Voi meitä poloisia

Sinikynä

Me 70 ikäiset elämme elämämme ehtoota, halusimmepa tai ei.
Mistä kummasta sitten johtuu, että me tämän ikäiset, pitkän elämänkokemuksen omaavat ihmiset, viitsimme käyttää jäljellä olevan elinaikamme jonnin joutavaan kinasteluun ja nokitteluun aivan toisarvoisista asioista.
Miksi emme nauttisi viimeisistä elinvuosistamme, kertoilemalla elämämme positiivisista asioista, kuten esim. lapsista ja lastenlapsista.
Tai vaikkapa matkakokemuksistamme silloin, kun vielä olimme voimissamme.
Meillä on varmasti jokaisella kosolti positiivisia elämänkokemuksia.
Miksi emme kertoisi niistä sen sijaan, että pahoitamme oman ja lähimmäisten mielen loukkaavilla ja tyhmillä kirjoituksilla.
Miettikääpä tätä.

67

4873

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ruuneperi

      Näyttää vaan siltä ettemme vielä osaa muuta kuin kirjoittaa. Tekstien sisältö on mitä sattuu tai sisällyksetöntä.

      Ei uusi päivä mitään muuttaa voi! Voiko?

    • SkillaN

      täynnä juhlaa,arkea, siitä kertoen luulisi löytyvän juttua.
      Se onko siinä sisältöä,tekstissä nimittäin, ainakin kirjoittajan mielestä on ja näin ollen sen pitää kelvata toisillekin.
      Emmehän voi vaatia enempää,mihin kukin pystyy, eikö niin.
      Olikohan tämä nyt jo jauhamista,lopetankin ja toivon ja uskon, että osaamme olla "jauhamatta".

      Huomenta vain isoäiti sinne kauas,väärinkäsityksiä aina sattuu;))

    • fiiuliN

      Nämäkin pohtimiset ovat tärkeitä koska ne koskevat meitä jokaista, mutta kuka aloittaisi sellaisen aiheen joka kiinnostaisi enemmän kuin nämä pohtimiset.

      Se on sama joka puolella, "vetäjää" tarvittaisiin.

      • hyvä ystävä

        Hyvän alustuksen laatinen ja jouhevan sanailun eteenpäin vieminen ei kaikilta onnistu. Oikeassa olet monessa asiassa. Hyväkin alustus, saataa täältä kadota hetkessä taivaan tuuliin, kuin pitkä ketjukin. Kelaappas taaksepäin. Muistele Loottia ja suolapatsaita.Tuhansien ihmisten seuraamasta hauskasta ketjusta tehtiin torso!!!! Häntä poikki niinkuin sisiliskolta.
        Pidot ei parane ellei vieraat vähene.
        Oikeastaan yhdestä vieraasta on enää kysymys.


    • kirjar ejk.

      Kuin äääriään myöten täynnä oleva virta, kuohuvat nämä sivut.
      Suvantoisia paikkoja ei paljon näy, ei vaikka kuinka mutkan taaksekin yrittää tuijottaa.
      Pyörteissä ajelehtien ei aina ehdi katsoa menosuuntaansa kovin tarkkaan.
      Pinnan kuohuissa piilee haavoittavia esineitä jotka viiltävät haavoja osuessaan, ne kirvelevät ja tulehtuvat, ne vuotavat ja arpeutuvat, riippuen omasta vahvuudestamme.

      Vaikka kuinka yritämme löytää oman paikkamme, oman kantavan aaltomme, me vain olemme kuin kalapaparvi syöksymässä koskeen ja kosketuksia emme voi välttää.
      Osaammeko koskettaa hipaisten herkästi, kolhaisemmeko ohimennen hieman kovemmin, vai yritämmekö väistää ja olla välittämättä vaikka joissain paikoissa tuntuu olevan kovempi virta ja vesi vähissä.
      Koskea ei olisi ilman pohjan kiviä. Kosken kuohuja ei ilman virtaavaa vettä, ja koska virta vie meitä, sattuu joskus eteen pyörteitäkin.

      Paha tapa on työntää toinen pyörteeseen ja nauttia kun hänellä on vaikeaa, mutta jos liian moni alkaa siitä pyörteestä pois auttamaan, syntyy vain uusi pyörre ja kierre jatkuu.
      Pian ei koko virrasta löydy asemaansa tyytyväistä, kaikista on tullut toisiansa vastaan taistelijoita, tai, koko ryhmä kulkee liian kovalla vauhdilla eikä edes huomaa; Onhan täällä muitakin, myötä-, ja vastavirrassa, samoilla laineilla.

      Yritetään pysyä pinnalla hyvillä tavoilla, keräämättä lisää kiviä koskeen, koko jokihan on pelkkä haiseva lammikko, jos vesi ei pääse vaihtumaan.

    • Reetta

      Sana "poloinen" viittaa mielestäni uusavuttomuuteen ja turvaa etsiväksi henkilöksi ja niitähän me ei totisesti olla. (Vaikka sitä vahvaa olkapätä on vain satunnaisesti tarjolla joka turvaa tarjoaa.)

      Me naiset ja miehet olemme niin eri puusta veistettyjä jo Luojan antamien erilaisuuksien muodossa. On totta me "akat" olemme hiukan lörpötteleväisyyteen taipuvaisia, malliin mitä kuuluu ja sainpas vielä tuollekin kuitattua.

      Miehet mieluummin keskustelevat asiapitoisista jutuista. Joskus teimme pikku tutkielmaa virkasisaren kanssa, mikä miehiä vetää iltasin olutbaareihin.

      Hämmästys oli suuri kun huomasimme, täällähän miehet purkavat ongelmiaan kavereille ja niitä pohditaan koko pöytäkunnan voimin. Totesimme paikoilla on sosiaalinen tilaus
      jossa kaveriporukassa voi puhua mieltä hiertävistä asioista - siis terapeuttinen.

      Haittapuolena oli se että kerta kerran jälkeen takin nappeja ei tahdo saada kiinni. Niin ja näin kumpi vaihtoehto on parempi jäi avoimeksi.

      • Sinikynä

        olen siinä hieman eri mieltä, että kyllä me miehet ainakin olemme aika tavalla poloisia.
        Poloinen tarkoittaa minunkin sanakirjassani avutonta ja aivan niinkuin olisi veneessä, jossa ei ole ohjausvärkkejä.
        Viikosta toiseen me jaksamme kinastella, julmistella ja jopa uhkailla toisiamme jonnin joutavista asioista, eikä päästä puusta pitkään.
        Olen tähän niin sanottuun varttuneeseen ikään ehtineenä joutunut monen monta kertaa toteamaan, että naisväki on monessa asiassa järkevämpi sukukunta, kuin miehen puolet.
        Mutta on naisillakin omat heikkoutensa. Reetta niistä heikkouksista jo kertoilikin tuossa edellä.
        Oli muuten kiva lukea Reetan juttu. Se oli rakentava, asiallinen, analyyttinen ja kirvoitti tämänkin jutun kirjoittamiseen.
        Tästä on hyvä jatkaa.


      • pullaulla
        Sinikynä kirjoitti:

        olen siinä hieman eri mieltä, että kyllä me miehet ainakin olemme aika tavalla poloisia.
        Poloinen tarkoittaa minunkin sanakirjassani avutonta ja aivan niinkuin olisi veneessä, jossa ei ole ohjausvärkkejä.
        Viikosta toiseen me jaksamme kinastella, julmistella ja jopa uhkailla toisiamme jonnin joutavista asioista, eikä päästä puusta pitkään.
        Olen tähän niin sanottuun varttuneeseen ikään ehtineenä joutunut monen monta kertaa toteamaan, että naisväki on monessa asiassa järkevämpi sukukunta, kuin miehen puolet.
        Mutta on naisillakin omat heikkoutensa. Reetta niistä heikkouksista jo kertoilikin tuossa edellä.
        Oli muuten kiva lukea Reetan juttu. Se oli rakentava, asiallinen, analyyttinen ja kirvoitti tämänkin jutun kirjoittamiseen.
        Tästä on hyvä jatkaa.

        HUOMENTA kaikille !
        Vähän sumuista ,mutta hyvä lenkkiilma ,olimme n
        20min ulkona Koirani Jerryn kanssa .Jostain syystä nukuin tänä aamuna harvinaisen pitkään ,tavallisesti herään siinä 7 maissa .
        Odottelen Tyttäreni poikaa Tommia tyköni ,hänen tietsikkansa ei ole kunnossa (muutti uuteen asuntoon ),hän tekee läksyjä tässä koneella. Siksi olenkin nyt vielä ,kun tämä on vielä vapaa.

        Näitä päivä rutiinia ei viitsi täälä kertoa ,mutta jos sattuu jotain mainittavaa ,niin sitten. Kukaan ei ole kiinnostunut (luulisin) mitä söin aamiaiseksi:=)

        Ainahan sitä on sattunut matkan varrella montakin hauskaa tapahtumaa --kun vaan tulis mieleen --(Se dementtia kai).Toivon myös että Sinikynä saa vastakaikua tälle ehdotukselle ,ollaan ystäviä ja unohdetaan ja annetaan anteeksi jos on tullut jotakuta loukattua.

