Mitäs mieltä?

Tuolta wikipedian linkistä ei asiasta saa paljon valoitusta. Tässä hieman parempi linkki:

http://www.qnet.fi/mpeltonen/gnost.htm

Itse en ole gnostilaisuuteen perehtynyt, mutta eikös se ole yksi niistä myöhemmin harhaopeiksi luetuiksi kristinopin suuntauksista?

Taistelu Pyhää Henkeä vastaan


Pahin este jumaluusopin filosofien eli teologien pyrkimykselle päästä valtaan seurakunnissa olivat Pyhän Hengen johtoon pitäytyvät uskovat. Ennenkuin ketään voitiin eksyttää, oli ymmärtäväiset saatava pois tieltä. Eksyttämisessä käytettiin kahta asetta: monarkkinen piispuus ja kaiken Pyhää Henkeä koskevan keskustelun nimittämistä jollakin, millä tahansa arveluttavalla nimellä. Nimittelyssä käyttöön tuli kaksi sanaa: gnostilaisuus ja dualismi.


Itse sana gnostilaisuus tulee kreikan sanasta gnosis, tieto. Sana löytyy Uudesta Testamentista. Timoteuskirjeen lopussa Paavali muistuttaa oikeasta jumalanpalveluksesta – hyvien töiden tekemisestä - ja kehoittaa pidättäytymään filosofien niin väitteistä kuin vastaväitteistäkin:


Kehoita ... että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita, ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.


Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon (pseudonimos gnosis) epäpyhiä ja turhia puheita ja vastaväitteitä (antithesis), johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.


(Kts. 1.Tim 6:17-21).


Paavalin tavoin kaikki muutkin uskovat joutuivat varoittamaan veljiä teologisen kiistelyn mukanaan tuomista vaaroista. Teologeja yksinkertaisten neuvot eivät hetkauttaneet, päinvastoin, he antoivat yksinkertaisille nimen gnostilaiset.


Sanan gnosis käyttö taktisena hyökkäysaseena oli loistavasti valittu. Sanaa kun toisaalta käytettiin kreikkalaisen filosofisen gnostisen koulukunnan teorioissa sellaisessa merkityksessä, joilla ei ollut mitään tekemistä kristillisen aatemaailman kanssa, ja toisaalta ne uskovat, jotka halusivat esittää kreikkalaisille filosofeille kristinuskon sanoman heidän omia termejään käyttäen, käyttivät kreikkalaisille puhuessaan sanaa gnosis kuvaamaan sitä sisäistä Jumalan tuntemista, jonka Pyhä Henki synnyttää ihmisessä.


Sinä aikana, johon kirkko gnostikkojen vastaiset hyökkäyksensä sijoittaa, seurakunta ei ollut jakaantunut gnostilaisiin ja ei-gnostilaisiin ryhmiin. Todellinen jako tapahtui, kun Johanneksen kolmannessa kirjeessä kuvaama Diotrefes ja hänen kaltaisensa saivat vietellyksi ja alistetuksi omaan karsinaansa suuren joukon uskoon tulleita. Diotrefeksen kaltaisista johtajista Raamatun ulkopuolinen kirkkohistoria kertoo vuodesta 90 lähtien. Heidän johtamisperiaate tunnetaan nimellä "monarkkinen piispuus", joka sai tämän paremmalta kalskahtavan nimensä Ignatioksen kehitettyä sille ikioman ideologian. Monarkkisen järjestelmän piispojen ja heitä myötäilevien teologien oli tietysti syytettävä niitä, jotka heidän harhaoppiinsa eivät suostuneet jostakin, ja he keksivät syyttää uskovia Pyhän Hengen merkityksen korostamisesta. Teologit pystyivät strategiallaan harhauttamaan ainakin sivullisia.


Uskovia syytettiin myös kaksijumalaisuudesta. Aiheen siihen antoi uskovien keskuudessa käytävä keskustelu hyvän ja tiedon puusta - koko hyvän ja pahan tiedon tietämisen problematiikasta. Senjälkeen nämä uskovat samaistettiin niihin itämaisiin uskontoihin, joissa kreikkalaisen käsityksen mukaan oli kaksi jumalaa - hyvä ja paha. Tämäkin liike oli varsin hyvin suunniteltu, sillä kristinuskon levinneisyys ensimmäisellä vuosisadalla ulottui Rooman rajojen taakse Arabian niemimaalle, Babyloniaan, Persiaan, ja mahdollisesti kauemmaksikin. Persialaisen käsityksen mukaan on olemassa hyvä jumala Ahura Mazda ja hyvän vastustaja, paha arkkidemoni Ahriman. Tätä persialaista oppia sanotaan kreikkalaisen persialaisvastaisen sotapropagandan vaikutuksesta dualismiksi, mutta silloin unohdetaan, että Jeesus opetti mm. Isä meidän rukouksessa lähes samaa: "Isä meidän ... päästä meidät Pahasta". Ei Jeesuskaan Pahaa jumalaksi tituleerannut, vaikka puhuikin hänestä. Kristillisvaikutteista dualismia kyllä esiintyi, mutta kristikunnassa se oli lieveilmiö, jonka juuret olivat kreikkalaisessa filosofiassa, eikä suinkaan Persiassa. Silloin kuin dualismista syytettään niitä, jotka noudattavat Jumalan tahtoa Pyhässä Hengessä, on syyte väärä.


Lukumäärältään gnostilaisiksi tai dualisteiksi nimitetyt uskovat voittivat kirkkaasti teologien johtamien seurakuntien jäsenet. Miten he puolustivat asemiaan teologeja vastaan, ei ole tiedossa - heidän kirjoituksensa on hävitetty mahdollisemman tarkkaan. Ja toisaalta persialaisten dualistien kulttien kannattajat pitivät tarpeettomana vastata kreikkalaisten uskontofilosofien kirjoituksiin. Siten gnostilaisiksi nimitettyjä uskovia koskevat tiedot ovat lähes kaikki kirkkoisien häväistyskirjoituksista kotoisin. Arvokkain tieto, mitä näistä pilkkakirjoituksista löytyy, ovat suorat lainaukset gnostikoiksi nimitettyjen teoreetikkojen kirjoituksiin. Näissäkin tapauksissa on todennäköistä, että gnostikkojen teoreetikot eivät edustaneet tyypillistä uskovaa.


Hyökkäyksellään teologit onnistuivat lopultakin jakamaan kristikunnan. Totuuden ulkopuolelle ajautuivat sekä gnostilaisten teoreetikkojen että monarkkisen piispuuden johtamat haarat. Nekin ensimmäisen vuosisadan uskovat, jotka olivat pysytelleet kiistojen ulkopuolella ja säilyttäneet vapautensa, olivat tulleet leimatuiksi gnostilaisiksi. Toisella vuosisadalla syntyi termi "katoliset". Teologien johtamat katoliset eivät enää tunnustaneet uskoviksi niitä, jotka eivät heidän harhaoppeihinsa langenneet. Koetuksen kestäneiden oli aika saada uusia nimiä.

Täältä lisää:
http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/historia.htm#Kristikunnan historiaa

Jumala on luonut kaiken. Saatana on vain luotu, ei luoja. Seksissä ja nautinnossa ei ole mitään pahaa vaan jumalallisista alkuperää. Seksi luultavasti "jäänteitä" paratiisin ihanista asioista - aviorikokset sen sijaan eivät. Jos seksi olisi syntiä, miksi Jumala sitten kehotti/kehottaa sitten siihen monta kertaa Raamatussa?