan suhteensa uudelleen? Itse en tiedä kuin eroon päätyneitä, tälle palstalle joitakin pareja kirjoittelee.
Itse olen aika epäuskoinen, ennen pettämistä olimme onnellisia, mutta sen jälkeen vaihtaisin jokaisen päivän pois. Tapahtuneesta on kulunut jo vuosi.Julkisuudesta tiedän vai Elisabeth ja Ove Rehnin, jotka jatkoivat toisen rakkaudenkin jälkeen yhdessä. Käsittääkseni he elivät onnellisen elämän. Eivät lehdet tällaisesta kirjoita, se ei ole mediaseksikästä.
Itse etsin kriisimme hirveimmässä vaiheessa täältä valonpilkahdusta, mahdollisuutta uskoa siihen, että joku olisi selvinnyt kaikesta kauheudesta yhdessä. Ei sellaista löytynyt. Kun selvisin montun reunalle, näin että onnistuneita on ja että meilläkin on mahdollisuus onnistua. Miehistä puolella ja naisilla kolmasosalla on sivusuhde - eivät he kaikki eroa!
Aikaa uuden rakentamiseen tarvitaan vuosia. Tie on kova ja kivinen, molempien on tehtävä kovasti töitä. Me jatkoimme yhdessä ja nyt olemme todella onnellisia. - toinen petetty
Petetty kirjoitti:
Julkisuudesta tiedän vai Elisabeth ja Ove Rehnin, jotka jatkoivat toisen rakkaudenkin jälkeen yhdessä. Käsittääkseni he elivät onnellisen elämän. Eivät lehdet tällaisesta kirjoita, se ei ole mediaseksikästä.
Itse etsin kriisimme hirveimmässä vaiheessa täältä valonpilkahdusta, mahdollisuutta uskoa siihen, että joku olisi selvinnyt kaikesta kauheudesta yhdessä. Ei sellaista löytynyt. Kun selvisin montun reunalle, näin että onnistuneita on ja että meilläkin on mahdollisuus onnistua. Miehistä puolella ja naisilla kolmasosalla on sivusuhde - eivät he kaikki eroa!
Aikaa uuden rakentamiseen tarvitaan vuosia. Tie on kova ja kivinen, molempien on tehtävä kovasti töitä. Me jatkoimme yhdessä ja nyt olemme todella onnellisia.Sen uskon, että pettämistä tapahtuu paljon, puolet miehistä ja kolmasosa naisista on kyllä ehkä yläkantissa. Kysymys on vain siitä, että ehdottomasti suurin osa ei jää kiinni tai ei kerro uskottomuudesta. Ja paljastuneista tapauksista ylivoimaisesti suurin osa päätyy eroon.
Olen varma, että uskottomuuden paljastumisen jälkeen jatkamaan pystyneitä ja vieläpä onnellisia on häviävän pieni osa pareista, siitä onnittelut teille!
Toivon teille onnea ja uskollisuutta loppuelämäksi, toivon että itse joskus pääsen samaan tilanteeseen. Yrittäneet olemme todella vuoden ajan, kaikkea muuta olen saanut,seksiä niin paljon kuin olen halunnut, mutta mielenrauha ei ole palannut, kipu ei ole hävinnyt. Asia on mielessä edelleen jatkuvasti, kuinka pääsit siitä yli? - Petetty
toinen petetty kirjoitti:
Sen uskon, että pettämistä tapahtuu paljon, puolet miehistä ja kolmasosa naisista on kyllä ehkä yläkantissa. Kysymys on vain siitä, että ehdottomasti suurin osa ei jää kiinni tai ei kerro uskottomuudesta. Ja paljastuneista tapauksista ylivoimaisesti suurin osa päätyy eroon.
Olen varma, että uskottomuuden paljastumisen jälkeen jatkamaan pystyneitä ja vieläpä onnellisia on häviävän pieni osa pareista, siitä onnittelut teille!
Toivon teille onnea ja uskollisuutta loppuelämäksi, toivon että itse joskus pääsen samaan tilanteeseen. Yrittäneet olemme todella vuoden ajan, kaikkea muuta olen saanut,seksiä niin paljon kuin olen halunnut, mutta mielenrauha ei ole palannut, kipu ei ole hävinnyt. Asia on mielessä edelleen jatkuvasti, kuinka pääsit siitä yli?Miten pääsin yli?