        Hyvää päivän jatkoa kaikille palstalaisille .


    • Hintriika

      Ei kai vain ikä ole tehnyt meistä pahasuisia, kärttyisiä ukkoja ja akkoja? Mihin ovat joutuneet ne kansakoulun aapisessa esiintyneet lempeät isoisät ja isoäidit?

      • Reetta

        Vaikka olen ns "kilttien tyttöjen klaania" olen sentään vieraillut Hampurilais baareissa ja Octoberfest juhlilla Saksanmaalla. Onpa St Paul ja Reberbahn´kin tullut katsatettua, vaikka tytöille siellä ei ollut "sellaisia palveluja" kuten miehille.

        Kaikista pahinta mikä kohdallani voisi olla toteamus; nukkua prinsessan unta kohtaamatta uusia asioita.

        Toivon kulkevani jatkossakin silmät auki maailman teillä ja turuilla, eihän sitä koskaan tiedä mitä edessä on jos elää silmät ummessa jää moni asia näkemättä ja kokematta.

        Kyllä sitä elämän selkäreppua on hyvä täyttää kaikenlaisilla näkemyksillä - eihän sitä aina itse tarvitse kaikkeen mukaan mennä mitä eteen tulee.


      • pullaulla
        Reetta kirjoitti:

        Vaikka olen ns "kilttien tyttöjen klaania" olen sentään vieraillut Hampurilais baareissa ja Octoberfest juhlilla Saksanmaalla. Onpa St Paul ja Reberbahn´kin tullut katsatettua, vaikka tytöille siellä ei ollut "sellaisia palveluja" kuten miehille.

        Kaikista pahinta mikä kohdallani voisi olla toteamus; nukkua prinsessan unta kohtaamatta uusia asioita.

        Toivon kulkevani jatkossakin silmät auki maailman teillä ja turuilla, eihän sitä koskaan tiedä mitä edessä on jos elää silmät ummessa jää moni asia näkemättä ja kokematta.

        Kyllä sitä elämän selkäreppua on hyvä täyttää kaikenlaisilla näkemyksillä - eihän sitä aina itse tarvitse kaikkeen mukaan mennä mitä eteen tulee.

        käynyt "punaisten lyhtyjen kadulla"Amsternamissa!
        Oli kyllä vaarallista kulkea siellä ,huumeita sai ostaa kadulta ,ja naiset olivat näytillä ikkunoissa --tosi kauniita oli useammat.
        Meillä oli sellainen Eläkeläis seurue ja henkivartiakin mukana. Tulipa sekin nähtyä.Ei käy
        kateeksi heitä -luulisin että katseissa oli pettyneen ihmisen ilme,muistan katseet vieläkin vaikka siittä on jo 5v.-
        heti elääkkeelle päästyäni matkustelin useissa euroopan maissa.


      • Leny
        Reetta kirjoitti:

        Vaikka olen ns "kilttien tyttöjen klaania" olen sentään vieraillut Hampurilais baareissa ja Octoberfest juhlilla Saksanmaalla. Onpa St Paul ja Reberbahn´kin tullut katsatettua, vaikka tytöille siellä ei ollut "sellaisia palveluja" kuten miehille.

        Kaikista pahinta mikä kohdallani voisi olla toteamus; nukkua prinsessan unta kohtaamatta uusia asioita.

        Toivon kulkevani jatkossakin silmät auki maailman teillä ja turuilla, eihän sitä koskaan tiedä mitä edessä on jos elää silmät ummessa jää moni asia näkemättä ja kokematta.

        Kyllä sitä elämän selkäreppua on hyvä täyttää kaikenlaisilla näkemyksillä - eihän sitä aina itse tarvitse kaikkeen mukaan mennä mitä eteen tulee.

        Olemme sitä ikäpolvea, jolla on ollut mahdollisuus tehdä ulkomaan matkoja. No vaikka ei olekaan pubissa eikä Hesburgerissa käyty (tämä oli heitto)mieluisia elämyksiä toki on tullut tallennettua muistojen lokeroihin. Mieleen ovat jääneet: Wien, Saizburg, Rooma, Firenze, Venetsia, Vatikaani, Marrakech, Limassol, Samos, San Marino, Insbrug ym. Kuten Sinikynä sanoi matkoistakin paljon kerrottavaa, kellä kerronnan taito. Mieluisampaa toki on kerätä elämyksiä, kuin tavaraa.


      • Sinikynä
        Leny kirjoitti:

        Olemme sitä ikäpolvea, jolla on ollut mahdollisuus tehdä ulkomaan matkoja. No vaikka ei olekaan pubissa eikä Hesburgerissa käyty (tämä oli heitto)mieluisia elämyksiä toki on tullut tallennettua muistojen lokeroihin. Mieleen ovat jääneet: Wien, Saizburg, Rooma, Firenze, Venetsia, Vatikaani, Marrakech, Limassol, Samos, San Marino, Insbrug ym. Kuten Sinikynä sanoi matkoistakin paljon kerrottavaa, kellä kerronnan taito. Mieluisampaa toki on kerätä elämyksiä, kuin tavaraa.

        Kun tämän ketjun alussa ehdotin vaihtoehtoisia keskustelun aiheita, loputtoman nokkapokan sijaan, niin en tarkoittanut esimerkkejä kirjaimellisesti.
        Kun meillä ns. vanhoilla ihmisillä on tallella vain muistoja eletystä elämästä, miksi emme ammentaisi sieltä muistojen laarista kerrottavaa ilman, että identitenttisuojamme murtuu.
        Vanhemmalla iällä on myös lupa haaveilla ja toivoa muutakin, kuin sitä jättipottia Lotossa.
        Haaveista ja toiveista voisi syntyä myös mielenkiintoisia keskusteluja.
        Kirjoitellaan, mutta sovussa.


    • Leny

      Puheenaiheiden keksiminen ei ihan helppoa ainakaan minulle ole. Muutenkin keskustelutaito mennyt huonoksi, täytyy sanoa. Olen miettinyt syytä tähän. Kyllä yksi syy on varmasti se, että olen niin kauan (yli 20 v.) elänyt yksin. Meillä oli mieheni kanssa tapana olla kaikki vapaa-aika yhdessä. Puhuimme paljon. Yhdessä kerroimme toisillemme päivän kokemukset. Vaikka tapaakin muita, niin kuitenkin paljon on yksinäistä aikaa. Vielä en ole oppinut yksinpuhelua. Onko kellään siitä kokemuksia?

      Sitten ihan eri asiaan, josta piti mainita, kun Sinikynä sanoi että meidän ikäisillä olisi vaikka mitä kokemuksia. Mutta onko muuta näin kokematonta kuin minä, että ei ole ikinä käynyt pubissa eikä Hampurilais-ravintolassa?

      • Hintriika

        Sinusta voisi sitten sanoa, että olet hyvin säilynyt! Vaikka niinhän sinä tietenkin olet muutenkin. Kyseisistä paikoista ei minullakaan ole mitään kokemusten kirjoa, mutta olenpahan sentään jonkun seurueen mukana molemmissa piipahtanut.

        En ole vielä oppinut ääneen itsekseni puhelemaan. Mitä nyt joskus kirota päräytän, kun isken varpaan eteeni työntyviin huonekaluihin (tekevät sen tahallaan). Mutta muutoin päässäni pyörii sellainen määrä asioita ja "keskustelua itseni kanssa", että jään välillä hölmönä miettimään, mitä olin tekemässä. Rutiininomaisesti tekee jotakin niin kauan, kunnes ylitsepursuavat ajatukset katkaisevat rutiinin!

        Tuskin se dementiaa on, kun sama vika on vaivannut minua jo kouluiässä. Sain monen monta muikkaria milloin minkin asian unohtamisesta. Ja kansakouluaikoina luokan nurkka tuli tutuksi.


      • fiiuliN

        En ole ikinä minäkään käynyt hampurilaisella.
        Viime kesänä poikkesin baariin kun odottelimme Aurajoen rannalla risteilypaatin saapumista.

        Ulkona oli niin pahuksen kylmä , enkä minä vanha ihminen tarkentunut nuorien kanssa istua ulkopöydässä.

        Lähdin tuoremehuni kanssa sisäpuolelle ja sanoin lapsille meneväni baarista miestä vokottelemaan kun ulkona ei niitä näkynyt, mutta turhaan menin .....

        Minäkin istun kaiket päivät kotona, joskus käyn lenkillä. Mies ei kuule juuri paljoakaan, joten joskus ei tule juteltua muiden kuin "palstalaisten" kanssa.

        Siitä yksinpuhelusta, kunhan pääset minun ikääni, niin yksinpuhelut yllättävät.
        Ne muuten selvittävät paljon koteloituneita ajatuksia.


      • Leny
        fiiuliN kirjoitti:

        En ole ikinä minäkään käynyt hampurilaisella.
        Viime kesänä poikkesin baariin kun odottelimme Aurajoen rannalla risteilypaatin saapumista.

        Ulkona oli niin pahuksen kylmä , enkä minä vanha ihminen tarkentunut nuorien kanssa istua ulkopöydässä.

        Lähdin tuoremehuni kanssa sisäpuolelle ja sanoin lapsille meneväni baarista miestä vokottelemaan kun ulkona ei niitä näkynyt, mutta turhaan menin .....

        Minäkin istun kaiket päivät kotona, joskus käyn lenkillä. Mies ei kuule juuri paljoakaan, joten joskus ei tule juteltua muiden kuin "palstalaisten" kanssa.

        Siitä yksinpuhelusta, kunhan pääset minun ikääni, niin yksinpuhelut yllättävät.
        Ne muuten selvittävät paljon koteloituneita ajatuksia.

        Taisit Hermannissa pipahtaa. Se punatiilinen vanha rakennus. Kyllähän minä ravintoloissa käyn, kun hyvästä ruoasta tykkään, mutta pitäisi kai kerran mennä Hesburgeriin pahvilaatikoista sormin ranskiksia syömään. Saakohan sieltä kahvia. En usko, että meillä ikäeroa monta vuotta ole.


      • SkillaN

        aivan "paatunut" olen käynyt bubissa ja kaljakapakoissa, tanssiravintoloissa ,yökerhoissakin, mitään ihmeellistä en ole kokenut.
        Siellä on ihmisiä, enemmän tai vähemmän juhlatuulella,hauskaa näyttää olevan kaikilla.
        Oma hauskuuteni on riippunut seurasta, väliin on ollut kivaa, sitte aivan tylsää.
        Aika paljon on omasta mielestä kiinni, se hauskuus.
        Mieheni eläessä kävimme teatterin jälkeen illanistujaisissa ja siellä oli hauskaa.
        Näyttelijät eivät näyttele, esityksen jälkeen, vaan ovat välittömiä hauskoja ihmisiä.

        Nyt en muista enää mikä oli tämän ketjun aihe, anteeksi jos puhuin väärää juttua;(((


      • fiiuliN
        Leny kirjoitti:

        Taisit Hermannissa pipahtaa. Se punatiilinen vanha rakennus. Kyllähän minä ravintoloissa käyn, kun hyvästä ruoasta tykkään, mutta pitäisi kai kerran mennä Hesburgeriin pahvilaatikoista sormin ranskiksia syömään. Saakohan sieltä kahvia. En usko, että meillä ikäeroa monta vuotta ole.

        En vain enää muistanut nimeä, koska en sielläpäin usein "parkkeeraa". Onko se ravintola??? olutta siellä kuitenkin tarjoiltiin.
        Minä kun olen näitä maalaisia , niin en tunne lähikaupunkiakaan kovin hyvin.

        Ikäni olen jo monasti ilmoittanut että eipähän siitä vahinkoa jos kerron olevani kolmisen kuukautta yli 3/4:vuosisataa.


      • Suvi2
        SkillaN kirjoitti:

        aivan "paatunut" olen käynyt bubissa ja kaljakapakoissa, tanssiravintoloissa ,yökerhoissakin, mitään ihmeellistä en ole kokenut.
        Siellä on ihmisiä, enemmän tai vähemmän juhlatuulella,hauskaa näyttää olevan kaikilla.
        Oma hauskuuteni on riippunut seurasta, väliin on ollut kivaa, sitte aivan tylsää.
        Aika paljon on omasta mielestä kiinni, se hauskuus.
        Mieheni eläessä kävimme teatterin jälkeen illanistujaisissa ja siellä oli hauskaa.
        Näyttelijät eivät näyttele, esityksen jälkeen, vaan ovat välittömiä hauskoja ihmisiä.

        Nyt en muista enää mikä oli tämän ketjun aihe, anteeksi jos puhuin väärää juttua;(((

        tämä keskustelu.
        Ruokaravintolat ja yökerho ovat kyllä tuttuja, mutta pubi ja hampurilaispaikka on jäänyt väliin. Mutta liekö tuo niin suuri vahinko.

        Joutavaa ja sisällyksetöntähän tämän palstan keskustelut ovat monen sivullisen mielestä, mutta olen ymmärtänyt näiden aikuisten palstojen olevankin juuri sopuisaa jutustelua varten. Aikuisilla ei ole enää halua haastaa riitaa.

        Minäkin olen tänne alaikäinen ja niin taitaa olla moni muukin, mutta täällä on miellyttävää ja riidatonta puhua niistä "joutavista" asioista.


      • Reetta
        Suvi2 kirjoitti:

        tämä keskustelu.
        Ruokaravintolat ja yökerho ovat kyllä tuttuja, mutta pubi ja hampurilaispaikka on jäänyt väliin. Mutta liekö tuo niin suuri vahinko.

        Joutavaa ja sisällyksetöntähän tämän palstan keskustelut ovat monen sivullisen mielestä, mutta olen ymmärtänyt näiden aikuisten palstojen olevankin juuri sopuisaa jutustelua varten. Aikuisilla ei ole enää halua haastaa riitaa.

        Minäkin olen tänne alaikäinen ja niin taitaa olla moni muukin, mutta täällä on miellyttävää ja riidatonta puhua niistä "joutavista" asioista.

        Olet ymmärtänyt asian väärin, jos pidät yhtäkään viestiä sisällyksettömältä.

        Mikä siinä ettei voi ns. jutustella milloin mistäkin, tarvinneeko tuo olla aina niin virallista?

        Hauska lukea eri näkemyksiä milloin mistäkin ja joskus löytyy hyviä ohjeitakin meille ikääntyville taapertajillekin.

        Olemme isovanhempia, virkeitä aikaa seuraavia, ajan hengessä mukana olevia, huumorilla varustettuja pappoja ja mummoja. Tiedämme joidenkin jopa kateellisina seuraavan vauhdikasta kirjoitteluamme.


      • merimona1
        Suvi2 kirjoitti:

        tämä keskustelu.
        Ruokaravintolat ja yökerho ovat kyllä tuttuja, mutta pubi ja hampurilaispaikka on jäänyt väliin. Mutta liekö tuo niin suuri vahinko.

        Joutavaa ja sisällyksetöntähän tämän palstan keskustelut ovat monen sivullisen mielestä, mutta olen ymmärtänyt näiden aikuisten palstojen olevankin juuri sopuisaa jutustelua varten. Aikuisilla ei ole enää halua haastaa riitaa.

        Minäkin olen tänne alaikäinen ja niin taitaa olla moni muukin, mutta täällä on miellyttävää ja riidatonta puhua niistä "joutavista" asioista.

        että hain tänään työstä tullessani valmista ruokaa. Joku sanoisi roskaruoaksi, mutta ei se mitenkään epäterveellistä ole.
        Mainostaa kun ei saa, niin eipä siitä sen enempää kuin että Big Mac kerroshampurilaisesta on kysymys. Koska olen taloudellinen ja mietin aina mikä kannattaa, niin minusta tämä marraskuun puoleen väliin voimasa oleva tarjous
        kannatti hyödyntää. Eli siis on asioitu pikaruokapaikoissa, oikeissa kunnon ruokaravintoloissa ja yökerhoissa, mutta kotonani taidan viihtyä parhaiten.
        Toisinaan on vaan niin laiskalla päällä ettei viitsi alkaa valmistaa ruokaa ja silloin tulee avuksi joku sellainen paikka mistä saa mukaansa hyvän salaatin ja vaikka mitä.
        Viimeistään viikonlopuna tehdään kunnon ruokaa ja paljon. On tulossa vieraiakin.


      • kertoja-ässä tässä

        Riittävästi on elämä antanut näköalapaikkoja, mutta näitäkö kaikkia luettelemaan. Pubeista senverran, että ohikulkiessaan nykyisin ostarin pubien ohi, örinöineen, haikeana muistelee Londonin tyylikkäitä vastaavia paikkoja. Hampurilaispaikoille olen jostain syystä allerginen.


      • Suvi2
        Reetta kirjoitti:

        Olet ymmärtänyt asian väärin, jos pidät yhtäkään viestiä sisällyksettömältä.

        Mikä siinä ettei voi ns. jutustella milloin mistäkin, tarvinneeko tuo olla aina niin virallista?

        Hauska lukea eri näkemyksiä milloin mistäkin ja joskus löytyy hyviä ohjeitakin meille ikääntyville taapertajillekin.

        Olemme isovanhempia, virkeitä aikaa seuraavia, ajan hengessä mukana olevia, huumorilla varustettuja pappoja ja mummoja. Tiedämme joidenkin jopa kateellisina seuraavan vauhdikasta kirjoitteluamme.