Olimme eläneet kymmeniä vuosia onnellisina yhdessä. Jostakin syystä - ikäkausikriisi? - puolisoni rakastui tukea tarvitsevaan ystäväänsä. Puolisoni kertoi itse tapahtuneesta ja päädyimme jatkamaan liittoamme. Ei se helppoa ollut. Kävimme kaikenlaisten terapeuttien luona. Söin puoli vuotta pillereitä. Paras tuki tuli ystävältäni, joka jaksoi uskoa liittoomme silloinkin, kun en itse nähnyt mitään mahdollisuutta jatkaa yhdessä. Taitava psykiatrini antoi voimia selvitä hetki hetkeltä eteenpäin. Häntä tapaan edelleenkin.
Kirjoitin päivittäin päiväkirjaa. Se auttoi järjestämään ajatuksiani ja auttoi ymmärtämään tapahtunutta. Vaikeinta oli hyväksyä, että toinen oli tietoisesti halunnut vaarantaa ainutlaatuisen suhteemme. Kriisimme alussakin koimme onnen hetkiä, välillä ne hävisivät kokonaan. Olimme niin syvällä tuskassamme. Sitten yli vuoden päästä en enää tuntenut jatkuvaa tuskaa ja yhteiselämämme alkoi rakentua vähitellen pienistä palasista uudeksi. Pelko oli läsnä kauan, voinko luottaa? En kestä toista tällaista iskua!
Luin kaikki mahdolliset ero- ja ihmissuhdekirjat. Ahmin tietoa. Jossakin luki, että puolet avioeroista on turhia - silloin ajattelin, ettei tällainen liitto saa päättyä turhaan eroon. Päätimme vielä kerran yrittää. Hellstenien "Lähelle on pitkä matka" oli järisyttävä lukukokemus. He erosivat puolisoistaan ja löysivät sellaisen suhteen, missä olin saanut elää kolmekymmentä vuotta. Miksi eroaisin, jos rakastettuni haluaa elää kanssani? Kävimme todella kaukana, että pääsimme toistemme lähelle.
Viimeisimpänä oivalsin, että olen tässä liitossa vapaaehtoisesti. Siksi, koska haluan olla tässä. Enää en kapinoi, enkä koe olevani loukussa.
Rankkaa oli ja olisi ehkä ollut helpompaa erota. Puolisoni otti kuukaudesta toiseen vastaan ailahtelevan mieleni aaltoilun. Teimme eropaperitkin ja asuin neljä viikkoa omassa asunnossani. Pelkäsimme raatelevamme toisemme, kumpikin tarvitsimme tilaa itsellemme. Erosimme, koska rakastimme toisiamme liikaa. Emmehän me erossa voineet asua ja niinpä puolisoni haki minut takaisin kotiin ja halusin tänne palata. Ei prosessi siihen päättynyt, oli vaikeaa ja vieläkin vaikeampaa. Edelleenkin rakennamme uutta ja vähitellen luottamus toisiimme kasvaa. Nyt näemme jo tulevaisuuteen, odotamme ensi kesän juhlia ja olemme onnellisia.
Vaikka kaikki salasuhteet eivät paljastu, uskon, että on tuhansia tällaisen mankelin läpi käyneitä pareja, jotka elävät onnellisina yhdessä. Toivon, että sinäkin löydät vähitellen mielenrauhasi. Teillä on niin paljon ihania yhdessä koettuja asioita - sille pohjalle saatte rakennettua uuden elämänne!
"Rakkaus on avoin käsi. Jos rakastat häntä, niin anna hänen mennä. Vain siten hän voi palata, omasta halustaan." - Paljon on opittu
Ei ole helppoa kun saa tietää että ukko on ollut firman Annin, Annen ja Kalan kanssa viihteellää. Minulle vaan valehdellaan omat menot ja tekemiset, mutta kyllä ne muut firmassa tietää. Onneksi sain tietää. Mitä sitä kannattaa olla asenteella: kun ei tiedä niin kaikki on hyvin, mutta kun toiset tietää niin joskus myös asianosaiset saavat tietää. Siinä sitten rakentamaan suhdetta ja elämää kun kaikki paska lyödään naamalle häiden jälkeen.
- toinen petetty
Petetty kirjoitti:
Miten pääsin yli?