        Nyt sitten on selityksen paikka minulla.
        En suinkaan tarkoittanut, että minun mielestäni palstan kirjoitukset olisivat sisällyksetöntä. Silloinhan olisin moittinut itseänikin, (enkä sitä paratkoon hevillä tee :-D) koska olen melkeinpä vakituinen kirjottelija täällä. Viittasin tämän ketjun erääseen kirjoitukseen: ..."tekstin sisällys on mitä sattuu tai sisällyksetöntä"..., joten sorry


      • Simpatti
        kertoja-ässä tässä kirjoitti:

        Riittävästi on elämä antanut näköalapaikkoja, mutta näitäkö kaikkia luettelemaan. Pubeista senverran, että ohikulkiessaan nykyisin ostarin pubien ohi, örinöineen, haikeana muistelee Londonin tyylikkäitä vastaavia paikkoja. Hampurilaispaikoille olen jostain syystä allerginen.

        Sitähän tähän ikään on kertynyt, kuitenkin parhaiten mielessä säilyy ne mukavat muistot, oli ne sitte matkoilta maailman meriltä tai lähipubin lauluilloista, joita tässä iässä on aikaa nyt enemmän harrastaa.
        Karaokelaulu taas on luku sinänsä, nykyään ei huonot laulajat kehtaa esiintymään mennäkään, ainoastaan muutaman liikaa maistaneena, ja silloinhan vaan munaa itsensä, niin on taso noussut laulajien joukossa.
        Mutta yhteislaulut ja tietokilpailut sopii tämän ikäisen pirtaan, on jäänyt tuone aivolohkoihin muistiin montakin nuoremmille tuntematonta asiaa.
        Kuuntelevat muuten nuo nuoremmat mielellään vanhan merikarhun jorinoita ja uskomattomia seikkailuja!


      • kertoja-ässä tässä
        Simpatti kirjoitti:

        Sitähän tähän ikään on kertynyt, kuitenkin parhaiten mielessä säilyy ne mukavat muistot, oli ne sitte matkoilta maailman meriltä tai lähipubin lauluilloista, joita tässä iässä on aikaa nyt enemmän harrastaa.
        Karaokelaulu taas on luku sinänsä, nykyään ei huonot laulajat kehtaa esiintymään mennäkään, ainoastaan muutaman liikaa maistaneena, ja silloinhan vaan munaa itsensä, niin on taso noussut laulajien joukossa.
        Mutta yhteislaulut ja tietokilpailut sopii tämän ikäisen pirtaan, on jäänyt tuone aivolohkoihin muistiin montakin nuoremmille tuntematonta asiaa.
        Kuuntelevat muuten nuo nuoremmat mielellään vanhan merikarhun jorinoita ja uskomattomia seikkailuja!

        Halusit puolustaa lähipubeja. Ja hyvä niin.
        Jäävihän minä olenkin oikeastaan morkkailemaan, kun en näihin sisälle ole astunut, vain ohi kulkenut.
        Mutta kun päiväsaikaan ovien ollessa auki sieltä kuuluu humalaisten örinöitä...
        Tai. Pitäisikö sittenkin piipahtaa joskus ihan sisälle tarkistamaan tilanne, ennenkuin arvostelee. Tiedä vaikka kuulisin vanhan merikarhun muisteluita...:)
        Simpatti, ei olisi muuten hassumpi idea ketjusi aiheeksi, mitäs tuumit? -


      • SkillaN
        kertoja-ässä tässä kirjoitti:

        Halusit puolustaa lähipubeja. Ja hyvä niin.
        Jäävihän minä olenkin oikeastaan morkkailemaan, kun en näihin sisälle ole astunut, vain ohi kulkenut.
        Mutta kun päiväsaikaan ovien ollessa auki sieltä kuuluu humalaisten örinöitä...
        Tai. Pitäisikö sittenkin piipahtaa joskus ihan sisälle tarkistamaan tilanne, ennenkuin arvostelee. Tiedä vaikka kuulisin vanhan merikarhun muisteluita...:)
        Simpatti, ei olisi muuten hassumpi idea ketjusi aiheeksi, mitäs tuumit? -

        kerro Simpatti matkoistasi,,,


      • Simpatti
        kertoja-ässä tässä kirjoitti:

        Halusit puolustaa lähipubeja. Ja hyvä niin.
        Jäävihän minä olenkin oikeastaan morkkailemaan, kun en näihin sisälle ole astunut, vain ohi kulkenut.
        Mutta kun päiväsaikaan ovien ollessa auki sieltä kuuluu humalaisten örinöitä...
        Tai. Pitäisikö sittenkin piipahtaa joskus ihan sisälle tarkistamaan tilanne, ennenkuin arvostelee. Tiedä vaikka kuulisin vanhan merikarhun muisteluita...:)
        Simpatti, ei olisi muuten hassumpi idea ketjusi aiheeksi, mitäs tuumit? -

        joskus sisään, ei muuten hassumpaa viettää aikaa kaikenlaista elämässä kokeneiden joukossa.
        Miehethän ei yleensä pura sydäntään, mutta muisteluissa monikin innostuu kertomaan sellasia juttuja, että joskus vanhaakin vapisuttaa ja tippa tulee linssiin, ne on niitä elämää suurempia juttuja.
        Muistan minäkin ensimmäisen reissuni Biskajan lahdella, meri möyrysi ja ulvoi, ja nuori messipoika käänsi vatsalaukkunsa nurin useemman kerran... mutta periksi en antanut ja kymmeniä vuosia kynsin meriä, enempää en kerro tällä kertaa, odotan muiltakin niitä elämää suurempia juttuja!


      • lämmittäjä
        Simpatti kirjoitti:

        joskus sisään, ei muuten hassumpaa viettää aikaa kaikenlaista elämässä kokeneiden joukossa.
        Miehethän ei yleensä pura sydäntään, mutta muisteluissa monikin innostuu kertomaan sellasia juttuja, että joskus vanhaakin vapisuttaa ja tippa tulee linssiin, ne on niitä elämää suurempia juttuja.
        Muistan minäkin ensimmäisen reissuni Biskajan lahdella, meri möyrysi ja ulvoi, ja nuori messipoika käänsi vatsalaukkunsa nurin useemman kerran... mutta periksi en antanut ja kymmeniä vuosia kynsin meriä, enempää en kerro tällä kertaa, odotan muiltakin niitä elämää suurempia juttuja!

        Biskajan lahti on usein möyrynnyt tosi pahasti. Satuin olemaan baatissa töissä joka joutui Biskajassa merihätään. Taitavan chieffin ansiosta selvisimme monen päivän odottelun jälkeen selville vesille.
        Oliko sinulla messipoika vaiheessa edes paikka ruokapöydässä, minulla ei ollut ennekuin 6kk:n jälkeen kohosin virka asteikossa seuraavaan vakanssiin.


      • Helena04 ejk.
        Simpatti kirjoitti:

        joskus sisään, ei muuten hassumpaa viettää aikaa kaikenlaista elämässä kokeneiden joukossa.
        Miehethän ei yleensä pura sydäntään, mutta muisteluissa monikin innostuu kertomaan sellasia juttuja, että joskus vanhaakin vapisuttaa ja tippa tulee linssiin, ne on niitä elämää suurempia juttuja.
        Muistan minäkin ensimmäisen reissuni Biskajan lahdella, meri möyrysi ja ulvoi, ja nuori messipoika käänsi vatsalaukkunsa nurin useemman kerran... mutta periksi en antanut ja kymmeniä vuosia kynsin meriä, enempää en kerro tällä kertaa, odotan muiltakin niitä elämää suurempia juttuja!

        Vaikuttavat niin hämäriltäkin... ovelta katsottuina, joten siellä varmaan tupakoidaan, ja minä en pysty olemaan sellaisessa ilmassa... taitaa jäädä kokematta, pahoittelen.
        Kiitos, kun jatkat kerrontaa. Uusi ketju olisi ehkä ollut paikallaan.


      • muori67
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Vaikuttavat niin hämäriltäkin... ovelta katsottuina, joten siellä varmaan tupakoidaan, ja minä en pysty olemaan sellaisessa ilmassa... taitaa jäädä kokematta, pahoittelen.
        Kiitos, kun jatkat kerrontaa. Uusi ketju olisi ehkä ollut paikallaan.

        On tupakkointi kielto.Kyllä Bupit on siistiytyneet,siitä kun minä olin töissä niissä
        Käymään vaan niihin.Ei siellä tarvitse kaljotella.
        Saakahvia ja limpsaa jos haluaa.


      • oliskin
        muori67 kirjoitti:

        On tupakkointi kielto.Kyllä Bupit on siistiytyneet,siitä kun minä olin töissä niissä
        Käymään vaan niihin.Ei siellä tarvitse kaljotella.
        Saakahvia ja limpsaa jos haluaa.

        pubeja,niissa sai hyvaa ruokaakin ja eri osastot tupakoitsioille.


      • pian
        Simpatti kirjoitti:

        joskus sisään, ei muuten hassumpaa viettää aikaa kaikenlaista elämässä kokeneiden joukossa.
        Miehethän ei yleensä pura sydäntään, mutta muisteluissa monikin innostuu kertomaan sellasia juttuja, että joskus vanhaakin vapisuttaa ja tippa tulee linssiin, ne on niitä elämää suurempia juttuja.
        Muistan minäkin ensimmäisen reissuni Biskajan lahdella, meri möyrysi ja ulvoi, ja nuori messipoika käänsi vatsalaukkunsa nurin useemman kerran... mutta periksi en antanut ja kymmeniä vuosia kynsin meriä, enempää en kerro tällä kertaa, odotan muiltakin niitä elämää suurempia juttuja!

        lisaa,tykkaan matkakertomuksista ja elamam kokemuksista.


      • Helena04
        muori67 kirjoitti:

        On tupakkointi kielto.Kyllä Bupit on siistiytyneet,siitä kun minä olin töissä niissä
        Käymään vaan niihin.Ei siellä tarvitse kaljotella.
        Saakahvia ja limpsaa jos haluaa.

        Uskaltautuisinkohan nyt sitten näitten vakuuttelujen jälkeen jonkun pubin sisällekin täällä meilläpäin!!! Noin niinkuin tsekkausmielessä. Huomenna perjantaina, viikonlopun drinkille vaikka...
        Rohkeutta vaatii...


      • Helena04 ejk.
        Simpatti kirjoitti:

        joskus sisään, ei muuten hassumpaa viettää aikaa kaikenlaista elämässä kokeneiden joukossa.
        Miehethän ei yleensä pura sydäntään, mutta muisteluissa monikin innostuu kertomaan sellasia juttuja, että joskus vanhaakin vapisuttaa ja tippa tulee linssiin, ne on niitä elämää suurempia juttuja.
        Muistan minäkin ensimmäisen reissuni Biskajan lahdella, meri möyrysi ja ulvoi, ja nuori messipoika käänsi vatsalaukkunsa nurin useemman kerran... mutta periksi en antanut ja kymmeniä vuosia kynsin meriä, enempää en kerro tällä kertaa, odotan muiltakin niitä elämää suurempia juttuja!

        Sanoit, että NYT et kerro enempää, vaan odotat toistenkin kertovan. Mutta entäpä, jos ja taitaa olla kun toisilla ei ole mitään vastaavanlaista kerrottavaa. Odottavalla kannalla ollaan.
        Tarjoan sulle tässä oluen:
        http://www.jacquielawson.com/viewcard.asp?pv=SP01EN


      • Simpatti
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Sanoit, että NYT et kerro enempää, vaan odotat toistenkin kertovan. Mutta entäpä, jos ja taitaa olla kun toisilla ei ole mitään vastaavanlaista kerrottavaa. Odottavalla kannalla ollaan.
        Tarjoan sulle tässä oluen:
        http://www.jacquielawson.com/viewcard.asp?pv=SP01EN

        Niin se on... jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa....
        Eihän sitä kaikilla samallaista, onneksi.

        Tässä yksi semmonen juttu, johon miespuoliset voi joukolla osallistua;
        INTTIAIKA!
        (naiset voi sitte kertoa jutun vaikka soppakoulusta, tai muuten vain villistä nuoruudesta!)

        Tässä oma tarinani:

        Pääsin suorittamaan asevelvollisuuteni kunniakkaaseen Suomen laivastoon, Buenos Pansioon Turkuun.
        Alokasajan jälkeen me nuoret matruusit päästiin valloittamaan kaupunkia ja sen kauniita naisia eri tanssipaikoille, kuten Brankulle, Järkkärille, Uitulle tai Ruissalon Kansanpuistoon, tässä muutama, mitkä muistan.

        Ja vientiä oli, kavaijit heitettiin narikkaan ja suunnattiin kohti tanssisalia, jossa soi Vihreät niityt, Hopeinen kuu, la Cumbarcita ja monta muuta koskettavaa sävelmää.

        Turun tytöt oli kauniita kuin kuvat ja niitähän me pojat ihailtiin.
        Puskajusseilla ja meillä laivaston pojilla oli kova kilpailu tytöistä keskenään, neivihän sen tietysti voitti.
        Saatolle päästiin ja tyttäret innostui niin meistä laivaston pojista, että rustasivat meistä lauluja, joita me pojat sitte toisillemme kopioitiin.
        Eräs mieleeni jäännyt laulu oli tällainen, jota tytöt meille lauloi:

        (Nuotti oli kuubalaisesta serenaadista)

        "Me tulimme Pansiosta,
        kai hiukkasen horjuen,
        oli lähtösuukkoja suotu,
        ja se yö oli ihmeellinen.
        Minä rakastin Sinua silloin,
        ja rakastan vieläkin,
        ja sun punainen linjalätkäs
        on mun aarteeni kallehin."

        Ooh, voi näitä nuoruusmuistoja!
        Niitähän teillä kaikilla on, siispä skriivaamaan.

        Riiuujutut koskettavat kaikkia, joten tällainen pehmyt inttijuttu sopii kerrottavaksi myös naisille.
        Merimiesjutut tulevat myöhemmin!

        Ps. Jos joku senaikainen laivastonpoika muistaa lisää näitä Turun tyttöjen lauluja -TAI - jos vaikka tytöt itse
        lukee tätä, niin niitä laulujen sanoja lisää!
        Satumainen juttu muisteltavaksi vanhana papparaisena!


      • fiiuliN
        Simpatti kirjoitti:

        Niin se on... jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa....
        Eihän sitä kaikilla samallaista, onneksi.

        Tässä yksi semmonen juttu, johon miespuoliset voi joukolla osallistua;
        INTTIAIKA!
        (naiset voi sitte kertoa jutun vaikka soppakoulusta, tai muuten vain villistä nuoruudesta!)

        Tässä oma tarinani:

        Pääsin suorittamaan asevelvollisuuteni kunniakkaaseen Suomen laivastoon, Buenos Pansioon Turkuun.
        Alokasajan jälkeen me nuoret matruusit päästiin valloittamaan kaupunkia ja sen kauniita naisia eri tanssipaikoille, kuten Brankulle, Järkkärille, Uitulle tai Ruissalon Kansanpuistoon, tässä muutama, mitkä muistan.

        Ja vientiä oli, kavaijit heitettiin narikkaan ja suunnattiin kohti tanssisalia, jossa soi Vihreät niityt, Hopeinen kuu, la Cumbarcita ja monta muuta koskettavaa sävelmää.

        Turun tytöt oli kauniita kuin kuvat ja niitähän me pojat ihailtiin.
        Puskajusseilla ja meillä laivaston pojilla oli kova kilpailu tytöistä keskenään, neivihän sen tietysti voitti.
        Saatolle päästiin ja tyttäret innostui niin meistä laivaston pojista, että rustasivat meistä lauluja, joita me pojat sitte toisillemme kopioitiin.
        Eräs mieleeni jäännyt laulu oli tällainen, jota tytöt meille lauloi:

        (Nuotti oli kuubalaisesta serenaadista)

        "Me tulimme Pansiosta,
        kai hiukkasen horjuen,
        oli lähtösuukkoja suotu,
        ja se yö oli ihmeellinen.
        Minä rakastin Sinua silloin,
        ja rakastan vieläkin,
        ja sun punainen linjalätkäs
        on mun aarteeni kallehin."

        Ooh, voi näitä nuoruusmuistoja!
        Niitähän teillä kaikilla on, siispä skriivaamaan.

        Riiuujutut koskettavat kaikkia, joten tällainen pehmyt inttijuttu sopii kerrottavaksi myös naisille.
        Merimiesjutut tulevat myöhemmin!

        Ps. Jos joku senaikainen laivastonpoika muistaa lisää näitä Turun tyttöjen lauluja -TAI - jos vaikka tytöt itse
        lukee tätä, niin niitä laulujen sanoja lisää!
        Satumainen juttu muisteltavaksi vanhana papparaisena!

        Nuorena tyttönä ollessani muistan minäkin nuo komeat laivaston pojat Turun maisemista.
        Olin kerrankin sisareni mukana Kino-palatsissa katsomassa jotain elokuvaa. Kiltin näköinen laivastonpoika istui minun vieressäni ja niin siinä elokuvaa katsottaessa vain teimme treffit toistakin kuvaa katsomaan.
        Menimme Kauppiaskadulla olevaan elokuvateatteriin , olisikohan ollut Kinola, ja elokuvan päätyttyä vietimme iltaa muuten vain kaupungilla.
        Oli niin komea poika että ihastuin täysin, mutta jostain syystä se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi tapaamiseksemme.

        Ihan nuorruin tarinasi luettuani ja muistaessani oman pienen episoodini.


      • fiiuliN
        Simpatti kirjoitti:

        Niin se on... jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa....
        Eihän sitä kaikilla samallaista, onneksi.

        Tässä yksi semmonen juttu, johon miespuoliset voi joukolla osallistua;
        INTTIAIKA!
        (naiset voi sitte kertoa jutun vaikka soppakoulusta, tai muuten vain villistä nuoruudesta!)

        Tässä oma tarinani:

        Pääsin suorittamaan asevelvollisuuteni kunniakkaaseen Suomen laivastoon, Buenos Pansioon Turkuun.
        Alokasajan jälkeen me nuoret matruusit päästiin valloittamaan kaupunkia ja sen kauniita naisia eri tanssipaikoille, kuten Brankulle, Järkkärille, Uitulle tai Ruissalon Kansanpuistoon, tässä muutama, mitkä muistan.