Olimme eläneet kymmeniä vuosia onnellisina yhdessä. Jostakin syystä - ikäkausikriisi? - puolisoni rakastui tukea tarvitsevaan ystäväänsä. Puolisoni kertoi itse tapahtuneesta ja päädyimme jatkamaan liittoamme. Ei se helppoa ollut. Kävimme kaikenlaisten terapeuttien luona. Söin puoli vuotta pillereitä. Paras tuki tuli ystävältäni, joka jaksoi uskoa liittoomme silloinkin, kun en itse nähnyt mitään mahdollisuutta jatkaa yhdessä. Taitava psykiatrini antoi voimia selvitä hetki hetkeltä eteenpäin. Häntä tapaan edelleenkin.
Kirjoitin päivittäin päiväkirjaa. Se auttoi järjestämään ajatuksiani ja auttoi ymmärtämään tapahtunutta. Vaikeinta oli hyväksyä, että toinen oli tietoisesti halunnut vaarantaa ainutlaatuisen suhteemme. Kriisimme alussakin koimme onnen hetkiä, välillä ne hävisivät kokonaan. Olimme niin syvällä tuskassamme. Sitten yli vuoden päästä en enää tuntenut jatkuvaa tuskaa ja yhteiselämämme alkoi rakentua vähitellen pienistä palasista uudeksi. Pelko oli läsnä kauan, voinko luottaa? En kestä toista tällaista iskua!
Luin kaikki mahdolliset ero- ja ihmissuhdekirjat. Ahmin tietoa. Jossakin luki, että puolet avioeroista on turhia - silloin ajattelin, ettei tällainen liitto saa päättyä turhaan eroon. Päätimme vielä kerran yrittää. Hellstenien "Lähelle on pitkä matka" oli järisyttävä lukukokemus. He erosivat puolisoistaan ja löysivät sellaisen suhteen, missä olin saanut elää kolmekymmentä vuotta. Miksi eroaisin, jos rakastettuni haluaa elää kanssani? Kävimme todella kaukana, että pääsimme toistemme lähelle.
Viimeisimpänä oivalsin, että olen tässä liitossa vapaaehtoisesti. Siksi, koska haluan olla tässä. Enää en kapinoi, enkä koe olevani loukussa.
Rankkaa oli ja olisi ehkä ollut helpompaa erota. Puolisoni otti kuukaudesta toiseen vastaan ailahtelevan mieleni aaltoilun. Teimme eropaperitkin ja asuin neljä viikkoa omassa asunnossani. Pelkäsimme raatelevamme toisemme, kumpikin tarvitsimme tilaa itsellemme. Erosimme, koska rakastimme toisiamme liikaa. Emmehän me erossa voineet asua ja niinpä puolisoni haki minut takaisin kotiin ja halusin tänne palata. Ei prosessi siihen päättynyt, oli vaikeaa ja vieläkin vaikeampaa. Edelleenkin rakennamme uutta ja vähitellen luottamus toisiimme kasvaa. Nyt näemme jo tulevaisuuteen, odotamme ensi kesän juhlia ja olemme onnellisia.
Vaikka kaikki salasuhteet eivät paljastu, uskon, että on tuhansia tällaisen mankelin läpi käyneitä pareja, jotka elävät onnellisina yhdessä. Toivon, että sinäkin löydät vähitellen mielenrauhasi. Teillä on niin paljon ihania yhdessä koettuja asioita - sille pohjalle saatte rakennettua uuden elämänne!
"Rakkaus on avoin käsi. Jos rakastat häntä, niin anna hänen mennä. Vain siten hän voi palata, omasta halustaan."Kiitos kokemuksiesi jakamisesta! Tällaisen koskettavan tosikertomuksen lukeminen merkitsee paljon, koska kokemassani on paljon samankaltaista. Toivo elää, että tarinamme päätös olisi yhtä onnellinen kuin teillä.
Eilen taas elämä tuntui täysin mustalta, olin päivän sairaslomallakin, mutta tämä päivä tuntuu jo paremmalta. Viestisi antoi taas uskoa parempaan tulevaisuuteen.
- ei kuukausista
Vaimo jäi kiinni suhteesta vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäiset kaksivuotta olivat yhtä helvettiä, sitten alkoi helpottaa. kolmaskin vuosi oli minulla pahaa aikaa, vaan sen jo kärsin mainitsematta asiasta vaimolleni. Neljäntenä vuonna meidän elämä oli jo hyvää.
Nykyään asia on jo historiaa, vaikka eihän sitä koskaan unohda, sen kanssa pystyy elämään, ilman tunnelatausta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762074Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361733Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101412Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291213Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591203Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161048- 60962
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58961