        Ja vientiä oli, kavaijit heitettiin narikkaan ja suunnattiin kohti tanssisalia, jossa soi Vihreät niityt, Hopeinen kuu, la Cumbarcita ja monta muuta koskettavaa sävelmää.

        Turun tytöt oli kauniita kuin kuvat ja niitähän me pojat ihailtiin.
        Puskajusseilla ja meillä laivaston pojilla oli kova kilpailu tytöistä keskenään, neivihän sen tietysti voitti.
        Saatolle päästiin ja tyttäret innostui niin meistä laivaston pojista, että rustasivat meistä lauluja, joita me pojat sitte toisillemme kopioitiin.
        Eräs mieleeni jäännyt laulu oli tällainen, jota tytöt meille lauloi:

        (Nuotti oli kuubalaisesta serenaadista)

        "Me tulimme Pansiosta,
        kai hiukkasen horjuen,
        oli lähtösuukkoja suotu,
        ja se yö oli ihmeellinen.
        Minä rakastin Sinua silloin,
        ja rakastan vieläkin,
        ja sun punainen linjalätkäs
        on mun aarteeni kallehin."

        Ooh, voi näitä nuoruusmuistoja!
        Niitähän teillä kaikilla on, siispä skriivaamaan.

        Riiuujutut koskettavat kaikkia, joten tällainen pehmyt inttijuttu sopii kerrottavaksi myös naisille.
        Merimiesjutut tulevat myöhemmin!

        Ps. Jos joku senaikainen laivastonpoika muistaa lisää näitä Turun tyttöjen lauluja -TAI - jos vaikka tytöt itse
        lukee tätä, niin niitä laulujen sanoja lisää!
        Satumainen juttu muisteltavaksi vanhana papparaisena!

        Aulis Kotaviita laulellut tuotakin noin käännettynä, vai sekotanko jotenkin siihen Turun surusilmään , jossa poika sai vasta suukon Pansiossa.


      • Simpatti
        fiiuliN kirjoitti:

        Aulis Kotaviita laulellut tuotakin noin käännettynä, vai sekotanko jotenkin siihen Turun surusilmään , jossa poika sai vasta suukon Pansiossa.

        SE Turun surusilmä myi kaloja Turun torilla.. tiesin muuten sen surusilmän... rauha hänen sielulleen.


      • fiiulin.
        Simpatti kirjoitti:

        SE Turun surusilmä myi kaloja Turun torilla.. tiesin muuten sen surusilmän... rauha hänen sielulleen.

        Kyllä minä sekottelin, se Pansio ja nuoruusmuistot sekoittivat ajatukseni.


      • Helena04 ejk.
        Simpatti kirjoitti:

        Niin se on... jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa....
        Eihän sitä kaikilla samallaista, onneksi.

        Tässä yksi semmonen juttu, johon miespuoliset voi joukolla osallistua;
        INTTIAIKA!
        (naiset voi sitte kertoa jutun vaikka soppakoulusta, tai muuten vain villistä nuoruudesta!)

        Tässä oma tarinani:

        Pääsin suorittamaan asevelvollisuuteni kunniakkaaseen Suomen laivastoon, Buenos Pansioon Turkuun.
        Alokasajan jälkeen me nuoret matruusit päästiin valloittamaan kaupunkia ja sen kauniita naisia eri tanssipaikoille, kuten Brankulle, Järkkärille, Uitulle tai Ruissalon Kansanpuistoon, tässä muutama, mitkä muistan.

        Ja vientiä oli, kavaijit heitettiin narikkaan ja suunnattiin kohti tanssisalia, jossa soi Vihreät niityt, Hopeinen kuu, la Cumbarcita ja monta muuta koskettavaa sävelmää.

        Turun tytöt oli kauniita kuin kuvat ja niitähän me pojat ihailtiin.
        Puskajusseilla ja meillä laivaston pojilla oli kova kilpailu tytöistä keskenään, neivihän sen tietysti voitti.
        Saatolle päästiin ja tyttäret innostui niin meistä laivaston pojista, että rustasivat meistä lauluja, joita me pojat sitte toisillemme kopioitiin.
        Eräs mieleeni jäännyt laulu oli tällainen, jota tytöt meille lauloi:

        (Nuotti oli kuubalaisesta serenaadista)

        "Me tulimme Pansiosta,
        kai hiukkasen horjuen,
        oli lähtösuukkoja suotu,
        ja se yö oli ihmeellinen.
        Minä rakastin Sinua silloin,
        ja rakastan vieläkin,
        ja sun punainen linjalätkäs
        on mun aarteeni kallehin."

        Ooh, voi näitä nuoruusmuistoja!
        Niitähän teillä kaikilla on, siispä skriivaamaan.

        Riiuujutut koskettavat kaikkia, joten tällainen pehmyt inttijuttu sopii kerrottavaksi myös naisille.
        Merimiesjutut tulevat myöhemmin!

        Ps. Jos joku senaikainen laivastonpoika muistaa lisää näitä Turun tyttöjen lauluja -TAI - jos vaikka tytöt itse
        lukee tätä, niin niitä laulujen sanoja lisää!
        Satumainen juttu muisteltavaksi vanhana papparaisena!

        Vanhoja viisuja TV:stä 2:lta tuijottelin ja täällähän on tarinat käynnissä, kiva. Ja kiitos!

        Sanoin aikanaan miehelleni, että jos olisimme hänen inttiaikanaan tavanneet, tuskin olisin katsonut häneen päinkään, vaikka hyvännäköinen olikin. Ihan totta, minulla kun oli sellainen käsitys, että ne pojat olivat jotenkin liian hulivilejä. Hän oli meriväessä myös siellä Turussa päin, mutta ei Turussa. Turun tyttöjä kävivät kyllä kuulemma tanssittamassa, hurmaamassa...
        Sittemmin hän olisi halunnut merillekin, mutta isänsä toivomuksesta jätti aikeet. Merihenkinen hän oli koko elämänsä.


      • Helena04 ejk.
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Vanhoja viisuja TV:stä 2:lta tuijottelin ja täällähän on tarinat käynnissä, kiva. Ja kiitos!

        Sanoin aikanaan miehelleni, että jos olisimme hänen inttiaikanaan tavanneet, tuskin olisin katsonut häneen päinkään, vaikka hyvännäköinen olikin. Ihan totta, minulla kun oli sellainen käsitys, että ne pojat olivat jotenkin liian hulivilejä. Hän oli meriväessä myös siellä Turussa päin, mutta ei Turussa. Turun tyttöjä kävivät kyllä kuulemma tanssittamassa, hurmaamassa...
        Sittemmin hän olisi halunnut merillekin, mutta isänsä toivomuksesta jätti aikeet. Merihenkinen hän oli koko elämänsä.

        Simpatti, ethän vain lopeta kerrontaasi...


      • SkillaN
        Simpatti kirjoitti:

        Niin se on... jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa....
        Eihän sitä kaikilla samallaista, onneksi.

        Tässä yksi semmonen juttu, johon miespuoliset voi joukolla osallistua;
        INTTIAIKA!
        (naiset voi sitte kertoa jutun vaikka soppakoulusta, tai muuten vain villistä nuoruudesta!)

        Tässä oma tarinani:

        Pääsin suorittamaan asevelvollisuuteni kunniakkaaseen Suomen laivastoon, Buenos Pansioon Turkuun.
        Alokasajan jälkeen me nuoret matruusit päästiin valloittamaan kaupunkia ja sen kauniita naisia eri tanssipaikoille, kuten Brankulle, Järkkärille, Uitulle tai Ruissalon Kansanpuistoon, tässä muutama, mitkä muistan.

        Ja vientiä oli, kavaijit heitettiin narikkaan ja suunnattiin kohti tanssisalia, jossa soi Vihreät niityt, Hopeinen kuu, la Cumbarcita ja monta muuta koskettavaa sävelmää.

        Turun tytöt oli kauniita kuin kuvat ja niitähän me pojat ihailtiin.
        Puskajusseilla ja meillä laivaston pojilla oli kova kilpailu tytöistä keskenään, neivihän sen tietysti voitti.
        Saatolle päästiin ja tyttäret innostui niin meistä laivaston pojista, että rustasivat meistä lauluja, joita me pojat sitte toisillemme kopioitiin.
        Eräs mieleeni jäännyt laulu oli tällainen, jota tytöt meille lauloi:

        (Nuotti oli kuubalaisesta serenaadista)

        "Me tulimme Pansiosta,
        kai hiukkasen horjuen,
        oli lähtösuukkoja suotu,
        ja se yö oli ihmeellinen.
        Minä rakastin Sinua silloin,
        ja rakastan vieläkin,
        ja sun punainen linjalätkäs
        on mun aarteeni kallehin."

        Ooh, voi näitä nuoruusmuistoja!
        Niitähän teillä kaikilla on, siispä skriivaamaan.

        Riiuujutut koskettavat kaikkia, joten tällainen pehmyt inttijuttu sopii kerrottavaksi myös naisille.
        Merimiesjutut tulevat myöhemmin!

        Ps. Jos joku senaikainen laivastonpoika muistaa lisää näitä Turun tyttöjen lauluja -TAI - jos vaikka tytöt itse
        lukee tätä, niin niitä laulujen sanoja lisää!
        Satumainen juttu muisteltavaksi vanhana papparaisena!

        minäkin rakastuin laivaston poikaan.
        Täältä Savosta harvemmin pääsi meriväkeen poikia, mutta minun mieheni siellä oli,Turussa ja Helsingissä.
        Seilasi saaristoa pikkupaatin konetta hoitaen, kahden hengen miehistö.
        Kertoi koko inttiajan menneen hienosti, hän vain seilaili.
        Turussa ollessaan lienee joutunut myös näihin normaaleihin kuvioihin.
        Varmasti Turun tytöt myös hänetkin nähtyään huokailivat,näin kävi ainakin tälle savolaiselle.

        Oli niin upea näköistä, kun meripoika ajeli kaupungin katuja ja sitten vielä huomasi täälläisen"pikkuisen"mitä nimitystä käytti sitten loppu elämän.

        Kyllä merimies on eri mies, totean lopuksi.
        Tuppauduiko nyt sotkemaan ajatuksiasi,,,


    • krissan

      tervehdys!
      hei Sinikynä,
      olen ehdottomasti samaa mieltä kanssai siitä, että positiivinen elämämkatsaus pitää olla. (Olen ruostsinkielinen - sanat voi olla väärin). Olen toivonut lapsenlapsia, mutta ainoa poikani sekä hänen avovaimonsa eivät voi edes kuvitella mitään vauvoja. Tuntuu että kaikki mitä olemme mieheni kanssa tehneet tulevia polvia varten on nyt valunnut viemäristä alas. Se on katkeraa - olen itkuni itkenyt ja tyytynyt elämän menoon.

    • matteus

      ...avasin uuden Suomi24:n ominaisuuteen liittyvän ketjun. Minusta se selittää osittain sen, että lumisodat yltyvät sulanakin aikana silmittömiksi, kun ovat tasavertaisessa asemassa ns. "asiallisten kirjoitusten" [ ;-) ] kanssa.

      Kuvittelen, että jos joku TODELLINEN keskustelunaihe kohoaisi palstalla keulille usein, monen kirjoittajan lumipallon pyöritys unohtuisi ja syventyisi kiinnostavampaan ketjuun;-)

    • Helena04

      ...Tampereelta!
      Oi, menkää katsomaan musikaalia "Marilyn Monrou" Tampereen Työväen Teatteriin, jos suinkin on mahdollista. Tuskin petytte. Sari Siikander oli loisto-Marilyn.
      Päivä siinä hupeni matkoineen, lounaineen, mutta kannatti.

    • Muistatteko?

      Sodan jälkeisinä vuosina ei juuri prameiltu muotivaatteilla, hyvä kun ylipäätään sai jotain päälle pantavaa. Jonain vuonna sitten kuitenkin, olisiko ollut -48, -49, jotain elämää suurempaa oli saada KELTAINEN kaulaliina.

      Olisiko ollut joululomaa tai pääsiäislomaa, kun olin taas kerran maalla käymässä. Tuo kirkkaan keltainen kaulaliina havahdutti poikakatraan tanssipaikan narikan tuntumassa, huomasin. Ja kohta edessäni oli joukko pokkaajia, tarvitsi vain katseellaan valita tanssittajan. Oi niitä aikoja nuoruuden!

      Muistatko sinä tuota muoti-ilmiötä ja sen taikaa?

      • Tytty

        käytettiin myös patellavyötä ja vannealushametta ja flaksi kävi. Kiva muistella nuoruusaikaa.


      • saara.dma
        Tytty kirjoitti:

        käytettiin myös patellavyötä ja vannealushametta ja flaksi kävi. Kiva muistella nuoruusaikaa.

        Juu, vannealushameessa käytettiin täällä päin televisioantennijohtoa kohokkeena. Patellavyö sopi minulle hienosti, kun siihen aikaan omasin vielä ampiaisvyötärön!


      • kirjar
        saara.dma kirjoitti:

        Juu, vannealushameessa käytettiin täällä päin televisioantennijohtoa kohokkeena. Patellavyö sopi minulle hienosti, kun siihen aikaan omasin vielä ampiaisvyötärön!

        tuon vannehameen,(vanne kyllä otettu irti) ja tuon kovasta kankaasta ommellun jonka kovuus ei missään pesussa pehmiä.... tyttäreni toivomus että ei heitetä hukkaan, vaikka ovat minun nuoruuteni muistoja.
        On "BB kankainen", eli kukonaskelkuvioinen kevät ulsteri, moni olisi vienyt vaan enpä ole luopunut, onhan se taas muotia...

        On piikkikärkisiä, melkein pitämättömiä piikkorkokenkiä, niistäkin on tehty tarjouksia, joten vanhan vintin kaikki salaisuudet paljastuvat taas muutossa, tai, pitääkö järjestää pihakirppis kaikesta -50 ja myöhempien vuosikymmenien aarteista.

        Vaan nuokin helmet... ja tuo kaunis mekko, nyt kauniita tyttären tyttären yllä, hänen aarteitansa kai kun paikkaa muuttavat.


      • uzma
        kirjar kirjoitti:

        tuon vannehameen,(vanne kyllä otettu irti) ja tuon kovasta kankaasta ommellun jonka kovuus ei missään pesussa pehmiä.... tyttäreni toivomus että ei heitetä hukkaan, vaikka ovat minun nuoruuteni muistoja.
        On "BB kankainen", eli kukonaskelkuvioinen kevät ulsteri, moni olisi vienyt vaan enpä ole luopunut, onhan se taas muotia...

        On piikkikärkisiä, melkein pitämättömiä piikkorkokenkiä, niistäkin on tehty tarjouksia, joten vanhan vintin kaikki salaisuudet paljastuvat taas muutossa, tai, pitääkö järjestää pihakirppis kaikesta -50 ja myöhempien vuosikymmenien aarteista.

        Vaan nuokin helmet... ja tuo kaunis mekko, nyt kauniita tyttären tyttären yllä, hänen aarteitansa kai kun paikkaa muuttavat.

        ja lattahatut pojilla 50-muistaako kukaan ja usterit.Kapeat housunlahkeet piikkinirkko kengat,pojilla oli myos silloin.
        Minulla oli ihanat harmaat paallyskengat,niissa vetoketju,nylonsukissa saumat joita oli niin vaikee pitaa suorassa,oli liivit ja sukkanauhatkin,nylonien alla pidimme ihonvarisia alussukkia,eraalta tytolta tulupalo pakkasella nylonit jaatyivat saariin kiinni ja tyttoparka palelutti saarensa.


      • kirjarevk
        uzma kirjoitti:

        ja lattahatut pojilla 50-muistaako kukaan ja usterit.Kapeat housunlahkeet piikkinirkko kengat,pojilla oli myos silloin.
        Minulla oli ihanat harmaat paallyskengat,niissa vetoketju,nylonsukissa saumat joita oli niin vaikee pitaa suorassa,oli liivit ja sukkanauhatkin,nylonien alla pidimme ihonvarisia alussukkia,eraalta tytolta tulupalo pakkasella nylonit jaatyivat saariin kiinni ja tyttoparka palelutti saarensa.

        Tiedätkös, äitini oli säästänyt minun korsettini ja muutamia kauniita, saumallisia nailoneita, niitäkin on... mustatkin, saumalliset, kantapää vahvikkein... Tuota aikaa joskus kaipaa, mutta eihän mikään ole ennallaan, nyt ei enää jaksaisi kaikkea hulluttelua...

        Muistan kuinka komea mieheni oli.... sen ajan vaatteissa ja aina kaulaliina huolitellusti kaulassa, housut prässissä...

        Vaan yhtä kaipaan, johhekin olen hukannut kansallispuvun kanssa käytettävät matalakorkoiset kengät, tai sanoisko niitä peräti tossuiksi.... niitä en löydä ja tahtoisin käyttää pukuani täydellisesti oikeilla asusteilla....


      • Iltamyöhä
        uzma kirjoitti:

        ja lattahatut pojilla 50-muistaako kukaan ja usterit.Kapeat housunlahkeet piikkinirkko kengat,pojilla oli myos silloin.
        Minulla oli ihanat harmaat paallyskengat,niissa vetoketju,nylonsukissa saumat joita oli niin vaikee pitaa suorassa,oli liivit ja sukkanauhatkin,nylonien alla pidimme ihonvarisia alussukkia,eraalta tytolta tulupalo pakkasella nylonit jaatyivat saariin kiinni ja tyttoparka palelutti saarensa.

        60-luvulla olin tansseissa. Silloin vielä käytettiin puolivartaloliivejä, joissa riippui myös sukkanauhat. Yleensä sukkanauhoissa oli myös napit valmiina, mutta minulla oli se koko nappiliuska jo revennyt irti ja niimpä minä laitoin jokaiseen neljään sukkanauhaan pennit.
        Ja sitten se tapahtui, kesken tansin. Ensimmäinen penni putosi lattialle ja sen vuoksi myös ne muutkin kolme ja minun piti keskeyttää tanssiminen sanomalla: "Anteeksi, mutta sukat putoaa". Olimme juuri tanssimassa oven vastakkaisella seinustalla ja ennenkuin pääsin ovelle, sukat olivat nilkoissa. Onneksi wc oli aivan siinä oven vieressä. Menin sinne ja laitoin vessapaperia napiksi, että pääsin kauempana olevaan naistenhuoneesen ja heti läksin kotiin.


      • Tytty
        uzma kirjoitti:

        ja lattahatut pojilla 50-muistaako kukaan ja usterit.Kapeat housunlahkeet piikkinirkko kengat,pojilla oli myos silloin.
        Minulla oli ihanat harmaat paallyskengat,niissa vetoketju,nylonsukissa saumat joita oli niin vaikee pitaa suorassa,oli liivit ja sukkanauhatkin,nylonien alla pidimme ihonvarisia alussukkia,eraalta tytolta tulupalo pakkasella nylonit jaatyivat saariin kiinni ja tyttoparka palelutti saarensa.

        harmaat päällyskengät olleet nimeltään elefanttitossut? Niiden sisällä pidettiin pikkukenkiä.


      • Hintriika
        saara.dma kirjoitti:

        Juu, vannealushameessa käytettiin täällä päin televisioantennijohtoa kohokkeena. Patellavyö sopi minulle hienosti, kun siihen aikaan omasin vielä ampiaisvyötärön!

        Minulla oli moderni vannealushame, että siinä oli puhallettava rengas helmassa! Se taipui istuessa paremmin kuin ne kovat vanteet. Vanteiden jälkeen tuli muotiin alushameet, joissa oli kangasta melkein lakanapakan edestä. Minulla oli sellainen rimpsualushame, jonka alimman helmarimpsun leveys oli 17 metriä! Ja tietenkin saman verran brodyyria rimpsun reunassa. Olin suorastaan ylpeä, kun se istuessa ryöppysi ympärille kuin pumpulipilvi.


      • Sinikynä
        Hintriika kirjoitti:

        Minulla oli moderni vannealushame, että siinä oli puhallettava rengas helmassa! Se taipui istuessa paremmin kuin ne kovat vanteet. Vanteiden jälkeen tuli muotiin alushameet, joissa oli kangasta melkein lakanapakan edestä. Minulla oli sellainen rimpsualushame, jonka alimman helmarimpsun leveys oli 17 metriä! Ja tietenkin saman verran brodyyria rimpsun reunassa. Olin suorastaan ylpeä, kun se istuessa ryöppysi ympärille kuin pumpulipilvi.

        Tytöt täällä ovat heittäytyneet muistojen valtaan.
        Kyllä me pojatkin muistetaan ja muistellaan kaiholla niitä tyttöjen mekkoja, kun ne helmat niin somasti heilahteli.
        Kukaan tytöistä ei ole maininnut nilkkasukkia, jotka oli suurta muotia tyttöjen keskuudessa joskus 1940-luvulla.
        Minä poika myyskentelin tytöille valkoisia nilkkasukkia sotien jälkeen.
        Mulla oli sukulaismies ulkomaanliikeneteessä olevassa laivassa töissä ja hän toi minulle niitä nilkkasukkia myytäväksi ulkomailta.
        Se oli hyvä bisnes.
        Mutta jotta tämä juttu ei menisi vaan tyttöjen hepeneistä juttelemiseksi, niin kerrottakoon tässä, että nyt on taas ne ajat, kun miehet vaihtaa lyhyet kalsarit pitkiin.
        Tai ei nyt sentään liian pitkiin, vaan sopiviin.
        Vaikka ne pitkät kalsarit olisivat vähän liiankin pitkät, niin ei niihin tarvita kangasta niin paljon, kun tyttöjen tyllialushameisiin joskus kauan sitten.


    • catleija-ek

      Sinikynän sanoin
      "Me 70 ikäiset elämme elämämme ehtoota, halusimmepa tai ei."
      Siis muistelkaamme mennehiä.

      • -----------

        Itse elän tätä päivää, tässäkin on tarpeeksi.

        8 vuotta sitten tehty aloitus. Missähän on aloittaja.


      • Hän on
        ----------- kirjoitti:

        Itse elän tätä päivää, tässäkin on tarpeeksi.

        8 vuotta sitten tehty aloitus. Missähän on aloittaja.

        taitava kynäilijä vieläkin, skarppi ja kaikin puolin charmantti herrasmies.


      • -----------
        Hän on kirjoitti:

        taitava kynäilijä vieläkin, skarppi ja kaikin puolin charmantti herrasmies.

        Jassoo, kiillota kristallipalloasi sinä vaan ahkeraan! :))
        En pidä siitä, että ikivanhoja ketjuja nostellaan arkiston pölyistä ylös.
        Koko arkisto on täysin turha, jokainen itserakas kirjoittaja voi omat loruilunsa säilyttää, jos kehtaa.


      • katkoviiva, sinun
        ----------- kirjoitti:

        Jassoo, kiillota kristallipalloasi sinä vaan ahkeraan! :))
        En pidä siitä, että ikivanhoja ketjuja nostellaan arkiston pölyistä ylös.
        Koko arkisto on täysin turha, jokainen itserakas kirjoittaja voi omat loruilunsa säilyttää, jos kehtaa.

        ei tarvitsekkaan tykätä ketjujen nostelusta eikä täällä kirjoittelun tarvitse tähdätä sinun miellyttämiseen. ja toisten itserakkaaksi leimaaminen sanookin sitten loput tuosta katkoviivasta.


      • viivaillen.
        katkoviiva, sinun kirjoitti:

        ei tarvitsekkaan tykätä ketjujen nostelusta eikä täällä kirjoittelun tarvitse tähdätä sinun miellyttämiseen. ja toisten itserakkaaksi leimaaminen sanookin sitten loput tuosta katkoviivasta.

        Emme asu missään yksipuoluediktatuurissa.
        Jokaisella saa olla oma mielipide ja täällä sen saa sanoa, muutkin kuin sinä.


    • .oOo.

      Sinikynä, allekirjoitan tämän aloitteesi kehoituksen,
      mutta saamme niskaamme valtavan kateusryöpyn,
      jos hyvistä asioistamme kerromme. ja juuri niistä pyydät tai siis kehoitat meitä kertomaan:

      " Miksi emme nauttisi viimeisistä elinvuosistamme, kertoilemalla elämämme positiivisista asioista, kuten esim. lapsista ja lastenlapsista.
      Tai vaikkapa matkakokemuksistamme silloin, kun vielä olimme voimissamme.
      Meillä on varmasti jokaisella kosolti positiivisia elämänkokemuksia. "

      :)

      • .oOo.

        Voi hyvät hyssykät! Tämä onkin pitkä ketju! - Luin äkkiä vain aloituksen ja heti siihen kirjoitin vastauksen.


      • Niin ja sitten,

        jos kertoo vaikeista asioista, syytetään valittajaksi.
        Ei ole kohdillaan koskaan! :)
        HIH.


    • ullamirjami

      Kiitos Sinikynä --oli hieno aloitus
      Minäkin ullapullana sielä -- Mutta oli meitä nykyisillä kin Nimimerkeillä . Minä luin antaumuksella kaikki ja ne jotka oli Rekatulla -- avasin -- Sinikynä viimeksi 11.4 2010
      Helena 04 viimeksi 24 .10 2010 ,---
      Kirjatar onkin kirjoitellut vielä , mutta on rekannut 26.7. 2004 Kunnia jäseneksi pääsis kanssa jo , erittäin hyvä kirjoittaja --
      Tästä Voi meitä poloisia sinikynän aloituksesta olisi paljon opittavaa kuinka on sovussa kiva muistella menneitä .

    • L - L

      Hyvä uutinen ei ole mikään uutinen!
      Minun arvostamani asia saattaa toisesta tuntua epämiellyttävälle.

      Täytän tänä vuotena 70 joten ryhdyn harjoittelemaan.
      Positiivisesti.

      Marraskuun syöpäkontrolli oli puhdas. Seuraava on juhannuksen jälkeen.
      Lihaskunto on palautunut kohtalasen hyvin.
      "Parisuhdevireys" riittää ainakin yhteisiin tarpeisiimme.
      Kotiuduimme viikko sitten Espanjasta. Poikamme tuli sinne perheineen ja kahden makuuhuoneen asuntomme on lapsiperheelle ja kahdelle vanhukselle ahdas.
      12.05. lähdemme viikoksi Sisilliaan.
      05.07. viikoksi Berliiniin.
      24.08. syksyksi Espanjaan.
      Saksan joulumarkkinat sekä jouluviikko täytyy varata pikimmiten.

      Taloutemme on niukka mutta vakaa.

      Tuossa tuli minun mielestäni myönteisiä asioita.
      Itsepähän yllytit!

    Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2025
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1709
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1358
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1171
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1169
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1024
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      945
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      934
    Aihe